Oppimisen ja koulunkäynnin tuki [lakiuudistus]

maaliskuu 19, 2025 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Hallitus uudisti perusopetuksen oppimisen tuen 1.8.2025 alkaen. Uudistuksen keskiössä ovat oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt, joilla tarkoitetaan esimerkiksi opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja opettajan olisi mahdollista huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin. Nykyinen kolmitasoinen: yleinen, tehostettu ja erityinen oppimisen tuki poistuu.

”Nyt kouluissa pelätään, että luokista tulee entistä levottomampia.” [HS 19.3.]

LAKI [kolme merkittävää pykälää]

20 e § Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelma

Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuen on laadittava tuen toteuttamista koskeva suunnitelma. Suunnitelman laativat oppilaan opettajat. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuvien tukitoimien toteuttaminen ja seuranta. Jos perusopetuksen oppimäärästä tai tavoitteista poiketaan 20 h §:n mukaisesti tai jos opetus järjestetään 20 i §:n mukaisesti, suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaiset tavoitteet ja sisällöt, opinnoissa eteneminen sekä oppilaan arvioinnin periaatteet. Suunnitelman toteutumista ja tukitoimien riittävyyttä on arvioitava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tuen tarpeiden mukaiseksi. Tätä useammin se on tarkistettava, jos oppilaan tarpeet sitä edellyttävät. Opetushallitus määrää tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä.

20 f § Tukea koskeva päätös

Opetuksen järjestäjän on tehtävä kirjallinen päätös 20 c §:ssä säädetyistä oppilaskohtaisista tukitoimista, 20 h §:ssä säädetystä perusopetuksen oppimäärästä ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta sekä 20 i §:ssä säädetystä opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite. Päätös on tehtävä 20 d §:ssä säädetyn arvioinnin mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestä oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta, päätöksen oppilaskohtaisista tukitoimista tai mainitussa pykälässä tarkoitetusta opetuksesta tekee opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta. Päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.

20 g § Opetusryhmien muodostaminen

Opetusryhmät muodostetaan vuosiluokittain. Jos opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, eri vuosiluokkien sekä esiopetuksen oppilaita voidaan kuitenkin opettaa samassa opetusryhmässä tai antaa opetusta yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen oppilaiden kanssa. Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusryhmien muodostamisesta päättää opetuksen järjestäjä. Opetusryhmät muodostetaan siten, että yhden opettajan opettamassa perusopetuksen ryhmässä on enintään viisi oppilasta, jotka saavat oppilaskohtaisena tukitoimena erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä tai erityisluokassa.

Viiden oppilaan enimmäismäärä voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kymmenen oppilasta. Erityisluokan enimmäiskoko voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kahdeksan 20 i §:n 1 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta tai enintään kuusi mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta.

Jos tässä momentissa tarkoitetuille oppilaille annetaan opetusta samassa ryhmässä tai yhdessä 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, määräytyy opetusryhmän enimmäiskoko sen mukaisesti, minkälaista tukea saavia oppilaita ryhmässä on eniten. Jos tässä momentissa tarkoitetun oppilaan opetus annetaan yhdessä muiden kuin tässä tai 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, saa opetusryhmässä olla enintään 20 oppilasta.

TOTEUTTAMISEN RAHOITUS

Lakiuudistus toisi kunnille 80 miljoonaa euroa ’lisärahoitusta’ lukuvuosittain oppimisen tuen toteutukseen. Tällä rahalla on ottajia ja rahan kohdistamiseen liittyy paljon muuttuvia tekijöitä, joten on ehkä syytä kysyä –> riittävätkö rahat kaikkeen siihen hyvään mitä tavoitellaan?

KOMMENTOINTIA

OAJ:n Katriina Murto: ”Oppimistasoa ei saada mitenkään nousuun, niin ettei panosteta koulutukseen koko Suomessa, monella eri tavalla ja eri tasolla. Tarvitsemme pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmiä, erityisluokkia, panostuksia oppilashuoltoon – tämä on iso kokonaisuus.” [HS 18.3.].

Koulumaailma näkee vähimmäisvaatimuksenaan lakiuudistuksen toteutuksen käytännön toimena niin, että työrauhan todellinen parantaminen tarkoittaa luokkakokojen rajaamista ja siihen liittyvää jonkin asteista ’vakuutta’ siitä, että rahat todellisuudessa käytetään oppimisen tukemiseen. Opettajien pelko on aiheellinen, jos tulokulmaksi otetaan säästöpaineiden alla painivien kuntien huutava rahan tarve sinne sun tänne. Kunnat kun ovat opetuksen järjestäjiä ja niiden saama valtionapu ei ole ’korvamerkittyä’

INKLUUSION TOTEUTUMINEN

Vanhemmat /kasvattajat ajattelevat ’mielellään’ –> jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia koulussaan tulematta ’leimatuksi’ erilaisena oppijana. Edellä mainittu ajatus edellyttää kaikkien oppilaiden oppimista yhteisessä yleisopetuksen luokassa – myös erityisopetusta – jolloin ei ole erikseen pienryhmiä, joissa annetaan erityisopetusta.

Käytännön toteutuksessa tämän johtaa nykyisten alueellisten erityisluokkien lakkauttamiseen ja siirtymistä ‘kenties’ koulukohtaisiin erityisluokkiin tai johonkin muuhun vastaavaan ratkaisuun - opetuksen järjestäjä päättää.

Jo nyt on nähtävissä [kunnat opetuksen järjestäjinä] säästötoimia inkluusion ’nimissä’ –> pienluokkia lakkautetaan ja oppijat laitetaan ’yleisluokkiin’ eikä luokkaopetukseen anneta tarvittavaa lisätukea ollenkaan, vaan mennään samoilla opettajaresursseilla kuin ennenkin.

Yleisopetus tarkoittaa myös luokassa olevien ns. ’tavallisten’ oppijoiden aseman tarkastelua kriittisesti, sillä on mahdollista, että heidän opiskeluiden edistyminen mahdollisesti kärsii. Opettajilta tämä edellyttää aina vain vaativampaa oppilaskohtaista suunnittelua –> aikaresurssi tulee motivoituneella opettajallakin vastaan.

Niillä opetuksen järjestäjillä, joilla on sekä taloudellisia-, että henkilöresursseja paremmin käytettävissään tilanne on parempi. Tässä ‘kombossa’ myöskään, inkluusion toteuttaminen, varsinkin ennakoivasti ei tietenkään tapahdu ’silmänräpäyksessä’ vaan se ottaa aikaa ja vaatii oppimisen tukea – myös opettajille, uudistuksen toteuttajille.

P.S. Tekstiini liittyvät ajatukset kumpuavat 18.3. lukemastani Hesarista [kirjoittaa ko. aiheesta], kirjoittamani kirjan INKLUSIIVISUUS OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA —integroiva ajattelutapa sisällöstä, työstäni sekä kokemuksistani [vuosia sitten] syntymäkuntani päätöksentekijänä [valtuutettu, kh:n -jäsen, ja sivistyslautakunnan pj] 😇

Kommenttin LinkedIn -alustalla olleeseen 'julkaisuun' teen 100 postausta

helmikuu 26, 2025 Business Office Biodel/KiOy Biodel

100-postausta voi toisaalta nähdä sosiaalisen median 'käyttösuunnitelmana':

- mahdollisuudet seuraajamäärän tavoitettavuuden kasvattamiseen ovat hyvät

- LinkedIn -julkaisut mahdollistavat tulevaisuudessa myös julkaisujen kaupallistamisen

- 'postauksia' ei kuitenkaan pidä julkaista vain siksi 'koska täytyy' vaan lähtökohtaisesti yrittää sitouttaa lukijat idealla, mielenkiinnolla, helposti saavutettavuudella, kiinnostavuudella jne.

-vaikka vaarana on 'feedin' muuttuminen massaan hukkuvaksi ja kliiniseksi on hypoteesina hyvä pitää tiliseurannan seuraajamäärään kasvua optimoimalla ja kohdentamalla jakaamaansa sisältöä sekä brändäytyä omilla kasvoillaan sosiaalisessa mediassa positiivisesti!

Morriksen rakentama ‘pirssi’ [Lego] 🙋. Morris ei liity mitenkään LinkedIn -tekstiin tai sen tekijään, paitsi että tekijä on Morriksen kummi 😂

PIENTÄ POHDINTAA VIIKON VIISI [27-31.1.] DISSONANSSISTA

tammikuu 31, 2025 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja on Raimo Kovanen. HS [27.1.] uutisessa HS-gallup, jossa PÄÄMINISTERI Orpo korostaa, että, säästöt ovat välttämättömiä, koska julkisessa taloudessa tulojen ja menojen välillä on niin iso kuilu. ”Se tarkoittaa sitä, että joudumme tekemään leikkauksia. Kaiken leikkaamisen keskellä olemme kuitenkin tehneet myös priorisointeja, Orpo sanoo. Orpon mukaan hallitus on pyrkinyt suojelemaan säästöiltä muun muassa peruspalveluita, koulutusta, turvallisuutta ja tutkimusta ja tuotekehitystä”

HS [30.1.] Mielipide -osasto otsikolla, Monella nuorella ei ole yhtään syytä jatkaa elämistä, jossa Eveliina, 14 vuotta kirjoittaa: ”Suomen päättäjät puhuvat, kuinka me nuoret olemme maamme tulevaisuus. Miksi he sitten leikkaavat nuorten mielenterveyden hoidosta? Oletetaanko, että me nuoret kestämme sen kaiken taakan ja oletukset, mitä meidän harteillemme pinotaan vuosi vuodelta yhä enemmän ... Minulla itselläni on vakavan masennuksen paperit ja uskallan avoimesti kertoa, että synkimmillä hetkillä minulla on ollut selvät suunnitelmat, miten päästä hengestäni. Mutta onneksi minulla on ollut yksi vahva syy jatkaa elämääni, nimittäin perhe. Minä sain apua ja masennuslääkkeet, ja ne ovat auttaneet.”

Talouselämä 4/2025 Anni Erkko kirjoittaa kohdassa Kolumni otsikolla: Kyllä voileipäsukupolvi* hoitaa: ” Liki puolet suomalaisista ajattelee, että aikuisten lasten tulisi ottaa enemmän hoitovastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan, koska julkinen talous on heikko ... Vaikuttaa siltä, että valtiovarainministeri Riikka Purran [ps] leikkaussakset ovat todella iskostuneet kansan mieliin.”

Ja vielä HS [30.1.] kohdassa Merkintöjä, Teija Sutinen kirjoittaa: Valtiolla on kovat puheet ja pehmeät keinot. ”TIISTAINA hyvinvointialueet saivat vähän lohtua, kun tukea tuli arvovaltaisesta suunnasta. Talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä hallituksen pitäisi antaa alueille lisäaikaa kattaa alijäämänsä niin, että taloutta ei tarvitsisi vetää liian kireälle tänä ja ensi vuonna. Ei käy, väärä singnaali, sanoi valtiovarainministeri Riikka Purra [ps] heti.”

No sitten HS [31.1.] niin ikään kohdassa Merkintöjä, Erkki Karjalainen kirjoittaa: Mikä ihmeen kognitiivinen dissonanssi?** ”Dissonanssissa on kyse henkisestä riitasoinnusta, ja käsitteen avulla voi kuvata ja yrittää ymmärtää useita aikamme ilmiöitä ja tapahtumia.”

Pohdiskellessani edellisten esimerkkien ’valossa’ Suomen päättäjien toimintaa tulee eittämättä mieleen Erkki Kylmäsen tekstissään nostama ajatus kognitiivisesta dissonanssista. Kylmäsen ajatusta vähän soveltaen; KUN TIEDETÄÄN ETTÄ VOISI AUTTAA, mutta kun TÄMÄNHEKINEN TALOUSPOLITIIKKA ei anna periksi, niin siksi ei kannata edes yrittää.

Kun taas Talouselämä 4/2025 uutisessa Häirikkö vai vakauttaja? Olli Sirkka näkee asian näin [liittyy teollisuuden investointivaatimuksiin] ” On vanhakantainen tapa ajatella, ettei teollisuus halua joustaa ja että se on vaikeaa. Kyllähän kaikkia prosesseja voi suunnitella uudelleen. Meillähän olisi tarjota Suomessa kilpailukykyä nimenomaan sellaiselle teollisuudelle, joka pystyy joustamaan.”

Olisiko maan hallituksen nähtävä kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat investointeina tulevaisuuteen ottamalla ’mallia’ teollisuudelta, vähän Helenin Sirkan ajatusmaailman tavoin? ____________

*Voileipäsukupolvi /YLIOPPILASLEHTI 6.10.2011 –> voileipäsukupolveksi kutsutaan 1960- luvulla syntyneitä, töissä käyviä ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapset kolmekymppisinä. He ovat huolehtijoiden sukupolvi, jota puristavat ylhäältä teini-ikäiset lapset, toisaalta yli kahdeksankymppiset vanhemmat.

**Kognitiivinen dissonanssi /PEDA.NET–> tarkoittaa kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään

PITCHAUS

tammikuu 23, 2025 Business Office Biodel/KiOy Biodel

PITCHAUS voi olla vaikka suunnitelma, joka perustuu selkeään visioon, intohimoon tai presentaatioon; idean pitää olla toimiva.

Hyvä PITCHAUS perustuu usein älykkääseen esitykseen ja sitkeää harjoitteluun -> kuvaamiseen yhdellä tai muutamalla lauseella, kuka olet [tai yritys] ja mitä teet. Pitchi on tilanne/tapahtuma kohtainen [sama ei toimi kaikissa]. Alla yksi esimerkki.

Pitchusta voidaan jossain yhteydessä kutsua kansanomaisemmin myös hissipuheeksi.

Lähtökohtaisesti Pitch -sana on englantia ja tarkoittaa esimerkiksi syöttämistä tai heittämistä pallopelissä.

Trump - 'Vähin äänin' valtaan

tammikuu 19, 2025 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja on Raimo Kovanen: The Cook Political Report -sivun mukaan Trump nappasi vuoden 2024 Yhdysvaltain presidentin vaalien annetuista äänistä 49,97 prosenttia, joka tarkoittaa 77 232 877 ääntä.

Kun tarkastellaan paria muuta Yhdysvaltain presidentiksi valitun ehdokkaan äänimäärää: -Baiden sai 2020 vaaleissa 51,3 prosenttia annetuista äänistä ja L.B. Johnson sai 1964 vaaleissa peräti 61,1 prosenttia annetuista äänistä.

Se, että tämän tekstin otsikossa mainittu Trump ‘vähin äänin’ valtaan ei käytännön toiminnassa [presidentti] tule menemään 20. tammikuuta 2025 alkaen ollenkaan ‘vähin äänin’ 🤣

Tätä ennakoi hieman HS 19.1. pääkirjoituksessaan: “Trump allekirjoittaa maanantaina joukon presidentin määräyksiä. Hän on luvannut kiristää maahanmuuttoa ja antaa lupia öljyn poraamiseen. Trumpin odotetaan armahtavan kongressin valtauksesta tuomittuja. Mitä muuta sitä odotetaan pelolla.”

Trumpin arvomaailmaa en tunne - tunteneeko tuota kukaan - miten liennee ao. itse? Arvoja tulkittaessa varsinkin etiikan näkökulmasta, voidaan ne jakaa kolmeen kategoriaan: hyvät, huonot ja pahat. Arvot on syytä erottaa säännöistä. Aika ajoin on hyvä pohtia myös: Mistä arvot tulevat? Voiko arvo kasvaa, hiipua, siirtyä, tuhoutua? Voiko arvoa mitata? Onko taloudellisilla arvoilla erilaisia ‘suhteita’ verrattaessa niitä muihin arvoihin? Arvoja pohdiskellessa on hyvä huomata kaksi erilaisuutta; millaiset asiat ovat arvoja ja millaisilla asioilla on arvoa?

Jussi Pulliainen kirjoittaa niin ikään HS [19.1.2025] kohdassa Kolumni. Hän kirjoittaa Trumpin hallinnon väkevimmän Eurooppa-vaikuttajan olevan nimeltään Elon Musk. Mutta myös Mark Zuckerberg [Metan johtaja] on laittanut ‘hynttyyt yhteen’ purkaakseen Euroopan sääntelyä, joka rajoittaa liiketoimintaa. “Suomi on teknologisen riippuvuuden kautta sitonut itsensä kiinni Yhdysvaltoihin. Nato-jäsenyys on tehnyt Suomesta - tietysti - länsiliittouman henkisen mallioppilaan.” Pulliainen jatkaa: “ Musk ja Zuckerberg ovat jo lyöneet Euroopan eteen Trumpin kulttuurisen pelikirjan. Seuraavaksi edessä voi olla Venäjän-liennytys. Sitten on hyväksyttävä amerikklainen tekoäly.”

Näytäisi sille, että meidän kaikkien on tarkasteltava, varsinkin täällä Euroopassa [jokaisessa kolkassa] ARVOJAMME, ETIIKKAAMME, KULTTUURIAMME, PELIKIRJAAMME, LIENNTYSTÄ suhdettamme TEKOÄLYYN jne. - VÄHIN ÄÄNIN. 💪

VALTA HAASTAA YHTEISKUNTATIETEITÄ AUKTORITEETTIEN, PAKOTUKSEN, VAIKUTUKSEN, VOIMAN ja MANIPULOINNIN 'KOMBOSSA'

lokakuu 28, 2024 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin kirjoittaja on Raimo Kovanen: `Vallan ontologiassa` [todellisuuden luonne] –> valtatutkimuksissa on nähtävissä ainakin kaksi koulukuntaa:

1) Exercise of Power, valta on todellisena vasta kun sitä käytetään ja

2) Having of Power, valta on todellista, vaikka sen käyttöä ei havaita, elikkä puhutaan vallan hallinnasta [Clegg 1979].

Amerikkalainen sosiologi Robert Bierstedt [1913-1998] puolestaan näkee vallan aktuaalisena ja potentiaalisena vallan muotona –> aktuaalinen valta on todellista ja näkyvää, ja potentiaalinen valta kehittyy vasta oikein käytettynä todelliseksi vallaksi [Bierstedt 1950].

No, niin ikään amerikkalais-kanadalainen sosiologi ja professori Dennis Wrong [1923-2018] näkee vallan aktuaalisena ja potentiaalisena valtana lisäten potentiaalisen vallan `ominaispiirteeseen´ resurssin/resurssit, joka/jotka pitää olla yksilöllä tai ryhmällä hallussa ja joista voi sitten ajan saatossa kehittyä valta-aseman perusta [Wrong 1968].

Eli vallan käsite on hyvin laaja ja monimerkityksellinen: kollektiivinen valta –> vallan käyttöä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, positiivinen valta –> vallan käyttöä jonkun toisen edun hyväksi ja dominoiva valta –> vallan käyttöä jonkun yli [vrt. Dowding 2011 ja Lukes 2005].

Ne, joilla sitä on, haluavat sitä entistä enemmän. Taas ne, joilla sitä ei ole, eivät ole niin kiinnostuneita siitä, näin kirjoittaa saksalainen psykologi Mauk Mulder [1922-2016] teoksessaan `Administrative Science Quarterly´ [1971].

Saksalainen sosiologi, talous- ja oikeustieteilijä Max Weber [Maximilian Carl Emil Weber 1864-1920] näkee vallassa kolme eri kategoriaa:

1) Perinteinen valta –> perustuu luottamukseen jo vallitsevassa järjestyksessä

2) Karismaattinen valta –> perustuu yksilön omaan persoonaan ja ominaisuuksiin ja

3) Legaali valta [voimankäytöstä vapaa] –> perustuu luottamukseen hierarkiassa ylempänä olevia kohtaan ja heidän oikeuteensa vallankäyttöön.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes [1588-1679] määritteli vallan jo 1600 -luvulla [1651] teoksessaan `Leviathan´ kyvyksi turvata hyvinvointi ja henkilökohtainen etu saadakseen osansa tulevaisuuden mahdollisesta hyvästä.

Yhden vaikutusvaltaisimman vallan käsitteen on kehittänyt brittiläinen sosiologi Steven Michael Lukes [1941–>] vuonna 1974 julkaistulla teoksellaan `Power: A Radical View´. Valta on yhteydessä ihmisten intresseihin ja tällöin kun ihmiset tiedostavat omat intressinsä – syntyy intressiprosessi –> kun/jos ihmiset eivät ‘tajua’ omia intressejään [yhteiskunnallinen hegemonia] he ovat oleville valtarakenteille alisteisia.

Kyseistä, noin kuusikymmentä [60] sivuista julkaisua ja siinä käytettyä `lähestymistapaa´ vallasta on kritisoitu laajasti –> sillä ko. teoksessa pluralistinen [pluralist] ja uuselistinen [neo-elitist] näkemys ovat vastakkain. Lisäksi Lukes ohittaa teoksessaan `tyylikkäästi´ metodologiset [tavat ja keinot] ja epistemologiset [luonne ja alkuperä] ongelmat, joihin hänen kriitikkonsa keskittyvät [ks. Dahli, Polsby, Wolfinger].

Ehkä juuri edellä mainitun kritiikin kohteeksi joutumisen vuoksi Lukes julkaisi vuonna 2005 toisen [uudistetun] painoksen `Power: A Radical Wiew Second Edition´. Toisessa painoksessaan hän, jossain määrin, teki myönnytyksiä kritiikille, mutta edelleen hän puolustautuu ja puolustaa luomaansa mallia, jota hän toki uudessa painoksessaan hieman `tarkistelee´ ja `jalostaa´ uudelleen –> selventäen omia näkemyksiään [rajoituksia/puutteita] vallasta.

Lukesin kannattajat huomioivat [arvostavat] hänen `vallan kolmet kasvot´ edellisen `vallan kahdet kasvot’ sijasta asettelun, joka on, ja jolla hän tarjoaa vipuvoimaa pluralistisen opin kyseenalaistamisen sijaan/vasapainoksi kriitikkojensa metodologisiin ja epistemologisiin ongelmiin keskittymiseen.

He arvostavat juuri tätä, Lukesin hahmottelemaa näkemystä, tapaa tunnistaa, vallan tapauksia ja jotka kumpuavat todellisesta maailmasta:

–> näkemys pluralistisuudesta, joka käsittelee edellä mainittujen kriitikoiden [Dahli, Polsby ja Wolffinger] mukaista havaittavaa käyttäytymistä päätöksiä tehdessä asioista, joista vallitsee avoin preferenssiristiriita

–> näkemys kritiikkiä ja kritiikkilähtöistä lähestymistapaa kohtaan [Bachrachi ja Barazib], joka sallii artikuloimattomia preferenssejä, elikkä konfliktin ei tarvitse olla avoin, ja vallan käytön uhka voi olla myös riittävä hallitsemaan poliittisia agendoja ja estämään ongelmien syntymisiä [=estää konfliktin syntymisen].

–> näkemys tutkia eturistiriitojen [vallankäyttäjien] välttämistä hyödyntäen muokkaamalla toisten toiveita ja tavoitteita salakavalasti ja tämä vallankäyttö estää `niitä toisia´ tuntemasta epäkohtana siitä, että vallankäyttäjät voivat muokata heidän [niiden toisten] käsityksiä, kognitioita ja mieltymyksiä siinä määrin, että he hyväksyvät roolinsa [vallankäytön objektina] ja pitävät sitä luonnollisena ja arvostavat hegemoniaa `jumalallisena´, josta he eivät tunneta `surua´.

Elikkä Lukes nostaa valtaa kuvatessaan `parrasvaloihin´ kolme näkökulmaa [dimensiota]:

1) kertoo mikä on näkyvillä ja subjektiivista

2) konkretisoituu tehtäessä päätöksiä ja jätettäessä jotain ulkopuolelle [ei päätöksiä] ja

3) kuvaa piileviä ja todellisia intressejä ja vaikutusmahdollisuuksia niihin

Yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja antropologi James C. Scott [1936-2024] käsittelee teoksessaan `Domination and the Arts of Resistance: Hidden Transcripts´ [1990] vallankäytön ja dominoinnin suhdetta intresseihin ja tarkoitusperiin.

Hänen mielestään vallankäyttötilanteessa syntyy aina konflikti, toisin kuin Lukes, näkee Scott asian –> vallankäytön kohteet [subjektit] on nähtävä aktiivisina ja taktisina toimijoina, jolloin he alistuvat selviytyäkseen tilanteesta, muuttuakseen kontrollin puuttuessa tottelevaisesta kapinoivaksi; tällöin hegemonia on voimassa eli valarakenteet ovat vain näennäisesti voimassa.

Kun taas brittiläinen sosiologian professori Ted Benton [1942–>] puolestaan kritisoi Lukesin näkemystä intressin määrittelyn ongelmallisuuden `luonteesta´ –> samalla pitää määritellä käytettävissä olevista vaihtoehdoista [lähes ääretön] intressikilpailun finaalin voittaja [Benton 1981]. Elikkä tässä yhteydessä on hyvä nostaa esiin se tosiasia, että `globaalisti -ajatellen´ vallan teoriaan liittyvää kritiikkiä löytyy mielin määrin, tämä `ihmettely´ kattaa myös intressin ja autonomian käsitteiden määrittelyn monimuotoisuudet.

‘Vallan linnake’ 🤓

HAVAINTOJA VALLANKÄYTÖN NÄKYVYYDESTÄ SIDOSRYHMÄKONTEKSTISSA

syyskuu 2, 2024 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämä tekstin tuottaja on Raimo Kovanen: Vallalla on aina ollut keskeinen merkitys yhteiskunnassa, koska se liitetään luontaisena toimintana kaikkeen yhteiskunnan ja/tai yhteiskunnalliseen toimintaan. Valta ei liity pelkästään konkreettisiin päätöksentekotilanteisiin tai niiden estämiseen. Vallankäyttö ilmentää myös sitä, kuinka valta muokkaa [mahdollistaa] ihmisten toiveita ja tarpeita.

”Kuvaaminen – julkaiseminen – tapahtuu kohteen tietämättä ja naisesta muodostuu kameran läpi passiivinen ja anonyymi objekti, `kasa kehon osia´”. Näin uutisoi [HS 3.8] jutussa Salakuvaus on vallankäyttöä. Itä-Suomen yliopiston kulttuuritutkimuksen professori Tuija Saresmaa kertoo: “Vähäpukeisten naisten salakuvaaminen ei ole harmiton asia, vaan kyse on ennen kaikkea vallankäytöstä. Kuvaaja voi saada omaa valtaansa vahvistavaa mielihyvää saamistaan katselukerroista ja palautteesta. Tällöin hyväksyntää saadaan ikään kuin yhteisön sisältä. Tilanteen julkisuus ja kielletyn hedelmän maku mahdollisesti kiehtovat kuvaajaa.” – vallankäyttäjää.

Edellä mainittu artikkeli liittyy HS:n [2.8.] uutisointiin miehestä, joka kuvaa vähäpukeisia naisia ja julkaisee heistä videoita videopalvelu YouTubessa.

Vallalla on aina ollut ´fokusoitunut´ merkitys sidosryhmämaailmassa –> se on liitetty luontaisena osana yhteiskunnan, niin poliittisia kuin taloudellisia suhteita, ja se koskee ennenaikaisista alkeellisista erämies/keräilijöistä [fratria/klaani] nykyaikaisiin kehittyneisiin sidosryhmäyhdyskuntiin [teollisuusmaat]. Valtasuhteet, etenkin niiden merkitys, on kasvanut ja `jalostunut´ erilaisten sidosryhmiin vaikuttavien –> sosiaalisten ilmiöiden [status] määrällisten muutosten/muutoskäsitteiden [arvovalta, kunnioitus, arvostus …] yhteydessä.

Tosin valtasuhteiden tärkeyden aspekti näyttäytyy kiistanalaisena aiheena monissa eri tieteissä. Laajana valikoiman erilaisia teorioita, selittämään vallan moninaisia näkökohtia, tarjoaa muun muassa taloustieteet, sosiologia, psykologia ja filosofia.

Vallalla - vallankäytön käytöllä on aina ollut keskeinen merkitys yhteiskunnassa, ja se vaatii useamman kuin yhden osapuolen –> kuvaa suhdetta sosiaalisten toimijoiden välillä, joista muodostuu valtasuhteita [interaktiivinen prosessi], joita hyödyntämällä hankitaan/lisätään mm. omaa persoonakohtaista muodollista asemaa. Valtaa on lähes mahdotonta `määritellä´ yksiselitteisen universaalin yleisesti hyväksytyn yhtenäisen määritelmän mukaisesti.

Alla kuvattu englantilainen poliisi [Bobby] käyttää julkista valtaa [pojan pojan Felixin maskotti isänsä Englannin reissulta]🤓

VALTA - VALLAN ASPEKTI

heinäkuu 12, 2024 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja on Raimo Kovanen:

”Minulla on valtaa moniin ihmisiin” sanoi hyvin tuntemani, jo edesmennyt, pankinjohtaja.

Emme koskaan keskustelleet `syvällisemmin´ siitä mitä hän tuolla tarkemmin ottaen tarkoitti – ajattelin tietenkin yksiselitteisesti sen liittyvän hänen työhönsä. Näin vuosien kuluttua, asiaa pohdittuani tarkemmin, en enää ole `yksiselitteisen´ varma osuiko ajatukseni tuolloin oikeaan ja nyt hänen ajatustensa tarkentamiseen ei ole enää mahdollisuutta. Ajattelen useasti [lämmöllä] kyseistä pankkiiria muutenkin kuin ko. asian tarkistamista varten – olet mielessäni.

Vallan aspekti on moni säikeinen ja moni ilmeinen ilmiö, joka helposti liitetään narsismiin –> narsistinen henkilö useasti ihannoi valtaa. Valta sinällään `läpäisee´ koko ihmisen maailmankatsomuksen - maailman ja siitä syystä sitä on hyvä tarkastella monitieteisesti. Valtaan liitetään useasti resurssi –> auktoriteetti, raha, väestömäärä, luonto [luontoresurssi], sotilaallinen voima jne. Tosin resurssi yksinään ei määritä vallan määrää –> vaan kyky hyödyntää resursseja, sekä, se, millaiselta vallan käyttö näyttäytyy ulospäin.

Vallan käyttäjä ja vallan kohde ovat keskenään valtasuhteessa, johon liittyy keskeisesti vastavuoroinen kamppailu. Vallan pyrkimyksenä nähdään toiminta vaikuttaa toisen ihmisen toimintaan.

Siis valta ei ole yksisuuntaista –> on vallan käyttäjä ja vallan kohde/ `valta ja vastavalta´. Vallalla on monet kasvot, tosin joskus `vallan kasvot´ jäävät anonyymeiksi. Pidän valtaa ihmisellä olevana ominaisuutena, jota hän voi hyödyntää tiedostaen tai tiedostamattaan. On myös julkinen valta, joka perustuu Suomen perustuslakiin. Kyseessä on tällöin valtion ja kunnan käyttämä valta, joka on julkisyhteisöjen ja viranomaisten luonnollisiin henkilöihin [kansalaiset] ja oikeushenkilöihin [säätiöt ja yritykset] kohdistettua vallankäyttöä. Vallan avaimet vaihtelee :)

“Kun olet siinä ‘vallankahvassa’ [pitää kahvipannua kädessään] niin kaadapa minullekin.”

POLIITTISET LAKOT JA SAK

maaliskuu 23, 2024 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin kirjoittaja on Raimo Kovanen. HS [21.3.] kirjoittaa: "Puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoo järjestönsä ehdottaneen Satoselle, että hallituksen pitäisi jäädyttää työehtosopimusten yleissitovuus nykyisille aloille kymmeneksi vuodeksi. Näin voitaisiin tarkkailla rauhassa, miten hallituksen ajamat muutokset käytännössä työmarkkinoilla vaikuttavat. Ehdotus oli kuvaava, sillä se oli hallituksen ja työnantajajärjestöjen näkökulmasta lähempänä provokaatiota kuin vakavaa neuvottelutarjousta."

HS kirjoittaa edelleen: "SAK ei halua luoda mielikuvaa, että se olisi valmis hyväksymään hallitusohjelman, kunhan hallitus tekisi sille edes pienen vastaantulon." No just, mikähän hallitusohjelman hyväksyjätaho SAK ylipäätään on - kysynpähän vaan?

Kun edellisten sitaattien sanomaa yritän [mielenkiinnosta] analysoida sidosryhmäosaamiseen liittyvän oma ego pelissä -näkökulmasta pohjaten ajatuksiani kirjoittamani kirjan HENKILÖBRÄNDI OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA sanomaan. Eittämättä mieleeni tulee 'perspektiivi' oman edun maksimoinnista --> oman edun maksimointia voidaan pitää rationaalisena toimintana, jolloin etuun perustuva näkemys rationaalisesta käyttäytymisestä, epäitsekkäästäkin, voidaan tulkita pyrkimykseksi maksimoida omaa etuaan [lue SAK:n etu]. Neoklassinen taloustiede näkee ihmisen olevan vapaa tekemään valintoja riippumatta moraalista tai sosiaalisista siteistä, --> pyrkimyksenä, jopa ainoana sellaisena, oman edun maksimointi.

Nykyaikana vallitsevan näkemyksen mukaisesti talousteoriassa sidosryhmien toiminta, varsinkin preferenssien [taipumus, mieltymys] kautta, kuvastaa viimelopuksi oman edun [tässä SAK:n edun] tavoittelua, vaikkakin modernin kansantaloustieteen isä Adam Smith [1723-1790] teoksessaan Kansojen varallisuus ei näe oman edun tavoittelua ainoana ihmistä määrittävänä luonteenpiirteenä. Tässä yhteydessä voisikin ajatella SAK:n kaipaavan menneitä aikoja TAI ei ainkakaan halua päästää siitä otettaan.

Kirjoittaessani tätä tekstiä taustalta kuuluu AITO ISKELMÄ -radio ja sieltä lävähtää Tapani Kansan iskelmä: Tulkaa tytöt takaisin. Tämän kappaleen tekstitys antaa vahvistusta ajatukselleni: SAK kaipaa menneitä aikoja.

Kansan kappaleen sanoja voisi hiukan muuttaa kontekstiin sopivaksi:

On työt eilisestä paljon muuttuneet
On monet viehättävät edut puuttuneet
Se charmi vapauteen ei kuole milloinkaan
SAK onnellinen on, jos takaisin vanhan saa

On Tää koko nousukausi sodan jälkeinen
Ollut nousukautta pienen ihmisen
Jää kotikonnut rakkaat, kun SAK:n kassiin pakkaat
Niin olemasta lakkaat, sä onneton kanssa tuttujen

Kun kerran päättäjät sen päätti uudistuksineen
Nyt tahdon opiskella taikka työtä teen
Niin käy kotikonnut myös, etkä kaupungissa onnu
Jos itsesi oot ollut, sen vaihtanut oot vapauteen

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin
Pankaa SAK menemään, tai kuolen ikävään
Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin
Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan

Se mikä kasvoistanne tänään kuvastuu
On maan hallituksen toive, joka toteutuu
Kun mainosvalot loistaa, ne kriittisyyttä poistaa
Ja ihmisyyttä soistaa, ja todelliset arvot loistaa

Nää herrat, toimijat menneiden
SAK täyttää aivokoppaan jääneen entisen
Hallitus näyttää uuden ajan hengen, eikä niin kuin ennen
Tuo kahlittu työläinen, pelottava, onneton

SAK karski impeään käy turhaan etsimään
Vain vapauden luomuksiaan kaikkialla nään
Se mitä tulee elämään, on impi itsessään
Niin kuin autoansa kohtelee, hän myöskin vapauttaan

Sä tyttö tunturin tai laitakaupungin
Kun käytät aivojas, niin pärjäät paremmin
Se luonnollisuus aito, ja mielenterveys
On elämisen taito, on siinä sulle kelpo sivistys

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin
Pankaa SAK menemään, tai kuolen ikävään
Tuokaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin
Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin
Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan.

"SAK ei aikonutkaan lopettaa lakkoja" kuului otsikko Hesarissa.

GENEERISET TAIDOT

tammikuu 27, 2024 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Lukiessani Hesarin [26.1.] koulutusliitettä kiinnitin erityisesti huomiota Anni Härkösen [HS] kirjoittamaan artikkeliin Alisuoriutumisen ihme. Artikkeli on kirjoitettu essee -muotoon, joka sopii mielestäni hyvin kyseisessä artikkelissa käsiteltävien asioiden ‘julkituomiseksi’.

Geneerisiksi taidoiksi ‘luokitellaan’ korkeakouluopinnoissa ja työelämässä tarvittavia yleisiä asiantuntijataitoja —> vuorovaikutustaitoja/sidosryhmäosaaminen, oman itsensä johtaminen/hallinta, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, perusteleminen, tietolähteiden käyttäminen, inklusiivisuusajattelun/inklusiivisuuden ymmärtäminen ja käyttäminen jne. ….

Kasvatustieteiden professori Auli Toom [HY] nostaa artikkelissa esiin muun muassa kriittisen ajattelun tärkeyden:”Kriittinen ajattelu on todella tärkeä akateemisen opetuksen arvo. Sitä on pidetty niin itsestään selvänä, että aiemmin ei ole ajateltu, että siitä pitäisi erikseen puhua.”

Useasti nostetaan esille ylioppilastutkinnon suorittamisen merkitys geneeristen taitojen ‘omaksumisessa’ —> korkeakoulutukseen tulleilla ylioppilailla on huomattavasti paremmat geneeriset taidot vs. opiskelijat, joilla ei ole ylioppilastutkintoa.

Perhetausta vaikuttaa myös geneerisiin taitoihin —> koulutettujen vanhempien lapsilla nähdään olevan paremmat geneeriset taidot, siis ylipäätään perheen lapset, joiden kotona on paljon kirjoja ja harrastetaan lukemista, heidän geneeriset taitonsa tutkimusten mukaan ovat kehittyneempiä.

Professori Auli Toom nosta esille [onneksi 😊 monen meidän lohdutukseksemme 😇] ajatuksen—> “ … yhteydet yliopistossa opitun ja työelämän välillä ovat monimutkaisia: usein yhden ongelman ratkaisemiseen käytetään yhdistelmää eri taidoista.” Tämä näkökulma kyllä lohduttaa meitä monia ‘arjen puurtajia’ 😂

Oma alisuoriutuminen [tunne siitä] yleensä tarkemman analyysin jälkeen yllättää positiivisesti! 🧐

Opiskelu kannattaa, varsinkin kun saa hyviä oppimiskokemuksia ja löytää oppimisen kautta elämälleen, oppimilleen asioilleen ja työlleen ‘paremman’ merkityksen ja arvostuksen.

Yksi näkökulma voisi ollaan myös tämä: Älykäs on ‘tyyppi’ joka selviää pinteestä, johon viisas ei joudukaan. 😎

P.S. “Lukeminen kannattaa aina.” -Jörn Donner. 🤨

Pöllöä useasti verrataan ‘viisaaseen ajattelijaan’ [kuva: Pexels free]👌

Väitöskirjan hyväksyminen?

joulukuu 14, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Tänään [ke 14.12. Lapin yliopisto] tehdään päätös tiedekuntaneuvostossa Törhösen "kohuväitöskirjan" hyväksymisestä.

“Tiedekuntaneuvosto arvioi myös väitöstilaisuutta. Myös Törhösen esiintyminen väitöstilaisuudessa ja vastaukset vastaväittäjä Esa Saarisen kysymyksiin ovat herättäneet keskustelua.”

“EI VASTANNUT YHTEENKÄÄN KYSYMYKSEEN”

Tässä ote kustoksen eli väitöstilaisuuden valvojan, Kaarina Määttä, näkemyksestä väitöstilaisuudesta 30.10.2023.

"Väittelijä ei vastannut yhteenkään vastaväittäjän esittämään kysymykseen, vaan hänen puheensa rönsyili ja meni sivuraiteille, eteni sekavasti sinne tänne hapuillen satunnaisesta teemasta toiseen, Määttä sanoo lausunnossaan."

Tässä kontekstissa tuli mieleeni näin sidosryhmäajattelijana seuraava ‘ajatelmani’:

Sidosryhmäosaaminen, mitä se on? Sidosryhmäosaaminen on osa sidosryhmäkompetenssia, jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueella tarvittavia vuokravaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa on kysymys:miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja kuinka he osaamistaan osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassaan?

P.S. To iltana [14.12.] tulikin julkisuuteen tieto, että Törhösen väitöskirja [muuttui käsikirjoitukseksi] jäi tiedekuntaneuvostossa yksimielisesti [viisi jäsentä] hyväksymättä.

Biodiversiteettinen tulokulma sopii hyvin talouteen

marraskuu 28, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen: "Kestävässä sijoittamisessa on uusi rintama, ja se on luonto. HS [28.11] artikkeli: Luonnosta tulee sijoitustrendi, uskoo jättipankinjohtaja. Artikkeli nostaa esille luonnon merkityksen rahoitusmaalimassa ... , että rahoitusmaalima ei voi toimia ilman hyvinvoivaa luontoa." Kyseinen [artikkeli käsittelee] 'sessio' on RAHOITUSALAN luontoyhteyksiä käsittelevä Finnish Finance Nature Summit tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa.

Tapahtuman avaaja oli pääministeri Petteri Orpo ja pääpuhujina esiintyivät mm. Hollannin keskuspankin kestävän kehityksen johtaja Marc Reinke ja Yhdysvaltalaisen JP Morgan Chase pankin kestävän sijoittamisen johtaja Jennifer Wu. "Wun mukaan JP Morganin kaltaisella suurella varainhoitajalla on valtaa vaikuttaa siihen, miten yritykset elinympäristöjään kohtelevat."

Marc Reinke [kuva: Google Lens]

Jennifer Wu [kuva: Google Lens]

Olen itse monessa postauksessani ja kirjoittamassa kirjassani lähestynyt 'biodiversiteettista' tulokulmaa talouden näkökulmasta: Yritysten ja organisaatioiden huomioidessaan entistä aktiivisemmin eri sidosryhmien tarpeet ja odotukset on johtanut siihen, että yritysten ja organisaatioiden vastuu ympäristöstä ja yhteiskunnasta nähdään luonnollisena asiana.

Yrityksiä ei nähdä enää itsenäisinä ympäristöstään erillään olevina toimijoina. Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää tulosta. Sanalla sanoen, pelkästään tämä kapea-alainen perinteinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yritystä, sillä yrityksillä nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia ja yrityksen katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viime kädessä yhteiskunnalta.

Onkin selvää, että yritys on vastuussa yritystoiminnastaan niin sisäisille sidosryhmilleen —> mm. omistajat ja työntekijät, kuin ulkoisille sidosryhmilleen —> mm. lähiyhteisöt, asiakkaat, tavarantoimittajat jne. Yhteiskunnan on pidettävä yhteiskuntavastuunäkemyksen näkökulmasta katsoen yrityksen toimintaa hyväksyttävänä ja hyväksynnän saavuttaminen edellyttää yrityksen liiketoiminnan toteuttamista yhteiskunnan määrittelemän lainsäädännön ja yleisten moraaliarvojen puitteissa.

Kyseinen Hesarin artikkeli ja ennen kaikkea Finnish Finance Nature Summitin pääpuhujat Reinke ja Wu vahvistavat omaa näkemystäni organisaatioiden vastuusta ympäristöstään ja yhteiskunnasta nostaen asia 'fokukseen' hiukan eri tulokulmasta - samaa tarkoittaen.

Aikasi arvoinen kirja ja kirjasto

marraskuu 5, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Muutamia näkemyksiä ja ajatuksia kirjasta ja kirjastosta.

KIRJA:

“Alan tilanne on vaikea. Kaikki ilmoittavat olevansa asiasta huolissaan ja mielellään taivastelevat, kuinka kauheaa on ....” Näin kirjoitetaan Talouselämä 39/2003 3.11.2023 tekstissä Kirjan kapinallinen. Artikkeli käsittelee painettujen kirjojen myyntiä. Myynti, joka on laskusuunnassa, jopa siinä määrin, että artikkeliin on sisällytetty kysymys: Milloin painetaan viimeinen kirja?

Kyseinen lehtiartikkeli kertoo tai pikemminkin artikkelissa haastateltu Kustannusosakeyhtiö Siltalan, toinen kustantajista, Touko Siltala kertoo kuinka ottaa päähän lukion opetusohjelma: “Kaikesta tutkimustiedosta huolimatta opetusohjelmassa ei kirjallisuudella ole sellaista asemaa kuin se hänen mielestään ansaitsisi. Lukiolaisilta edellytetään vaikeiden kokonaisuuksien hallintaa vaikkapa kemiassa ja matematiikassa, mutta jos samaa opiskelijaa vaaditaan lukemaan kokonainen romaani, se on jo julmuutta.”

Artikkelissa lainataan kirjailija Kari Hotakaisen pitämää juhlapuhetta Kustannusosakeyhtiön Siltalan 15-vuotisjuhlassa: “Tällä hetkellä kirja-alalla ei ole kriisi, vaan sota. Ruotsalaisomisteiset BookBeat ja Storytel käyvät avointa hyökkäyssotaa painettua kirjaa vastaan, mutta päinvastoin kuin fyysysessä sodassa, tässä sodassa hyökkääjät käyttävät pehmeitä sanoja. Suurten kustantamoiden toimitusjohtajat ovat aika ajoin nousseet juoksuhaudoistaan eli tammisten pöytiensä takaa ja lausuneet, että painettu kirja ja äänikirja tukevat toisiaan. Näitä lausuntoja he ovat antaneet ohjusiskuissa tuhoutuneiden kirjakauppojen raunioilta.”

Wikipedia avaa kirjan olemuksen seuraavasti:

“Kirja on nidos paperiarkkeja, joissa on painettu tekstiä tai kuvia, tai sen muotoisena ilmestynyt kirjallinen tuote.

Kirjoja voidaan julkaista myös sähköisessä muodossa ja äänikirjoina.”

Vuoden 2023 alussa Suomessa oli 138 kirjakauppaa, Ruotsissa 300 ja pienimmissä kylissä Keski-Euroopassa on oma kirjakauppansa jokaisessa. Kirjakauppaliiton mukaan äänikirjamarkkinat kasvoivat Suomessa 16 prosenttia kun painettujen kirjojen kuluttajamyynti kirjakaupoissa laski 8,9 prosenttia ja tietokirjojen myynti 18 prosenttia. [lähde: ko.artikkeli].

Talouselämä -lehden artikkelissa ei käsitellä aihetta kirjasto, mutta tässä käsitellään :).

KIRJASTO:

Wikipedia sanoo kirjastosta: 'Kirjasto on yleiseen käyttöön tarkoitettu tila, kokoelma kirjoja, lehtiä ja lainattavia tavaroita sekä palveluja. Kirjojen lisäksi kirjastossa voidaan säilyttää esimerkiksi käsikirjoituksia, karttoja, äänitteitä ja kausijulkaisuja. Nykyään kirjastojen kokoelmat muodostuvat sekä painetusta aineistosta että verkossa käytettävistä palveluista, sillä kirjastot voivat hankkia käyttöoikeuksia ja lisenssejä erilaisiin aineistoihin tai tietokantoihin asiakkaittensa käyttöön. Kirjastot voivat myös avustaa asiakkaitaan tiedonhankinnassa tai järjestää vapaasti saatavilla olevaa aineistoa helposti käytettäväksi. Kirjastot pyrkivät takamaan tasa-arvoisen pääsyn tietoon ja edistävät informaatiolukutaitoa arjessa ja työelämässä.´

Suomessa on [v. 2021] 280 pääkirjastoa, 437 sivukirjastoa, 11 laitoskirjastoa ja 128 kirjastoautoa.

Kirjastoissa ensimmäiset tekstit on tallennettu savitauluille esim. Aleksandrian kirjasto [Egypti], joka on perustettu 305-285 eaa Ptolemainos I:n hallitusaikaan. Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto oli Vaasan Luku -seuran kirjasto vuonna 1794.

Nykyisessä kotikunnassani, Kirkkonummi, on todella moderni kirjasto Fyyri, valmistunut 2020.

Fyyri Kirkkonummi [kuvat: Google Lens]

Fyyristä löytyy monipuolisesti kauno- ja tietokirjallisuutta eri aihepiireistä sekä äänikirjoja, elokuvia, musiikkia ja sanoma- ja aikakausilehtiä. Kirjasto tarjoaa 'tavanomaisten' kirjastopalveluiden lisäksi kulttuuriin-, viihteeseen-, tilapalveluihin ja monen moiseen muuhun kuntalaisten hyväksi/viihtyisyydeksi järjestettyjä tapahtumia ja ajankohtaistilaisuuksia.

Olen ollut kautta-aikojen kohtuullisen 'tarmokas' kirjastopalveluiden kuluttaja monella eri tavalla; työn, harrastusten, opiskelun, kuntapäättäjän yms. näkökulmasta.

Tässä pitämäni tervehdyspuhe 14.10.2010 Vesannon kirjastolaitoksen 130 -vuotisjuhlassa, ollessani tuolloin kotikuntani sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Vesannon kirjasto [kuvat: Google Lens]

Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.

Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa meille käyttöömme tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.

Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylänkansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.

Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan xxxxxx tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.

Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:

Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.

Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuri- perinteen säilyttämistä.

Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!

Tämän päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.

On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuravanlaista:

Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa. Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä̈ ja tarjoaa niistä̈ palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti.

- Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä sitten on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen eipä juuri mitään muuta?

Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen.

- Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi.

Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa. Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.

Talouselämä -lehden artikkelissa kysytään kustannusveljeksiltä Touko ja Aleksi Siltala'lta ydinkysymys, säilyykö painettu kirja? “Varmasti säilyy, veljekset nyökkäilevät.”

Minä kysyn itseltäni, säilyykö kirjastot? Varmasti säilyy, nyökkään kysymykseeni. Palveluiden muoto ja valikoima kehittyvät ja muuttuvat ajan tarpeiden mukaan - aikasi arvoinen kirja ja kirjasto.

Posti - Polman - Sidosryhmät

syyskuu 27, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen: HS [24.9.] 'Vähemmän pahaa on edelleen pahaa' haastatellaan Unileverin pitkäaikaista [2008-2018] pääjohtaja Paul Polmania, joka vieraili Suomessa Posti Oyj:n kutsumana.

Paul Polman [kuva: Google Lens]

Polman nostaa haastattelussa 'fokukseen' yhdysvaltalaisen Nobelistin, taloustieteilijän, kapitalismin supertähden, Milton Friedmanin [1912-2006]. Friedmanille jaettiin Ruotsin keskuspankin Alfred Nobelin muistopalkinto vuonna 1976 saavutuksistaan kulutusanalyysin, rahahistorian ja -teorian aloilla, kuin myös vakautuspolitiikan vaikeuksien osoittamisesta.

Friedmanin teoksista 'Kapitalismi ja vapaus' [1962] ja 'Vapaus valita' [1980, kirjoittajina mainitaan myös Rose D. Friedman] ovat olleet varsinkin suuren yleisön suosiossa. Friedmanin ajatukset ovat vaikuttaneet konservatiivisiin ja libertaristisiin liikkeisiin - varsinkin Yhdysvalloissa. Friedman puolusti 'vahvasti' liberalismia ja yksilön vapauksia. Fridmanin ‘näkemyksiä’ on paljon kritisoitu [myös Suomessa] –> hän ei ehkä itsekään olisi tänään samaa mieltä itsensä kanssa.

Haastattelussaan Polman viittaa Fridmanin, ehkä kuuluisampaan, ajatukseen –> yritysten ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Tähän Polman toteaa: 'En usko, että Friedman tekisi samanlaista päätelmää nyt kuin 50 vuotta sitten. Maailma oli erilainen. Yritykset olivat paikallisempia ja valtioiden hallinnot erilaisia.' Tänään puhutaan sidosryhmistä!

Olen kirjoittanut blogiini [julkaistu ainakin Keski-Uusimaa lehdessä] 23 syyskuuta 2019 otsikolla Huomioiko Posti päätöksenteossaan riittävästi sidosryhmiään [mm. seuraavaa]:
Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta. Tämä kapea-alainen perinteinen näkemys on saanut rinnalleen laajemman ja modernimman näkemyksen, koska klassinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yrityksiä, ei varsinkaan Postin kaltaisia yhteiskunnan omistamia yrityksiä, joilla nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia. Postin katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viimekädessä yhteiskunnalta. Tästä syystä Postin toimintaa voidaankin lähestyä ajatuksella –> sidosryhmiä on tärkeää johtaa eettisesti oikein. Sosiaalinen vastuu saattaa joskus jäädä vähemmälle huomiolle, kun yritykset saattavat helposti nähdä sen kuuluvan yhteiskunnalle. Yritysjohdon, etenkin ylimmän johdon, pitää viimeistään ymmärtää globaaliin toimintaa liittyvät seikat mm. mitkä asiat sidosryhmiä kiinnostavat, liikuttavat ja pelottavat? Yritysjohdon on tunnistettava niiden vaikutus liiketoimintaan!

Polman on samoilla 'mietteillä' kertomassa Posti Oyj:lle samaa tarinaa, jonka olen kertonut neljä [4] vuotta sitten - Hups! minähän en olekaan hollantilainen Unileverin-X pääjohtaja :)

Avoimen väylän kautta tohtoriksi

elokuu 28, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Luettuani HS [28.8.] Mielipideosastolta johtaja Jukka Lerkkasen [Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto] tekstin 'Avoimen väylä ei ole oikotie' päätin kertoa tämän oman tarinani.

Keskikoulumenestykseni, oli vähän kehnonlainen enkä voinut kuvitellakaan pääseväni lukioon. Hakeuduin vuosia myöhemmin kauppaopistoon, joka meni vähän niin kuin meni - ei ainakaan hyvin.

Tulin 15.10.2000 valittua työtehtävään, jossa vaadittiin ylempää korkeakoulututkintoa, joka oli suoritettava kolmen vuoden sisällä valinnastani.

Nyt oli motivaatiota opiskeluun, sillä olin aloittanut avoimessa opiskeluni tammikuussa 1999. Suoritin elämäni ensimmäisen yliopisto-opintomerkinnän [Kuopion avoin] opintorekisteriini 26.2.1999/T3. Kauppatieteiden kandin tutkinnon suoritin marraskuussa 2003 ja kauppatieteiden maisterin tutkinnon 16.12.2003 [molemmat Jyväskylän yliopisto]. Siis tarvitsin jatkoaikaa työhöni liittyvään opintovaatimusteni täyttymiseen vajaat kaksi kuukautta. Kaikki opiskeluni tapahtui työn ohessa alkujaan avoimessa yliopistossa.

Tohtorin hattu [ kuva: Google Lens]

Innostuin myöhemmin [v. 2010] jatko-opiskelemaan työn ohessa ja suoritin tohtorin tutkinnon 30.12.2016 [Itä-Suomen yliopisto]. Kaikki tämä yliopisto-opiskeluni on lähtenyt liikkeelle AVOIMEN YLIOPISTON antamasta mahdollisuudesta, mahdollisuudesta joka kohdallani on ollut 'onnenpotku' mutta hyvin vaativa sellainen - kyllä kannatti, suosittelen.

Raimo Kovanen, PhD Vesanto/Kirkkonummi

P.S. Olen lähettänyt tekstin HS:n Mielipide -osastolle julkaistavaksi … nähtävksi jää

Tässä yksi haastatteluni palvelutajooman haasteista

heinäkuu 17, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tämän tekstin tuottaja Anne Kortela/Raimo Kovanen:

Palvelutarjooman kirkastaminen päivittää palvelut ajanmukaisiksi

Toimintaympäristömme muuttuu jatkuvasti, siksi yritysten on tärkeää pitää huolta siitä, niiden palvelut pystyvät vastaamaan uusiin tarpeisiin. ”Palvelutarjoomassa ollaan yritystoiminnan ytimessä”, toteaa asiantuntijamme Raimo Kovanen. Yrityksen on johdettava palvelutarjontaa aktiivisesti ja aika ajoin kirkastettava sen sisältöä voidakseen tuottaa jatkuvasti arvoa omille asiakkailleen.

Artikkelin asiantuntija on Business Office Bodein yritysvalmentaja Raimo Kovanen. Valmennuksen lisäksi hän tarjoaa asiakkailleen tutkimus- ja innovaatiopalveluja ja kirjoittaa blogia. Kovanen on väitellyt sidosryhmistä vuonna 2016. Hän pitää sidosryhmäyhteistyötä erittäin keskeisenä yrityksen toiminnan kehittämisessä ja on kirjoittanut sidosryhmistä muutaman kirjan, uusin on tammikuussa 2023 julkaistu: Henkilöbrändi osana sidosryhmäkompetenssia – oma ego pelissä.

1. Mitä palvelutarjoomalla tarkoitetaan

Palvelutarjoomaa voi kuvata myös sanoilla palvelupaketti tai palvelukonsepti. Se on palvelukokonaisuus, josta yrityksen liiketoiminta syntyy.

Palvelutarjooman kautta määritellään sidosryhmille se palvelu, jota organisaatio tarjoaa.

– Palvelutarjoomassa ollaan liiketoiminnan ytimessä. On mietitty yrityksen liikeidea ja asiakaskunta ja tärkein asia on tuottaa asiakkaille palveluja, jotka ratkaisevat heidän ongelmansa. On kaksi polkua: perustetaanko uusi yritys (tuote/palvelu) tai istutetaanko palvelutarjooma -moodi jo olemassa olevaan tuotteeseen tai palveluun. Kun perustetaan uutta yritystä, lähtökohta on juuri palvelutarjooma, ja siitä tuotteistaminen alkaa, Kovanen toteaa.

Uutta yritystä perustettaessa liikkeelle voi lähteä tutkimuksesta ja teoriasta ja miettiä, mitä yritys voisi tarjota asiakkailleen. Sitten pohditaan yrityksen arvoja ja brändiä ja kiinnitetään ne visioon. Näiden pohjalta luodaan yrityksen strategia.

Palvelutarjooman kuvaamisessa pitää lähteä siitä, miten ratkaistaan ongelma, johon asiakas tarvitsee apua. Kun koko kuvio on hyvin tuotteistettu, asiakkaan kaipaamat vastaukset löytyvät tuotteistuksen avulla. Ei ole eroa, millainen yritys on kyseessä, ja onko esimerkiksi kysymyksessä kivijalkakauppa vai nettikauppa. Niissä erona on vain viestintätapa.

2. Tuotteistaminen

Tuotteistaminen lähtee asiantuntemuksesta ja asiakkaan ongelmasta, johon mietitään ratkaisut. Palvelun tuottajan pitäisi pystyä avaamaan asiakkaalle, millaisia vaiheita hänen ongelmansa ratkaisussa on. Ne muodostavat arvoketjun. Tuotteistaminen on sen ketjun kuvaamista, jolla ratkaisut asiakkaan ongelmaan saadaan.

• Asiakashyöty määritellään palvelupaketilla.

• On tärkeää kuvata koko prosessi ja yrittää ennakoida millaisia eri tilanteita voi tulla eteen.

• Kuvaaminen lähtee liikkeelle siitä, kun rakennetaan omaa teoriapohjaa palvelutarjoomalle.

• Palvelutarjooma kuvataan vaihe vaiheelta ja mietitään, mitä asioita mihinkin vaiheeseen liittyy, tehdään bokseja, ja mennään bokseittain eteenpäin niin, että kysymyksiin löytyy vastaukset.

• Tuotteistamisen kuvaaminen alkaa kaaviosta, joka muodostaa arvoketjun:

Perus- tai ydinpalvelu ratkaisee asiakkaan ongelman.

Lisäksi huomioidaan avustavat palvelut ja tukipalvelut

Koko ketju rakennetaan alkulähteiltä loppukäyttäjälle

=> Esimerkki: Asiakkaan ongelman (tuote ei myy) ratkaisu on markkinointi. Tuotteistus: tilaaminen -> tuotteet -> kehityskohteet -> keinot -> tulokset

Kuvaamisessa huomioidaan:

 kilpailuetu

 brändi

 arvot

 strategia

 palvelukonsepti, -järjestelmä ja -prosessi

• Tuotteistamisessa on hyvä olla mukana yritysjohto, asiakkaita ja henkilöstö, jotta siitä tulee laadukas ja luotettava.

• Palveluketju on pystyttävä kuvaamaan myös netissä, niin että asiakas voi löytää palvelut sieltä. Tämä on tärkeää, sillä nykyajan asiakkaat ovat hyvin valveutuneita, ja heillä voi olla tietoa ja asiantuntemusta jopa enemmän kuin palveluntarjoajalla.

• Perus- tai ydinpalvelu ratkaisee asiakkaan ongelman.

• Lisäksi huomioidaan avustavat palvelut ja tukipalvelut.

• Palveluketjussa on kuvattava myös, kuka toteuttaa minkä osan siitä.

Yrityksen ei tarvitse itse olla kaiken osaaja. Oma asiantuntemuksensa pitää osata rajata ja tarvittaessa hankkia verkostoonsa kumppaneita, jotka voivat hoitaa oman osansa. Asiakaskunta on monitasoista, ja palvelukonsepti on mietittävä niin, että voi aina tarjota asiakkaalle ratkaisun.

=> Esimerkiksi tilitoimistoyrittäjän on kuvattava, millaisen asian hän hoitaa, ja mikä jää asiakkaan hoidettavaksi, ja onko esimerkiksi kysymyksessä sähköinen tai kuittiperusteinen kirjanpito. Jos asiakas kysyy alv- tai verotusasioista, myös niistä pitäisi olla kaikki kuvattuna. Esimerkiksi verotusasioita ei kuitenkaan välttämättä tarvitse hoitaa itse, vaan niiden hoito voi olla erillisen asiantuntijan vastuulla, mutta sekin pitää kuvata.

=> Esimerkiksi kodinkonekaupan puolella voi tulla kysymyksiä liittyen vaikka vastuullisuuteen, inklusiivisuuteen tai uusarvon tuottamiseen. Valveutuneelle asiakkaalle olisi hyvä löytää ratkaisu niihinkin omasta ketjusta, vaikka ei itse haluaisi tarjota erikoisalueen palveluja.

Palveluketjussa on huomioitava myös jälkimarkkinointi. Pitää pyrkiä kuvaamaan, kuinka menetellään, jos asiakas ei ole tyytyväinen ja haluaa reklamoida. Lisäksi pitää kuvata menettely, miten asiakkaalta tiedustellaan mielipidettä palvelusta kaupanteon jälkeen. Tiedon kerääminen auttaa oman toiminnan kehittämisessä.

Omaa onnistumista palveluketjun kuvaamisessa kannattaa myös seurata. Vaikka se tuntuisi hyvältä, sitä ei kannata ottaa suoraan käytäntöön, vaan sitä olisi hyvä testata ensin eri asiakasryhmillä ja muilla sidosryhmillä, jopa kilpailijoilla, jos se tuntuu hyvältä idealta. Tärkeintä on, että palveluketjusta tulee mahdollisimman realistinen ja se mikä luvataan, pystytään myös toteuttamaan. Liikaa ei saa luvata.

3. Palvelutarjooman esittely asiakkaalle

On tärkeää kuunnella asiakasta tarkoin ja ajatella ratkaisua yhdessä hänen kanssaan ennen kuin mennään itse palveluprosessiin ja siihen liittyvään arvoketjuun.

Asiakkaalle itselleen on oman ongelmansa näkökulmasta selvää, mitä hän haluaa. Myyjän puolella pitää olla asiantuntemusta ja perehtyneisyyttä omaan tuotteeseensa, jotta hän voi pohtia asiakkaan kysymystä. Jos ei heti osaa vastata, pitää selvittää, mistä vastaus löytyy. On itse oltava aktiivinen ja selvitettävä vastaus ja otettava yhteyttä asiakkaaseen, jotta asia ei jää hoitamatta. Yhteydenotossa sovitaan, miten toimitaan.

Integroiva ajatus on, että kaikki liittyy kaikkeen ja täydentää toisiaan.

Palveluja esiteltäessä on huomioitava

 uusarvon tuottaminen

 eettisyys

 vastuullisuus

 monimuotoisuus

 inklusiivisuus

Jos tulee asiakas, joka ei näytä itselle sopivalta, pitää miettiä etukäteen, miten asia tuodaan esille. Kaikkitietävä ei tarvitse olla. Sekin on hyvää palvelua, että pystyy suosittelemaan asiakkaalle asiaan paremmin perehtynyttä asiantuntijaa.

Asiakaspalvelusta jää aina palvelukokemus, ja sillä on iso merkitys. Siksi pitää viimeiseen asti yrittää toimia niin, että asiakkaalle jää hyvä kokemus, vaikka näkemyseroja voi olla.

4. Palvelutarjooman päivittäminen

Palvelujen päivitystä pitäisi tehdä jatkuvasti, koska käynnissä on jatkuva muutosprosessi: asiat muuttuvat, trendit muuttuvat, ihmiset muuttuvat ja markkinoille tulee uudenlaisia tuotteita ja vaatimuksia sekä erilaisia lakeja ja määräyksiä. Lisäksi vastuullisuuskysymykset ovat koko ajan tapetilla. Jos muutossignaaleja tulee, ne täytyy heti nostaa keskusteluun. Signaaleja on olemassa, kun vain osataan kiinnittää niihin huomiota.

Joka tapauksessa on tärkeää päästä jollain tavalla kiinni siihen, mitä asiakkaat ajattelevat minun palveluistani, keskusteltava asiakkaiden kanssa ja verkostoiduttava alalla.

Omaan työhönsä ei saa rutinoitua liikaa, vaan sitä täytyy oppia arvioimaan ajatuksella melkein päivittäin ja lisäksi seurata jatkuvasti alan kehitystä, jotta pysyy selvillä, mikä on ajankohtaista juuri tällä hetkellä. Asiakkaat voivat tietää enemmän, siksi itsensä on pidettävä ajan tasalla. Sidosryhmät ovat tärkeitä molemmilla puolilla tiskiä.

=> Esimerkiksi pankkien palveluihin ei olla tyytyväisiä; ihmiset tympääntyvät, kun viesteihin ei vastata, eikä pääse konttoriin hoitamaan asiaansa.

– Tyytymättömyyden signaalit on otettava hyvin vakavasti ja päivitettävä ne omaan toimintaansa. On tärkeää pohdiskella omaa ydinpalvelua ja tukipalveluita ja miettiä niitä sekä omalta että asiakkaan kannalta. Mitä kilpailuetua saan ja mitä uusarvoa voin tuottaa asiakkaalle? Asiakkaita ei pidä mennä aliarvioimaan, sillä seuraukset napsahtavat omaan kuvioon. Jos asiakas kokee kohtelun tai ostamansa palvelun huonoksi, hän saattaa kertoa asian eteenpäin, ja kohu voi kasvaa isoksikin. Huono kello kauas kuuluu, ja vaikka asia ei sillä hetkellä tuntuisi suurelta, ikäväksi koettu tapaus voi nousta esiin myöhemmin, Kovanen toteaa.

Asiakastyytyväisyyttä kannattaa ylipäätään mitata tietyin väliajoin kyselyillä. Toki kyselyn järjestäminen ei ole mahdollista kaikille yrityksille, mutta tämänkin palvelun voi joltain ostaa.

5. Palvelutarjooman johtaminen

Perusajatus on palvelukonseptin johtaminen alusta saakka tuotekehityksestä ja palvelukuvauksen tekemisestä lähtien niin, ettei jää tyhjiä kohtia. Yrityksen henkilökunnan täytyy tietää, mitä tehdään missäkin vaiheessa, nimenomaan siitä näkökulmasta, että asiakkaan ongelma pystytään ratkaisemaan nykyaikaisella toiminnalla.

Omaan toimintaan liittyvä lainsäädäntö täytyy tietää ja tuntea, ja vastuullisuuskysymyksiin pitää hankkia vastaukset ennalta. Jos toiminnassa noudatetaan tiettyjä standardeja, ne kannattaa nostaa näkyville.

=> Esimerkiksi kodinkonekaupassa asiakas voi kysyä materiaalien alkuperästä ja vanhan koneen hävittämisestä, ja näistä asioista myyjän on oltava selvillä. Palvelun tarjoajan pitää olla aktiivinen puoli. Ei riitä että kone tarjotaan, ja asiakas lähtee. Voi tulla myös monenlaista kysymystä ja ajatusta.

Asiakkaan luottamus pitää säilyttää.

=> Esimerkiksi, jos asiakkaalle tarjotaan mokkulamodeemia, on hyvä tuoda esille sen mahdolliset käyttörajoitukset, ja sanoa, että jos se ei täysin ratkaise asiakkaan ongelmaa, asiakas voi ottaa yhteyttä ja mietitään tarvittava lisäkomponentti tai muu ratkaisu. Tärkeää on ajatella ongelmaa yhdessä asiakkaan kanssa ja miettiä siihen ratkaisu hänen kanssaan.

Yrityksen arvot ovat tärkeät ja ne voidaan yhdistää toimintatapoihin ja strategiaan. Arvoja kannattaa pohtia siltä kannalta, miten arvot istuvat yrityksen toimintaan. Täytyy myös tietää, jos jokin oma arvo ei ole vallitseva yhteiskunnallisesti, sitä pitää pystyä pohdiskelemaan ja ehkä päivittämään.

Kun arvoista saavutetaan yhteisymmärrys, ne toimivat ohjenuorana, jonka mukaan asioista viestitään ja toimitaan. Ne liittyvät yrityksen brändiin ja visioon, ja niissä täytyy pyrkiä tuomaan arvoja esiin. Brändi kuvaa sitä, mitä ei sanallisesti aina pystytä viestittämään. Vision pitää olla selvä kaikille, jotka tekevät töitä saman asian eteen. Vision määrittäminen koskee myös yksinyrittäjää.

Jos eteen tulee vastuullisuuskriisejä, henkilökunnan on oltava selvillä, miten yrityksessä on hoidettu vastuullisuusasioita. Niihin on hyvä perehtyä, sillä nuorempi sukupolvi perehtyy, ja yritysten täytyy muuttua sen mukaan. Palveluntarjoajalla pitää olla myös tähän ratkaisu. Vastuullisuus otetaan huomioon hinnoittelussa ja jos palvelu on sen takia kalliimpi, hinta pystytään perustelemaan. Vastuullisuus voi tuoda kilpailuetua, ja moni on myös halukas maksamaan siitä.

Hyvä tuotteistus tuo hyvää laatua kaikkeen tekemiseen, koko ketjun alusta loppuun. Se tuo luottamusta ja helpottaa johtamista. Kun koko arvoketju on sovittu ja henkilökunta koulutettu sen mukaisesti, jokainen tietää miten toimitaan, jos tulee ongelma.

Haastattelija: Anne Kortela

Palvelutarjooman johtaminen - organisaation toimivuus - sote-uudistus

toukokuu 31, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: HS [31.5] Vieraskynä: "Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen tavoitteena on, että Suomi tarjoaa saumattomasti yhdessä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut: Ihminen saa tarvittaessa samassa tilanteessa apua ja tukea sekä sosiaalialan että terveysalan ammattilaisilta. Uudistuksella on myös tähdätty sote -sektorin kustannusten hillitsemiseen." Näin kirjoittaa THL:n johtava tutkija Vieraskynätekstissään.

Yhtenä THL:n lakisääteisenä tehtävänä on laatija asiantuntija-arvio sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuudesta [ko. arviota, 34 sivua, ei erikseen mainita Vieraskynätekstissä].

THL:n asiantuntija-arvion tilannekuva vuoden 2023 aloittaneiden hyvinvointialueiden tähtötilanteesta: Arviossa tarkastellaan väestön palvelutarvetta, hyvinvointialueiden hallinnollista ja toiminnallista rakentumista sekä ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta ja riittävyyttä. Arvioinnin kohteena ovat lisäksi palvelujen integraation nykytila ja kehittämistoimet, yhdenvertaisten palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kehitys ja rahoitus. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilaa arvioidaan soveltuvin osin suhteessa myös valtioneuvoston vuosille 2023-2026 vahvistamiin valtakunnallisiin sosiaali- ja terveydenhuollon strategisiin tavoitteisiin.

Arvioinnista on tuotettu kaikkiaan 34 sivuinen arviointiraportti, josta nostan tässä esiin Talousarviot vuodelle 2023 alijäämäisiä -tekstiosuuden:

Hyvinvointialueiden talousarviot vuodelle 2023 on laadittu Pohjois-Savoa lukuun ottamatta alijäämäisiksi. Alueiden yhteenlaskettu alijäämä on noin 860 miljoonaa euroa. Taloussuunnitelmien mukaan tasapaino kuitenkin saavutetaan pääosin vuosina 2024–2025.

" Vuoden 2023 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä hallitus on esittänyt alueiden rahoituksen vahvistamista yhteensä 500 miljoonalla eurolla. Rahoituksesta 150 miljoonaa euroa olisi ennakkomaksua vuonna 2024 maksettavasta rahoituksen korjauserästä", joka kokonaisuudessaan kattanee merkittävän osan arvioidusta alijäämästä.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat ry on arvioinut palkkojen harmonisoinnin nostavan työvoimakustannuksia noin 6 prosenttia. Maakunnallisesti aiemmin järjestäytyneillä alueilla, kuten Etelä-Karjalassa, palkkojen harmonisointi on jo toteutettu, mutta osalla se on vielä kesken. Vastaavasti palkkojen harmonisointi on vasta alkamassa alueilla, joissa palvelut on aiemmin järjestetty hajautuneesti, kuten Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Nyt kun sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueiden [21 aluetta] käynnistymisestä on kulunut viisi kuukautta näyttäisi näin palveluiden käyttäjien näkökulmasta [lähde: median seuraaminen, ei tutkittua tietoa?] tulevan vastaan koko lailla paljon palveluiden heikentymisiä - verrattaessa tilannetta aikaan ennen uudistusta. Toki parannuksiakin on, jotka eivät nouse "parrasvaloihin" samalla tavoin, koska niitä pidetään luonnollisina kehitystavoitteiden toteutumisina. Johtopäätöksenä edellisestä voin vetää ajatuksen: Rahoituksen alijäämäisyys tuntuu palveluita tarvitsevien arjessa.

Vaikka hyvinvointialueiden järjestämät palvelut ovat julkisia [jopa lakisääteisiä, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen]: perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalihuolto, hammashoito, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammaispalvelut ja ikääntyneiden asumispalvelut --> palveluiden järjestäjien organisatooriset ongelma kumpuavat esiin. Vaikka niukkuutta rahasta on, on organisaatioiden sopeutettava ITSE tilanne tasapainoon; palvelun tuottaminen palvelutarjoomaa johtamalla toimin.

Palvelutarjonnan johtaminen vaatii toimienpiteitä. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää keskittymistä olennaiseen --> edellyttää itsekuria - siis äärimmäistä itsekuria palvelutarjonnan johtamisessa. Asiakkaan tarpeiden perinpohjainen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, tältä pohjalta pystytään määrittelemään asiakkaan tarvitsema palvelu ja sen saavutettavuus - arvon tuottaminen. Palvelutarjoomassa ydinpalvelu on se, joka ratkaisee asiakkaan ongelman tyydyttämällä asiakkaan tarpeet.

Hyvinvointialueen johtajat ovat palvelutarjooman johtamisessa ja sen onnistumisessa avainasemassa - ei pelkästään raha. On itsestään selvää, että tässä `kombossa` hyvinvointialueen johtaja on koko “orkesterin” tärkein henkilö ja tämä ´tärkein henkilö´ osoittaa palvelujtarjoomaa johtaessaan kuinka hyvinvointialueen hallitus on onnistunut `tärkeimmässä päätöksessään/valinnassaan/valintaesityksessään` valittaessa hyvinvointialueelle johtajaa.

Fortum. Osakeyhtiön johtoryhmä - hallitus - yhtiökokous. Ahneus?

toukokuu 4, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: US [2.5.2023] uutisoi otsikolla Fortumin bonuskohua: Nyt tuli linjaus uudelta hallitukselta.

Arvostan heidän päätöstään toteaa hallituksen puheenjohtaja Silvennoinen: "Fortumin hallitus on uudelleen arvioinut johtoryhmän osakepalkkioita. Johtoryhmä luopuu vapaaehtoisesti 2024 toimitettavista osakepalkkioista. Johtoryhmän jäsenet eivät voi ansaita osakkeita vuosilta 2022 ja 2023."

Samassa uutisessa Fortumin hallituksen puheenjohtaja Mikael Silvennoinen KTM toteaa: "Lupasin yhtiökokouksessa [13.4.2023], että hallitus ottaa johtoryhmän osakepalkkiot käsiteltäväkseen."

Fortum -logo [kuva: Google Lens]

Fortumin johtoryhmä [lähde: fortum.fi] avustaa toimitusjohtajaa strategisten ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, laatii konsernin liiketoimintasuunnitelman sekä päättää valtuuksiensa puitteissa investoinneista, fuusioista, yrityshankinnoista ja divestoinneista. Johtoryhmä seuraa taloudellista ja kestävän kehityksen tulosta kuukausittain kuukausiraportoinnista.

Neljännesvuosittain pidettävät tuloskokoukset sisältyvät Fortumin toiminnanjohtamisprosessiin. Fortum uudisti toimintamallinsa vauhdittaakseen maaliskuun 2023 alussa julkistetun uuden konsernistrategian toteuttamista. Uusi liiketoimintarakenne astui voimaan ja uudet johtoryhmän jäsenet aloittivat tehtävissään 31.3.2023.

Kukin johtoryhmän jäsen on vastuussa oman organisaationsa päivittäisistä liiketoiminnoista ja organisaatiotaan koskevien operatiivisten päätösten toteutuksesta. Johtoryhmän jäsenet raportoivat Fortumin toimitusjohtajalle.

Fortumin johtoryhmän kokonpano 2. toukokuuta 2023 [lähde: fortum.fi]]:

Markus Rauramo VTM, toimitusjohtaja

Mikael Lemström DI, vesivoimaliiketoiminnan johtaja

Petra Lundström DI, ydinvoimaliiketoiminnan johtaja

Peter Strannegård DI, uusiutuvan energian ja dekarbonisaation johtaja

Simon-Erik Ollus VTM, suurasiakkuuden ja markkinoinnin johtaja

Mikael Rönnblad KTM, kuluttajaliiketoiminnan johtaja

Tiina Tuomela DI, talous- ja rahoitustoiminnan johtaja

Nebahat Albayrak OTM, vastuullisuus ja sidosryhmäsuhteiden johtaja

Eveliina Dahl DI, henkilöstö ja hankinnat johtaja

Nora Steiner-Forsberg OTK, lakiasiainjohtaja

Bernhard Günther TTT, uudistumisen ja IT:n johtaja.

Mielestäni Fortumin johtoryhmän tehtäväkuvassa ja/tai kokonpanossa ei yleiseen "johtoryhmäkäytäntöön" ole mitään poikkeavaa: Yleensä johtoryhmä koostuu yrityksen toimitusjohtajasta, talousjohtajasta sekä liiketoimintayksiköiden ja tukitoimintojen vastaavista johtajista.

Johtoryhmän tehtävänä on avustaa toimitusjohtajaa yritystoiminnan suunnittelussa, operatiivisessa johtamisessa ja valmistella hallituksen käsiteltäviksi tulevia asioita.

Osakeyhtiö voi olla julkinen tai yksityinen. Julkisella osakeyhtiöllä tarkoitetaan pörssiin listattua yhtiötä [esim. Fortum], jonka osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteita. Julkinen osakeyhtiö ei siis tarkoita samaa kuin julkisomisteinen osakeyhtiö.

Osakeyhtiö on osakeyhtiölain 1:2:n mukaan "osakeomistajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimällä." Erillisen oikeushenkilön ominaispiirteisiin liittyy se, että osakeyhtiössä toimivat eivät ole suoraan vastuussa yhtiön velvoitteista tai veloista.

Kyseessä on ns. osakkeenomistajien rajoitettu vastuu. Osakeyhtiön pakollisia, lakisääteisiä toimielimiä ovat yhtiökokous ja hallitus. Toimitusjohtaja on vapaaehtoinen toimielin [Ruohonen, Vahtera & Penttilä 2017,8-9,44]. Joten voidaan todeta Fortumin toimitusjohtajan ja johtoryhmän olemassaolon olevan Fortumin oma valinta - joka myötäilee yleistä käytäntöä yritysmaailmassa.

Yhtiön hallituksen toimivalta on ns. yleistoimivaltaa, jonka perusteella hallitus on velvollinen huolehtimaan osakeyhtiön hallinnosta ja sen asianmukaisesta järjestämisestä. Käytännössä hallituksen tehtäväksi luetaan kaikki ne asiat, joita ei ole erikseen säädetty yhtiökokouksen päätettäväksi.

Hallituksella on myös velvollisuus panna täytäntöön yhtiökokouksen päättämät asiat [OYL 6:2]. Osakeyhtiön hallitustyöskentelyssä tehdyt päätökset voivat pahimmillaan johtaa henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen. Yksikään omistaja ei voi ajaa ainoastaan omaa etuaan [Ruohonen ym. 2017, 84-85].

Toimitusjohtajan vastuut ja velvollisuudet määritellään pääpiirteissään osakeyhtiölaissa [OYL]. Toimitusjohtaja vastaa yhtiön päivittäisestä toiminnasta. Osakeyhtiölaki sisältää säännöt toimitusjohtajan yhtiöoikeudellisesta vahingonkorvausvastuusta.

Johtoryhmän [ei ole OYL:n mukaan päättävä toimielin] tekemät esitykset valmistellaan vastuullisesti. Tehdyt esitykset eivät sinällään aiheuta johtoryhmän jäsenille vahingonkorvausvastuuta johtoryhmätyöskentelyssä, vaan vastuukysymykset tulevat vastaan päivittäisessä liiketoiminnassa ja operatiivisten päätösten toteutuksissa.

Yhtiökokous on osakeyhtiössä ylin päättävä toimielin [OYL 5:1]. Yhtiökokouksessa osakkeenomistajat voivat käyttää suoraa päätösvaltaa osakeyhtiölaissa määritellyissä asioissa. Toisin sanoin Yhtiökokous on osakkeenomistajan näkökulmasta ainoa paikka, jossa osakkeenomistaja voi suoraan vaikuttaa omistajana yhtiön asioihin [Ruohonen ym. 2017, 44].

Yhtiökokouksia on kahdenlaisia: varsinainen ja ylimääräinen. Varsinainen yhtiökokous tulee pitää kuuden kuukauden kuluessa osakeyhtiön tilikauden päättymisestä, koska varsinaisessa yhtiökokouksessa päätetään osakeyhtiön tilinpäätöksen vahvistamisesta, hallituksen jäsenten valinnasta, mahdollisten voittovarojen käyttämisestä, vastuuvapauden myöntämisestä yhtiön johdolle eli hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Jos yhtiöllä on hallintoneuvosto, niin myös hallintoneuvoston vastuuvapaudesta päätetään yhtiökokouksessa.

Yhtiökokous päättää myös hallituksen ja hallintoneuvoston palkitsemisesta ja tilintarkastajan valinnasta. Lisäksi yhtiökokouksessa päätetään myös muista asioista, jotka on erikseen yhtiöjärjestyksessä kirjattu kuuluvan varsinaisen yhtiökokouksen päätettäväksi [OYL 5:3].

Fortumin yhtiökokous [13.4.2023] hylkäsi Fortumin palkitsemisraportin, joka sisälsi toimitusjohtaja Rauramon ja muun johtoryhmän osakepalkkiot. Tämän hylätyn esityksen oli tehnyt Fortumin johtoryhmä edelliselle hallitukselle [ja ko. hallitus edelleen yhtiökokoukselle], vaikka voisin olettaa johtoryhmän jäsenten [mm. asemaan, kokemukseen ja koulutustasoon viittaamalla] olleen tietoisia Fortumin johtoryhmän palkkioita rajoittavasta Suomen valtion kanssa viime syksynä tehdystä siltarahoitusjärjestelystä [käyttöpääomalainajärjestely] ja sen vaikutuksista heihin omaan itseensä [palkitseminen]: Siltarahoitusjärjestelyehtojen mukaan Fortumin johtoryhmän kiinteitä palkkoja ei koroteta vuosina 2022 ja 2023 eikä johtoryhmän jäsenille makseta lyhyen aikavälin tulospalkkioita eikä osakepalkkioita kyseisiltä vuosilta.

Ei siis mikään ihme, että uusi hallituksen puheenjohtaja Mikael Silvennoinen arvostaa johtoryhmän vapaaehtoista luopumista kohupalkkioistaan [joka sopii Siltarahoitusjärjestelmäehtoihin], josta uusi hallitus teki esityksen mukaisen päätöksen. Voisin vetää tästä ́seikkailusta` johtopäätöksenä: taisi johtoryhmänjäseniin iskeä enemmän ahneus kuin tietämättömyys.

Yksi tulkinta sanasta ahneus: Ahneus sana pohjautuu latinankieliseen sanaan `cupiditatem ́, mikä tarkoittaa "intohimoista halua, himoa, kunnianhimoa." Yksinkertaisesti ahnaudella tarkoitetaan ihmisen kiihkeää halua saada itselleen omaisuutta. :)

YRITYKSEN SUHDE YMPÄRISTÖÖN

huhtikuu 14, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Yrityksen osa-alueet ja ominaisuudet luokitellaan vahvuuksiin ja heikkouksiin sen mukaan, kuinka ne yrityksessä ovat suhteessa kilpailijoihin. Kysymys ei siis ole niinkään absoluuttisista, vaan suhteellisista vahvuuksista ja heikkouksista. Yrityksen toimintaympäristö ja siellä olevat seikat tarjoavat mahdollisuuksia ja toisaalta muodostavat uhkatekijöitä.

Onko yrityksessäsi vahvuuksia vai heikkouksia?

HUOM! Sama asia saattaa osaltaan olla vahvuus, osaltaan heikkous.

Seuraavana on luettelo harkittavista asioista pohjaksi vahvuus - heikkous luokittelulle. Luettelo ei kylläkään pyri olemaan täydellinen, mutta ohjannee ajattelua oikeaan suuntaan.

SIIS ... paneudu tekemiseen kunnolla, ... keskity oleellisiin kysymyksiin, ... tarkastele kriittisesti ja ... erota syyt ja seuraukset toisistaan.

* Toiminnan fyysiset puitteet

sijainti, toimitilat, konekanta

* Taloudellinen asema

maksuvalmius, vakavaraisuus, vakuudet

* Yrityksessä oleva osaaminen

sidosryhmäosaaminen, vuorovaikutustaidot, johtamistaidot, markkinointitaidot, tuotanto-osaaminen, materiaalihallinnon osaaminen, tuotekehitysosaaminen, palvelutarjooman johtaminen, taloushallinnon osaaminen, lakiasioiden hallinta, henkilöstöasioiden hallinta, inklusiivisuuden hallinta

* Yrityksen ilmapiiri

usko/luottamus yritykseen, kehittymishalu, kehittymiskyky, motivoituneisuus, myönteisyys, sitoutuneisuus, vastuullisuus

* Tuotteet/palvelut

ajanmukisuus, tekninen valmius, muodikkuus, soveltuvuus asiakkaiden tarpeisiin

* Markkinointi

asema markkinoilla, tieto/tuntemus markkinoista, myyntiorganisaatio, jakelukanavat, myynnin apuvälineet, myynnin edistäminen, suhdetoiminta, markkinoinnin suunnittelu

* Tuotanto

lay out = toimitilajärjestelyt, tuotantosuunnittelu, tuotannon ohjaus ja valvonta, työmenetelmät, välineet, apulaitteet, huolto, kunnossapito

* Materiaalitoiminnot

Ostot; ostopaikat, ostomäärät, ostosopimukset, ostojen organisointi, ostoehdot. Logistiikka; varastojen hoito, varaston koko ja palvelukyky, varastoseuranta, varastotilat, varastokirjanpito, apuvälineet, kuljetuskalusto, kuljetustapa, kuljetusten hallinta

* Talous/hallinto

kirjanpito, palkkalaskenta, veroasiat, hinnoittelu, tarjouslaskenta, jälkilaskenta, budjetointi, toimistorutiinit, perintä, sopimusasiat, tuotekohtainen laskenta

* Henkilöstöasiat

henkilöstöpolitiikka, henkilöstösuunnittelu, rekrytointi, perehdyttäminen, henkilöstöpalvelut, tiedottaminen, palkkaus, henkilöstön kehittämien

* Johto/organisaatio

johto-/avainhenkilöiden tausta, organisaation toimivuus, näkemys yrityksestä ja sen tulevaisuudesta, ajankäyttö, yrityssuunnittelu, johtamisstrategia

* Yrityskuva/imago/brändi

yrityksen toimintakyky, laatu [tekninen/toiminnallinen], luotettavuus, vastuullisuus, inklusiivisuus

Entäpä yrityksen mahdollisuudet ja uhkatekijät, kumpaan ryhmään kuuluvat:

- kysynnän ja yleisen toiminnan kehitys

- lainsäädäntö; tulossa olevat lait, lakimuutokset

- yleinen mielipide, ihmisten arvostusten muutokset

- uusien kilpailijoiden ilmestyminen, nykyisten kilpailijoiden vetäytyminen, omistaja- ja sukupolvenvaihdokset

- muoti ja trendi muutokset

- uudet markkina-alueet ja/tai uudet käyttäjäryhmät

- uudet tuotteet ja/tai palvelut

- markkina-asema, kilpailijoiden toimenpiteet, asiakassuhteet

- suhteet sidosryhmiin; rahoittajat, tavarantoimittajat, julkinen valta, ympäristö - työvoima; saatavuus, pysyvyys

- teknologian kehittyminen; uudet tekniikat, automaatiokehitys

- yrityksen johto/avainhenkilöt; terveys, yrityksen jättäminen, onnettomuudet, yleensä henkilöstöriskit

- toiminnan, palvelun ja tuotteiden laatu, sekä toimituskyky suhteessa kilpailijoihin ja asemoituminen markkinoilla

- yrityskuva

- asiakkaan neuvotteluvoima; ollaanko onnistuttu sitomaan asiakkaat vai onko asiakas onnistunut sitomaan meidät, onko riippuvuuden aikaansaaminen mahdollista?

- tavarantoimittajien neuvotteluvoima; ollaanko riippuvaisia jostain tai joistain tavarantoimittajasta [=munat yhdessä korissa], onko aina olemassa vaihtoehtoisia ostopaikkoja

HUOM! sama asia saattaa osaltaan tarjota mahdollisuuksia, mutta voi myös sisältää uhkia

Inklusiivisuus - inkluusio mitä ja missä?

maaliskuu 8, 2023 Business Office Biodel/KiOy Biodel

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Inklusiivisuus on ajattelutapa, jonka fokuksessa on monimuotoisuuden huomioiminen. Inklusiivisuudella ja monimuotoisuudella on vahva suhde toisiinsa.

Seuraavana muutamia inklusiivisuus – inkluusioilmentymiä: Shore ym. [2011] määrittelee inklusiivisuuden —> Inklusiivisuus tarkoittaa yksilön ainutlaatuisuuden arvostamista ja samanaikaisesti aitoa ryhmään kuulumista. Inklusiivisuuden kokemus syntyy yksilöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksesta. Ferdman [2014] näkee puolestaan inklusiivisuuden tarkoittavan jokaisen arvostamista omana itsenään heidän erilaisuutensa ja samankaltaisuutensa vuoksi.

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa ja se on nostanut työyhteisötaidot ”parrasvaloihin”, joiden merkitys on kasvanut [Virtanen & Sinokki 2014, 162]. Inklusiivisen työyhteisön keskeisiä käsitteitä ja periaatteita ovat: monimuotoisuus, osallisuus, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys sekä niiden vaikutukset tasa-arvon ja sosiaalisuuden toteutumisessa. Inklusiivinen organisaatiokulttuuri painottaa erilaisia näkökulmia. Inklusiivisuus organisaatiossa näyttäytyy erilaisina näkökulmina, jotka nostavat esiin uudenlaisia mahdollisuuksia. Monimuotoisuuden ja inklusiivisuusstrategian puuttuminen aiheuttavat organisaation henkilöstössä sitoutumiseen liittyvää heikkenemistä [Derven & Steele 2015].

Inklusiivisen toimintakulttuurin perusajatuksena on edistää eri tavoin ajattelevien sekä erilaisista taustoista tulevien työyhteisöjen jäsenten työn tuloksellisuutta ja yhteistä työskentelyä, jolloin fokukseen nousee monimuotoisuuden hyödyntäminen, tunnistaminen ja tunnustaminen sekä yhteisymmärryksen luominen. Tällöin työyhteisön jäsenet kokevat työyhteisössään saman arvostuksen, yhteenkuuluvuuden, luottamuksen ja osallisuuden [mm. Pless & Maak 2004]. Kulttuurinen välinen eroavaisuus ilmenee parhaimmillaan yleisessä työkulttuurissa ja työssä ei niinkään työhön liittyvissä vaatimuksissa tai yksilöiden erilaisissa ominaisuuksissa [Thomas & Ely 1996].

Monimuotoisuuden johtamisen tutkimuksissa inklusiivisuus -käsite profetoi [kognitiivinen kokemus] erilaisten työntekijöiden osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta työyhteisössään. Työntekijöiden eroavaisuuksien näkyviä [ikä, sukupuoli yms.] tai näkymättömiä [vakaumus, koulutus, uskonto yms.] demografisia [väestötekijä] tekijöitä indikoidaan erityisesti monimuotoisuuden käsitteellä [mm. Rpberson 2006; Offerman & Basford 2014].

Työterveyslaitos —> monimuotoisuus: ”Henkilöstön monimuotoisuudella tai diversiteetillä tarkoitetaan työntekijöiden keskinäistä erilaisuutta muun muassa iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen taustan, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen, perhetilanteen, työkyvyn, neurodiversiteetin, koulutustaustan, arvojen ja persoonallisuuden osalta.

—> inklusiivisuus: Inklusiivisuudella tarkoitetaan yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. Monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.”

Kun taas 1990-luvulla Suomen kouluhallinnon normiohjailevuutta alettiin purkaa ja siirtää hallintoa kuntiin. Haluttiin samassa yhteydessä sanasta integraatio [kaksoisjärjestelmä; erityisopetus ja yleisopetus] luopua. Inkluusion ja integraation suurin ero on käsitteiden merkityksessä. Inkluusio —> mukaan kuulumista ja integraatio —> mukaan ottamista. Eli normiohjailevuuden ”purussa” alettiin puhua inkluusiosta, jonka tarkoituksena on taata kaikille oppilaille lähikoulussa yhteinen koulunkäynti ikätovereiden joukossa. Kaikki tuki tuodaan luokkaan ja työskennellään yhteistoiminnallisesti eikä ole erityisopetusta eikä yleisopetusta on vaan perusopetus [mm. Ahonen 2003; Booth & Ainscow 2005; Naukkarinen 2003].

Tarkasteltaessa suomalaisen kansanopetuksen ja koulujärjestelmän historiaa tulee inklusiivisen koulutuksen ”rakentuminen” ja siihen liittyvät eri vaiheet ymmärtää osana kansakunnan ja yhteiskunnan kehitystä [mm. Moberg ym. 2020; Björn ym. 2016]. Yhdenvertaisuutta on koulussa tavoiteltu jo 1800-luvun puolivälin ajoilta lähtien, sillä Uuno Cygnaeus ja J.V. Snellman nostivat esiin samoja asioita suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteista ja kansanopetuksen järjestämisestä mitä tämän päivän keskustelussa inkluusiosta nostetaan esille [mm. Cygnaeus 1910; Jalava 2011; Heikkinen & Leino-Kaukiainen 2011].

Inkluusio nähdäänkin maailmanlaajuisena koulutuspolitiikan tavoitteena. On olemassa Salamancan julistus vuodelta 1994, jossa käsitellään inkluusion toteutusta käytännössä ja pyritään avaamaan inkluusion ihanteita. Inkluusiosta on olemassa useammanlaisia tulkintoja, joiden ”fokukseen” on noussut kysymys, kuinka se saavutetaan [esim. Florian 2019; Lakkala 2008; Dyson 1999]. Kiuppis [2014] tulkitsee ko. julistuksen perusteella inkluusion kapean ja laajan paradigman välissä olevaksi koko koulun toimintakulttuurin muutokseksi. Paradigmakeskustelu nostaa eettisen [the ethics paradigm] sekä vertailevan paradigman [the comparison paradigm] osallisuuden kasvatukseen, jonka perusteena on paradigmojen avulla tuotettu tieto ja näkemys [esim. Paul & Ward 1996].

Eettinen suuntaus näkee inkluusion —> yhdessä opiskelu ja ajattelu kuuluvat perusoikeuksiin, eikä se ole mikään etuoikeus, eikä osallisuutta tarvitse millään tavalla ansaita. Kun taas vertailuparadigma näkee inkluusion —> määrällistä [kvantitatiivinen] dataa tarjoavana, jolloin paradigman painopiste on tilastollisen tiedon tuottamissa analyyseissa mahdollisten erojen ja samankaltaisuuksien muutosten esiin nostamissa numeerista dataa hyödyntämällä [Paul & Ward 1996]. Tässä parin asiantuntijan näkemyksiä koulumaailmasta Suomessa [HS. 16.2.2023 Mielipide sivulta]:

xx xxx professori, emeritus Jyväskylä … “Itseohjautuvuus ei ole nykykoulun opetusmuoto vaan tavoite, jota kohden oppilaita tuetaan kehittymään. Demokratian ja erityisesti työelämän kehitys edellyttävät koululta lisää huomiota itsenäisen oppimisen taitojen vahvistamiseen. Muutoin uhkana on lisääntyvä nuorten syrjäytyminen …”

xx xxx erityisluokanopettaja Lempäälä … “Haluttaisiinko palata kansakouluun karttakepin, nolaamisen ja nurkkaan lähettämisen aikaan vaiko ehkä 1990-luvulle, josta kaunokirjallisuuden Finlandiapalkinnon saanut Iida Rauma teoksessaan Hävitys: Tapauskertomus kirjoittaa? Edesmennyt isäni on oiva esimerkki ensimmäisestä vaihtoehdosta [kansakoulu]. Karttakepin iskuista ja nurkassa nolaamisesta huolimatta hän ei koskaan saanut kansakoulua suoritettua. Siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi hän oli yksi viisaimmista ihmisistä, kenet olen koskaan saanut tuntea. Itse olen taas oiva esimerkki 1990-luvun ihanteesta. Olin mallioppilas kympin todistuksilla. Tilastoissa näytin erittäin hyvältä. Siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi Iida Rauman Hävitys voisi olla myös minun tapauskertomukseni. “

SUMMA SUMMARUM: Inklusiivisuus terminä ei välttämättä ole kovin tuttu —> sisäänajovaiheessa. Perusajatukseltaan inklusiivisuus kuvaa ajattelutapaa —> kokonaisvaltaista ajattelua.