kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2008

joulukuun 19. päivänä 2008

Äskettäin luin eräästä lehdestä tekstin, jonka on kirjoittanut Anni Vepsäläinen. Tekstin otsikkona loistaa "sloukan" VASTUUTTOMIEN AIKUISTEN AIKAKAUSI?

Tästä otsikosta ja tekstistä ylipäätään nousi mieleeni perusturvayhteistyö Rautalammin kunnan kanssa ja ennen kaikkea ne tehdyt päätökset tai paremminkin päätöksen tekoon liittyvät SEIKKAILUT, niin Rautalammilla kuin täällä Vesannollakin.

Yhteistä säveltä asiaan ei löytynyt enempää Rautalammin päättäjiltä kuin Vesannon päättäjiltäkään. Voi voi ... Varmaan tässä on peiliin katsomisen paikka, NIIN puolella, KUIN toisella. Näyttää siltä, että päättäjät - niin puolella, kuin toisella - siirtävät vastuun toisaalle.

Lähtökohtana on kuitenkin se, että vastuu on vakio ja toisen osapuolen vastuu kasvaa - tässä yhteydessä - väistämättä lähes kohtuuttoman suureksi. Tästä ilmiöstä ja ennen kaikkea tästä tehdystä päätöksestä tulevat esimiesten (kunhan he sitten joskus ovat tulleet valituiksi) lisäksi kantamaan oman huolensa, niin tukipalveluiden kuin perusturvan työntekijät - molemmissa kunnissa.

Sillä päivän selvää on, että näillä valmisteluilla jotka päättäjille esiteltiin päätöksenteon pohjaksi, isäntäkuntamalli ontuu melko pahasti pitkälle tulevaisuuteen (josko onnistuu koskaan) ja syypäitä tähän ovat asioiden valmistelija - ehkä enemmän siellä naapurin puolella. Ja juuri pää syitä olivat edellä mainitut valmistelemattomat asiat, minkä vuoksi esitin asian valmisteluille lisää aikaa.

Haluaisin uskoa aikojen olevan muuttumassa yksituumaisempaan suuntaan -perusturvayhteistyön suhteen - ja näin vastuunkantajia saadaan roppakaupalla lisää. Voimalla on aina vastavoimansa. Meidän "vastuuttomien" (samassa veneessä ollaan ollaampa sitten puolesta tai vastaan) päättäjien valtakautta seuraa - toivottavasti - tervettä jämäkkyyttä korostava pitkä aikakausi.

Lopullisen päätöksenteon yhteydessä minut sitten jäävättiikin pois kuvioista. En tosin ollut ainut loppusuoralla pois jäävätyistä. Tätä samantyyppistä näytelmää on saanut seurata lehdistön välityksellä Rautalammin suunnalta samaisen päätöksenteon yhteydessä ... mutta, että me vesantolaisetkin ...

Tehdyllä päätöksellä synnytetään - passiivissa - muiden luomaa huonoa ilmapiiriä tulevien päätöksentekijöiden ja vastuunkantajien suuntaan. Mutta onko reilua tai edes järkevää pistää kaikki vastuu surutta muiden piikkiin? Peiliin katsomista muiden toimien ohella tulisi harrastaa hiukan useammin!!!!

Terve - aikuinen - vastuunkantaminen päätöksenteossa ei sitten tarkoita - ollenkaan - yksituumaista puurtamista tai jatkuvaa yksituumaisuutta. Ratkaisuja asioiden hoitamiseen voi hakea vaikkapa rennosti huumorin kautta, vaikka luulempa, että tästä perusturvayhteistyöstä ja sen onnistumisesta on huumori kaukana.

HYVÄÄ JOULUA JA PERUSTURVALLISTA VUOTTA 2009

marraskuu 2008

Marraskuun 27. päivänä 2008

Pienten ja keskisuurten yritysten menestyminen vaikuttaa selkeästi kuntien menestymiseen. Pienet yritykset ovat innovatiivisia, joustavia, tehokkaita ja sijaintipaikkaansa hyvin sitoutuneita, vastaavathan ne kuntalaisten lähipalveluiden saatavuudesta. Siksi pk -yritysten toimintaedellytysten edistäminen on kaikkien kuntalaisten yhteinen etu.

Yleistesti voidaan lähteä siitä – myös Vesannolla, että hyvinvointi tulee yrityksistä. On hyvin järkevää edistää kaikin tavoin vesantolaisen yrittäjyyden kehittymistä, syntyä, toimivuutta ja jatkuvuutta.

Vesannolle – Vesannon kunnalle - on luotava sellainen imago, että yrittäjät hakeutuvat mielellään tänne. Yritysten etabloituminen Vesannolle, sekä verkottuminen täällä - sisäisesti ja ulkoisesti – on ymmärtääkseni tavanomaisen helppoa.

Vesannolla on tarjolla sekä omakotitalo- että yritystontteja. Kuntapäättäjä ovat päättyvällä valtuustokaudella vieneet eteenpäin omakotitalotonttien saatavuutta – Juurikanranta – lienekkö tuosta tonttipulasta kärsitty koskaan Vesannolla?

Yritystonttien ja valmiiden yritystilojen saatavuus on Vesannolla hyvällä mallilla. Valmiiden teollisuustilojen saatavuudessa lienee kehittämisen varaa, mutta neuvotteluhalukkuutta kunnasta löytyy tarpeen ilmetessä.

Kirjasto keskellä kylää on HIENO JUTTU. Sivistyslautakunta sai muutamien yksittäisten kuntalaisten aloitteesta ”runnottua” kirjastoajatuksen läpi päätöksenteon eri portaissa. Lieneekö siitä lautakunnan jäsenille tullut kiitoksena se, että yhtä lukuunottamatta, nykyisen lautakunnan jäsenet jäivät vaille jatkopestiä uuteen valtuustoon – siis kolme lautakunnan varsinaisista jäsenistä putosi valtuustosta – siinä menivät mukana puheenjohtaja kuten myös varapuheenjohtaja.

Yhtenäiskoulusuunnitelma uusine organisaatioineen on luettava myös sivistyslautakunnan meriitiksi - ainakin näin lautakunnan sisältäpäin katsoen - vaikka äänestäjät näyttivät olevan eri mieltä. Valtuusto tekee asiasta lopullisen päätöksen joulukuun puolivälin tietämissä.

KIRJASTO KESKELLÄ KYLÄÄ on koko kylän imagolle HIENO JUTTU aivan fyysistä olemusta myöten, vaikka äänestäjät eivät osanneet sitä arvostaa - ainakaan vaalitulosten perusteella arvioiden, viittaan tällä lautakunnan jäsenten saamaan äänimäärään!!!! Käykää kuntalaiset kirjastossa ja nauttikaa siitä. Siellä ovat myös hyvät ja nykyaikaiset kokoustilat käytettävissämme.

Yritysten ja yrittäjyyden lisäksi kuntalaisten hyvinvointi tulee toimivista julkisista palveluista ja juuri sitä ne kirjastopalvelut ja tulevat yhtenäiskoulupalvelut edustavat parhaasta päästä.

Toivoa sopii, että uudet johtavat luottamushenkilöt nimetään osaamisperusteisesti, eikä vaan saatujen äänimäärien perusteella. On päivän selvää, että tilanneosaamista, tilannetajua ja kokonaisuuden hahmottamista vaaditaan kaikissa, mutta ennen kaikkea hyvin vaativissa päätöksentekotilanteissa, pelkällä isolla äänimäärällä ei ole - juuri siinä tilanteessa - paljon käyttöä. Päättäjien tilannenäkemys ja oman tilannekokonaiskuvan luominen ovat pienen kuntapolitiikan keskeisin valtti päätöksentekohetkellä.

Hyvä kello kauas kantaa, huono kello vielä kauemmaksi! Tämä koskee myös päätöksenteon kantavuutta!!!!????

Marraskuun 3. päivänä 2008
Vaalien jälkeistä elämää? Näyttää sitä sitäkin oleva, voin sanoa sen jo viikon kokemuksella. Omakohtaisena kokemuksena totean vaalitappion tulleen, joka ei tietenkään ole mikään hieno juttu, siis tappio mikä tappio vaikka se olisi vaalitappio. Se mihin tämä tappio johtaa on sitten aivan toinen juttu!

Kun ajelen työmatkaa päivittäin reilut 160 kilometriä, joka ottaa vuorokausiajastani yli kaksi tuntia. Ajellessa on aikaa ajatella tulevaa, mutta miettiä myös mennyttä. Aamulla (ma 3.11.) maa oli jäässä ja maantie oli vietävän liukas .... ainakin Karttulaan saakka. Oli kaunista katsella kun harmaus oli jäätynyt valkeudeksi. Maanantaiaamuna kunnanhallituksen puheejohtaja Heikki ajeli edelläni Kuopion suuntaan tosin hän karisteli minut kannoiltaan jo alkukilometreillä, liekö ajanut nastarenkailla, kun taas itse totuttelen ajamaan kitkarenkailla - jotka ovat elämäni ensimmäiset - saas nähdä kuinka äijän käy kitkojen kanssa pidemmän päälle?

Kun näin Heikin Passatin takavalot - vain hetkellisesti - tuli mieleeni vaalitulokset ja se, että kuka oikeasti voitti ja kuka hävisi. On jotenkin hauskaa, että aina vaalien jälkeen monilla päättäjillä on niin kovin erilainen näkemys vaalituloksesta ja jopa oma häviö saadaan näyttämään melkein voitolta. Heikki ei liity tähän pohdintaani ei häviäjänä eikä voittajana, vaan hän antoi Passattinsa takavaloilla kimmokkeen pohdinnalleni.

Vesannon valtuustoon tuli yksi uusi puolue. Perussuomalainen Risto sai paikan ehkä hiukan yllättävästi, mutta Risto sai paikan ja pulinat pois - onnittelut Ristolle! Mies saattoi myös pongahtaa valtuustoon - osin ehkä - soinilaisuuden ansiosta.

Kuntamme tarvitsee edelleen isäntää tai/ja emäntää, joka/jotka ilmoittaa minne mennään, millä mennään ja milloin mennään ja ketkä ovat kyydissä tällä matkalla! Tarvittaessa osa jätetään pysäkille, jos matkaseura ei miellytä tai kyydissä käyttäydytään sopimattomasti. Toivoa sopii "paikkajakojärjestelijöiden" onnistuvat paikanjakotyössään!!!???

Oma vaalitappio - ei ole meitsille elämän ja kuoleman kysymys - tosin se antoi yhden näkökulman lisää ajatella asioita. Saas nähdä mitä tämä näkökulma tuo tullessaan??? Tosiasiassa neljä vuotta kunnallispolitiikan kuvioissa toi mukanaan myös yhden kokemusmaailman lisää elämääni. Sen kokemusmaailman merkkaan meriitiksi CV:heni. Kiitos äänestäjilleni, mutta kiitos myös äänestämättä jättäneille, sillä juuri Te avasitte silmäni näkemään asioita, joita en ehkä aikaisemmin osannut nähdä. Onneksi oli se nolla euron vaalibudjetti.

Putoamiseni valtuustosta - vaikkakin yhdellä äänellä - antaa elämälleni uudenlaisen perspektiivin ja tietenkin lisää aikaa omille muille harrastuksilleni, joista mm. jatko-opiskeluni on jäänyt kunnalispolitiikan varjoon viime vuosina.

Kolikolla on aina kaksi puolta - se poliittinen puoli - ja se toinen, jota ryhdyn nyt strategioimaan. Tähän strategiaan ei välttämättä liity tulevaisuudessa kunnallispolitiikkaa - ensimmäisen varavaltuutetun velvollisuuksiin liittyvä posti hoidetaan tietenkin, mutta äänestystulosta on kunnioitettava. Kyllä elämää on vaalien jälkeen ja se saattaa olla tuloksellisempaa ja jännittävämpää ....

lokakuu 2008

lokakuun 12. päivänä 2008
Syysloma-aika ja tietenkin "vaalikiireet" vievät mehut, joten en malta keskittyä tämän viikkoiseen kirjoitelmaani tämän enempää.

Hyvää syksyä!
P.S. muistakaahan käydä äänestämässä yksi tulosta tuottava vaalinumero on numero 17.


lokakuun 7. päivänä 2008
Tässä kunnallisvaaleihin liittyvää tekstiäni, joka löytyy myös Suomen keskustan vaalisivuilta.

EHDOKASNUMERONI 17

ekonomi KTM, oppisopimusjohtaja Vesanto, Keskusta Valtuutettu

Elämän viisaus:
Ihmisen persoona muodostaa lähtökohdan ja päätepisteen kaikelle sille, mitä sanotaan, ja sille, miten sanotaan.
- Robert Musil -

Minulle arvokasta kotikulmilla:
- lapsiperheiden, nuorison ja vanhusten hyvinvointiin liittyvien asioiden sujuvuus ja ennakointi
- lähipalveluiden turvaaminen
- yrittämisen mahdollisuudet ja edellytykset oltava kunnossa, tuettava oman kunnan yritystoimintaa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla
- palveluiden turvaamisen päätöksenteko säilyttävä vesantolaisissa käsissä
- vesantolaisuus ei saa tarkoittaa itseisarvona Vesannon kuntaa
- kunnassa yksi koululaitos varhaiskasvatuksesta lukioon = yhtenäiskoulu
- Vesannon lukio ei saa olla itseisarvo, vaan lukiokoulutuksen säilyminen Vesannolla
- kuntatalous terveellä pohjalla
- järkevä ja toimiva kuntayhteistyö useamman naapurikunnan kanssa.

Näin vaikutan nyt:
- valtuutettu
- kunnanhallituksen I varapuheenjohtaja
- sivistyslautakunnan puheenjohtaja
- Savon Energiaholding Oy:n hallintoneuvoston jäsen
- varajäsenyyksiä muutamissa muissa maakunnallisissa yhteisöissä
- Savon koulutuskuntayhtymän johtoryhmän jäsen
- Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n hallituksen jäsen

PARIT AJATUKSET
"Yleinen mielipide on järvi, joka, kun se padotaan ja sitä pidetään paikoillaan, nousee niin kauan, kunnes se syöksyy vaahdoten yli äyräidensä, peittää maan ja repii kaiken mennessään."
- Ludwig Börne, saksalainen kirjailija 1786-1837 -

"Rohkeus ei ole sitä, että ihminen ei suostu näkemään vaaraa, vaan sitä, että hän katsoo sitä kohti ja voittaa sen."
- Jean Paul, saksalainen kirjailija 1763-1825 -

syyskuu 2008

Syyskuun 28. päivänä 2008
Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut turvallisesta kuntayhteistyöstä tässä blogissani. Olen myös kirjoittanut aiheesta painetun sanan mielipideosastoilla (mm. S-S). Kuntien välistä yhteistyötä on kehitettävä ja niihin on panostettava, sillä kunta on pääasiassa vain hallinnollinen yksikkö. Kuntaliitoksetkaan ei saa olla aihe, josta ei voi julkisesti keskustella!

Mitä vähemmän byrokratiaa ja mitä yksinkertaisempi kuntahallinto, sen toimivampi ja selkeämpi on hallintoyhteisö. Mitään alarajaa kuntien koolle ei mielestäni voi Suomessa olla, tai se on ainakin hankalaa asettaa. Sopiva kuntakoko Suomessa -ideaa on jalostettava ylipäätään maamme olosuhteisiin sopivaksi.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissa tuonut esille mm.; valtiolla pitäisi olla selkeämpi ja suurempi vastuu kunnista. Kuntien taas pitäisi olla järkevästi "koottuja" selkeistettyjä hallinnollisia yksiköitä, jotka toteuttavat kunnan perusajatusta eli peruspalveluiden tuottamista, sujuvaa asumista ja viihdyttävää ja turvallista elinympäristöä.

Kunnan tulee edistää asukkaidensa hyvinvointia (Kuntalaki 1§). Turvallisuus on keskeinen hyvinvointia edistävä tekijä ja ihmisen perusoikeus. Jokaisella on oikeus kasvaa ja elää väkivallattomassa ja tapaturmariskittömässä yhteisössä.

Olisi hyvin mielenkiintoista vaihtaa näkemyksiä ja saada kuntalaisiltamme evästystä liittyen kuntarakenteemme kehittämiseen. Allekirjoittanut on jo kauan ollut sitä mieltä, että aluetasolla tulisi tehdä mahdollisimman vähän mitään, vaan keskeisten toimijoiden olisi oltava peruskunta, kuntayhteistyö ja valtio. Miksi sitte olen tätä mieltä?

Erityisesti aluetaso-organisaatioiden (ei liikelaitokset) kohdalla läpinäkymättömyys on todellinen ongelma. Aluetason organisaatiosta mainittakoon esim. mammuttimaiset TE -keskukset ja niiden työvoimahallinnointi, joissa palveluita hakeva pieni kansalainen hukku byrokratian jalkoihin - ainakin allekirjoittanut on saanut sen käsityksen kuunnellessaan ja lukiessaan palveluiden käyttäjien mielipiteitä ja kirjoituksia. Kuinka moni aidosti tietää, mitä alueellisissa organisaatioissa tapahtuu ja kuka niissä valtaa käyttää, saako kansalanen aina parasta mahdollista ohjausta ja palvelua? Tai miten niiden rahoitus toimii? Tuloksena on useimmiten huomattavaa byrokratiaa ja todellisia vaikeuksia saada hyvää palvelua ja hahmottaa kokonaisuutta, puhumattakaan vastuunalaisten toimijoiden tunnistamisesta - siis saada kasvot päätöksille ja päättömyyksille!!!

Suomessa voitaisiin myös keskustella Tanskan kuntamallista ja miettiä voidaanko siitä jalostaa osia Suomen oloihin sopiviksi? Tanskassa on määritelty selkeä alaraja kuntakoolle, josta voi poiketa vain poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Tietenkään Suomi ei ole Tanska jo kokonsa puolesta, mutta suuntana jokin samantapainen voisi olla toimivaa, sekä terveemmän ja selkeämmän rahoituksen, että myös todellisen demokratian kannalta. Kansanvalta tarvitsee resurssinsa. Mitä kädestä suuhun elävän pikkukunnan valtuusto pystyy tosiasiassa päättämään – varsinkaan valtiovallan määrittelemien ja edellyttämien palvelujen suhteen? Ei paljon muuta kuin jakamaan niukkuutta ja toteamaan, että hyvä juttu, mutta ei ole rahaa!!!!

Millä tavalla tunnemme tänään olomme turvalliseksi - tässä muutosmyllerryksen maailmassa - jossa olemme saaneet viimeaikoina kokea aivan uskomattomia tapahtumia? Kuinka turvalliseksi koemme asuinympäristömme? Mitä on turvallisuus?

Safe Community / Turvallinen kunta -toimintamalli tarjoaa viitekehyksen kunnan tai muun yhteisön turvallisuuden edistämisen organisoimiseksi, kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Painopiste on turvallisuus- ja tapaturmayhteistyössä kuten esim.; päivähoito-, koulu- ja vanhuusyhteistyö. WHO:n Collaborating Centre – Karolinska Institute - koordinoi Safe Community –verkoston toimintaa.

Kunnat - jotka näin toimivat - muodostavat ydinjoukon Suomen turvalliset kunnat -verkostossa. Verkosto on avoin, ja siihen voivat osallistua turvallisesta asuinympäristöstä kiinnostuneet kunnat. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja kokemusten vaihtoon. Kampanja järjestää verkostotapaamisia.

Safe Community toiminnassa on tärkeää turvallisuuden edistäminen:
-on paikallisesti koordinoitua toimintaa
-koskee koko yhteisöä
-on suunniteltu pitkällä tähtäimellä
-toimenpiteet kohdistuvat riskiryhmiin
-käytössä on menetelmät tapaturmatilanteen seuraamiseksi
-arvioidaan prosesseja ja tuloksia
-jaetaan tietoa ja osallistutaan aktiivisesti kansainvälisessä Safe Community -verkostossa.

Verkostoon liittymisen edellytyksenä on, että hakija toteuttaa turvallisuuden edistämisen työtä sovittujen kriteerien mukaisesti. Suomesta verkostoon kuuluvat Hyvinkään ja Kouvolan kunnat. Turvallinen kunta -kilpailussa menestyneitä kuntia ovat Pori, Vammala, Oripää, Ääneseutu, Tornio, Kurikka ja Hyvinkää.

Turvallisuuden tunne on se, jota me kaikki tarvitsemme, liittyipä se tunne julkisiin palveluihin tai tavallisen arkielämän eri tilanteisiin.

Numero 17 on yksi turvallisen oloinen numero!

PARIT AJATUKSET:

”Jos ihmisellä ei ole yhtään syytä tehdä jotain asiaa, niin hänellä on syy jättää se tekemättä.”
- Walter Scott, skottilainen runoilija, 1771-1832 -


”Kun raivaat pois hierarkiset esteet, ihmettelet itsekin, mitä kaikkia ideoita niiden alta paljastuukaan.”
- Gerhard Cromme, teollisuusjohtaja, syntynyt 1943 -


Syyskuun 16. päivänä 2008
Lokakuiset kuntavaalit 2008 ovat melkolailla lähellä. Ehdokkaana ollaan, vaikka kirjoitelmassani marraskuu 2007 / 17.11.2007 epäröin lähtöäni mukaan vaaleihin. Samassa yhteydessä pohdiskelin, että vaaliesitteeni 2004 voisin julkaista uudelleen, jos vaalit olisivat tuolloin marraskuussa 2007. Vaalit ovat nyt ajankohtaiset ja alla vaaliesitteeni teksti vuodelta 2004. Siitä voi jokainen lukija - äänestäjä - tehdä omat johtopäätöksensä (näin jälkeenpäin) kantsiko ääni antaa ehdokas Raimo Kovaselle.

VESANTOLAINEN ÄÄNESTÄJÄ
Syntyperäisenä vesantolaisena Raimo tuntee Vesannon kunnan elinkaaren eri vaiheet vuosikymmenten ajalta. Menneisyyden tunteminen antaa hyvän pohjan ymmärtää nykyisyys ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kunnan olemassa olevat vahvuudet ovat ne joihin pienen maaseutukunnan tulee turvautua. Kunnan kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sen vahvuuksiin ja vuosien mittaan kasvaneeseen substanssiin. Kustannustehokkaasti toimiva kuntatalous, henkilöstön osaaminen, kunnallisveron taso, asumisen laatu, sosiaalinen hyvinvointi, työ- ja asiointimatkojen pituus, nopeat tietoliikenneyhteydet, palvelujen saatavuus, liikenteen sujuvuus sekä ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja puhtaus ovat kunnan kilpailukyvyn ja hyvän elinympäristön keskeisiä mittareita.

Vahvuuksien olemassaolo ei kilpailukyvyn ylläpitämiseksi yksistään riitä, vaan niitä on pystyttävä jatkuvasti kehittämään ja niiden toimivuutta on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti hyvin toimivan kustannustehokkaan kuntatalouden puitteissa. Kustannustehokkaan kuntatalouden aikaansaaminen/ylläpitäminen ja sen peilaaminen kunnan kilpailukykyyn on kunnallisten päättäjien haasteellisin tehtävä Vesannon kaltaisissa pienkunnissa.

Valtion toimista aiheutuneet verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisesti. Niiden avulla voidaan lisätä myös Vesannon kunnan kilpailukykyä kuntatalouden vahvistumisen kautta.

Väestökato suistaa pienkunnat vääjäämättä supistuvan talouden ja palveluiden kierteeseen, mikä ei voi missään tilanteessa olla kuntaan jäljelle jäävien etu. Lähtijöitä ovat etupäässä nuoret ja työikäiset, he vievät mukanaan myös palvelut.

Väestön vähenemiseen voidaan vastata kustannustehokkaalla kuntataloudella ja yhteisesti palveluja tuottamalla yli kuntarajojen. Raimo kannattaa kuntayhteistyötä, mistä hyötyvät kaikki osapuolet tasapuolisesti, ja joilla voidaan turvata kuntalaisten etu paremmin.

Yritysosaaminen, mukaan lukien palveluyritykset, on tämän päivän kilpailukykyisen yritystoiminnan ”kulmakivi”. Yritysosaaminen sisältää myös riittävän korkean toiminnan jalostusasteen. Siitä syystä yritysten käytössä on oltava mm. toimivat neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, joilla on hyvät yhteydet ammatillisiin oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Jalostusasteen kohottaminen tuo lisää työpaikkoja ja myönteistä kehitystä myös kunnan kilpailukykyyn. Yritysosaamisen kautta tuotteiden ja palvelujen haluttavuus kasvaa.

Siinäpä se!


Syyskuun 10.päivänä 2008
Kirjoitelmassani 24.8.2008 otin kantaa Vesannolla tapahtuvaan ilkivaltaan – ilkivaltaan, joka kohdistuu kyläkeskustassa olevaan kiinteistöön – jossa sijaitsee mm. nuorisotilat. Kirjoitelmassani heitin kasvatusvastuun vanhemmille, siis lasten kotona tapahtuvalle kasvatustyölle.

Kotona tapahtuvan kasvatuksen tueksi on olemassa myös valtakunnallinen lapsipoliittinen ohjelma, joka velvoittaa kunnat – lakisääteisesti – huolehtimaan lapsistamme.

Mikä se lapsipoliittinen ohjelma sitten on:

- Kunnalla on lakisääteinen (perustuslaki, kuntalaki) velvollisuus huolehtia lasten ja nuorten
hyvinvoinnistaa.
Lapsipoliittisen ohjelman lähtökohtana on usein YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on lapsen oikeuksien kansainvälinen standardi. http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus

- Suomen Kuntaliitto hyväksyi ”Eläköön lapset” – lapsipoliittisen ohjelman vuonna 2000, jossa
suositeltiin kunnille lapsipoliittisen ohjelman laatimista. Valtioneuvoston lokakuussa 2003 tehdyssä periaatepäätöksessä sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi korostetaan tavoitteellisen lapsipolitiikan merkitystä lasten hyvinvoinnille.

- Lapsipoliittinen ohjelma on osa kuntapolitiikkaa, jolla vaikutetaan kunnan tulevaan menestymiseen. Se antaa suunnan ja tavoitteet, määrittää konkreettiset toimenpiteet ja voimavarat työlle. Ohjelma on kunnanvaltuuston hyväksymä työväline myös käytännön toimille. Työkalupakki, joka sisältää työkaluja toimenpiteiden eteenpäin viemiseksi.

- Lapsipoliittinen ohjelma koskee kaikkia alle 18-vuotiaita kuntalaisia ja heidän perheitään.


Eri tahojen yhteistyö lastemme eduksi :

Lapsipoliittiset ohjelmat ovat edistäneet kunnan eri sektoreiden yhteistyötä sekä yhteistyötä seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Ohjelmista on ollut myös konkreettista hyötyä, lähes puolessa kunnista ohjelman myötä on kehitetty palvelujen saatavuutta ja laatua. Lapsipoliittinen ohjelmatyö lisää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraamista ja suunnitelmallisuutta. Tärkein hyvinvoinnin seurantamenetelmä on kouluterveyskysely.

Lapsipoliittinen ohjelma vahvistaa lastensuojelun toimintaedellytyksiä kunnassa. Riskioloissa elävien lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi on ohjelman laatineissa kunnissa selvästi enemmän kehittämissuunnitelmia – ja hankkeita kuin kunnissa, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsipoliittisen ohjelman täyttöönpano edellyttää poliittisia päätöksiä koko kunnan tasolla sekä hallintokunnissa. Hallintokuntien edustajien työryhmä on useimmiten ollut lapsipoliittisen ohjelman laatijana ja sillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa työtään ohjelman toimeenpanoa ja lasten hyvinvoinnin muutoksia arvioivana seurantaryhmänä. Yhteistyöryhmillä on tärkeä asema ohjelman toimeenpanoa, lasten hyvinvointia sekä palvelujärjestelmän toimivuutta koskevien seurantatietojen kokoamisessa ja välittämisessä päätöksentekijöille. Kunnissa on tarvetta ja halukkuutta kehittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantamenetelmiä (STAKESin indikaattoripankin toiminta ja kouluterveyskysely, lapsiasiavaltuutettu sekä kuntien omat hankkeet ja kokemukset).

Mm. vanhempainyhdistykset voivat toimia lapsipoliittisten ohjelmien valvojina. Onko kunnassa lapsipoliittista ohjelmaa? Otetaanko sen sisältämät vaatimuksen huomioon kunnan päätöksenteossa – eli huomioidaanko lasten näkökulma kaikissa kunnan päätöksissä? Yhdistykset voivat myös toimia yhteistyönrakentajina, luoda omalla alueella verkostoja lasten hyvän edistämiseksi. Omalla seudulla voi tehdä mm. kyselyn lapsille, joiden pohjalta voi viedä viestiä tai tehdä aloiteita kuntapäättäjille. Esimerkiksi Liikenneturvalla on kysely, jonka pohjalta voi kartoittaa lasten näkemystä alueen liikenneturvallisuudesta, esiin voi tulla aikuiselle yllättäviä näkökulmia.

Miten lapsipoliittinen ohjelma vaikuttaa?

Lapsipoliittisilla ohjelmilla voi parhaimmillaan olla hyvinkin suuri vaikutus kunnalliseen päätöksentekoon, julkiseen keskusteluun, toiminta- ja palvelulinjauksiin ja sitä kautta ohjelman kohderyhmän elinoloihin. Pahimmillaan taas lasten ja nuorten kanssa suurella vaivalla tehty ohjelma jää hyllyyn pölyttymään eikä sitä osata, muisteta tai haluta käyttää päätöksenteon tukena.

Suunnitelmallista ja ennaltaehkäisevää lapsipolitiikkaa tarvitaan kunnassa riippumatta lasten ja nuorten hyvinvoinnin kulloisestakin tilasta. Ohjelmatyön tavoitteena on antaa kuntien päätöksentekijöille tietoa lasten ja perheiden elinoloista ja määrittää suuntaviivat ja toimenpiteet asioiden parantamiseksi. Kunnissa muodostuu yksityiskohtaisempi ja analyyttisempi kuva lasten hyvinvoinnin tilanteesta ja voimavaroista lapsipoliittisen ohjelman myötä. Kunnat, joissa lapsipoliittinen ohjelma on tehtynä, vastasivat aktiivisemmin lasten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin sekä erittelivät sen osatekijöitä, niin myönteisiä seikkoja kuin epäkohtiakin, kuin kunnat, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsille ja nuorille tarjotaan runsaammin osallistumisen mahdollisuuksia ja niitä myös kehitetään aktiivisemmin kunnissa, joissa on lapsipoliittinen ohjelma. Tilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että ohjelman laatimisvaiheessa kunnissa on usein kuultu lasten mielipiteitä ja tästä on jäänyt otollinen maaperä osallistumisen vakiinnuttamiselle ja kehittämiselle.

Lapsen etu huomioon!

Lapsen edun ymmärtäminen edellyttää lapsen kuulemista. Lapsen kuuleminen ja hänen oikeuksiensa huomioon ottaminen on perinteisesti ollut helpompaa siellä, missä lapset ovat joka päivä läsnä, kuten neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa. Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan missään, vaan lasta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä tehdään edelleen usein aikuisnäkökulmasta, kuvittelemalla lapsen paras.


Edellä on muutamia ”keinoja” joilla voisimme ohjata nuorisomme hyvinvoinnin, yleisesti hyväksytyn kasvatuksen ja ohjauksen tielle. Haasteita kyllä riittää, kun on vain tekijöitä – enkä tarkoita tällä niitä ilkivallan tekijöitä sillä heitä näyttäisi, valitettavasti, joukossamme kyllä olevan - eikä haasteistakaan näyttäisi olevan pulaa!

Parit ajatukset:
"Heti kun ihmisestä on tullut mestari jossakin asiassa, hänestä pitäisi tulla oppilas jossakin toisessa asiassa."
- Gerhart Hauptmann, saksalainen kirjailija, 1862-1946 -

"Vaikean elämän jaksaa kantaa paremmin, jos asettaa itselleen vaikeita tehtäviä."
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 -

"Ilman saavutuksia ihminen muuttuu nopeasti päälliköstä intiaaniksi."
- Pierr Littbarski, saksalainen ammattilaisjalkapalloilija, syntynyt 1960 -

Syyskuun 1. päivänä 2008
Kunta- ja palvelurakenneselvitys pakottaa päättäjät ottamaan kantaa useisiin polttaviin kysymyksiin. Niistä yksi on perusterveydenhuoltopalveluiden tuottaminen. Tuotetaanko palvelut jatkossa kuntien yhteistyöllä kuntayhtymien ja seudullisten tai maakunnallisten organisaatioiden kautta? Vai olisiko aika tarkistaa kuntarakenteita myös täällä Pohjois-Savossa - ja ylipäätään koko valtakunnassa - vähän Tanskan mallin mukaan?

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Tuula Väätäinen (sdp) on korostanut kuntien ja maakuntien välisen yhteistyön kasvavaa merkitystä Itä-Suomessa, niin EU:n kuin kansallisen aluepolitiikankin näkökulmasta. Paras -hankkeen toteutuksessa hän kehottaa pohjoissavolaisia kuntia harkitsemaan ennakkoluulottomasti sopivia yhteistyömalleja nyt kaavailtujen lisäksi. Erityisen huolestunut hän on Sisä-Savon tilanteesta.

Myös Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntayhteistyömalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä arveluttaa kuntien liian vähäisen asukaspohjan vuoksi, sillä hankkeen reunaehdoissa on edellytetty vähintään 20 000 asukasta. Väätäinen vaati muutoinkin Paras -hankkeen eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vauhdittamista Pohjois-Savossa.

Perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisessa liikelaitosmalliin siirtyminen merkitsee myös koko toiminnan arviointia aiempaa monipuolisemmalla tavalla. Pelkästään kustannuspainotteinen arviointi ei riitä, vaan myös laatutietoisuus on oltava vahvasti mukana.

Liikelaitoksen onkin tulevaisuudessa yksittäisen palvelutarpeen lisääntyessä pystyttävä reagoimaan nopeasti ja jo ennen - mahdollisia lisäresursointeja - on kyettävä hahmottamaan ja ennakoimaan lisäyksestä aiheutuvat kustannukset, sekä pystyttävä arvioimaan edellytyksensä palvelujen myynnistä saatavien tulojen riittävyydestä kulujen kattamiseen. Vain näin voidaan varmistua siitä, ettei kovin suuria yllätyksiä synny vuotuisen tilinpäätöksen teon yhteydessä.

Keskeisiä kysymyksiä palvelujen tuottamiseksi kilpailukykyisesti on toiminnan hyvä organisointi ja onnistuminen henkilöstöpolitiikassa. Virat ja toimet on kyettävä täyttämään korkean ammattitaidon omaavalla henkilöstöllä ja olennaista on se, millaisen liikkumatilan liikelaitoksen henkilöstö saa henkilöstöpolitiikassa.

Samoin on tärkeää, miten henkilöstörekrytoinnissa onnistutaan niin, että palvelut pysyvät kaiken aikaa hyvinä ja laadukkaina. Nämä ovat isoja haasteita myös meille päättäjille, jotka olemme rakentamassa liikelaitosta.

Palvelujen hinnoittelu on luonnollisesti keskeinen asia ainakin kahdessa mielessä: menot pitää kattaa ja hintojen on oltava kohdallaan. Näiden yhteensovittaminen on hallinnolle painava haaste. Omassa toiminnassaan liikelaitoksen on oltava rohkea, mutta samalla yhteiskuntavastuullinen palveluhintoja määritellessään.

Mielestäni kuntatoimijoiden on yleensä rohjettava tehdä uusia avauksia julkisten palvelujen tuottamisessa. Liikelaitosmalli on eräs mahdollisuus sellaiseen toimintaan, jossa selkeästi toimitaan avoimilla markkinoilla, joilla halutaan myös julkisen toimijan olevan mukana.

On selvää, että liikelaitoksen talousarvion tulee olla "läpinäkyvä", jotta pärjätään mahdollisissa kilpailua koskevissa arviointitilanteissa. Siksi valmistelutyö liikelaitosmalliin siirtymiseksi kannattaa tehdä huolellisesti markkinatilanteen arvioinnilla, liikelaitossuunnitelmalla, henkilöstön kouluttamisella uuteen toiminta-ajatukseen, seurantajärjestelmän laatimisella, laatujärjestelmien rakentamisella jne.

Rohkeasti mukaan julkisen palvelujärjestelmän kehittämiseen myös täällä Sisä-Savossa. Tosin Sisä-Savossa näyttää lehtitietojen mukaa ainakin yksi kunta tehneen päätöksen - muiden mukana - lähteä mukaan liikelaitokseen, mutta ko. kunta yrittää myös samanaikaisesti neuvotella Sisä-Savon terveyskuntayhtymän jatkuvuuden turvaamiseksi perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta vielä vuosikausiksi eteenpäin??!!

-Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä.
-Jota useampi kokki sitä vetelämpi velli.
-Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.

elokuu 2008

Elokuun 24. päivänä 2008
Vesannolla ilkivallan kohteeksi näyttää joutuvan tuon tuosta - entistä useammin - kyläkeskuksessa sijaitseva Säästökulman kiinteistö; kiinteistöä yritetään sytyttää palamaan, revitään rännejä, irrotellaan ikkunapeltejä, puretaan kattorakenteita -jotta päästäisiin sisätiloihin ja töhritään rakenteita sisältä ja ulkoa yms. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ketkä ovat asialla?

Mikä saa jotkut ihmiset harrastamaan ilkivaltaa? Näyttää siltä, että nuorison keskuudessa ilkivaltaa pidetään harmittoman hauskana pilailuna. Saa sen käsityksen, että ilkivaltaa harjoittavat ihmiset saattavat jopa nauttia ilkivallasta?

Mitä sitten on ilkivalta? Poliisi sanoo, että ilkivallaksi katsotaan kaikenlainen hyviä tapoja loukkaava käyttäytyminen julkisella paikalla, sekä aiheettoman hätäilmoituksen tekeminen.
Vahingontekoa on kaikki yksityisen tai julkisen omaisuuden oikeudeton hävittäminen, vahingoittaminen, turmeleminen, likaaminen tai rikkominen. Poliisi voi ottaa kiinni ilkivallan tekijän, jos hän häiritsee muita ihmisiä kadulla, kiipeilee katolla tai häiritsee muuten ilkivaltaisesti lähiympäristön elämänmenoa.

Mistä apua? Olen, aina ollut sitä mieltä, että kaikki on kotikasvatuksesta kiinni. Vanhemmat, katsotaan peiliin luotetaan lapsiimme, mutta ei liikaa. Kyllä nuorisotoimi, opettajat, päiväkoti jne. tekevät osuutensa – auttavat ja kasvattavat lapsiamme - heille kuuluu heidän työnsä. Meille vanhemmille kuuluvat varsinainen kasvatus ja rakkauden antaminen. Antaa elämän ohjeet ja eväät elämässä pärjäämiseen. Mikäli itse emme jaksa, kyllä ammattiapua kasvatukseen on saatavilla.

Nykyisin työantajat mielellään tarkistavat työnhakijoiden rikostaustan. Jos/kun rikosrekisterissä on merkintä työnhakijan ilkivaltarikoksesta, niin rikosrekisterimerkintä vaikeuttaa huomattavasti nuoren ensimmäisen työpaikan saamista.

Vesannolla ko. kiinteistöyhtiö, nuorisotoimi - sivistyslautakunta yleensä – tulee tekemään asian eteen parhaansa, mutta meitä vanhempia kaivataan mukaan kasvatustalkoisiin. Yritetään kaikki parhaamme.

Elokuun 13. päivänä 2008
Alla Savon Sanomissa 22.8.2008 julkaistu teksti "lyhentämättömänä".

Hallittu riskinotto luo henkistä kasvua ja kasvattaa kassavirtaa.
Uusien yritysten synnyttäminen on välttämätöntä taloudellisen toimeliaisuuden kehittämiseksi. Uusyrittäjyys – ainakin vielä tänään - on riittämätöntä. Tämän vuoksi EU –valtioiden hallitukset ovatkin panostaneet erilaisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on rohkaista yrittäjiksi ryhtymistä.

Yrittäjyyteen liittyvä ihmiskäsitys tuntuu jopa epätodellisen ihanteelliselta siihen saakka, kunnes tähän ihanteellisuuteen perehtyy syvällisemmin. On muistettava, että ihmiset ovat puutteellisia ja tulevat olemaan sellaisina tulevaisuudessakin. Asenteellisuus, ahneus ja kateus pilaavat monta hyvää ja huonoa ideaa.

Asenteen lisäksi myös ihmiskäsitystä pitäisi jalostaa. Pieni lapsi on aktiivinen ja motivoitunut. Kuinka tämä ominaisuus pystyttäisi säilymään ihmisessä läpi elämän? "Pipopäisistä" velttoilijoista voi kuoriutua monen hämmästykseksi yritteliäs, lahjakas ja määrätietoinen nuori, kun motivaatio löytyy. Luottamus nuoriin ja heidän kykyihinsä on ensiarvoisen tärkeää.

Yrityksen käynnistäjille suunnattua koulutusta on tarjolla runsaasti. Näiden avulla syntyy uusia yrittäjiä. Jostain syystä monet näihin koulutuksiin osallistuneista – yrittäjiksi ryhtyneistä - ovat joutuneet lopettaman yritystoiminnan heti alkuunsa. Tämä saattaa olla osoitus siitä, että koulutuksessa on puutteita. Pelkästään teknisiin valmiuksiin panostaminen ei riitä, vaan on panostettava myös kouluttajiin, jotka kehittävät työvälineitä yrittäjäkoulutusta varten ja käyttävät näitä työkaluja opetuksessa.

Tähän saakka yritykset ovat painottaneet ja panostaneet pääsääntöisesti määrällistä kasvua. Tulevaisuudessa uskon kuitenkin yritysten painottavan entistä enemmän henkistä kasvua. Kysymys on ymmärtääkseni samanlaisesta ilmiöstä kuin lasten kasvussakin on; lapset kasvavat sekä henkisesti, että fyysisesti. Kumpaa niistä pidämme tärkeämpänä?

Henkinen kasvu näkyy yritysten tekeminä poikkeavina ratkaisuina kilpailijoihin verrattuna. Henkilöstömäärän kasvun sijaan ollaankin kiinnittämässä huomiota henkilöstön oppimiseen. Tämä näkökulma tuo ja on tuonut elinikäisen oppimisen idean osaksi työelämää. Ihminen oppii ilman opetustakin, eikä oppiminen tarkoita pelkästään opiskelua, sillä paikasta, kyvyistä ja lahjoista riippumatta joka päivä opitaan.

Henkisen kasvun polku johtaa aikanaan myös yritystoiminnan laajenemiseen, fyysiseen kasvuun. Hyvät tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Silloin on varaa ottaa entistä suurempaa riskiä, kunhan riski ei milloinkaan ylitä riskinsietokykyä. Kassa ja kassavirta ilmaisevat miten suuri riskinottokyky yrityksellä on.

Yrityksen kasvu vaatii aina rahaa. Kasvuun varattua rahaa ei tietenkään pidä maksaa pois vaan pitää pitää rahat yrityksessä, niin kauan kun tehdään investointeja. Nykyisen verojärjestelmän puitteissa yritys alkaa maksaa veroja heti investoinnin jälkeen, sillä käyttöomaisuuden hankintamenot saa vähentää verotuksessa pitkän ajan kuluessa ja perusvaraston hankintamenoa ei saa vähentää milloinkaan. Usein tämä veronmaksu tapahtuu velkaa ottamalla

Heitänkin tässä yhteydessä verottajalle ajatuksen kassavirtaverotukseen (cash flow tax) siirtymisestä. Kassavirtaverotuksen (=menovero) ideana on, että yritys maksaa veroja vasta, kun se on saanut investoinnin kassamenon katteeksi niin paljon tuloja, että kassaan alkaa jälleen kertyä rahaa. Näin verotus vaikuttaisi vähemmän haitallisesti yrittäjien työmotivaatioon kuin tuloverotuksessa, jossa mm. palkkatulojen progressiivinen verotus voi heikentää työn tekemistä. Viimeiset yritysverouudistukset ovat keskittyneet helpottamaan verotusta niissä tilanteissa, jolloin yrityksen omistaja saa rahaa yritykseltä. Jos kasvua todella haluttaisiin helpottaa, pitäisi toimia päinvastoin.

Jos yrityksen kassassa on paljon löysää rahaa, saattaa olla kyseessä yrityksen henkinen laiskistuminen. Taloushistoria osoittaa monta tapausta, joissa suurikin yritys on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, kun se on ensin saavuttanut henkisen laiskistumisen tason. Toisaalta taloushistoria osoittaa myös useita tapauksia, joissa pieni yritys on menestynyt huikean hyvin, kun se on joutunut jatkuvasti toimimaan oman henkisen kapasiteettinsa ylärajalla.

Haasteet opettavat parhaiten ja haasteet edellyttävät riskinottoa. Ottamalla riskejä epäonnistumisista tulee osa arkista työrutiinia - hyvä tapa oppia. Virheet hyväksytään ja tällöin niitä suorastaan "jumaloidaan". Jos ihminen onnistuu aina ja kaikissa toimissaan, hän ei ota riittävästi riskiä.

Elokuun 7. päivänä 2008
Vesannolla on huhtikuun 2008 lopulla tehty pinta-alaltaan noin 56 hehtaarin – myös yleistä mielipidettä jakanut ja huomattavaa julkisuutta saanut - metsäkiinteistökauppa. Tähän kauppaan liittyvää mahdollisuutta kunnan käyttää etuostolain 608/1977 mukaista etuosto-oikeuttaan oli kunnanhallituksen käsittelyssä 9. päivänä kesäkuuta 2008. Kunnanhallitus päätti esittelijän päätösesityksen vastaisesti olla käyttämättä ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan. Lunastushinta olisi ollut 365 000 euroa.

Lähtökohtaisesti kunta voi etuosto-oikeuttaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista, sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten. Niillä henkilöillä, jotka ovat halunneet kunnan käyttävän ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan nimenomaan- luonnonsuojelullisin perustein - heillä on mielestäni tähän kauppaan liittyen hyvin paljon myös muita perisuomalaisia ihtohimoja kuin luonnonsuojelu.

Tästä kunnanhallituksen tekemästä päätöksestä olen kuullut monenlaisia kannanottoja sekä puolesta, että vastaan. Ja kun tein, esittelijän päätösesityksestä poikkeavan esityksen, joka tuli myös äänin 5/2 kunnanhallituksen päätökseksi, haluan tuoda asiasta esille niitä omia näkemyksiäni, jotka kirvoittivat minut tekemään ko. esityksen:

Kunta on neuvotellut ko. metsäalasta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kanssa valtion mahdollisuudesta ostaa kaupan kohteena olevasta maa-alueesta luonnonsuojelutarkoituksiin n. 10,4 hehtaarin alueen (noin 1/5 koko alueesta), jonka kertakorvaus olisi 142 000 euroa. Valtion ostohalukkuudesta päätöstä tehtäessä oli käytettävissä vain suullinen tieto, siis ei mitään mustaa valkoisella.

Mielestäni tämän saman luonnonsuojelutavoitteen voivat toteuttaa – niin halutessaan - myös kaupan tehneet metsänomistajat, ei siihen välttämättä kuntaa tarvita. Tälle luonnonsuojelualueelle sijoittuisivat pääsääntöisesti myös ne kaksi myytäväksi tarkoitettua rantatonttia. Kuinka houkuttelevaa olisi ostaa luonnosuojelualueelta pienen järven/lammen rannalta rantatontti, vaikkapa kesämökkiä varten????!!!!

Myös yksi kriteeri kunnan osto-oikeuden käytölle oli olemassa olevan ulkoilureitin läheisyys, jonka houkuttelevuus ja vetovoimaisuus kasvaisivat osto-oikeuden käyttämisen myötä tulevan alueen mukana. Tässä saattaa minunkin mielestäni olla yksi tekijä, joka olisi tuonut alueelle lisäarvoa, mutta toisaalta näitä ulkoilureittejä meillä on jo ennestään. Ja kun otetaan huomioon tämän lisäarvon tuoton hinta (365 000), niin ei sovi ajatusmaailmaani – no way.

Alueelta myytävän puuston arvoksi päätöstä tehtäessä tuotiin suullinen tieto, joka on useita satojatuhansia euroja (joku kertoi arvon olevan jopa 800 000 euroa???!!!), siis käytettävissämme oli vain suusanallinen tieto ei mitään mustaa valkoisella. Kysynpähän vaan, että millä aikavälillä hakkuut olisi voitu toteuttaa, niin että olisi saatu ne sadattuhanne eurot – ei tietoa? Ja sitä paitsi mitä luonnonsuojelua se semmoinen on, että metsät hakataan ja ulkoilureitit kulkevat hakkuuaukoilla?

Ja vielä sekin kysymys, että onko taloudellisissa vaikeuksissa olevan kunnan varsinaiseen toimintaan kuuluvaa metsien omistaminen???? Mielestäni ei ole. Lisäksi on hyvinkin kyseenalaista puuttua laillisesti tehtyyn metsäkauppaan, niinkin heikoilla perusteluilla, kun tässä kaupassa etuosto-oikeuden käyttöä olisi pystynyt perustelemaan ... jos olisimme joutuneet myöhemmin oikeusteitse perustelemaan päätöstämme käyttää etuosto-oikeutta, niin olisin nähnyt - ja näen vieläkin - menestymisen mahdollisuudet oikeudessa melko heikoiksi ... en tietenkään ole mikään juristi, mutta näin maalaisjärjellä ajatellen ... etuosto-oikeuden käyttäminen olisi joka tapauksessa saanut aikaan valitusrumban!????!!!

Summa summarum: mielestäni etuosto-oikeuden käyttämiseen liittyi tuolloin – ja edelleen - niin paljon epävarmuustekijöitä rahoitus mukaan lukien, että en yksinkertaisesti voinut olla esittelijän päätösesityksen kannalla, vaan tein vastaesityksen. Vastaesityksen tekoon kirvoittaneena ja ei niinkään - pienimpänä tekijä - oli myös se, että kunta myy kokoajan olemassa olevia metsäkiinteistöjään päästäkseen niistä eroon ja korjatakseen niillä kuntatalouttaan. Ja myös se, että kunnan budjetin hyväksymisvaiheessa vuosibudjetista karsitaan mm. muutamia tuhansia euroja maksava ruohonleikkuri pois tai jotain vielä pienempää ja halvempaa, kun ei ole rahaa.

Mistä me ihan oikeasti olisi otettu etuosto-oikeuden käyttöön tarvittava 365 000 euroa – kysynpähän vaan? Ne mahdolliset rahat, jotka metsätilasta olisivat kunnalle tulleet takaisin, arvioni mukaan, siihen olisi vierähtänyt useita vuosia - vähintään kolme ... ehkä viisi.
Tekemällä etuosto-oikeuden käyttämisestä vastaesityksen esittelijän päätösehdotukseen toimin mielestäni luottamusmiespäättäjänä kuntalaisten edunmukaisesti ... ja kuntalaisten edunvalvojaksihan meidät päättäjät on valittu.

Kuten todettua epävarmuustekijöitä on paljon, mutta kuitenkin yksi varma. Jos kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeuttaan, niin rahaa olisi pitänyt löytä melkolailla heti tuo 365 000 euroa. Kaikki rahaliikenne kunnan kassaan päin olisikin ollut sitten epävarmaa ja perustuivat päätöksentekohetkellä vain suusanalliseen tietoon. Tämän kokoluokan päätöksenteon tueksi olisin kaivannut varsinkin takaisin tulevan rahaliikenteen osalta sitä kuuluisaa tietomuotoa - mustaa valkoisella.

Aikaisemmin tässä tekstissäni totean; tähän asiaan liittyy hyvin paljon muita perisuomalaisia intohimoja kuin luonnonsuojelu. Toivonkin niiden luonnonsuojeluun liittyvien intohimojen – niin hyvä asia kun se luonnonsuojelu onkin - löytävän kohteensa ja tyydytyksensä nykyisten metsäomistajien suunnalta – ehkä se sitten siitä.

heinäkuu 2008

Heinäkuun 30. päivänä 2008
Unelmamme ja suunnitelmamme kesäloman vietosta ovat erilaisia. Tärkeintä kumminkin lienee se, että kesäiset hetket ja aurinkoiset muistot auttavat meitä jaksamaan yli pimeän talviajan.

Loma on pääsääntöisesti rentoutumista ja lepäämistä varten. Lomalla voi myös kerätä kokemuksia, joihin ei tavallisena arkena ole mahdollisuutta. Loma-aikana voi tavata ystäviä, joista välimatka on erottanut tai voi viettää laatuaikaa myös ihan yksin – riippukeinussa loikoilemalla ja lempikirjaa lukemalla.

Kuten pitääkin; unelmamme ja suunnitelmamme kesäloman vietosta ovat hyvin erilaisia, mutta niinhän ne ovat kesätkin - ainakin säiden suhteen – joka on tänä kesänä koettu konkreettisen vetisesti!

Syyskauden alkaessa monilla työpaikoilla ”saarnataan” työn imusta eli niistä tekijöistä, jotka saavat ihmisen innostumaan ja työskentelemään tyytyväisenä. Toisaalta taas sveitsiläisten Philippe Rothin ja Peter R. Werdernin julkaisema kirja: Boreout –kuinka haasteiden puute saa voimaan huonosti, kertoo boreoutista eli kyllästymisestä. Burnout eli loppuun palaminen on meille suomalaisille ollut tuttu käsite jo vuosikausia – mutta tämä boreout on mielestäni hiukan tuntemattomampi.

Työelämän ongelmissa kuten myös boreoutissakin syytä on sysissä jos sepissäkin. Syyttävä - tai ainakin osoittava - sormi näyttää esimiehiin, varsinkin silloin jos työntekijälle annetaan yksitoikkoisia ja haasteettomia tehtäviä tai työt ovat muutoin huonosti organisoituja. Tietenkin työhön kuin työhön kuuluu myös tylsiä tehtäviä, mutta kaikkiin työtehtäviin pitää sisällyttää myös työtä rikastuttavia, kehittäviä ja palkitsevia tehtäviä. On tietenkin syytä muista myös se, että helppous turmelee.

Amerikkalaisen strategiaguru Gary Hamelin mukaan perinteisillä menetelmillä johtava esimies saa yrityksen käyttöön työntekijöiden kuuliaisuuden, ahkeruuden, parhaassa tapauksessa myös asiantuntemuksen. Mutta se ei pelkästään riitä, vaan on tuotettava lisäarvoa. Lisäarvon synnyttämiseen on tärkeintä luoda työympäristö, jossa ihmiset todella haluavat luoda lisää arvoa – silloin ihmiset antavat työlle mielikuvituksensa ja intohimonsa. Hamelin mukaan vapaus on tärkein keino saada työhön ihmisen mielikuvitus. Tämä tarkoittaa hierarkioiden purkamista ja vapautta päättää itse mahdollisimman paljon omasta työstään, joka taas saa ihmiset innostumaan siitä, minkä on voinut itse valita.

Tärkeää on myös se, etteivät yksilöiden työn tulokset häviä suuren ”koneiston” rattaisiin, vaan jokainen näkee työnsä tulokset. Kunnia ja kiitos ojennetaan sinne minne se oikeasti kuuluu. Ja lista jatkuu …

Uusi verkossa kasvanut sukupolvi tulee, jolla on uudet odotukset työstä. Heille verkko ja sen avoimuus ovat avainsana, ja se johtaa perusteellisiin muutoksiin. Palkkarakenteiden pitää myös muuttua. Hyvistä suorituksista pitää kaikilla organisaatiotasoilla maksaa paremmin kuin keskinkertaisista tai huonoista – erinomaisista pitää maksaa erinomaisesti. Suostuvatko nykyiset valtaapitävät luopumaan vallastaan?

Työn lisäksi on myös muu elämä. On viisasta aina välillä miettiä niitä tarpeita, mitä työllä pyritään tyydyttämään, mitä taas vapaa-aikana kotona ja mitä harrastuksissa.

Leipääntyminen onkin boreoutia - näin lomallakin. Boreoutin voi kuulemma katkaista ainakin kahdella eri tavalla; avaamalla suunsa ja keskustelemalla tai ottamalla itse vastuun itsestään. Tämän tekstin lukijalla vastuu on kyllä lukijalla itsellään. Hyvää kesän jatkoa. Meitsillä on kolmanneksi viimeinen lomapäivä meneillään, eikä hassumpaa, kun tuo sääkin suosii!!!

toukokuu 2008

Toukokuun 27. päivänä 2008
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

Palaan näiden kirjoitusteni pariin elokuussa 2008. Tiedossa onkin mielenkiintoinen syksy, eikä vähiten sen vuoksi, että kyseessä on kunnallisvaalisyksy ja onhan siellä ehdokaslistassa myös meitsin nimi!!???
HYVÄÄ KESÄÄ!

Toukokuun 18. päivänä 2008
Ketteryys ja herkkyys ovat sanoja, joita kuulee tuon tuosta erilaisissa yhteyksissä – joskus jopa hiukan peruskummallisissakin. Mielestäni sanojen herkkyys ja ketteryys käyttäminen mitä peruskummallisimmissa yhteyksissä on vain hyvä asia, sillä tällä tavalla saadaan uudistettua suomen kielen ”kömpelöitä” sanontoja nykyaikaisemmiksi ja globaaleimmiksi.

Meitsillä on omat perinteiset käsityksensä ketteryydestä ja herkkyydestä. Ketteryys käsitykseni liittyvät piiritasoiseen pikajuoksijamenestykseeni 70–luvulla ja herkkyys siihen, kun meitsin silmäkulmat herähtävät kosteiksi puhuttaessa "menestyksestäni" !!??kiinteistöbisneksessä 90-luvun alkupuolella.

Sitran innovaatiojohtaja Mikko Kosonen antaa Suomelle seiskan ketteryydestä (HS 18.5.): ”Ilman sitä ei saa aikaan isoja muutoksia, jotka edellyttävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.” Kosonen kehuu myös Nokiaa herkkyydestä: ”Ilman tätä herkkyyttä Nokia ei olisi koskaan luonut omaa ohjelmisto-osaamistaan."

Uusi suomen kielen sanakirja kuvailee sanaa ketterä = liikkeissään kepeä, notkea, nopea; Vanhus on ikäisekseen ketterä. Kissa kiipesi ketterästi puuhun ja samainen sanakirja kuvailee sanaa herkkä = haaveellinen, tunteellinen, hempeä, hienostunut, ilmeikäs, helposti toimiva, vaivaton, kevyt; Hänellä on herkät kasvot, Herkkä laite, Herkkä innostumaan, Liikkuu herkästi, Herkkä lapsi jne.

Vaalit ja vaalien rahoittajat. Tämä on aihe, joka on noussut viimeaikoina otsikoihin. Monen vaikutusvaltaisen poliitikon rahoittajaksi on paljastunut ryhmä herkkäliikkeisiä liikemiehiä ja tämä on taas tuonut ketteryyttä poliitikoille täsmentelemään vaalirahoituslähteitään.

Kuinkakohan meillä täällä Sisä-Savossa kuntakuvioiden ja kuntayhteistyön ketteryys ja herkkyys toimivat – ja toimivathan ne. Viikolla (vko 20) maakuntalehtemme uutisoi hyvin näyttävästi mm. Suonenjoen kaupungin herkkyydestä liittyä Kuopion kaupunkiin. Toisaalta samassa lehdessä uutisoitiin kuinka ketterästi Sisä-Savon kuntien omistaman terveyskuntayhtymän laajentaminen toimisi Pielaveden ja Keiteleen suuntaan tai tietenkin päinvastoin.

Sinänsä näissä uutisoinneissa ei ollut mitään uutta. Yhtä ketterän herkästi keskustelu kumpaisenkin asian osalta on vellonut jo vähintään vuoden verran, mutta kun tulee päätöksenteon aika … siis aika lunastaa ketterästi annetut herkät puheensa, niin nyt ketteryys onkin kaukana ja herkkyys tulee esiin muodossa ”kun näin on menty vuosikymmeniä ja/tai kunta on aina ollut itsenäinen.” Saattaapa jopa vesi herkästi herähtää silmäkulmaan ja uudistumispäätös jää ketterästi tekemättä.

Vesannon kunnan tonttimarkkinoinnin osalta (Juurikanrannan tontit) voisin todeta ketteryyden ja herkkyyden näyttävä pysyneen vuosikymmenten mukaisessa peruskuvioissaan, jossa ei ole häivähdystäkään nykyaikaisesta, Sitran innovaatiojohtaja Kososen, peräänkuuluttamasta ketteryydestä ja herkkyydestä - valitettavasti.

PARIT AJATUKSET

”On yhtä varmaa kuin ihmeellistä, että totuus ja erehdys ovat peräisin samasta lähteestä. Siksi erehdystä ei useinkaan saa vahingoittaa, koska samalla vahingoittaisi totuutta.”
- Johan Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

”Ilman innostusta meidän sydämemme parhaatkin voimat uinuvat. Meissä on tappura, joka haluaa kipinöidä.”
- Johan Wolfgang von Goethe -

Toukokuun 11. päivänä 2008
Nyt oli niin kiireinen viikonvaihde, että en ehtinyt kirjoittamaan viikokirjoitelmaani. Palataan viikon päästä asiaan.
"Vuori ja laakso eivät kohtaa, mutta ihmiset kohtaavat."
- Ranskalainen sananlasku -

Toukokuun 4 päivänä 2008
Keskellä kauneinta Suomea, täällä Vesannolla, on mahdollista toteuttaa suomalainen unelma - asua puhtaan luonnon helmassa kävelymatkan päässä palveluista ja järvenrannalla, vieläpä kohtuuhinnalla.

Vesannolta voit ostaa luonnonkauniin omarantaisen tontin - vesi- ja viemäriliittymineen - hintaan jopa alle 20 000 euron. Tonttivaihtoehdot voit katsastaa paikan päällä ja kysyä samalla kunnan palveluista. Tonttikartaston ja hinnaston löydät myös Vesannon kunnan kotisivuilta.

Omarantaiset tontit ovat kooltaan 1 570 – 2 720 neliömetriä hintahaarukassa 18 000 – 27 625 euroa ja hinnat sisältävät vesi- ja viemäriliittymämaksut kunnalle.

Jahka meillä saadaan tämä tonttimarkkinointi - jossakin vaiheessa - täydelle teholle, niin eiköhän niitä uusia pytinkejä ala nousta tänne Vesantojärven rantamaisemiin ja päästään pitämään niitä uusien savujen "savujuhlia" Juurikanrantaan.

Jo lähitulevaisuudessa koti on sellainen työpaikka, jossa liiketoimintamahdollisuudet ovat valtavat. Ohitse on se aika, että kotona vain syödä ja nukuta. Nykynuori vaatii kohta myös asunnoltaan mediariippumatonta vuorovaikutusta. Kotona pitää pystyä käyttämään monipuolisesti jos jonkinlaista laitetta.

Tekesin käynnistämän 90 miljoonan euron Tila-ohjelman tavoitteena on kasvattaa tiloihin liittyvää liiketoimintaa ja kansainvälistä kilpailukykyä sekä lisätä uusien käyttäjätarpeiden ymmärtämistä. Tähän liittyvät myös uusien kotien laitteiden toimintasuunnitelmat.

Missäpä tällaista mediariippumatonta vuorovaikutusta voisi tehdä sen edullisemmin kuin Vesatojärven rannalla – Juurikanrannassa – omassa talossa. Järvinäköalatontin saat 16 020 – 18 000 eurolla, jolloin tonttikoot ovat 1 900 – 2 119 neliömetriä, jossa on hyvät mahdollisuudet tehdä tilojen laitteiden toimintasuunnitelmia.

Siitä vaan valitsemaan tontteja ja rakentamaan tulevaisuuden huonetiloja, joita pitäisikin kehittää aivan uudenlaisesti, ennakkoluulottomasti ja vahvemmin poikkitieteellisesti, monen eri toimialan parhaita kokemuksia yhdistelemällä. Tärkeintä olisikin ottaa huomioon tulevan käyttäjän tarpeet, sillä rakennuksethan suunnitellaan ihmistä varten ja mediariippumattomaan vuorovaikutustilanteeseen.

”Mikään maailmassa ei ole niin vahva kuin idea, jonka aika on koittanut.”
- Victor Hugo, ranskalainen runoilija, 1802-1885 -

huhtikuu 2008

Huhtikuun 27. päivänä 2008
Olipa innostavan hienoa lukea lauantain (26.4.) Savon Sanomista Savo-Karjalan tiejohtaja Petri Keräseen liittyvää juttua ja ennen kaikkea niitä Keräsen näkemyksiä Kuopion seudun kehittymisestä. Petri Keränen oli ”verhonnut” nämä kehityskuviot mukavasti tieasioiden sisälle.

Tosiasiassa tekstistä saa sen kuvan, että savolainen ”ruikuttaminen” koskee myös koko maakunnallista kehittämistä tai pikemminkin itäsuomalaishenkistä jahkailua keskeisten maakuntaa koskevien asioiden osalta.

* saada Kuopioon iso logistiikkakeskusalue:
-Hän ihmettelee, että vaikka tiepiiri on pitänyt esillä asiaa jo kymmenen vuotta, yhä ollaan lähes selvittelyasteella.
-Lyhyemmässä ajassa Ouluun on rakennettu sellainen ja Jyväskylään se on syntymässä todella isolla rahalla, mutta täällä vielä vähän ihmetellään, tarvitaanko sitä ja onko sille käyttäjiä. No, eihän sille ole käyttäjiä, kun ei ole aluettakaan, Keränen paukauttaa.

* Juna- ja linja-automatkustajien palveleminen yhdestä paikasta näyttää kaupungissa mahdottomalta.
-Sehän pitäisi tehdä ja heti eikä ihmetellä, onko rahaa investoida vai ei. Pitäisi olla piste, josta voi varata koko matkan, eikä niin, että eri puolilta kaupunkia raahataan liput. Eihän se ole nykyaikaa! Käyn Jyväskylän matkakeskuksessa kerran kesässä katsomassa kateellisena.

Pitäisi olla rohkeutta heittäytyä edelläkävijäksi. Sitten voitaisiin sanoa, että Kuopio on todella Itä-Suomen keskus.

Hyvänä esimerkkinä Keränen pitää kuopiolaista Bella-Veneiden toimitusjohtaja Raimo Sonnista.
-Kun on rautainen visio, asioilla on taipumus toteutua. Kun vain sovitaan yhteinen päämäärä, sitä kohti mennään. Tarvitaan pikkuisen rohkeuttakin tehdä ennakkoluulottomia asioita, Keränen uskoo.

Pitäisiköhän meidän vesantolaisten … kun kuopiolaiset eivät näytä uskaltavan … ostettiinhan me viime viikolla se kirjastokin siihen keskelle kylää. Hienoa!

MUUTAMA AJATUS:
Toivottomuus on tappion hyväksymistä jo ennalta.
- Karl Jasper, saksalainen filosofi 1883-1969 -

Kun ihminen unelmoi yksin, se on vain unelma. Kun monta ihmistä unelmoi yhdessä, se on uuden todellisuuden alku.
- Friedensreich Hundertwasser, itävaltalainen taiteilija, 1928-2000 –

Innoitus voittaa aina sen, joka ei ole innoittunut
- Johann Gottlieb Fichte, saksalainen filosofi, 1762-1814 -

Kun voitat yhden vaikeuden, pidät samalla sata vaikeutta loitolla itsestäsi
- Konfutse, kiinalainen filosofi, 551-479 e.Kr. –

Huhtikuun 20. päivänä 2008
Kuntayhteistyö on vain välivaihe kuntaliitoksiin. Näenkin Rautalammin kunnan ja Vesannon kunnan sosiaalipalvelujen yhteistyön hyvänä asiana ja pidän sitä välivaiheena kuntaliitoksen suuntaan. On kuitenkin realismia odottaa varsinaisia kuntaliitoksia vasta seuraavan vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja sittenkin on kyse vain hallinnollisista ratkaisuista, palvelut ja esim. vesantolaisuus eivät ole häviämässä mihinkään.

Tervolaisilla näyttäisi olevan pelko tervolaisuuden häviämisestä, kun haluavat olla niin itsenäisiä - joka asiassa??!!

Erityyppisiä palveluja ei pidä sitoa samaan hallintomalliin. Pienten kuntien taloudellinen ja poliittinen itsehallinto jakaa NYT päätösvallan niin pieniin yksiköihin, että välttämättömän kehitys estyy, vaikka lakimääräisiä esteitä ei olekaan. Kuntayhteistyö on lisääntynyt käytännön pakosta ja on johtanut siihen, että kehitys on hidasta sekä päätöksenteko ja kustannusten jako yhteistyöhön osallistuvien kuntien kesken on vaikeaa.

Kuntien suurimmat kustannukset ovat sosiaali- ja terveystoimi (50 %), opetus- ja kulttuuritoimi (26 %) ja muut tehtävät (20 %), hallinto-, rahoitus- ja muut menot (4 %). Erityyppisten palvelujen tuottaminen edellyttää kovin erilaista väestöpohjaa. Erikoissairaanhoito samoin kuin perussairaanhoito vaativat lisä investointeja, riittävää kokoa, ja laajaa väestö- ja rahoituspohjaa.

Nykyaikaisen terveyskeskuksen minimiasukaspohja on yli 20 000 henkeä, tosin minimiasukaspohjaan on väläytelty myös pienempiä lukuja. Terveyskeskuksista 78 % ei täytä tätä edellytystä. Osaavan henkilökunnan rekrytointi pieniin yksiköihin on hankalaa. Lisäksi pienet yksiköt ovat haavoittuvaisia avainhenkilöiden poissaoloille ja se vaikeuttaa mm. erikoistumis- tai täydennyskoulutuksen järjestämistä. Hoitomenetelmien ja teknologian kehitys on nopeaa, josta syystä pienten yksiköiden hoitohenkilökunnan ammattitaito on vaarassa jäädä jälkeen.

Suomessa on lähes 4 000 peruskoulua, joista yli puolet on alle sadan oppilaan kouluja ja kukin lisäksi jaettuna 9:än luokkaan. Pienissä kouluissa kustannukset oppilasta kohden ovat suuret ja opetuksen tason jatkuvuus on epävarma. Nykyiseen koulumäärään sitoutuminen johtaa ennen pitkää opetuksen puutteiden ja kustannusten kasvun vuoksi hallitsemattomaan koulutuspalveluiden alasajoon jo pelkästään pätevien opettajien saannin vuoksi.

Rahapulaa kansalaisiin kohdistuvien palvelujen järjestämisen suhteen – valtakunnantasolla - en oikein jaksa uskoa, kuntatasolla kylläkin. Kuinka valtakunnallinen tilanne olisi niinkin äkkiä huonontunut, kysynpähän vaan? Mutta se, että kunnissa yritetään tehdä kaikkea hyvää, sellaistakin mitkä eivät kuulu kunnan tehtäviin on se perusajatus - jonka myytti tulisi nujertaa - sillä se ajaa kuntataloudet perikatoon.

Toki päiväkoti voi toimia edelleen - ja myös jatkossa - melko pienen ryhmän varassa!

Näen Savon maakunnan tulevaisuuden sinänsä positiivisena. Maakuntaa ajatellen ”peikkona” mielestäni on kuitenkin se, että maakunnan kuntien itsenäisyys on haluttu pienkunnissa säilyttää tavalla tai toisella – lähes keinolla millä tahansa!

Savon väkiluvussa ei taida ennusteiden mukaan olla näköpiirissä ainakaan nousua ja juuri tämä väkiluvun väheneminen on otettava hallintaan kuntien toimintakykyä ja kuntalaisten tulevaisuutta ajatellen - riittävän aikaisessa vaiheessa - ja se aika on juuri nyt, ellei ole mennyt jo ohitse!

TÄSSÄ YKSI AJATUS:

”Suurin viisaus ilmenee asioiden yksinkertaisessa ja luonnollisessa järjestämisessä, ja sitä ei havaita juuri siksi, että kaikki on niin yksinkertaista ja luonnollista.”
- Johan Peter Hebel, saksalainen runoilija, 1760-1826 -

Huhtikuun 13. päivänä 2008
Muutama ”jutska” Vesannon kunnan tilinpäätöksestä 2007 ja vähän Tervonkin. Ihan näin vaan - kansalaisystävyyden nimissä - vertailen muutamia lukuja Vesannon ja Tervon tilinpäätöksistä 2007.

Kansalaisystävyys, mitä se sitten on? Terho Pursiainen on kirjoittanut kansalaisystävyydestä näin:

”Kansalaisystävyys on sitä, että jokaisen on oman etunsa nimissä suosittava jokaisen toisen menestystä. Kuka tahtoisi, että yhtiö, josta hän itse omistaa osakkeita, menestyy huonosti? Kansalaisystävyyden ilmapiiri loisi verrattomat olot työnteolle ja yrittämiselle. Se olisi kansantalouden väkevin kilpailuetu kaikkiin toisiin kansantalouksiin verrattuna.”

Siis kansalaisystävyyden nimissä Vesanto ja Tervo;
- tilinpäätös poistojen jälkeen; Vesanto 475 459 euroa ylijäämää ja Tervo 178 229 euroa ylijäämää (Tervon tiedot perustuvat S-SS 10.4.)
- vuosikate; Vesanto 861 000 euroa ja Tervo 610 000 euroa
- verotulokertymä; Vesanto 5,30 milj. euroa ja Tervo 3,92 milj. euroa
- investoinnit; Vesanto 0,37 milj. euroa ja Tervo 1,62 milj. euroa
- verotulojen kasvu; Vesanto 10,0 % ja Tervo 7,3 %
- kunnan lainamäärä; Vesanto 3,31 milj. euroa ja Tervo 2,01 euroa
- lainamäärä/asukas; Vesanto 1 337 euroa ja Tervo 1 117 euroa
- omavaraisuusaste; Vesanto 57,33 % ja Tervo ?
- suhteellinen velkaantumisaste; Vesanto 29,8 % ja Tervo 36,1 %
- asukasmäärä 31.12.2007; Vesanto 2 477 asukasta ja Tervo 1 790 asukasta

Seuraavaksi muutamia tunnuslukuselvityksiä:

VUOSIKATE: Vuosikate on kunnan tulojen ja menojen erotus, joka jää käytettäväksi investointien rahoittamiseen.

OMAVARAISUUSASTE: Omavaraisuusaste mittaa kunnan vakavaraisuutta, alijäämän sietokykyä ja sen kykyä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä tahtäyksellä. Omavaraisuuden hyvänä tavoitetasona voidaan pitää kuntatalouden keskimääräistä noin 70 % omavaraisuutta. 50 %:n tai sitä alempi omavaraisuusaste merkitsee kuntataloudessa merkittävän suurta velkarasitetta.

SUHTEELLOINEN VELKAANTUMISPROSENTTI:
Suhteellinen velkaantumisprosentti kertoo, kuinka paljon kunnan käyttötuloista tarvittaisiin vieraan pääoman takaisin maksuun. Mitä pienempi velkaantuneisuuden tunnusluvun arvo on, sitä paremmat mahdollisuudet kunnalla on selviytyä velan takaisinmaksusta tulorahoituksella. Suhteellinen velkaantuneisuus on koko kuntasektorilla vuoden 2006 tilaston mukaan 42,1 %.

Voinkin todeta, että pelkkä taloudellinen informaatio edustaa hyvin kapeaa näkökulmaa kunnan toiminnasta ja sen edellytyksistä. Johtopäätösten tekeminen esimerkiksi pelkän kirjanpitoon pohjautuvan aineiston perusteella saattaa johtaa kunnan tulevaisuuden kannalta hyvinkin kohtalokkaisiin virhearviointeihin ja vääriin valintoihin.

Laajemmalla kunnan suorituskyvyn mittaamisella ja analysoimisella saadaan kokonaisvaltaisempi näkemys kunnan toiminnasta ja sen menestymisestä, sekä näiden välisistä syy-yhteyksistä. Kunnan suorituskykyä voidaan tarkastella hyvinkin monella tapaa ja monesta näkökulmasta. Suorituskyvyn analysointi ei saa myöskään rajoittua pelkästään koko kunnan menestyksen tarkasteluun, vaan sen toimintaan kokonaisuudessaan. Toiminnan tuloksia pitääkin tarkastella kaikilla toiminnan tasoilla.

Kuntapäättäjien tai jostakin yksittäisestä toiminnan osa-alueesta vastaavan virkamiehen/henkilön voi olla kertakaikkisen vaikeata hahmottaa; mitä kaikkia ulottuvuuksia ja menetelmiä ko. toiminnan suorituskykyyn ja sen analysointiin otetaan mukaan – lieneekö se aina mahdollista edes alan asiantuntijoillekaan?

Tietääkseni Karttulan kunta on tehnyt alijäämäisen tilinpäätöksen vuodelta 2007 ja Suonenjoen kaupungin 945 000 euron alijäämä on ihan omassa luokassaan - ainakin Sisä-Savossa. Toki Suonejoella vuosikate oli plussalla reilut 800 000 euroa. Rautalammin tilinpäätöksestä 2007 meitsillä ei juuri nyt ole tietoja.

Kylläpä meidän vesantolaisten ja tervolaisten passaa nyt hehkutella vuoden 2007 tilinpäätöksillämme, kun vielä saataisi yhteistyö pelaamaan, niin kuin Paras-hankkeen selvitysraportteihin loppukesästä 2007 Valtioneuvostolle kirjoittelimme.

MUUTAMA AJATUS:

"Menestys ei ole sitä, että tuhotaan eilinen, vaan sitä, että säilytetään sen sisin olemus, jolla oli voimaa luoda parempi tämä päivä."
- Jose´Ortega y Gasset, espanjalainen kulttuurifilosofi, 1883-1955 -

"Tilaisuuden havaitseminen ei ole mikään taito. Taitoa on havaita tilaisuus ennen muita."
- Benjamin Franklin, amerikkailainen kirjailija, poliitikko ja luonnontieteilijä, 1706-1790 -

"Sen, minkä vuodet antavat, silmänräpäys ottaa pois."
- Johann Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

Huhtikuun 6. päivänä 2008
Kunnilla ja valtioilla ovat jo yhteiset talousluvut ja ennusteet. Tuottavuuden arvioinnin tunnusluvut sen sijaan puuttuvat. Jatkossa tarvitaan – molemmin puolin hyväksytyt (ei yksipuolisesti valtio) tuottavuusluvut – tuottavuuden arvioinnin pohjaksi. Vakaa käsitykseni on mm. se, että valtio ja kunnat yhdessä tuottavat suomalaisen hyvinvoinnin pohjoismaiden pienimmällä kansantuote- ja työvoimaosuudella.

Varmaan kaikki tiedostamme myös sen, että hyvääkään kuntatalous ei poista tarvetta rakenteellisiin uudistuksiin, tuottavuuden parantamiseen ja uusien tuotantotapojen soveltamiseen, kun varaudumme väestön ikääntymiseen ja samalla palvelutarpeen kasvuun ja työvoiman tarjonnan supistumiseen.

On kuntatalouksien tilinpäätösten analysoinnin aikaa ja se koskee myös Vesannon kunnan tilinpäätöstä 2007, joka on valmistuntu ja ensikäsittelyssään huomenna (ma 7.4.) kunnanhallituksessa. Kunnan tilinpäätös vuodelta 2007 näyttää 475 000 euron tulosta – siis tilikauden ylijäämää. Hienoa. Tarkemman tilinpäätösanalysoinnin teen ensiviikon kirjoitukseni yhteydessä.

Valtioneuvoston asetus säätää kunnan talouden tunnuslukujen eräitä raja-arvoja. Tämä päätös on tehty sisäasiainministeriön esittelystä 15. päivänä helmikuuta 2007. Tässä asetuksessa säädetään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 %:n 1 momentin nojalla raja-arvoista seuraavaa:

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut raja-arvot alittuvat, jos kunnan tilinpäätöksen mukainen taseen kertynyt alijäämä asukasta kohti oli viimeisessä selvityksen käynnistämistä edeltäneessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä vähintään 1 000 euroa ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä vähintään 500 euroa.

Raja-arvot alittuvat myös jos edellä tarkoitettujen kunnan tilinpäätösten mukaan kunnan taloudessa täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset:

1) kunnan vuosikate on ilman kuntien valtionosuuslain (1147/1996) 13 §:n mukaan myönnettyä harkinnanvaraista rahoitusavustusta negatiivinen;

2) kunnan tuloveroprosentti on vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien kuntien painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti;

3) asukasta koti laskettu kunnan lainamäärä ylittää kaikkien kuntien keskimääräisen lainamäärän vähintään 50 prosentilla;

4) kunnan taseessa on kertynyttä alijäämää;

5) kunnan omavaraisuusaste on alle 50 prosenttia; sekä

6) kunnan suhteellinen velkaantuneisuus on vähintään 50 prosenttia.

Odottelenkin mielenkiinnolla kuinka lehdistö --> paikallislehtemme ja maakuntalehtemme käsittelevät Vesannon kunnan tilinpäätöstietoja julkisuudessa. Yleensä negatiivinen tilinpäätöksemme on ylittänyt uutiskynnyksen ja saanut kohtuullisen hyvin palstatilaa – nähtäväksi jää kuinka positiivista tilinpäätöstä uutisoidaan.

"Lehdistön tehtävä on myös leikata se ruoho, joka uhkaa kasvaa jonkun päälle."
- Alfred Polgar, itävaltalainen kirjailija ja teatterikriitikko, 1875-1955 -

"Todellisuus ei aina mukaudu ennusteisiin."
- Norbert Blum, saksalainen poliitikko (CDU), synt. 1935 -

"Varhaisina aikoina ihmiset käyttivät kidutuspenkkiä. Nykyään käytetään lehdistöä. Se on toki edistystä."
- Oscar Wilde, englantilainen kirjailija , 1856-1955 -

maaliskuu 2008

Maaliskuu 30 päivänä 2008
Tekstiviesti on verraton tapa kommunikoida. Tekstari Connecting People! Itse käytän tekstaria päivittäin. Kohteenani ovat vaimoni, tyttäreni ja poikani kännykät, eipä juuri muut … mitä nyt joskus jollonnii … Olen huomannut - monen muun tavoin - tekstarin olevan vaivattoman ja ajattoman tavan heitellä kysymyksiä, vastauksia ja ihan asiapitoisia juttuja, kuten myös asiattomiakin – ihan minne vain. Loistava systeemi, eikä tarvitse edes postimerkkiä.

Presidenttimme Tarja kantoi kortensa kekoon tekstariasiassa (MTV 3:n kotisivut aamupäivällä 30.3.) ja ärähtäi Ikelle sanomalla Eduskunnan olevan oikean paikan käsitellä Iken lähettämiä tekstiviestejä. Pitäisiköhän niitä minun lähettämiäni tekstiviestejä seuraavassa valtuustossa … no ei kai nyt sentään?

Johtamiskonsultointia tarjoava Jarl Paarma kirjoittaa 17.3.2008 tekstiviestipolitiikan alkeista seuraavalla tavalla:

"Tekstiviesti on kuin ase: sitä voi käyttää hyödyllisellä tavalla, mutta ei tunnu mukavalta, jos ammut sillä itseäsi jalkaan.
- Miksemme voisi hoitaa poliittista päätöksentekoa ja julkista kommentointia tekstiviesteillä, kaverini Bobi kysyi minulta.

Minusta idea oli pohtimisen arvoinen. Ulkoministeri voisi kurssittaa koko valtioneuvoston sekä täsmällisten että tulkinnanvaraisten viestien lähettämiseen. Poliitikkojen olisi pakko tiivistää viestinsä 160 merkkiin. Asioista olisi puhuttava suoraan. Tunnetason yhteyden luomiseksi ei olisi varaa monisanaiseen selittelyyn.

Mietimme esimerkkejä poliittisten tekstiviestien käyttömahdollisuuksista ja sisällöistä.
1. Eduskunnan perinteiset äänestykset voitaisiin hoitaa tekstiviesteillä. Näin voitaisiin siirtyä aitoon verkkoyhteiskuntaan. Äänestysvaihtoehtoja olisi hiukan muokattava: 1) "jep", 2) "LOL" (lots of laugh) ja 3) "vastaanottajaa ei juuri nyt tavoiteta."

2. Ulkoministerin tiivistetty kannanotto Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjaan ja Hillary Clintonin mahdollisuuksiin: "mä tykkään ruskeasta sun päällä."

3. Presidentin reipas vastaus uteluihin hänen yhteiskunnallisesta roolistaan presidenttikauden jälkeen: "Muista tuoda 1 maito, leipä, juustoa ja uusi Nykyposti."

4. Pääministeri ottaa vahvasti kantaa vellovaan Nato -keskusteluun: "..."

Koska minä ja Bobi olemme konsultteja, niin teimme SWOTin tekstiviestipolitiikasta:
Vahvuudet: teknologia valmista, mikään ei estäisi tekstiviestien hyödyntämistä teknologisella tasolla.

Heikkoudet: Ihmiset ovat heikkoina eri asioihin, esimerkiksi naisiin, yksityisyyteen tai eroamassa olleeseen aviomieheensä. Päätöksentekijöiden osaamisvalmiudet tekstiviestipäätöksentekoon ovat hyvin vaihtelevat. Myös riski siihen, että väärät viestit menevät julkiseen levitykseen, on liian suuri.

Uhat: Jos ei käsi pysy kurissa, menee maine lopullisesti. Jos käsi pysyy liian hyvin kurissa, poliittiset päätöksentekijät häviävät kokonaan kuvasta.

Mahdollisuudet: Politiikan kieli konkretisoituu ja nopeutuu, kansalaiset ymmärtävät paremmin politiikkaa ja kiinnostuvat siitä. Lisäksi ilmastonmuutos hidastuu kun esimerkiksi kansanedustajien ei tarvitse matkustaa fyysisesti eduskuntaan eri puolilta maailmaa.
Uskomme Bobin kanssa että tekstiviestipolitiikka odottaa meitä aivan kulman takana. Ja kun operaattoriksi valitaan se naisen nimi, niin saattaa olla että valtiolle ei tule uudistuksesta laskua lainkaan!"

Että tällä tavalla Jarl. Within earshot, so people can hear before all the world publicly in bublic! You didn't!

Kuntapolitiikan puolella – etenkin täällä Vesannolla – on jopa lehtien palstoilla oltu vähän huolissaan siitä, että kun täällä ei ole niitä tietovuotoja. Voisikohan tällä tekstari -menetelmällä korjata tulevaisuudessa tämänkin puutteen?

Varmaankin olisi valittava ihan kunnallinen tekstailija, joka levittelisi erilaisissa prosessivaiheessa olevia kunta-asioita kuntalaisille tiedoksi … ajattelin vain näin yksinkertaisesti … ihan koko kapasiteetillani!!!???? Ettei vaan tekstarietuisuus kuuluisi pelkästään naapuripuolueen Ikelle!

PIENET AJATUKSET
”Suoruuteen turvautuvat ne, joilla ei ole sen enempää mielikuvitusta kuin hienotunteisuuttakaan."
- Henry de Montherlant, ranskalainen kirjailija, 1896-1972 -

”Se, että haluaa mielipuolisessa maailmassa olla järkevä, on jo itsessään mielipuolista."
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

”Jos vieraat tietäisivät, miten vastenmielisiä he usein ovat isäntäväelle, ketään ihmistä ei voisi enää kutsua kylään."
- Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1862 –

Maaliskuun 24. päivänä 2008
Olen pohdiskellut hiljaisenviikon aikana – ihan hiljakseen – meidän sisäsavolaisten poliitikkojen periaatteellisuuksia ja neuvottelutaitoja ajatuksella; kuinka se yhteistyö oikein toimii täällä Sisä-Savossa, varsinkin tuonne Suonenjoen suuntaan ja kuinka täältä Vesannolta Tervoon päin – vai pitäisikö tässä viimeksi mainitussa käyttää käänteistä ajatusjärjestystä: from Tervo to Vesanto? Periaatteet ja neuvottelutaidot taitavat olla ne - jotka näissä asioissa ”vastustavat” - eivät niinkään poliitikot itse.

Periaatteellisuus on pulmallinen määriteltävä. Se on poliitikolle pitkällä ajalla kypsyvä ominaisuus. Luotettava poliitikko on luonut ajansaatossa kuvan, että hänen käytöksensä on ennustettavaa, kun taas taitava neuvottelija kykenee hallitsemaan ominaisuuksiaan ja tuntee rajansa. Neuvottelijan pitää sisäistää ominaisuutensa, sillä neuvotteleminen ei ole roolipelaamista. Lauseessa on mukailtu Helsingin Sanomissa (la 22.3.) ollutta kirjoitusta, jossa politiikan ammattilaiset arvioivat huippupoliitikkojen neuvottelutaitoja.

Pitäisikö meidän sisäsavolaisten pyytää Mauri Pekkarista (keskiarvo 3,33) näyttämään esimerkkiä; kuinka neuvotellaan ja pyrkiä kaikin keinoin välttämään Matti Vanhasmaista (keskiarvo 2,53) otetta neuvotteluissa, sillä juuri nämä mainitut henkilöt olivat keskiarvoltaan ko. Hesarin uutisen ääripäitä. Kyseisten herrojen väliin sopi yhdeksän muuta huippupoliitikkoa, joista Paula Lehtomäki oli toiseksi paras ja Tarja Halonen toiseksi huonoin. Siis häntäpäässä on valtakuntamme ylin valtiojohto: Pääministeri ja Presidentti, kuinkas se nyt niin …

Kun taas samaisen Hesarin kulttuurisivuilla Britannian tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Robert Harris pystyy kirjoittamaan Britannian ex-pääministeristä Tony Blairista seuraavaa:
- Blair on media-ajan täydellinen johtaja, joka näyttää hyvältä, kuulostaa uskottavalta ja vaihtaa silmänräpäyksessä kantaansa. Blairia on mahdotonta ahdistaa nurkkaan, sillä postideologisena poliitikkona hän olisi voinut johtaa mitä puoluetta tahansa.

Suureksi hämmästyksekseen kirjailija Harris huomaa arvostavansa enemmän vanhaa vihanaistaan Thatcheria kuin entistä kaveriaan Blairia. Harris kertoo Thatcherin aikana vastustaneensa vahvasti juuri Thatcheria, mutta jälkeenpäin on osoittautunut, että – pitipä hänen teoistaan tai ei – hän jää historiaan yhtenä harvoista pääministereistä, jotka todella muuttivat maailmaa. Hän oli poikkeuksellinen poliitikko, koska hän ajoi asioita, joihin uskoi, eikä hamunnut valtaa vallan vuoksi.

Summa summarum Sisä-Savo; heittäkäämme periaatteellisuutemme ja taitava neuvottelija –tuntemuksemme romukoppaan ja ajakaamme asioitamme ”Thatchermaisella” otteella, siis; emme hamua valtaa vallan vuoksi - vaan ajamme asioita joihin uskomme - näin saamme Sisä-Savossa jotain aikaiseksemme Paras -hankkeen tiimoilta, veipä se sitten yhteen tai erikseen. Siitäkin huolimatta, että valta on paljon jännittävämpää kuin ihmiset, jotka sitä käyttävät.

”Hitlerin tavanneet olivat aluksi aivan innoissaan, mutta kymmenen minuutin kuluttua he alkoivat etsiä tuolissaan parempaa asentoa, puolen tunnin kuluttua vilkuilla kelloaan ja parin tunnin jälkeen he eivät muuta halunneet kuin päästä äkkiä helvettiin sieltä. Useimmissa politiikoissa on ihmisinä jotain hiukan litteää, kaksiulotteista - kaikki poliitikot ovat adrenaliinikoukussa."

PIENI AJATUS
"Ihmiskunnassa ei tapahdu todellista järjen edistymistä, koska kaikella, minkä toinen osapuoli voi kokea voittona, on toisella puolella vastapainona menetys."
- Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778 -

Maaliskuun 16. päivänä 2008
Seuraavassa lainaus Savon Sanomien pääkirjoituksesta (16.3.) Suuntana Kuopio.

"... Paras-hankkeen kunnallinen läpivienti on osoittautunut harvinaisen hankalaksi juuri Sisä-Savossa. Suonenjoki on onnistunut nousemaan siitä syvästä alhosta, johon sen talouselämä ajautui menneinä vuosina, ja elää taas vahvaa nouskautta. Kaupungin asema ei ole kuitenkaan vielä niin vakaa, että Sisä-Savon seutukunnan muut kunnat mieltäisivät Suonenjoen jonkinlaiseksi veturikseen.

Yhteishengen puuttuessa Sisä-Savo onkin ajautumassa samanlaiseen hajannuksen tilaan kuin Koillis-Savo, josta sieltäkin puuttuu vahva keskusta.

Suonenjoen kaupungin etsiytyminen Kuopion seuraan voidaan nähdä eräänlaisena protestina oman seutukunnan haluttomuudelle yhteistyöhön. Kuopiolla ei liene mitään Suonenjoen tarjoamaa vetoapua vastaan.

Paras-hankkeessa pitäisi kuitenkin miettiä aina myös lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta. Suonenjoen liittyminen Kuopion kylkeen veisi Rautalammin, Vesannon ja Tervon entistä suurempiin ongelmiin. Jääkö niillekään sen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin hakeutuminen Kuopion suuntaan? ...."

Protesti tai ei, siis se Suonenjoen juttu, mutta tämä "mullikan" pääkirjoitus ei tuonut mukanaan mitään uutta tai yllättävää sisäsavolaisille kuntapäättäjille - päinvastoin - sillä kaikki tämä on ollut meillä jo tiedossa ja saattaapa olla, että myös tahtomme on toteutumassa. Suonenjoen suunta, ainakin täältä Vesannolta katsoen, olisi VAIN välivaihe tässä kuntauudistusasiassa - näin ajattelen.

Nyt kun tähyilemme jo "luvanvaraisesti" Kuopion suuntaan saatta tulevaisuutemme olla myönteisemmässä valossa sielläpäin, kuin Suonenjoen suunnalla ja nimenomaan Paras-hankkeen lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta ajatelle!!!

Kun vielä Tervon suuntaan saataisiin yhteistyö pelamaan, niin mikäpähän se sitten meillä vesantolaisilla ....

PARI AJATUSTA:

"Hallitsijan ei pidä lausua tuomiotaan, enne kuin hän on hallinnut 20 vuotta."
- Johann Gottfried Seume, saksalainen runoilija, 1763-1810 -

"Pääoman suurin tavoite ei saa olla rahan ansaitseminen, vaan rahan käyttäminen elämän parantamiseen."
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 -





Maaliskuun 9. päivänä 2008
Sijaintiaan kunta ei voi valita – ei Vesantokaan. Kunta sinänsä ei tietenkään saa olla itseisarvo, vaan kunta on itsehallinnollisesta asemastaan huolimatta vain väline yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta entäs sitten, kun tämän välineen sijainti ei ole kertakaikkisen "onnistunut" – näin maakunnallisesti ajatellen. Mistä silloin apu löytyy, no kuntayhteistyöstä tietenkin???!!!

Tässä yhteydessä voin todella kysyä, miksi ylipäätään tarvitaan lilliputtikuntia kuten esim. Tervo ja Vesanto. Pienen kunnan kyky hoitaa kunnille määrättyjä lukuisia tehtäviä joutuu epäilemättä kovin useasti koetukselle. Pienuuden ekonomiasta on haittaa. Useasti asiantuntemus vastaantulevissa haasteissa saattaa olla horjuvaa ja pienikin henkilökunta asukasta kohti tulee kalliiksi – samalla yleiskustannuksella voisi hoitaa suuremman kunnan tai kääntäen, että suuremman kunnan hallinnolla voisi hoitaa pari pienempää kuntaa. Nimenomaan näissä lilliputtikunnissa on nähtävissä useasti mm. turhia kunnanjohtajia ym. hallintovirkamiehiä, jotka voisivat olla kuntien yhteisiä

Se lienee kuitenkin tosiasia, että pienkunnissa asuu koko maamme väestöstä vain muutama prosentti, joten valtakunnallista kunnallistalouttamme ne eivät heiluta mihinkään suuntaan. Muutoksia tarvitaan, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö itsehallintoa olisi syytä pitää edelleen arvossa.

Tänne Pohjois-Savoon ollaan synnyttämässä perusterveydenhoitopalvelujen ylläpitäjäksi kunnallista liikelaitosta. Tähän liikelaitosmalliin on lähdössä mukaan myös Vesannon kunta. Ja mikäköhän se tämä kunnallinen liikelaitos sitten on?

Keskeisimpinä suuntauksina perusterveyspalvelujen kehittämisessä on markkinaperusteisten toimintamuotojen tuominen terveydenhuollon piiriin, varsinkin maissa, joissa terveydenhuolto on rahoitettu pääosin verovaroin, kuten Suomessakin tehdään. Tosin Suomessa ei olla vielä totuttu käsitteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat.

Nyt täällä pohjoissavolaisissa kunnissa (kymmenkunta kuntaa) hyvin yleisesti ajatellaan että julkisesti verovaroin rahoitettu, markkinaehtoinen ja tehokkaasti toimiva palvelujärjestelmä on paras tae perusterveyspalvelujen palvelujen tuottamiselle ja kehittymiselle. Hyvä näin!

Niin se kunnallinen liikelaitos – yleisesti ottaen liikelaitos voidaan määritellä kunnalliseksi organisaatioksi tai muulla tavalla organisoiduksi liiketoimintaa harjoittavaksi kunnan toimintayksiköksi. Kilpailuviraston 2001 määritelmän mukaan liikelaitoksen tuotteita voivat olla joko tavarat tai palvelut, jotka ovat laissa määriteltyjä tai kunnan omaan harkintaan perustuvia.

Liikelaitos perustetaan yleensä tilanteeseen, jossa markkinat ja asiakkaat ovat jo valmiina. Usein syynä on vaihtoehtoisen toimintamallin hakeminen virastomuotoiselle kunnan toiminnalle, jolloin tavoitteena on taloudellisen ja toiminnallisen tehokkuuden ja itsenäisyyden hakeminen, näin kerrotaan kirjassa; Julkisen toiminnan ohjaus.

Itsenäisten liikelaitosten kirjanpito ym. hallinto on eriytetty kunnan kirjanpidosta, eivätkä ne saa määrärahaa investointeihin kunnan talousarviossa.

Liikelaitokselle ominaisia tunnuspiirteitä ovat:
- liikelaitos kattaa kulunsa maksutuloilla
- liikelaitoksen investoinnit katetaan pitkällä aikavälillä tulorahoituksella
- liikelaitokselle laaditaan oma tuloslaskelma ja tase
- liikelaitos on toiminnallisesti ja taloudellisesti varsin itsenäinen tulosohjattu yksikkö

Mielestäni perusterveydenhoitopalvelujen kehittämisen kannalta ajatellen markkinaehtoistuminen luo hyvät edellytykset joustavalle ja tehokkaalle palvelutuotannolle => liikelaitos, joka reagoi nopeasti kysynnässä tapahtuviin muutoksiin. Näin toivoisin myös Vesannolla käyvän, kun emme voi sijaintiamme muuttaa emmekä yksinään terveyspalvelujamme hoitaa ja myös naapurililliputtikunnat ovat lähdössä liikelaitosmalliin mukaan.
Kun vielä tuo kunnanjohtajakysymys ja muutama muu saataisiin ….

maaliskuun 2. päivänä 2008
Näin talviloman kynnyksellä voinkin heittää loma-ajatukseksi ajatuksen ihmisestä, tai tarkemmin: Kuinka ihminen eroaa muista eläimistä?

Seppo Sajaman kirjoittaman kirjan mukaan, joka on kertomus ihmisestä tiedon hankkijana ja arvoratkaisujen tekijänä - Arkipäivän filosofiaa - italialainen renessanssifilosofi Giovanni Pico della Mirandola on tiivistänyt ajatuksen ihmisestä yksinkertaistetun version mukaan seuraavasti:
- KIVI on
- PUU on, elää
- HEVONEN on, elää, tuntee
- IHMINEN on, elää, tuntee, ajattelee

Palataan kuntapolitiikkaan viikon kuluttua. Samaisen kirjan mukaan POLITIIKKA on vahvojen arvojen tasapainottamisen taito.

"Ennen ponnistusta varmistaudu siitä, että
perälauta pitää; ennen
vaikuttamista kannattaa varmistua, että
muutoksen sponsori on aidosti mukana."
- Tero J. Kauppinen -

helmikuu 2008

helmikuun 24. päivänä 2008
Kärryt näyttävät olevan hevosen edessä. Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain lukea Savon Sanomista ja Hesarista (24.2.), että Tervon kuntaan haetaan kunnanjohtajaa lehti-ilmoituksella.

Kyllähän se vaan on niin, että tämän päivän kuntamaailman suurena haasteena on toimia maailmassa, jossa muodostetaan yhä suurempia kunta-alueita ja yksittäisten kuntien on luovuttava keskittymästä yksisilmäisesti ”omavaraisen kunnan” kasvuajatukseen. Muutosprosessit ja tapa, jolla muutoksia naapurissamme näytettäisi toteutettavan, osoittavat, että tällä alalla siellä ollaan edelleen tiukasti juuttuneita ”omavaraistalouden aikakauteen” tai ainakin kuntapäättäjillä on lakoninen suhde sinne suuntaan. Vaikka tänään näyttäisi menevän hyvin, niin ympäristöä ja sen vaatimia muutoksia ei pidä unohtaa, ei lyhyellä aikavälillä saatikka sitten pidemmällä.

Ei omavaraisessa kunnassa ja sen lisäarvon kasvattamisessa mitään pahaa ole, päin vastoin, mutta – yleismaailmallisesti - nykytilanteessa, kohtuullisen lyhyellä aikavälillä, se tulee olemaan mahdoton ajatus mm. Tervon kokoisessa kunnassa. ”Kuolemansynniksi” se muuttuu siinä vaiheessa, kun se nousee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle. Jos kuntapalveluiden tuottamisen lisäarvoon keskitytään siten, että kaikki kunnassa olevat virkamiehet ja palvelut ovat ihan omia ja samalla liittoutumisia naapurikuntien kesken laiminlyödään, se todellakin on ”Kuolemansynti” kuntalaisia kohtaan.

Tältä se tuntuu tuo tervolaisten kunnanjohtajahakemus paikallisessa maakuntalehdessä ja valtakunnallisessa hesarissa, näin vesantolaisen kuntapäättäjän näkökulmasta sunnuntaiaamuna 24. päivänä helmikuuta 2008. Tämä tunne saa alkunsa siitä, kun olen ollut mukana - joissakin niistä - lukuisista yhteistyöneuvotteluista, joissa on pyritty syvään yhteistyöhön Tervon ja Vesannon kuntien eri hallintokuntien kanssa ja vieläpä tervolaisten omasta aloitteesta! Mitään valmista ei ole tullut, ei sinne päinkään, ja neuvotteluja sentään on käyty kuukausia, jopa vuosia. Vesantolaisilla yhteistyöhön olisi ollut – ja on edelleen - halukkuutta, mutta tervolaisilla sitä näköjään ei ole – liekö ollut alkujaankaan??? Lapsi taitaa mennä pesuveden mukana – siellä Tervon suunnalla, sillä neuvottelut kuntayhteistyöstä Tervo-Karttula tuottivat saman lopputuloksen jo aikaisemmin ...

Miltäköhän tuo tervolaisten kunnanjohtajan paikanhakuilmoitus näyttää sieltä PARAS-hankkeen päällimmäisten ”päsmäreiden” näkökulmasta ja meidän vesantolaisten kun olisi laitettava - nähtävästi - samanlainen ilmoitus lähiaikojen lehtiin - ihan siitä syystä vaan, että tervolaisten koordinaatit ovat sekaisin tai ainakin hakusassa kuntayhteistyön suhteen...

MUUTAMA AJATUS:
”Vastustan muutosta silloinkin, kun itse olen sitä vaatimassa.”
- Mason Cooley -

”Muutosta ei saada aikaan ilman hankaluuksia, ei silloinkaan, kun se tapahtuu huonommasta parempaan.”
- Richard Hooker -

”Onko ihanaa omistaa kaikki? Vai onko se karvasta – karvasta kuin kaikki?”
- Hilda Doolittle -

”Sitä, mitä ei ymmärrä, ei voi omistaa.”
- Johann Wolfgang von Goethe -


helmikuu 17. päivänä 2008
Tässä muutamia ”tietovuotoja” Vesannolta.
Vesannon kuntakuvioissa on kevään 2008 aikana päätettävä muutamista mielenkiintoisista asioista, kuten:
- kunnan ykkösvirkamiehen valinta/tehtäväjärjestelyt
- pitemmän aikavälin päätös perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalipalvelujen palveluiden hankinnasta
- kirjaston osto /ja / tai saneeraus ja siihen liittyvät tulevan yhtenäiskoulun tilaratkaisut henkilöstöratkaisuineen (nykyinen hallintokokeilu)
- yhdenkeittiömallin toteuttaminen
- sosiaalihuollon palveluiden väliaikainen järjestäminen Rautalammin kanssa
- sekä muutamia muita, jotka eivät juuri nyt tule ….

Kun tehdään päätöksiä kuntapalveluista ja varsinkin niiden yhdistämisistä on muistettava, että yleensä palvelujen yhdistämiset lisäävät kuljetuspalveluiden käyttöä. Kuljetukset risteilevät päivittäin pitkin kotikuntaamme, mutta myös ympäri Savoa ja menevät monin paikoin ristiin --> siis kunnan palvelut synnyttävät paljon ajoja.

Kuljetukset antavat työtä kuljetusyrittäjille, mutta samalla lisäävät kilpailuttamistilanteita ja niihin liittyviä mahdollisia ristiriitatilanteita puhumattakaan ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.
Kunnalliset palvelut synnyttävät kuljetuksia mm.:
- koululaisten ja vanhusten kuljetuksista
- jätteiden keräämisestä
- kotipalvelusta
- katujen ja teiden aurauksista
- yhteisten alueiden kunnossapidosta ja siisteydestä
- terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvistä ajoista
- ruokahuoltoon liittyvistä kuljetuksista
- yms.


Kuljetusten järjestelemisestä koko toiminta-alueellemme tulee haasteellinen tehtävä, sillä kuljetukset pitää saada sekä taloudellisesti, palvelullisesti, että ympäristön kuormituksellisesti hyvin rationaaliselle pohjalle – turhat ajelut olisi pystyttävä "kitkemään" pois jo suunnitteluvaiheessa!

Näitä järjestelyjä mietittäessä on hyvin tarkkaan pohdittava kuka hoitaa mitäkin. Oulun seudulla on tehty tutkimus yhteispäivystyksen hoitamisesta. Tutkimuksessa todetaan mm., että lääkäreillä kuluu noin tunti päivässä erilaiseen ”sähläykseen”. Se on paljon, kun lääkäreitä on 143. Tutkimuksessa todettiin ”yhden puhelun hinnan" olevan puhelinvaihteeseen ohjautuvana noin kuusi euroa. Tutkimuksen avulla todettiin myös, että päivystysaikana vaihteeseen ohjautuu paljon "kiireettömiä tarpeita". Jos nämä "kiireettömät tarpeet" saadaan kuriin, silloin puhelinvaihteella on reaalinen mahdollisuus auttaa ja olla jatkuvasti käytössä kiireellisiä päivystyssoittoja varten.

Mitä edellä mainittu tarkoittaneekin - sitten tulevaisuudessa - täällä Pohjois-Savossa, jossa ”suuruuden ekonomia” Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin perustettavassa kunnallisessa liikelaitosmallissa - kuten myös palvelun piirissä olevat välimatkat - ovat vähintään samaa luokkaa kuin Oulun seudulla ovat.

MUUTAMA SITAATTI
”Kummallista onkin ollut, että jos suomalaisilla on oikeus saada palveluja kaikkialla Euroopassa, niin omalla kotiseudulla niiden saanti on saattanut tyssätä kuntarajaan”.
- Aamulehti –

”Sosiaalisia ongelmia syntyy sitä mukaan kuin Stakes saa rahaa uusiin tutkimuksiin. Uusköyhiä saa kätevästi lisää köyhyysrajoja siirtelemällä.”
- Paul Lillrak –

”Kun soittaa Nurmon kunnan hallintojohtajalle, vastaa puhelimeen virkaa tekevä (vt.) hallintojohtaja Antti-Kustaa Rankonen. Jos on asiaa saman kunnan sivistystoimenjohtajalle, esittäytyy luurin päässä vt. sivistystoimenjohtajaksi Antti-Kustaa Rankonen. Ja kun kunnanjohtaja Kari Maunula matkustelee tai lomailee, vastaa puhelimeen kunnanjohtajan sijaisena: Antti-Kustaa Rankonen.”
- Pia Hunnakko 6.9. –

"Minä en ainakaan ole koskaan saanut aikaan, oppinut tai ollut edes onnekas omavoimaisena. Mutta mitä riippuvaisemmaksi olen suostunut toisten ihmisten mahdollisuuksista, sitä enemmän on satanut myös omaan laariin."
- Jari Sarasvuo -

helmikuun 8. päivänä 2008
Ei tietovuotoja Vesannolla (tai jotensakin sinne päin) oli otsikoitu – tekstin kirjoittajan nimellä varustettu - yleisenosastokirjoitus S-SS:ssa (5.2.). Kaimani, joka tekstin on kirjoittanut - hyvin tuntemani - ja opettajananikin ollut, juuri hän, joka meitsin tähän kunnallispolitiikkaan on myös ”houkutellut” noin neljä vuotta sitten.

Kirjoitus on mielestäni aiheellinen ja ottaa kantaa aivan oikeaan asiaan kunta-asioiden tiedottamiseen. Tiedottaminen on aina tärkeä asia, olipa kyseessä millainen ”kuvio” tahansa. Edellistä kunnanjohtajaamme Markkua lainatakseni: ”Mikään asia ei ole selvyydellä pilalla”, viittaa myös tiedottamiseen ja sen tarpeeseen.

Tavan kuntalaisen, mutta myös – kuntapäättäjän, ainakin meitsin - näkökulmasta katsoen monia asioita on kuntakuvioissamme samanaikaisesti prosessoitumassa, joista valitettavasti ei tiedetä kentällä paljoakaan. Onneksi kuntamme ”terävin” virkamieskunta ja luottamusmiesjärjestelmämme ykkösjohtajat (valtuuston ja hallituksen pjt) ovat perillä mitä tapahtuu. Tiedottaminen kuntalaisiin päin on sitten aivan erijuttu.

Tiedon tiivistämisen tarve tiedottamista varten on valtava. Olen kuullut joskus sanottavan, että tiedottaminen epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Tästä muodostuu juuri se tiedottamisen tuska.

Kun monikaan meistä ei ole – josko kukaan - tiedottamisen ammattilainen, niin on aikamoinen haaste lähteä tiedottamaan ”vaiheessa olevista” asioista kovinkaan julkisesti. Sillä kun tiedotetaan "vaiheessa olevista" asioista joukolle ihmisiä, joidenka pitäisi paitsi ymmärtää sanoma myös pystyä tarvittaessa ottamaan kantaa asioihin, kyse on paljon enemmästä kuin vain olennaiseen tiivistämisestä ja sujuvasta ilmaistyylistä.

Tässä yhteydessä voisikin allekirjoittaa Saarnaajan sanat: ”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Kovin tavallinen ajatushan on; että kunhan ”asiat on pantu paperille”, niin lähetetään sitten "ne tiedotteet”.

Myös päättäjänä meitsillä on se tunne, että "tietää jotakin” mutta ”ei koe tietävänsä riittävästi”. Lisäksi tieto siitä tuottaa suurta tuskaa, kun tietää myös kuntalaisten tietämättömyyden ja tiedon tarpeen kunta-asioista. Lisäksi voisin ajatella meitä päättäjiä – aika monia – vaivaavan taudin: oma tietämys on esitettävä suurempana kuin se tosiasiassa on. Sillä onhan se suuri virhe "jäädä kiinni" tiedonpuutteesta kanssapäättäjän edessä.

Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät. Jos viestijä ei osaa hahmottaa olennaisinta ja haluaa viestiä viestiään ymmärrettävällä tavalla. Hän saattaa jopa suoranaisesti ja tietoisesti torjua ajatusta siitä, että hänen pitäisi poimia olennaisin ja ”paketoida” se ”helposti sulaviksi paloiksi” – helpompaa on viestiä asioita otteella minusta tuntuu, että …

Sanotaankin, että tiedottamisen ongelma luodaan jo koulussa: Se, mitä kirjoitetaan tai sanotaan, esitetään opettajalle, joka yleensä jo tietää kaiken siitä, mitä minä ole viestimässä. Ja joka tapauksessa opettaja on oppilasta viisaampi ja paljon ylempänä - tai ainakin ennen oli.

Kiitos KAIMA kirjoituksestasi, se oli asian ytimeen osuva. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan, että tiedottaminen tulisi tehokkaammaksi – tosin keinoni taitavat olla kokolailla vähäiset. Saas nähdä …


helmikuun 3. päivänä 2008
Ei ainakaan vielä – ei ostettu - Säästökulmaa kirjastoksi … saas nähdä sitten jatkosta. Olen kuullut joskus sanottavan, että kun asia pitkistyy, niin se myös mutkistuu!

Mikä sitten motivoi ketäkin? Tehokkuus tappaa luovuuden? En silti tarkoita tällä sitä, etteikö yhteiskunnan tai kuntatalouden pitäisi olla kilpailukykyinen. Tänään pitäisikin pohtia – mitkä ovat ne tekijät - joilla katsomme kuntakuvamme olevan kilpailukykyisen myös aikojen päästä.

Laitteiden kanssa pärjää, ihmisten kanssa on jo vaikeampaa. Ihmiset jos ketkä tarvitsevat käyttöohjeet. Vaatii joltisesti elämänkokemusta, ennen kuin huomaa, miten kutakin ihmistä pitää kohdella: eritavalla jokaista.

Isossa Kirjassa kehotetaan kanssaihmisiä kohdeltavan jotensakin näin: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Jostakin syystä meitsille on tullut se käsitys, että elämä olisi sujuvampaa – ainakin joissakin tilanteissa - jos ihmiset tulisivat kohdelluiksi sillä tavalla kuin he itse toivoisivat tulevansa kohdelluiksi.

”Sie järjestä meijät samaan ryhmään. Myö ollaan naapurmiehii ja myö jo talvsovas oltii yhtenä.” Tuntemattoman sotilaan Antero Rokka osasi antaa heti ensikohtaamisella vänskälle käyttöohjeet itseään ja kaveriaan varten. Useat meistä toistelevat Rokan lentäviä lauseita, mutta ani harva kertoo kanssaihmisilleen, miten haluaisi tulla kohdelluksi.

Infrastruktuurimme on muuttunut, mutta toimintamallejamme ei ole muutettu riittävästi. Ihmisiä ei enää voi kohdella kuin koneita. Varsinkaan tilanteissa, joissa kuntatalouden kilpailukyky perustuu – ainakin osin - luovuudelle. Kukaan meistä ei kanna mukanaan Käytöksen kultaista kirjaa, en sitä sano etteikö pitäisi? Vakiintuneet käyttäytymissäännöt ovat erilaisten sosiaalisten tilanteiden käyttöohjeita, siis niitä ihmisten käyttöohjeita. Ymmärtääkseni ihmisten käyttöohjeista on puhuttu enemmän uskonnollisissa piireissä. Ehkä niissä piireissä ollaan tavallista kiinnostuneempia ihmisestä tai ainakin sitten tavallista kiinnostuneempia ihmisen käyttäytymisestä ja käyttämisestä ylipäätään.

Ärsyttävää kun päätettäväksi tulee sellainen asia, jossa päätöksenteon käyttöohjeiden tutustumiseen kuluu kosolti aikaa ja tavoiteltu tehokkuus tappaa luovuuden. Päätöksenteossa toinen ihminen voi korvata toisen. Aineettomassa - luovassa taloudessa - pelaavat kuitenkin aivan eri säännöt kuin perinteisessä ”rahataloudessa”. Kuka voi korvata Picasson? Löytyykö sellaista johtajaa, joka voi päättää, että laitetaan kaksi tuottoisaa taiteilijaa korvaamaan hänet. Se lienee yhtä vaikeaa, kun oivaltaa eri tilanteissa eri ihmisten käyttöohjeet pelkällä elämänkokemuksella? Ole aidosti läsnä! Tietoinen läsnäolo on kuuntelemista ja oman egon sivummalle työntämistä.

PIENI POHDINTA.
Ehkä asia, jota olet ajatellut, ei ole edennyt niin suoraviivaisesti finaaliin kuin siltä odotettiin. Ehkä alussa tehtiin poliittisista syystä vääriä päätöksiä, jotka myöhemmin korjattiin. Tämä ongelma oli tuttu myös Voltairelle;

”Jaloin kokous, joka antaa puoluehengen repiä itseään, tekee enemmän virheitä kuin yksittäinen ihminen.”
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 –

2008 TAMMIKUU

tammikuun 27. päivänä 2008
Tilannetajua, arvon päättäjät! Unohtakaa väite, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Amerikkalaisen The New Yorker –lehden toimittaja James Surowiecki todistaa kirjassaan Joukkojen viisaus lukuisin esimerkein, että sopivissa olosuhteissa keskimäärin joukko saa yhdessä lähes poikkeuksetta enemmän aikaan kuin joukon fiksuinkaan yksittäinen edustaja yksinään.

Individualiset päättäjät pelkäävät yli kaiken, että joku saa heidät kiinni päätösten pyörtämisestä. Mielestäni periksiantamattomuus on päättäjälle hyvä ominaisuus, mutta jääräpäisyys on tyhmyyttä. Tilannetaju auttaa monien päätösten julkisuuskuvan hallinnassa.

Asiat ovat siten miltä ne näyttävät. Jos ja kun julkisuus alkaa puhua päättäjien selittelystä, taipumisesta ja nöyrtymisestä, ovat päättäjät menettäneet mainettaan monen imagokampanjan verran.

Näinhän se on, että yrityksen tärkein yhteiskunnallinen vastuu on olla kannattava. Vain kannattavuus takaa tulevaisuuden työpaikat. Tärkeiden ja ehkä joskus ikävienkin päätösten edessä ei hyvää tarkoittava myötätunto auta. Tämä ajatus soveltuu myös kuntamaailmaan, kuten elämään yleensä, jossa edelleenkään moraalia ei voi syödä – ei päättäjäkään??!!

Kuntataloudessa ei saavuteta koskaan tasapainoa. Elämä on aina arvaamaton, sen on elämä itse opettanut. Kaikki järkevä pitää pyrkiä tekemään jo tänään. Pystymmekö me päättäjät siirtymään riittävän useasti - tai ollenkaan - kuntalaisten saappaisiin? Entä miten on, kuntalaisen edun ymmärtäminen, vaikkapa palvelujen tarjoamisasioissa? Riittääkö päättäjillä intoa ja kykyä välttää kuntalaisille kalliita virhepäätöksiä?

Huomenna (28.1.) on kunnanhallituksen kokous, jossa käsitellään kirjastotilojen ostamista Säästökulmasta. Tässä kysytään tilannetajua päättäjiltä … mitä se lieneekin tässä asiassa? Jahka sen näemme jo ylihuomenna (29.1.) kuinka se on joukossa tiivistynyt tai on jäänyt tiivistymättä se ….

PARI AJATUSTA
”Elämään pätee sama kuin rahaan: kumpaakin pitää kuluttaa, jotta saisi jotain.”
- Emil Cött, saksalainen kirjailija, 1864-1908 -

”Ei ole köyhempää olentoa kuin rikas ihminen, joka ei ymmärrä tuhlata rahojaan.”
- Arthur Schnitzler, itävaltalainen kirjailija, 1802-1870 –

”Ihmisen pitää joko vaieta tai sanoa asioita, jotka ovat vielä parempia kuin vaikeneminen.”
- Pythagoras, kreikkalainen matemaatikko ja filosofi, n. 570-480 e.Kr. –


tammikuun 20. päivänä 2008
Isäntäkuntamallissa mukana olevien kuntien hallintokuntia yhdistetään yhdeksi ja samaksi hallintokunnaksi. Isäntäkunta vastaa operatiivisesta toiminnasta ja henkilökunnan osaamisesta, siis henkilöstöstä ylipäätään. Näin on käymässä mm. Rautalammin ja Vesannon perusturvalautakunnille. Rautalampi on isäntäkunta vuoden 2009 alusta alkaen.

Herääkin kysymys kuinka - yhdistyvien lautakuntien - lautakunnat nykyisissä kotikunnissaan ovat valmistautuneet henkilöstönsä osaamisen suhteen hallintokuntia yhdistettäessä. Tarkoitan, tällä esimerkiksi sitä, kuinka Vesannon kunnassa olemme varautuneet tulevaan muutokseen - sillä joka tapauksessa - henkilöstön muodolliset pätevyydet ja muu osoitettu ammatillisuus tulevat kilpailutilanteena pohdiskeluun, varsinkin niissä tapauksissa, kun toiminnoissa todetaan olevan päällekkäisiä toimijoita.

Nämä päällekkäisyydet aiheuttavat henkilöstöosaamisen/muodollisen pätevyyden arvioinnissa yksilötasoisia tarkasteluja ”suurennuslasitarkastelua” valintatilanteessa; valitaanko tehtävään työntekijä Vesannon perusturvahenkilöstöstä vai Rautalammin vastaavasta. Tietenkin henkilöstöllä on ”turvatakuu” viidenvuoden irtisanomattomuussuoja, mutta se ei takaa nykytehtävien jatkuvuutta – työtehtävät saattavat vaihtua hyvinkin” radikaalisti”.

Näin vesantolaisena kuntapäättäjänä – veronmaksajana - toivoisin tietenkin valintojen ko. tilanteissa kohdistuvan vesantolaisiin :) Tästä syystä vuoden 2008 aikana hallintokunnan tulisikin panostaa henkilöstönsä osaamisen ja muodollisen pätevyyden tarkistamiseen/kehittämiseen/kohottamiseen. Kuinkas ne ovatkaan ne kouluttautumismäärärahat vuoden 2008 budjetissa???!!!

Tämän päivän (20.1.) Hesarin kirjoituksessa - Hätä on hyvä bisnes – Helsingin yliopiston politiikan professori Heikki Patomäki toteaa mm; Julkisella sektorilla meitä sitovat sopimukset. Patomäen mukaan Suomi on OECD-maana sitoutunut 60 palvelusektorin alan vapauttamiseen markkinoille. Mutta näitä aloja ei ole paljastettu.

”Koulut ja terveydenhuolto eivät kuuluneet siihen vielä viitisen vuotta sitten, eivätkä poliisi ja armeija. Jos julkisesta sektorista luovutaan kokonaan, demokratialla ei enää ole mitään tekemistä”, Patomäki sanoo.

Tässä samaisessa Hesarin kirjoituksessa siteerataan ja analysoidaan maailman kuulun kanadalaisen toimittajan Naomi Kleinin kirjaa The Shock Doctrine, suomeksi Tuhokapitalismin nousu, kirja, joka käsittelee katastrofikapitalismia. Kun kansa on shokissa, saa läpi päätöksiä, joita muuten vastustettaisiin.

Patomäen mukaan kansainvälinen kilpailukyky merkitsi Suomessa ennen laatutuotteita, sitten huippukoulutettuja osaajia. Nyt sillä tarkoitetaan kykyä houkutella maahan kansainvälisiä rahavirtoja. Mene ja tiedä noista rahavirroista?

Rahavirroista puhuttaessa kannatta lukea kyseisestä Hesarista myös kirjoitus; Viikinki rahastaa kun taloudessa myrskyää. Tämä viikinki on islantilainen miljardööri Thor Björgolfsson, joka on rahavirroillaan saanut suomalaisille tutun puhelinoperaattori Elisa Oyj:n muut osakkaat ”sotajalalle” ulkomaisen rahavallan mahtia vastaan. Saas nähdä kuinka Elsian yhtiökokouksessa huomenna (21.1.) asiat menevät, vai menevätkö mitenkään??

Käsi ylös, kuka lähtee Suomeen? Tämä on myös lukemisenarvoinen juttu kyseisen sunnuntain Hesarissa, jossa uutisoidaan; että Filippiineiltä aiotaan tuoda kymmeniätuhansia ihmisiä töihin Suomeen. Yksityiskohtaisemmin lehtijutussa syvennytään sairaanhoitajien haluun tulla hoitajiksi Suomeen.

Filippiineillä ja Elisa Oyj:n osakkeiden omistajilla on "ehkä" edessään isompi tulevaisuuden haaste - kuin vesantolaisilla - jos täällä kysytään; Käsi ylös, kuka lähtee Rautalammille? Syntynyttä / syntyvää tilannetta vesantolais-rautalampilaisesta näkökulmasta millään tavalla aliarvioimatta tai väheksymättä!

PARI POHDINTAA:

”Muista aina, että kaikki on katoavaista. Silloin et tule onnen hetkinä liian iloiseksi etkä kärsimyksen hetkinä liian surulliseksi”.
- Sokrates, kreikkalainen filosofi, n. 470-399 e.Kr. –

”Emme tee työtä vain tuottaaksemme jotain, vaan myös antaaksemme ajalle arvon.”
- Eugene Delacroix, ranskalainen taiteilija, 1798-1863 –


tammikuun 12. päivänä 2008
Keinuhevosen kyydissä pysyminen saattaa nykyelämässä olla vaikeaa. Nykyisen maalimanmenon hyörinässä – kaikesta huolimatta - yhtenä varmana asiana voidaan edelleen pitää sitä, että peruna mullasta ylös ponnistaa!

Päätöksen tekoa ja päätöksen noudattamista voidaankin verrata lähes keinuhevosen kyydissä pysymiseen tässä globalissa maailmassa.

Kun päätetään jostakin, niin se tarkoittaa seuraavaa: Päätöksellä kaikki osapuolet sitoutuvat yhteisesti sovitun päätöksen toteuttamiseen. Ennen päätöksen tekoa on käyty ns. päätösneuvotteluja ja löydetty vastauksia mm. kysymyksiin
- mihin lopputulokseen päätöksen avulla pyritään
- mitä tulevaa päätös vaatii eri osapuolilta
- mikä on päätöksellä järjestettävän asian olomuoto päätöksen jälkeen
- ketkä toteuttavat, huolehtivat ja vastaavat päätöksen tarkoituksesta ja noudattamisesta
- yms.

Päätöksen tekeminen saattaa useasti olla kohtuullisen helppoa (jos ei sitten ole vaikeaa), mutta yleensä päätöksen kumoaminen on jo vaikeampi juttu - siis yleensä on! Päätöksenteko vaatii nähdäkseni jonkinasteista älykkyyttä, varsinkin jos tehdään hyviä ja hyvin perusteltuja päätöksiä, jotka kestävät päivänvalon kaikissa olosuhteissa.

Lähes kaikkiin päätöksin ja niiden tekoon liittyy riskinotto. Riskinotto vaatii turvallisuutta. Turvallisuuden tunne voi tulla siitä, että epäonnistuminen on sallittua. Tästä meitsi voi tehdä simppelin päätelmän: turvallisuushakuisuus johtuu siitä, että turvallisuuden tunteesta on pulaa. Tämä ”tunnepula” on ymmärrettävää, kun muistelemme suomalaisia lähiaikoja ja niistä saatuja kokemuksia. Kuten 1990-luvun alun lama kaikkine pankkikriiseineen, vuosisadan vaiheen teknokupla ja uusimpana globalisaation tuoma Kiina–ilmiö seurausaaltoineen.

Näin paikallisena turvallisuudentunteen ”tunnepulana” ja ehkä epäonnistumisenakin meitsi näkee kotikunnan kuntatalouden n. 1,7 miljoonan euron kattamattoman alijäämän.

Ennen kaikkea ”tunnepulaa” aiheuttavat ne päätökset, joiden seurauksena tämä miljoonaluokan kattamaton alijäämä on vuosiensaatossa syntynyt.

Niin, tähän päätöksentekoon ja siihen liittyvään jonkinasteiseen älykkyyteen mennäkseni, herää kysymys: Ulkoistitko älykkyytesi? Tutkijoiden mukaan älykkyys on siirtynyt teknisiin vempaimiin kuten, tietokoneisiin, kännyköihin ja myös sosiaalisiin verkostoihin.

Sehän on päivä tosi se, että ilman sähköpostia, kännykkää ja internettiä on aika mahdotonta - useilla työpaikoilla - ajatella päivärutiinien hoitamista. Ja kun ollaan seminaareissa, niin nykyään puhutaan kännykkätauosta entisen kahvitauon sijasta.

Kun kunnanhallitus teki syksyllä päätöksen olla ostamatta Säästökulman tilojen hallintaan oikeuttavia osakkeita, nähdäkseni päätöksen teko oli kohtuullisen helppoa, kun käytettävissä olivat hyvät perustelut. Nyt tämä Säästökulman ostoasia ”kirjastomuodossaan” on tulossa uudelleen käsiteltäväksi eri päätöksentekoportaisiin … saas nähdä kuinka helppoa tai vaikeaa aikaisemman päätöksen kumoaminen on?

Kirjastotyöryhmä, jonka puheenjohtajana meitsi on, tulee esittämään sivistyslautakunnalle, jonka puheenjohtaja meitsi on, Säästökulman tilojen jonkinasteista ostamista. Saas nähdä mitä lautakunta tulee esittämään kunnanhallitukselle, jonka I varapuheenjohtaja meitsi on.

Aikaisemmalla kierroksella meitsi vastusti Säästökulman tilojen ostamista. Mutta kun tuo kirjastotilojen ajankohtaisuus ja koululaisten iltapäivätilojen olosuhdeasia ovat muuttuneet, niin näyttää siltä, että ”palttoonkääntäminen” päätöksenteossa on hyvin mahdollista - meitsin kohdalla.

”Palttoonkääntämisen” suurin miettimisen aihe, meitsillä, liittyy niiden kattamattomien kuntatalousalijäämien olemassa olemisen pohdintaan …jos se ns. kunnanjohtajan talo saadaan myytyä kohtuullisella hinnalla, siihen mennessä, niin kirjastoon liittyvä investointipäätös on meitsin helpompi niellä … vaikka ”palttoota kääntämällä”.

Kuten todettua, keinuhevosen kyydissä pysyminen on vaikeaa. Toivoa vaan sopii, että mahdollinen ”palttoonkääntäminen” ja riskinotto kirjastoasian päätöksenteossa ei veisi multamaasta ylös ponnistavien perunoiden kasvualustaa. Meitsin älykkyydessä ei taida paljon olla ulkoistettavaa … vaikka halujakin olisi, "tunnepulasta" ... no, sehän tuli jo käsiteltyä siinä kuntatalousalijäämälauseessa.

Niinpä, nähtäväksi jää kuinkakohan päin se palttoo sitten loppujen lopuksi päällä on ja kenenkökähän päällä se ylipäätään on ... keinuhevosen vai meitsin, vai onko kumpaisenkaan??!!!?

”Taivas varjelkoon meitä tulemasta välinpitämättömiksi kanssaihmisten hädälle!”
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 –

”Aamun ensimmäinen velvollisuus: punastu oman itsensä vuoksi.”
- E.M. Cioran, ranskalais-roomalainen esseisti ja filosofi, 1911-1995 –

”Jotkut mielihyvät muodostuvat siitä, että ihminen kieltäytyy niistä mielihyvin.”
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 –

tammikuun 3. päivänä
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Omalle kohdalleni vuoden loppupuoli – lauantai jälkeen joulun – toi askeleeseen hiukan hidastetta. Tulin tikkailta alas autotallin lattialle niin, että TÖMPSIS … muutama tikki kaulaan - korvan alle - hammaskalustoa uusiksi, kaula mustan kirjavana, ruhjeita käsiin ja jalkoihin yms. ... eiköhän tästä henkiin … ainakin näiden vammojen osalta. Tunnollinen virkamies kun on, niin sairastaa loma-ajallan? Menivätpä loma ja sen tavoitteet hiukan uusiksi?

Meillä on taipumuksena uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä. Sitä korjaa mitä kylvää. Tämä pitää paikkansa vai osaksi. Kuinka Roope Ankka saikaan niin paljon rahaa? Miten Hitler pystyi valloittamaan niin paljon valtaa? Miksi jotkut kaikkein kilteimmistä ihmisistä jäävät aina viimeisiksi?

Useimmat ihmisistä, jotka kieltävät omat halunsa, ovat hyvin myönteisiä. Meillä on taipumus uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä - ainakin aikaisemmin uskottiin niin!

Maailman Roope Ankat ja Hitlerit eivät todellisuudessa välitä siitä, miltä toisista tuntuu. He tekevät mitä tahtovat, ja tahtovat sitä mitä intohimoisesti tekevät. Kilteissä ihmisissä ei ole mitään vikaa - päin vastoin. Ollakseen kilttejä he usein "joutuvat" kieltämään itsensä. Toki voit olla kiltti ja saada myös sen mitä tavoittelet.

Vahvaan haluun sisältyy automaattisesti tieto siitä, miten tavoitteeseen päästään. Meillä on valta tahtoa itsemme helvettiin tai taivaaseen - tässä ja nyt - eikä vasta kuoltuamme. Meitsin pitääkin käydä tarkistamassa ylsivätkö ne tikkaat taivaaseen asti, joilta tulin rymisten alas … jos ylsivät - niin joku taho ajatteli - että meitsi tavoitteli taivaaseen ja oli asiasta erimieltä, kun lähetti ryminällä alas. Vai oliko se alas lähettäminen jonkun kolmannen tahon tavoite lähettää meitsi peräti taivaaseen? No eipäs nyt sekoiteta tavoitetta ja sattumaa ….

Radio Savo uutisoi (3.1.) Rautalammin ja Vesannon kuntien johtoon kuuluvien henkilöiden johtokoulutuksen jatkumisesta vuonna 2008. Tämä on hyvä asia, tämä kuntien johtokoulutus. Todettakoon muuten tässä yhteydessä, että mitäpä on sen helpompaa ”potkia” kuin oman kunnan johtoa olipa se sitten pöydällä tai pöydän alla, olipa siinä sähkövaraus asennossa ON tai OFF???!!!

Iän lisääntyminen ei automaattisesti merkitse viisastumisista, mutta elämän kokemukset näkyvät kaikissa meissä tavalla tai toisella - kuten tikkailla pysymisessäkin. Tästä voisikin heittää ajatuksen tavoitejohtamisesta, joka haastaa uusiutumaan. Sarasvuokin taisi joulun seutuvilla Kuopiossa vieraillessaan puhua tavoitejohtamisesta ... ainakin joku lehti uutisoi siihen suuntaan?

Ymmärrys toisenlaisia ihmisiä kohtaan syntyy, kun ei olla vihamielisiä voittamisen huumassa, vaan kuunnellaan ja nähdään toiset. Silloin ei ole tarve määritellä ja leimata toista ihmistä, vaan voi kunnioittaa hänen maailmaansa ja ajattelutapaansa, mikä se sitten onkaan. On tosi tärkeää olla oma, uutta luova itsensä ja uskoa tavoitteisiinsa.

Sama periaate, joka on luonnossa, on ihmisessä. Jokaisessa olevassa olemassa tilanteessa on jo syntymässä uutta, joka tulee esille aikanaan, ennemmin tai myöhemmin. Tyrnipensaaseenkin tulee oikeaan aikaan lehdet, kukat ja hedelmät. Sen sisällä on aina seuraava uusi vaihe syntymässä. Sitä eivät voi sekoittaa muut kuin ilmastomuutokset tai sen kasvattajalla olevat Roope Ankalle ja Hitlerille tunnusomaiset todellisuuden vastaiset intohimoiset tahtomukset.

Myös intohimoisten todellisuuden vastaisten tahtomusten seurauksia on kaikkien opiskeltava – myös johtamiskoulutuksessa - estääksemme jo etukäteen "tikkailta" tippumisia niin, että TÖMPSÄHTÄÄ.

Hyvää alkanutta Vuotta 2008.

”Useimmat johtohenkilöt eivät oikein uskalla antaa alaistensa kuljettaa palloa. Mutta on hämmästyttävää, miten nopeasti informoitu ja motivoitu ihminen pystyy juoksemaan.”
-Lee Iacocca, amerikkalainen teollisuusjohtaja synt. 1924-