Haluamme olla parhaita, esiintyy aika monen yrityksen johtamisjärjestelmässä, vuosikertomuksessa, visiossa, strategiassa, juhlapuheessa yms. Mutta, jos tämä lausahdus jää vaille selkeää konkreettista ja ymmärrettävää sisältöä, ei lausahduksella ole merkittävää arvoa eikä ”haluamme olla parhaita” -sisältöä voida tällöin mitata.
Tämän ylevän lauseen sisältö - toteutuakseen - tarkoittaa johdon vastuulla olevan vision ja strategian selkeyttämistä, sitouttamista ja tulosten mittaamista. Tätä kautta saadaan jokaisen yksilön (organisaation työntekijän) sisäisen ymmärryksen muodostumista/kasvamista strategisten tavoitteiden tärkeydestä. Mittaaminen sinällään ei ole sinänsä mikään itseisarvo, eikä se vielä auta, vaikka sitä tehdään useasta eri näkökulmasta teknistä tasapainoa tavoitellen.
Aikuisuus itsessään on aika lapsellista ja lapset taas ovat juuri sitä mitä me aikuiset yritämme olla olematta? Lapset eivät hienostele vaan ovat hyvin itsekkäitä, ahneita, pitävät puolensa, eivätkä juurikaan häpeä ja ovat kumminkin silti kaikkinensa hyvin avoimia. Olisiko strategian kirjoittajan syytä Benchmarkata lapsia ja heittää aikuisuus sivuraiteelle?
Voiko visio ja strategia olla tosisiistiä ja kaikkien mieleen - hiukan epäilen? Taito, olla aina tai olla ainakin pääsääntöisesti oikeassa, vaatii strategian kirjoittajalta melkoisia luovuuskonsultin taitoja, sillä suurin haaste tässä mielestäni on se, että osallistujat eivät ole aina uusista haasteista innostuneita??? Luovuuden saralla on jokseenkin helppoa rakentaa "dream teameja", siis niitä pilvilinnoja, ja yrittää huijata itseään, tähän on käytettävissä melko lailla useita eri tapoja. Meistä kaikista voi tulla luovuuskonsultteja kunhan myötäilemme, jankutamme, vakuutamme ja pidämme pokkamme.
Voihan sitä aina strategian kirjoittamisessa harjoittaa strategista kopiointia suurten teknologiayritysten tapaan, kuten mm. Apple ja Google ja jossain määrin myös Nokia ovat kasvaessaan tehneet ja vältellessään niitä virheitä, joita aikaisemmin markkinoille tulleet ovat ”päässeet” tekemään. Silti aika harva uskaltaa omaksua tämän ajatuksen, sillä moraalin kanssa ristiriidassa on myös itsekkäästi toimimisen lisäksi altruistinen toiminta = auttaa kohdetta, mutta aiheuttaa toiminnalle itselleen jonkinasteista haittaa.
Jo vuonna 1486, tällöin 23-vuotias, firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi Giovanni Pico della Mirandola kirjoitti puheen, jossa Jumala puhutteli ihmistä:
”Sinulle ei ole asetettu rajoja, vaan saat itse ne asettaa, sillä sinulle on annettu vapaat kädet. Olen asettanut sinut keskelle maailmaa, jotta voit sieltä helpommin katsella kaikkea, mitä maailmassa on.”
Tosin, Paavi Innocentius III taisi tästä – luovuus / strategia - puheesta hieman ”närkästyä”, sillä Pico vangittiin ja pakotettiin vetämään sanansa takaisin. Pico kyllä perui puheensa, ainakin muodollisesti, mutta ei hän koskaan muuttanut näkemyksiään ja kirjoitti jopa Apologian omien argumenttiensa puolustukseksi.
Siis vaarallinen ajattelu edistää luovuutta, mutta saattaa samalla olla älyllisesti ajatellen epärehellistä ja sopimatonta – joten siitä vaan strategioita kirjoittelemaan!!!