Lokakuun 6. päivänä 2016

Olemme muuttaneet toukokuussa 2016 vaimon ja kissan kanssa Vesannolta Kuopioon. Asustellaan täällä Satama-Väinölänniemi -alueella kerrostalossa, josta on Kallavesinäkymä.
Vesanto merkitsee minulle edelleen hyvin paljon: vaimo käy työssä Vesannolla, isäni asuu Vesannolla samoin appivanhempani asuvat Vesannolla. Käyn itse Vesannolla noin viikoittain. Seuraan Vesannon kunnallispolitiikkaa jatkuvasti. Keskustelen tapaamieni vesantolaisten kanssa Vesannon tapahtumista ja olen kiinnostunut muutenkin vesantolaisuudesta.
______________________________________________

Väitöspäiväni oli 12.8.2016/UEF

LECTIO PRAECURSORIA

Elokuun 12. päivänä 2016/Raimo Kovanen

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat

tervetuloa väitöstilaisuuteeni. Väitöskirjaani kosketteleva aihe - perheyrittäjyys – on hyvin relevantti aihe tämän päivän suomalaista yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta ajatellen. Suomalaisesta yrityskannasta 80 – 86 % on perheyrityksiä, jotka työllistävät koko yrityssektorin työllisestä väestöstä n. 42 %. Näistä yrityksistä hyvin moni, määrällisesti ajatellen noin 70 - 80 tuhatta, on sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä.

Omakohtaista kokemuksellista näkemystä perheyrittäjänä toimimisesta allekirjoittaneelle on kertynyt lähes kahdenkymmenen (20) vuoden ajalta. Kyseessä olevaan yrittäjyysaikaani liittyy monenlaisia kokemuksia – kokemuksia, jotka ovat pääsääntöisesti olleet hyviä. Hyviä muistoja ja monia taitoja kerryttäneitä kokemuksia. Olen toki yrittäjänä ollessani paljon kokenut myös sitä vähemmän hyvää. Tuota vähemmän hyvää osaa – valitettavasti - myös osa henkilökohtaista sidosryhmääni on joutunut rinnallani kokemaan.

Ehkäpä juuri nämä yrittäjyyskokemukset ovat johdatelleet minut – ja nyt meidät kaikki tässä auditoriossa tänään - tämän päivän tapahtumiin, jossa pääosassa on sidosryhmät ja niihin kohdistuvat ajatukset perheyritysten toimintakenttään kiinnitettyinä.

Tunnen ja koen näkemyksellisen kokemukseni mukaisesti sidosryhmien olemassaolon elämässä ja meitä ympäröivässä maailmassa tärkeänä; sidosryhmien, joista olemme oppineet henkilökohtaisella tasolla tutummin käyttämään nimitystä läheiset, tukiverkko, ja erilaiset henkilötekijät ja teot, jotka olemassaolollaan ja käyttäytymisellään vuorovaikutteisesti vaikuttavat meihin, käyttäytymiseemme ja tekemiimme valintoihin, kehitykseemmekin, samalla tavalla kuin yritysmaailmassa sidosryhmät -termillä kulkevat eri ryhmät: tekniset-, sosiaaliset-, taloudelliset-, jne. ryhmät , joista myöhemmin kuulemme lisää, ja jotka vaikuttavat yrityksen tekemiin valintoihin, yrityksen päätöksentekoon, yrityksen kehitykseen jne.

Meitä ympäröivässä maailmassa on paljon asioita, joiden toivoisi jostakin näkökulmasta katsoen olevan kenties toisin kuin ne nyt ovat. Useista asioista tiedetään tai ainakin luullaan tietävän kuinka niiden kuuluisi olla, mutta ne vaan ovat niin kuin ovat – monestakin syystä.

Näihin toisella tavoin oleviin asioihin olen törmännyt – kokolailla useasti – tätä väitöskirjaanikin tehdessäni. Tässä muutamia esimerkkejä niistä.

Luonnehdittakoon kuitenkin ensin yrittäjyyttä ja yrittäjänä olemista Englannissa syntyneen ja sittemmin amerikkalaistuneen runoilijan Edgar A. Guestin tekstin avulla:

” Ainut este tielläsi olet Sinä itse.

Sinun on tehtävä omat valintasi.

Sinun on päätettävä mitä haluat.

Luoja muovasi Sinut ja jätti loput Sinun huoleksesi.

Rohkeuden täytyy nousta syvältä sielusta.

Sinun täytyy päättää, että onnistut.

Sinulla on kaikki, mitä tarvitsee.

Pääset mihin vain, kun uskot itseesi.”

Niihin toisella tavoin menneisiin asioihin palatakseni…

Kun vuosikausia yrittäjänä elantonsa hankkineelle ja yrittäjänä elämäntyönsä tehneelle yrittäjälle esitetään vaikkapa kysymykset:

Keitä ovat yrityksesi sidosryhmät?

Kuinka tärkeänä näet sidosryhmien merkityksen yrityksellesi?

saadaan kysymyksiin saman verran toisistaan poikkeavia vastauksia, kuin on vastausten antajiakin. Vastausvariaatio ei ole mikään ihmeellisyys sinänsä, onhan pelkästään jo sidosryhmäteoriasta ja sidosryhmäajattelusta olemassa – monilla alan tutkijoillakin – toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

Yksiselitteisesti ei voida myöskään todeta sitä, pitäisikö käyttää sidosryhmäteoria- vaiko sidosryhmäajattelu -termiä. Tämä problematiikka on tullut varsin selväksi tutkimukseni lähdeaineistoon perehtyessäni.

Yrittäjälle esitetyt kysymykset:

Onko yrityksesi perheyritys?

Onko yritykselläsi olemassa sukupolvenvaihdossuunnitelma ja tai/

onko yritystoiminnallesi jatkajaa tiedossa? saavat edelleen yhtä heterogeeniset vastaukset.

Tämän väitöstutkimuksen tutkimusaineisto muodostuu perheyritysten vuosikertomuksista. Vuosikertomus sisältää tavanomaisesti yhtiön esittelyn, toimitusjohtajan, hallituksen puheenjohtajan tai hallituksen katsauksen, johdon henkilöstöesittelyn ja tilinpäätöksen. Tavallista on myös liittää vuosikertomukseen osakkeenomistajille - siis omistajille yleensä - tarkoitettuja tietoja.

Tutustuessani tutkimusaineistona käyttämääni kolmeenkymmeneen kuuteen (36) eri ja erilaiseen vuosikertomukseen voin todeta vuosikertomusten olevan yrityskohtaisesti ajatellen hyvin samalla formaatilla toteutettuja, mutta kun tarkastellaan vuosikertomusten toteutusformaattia eri yritysten välillä, niin tällöin ollaan jokseenkin eri maailmoissa keskenään. Kansanomaisesti sanoen eri yritysten vuosikertomukset ovat keskenään ”veistetty aivan eri puusta”.

Tutkimustyöni edetessä tieteelliseen aineistoon paneutuessani ja perheyrityksiä sekä niiden sukupolvenvaihdoksia pohtiessani, jouduin toteamaan tutkijoiden erilaiset, toisistaan poikkeavat määrittelyt, sekä hyväksymään sen tosiasian, etteivät alan tutkijat ole vielä tänä päivänä päässeet perheyrityksiä ja sukupolvenvaihdoksia koskevissa määrittelyissään yksimielisyyteen.

Pohtiessani tutkimukselleni asetettuja tutkimuskysymyksiä sekä lukiessani tutkimusmetodologiaa käsittelevää kirjallisuutta olin jälleen maailmassa, jossa mielestäni mikään ei ole itsestäänselvyys.

Näillä edellä mainitsemillani ja esille nostamillani tutkimukseni työstämiseen liittyvillä haasteilla ja kokemuksillani haluan nostaa esiin akateemiseen tutkimukseen kuuluvan vapauden, kuin myös tuon – vapauden - mukanaan tuoman rajoitteen.

Puntaroimallani eri vaihtoehtoja ja pohtiessani eri tilanteissa käytettävissäni olevaa valintamahdollisuutta pystyin tutkijana – uskoakseni – välttämään ajatusteni ajautumista umpikujaan.

Tunne umpikujasta – sekä suuresta kuin pienestä - ilmaantuu usein odottamatta itse kunkin meidän elämään silloin tällöin. Näin kävi myös allekirjoittaneelle, niin aikoinaan, suuresti, yrittäjänä ollessani, kuin nyt tätä tutkimusta tehdessäni – vieläpä useamman kerran!, mutta joista umpikujakokemuksista loppujen lopuksi sentään on koitunut ( ainakin kun ne sellaisena haluaa elämänilonsa säilyttääkseen nähdä ) jälkikäteen ajatellen myös jotain hyvääkin.

Tästä esimerkkinä olkoon tutkimuksentekovaiheessa saamani ja tuolloin minua hätkähdyttänyt, pysäyttänyt, ja jos rehellinen haluan olla, hieman silloin minua myös loukannutkin, työtäni ohjaavaksi kommentiksi lähetetty sähköpostiviesti, erityisesti sen aloitus: On äärimmäistä uppiniskaisuutta, ettet suostu tajuamaan…

Mikä tunne umpikujasta, kun jo luulin päässeeni työssäni pitkälle, ja jouduin palaamaan taas – kun sen jo niin monesti olin tehnyt – jäljilleni korjatakseni jotain ehdotettua! Umpikujaan joutumisen tunne oli toki tullut tutuksi monta kertaa jo aiemminkin tutkimusta tehdessäni. Mutta näin jälkikäteen juuri tuo tuollainen sähköposti siis pitikin saada, se tuli siis sittenkin oikeaan paikkaan! Lempeämmin ilmaistuna tuo asia olisikin kenties jäänyt minulta huomioimatta, …emmekä ehkä olisi tässä tilanteessa nyt…. Joidenkin asioiden edessä on siis hyvä myös nöyrtyä, pysähtyä, jotta näkisi asiat laajemmin. Voitaneen puhua myös itsensä likoon laittamisesta.

Yrittäjyys, jos jokin, on itsensä likoon laittamista. Allekirjoittaneelle yrittäjänä toimiminen, kuin myös tämän väitöstutkimuksen tekeminen ovat olleet itsensä likoon laittamista sanan varsinaisessa merkityksessään. Kuvattakoon yrittäjänä olemista ja sen edellytyksiä Juhani Töytärin sanoja apuna käyttäen ja vapaasti mukaillen:

” Kun olet jossain – ole siellä. Keskity kuhunkin käsillä olevaan tehtävään tai tilanteeseen niin hyvin kuin taidat. Kun puhut puhelimessa, puhu. Älä tee mitään muuta – keskity. Kun olet lomalla, ole lomalla. Kun päätät heittäytyä unelmiesi maailmaan, tee se niin hyvin kuin ikinä osaat. Kun kuuntelet asiakasta tai olet asiakaspalvelutilanteessa – keskity. Kun päätät asettaa tavoitteesi ja kun ne ovat piirtyneet paperille ja mieleesi ja uskot ne saavuttavasi, niin keskitä siitä eteenpäin kaikki toimesi saadaksesi ne todeksi. Yksi varoitus on paikallaan: et koskaan voi saada kaikkea sitä mitä haluat, mutta halua kaikkea sitä minkä voit saada”.

Digimaailmassa, ajan hengen mukaan, yrittäjät luovat erilaisten algoritmien avulla – itsensä likoon laittamalla - digitaalisen strategian ja pyrkivät löytämään sen avulla kehityskohteet joihin aika, osaaminen ja investoinnit kannattaa keskittää.

Niin. Tämän päivän yritysmaailmassa vilahtelee useasti sana digitalisaatio. Digitalisaatio, joka kehittyy lainsäädäntöä nopeammin, mullistaa yrityksen ja ylipäätään organisaatioiden perinteisiä toimintamalleja, ja pakottaa yritykset määrittelemään mitä ne voivat tehdä ja mitä ne voisivat tehdä niin, että se olisi myös eettisesti hyväksyttävää. Kyseessä on digitaalinen etiikka, siis digietiikka. Vielä tänään digietiikan käytön ja tason määrittelevät yritykset itse, koska lainsäädäntö tulee hitaammin kuin yritysten päätöksentekoprosessit edellyttäisivät.

Kun prosessit ovat automatisoituneet, älykkäät laitteet tuottavat edellä mainittujen erilaisten algoritmien avulla entistä yksilöllisempiä asiakastietoja ja asiakaskokemuksia. Ja, kun yrityksissä tätä tekoälyä ja kerättyä dataa hyödynnetään päätöksenteossa, on päätöksentekotilanteessa huomioitava yrityksen sidosryhmät.

Automatisoituneet prosessit tuovat mukanaan riskit sidosryhmien unohtamisesta ja sen seurauksena riskit sidosryhmien luottamuksen pettämisestä. Näin ajatuksellisesti - esimerkiksi voitaneen tässä yhteydessä nostaa päivittäistavarakauppojen ja terveysalan yritysten kasvava yhteistyö. Voisikin olettaa, että kyseessä olevien yritysten sidosryhmät haluavat valita itse, ketkä heidän tietojaan käyttävät ja miten niitä hyödynnetään – jos hyödynnetään.

Ettei riskit realisoituisi, on eritasoisten sidosryhmien huomioiminen yhä kasvavassa yritysten verkostoitumisen maailmassa ensiarvoisen tärkeää.

Riskien myötä ollaan jälleen meitä ympäröivässä maailmassa, jossa ilmenee asioita, jotka voisivat jostakin näkökulmasta katsoen olla toisin.

Nyt tarkastettavana oleva väitöstutkimus pohjautuu sidosryhmäteoriaan ja käsitykseen primääri- ja sekundaariryhmien olemassaolosta. Tässä tutkimuksessa näiden sidosryhmien sisälle on muodostettu useampia sidosryhmäympäristöjä.

Tutkimukseni pohjautuu sidosryhmäteoriaan, jonka mukaan yrityksen tavoitteena on kasvu ja selviytyminen. Se nähdään myös vastapainona neoklassiselle teorialle yrityksestä, jonka ytimessä on ajatus siitä, että yritykset toimivat itsenäisten tuottajien ja asiakkaiden maailmassa, jossa vallitsee avoin ja vapaa kilpailu. Neoklassinen teoria painottaa taloudellisia arvoja ja olettaa yrityksen toimivan vain ja ainoastaan voiton saavuttamiseksi.

Kuten totesin, sidosryhmäteorian mukaan – johon myös väitöskirjatutkimukseni pohjautuu – yrityksen tavoitteena on kasvu ja selviytyminen.

Digitalisaatio ja siihen liittyvä digiloikka tulee nähdä vahvuutena, eikä digitaalisen kehityksen esteenä. Mielestäni digiloikan mukanaan tuomaan digietiikkaan on hyvä sisällyttää sidosryhmäteorian mukaiset vaatimukset yrityksen kasvusta ja selviytymisestä ajatuksella – mikä on eettisesti hyväksyttävää.

Olen väitöskirjaani tehdessäni pyrkinyt parhaaseeni ja aito kiinnostukseni yrittäjyyttä kohtaan on kannatellut ja säilynyt koko matkan ajan. Väitöskirjan tekeminen on vaatinut paljon myös omilta sidosryhmiltäni, perheeltäni, ystäviltäni. Nuorin sidosryhmäläiseni on hiukan yli vuoden ikäinen pojanpoikani Felix – hän ei taida olla nyt tässä salissa – ja vanhin sidosryhmäläiseni on jo yli 90 -vuotias isäni Matti, joka kunnioittaa läsnäolollaan tätä tilaisuutta. Voidaan siis todeta meitä ympäröivän maailman olevan moninainen, myös tutkimustyöni sidosryhmien suhteen. Ilman näiden heterogeenisten sidosryhmien olemassaoloa tämän tutkimukseni toteuttaminen olisi ollut merkittävästi haasteellisempaa ja koenkin osan sidosryhmistäni muodostaneen todella tärkeän tukijoukon tutkimustyöni työstämisen aikana – ja muutoinkin elämässäni. Kiitos siitä teille!

Pyydän teitä, arvoisa professori Marja-Liisa Tenhunen, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä, esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta. Olkaa hyvä!