Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2005

VKO 51-52
Ainakin joskus - jos ei peräti jatkuvasti - pyritään yhteistyöhön?

Ensimmäinen kunnallispolitiikkavuoteni alkaa olla päättymäisillään. Valtuuston, hallituksen ja lautakunnan kokoukset on istuttu - meitsille ei ole tarvinnut kirjata yhtään poissaolokirjausta.

Kunnallispolitiikassa - tässä sisäsavolaisessa - näyttäisi meitsin mielestä, tämän YHDEN vuoden kokemuksella, etteipä juuri mistään SISÄ-SAVO ILMIÖSTÄ voida puhua kuntienvälisen yhteistyön osalta, vai liekö se ILMIÖ juuri sitä mitä se vallitseva yhteistyö NYKYISYYDELLÄÄN on - ainakin joskus???

Suomessa, noin viiden miljoonan asukkaan maassa, on ollut meitsin kunnallispolitiikkavuoden 2005 alkaessa 432 kuntaa, joka on lähes käsittämättömän korkea, jos vertailukohdaksi otetaan Ruotsi, tuo noin yhdeksän miljoonan ruotsalaisen "periferia", joiden tarpeisiin on riittänyt alle 300 kuntaa. Eiköhän täällä Suomessa ja etenkin Sisä-Savon noin 20 000 asukkaan "reservaatissa" pärjättäisi vähemmälläkin kuntamäärällä - mitä nyt on??? Aika näyttää valtakunnallisen kuntauudistuksen edetessä kuinka meidän sisäsavolaisten käy - ainakin kuntien välisen yhteistyön toivoisi kohentuvan. Toki siitä on jo - ainakin joskus - olemassa kohentumisen merkkejä.

Kuntalaisten kannalta olennaista on, onko palveluita saatavissa. Meitsin katsoessa "kristallipalloa" näin vuodenvaihteen tietämillä, pilkottaisi siellä valoa - jonka valo näyttäisi vain kirkastuvan - palvelusaatavuuden kohdalla, jossa lukee ISOKIRJAIMINEN teksti; tehostettua palvelua saatavana terveydestä, koulutuksesta, päivähoidosta, vanhushoidosta, kotiavusta - siis niistä kunnan järjestämistä palveluista, joita on saatavissa myös tällä hetkellä. Se kuinka palvelujen tarjonta on ratkaistu, näyttää olevan "kristallipallossa" lähes loppuun palaneen lampun kohdalla. Tämä tarkoittanee sitä, että nykyinen palvelujen tarjontakoneisto, nykyisessä laajuudessaan, on Sisä-Savossa loppuun palanut - ainakin joskus.

Meitsi on huomannut kuntapolitiikkaan - ainakin joskus - sopivan sen ajatuksen, jota väyryseksikin kutsutaan; nukutaan YÖN YLI ja "katotaan" sitten uudelleen. Yleisesti ottaen ihminen tarvitsee unta voidakseen elää täysipainosta elämää valveilla ollessaan. Jatkuva väsymys, riittämätön aika nukkumiseen tai unettomuusoireet olisi hyvä nähdä merkkeinä siitä, että joku tai jotkin asiat elämässä kaipaavat TYÖSTÄMISTÄ ja mahdollisesti myös käytännön TOIMENPITEITÄ, tämä sopineen myös sisäsavolaiselle kuntayhteistyölle "ohjenuoraksi" - JOSPA LIE JO OLLUTKIN - ainakin joskus???

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!



VKO 50
Totuus vai harha? Jos haluaa johtaa toisia harhaan, pitää olla taitava akrobaatti, jotta harhaanjohtamisen verkko pysyy kasassa. Joitakin ihmisiä voi johtaa harhaan koko ajan. Mutta kaikkia ihmisiä ei voi johtaa harhaan kaiken aikaa.

Tieto virtaa kuntakatukuvassa kuin vesi täysinäisessä suppilossa, jonka kärjessä nesteen täytyy juosta todella nopeasti, ettei suppiloon kaadettu vesi valu yli äyräiden. Arkirutiinien keskellä työskentelevällä kuntapäättäjällä (virkamiehet/luottamusmiehet) ei ole aina aikaa - eikä mahdollisuutta - analysoida ja käsitellä kaikkea suppilossa "virtaavaa" tietoa yksityiskohtaisesti - vaikka pitäisi olla.

Tosiasiaa on myös kaikki se näkymätön hiljainen tieto, joka syntyy ja kasvaa kuntakatukuvan sisällä ja perustuu jokaisen kuntalaisen omakohtaisiin kokemuksiin. Hiljainen tieto välittyy vain kohtaamalla ja olemalla läsnä. Kuntapäättäjien tulisikin tuntea riittävän monipuolisesti kaikki päätöksentekoon vaikuttavat TOSIASIAT, ja olla tietoisia tästä kuntakatukuvassa vallitsevasta syvällisestä tietämyksestä ja näkemyksestä - myös siitä hiljaisesta tiedosta.

Totuuden vastakohta ei välttämättä olekaan kaunistelu tai salailu? Totuuden vastakohta on HARHA, sillä totuus on kaikkien merkityksellisten tosiasioiden oikeaa ymmärtämistä.

Liian usein kuntapäättäjien ja kuntalaisten välille muodostuu turhia "totuudensuodattimia" - kauhistelijoita - joita näyttää riittävän. Valitettavasti vaikeista asioista - kauhistelijoiden - on ainakin joskus, mukavampi jättää kertomatta miellyttäviä yksityiskohtia, ja vielä helpompaa on olla kuulematta niitä asiaan liittyviä hyviä puolia.

Totuus - varsinkin omasta toiminnasta, myös meitsille - saattaa olla katkeraa kuultavaa, mutta totuuden kestävälle perustalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Käytettävissä olevan tiedon vaillinaisuus ja epämääräisyys johtavat helposti harhaan. Siksi rehellisen ja vilpittömän - totuuteen perustuvan - tiedon saaminen auttaa aina paremmin ymmärtämään ja näkemään tehtyjä päätöksiä ja päätöksentekoprosesseja - ennen ja jälkeen päätösten.

Raja kollektiivisen harhan ja objektiivisen totuuden välillä on häilyvä. Kärjistäen meitsi tarkoittaa kollektiivisella harhalla totalitaarista näkemystä, josta tulee ilmeisistä tosiasioista huolimatta kuntakatukuvassa vallitseva "virallinen totuus".

Kunnan toiminnan ja päätöksenteon taustalla vaikuttaa päätöksentekijöiden itseymmärrys, joka kertoo, miksi olemme olemassa, miten me toimimme ja millainen on ympäröivä maailma. Totuudenetsijän kannattaakin toisinaan kysyä julkisesti: Ketkä hyötyvät päätöksentekijöiden itseymmärryksen taustalla olevista perususkomuksista ja toimintaperiaatteiden rehellisyyden kunnioittamisesta???

Jälkiviisaus on helppoa. Vaikeampaa onkin olla viisas jo tänään, ja ymmärtää nykyinen kollektiivinen harha. Uskommeko esim., että kuntauudistuksen nopea "diplomaattinen" ratkaisu korjaa kuntatalouksien alijäämät tai Vesannon kunnan talousongelmat? Ehkäpä ei. Viisautta ei ole puhua harhasta, vaan toimia johdonmukaisesti, olla rehellinen, tunnustaa ja tunnistaa tosiasiat. Vasta oikein valittu toiminta luotsaa kuntataloudet uuteen todellisuuteen ja tulevaisuuteen. Siksi oikeiden, totuudenmukaisten arvojen ja arvostusten kirkas esillä pitäminen - myös kuntakatukuvassa - on tärkeä osa oikeanlaisten päätösten tekemisen perustalle - ettei suppiloon vaan kertyisi liikaa nopeasti virtaavaa vettä, joka saattaisi valua "holtittomasti" yli äyräiden kohdatessaan virtaumakapeikon, jota voidaan myös "totuudensuodattimeksi" kutsua.

Kun syrjäisen roomalaisen provinssin maaherra kysyi kapinasta syytetyltä mieheltä: "Mikä on totuus?", hän tuskin arvasi, että miljardit ihmiset tulisivat satojen vuosien ajan toistamaan Pontius Pilatuksen nimeä lausuessaan uskonsa siihen Kuninkaaseen, joka JOULUNA syntyi Neitsyt Mariasta. Niin, mikä on totuus?


"Meidän piti muuttaa maailmaa ...
Meistä tuli muurareita.
Taksikuskeja, suutareita.
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita.
Meistä tuli lääkäreitä.
Virkamiehiä, vääpeleitä
ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita"

-Anssi Kela (2003): 1972 "Suuria kuvioita"

HYVÄÄ JOULUA


VKO 49
Viimeviikoisen kirjoitelmani aiheena olivat Niiniveden katuvalot. Niistä katuvaloista ja niiden olemassaolosta näyttäisi tulevan virallisia päätöksiä kunnanhallituksen kokouksessa 12. päivänä joulukuuta. Kunnanhallituksen päätösesitys alistetaan vielä valtuuston päätettäväksi - eiköhän tuostakin asiasta saatane demokraattinen päätös aikaiseksi. Todettakoon vielä tässä yhteydessä se, josta myös viimeviikolla kirjoittelin - siis niistä "syntymätaloni" valoista syntymäni aikoihin. Isäpappani muistiin vedoten voin todeta tuolloin Myllytuvassa palaneen akkukäyttöisten sähkövalojen.

Koulumaailman asioita kohtuullisen aktiivisesti seuraavana silmieni eteen "osui" teksti, jonka ovat kirjoittaneet ylijohtaja Irmeli Halinen ja ylitarkastaja Kristiina Laitinen. He ovat osallistuneet Opetushallituksen edustajina Kouluhyvinvointityöryhmän työskentelyyn. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Antti Kalliomäelle 31.10.2005.

Seuraavassa muutamia "otoksia" em. tekstistä, jotka meitsi ajattelle kuuluvan niin sanottuhin HYVÄ TIETÄÄ ASIOIHIN, kun suunnittelemme YHTENÄISKOULU -rakennetta Vesannolle:

1. Pienilläkin koulupäivän rakennemuutoksilla kuten joustavalla koulunaloituksella, ruokataukoa pidentämällä ja sijoittamalla sopivaa harrastustoimintaa lapsen päivään voidaan saada olennaisia muutoksia kouluhyvinvointiin ja vähentää koulupäivän kiireellisyyttä. Myös aamu- ja iltapäivätoiminnan tulisi muodostua luontevaksi osaksi koulujen toimintaa.

2. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi on tärkeää kehittää keinoja sekä ongelmien ennalta ehkäisemiseen että varhaiseen puuttumiseen.
Opetusministeriön ja Opetushallituksen kehittämishankkeiden yhteydessä tulee kehittää hallintokuntien välisen yhteistyön rakenteita. Yhteistyön merkitys korostuu koulutuksen nivelvaiheissa kuten oppilaan siirtyessä koulutusasteelta toiselle tai yleisopetuksesta erityisopetukseen. Työryhmä ehdottaa koulupudokkuutta ehkäisevää toimintaa, joka aseteittain vakiinnutettaisiin perusopetuksen rakenteisiin. Tavoitteena on, ettei kukaan jää ilman peruskoulun päättötodistusta tai tarvitsemaansa tukea siirtyessään toisen asteen koulutukseen. Kehitetään vaihtoehtoisia opiskelumuotoja, joissa korostuvat toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen. Moniammatillisen yhteistyön avulla vahvistetaan myös perheen mahdollisuuksia tukea nuoren koulunkäyntiä.

3. Koulukiusaamisen ehkäisy on yksi keskeisimmistä kouluhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Kuntien ja koulujen opetussuunnitelmiin sisältyviä kiusaamisen vastaisia suunnitelmia selvitetään. Selvityksen pohjalta käynnistetään tarvittaessa valtakunnallinen kehittämisohjelma tehokkaiden koulukiusaamisen vastaisten toimintamallien saamiseksi yleiseen käyttöön kaikissa kouluissa.

4. Opetushallitus on yhteistyössä Suomen vanhempainliiton ja muiden tahojen kanssa työstämässä hyvän kodin ja koulun yhteistyön laatukriteerejä, joiden levittämisestä ja jatkokehittämisestä huolehditaan. Kodin ja koulun yhteistyö asetetaan opettajien täydennyskoulutuksen yhdeksi painoalueeksi.

Raportti on mielenkiintoista luettavaa kokonaisuudessaan - suosittelen.

Vesannon lukio ja sen kehittyminen kehityksen mukana, vastaamaan tulevaisuuden haasteita, sekä lukion olemassaolon jatkuvuus - tulevaisuutta ajatellen - tulee olemaan yksi ns. tulevaisuuden "kuumista perunoista" kunnan koulutusplitiikasta päätettäessä - skenaarioita kyllä riittää.

Lukio on kolmevuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaalle/opiskelijalle, joka on tavallisesti noin 16-19 -vuotias. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen.

Lukiolaki 629/1998.
Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana.

Lasten ja nuorten kasvuympäristössä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös koulussa joudutaan kantamaan aiempaa enemmän vastuuta oppilaiden ja jopa opiskelijoiden tasapainoisesta kehityksestä, hyvinvoinnista ja terveydestä

Siinäpä sitä on tavoitetta ja tehtävää koululaitokselle, opettajille, vanhemmille/huoltajille ja opiskelijoille sekä meille kunnallisille päättäjille ettei tämä "opintopolku" ja sen mukanaan tuoma kehitys pääse katkeamaan täällä Vesannolla tai siirtymään jollekin toiselle paikkakunnalle. Jos lukio siirtyy pois Vesannolta, niin silloin meiltä täältä Vesannolta käytännössä häviävät myös viikkokatukuvasta ikäluokkaan 16 vuodesta ylöspäin kuuluvat nuoret - meitsi ajattelee tällä lähinnä tulevaisuuden ikäluokkaa/sukupolvea - kyllähän täällä Vesantolaisessa katukuvassa meitä ...., no niin.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuudentutkimuksesta puhuttaessa sana tulevaisuus on englannin kielessä yleensä monikossa "futures studies" - ei yhtä ennalta määrättyä, vaan monta mahdollista tulevaisuutta.

Tulevaisuuden pohtimiseen on olemassa työkaluja. Niin, ne skenaariot, ne ovat ajattelun apuvälineitä. Skenariot ovat nimenomaan tarinoita huomisesta, mutta niiden tehtävänä on auttaa tekemään parempia päätöksiä jo tänään.

Koulutusta koskeva tulevaisuusajattelu on myös useasti ollut työelämälähtöistä ja painottunut koulutustarpeiden ennakointiin ja erityisesti koulutuksen määrälliseen mitoittamiseen.

Eri toimijoiden näkökulmia kokoavalle, tulevaisuuden koulutuspolitiikkaa koskevalle pohdinnalle on tilaa ja tarvetta myös Vesannolla - siis sille "futures studies" -pohdinnalle.


Muutama ajatus pohdittavaksi:

Isä leikkii lasten kanssa pihalla.
Äiti huutaa ovelta:
"Hei, te turmelette ruohikon!"
"Emme me ruohoa kasvata", isä vastaa,
"vaan lapsia"

Suunnittelu tarkoittaa sitä, että
jossakin tilanteessa uhrataan hiukan
aikaa, jotta myöhemmin voitettaisiin
paljon aikaa.

"Jollei kulje ulos tuntemattomaan,
mahdollisuudet syvällekäyvään
elämänmuutokseen ovat
jokseenkin olemattomia."
-Tom Peters-


VKO 48
Valtuusto on hyväksynyt talousarvion vuodelle 2006 kaikkine niine liitoskytkenteineen, jotka talousarvioon kuuluvat tai ainakin pitäisi kuulua. Sinänsä talousarvion hyväksyminen valtuustossa oli kokolailla yksimielistä puuhaa, ainoastaan käsityöneuvonta-aseman kohtalo "hiukan" keskustelutti - jopa äänestyttikin.


Vaikka myrskytuuli ulvoo ja kaatosataa vaakasuoraan ja on pimeää, outo valoilmiö täyttää ja näyttä - myös tulevaisuudessa - tietä pimeydessä vaeltavalle kuntalaiselle. Niin millainen se oikein on - tuo outo valoilmiö - jota myös katuvaloksi kutsutaan?

Katuvalo, tämä "kummajainen", joka valoa pimeydessä vaeltavalle kansalle suo, on näyttänyt nousseen julkisuuteen talousarviota suurempana asiana. Täsmällisemmin ilmaisten nämä Niiniveden katuvalot, jotka valaisevat siellä meikämannen syntymäkyläkunnassa ja ylipäätään siellä ympäristössä jossa olen syntynyt - Myllytuvassa - siinä pienessä talossa MEIJERIN naapurissa, juuri nämä Niiniveden kyläkunnan katuvalot ovat olleet viimeaikoina keskustelun ja julkisuuden puheenaiheena, niin katukuvassa kuin lehdistössäkin.

Ajatus katuvaloista tai ainakin teiden valaisemisesta on lähtenyt alkujaan Pohjois- Amerikasta. Tietääkseni Philadelphian pormestarina, Yhdysvaltain osavaltioiden siirtokunta-aikana, toiminut Benjamin Franklin esitteli ensimmäiset teiden valaisemista varten asennetut valot.

Suomessa katuvalojen ylläpidosta huolehtii tien omistaja - yleensä. Isoimmat ja merkittävimmät tiet ovat Tiehallinnon alaisuudessa, joten niiden kohdalla valaisimista huolehtii paikallinen tiepiiri. Kunnallisilla teillä vastuussa on kunta, vaikkakin viime aikoina tiepiirit ovat saattaneet avustaa myös kuntia vanhojen lamppujen kunnostamisessa tai korvaamisessa uusilla.

Mennäkseni vielä niihin Niiniveden katuvaloihin, joista osa sijaitsee maantien Kuopio - Vesanto varrella ihahduttaen ja valaisten myös meikämannen työmatkaa aamuin ja illoin. Kyseisistä katuvaloista on tehty Vesannon kunnan ja TIEHALLINNON välinen sopimus, jonka mukaan valojen "hallinnointi" kuuluu kunnalle. Tietääkseni kunnanhallinnossa - millään taholla - ei ole tehty mitään VIRALLISTA päätöstä kyseisten katuvalojen purkamisesta - keskusteluja ja esityksiä asioista, joiden yhteyteen ko. katuvalot kuuluvat, on kyllä käyty, mutta mistään päivämääristä, jolloin lamput sammuvisivat syntymäkylässäni LOPULLISESTI ei ole päätetty - ei ainakaan ole meikämannen tiedossa - vaikka toisenlaistakin tietoa päätöksenteosta on ollut luettavissa lehdistä, jos toisistakin.

Syntymiseni Niinivedenpään Myllytuvassa sattui viimevuosisadan puolivälin jälkeiselle ajalle, jolloin loistelamput alkoivat Suomessa yleistyä. Sitä ennen valoa tuotettiin vielä pääosin hehkuvalolähteillä. En toki pysty, juuri nyt, "muistamaan" paloiko syntymiseni hetkellä Myllytuvassa loistelamppu vai hehkulamppu, vai paloiko siellä ylipäätään sähkövaloa laisinkaan - epäilen valolähteenä Myllytuvassa tuolloin olleen jonkun muun valon kuin sähkövalon. Niihin aikoihin ei liene käyty paljoakaan keskustelua Niiniveden katuvaloista - tai mistäpä minä sen "muistaisin", vaikka olisikin käyty? Saatanpa lähi tulevaisuudessa selvittää ko. asiaa hiukan tarkemmin - vaikkapa turvautumalla isä-pappani muistiin!!???

Ihmiskunnan vanhin valonlähde - päivänvalon jälkeen - on ollut tulenliekki, alkeellinen rasva- tai öljylamppu, talikynttilä taikka päre. 1700 -luvun lopulla paranneltiin öljylamppua, mutta polttoaine oli ongelmana aina 1860 -luvulle saakka, jolloin alettiin tuottaa paloöljyä. Ensimmäinen sähkövalo oli hiilikaarivalo, joka ei kuitenkaan sopinut asuintiloihin. Hehkulamppu aloitti "maailmanvalaistuksensa" 1880 -luvulla ja tuli Suomeen jo vuonna 1882.

Julkisuuden VALOKEILASSA on tällä hetkellä Niiniveden katuvalojen lisäksi paljon muita kunnallispoliittisia asioita, joista sitten jatkossa, ehkäpä hiukan YHTENÄISKOULUUN ja LUKIOON liittyvää ... saas nähdä kuinka Niinivedellä, niin päivän- kuin sähkövalonsakin ensikertaa nähneen äijän kynä ärtyy kirjoittamaan - vai ärtyykö ylipäätään ollenkaan???

Tässä muuan ajatus näin "globalin maailman" aikakaudelle:

Maailma tarvitsee ...
... enemmän ihmisiä, jotka

eivät hinnoittele itseään myytäviksi:

joiden kädenpuristus on raudanluja sopimus;

jotka eivät pelkää vaarantaa itseään;

jotka ovat yhtä rehellisiä pienissä asioissa kuin
suurissakin;

joiden kunnianhimo on tarpeeksi laaja
käsittämään toisetkin;

jotka tietävät kuinka voittaa armeliaasti ja hävitä arvokkaasti;

jotka eivät usko että oveluus ja viekkaus ja
säälimättömyys ovat kolme menestyksen
avainta;

joilla on yhä jäljellä kahdenkymmenen vuoden
takaisia ystäviä;

joita ei pelota asettua poikkiteloin yleisen
mielipiteen kanssa ja jotka eivät usko
ylimielisyyteen;

jotka ovat toisinaan väärässä eivätkä kaihda sen
myöntämistä.
-tuntematon-


VKO 47
Kilpailuttaminen on tämän päivän sana - ainakin "julkitaloudessa". EU säätelee julkisia hankintoja tiukasti. Suomen julkisia hankintoja säätelee myös hankintalaki, joka ulottuu myös sosiaali- ja terveyspalveluihin, joihin taas EU-direktiivit eivät ulotu.

Valtiovarainministeriössä on tehty hiljattain laskelma, jossa todetaan sen toimialalla tehtyjen 200 miljoonan euron hankinnoissa, itse hankkimiseen, menneen rahaa 60 miljoonaa euroa. Meikämanne voi vetää tästä johtopäätökseksi -melko helposti - sen, että onpa kallista puuhaa tuo "julkitalouden" kilpailuttaminen.

Uusi hankintalaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Ottamatta sen kummemmin kantaa tulevan hankintalain sisältöön meikämanne voisi - varovasti ajatellen - olettaa hankintojen tekemisen tulevan kunnissa entistä enemmän ammattimaisemmiksi (ja on jo nyt sitä). Olisikohan syytä erotaa hankinnat erilleen muusta kunnan varsinaisesta toiminnasta?? - mene ja tiedä.

Meikämanne on antanut itsensä ymmärtää lukemalla Helsingin Sanomia (9.11), jossa kerrottiin käyttäen esimerkkinä ruotsalaista kaupunkia nimeltään Nackan, että läntisessä naapurissa julkisia palveluja voidaan hoitaa myös jakamalla palveluseteleitä. Palvelusetelikäytäntö on artekkelin mukaan synnyttänyt seutukunnalle myös uutta yrittäjyyttä. Jos yrittäjyyden ja yritysten lisääminen olisi "näin helppoa" myös meillä täällä Suomessa, niin miksiköhän tuohon malliin ei "tartuttaisi" tai olisi jo "tartuttu" täällä suomalaisessa "julki" yrittäjyyskulttuurissa - niinpä niin, varmaan helpommin sanottu kuin tehty?.

Valtakunnassa onkin syytä pohtia "pohjamutiaan" myöten ko. ajatus - julkinen palvelu vai vastaava summa rahaa. Meikämanne voisi ajatella entisenä yrittäjänä - meikämannen sydän sykkii yrittäjyydelle edelleen - myös suomalaisten yrittäjien liputtavan palvelusetelikäytännön puolesta, mutta näin taloustieteilijän näkökulmasta katsoen julkisten palveluiden tarjoaminen on - useimmiten - järkevämpää kuin pelkän riihikuivan rahan jakaminen ilman vastiketta.

Kun käytetään tuota meikämannenkin suosimaa - julkisten palvlujen tuottamisen vaihtoehtoa - on tietenkin hyvin tärkeää varmistaa, kaikissa tapauksissa, palvelun kohdistamisen oikeellisuus ja palvelun perille meno.

Aina kun palvelut ostetaan ulkopuolelta, on tehtävä sopimus. Se kuinka "täydellinen" sopimus tehdään onkin aivan toinen juttu. Kun palveluja ostetaan, silloin käsitellään - kenties - vain yhtä palvelukokonaisuuta. Se kuinka paljon syntyy lisä kustannuksia vai syntyykö niitä ylipäätään ollenkaan, tai siirtyvätkö ne johonkin toiseen "kategoriaan", jossakin toisessa kokonaisuudessa, joka kuitenkin liittyy samaan palveluun on hyvin vaikea tiedostaa, juuri tämä tekee kilpailuttamisesta ja siihen liittyvien sopimusten tekemisestä jokseenkin vaikean.

Kustannushyödyn toteaminen "kilpailukulttuurissa" on yleensä yhtä vaikeaa kuin sen ostosopimuksen tekeminen?? On tietenkin olemassa myös toisenlaisia näkemyksiä ja ajatuksia kilpailuttamisesta, mitä tämä meikämannen esittämä näkemys on, mutta niinhän niitä pitää ollakin - muuten ei synny kilpailua, eikä tarvetta tehdä sopimuksia.

Meikämanne näkisi, että on muodostumassa hyvin valitettava käytäntö julkisten hankintojen suhteen: Kun lähetetään tarjouspyyntöjä, joihin saadaan vaikkapa kuusi tarjousta, joista valitaan tietenkin yksi - joka on halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin - niin valinnan jälkeen markkinatuomioistuimessa on käsiteltävänä nämä toiset viisi tarjousta, jotka eivät tulleet hyväksytyiksi.

Tilintarkastajayhteisöjen valinta lienee yksi tyypillisimmistä tämän tapaisista esimerkeistä - taitanee jossain määrin kosketella myös Vesannon kuntaa ja sen tilintarkastajavalintoja.


Palvelutarpeet muuttuvat sitä mukaan kun väestön ikärakenne muuttu. Palveluprosessien muuttuessa on syytä määritellä selkeästi vastuut, toiminnan laatu, valvonta ja huomioida myös kansalaisten demokratia ja sen säilyttäminen.

Pääministeri "päräytti" myös julkisuuteen kuntien tulevaisuutta olevan; tilaaja-tuottajamallien, kumppanuushankkeiden ja hankintaosaamisen kehittämisen.

Meikämannen näkökulmasta katsoen - yksityistalouttani ajatellen - hankintaosaamisen pahin este on raha, tai ainakin sen vähyys, ja se koettelee päivittäin. Varsinaisesti puutetta ei ole niinkään siitä, etteikö "osattaisi" hankkia.

Tuleva vetää ja innostaa.
Mennyt työntää ja velvoittaa.

Moni olisi rohkea
- jos vain uskaltaisi.

Kun kaikki ajattelevat samalla tavalla,
kukaan ei ajattele kovin paljon.
-Walter Lippman-

VKO 46
Viikko hurahti taas tosi nopeasti. Jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin viikot ja jopa vuodet kuluvat.

Työviikkoni on mennyt - niin kuin yleensäkin - työhön liittyvien asioiden merkeissä, joista mainitakseni muutama esimerkki; parina päivänä osallistuminen työnantajan järjestämään johtamiskoulutukseen, osallistuminen joihinkin palavereihin ja kuluvalle viikolle merkittyjen kehityskeskustelujen toteuttamiseen - kuten edellisellä viikollakin oli ollut ja joita tulee olemaan myös ensi viikolla - niitä toteutettavakseni tulleita kehityskeskusteluja.

Olenkin huomannut vuorovaikutustaitojeni olevan elämässäni - kuten ihmisillä yleensäkin on - hyvin keskeisessä roolissa olivatpa sitten kyseessä työhöni liittyvät asiat, luottamustehtäviini, perhepiiriini tai tilanteisiin mihin tahansa, joissa tapaan toisia ihmisiä. Se on sitten taas aivan eri juttu - se - millaiset ne meikämannen vuorovaikutustaidot ylipäätään ovat ... siihen vastatkoon he, joilla meikämannen taidoista tai niiden puutteesta on omakohtaisia kokemuksia ... minulla sitä kokemusta ei ole!!??

Nykyisi kiinnitetään yhä enemmän huomiota vuorovaikutustaitojen merkitykseen opiskelussa ja työelämässä. Taustalla ovat yhteiskuntamme muutokset ja ammattien vaatimukset. Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa ihmisen persoonallisilla ominaisuuksilla on suuri merkitys. On lukuisia syitä opettaa lapsille ja opiskelijoille vuorovaikutustaitoja. Perheiden lapsimäärän vähentyminen on johtanut siihen, että sosiaaliset vertaistilanteet on etsittävä kodin ulkopuolelta. Päiväkodeista, esikoulusta ja peruskoulusta on muodostunut merkittävä sosiaalisten taitojen harjoituspaikka.

Luottamustehtäviä on myös ollut viikolla hoidettavanani; esimerkiksi yhtenäiskoulutyöryhmä on kokoontunut, lukion "tulevaisuusfoorumi" on myös kokoontunut ja olen vastaillut muutamiin tulleisiin sähköposteihin ja puhelinsoittoihin.

Yhtenäiskoulutyöryhmässä meillä oli asialistalla erityisopetus ja vieraiksemme olimme kutsuneet kaksi alan asiantuntijaa - ryhmämme omien asiantuntijoidemme lisäksi. Erityisopetuksesta näyttäisi meikämannen näkökulmasta katsoen tulevan laadukkaasti toteutettuna - joka on tavoitteemme - yhtenäiskouluprosessin yksi "kuumista" ja hyvin vaativista kulmakivistä, sillä kyseessä on vaativa ja tärkeä osa-alue yhtenäiskoulua ja sen toimivuutta. Vuorovaikutustaidoillani oli tai ainakin olisi ollut kysyntää kaikissa edellä mainituissa "sessioissa". "Sessioissa" sinäänsä oli hyvin rakentava ilmapiiri.

Kun viikolla "mittailin" kenkäpohjakuvioillani Vesannon koulun käytäviä ja ajattelin olemassaolevaa, tuli mieleeni koulumaailmasta monia asioita - myös se - että täällä samaisessa koulussa, jossa juuri nyt olen, on myös meikämannelle rakkaan perheen jälkikasvu, tyttäreni ja poikani, jotka ovat täällä päivisin aikaansa kuluttamassa enempi tai vähempi ahkeroiden koulunkäynnin kimpussa - opiskellen kenties myös niitä vuorovaikutustaitoja - ja vaimoni tuossa viereisessä koulurakennuksessa - avustamassa jo olevia, mutta ennen kaikkea tulevia elämän ja työelämän asiantuntijoita ja niitä vuorovaikutustaitojen tarvitsijoita.

Lasteni vanhempana olen huomannut kuinka järkeviä ajatuksia nykyajan nuorilla on - myös muilla kuin omillani - etenkin asioissa jotka koskettelevat heitä itseään. Heidän asiantuntemustaa ei pidä aliarvioida. On myös totta, että heidän ajatusmaailmansa on - tottakai - myös joskus sellainen, etten pysty heitä täysin ymmärtämään. Toisaalta aina kai ei ole tarviskaan ymmärtää, saatika sitten olla samaa mieltä heidän näkemyksistään, meikämannella on tuolloin oltava hyvät perustelut omille näkemyksille ja tilanteissa käyttämilleni vuorovaikutustaidoille ... jos niitä nyt ylipäätään on käytettävissä.

Samaista koulukäytävää edelleen kävellessäni pohdiskelin oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumista ja osallistumismahdollisuuksia heitä itseään koskevien asioiden päätösten teossa - kun ovat niin valveutuneita - ja samalla myös omien asioidensa asiantuntijoita. Jotta lasten ja nuorten ääni kuuluisi paremmin heihin kohdistuvassa päätöksenteossa, pitäisi heidän itsensä päästä mukaan vaikuttamaan.

On tietenkin olemassa erilaisia Lasten parlamentteja ja Nuorisofoorumeja, ehkäpä myös meillä täällä Vesannolla - huomaankin juuri nyt, meikämannella olevan - kenties - tietoaukkoja omassa tietämyksessäni kohdistuen lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien olemassaolemisen suhteen, vaikka meikämanne sattuu olemaan sivistyslautakunnan puheenjohtaja - pitää näköjään terästäytyä tiedostaen myös näiden asioiden olemassaolon todellisuus.

Niin edelleen sitä koulukäytävää kulkiessani katseeni pysähtyi limsa- yms. automaatien kohdalla ja mieleen tuli uutiset kansalaistemme ylipaino-ongelmista, sekä lasten ja nuorten hampaiden reikiintymisistä, joita on tätä nykyään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten - niitä ylipaino-ongelmia ja hammasreikiä. En tietenkään ole mikään lääkäri taikka hammaslääkäri, mutta "terve puutarhajärkeni" - jos sitä nyt sellaiseksikaan voi kutsua - sanoo, että ilmeisesti myös koulujen limsa- ja karkkiautomaateilla on jotain merkitystä oppilaiden/opiskelijoiden terveyteen. Stakes on kuulema oikein tutkinut tätäkin asiaa.

Kyseessä on tietenkin huomattavasti monisyisemmät asiat kuin pelkästään koulujen automaatit, joista "tulevaisuuden toivomme" voivat ostaa välipaloja - sitä naposteltavaa. Tämä "välipalojen" napostelu on näyttänyt menevän veriin hyvinkin monella nuorella - myös omieni kohdalla on käynyt samoin. Olisikin erityisen tärkeää - meidän vanhempien - pyrkiä opettamaan ja olemaan itse esimerkkeinä - ettemme vaan kotona napostelisi koko ajan jotain hyvää, niitä vuorovaikutustaitojamme käyttäessämme.

Näiden automaattien olemassaolon pienimpänä tekijänä ei varmaankaan ole raha ja rahan kerääminen tulevia luokkaretkiä varten. Se raha on se tekijä, joka on mukana niin monessa asiassa ja samalla jopa "sotkee" monta hyvää kuvioita, kun sitä rahaa on yleensä liian vähän. Mutta pitäähän sitä rahaa "vähän" ollakin muuten tämä systeemi ei pelitä ja vuorovaikutustaitomme saattavat olla vajaalla käytöllä - tai sitten päinvastoin ... siis ei puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin!!??

Tässä pari ajatusta - joista ainakin toisessa?? saattaa olla tarvetta vuorovaikutustaidoille.

Luova ajattelu saattaa merkitä vain sen
tajuamista, ettei ole erityisen ansiokasta
tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty.
-Rudolf Flesch-


Maailman ylhäisimmälläkin valtaistuimella
istutaan - loppujen lopuksi - pelkän
persuksen päällä.
- Montaigne-



VKO 45
Uskomatonta mutta totta: me kaikki vanhenemme. Kovinkaan useasti sitä ei ole tullut meikämannen mietittyä - sitä vanhenemistaan - vaikka kannattaisi kyllä, varsinkin silloin, kun osallistun tulevaisuuteen kantavien päätösten tekemiseen, jotka koskettelevat vanhustyötä.

Vanheneminen on mielenkiintoinen tietenkin inhimillisesti, mutta myös näin kunnallisen päätöksentekijän näkökulmasta. Sillä yllätys yllätys, tulevaisuus ei näyttäisikään olevan nuorten leijonien, vaan harmaantuvien panttereiden. Ne mielikuvat - joita meillä monilla saattaa olla kiikkustuolissa istuvista vaatimattomista "nyhverövanhuksista", jotka kutovat sukkaa laittaakseen sen varteen rahaa lastenlapsilleen - tämä MIELIKUVA on kaukana todellisuudesta, ainakin tulevasta - onneksi!

Eläkeläiset tulevat olemaan TÄRKEIN kuluttajaryhmä jo lähitulevaisuudessa. Kehitys kaikissa länsimaissa on samansuuntainen. Tämä samainen kehitys kotiutuu vähitellen myös tänne Vesannolle.

Menisikös se jotenkin näin, että ... vanheneminen ei ole ollenkaan pahasta, vaan se on TAIDETTA ja taiteella on aina tekijänsä.

Eläkeläisten - osittain jo tänään, mutta ennen kaikkea lähitulevaisuudessa - kuluttajakäyttäytyminen, asenteet ja vaatimustaso tulevat olemaan aivan jotain muuta kuin mihin iäkkäiden asukkaiden ja asiakkaiden kohdalla on tähän mennessä totuttu - niin meillä kuin muuallakin.

Muutaman vuoden ajan on käyty keskustelua vanhustyön resursseista ja ylipäätään siitä kuka hoitaa ja huolehtii tulevaisuudessa suurista ikäluokista. Välillä on pula hoitajista ja välillä hoitajia on liikaa. Säästämisinnostuksen "vallassa" vanhustyön toimintoja saatetaan jopa lopettaa tuntematta kuitenkaan todellisuuden tarvetta.

Muutokset ovat johtaneet - hyvin useasti - tilanteeseen, jossa toimintoja pyöritetään täysin riittämättömillä kapasiteeteilla, minkä seurauksena henkilöstö on väsynyttä, laatu romahtanut ja asiakkaat ovat tyytymättömiä. Tulevia sukupolvia ajatellen meidän päättäjien ylläpitämät "säästötalkoot" vanhustyössä eivät ole omiaan houkuttelemaan alalle päteviä ihmisiä. Nämä "talkoot" ovat synnyttäneet ns. pätkätyötekijäsukupolven, joita voidaan kutsua myös kalenteripätkäsidonnaisuuden orjiksi --> joille elämä on muodostunut jo vuosien ajan kalenteriin merkittyjen pätkätyöaikojen pituisista jaksoista. Usealle heistä käytännössä ei ole kysymys vain työstä, vaan myös asunnosta ja elämisen laadusta yleensä. Epävarmuus pitää nöyränä. Järkiperustein tätä, tilapäisratkaisuista tullutta pysyvyyttä, ei voi selitellä.

Kun mietin sitä millainen asiakas olen itse muutamien vuosien (vuosikymmenien) kuluttua - todennäköisesti olen vaativa, helposti lähestyttävä, en halua pokkurointia enkä hienostelua - sillä olenhan ns. rock-sukupolvea. Tulen vaatimaan palvelujen sujuvuutta ja sivistynyttä otetta, ja jos homma "tökkii" tai "kuppi läikkyy ns. ylitse", minulla on tuolloin varaa arvioida asiointipaikkani uudellee.

Olisikohan tähän vanhenemiseen luotava joku kanta-asiakasjärjestelmä - houkuttelemaan asiakkaita??! Pitäisikö tämä kanta-asiakasjärjestelmä "pensmarkata" joltakin kaupan tai teollisuuden alalta, sillä niillä molemmilla on erilaista asiakasymmärrystä ja jos sitä ymmärrystä jaettaisiin, syntyisi ihan UUDENLAISTA YMMÄRRYSTÄ?

MEIKÄMANNEN HAAVEENA on ajella 2030 -luvulla - siis kasikymppisenä - (kaiken varalta Viagra -purkki hanskalokerossa) tyylikkäällä bemarilla tyylikäs puolisoni vierelläni. Salarakas - tietenkin!!?? - odottelee jossakin jo tuolloin harmaantunutta pantteriaan. Voimme käydä konserteissa ja superhypermarketeissa silloin kun meille sopii ja siltä tuntuu, sekä nauttia Vesannon luonnonläheisyydestä, kuunnella ja toteuttaa lastenlastemme toiveita ja ELÄÄ TÄYSILLÄ.

Meikämanne - joka vanhenee joka päivä - tulee vaatimaan päättäjien ja pomojen vaihtamista - ellei vanhenemistani tulla huomioimaan riittävästi - ja samalla terveydenhoidon ja vanhustyön sektoreista on tehtävä houkuttelevia aloja nuorille osaajille. Haluan satsata tästä päivästä alkaen tulevaan vanhuuteeni protestoimalla nyt, tässä ja heti - miettimällä vanhenemiseen sopivaa - taiteen tekevää KANTA-ASIAKASJÄRJESTELMÄÄ

Tärkeintä elämässä ei ole se, että
näemme sen, mikä on jossakin kaukana,
vaan se, että teemme sen, mikä on
suoraan edessä.
-T. Carlyle-

Vanhus uskoo kaiken,
keski-ikäinen epäilee kaikkea,
nuori tietää kaiken.
-Oscar Wilde-

On valintoja, jotka on tehtävä
kaikessa tekemisessämme. Ja aina
on pidettävä mielessä, että
tekemämme valinta tekee meidät.
-Tuntematon-

VKO 44
Kuluvalla viikolla oli järjestetty KUNNANHALLITUKSEN JA JOHTORYHMÄN TALOUSARVIOPÄIVÄ - oltiin tässä aivan kotikulmilla - paikallisen ravintolan kokoustiloissa.

Näin kuntarakenteen muutosmylläkkäaikoina on - luonnollisesti - kuntarakennemuutoksesta olemassa monenlaisia kannanottoja, niin meillä kuin muuallakin.

Kirjassa: Kunnanvaltuutettu 2005-2008. Mutta mihin suuntaan? Kuntaministeri Manninsen tekstissä, jonka on toimittanut Marita Kokko lukee mm. näin:
"Jokainen kunta luo huomisensa itse. Tulevaisuus on kuitenkin tehtävä. Vaikka perustekijät asettavat puitteet, on tulevaisuden sisältö luotava itse ... Globaalistuminen, integraation syveneminen ja kilpailun kiristyminen maailman markkinoilla vaikuttavat elinkeinoelämän kautta kuntiin. Siksi kuntien mahdollisuudet ovat ratkaisevasti sidoksissa Suomen talouden kehitykseen ja yritystoiminnan tilaan maassa. Kunnanvaltuutettu joutuu toimimaan omien sidosryhmiensä kanssa. Jos valtuutetut kuitenkin pyrkivät soutamaan samaan suuntaan, yhteistyö tuo tulosta. Kun on määritelty tavoitteet ja hankittu tieto pohjaksi päämäärälle, tarvitaan yhteinen tahto mennä kohti tavoitetta."

Niinpä niin. Kunnan talousarvio on se "tiekartta" jossa määritellään toiminnan puitteet ja yhteiset tavoitteet tulevalle talousarviokaudelle - tässä tapauksessa vuodelle 2006. Siinä ne olivat - tavoittet ja puitteet - TULOSLASKELMAPOHJASSA vierekkäin ja allekkain TALOUSARVIOVUODET 2004, 2005 ja 2006. Tuotto- ja kulukohdat samannimisinä vuodesta toiseen, ainoana muutoksena esityksessä olivat vähän erikokoiset euromäärät erisarakkeilla - varsinaista muutosta (rakennemuutosmylläkästä) ei juuri huomannut, jos jätetään euromäärät huomioimatta. Voinkin kysyä itseltäni ja muilta: Mitäpä muuta sitä olisikaan voinut tässä vaiheessa talousarvioesitykseksi esittää - vai olisiko voinut?

Ihmisellä on taipumus sotkeutua itse kutomiinsa verkkoihin - jos mihin, niin TÄHÄN KUNTARAKENNEUUDISTUKSEEN tämä vanha sanonta sopii hyvin. Tämä totuus lienee esiintynyt ensimmäisen kerran PLATONIN teoksessa Tasavalta.

Tässä teoksessaan Platon kuvaa organisaatiossa toimivia ihmisiä luolavertauksella. Maanalaisen luolan suulla palaa nuotio. Pienessä luolassa on ihmisiä tiiviisti ketjulla toisiinsa sidottuina. He eivät pysty liikkumaan. He näkevät ainoastaan luolan seinän edessään. Nuotio heittää niukkaa, aavemaista valoa luolan seiniin. Toisiinsa kiinni sidotut ihmiset näkevät edessään luolan seinällä ihmisten ja esineiden pitkiä varjoja. Koska ihmiset eivät muuta näe, he alkavat vähitellen muodostaa todellisuutensa varjojen perusteella. He alkavat keskustella niistä keskenään, antavat niille nimiä ja yhdistävät tulevat äänet ja liikkeet niihin. Heidän totuutensa on vihdoin näissä varjoissa, koska heillä ei ole tietoa muusta.

Edellinen Platonin ilmaisu meikämannen mielestä kuvaa sitä kuntarakennemuutoksen nykytilaa, jossa olemme nyt ja joka on aistittavissa myös Vesannon kunnan tulevasta talousarvioesityksestä vuodelle 2006 - tässä muutosmylläkässä, jossa muutos näkyy vain euroina eri tavalla eri sarakkeilla.

Samaisessa kuntaministeri Mannisen tekstissä, josta oli lainaus jo aikaisemmin, lukee myös näin: "Meidän tulee kuntapalveluissa ottaa huomioon ihmisen elämänkaari ensimmäisistä sydänäänistä saattohoitoon. Kun lasten lukumäärä näyttää vähenevän ja menopaineet elinkaaren alkutaipaleella pienenevät, on voimavarojakin siirrettävä elämänkaaren toiseen päähän."

Tämä kunnan satsaus, joka näkyy euromääräisinä muutoksina kunnan talousarvioesityksen tietyillä sarakkeilla, huomioiden kuntamme väestörakenteen muutoksen, on se kehitys, jota kuntaministeri kuvaa em. tekstissään ja "toivoi" näkyvän - näkyy myös - Vesannon kunnan tulevassa talousarvioesitykessä, niinä muuttuvina euromäärinä, jotka on esitetty tuloslaskelmapohjassa vierekkäin ja allekkain kun vertaa vuosien 2004, 2005 ja 2006 talousarvioesityksiä - siis jotain NÄKYVÄÄ ja luontaista muutosta - jota ministerikin on toivonut.

Että tämmöstä tällä kerralla - puolin ja toisin.

"Kun intohimon tuli on sytytetty, se vetää
puoleensa suuria loistavia ideoita."

"Kurkotamme ylöspäin latautuaksemme
ja alas maata kohti purkaaksemme lataustamme."

"On helppo ohittaa huomaamatta vihreät valot
ja nähdä pelkästään punaiset valot."

VKO 43
Yhtenäiskoulu - jotain mielenkiintoista? Perusopetuslain uudistuksen myötä ala- ja yläastejako on poistunut ja sen seurauksena eripuolilla valtakuntaa on ryhdytty perustamaan YHTENÄISKOULUJA. Nyt myös Vesanto on tällä asialla.

Yhtenäiskouluissa opetusta annetaan 1 - 9 vuosiluokille ja lisäksi on olemassa hyvä mahdollisuus lisäopetusluokkien järjestämiseen. Esiopetus on useasti järjestetty yhtenäiskoulujen yhteydessä.

Taustalla on tämä yhtenäisen perusopetuksen uudistus, joka koskettaa yleissivistävän peruskoulun rakenteita. Uusi perusopetuslaki (628/1998), perusopetusasetus (852/1998) sekä valtioneuvoston asetus (1435/2001) tuntijaosta luovat perustan koulun toiminta- ja oppimiskulttuurin uudistamiselle.

Opetussuunnitelma on keskeinen koulun kehittämisen väline. Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1 - 9 ovat astuneet portaittain voimaan syksystä 2003 niin, että niiden mukaisesti toimitaan kaikissa peruskouluissa vuonna 2006 - Vesannolla uudet opetussuunnitelmat on otettu käyttöön tänä syksynä.

Uudet opetussuunnitelmat ohjaavat yhtenäisen perusopetuksen toteutumista, mikä turvaa oppilaille yhtenäisen yhdeksänvuotisen oppimispolun.

Meillä Vesannon kunnassa on nimetty seitsemän jäseninen YHTENÄISKOULU -työryhmä, jonka puheenjohtajuus lankesi meikämannelle - siinäpä sitä nyt ollaan!!?? Työryhmä käyttää ja kutsuu asiantuntijoita kokouksiinsa tarpeen mukaan.

Työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa keskiviikkona 26.10. Työryhmän vastuulla on yhtenäiskoulun toteuttamisen toiminnallinen suunnittelu, joka sisältää myös erityisopetuksen toteuttamisen suunnittelun. Virallinen päätöksentekoprosessi hoidetaan ajallaan eri päätöksentekoportaissa.

Meikämanne haluaa tässä yhteydessä nostaa esille muutamia keskeisiä asioita valtakunnallisesta koulutuspolitiikasta (lähde; opetusministeriö):
Hallitusohjelman mukaan Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Suomen tulevaisuus on riippuvainen osaamisesta, kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita. Koko väestön osaamistason nostaminen tukee Suomen kehittymistä sivistyskansana ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Nykyiset koulutuspoliittiset suunnitelmat on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosiksi 2003-2008.

Yleissivistävä koulutus ja oppivelvollisuuteen liittyvä perusopetus:
Oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvän perusopetuksen tavoitteena on opettaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä turvata kaikille yhdenvertainen koulutusperusta.
Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä edistää sivistystä ja tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Yleissivistävä koulutus tarkoittaa seuraavaa:
- kouluun valmentavaa esiopetusta
- oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvää perusopetusta
- peruskoulun jälkeistä yleissivistävää opetusta antavaa lukiokoulutusta
- kouluopetuksen ulkopuolista musiikin ja muiden taiteenalojen opetusta eli taiteen perusopetusta
- koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Sivistyksellä on yhteiskunnassamme ISO merkitys - ja Vesanto on tietenkin sivistyksen keskipisteenä. On hyvin tärkeää opettajien tiedostaa oma vaikuttajan roolinsa ja samalla on hyvin tärkeää koulutuksen järjestäjän (kunta) luoda opettajille mielekkäät toimintaolosuhteet - varsinkin perusopetuksen toteutuksessa - jossa opettajat ennen kaikkea rakentavat, mutta myös ylläpitävät sivistystä. Ilman sivistystä sekä yksilöt, että yhteiskunta syöksyvät - kenties - vaikka terroristiseen tilaan.

Valtakunnallinen koulutuspolitiikka ja sen toteuttaminen tuo tullessaan myös meille, "Vesannon yhtenäiskoulun rakentajille", mekoiset haasteet - onnistumisen suhteen - sillä tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa yhteiskunnassa, joka luo myös jännitteitä ja kriisejä, joista seuraa lisääntyviä ongemia myös lapsille, TAVOITTEIDEN MUKAINEN, koulutuspolitiikan toteuttaminen EI ole yksinkertaista, ei sitten millään tavalla.

Nähtäväksi jää kuinka onnistutaan. Lähtöasenteenamme on se, että LAPSI/NUORI on TÄRKEIN.

"Lasta ei kasvateta siksi,
että hän olisi
mahdollisimman mukava ja
vaivaton meille, vaan siksi,
että hän terveenä ja
väkevänä voisi täyttää
tulevan paikkansa ja
löytää itsensä"
- Maria Jotuni -

"Yhtenäinen peruskoulu lähtee
jokaisen opettajan omasta ajattelusta,
siis suhtautumisesta ja asenteesta.
Se on pitkä prosessi."

"Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet
yhtä nopeasti kuin huomaamme toistemme
virheet, olisimme pian kaikki menestyjiä."


VKO 42
Vallitsevassa syyssäässä on tapahtunut huomattavaa viilenemistä ja lisäksi on syyslomaviikko. Meikämannen kynä pääsi jäämään yöksi ulkosalle ja sen seurauksena kynän kirjoitusmuste oli jähmettynyt, ja meikämanne ei saanut kynäänsä kirjoittamaan koko viikolla - sellaista tapahtuu - kun kaiken jättää yhden KYNÄN varaan.

Katsotaan viikolla 43 kuinka kynä kirjoittaa - luultavasti - koulutus-/koulupolitiikkaan liittyvästä aiheesta, jos muste ehtii notkistua?

Tässä pari pientä ajatusta elävästä elämästä:

"Elämä on suora lähetys, joka ei tunne uusintoja."

"Se, mitä ei ole kokeiltu, ei toimi?"


VKO 41
Yhteisen sosiaali-/perusturvajohtajan "aikaansaaminen" sisäsavolaiseen kuntamaailmaan näyttää olevan joidenkin kuntapäättäjien mielestä absurdipäätös toteutettavaksi - valitettavasti. Meikämannen mielestä se on asiana HYVÄ ja toimintamallina vielä parempi, mutta kun ei niin EI. Kokonaisuuden hahmottamisen puute on päättäjillä "valloillaan".

Päätöksentekoajatuskulku kuntien välisen yhteistyön osalta, joissakin sisäsavolaisissa kunnissa, näyttää yleensä menevän näin, kuten nyt tässä yhteisessä sosiaalijohtajajutussakin tulee käymään - on niin HYVÄ idea, että melkein HARMITTAA, kun emme ITSE sitä älynneet - ja kun ei ITSE älytty, niin mukaan ei lähdetä, ei sitten vaikka kuinka ...

Istuin tällä viikolla pari päivää seminaarissa, jossa mm. valtiosihteeri Antti Mykkänen sisäministeriöstä, toimitusjohtaja Risto Parjanne, erityisasiantuntija Johan Hahkala ja kehittämispäällikkö Kauko Aronen Suomen Kuntaliitosta, sekä kansanedustaja Paula Ristikko ja filosofi Pekka Himanen pitivät kaikki ERITTÄIN hyvät puheenvuorot kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja yhteistyöstä tällä saralla.

Heidän kuulemisensa jälkeen ei meikämannelle jäänyt millään tavalla epäselväksi se, etteikö meidän Sisä-Savon kuntien päättäjien pitäisi PYSTYÄ TEKEMÄÄN YHTEINEN PÄÄTÖS YHTEISEN SOSIAALI-/PERUSTURVAJOHTAJAN valitsemisesta Sisä-Savoon, juuri nyt, kun tästä asian voimme vielä ITSE päättää.

Meikämannen mielestä täällä Sisä-Savon päättäjien keskuudessa tarvittaisiin MENTORIA. Mentorointi liitetään yleensä sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen. Näkisin, että täällä Sisä-Savossa olisi sijaa myös toisellaiseen mentorointiin, jossa ei välttämättä ole kyseessä sukupolvien välillä tapahtuva mentorointi.

Mentoria on kuvattu välittäväksi hahmoksi, joka kutsuu AKTORIA työn maailmaan ja hyvään ammatillisuuteen, toimien samalla ITSE esikuvana.

Silloin, kun aktori on PERUSPESSIMISTI ja muutoshaluton, maailmankutsumusta odottava (heitähän täällä Sisä-Savossa ei ole???!!), tämä kuvaus ei näihin tilanteisiin päde - tuolloin aktorin rooli säilyy ennallaan ja toivottua muutosta ei tapahdu.

Työn maailmaankutsumisen sijasta mentor voi kutsua KOKENUTTA työntekijää, aktoria - kuten täällä Sisä-Savossa pitäisi tehdä - UUSIIN tehtäviin, uusilla näkemyksillä, UUTEEN ORGANISAATIOKULTTUURIIN ja PIDEMMÄN AIKAVÄLIN URASUUNNITTELUUN - saataisipa tänne Sisä-Savoon kuntasektorin päättäjille (ennen kaikkea virkamiespuolelle) mentoriksi, em. seminaarissa kuuntelemani, filosofi Himasen ajatusmaailmalla varustettu henkilö - olisipa HIENOA.

Tämä mentor on "vanha viisas mies". Homeroksen eepoksessa Mentor oli Odysseuksen miehistä viisain ja luotettavin. Jopa kuolemattoman, mutta naispuolisen jumalatar Pallas Athenen oli muututtava kuolevaisen, mutta miespuolisen Mentorin hahmoon saadakseen uskottavuutta.

Mytologiataustan vuoksi mentor-sanasta tulee yhä helposti mieleen "vanha viisas mies", vaikkei sukupuolen mukaisella erottelulla enää ole merkitystä. Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että kun mentor ja aktori ovat samaa sukupuolta, mentorsuhde tuottaa usein parhaan tuloksen.

Siis parhaan tuloksen, mitä se sitten on? Sisäsavolaiset päättäjät taitavat nähdä sosiaalijohtajakysymyksessä parhaan tuloksen olevan sen, että laitetaan kaikissa sisäsavolaisissa kunnissa OMAN SOSIAALIJOHTAJAN PAIKKA AUKI, ja vieläpä kenties samana päivänä ilmestyvään samaan "avviisiin".

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän loppuvuoden aikana jonkun viikonvaihteen sanomalehdessä, samalla sivulla, on kolmesta - viiteen sisäsavolaista kuntaa vailla OMAA sosiaalijohtajaa. Kaikki nämä kunnat kertovat ilmoituksissaan omasta toiminnastaan ja ERINOMAISUUDESTAAN. Todennäköisesti valittavilta sosiaalijohtajilta tullaan edellyttämään hyviä yhteistyö-, neuvottelu- ja päätöksentekotaitoja, juuri niitä taitoja, joiden puuttuessa osa näistä henkilöistä, jotka näissä ilmoituksissa todennäköisesti lupautuvat antamaan lisätietoja sosiaalijohtajan tehtävästä, eivät ole ITSE pystyneet tekemään yhteistä päätöstä yhteisestä sosiaalijohtajasta, vaikka juuri se olisi tuottanut PARHAAN TULOKSEN tulevaa Sisä-Savon kuntarakennetta ajatellen - jonkinasteista yhteistyö- ja neuvottelutaitoa sekin??

Miltähän tämä kyseinen ilmoitussivu näyttää valtakuntatasolla kuntarakenneuudistusta ajavista virkamiehistä - he varmaan ajattelevat kuntarakenneuudistuksessa vaadittavan yhteistyön menneen hyvin perille ja vielä VAPAAEHTOISESTI täällä Sisä-Savossa!!????

Surullinen totuus on se, että eniten tällaisesta päättämättömyydestä kärsivät ne, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa niiden syihin.

On nimittäin olemassa tämä seikka, joka lienee selvä kaikille: ne jotka johtavat päääättttämättömyydellään Sisä-Savon kuntien yhteistyökuvioiden syntymättömyyttä, jossa muutos on välttämätöntä, eivät mitä todennäköisemmin joudu ITSE kärsimään tämän muutosprosessin todellisista vaikutuksista - sillä he ovat mahdollisesti niitä päättäjiä, jotka karistelevt tilaisuuden tullen (ehkä pakonsanelemana) "kenkähiekkansa" näistä maisemista.

"Pahinta nykyisyydessä on tulevaisuus."
-Gustave Flaubert-

"Nämä asiat kuuluvat tulevaisuuteen; meidän on huolehdittava siitä, mikä on tässä ja nyt."
-Sofokles-




VKO 40
Kilpailukyky - mitäköhän se sitten on - onkohan se syötävää? Uusi suomen kielen sanakirjan mukaan kilpailu = järjestetty tilaisuus, jossa osanottajat pyrkivät saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen tarkoin määrätyssä toiminnassa ja kyky -sana taas tarkoittaa samasen "opuksen" mukaan seuraavaa; kyvykkyys selviytyä jostakin, suorittaa jotakin, pystyvyys, taito, edellytykset, valmius.

Kilpailukykyinen on em. kirjan mukaan = jolla on edellytykset menestyä kilpailussa, kilpailukykyinen tuote. Vastaavat englanninkieliset sanat ovat; kiplailu = competition, kyky = ability ja kilpailukykyinen = competitive.

Siis kilpailukykyinen ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessään tarkoita mitään syötävää, näin voinen päätellä, sillä englanninkieliset sanat - competitive, ability tai competition - eivät tee kilpailukyvystä syötävää, enempää kuin niiden suomalaiset versiotkaan.

Lähestytäänpä asiaa vähän toisesta näkökulmasta: World Economic Forumin Global Competitiveness -kiplailukykyvertailun mukaan, joka on julkaistu syyskuussa 2005, Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Suomen vahvuuksia vertailun mukaan ovat mm. yritysten innovatiivisuus, kansantalouden erinomainen tila ja alhainen korruptio. Heikkouksia puolestaan ovat korkea verotus ja työmarkkinoita rajoittavat tiukat säännöt. Vertailussa toisena on Yhdysvallat ja kolmantena Ruotsi. Huolimatta korkeasta sosiaaliturvastaan Pohjoismaat kaikkiaan ovat kilpailukyvyn huippuluokkaa.

Kilpailukyky on SE, joka ratkaisee maan menestyksen globalisaatiossa. Globalisaatio on muokannut voimakkaasti myös yritysten taloudellista toimintaympäristöä. Globalisaatio muovaa niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimintaa. Yksityinen ja julkinen sektori eivät ole toisilleen vastakkaisia tai erillisiä talouselämän sarakkeita, vaan ne toimivat toisiinsa kietoutuneina osin samoilla alueilla, osin toisiaan täydentäen. Veronmaksajan näkökulmasta tämä merkitsee ainakin palvelutarjonnassa olevien vaihtoehtojen olemassa oloa, minkä tyypillisesti uskotaan johtavan asiakaslähtöisyyden ja palvelujen kehittymiseen. Kuten viime aikoina on ollut nähtävissä; yksityisen ja julkisen sektorin toiminnat ja toimintatavat lähestyvät selkeästi toisiaan.

Työ ja tapa tehdä töitä muuttuvat. Työn muutos kuntasektorilla tuo tilaa sekä tarvetta ns. sisäiselle yrittäjyydelle. Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjämäistä toimintaa olemassa olevassa organisaatiossa. Yrittäjämäiseen toimintaan tyypillisesti liitetään innovatiivisuus, kyseenalaistaminen, proaktiivisuus ja riskin ottaminen. Yksinkertaistaen sisäinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että toisen (esimerkiksi kunnan) palveluksessa oleva työntekijä suhtautuu työhönsä niin sitoutuneesti, innostuneesti ja oma-aloitteisesti kuin toimiessaan omassa yrityksessään. Työyhteisössä sisäinen yrittäjyys näyttäytyy mm. työntekijöiden omatoimisuutena ja itseohjautuvuutena, hyvänä sitoutumisena, sopeutumiskykynä, jatkuvana oppimisena ja kehittymisenä, hyvän työn ja elämän hallintana, sekä mielekkäänä työnä. Sisäisesti yritteliäs työntekijä on ammattitaitoinen osaaja ja hän ymmärtää oman työpanoksensa merkityksen osana kokonaisuutta. Lopputuloksena parhaimmillaan on tavoitteellinen ja tuloksellinen toiminta ja palvelu, joka myös on markkinoilla kilpailukykyinen.

Suomen valinta maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi - kolmannen kerran peräkkäin - kielii myös suomalaisten sisäisesti yrittelijäästä toiminnasta, mutta MISSÄ MÄTTÄÄ, kun kuntataloudet ovat niin pahasti vaikeuksissa, että ollaan muokkaamassa uudelleen koko kuntasektoria nimenomaan sillä perusteella, kun kunnallinen palvelutuotanto on tehotonta ja kilpailukyvytöntä - syy ei ainakaan meikämannen mielestä näyttäisi olevan YKSIN kuntatalouksissa itsessään - osoittava sormi näyttää valtion suuntaan. Nimenomaan valtion hoitamaan - tai pikemminkin hoitamatta jättämään - rahapolitiikkaan kuntiin päin.

Motiivi -lehdessä 1/2005 Palvelurakenneuudistus - mantra vai pelastusköysi?, kuntaministeri Hannes Mannisen tekstissä lukee mm. näin. "Yli puolet kunnista joutuvat lähivuosina kattamaan toimintakulunsa velkarahalla, mikäli ne eivät pysty tuottamaan palveluja nykyistä taloudellisemmin ja tehokkaammin" ... että se siitä World Economic Forumin Global Competitiveness -kilpailukykyvertailusta tässä yhteydessä. Vaikka Suomi on "rankattu" ykköseksi kilpailukykyisyydestään, voisi ajatella - tämähän ei TIETENKÄÄN koske kuntasektoria - eiiihän koske - mutta, mitäköhän se sitten tarkoittaa (tässä yhteydessä) SE kansantalouden erinomainen tila, joka oli yhtenä kriteerinä valittaessa maailman kilpailukykyisintä maata??!! Hyvä Suomi ja suomalaiset!

Syötävää sitä tarvitaan täällä maaseutukunnissakin - kun siitä pelkästä kilpailukykyluokituksesta ei näyttäisi olevan syötäväksi, tosin sen kilpailukyvyn avulla voimme saada syötävää, jos rahanjako sen suo.

Kuntasektoriuudistuksen yhteydessä "suapi" ajatella myös näin - ainakin täällä maaseutukuntien suunnalla:

"Monet ihmiset uskovat, että ainoastaan "tekemällä" menestyy, vaikka silloin he näyttäisivät menettävän uskonsa omiin kykyihinsä saavuttaa sen mitä he haluavat."

"Mitä kauemmas menneisyyteen palaamme, sitä enemmän meillä on lupa tuntea kielteisiä tunteita."

VKO 39
Kunnallisvero, jota kunnanhallitus esittää (äänin 6-1) valtuustolle nostettavaksi 0,5 prosenttiyksiköllä, nostaisi kunnallisveromme 20,00:een prosenttiyksikköön vuoden 2006 alusta alkaen - siis valtuusto päättää joko KYLLÄ tai EI tai sitten jotain muuta.

Meikämannen käytettävissä olevan tiedon mukaan (SS 27.9.) Vesanto olisi tuolloin ensimmäinen pohjoissavolainen kunta, jonka kunnallisveron määrän ensimmäinen numero olisi kakkonen (2). Maakunnallinen "avviisi" kirjoitti ti 27.9. Vesannon lähestyvän tuloveroprosentissaan haamurajaa - mikäköhän lie tuo ko. haamuraja - jota lähestytään?

Hiukan yleistä historiatietoa verosta ja sen perinnästä:
Veroja on peritty niin kauan kuin maailmassa on ollut valtioita. Luontaistalouden aikaan veroja ei voitu maksaa rahalla, vaan maksu tapahtui tavarana. Verotuksen perustehtävä oli tuolloin sama kuin nykyäänkin on - siis varojen kerääminen julkisen vallan menoja varten.

Suomessa on ensimmäinen laki valtiollisesta tuloverosta säädetty vuonna 1865. Veroa perittiin tuolloin tulon määrän mukaan. Vauraimmat maksoivat tuloistaan valtiolle 1,2 prosenttia veroa.

Siihen aikaan ihmiset maksoivat veroja myös kunnalle - kuten nykyäänkin. Vuosisadan alkupuolelle asti kunnat perivät kuntaveronsa harkinnan mukaan niiltä, jotka vaikuttivat ja näyttivät varakkailta.

Kaupungeissa siirryttiin 1873 uuteen järjestelmään, jolloin kunnallisveroja alettiin periä tulojen perusteella. Maaseutukunnat seurasivat kaupunkien tekemää uudistusta myöhemmin.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917 lisääntyivät myös valtion menot. Suomi sai vuonna 1920 ensimmäisen pysyvän lain tulo- ja omaisuusverosta. Kuluneen reilun 80 -vuoden aikana verotusta on maassamme muutettu moneen kertaan taloudellisten tilanteiden muuttuessa.

Kunnallisvero on nykyään valitettavan tulosidonnainen, mikä johtuu kunnallisesta ansiotulovähennyksestä ja sen kohdentamisesta. Sen seurauksena valtaosa kuntalaisista maksaa kunnallisveroa vähemmän kuin mitä kunnallinen veroprosentti on. Kunnallisvero rasittaakin yhä enemmän keskituloisia veronmaksajia - suurituloisista puhumattakaan. Vesannolla todelliseksi maksettavaksi kunnallisveroksi tuleva tuloveroprosentti lienee jossakin 13%:n paikkeilla, vaikka kunnallisveroprosentti on 19,5 tällä hetkellä.

Laskennallinen kunnallisvero saadaan maksettavasta kunnallisverosta kunnan tuloveroprosentin ja kaikkien kuntien maksettavilla kunnallisveroilla painotetun tuloveroprosentin avulla. Vastaavasti lasketaan laskennallinen kirkollisvero.

Tässä pari esimerkkiä:
Leikitäänpä, että on olemassa kunnat A ja O. Laskettavaa kunnallisveroa vastaava verotettava tulo saadaan jakamalla kunkin kunnan maksettava kunnallisvero kunnan tuloveroprosentilla

--------------tuolvero----maksettava-----verotettava
--------------prosentti---kunnallisvero----tulo
Kunta A--------17%-------2 000--------11 765
Kunta O--------18%-----10 000--------55 556

Yhteensä------------------12 000--------67 321

Painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti saadaan jakamalla koko maan maksettavien kunnallisverojen yhteismäärä niitä vastaavilla verotettavilla tuloilla. Esimerkissä on käytetty koko maan lukuna edellä esitettyä kahden kunnan lukua, siis A + O = koko maan luku.

12 000 / 67 321 = 17,825%

Kunkin kunnan laskennallinen kunnallisvero saadaan jakamalla painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti kunnan omalla tuloveroprosentilla ja kertomalla näin saadulla suhdeluvulla kunnan maksettava kunnallisvero.

Kunta A 17,825% / 17% x 2 000 = 2 097

Kunta O 17,825% / 18 x 10 000 = 9 903

Yhteensä---------------------------12 000

Pelkkää matematiikkaa - eikö totta. Tarkkoja Vesannon kunnan lukuja ei meikämanne pysty esittämää kun ei ole - juuri nyt kun kirjoitan tätä tekstiä - käytettävissä kuntakohtaisia tarkkoja lukuja.

TÄMÄ ON MYÖS HYVÄ TIETÄÄ: Kuntien välillä toimii verontasausjärjestelmä, joka varmistaa jokaiselle kunnalle tuloja vähintään 90% kaikkien kuntien verojen keskiarvosta. Köyhien kuntien tuki rahoitetaan leikkaamalla rikkailta kunnilta.

Kuitenkin rikkailta kunnilta valtio leikataa tuloja enemmän kun antaa köyhille kunnille. Vuonna 2003 erotus oli n. 105 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 Vanhasen-Kalliomäen hallitus kasvatti eron n. 141 miljoonaan euroon.

Mitä me tästä opimme?
Frank Sinatra lauloi aikoinaan, että
"There isn't much that I have learned
Through all my foolish years
Except that life keeps runnin' in cycles
First there's laughter, then those tears."

Sanojen sisällön voisi kääntää lyhyesti vaikkapa vanhalla sananlaskulla "itku pitkästä ilosta". Kenties meistä jotkut oppivat rahanjaon toteutuksen vaikeuden ennenpitkää - liekö sillä oppimisella edes suurta merkitystä käytäntöön, kun se rahanjako näyttää AINA olevan yhtä vaikeaa - kuten FORTUMIN optioasiatkin sen jo ovat todistaneet - kun joiltakin tahoilta ollaa esittämässä optioiden jälkikäteistä poisperintää - huh, huh mihinkä sitä voi nykyään luottaa.

Näin se valtion (tai valtioenemmistöisen yhtiön) rahanjakopolitiikka vain toimii, vaihtoehdolilla KYLLÄ tai EI. Sitten uhitellaan ja syytellään - kun rahanjako ei ole toiminut oikein, vaikka varsinaisena päätöksentekijänä on ollut valtio ITSE tai ainakin sen ylimmät päätäntävallan käyttäjät - tavallisten veronmaksajien edustajat.

Kuntatalousmaailmassa valtio saattaan JOPA jossain vaiheessa jakaa HARKINNANVARAISTA AVUSTUSTA köyhille kunnille - raha - joka tosiasiassa on KUNTIEN OMAA rahaa, jota valtio EI VAIN ole MAKSANUT ajallaan VAIKKA OLISI PITÄNYT maksaa. On käytetty jälleen painotetusti tätä vaihtoehtoa EI - ei ainakaan täysimääräisenä.

Entäs sitten, jos sattuu tulemaan tämä ALUEKUNTAJÄRJESTELMÄ - jossa verotusoikeus on aluekunnalla - ja jonka pitäisi jakaa rahat alueensa PIENKUNNILLE. Kysynpähän vaan kuinka systeemi tulee toimimaan vaihtoehdoilla KYLLÄ tai EI.

Tässä pieni ajatus:

Pienen matkustajakoneen
reittilennolla lentoemäntä
tiedusteli matkustajilta,
haluaisivatko nämä päivällistä.

Mitä vaihtoehtoja on
valittavissa?" matkustajat kysyivät.

"KYLLÄ tai EI,
lentoemäntä vastasi.

VKO 38
Se on sitten näytönpaikka - meinaa - tämä yhteisen sosiaalijohtajan "aikaansaaminen" tänne Sisä-Savoon. Hyviä näkemyksiä ja kannanottoja varmaan löytyy - joka taholta - juuri sen puolesta miksi kuntien on HYVÄ lähteä mukaan tähän yhteishakkeeseen. Olen ymmärtänyt lähes jokaisen sisäsavolaisen kunnan hoitavan sosiaali-/perusturvajohtajuuttaan tällä hetkellä tilapäisjärjestelyin (SS 20.9.). Uskoisin ja toivoisin nimenomaan luottamushenkilötahoilla olevan halukkuutta yhteisen kuvion toteuttamiselle. Tosiasia lienee kuitenkin se, että näissä kuntayhteistyöasioissa me luottamushenkilöt olemme "pihvinä" kerrosten välissä - sillä virkamiehet toimivat starttaajina ...

"Kun tahtoa on, myös keinot löytyvät". Kunta ei tietenkään ole mikään soutuvene, jota voi soutaa ja huovata mielialan tai poliittisen pelin mukaan. Kyse on pikemminkin isosta risteilyaluksesta, joka kääntyy hitaasti - toivottavasti kokonsa - eikä kääntäjien periaatteiden vuoksi. Käännöksen, vaikka hitaankin, olisi tapahduttava jalat maassa - ilman turhaa uhoa kaikki tietävyydestä ja kaikki taitavuudesta, riittävän nöyränä, mutta samalla aktiivisesti ja tavoitteellisesti asioita ajaen. Silloin ehkä pääsisimme siihen, että tulevaisuuden ratkaisuja varten kirjoitetuille "nuoteille" löytyisi nykyistä useammin soittovalmiit soittajat.

Perus- ja hyvinvointipalvelut ovat olleet Suomessa perinteisesti pääasiassa kuntien tuottamia ja verovaroin kustannettuja. Nykyiset ja tulossa olevat HAASTEET luovat muutospaineita kunnalliselle palvelutuotannolle myös tällä sektorilla. On selvää, että jatkossa tarvitaan uusia tapoja ja toimintamalleja järjestää kuntalaisten ja yritysten tarvitsemat palvelut. Yksi uusi tapa tuottaa palveluja yhteisesti yli kuntarajojen ilman erillistä organisaatiota on juuri sellainen yhteistyö joka yhteisessä sosiaalijohtajamallissa tulisi meikämannen näkemyksen mukaan olemaan - ISÄNTÄKUNTAMALLI.

Isäntakunta ottaa vastatakseen naapurikuntien palvelut. Yhteinen toimielin on yksi kuntalain tarjoamista mahdollisuuksista kuntien yhteistoiminnan organisoimiseksi. Viime vuosina on yleistynyt tämä niin sanottu isäntäkuntamalli, jossa kunta hoitaa tehtävän yhden tai useamman muun kunnan puolesta. Kun jokin kunta hoitaa sopimukseen perustuen yhden tai useamman kunnan puolesta jonkin palvelutehtävän, voivat muut sopimuskunnat valita osan jäsenistä tehtävästä vastaavan kunnan toimielimeen - järkevää eikö totta?

Meillä täällä Sisä-Savossa on esimerkkinä Sisä-Savon kuntien yhteinen maatalouden lomitustoimi, joka on melko lähellä tätä isäntäkuntamallia. Hyvä isäntäkuntamalliesimerkki löytyy mm. naapuristamme Keski-Suomesta - Viitasaari/Pihtipudas akselilta, joilla on yhteinen;
- perusturvalautakunta
- sivistyslautakunta
- tekninen lautakunta ja
- ympäristölautakunta

Vuoden 2005 alussa on aloittanut myös toimintansa Siikalatvan terveyspalvelualue, jossa Haapavesi järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut neljälle naapurikunnalle. Yhteistyökuntia ovat Haapaveden kaupunki sekä Kestilän, Piippolan, Pulkkilan, Pyhännän ja Rantsilan kunnat.

Yhteistoiminnan tavoitteena on kustannustehokkuus, jota seurataan kuntakohtaiseen ja yksikkökohtaiseen kirjanpitoon pohjautuvalla seurannalla. Taloudellisena pohjana on yhteisesti sovittu kustannus- ja laatutaso. Tilaajakunnalle jää poliittinen harkintavalta siitä, mitä palveluja ne haluavat asukkailleen tuottaa.

Seudullinen yhteistyö ja sen järjestäminen saattavat edellyttää myös yksittäisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden tehtävien muuttumista, tehtävien ja organisaatioiden uudelleen järjestämistä ja jopa henkilöiden siirtymistä toisen kunnan palvelukseen. Tilanne voidaan nähdä mahdollisuutena, mutta myös epävarmuutta herättävänä ja pelottavana uhkana.

Onnistunut muutos edellyttää hyvin toteutettua muutosjohtamista ja ennakoivaa henkilöstöpolitiikkaa. Henkilöstön sitoutuminen muutokseen on onnistuneen muutoksen peruspilari. Paras keino vähentää muutosvastarintaa ja edesauttaa muutosta on tiedottaminen. On tunnistettava ja tunnustettava millaisia hyötyjä saavutetaan ja mitä menetetään. Tiedonkulku ja viestintä ovat onnistuneen muutostilanteen keskeisimpiä tekijöitä.

Kaikki me tiedämme, että täällä Sisä-Savossa, jos missä, on kuntayhteistyön eteen ponnisteltava yhdessä - ALOITETAAN TÄSTÄ - se hedelmällinen ja todellinen yhteistyö Sisä-Savon kuntien välillä ja jätetään "rusinoiden nyppiminen pullasta"
br/>
br/>br/>br/>br/>
Tässä pari ajatusta:

"Ystävät pitää hank
ia enne kuin niitä tarvitsee."

"Liiallinen keskittyminen sisäiseen tyytyväisyyteen voi estää menestymästä ulkoisesti."

VKO 37
Kouluverkkoasia on ollut meillä täällä vesantolaisessa kunnallispoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa melko tavalla "kestotuote" - viimevuosina - lähes samalla tavalla kuin tuo koiraverokysymyskin on ollut.

Valtuuston syyskausi aloitettiin (12.9.) äänestämällä kouluverkon laajuudesta. Äänestettävänä oli Vesamäen ja Niiniveden koulujen kohtalot.

Edellisellä valtuustokaudella oli tehty päätös ko. koulujen lakkauttamisesta syksystä 2006 alkaen. Alkukesästä 2005 tehtiin valtuustoaloite, jolla haettiin Vesamäen koulun toiminnalle vuosi jatkoaikaa.

Valtuustoäänet menivät kuusitoista(16) vastaan ja viisi(5) puolesta. Kuusitoista äänestäjää oli aikaisemman päätöksen kannalla (myös meikämannen ääni) - siis Vesamäen ja Niiniveden koulut lakkautetaan syksystä 2006 alkaen - viisi vastusti lakkauttamista.

Isoja ja vaikeita asioita, katsoipa niitä miltä suunnalta tahansa. Tätä kouluverkkoasiaa on tämän syksyn aikana käsitelty sivistyslautakunnassa ja kunnanhallituksessa, molemmissa "päätöksentekofoorumeissa" päätös on ollut sama kuin valtuustopäätökseksikin tuli (kunnanhallituksessa jätettiin yksi eriävä mielipide), mutta ainoastaan valtuustossa äänestettiin - joka olikin odotettavissa. Demokratia on meikämannen mielestä - jälleen kerran - puhunut päätöksenteossa.

Seuraavassa hiukan Suomalaisen koululaitoksen historiaa:
Kansakoululaitos on perustettu Suomessa 1860-luvulla. Helmikuun manifestin aattovuonna 1898 annettu piirijakoasetus levitti kouluja SYRJÄKYLIINKIN. Suomen koululaitos kehittyi siten, että vuosisadan vaihteessa jo 1/3 lapsista sai kouluopetusta ja määrä nousi 1910-luvulle siirryttäessä yli puoleen. Myös muualla kuin koulussa annettiin opetusta ja Suomessa lukutaito olikin kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkealla tasolla.

Väestön sivistyksen kannalta merkittävin uudistus on laki yleisestä oppivelvollisuudesta vuodelta 1921. Kaikki lapset olivat oppivelvollisia ikävuosina 7-13 vuotta. Tämän lisäksi aloitettiin jatko-opetuksen suunnittelu ja myöhemmin toteutus. Lukutaidottomuus laski nopeasti alle 1%:n.

Nykyään Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu yhdeksänvuotisesta yleissivistävästä peruskoulusta, jota ennen lapsilla on oikeus osallistua vuoden kestävään esiopetukseen, toisen asteen koulutuksesta, johon kuuluvat ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus sekä ylimmästä, korkea-asteen koulutuksesta, jota annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutustasoilla.

Kunnan peruspalveluihin kuuluu KOULU. Voidaankin kysyä onko yhteiskuntapolitiikka muuttunut lyhytnäköiseksi ja näköalattomaksi, kun kouluja lakkautetaan. Kysymyksen ymmärtää siitä näkökulmasta, jos päätöksiä KOULUJEN LAKKAUTTAMISISTA tehdään vain ja ainoastaan KUNTATALOUDEN TASAPAINOTTAMISEN näkökulömasta, eikä oppilaiden VÄHENEMISEN TAKIA.

Kun Vesannolla tehdään kyläkoulujen lakkauttamispäätöksiä, niin kyseessä on sekä oppilaiden vähenemisestä, että kuntatalouden tasapainottamisesta johtuva päätös - päätös - joka on raskas kaikille, myös meille päätöksentekijöille.

Kaikkien kunnan tuottamien palveluiden kohdalla joudutaan miettimään mihin on varaa ja kuinka palvelu tuotetaan/toteutetaan ja mitkä palvelut ylipäätään ovat tarpeellisia kunnan tuottamina. Kyläkoulujen lakkauttamisessa ei ole kyse siitä, etteikö oppilaat saisi opetusta myös jatkossa, vaan kyse on siitä millä tavalla palvelu tuotetaan/toteutetaan - vanha sanonta ajat muuttuvat Eskoseni sopinee myös tähän yhteyteen

Koulutus on Suomessa PERUSOIKEUS. Jokainen Suomessa asuva on oikeutettu saamaan maksutonta perusopetusta. Perusasteen jälkeen koulutus on pääasiassa maksutonta ja se oikeuttaa valtion opintotukeen.

Meikämanne näkee nykyisessä koulutuspolitiikassa yleisesti olevan määrällisiä ja laadullisia puutteita alueellisesti. Koulutuksen eriarvoisuutta Suomessa lisää maamme poikkeuksellinen asutusrakenne. Epätasa-arvo vallitsee pohjoisen ja etelän välillä. Pohjoisen pienissä kunnissa on vähemmän valinnanmahdollisuuksia kuin etelän suurissa asutuskeskuksissa. Voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on pienten koulujen lakkauttamisen merkitys haja-asutusalueille ja yleensä maaseudun kehittymiselle - kun lakkauttaminen on vielä PAKON SANELEMA VAIHTOEHTO, kuten Vesannolla on ollut.

Koulutus näyttää olevan myös maakuntatasolla keskushakuista, harvaan asutuilla alueilla on ongelmia. Koulutuksen tulee vastata kysyntää, jolloin teollisuuden ja kaupan sijoittumisen ehdot täyttyvät isoissa taajamissa paremmin, kuin haja-asutusalueilla. Taajaman väestömäärä näyttää vaikuttavan koulutuksen volyymiin, laatuun ja monipuolisuuteen - meikämanne voi perustellusti esittää näkemyksensä, jonka olen saanut varsinaisen leipätyöni kautta - näköalapaikalta koulumaailmaan.
Niin se Vesannon lukio - saas nähdä "pitkässäjuoksussa" kuinka käy?

Tässä pari ajatusta mietittäväksemme.

"Useimmat ihmiset kuluttavat itsensä loppuun yrittäessään tehdä kaiken mitä pitävät velvollisuutenaan - eivätkä ikinä pääse tekemään sitä mitä haluaisivat."
-Kathleen Winsor-

Äitini sanoi minulle: "Jos sinusta tulee sotilas, pääset varmaan kenraaliksi. Jos sinusta tulee munkki, niin pääset vielä paaviksi." Mutta minusta tulikin maalari ja minä päädyin Picassoksi.
-Pablo Picasso-

VKO 36
Koiravero - tämä kummajainen - joka näyttää tulevan vuodesta toiseen yhdeksi tärkeimmistä asioista kunnallisessa päätöksenteossa. Tosiasiassa koiraverolla ei kunnan taloudellista tilannetta ratkaista - ei ei sinnepäinkään. Tämä koiraveroasia oli myös kotikuntani kunnanhallituksen (5.9.) asialistalla. Asiasta äänestettiin ja meikämanne nosti kättänsä koiraveron perimisen puolesta. Äänestystulos toi kuitenkin enemmistön koiraveron vastustajille - saas nähdä valtuustossa?

Maakunnallinen "avviisi" näytti kirjoittavan kuluvalla viikolla meidän kunnanhallituksen asioista, juttu, joissa oli uutisoitu vain koiraveroon liityvää. Paikallislehti uutisoi Ruusuke/RaskasMummola hankkeesta ja kouluverkkokysymyksestä - koiraveroon liittyvä päätös oli niin ikään ylittänyt uutiskynnyksen kunnanhallituksen käsiteltävinä olleista asioista - tämä tärkeä asia, jolla saattaa olla kauaskantoiset seuraamukset myös kuntatalouden osalta? - mm. Vesannon kunnan itsenäisenä säilymisessä - puhumattakaan äänestäjien tulevaisuuden käyttäytymisestä vaaliääniään antaessaan - ISO ASIA TÄMÄ KOIRAVERO NÄYTTÄÄ OLEVAN. Kiitos lehdille, että uutisoivat ko. asioista - päätösten ja asioiden julkituomien on aina HYVÄ ASIA.

Meikämannelle tuli koiraverosta niin ISO asia, että tutustuin lakiin ja tässäpä laista muutamia poimintoja:

1§. Koirasta on sen mukaan kuin tässä laissa säädetään suoritettava vuosittain koiraveroa sille kunnalle, jonka alueella koiraa edellisen kalenterivuoden (verovuoden) päättyessä on pysyvästi pidetty. Kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6§:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7§:ssä tarkoitettua verolippua.

2§. Velvollinen suorittamaan koiraveroa on koiranomistaja, jonka omistuksessa koira on ollut verovuoden päättyessä. Mitä koiranomistajasta on tässä laissa säädetty, koskee alaikäisen lapsen holhoojaa, jos koira on lapsen omistuksessa.

3§. Koiravero on enintään 50 euroa, sen mukaan kuin kunnanvaltuusto päättää.

4§. Koiraveroa ei suoriteta:
1) koirasta, joka verovuoden päättyessä on viittä kuukautta nuorempi;
2) koirasta, jonka omistaa valtio tai jonka elatuskustannukset suoritetaan valtion varoista;
3) koirasta, jota käytetään porojen paimentamiseen;
4) invalidin tai aistiviallisen apu- ja opaskoirasta;
5) maanpuolustus- tai väistönsuojelutehtäviin todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu luovuttamaan näihin tarkoituksiin;
6)vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu tarvittaessa luovuttamaan poliisiviranomaisen käyttöön;
7) koirasta, jonka omistaa vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa, jos he eivät ole Suomen kansalaisia; sekä
8) koirasta, jota eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa annetun asetuksen (334/71) mukaisesti käytetään asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin.

5§. Joka verovuonna on saanut koiran omistukseensa, on velvollinen viimeistään seuraavan vuoden helmikuun kuluessa ilmoittamaan koiransa sen kunnan kunnanhallitukselle, jonka alueella hän koiraa pysyvästi pitää. Jos tehtävä on johtosäännössä määritelty viranhaltijalle, ilmoitus on tehtävä tälle ...

6§. Koiranomistajan on tehtävä koirasta muutosilmoitus, jos verovuoden aikana:
1) koiran pysyväinen pitopaikka on muuttunut toiseen kuntaan,
2) koira on luovutettu uudelle omistajalle tai
3) koira on kuollut ...

7§. Koirasta, josta on suoritettava koiraveroa, tulee kunnanhallituksen tai johtosäännössä määrätyn viranhaltijan vuosittain kirjoituttaa koiraverolippu, johon on merkittävä:
1) koiranomistajan nimi ja osoite;
2) koiran tuntomerkit, ikä ja nimi; sekä
3) veron määrä, maksuaika ja maksupaikka ...
...

11§. Sillä, jolle koiravero on määrätty, on oikeus tehdä kunnanhallitukselle tai johtosäännössä määrätylle viranhaltijalle kirjallinen oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa määräämisvuoden alusta lukien. Koiravero on suoritettava siitä huolimatta, että koiraveron määräämiseen on haettu muutosta.

Edellä muutamia kohtia LAKI KOIRAVEROSTA. Laki sisältää kaikkiaan 19 pykälää. Laista löytyy apu moneen koiraveroon liittyvästä menettelytavasta.

On se vaan niin IHMEELLISEN IHANAA tämä maailma ja ajankulku täällä maailmassa - kuinka koiraverosta voi tulla niin tärkeä asia vuodesta toiseen, kun on tullut - asia, joka ylittää AINA maakunnallisen uutiskynnyksen helpommin kuin nämä toiset tämänhetkiset kysymykset täällä kotikunnassani, joita ovat mm.
- kunnallisveron nostamisaikeet (joka jäi päydälle) tai tämä
- Ruusuke/RaskasMummola -hanke ja
- kouluverkkopäätöksen uudelleen auki repiminen,
näissä kaikissa on kuitenkin kysymys vähintään kymmenistä tuhansista, ja joissakin, jopa useista sadoista tuhansista euroista ja asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia vesantolaisia ainakin rahallisesti - aivan toisella tavalla kuin koiraverokysymys. Uutiskynnysten ylittäminen tulee - ja on jo osin näyttänyt tulleenkin - kullekin asialle vuorollaan.

Näin se vaan näyttää menevän tämä asioiden priorisointi - tässä on tietenkin mukana myös sitä humoristihakuisuutta, joka useaasti sävyttää meidän savolaisten päätöksentekoa ja niiden uutisointia - hyvä näin.

Tässä pari ajatusta:

"Suurissa asioissa ihmiset esiintyvät sellaisina kuin heidän tulee esiintyä, pienissä sellaisina kuin ovat."
- Chamfort -


"Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme.
Erinomaisuus ei ole teko vaan tapa."
- Aristoteles -


VKO 35
Viikko on ollut mielenkiintoinen. On kuunneltu ja nähty OAJ:n näkemys lomautuksista.
OAJ:n järjestämä "neuvonpitotilaisuus" vesantolaisille opettajille - jossa sain olla mukana - herätti meikämannella monenlaisia ajatuksia kuunnellessani joidenkin opettajien kannanottoja ja ajatuksia heihin itseensä kohdistuvista lomautuksista, joissa on kyse - vain ja ainoastaan - säästämistarkoituksessa meidän kaikkien vesantolaisten yhteisestä edusta ja mm. opettajien oman kotikuntatyönantajan taloudellisen tilanteen helpottamisesta. Eivätpä ole säästötoimiin liittyvät lomautukset ja niiden toteuttamiset yksinkertaisia asioita näin kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen - eivätpä ole.

Vesannon keskikoulun 50-vuotisjuhla pidettiin perjantaina (2.9.). Juhla oli hyvä, onnistunut ja mieleenpainuva. Meikämannella oli ilo ja kunnia lausua tervehdyssanat juhlassa. Tässä tekstikopio:

"Arvoisat Juhlavieraat - hyvät entiset ja nykyiset rehtorit, opettajat, oppilaat ja opiskelijat, kouluhenkilökunta

on hienoa, että olette täällä juhlistamassa Vesannon keskikoulun perustamista ja sen mukanaan tuomaa Vesantolaista koulukulttuuria, joka tässä merkityksessään on saanut alkunsa syyskuun 1. päivänä 1995.

Pohtiessani tervetuliaissanojeni rakennetta mielessäni pyörivät kaksi avainsanaa:

Tieto
ja
Vesannon keskikoulu

Tieto, joka on jo kreikkalaisen filosofi Platonin ajoilta, 400-luvulla eKristusta, määritelty PERUSTELLUKSI TODEKSI, USKOMUKSEKSI.

Tämä tarkoittaa sitä, että voidakseen sanoa oikeutetusti TIETÄVÄNSÄ jotakin
- täytyy olla asiaa koskeva USKOMUS
- uskomuksen on oltava TOSI
- ja on oltava PERUSTELU uskomukselle.

Niillä ihmisillä, jotka noin 50 vuotta sitten ovat olleet tekemässä päätöksiä Vesannon keskikoulun perustamisesta
- heillä on pitänyt olla myös Platonin tarkoittama TIETO, USKOMUS ja PERUSTELU.

TIETO
- tieto siitä, että oppiminen on tärkeää, ei vain työuralle, vaan että tieto ja tiedonhankinta ovat osa elämänhallintaa

USKOMUS
- uskomus siitä, että tavoitteemme on tietoon perustuva ja realistinen, kauaskantoinen ja, että vesantolainen maalaiselämäkin tulee tarvitsemaan keskikoulua

PERUSTELU
- perustelu sille, että TIETOMME ja USKOMUKSEMME ovat oikeita ja ihmiset kaipaavat enenevässä määrin TIETOA; osa tutkimisen halusta ja luonnollisesta tiedon janosta, osa saadakseen vaihtelua ja ajankulua, osa saavuttaakseen yhteiskunnallisen aseman ja arvonantoa ja osa loistaakseen tietämyksellään vaikkapa väittelyssä.

Mitkä olivat 50-luvun koululaisten tiedonhankintakeinot verrattuna nykypäivän oppilaisiin ja opiskelijoihin täällä Vesannolla?

Voi kai sanoa, että tiedonlähteet olivat tuolloin pitkälti vanhemmat, opettajat ja perinteiset kansakoulut.
Tietotekniikka oli tuolloin HEIKOSTI TUNNETTUA maaseutukodeissa, josko tuota joka paikassa tunnettiin lainkaan - ja nyt, kuten tiedämme, tiedonhankinnan välineet ovat täysin muuttuneet ja samalla maantieteellisen sijainnin merkitys, tässä mielessä, on hävinnyt - tältä suunnalta ovat tulossa ja jo tulleetkin myös monet koulumaailman nykyhaasteista - kuten mm. virtuaalioppimisympäristö.

VESANNON KESKIKOULU, niin se entinen TIETOPAJARAKENNUS tuolla kirkonkylän eteläisellä laidalla Sonkarintien varrella, jonka ohitse kuljen päivittäin - se rakennus on mielessäni aina kun puhutaan Vesannon keskikoulusta. Kouluna olemisen jälkeen tuo rakennus on ollut monenlaisessa suunnitelmassa ja käytössä mukana - nyt sen rakennuksen seinässä lukee TYÖPAJA - TIEDON ja TIEDONHANKINNAN paja myös nykyisellään.

On HIENOA, että viisikymmentäluvulla Vesannolla on TIEDETTY tehdä PERUSTELTU päätös perustaa Vesannon keskikoulu - päätös, joka on perustunut USKOMUKSEEN, ja on myöhemmin tuonut mahdollisuuden Vesannon lukiolle.

Näistä opinahjoista ovat monet tässäkin tilaisuudessa mukana olevista juhlavieraista saaneet perusteltua uskomusta ja tietoa jokapäiväiseen elämään, kuten myös jatko-opiskeluille.

Tervetuloa juhlistamaan Vesannon keskikoulun perustamisen 50-vuotistaivalta - olette SYDÄMELLISESTI TERVETULLEITA."

2.9.2005 sivistyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Kovanen

VKO 34
Kun perjantaiaamuna (26.8.) avasin tämän maakunnallisen "avviisin" Savon Sanomat, oli siellä taas yksi ehdotus projektipäällikkö Jukka Petomäen näkemyksenä kuntauudistuksesta. Tuon ehdotuksen mukaan jäljelle jäisi 20 kuntaa joilla olisi tämä ns. veronkato-oikeus. Nämä kunnat jakaisivat verorahat muille alueen pienkunnille - niille kunnille joilla ei olisi veronkato-oikeutta. Mitäköhän tuo sitten tulisi tarkoittamaan käytännössä - tuo rahanjako.

Ajatellaanpa rahanjakoa jo nykyisten jakajien osalta - vaikkapa siitä näkökulmasta, että valtio on rahanjakajana - kuinka rahanjako toimii syrjäseuduille päin. Esimerkkinä voi rahanjaon osalta tarkastella sosiaali- jaterveyspalvelujen rahoitusta ja sen riittävyyttä. Meikämanne ei oikein jaksa uskoa NYT EHDOTETUN järjestemmän toimivuuteen. Näin Vesannon näkökulmasta katsoen rahanjaon väliin tulee yksi "byrokraatti" lisää tuo ALUEKUNTA.

Aluekuntamallin toimivuuden osalta julkishallinnossa tarvitaan ainakin entisten asioiden poisoppimista ja uusien asioiden uudelleen oppimista, jolloin yrityselämästä haettavat oppimismallit voisivat olla julkishallinnossa opittuja oppeja paremmat.

Uuden oppimisen suhteen elämä ei lähde siitä, että ihmisiä pakotetaan, vaan oppimisen on oltava oma-aloitteista ... menestyminen elämässä on vapaaehtoista!!?. On olemassa paljon keinoja millä menestymistä sekä oppimisen perillemenoa voidaan auttaa. Oppimisen perusasioita on se, että pystyy muuttamaan käyttäytymistään tai haluaa oppia uutta tuntematta siihen pakotetta muualta kuin itsestään päin. Tehdyistä virheistä yleensä opitaan hyvin tai ainakin pitäisi oppia.

Kuntaministeri Manninen ja valtiosihteeri Mykkänen ovat molemmat kokeneita "oppijoita" ja toimijoita kuntasektorilla. Ihmettelen vain kuinka he aikaisempien oppimistensa perusteella viitsivät edes ajatella 20 aluekuntajärjestelmän toimivuutta nimenomaan rahanjaon näkökulmasta - sillä rahanjaon onnistuminen on koko aluekuntamallin perusjalka. Herää kysymys minnekä herrojen oppi on kadonnut vai eikö se ole mennyt perille.

Entäs jos laitetaan ensiksi sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi valtakunnallisesti - nimeenomaan käytettävissä olevien raharesurssien osata ja vasta sitten aloitetaan tämä aluekuntien rakentaminen - jos jää rahaa.

On jotenkin "iirrooonista" yrittää haukata tätä kuntauudistusasiaa kerralla, joka koskettaa jokaista maassamme asuvaa ihmistä ja yrittää selvittää samanaikaisesti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta - nimenomaan rahan riittävyyden näkökulmasta, joka myös kosketttelee jokaista maamme asuksta, mutta hiukan eri tavalla kuin kuntajakokysymys. Kuitenkaan sitää rahaa ei ole jaossa yhtään enempää, pikemminkin päinvastoin. Sitten kun saadaan sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi, niin niiden toimintapohjalta voidaan rakentaa myös toimiva kuntajärjestelmä.

Voidaan tietenkin kysyä miksi ei rakennettaisi ensiksi toimivaa kuntajärjestelmää ja niiden pohjalta sitten toimiava sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmä. Mielestäni olemassaoleva kuntajärjestelmä toimii JO, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusjärjestelmä syö toimivalta kuntajärjestelmältä rahoitus- ja toimintapohjan.

Laitetaampa siis asiat tärkeysjärjestykseen (priorisoidaan) ja käytetään jaossaolevat rahat sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden "rakentamiseen", niin aivan varmasti nykyinen kuntajärjestelmäkin tulee toimimaan. EI ETSITÄ SYYPÄITÄ VAAN ETSITÄÄ PÄÄ SYITÄ.

"Aina kun elämisen laatu laskee, tulee pysähtyä
miettimään, minkä osaaminen loppui kesken.
- kauko kivilehto -


VKO 33
Kunnallispoliittinen syksy tuo tullessaan muutamia kohtuullisen haastavia asioita, joista mainitakseni terveyskuntyhtymään liittyvät "kädenväännöt", kouluverkkopäätöksen uudelleen auki repiminen ja kuntatalouteen liittyvinä säästötoimina henkilöstön lomauttaminen.

Nyt kun joudumme lunastamaan valtuustossa tekemämme päätöksen kunnan henkilöstön lomauttamisesta ja organisoimaan lomautuksen toteuttamisen - kysytään niitä koulussa opittuja ja opetettavia ryhmtyötapoja ja -taitoja.

Niin se lomautuksen toteuttaminen, siitä ei näyttäisi tulevan helposti ja yksinkertaisesti toteutettava "jobi". Kuka tahansa ryhmätyöskentelyä harrastanut tai sitä harrastamatonkin löytää esimerkkejä, ja jopa omakohtaisia kokemuksia asioista, joita on pitänyt viedä yhdessä eteenpäin pakon sanelemassa tilanteessa - pakkopullaa mikä pakkopullaa - on hyvin yleinen lähtöasenne ja silloin lopputulos saattaa hiukan "ontua" tavoitteesta. Mutta jospa se tästä, kun tarkistelemme asenteitamme.

Tämän päivän johtamismenetelmissä ryhmätyöskentely on välttämätöntä. Tässä lomautusten toeteuttamisessa ryhmien tulee meikämannen mielestä muodostua hallintokunnittain ja kullakin hallintokunnan edustajalla tulee - TYÖNANTAJAN EDUSTAJANA - olla halu, osaaminen ja kyky toimia ryhmäjohtamisen spesialistina, jolloin uskottavuus on avainasana.

On olemassa ainakin neljä ryhmätyötapaa:

1) SANELU: yksi ryhmän jäsenistä muotoilee lopputuloksen tyystin ja muut ovat lopputukokseen vaikuttamatta. Ryhmätyötapana siitä voidaan käyttää nimitystä diktaatti tai sanelu; johtamistyylinä siitä on totuttu käyttämään termiä autokraattinen.

2) KOMPROMISSI; haetaan keskimääräisratkaisua, ratkaisua joka lähenee osallistujien lähtökohtien keskiarvoa.

3) INTEGROIVA RYHMÄTYÖ; kootaan yhteen ryhmän resurssit kokonaisratkaisuksi, jolloin johtamistyylinä sitä vastaa integroiva johtaminen.

4) SYNERGINEN RYHMÄTYÖ: ryhmä luo jotain uutta ja enemmän kuin sen jäsenten asiantuntemusten summa on yhteensä.

Että siitä vaan hallintokunnat valitsemaan työtapoja. Uskottavuus -sanan meikämanne haluaa alleviivata kolminkertaisesti. Niin tärkeä se on myös tässä lomautusten toteuttamiskysymyksessä. Kaikkien on uskottava, että nyt tarkoitetaan täyttä totta. Jokaisen mukana olevan henkilön ominaisuuksista kaikkein keskeisin onkin meikämannen mielestä AITO KIINNOSTUS IHMISESTÄ. Vasta kun tuntee alueensa ihmiset ja heidän taustansa voi siltä kautta paremmin ymmärtää heitä, tällöin yhteistyö voi olla antoisampaa. Toinen tärkeä ominaisuus on rehellisyys. Epärehellisyysrikkeitä ei voi antaa anteeksi. Rehellisyydellä meikämanne ymmärtää myös tässä yhteydessä laajasti tosiasioiden tunnistamisen ja tunnustamisen, sen että uskalletaan katsoa totuutta silmiin ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä - tiedetään ja halutaan tietää mistä on kysymys.

Platonin ajoista lähtien TIETO on määritelty perustelluksi todeksi, uskomukseksi (käsitykseksi). Tämä tarkoittaa sitä, että voidakseni sanoa oikeutetusti, että tiedän jotakin
1) minulla täytyy olla asiaa koskeva USKOMUS
2) tuon uskomuksen on oltava TOSI
3) minulla on oltava PERUSTELU uskomukselleni.

Nämä kaikki kolme ehtoa ovat välttämättömiä: (1) En voi tietää, että ulkona sataa, ellen usko, että sataa. Olisi hyvin omituista, jos joku sanoisi: "Tiedän, että ulkona sataa, mutta en usko, että sataa." (2) Uskomuksen on oltava tosi, koska on mahdotonta tietää epätosia asioita. Jos joku väittäisi vakavissaan tietävänsä, että maa on litteä kuin pannukakku, kukaan normaali ihminen ei voisi myöntää, että hän todella tietää sen - olkoon hän miten vakuuttunut asiasta tahansa. (3) Uskomuksen on oltava perusteltu, koska muuten pelkkä onnekas arvaus voisi käydä tiedosta. Jos joku sanoo vuonna 2005: "Tiedän, että Matti Vanhasesta tulee seuraava presidentti", hänen ei voida sanoa todella tietävän sitä, vaikka sattuisikin hänen kannaltaan niin onnekkaasti, että Vanhasesta tulisi presidentti vuonna 2006.

Näin sivistyslautakunnan puheenjohtajana voin PERUSTELLUSTI USKOA siihen TOSI -tietoon, että vuoden 1999 alusta voimaan tulleen perusopetuslain 23 pykälän mukaan koululukuvuodessa on 190 työpäivää. Kunnilla ei ole mahdollisuutta vähentää säädettyjen työpäivien määrää. Perusopetuslain mukaan oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oppilaanohjausta jokaisena koulun työpäivänä. Samaisen lain mukaan opetusryhmät on muodostettava siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa suunnitelman tavoitteet. Oppilaalle on säädetty myös oikeus turvalliseen opetusympäristöön.

Todettakoon että lomauttaminen ei ole laitonta. Lomautukset eivät kuitenkaan saa uhata oppilaan oikeuksien toteutumista - juuri siitä syystä ja sen vuoksi tarvitaan RYHMÄTYÖTAITOJA, niin lomautusten toteuttamisen suunnitteljoilta kuin lomautukseen osallistuvalta henkilöstöltä, sillä kaikkiahan ei lomauteta yht'aikaa. Meikämanne toivoisi, että kaikki asiaan liittyvä - myös negatiivinen puoli - voitaisiin hoitaa SIVISTYNEEN TYYLIKKÄÄSTI, sillä vain sivistynyttä samasta suunnasta yhteiseen "hiileen" puhaltamista voi sivistyneiltä ihmisiltä odottaa.

Kuntatalouden osalta olemme sellaisten tosiasioiden edessä, että tämäkin lomautus on VAIN PAKKO TOTEUTTA - lomautuksen tyylipisteet saadaan sitten jälkikäteen, jotka tulevat niin suunnalta kuin toiseltakin, jos ovat tullakseen. Joitain epävirallisia pisteitä on jo jaettu ja ne eivät nääyttäisi ounastelevan RYHMÄTYÖTAPOJEN parhaimmistoa lopullisten tyylipisteiden jaossa.
Lomautusta voi katsella myös tästä "perspektiivistä".
SE ON NIIN
RASKASTA,
KUN ON PAKKO
JA NIIN HELPPOA,
KUN SITÄ HALUAA."

VKO 32 PÄÄTÖS ITSESI MUUTTAMISESTA!!???
Kun syksy saa ja monet tähän vuodenaikaan liittyvät asiat käynnistyvät, kuten esim. meikämannen kunnallispolitiikkakuviot ja samoin jatko-opiskeluuni liittyvät asiat alkavat aktivoitua, tekevät syksyllä monet ihmiset, poliitikotkin, tulevaisuuteen "kurkottavia" päätöksiä ja asettavat tavoitteitaan tuleville haasteille.

Tulevaisuuteen liittyvä "tavoite" voi olla myös päätös itsensä muuttamisesta - ajatuksella TEE ITSENÄINEN HUIPPUJUTTU.

Alla pieni "muistio" huippujutun toteuttamisen helpottamiseksi näin "vapaasti" ajatellen, sillä tuo poliittinen paitsio tai ainakin poliittinen tyhjiö, kesän jälkeen, on vielä meikämannella meko totaalista, ja juuri siitä syystä voin ajatella vielä vähän näin vapaammin tulevia yhteisiä politiikantekomahdollisuuksia, niitä HUIPPUJUTTUJA - ehkä juuri ne ovat parhaimmillaan niitä ITSENÄISTEN PERSOONATYYPPIEN TEKEMIÄ KOMPROMISSEJA, joita kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan.

Niin, ja sen varsinaisen muutoksen tekeminen, se menee näin; aluksi muuttuvat ihmiset, sitten asiat. Tulos syntyy - jos syntyy - mielikuvilla ja vapaasta ilmapiiristä. Miten norsu muuttuu gepardiksi, jolla on pöllön viisaus - alkaa haiskahtaa haasteelta. Kuinka massiivinen, harmaa, hidaskäänteinen toki luotettava otus vaihtuu värikkääksi, nopeaksi, rohkeaksi ja ratkaisuja hakevaksi viisaaksi eläimeksi.

HUIPPUJUTUT liittyvät melkein kaikkeen: täyskäännökseen, työhön, organisaation muuttumiseen, markkinointiin, politiikkaan ...
Löydätkö itsesi seuraavista tyypeistä:
A) on agressiivinen, kilpailullinen ja vaativa. On parhaimmillaan kriisivaiheessa, muutoksessa ja uusissa tilanteissa.<;br/>B) on puhelias, sosiaalinen ja kommunikoiva. Sopii positiiviseen kasvuun, palvelualalle ja positiivista ilmapiiriä luomaan.
C) on huolellinen, tasainen ja järjestelmällinen. Onnistuu rutiinien parissa ja vakaassa ympäristössä.
D) on täsmällinen, looginen ja täydellisyyttä palvova. Korostaa sääntöjä, on omimmillaan asiantuntijoiden joukossa.
Mikään edellä mainittu tyyppi ei liene sinäänsä huonompi toista. Vasta tyyppien yhdistelmillä, joissa eri lajien suhteet ohjautuvat tilanteen ja haasteen mukaan, päästään tehokkaaseen, onnistuvaan toimintaan.

10 x HUIPPUJUTTU

1. Muutos alkaa ihmisestä. Muuten ei voi muuttaa asioita. Ihmisten kanssa on keskusteltava, jotta he oppisivat ymmärtämään mistä on kysymys.

2. Persoonatyyppien sekoitus on tärkeä yrityksen onnistumiselle. Niiden suhteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Oikea työ on löydettävä oikealle persoonalle.

3. Tiimi päättää. Yhdessä päätetään mitä kukin tekee ja miten tiimi toimii. Esteet katoavat ihmisten ja työtehtävien välistä.

4. Tiimin päätyönä on muutos. Tiimi valaa jäsenten muutosuskolla luottamusta ja sitoutumista päätöksiin.

5. Mielikuvilla, motivaatiolla ja ilmapiirillä tehdään tulosta. Niiden muutoksia mitataan ja seurataan eri "mittareilla".

6. Virheen tekeminen on sallittua. VIHAA virhettä ennen sen syntymistä ja JUMALOI sitä sen syntymisen jälkeen. Näin opit aidosti.

7. Älä sokeasti monista onnistumista. Analysoi toimintatapaa aina uuden tilanteen ja asian/asiakkaan mukaan.

8. Markkinointitoimet pitää aina kohdentaa asiakkaan ja tuotteen mukaan.

9. Markkinointia, varsinkaan mediamarkkinointia ei pidä tehdä, jos se ei aiheuta ärsytystä.

10. Kauppaa tehdään ihmisten välillä. Älä usko yritysten välisiin suhteisiin, vaan usko ihmisten välisiin suhteisiin.

HAETAAN UUSIA ARVOJA
- avoimuus
- toisten ihmisten ja heidän osaamisensa arvostaminen
- hyvä itsetunto
- sivilirohkeus
- asiakas on aina kunkku

Avataan ovet, kaikki keskustelevat ja jokainen voi tulla sisään ja mennä ulos. Kaikilla on velvollisuus tukea toistensa työtä. Kellään ei ole oikeutta pilata toisen tekemää työtä.
Muutosvastarinta on yleensä erittäin suurta. Vie aikaa, ennen kuin se poistuu. Ainoa mikä auttaa on avoin keskustelu.

TIIMI TOIMII JA SEURAA
Tiimissä käydään asioita ja henkilöitä läpi, jotta opittaisiin ymmärtämään erilaisuuden voima. Vaikka "inhoan" tuota ihmistä arvostan hänen persoonassaan sitä vahvuutta ja ammattitaitoa, jota minulla itselläni ei ole ja jota en osaa.
Luo mielikuvia, älä anna "piiruakaan periksi". Jokainen vaikuttaa siihen millaisen mielikuvan luomme itsestämme. Mielikuvilla tehdään tulosta.
Tiimi seuraa mielikuvan, ilmapiirin ja motivaation muutoksia enemmän kuin nettotulosta. Tiedämme, että jos nämä asiat ovat kunnossa, nettotuloskin on varmasti kunnossa.

PITÄÄ OLLA HUIPPUJUTTU
Pitää olla huippu siinä jutussa jonka tekee. Jos teet vaikka KIRJANPITOA, niin tee se sillälailla, että tunnet, että tää on huippujuttu. ETTÄ SE ON AIVAN EXTRAORDINARY.

MINÄ KÄYNTIKORTTINA
Kaikille kanssaihmisille muodostuu tietty kuva sinusta sen mukaan miten sinä käyttäydyt, puhut ja miltä näytät. Käyttäytymisetiketti on luotu helpottamaan ihmisten välistä kanssakäymistä uusissa tilanteissa. Säännöillä ja niiden noudattamisella pyritään antamaan tukea luontevalle käyttäytymiselle. Hyvä käyttäytyminen on luontevaa käyttäytymistä. Luontevaan käyttäytymiseen kuuluvat, sekä toisten ihmisten huomioiminen, että toisen erilaisuuden tunnustaminen ja ymmärtäminen.

Edellä esitettyyn kirjoitelmaani sisältyy mukailemiani otoksia 1990 -luvulla ilmestyneestä Facta -lehdestä.

NIINPÄ NIIN. Ensiviikolla palaan kirjoituksissani kunnallispoliitiikan avoimelle kentälle, juuri kunnallispolitiikkaan liittyvien EXTRAORDINARY -asioiden pariin.

Talousahdingossa kamppailevan kuntatalouden slogaaniksi voisi ottaa vaikka seuraavan Esa Sievisen "tokaisun".

"Huipulla ei voi matkia muita. On luotava itse uutta."
- uintivalmentaja Esa Sievinen (HS 12.1.-94) -



KESÄKUULUMISIA
Kesäloma, tällä kertaa enemmän MANUAALISESTI surffailtuna (ruohonleikkurilla) kuin DIGITAALISESTI (netissä), on ONNISTUNEESTI takana. Jos netistä oli jotain hyötyä kesäloman vietossa, herätti se myös kysymyksiä. Esimerkiksi; miksi kotitietsikkani ei leikaa pihanurmea vaikka surffailisi kuinka?

Palvelujen moniarvoisuus kasvaa ja vapaan kilpailun esteitä yritetään raivataan edelleen suuremman vapauden toivossa. Suurempi vapaus tarkoittaa esimerkiksi vapaampia aukioloaikoja. "Globalisaatioyhteiskunnassa" ihmiset toivovat saavansa tuotteensa ja palvelunsa silloin kun niitä tarvitsevat, vaikka yöllä.

Onko kotitietokone ihmistä parempi asiakaspalvelija - vaikka ei leikkaakkaan ruohoa? Tietokone ei koskaan kysy eikä vaadi selityksiä. Se ei arvostele eikä heittäydy hankalaksi. Se ei koskaan väsy, ei paljasta salaisuuksia, ei puhu kenestäkään pahaa, eikä juorua.

Tietsikka on ihmistä parempi, monessakin asiassa. Sillä se on johdonmukaisempi ja sen palvelutaso on vakioitua. Tietokone ei ole kahvilla klo 14.00 eikä muulloinkaan, eikä sen työpäivät pääty klo 17.00. Se ei hävitä asioita (jos itse et toimi väärin), ei väsy, eikä puhu päälle, ei myöskään unohda mitään. Siis ei ole mikään ihme, että monet ovat jääneet nettisurffailun koukkuun - hakemaan palvelua?

Tietokone kulkee lähes aina sinne, minne sinäkin, jos niin haluat - tai osaat. Yleensä kaikkien muiden palvelujen tarjoajien luo sinun on mentävä olipa sitten ruuhka, paahtava helle, myrsky, räntäsade tai vaikkapa päänsärky.

Kun haluat ostaa auton, löydät vaihtoehtoja netistä rajattomasti. Löydät ne silloin kun sinulle sopii. Autokauppaanhan on yleensä mentävä tiettynä aikana ja tietenkin tiettyyn paikkaan. Silloin pitää pukeutua, kammata tukka ja harjata hampaat - olla muutenkin ostajan näköinen. Netissä voit surffailla ostoksilla sillä varustuksella ja ulkonäöllä kuin itse haluata - varsinkin kun ollaan kotona kotikoneella, julkisilla paikoilla surffailu vaatti tietenkin ympäristön huomioimista - myös ruohonleikkurilla surffailtaessa. Pankkiasioiden hoitaminen nettisurffailuna on tietenkin vaihtoehto, aivan kilpailukykyinen vaihtoehto odottamiselle pankkisalissa.

Nettiasioinnin puolesta voi ottaa myös seuraavanlaisen näkökulman; jos tietokoneen naama alkaa kyllästyttää, voit vaihtaa sille uuden "naaman". Tietenkin kauppaa tai pankkiakin voi vaihtaa, jos naamat eivät miellytä - vaikka joskus se pankin vaihtaminen ei ehkä ole aivan yksinkertaista, mutta mahdollista kylläkin. Entäs julkiset palvelut? Yleensä paikkakunnalla olevien eri virastojen vaihtaminen pelkästään palvelusta johtuvan tyytymättömyyden vuoksi onkin sitten aivan oma juttunsa, sillä niissä asiointi on montakertaa asiointipaikkasidonainen juttu - taitaa vaatia "naamarikaupassa" käyntiä, jos naamat eivät miellytä - eipä hätää, sillä useasti on olemassa myös ns. virallisten asioiden hoidossa nettiasiointimahdollisuus. Todettakoon tässä yhteydessä virastojen pyrkivän enenevässämäärin yhden luukun palveluperiaatteeseen, jolloin palveluluukun vaihtomahdollisuudet ovat tosi vähissä - no se sitten siitä vaihtomahdollisuudesta.

Nykyään yksilöllisyys - minäkeskisyys - korostuu yhä enemmän, jonka ansiosta nettiasiointi ja verkkokauppa kasvavat varmasti. Kasvua puoltavat kuluttajien suurempi valmius, vaivattomuuden vaatimukset ja erikoistuvien palvelujen kasvava tarjonta. Ultrayksilöllisyys - minä, minä ja minä - leimaavat virtuaalipalveujen ja muiden palvelujen kysyntää. Ihmiset haluavat erottua ja samaistua arvojensa mukaan.

Kuten olemme itse todenneet; kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki muuttuu. Tämä totuus pätee entistäkin paremmin tulevaisuutta ajatellen. Kehitys ei kulje aina suoraviivaisesti, eikä ennustettavasti. Arvaamattomat ja yhä nopeammat muutokset ovat hyvin todennäköisiä.

Mennäkseni kesälomaan ja ns. "manuaaliseen" surffailuun, ilman ruohonleikkuria, olen saanut kokea, kuten myös moni muu on saanut osakseen monentasoista asiakaspalvelua, niin kotikunnassaan kuin muuallakin. Joskus jää palvelua saatuaan miettimään, että mitä se asiakaspalvelu oikein on tai olisi voinut olla kokemani palvelun kohdalla?

Asiakaspalvelu on meikämannen mielestä osa asiakastyötä. Asiakastyön osioita ovat mm:
- asiakaspalvelu
- myynti- ja vuorovaikutustaidot
- neuvottelu- ja esiintymistaidot
- kielitaito
- yms.

Jokaisen asiakaspalvelussa olevan ammattilaisen soisin - silloin tällöin - miettivän mm. seuraavia asioita:
- mitä minun työssäni asiakaslähtöisyys tarkoittaa?
- mitä minun työssäni merkitsee asiakaspalvelu?
- miten minun työssäni MINÄ saan syntymään pitkäaikaisia, kannattavia asiakassehteita?
- miten minun työssäni MINÄ neuvottelen asiakkaitteni kanssa ja saan aikaan "hyviä sopimuksia"?
- miten MINÄ työssäni saan asiakkaani vakuuttuneeksi tuotteeni "oikeellisuudesta" ja millaista käyttäytymistä MINULTA edellytetään työssäni?

Palvelu on meikämannen mielestä hyötyä tuottava vaihdon väline, joka on suuressa määrin abstrakti toiminto tai prosessi ja joka oleelliselta osin tuotetaan, markkinoidaan ja kulutetaan samanaikaisesti.

Vaikka haluaisimmekin asian toisin olevan, hyvä palvelu on harvinaista herkkua. Ei, en tarkoita sitä, että huonopalvelu on yleistä. Tarkoitan, että asiallisen hyvästä suomalaisesta palvelusta on tullut asiakkaiden mittapuu. Kun asiakas kerrasta toiseen saa mitä tahtoo ja häntä kohdellaan asiallisen hyvin, hän tottuu siihen. Hyvästä tulee keskinkertaista - se on jotensakkin ristiriidassa pohjalaisen sanonnan kanssa, joka kuulu jotenkin näin: "Kun tähtää hyvään, niin priimaa pukkaa tulemaan".

Palvelun ajatellaan yleisesti olevan hyvää ainakun kun se ei ole huonoa. Ja huonoa palvelu on silloin kun siitä valitetaan.

Totuushan lienee se, että kaikissa palvelutilanteissa halutaan yleensä antaa asiakkaalle mahdollisimman hyvää palvelua, ihan vilpittömästi. Asiakkaat vaan ovat erilaisia. Toiselle riittä se, mistä toinen saattaa tuohtua. Asiakaspalvelijana et voi tietää, millaista palvelua asiakkaat odottavat. Ja kuinka voisit tietääkkään, kun he eivät itsekkään tiedä! Siis koskaan et voi tietää, riittääkö asiakkaalle se, mitä tarjoat ja kuitenkin Sinusta sen pitäisi riittää. Juuri tämä tekee asiakaspalvelusta - ja palvelusta yleensäkin, niin kiehtovaa, sillä et koskaan voi tietää, tepsiikö juttusi vai ei - palaute tulee vasta jälkikäteen, jos tulee.

Asiakkaat kyllä yleensä huomaavat sen, yritetäänkö heitä palvella ja jääkö heihin JÄLKI palvelusta. Jos jälki jää ja on niin syvä ja hyvä, että kokemus on pakko kertoa kaverille päästään tasolle johon jokaisen palvelualalla työskentelevän tulisi meikämannen mielestä pyrkiä.

Totesinkin aikaisemmin tietokoneen olevan monessa asiassa ihmistä paremman - jos nyt näin voi sanoa - mutta interaktiivinen asiakaspalvelu on AINA ihmisten välistä toimintaa ja SE on ainakin yksi asia jossa ihminen on tietokonetta parempi, vaikka palvelutaso saattaisi joskus vähän "tökkiä". Ainahan voidaankin kysyä; kuinka vastaanottavaisia asiakkaat ovat hyvälle palvelulle?

ONNISTUMISEN MITTARI
Jos sinulla on hyvä maine, jos olet useammin oikeassa kuin väärässä, jos lapsesi kunnioittavat sinua, jos lastenlapsesi ilahtuvat nähdessäsi sinut, jos ystäväsi voivat luottaa sinuun ja sinä voit hädän hetkellä luottaa heihin, jos voit kohdata luojasi ja sanoa: "Olen tehnyt parhaani" - silloin olet ONNISTUNUT.
- Ann Landers -



VKO 21
Meikämanne on kirjoitellut näitä "nettipäiväkirjojaan" akuvuodesta 2005 alkaen viikoittain ja huomannut sivuilla olleen tähän mennessä lähes 2 500 käyntikertaa (laskuri). Tämä VKO 21 jää kevään viimeiseksi kirjoitelmakseni ja palaan näissä merkeissä takaisin elokuussa VIIKOSTA 33 ALKAEN. HYVÄÄ KESÄÄ ja KIITOS MIELENKIINNOSTANNE "PÄIVÄKIRJAANI" KOHTAAN.

Palaan vielä uudelleen ajatuksissani Vesannon Yrittäjäyhdistyksen järjestämään keskiviikkoiltaan Vanhalan tilalla (18.5.).

Tilaisuudessa eräs porvaripuolueita edustava vanhempi yrittäjävaltuutettu nosti esille yrittäjän/yrittäjyyden arvostuksen Vesannolla. Hän koki yrittäjyyden arvostuksen puutetta varsinkin niitä yrittäjiä kohtaan, jotka ovat ns. paikkakuntalaisia jo pitemmässä juoksussa - ehkäpä aivan syntyperäisiä. Yrittäjä kertoi miettivänsä jopa paikkakunnalta muuttoa häneen kohdistuvan yrittäjyyttä koskevan arvostuksen puutteen vuoksi.

Olen useassa yhteydessä maininnut yrittäjyyden olevan meikämannelle hyvin läheisen asian - monessakin mielessä - ja juuri siksi haluan nostaa muutaman asian esille yleisestä ja tutkitusta yrittäjyyden arvostuksesta ja asenteesta yrittäjyyttä kohtaan Suomessa, joiden perään em. valtuutettu haikaili Vanhalassa.

Ihminen on kokonaisuus, jonka toiminnassa on erotettavissa kolme osa-aluetta: kongnitiivinen eli tietopohjainen, psykomotorinen eli toimintapohjainen ja affektinen eli tunnepohjainen alue (Peltonen & Ruohotie 1987). Nämä eri alueet ovat toisiinsa kiinteästi kietoutuneita. Tunnepohjaisen alueen merkitys on suuri. Tunnepohjainen voima näkyy kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla.

Lutherille ja hänen myötään luterilaisuudelle kaikki työ on yhtä arvokasta ja ennen muuta "kutsumus". Aikojen myötä sana kutsumus on menettänyt osittain alkuperäisen merkityksensä. On puhuttu erityisistä kutsumusammateista, jotka ovat olleet erimerkiksi papin, lähetyssaarnaajan, lääkärin ja sairaanhoitajan ammatit.

Suomessa on PERINTEISESTI ARVOSTETTU työtä protestanttisen etiikan mukaisesti. Työ on ollut perheen ohella suomalaisten arvojen kärkipäässä useissa tutkimuksissa. Työllä on suuri merkitys sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Työn saaman korkean arvostuksen myötä työnteko nähdään yhteiskunnassamme sosiaalisena velvollisuutena ja tekijänsä arvon mittana. Työntekoa ja työtä arvostava yhteiskunnallinen ilmapiiri on alkanut ruokkia itse itseänsä. Toisaalta koko yhteiskunnan ja eri organisaatioiden toimivuus riippuu työnteon arvostuksesta ja työntekoa korostavasta ilmapiiristä, toisaalta hyvin toimivat rakenteellis-toiminnalliset osajärjestelmät lisäävät arvostusta työntekoa kohtaan yhteiskunnassa (Juuti 1983).

ASENNE on tiettyyn kohteeseen suuntautuva suhteellisen pysyvä suhtautumistapa. Asenne voi siis olla myönteinen tai kielteinen, hyväksyvä tai torjuva (Peltonen 1986). Asenne säätelee keskeisesti ihmisen käyttäytymistä, koska asenne voidaan nähdä kokonaisvaltaisena psyykkisenä toiminnan organisoinnin ja säätelyn muotona (Räty 1982). Peltosen ja Ruohotien (1992) mukaan asenne merkitsee yksilön taipumusta tuntea, ajatella ja toimia tietyllä tavalla. Asenne on yksilön tapa käsittää ja arvioida ympäristön asioita: joidenkin asioiden arvostamista ja toisten väheksymistä, jonkin asian mieluisaksi tai vähemmän mieluisaksi kokemista.

Asenteet toimivat ikään kuin henkisinä suodattimina havannoitaessa ja tulkitessa tilanteita. MYÖNTEISET YRITTÄJYYTTÄ KOSKEVAT ASENTEET saavat ihmisen havaitsemaan ja tulkitsemaan ympäristöään yrittäjyyden kannalta suotuisalla tavalla, ja vastaavasti päinvastoin. Päämäärä- , tilanne- ja välinetietoon perustuva arvojen, asenteiden ja uskomusten subjektiivinen maalimankuva määrittää, mihin tekoihin ja yrityksiin ihminen ryhtyy (Huuskonen 1989).

EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) suomalaisten asenteita selvittävän tutkimuksen (Raportti suomalaisten asenteista 1997) mukaan vuosina 1986-1990 tapahtui yleistä voimakasta poliittista vieraantumista. Tämän jälkeen vieraantumisen kasvu on pysähtynyt, mikä selittynee sillä, että politiikan vieroksunta on niin voimakasta, ettei se enää pysty siitä juuri kasvamaan. Tästä ei pidä kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, ettei poliittinen vieraantuminen sinällään loisi suotuista maaperää yrittäjyydelle. Kyse on esimerkkiä käyttäen paremminkin siitä, että 1970-luvun alun voimakkaan vasemmistolaisuusaallon aikana yrittäjyys ja yrittäminen maassamme kytkettiin porvarillisuuteen ja oikeistolaisuuteen. Tällöin yrittämisen ja yrittäjyyden arvostus laski maassamme. Vieraantumisen kasvaessa mainittu 1970-luvun ilmiö ei liene mahdollista laajassa mittakaavassa.

Tutkijoiden mukaan suhtautuminen yrittäjyyteen ei ole ensisijassa poliittinen asia vaikka se on sitäkin. Sosialistinen ideologia on toisaalta kannustanut ahkeraan työntekoon, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ollut yhteikunnan tai paremminkin järjestelmän palveleminen. Hackerin mukaan sosialistisessa yhteikunnassa työpsykologian perustarkoitus on osallistua tieteiden väliseen tehtävään lisätä tehokkuutta ja työn tuottavuutta siten, että työtätekevän persoonallisuuden kehitystä tuetaan. Sosialististen maiden harrastamat "työn sankarit" ja muut vastaavat arvonimet ovat herättäneet meillä etupäässä hilpeyttä. Niiden arvostus aikanaan omissa maissa oli kuitenkin hyvin korkealla (Gruber 1990).

Em. tutkimuksenkin mukaan suhtautuminen yrittäjyyteen ei ole enää poliittisten ideologioiden piiriin kuuluva kannanotto. Tämä näkyy siinä, että väitteet "työntekijöiden ja työnantajien eduista ovat Suomessa nykyään pitkälti yhteneväiset" jonka kanssa ollaan aikaisempaa enemmän samanmielisiä. Poliittinen vieraantuminen heijastunee puolestaan siihen, että yksilöllisyys; yksilön ja omahehtoisuuden kunnioittaminen on arvoasteikossa yhteisöllisyyden, yhteisvastuun ja keskinäisen solidaarisuuden edellä. Politiikkaahan on perinteisesti pidetty yhteisten asioiden hoitona.

EVA:n tukimuksessa selvitettiin laajasti suomalaisten suhtautumista markkinatalousjärjestelmää kohtaan. Tulosten mukaan vähän yli puolet suomalaisista katsoo, että markkinatalousjärjestelmä Suomessa on "pääpiirteissään hyvin tai ainakin melko hyvin toimiva". Talousjärjestelmäämme kohtaan esitettiin kuitenkin myös voimakasta kritiikkiä. Neljä keskeisintä kriittistä luonnehtintaa olivat toimiminen liikaa suuryritysten ehdoilla, vahvemman oikeuden suosiminen, taloudellisten arvojen liiallinen korostaminen ja liian suurten tulo- ja hyvinvointierojen tuottaminen. Näillä kritiikin kohteilla ei voida katsoa olevan yhteyttä yrittäjyyteen. Ne liittynevät pikemminkin ns. markkinavoimiin. Markkinavoimat ja yrittäjyys on erotettava toisistaa, kyseessä ei ole sama-asia.

Lopputulemana voidaan lähteä tarkastelemaan asioita yrittäjästä itsestään käsin sisältäen myös edellä mainitun yrittäjävaltuutetun kokeman yrittäjyyden/yrittäjän arvostuksen puutteen.

Yleisesti ottaen YRITTÄJÄN tiedot ja uskomukset, tunne-elementit ja käyttäytyminen ovat positiivisia siinä määrin kuin YRITTÄJÄLLÄ on positiivinen asenne. Tällöin niillä on myönteiset seuraukset YRITTÄJYYTTÄ kohtaan. Toisaalta ne ovat negatiivisia siinä määrin kuin YRITTÄJÄN asenne on negatiivinen, jonka seuraukset ovat negatiiviset YRITTÄJYYDELLE. Kun YRITTÄJÄLLÄ on suuri määrä arvostuksen kohteita, arvostettavia asioita - elämänkatsomus asettaa arvot tärkeysjärjestykseen. Elämänkatsomus voidaan nähdä kokonaisuutena, jonka osia ovat maailmankuva, ihmiskäsitys, suhtautuminen uskontoon ja yhteiskuntakäsitys.

Yrittäjyys vaatii positiivisuutta ja laajaa elämänkatsomusta MYÖS yrittäjältä itseltään.
Elämänkatsomus on yksilön affektisen alueen ominaisuuksista kaikkein laaja-alaisin ja hitaimmin muuttuva. Käsitteenä se on melko abstrakti ja vaikea määritellä. Peltosen (1986) mukaan elämänkatsomusta voidaan pitää vakiintuneena suhtautumistapana elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Elämänkatsomuksen tärkeimpiä kohdealueita ovat henkilö itse, muut ihmiset, fyysinen ympäristö, työ, yhteiskunta ja "perimmäiset kysymykset" - SIEDÄ ELÄMÄSSÄ MONENLAISTA, MUTTA ENNEN KAIKKEA ITSEÄSI, jospa se siltä kautta löytyy myös se ARVOSTAMISEN TUNNE - paremmin.

OLLAAN POSITIIVISESTI POSITIIVISIA JA NAUTITAAN KESÄSTÄ JA OMASTA ELÄMÄNKATSOMUKSESTAMME.
MORO SYKSYYN.

VKO 20
Vesannon valtuutetut oli kutsuttu Vesannon Yrittäjät ry:n toimesta keskiviikkoiltana (18.5.) Vanhalan tilalle. Kiitos tilaisuuden järjestämisestä yrittäjäyhdistykselle, etenkin puheenjohtaja AKILLE ja talon väelle. Vanhalan tila sijaitsee kauniilla paikalla mahtavine näköaloineen.

Kutsukirjeet eivät olleet saavuttaneet aivan kaikkia, jotka olisivat halunneet olla mukana tilaisuudessa - meikämannelle jäi ainakin sellainen käsitys - mutta ei kai tuosta kannattane KENENKÄÄN suivaantua sen enempää, elämä on vain joskus sellaista - tekevälle sattuu.

"Elä tämä päivä luottaen itseesi ja
kykyysi ratkaista eteen tulevat haasteet.
Kun kohtaat vaikeuksia,
uskalla ajatella mahdollisuuksia,
jotka niiden taakse kätkeytyvät."

Sivistyslautakunta pääsee valitsemaan uusia opettajia yläasteelle/lukioon, sillä hakemuksia on tullut avoinna oleviin paikkoihin ihan jonkin verran - alakoulun luokanopettajan paikka näyttää kiinnostaneen vähiten, mutta valitsemaan päästään.

Vesannon lukio on kiinnostanut kohtalaisesti nykyisiä ysiluokkalaisia. Hakijoiden määrä on siinä kahdenkymmenen kieppeillä, jossa muutamia ulkopaikkakuntalaisia mukana - elämä jatkuu lukion osalta - enemmänkin mahtuisi mukaan, jospa heitä vielä ...

Siellä yrittäjäillassa Vanhalassa keskusteltiin vilkkaasti kunnan ja yrittäjien välisistä yhteisistä asioista, kuntaan ja kuntalaisiin liittyvistä asioista yleensä. Meikämanne otti osaa ainakin ns. "MYYMÄLÄAUTOKESKUSTELUUN", jonka valtuutettu Veli nosti esille. Taisin nähdä "MYYMÄLÄAUTOASIAN" hiukan liian subjektiivisesti, kun sanoin, että meidän on tunnustettava muutamia tosiasioita, jotka muuttuvat ja ovat muuttuneet kuten tuo MYYMÄLÄAUTO, jonka toiminnalliset ajat ovat MIELESTÄNI TAKANA PÄIN ja myymäläautolla ei ole tulevaisuutta Vesannolla. Tämä meikämannen näkemys "TEILATTIIN" monella suulla melkein yhtäaikaa - kehitelläänpäs ajatusta ja mietitään kaikkea sitä mitä MYYMÄLÄAUTON valikoimaan voisi kuulua.

Jouduin myöhemmin hiukan "puolustelemaan" näkemystäni, joka todella perustui noin 40 vuotta sitten saamiini kokemuksiin, kun olimme veljieni kanssa kesäisin myymälauton mukana - alle kymmenenvuotiaina - ajelemassa ympäri Vesantoa. Tosiaan siitä on aikaa yli 40 vuotta, vaikka meinasin Vanhalassa ensiksi tarjota yli 20 vuotta - niin se näyttää aika kuluvan.

Se, että voidaanko enää puhua MYYMÄLÄAUTOSTA - ainakaan siitä perinteisestä, josta meikämannella on HYVIÄ MIELIKUVAIA ja KOKEMUKSIA - jos AUTOSSA on se varustus mitä Vanhalassa ideoitiin - taisi sisältää sauna, ravintola, hotelli ym. ostopalveluja. Kutsumanimenä "myymäläautolla" tuolloin voisi olla vaikka PYÖRILLÄ KULKEVA RUUMIIN- JA HENGENRAVINTOKESKUSPUTNIKKI. Näyttää se kauppatieteilijälläkin pätkivän, tuo kaupallinen näkemys - JOSKUS.

Tosin elämä tuo tullessaan uusia näkemyksiä, jonka olen huomannut omalla kohdallani. Kun olen ollut noin 18 vuotta päätoimisena yrittäjänä (osittain edelleen), 7. vuosi on menossa virkamiehenä ja 1. vuosi "kunnallispolitikkona".
Kaikki nämä "roolit" yhdessä ja erikseen antavat mielenkiintoisen näköalan moneen asiaan - kuten siihen MYYMÄLÄAUTO -juttuun - luovuus on aina paikallaan, mutta sitäkin pitää osata tarkastella HYVIN KRIITTISESTI, aina tilanteen mukaan. Ideoinnilla ei saa olla rajoja, mutta ideoiden toteuttamisella kylläkin - tai ainakin paksu kukkaro, ja niitähän kyllä löytyy.

Vastaavia keskustelutilaisuuksia, kuin Vanhalassa oli, on TARPEEN JÄRJESTÄÄ jatkossakin, ja Tulilassa taitaakin olla seuraava vähän "globalimpi" tilaisuus jo kesäkuun puolivälin tietämissä - saas nähdä kuinka kutsut kulkevat silloin?

Luota huomiseen ja siihen, mitä se tuo tullessaan.

VKO 19
Suuruuden ekonomia ja globalisaatio ovat tämän päivän talouskeskustelussa hyvin useasti vilahtelevia sanoja. Economies of scale -käsitteen ("suuruuden ekonomia") rinnalle on nousemassa economies of scope -käsite ("erikoistumisen ekonomia").

Verkostoituminen edistää riskien hajauttamista sekä resurssien tehokasta hyödyntämistä ja joustavuutta. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen nopeutuessa myös epävakaisuus kasvaa mikä asettaa omat vaatimuksensa ennakointitoimenpiteille. Yritysten, alueiden ja klustereiden kilpailu globalitaloudessa lisääntyy, ja yritysten kilpailukyvyn erot ja osaaminen korostuvat - se edellyttää yritysten ohella myös julkiselta sektorilta uusien toimintamallien käyttöönottoa.

Julkisen hallinnon toiminnan luonteen muuttuessa "valtio" profiloituu yhä enemmän "tietojenhallintataloksi" joka jakaa demokratiaa?? Valtion tehtävänä on muodostaa aihekokonaisuuksista oikeita johtopäätöksiä - kuten kuntauudistuskeskustelusta olemme voineet todeta - ja rakentaa niiden pohjalta kuntien toimintaympäristöä erilaisia "välineitä" käyttäen - mutta kuitenkin samaan suuntaan, koherentisti (koossapysyvä, tiivis, kiinteä). Perinteisten "tuki-instrumenttien" käytön sijaan painopiste on selkeästi siirtymässä toimintaympäristön kehittämiseen.

Valtioneuvoston globalisaatioselvityksessä Eduskunnalle kohdassa 4.1.3 sanotaan mm. näin:
Demokratia on tänä päivänä levinnyt laajemmalle kuin koskaan. Yleisestä kehityssuunnasta huolimatta demokratian puutetta esiintyy edelleen rinnan turvattomuuden, ihmisoikeuksien loukkausten ja taloudellisen kehityksen hitauden, jopa taantuman ja syrjäytymisen kanssa. Vahva oikeusvaltio, hyvä hallinto, ml. ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat edellytyksiä myös taloudellisen toimeliaisuuden vahvistumiselle. Demokratian kehittyminen on siten tärkeä osa myös maiden pääsyssä globalisaatiosta hyötyvien joukkoon. Kansallisella tasolla globalisaation hallinta edellyttää hyvää hallintoa, oikeusvaltion periaatteiden, demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kunnioitusta. Hyvän hallinnon perusedellytys on avoimuus ja läpinäkyvyys. Hyvästä hallinnosta ja puolueettomasta oikeuslaitoksesta on tulossa merkittäviä tekijöitä myös kansainvälisissä suhteissa jne.

Edellisessä tekstilainauksessa mainittu tasa-arvon kunnioittaminen onkin valtioneuvostolle MELKOINEN haaste kun SUUNNITELLAAN maamme kuntarakennetta uudelleen - toivottavasti valtiovallan taholla muistetaan omiin kansalaisiin kohdistuva DEMOKRATIAN KUNNIOITUS kuten globalisaatioselvityksessä se on ainakin TEKSTINÄ muistettu kansainvälisyyttä ajatellen - saas nähdä. Menikös se jotenkin näin, että SUUTARIN LAPSILLA EI OLE KENKIÄ?

Mietittäessä järkeviä palvelukokonaisuuksia on muistettava alueelliset puiteratkaisut. Kuntien on katsottava yli omien rajojensa ja tunnettava vähintään seudullista ja maakunnallista vastuuta. Meikämannen mielestä järkevien palvelukokonaisuuksien "rakentaminen" ei ole mahdollista ellei aloiteta aivan "RUOHONJUURITASOISISTA" hallinnollisista uudelleenjärjestelyistä. Ehdotonta oikeaa kokoa ei palvelukokonaisuudelle ole olemassakaan, on vain aloitettava jostakin ja päädyttävä johonkin - ratkaisujen perustana on oltava käytettävissä oleva PARAS MAHDOLLINEN TIETO.

Seuraavana mielenkiintoinen näkökulma, joka koskettelee terveyspalvelujen väestöpohjarakennetta, on lainaus Markku Lehdon kirjasta Takaisin tulevaisuuteen:

"Miksi usein esitetään huomattavan suuria väestöpohjia vähimmäismääriksi, vaikka tiedetään, että on hyvin toimivia paljon pienempiä yksiköitä? Onko mitoitusperusteet tehty enemmän teorioiden kuin elävän elämän pohjalta? Usein on todettu, että terveyskeskuksen väestöpohjan tulisi olla vähintään 15 000 asukasta, onpa puhuttu 30 000 asukkaan vähimmäismäärästä. Mutta kiistatta on hyvin toimivia terveyskeskuksia, jotka palvelevat paljon pienempää väistömäärää. Mitoitusta ei voikaan tällaisessa tapauksessa perustaa yksinomaan keskimääräisiin laskelmiin, mutta on syytä kuitenkin ottaa huomioon, miksi tällaiseen suositukseen on päädytty.

Selityksenä on muun muassa se, että suurempi terveyskeskus ei ole yhtä haavoittuva kuin pieni ja suurempi on taloudellisempi, koska laitteiden kustannukset asiakaskäyntiä kohti ovat edullisemmat. Suuressa terveyskeskuksessa lääkärit voivat erikoistua ja siten tarjota toisilleen asiantuntija-apua. Jos pienen ja mukavan terveyskeskuksen lääkäreistä toinen lähteen eläkkeelle ja tilalle tulee henkilö, jonka kemia ei sovi yhteen kollegan kanssa, seurauksena voi olla riitoja ja kummankin häviäminen kunnasta.

Terveyskeskuksista lähes 60% perustuu alle 10 000 asukkaan väestöpohjaan ja joka seitsemäs on alle 30 000 asukkaan terveyskeskus. Todellisuus on siis kaukana suosituksesta. Ehkä on toistamiseen todettava, että terveyskeskus on hallinnollinen käsite ja tarkoittaa työnantajaa. Saman keskuksen alueella voi olla useita toimipisteitä. Tarkoituksena ei ole, että seutukunnan sisällä olisi yksi palvelupiste koko väestöä varten.

On erilaisia tapoja rakentaa yhteistyötä päätymättä välttämättä kuntayhtymään. Viime vuosina on korostettu seudullisen yhteistyön tärkeyttä. Ajatus perustuu siihen, että saman seutukunnan sisällä palvelut hoidetaan yhteisen suunnitelman edellyttämällä tavalla. Mallina voi olla yhteinen palveluorganisaatio, jonka toimipisteitä sijaitsee seutukunnan eri taajamissa.

Yhteistyö voi perustua myös sopimusverkostoon, jossa yksi kunta on palvelujen tuottaja ja hankkija ja muut ovat ostajia. Sopimuksilla voidaan myös vähentää haavoittuvuutta varmistamalla mahdollisuus osataa palveluja tarpeen siihen ilmaantuessa. Tärkeintä on, että esimerkiksi pienen terveyskeskuksen taustalla on apuvoimia, jotka sopimuksen perusteella ovat tarvittaessa saatavilla. Viime aikoina on tosin yhä enemmän kuulunut huolestuttavia kysymyksiä, onko kilpailun edistämiseen tähtäävä hankintalaki estämässä pienen maan vahvuuksiin kuuluvan sopimusverkoston ylläpitämisen.

Tavoitteeksi ei kannata asettaa hallintomallin uudistamista sellaisenaan vaan toiminnallisen yhteistyön parantaminen. Yhteistyömallien nojalla voidaan yhdistää lähipalvelujen mukavuus ja keskitettyjen palvelujen tehokkuus. Hallinnollisten puitteiden merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä. Epämääräiset suulliset sopimukset ja yhteistyökäytännöt voivat ajautua haaksirikkoon jo yhden henkilövaihdoksen jälkeen.

Seudullisten palvelujen tukena ovat maakunnalliset palvelut. Kysymys on sellaisesta erityisosaamisesta, joka taloudellisesti toimiakseen edellyttää vähintään 150 000 - 200 000 asukkaan väestöpohjaa. Maakunnallisista palveluista tavallisin on keskussairaala. Tätä pienemmälläkin väistöpohjalla voidaan hoitaa osa erikoissairaanhoidosta, mutta siinä tapauksessa on sovittava yhteistyöstä suuremman keskuksen kanssa. Sosiaalihuollon ammatillisen osaamisen porrastus on erilainen, mutta senkin lohkolla on tarvetta kapean erikoisalan osaamisesta, joka olisi järkevintä organisoida maakunnan tasolle."

Edellisestä kuvaukseta voin vetää sen johtopäätöksen, että ALUEELLINEN SUUNNITELMA ON TEHOKKAAN TOIMINNAN KIVIJALKA.

Tässä kevennykseksi hieman "toisenlaatuisia väestöpohjia" suuruuden ekonomian osalta:

Lihasikaloissa suuntaus näyttää niin ikään kulkevan kohti suurempia eläinryhmiä. Mitä suurempi sikaryhmä, sitä halvemmalla sikapaikan pystyy rakentamaan. Suuruuden ekonomia toimii ainakin tiettyyn sikamäärään asti. Satojen lihasikojen kasvatus samassa ryhmässä onnistuu, kunhan ruokintaa ja jopa punnituksia ja karsintoja voidaan OHJATA ELEKTRONISESTI....

Sikakasvattajat sanovat, että tähän asti heidän vahvinta markkina-aluettaan ovat olleet lähimmät naapurimaat, nyt monet ovat luomassa globalisti myyntisuhteita etsien samalla uusia yhteistyökumppaneita. Meikämannen mielestä kotimainen sianliha on hyvää, ja arvostan sikatilayrittäjien vaativaa työtä.

Olisikohan kuntapalvelujen ekonomialla ja sikatuotannon globalisaatiolla yhteistä keskenään ja opittavaa toisiltaan. Mene ja tiedä?

JOSKUS saa sen käsityksen, että kohderyhmät kuntauudistuskeskustelujen ja lihasikaloiden tuottavuuden osalta saattavat JONKUN MIELESTÄ JOSTAKIN näkökulmasta katsoen JOSKUS muistuttaa toisiaan???!!! Että tämmöstä tällä kerralla.

VKO 18
Valtiovarainministeri Kalliomäki lupailee päätöksiä kuntauudistuksesta ensiviikolle - viikolle 19. Jotenkin tulee mieleen sana KIIRE ja se, että kuinka täällä kuntakentällä pysytään vauhdissa mukana. Peruskuntien on hoidettava tehtävänsä ja velvoitteensa jokatapauksessa - hallituksen palvelurakenneuudistuksesta ja sen monimuotoisuudesta huolimatta. Kuntakentällä saattaa tulla "johtamisongelmia" jokapäiväisten rutiinien ja uudistuksen mukaanaan tuomien tehtävien priorisoinnin osalta. Jokapäiväiväisiä rutiinitehtäviä on myös kokoajan rationalisoitava.

Meikämannekin on viimeaikoina pohdiskellut jokapäiväistä KIIRETTÄÄN ja oman itsensä johtamista - mittakaavassa mikromuruset makrotalouden keskellä -, jonka näen henkilökohtaisten tavotteiden asettamisena, ajankäytön, työrutiinien, luottamistehtävien ja erilaisten käytäntöjen järkiperäistämisenä ja kurinalaisuuden vaatimisena itseltäni.

Kiire on aikakautemme ilmiö - näköjään myös kuntauudistuksessa. Kuntajärjestelmämme tunnetaan sentään satojen vuosien vanhana, mutta uudistus olisi tapahduttava tässä ja nyt - ettei vaan joku seikka jäisi huomioimatta - tässä kiireessä.

Kiireen vaivaama ihminen tuntee itsensä stressaantuneeksi ja riittämättömäksi. Tilanne on monille tuttu, mutta mistä se johtuu? Mistä johtuu, että meidän "täytyy" niin paljon enemmän kuin mihin meillä "on aikaa"? Voiko asialle tehdä jotakin? Löytyykö hyviä keinoja ajan säästämiseksi ja suunnittelun tehostamiseksi?

Useimmilla meistä on joukko tekemättömiä töitä odottamassa "sopivaa" hetkeä niihin tarttumiseen. Ne ovat odottamassa sen vuoksi "ettei meillä koskaan ole aikaa". Kuitenkin harvassa asiassa ihmiset ovat niin TASA-ARVOISIA kuin ajan suhteen. Aikaa on JOKAISELLA käytettävissään vuorokaudessa 24 tuntia ja viikossa 160 tuntia. Niistä me nukumme noin 50 tuntia ja jäljelle jää 115-120 tuntia valveillaoloaikaa, jonka voimme jakaa työhön, vapaa-aikaan, opiskeluun jne. Nämä 120 tuntia merkitsevät kolmea kokonaista työviikkoa - mikä EI OLE VÄHÄN. Aikaa on siis todellisuudessa melko runsaasti. Missä sitten on vika? Mikä oikeastaan on syynä siihen, että ajan riittämättömyyttä valitellaan hyvin useasti?

Ajan puute lienee näinnäinen ongelma, joka peittää alleen muita aikaan liittyviä "ongelmia". Tekemisen esteeksi muodostuvat mm. töiden ja ajankäytön HUONO SUUNNITTELU, kiireiset pikkuasiat, kaikkiin pyyntöihin, aikavarauksiin ja "kissanristiäisiin" SUOSTUMINEN, vaikeilta ja isoilta tuntuvien töiden lykkääminen, turhat odottelut jne.

Sanonta - ellei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä - kertoo uusille asioille, ja tuleville haasteille annettavien merkitysten olevan menneen ajan perusteella tehtäviä päätöksiä - retrospektiivinen näkemys - ihminen on historiansa vanki. Ihmisten valmius muuttua ja muuttaa käyttäytymistään on HYVIN ERILAINEN. Toiset ovat valmiita muuttumaan, toiset taas vastustavat jyrkästi muuttumista. Muutoksessa on kyse luopumisesta. Kun emme aseta itsellemme turhia rajoja, hyväksymme sen mitä ei voi muuttaa ja työskentelemme sen hyväksi minkä voimme muuttaa - pyrimme elämämme hallintaan myös ajankäytön suhteen, tuntemalla vanhaa ja ymmärtämällä uutta - uusi ja vanha tasapainossa keskenään.

Julkisen sektorin tasapainoisen onnistumisen keskeinen ydin tiivistyy kysymykseen, mikä on yhteiskunnan kyky tuottaa kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia ja kuinka se mitataan?

Perinteisesti sekä johto että henkilöstö ovat suhtautuneet julkisessa hallinnossa varsin kriittisesti ja epäille tulosten mittaamiseen. Mittaaminen halutaan usein asettaa kyseenalaiseksi, koska käytettävissä ei ole täysin kattavaia mittareita ja eivätkä ne täydellisesti kata tarkasteltavaa ilmiöaluetta. Mittareiden 100% objektiivisuuden ja kattavuuden vaatimukset tarjoavatkin usein hyvän tekosyyn olla mittaamatta tai arvioimatta tuloksia lainkaan. Tämän näkemyksen ei tulisi kuulua enää julkiseen johtamiseen. PARAS on HYVÄN pahin vihollinen, pitäänee paikkansa tässäkin suhteessa.

Tulosten mittaaminen ei ole meikämannen mielestä julkishallinnon ja sen johtamisen ongelma numero YKSI. Vaikka tuloksen mittaamisen ja arvioinnin tärkeyttä ja vaikeutta ei ole syytä MILLÄÄN TAVALLA aliarvioida, on marssijärjestys tässä suhteessa oltava selvä; julkisen toiminnan perusajatus on turvata kaikille yhteiskunnan kansalaisille peruspalvelut, joihin jokaisella on yhtäläinen käyttöoikeus. Julkinen toiminta on toimeksiantotaloudellista toimintaa, jonka keskeinen kriteeri on julkisten tehtävien tehokas ja laadukas hoitaminen. Julkisen toiminnan tuloksellisuuden toteuttamisen lähtökohta on panoksenhaltijan saaman ja kokeman arvon varmistamisessa (stakeholder value). Panoksenhaltijoita ovat lähtökohtaisesti kaikki, jotka vaikuttavat julkisen hallinnon aikaansaannoksiin tai joihin aikaansaannokset vaikuttavat. Tämä näkökulma korostaa kuntaorganisaatioiden laajaa yhteiskunnallista ja sosiaalista vastuuta. Panoksenhaltija-lähtöisen ajattelun mukaisesti julkisten organisaatioiden johto on vastuussa sekä poliittisille päätöksentekijöille että kansalaisille panoksenhaltijoiden arvon optimoinnista - stakeholder value - näkökulmaa on arvosteltu myös siitä ettei mikään organisaatio voi olla vastuussa kaikille, kuinka lienee tämän kuntaorganisaation laita tässä asiassa kun ajatellaan kuntalaisia ja valtiovaltaa - siis meitä kaikkia - joille me KAIKKI olemme vastuussa.

Yksilöt ja yhteiskunta tarvitsevat sivistystä. Jos se häviää, katoaa myös tietty johdonmukaisuus ja elämää linjaavat arvonäkökulmat. Sivistys on erimielisyyksien ja erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Se on kykyä toimia jonkin asian ja ihmisen puolesta. Ja toimia sitä tai niitä vastaan perustellusti ajautumatta umpikujaan - jopa väkivaltaan. Toisaalta se on harmoniaa, jonka varassa voi olla eri mieltä ja kestää ristiriitoja, jotka kohdistuvat esim. palvelurakenneuudistukseen, oman ajanhallintaan, muuttumiseen, tasapainoisen onnistumisen mittaamiseen, stakeholder -näkökulmaan tai sivistyksen erilaisuuteen.

Sivistyneelle "uudistukselle" on tilaa myös kuntauudistuksen suhteen, aineksia sivistyneesti tapahtuvan uudistuksen epäilylle on antanut hallituspuolueiden erilaiset painotukset sekä julkinen sanailu uudistuksen tavoitteista. Kuntalaisina haluaisimme tietää sen kuntajoukon, joka halutaan ajaa alas - "SIVISTYNEENKIIREELLÄ"

"On valintoja, jotka on tehtävä
kaikessa tekemisessään. Ja aina
on pidettävä mielessä, että
tekemämme valinta tekee meidät."

-tuntematon-


VKO 17
Elelemme vappuviikkoa, viikon päätteeksi on tämä "VALLATON VAPPU". Vappuna ihmiset SAATTAVAT ottaa oman persoonallisuutensa käyttöön, työvälineeksi itsensä ilmaisussa. Vappua voitanee pitää va
kka "ITSEILMAISUN JUHLANA" - se itseilmaisu tehdään vappuaikana hiukan rohkeammalla tavalla kuin yleisesti, ja yleensä hyvin persoonallisissa, toinen toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

Oman persoonallisuuden käyttöönotossa ei kuitenkaan ole kysymys vain siitä, miten ihminen toimii, vaan mitä hän on kokenut.

Omat kokemukset tulee jäsennellä ja saada itseilmaisun piiriin, jotta vältymme tulemasta ahdistuneiksi ja masentuneiksi. Tarvitsemme yhä enemmän puitteita joissa voimme reagoida voimakkaasti. Tarvitsemme yksilön kokeman turvattomuuden, hädän, epävarmuuden ja pelkojen käsittelyä ja työstämistä - monelle VAPPU luo sellaiseen hyvät puitteet.

Työelämässä oleminen viittaa koko ajan hallittuun ja ehka hieman yksinkertaistettuun elämään. Ihmisillä on kuitenkin syvempi kerros, missä orpous ja yksinäisyys ovat koko ajan olemassa.

Voidaankin heittää kysymys: Milloin viimeksi näit ILOISEN antajan, yksilön, joka iloisesti teki jotakin toisen hyväksi? Jos joku tällaisen näkee, hän on kohdannut tasapainoisen ihmisen, jolla on sekä ulkoisia sosiaalisia taitoja, että kyky toimia pyyteettömästi.

Maailma koostuu antajista ja ottajista ... Ottajat saattavat syödä paremmin, mutta antajat nukkuvat paremmin.

Vapun viettäjät ovat tässä suhteessa - antajina ja ottajina - aivan omassa "KATEKORIASSAAN". Vappu on ilmiönä mielenkiintoinen. Ihmiset voivat tehdä jopa omista puutteistaan PERSOONALLISUUTENSA tavaramerkkejä. Näin vapunviettäjät voivat ikäänkuin elää oman erikoislaatuisuutensa ULOS niin, että TULOS on joka suuntaan myönteinen - mutta on VAARANA käydä myös päinvastoin, antaminen mielletäänkin ottamiseksi ja ottaminen mielletään anatamiseksi - ollaanpa varovaisia!!!

Hiukan vapun ALKUPERÄSTÄ. Suomenkielen sana VAPPU on peräisin germaanisesta sanasta Valpuri, Walburg. Walburg oli 700-luvulla Baijerissa elänyt ABBEDISSA, joka julistettiin pyhimykseksi hänen nimipäivänään 1. toukokuuta. Tämä sattui sopivasti vanhan esikristillisen juhlapäivän paikalle, kuten kaikkien muiden merkittävien juhlapäivien kohdalla on "oudosti" ollut tapana tapahtua. Meillä Suomessa VAPPU-sanan esikristillinen merkitys on heikommin säilynyt, kuin mitä voidaan sanoa seuraavassa lauseessa kuvatun uudemman kristillisen käsityksen säilymisestä.

Tämän uudemman kristillisen käsityksen mukaan meille suomalaisille vapun merkitys kohdistuu lähinnä kahteen asiaan; vapunaattona tapahtuvaan ylioppilaiden juhlaan, sekä vapunpäivän kansainväliseen työn päivään. Molemmet nykymerkitykset ovat hyvin maltillisia. Näiden taustalta paljastuu kuitenkin varsin merkityksellisesti, se vanha uskonnollinen juhlapäivä, jota vielä tällä vuosituhannellakin vietetään alkuperäisessä merkityksessään.

Keski-Euroopassa toukojuhlaa vietettiin aiemmin suurena juhlana ja toukoyö muistetaan vieläkin NOITIEN JUHLAYÖNÄ.

Englanninkielessä vappu on MAY DAY. May tarkoittaa myös kyseisenä päivänä koristeena käytettäviä vihreitä kasveja, sekä yleisesti nopeakasvuista aikakautta ihmisen nuoruudessa. Sana on tullu englanninkieleen 13. vuosisadalla ranskasta (Mai) sekä latinasta (Maius). Saksankielessä päivää kutsutaan nimeltä MAITAG (Maifeiertag).

Latinan sana Maius juontaa juurensa roomalais-kreikkalaiseen jumalattareen MAIAan. Maia synnytti ZEUKSEN hedelmöittämänä HERMEKSEN, joka joutui ZEUKSEN laillisen vaimon, HERAN, vihan kohteeksi ja taisi tulla ...? Myöhemmin Maian sisarukset (joita oli seitsemän) tappoivat itsensä masennuttuaan yhden sisaren kuolemasta. Maia-sana tarkoittaa latinalaisittain HOITAJAA.

Muistaakseni Rauli "Badding" Somerjoen yhden laulun sanoissa mainitaan jotenkin näin; ...HOITAJAAKO tässä kohta tarvitaan kun pumppu...

Vappuna tarvitaan hoitajaa varmaan monissa eri yhteyksissä, mutta MASENNUKSEEN ei pitäisi kenelläkään olla aihetta, ajattellaanpa vappua sitten vanhoollisen esikristillisesti tai nykymerkityksellisesti, kun ilmaisemme omaa persoonaamme omissa vappujuhlissamme, kuka missäkin ja omalla tavallaan. TERVETULOA KEVÄT.

"Parhaiten kohotat omaa mielialaasi kohottamalla kaikkien muiden mielialaa."

HAUSKAA VAPPUA

VKO 16
Ajatuksia HIEMAN kunnan entiteetistä (=olemassaolo).
Kunnan perusolemuksen ja merkityksen pohtiminen on paikallaan ainakin silloin, kun kunnan olemassaolo vaarantuu. Kunnan entiteetti rakentuu lukuisille sellaisille asiantiloille, ilmiöille ja tapahtumille, joiden substanssit korostuvat VASTA, kun kuntatalouden "suoritevirtaan" kohdistuu tyrehtymisuhka. "Sero sapiunt phryges" (myöhään viisastuvat fryygialaiset). Ihmisyksilölle tällainen vakavoituminen on luonnollista perusterveyden järkkyessä tai traumaattisten menetysten yhteydessä.

Kuntataloudelle "suoritevirran" loppuminen on kuin ihmiselle sydämmenlyöntien ja hengityksen lakkaaminen. Näiden takana ovat kuitenkin joko sisä- tai ulkosyntyiset tapahtumat, jotka liittyvät kehon elintoimintoja ylläpitäviin aineenvaihdunnan muutoksiin, siis prosesseihin, joita emme normaalisti tiedosta. Terveen kuntatalouden ja terveen yksilön merkitys yhteiskunnalle nähdään kumpikin inhimillisen edun näkökulmasta, jonka perusta lepää ARVOASETELMISSA.

Ihmisten ARVOASETELMALLA on isot ja kauaskantoiset vaikutukset, niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Yleensä "PAREMPIOSAISET" ovat niitä, joiden arvoasetelmilla yhteiskuntaa rakennetaan. "HUONOMPIOSAISET" joutuvat olemaan parempiosaisten "ARMOILLA", ja varsinkin parempiosaisten omaksuman arvoasetelman varassa - etenkin kun puhutaan RAHASTA, ja sen vaikutuksesta mm. tulonsiirtoihin ja koko kansakunnan tulopohjaan.

Parempiosaiset joutuvat useasti olemaan huonompiosaisten toimeentulon "TAKUUMIEHINÄ". Meikämannen mielestä "TAKUUMIESAJATUSTA" pitäisi soveltaa myös KUNTAYHTEISTYÖHÖN - sillä samassa veneessä sitä valtion kirjanpidon mukaan ollaan??!! Takuumiehinä oleminen näyttää joskus olevan hyvinkin vastenmielistä - omaan napaan tuijottamista ja kuvittelua olevansa korvaamaton.

Olen kuullut sanottava jotenkin näin; kun työnnät sormesi veteen, ja jos veteen JÄÄ REIKÄ, otettuasi sormen pois vedestä - OLET KORVAAMATON.

NIIN siitä KUNTATALOUKSIEN SUORITEVIRRASTA ja sen koostumuksesta, joka on ollut USEASTI esillä lehtiotsikoissa tavalla tai toisella viimeisten viikkojen aikana.
Kunnat rahoittivat vuonna 2004 n.25 miljardin euron toimintamenonsa pääosin toimintatuloilla, verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintatulot kattavat menoista lähes 8 mrd. euroa. Kuntien verotulot yhteensä ovat noin 13,5 mrd. euroa ja käyttötalouden valtionosuudet kuntien kirjanpidon mukaan 4,8 mrd. euroa. Valtion kirjanpidon mukaan kuntien valtionosuudet ovat 5,7 mrd. euroa (kun kuntayhtymien saama yksikkörahoitus sekä valtionosuuksiin sisältyvä työllistämistuki ja ammatillinen lisäkoulutus otetaan mukaan).

Kuntien toimintatuotot, noin 27 % kaikista tuloista, kertyvät myyntituloista (15%), maksutuloista (5%) ja muista toimintatuloista (7%). Myyntitulot kertyvät pääosin kunnallisesta liiketoiminnasta, esim. vesi- ja jätevesi-, sekä energiahuollosta. Maksut ovat pääsääntöisesti lakiperusteisia ja kunnan liikkumavara niissä on pieni.

Valtaosa kuntien verotuloista tulee kunnallisverosta, n. 11,7 mrd. vuonna 2004. Kunnat päättävät itsenäisesti kunnallisveroprosentistaan. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti vuonna 2004 oli 18,12. Kunnallisveron tuotto on hieman laskenut vuodesta 2002, vaikka keskimääräinen veroprosentti on noussut 17,78%:sta 18,12%:iin vuosina 2002 - 2004.

Kuntien saama yhteisövero on pienentynyt 1,5 mrd. eurosta vuonna 2002 noin miljardiin vuonna 2004. Kuntien osuus yhtiesöverosta on laskenut 19,75%:iin. Vuonna 2005 kuntien osuus nousee 22,03%:iin kompensaationa yhteisöverokannan (yhteisöveroprosentti) alentamisesta 29%:sta 26 prosenttiin vuonna 2005.

Kunnat saavat kiintiestöveroina n. 700 milj. euroa vuodessa. Kunnat ovat kiinteistöveron ainoita saajia. Pääosa kiinteistöverosta kertyy yleisestä kiinteistöverosta ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöverosta. Kunnat päättävät kiinteistöveroprosenteista itsenäisesti lain sallimissa rajoissa.

Käyttötalouden valtionosuudet kattavat noin 17% kuntien tuloista. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Valtionosuudet määräytyvät tehtäväkohtaisten laskennallisten kustannusten perusteella, joista on vähennetty kunnan rahoitusosuus opetus- ja kulttuuritoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yleinen valtionosuus määräytyy suoraan asukasluvun ja olosuhdetekijöiden pohjalta. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus antaa kunnalle tasauslisän tai vähentää valtionosuuksia tasausvähennyksen verran. Harkinnanvarainen avustus ja yhdistymisavustus kunnille ovat osa valtionosuusjärjestelmää. Myös veroperusteita koskevat muutokset vaikuttavat kuntien tuloihin.

Kuntien sosiaali- ja terveyshuollon sekä opetustoimen tehtävät muodostavat kunnallisten PERUSPALVELUJEN rungon, jota täydentävät lainsäädännöllä kunnille annetut muut tehtävät. Peruspalveuohjelma ja peruspalvelubudjetti ovat valtion keskeiset välineet PARANTAA kuntien tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen TASAPAINOA ja ENNAKOITAVUUTTA. Kuntien tehtävät ovat laajentuneet viime vuosina mm. lasten aamu- ja iltapäivätoiminnassa, esiopetuksessa, hammashuollossa ja vanhustenhuollossa.

Kuntien tulot vuonna 2004 tulolajeittain, %:
* kunnallisvero 41%
* yhteisövero 4%
* kiinteistövero 2%
* käyttötalouden valtionosuudet 17%
* myyntitulot 15%
* maksutulot 5%
* muut toimintatulot 7%
* lainanotto 5% JA
* muut tulot 4 %
(lähde: sisäasiainministeriön julkaisuja 52/2004)

Terveen tai hyvän kuntatalouden kriteerit eivät enää pysähdy kannattavuuteen, sallittujen toimintamahdollisuuksien rajoissa, vaan päämäärien ja "visioiden" rinnalle on tullut - ARVOASETELMAAN - perusarvoja reflektoiva "what business are we in" ja "how do we do it" -ulottuvuuksia, joissa näyttäytyy eettisten standartien ja vastuunkannon kohtaaminen.

Meikämanne toivoo tämän KOHTAAMISEN tapahtyvan myös akselilla PAREMPIOSAISET - HUONOMPIOSAISET aivan jokapäiväisessä arkielämässä, siitä huolimatta vaikka yhteiskunnan ARVOASETELMA nojautuu paljolti SUORITEPERUSTEISESTI arvioitavaan elämään - mitä se sitten käytäntönä tarkoitta eri yhteyksissä - sitä meidän on syytä pohdiskella "ITSEKESKEISESTI" omaan napaan tuijottamalla???

"Sinä hetkenä, jona TYYDYT vähempään kuin mitä ANSAITSET, saat vielä vähemmän, kuin mihin TYYDYIT."

VKO 15
"Kuten karille ajaneen laivan KAPTEENI, joutuu jokainen toisinaan peruuttamaan päästäkseen eteenpäin". - J.B.-

Näinä aikoina monien kuntien "kapteenit" (niin viranhatijat kuin luottamushenkilötkin) huomaavat olevansa kallistuvan Titanicin kannella ja miettivänsä reelinkiin nojaten: "Olisinpa silloin tiennyt sen, MITÄ TIEDÄN NYT!"

Syytä lienee järjestellä "Titanicin kansituolit uudelleen" - joiden varassa asiat "lepäävät". Uudelleenjärjestelyn toteuttajaksi ei välttämättä tarvita uudentyyppisiä merenkävijöitä, vaan osaajia.

Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja - ÄLYN LÄHTÖKOHTAA. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Juuri tätä tarvitaan viranhaltojoiden ja luottamushenkilöiden välillä - yhteistyötä ja luottamusta "kuntakapteeneina" ollessaan.

Yksilöä vaaditaan olemaan SYVÄLLINEN ja VUOROVAIKUTUSTAITOINEN ja HALLITSEMAAN kaikki maailman asiat, SOSIAALISIA SUPERTAITOJA sekä kaiken maailman teknologian tuntemusta ja hallintaa. BURN OUTiin siinä väkisin ajaudutaan ellei opita käyttämään JOUKKUEPELEJÄ ja TYÖRYHMIEN jäsenten erilaisia rooleja.

Me suomalaiset pidämme jotenkin sosiaalista kultturia helposti pinnallisena näytelmänä? HELLIMME mielikuvaa, että tuttu suomalainen PERUSTÖNKKÖYS ja SULAVA SALONKIKELPOISUUS ovat jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. USEIN kuitenkin näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä TILANNETAJU että MAINIO roolinottokyky.

Nämä taidot voivat olla koulutuksen kautta omaksuttuja, tai tietoisesti kuhunkin tilanteeseen luontevasti otettuja rooleja. ROOLINOTTAJISTA löytyy yleensä hyvin suorituskykyisiä henkilöitä, jotka HALUAVAT olla parhaimmillaan kussakin HEIDÄN OMAA osaamistaan vaativassa tilanteessa.

Osaamiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta itse. Tämä edellyttää sitä, että omaa osamista kehitetään, yhteisiin tavoitteisiin sitoudutaan ja niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti "taistelemaan".

Aivan ensimmäiseksi meidän tulee tunnustella sitä kehää tai kenttää, jolla "taistelumme taistelemme" - VALLANTAHTO vaikuttaa aina ja kaikkialla, vaikka välillä olisi myös jaksoja ilman politikointia - meidän PITÄÄ aina SELVITTÄÄ, olemmeko joutuneet keskelle "taistelua" - voimmeko AVOIMESTI ja VILPITTÖMÄSTI heittäytyä taisteluun?

Kun ihmiset omaksuvat avoimen ja vilpittömän toinen toisiltaan oppimisen periaatteen, EI YHTEISTYÖTÄ yhdistä pelkästään synergia (syn ergos - yhdistää voimat, kreikk.), vaan myös sisäinen empatia (them pathos - kävellä yhdessä, kreikk.). Kenellekään ei ole häpeäksi se, että ottaa opiksi erehdyksistään; kukaan ei ole NIIN viisas, ettei hänellä olisi JOTAIN opittavaa toisilta ihmisiltä. Tämä oppimisen - henkisen yhteistyön, jolla pystymme selviytymään ankaraksi muuttuneessa kuntataloustilanteessa - edellytys ja peruspilari on se, että luotamme
a) ITSEEMME
b) TOISIIMME.

Sujuvat ihmissuhteet ja sujuva yhteistyö ovat "kansituolien" uudelleen järjestelyn perusedellytys. Useasti väitetään, että me savolaiset emme näihin pysty ja tämä väittämä lienee varsin aiheellinen??? Mihin tämä sitten perustuu? Stressi- ja neuroositekijät ovat varmaan yksi asia, joka estää meitä olemasta avoimia toisille ihmisille ja kokemasta luottamusta TOISIIN. Katselemme OMIA virheitämme niinkuin uskomme toisten meitä arvioivan. Unohdamme sen, että muut ovat paljon vähemmän kiinnostuneita meidän heikkouksistamme ja virheistämme kuin itse. Koemme, että jos avaudumme tai osoitamme luottamusta toista kohtaan, olemme hänen armoillaan. Jos teemme jonkin "missauksen" unohdamme, että missaus on meidän omissa silmissämme kymmenen kertaa isompi asia kuin naapureiden silmissä. Unohdamme vanhan roomalaisen oikeuden periaatteen "De minimis non curat lex" (laki ei välitä "niuhotella"). Samoin ei myöskään toimivassa yhteistyössä saa niuhotella.

Meille kaikille lienee selvää se, että yleinen taloustilanne tulee kuntasektorilla jatkossa kiristymään entisestään, kuten olemme JO nähneet? Euroopan yhdentyminen tarkoittaa käytännössä yhä enemmän suurfuusioita ja suurempia tuotantoyksiköitä, tämäkö lie ollut valtiovallalla ajatuspohjana, kun ovat suunnittelemassa väistöpohjaltaan noin 30 000 asukkaan kokoisia kuntia. On myös selvää, että ilman ammattitaitoista ja motivoitunutta päätöksentekijä- ja varsinaisen operatiivisen toiminnan toteuttajajoukkoa ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä "hengissä" kuntapalveluiden tehostustoimenpiteistä - JOKAISEN ON OSATTAVA ASIANSA!

Pieni "kevennys":
"Huipulla ei voi viipyä loputtomiin; sieltä on tultava taas alas. Miksi siis ensinkään nähdä vaivaa? Vain tämän vuoksi: Ylhäällä tietää, mitä alhaalla on, mutta alhaalla ei tiedä ylhäällä olevasta. Joka kiipeää, se näkee. Joka laskeutuu, se ei enää näe, mutta se on jo nähnyt. On taito säilyttää alhaalla itsellään muistona se mitä ylhäällä näki. Kun ei pysty enää näkemään, ainakin voi yhä tietää".

- Rene Dermal -

VKO 14
Pärjätäänkö vesantolaisina tulevaisuudessa satasella vai maratonilla - tai kenties molemmilla vaiko EIKÖ sitten KUMMALLAKAAN?

Nämä ovat ne kysymykset, joita meikämanne jäi pohdiskelemaan lukiessaan Savon Sanomista ke 6.4.2005 pohjoissavolaisten kuntien tilinpäätösvertaililukuja vuodelta 2004 - Vesannon kunnan taloudesta kertovat tunnusluvut jokainen voi lukea itse ko. tilastosta.

Jatko-opiskeluuni liittyvässä LIIKETALOUSTIETEELLISESSÄ tutkimustyössäni keskityn kriisiyritysten tutkimiseen ja kriisin vaikutusten analysointiin. Ehkäpä juuri siitä syystä, lukiessani kuntien toimintamenojen tunnuslukuja, edellä mainitsemieni kysymysten lisäksi, meikämannelle tuli mieleen termi LIIKETOIMINTASHOKKI - BUSINESS SHOCK.

Liiketaloustieteellisissä liikkeenjohdon teorioiden kehittelyssä on aina kosketeltu myös toiminnallisten häiriöiden sekä kriisien syntyyn ja hoitamiseen liittyviä kysymyksiä. Häiriöt ovat asioiden dysfunktioita (toimintahäiriö/toiminnan häiriö) ja niiden merkitys on negatiivinen. Organisaatiokäyttäytymisen dysfunktiot voidaan normaalisti kohdistaa kolmeen eri osa-alueeseen:
1) johtamiseen, kuten lyhytnäköisyys ja valppauden puute
2) itse organisaatioon, kuten suuri henkilöstövaihtuvuus ja heikko kommunikaatio
3) yksilöihin, kuten muutosvastarinta ja heikentynyt moraali.

Häiriöitä sinänsä pidetään tavallisina mihin tahansa toimintaan kuuluvina ja ajoittain esiintyvinä ilmiöinä, jotka hoidetaan tietyn aikarajan puitteissa. Pitkittyessään ja voimistuessaan ne kuitenkin saattavat aiheuttaa kriisin - siis muodostuu kriisitilanne. Liiketoimintashokissa on kuitenkin kyse sellaisesta tilanteesta, jossa liiketoiminnan ennustettavuus ja tasapainon ylläpito katoavat kerralla kokonaan. Joten kuntatalouksien yhteydessä ei ainakaan vielä voine puhua suoranaisesta liiketoimintashokista - sillä tällöin "kuntatalouksien" pitäisi kadota KERRALLA KOKONAAN.

UUDISTUMISTA ja UUDISTUMISKYKYÄ tarvitaan kuntiemme palvelutuotannon rationaalisoinnissa ja talouden tervehdyttämisessä - mutta kuinka se toteutetaan - käytämmekö tulevaisuudessa KVARTAALIAJATTELUA vai KAUKOKATSEISUUSAJATTELUA vai kenties MOLEMPIA rinnan ja vuorotellen, sekä niiden YHDISTELMIÄ.

Uudistumiskykymme yleensä on monissa eri yhteyksissä "hakusalla", koska meillä kaikilla on paine olla osa jotakin YHTEISÖÄ, sekä pyrkiä käyttäytymään ja ajattelemaan samalla tavalla kuin monet muut ajattelevat ja käyttäytyvät - ollaan ns. LAUMASIELUJA.

Markkinatalouden ilmiöt vaikuttavat voimakkaasti elämäämme, halusimme sitä tai emme. Tehokkuus, kiire ja jatkuva muutos ovat osa ihmisten elämää, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Kilpailu kiristyy. Kannattavuus, kustannussäästöt ja hyödyt vilahtelevat useasti meitä ympyröivissä talouspuheissa. Lyhyen tähtäimen kvartaalitalousajattelu ja pörssin liikahdukset ohjaavat ja rytmittävät elämäämme - kuten vuodenajat ja maailmalla tapahtuvat luonnonmullistukset. Kvartaaliajattelua voidaan verrata "KULLAN LAPIOINTIIN" suoraan pankkiholvista vaskooliin - ajatellen varmaa mikä varmaa. Kvartaaliajattelu on tyypillisesti analyyttista, numeroihin perustuvaa, sekä selkeitä vaihtoehtoja pois sulkevaa toimintaa. Kaukokatseisuusajattelussa viitataan enemmänkin kaikkien aistien käyttöön tarkasteltaessa tulevaisuutta. Kaukokatseisuusajattelu huomioi myös järkiperäisen (rationaalisen) ajattelun lisäksi tunneperäisen (emotionaalisen) puolen.

Maailmanlaajuinen (globaali) kilpailu korostaa nopeutta, ketteryyttä ja virtaviivaisuutta, joiden avulla saadaan vasta elintärkeät lähtöpisteet - PAKOLLINEN KILPAILUKYKYVAATIMUS. Tämän jälkeen on luotava kilpailuetu, jonka avulla pääsemme ensimmäisten joukossa maaliin - tarvitsemme kvartaaliajattelua(=SATANEN) ja/tai kaukokatseisuusajattelua(=MARATON) nähdäksemme mahdollisimman hyvin tulevaisuuteemme vaikuttavat tavoiteltavuuden arvoiset UUDET IHMISARVOT. Meidän pitäisi pystyä erottelemaan kokonaan UUDET ASIAT ja ne asiat joita emme ole vain TULLEET AJATELLEEKSI. Tässä yhteydessä ajattelultamme edellytetään perspektiivin pidennystä, KAUKOKATSEISUUSAJATTELUA, tehokkaan KVARTAALIAJATTELUN lisäksi.

Kvartaaliajattelun ja kaukokatseisuusajattelun ero tulee esiin myös siinä, kun löydetyn VILLIN IDEAN leikkaa kvartaaliajattelun investointileikkuri pois, jos tulevaisuuden näköpiirissä ei ole olotilaa, jossa INVESTOINTI maksaa ITSE ITSENSÄ. Kaukokatseisuusajattelijan näköpiirissä on perustaa tässä yhteydessä taimitarha, jossa vain osa taimista saattaa kuolla, jolloin kuolleisiin taimiin suunnattuja rahoja kutsutaan KEHITYSRAHOIKSI. Suurin osa taimista saattaa hyvinkin ruveta kukoistamaan tuottaen vähintään ennalta suunniteltua INVESTOINTITUOTTOA.

Suotuisissa toimintaympäristöissä, silloin kun KAKKUA RIITTÄÄ jaettavaksi, ei ole havaittavissa merkittäviä eroja KVARTAALIAJATTELULLA ja KAUKOKATSEISUUSAJATTELULLA, kuitenkin kvartaaliajattelijat käyttävät resurssinsa MIELUMMIN kypsien hedelmien pomimiseen kun kaukokatseisuusajattelijat keskittyvät ENIMMÄKSEEN kehittämään ratkaisuja olemassa olevien/tulevien EPÄJATKUVUUSKOHTIEN varalle.

Menestyksestä tiedetään, että samat syyt, jotka luovat menestystä, voivat pitkään käytettyinä johtaa myös epäonnistumiseen - MENESTYKSESSÄ KASVAA TUHON SIEMEN. Yhteiskunnassamme on havaittavissa, että talouden "KOVILLE" arvoille on NOUSEMASSA vastapainoksi EMPAATTISUUS. Kannetaan huolta ihmisten hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta. Ollaan siirtymässä SHAREHOLDER -ajattelusta (mm. tuottaa mahdollisimman paljon) STAKEHOLDER -ajatteluun (mm. ryhmien välinen vuorovaikutus). VASTUULLISUUS JA EETTISYYS halutaan nostaa juhlapuheista operatiivisen toiminnan työkaluksi - TOIVOTTAVASTI JO EILEN.

Meidän vastikään valittujen kunnallisvaltuutettujen on pystyttävä tekemään päätöksiä, jotta KUNTA ja KUNTALAISET pärjäävät sekä SATASELLA, että MARATONILLA. On sanomattakin selvää, että VALTUUTETTUJEN tulee seurata LÄHIYMPÄRISTÖNSÄ tapahtumia sekä MAAILMAN menoa, ja meidän on pystyttävä käyttämään OMAA VÄLITÖNTÄ OIVALTAMISTAMME (intuitiota) päätöstemme teossa. On erityisen tärkeää pystyä keskustelemaan erilaisista asioista ja näkemyksistä, ja meidän on myös PYSTYTTÄVÄ TEKEMÄÄN YHTEISESTI HYVIÄ PÄÄTÖKSIÄ, jotka saattavat olla joskus HENKILÖKOHTAISESTI KIPEITÄ - tuntiemme kuitenkin päätöksentekijöinä olevamme edelleen osa jotain YHTEISÖÄ - itsenäistä kuntaa, ainakin vielä tällä hetkellä.

KUNTALAISTEN on pystyttävä luottamaan VALTUUTETTUJEN KVARTAALI- sekä KAUKOKATSEISUUSAJATTELUUN uskoen tehtyjen päätösten jälkeen kuntalaisena pärjäävänsä sekä SATASELLA, että MARATONILLA.

Siinäpä se onkin valinnan vaikeus ja vapaus, kumpi parempi - SATANEN vai MARATON, ja jos tulee "POKAALEITA" jommassa kummassa tai kummassakin, hyvä niin, HURRRAAA, mutta jos ja KUN "pokaaleita" ei tule, entäs sitten - sitten tulee SHOKKI.

SHOKKI ilmaisee iskunomaista vaikutusta, tavanomaisessa kielenkäytössä usein ympäristön äkillistä ja voimakasta muutosta ja reagointia siihen. Lääketieteessä shokki-nimitys liittyy reaktioihin, joiden syynä on tavallisesti riittämättömästä verimäärästä johtuva elimistön hapensaannin vajaus. Psykologiassa shokilla ymmärretään yllättäen ja varoituksitta syntynyttä henkistä iskua, järkyttävää kokemusta. Se voi koskea joko yhtä yksilöä tai suurta joukkoa.

LOPPUTULEMANA USKOMME KAIKKI PÄÄSEVÄMME HUUTAMAAN HURRRAAAATA, ollessamme enempi tai vähempi SHOKISSA, ja kuka mistäkin syystä.

"Kun hurrrraaaaahuudot ovat vaienneet
ja stadion on tyhjä,
kun otsikot on kirjoitettu
ja ollaan taas hiljaisessa huoneessaan
ja pokaalit on pantu kaappeihinsa
ja kaikki loisto
ja fanfaarit ovat hiipuneet,
kestävät asiat ovat jäljellä:
omistautuminen parhaalle,
vihkiytyminen voitolle,
ja paneutuminen tekemään elämällämme,
voimiemme mukaan,
parempaa paikkaa elää."

- Vince Lombardi-

VKO 13
Numeron 13 (viikko 13) tiedetään yleisesti olevan epäonnenluku - sen todenperäisyydestä saa jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Meikämannen mielestä kolmellatoista on ainakin yksi POSITIIVINEN OLEMUS; se on määrällisesti laskien yhden enemmän kuin TUSINA (se kahdestoista hetki) - jos sillä sitten on mitään merkitystä missään yhteydessä?

Kello ei käy taaksepäin (tosin taaksepäin mennään taas syksyllä kun otetaan käyttöön talviaika), mutta maailma muuttuu ja hyvä niin. Rajat ovat auki moneen suuntaan. Ollaan tultu eurooppalaisemmiksi, saadaan kuskata viinaa Euroopasta, Räikkönen on yksi F -ykkösten KUNKUISTA, Nokia on saatu maailmantähdeksi, mäkihypyssä ja laskettelussa ollaan niin ikään maailman valioiden joukoissa ja jne. OLEMME RAJATTOMIEN MAHDOLLISUUKSIEN ÄÄRELLÄ.

Valitettavasti raja tulee vastaan, kun katsomme kotipesäämme, tätä kotoista Suomeamme. Ilmassa roikkuu aina vain painavammaksi muodostuva kysymys siitä, miksi yleensä käytettävissä oleva tieto vaikuttaa päättäjiin niin heikosti? Olisiko syytä pistää KAIKKI, meidät päättäjät, TYÖHARJOITTELUUN kentälle? Kymmenen viikon TEHOPAKETTI KAIKILLE (enkä tarkoita tällä mitään vuosiloma-aikaa). Viikko nuorisotyössä nuorten parissa, toinen päiväkodissa lasten kanssa, kolmas terveyskeskuksessa asiakaspalvelussa ja päivystysvastaanotolla, neljäs koulussa luokkatyöskentelyssä, viides kehitysvammaisten asuntolassa, kuudes kotisairaanhoidossa, seitsemäs toimintapaketissa sosiaalipuolen töissä, kahdeksas psykiatrisen puolen avohoidon työssä, yhdeksäs kotikunnan kaduilla yö- ja päiväpartiossa ja kymmenes oman perheen kanssa kotona.

Tämän TEHOPAKETIN AVULLA kaikille päättäjille - mukaan lukien kuntaministeri Mannisen, joka on lukenut "madonluvut" kuntapalveluiden tehokkuuden parantamiseksi - tulisivat tutummiksi kaiken aikaa paisuvat ongelmat kouluissa, nuorten huomion hakeminen, räyhääminen, huutaminen, itkeminen, henkisesti sairastuminen, huumeiden käyttö jne. Vanhempien väsyminen, hätääntyminen ja avun pyytäminen. Uupuminen sairaaloissa, vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa yms.

Tämän kaiken kautta välittyy RAAKA kuva yhteiskunnan muutoksesta ja ennen kaikkea muutoksen ARKKITEHDEISTA, meistä aikuisista PÄÄTTÄJISTÄ ja ARVOMAAILMAN LUOJISTA.

Kaiken tämän takana voidaan HELPOSTI ajatella olevan YHTEISKUNNALLISEN yleisen asenteen ja välinpitämättömyyden. MUTTA kyllä siellä TAUSTALLA meikämannen mielestä suurinta osaa näyttelee RAHA. Rahaa "valtakunnassa" on enemmän kuin KOSKAAN AIKAISEMMIN on ollut. Rahan KOHDENTAMISESSA ja IHMISTEN AHNEUDESSA on PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA. Kauniit puheet vaativat MYÖS kauniita TEKOJA - EIKÄ VAIN SHAREHOLDER -ajattelua, niitä osinkoja ja optioita, niitä kvartaalitalouden TUOTOKSIA.

On OPITTAVA kuuntelemaan ihmisiä tosielämässä - ei vain kuullun ymmärtämistä yo-kokeissa - ja ihmisten antamia viestejä, se on meidän päättäjien yksi päätehtävistämme. NIIN PIENTÄ KUNTAA EI OLE OLEMASSAKAAN ETTEIKÖ MAAILMAN PAHUUS OLISI TYÖNTÄNYT JALKAANSA OVEN VÄLIIN - EEII OLE.

On aivan turhaa kuvitella etteikö LAPSET HUOMAA JA REAGOI nyky maailman menoon ja sen kovuuteen, ja yleensä ne huomiot ja reagtiot KASVATTAVAT lapsia negatiiviseen suuntaan. Viattomuuden aika on ohitse LINTUKOTOMME ON HÄVINNYT TAI AINAKIN HÄVIÄMÄSSÄ.

Kuntatalouspuolella, niin kuin monella muullakin alalla PARHAILLAAN, on menossa ns. TILINTARKASTUSKAUSI. Meillä täällä Vesannolla on varmaankin JUURI NYT se KOLMASTOISTA HETKI - se epäonnenluku - tarttua kiinni kuntataloutemme tervehdyttämiseen. Saapas nähdä kuinka kuntatilintarkastajat muotoilevat tilintarkastuskertomukseensa KUNTATALOUDEN TASAPAINOON LIITTYVÄN OSIONSA - "sortuvatko" HE luettelemaan VAIN mahdolliset puutteet ja virheet sen sijaan, että konsultoisivat meitä päättäjiä parempaan - MIELENKIINTOISTA nähdä MILLAISTA kuntarajat ylittävää YHTEISTYÖTÄ kuntatilintarkastajat ehdottavat - jos ehdottavat.

Ylikunnallisen yhteistyön lisäämistä ovat vauhdittaneet myös valtion hallinnon ajatukset (tulee mieleen kuntamineisteri Mannisen puheenvuoro Kuopion Musiikkikeskuksessa 5.3. kts tämän päiväkirjan kohta VKO 10) ja tavoitteet kuntarakenteen uudistamisesta ja etenkin kuntakoon uudistamisesta. Kuntaliitoksille vaihtoehtona on usein nähty jonkinlainen tiivis kuntien välinen yhteistyö. Esimerkkinä tästä on eräänlaisena "trendinä" jo joitakin vuosia ollut seudullinen yhteistyö. Selkeimmin nähtävänä tausta-ajatuksena kaiken muotoisen yhteistyön vahvistamisessa voidaan nähdä (perus)palvelujen turvaamisen näkökohta.

Kuntien välinen ylikunnallinen tai rajat ylittävä yhteistyö on lisääntynyt myös lainsäädännöllisten toimenpiteiden seurauksena, sillä lainsäädännöllisiä esteitä yhteistyölle ei ole juurikaan olemassa. Esimerkiksi kuntalaki tukee laajaa ja monimuotoista kuntien välistä yhteistyötä: kuntalain mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Yhteistoiminnassa erotetaan yksityisoikeudelliset ja julkisoikeudelliset toiminnat. Yksityisoikeudellisia sopimuksia yhteistoiminnasta voidaan tehdä yleisen toimialan rajoissa. Yksityisoikeudellisessa muodossa ei voida juurikaan hoitaa kunnille laissa säädettyjä tehtäviä tai siihen liittyvää päätösvallan käyttöä, poikkeuksena seutuyhteistyökokeilulain 5 §, jonka mukaan säännöksessä mainituissa rajoissa voi tehtäviä ja päätösvaltaa siirtää yhteisöille ja säätiöille. Vaikka yhteistyömuodotkin ovat tarpeen ja niiden kehittäminen takaa kuntien toiminnan tulevaisuudessa, on pyrittävä huomioimaan niiden toiminnan legitimaatio (laillistaminen, lainvoima) ja kehitettävä sellaisia yhteistyömuotoja, jotka turvaavat demokratian ja itsehallinnon säilymisen.

Lähdettäessä palvelutuotannon tehostamiseen ja kulujen karsimiseen tulee kuitenkin varmistaa SE, ettei säästöleikkurimme kohdistu liikaa LAPSIIN, NUORIIN, SAIRAISIIN tai VANHUKSIIN. Tulevaisuus näyttää vahvasti siltä, että YHÄ PIENEMMÄT joutuvat olemaan YHÄ SUUREMPIA. Raja se tulee vastaan tässäkin, joudummeko katsomaan myös palvelutuotannon tehostamisessa sen kolmannentoista hetken ennen kuin silmämme todella avautuvat. Kaikki varmaan tunnemme sanan ENNAKOINTI, miettikäämme yhdessä mitähän se ennakointi tarkoittaisi TÄSSÄ YHTEYDESSÄ, kun puhutaan sosiaalipuolen säästöistä? Kaikille lienee selvää se, miksi säästetään. Se ei sitten OLEKAAN YHTÄ SELVÄÄ kenen tai keiden kustannuksella säästetään - rajansa kaikella, myös säästämisellä.

Voidaan SYYSTÄKIN kysyä; MIKSI NÄMÄ YHTIEKUNNALLISET JÄRJESTELMÄT OVAT YLIPÄÄNSÄ OLEMASSA, JOS VARSINAINEN TOIMINTA NÄHDÄÄN VAIN SÄÄSTÄMISENÄ. "SYÖPÄ" SE ON SÄÄSTÄJÄLLÄKIN.

Perjantaina (1.4.) on APRILLIPÄIVÄ. Kuinkahan moni päättäjä tuntee PÄÄTÖKSIÄ TEHDESSÄÄN TULLEENSA APRILLATUKSI - myös muulloin kuin APRILLIPÄIVÄNÄ? Kenties tämä tunne tulee vasta jälkikäteen??!!

"Anteeksipyynnöt ovat kykenemättömyyden apuvälineitä. Niitä käyttävät ne, jotka rakentelevat vähäpätöisyyden muistomerkkejä, sekä ne, jotka harvoin tarkoittavat niillä mitään."


VKO 12
Kuluvaa viikkoa kutusutaan "kirkollisissa piireissä" HILJAISEKSI VIIKOKSI. Olen tämän hiljaisen viikon aikan - HILJAKSEEN ITSEKSENI MIETISKELLYT - kuka oikein omistaa tämän LUOTTAMUSHENKILÖTYÖN, jota me luottamushenkilöt teemme. Työn omistaja voisi meikämannen mielestä olla mm. kuntalainen, äänestäjä, kuntaorganisaatio, valtio tai sitten aivan JOKU MUU - en vaan OIKEIN tiedä kuka SE JOKU MUU voisi sitten olla - EHKÄPÄ SE OLENKIN JUUURI MINÄ ITSE OMAN LUOTTAMUSMIESTYÖNI OMISTAJA?

TYÖ alkuperäisessä merkityksessään on ollut ihmisen välttämätöntä toimintaa tarpeittensa tyydyttämiseksi. "Otsa hiessä sinun pitää leipäsi ansaita", sanotaan Raamatussa, Marxin mukaan työ kuuluu "välttämättömyyden valtakuntaan" , ja Väinämöinenkin joutui "kiskomaan kivestä tuohta".

Kuntademokratian vihreässä kirjassa/kunnallisen demokratian kehittämishankkeen I väliraporttissa (85 sivuinen moniste) sanotaan mm. näin:
"Perustuslain 121 §;n (731/1999) mukaiseti Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallntoon. Perustuslaki suojaa kunnallishallinnon järjestelmää ja antaa sille institutionaalisen suojan (Kuntaosasto 3/200,9). Kunnallishallinnon keskeisiin suojan omaviin ominaispiirteisiin on katsottava kuuluvan mm. seuraavat: kuntalaisilla on oikeus valita itse kunnan ylin päättävä elin, kunnanvaltuusto; kunnanvaltuustolla on yleinen toimivalta päättää kuntalaisten yhteisistä asioista, minkä lisäksi kunnalla on tietysti sille erikseen lainsäädännöllä määrätyt tehtävät; kunta on valtionhallinnosta erillinen ja sen toimielimillä on tietty riippumattomuus valtiosta; kunnalla on oikeus verottaa jäseniään ja kunnan hallinnon tulee perustua luottamushenkilöiden määräävään asemaan (Harjula&Prättälä 2004, 33;MK 1993:33). Kunnissa toimii myös muita luottamushenkilöelimiä. Kunnanhallitus, lautakunnat, johtokunnat ja niiden jaostot sekä toimikunnat kuin myös tarkastuslautakunta kuuluvat näihin. Lisäksi kunnassa voi olla jotain työryhmien tai vastaavien kaltaisia apu-ja valmisteluelimiä, joilta kuitenkin puuttuu viranomaisen toimivalta (kts. tarkemmin esim. Harjula&Prättälä 2004). Ainoa PAKOLLINEN LAUTAKUNTA kunnassa on tarkastuslautakunta, muiden lutakuntien tarpeellisuuden harkitsee kunnanvaltuusto. Tarkastuslautakunnan tehtäviin kuuluu hallinnon ja talouden tarkastaminen ja lisäksi sen tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet." Löytyisikö luottamushenkilöiden työlle OMISTAJA edellisen tekstin sisällön kautta - olisiko se sitten vaikka TARKASTUSLAUTAKUNTA, mene ja tiedä?

Työllä on vahva sosiaalinen merkitys. Työnsä kautta ihmiset joka tapauksessa jäsentyvät yhteiskuntaan.

Sananlaskuissa on työstä tiedossani seuraavaa;
* työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu
* työ on miehen kunnia
* työ tekijäänsä neuvoo
* työtä on hangen tullessakin, työtä hangen
lähtiessä
* lapsen leikki ja vanhan työ, ne melkein yhden
vastaa
* työn ilo, tekemisen vapaus

Kun meitä pyydetään esittäytymään koulutustilaisuuksissa, kursseilla tai ihan missä vaan, pidämme itsestään selvänä, että ilmoitamme paitsi nimemme, myös ammattimme ja työpaikkamme. Tällöin ajattelemme sanoneemme itsestämme oleellisen. Työstä näyttää paljolti tulleen myös IHMISARVON MITTA. Ihmisiä arvostetaan ensi sijassa hänen hyödyllisyytensä, tehokkuutensa ja työsuoritustensa perusteella - en tiedä "istuuko" tämä arvostus luottamushenkilötyössä, tuskinpa?

Jos kuvitellaan, että ihmisarvo on laskettavissa työn tuottavuutena, taloudellisena hyötynä tai minä tahansa suoritteena, ihmisarvon ehdottomuus on silloin mennyttä. Tuon kuvittelun omaksumisen jälkeen ihmisiä on helppo luokitella, manipuloida ja käyttää hyväksi. Mm. kristinusko - ymmärtääkseni - haluaa suojella ihmisen pyhyyttä ja hänen ihmisarvonsa ehdottomuutta myös työelämässä.

Koneistumisen ja automaation ansiosta raskas ja ruumiillinen työ ovat vähentyneet, joskin kaikki kilpailu kaikilla tasoilla "tuottanee stressiä". Työsuoritusten onnistumisen lisäksi työssä täytyy kokea omien voimien ja kykyjen tyydyttävää käyttöä - myös luottamushenkilönä tehdyssä työssä. Useimmat ihmiset lähtevät ajatuksissaan selvästi siitä, että työn ensimmäinen henkilökohtainen peruste on palkan saaminen, toimeentulo. Toinen motiivi, joka nousee useasti esille on työn sosiaalinen peruste. Työ jäsentää ihmisen yhteisöön - saa olla työtovereiden kanssa. Voin ajatella luottamushenkilötyössä olevan kyseessä yhteiskunnan edun - työ ylläpitää yhteiskuntaa, koko "ruljanssi" pyörii työn varassa. Palkkalähtöistä tämä luottamushenkilötyö ei oikein voine olla?

Pilaako ILO TYÖN, vai TYÖ ILON? Pyritään kuitenkin siihen, että hyöty työstä saataisiin mahdollisimman vähällä - tällöin jäisi tilaa myös sille, että (luottamushenkilö)työstä voisi JOKAINEN kokea OMISTAMISEN ILOA.

Valtaosa meistä ihmisistä saa/joutuu viettämään suuren osan elämästään työssä, sitoutuneena toisen palvelukseen. Sen vuoksi riittävän henkisen hyvinvoinni varmistamiseksi tulee työn - työskentelytapojen, työympäristön ja työilmapiirin - tarjota ihmisille vapauden elää ja kokea OMAN työnsä kautta OMAA elämäänsä mahdollisimman OMAKOHTAISESTI.

Kun teet tarpeeksi pieneiä asioita joka päivä, tulevat SUURET asiat luoksesi ja pyytävät tulla tehdyiksi - työtä tehdään koko ajan, mutta ei se työ koskaan tekemällä lopu OMISTIPA sen TYÖN sitten kuka tahansa!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ


VKO 11
Tulin VAPAASTI valittua kotikuntani kuntatalouden TASAPAINOTTAMISTYÖRYHMÄN jäseneksi - siihen MIESTEN joukkoon, joka ei vastaa NAINEN/MIES tasa-arvoasetelmaa, kuten lehdestä (SS 15.3.) saimme lukea.

Meidän poliitikkojen "asiantuntemus" kuvastelee myös siinä, että tasa-arvoasiasta on tehty filosofinen "umpimähkä". VAPAUS ja TASA-ARVOISUUS ovat nimittäin kuntaorganisaatiossa pohjimmiltaan sovittamattomassa ristiriidassa keskenään - ihmisoikeuksien julistuksessa VAPAUS tarkoittaa lähinnä vain sitä, ettei ihmistä voi omistaa kukaan ulkopuolinen, vaan jokaisella on oikeus omaan itseyteensä - tähän yhteyteen TASA-ARVOISUUS soveltuu hyvin. Kuntaorganisaation sisäiseen tasa-arvoon tähtäävän lainsäädännön noudattamisella voidaan vastaavasti luottamusmies(KIINTIÖ)NAINEN/-MIES välinen TASA-ARVO turvata, jolla taas ei ole VAPAUDEN kanssa mitään tekemistä.

Kuntatalouden TASAPAINOTTAMISTYÖRYHMÄÄN valituksitulemisen vuoksi on meikämannen syytä päivittää tietonsa siitä; mitä se oikein on se KUNTATALOUS JA SEN TASAPAINO?

Kunnan talouden tasapainon arvioinnissa keskeinen tunnusluku on VUOSIKATE. Se osoittaa paljonko vuotuisista tuloista jää vuotuisten menojen suorittamisen jälkeen poistoihin/investointeihin ja lainojen lyhennyksiin.

Kunnan talouden katsotaan olevan tasapainossa, kun vuosikate vastaa suunnitelmapoistoja. Poistojen tulisi vastata keskimääräistä vuotuista korvausinvestointitarvetta. Korvausinvestoinnit kattava vuosikate tarkoittaa, ettei kunnan tarvitse velkaantua, realisoida käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksia eikä vähentää toimintapääomaansa pitääkseen palvelujen tuotantovälineet toimintakunnossa.

Tulorahoituksen tasapaino-oletusta voidaan kuitenkin pitää pätevänä vain, mikäli poistot vastaavat kunnan keskimääräistä vuotuista investointitarvetta. Investointitarpeella tarkoitetaan tällöin poistonalaisten investointien omahankintamenoa, joka saadaan vähentämällä hankintamenoista valtionosuudet, liittymämaksut ja muut rahoitusosuudet.

Tavoiteltava tilanne kunnan talouden ohjauksessa on, että poistot määritetään vastaamaan hyväksytyn investointisuunnitelman mukaista investointitarvetta, jolloin tuloslaskelmasta suoraan voidaan melko luotettavasti arvioida tulorahoituksen riittävyyttä.

Kun poistojen ja investointitarpeen yhtä suuruus - VUOSIKATE% POISTOISTA - tunnusluvulla toteutuu, voidaan seuraavia johtopäätöksiä TULORAHOITUKSEN RIITTÄVYYDESTÄ pitää likipitäen oikeina:
* kun vuosikate ylittää poistot, voidaan tulorahoituksen sanoa olevan TASAPAINOSSA
* tulorahoitus on RIITTÄMÄTÖN, jos vuosikate on poistoja pienempi. Tässä käytetään riittämättömän sijasta termiä HEIKKO.
* jos vuosikate on NEGATIIVINEN, on kunnan tulorahoitus EPÄTASAPAINOSSA.

Tuntuu siltä, että ei aina voi välttyä ajatukselta tunnuslukujen käytön tarkoitushakuisuudesta antaakseen tietynlaista kuvaa kuntataloudesta. Laskettaessa esimerkiksi yksittäisten kuntien ja asukasluvun mukaisten kuntaryhmien vuosikatteiden keskiarvoja, ovat suurten kuntien luvut muita suurempia, koska niillä on suuria liikelaitoksia (energia, vesihuolto ja satamalaitokset). Näiden ansiosta tulorahoitus on suurempi, mutta vastaavasti myös investointitarve on suurempi.

Edellä on mainittu muutamien keskeisten lukujen merkitystä kuntatalouden tasapainoa tarkasteltaessa, laskelmien ja tunnuslukujen kautta pitäisi syntyä oikeaa "ASENNETTA MIETINTÄMYSSYLLE", kuinka niihin tasapainolukuihin päästään täällä Vesannolla - oman naaman peseminen EEII RIITÄ, vaikka teoria olisikin hyvin hanskassa - yleensä myös TARTTEE tehdä JOTAIN JÄRKEVÄÄ asian eteen.

NIIN, siitä nainen-/miespäättäjä asetelmasta. Monissa maissa naiset joutuvat vastaamaan elämän perustarpeiden tyydyttämisestä ja ruoan hankinnasta. Mutta naiset eivät valitettavasti aina pääse mukaan päättämään omista ja yhteiskunnan asioista. Sukupuolten välinen tasa-arvoisuuden edistäminen onkin jo ARVO SINÄNSÄ, se on myös kaiken taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytys.

EU:ssa onkin "rustattu" DIREKTIIVI, jonka Suomi on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä; ERI SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA-ARVOISUUS. Tasa-arvoisuus on nimittäin YHTEISKUNNALLINEN KÄSITE. Kyseinen direktiivi onkin tyypillinen politikoinnin esimerkki: kun itse ongelmalle - ihmisten räikeälle eriarvoisuudelle - ei mahdeta mitään, valitaan ONGELMASTA tarkkaan rajattu osa-alue TASA-ARVO - missä ei oikeastaan mitään ongelmaa ole; ei ainakaan meikämannen mielestä ihmisarvoisen elämän perusedellytysten osalta saa olla.

Tasa-arvoa tämäkin; naiset elävät selvästi miehiä vanhemmiksi, he saavat siis nauttia eläkkeestään kauemmin ja käyttää vanhuksina yhteiskunnan lääkäripalveluja selvästi pidempään - etenkin kun miehet eivät ELÄESSÄÄNKÄÄN ole kovin innokkaita lääkärien asiakkaita - tuonpuoleisesta ajasta en AINAKAAN VIELÄ pysty sanomaan kumpiko sukupuoli käyttää silloin lääkäripalveluja enemmän tai vähemmän?

Kun puhutaan VAPAUDESTA ja TASA-ARVOSTA silloin "ilmassa" on yleensä myönteinen "lataus", ja tällöin kuntalaiset saadaan pysymään tyytyväisinä, olipa taloudellinen kehityssuunta mikä tahansa - tällöin päättäjien maine kasvaa??

Maine on yleisesti organisaatiosta kerrottujen tarinoiden summa. Näitä tarinoita muokkaamalla voidaan siten pyrkiä vaikuttamaan maineeseen. Maine muodostuu kuitenkin loppujen lopuksi vastaanottajan päässä, kyse onkin siis enemmän vastaanottajan tietämykseen ja mielikuvaan vaikuttamisesta (Aula & Heinonen 2002, 32). Maine syntyy organisaation ja sen sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Maine heijastaa organisaation arvoja, missioita, visioita ja strategiaa. Hyvä maine on organisaation kilpailuvaltti (Aula & Heinonen 2002).

Tähdätkäämme kaikessa toiminnassamme HYVÄÄN MAINEESEEN, siis myös TASA-ARVO asioissa - vaikka voihan siinä käydä niinkin, että MAINE KASVAA JA KUNNIA KUOLEE.

"Optimisti on henkilö, joka näkee kuvassa vain valot, kun taas pessimisti näkee vain varjot. Idealisti on kuitenkin se, joka näkee valot ja varjot mutta lisäksi jotain muuta: mahdollisuuden muuttaa kuvaa niin että valot voittavat varjot."
- Felix Adler-

VKO 10
Näin hiihtolomalaisena jokunen kommentti hiihtoloman ulkopuolisiin asioihin, vaikka hiihtämättähän tuo vielä on, mutta onhan sitä hiihtolomaa vielä jäljellä - muutama päivä - viikonloppu mukaan lukien.

Kuunnellessani la 5.3.2005 kuntaministeri Mannisen esitelmää Kuopion Musiikkikeskuksessa, ja niitä valtion vaatimuksia maamme kuntatalouksien tasapainoon saattamisesta Mannisen esille tuoman aikataulun puitteissa, tulee mieleeni Muumipeikon tokaisu Haisulin yrittäessä huijata "ystäviään" rotkon ylitykseen: TEHTÄVÄ ON MAHDOTON JA SINÄ KYLLÄ TIESIT SEN, HAISULI.

Niinhän se on, että saneerauksella yritys tervehdytetään. Saneeraaminen ei ilman muuta tarkoita irtisanomisia tai yrityksen myyntiä - millaiselta tuntuisi nähdä lehdessä myynti-ilmoitus, jossa VESANNON KUNTA olisi myytävänä.

Kannattamaton yritys on sairas - tässä tapauksessa tarkoitan Vesannon kuntaa ja sen kuntataloutta, sekä ennusteita tuleville vuosille (mukaanlukien vuosi 2005) ellemme me, vasta valitut, kunnan "edusmiehet/-naiset" pysty mitään todella RADIKAALIA kuntatalouden parantamisen eteen enää tekemään, meillä on käsissämme SAIRAS YRITYS tai SAIRASYRITYS.

"Hoitokuurin" voimakkuuden määrittelee se, kuinka heikoksi potilas on päässyt - tarvitaanko amputointeja vai riittävätkö pillerit, pulveri ja hellävaraisempi hoito - kriisitilassa olevan yrityksen saneeraus on kuin haaksirikkoisen risteilijäaluksen estämistä uppoamiselta. Jokaisen on silloin tajuttava: ilman ratkaisevaa suunnanmuutosta ja pikaisia toimenpiteitä mennään pohjaan kuten Titanic. Säilyttääksemme Vesannon kunta kuntana, on kuntatalouden "terveyden" palauttamisen asetuttava kaikkien muiden pyrkimysten edelle estääksemme Titanicin kohtalo. Useasti kriisiyrityksissä tilanteen vakavuutta ei ole tajuttu tai haluttu tajuta riittävän aikaisin - mitenköhän lie käynyt Vesannolla - kriisikunta kun ollaan, monien muiden kuntien joukossa.

Yleensä saneerattavan kohteen henkilöstöä leimaa epävarmuuden tunne, huoli henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Tunnetila on ymmärrettävää ja oikeutettua. On hirvittävää tuntea työpaikkansa uhatuksi. Meikämannen mielestä Vesannon kunnan kuntataloutta ei voida RATKAISEVASTI muutta henkilöstösaneerauksilla - sitä paitsi ajatusmaailmaani ei oikein HYVIN sovi sellainen ajatus, jossa kaikkien kuntalaisten hyvinvointia ja palvelujen turvaamista lähdettäisiin tavoittelemaan kunnan henkilöstöön kohdistuvilla saneerauksilla - kun samalla ajatellaan palvelujen toimivan jolitsellakin laatutasolla ja varmuudella. Se, että otetaan henkilöstörakenteesta rehellisesti ja avoimesti "löysät pois", olivat ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä asioita, se kuuluu kategoriaan USKOTTAVUUS, joka on tervehdyttämisen AVAINSANA.

Kyllä kuntatalouden tervehdyttämiseen on saatava mukaan kaikki kuntalaiset, kukin omalla toiminnallaan ja vastuunkannolla itsestään - SIIS EMME SAA AJATELLA YHTEISKUNNAN HUOLEHTIVAN KAIKISTA SOSIAALISISTA JA AINEELLISISTA TARPEISTAMME, VARSINKAAN, JOS EMME ITSE OLE TEHNEET VOITAVAAMME OMIEMME ASIOITTEMME ETEEN - kantaneet vastuuta itsestämme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme - niissä puitteissa kuin kukin voi tai olisi voinut sen OMALLA KOHDALLAAN tehdä.

Meikämanne ajattelee hyvin useasti JOHN GRAYn kirjoittaman kirjan sisältöä - kirjan, joka kantaa nimeä: MITEN SAAT mitä HALUAT ja haluat sitä mitä SINULLA ON.

Tässä lainaus kirjan tekstistä:
"Elämämme varsinainen haaste ei ole vain sen saaminen mitä haluamme, vaan sen arvostaminen mitä meillä jo on. Monet ihmiset ovat oppineet hankkimaan mitä haluavat, mutta he lakkaavat sen jälkeen nauttimasta siitä. Mikään ei milloinkaan riitä, vaan aina tuntuu puuttuvan jotain. He ovat tyytymättömiä itseensä, ihmissuhteisiinsa, terveyteensä tai työhönsä. Aina löytyy jotain mikä häiritsee heidän mielenrauhaansa. Janan toisessa päässä ovat ne ihmiset, jotka ovat paljon tyytyväisempiä itseensä ja siihen mitä tekevät ja omistavat, vaikka eivät osaakaan hankkia, mitä haluaisivat. He suhtautuvat avoimemmin sydämin elämään, mutta eivät silti toteuta unelmiaan. He tekevät parhaansa mutta ihmettelevät, miksi muilla on enemmän. Useat ihmiset sijoittuvat näiden kahden ääripään välimaastoon.

Henkilökohtainen menestys sijaitsee noin puolivälissä eli siinä, että saat mitä haluat ja olet tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Henkilökohtaista menestystä ei mitata sillä, kuka olet, mitä omistat tai mitä olet saanut aikaan. Henkilökohtaista menestystä mitaaan sen sijaan sillä, miten TYYTYVÄINEN olet siihen, mitä olet, mitä olet tehnyt ja mitä omistat. HENKILÖOHTAINEN MENESTYS ON ULOTTUVILLAMME, KUNHAN SELVÄSTI YMMÄRRÄMME, MITÄ SE ON, JA PÄÄTÄMME TARTTUA SIIHEN."

Edellä olevan tekstin halusin nostaa esille sen vuoksi, että havaitsisimme muutaman pienen, mutta tärkeän, muutoksen ajattelutavassamme voivan tasoittaa meille tietä kuntataloudessa tehtäviin pakollisiin suunnanmuutoksiin ja niiden edellyttämien päätösten tekemiseen - ja päätökseemme toimia NIIDEN MUKAISESTI.

Meidän luottamushenkilöiden vastuun ottamiseen liittyy eräs "vaaniva" piirre. Se on yksin jäämisen pelko. Hyvän luottamushenkilön, vastuullisen toimijan, on joskus potkittava tutkainta vastaan. On myös vastustettava harmonisointia, toisin sanoen on oltava luontaista taipumista nähdä oman kunnan tilanne todellisuuden tasolla. Vaikka sellainen tuottaisikin muutosvastarinnan tuntua, on meidän nähtävä asiat pidemmällä perspektiivillä. On rohjettava nähdä ikävätkin asiat, vaikka niistä seuraisi yksinomaan harmeja - yksin jäämisen pelkoa meillä Vesannon valtuutetuilla ei ole, sillä meitä on 21 ajattelevaa ja asiansa osaavaa valtuutettua, joilla on yhteinen näkemys kuntamme tilanteesta ja tulevaisuudesta - kuten valtuustoseminaarissa Jyväskylässä totesimme.

Olemme yleensä epäonnistuneet paljon usaemmin kuin muistammekaan. Kun yritimme ensimmäistä kertaa kävellä, kaaduimme. Kun yritimme ensimmäisen kerran uida, olimme hukkua ... Älkäämme epäonnistumisiamme surko. Surkaamme mielummin sitä, mitä kaikkea menetämme, jos emme edes yritä.

Kun alkaa olla vaikeampaa kärsiä kuin muuttua - rupeat muuttumaan.


VKO 9
Suomi on tunnettu maan kattavasta kirjastoverkosta, kirjastojen suurista käyttö- ja lainausluvuista sekä teknologian ja tietoverkon hyvästä hyödyntämisestä kirjastossa. Noin 80% suomalaisista käyttää kirjastojen palveluja säännöllisesti. Lähes kaikkien kuntien kirjastoissa on käytössä atk-järjestelmä ja Internetyhteydet.

Kirjastoverkosto koostuu YLEISISTÄ eli KUNNALLISISTA KIRJASTOISTA, tieteellisistä ja ammattikorkeakoulukirjastoista, erikoiskirjastoista sekä kouluissa ja oppilaitoksissa olevista kirjastoista. Sekä kunnalliset että yliopistolliset kirjastot ovat kaikille avoimia.

Kirjastolaki- ja asetus määrittelevät YLEISTEN KIRJASTOJEN toiminnan tehtävät ja puitteet. Yleisten kirjastojen valtion rahoituksesta säädellään erillisellä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslailla.

YLEISTEN KIRJASTOJEN valtion ylimpänä hallintoviranomaisena toimii opetusministeriö, jossa kirjastoasioista vastaa viestintäkulttuuriyksikössä toimiva kirjastotiimi. Valtio on sälyttänyt kirjastotehtävät pääsääntöisesti kuntien hoidettavaksi lääninhallitusten "suojeluksessa".

Vanhasen hallitusohjelma 2003-2007 sisältää suoraan kirjastopalveluja koskevia kohtia.

"Monipuoliset ja laadukkaat tieto- ja kirjastopalveluiden saatavuus turvataan koko maassa hyödyntäen Kirjastostrategia 2010 ehdotuksia. Kirjastojen peruspalvelut säilytetään maksuttomina. Kirjastojen roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä vahvistetaan. Edistetään laajakaistayhteyksiä kouluille ja kirjastoille."

"Kirjastostrategiaa 2005 Vesannolla" - mennäänpäs aivan ruohonjuuritasolle - sivistystoimen alaisuuteen kuuluvan Vesannon kunnan kirjaston kirjastopalveluihin, ja sen kykyyn palvella kirjaston käyttäjiä fyysisten olosuhteidensa osalta - SIIS FYYSISTEN TILOJENSA OSALTA?

Kirjastohenkilökunta palvelee asiakkaitaan esimerkillisen kiitettävästi, ja tekee kaikkensa kirjastopalvelujen toimivuuden puolesta - meikämannella on omakohtaisia ja PELKÄSTÄÄN HYVIÄ kokemuksia jo vuosien ajoilta kirjaston Sirpan ja Paulan palvelualttiudesta ja kirjastopalvelujen toimivuudesta - KIITOS PAULA ja SIRPA.

Vesannon kirjastossa on 1 039 aktiivista kirjastokortin käyttäjää. Kirjastokorttien kokonaislukumäärä on kaikkiaan 2 120 korttia. Lainaustapahtumia on ollut vuonna 2004 kaikkiaan 43 106 yksittäistä lainausta, joka on yli 16 lainausta/asukas/vuosi.

Kirjasto-osaaminen on tulevaisuustaito ja Suomi on kirjastomaana yksi Euroopan parhaimpia, joskin maamme koulukirjastot ovat jääneet kehityksessä kunnankirjastojen "jalkoihin". Yleensä kuntien varat ovat menneet uusien kunnankirjastojen ylläpitämiseen, joiden on ajateltu korvaavan koulukirjastot - Vesannon kunnassa investointirahojen käyttö kunnankirjaston fyysisten olosuhteiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen kuluneiden viimeisten, ehkä viiden-kuuden, vuosien osalta lienee ollut kohtuullisen vaatimatonta - tämä toteamus on meikämannelta pelkkä arvio, joka perustuu pelkästään tekemiini havaintoihin kirjastossa käydessäni. En ole ajamassa takaa uuden kirjastotalon rakentamista - EI EI SINNE PÄINKÄÄN - vaan ajattelen lähinnä "seinäjärjestelyfiksausta", jonka lähtökohtana olisivat kirjastohenkilökunnan näkemykset tilojen paremmasta toimivuudesta. Fiksaustyö, ymmärtääkseni, pystyttäisiin toteuttamaan kohtalaisin pienin kustannuksin teknisen toimen toteuttamana - ajattelen asiaa näin "maallikkona", joka ei voi henkseleitään paukutella rakennusalatuntemuksellaan. "Fiksaus" tehtäisiin kirjaston käyttäjien ja kirjastohenkilökunnan parhaaksi saaden kirjaston nykyiset tilat tehokkaampaa ja toimivampaan käyttöön, ja samalla tulisi kiilloitettua kuntakuvaa kirjaston osalta - paikkakuntamme sivistys-symboolia.

Seniori-ikäpolvi on kiinnostava, kasvava ja ostovoimainen kuluttajaryhmä, jonka noteraaminen kannattaa varmasti - myös Vesannolla. Euroopan mittapuussa Suomessa väestö ikääntyy toiseksi nopeimmin. Meitä edellä on vain Italia. Meillä on siis erinomainen tilaisuus kehittää tuotteita ja käytäntöjä kasvavan senioripolven markkinoille - tämä on huomioitava myös kirjastopalveluja kehitettäessä - silti painopistealueen tulee olla akselilla koululaitos - kirjasto.

Työttömyysluvut ovat kaunistumassa pikkuhiljaa, mutta nykyisellä tuottavuuden kasvuvauhdilla ja kulutusrakenteella täystyöllisyys ei vaani heti kulman takana. Palvelualojen kasvun työllistävä vaikutus on suuri. Odotukset alan mahdollisuuksiin ovat siinäkin mielessä kiintoisat, että palvelut tarjoavat vaihtoehdon ihmisille, joiden työnteon motivaatio ei kohdistu teollisuuteen eikä teknologiaan. Onkin mielenkiitoista pohtia suomalaista laatua palvelujen suhteen. Suuri osa totuudesta kätkeytyy esimerkiksi siihen, kun voit lukea huoltoaseman omistavan yrityksen "slouganista" tekstin TERVETULOA PALVELTAVAKSEMME! Kaartaessasi huoltoaseman bensamittarille, saat lukea tekstin ITSEPALVELU!

Pienenä "kuriositeettinä" todettakoon Internetyhteyksien toimivan KIRJASTOSSA lähes huippunopeasti, monet muut asiat - yleensä maailmassa - tuppaavat tapahtumaan entiseen tahtiin. Siksi esimerkiksi neljänkymmenen litran polttoainetankkaukseen on edelleen syytä varata aikaa keskimäärin puolitoistaminuuttia, kun tankkaat itse - palveluasemalla tankkaus SAATTAA kestää jopa kauemmin?!

Lauantaina (5.3.) kaikki maakunnan kunnanvaltuustojen jäsenet on kutsuttu Musiikkikeskukseen Kuopioon, Pohjois-Savon liiton järjestämään tilaisuuteen. Ohjelma näyttää monipuoliselta - jospa sieltä löytyy "lisänuotteja" kuntayhteistyölle. "Luotailen" tapahtumien kulkua myös sillä silmällä ...

Ensiviikolla on näillä seuduilla hiihtoloman aika. Tuolloin tiedossani onkin KIRJASTOPALVELUINA saamieni kirjojen lueskelua, ja saatanpa mennä PALVELTAVAKSI jonnekin toisaalle kuin ITSEPALVELUHUOLTOASEMALLE - HYVÄÄ (luku)LOMAA kaikille, joilla lomaan on mahdollisuus.

Anna itsellesi aikaa laiskotteluun ja joutenoloon. Lepo ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys.


VKO 8
Useimmilla meillä on omakohtaisia kokemuksia, ainakin nuoruusajoilta, millaista on polkea polkupyörää josta yhtäkkiä menevät ketjut pois päältä tai peräti menevät poikki? Polkea sai vimmatusti, mutta mitään ei tapahtunut ja pyörän vauhti alkoi hiipua. Lopulta kovastakaan polkemisesta huolimatta pyörä ei liikkunut ja matkanteko loppui siihen.

Pyörät eivät pyöri itsekseen, vaan siinä tarvitaan hyviä ja INNOSTUNEITA polkijoita ketjuja pyörittämään ja tekemään samalla HAVAINTOJA. Kiteyttäen muutamia asioita: Yhteisten etujen eli intressien tunnistaminen ja tunnustaminen on kuntaketjujen pyörittäjän yksi KESKEINEN tehtävä. Vain yhteisten etujen varaan voidaan rakentaa toimivaa ketjua. Yhteiset edut on nähtävä mm. kunnan yhteisissä tavoitteissa. Jos yhteisiä etuja ei ole tai niistä ei kyetä sopimaan, ei ole olemassa ketjua, jota voitaisiin yhdessä polkea.

Ainakin välillä on, josko vaan ei olisi aivan koko ajan, meikämannella sellainen tunne virkamiesten/luottamushenkilöiden yhteistyön osalta, että ketju on osittain pudonnut tai ainakin välillä poljetaan tyhjää. Ketjut tarvitsevat ajoittain myös huoltoa. Kunnissa ja yleensä kunnallisten päättäjien keskuudessa esiintyy luonnostaan pientä kärhämää, jota ei pidä nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena. Ongelmaksi nämä "porinat" tulevat silloin, kun niitä ei ajoissa käsitellä ja huolleta. Toisaalta tavoitteista, niin suurista kuin pienistä, täytyy kyetä yhdessä sopimaan, kuten onnistuneessa avoliitossa konsanaan. Kakusta ei voi syödä vain rusinoita.

Yhteistyön suomista eduista voidaan nauttia vain kun yhteistyötä todella tehdään. Toisten kustannuksella ei voi menestyä eikä välistävetoja voi sallia. Yhteistyö ei kestä vapaamatkustajia, sillä ne lisäävät vain muiden taakkaa ja hidastavat vauhtia.

Meidän luottamushenkilöiden on syytä katsella yhteistyötä uusilla "SILMÄLASEILLA", sellaisilla joissa ei ole "virkamiesnäköistä heijastuspintaa", vaan aito kunnallisen luottamushenkilöpäättäjän näköinen heijastuspinta.

Me luottamushenkilöt olemme niitä viimeisiä "napin painajia", viranhaltijat vievät meitä kuin "pässiä narussa", me saatamme jopa tehdä "vääriä päätöksiä" emmekä pysy aina ruodussa, me "sotkeudumme" valmisteluun, viranhaltijat eivät aina tarjoa meille vaihtoehtoisia päätösehdotuksiaan, he "he saattavat jopa pantata tietojaan" ja jne.
Tässä muutamia ajatuksia yhteisen ketjun pyörittämistä ajatellen. Miten suhtautua ja jäsentää vaikeita tilanteita ja miten aikaansaada myönteisiä muutoksia?

Yhteisen jäsennyksen ja yhteisen kielen aikaansaamiseen kannattaa investoida. On uskallettava antaa aikaa kyseenalaistamiselle, keskustelulle, sulattelulle ja sopimisille. Kuntien johto ei koostu pelkästään rationaalisista ihmisistä niin, että heidän astuessaan kunnanviraston, valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokoukseen kaikki alkaisi sujua varsin helposti, eikä millään inhimillisellä tekijällä olisi merkitystä - siis asia ei ole niin. Pulmallisia tilanteita ja ristiriitoja aika ajoin on ja niitä on myös lupa olla.

Roolien ja rooilirajojen jäsentäminen on käytännössä jatkuvasti tehtävää työtä. On tuskin mielekästä olettaa kun valtuustokauden alussa jostakin asiasta on (ehkä) jollain tasolla puhuttu, niin sen jälkeen kaikki tunnistavat oman perustehtävänsä, sen vaatimukset, ja sitten vain lähtevät toimimaan niiden mukaisesti - helppoa, eikö totta?

Politiikka on aidoimmillaan uutta luovaa, dynaamista ja innovatiivista erilaisten näkemysten ja ristiriitojen yhteen sovittamista. Hallinto on kaikkine pykälineen, laskelmineen, selvityksineen aivan toisesta laidasta kuin politiikka. Luottamushenkilön ja virkamiehen keskustellessa kohtaavat kaksi erilaista maailmaa - joka oikein hyödynnettynä on oivallinen "kekustelualusta".

Meikämannen näkökulmasta katsoen luottamushenkilöt ja viranhaltijat tarvitsevat enemmän tavanomaisista palavereista ja kokouksista poikkeavia "työskentelyfoorumeita", joissa yhteisen ymmärryksen ja yhteisen kielen löytyminen on helpompaa.

Päivittäin lehtiä lueskellessani tunnen "pistoksia sydämessäni" LAAJAMITTAISESTA kuntayhteistyöstä, ja ennen kaikkea sen puuttumisesta, vaikka YHTEISTYÖSTÄ puhutaan PALJON, jokaisessa kokouksessa, olipa kyseessä lautakunta, kunnanhallitus tai valtuusto, silti sitä laajapohjaista yhteistyötä vaan ei mielestäni ole saatu toiminnan tasolle - onneksi meikämannella on ne verenpainelääkkeet, jotka olen hankkinut Pihkainmäestä Kuopioon saakka kestävän joka aamuisen liikenneruuhkan sietämiseksi =), siis verenpainetabletti suuhun Pihkainmäessä - loppumatkan liikenneruuhkassa Kuopioon selviän verenpaineeni kohoamatta!!

Seutukuntayhteistyö ja seutukunnalliset tavoitteet eivät ole mielestäni yksin kuntien asia, vaan mukaan yhteistyötä kehittämään olisi saatava seutukunnan elinkeinoelämä, maakuntaliitto, TE-keskus ja muut kehittämisestä kiinnostuneet tahot, aktiiviset toimijat. Ehkä meidän vesantolaisten olisi lähdettävä hakemaan yhteistyölle pohjaa em. toimijoiden kautta - jotta päästäisiin todella SITÄ YHTEISTÄ KUNTAKETJUA POLKEMAAN, kun tuo kuntien välinen LAAJAMITTAINEN yhteistyö näyttää muuten SUJUVAN VESANNOLTA JA VESANNOLLE PÄIN MELKO NIHKEÄSTI.

Päästäkseen minne tahansa, on lähdettävä liikkeelle, ja jos vastaan tulee tappion, niin tappio on pelkästään väliaikainen olotila, vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän.



VKO 7
Valtuustoseminaari pidettiin, ja kantaa otettiin Vesannon kunnan kehittämisen ja tulevaisuuden puolesta - oikein porukalla. Todettiin yhteisesti, että on rakentavan kritiikin aika. Kritiikki on välttämätöntä, jotta kehitystä tapahtuisi. Rakentava kriittinen keskustelu on mahdotonta, jos keskustelun osapuolet linnoittautuvat puolustusasemiin - valtuustoseminaarimme oli keskusteleva ja siellä oli sijaa rakentavalle kritiikille. Hyvä itsetunto kestää kritiikin.

Näin yritystalouteen perehtyneenä ja sieltä monenlaisia omakohtaisia kokemuksia omaavana voinen ajatella, näin kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen, kunnan johtamisen olevan monipuolisempaa ja ehkä vaikeampaakin työtä kuin yrityksen johtamisen - kunnassa näyttäisi aina olevan jokin nurkka tulessa.

Meillä valtuutetuilla oli seminaarissa yhteinen ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan perusoikeuksista, perusturvasta, peruspalveluista ja perustarpeista. Perusoikeudet on määritelty perustuslaissa. Perustuslaissa sanotaan esimerkiksi kakilla kansalaisilla olevan oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon. Perusturva ja peruspalvelut eivät ole yhtä tarkasti määriteltyjä. Ymmärrämme niiden viittaavan sellaiseen, johon kaikilla meillä PITÄISI OLLA OIKEUS - siis PITÄISI, jos se on mahdollista ja järkevää.

Oikeuksista voi päättää vain politiikka ja sellaisia voi taata vain valtiovalta - joka kyllä voi laittaa kunnan toteuttamaan niitä. Tämä tilanne, jossa kunta tuottaa peruspalvelut, on jo vuosia ollut murenemassa. Ja monet merkit viittaavat siihen, että muutostahti näyttää vain kiihtyvän entisestään. Peruspalvelut lähenevät mitä tahansa kulutusta, raja perus- ja muiden tarpeiden välillä samenee.

Kunnallisten palvelujen yhteydessä puhutaan yhä VÄHEMMÄN sosiaalipolitiikan ja yhä ENEMMÄN kauppa- ja kilpailupolitiikan näkökulmasta, ja sosiaalipolitiikka itsekin on kiinnostunut yhä VÄHEMMÄN perustarpeista ja yhä ENEMMÄN kilpailusta ja kuluttajien valinnoista. Toisaalta jokin MEISSÄ laittaa vastaan. Luulen, että se on juuri se meidän vesantolaisten vahva moraalinen tunne perusoikeuksiemme puolesta. Tämä puolustus tulee selvästi esille silloin kun epäilemme, että jokin "ylikunnallinen" taho olisi viemässä meiltä kunnallista päätösvaltaa perusturvastamme ja peruspalveluistamme - jonnekin muualle - tällöin keskeinen pelkomme on päätösvallan siirtymisestä pois vesantolaisten käsistä.

Härkää on otettava sarvista ja kissa on nostettava pöydälle ennemmin tai myöhemmin - jos me emme itse tee sitä, niin joku toinen tulee ja tekee sen puolestamme, jolloin meidän on huomattavasti vaikeampaa vaikuttaa lopputulokseen, ja silloin päätösvaltaa siirtyy todellisuudessa helpommin kauemmas pois MEIDÄN vesantolaisten käsistä.

Laakerit kuluvat aina eniten, kun niillä levätään. Silloin niihin kohdistuu suurin rasitus. "Omavaraiskunnallistaloudellisessa" ajattelussa helposti levätään laakereillaan - LIIAN PITKÄÄN.

Lukion olemassa oleminen ja ennen kaikkea sen pysyminen Vesannolla oli valtuustoseminaarin yksi keskeisempiä ja yksimielisempiä asioita. Vesannon lukio ei ole mikään itsestään selvyys, ja sen säilymisen eteen on tehtävä töitä joka sektorilla. Tulevaisuus ei odota, SE ON TÄSSÄ JA NYT. Jo pelkästään suuren suosion saamiin, upeasti järjestettyihin, perinteisiin vanhojen tansseihin (18.2.2005) liittyvät asiat, tai pikemminkin niiden häviämisen mahdollisuus vesantolaisesta koulumaailmasta tekee kipeää, niin vanhempana kuin kunnallisena päättäjänäkin.

Verkostoituminen on avainsana Vesannolla, myös lukion osalta. Positiivisuus on hyvä asia. Sitä todella tarvitaan, mutta PELKKÄ positiivisuuteen takertuminen vie pohjan kehitykseltä ja kasvulta. Asiat eivät muutu paremmiksi sillä, että tarkastelemme niitä vain positiivisesta näkökulmasta.

Upeeta, mahtavaa -mantralla saamme ehkä itsemme vakuuttuneiksi omasta erinomaisuudestamme, mutta todellisuutta se ei muuta. Jos esimerkiksi joku aikaisempi valtuusto on epäonnistunut tärkeimmissä tavoitteissaan, ei seuraava valtuusto ole yhtään sen parempi, jos kritiikkiä ei ole kuunneltu eikä totuutta uskalleta katsoa suoraan silmiin. Katsellaanpa itse kukin peiliin, näkyisikö korjailtavaa ja todellista halua verkostoitumiseen, myös kuntayhteistyötä ajatellen - sillä leimaantuminen itsekeskeisyyden tavoittelijaksi, joka ei näe metsää puilta - tapahtuu liian helposti, myös kuntayhteistyössä. Kauna ja kateus ovat luottamuksen perusvihollisia.

P.S. Vaikka ajattelin ensin laittaa, mutta kuitenkaan en monestakaan syystä laita, ottamiani valokuvia seminaarissa ja vanhojen tansseissa esille näille kotisivuilleni. Seminaarikuvat poltan rompulle ja toimintan ne kuntaan, josta niitä voi halukkaat käydä katselemassa, ja tulostaa itselleen.

VKO 6
Päättymäisillään oleva viikko on ollut meikämannelle "poliittista" peruskoulua. Olen huomannut retoriikan kuuluvan "poliittiseen" peruskoulutukseen. Se on näköjään tärkeä hallinnollinen taito. Retoriikassa harjoitellaan monenlaisia puhetaitoon liittyviä tekniikoita ja omaksutaan oikea perusasenne, jolle ei ole näköjään aina oleellista mitä ja mistä puhutaan, vaan keskeistä näyttää olevan muiden ihmisten tunteiden ja mielikuvien ohjaileminen haluttuun suuntaan. Aivan sama periaate sisältyy moniin nykyis
in o
into-oh
b>elmiin, vaikka niiden nimenä saattaa olla esim. markkinointi, suhdetoiminta, sisäinen viestintä, muutoksenhallinta tai "miten minusta tulee rotta".

Jos joku uskaltaa väittää, että esimerkiksi organisaation visio ja missio ei
ät ole puhdasta retoriikkaa, ja ettei niitä myös pidä käsitellä retoriikkana, hänen on parasta alkaa etsiä jotain muuta työtä - vaikka tilkkutäkkitöitä - hyviä töitä nekin.

Millaista puhujakoulutus sitten on, ja millainen sen lukusuunnitelma on? Puhujakoulutuksesta kertovassa teoksessa sanotaan, että kaikkea siellä voi oppian - aivan kaikkea.
Kun puhuja astuu näyttämölle, häntä opetetaan, miten hänen pitää käyttäytyä ja pukeutua ja pitääkö hänen esimerkiksi elehtiä vai päinvastoin pitääkö hänen nimenomaan välttää elehtimistä.

Jotenkin meikämannelle tulee mielee "poliittisen" peruskoulutuksen yhteydessä kristinuskon synty ja kehitys. Tutkijoiden mukaan silloin on sovellettu rajoittavia tekniikoita, joita käytetään liike-elämässä nykyäänkin. Kun kristinusko levisi Välimeren ympärille, siitä syntyi erilaisia muunnelmia eri puolilla. Osa niistä on ollut teologisia, osa liturgisia ja osa taas hallinnollisia muunnelmia. Oliko Messias todella Kaikki Valtiaan Jumalan Poika vai pelkästään ihminen, vaikkakin hyvin erityislaatuinen sellainen? Saivatko Pyhää Messua pitää vain papeiksi vihityt vai myös vihkimättömät? Pitikö voimakkaasti laajenevaa ja suuriin ihmisjoukkoihin vetoavaa kirkkoa hallita keskitetysti vai hajautetusti?

"Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että luottamuksen rakentaminen saattaa olla milteipä mahdotonta monissa ympyröissä. Liian monet johtajat ovat julistaneet: "Muutos tulee!" - ainakin yhden kerran liikaa. He antavat uusimmalle muutosprosessilleen hienon nimen - Operaatio Käänne, Operaatio Yhtiön Pelastaminen, tai Operaatio Nousu - ja odottavat työntekijöiden lähtevän innokkaasti mukaan tähän viimeiseen ponnistukseen yrityksen hengen muuttamiseksi, samalla kun johtajat itse osoittavat, että jälleen kerran kaikki huomio keskitetään "ruumiiseen". Eikä tuolloin muutokseen mukaan lähteneistä tunnu läheskään niin turhauttavalta keskittyä muuttamaan yrityksen konkreettisia rakenteita, kuin yrittää todella muuttaa organisaation henkilöstön (mukaanlukien johtajat) asenteita/ajattelutapaa, siis sitä varsinaista muutoskohdetta - edellisessä tapauksessa (organisaatiorakenteeseen liittyvässä) voi ainakin nähdä toimintansa tulokset paremmin." Viimeisin lause on lähes suora lainaus kirjasta nimeltään; Yritysjohdon seitsemän kuolemansyntiä. Tekijät Jonathan Ellis & Rene' Tissen. - lukemisen arvoinen kirja.

Ensiviikon valtuustoseminaarissa ovat esillä mm. menestyksen strategiat ja kuntien haasteet - ne Vesannon kunnan visiot ja missiot? .... SIIS SITÄ RETORIIKKAA.

VKO 5
Kuluvalla viikolla olen pohtinut sanaa MOTIVAATIO useassakin eri yhteydessä - niin työhöni, opiskeluuni, luottamusmiestoimintaani, vapaa-aikaani?, vaimooni kuin muuhunkin perheeseeni liittyen - olen lukenut, että motivaatio on ominaisuus, kuten säästäväisyys, näppäryys tai musikaalisuus. Jotkut ovat saaneet siitä paljon jotkut ovat jääneet vähemmälle, ja useasti uskotaan motivaation liittyvän persoonallisuuteen, jolloin sen puutteelle ei voida tehdä mitään
- mutta, sanovat viisaat - motivaatio ei olekaan ominaisuus, se ei ole taikasana eikä selittämätön ilmiö, vaan MOTIVAATIO syntyy monen eri tekijän hyvän yhteispelin tuloksena.

Myös tunteilla on hyvin keskeinen osuus motivaatiossa. Kuvittele, että sinun pitäisi toimia jatkuvasti vastoin tunteitasi. Se vaikuttaisi erittäin epämotivoivasti. Ja päinvastoin - tunteiden mukaisesti toimiminen vaikuttaa innostavasti.

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA määrittelee motivaation seuraavasti: kannustaa, innoittaa, tehdä auliiksi, perustella, todistella, olla perusteena.

Keskiviikkona kokoontuneen sivistyslautakunnan asialistalla olivat mm.:
- lukion opetussuunnitelman hyväksyminen
- tietoyhteiskunta-avustushakemukset
- vapaa-aikatoimen avustuksista päättäminen
- Tervon ja Vesannon sivistystoimien
yhteistyöselvitys ja jatkotoimet
- sivistystoimen talousarvion
käyttösuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2005

Se, että meikämannesta on "leivottu" ko. lautakunnan puheenjohtaja, jo sinänsä edellyttää allekirjoittaneelta kohtuullisen motivoitunutta ennakkoon perehtymistä kokouksessa käsiteltäviksi tuleviin asioihin, jotta voin joltisenlaisella näkemyksellä istuutua puheenjohtajan pallille puheenpitäjäksi, olla vakuuttunut, että toiminnallani on jokin merkitys - se mitä teen kannattaa, pystyn näkemään metsän puilta - voin luottaa siihen voimaan joka minulla on sisimmässäni.

Toivottavasti mielenkiintoni tähänkin asiaan - kuten olen ilokseni sen ainakin vielä tänään huomannut - nousee nimenomaan tuosta aiemmin esille tuomastani tunteiden mukaisesti toimimisen synnyttämästä motivaatiosta, ei siis pelkästä edellyttämisestä.

Vapaa-aikanani? olen selaillut ja lueskellut niinkin mielenkiintoista raporttia kuin; Sisäasiainministeriön 141 sivuista julkaisua 52/2004, jolle on nimeksi annettu ESITYS KUNTIEN RAHOITUS- JA VALTIONOSUUSPERUSTEIDEN TARKISTAMISEKSI.

Perusopetuksen osiossa - sivistyslautakunnassa kun ollaan - on mm. seuraavanlainen esitys: Perusopetuksen yksikköhintojen laskentatapaa ehdotetaan järjestelmän läpinäkyyvyyden parantamiseksi yksinkertaistettavaksi ja yksikköhinnan eri määräystekijöiden painoarvoa muutettavaksi. Kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa saamansa rahoituksen määrään vähennettäisiin ... jne.

Perusopetuksen oppilaskohtainen yksikköhinnan perustaso saadaan keskihinnasta vakiokertoimella, jossa on otettu huomioon muiden vakiokertoimien vaikutus.

Perusopetuksen oppilaskohtaisen yksikköhinnan porrastamisessa käytettäisiin seuraavaa kaavaa:
0,7693*YH+0,1*YH*asukastiheystekijä+0,003*kouluverkkotunnus+0,3*YH*yläasteen oppilaiden osuus kunnan oppilaista+4,0*YH*vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+2,5*YH*muiden vammaisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,5*YH*muiden erityisoppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,12*YH*ruotsinkielisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,2*YH*vieraskielisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,06*YH*oppilasmäärä saaristokunnissa, joissa alle 50% asukkaista vailla kiinteää tieyhteyttä+0,25*YH* oppilasmäärä saaristokunnissa, joissa yli 50% asukkaista vailla kiinteää tieyhteyttä+0,04*YH*oppilasmäärä kaksikielisissä kunnissa, näin saatu kuntakohtainen yksikköhinta on kerrottu luvulla 0,986577.

Kun kaikki OPM:ltä tulevat opetus- ja kultturitoimen valtionosuudet lasketaan VESANNON KUNNAN KOHDALLA, niin kunnan tulojen vähennys eli valtion menojen säästö OPM:n valtionosuus muutoksena tekee yhteensä -29,1 euroa/asukas, joka on 2.689 asukkaan kunnassa 78.249 euroa miinusta kunnan talouteen --> siis isoista rahoista on kysymys.

Onneksi joillakin sektoreilla Vesannon kuntaan kohdistuvat valtionosuusmuutokset ovat päinvastaisia. Loppulaskelma ei tuo katastrofaalista muutosta, jos laskentaperusteet väistömäärän osalta eivät radikaalisti muutu.

Edellä esitetty kaava näyttää valmiissa muodossaan lievästi sanoen mielenkiintoiselta. Voikin vain arvailla millä motivaatiolla se on saatu aikaan! Jokaisen merkittävän saavutuksen -siis tuon kaavankin takana täytyy olla ihminen, joka on osannut unelmoida - siinäpä motivaation lisäksi kaavan synnylle selitys! - onpahan keksitty kaava, jolla on myös käyttöä.

En väitä että meikämannen sukupolvi on jälkipolvia fiksumpi (voisi kai senkin tehdä) - mutta minun aikoinani kirjekuoressa ei tarvinnut olla painettuja ohjeita siitä, mihin postimerkki pitää liimata.

Katsotaan mihin tämä motivaatio tai sen puute vie jatkossa ... ehkä jo ensiviikolla?
Huomenna (5.2.) on J.L.Runebergin päivä - motivoitunut mies hänkin - siis lippu korkealle!


VKO 4
Uutukaisella kokoonpanolla, sillä valtuuston valitsemalla, oltiin maanantaina (24.1.) kasaannuttu kunnantalon vintille ensimmäiseen kunnanhallituksen kokoukseen.

Varajäsenille ei ollut jäänyt sijaa, sillä jokainen varsinainen jäsen oli kynnelle kyennyt ja päässyt paikalle.

Virkamieskunnan kahden johtotähden lisäksi muonavahvuuteen saimme laskea myös valtuuston puheenjohtajuuskolmikon.

Ensitöikseen puheenjohtaja jäsenteli rivijäsenille omat istumapaikat - itse istuutui pöydän päähän - nämä paikat ovat kuulema vakiot koko istuntokauden ajan. Siinä se oli meikämannen paikka Jounin ja valtuuston ensimmäisen puheenjohtajan välissä, hallituksen puheenjohtajasta katsoen oikealla puolella - hyvä paikka.

Varsinainen "miittinki" meni käsittääkseni aivan käsikirjoituksen mukaisesti. Voinen todeta näin jälkikäteen, ja vain ensimmäisen kokouksen perusteella, kyseessä olleen hyvin keskustelevan hallituksen ja myös asioihin kantaaottavan, sillä jokainen oli vuorollaan äänessä ja vieläpä useamman kerran - elämän aikajanaan tuli noin neljän (4) tunnin mittainen merkintä yhteisten asioiden hyväksi.

Kun tarkemmin mietin hallituksen jäseniä tulee mieleeni sana HETEROGEENINEN, josta voi sitten jokainen olla omaa mieltään - minusta se on tässä yhteydessä hyvä juttu.

Kuluvalla viikolla on sivistyslautakuntaa koskettelevista asioita käyty kohtuullisen vilkasta sähköpostien vaihtoa. Ajatusten ja näkemysten kiinnostuksen kohteena ovat meillä olleet mm. sivistystoimen yhteistyön kehittäminen naapurikuntiin päin, ja niiden kesken. Ajatusten vaihto on keskittynyt pääasiassa neuvottelukoneiston kokoonpanon pohdintaan - lautakunta nimeää työryhmän kokoonpanon kokouksessaan (2.2.).

Työryhmästä toivon toimivaa ja asiansa tuntevaa, sillä neuvottelusarkaa riittää monisäikeisessä pelikentässä yli kuntarajojen.

Hyvin näyttää sähköpostit liikkuvan virkamiesten ja luottamusmiesten välillä, ja ovat varmaan liikkuneet ennenkin, molempiin suuntiin. Se muuten on oikeasti hyvä keksintö tuo sähköposti, ja helppo käyttää!

Väestökehitys kunnassamme on ollut suotuisaa, sillä vuoden 2004 saldo on plussalla neljätoista (14) henkeä - paras tapa tehdä unelmista totta on herätä ja toimia - pitäisiköhän tuota vielä toimia - herättyhän sitä kyllä on.

Sivistyslautakunnan kokouskutsu tuli postissa - paksuutta kuorella on ehkä noin kolme (3) senttiä - pitää herätä ja varata aikaa, että osaa toimia ...

VKO 3.
Menossa oleva viikko on ollut omasta näkökulmastani katsoen etsikkoaikaa, näin kunnallispolitiikkaa ajatellen.

Kirja, joka löytyi valtuutetuille jaetusta laukusta, antaan näkemyksiä moniin yhteiskunnallisiin asioihin - lukea ahmin tuon kirjan heti seuraavana päivänä, vähäsivuinen kirja - alle sataviisikymmentä.

Tässä lainaus kirjan tekstistä; "Sosiaalinen pääoma on lähellä poliittista pääomaa, jota kerrytetään esimerkiksi vaalikampanjoilla. Sosiaalinen pääoma kuluu käytössä tai käyttämättömänä, ja sen voi myös menettää yhtäkkiä" - lainaus on professori Pauli Niemelän tekstistä.

Tässä päivänä eräänä, kun tallasin työpaikkakaupunkini katuja - aivan työn merkeissä - soitteli eräs syksyn vaaleissa äänestäjäkseni osottautunut henkilö ja kysyi: Olisinko kiinnostunut käymään hänen kotonaan, niin otettaisiin keskustelun aiheeksi, aivan kasvotusten, vesantolainen kunnallispolitiikka?

Tietenkin lupasin mennä ja sitä paitsi lukeudun niihin kohtuullisen koviin kahvin juojiin, niin että ...?

Soittajalla on ajatuksenaan päästä näin face to face keskusteluissamme sisälle meikämannen näkemykseen vesantolaisesta kunnalliselämästä ja sen "kiemuroista" - sillä soittajan edellinen "oma senaattori" on jättäytynyt pois kuvioista.

Tulevaisuuden ja ennen kaikkea meikämannen näytettäväksi jää millaisen vastineen mm. kyseinen soittaja tuleee saamaan antamalleen äänelleen, ja kuinka allekirjoittaneen käy avattuani tämän äänestäjieni "kotiimenoedun".

Nämä "puolueettomalla maaperällä" - kuntalaisten kotona - käytävät keskustelut ovat niitä, joita valtuutettujen parhaimmillaan odotetaan tekevän äänestäjiensä suuntaan - montakos ääntä sitä tulikaan - ajattelin vain määrällisesti mahdollisia kotikeskustelutilaisuuksia ja kahvittelupaikkoja - siis oma ja oletettu vaimon ääni poislukien, sillä näiden äänien osalta face to face keskustelu, ilman kahvia ja kahvin kanssa, toimii päivittäin - ainakin toistaiseksi.

Allekirjoittaneen puheenjohtajuuteen uskotun sivistyslautakunnan toimialueeseen kuuluvan LUKION ja sen rehtori/sivistysjohtajan, sekä opon tulevaisuusajatuksia pääsin ajatuksilani koskettelemaan lukion toisen vuosikurssin vanhempain/huoltajien yhteisessä "kouluillassa" torstaina (20.1.), johon osallistuin lukiolaispoikani isän roolissa.

Varsinaisen tilaisuuden jälkeen jäin keskustelemaan meidän sekä naapurikunnan sivistysjohtajien kanssa tulevista koulukuvioihin liittyvistä yhteistyömahdollisuuksistamme.

Eikös niin, että pidot paranee kun väki väheneen - näinhän sitä sanotaan. Kun kuuntelin sivistysjohtajien näkemyksiä tulevista oppilas-/opiskelijamääräennusteista - ei näyttäisi pidot paranevan väen vähetessä, vaan pikemminkin päin vastoin - että se siitä sanonnasta ainakin tässä yhteydessä.

Näyttihän tuo posti tuovan kunnanhallituksenkouksen asialistan (kokous 24.1.), listalla ei näyttäisi mielestäni olevan mitään "järisyttävää" asiaa käsiteltävänä, tutustutaan tarkemmin ja palataan ...

VKO 1.
Evästystä alkavalle politikon uralleni sain paikallisen huoltoaseman bensa-automaatilla lauantaiaamuna (8.1.). Vuosikymmeniä tuntemani keski-ikäinen henkilö, tietääkseni syntyperäinen vesantolainen, "kritisoi" paikallista kunnallisoplitiikkaa sanomalla: "Kaikki kepulaiset pitäisi polkea suohon ja lyödä vielä taltalla päähän." Tarve suohon polkemiseen tuli käsittääkseni hänen tyytymättömyydestään paikalliseen elinkeinopolitiikaan, joka on suosinut vain maataloutta.

Hän sanoi mm. sahan, joka nyt toimii naapurikunnassamme, olleen tulossa alunperin Vesannolle, mutta paikallinen kepulaisjohtoinen politiikka ajoi sahan naapurikuntaan. Esille hän nosti myös henkilöitä, jotka ovat olleet asian takana.

Samanen henkilö kertoi myös, että jos tulee lottovoitto, niin maantie Vesannolta Kuopiooon metsitetään istuttamalla kuusia, koska ei sitä enää kukaan käytä, eikä maantiellä ole mitään tarvetta, sillä täältähän lähtevät kaikki pois jo muutenkin, - todettakoon tässä yhteydessä maantiellä olevan melkoisen liikenteen pendelöidessäni ko. tietä päivittäin - olenpa jopa nähnyt varsin useasti myös ko. henkilön ajelevan tietäpitkin suuntaa jos toiseenkin.

Tapaamallani henkilöllä oli paljon muutakin sanottavaa, mutta tässä nämä asiat, jotka jäivät parhaiten mieleeni, sillä pääsääntöisesti hän keskusteli niin ikään tuntemani toisen henkilön kanssa, sillä he olivat paikalla jo ennen kuin allekirjoittanut saapui bensamittarille.

Kiitin tapaamaani henkilöä "kannustavasta saatepuheesta" aloittaissani kunnallispolitikkona. Hän kuittasi kiitokseni sanomalla: "ette te mitään enää voi".

VKO 2.
ENSIMMÄINEN POLIITTINEN PÄIVÄNI:
13.1.2005 oli tämän hetkisen vesantolaisen kunnallisen LUOTTAMUSMIESJÄRJESTELMÄN järjestäytymispäivä Vesannon seurakuntatalolla.

Sessio aloitettiin kunnanjohtajan katsauksella ja eri hallintokuntien esittäytymisellä, tietoa tuli niin uusille kuin vanhoillekin valtuutetuille - saatiin oikein omat asiakirjalaukut.

Esittäytymiskierroksen jälkeen oli vuorossa SightSeeing Vesannolla, joka oli muuten ensimmäinen laatuaan allekirjoittaneelle - mielenkiintoinen paikka se jäteveden puhdistamo.

Ruokailun jälkeen käytiin "varsinaiseen asiaan" - valtuustoryhmien yhteiseen kokoukseen, jossa lankesi sihteerin pesti.

Tämän kokouksen tehtävänä oli täyttää yhteisesti luottamusmiespaikat aivan konkreettisesti - nimi nimeltä. Kokous oli mielestäni hyvin yksimielinen, liekö syynä ollut aiemmin neuvotellut paikkajaot. Muutamia maakunnallisia luottamusmiespaikkoja oli jätetty täytettäväksi myös tälle kokoukselle - ne täyttyivät hyvässä hengessä.

Noin tunnin mittaisen ryhmäkokouksen jälkeen oltiin valmiita aloittamaan aivan aikataulussaan (klo 19.00) ensimmäinen valtuustonkokous - jännitti, sillä sehän oli elämäni ensimmäinen virallinen poliittinen kokoukseni.

Kokouksen tuotoksena allekirjoittaneelle uskottiin hoidettavaksi kunnanhallituksen rivijäsenyys- ja sivistyslautakunnan puhenjohtajuuspostit, nämä valtuustojäsenyyden lisäksi.

Vasta omalla esittäytymisvuorollani minulle oikeasti valkeni millaiseen kuvioon olin päässyt/joutunut, ja kuinka vaativaa saamani postin hoitaminen tulee olemaan - enhän toki vielä tiedä tulevaa - voin vähän ennakoida ajatuksissani - näin ensikertalaisena.

Onkohan sitä vapaa-aikaa ja kuinka käy joulupukin tuomille kävelysauvoilleni?

Päivittelin kalenteriini tiedossani olevat kokoukset ym. seminaarit - päivittelyni meni kyllä myös henkimaailman puolelle - tulevan ajankäyttöni suhteen.
Sivistysjohtajan kanssa sovittiin jo ensimmäisestä kokouksesta. Aktiivisia kun ollaan?

Päällimmäisenä mieleeni jäivät ENSIMMÄISESTÄ POLIITTISESTA PÄIVÄSTÄNI; yksimielisyys, tehtävien vaativuus ja vanhimman valtuutetun avauspuheessaan esiin nostama sana POLITIIKKA, joka on kuulema nykysuomen sanakirjan mukaan YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISTA.

Jatko YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISESSA kyllä vähän hirvittää, monessakin mielessä... vaikka päivät pitenevät, kun valoisuus lisääntyy, niin ei se kellonkiertoon tuo yhtään tuntia lisää.

Kokemani YKSITUUMAISUUS ON HYVÄ ASIA ... SAANENKOHAN TUOTA SAMAA YKSITUUMAISUUTTA KOKEA MYÖS JATKOSSA?