Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Muutamia näkemyksiä ja ajatuksia kirjasta ja kirjastosta.
KIRJA:
“Alan tilanne on vaikea. Kaikki ilmoittavat olevansa asiasta huolissaan ja mielellään taivastelevat, kuinka kauheaa on ....” Näin kirjoitetaan Talouselämä 39/2003 3.11.2023 tekstissä Kirjan kapinallinen. Artikkeli käsittelee painettujen kirjojen myyntiä. Myynti, joka on laskusuunnassa, jopa siinä määrin, että artikkeliin on sisällytetty kysymys: Milloin painetaan viimeinen kirja?
Kyseinen lehtiartikkeli kertoo tai pikemminkin artikkelissa haastateltu Kustannusosakeyhtiö Siltalan, toinen kustantajista, Touko Siltala kertoo kuinka ottaa päähän lukion opetusohjelma: “Kaikesta tutkimustiedosta huolimatta opetusohjelmassa ei kirjallisuudella ole sellaista asemaa kuin se hänen mielestään ansaitsisi. Lukiolaisilta edellytetään vaikeiden kokonaisuuksien hallintaa vaikkapa kemiassa ja matematiikassa, mutta jos samaa opiskelijaa vaaditaan lukemaan kokonainen romaani, se on jo julmuutta.”
Artikkelissa lainataan kirjailija Kari Hotakaisen pitämää juhlapuhetta Kustannusosakeyhtiön Siltalan 15-vuotisjuhlassa: “Tällä hetkellä kirja-alalla ei ole kriisi, vaan sota. Ruotsalaisomisteiset BookBeat ja Storytel käyvät avointa hyökkäyssotaa painettua kirjaa vastaan, mutta päinvastoin kuin fyysysessä sodassa, tässä sodassa hyökkääjät käyttävät pehmeitä sanoja. Suurten kustantamoiden toimitusjohtajat ovat aika ajoin nousseet juoksuhaudoistaan eli tammisten pöytiensä takaa ja lausuneet, että painettu kirja ja äänikirja tukevat toisiaan. Näitä lausuntoja he ovat antaneet ohjusiskuissa tuhoutuneiden kirjakauppojen raunioilta.”
Wikipedia avaa kirjan olemuksen seuraavasti:
“Kirja on nidos paperiarkkeja, joissa on painettu tekstiä tai kuvia, tai sen muotoisena ilmestynyt kirjallinen tuote.
Kirjoja voidaan julkaista myös sähköisessä muodossa ja äänikirjoina.”
Vuoden 2023 alussa Suomessa oli 138 kirjakauppaa, Ruotsissa 300 ja pienimmissä kylissä Keski-Euroopassa on oma kirjakauppansa jokaisessa. Kirjakauppaliiton mukaan äänikirjamarkkinat kasvoivat Suomessa 16 prosenttia kun painettujen kirjojen kuluttajamyynti kirjakaupoissa laski 8,9 prosenttia ja tietokirjojen myynti 18 prosenttia. [lähde: ko.artikkeli].
Talouselämä -lehden artikkelissa ei käsitellä aihetta kirjasto, mutta tässä käsitellään :).
KIRJASTO:
Wikipedia sanoo kirjastosta: 'Kirjasto on yleiseen käyttöön tarkoitettu tila, kokoelma kirjoja, lehtiä ja lainattavia tavaroita sekä palveluja. Kirjojen lisäksi kirjastossa voidaan säilyttää esimerkiksi käsikirjoituksia, karttoja, äänitteitä ja kausijulkaisuja. Nykyään kirjastojen kokoelmat muodostuvat sekä painetusta aineistosta että verkossa käytettävistä palveluista, sillä kirjastot voivat hankkia käyttöoikeuksia ja lisenssejä erilaisiin aineistoihin tai tietokantoihin asiakkaittensa käyttöön. Kirjastot voivat myös avustaa asiakkaitaan tiedonhankinnassa tai järjestää vapaasti saatavilla olevaa aineistoa helposti käytettäväksi. Kirjastot pyrkivät takamaan tasa-arvoisen pääsyn tietoon ja edistävät informaatiolukutaitoa arjessa ja työelämässä.´
Suomessa on [v. 2021] 280 pääkirjastoa, 437 sivukirjastoa, 11 laitoskirjastoa ja 128 kirjastoautoa.
Kirjastoissa ensimmäiset tekstit on tallennettu savitauluille esim. Aleksandrian kirjasto [Egypti], joka on perustettu 305-285 eaa Ptolemainos I:n hallitusaikaan. Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto oli Vaasan Luku -seuran kirjasto vuonna 1794.
Nykyisessä kotikunnassani, Kirkkonummi, on todella moderni kirjasto Fyyri, valmistunut 2020.
Fyyri Kirkkonummi [kuvat: Google Lens]
Fyyristä löytyy monipuolisesti kauno- ja tietokirjallisuutta eri aihepiireistä sekä äänikirjoja, elokuvia, musiikkia ja sanoma- ja aikakausilehtiä. Kirjasto tarjoaa 'tavanomaisten' kirjastopalveluiden lisäksi kulttuuriin-, viihteeseen-, tilapalveluihin ja monen moiseen muuhun kuntalaisten hyväksi/viihtyisyydeksi järjestettyjä tapahtumia ja ajankohtaistilaisuuksia.
Olen ollut kautta-aikojen kohtuullisen 'tarmokas' kirjastopalveluiden kuluttaja monella eri tavalla; työn, harrastusten, opiskelun, kuntapäättäjän yms. näkökulmasta.
Tässä pitämäni tervehdyspuhe 14.10.2010 Vesannon kirjastolaitoksen 130 -vuotisjuhlassa, ollessani tuolloin kotikuntani sivistyslautakunnan puheenjohtaja.
Vesannon kirjasto [kuvat: Google Lens]
Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.
Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa meille käyttöömme tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.
Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylänkansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.
Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan xxxxxx tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.
Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.
Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuri- perinteen säilyttämistä.
Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!
Tämän päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.
On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuravanlaista:
Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa. Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä̈ ja tarjoaa niistä̈ palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti.
- Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä sitten on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen eipä juuri mitään muuta?
Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen.
- Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi.
Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa. Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.
Talouselämä -lehden artikkelissa kysytään kustannusveljeksiltä Touko ja Aleksi Siltala'lta ydinkysymys, säilyykö painettu kirja? “Varmasti säilyy, veljekset nyökkäilevät.”
Minä kysyn itseltäni, säilyykö kirjastot? Varmasti säilyy, nyökkään kysymykseeni. Palveluiden muoto ja valikoima kehittyvät ja muuttuvat ajan tarpeiden mukaan - aikasi arvoinen kirja ja kirjasto.