Tässä päivänä muutamana eteeni tuli rajanveto-ongelma. Tai ongelma ja ongelma, siis ongelma on ongelma kunnes se ratkaistaan. Ongelmaratkaisun jälkeen siitä tulee haaste. Nyt, käsiteltävänäni oleva ongelma on melko monessa yhteydessä ratkaistu, mutta silti, se, yhä edelleen on enemmän ongelma kuin haaste.
Kyseessä on työsuhteen ja yrittäjätoiminnan raja – rajanveto.
Kun asiaa tarkastellaan työeläkelain näkökulmasta: työeläkelakien objektina on tällöin ansiotarkoituksessa tehty työ eli ansiotyö. Työsuhteessa ja virkasuhteessa tehty työ on epäitsenäistä ansiotyötä. Epäitsenäinen ansiotyö vakuutetaan työsuhde-eläkelakien mukaan. Kun taas yrittäjänä tehty työ on itsenäistä ansiotyötä ja itsenäinen ansiotyö vakuutetaan yrittäjäeläkelakien mukaan.
Työtä voi tehdä myös ilman ansiotarkoitusta. Työeläkelait eivät lähtökohtaisesti, siis lähtökohtaisesti, koske työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa. Esimerkkeinä mainittakoon:
- talkootyö
- harrastustoiminta
- luottamustoiminta
- työharjoittelu
Tavanomainen harrastustoiminta ja sen yhteydessä tehtävä työ on työsopimuslaissa rajattu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle.
Työsuhde määritellään työsopimuksen tunnusmerkistön avulla. Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat muun muassa:
- työn tekemisestä tehty sopimus
- työn tekeminen henkilökohtaisesti
- työn tekeminen vastiketta vastaan
- työn tekeminen työnantajan lukuun
- työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.
Työsopimuslain mukainen työsopimuksen käsite on niin sanottua pakottavaa oikeutta. Työntekosuhteen osapuolet eivät esimerkiksi voi sopia keskenään eläkelaitosta sitovasti ja laista poiketen:
- onko kyseessä työsuhde vai ei
- mitä työeläkelakia työntekosuhteessa sovelletaan
- että työsuhteen perusteella tehdystä työstä maksettua ja eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaa suoritusta, esimerkiksi tulospalkkiota, ei otettaisi huomioon eläkettä ja työeläkevakuutusmaksuja määrättäessä.
Työsopimuksen voi tehdä, joko:
- suullisesti
- kirjallisesti
- sähköisesti
Työsopimus voi syntyä myös hiljaisesti silloin kun työnantaja sallii työntekijän tekevän työtä lukuunsa, vaikka nimenomaista sopimusta ei olisi tehty. Selvyyden vuoksi työsopimus onkin hyvä tehdä kirjallisesti. Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä henkilökohtaisesti. Tämä koskee myös työkunnan jäseniä.
Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu työskentelemään työnantajan lukuun vastiketta vastaan. Työsuorituksesta tuleva hyöty koituu välittömästi työnantajan hyväksi. Työntekijän saama palkka ei ole tässä tarkoitettua työnteosta saatua välitöntä hyötyä vaan vastiketta työstä.
Henkilö, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- taikka muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Tällöin voidaan käyttää apuna oikeus- ja verotuskäytännön kautta vakiintuneita yrittäjätoiminnan tunnuspiirteitä:
- ansiotarkoitus
- itsenäisyys
- yrittäjäriski
- toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus.
Työsuhde-yrittäjyys -rajanvedossa keskeinen merkitys on sillä, onko yrittäjä itsenäinen suhteessa työn teettäjään. Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden (direktio-oikeuden) alainen. Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä:
- millaisia töitä tekee
- ottaako työn vastaan
- kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi
- miten hinnoittelee työnsä
Eli yrittäjänä tehdylle työlle on tyypillistä, että työntekoa koskeva sopimus on selkeästi muu kuin työsopimus. Rajanveto työsuhteen ja yrittäjätoiminnan välillä tehdään tapauskohtaisen kokonaisarvion perusteella. Kokonaisarviossa voidaan kiinnittää huomiota tai ottaa huomioon:
- osapuolten tarkoitus
- työn konkreettinen tekotapa
- palkkaus
- työntekoa koskeva sopimus
- toimeksiantojen määrä
- työnteettäjän ohjausoikeus
- toimintaa varten otetut vakuutukset
- toiminnasta tehdyt viranomaisilmoitukset
- työskentelyolosuhteet
- työsuhteen oikeudellinen luonne
- työnsuorittajan asema
- työnteettäjän asema
- työeläkevakuuttamisvelvollisuus
- sopimuksen täyttymiseen liittyvät seikat.
Lähde: ETK:n soveltamisohjeet, esimerkit, tiedotteet ja aikasarjat 2004-2014
Rajanveto-ongelmat työsuhteen ja muiden työnteon muotojen välillä eivät ole kovin yleisiä. Käytännössä epäselvyyttä on pääasiassa syntynyt työntekijän ja niin sanotun itsenäisen yrittäjän eli itsenäisen ammatinharjoittajan työn välisestä rajasta.
Tämän kirjoitukseni lähtökohtaisena ”rajanvetoselvityksenä” ei ole tarkoitus antaa tyhjentävää kuvausta / selvitystä työsuhteen ja yrittäjätoiminnan rajanveto-ongelmiin, vaan pikemminkin nostaa esille, se, kuinka vaikeaa rajanveto ylipäätään on. Rajanveto-ongelmat koskevat asiaa, jos toistakin …
Perehdyttäessä asiaan, jos toiseenkin, rajanveto-ongelmia näyttää pullahtelevan esiin ainakin: avo- ja laitoshuoltopalvelujen välisessä rajanvedossa, tieteen rajanvedossa, törkeän ja tavallisen pahoinpitelyn rajanvedossa, oikeudettoman ja sallitun tiedon rajanvedossa, sisä- ja ulkopolitiikan rajanvedossa vs. kansainväliset suhteet jne. Kuten todettua, rajanveto-ongelman ratkaisun jälkeen siitä voi tulla haaste.
Wikipedian määritelmä haasteesta: Haaste on oikeudenkäyntiin liittyvä termi. Haasteella tarkoitetaan vastaajalle annettua kehotusta vastata kirjallisesti kanteeseen tai syytteeseen tai saapua oikeuden istuntoon. Tuomioistuin antaa haasteen vastaajalle sekä siviiliasioissa että rikosasioissa.
Siitä vaan vetelemään rajoja! 😊