Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Mokomakin Korona, tuo kehveli, jättää ison loven kansantalouteemme ja koko maailman talouteen ja asettaa samalla haasteita myös kansantalouden tilinpidolle. Kansantalouden tilinpito on tilijärjestelmä, jonka avulla kuvataan koko kansakunnan taloudellista toimintaa eli kuinka nopeasti tai hitaasti kansantalous kasvaa ja miten vakaata tai epävakaata kehitys on ollut.
Yleisenä oletuksena [normaalioloissa] on, että ihminen toimii aina rationaalis-taloudellista ratkaisua etsien, joka toteuttaa määritellyn päämäärän ja tavoitteen parhaiten. Yksilön käyttäytyminen voidaan yleisesti määrittää ja ennustaa, useimmiten taloudellisen hyödyn tavoittelua määrittävän preferenssifunktion [=paljonko toinen vaihtoehto preferoi toista] pohjalta.
Näin poikkeusoloissa herää kysymys: kuinka nyt ja lähikuukausina rationaalis-taloudellisia ratkaisuja pystytään yksilötasolla toteuttamaan, kun olemme lähes yhteiskunnan ohjauksessa? – siis ei juuri ollenkaan. Voidaan vain arvailla sitä kuinka suuren laskun mokoma korona yhteiskunnalle tuo ja kuka sen laskun loppujen lopuksi maksaa?
Suomen bruttokansantuote [2019] on 240,1 miljardia euroa, noin 43 484 euroa/asukas ja kasvua edelliseen verrattuna 1,0 %. Tässä seuraavaksi lyhyt kuvaus siitä mitä kansantuotteeseen lasketaan. Tästä voi jokainen itse päätellä mihin suuntaan nyt [2020] mennään.
Bruttokansantuote, BKT [engl. GDP = Gross Domestic Product] on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden [lopputuotteiden] määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen [tässä Suomen] tuotannollisen toiminnan mitta. Alueelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.
Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Niin sanotut välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.
Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten [raaka-aineet ja puolivalmisteet] arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.
Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat palvelukset ja niin sanotut pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.
Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella: BKT =Y=C+I+G+(X-M), jossa
Y = bruttokansantuote [kansantulo]
C = kotitalouksien kulutus
I = yritysten investoinnit
G = julkiset menot
(X-M) = nettovienti [vienti - tuonti]
Olen lähettänyt tämän tekstin hesarin ja keskarin mielipideosastolle julkaistavaksi 23.3.2020, saas nähdä?