Oma raporttini: tiimivalmennus 5.12.20xx/rk
Olisiko meillä suomalaisilla yleensä vähän tapana synkistellä työelämää, vaikka tutkimusten mukaan siihen ei ole aihetta (suomalainen työolotutkimus tai eurooppalainen EU-27 –maiden tutkimus European Company Survey, jossa mukana 27 000 yritystä).
Ihmiset ovat tyytyväisiä, luottavat toisiinsa, kehitysmahdollisuudet työpaikoilla ovat hyvät. Johtamisessa ja toimintatavoissa on myös paljon sellaista, mikä on kehittynyt viimeisen 10 - 30 vuoden aikana huomattavasti parempaan suuntaan.
Tutkimus osoittaa myös sen, että meiltä Suomesta puuttuu sellainen kehittämistä palveleva työolotutkimus, jossa kysyttäisi organisaatiolta niiden näkemystä ja tarinaa, minkä vuoksi tehdään mitäkin toimenpiteitä, mihin niillä on pyritty ja lisäksi kysyttäisi henkilöstön mielipidettä, miten siinä on onnistuttu. Kysynkin nyt meiltä tässä ja nyt onko meillä mielestämme yhtymäkohtia tähän samaan?
Kokemuksellisen näkemykseni ja aikaisempien tutkimusten pohjalta; minulla on sellainen tunne, että sellaiset työpaikat, jotka menestyvät ja joilla tuottavuus on hyvä, ovat myös työelämän ja työhyvinvoinnin laadun kärjessä.
Tutkimusten mukaan suomalaisessa työelämässä vallitsee luottamus toisiin ihmisiin ja sen varaan voi rakentaa työyhteisön ja kehittämisen kulttuuria. Se on meille suomalaisille todellinen vahvuus ja sehän riippuu meistä kaikista … jokaisesta meistä.
Katsellessani välitehtäviemme koosteita panin merkille (varmaan kuten te toisetkin) nousevan sieltä esiin useasti samoja sanoja; oikeudenmukaisuus, reiluus, rehellisyys, kuunteleminen, kunnioitus, avoimuus jne. Aivan samoja asioita, kuin näissä edellä mainitsemissani eurooppalaisessa ja suomalaisessa työolotutkimuksissakin nousee.
Minulla on päällimmäisenä sellainen tunne, että me tulemme tiiminä kohtuullisen hyvin toimeen keskenämme, osaamme asiamme ja meidän toimintaamme ja palveluumme ollaan asiakaskuntamme näkökulmasta katsoen hyvin tyytyväisiä (saamamme palaute XXX:n kautta vahvistaa näin … vahvistaa ainakin osan omaa tunnettani).
Tulen poikkeuksetta lähes aina hyvillä mielin työpaikallemme, enkä näe mitään tämmöistä ”kroonista” haastetta työpäivissäni siitä näkökulmasta katsoen, joka kohdistuu meidän työpaikan yleiseen ilmapiiriin, luottamukseen tai keskinäiseen vuorovaikutukseemme … Toki joitain ohimeneviä … aina joskus on – mutta ainakin toistaiseksi näistä on aina selvitty – nämä ovat olleet sellaista pientä hetkellistä ”tilannelämpenemistäkin” silloin tällöin, mutta niistä on selvitty, tietääkseni vähin vaurioin … ja pääsääntöisesti puhumalla.
Ehkä ongelmiimme, jos nyt näin voisi sanoa, törmäämme silloin, kun toimintakulttuurimme joissain tilanteissa on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja jota emme ole itse havainneet. Ajattelemme asioista ehkä liian kaukaisesti, emmekä huomaa aina nostaa riittävästi ajatuksiimme omaa rooliamme.
Vaan olemme sokeutuneet rutiineihimme, emmekä oivalla riittävän hyvin, niitä tilanteita, joissa meidän tulisi toimia toisin … siis yksinkertaisesti pidämme asioiden kulkua itsestäänselvyyksinä ja luotamme liikaa siihen, että kyllä se hoituu samalla rutiinilla, kun on hoitunut ennenkin!!
Mielestäni meillä pidetään suht´paljon palavereja, joissa käsitellään monia asioita ja tehdään päätöksiä – mielletäänkö me aina, että kyseessä on päätös. Varsinkin, jos nyt jostain syystä sattuu käymään niin, että en satukaan siihen ja siihen palaveriin, jossa on päätetty siitä ja siitä. Heitänkin ilmaan ajatuksen siitä; onko meillä kehittymisen varaa omassa aktiivisuudessa tutustua itsenäisesti ja selvittää eri palaverien muistioita ja niitä päätöksiä ja linjauksia, jotka koskevat myös työtehtäviäni … siis minua itseäni?
Onhan tietenkin myös näin, että esimiesten taholta voi kyllä peräänkuuluttaa yhteistyötä ja tiedon jakamista, mutta visiot yms. eivät toteudu, jos toimintakulttuuri palkitsee vain parhaat yksilösuoritukset, eivätkä tavoitteet, toiminnan ketteryys ja innovatiivisuus muutu lihaksi, jos toiminnassamme tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu virheiden välttäminen ja sääntöjen noudattaminen, jotka nekin ovat tärkeitä!!!
Kun teemme virheitä jumaloikaamme niitä ja nostakaamme virheet jalustalle, ottakaamme niistä opiksi ja unohtakaamme ne.
Olen huomannut … ja kokenutkin sen … niin täällä työssä, kuin kotonanikin, että naisten ja miesten logiikka toimii eri tilanteissa vähän eri tavalla. Kuten olen aikaisemminkin eri yhteyksissä todennut; naiset ovat opettaneet minua paljon ja naisia kannattaa kuunnella, mutta myös miehiä.
Näin lopuksi totean, mielestäni tiimimme on, vähintään keskivertoisesti toimiva ja yhteistyökykyinen, tämän meidän ainoan tuotteemme – XXXXXXXXX - hoitamisen suhteen … kun vielä hiomme muutamia yksityiskohtia emmekä anna ns. itsestään selvyyksien ja liiallisen luottamuksen automaatiotoimintana - ohjailevan meitä liikaa, ja kun se mielestäni samalla vähentää yksilöorjentautumistamme tehtäviemme hoidossa.
Jos sanoisin, että esimiehenä toimiminen tässä meidän tiimissämme on helppoa, niin valehtelisin, sillä se on vähintäänkin haasteellista. Olen tyytyväinen meihin mm. siksi, ettei meitä ohjaile mikään synkistelyn sumuverho. Varikolla käynti virkistää! Ainakin näin toivon!
Omasta mielestäni – aikaisempia tutkimustuloksia mukaillen - luottamuksen kivijalkaa rakentavat mm. seuraavat asiat, ja jotka koskettelevat meitä kaikkia:
- opettelee ymmärtämään toisia
- haluaa hyvää toisille
- ei masennu takaiskuista ja murheista
- näkee toiset ja kunnioittaa heitä
- kuuntelee toisia
- tekee mitä on luvannut
- ymmärtää muutoksen tarpeen
- on aito ja avoin
- on rohkea ja selkeä
- on rehellinen ja aito
Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, esimiehenne Raimo!