syyskuu 2008

Syyskuun 28. päivänä 2008
Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut turvallisesta kuntayhteistyöstä tässä blogissani. Olen myös kirjoittanut aiheesta painetun sanan mielipideosastoilla (mm. S-S). Kuntien välistä yhteistyötä on kehitettävä ja niihin on panostettava, sillä kunta on pääasiassa vain hallinnollinen yksikkö. Kuntaliitoksetkaan ei saa olla aihe, josta ei voi julkisesti keskustella!

Mitä vähemmän byrokratiaa ja mitä yksinkertaisempi kuntahallinto, sen toimivampi ja selkeämpi on hallintoyhteisö. Mitään alarajaa kuntien koolle ei mielestäni voi Suomessa olla, tai se on ainakin hankalaa asettaa. Sopiva kuntakoko Suomessa -ideaa on jalostettava ylipäätään maamme olosuhteisiin sopivaksi.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissa tuonut esille mm.; valtiolla pitäisi olla selkeämpi ja suurempi vastuu kunnista. Kuntien taas pitäisi olla järkevästi "koottuja" selkeistettyjä hallinnollisia yksiköitä, jotka toteuttavat kunnan perusajatusta eli peruspalveluiden tuottamista, sujuvaa asumista ja viihdyttävää ja turvallista elinympäristöä.

Kunnan tulee edistää asukkaidensa hyvinvointia (Kuntalaki 1§). Turvallisuus on keskeinen hyvinvointia edistävä tekijä ja ihmisen perusoikeus. Jokaisella on oikeus kasvaa ja elää väkivallattomassa ja tapaturmariskittömässä yhteisössä.

Olisi hyvin mielenkiintoista vaihtaa näkemyksiä ja saada kuntalaisiltamme evästystä liittyen kuntarakenteemme kehittämiseen. Allekirjoittanut on jo kauan ollut sitä mieltä, että aluetasolla tulisi tehdä mahdollisimman vähän mitään, vaan keskeisten toimijoiden olisi oltava peruskunta, kuntayhteistyö ja valtio. Miksi sitte olen tätä mieltä?

Erityisesti aluetaso-organisaatioiden (ei liikelaitokset) kohdalla läpinäkymättömyys on todellinen ongelma. Aluetason organisaatiosta mainittakoon esim. mammuttimaiset TE -keskukset ja niiden työvoimahallinnointi, joissa palveluita hakeva pieni kansalainen hukku byrokratian jalkoihin - ainakin allekirjoittanut on saanut sen käsityksen kuunnellessaan ja lukiessaan palveluiden käyttäjien mielipiteitä ja kirjoituksia. Kuinka moni aidosti tietää, mitä alueellisissa organisaatioissa tapahtuu ja kuka niissä valtaa käyttää, saako kansalanen aina parasta mahdollista ohjausta ja palvelua? Tai miten niiden rahoitus toimii? Tuloksena on useimmiten huomattavaa byrokratiaa ja todellisia vaikeuksia saada hyvää palvelua ja hahmottaa kokonaisuutta, puhumattakaan vastuunalaisten toimijoiden tunnistamisesta - siis saada kasvot päätöksille ja päättömyyksille!!!

Suomessa voitaisiin myös keskustella Tanskan kuntamallista ja miettiä voidaanko siitä jalostaa osia Suomen oloihin sopiviksi? Tanskassa on määritelty selkeä alaraja kuntakoolle, josta voi poiketa vain poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Tietenkään Suomi ei ole Tanska jo kokonsa puolesta, mutta suuntana jokin samantapainen voisi olla toimivaa, sekä terveemmän ja selkeämmän rahoituksen, että myös todellisen demokratian kannalta. Kansanvalta tarvitsee resurssinsa. Mitä kädestä suuhun elävän pikkukunnan valtuusto pystyy tosiasiassa päättämään – varsinkaan valtiovallan määrittelemien ja edellyttämien palvelujen suhteen? Ei paljon muuta kuin jakamaan niukkuutta ja toteamaan, että hyvä juttu, mutta ei ole rahaa!!!!

Millä tavalla tunnemme tänään olomme turvalliseksi - tässä muutosmyllerryksen maailmassa - jossa olemme saaneet viimeaikoina kokea aivan uskomattomia tapahtumia? Kuinka turvalliseksi koemme asuinympäristömme? Mitä on turvallisuus?

Safe Community / Turvallinen kunta -toimintamalli tarjoaa viitekehyksen kunnan tai muun yhteisön turvallisuuden edistämisen organisoimiseksi, kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Painopiste on turvallisuus- ja tapaturmayhteistyössä kuten esim.; päivähoito-, koulu- ja vanhuusyhteistyö. WHO:n Collaborating Centre – Karolinska Institute - koordinoi Safe Community –verkoston toimintaa.

Kunnat - jotka näin toimivat - muodostavat ydinjoukon Suomen turvalliset kunnat -verkostossa. Verkosto on avoin, ja siihen voivat osallistua turvallisesta asuinympäristöstä kiinnostuneet kunnat. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja kokemusten vaihtoon. Kampanja järjestää verkostotapaamisia.

Safe Community toiminnassa on tärkeää turvallisuuden edistäminen:
-on paikallisesti koordinoitua toimintaa
-koskee koko yhteisöä
-on suunniteltu pitkällä tähtäimellä
-toimenpiteet kohdistuvat riskiryhmiin
-käytössä on menetelmät tapaturmatilanteen seuraamiseksi
-arvioidaan prosesseja ja tuloksia
-jaetaan tietoa ja osallistutaan aktiivisesti kansainvälisessä Safe Community -verkostossa.

Verkostoon liittymisen edellytyksenä on, että hakija toteuttaa turvallisuuden edistämisen työtä sovittujen kriteerien mukaisesti. Suomesta verkostoon kuuluvat Hyvinkään ja Kouvolan kunnat. Turvallinen kunta -kilpailussa menestyneitä kuntia ovat Pori, Vammala, Oripää, Ääneseutu, Tornio, Kurikka ja Hyvinkää.

Turvallisuuden tunne on se, jota me kaikki tarvitsemme, liittyipä se tunne julkisiin palveluihin tai tavallisen arkielämän eri tilanteisiin.

Numero 17 on yksi turvallisen oloinen numero!

PARIT AJATUKSET:

”Jos ihmisellä ei ole yhtään syytä tehdä jotain asiaa, niin hänellä on syy jättää se tekemättä.”
- Walter Scott, skottilainen runoilija, 1771-1832 -


”Kun raivaat pois hierarkiset esteet, ihmettelet itsekin, mitä kaikkia ideoita niiden alta paljastuukaan.”
- Gerhard Cromme, teollisuusjohtaja, syntynyt 1943 -


Syyskuun 16. päivänä 2008
Lokakuiset kuntavaalit 2008 ovat melkolailla lähellä. Ehdokkaana ollaan, vaikka kirjoitelmassani marraskuu 2007 / 17.11.2007 epäröin lähtöäni mukaan vaaleihin. Samassa yhteydessä pohdiskelin, että vaaliesitteeni 2004 voisin julkaista uudelleen, jos vaalit olisivat tuolloin marraskuussa 2007. Vaalit ovat nyt ajankohtaiset ja alla vaaliesitteeni teksti vuodelta 2004. Siitä voi jokainen lukija - äänestäjä - tehdä omat johtopäätöksensä (näin jälkeenpäin) kantsiko ääni antaa ehdokas Raimo Kovaselle.

VESANTOLAINEN ÄÄNESTÄJÄ
Syntyperäisenä vesantolaisena Raimo tuntee Vesannon kunnan elinkaaren eri vaiheet vuosikymmenten ajalta. Menneisyyden tunteminen antaa hyvän pohjan ymmärtää nykyisyys ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kunnan olemassa olevat vahvuudet ovat ne joihin pienen maaseutukunnan tulee turvautua. Kunnan kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sen vahvuuksiin ja vuosien mittaan kasvaneeseen substanssiin. Kustannustehokkaasti toimiva kuntatalous, henkilöstön osaaminen, kunnallisveron taso, asumisen laatu, sosiaalinen hyvinvointi, työ- ja asiointimatkojen pituus, nopeat tietoliikenneyhteydet, palvelujen saatavuus, liikenteen sujuvuus sekä ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja puhtaus ovat kunnan kilpailukyvyn ja hyvän elinympäristön keskeisiä mittareita.

Vahvuuksien olemassaolo ei kilpailukyvyn ylläpitämiseksi yksistään riitä, vaan niitä on pystyttävä jatkuvasti kehittämään ja niiden toimivuutta on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti hyvin toimivan kustannustehokkaan kuntatalouden puitteissa. Kustannustehokkaan kuntatalouden aikaansaaminen/ylläpitäminen ja sen peilaaminen kunnan kilpailukykyyn on kunnallisten päättäjien haasteellisin tehtävä Vesannon kaltaisissa pienkunnissa.

Valtion toimista aiheutuneet verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisesti. Niiden avulla voidaan lisätä myös Vesannon kunnan kilpailukykyä kuntatalouden vahvistumisen kautta.

Väestökato suistaa pienkunnat vääjäämättä supistuvan talouden ja palveluiden kierteeseen, mikä ei voi missään tilanteessa olla kuntaan jäljelle jäävien etu. Lähtijöitä ovat etupäässä nuoret ja työikäiset, he vievät mukanaan myös palvelut.

Väestön vähenemiseen voidaan vastata kustannustehokkaalla kuntataloudella ja yhteisesti palveluja tuottamalla yli kuntarajojen. Raimo kannattaa kuntayhteistyötä, mistä hyötyvät kaikki osapuolet tasapuolisesti, ja joilla voidaan turvata kuntalaisten etu paremmin.

Yritysosaaminen, mukaan lukien palveluyritykset, on tämän päivän kilpailukykyisen yritystoiminnan ”kulmakivi”. Yritysosaaminen sisältää myös riittävän korkean toiminnan jalostusasteen. Siitä syystä yritysten käytössä on oltava mm. toimivat neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, joilla on hyvät yhteydet ammatillisiin oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Jalostusasteen kohottaminen tuo lisää työpaikkoja ja myönteistä kehitystä myös kunnan kilpailukykyyn. Yritysosaamisen kautta tuotteiden ja palvelujen haluttavuus kasvaa.

Siinäpä se!


Syyskuun 10.päivänä 2008
Kirjoitelmassani 24.8.2008 otin kantaa Vesannolla tapahtuvaan ilkivaltaan – ilkivaltaan, joka kohdistuu kyläkeskustassa olevaan kiinteistöön – jossa sijaitsee mm. nuorisotilat. Kirjoitelmassani heitin kasvatusvastuun vanhemmille, siis lasten kotona tapahtuvalle kasvatustyölle.

Kotona tapahtuvan kasvatuksen tueksi on olemassa myös valtakunnallinen lapsipoliittinen ohjelma, joka velvoittaa kunnat – lakisääteisesti – huolehtimaan lapsistamme.

Mikä se lapsipoliittinen ohjelma sitten on:

- Kunnalla on lakisääteinen (perustuslaki, kuntalaki) velvollisuus huolehtia lasten ja nuorten
hyvinvoinnistaa.
Lapsipoliittisen ohjelman lähtökohtana on usein YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on lapsen oikeuksien kansainvälinen standardi. http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus

- Suomen Kuntaliitto hyväksyi ”Eläköön lapset” – lapsipoliittisen ohjelman vuonna 2000, jossa
suositeltiin kunnille lapsipoliittisen ohjelman laatimista. Valtioneuvoston lokakuussa 2003 tehdyssä periaatepäätöksessä sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi korostetaan tavoitteellisen lapsipolitiikan merkitystä lasten hyvinvoinnille.

- Lapsipoliittinen ohjelma on osa kuntapolitiikkaa, jolla vaikutetaan kunnan tulevaan menestymiseen. Se antaa suunnan ja tavoitteet, määrittää konkreettiset toimenpiteet ja voimavarat työlle. Ohjelma on kunnanvaltuuston hyväksymä työväline myös käytännön toimille. Työkalupakki, joka sisältää työkaluja toimenpiteiden eteenpäin viemiseksi.

- Lapsipoliittinen ohjelma koskee kaikkia alle 18-vuotiaita kuntalaisia ja heidän perheitään.


Eri tahojen yhteistyö lastemme eduksi :

Lapsipoliittiset ohjelmat ovat edistäneet kunnan eri sektoreiden yhteistyötä sekä yhteistyötä seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Ohjelmista on ollut myös konkreettista hyötyä, lähes puolessa kunnista ohjelman myötä on kehitetty palvelujen saatavuutta ja laatua. Lapsipoliittinen ohjelmatyö lisää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraamista ja suunnitelmallisuutta. Tärkein hyvinvoinnin seurantamenetelmä on kouluterveyskysely.

Lapsipoliittinen ohjelma vahvistaa lastensuojelun toimintaedellytyksiä kunnassa. Riskioloissa elävien lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi on ohjelman laatineissa kunnissa selvästi enemmän kehittämissuunnitelmia – ja hankkeita kuin kunnissa, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsipoliittisen ohjelman täyttöönpano edellyttää poliittisia päätöksiä koko kunnan tasolla sekä hallintokunnissa. Hallintokuntien edustajien työryhmä on useimmiten ollut lapsipoliittisen ohjelman laatijana ja sillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa työtään ohjelman toimeenpanoa ja lasten hyvinvoinnin muutoksia arvioivana seurantaryhmänä. Yhteistyöryhmillä on tärkeä asema ohjelman toimeenpanoa, lasten hyvinvointia sekä palvelujärjestelmän toimivuutta koskevien seurantatietojen kokoamisessa ja välittämisessä päätöksentekijöille. Kunnissa on tarvetta ja halukkuutta kehittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantamenetelmiä (STAKESin indikaattoripankin toiminta ja kouluterveyskysely, lapsiasiavaltuutettu sekä kuntien omat hankkeet ja kokemukset).

Mm. vanhempainyhdistykset voivat toimia lapsipoliittisten ohjelmien valvojina. Onko kunnassa lapsipoliittista ohjelmaa? Otetaanko sen sisältämät vaatimuksen huomioon kunnan päätöksenteossa – eli huomioidaanko lasten näkökulma kaikissa kunnan päätöksissä? Yhdistykset voivat myös toimia yhteistyönrakentajina, luoda omalla alueella verkostoja lasten hyvän edistämiseksi. Omalla seudulla voi tehdä mm. kyselyn lapsille, joiden pohjalta voi viedä viestiä tai tehdä aloiteita kuntapäättäjille. Esimerkiksi Liikenneturvalla on kysely, jonka pohjalta voi kartoittaa lasten näkemystä alueen liikenneturvallisuudesta, esiin voi tulla aikuiselle yllättäviä näkökulmia.

Miten lapsipoliittinen ohjelma vaikuttaa?

Lapsipoliittisilla ohjelmilla voi parhaimmillaan olla hyvinkin suuri vaikutus kunnalliseen päätöksentekoon, julkiseen keskusteluun, toiminta- ja palvelulinjauksiin ja sitä kautta ohjelman kohderyhmän elinoloihin. Pahimmillaan taas lasten ja nuorten kanssa suurella vaivalla tehty ohjelma jää hyllyyn pölyttymään eikä sitä osata, muisteta tai haluta käyttää päätöksenteon tukena.

Suunnitelmallista ja ennaltaehkäisevää lapsipolitiikkaa tarvitaan kunnassa riippumatta lasten ja nuorten hyvinvoinnin kulloisestakin tilasta. Ohjelmatyön tavoitteena on antaa kuntien päätöksentekijöille tietoa lasten ja perheiden elinoloista ja määrittää suuntaviivat ja toimenpiteet asioiden parantamiseksi. Kunnissa muodostuu yksityiskohtaisempi ja analyyttisempi kuva lasten hyvinvoinnin tilanteesta ja voimavaroista lapsipoliittisen ohjelman myötä. Kunnat, joissa lapsipoliittinen ohjelma on tehtynä, vastasivat aktiivisemmin lasten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin sekä erittelivät sen osatekijöitä, niin myönteisiä seikkoja kuin epäkohtiakin, kuin kunnat, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsille ja nuorille tarjotaan runsaammin osallistumisen mahdollisuuksia ja niitä myös kehitetään aktiivisemmin kunnissa, joissa on lapsipoliittinen ohjelma. Tilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että ohjelman laatimisvaiheessa kunnissa on usein kuultu lasten mielipiteitä ja tästä on jäänyt otollinen maaperä osallistumisen vakiinnuttamiselle ja kehittämiselle.

Lapsen etu huomioon!

Lapsen edun ymmärtäminen edellyttää lapsen kuulemista. Lapsen kuuleminen ja hänen oikeuksiensa huomioon ottaminen on perinteisesti ollut helpompaa siellä, missä lapset ovat joka päivä läsnä, kuten neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa. Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan missään, vaan lasta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä tehdään edelleen usein aikuisnäkökulmasta, kuvittelemalla lapsen paras.


Edellä on muutamia ”keinoja” joilla voisimme ohjata nuorisomme hyvinvoinnin, yleisesti hyväksytyn kasvatuksen ja ohjauksen tielle. Haasteita kyllä riittää, kun on vain tekijöitä – enkä tarkoita tällä niitä ilkivallan tekijöitä sillä heitä näyttäisi, valitettavasti, joukossamme kyllä olevan - eikä haasteistakaan näyttäisi olevan pulaa!

Parit ajatukset:
"Heti kun ihmisestä on tullut mestari jossakin asiassa, hänestä pitäisi tulla oppilas jossakin toisessa asiassa."
- Gerhart Hauptmann, saksalainen kirjailija, 1862-1946 -

"Vaikean elämän jaksaa kantaa paremmin, jos asettaa itselleen vaikeita tehtäviä."
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 -

"Ilman saavutuksia ihminen muuttuu nopeasti päälliköstä intiaaniksi."
- Pierr Littbarski, saksalainen ammattilaisjalkapalloilija, syntynyt 1960 -

Syyskuun 1. päivänä 2008
Kunta- ja palvelurakenneselvitys pakottaa päättäjät ottamaan kantaa useisiin polttaviin kysymyksiin. Niistä yksi on perusterveydenhuoltopalveluiden tuottaminen. Tuotetaanko palvelut jatkossa kuntien yhteistyöllä kuntayhtymien ja seudullisten tai maakunnallisten organisaatioiden kautta? Vai olisiko aika tarkistaa kuntarakenteita myös täällä Pohjois-Savossa - ja ylipäätään koko valtakunnassa - vähän Tanskan mallin mukaan?

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Tuula Väätäinen (sdp) on korostanut kuntien ja maakuntien välisen yhteistyön kasvavaa merkitystä Itä-Suomessa, niin EU:n kuin kansallisen aluepolitiikankin näkökulmasta. Paras -hankkeen toteutuksessa hän kehottaa pohjoissavolaisia kuntia harkitsemaan ennakkoluulottomasti sopivia yhteistyömalleja nyt kaavailtujen lisäksi. Erityisen huolestunut hän on Sisä-Savon tilanteesta.

Myös Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntayhteistyömalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä arveluttaa kuntien liian vähäisen asukaspohjan vuoksi, sillä hankkeen reunaehdoissa on edellytetty vähintään 20 000 asukasta. Väätäinen vaati muutoinkin Paras -hankkeen eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vauhdittamista Pohjois-Savossa.

Perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisessa liikelaitosmalliin siirtyminen merkitsee myös koko toiminnan arviointia aiempaa monipuolisemmalla tavalla. Pelkästään kustannuspainotteinen arviointi ei riitä, vaan myös laatutietoisuus on oltava vahvasti mukana.

Liikelaitoksen onkin tulevaisuudessa yksittäisen palvelutarpeen lisääntyessä pystyttävä reagoimaan nopeasti ja jo ennen - mahdollisia lisäresursointeja - on kyettävä hahmottamaan ja ennakoimaan lisäyksestä aiheutuvat kustannukset, sekä pystyttävä arvioimaan edellytyksensä palvelujen myynnistä saatavien tulojen riittävyydestä kulujen kattamiseen. Vain näin voidaan varmistua siitä, ettei kovin suuria yllätyksiä synny vuotuisen tilinpäätöksen teon yhteydessä.

Keskeisiä kysymyksiä palvelujen tuottamiseksi kilpailukykyisesti on toiminnan hyvä organisointi ja onnistuminen henkilöstöpolitiikassa. Virat ja toimet on kyettävä täyttämään korkean ammattitaidon omaavalla henkilöstöllä ja olennaista on se, millaisen liikkumatilan liikelaitoksen henkilöstö saa henkilöstöpolitiikassa.

Samoin on tärkeää, miten henkilöstörekrytoinnissa onnistutaan niin, että palvelut pysyvät kaiken aikaa hyvinä ja laadukkaina. Nämä ovat isoja haasteita myös meille päättäjille, jotka olemme rakentamassa liikelaitosta.

Palvelujen hinnoittelu on luonnollisesti keskeinen asia ainakin kahdessa mielessä: menot pitää kattaa ja hintojen on oltava kohdallaan. Näiden yhteensovittaminen on hallinnolle painava haaste. Omassa toiminnassaan liikelaitoksen on oltava rohkea, mutta samalla yhteiskuntavastuullinen palveluhintoja määritellessään.

Mielestäni kuntatoimijoiden on yleensä rohjettava tehdä uusia avauksia julkisten palvelujen tuottamisessa. Liikelaitosmalli on eräs mahdollisuus sellaiseen toimintaan, jossa selkeästi toimitaan avoimilla markkinoilla, joilla halutaan myös julkisen toimijan olevan mukana.

On selvää, että liikelaitoksen talousarvion tulee olla "läpinäkyvä", jotta pärjätään mahdollisissa kilpailua koskevissa arviointitilanteissa. Siksi valmistelutyö liikelaitosmalliin siirtymiseksi kannattaa tehdä huolellisesti markkinatilanteen arvioinnilla, liikelaitossuunnitelmalla, henkilöstön kouluttamisella uuteen toiminta-ajatukseen, seurantajärjestelmän laatimisella, laatujärjestelmien rakentamisella jne.

Rohkeasti mukaan julkisen palvelujärjestelmän kehittämiseen myös täällä Sisä-Savossa. Tosin Sisä-Savossa näyttää lehtitietojen mukaa ainakin yksi kunta tehneen päätöksen - muiden mukana - lähteä mukaan liikelaitokseen, mutta ko. kunta yrittää myös samanaikaisesti neuvotella Sisä-Savon terveyskuntayhtymän jatkuvuuden turvaamiseksi perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta vielä vuosikausiksi eteenpäin??!!

-Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä.
-Jota useampi kokki sitä vetelämpi velli.
-Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.

elokuu 2008

Elokuun 24. päivänä 2008
Vesannolla ilkivallan kohteeksi näyttää joutuvan tuon tuosta - entistä useammin - kyläkeskuksessa sijaitseva Säästökulman kiinteistö; kiinteistöä yritetään sytyttää palamaan, revitään rännejä, irrotellaan ikkunapeltejä, puretaan kattorakenteita -jotta päästäisiin sisätiloihin ja töhritään rakenteita sisältä ja ulkoa yms. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ketkä ovat asialla?

Mikä saa jotkut ihmiset harrastamaan ilkivaltaa? Näyttää siltä, että nuorison keskuudessa ilkivaltaa pidetään harmittoman hauskana pilailuna. Saa sen käsityksen, että ilkivaltaa harjoittavat ihmiset saattavat jopa nauttia ilkivallasta?

Mitä sitten on ilkivalta? Poliisi sanoo, että ilkivallaksi katsotaan kaikenlainen hyviä tapoja loukkaava käyttäytyminen julkisella paikalla, sekä aiheettoman hätäilmoituksen tekeminen.
Vahingontekoa on kaikki yksityisen tai julkisen omaisuuden oikeudeton hävittäminen, vahingoittaminen, turmeleminen, likaaminen tai rikkominen. Poliisi voi ottaa kiinni ilkivallan tekijän, jos hän häiritsee muita ihmisiä kadulla, kiipeilee katolla tai häiritsee muuten ilkivaltaisesti lähiympäristön elämänmenoa.

Mistä apua? Olen, aina ollut sitä mieltä, että kaikki on kotikasvatuksesta kiinni. Vanhemmat, katsotaan peiliin luotetaan lapsiimme, mutta ei liikaa. Kyllä nuorisotoimi, opettajat, päiväkoti jne. tekevät osuutensa – auttavat ja kasvattavat lapsiamme - heille kuuluu heidän työnsä. Meille vanhemmille kuuluvat varsinainen kasvatus ja rakkauden antaminen. Antaa elämän ohjeet ja eväät elämässä pärjäämiseen. Mikäli itse emme jaksa, kyllä ammattiapua kasvatukseen on saatavilla.

Nykyisin työantajat mielellään tarkistavat työnhakijoiden rikostaustan. Jos/kun rikosrekisterissä on merkintä työnhakijan ilkivaltarikoksesta, niin rikosrekisterimerkintä vaikeuttaa huomattavasti nuoren ensimmäisen työpaikan saamista.

Vesannolla ko. kiinteistöyhtiö, nuorisotoimi - sivistyslautakunta yleensä – tulee tekemään asian eteen parhaansa, mutta meitä vanhempia kaivataan mukaan kasvatustalkoisiin. Yritetään kaikki parhaamme.

Elokuun 13. päivänä 2008
Alla Savon Sanomissa 22.8.2008 julkaistu teksti "lyhentämättömänä".

Hallittu riskinotto luo henkistä kasvua ja kasvattaa kassavirtaa.
Uusien yritysten synnyttäminen on välttämätöntä taloudellisen toimeliaisuuden kehittämiseksi. Uusyrittäjyys – ainakin vielä tänään - on riittämätöntä. Tämän vuoksi EU –valtioiden hallitukset ovatkin panostaneet erilaisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on rohkaista yrittäjiksi ryhtymistä.

Yrittäjyyteen liittyvä ihmiskäsitys tuntuu jopa epätodellisen ihanteelliselta siihen saakka, kunnes tähän ihanteellisuuteen perehtyy syvällisemmin. On muistettava, että ihmiset ovat puutteellisia ja tulevat olemaan sellaisina tulevaisuudessakin. Asenteellisuus, ahneus ja kateus pilaavat monta hyvää ja huonoa ideaa.

Asenteen lisäksi myös ihmiskäsitystä pitäisi jalostaa. Pieni lapsi on aktiivinen ja motivoitunut. Kuinka tämä ominaisuus pystyttäisi säilymään ihmisessä läpi elämän? "Pipopäisistä" velttoilijoista voi kuoriutua monen hämmästykseksi yritteliäs, lahjakas ja määrätietoinen nuori, kun motivaatio löytyy. Luottamus nuoriin ja heidän kykyihinsä on ensiarvoisen tärkeää.

Yrityksen käynnistäjille suunnattua koulutusta on tarjolla runsaasti. Näiden avulla syntyy uusia yrittäjiä. Jostain syystä monet näihin koulutuksiin osallistuneista – yrittäjiksi ryhtyneistä - ovat joutuneet lopettaman yritystoiminnan heti alkuunsa. Tämä saattaa olla osoitus siitä, että koulutuksessa on puutteita. Pelkästään teknisiin valmiuksiin panostaminen ei riitä, vaan on panostettava myös kouluttajiin, jotka kehittävät työvälineitä yrittäjäkoulutusta varten ja käyttävät näitä työkaluja opetuksessa.

Tähän saakka yritykset ovat painottaneet ja panostaneet pääsääntöisesti määrällistä kasvua. Tulevaisuudessa uskon kuitenkin yritysten painottavan entistä enemmän henkistä kasvua. Kysymys on ymmärtääkseni samanlaisesta ilmiöstä kuin lasten kasvussakin on; lapset kasvavat sekä henkisesti, että fyysisesti. Kumpaa niistä pidämme tärkeämpänä?

Henkinen kasvu näkyy yritysten tekeminä poikkeavina ratkaisuina kilpailijoihin verrattuna. Henkilöstömäärän kasvun sijaan ollaankin kiinnittämässä huomiota henkilöstön oppimiseen. Tämä näkökulma tuo ja on tuonut elinikäisen oppimisen idean osaksi työelämää. Ihminen oppii ilman opetustakin, eikä oppiminen tarkoita pelkästään opiskelua, sillä paikasta, kyvyistä ja lahjoista riippumatta joka päivä opitaan.

Henkisen kasvun polku johtaa aikanaan myös yritystoiminnan laajenemiseen, fyysiseen kasvuun. Hyvät tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Silloin on varaa ottaa entistä suurempaa riskiä, kunhan riski ei milloinkaan ylitä riskinsietokykyä. Kassa ja kassavirta ilmaisevat miten suuri riskinottokyky yrityksellä on.

Yrityksen kasvu vaatii aina rahaa. Kasvuun varattua rahaa ei tietenkään pidä maksaa pois vaan pitää pitää rahat yrityksessä, niin kauan kun tehdään investointeja. Nykyisen verojärjestelmän puitteissa yritys alkaa maksaa veroja heti investoinnin jälkeen, sillä käyttöomaisuuden hankintamenot saa vähentää verotuksessa pitkän ajan kuluessa ja perusvaraston hankintamenoa ei saa vähentää milloinkaan. Usein tämä veronmaksu tapahtuu velkaa ottamalla

Heitänkin tässä yhteydessä verottajalle ajatuksen kassavirtaverotukseen (cash flow tax) siirtymisestä. Kassavirtaverotuksen (=menovero) ideana on, että yritys maksaa veroja vasta, kun se on saanut investoinnin kassamenon katteeksi niin paljon tuloja, että kassaan alkaa jälleen kertyä rahaa. Näin verotus vaikuttaisi vähemmän haitallisesti yrittäjien työmotivaatioon kuin tuloverotuksessa, jossa mm. palkkatulojen progressiivinen verotus voi heikentää työn tekemistä. Viimeiset yritysverouudistukset ovat keskittyneet helpottamaan verotusta niissä tilanteissa, jolloin yrityksen omistaja saa rahaa yritykseltä. Jos kasvua todella haluttaisiin helpottaa, pitäisi toimia päinvastoin.

Jos yrityksen kassassa on paljon löysää rahaa, saattaa olla kyseessä yrityksen henkinen laiskistuminen. Taloushistoria osoittaa monta tapausta, joissa suurikin yritys on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, kun se on ensin saavuttanut henkisen laiskistumisen tason. Toisaalta taloushistoria osoittaa myös useita tapauksia, joissa pieni yritys on menestynyt huikean hyvin, kun se on joutunut jatkuvasti toimimaan oman henkisen kapasiteettinsa ylärajalla.

Haasteet opettavat parhaiten ja haasteet edellyttävät riskinottoa. Ottamalla riskejä epäonnistumisista tulee osa arkista työrutiinia - hyvä tapa oppia. Virheet hyväksytään ja tällöin niitä suorastaan "jumaloidaan". Jos ihminen onnistuu aina ja kaikissa toimissaan, hän ei ota riittävästi riskiä.

Elokuun 7. päivänä 2008
Vesannolla on huhtikuun 2008 lopulla tehty pinta-alaltaan noin 56 hehtaarin – myös yleistä mielipidettä jakanut ja huomattavaa julkisuutta saanut - metsäkiinteistökauppa. Tähän kauppaan liittyvää mahdollisuutta kunnan käyttää etuostolain 608/1977 mukaista etuosto-oikeuttaan oli kunnanhallituksen käsittelyssä 9. päivänä kesäkuuta 2008. Kunnanhallitus päätti esittelijän päätösesityksen vastaisesti olla käyttämättä ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan. Lunastushinta olisi ollut 365 000 euroa.

Lähtökohtaisesti kunta voi etuosto-oikeuttaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista, sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten. Niillä henkilöillä, jotka ovat halunneet kunnan käyttävän ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan nimenomaan- luonnonsuojelullisin perustein - heillä on mielestäni tähän kauppaan liittyen hyvin paljon myös muita perisuomalaisia ihtohimoja kuin luonnonsuojelu.

Tästä kunnanhallituksen tekemästä päätöksestä olen kuullut monenlaisia kannanottoja sekä puolesta, että vastaan. Ja kun tein, esittelijän päätösesityksestä poikkeavan esityksen, joka tuli myös äänin 5/2 kunnanhallituksen päätökseksi, haluan tuoda asiasta esille niitä omia näkemyksiäni, jotka kirvoittivat minut tekemään ko. esityksen:

Kunta on neuvotellut ko. metsäalasta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kanssa valtion mahdollisuudesta ostaa kaupan kohteena olevasta maa-alueesta luonnonsuojelutarkoituksiin n. 10,4 hehtaarin alueen (noin 1/5 koko alueesta), jonka kertakorvaus olisi 142 000 euroa. Valtion ostohalukkuudesta päätöstä tehtäessä oli käytettävissä vain suullinen tieto, siis ei mitään mustaa valkoisella.

Mielestäni tämän saman luonnonsuojelutavoitteen voivat toteuttaa – niin halutessaan - myös kaupan tehneet metsänomistajat, ei siihen välttämättä kuntaa tarvita. Tälle luonnonsuojelualueelle sijoittuisivat pääsääntöisesti myös ne kaksi myytäväksi tarkoitettua rantatonttia. Kuinka houkuttelevaa olisi ostaa luonnosuojelualueelta pienen järven/lammen rannalta rantatontti, vaikkapa kesämökkiä varten????!!!!

Myös yksi kriteeri kunnan osto-oikeuden käytölle oli olemassa olevan ulkoilureitin läheisyys, jonka houkuttelevuus ja vetovoimaisuus kasvaisivat osto-oikeuden käyttämisen myötä tulevan alueen mukana. Tässä saattaa minunkin mielestäni olla yksi tekijä, joka olisi tuonut alueelle lisäarvoa, mutta toisaalta näitä ulkoilureittejä meillä on jo ennestään. Ja kun otetaan huomioon tämän lisäarvon tuoton hinta (365 000), niin ei sovi ajatusmaailmaani – no way.

Alueelta myytävän puuston arvoksi päätöstä tehtäessä tuotiin suullinen tieto, joka on useita satojatuhansia euroja (joku kertoi arvon olevan jopa 800 000 euroa???!!!), siis käytettävissämme oli vain suusanallinen tieto ei mitään mustaa valkoisella. Kysynpähän vaan, että millä aikavälillä hakkuut olisi voitu toteuttaa, niin että olisi saatu ne sadattuhanne eurot – ei tietoa? Ja sitä paitsi mitä luonnonsuojelua se semmoinen on, että metsät hakataan ja ulkoilureitit kulkevat hakkuuaukoilla?

Ja vielä sekin kysymys, että onko taloudellisissa vaikeuksissa olevan kunnan varsinaiseen toimintaan kuuluvaa metsien omistaminen???? Mielestäni ei ole. Lisäksi on hyvinkin kyseenalaista puuttua laillisesti tehtyyn metsäkauppaan, niinkin heikoilla perusteluilla, kun tässä kaupassa etuosto-oikeuden käyttöä olisi pystynyt perustelemaan ... jos olisimme joutuneet myöhemmin oikeusteitse perustelemaan päätöstämme käyttää etuosto-oikeutta, niin olisin nähnyt - ja näen vieläkin - menestymisen mahdollisuudet oikeudessa melko heikoiksi ... en tietenkään ole mikään juristi, mutta näin maalaisjärjellä ajatellen ... etuosto-oikeuden käyttäminen olisi joka tapauksessa saanut aikaan valitusrumban!????!!!

Summa summarum: mielestäni etuosto-oikeuden käyttämiseen liittyi tuolloin – ja edelleen - niin paljon epävarmuustekijöitä rahoitus mukaan lukien, että en yksinkertaisesti voinut olla esittelijän päätösesityksen kannalla, vaan tein vastaesityksen. Vastaesityksen tekoon kirvoittaneena ja ei niinkään - pienimpänä tekijä - oli myös se, että kunta myy kokoajan olemassa olevia metsäkiinteistöjään päästäkseen niistä eroon ja korjatakseen niillä kuntatalouttaan. Ja myös se, että kunnan budjetin hyväksymisvaiheessa vuosibudjetista karsitaan mm. muutamia tuhansia euroja maksava ruohonleikkuri pois tai jotain vielä pienempää ja halvempaa, kun ei ole rahaa.

Mistä me ihan oikeasti olisi otettu etuosto-oikeuden käyttöön tarvittava 365 000 euroa – kysynpähän vaan? Ne mahdolliset rahat, jotka metsätilasta olisivat kunnalle tulleet takaisin, arvioni mukaan, siihen olisi vierähtänyt useita vuosia - vähintään kolme ... ehkä viisi.
Tekemällä etuosto-oikeuden käyttämisestä vastaesityksen esittelijän päätösehdotukseen toimin mielestäni luottamusmiespäättäjänä kuntalaisten edunmukaisesti ... ja kuntalaisten edunvalvojaksihan meidät päättäjät on valittu.

Kuten todettua epävarmuustekijöitä on paljon, mutta kuitenkin yksi varma. Jos kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeuttaan, niin rahaa olisi pitänyt löytä melkolailla heti tuo 365 000 euroa. Kaikki rahaliikenne kunnan kassaan päin olisikin ollut sitten epävarmaa ja perustuivat päätöksentekohetkellä vain suusanalliseen tietoon. Tämän kokoluokan päätöksenteon tueksi olisin kaivannut varsinkin takaisin tulevan rahaliikenteen osalta sitä kuuluisaa tietomuotoa - mustaa valkoisella.

Aikaisemmin tässä tekstissäni totean; tähän asiaan liittyy hyvin paljon muita perisuomalaisia intohimoja kuin luonnonsuojelu. Toivonkin niiden luonnonsuojeluun liittyvien intohimojen – niin hyvä asia kun se luonnonsuojelu onkin - löytävän kohteensa ja tyydytyksensä nykyisten metsäomistajien suunnalta – ehkä se sitten siitä.

heinäkuu 2008

Heinäkuun 30. päivänä 2008
Unelmamme ja suunnitelmamme kesäloman vietosta ovat erilaisia. Tärkeintä kumminkin lienee se, että kesäiset hetket ja aurinkoiset muistot auttavat meitä jaksamaan yli pimeän talviajan.

Loma on pääsääntöisesti rentoutumista ja lepäämistä varten. Lomalla voi myös kerätä kokemuksia, joihin ei tavallisena arkena ole mahdollisuutta. Loma-aikana voi tavata ystäviä, joista välimatka on erottanut tai voi viettää laatuaikaa myös ihan yksin – riippukeinussa loikoilemalla ja lempikirjaa lukemalla.

Kuten pitääkin; unelmamme ja suunnitelmamme kesäloman vietosta ovat hyvin erilaisia, mutta niinhän ne ovat kesätkin - ainakin säiden suhteen – joka on tänä kesänä koettu konkreettisen vetisesti!

Syyskauden alkaessa monilla työpaikoilla ”saarnataan” työn imusta eli niistä tekijöistä, jotka saavat ihmisen innostumaan ja työskentelemään tyytyväisenä. Toisaalta taas sveitsiläisten Philippe Rothin ja Peter R. Werdernin julkaisema kirja: Boreout –kuinka haasteiden puute saa voimaan huonosti, kertoo boreoutista eli kyllästymisestä. Burnout eli loppuun palaminen on meille suomalaisille ollut tuttu käsite jo vuosikausia – mutta tämä boreout on mielestäni hiukan tuntemattomampi.

Työelämän ongelmissa kuten myös boreoutissakin syytä on sysissä jos sepissäkin. Syyttävä - tai ainakin osoittava - sormi näyttää esimiehiin, varsinkin silloin jos työntekijälle annetaan yksitoikkoisia ja haasteettomia tehtäviä tai työt ovat muutoin huonosti organisoituja. Tietenkin työhön kuin työhön kuuluu myös tylsiä tehtäviä, mutta kaikkiin työtehtäviin pitää sisällyttää myös työtä rikastuttavia, kehittäviä ja palkitsevia tehtäviä. On tietenkin syytä muista myös se, että helppous turmelee.

Amerikkalaisen strategiaguru Gary Hamelin mukaan perinteisillä menetelmillä johtava esimies saa yrityksen käyttöön työntekijöiden kuuliaisuuden, ahkeruuden, parhaassa tapauksessa myös asiantuntemuksen. Mutta se ei pelkästään riitä, vaan on tuotettava lisäarvoa. Lisäarvon synnyttämiseen on tärkeintä luoda työympäristö, jossa ihmiset todella haluavat luoda lisää arvoa – silloin ihmiset antavat työlle mielikuvituksensa ja intohimonsa. Hamelin mukaan vapaus on tärkein keino saada työhön ihmisen mielikuvitus. Tämä tarkoittaa hierarkioiden purkamista ja vapautta päättää itse mahdollisimman paljon omasta työstään, joka taas saa ihmiset innostumaan siitä, minkä on voinut itse valita.

Tärkeää on myös se, etteivät yksilöiden työn tulokset häviä suuren ”koneiston” rattaisiin, vaan jokainen näkee työnsä tulokset. Kunnia ja kiitos ojennetaan sinne minne se oikeasti kuuluu. Ja lista jatkuu …

Uusi verkossa kasvanut sukupolvi tulee, jolla on uudet odotukset työstä. Heille verkko ja sen avoimuus ovat avainsana, ja se johtaa perusteellisiin muutoksiin. Palkkarakenteiden pitää myös muuttua. Hyvistä suorituksista pitää kaikilla organisaatiotasoilla maksaa paremmin kuin keskinkertaisista tai huonoista – erinomaisista pitää maksaa erinomaisesti. Suostuvatko nykyiset valtaapitävät luopumaan vallastaan?

Työn lisäksi on myös muu elämä. On viisasta aina välillä miettiä niitä tarpeita, mitä työllä pyritään tyydyttämään, mitä taas vapaa-aikana kotona ja mitä harrastuksissa.

Leipääntyminen onkin boreoutia - näin lomallakin. Boreoutin voi kuulemma katkaista ainakin kahdella eri tavalla; avaamalla suunsa ja keskustelemalla tai ottamalla itse vastuun itsestään. Tämän tekstin lukijalla vastuu on kyllä lukijalla itsellään. Hyvää kesän jatkoa. Meitsillä on kolmanneksi viimeinen lomapäivä meneillään, eikä hassumpaa, kun tuo sääkin suosii!!!

toukokuu 2008

Toukokuun 27. päivänä 2008
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

Palaan näiden kirjoitusteni pariin elokuussa 2008. Tiedossa onkin mielenkiintoinen syksy, eikä vähiten sen vuoksi, että kyseessä on kunnallisvaalisyksy ja onhan siellä ehdokaslistassa myös meitsin nimi!!???
HYVÄÄ KESÄÄ!

Toukokuun 18. päivänä 2008
Ketteryys ja herkkyys ovat sanoja, joita kuulee tuon tuosta erilaisissa yhteyksissä – joskus jopa hiukan peruskummallisissakin. Mielestäni sanojen herkkyys ja ketteryys käyttäminen mitä peruskummallisimmissa yhteyksissä on vain hyvä asia, sillä tällä tavalla saadaan uudistettua suomen kielen ”kömpelöitä” sanontoja nykyaikaisemmiksi ja globaaleimmiksi.

Meitsillä on omat perinteiset käsityksensä ketteryydestä ja herkkyydestä. Ketteryys käsitykseni liittyvät piiritasoiseen pikajuoksijamenestykseeni 70–luvulla ja herkkyys siihen, kun meitsin silmäkulmat herähtävät kosteiksi puhuttaessa "menestyksestäni" !!??kiinteistöbisneksessä 90-luvun alkupuolella.

Sitran innovaatiojohtaja Mikko Kosonen antaa Suomelle seiskan ketteryydestä (HS 18.5.): ”Ilman sitä ei saa aikaan isoja muutoksia, jotka edellyttävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.” Kosonen kehuu myös Nokiaa herkkyydestä: ”Ilman tätä herkkyyttä Nokia ei olisi koskaan luonut omaa ohjelmisto-osaamistaan."

Uusi suomen kielen sanakirja kuvailee sanaa ketterä = liikkeissään kepeä, notkea, nopea; Vanhus on ikäisekseen ketterä. Kissa kiipesi ketterästi puuhun ja samainen sanakirja kuvailee sanaa herkkä = haaveellinen, tunteellinen, hempeä, hienostunut, ilmeikäs, helposti toimiva, vaivaton, kevyt; Hänellä on herkät kasvot, Herkkä laite, Herkkä innostumaan, Liikkuu herkästi, Herkkä lapsi jne.

Vaalit ja vaalien rahoittajat. Tämä on aihe, joka on noussut viimeaikoina otsikoihin. Monen vaikutusvaltaisen poliitikon rahoittajaksi on paljastunut ryhmä herkkäliikkeisiä liikemiehiä ja tämä on taas tuonut ketteryyttä poliitikoille täsmentelemään vaalirahoituslähteitään.

Kuinkakohan meillä täällä Sisä-Savossa kuntakuvioiden ja kuntayhteistyön ketteryys ja herkkyys toimivat – ja toimivathan ne. Viikolla (vko 20) maakuntalehtemme uutisoi hyvin näyttävästi mm. Suonenjoen kaupungin herkkyydestä liittyä Kuopion kaupunkiin. Toisaalta samassa lehdessä uutisoitiin kuinka ketterästi Sisä-Savon kuntien omistaman terveyskuntayhtymän laajentaminen toimisi Pielaveden ja Keiteleen suuntaan tai tietenkin päinvastoin.

Sinänsä näissä uutisoinneissa ei ollut mitään uutta. Yhtä ketterän herkästi keskustelu kumpaisenkin asian osalta on vellonut jo vähintään vuoden verran, mutta kun tulee päätöksenteon aika … siis aika lunastaa ketterästi annetut herkät puheensa, niin nyt ketteryys onkin kaukana ja herkkyys tulee esiin muodossa ”kun näin on menty vuosikymmeniä ja/tai kunta on aina ollut itsenäinen.” Saattaapa jopa vesi herkästi herähtää silmäkulmaan ja uudistumispäätös jää ketterästi tekemättä.

Vesannon kunnan tonttimarkkinoinnin osalta (Juurikanrannan tontit) voisin todeta ketteryyden ja herkkyyden näyttävä pysyneen vuosikymmenten mukaisessa peruskuvioissaan, jossa ei ole häivähdystäkään nykyaikaisesta, Sitran innovaatiojohtaja Kososen, peräänkuuluttamasta ketteryydestä ja herkkyydestä - valitettavasti.

PARIT AJATUKSET

”On yhtä varmaa kuin ihmeellistä, että totuus ja erehdys ovat peräisin samasta lähteestä. Siksi erehdystä ei useinkaan saa vahingoittaa, koska samalla vahingoittaisi totuutta.”
- Johan Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

”Ilman innostusta meidän sydämemme parhaatkin voimat uinuvat. Meissä on tappura, joka haluaa kipinöidä.”
- Johan Wolfgang von Goethe -

Toukokuun 11. päivänä 2008
Nyt oli niin kiireinen viikonvaihde, että en ehtinyt kirjoittamaan viikokirjoitelmaani. Palataan viikon päästä asiaan.
"Vuori ja laakso eivät kohtaa, mutta ihmiset kohtaavat."
- Ranskalainen sananlasku -

Toukokuun 4 päivänä 2008
Keskellä kauneinta Suomea, täällä Vesannolla, on mahdollista toteuttaa suomalainen unelma - asua puhtaan luonnon helmassa kävelymatkan päässä palveluista ja järvenrannalla, vieläpä kohtuuhinnalla.

Vesannolta voit ostaa luonnonkauniin omarantaisen tontin - vesi- ja viemäriliittymineen - hintaan jopa alle 20 000 euron. Tonttivaihtoehdot voit katsastaa paikan päällä ja kysyä samalla kunnan palveluista. Tonttikartaston ja hinnaston löydät myös Vesannon kunnan kotisivuilta.

Omarantaiset tontit ovat kooltaan 1 570 – 2 720 neliömetriä hintahaarukassa 18 000 – 27 625 euroa ja hinnat sisältävät vesi- ja viemäriliittymämaksut kunnalle.

Jahka meillä saadaan tämä tonttimarkkinointi - jossakin vaiheessa - täydelle teholle, niin eiköhän niitä uusia pytinkejä ala nousta tänne Vesantojärven rantamaisemiin ja päästään pitämään niitä uusien savujen "savujuhlia" Juurikanrantaan.

Jo lähitulevaisuudessa koti on sellainen työpaikka, jossa liiketoimintamahdollisuudet ovat valtavat. Ohitse on se aika, että kotona vain syödä ja nukuta. Nykynuori vaatii kohta myös asunnoltaan mediariippumatonta vuorovaikutusta. Kotona pitää pystyä käyttämään monipuolisesti jos jonkinlaista laitetta.

Tekesin käynnistämän 90 miljoonan euron Tila-ohjelman tavoitteena on kasvattaa tiloihin liittyvää liiketoimintaa ja kansainvälistä kilpailukykyä sekä lisätä uusien käyttäjätarpeiden ymmärtämistä. Tähän liittyvät myös uusien kotien laitteiden toimintasuunnitelmat.

Missäpä tällaista mediariippumatonta vuorovaikutusta voisi tehdä sen edullisemmin kuin Vesatojärven rannalla – Juurikanrannassa – omassa talossa. Järvinäköalatontin saat 16 020 – 18 000 eurolla, jolloin tonttikoot ovat 1 900 – 2 119 neliömetriä, jossa on hyvät mahdollisuudet tehdä tilojen laitteiden toimintasuunnitelmia.

Siitä vaan valitsemaan tontteja ja rakentamaan tulevaisuuden huonetiloja, joita pitäisikin kehittää aivan uudenlaisesti, ennakkoluulottomasti ja vahvemmin poikkitieteellisesti, monen eri toimialan parhaita kokemuksia yhdistelemällä. Tärkeintä olisikin ottaa huomioon tulevan käyttäjän tarpeet, sillä rakennuksethan suunnitellaan ihmistä varten ja mediariippumattomaan vuorovaikutustilanteeseen.

”Mikään maailmassa ei ole niin vahva kuin idea, jonka aika on koittanut.”
- Victor Hugo, ranskalainen runoilija, 1802-1885 -

huhtikuu 2008

Huhtikuun 27. päivänä 2008
Olipa innostavan hienoa lukea lauantain (26.4.) Savon Sanomista Savo-Karjalan tiejohtaja Petri Keräseen liittyvää juttua ja ennen kaikkea niitä Keräsen näkemyksiä Kuopion seudun kehittymisestä. Petri Keränen oli ”verhonnut” nämä kehityskuviot mukavasti tieasioiden sisälle.

Tosiasiassa tekstistä saa sen kuvan, että savolainen ”ruikuttaminen” koskee myös koko maakunnallista kehittämistä tai pikemminkin itäsuomalaishenkistä jahkailua keskeisten maakuntaa koskevien asioiden osalta.

* saada Kuopioon iso logistiikkakeskusalue:
-Hän ihmettelee, että vaikka tiepiiri on pitänyt esillä asiaa jo kymmenen vuotta, yhä ollaan lähes selvittelyasteella.
-Lyhyemmässä ajassa Ouluun on rakennettu sellainen ja Jyväskylään se on syntymässä todella isolla rahalla, mutta täällä vielä vähän ihmetellään, tarvitaanko sitä ja onko sille käyttäjiä. No, eihän sille ole käyttäjiä, kun ei ole aluettakaan, Keränen paukauttaa.

* Juna- ja linja-automatkustajien palveleminen yhdestä paikasta näyttää kaupungissa mahdottomalta.
-Sehän pitäisi tehdä ja heti eikä ihmetellä, onko rahaa investoida vai ei. Pitäisi olla piste, josta voi varata koko matkan, eikä niin, että eri puolilta kaupunkia raahataan liput. Eihän se ole nykyaikaa! Käyn Jyväskylän matkakeskuksessa kerran kesässä katsomassa kateellisena.

Pitäisi olla rohkeutta heittäytyä edelläkävijäksi. Sitten voitaisiin sanoa, että Kuopio on todella Itä-Suomen keskus.

Hyvänä esimerkkinä Keränen pitää kuopiolaista Bella-Veneiden toimitusjohtaja Raimo Sonnista.
-Kun on rautainen visio, asioilla on taipumus toteutua. Kun vain sovitaan yhteinen päämäärä, sitä kohti mennään. Tarvitaan pikkuisen rohkeuttakin tehdä ennakkoluulottomia asioita, Keränen uskoo.

Pitäisiköhän meidän vesantolaisten … kun kuopiolaiset eivät näytä uskaltavan … ostettiinhan me viime viikolla se kirjastokin siihen keskelle kylää. Hienoa!

MUUTAMA AJATUS:
Toivottomuus on tappion hyväksymistä jo ennalta.
- Karl Jasper, saksalainen filosofi 1883-1969 -

Kun ihminen unelmoi yksin, se on vain unelma. Kun monta ihmistä unelmoi yhdessä, se on uuden todellisuuden alku.
- Friedensreich Hundertwasser, itävaltalainen taiteilija, 1928-2000 –

Innoitus voittaa aina sen, joka ei ole innoittunut
- Johann Gottlieb Fichte, saksalainen filosofi, 1762-1814 -

Kun voitat yhden vaikeuden, pidät samalla sata vaikeutta loitolla itsestäsi
- Konfutse, kiinalainen filosofi, 551-479 e.Kr. –

Huhtikuun 20. päivänä 2008
Kuntayhteistyö on vain välivaihe kuntaliitoksiin. Näenkin Rautalammin kunnan ja Vesannon kunnan sosiaalipalvelujen yhteistyön hyvänä asiana ja pidän sitä välivaiheena kuntaliitoksen suuntaan. On kuitenkin realismia odottaa varsinaisia kuntaliitoksia vasta seuraavan vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja sittenkin on kyse vain hallinnollisista ratkaisuista, palvelut ja esim. vesantolaisuus eivät ole häviämässä mihinkään.

Tervolaisilla näyttäisi olevan pelko tervolaisuuden häviämisestä, kun haluavat olla niin itsenäisiä - joka asiassa??!!

Erityyppisiä palveluja ei pidä sitoa samaan hallintomalliin. Pienten kuntien taloudellinen ja poliittinen itsehallinto jakaa NYT päätösvallan niin pieniin yksiköihin, että välttämättömän kehitys estyy, vaikka lakimääräisiä esteitä ei olekaan. Kuntayhteistyö on lisääntynyt käytännön pakosta ja on johtanut siihen, että kehitys on hidasta sekä päätöksenteko ja kustannusten jako yhteistyöhön osallistuvien kuntien kesken on vaikeaa.

Kuntien suurimmat kustannukset ovat sosiaali- ja terveystoimi (50 %), opetus- ja kulttuuritoimi (26 %) ja muut tehtävät (20 %), hallinto-, rahoitus- ja muut menot (4 %). Erityyppisten palvelujen tuottaminen edellyttää kovin erilaista väestöpohjaa. Erikoissairaanhoito samoin kuin perussairaanhoito vaativat lisä investointeja, riittävää kokoa, ja laajaa väestö- ja rahoituspohjaa.

Nykyaikaisen terveyskeskuksen minimiasukaspohja on yli 20 000 henkeä, tosin minimiasukaspohjaan on väläytelty myös pienempiä lukuja. Terveyskeskuksista 78 % ei täytä tätä edellytystä. Osaavan henkilökunnan rekrytointi pieniin yksiköihin on hankalaa. Lisäksi pienet yksiköt ovat haavoittuvaisia avainhenkilöiden poissaoloille ja se vaikeuttaa mm. erikoistumis- tai täydennyskoulutuksen järjestämistä. Hoitomenetelmien ja teknologian kehitys on nopeaa, josta syystä pienten yksiköiden hoitohenkilökunnan ammattitaito on vaarassa jäädä jälkeen.

Suomessa on lähes 4 000 peruskoulua, joista yli puolet on alle sadan oppilaan kouluja ja kukin lisäksi jaettuna 9:än luokkaan. Pienissä kouluissa kustannukset oppilasta kohden ovat suuret ja opetuksen tason jatkuvuus on epävarma. Nykyiseen koulumäärään sitoutuminen johtaa ennen pitkää opetuksen puutteiden ja kustannusten kasvun vuoksi hallitsemattomaan koulutuspalveluiden alasajoon jo pelkästään pätevien opettajien saannin vuoksi.

Rahapulaa kansalaisiin kohdistuvien palvelujen järjestämisen suhteen – valtakunnantasolla - en oikein jaksa uskoa, kuntatasolla kylläkin. Kuinka valtakunnallinen tilanne olisi niinkin äkkiä huonontunut, kysynpähän vaan? Mutta se, että kunnissa yritetään tehdä kaikkea hyvää, sellaistakin mitkä eivät kuulu kunnan tehtäviin on se perusajatus - jonka myytti tulisi nujertaa - sillä se ajaa kuntataloudet perikatoon.

Toki päiväkoti voi toimia edelleen - ja myös jatkossa - melko pienen ryhmän varassa!

Näen Savon maakunnan tulevaisuuden sinänsä positiivisena. Maakuntaa ajatellen ”peikkona” mielestäni on kuitenkin se, että maakunnan kuntien itsenäisyys on haluttu pienkunnissa säilyttää tavalla tai toisella – lähes keinolla millä tahansa!

Savon väkiluvussa ei taida ennusteiden mukaan olla näköpiirissä ainakaan nousua ja juuri tämä väkiluvun väheneminen on otettava hallintaan kuntien toimintakykyä ja kuntalaisten tulevaisuutta ajatellen - riittävän aikaisessa vaiheessa - ja se aika on juuri nyt, ellei ole mennyt jo ohitse!

TÄSSÄ YKSI AJATUS:

”Suurin viisaus ilmenee asioiden yksinkertaisessa ja luonnollisessa järjestämisessä, ja sitä ei havaita juuri siksi, että kaikki on niin yksinkertaista ja luonnollista.”
- Johan Peter Hebel, saksalainen runoilija, 1760-1826 -

Huhtikuun 13. päivänä 2008
Muutama ”jutska” Vesannon kunnan tilinpäätöksestä 2007 ja vähän Tervonkin. Ihan näin vaan - kansalaisystävyyden nimissä - vertailen muutamia lukuja Vesannon ja Tervon tilinpäätöksistä 2007.

Kansalaisystävyys, mitä se sitten on? Terho Pursiainen on kirjoittanut kansalaisystävyydestä näin:

”Kansalaisystävyys on sitä, että jokaisen on oman etunsa nimissä suosittava jokaisen toisen menestystä. Kuka tahtoisi, että yhtiö, josta hän itse omistaa osakkeita, menestyy huonosti? Kansalaisystävyyden ilmapiiri loisi verrattomat olot työnteolle ja yrittämiselle. Se olisi kansantalouden väkevin kilpailuetu kaikkiin toisiin kansantalouksiin verrattuna.”

Siis kansalaisystävyyden nimissä Vesanto ja Tervo;
- tilinpäätös poistojen jälkeen; Vesanto 475 459 euroa ylijäämää ja Tervo 178 229 euroa ylijäämää (Tervon tiedot perustuvat S-SS 10.4.)
- vuosikate; Vesanto 861 000 euroa ja Tervo 610 000 euroa
- verotulokertymä; Vesanto 5,30 milj. euroa ja Tervo 3,92 milj. euroa
- investoinnit; Vesanto 0,37 milj. euroa ja Tervo 1,62 milj. euroa
- verotulojen kasvu; Vesanto 10,0 % ja Tervo 7,3 %
- kunnan lainamäärä; Vesanto 3,31 milj. euroa ja Tervo 2,01 euroa
- lainamäärä/asukas; Vesanto 1 337 euroa ja Tervo 1 117 euroa
- omavaraisuusaste; Vesanto 57,33 % ja Tervo ?
- suhteellinen velkaantumisaste; Vesanto 29,8 % ja Tervo 36,1 %
- asukasmäärä 31.12.2007; Vesanto 2 477 asukasta ja Tervo 1 790 asukasta

Seuraavaksi muutamia tunnuslukuselvityksiä:

VUOSIKATE: Vuosikate on kunnan tulojen ja menojen erotus, joka jää käytettäväksi investointien rahoittamiseen.

OMAVARAISUUSASTE: Omavaraisuusaste mittaa kunnan vakavaraisuutta, alijäämän sietokykyä ja sen kykyä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä tahtäyksellä. Omavaraisuuden hyvänä tavoitetasona voidaan pitää kuntatalouden keskimääräistä noin 70 % omavaraisuutta. 50 %:n tai sitä alempi omavaraisuusaste merkitsee kuntataloudessa merkittävän suurta velkarasitetta.

SUHTEELLOINEN VELKAANTUMISPROSENTTI:
Suhteellinen velkaantumisprosentti kertoo, kuinka paljon kunnan käyttötuloista tarvittaisiin vieraan pääoman takaisin maksuun. Mitä pienempi velkaantuneisuuden tunnusluvun arvo on, sitä paremmat mahdollisuudet kunnalla on selviytyä velan takaisinmaksusta tulorahoituksella. Suhteellinen velkaantuneisuus on koko kuntasektorilla vuoden 2006 tilaston mukaan 42,1 %.

Voinkin todeta, että pelkkä taloudellinen informaatio edustaa hyvin kapeaa näkökulmaa kunnan toiminnasta ja sen edellytyksistä. Johtopäätösten tekeminen esimerkiksi pelkän kirjanpitoon pohjautuvan aineiston perusteella saattaa johtaa kunnan tulevaisuuden kannalta hyvinkin kohtalokkaisiin virhearviointeihin ja vääriin valintoihin.

Laajemmalla kunnan suorituskyvyn mittaamisella ja analysoimisella saadaan kokonaisvaltaisempi näkemys kunnan toiminnasta ja sen menestymisestä, sekä näiden välisistä syy-yhteyksistä. Kunnan suorituskykyä voidaan tarkastella hyvinkin monella tapaa ja monesta näkökulmasta. Suorituskyvyn analysointi ei saa myöskään rajoittua pelkästään koko kunnan menestyksen tarkasteluun, vaan sen toimintaan kokonaisuudessaan. Toiminnan tuloksia pitääkin tarkastella kaikilla toiminnan tasoilla.

Kuntapäättäjien tai jostakin yksittäisestä toiminnan osa-alueesta vastaavan virkamiehen/henkilön voi olla kertakaikkisen vaikeata hahmottaa; mitä kaikkia ulottuvuuksia ja menetelmiä ko. toiminnan suorituskykyyn ja sen analysointiin otetaan mukaan – lieneekö se aina mahdollista edes alan asiantuntijoillekaan?

Tietääkseni Karttulan kunta on tehnyt alijäämäisen tilinpäätöksen vuodelta 2007 ja Suonenjoen kaupungin 945 000 euron alijäämä on ihan omassa luokassaan - ainakin Sisä-Savossa. Toki Suonejoella vuosikate oli plussalla reilut 800 000 euroa. Rautalammin tilinpäätöksestä 2007 meitsillä ei juuri nyt ole tietoja.

Kylläpä meidän vesantolaisten ja tervolaisten passaa nyt hehkutella vuoden 2007 tilinpäätöksillämme, kun vielä saataisi yhteistyö pelaamaan, niin kuin Paras-hankkeen selvitysraportteihin loppukesästä 2007 Valtioneuvostolle kirjoittelimme.

MUUTAMA AJATUS:

"Menestys ei ole sitä, että tuhotaan eilinen, vaan sitä, että säilytetään sen sisin olemus, jolla oli voimaa luoda parempi tämä päivä."
- Jose´Ortega y Gasset, espanjalainen kulttuurifilosofi, 1883-1955 -

"Tilaisuuden havaitseminen ei ole mikään taito. Taitoa on havaita tilaisuus ennen muita."
- Benjamin Franklin, amerikkailainen kirjailija, poliitikko ja luonnontieteilijä, 1706-1790 -

"Sen, minkä vuodet antavat, silmänräpäys ottaa pois."
- Johann Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

Huhtikuun 6. päivänä 2008
Kunnilla ja valtioilla ovat jo yhteiset talousluvut ja ennusteet. Tuottavuuden arvioinnin tunnusluvut sen sijaan puuttuvat. Jatkossa tarvitaan – molemmin puolin hyväksytyt (ei yksipuolisesti valtio) tuottavuusluvut – tuottavuuden arvioinnin pohjaksi. Vakaa käsitykseni on mm. se, että valtio ja kunnat yhdessä tuottavat suomalaisen hyvinvoinnin pohjoismaiden pienimmällä kansantuote- ja työvoimaosuudella.

Varmaan kaikki tiedostamme myös sen, että hyvääkään kuntatalous ei poista tarvetta rakenteellisiin uudistuksiin, tuottavuuden parantamiseen ja uusien tuotantotapojen soveltamiseen, kun varaudumme väestön ikääntymiseen ja samalla palvelutarpeen kasvuun ja työvoiman tarjonnan supistumiseen.

On kuntatalouksien tilinpäätösten analysoinnin aikaa ja se koskee myös Vesannon kunnan tilinpäätöstä 2007, joka on valmistuntu ja ensikäsittelyssään huomenna (ma 7.4.) kunnanhallituksessa. Kunnan tilinpäätös vuodelta 2007 näyttää 475 000 euron tulosta – siis tilikauden ylijäämää. Hienoa. Tarkemman tilinpäätösanalysoinnin teen ensiviikon kirjoitukseni yhteydessä.

Valtioneuvoston asetus säätää kunnan talouden tunnuslukujen eräitä raja-arvoja. Tämä päätös on tehty sisäasiainministeriön esittelystä 15. päivänä helmikuuta 2007. Tässä asetuksessa säädetään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 %:n 1 momentin nojalla raja-arvoista seuraavaa:

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut raja-arvot alittuvat, jos kunnan tilinpäätöksen mukainen taseen kertynyt alijäämä asukasta kohti oli viimeisessä selvityksen käynnistämistä edeltäneessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä vähintään 1 000 euroa ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä vähintään 500 euroa.

Raja-arvot alittuvat myös jos edellä tarkoitettujen kunnan tilinpäätösten mukaan kunnan taloudessa täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset:

1) kunnan vuosikate on ilman kuntien valtionosuuslain (1147/1996) 13 §:n mukaan myönnettyä harkinnanvaraista rahoitusavustusta negatiivinen;

2) kunnan tuloveroprosentti on vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien kuntien painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti;

3) asukasta koti laskettu kunnan lainamäärä ylittää kaikkien kuntien keskimääräisen lainamäärän vähintään 50 prosentilla;

4) kunnan taseessa on kertynyttä alijäämää;

5) kunnan omavaraisuusaste on alle 50 prosenttia; sekä

6) kunnan suhteellinen velkaantuneisuus on vähintään 50 prosenttia.

Odottelenkin mielenkiinnolla kuinka lehdistö --> paikallislehtemme ja maakuntalehtemme käsittelevät Vesannon kunnan tilinpäätöstietoja julkisuudessa. Yleensä negatiivinen tilinpäätöksemme on ylittänyt uutiskynnyksen ja saanut kohtuullisen hyvin palstatilaa – nähtäväksi jää kuinka positiivista tilinpäätöstä uutisoidaan.

"Lehdistön tehtävä on myös leikata se ruoho, joka uhkaa kasvaa jonkun päälle."
- Alfred Polgar, itävaltalainen kirjailija ja teatterikriitikko, 1875-1955 -

"Todellisuus ei aina mukaudu ennusteisiin."
- Norbert Blum, saksalainen poliitikko (CDU), synt. 1935 -

"Varhaisina aikoina ihmiset käyttivät kidutuspenkkiä. Nykyään käytetään lehdistöä. Se on toki edistystä."
- Oscar Wilde, englantilainen kirjailija , 1856-1955 -

maaliskuu 2008

Maaliskuu 30 päivänä 2008
Tekstiviesti on verraton tapa kommunikoida. Tekstari Connecting People! Itse käytän tekstaria päivittäin. Kohteenani ovat vaimoni, tyttäreni ja poikani kännykät, eipä juuri muut … mitä nyt joskus jollonnii … Olen huomannut - monen muun tavoin - tekstarin olevan vaivattoman ja ajattoman tavan heitellä kysymyksiä, vastauksia ja ihan asiapitoisia juttuja, kuten myös asiattomiakin – ihan minne vain. Loistava systeemi, eikä tarvitse edes postimerkkiä.

Presidenttimme Tarja kantoi kortensa kekoon tekstariasiassa (MTV 3:n kotisivut aamupäivällä 30.3.) ja ärähtäi Ikelle sanomalla Eduskunnan olevan oikean paikan käsitellä Iken lähettämiä tekstiviestejä. Pitäisiköhän niitä minun lähettämiäni tekstiviestejä seuraavassa valtuustossa … no ei kai nyt sentään?

Johtamiskonsultointia tarjoava Jarl Paarma kirjoittaa 17.3.2008 tekstiviestipolitiikan alkeista seuraavalla tavalla:

"Tekstiviesti on kuin ase: sitä voi käyttää hyödyllisellä tavalla, mutta ei tunnu mukavalta, jos ammut sillä itseäsi jalkaan.
- Miksemme voisi hoitaa poliittista päätöksentekoa ja julkista kommentointia tekstiviesteillä, kaverini Bobi kysyi minulta.

Minusta idea oli pohtimisen arvoinen. Ulkoministeri voisi kurssittaa koko valtioneuvoston sekä täsmällisten että tulkinnanvaraisten viestien lähettämiseen. Poliitikkojen olisi pakko tiivistää viestinsä 160 merkkiin. Asioista olisi puhuttava suoraan. Tunnetason yhteyden luomiseksi ei olisi varaa monisanaiseen selittelyyn.

Mietimme esimerkkejä poliittisten tekstiviestien käyttömahdollisuuksista ja sisällöistä.
1. Eduskunnan perinteiset äänestykset voitaisiin hoitaa tekstiviesteillä. Näin voitaisiin siirtyä aitoon verkkoyhteiskuntaan. Äänestysvaihtoehtoja olisi hiukan muokattava: 1) "jep", 2) "LOL" (lots of laugh) ja 3) "vastaanottajaa ei juuri nyt tavoiteta."

2. Ulkoministerin tiivistetty kannanotto Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjaan ja Hillary Clintonin mahdollisuuksiin: "mä tykkään ruskeasta sun päällä."

3. Presidentin reipas vastaus uteluihin hänen yhteiskunnallisesta roolistaan presidenttikauden jälkeen: "Muista tuoda 1 maito, leipä, juustoa ja uusi Nykyposti."

4. Pääministeri ottaa vahvasti kantaa vellovaan Nato -keskusteluun: "..."

Koska minä ja Bobi olemme konsultteja, niin teimme SWOTin tekstiviestipolitiikasta:
Vahvuudet: teknologia valmista, mikään ei estäisi tekstiviestien hyödyntämistä teknologisella tasolla.

Heikkoudet: Ihmiset ovat heikkoina eri asioihin, esimerkiksi naisiin, yksityisyyteen tai eroamassa olleeseen aviomieheensä. Päätöksentekijöiden osaamisvalmiudet tekstiviestipäätöksentekoon ovat hyvin vaihtelevat. Myös riski siihen, että väärät viestit menevät julkiseen levitykseen, on liian suuri.

Uhat: Jos ei käsi pysy kurissa, menee maine lopullisesti. Jos käsi pysyy liian hyvin kurissa, poliittiset päätöksentekijät häviävät kokonaan kuvasta.

Mahdollisuudet: Politiikan kieli konkretisoituu ja nopeutuu, kansalaiset ymmärtävät paremmin politiikkaa ja kiinnostuvat siitä. Lisäksi ilmastonmuutos hidastuu kun esimerkiksi kansanedustajien ei tarvitse matkustaa fyysisesti eduskuntaan eri puolilta maailmaa.
Uskomme Bobin kanssa että tekstiviestipolitiikka odottaa meitä aivan kulman takana. Ja kun operaattoriksi valitaan se naisen nimi, niin saattaa olla että valtiolle ei tule uudistuksesta laskua lainkaan!"

Että tällä tavalla Jarl. Within earshot, so people can hear before all the world publicly in bublic! You didn't!

Kuntapolitiikan puolella – etenkin täällä Vesannolla – on jopa lehtien palstoilla oltu vähän huolissaan siitä, että kun täällä ei ole niitä tietovuotoja. Voisikohan tällä tekstari -menetelmällä korjata tulevaisuudessa tämänkin puutteen?

Varmaankin olisi valittava ihan kunnallinen tekstailija, joka levittelisi erilaisissa prosessivaiheessa olevia kunta-asioita kuntalaisille tiedoksi … ajattelin vain näin yksinkertaisesti … ihan koko kapasiteetillani!!!???? Ettei vaan tekstarietuisuus kuuluisi pelkästään naapuripuolueen Ikelle!

PIENET AJATUKSET
”Suoruuteen turvautuvat ne, joilla ei ole sen enempää mielikuvitusta kuin hienotunteisuuttakaan."
- Henry de Montherlant, ranskalainen kirjailija, 1896-1972 -

”Se, että haluaa mielipuolisessa maailmassa olla järkevä, on jo itsessään mielipuolista."
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

”Jos vieraat tietäisivät, miten vastenmielisiä he usein ovat isäntäväelle, ketään ihmistä ei voisi enää kutsua kylään."
- Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1862 –

Maaliskuun 24. päivänä 2008
Olen pohdiskellut hiljaisenviikon aikana – ihan hiljakseen – meidän sisäsavolaisten poliitikkojen periaatteellisuuksia ja neuvottelutaitoja ajatuksella; kuinka se yhteistyö oikein toimii täällä Sisä-Savossa, varsinkin tuonne Suonenjoen suuntaan ja kuinka täältä Vesannolta Tervoon päin – vai pitäisikö tässä viimeksi mainitussa käyttää käänteistä ajatusjärjestystä: from Tervo to Vesanto? Periaatteet ja neuvottelutaidot taitavat olla ne - jotka näissä asioissa ”vastustavat” - eivät niinkään poliitikot itse.

Periaatteellisuus on pulmallinen määriteltävä. Se on poliitikolle pitkällä ajalla kypsyvä ominaisuus. Luotettava poliitikko on luonut ajansaatossa kuvan, että hänen käytöksensä on ennustettavaa, kun taas taitava neuvottelija kykenee hallitsemaan ominaisuuksiaan ja tuntee rajansa. Neuvottelijan pitää sisäistää ominaisuutensa, sillä neuvotteleminen ei ole roolipelaamista. Lauseessa on mukailtu Helsingin Sanomissa (la 22.3.) ollutta kirjoitusta, jossa politiikan ammattilaiset arvioivat huippupoliitikkojen neuvottelutaitoja.

Pitäisikö meidän sisäsavolaisten pyytää Mauri Pekkarista (keskiarvo 3,33) näyttämään esimerkkiä; kuinka neuvotellaan ja pyrkiä kaikin keinoin välttämään Matti Vanhasmaista (keskiarvo 2,53) otetta neuvotteluissa, sillä juuri nämä mainitut henkilöt olivat keskiarvoltaan ko. Hesarin uutisen ääripäitä. Kyseisten herrojen väliin sopi yhdeksän muuta huippupoliitikkoa, joista Paula Lehtomäki oli toiseksi paras ja Tarja Halonen toiseksi huonoin. Siis häntäpäässä on valtakuntamme ylin valtiojohto: Pääministeri ja Presidentti, kuinkas se nyt niin …

Kun taas samaisen Hesarin kulttuurisivuilla Britannian tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Robert Harris pystyy kirjoittamaan Britannian ex-pääministeristä Tony Blairista seuraavaa:
- Blair on media-ajan täydellinen johtaja, joka näyttää hyvältä, kuulostaa uskottavalta ja vaihtaa silmänräpäyksessä kantaansa. Blairia on mahdotonta ahdistaa nurkkaan, sillä postideologisena poliitikkona hän olisi voinut johtaa mitä puoluetta tahansa.

Suureksi hämmästyksekseen kirjailija Harris huomaa arvostavansa enemmän vanhaa vihanaistaan Thatcheria kuin entistä kaveriaan Blairia. Harris kertoo Thatcherin aikana vastustaneensa vahvasti juuri Thatcheria, mutta jälkeenpäin on osoittautunut, että – pitipä hänen teoistaan tai ei – hän jää historiaan yhtenä harvoista pääministereistä, jotka todella muuttivat maailmaa. Hän oli poikkeuksellinen poliitikko, koska hän ajoi asioita, joihin uskoi, eikä hamunnut valtaa vallan vuoksi.

Summa summarum Sisä-Savo; heittäkäämme periaatteellisuutemme ja taitava neuvottelija –tuntemuksemme romukoppaan ja ajakaamme asioitamme ”Thatchermaisella” otteella, siis; emme hamua valtaa vallan vuoksi - vaan ajamme asioita joihin uskomme - näin saamme Sisä-Savossa jotain aikaiseksemme Paras -hankkeen tiimoilta, veipä se sitten yhteen tai erikseen. Siitäkin huolimatta, että valta on paljon jännittävämpää kuin ihmiset, jotka sitä käyttävät.

”Hitlerin tavanneet olivat aluksi aivan innoissaan, mutta kymmenen minuutin kuluttua he alkoivat etsiä tuolissaan parempaa asentoa, puolen tunnin kuluttua vilkuilla kelloaan ja parin tunnin jälkeen he eivät muuta halunneet kuin päästä äkkiä helvettiin sieltä. Useimmissa politiikoissa on ihmisinä jotain hiukan litteää, kaksiulotteista - kaikki poliitikot ovat adrenaliinikoukussa."

PIENI AJATUS
"Ihmiskunnassa ei tapahdu todellista järjen edistymistä, koska kaikella, minkä toinen osapuoli voi kokea voittona, on toisella puolella vastapainona menetys."
- Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778 -

Maaliskuun 16. päivänä 2008
Seuraavassa lainaus Savon Sanomien pääkirjoituksesta (16.3.) Suuntana Kuopio.

"... Paras-hankkeen kunnallinen läpivienti on osoittautunut harvinaisen hankalaksi juuri Sisä-Savossa. Suonenjoki on onnistunut nousemaan siitä syvästä alhosta, johon sen talouselämä ajautui menneinä vuosina, ja elää taas vahvaa nouskautta. Kaupungin asema ei ole kuitenkaan vielä niin vakaa, että Sisä-Savon seutukunnan muut kunnat mieltäisivät Suonenjoen jonkinlaiseksi veturikseen.

Yhteishengen puuttuessa Sisä-Savo onkin ajautumassa samanlaiseen hajannuksen tilaan kuin Koillis-Savo, josta sieltäkin puuttuu vahva keskusta.

Suonenjoen kaupungin etsiytyminen Kuopion seuraan voidaan nähdä eräänlaisena protestina oman seutukunnan haluttomuudelle yhteistyöhön. Kuopiolla ei liene mitään Suonenjoen tarjoamaa vetoapua vastaan.

Paras-hankkeessa pitäisi kuitenkin miettiä aina myös lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta. Suonenjoen liittyminen Kuopion kylkeen veisi Rautalammin, Vesannon ja Tervon entistä suurempiin ongelmiin. Jääkö niillekään sen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin hakeutuminen Kuopion suuntaan? ...."

Protesti tai ei, siis se Suonenjoen juttu, mutta tämä "mullikan" pääkirjoitus ei tuonut mukanaan mitään uutta tai yllättävää sisäsavolaisille kuntapäättäjille - päinvastoin - sillä kaikki tämä on ollut meillä jo tiedossa ja saattaapa olla, että myös tahtomme on toteutumassa. Suonenjoen suunta, ainakin täältä Vesannolta katsoen, olisi VAIN välivaihe tässä kuntauudistusasiassa - näin ajattelen.

Nyt kun tähyilemme jo "luvanvaraisesti" Kuopion suuntaan saatta tulevaisuutemme olla myönteisemmässä valossa sielläpäin, kuin Suonenjoen suunnalla ja nimenomaan Paras-hankkeen lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta ajatelle!!!

Kun vielä Tervon suuntaan saataisiin yhteistyö pelamaan, niin mikäpähän se sitten meillä vesantolaisilla ....

PARI AJATUSTA:

"Hallitsijan ei pidä lausua tuomiotaan, enne kuin hän on hallinnut 20 vuotta."
- Johann Gottfried Seume, saksalainen runoilija, 1763-1810 -

"Pääoman suurin tavoite ei saa olla rahan ansaitseminen, vaan rahan käyttäminen elämän parantamiseen."
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 -





Maaliskuun 9. päivänä 2008
Sijaintiaan kunta ei voi valita – ei Vesantokaan. Kunta sinänsä ei tietenkään saa olla itseisarvo, vaan kunta on itsehallinnollisesta asemastaan huolimatta vain väline yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta entäs sitten, kun tämän välineen sijainti ei ole kertakaikkisen "onnistunut" – näin maakunnallisesti ajatellen. Mistä silloin apu löytyy, no kuntayhteistyöstä tietenkin???!!!

Tässä yhteydessä voin todella kysyä, miksi ylipäätään tarvitaan lilliputtikuntia kuten esim. Tervo ja Vesanto. Pienen kunnan kyky hoitaa kunnille määrättyjä lukuisia tehtäviä joutuu epäilemättä kovin useasti koetukselle. Pienuuden ekonomiasta on haittaa. Useasti asiantuntemus vastaantulevissa haasteissa saattaa olla horjuvaa ja pienikin henkilökunta asukasta kohti tulee kalliiksi – samalla yleiskustannuksella voisi hoitaa suuremman kunnan tai kääntäen, että suuremman kunnan hallinnolla voisi hoitaa pari pienempää kuntaa. Nimenomaan näissä lilliputtikunnissa on nähtävissä useasti mm. turhia kunnanjohtajia ym. hallintovirkamiehiä, jotka voisivat olla kuntien yhteisiä

Se lienee kuitenkin tosiasia, että pienkunnissa asuu koko maamme väestöstä vain muutama prosentti, joten valtakunnallista kunnallistalouttamme ne eivät heiluta mihinkään suuntaan. Muutoksia tarvitaan, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö itsehallintoa olisi syytä pitää edelleen arvossa.

Tänne Pohjois-Savoon ollaan synnyttämässä perusterveydenhoitopalvelujen ylläpitäjäksi kunnallista liikelaitosta. Tähän liikelaitosmalliin on lähdössä mukaan myös Vesannon kunta. Ja mikäköhän se tämä kunnallinen liikelaitos sitten on?

Keskeisimpinä suuntauksina perusterveyspalvelujen kehittämisessä on markkinaperusteisten toimintamuotojen tuominen terveydenhuollon piiriin, varsinkin maissa, joissa terveydenhuolto on rahoitettu pääosin verovaroin, kuten Suomessakin tehdään. Tosin Suomessa ei olla vielä totuttu käsitteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat.

Nyt täällä pohjoissavolaisissa kunnissa (kymmenkunta kuntaa) hyvin yleisesti ajatellaan että julkisesti verovaroin rahoitettu, markkinaehtoinen ja tehokkaasti toimiva palvelujärjestelmä on paras tae perusterveyspalvelujen palvelujen tuottamiselle ja kehittymiselle. Hyvä näin!

Niin se kunnallinen liikelaitos – yleisesti ottaen liikelaitos voidaan määritellä kunnalliseksi organisaatioksi tai muulla tavalla organisoiduksi liiketoimintaa harjoittavaksi kunnan toimintayksiköksi. Kilpailuviraston 2001 määritelmän mukaan liikelaitoksen tuotteita voivat olla joko tavarat tai palvelut, jotka ovat laissa määriteltyjä tai kunnan omaan harkintaan perustuvia.

Liikelaitos perustetaan yleensä tilanteeseen, jossa markkinat ja asiakkaat ovat jo valmiina. Usein syynä on vaihtoehtoisen toimintamallin hakeminen virastomuotoiselle kunnan toiminnalle, jolloin tavoitteena on taloudellisen ja toiminnallisen tehokkuuden ja itsenäisyyden hakeminen, näin kerrotaan kirjassa; Julkisen toiminnan ohjaus.

Itsenäisten liikelaitosten kirjanpito ym. hallinto on eriytetty kunnan kirjanpidosta, eivätkä ne saa määrärahaa investointeihin kunnan talousarviossa.

Liikelaitokselle ominaisia tunnuspiirteitä ovat:
- liikelaitos kattaa kulunsa maksutuloilla
- liikelaitoksen investoinnit katetaan pitkällä aikavälillä tulorahoituksella
- liikelaitokselle laaditaan oma tuloslaskelma ja tase
- liikelaitos on toiminnallisesti ja taloudellisesti varsin itsenäinen tulosohjattu yksikkö

Mielestäni perusterveydenhoitopalvelujen kehittämisen kannalta ajatellen markkinaehtoistuminen luo hyvät edellytykset joustavalle ja tehokkaalle palvelutuotannolle => liikelaitos, joka reagoi nopeasti kysynnässä tapahtuviin muutoksiin. Näin toivoisin myös Vesannolla käyvän, kun emme voi sijaintiamme muuttaa emmekä yksinään terveyspalvelujamme hoitaa ja myös naapurililliputtikunnat ovat lähdössä liikelaitosmalliin mukaan.
Kun vielä tuo kunnanjohtajakysymys ja muutama muu saataisiin ….

maaliskuun 2. päivänä 2008
Näin talviloman kynnyksellä voinkin heittää loma-ajatukseksi ajatuksen ihmisestä, tai tarkemmin: Kuinka ihminen eroaa muista eläimistä?

Seppo Sajaman kirjoittaman kirjan mukaan, joka on kertomus ihmisestä tiedon hankkijana ja arvoratkaisujen tekijänä - Arkipäivän filosofiaa - italialainen renessanssifilosofi Giovanni Pico della Mirandola on tiivistänyt ajatuksen ihmisestä yksinkertaistetun version mukaan seuraavasti:
- KIVI on
- PUU on, elää
- HEVONEN on, elää, tuntee
- IHMINEN on, elää, tuntee, ajattelee

Palataan kuntapolitiikkaan viikon kuluttua. Samaisen kirjan mukaan POLITIIKKA on vahvojen arvojen tasapainottamisen taito.

"Ennen ponnistusta varmistaudu siitä, että
perälauta pitää; ennen
vaikuttamista kannattaa varmistua, että
muutoksen sponsori on aidosti mukana."
- Tero J. Kauppinen -

helmikuu 2008

helmikuun 24. päivänä 2008
Kärryt näyttävät olevan hevosen edessä. Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain lukea Savon Sanomista ja Hesarista (24.2.), että Tervon kuntaan haetaan kunnanjohtajaa lehti-ilmoituksella.

Kyllähän se vaan on niin, että tämän päivän kuntamaailman suurena haasteena on toimia maailmassa, jossa muodostetaan yhä suurempia kunta-alueita ja yksittäisten kuntien on luovuttava keskittymästä yksisilmäisesti ”omavaraisen kunnan” kasvuajatukseen. Muutosprosessit ja tapa, jolla muutoksia naapurissamme näytettäisi toteutettavan, osoittavat, että tällä alalla siellä ollaan edelleen tiukasti juuttuneita ”omavaraistalouden aikakauteen” tai ainakin kuntapäättäjillä on lakoninen suhde sinne suuntaan. Vaikka tänään näyttäisi menevän hyvin, niin ympäristöä ja sen vaatimia muutoksia ei pidä unohtaa, ei lyhyellä aikavälillä saatikka sitten pidemmällä.

Ei omavaraisessa kunnassa ja sen lisäarvon kasvattamisessa mitään pahaa ole, päin vastoin, mutta – yleismaailmallisesti - nykytilanteessa, kohtuullisen lyhyellä aikavälillä, se tulee olemaan mahdoton ajatus mm. Tervon kokoisessa kunnassa. ”Kuolemansynniksi” se muuttuu siinä vaiheessa, kun se nousee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle. Jos kuntapalveluiden tuottamisen lisäarvoon keskitytään siten, että kaikki kunnassa olevat virkamiehet ja palvelut ovat ihan omia ja samalla liittoutumisia naapurikuntien kesken laiminlyödään, se todellakin on ”Kuolemansynti” kuntalaisia kohtaan.

Tältä se tuntuu tuo tervolaisten kunnanjohtajahakemus paikallisessa maakuntalehdessä ja valtakunnallisessa hesarissa, näin vesantolaisen kuntapäättäjän näkökulmasta sunnuntaiaamuna 24. päivänä helmikuuta 2008. Tämä tunne saa alkunsa siitä, kun olen ollut mukana - joissakin niistä - lukuisista yhteistyöneuvotteluista, joissa on pyritty syvään yhteistyöhön Tervon ja Vesannon kuntien eri hallintokuntien kanssa ja vieläpä tervolaisten omasta aloitteesta! Mitään valmista ei ole tullut, ei sinne päinkään, ja neuvotteluja sentään on käyty kuukausia, jopa vuosia. Vesantolaisilla yhteistyöhön olisi ollut – ja on edelleen - halukkuutta, mutta tervolaisilla sitä näköjään ei ole – liekö ollut alkujaankaan??? Lapsi taitaa mennä pesuveden mukana – siellä Tervon suunnalla, sillä neuvottelut kuntayhteistyöstä Tervo-Karttula tuottivat saman lopputuloksen jo aikaisemmin ...

Miltäköhän tuo tervolaisten kunnanjohtajan paikanhakuilmoitus näyttää sieltä PARAS-hankkeen päällimmäisten ”päsmäreiden” näkökulmasta ja meidän vesantolaisten kun olisi laitettava - nähtävästi - samanlainen ilmoitus lähiaikojen lehtiin - ihan siitä syystä vaan, että tervolaisten koordinaatit ovat sekaisin tai ainakin hakusassa kuntayhteistyön suhteen...

MUUTAMA AJATUS:
”Vastustan muutosta silloinkin, kun itse olen sitä vaatimassa.”
- Mason Cooley -

”Muutosta ei saada aikaan ilman hankaluuksia, ei silloinkaan, kun se tapahtuu huonommasta parempaan.”
- Richard Hooker -

”Onko ihanaa omistaa kaikki? Vai onko se karvasta – karvasta kuin kaikki?”
- Hilda Doolittle -

”Sitä, mitä ei ymmärrä, ei voi omistaa.”
- Johann Wolfgang von Goethe -


helmikuu 17. päivänä 2008
Tässä muutamia ”tietovuotoja” Vesannolta.
Vesannon kuntakuvioissa on kevään 2008 aikana päätettävä muutamista mielenkiintoisista asioista, kuten:
- kunnan ykkösvirkamiehen valinta/tehtäväjärjestelyt
- pitemmän aikavälin päätös perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalipalvelujen palveluiden hankinnasta
- kirjaston osto /ja / tai saneeraus ja siihen liittyvät tulevan yhtenäiskoulun tilaratkaisut henkilöstöratkaisuineen (nykyinen hallintokokeilu)
- yhdenkeittiömallin toteuttaminen
- sosiaalihuollon palveluiden väliaikainen järjestäminen Rautalammin kanssa
- sekä muutamia muita, jotka eivät juuri nyt tule ….

Kun tehdään päätöksiä kuntapalveluista ja varsinkin niiden yhdistämisistä on muistettava, että yleensä palvelujen yhdistämiset lisäävät kuljetuspalveluiden käyttöä. Kuljetukset risteilevät päivittäin pitkin kotikuntaamme, mutta myös ympäri Savoa ja menevät monin paikoin ristiin --> siis kunnan palvelut synnyttävät paljon ajoja.

Kuljetukset antavat työtä kuljetusyrittäjille, mutta samalla lisäävät kilpailuttamistilanteita ja niihin liittyviä mahdollisia ristiriitatilanteita puhumattakaan ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.
Kunnalliset palvelut synnyttävät kuljetuksia mm.:
- koululaisten ja vanhusten kuljetuksista
- jätteiden keräämisestä
- kotipalvelusta
- katujen ja teiden aurauksista
- yhteisten alueiden kunnossapidosta ja siisteydestä
- terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvistä ajoista
- ruokahuoltoon liittyvistä kuljetuksista
- yms.


Kuljetusten järjestelemisestä koko toiminta-alueellemme tulee haasteellinen tehtävä, sillä kuljetukset pitää saada sekä taloudellisesti, palvelullisesti, että ympäristön kuormituksellisesti hyvin rationaaliselle pohjalle – turhat ajelut olisi pystyttävä "kitkemään" pois jo suunnitteluvaiheessa!

Näitä järjestelyjä mietittäessä on hyvin tarkkaan pohdittava kuka hoitaa mitäkin. Oulun seudulla on tehty tutkimus yhteispäivystyksen hoitamisesta. Tutkimuksessa todetaan mm., että lääkäreillä kuluu noin tunti päivässä erilaiseen ”sähläykseen”. Se on paljon, kun lääkäreitä on 143. Tutkimuksessa todettiin ”yhden puhelun hinnan" olevan puhelinvaihteeseen ohjautuvana noin kuusi euroa. Tutkimuksen avulla todettiin myös, että päivystysaikana vaihteeseen ohjautuu paljon "kiireettömiä tarpeita". Jos nämä "kiireettömät tarpeet" saadaan kuriin, silloin puhelinvaihteella on reaalinen mahdollisuus auttaa ja olla jatkuvasti käytössä kiireellisiä päivystyssoittoja varten.

Mitä edellä mainittu tarkoittaneekin - sitten tulevaisuudessa - täällä Pohjois-Savossa, jossa ”suuruuden ekonomia” Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin perustettavassa kunnallisessa liikelaitosmallissa - kuten myös palvelun piirissä olevat välimatkat - ovat vähintään samaa luokkaa kuin Oulun seudulla ovat.

MUUTAMA SITAATTI
”Kummallista onkin ollut, että jos suomalaisilla on oikeus saada palveluja kaikkialla Euroopassa, niin omalla kotiseudulla niiden saanti on saattanut tyssätä kuntarajaan”.
- Aamulehti –

”Sosiaalisia ongelmia syntyy sitä mukaan kuin Stakes saa rahaa uusiin tutkimuksiin. Uusköyhiä saa kätevästi lisää köyhyysrajoja siirtelemällä.”
- Paul Lillrak –

”Kun soittaa Nurmon kunnan hallintojohtajalle, vastaa puhelimeen virkaa tekevä (vt.) hallintojohtaja Antti-Kustaa Rankonen. Jos on asiaa saman kunnan sivistystoimenjohtajalle, esittäytyy luurin päässä vt. sivistystoimenjohtajaksi Antti-Kustaa Rankonen. Ja kun kunnanjohtaja Kari Maunula matkustelee tai lomailee, vastaa puhelimeen kunnanjohtajan sijaisena: Antti-Kustaa Rankonen.”
- Pia Hunnakko 6.9. –

"Minä en ainakaan ole koskaan saanut aikaan, oppinut tai ollut edes onnekas omavoimaisena. Mutta mitä riippuvaisemmaksi olen suostunut toisten ihmisten mahdollisuuksista, sitä enemmän on satanut myös omaan laariin."
- Jari Sarasvuo -

helmikuun 8. päivänä 2008
Ei tietovuotoja Vesannolla (tai jotensakin sinne päin) oli otsikoitu – tekstin kirjoittajan nimellä varustettu - yleisenosastokirjoitus S-SS:ssa (5.2.). Kaimani, joka tekstin on kirjoittanut - hyvin tuntemani - ja opettajananikin ollut, juuri hän, joka meitsin tähän kunnallispolitiikkaan on myös ”houkutellut” noin neljä vuotta sitten.

Kirjoitus on mielestäni aiheellinen ja ottaa kantaa aivan oikeaan asiaan kunta-asioiden tiedottamiseen. Tiedottaminen on aina tärkeä asia, olipa kyseessä millainen ”kuvio” tahansa. Edellistä kunnanjohtajaamme Markkua lainatakseni: ”Mikään asia ei ole selvyydellä pilalla”, viittaa myös tiedottamiseen ja sen tarpeeseen.

Tavan kuntalaisen, mutta myös – kuntapäättäjän, ainakin meitsin - näkökulmasta katsoen monia asioita on kuntakuvioissamme samanaikaisesti prosessoitumassa, joista valitettavasti ei tiedetä kentällä paljoakaan. Onneksi kuntamme ”terävin” virkamieskunta ja luottamusmiesjärjestelmämme ykkösjohtajat (valtuuston ja hallituksen pjt) ovat perillä mitä tapahtuu. Tiedottaminen kuntalaisiin päin on sitten aivan erijuttu.

Tiedon tiivistämisen tarve tiedottamista varten on valtava. Olen kuullut joskus sanottavan, että tiedottaminen epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Tästä muodostuu juuri se tiedottamisen tuska.

Kun monikaan meistä ei ole – josko kukaan - tiedottamisen ammattilainen, niin on aikamoinen haaste lähteä tiedottamaan ”vaiheessa olevista” asioista kovinkaan julkisesti. Sillä kun tiedotetaan "vaiheessa olevista" asioista joukolle ihmisiä, joidenka pitäisi paitsi ymmärtää sanoma myös pystyä tarvittaessa ottamaan kantaa asioihin, kyse on paljon enemmästä kuin vain olennaiseen tiivistämisestä ja sujuvasta ilmaistyylistä.

Tässä yhteydessä voisikin allekirjoittaa Saarnaajan sanat: ”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Kovin tavallinen ajatushan on; että kunhan ”asiat on pantu paperille”, niin lähetetään sitten "ne tiedotteet”.

Myös päättäjänä meitsillä on se tunne, että "tietää jotakin” mutta ”ei koe tietävänsä riittävästi”. Lisäksi tieto siitä tuottaa suurta tuskaa, kun tietää myös kuntalaisten tietämättömyyden ja tiedon tarpeen kunta-asioista. Lisäksi voisin ajatella meitä päättäjiä – aika monia – vaivaavan taudin: oma tietämys on esitettävä suurempana kuin se tosiasiassa on. Sillä onhan se suuri virhe "jäädä kiinni" tiedonpuutteesta kanssapäättäjän edessä.

Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät. Jos viestijä ei osaa hahmottaa olennaisinta ja haluaa viestiä viestiään ymmärrettävällä tavalla. Hän saattaa jopa suoranaisesti ja tietoisesti torjua ajatusta siitä, että hänen pitäisi poimia olennaisin ja ”paketoida” se ”helposti sulaviksi paloiksi” – helpompaa on viestiä asioita otteella minusta tuntuu, että …

Sanotaankin, että tiedottamisen ongelma luodaan jo koulussa: Se, mitä kirjoitetaan tai sanotaan, esitetään opettajalle, joka yleensä jo tietää kaiken siitä, mitä minä ole viestimässä. Ja joka tapauksessa opettaja on oppilasta viisaampi ja paljon ylempänä - tai ainakin ennen oli.

Kiitos KAIMA kirjoituksestasi, se oli asian ytimeen osuva. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan, että tiedottaminen tulisi tehokkaammaksi – tosin keinoni taitavat olla kokolailla vähäiset. Saas nähdä …


helmikuun 3. päivänä 2008
Ei ainakaan vielä – ei ostettu - Säästökulmaa kirjastoksi … saas nähdä sitten jatkosta. Olen kuullut joskus sanottavan, että kun asia pitkistyy, niin se myös mutkistuu!

Mikä sitten motivoi ketäkin? Tehokkuus tappaa luovuuden? En silti tarkoita tällä sitä, etteikö yhteiskunnan tai kuntatalouden pitäisi olla kilpailukykyinen. Tänään pitäisikin pohtia – mitkä ovat ne tekijät - joilla katsomme kuntakuvamme olevan kilpailukykyisen myös aikojen päästä.

Laitteiden kanssa pärjää, ihmisten kanssa on jo vaikeampaa. Ihmiset jos ketkä tarvitsevat käyttöohjeet. Vaatii joltisesti elämänkokemusta, ennen kuin huomaa, miten kutakin ihmistä pitää kohdella: eritavalla jokaista.

Isossa Kirjassa kehotetaan kanssaihmisiä kohdeltavan jotensakin näin: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Jostakin syystä meitsille on tullut se käsitys, että elämä olisi sujuvampaa – ainakin joissakin tilanteissa - jos ihmiset tulisivat kohdelluiksi sillä tavalla kuin he itse toivoisivat tulevansa kohdelluiksi.

”Sie järjestä meijät samaan ryhmään. Myö ollaan naapurmiehii ja myö jo talvsovas oltii yhtenä.” Tuntemattoman sotilaan Antero Rokka osasi antaa heti ensikohtaamisella vänskälle käyttöohjeet itseään ja kaveriaan varten. Useat meistä toistelevat Rokan lentäviä lauseita, mutta ani harva kertoo kanssaihmisilleen, miten haluaisi tulla kohdelluksi.

Infrastruktuurimme on muuttunut, mutta toimintamallejamme ei ole muutettu riittävästi. Ihmisiä ei enää voi kohdella kuin koneita. Varsinkaan tilanteissa, joissa kuntatalouden kilpailukyky perustuu – ainakin osin - luovuudelle. Kukaan meistä ei kanna mukanaan Käytöksen kultaista kirjaa, en sitä sano etteikö pitäisi? Vakiintuneet käyttäytymissäännöt ovat erilaisten sosiaalisten tilanteiden käyttöohjeita, siis niitä ihmisten käyttöohjeita. Ymmärtääkseni ihmisten käyttöohjeista on puhuttu enemmän uskonnollisissa piireissä. Ehkä niissä piireissä ollaan tavallista kiinnostuneempia ihmisestä tai ainakin sitten tavallista kiinnostuneempia ihmisen käyttäytymisestä ja käyttämisestä ylipäätään.

Ärsyttävää kun päätettäväksi tulee sellainen asia, jossa päätöksenteon käyttöohjeiden tutustumiseen kuluu kosolti aikaa ja tavoiteltu tehokkuus tappaa luovuuden. Päätöksenteossa toinen ihminen voi korvata toisen. Aineettomassa - luovassa taloudessa - pelaavat kuitenkin aivan eri säännöt kuin perinteisessä ”rahataloudessa”. Kuka voi korvata Picasson? Löytyykö sellaista johtajaa, joka voi päättää, että laitetaan kaksi tuottoisaa taiteilijaa korvaamaan hänet. Se lienee yhtä vaikeaa, kun oivaltaa eri tilanteissa eri ihmisten käyttöohjeet pelkällä elämänkokemuksella? Ole aidosti läsnä! Tietoinen läsnäolo on kuuntelemista ja oman egon sivummalle työntämistä.

PIENI POHDINTA.
Ehkä asia, jota olet ajatellut, ei ole edennyt niin suoraviivaisesti finaaliin kuin siltä odotettiin. Ehkä alussa tehtiin poliittisista syystä vääriä päätöksiä, jotka myöhemmin korjattiin. Tämä ongelma oli tuttu myös Voltairelle;

”Jaloin kokous, joka antaa puoluehengen repiä itseään, tekee enemmän virheitä kuin yksittäinen ihminen.”
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 –

2008 TAMMIKUU

tammikuun 27. päivänä 2008
Tilannetajua, arvon päättäjät! Unohtakaa väite, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Amerikkalaisen The New Yorker –lehden toimittaja James Surowiecki todistaa kirjassaan Joukkojen viisaus lukuisin esimerkein, että sopivissa olosuhteissa keskimäärin joukko saa yhdessä lähes poikkeuksetta enemmän aikaan kuin joukon fiksuinkaan yksittäinen edustaja yksinään.

Individualiset päättäjät pelkäävät yli kaiken, että joku saa heidät kiinni päätösten pyörtämisestä. Mielestäni periksiantamattomuus on päättäjälle hyvä ominaisuus, mutta jääräpäisyys on tyhmyyttä. Tilannetaju auttaa monien päätösten julkisuuskuvan hallinnassa.

Asiat ovat siten miltä ne näyttävät. Jos ja kun julkisuus alkaa puhua päättäjien selittelystä, taipumisesta ja nöyrtymisestä, ovat päättäjät menettäneet mainettaan monen imagokampanjan verran.

Näinhän se on, että yrityksen tärkein yhteiskunnallinen vastuu on olla kannattava. Vain kannattavuus takaa tulevaisuuden työpaikat. Tärkeiden ja ehkä joskus ikävienkin päätösten edessä ei hyvää tarkoittava myötätunto auta. Tämä ajatus soveltuu myös kuntamaailmaan, kuten elämään yleensä, jossa edelleenkään moraalia ei voi syödä – ei päättäjäkään??!!

Kuntataloudessa ei saavuteta koskaan tasapainoa. Elämä on aina arvaamaton, sen on elämä itse opettanut. Kaikki järkevä pitää pyrkiä tekemään jo tänään. Pystymmekö me päättäjät siirtymään riittävän useasti - tai ollenkaan - kuntalaisten saappaisiin? Entä miten on, kuntalaisen edun ymmärtäminen, vaikkapa palvelujen tarjoamisasioissa? Riittääkö päättäjillä intoa ja kykyä välttää kuntalaisille kalliita virhepäätöksiä?

Huomenna (28.1.) on kunnanhallituksen kokous, jossa käsitellään kirjastotilojen ostamista Säästökulmasta. Tässä kysytään tilannetajua päättäjiltä … mitä se lieneekin tässä asiassa? Jahka sen näemme jo ylihuomenna (29.1.) kuinka se on joukossa tiivistynyt tai on jäänyt tiivistymättä se ….

PARI AJATUSTA
”Elämään pätee sama kuin rahaan: kumpaakin pitää kuluttaa, jotta saisi jotain.”
- Emil Cött, saksalainen kirjailija, 1864-1908 -

”Ei ole köyhempää olentoa kuin rikas ihminen, joka ei ymmärrä tuhlata rahojaan.”
- Arthur Schnitzler, itävaltalainen kirjailija, 1802-1870 –

”Ihmisen pitää joko vaieta tai sanoa asioita, jotka ovat vielä parempia kuin vaikeneminen.”
- Pythagoras, kreikkalainen matemaatikko ja filosofi, n. 570-480 e.Kr. –


tammikuun 20. päivänä 2008
Isäntäkuntamallissa mukana olevien kuntien hallintokuntia yhdistetään yhdeksi ja samaksi hallintokunnaksi. Isäntäkunta vastaa operatiivisesta toiminnasta ja henkilökunnan osaamisesta, siis henkilöstöstä ylipäätään. Näin on käymässä mm. Rautalammin ja Vesannon perusturvalautakunnille. Rautalampi on isäntäkunta vuoden 2009 alusta alkaen.

Herääkin kysymys kuinka - yhdistyvien lautakuntien - lautakunnat nykyisissä kotikunnissaan ovat valmistautuneet henkilöstönsä osaamisen suhteen hallintokuntia yhdistettäessä. Tarkoitan, tällä esimerkiksi sitä, kuinka Vesannon kunnassa olemme varautuneet tulevaan muutokseen - sillä joka tapauksessa - henkilöstön muodolliset pätevyydet ja muu osoitettu ammatillisuus tulevat kilpailutilanteena pohdiskeluun, varsinkin niissä tapauksissa, kun toiminnoissa todetaan olevan päällekkäisiä toimijoita.

Nämä päällekkäisyydet aiheuttavat henkilöstöosaamisen/muodollisen pätevyyden arvioinnissa yksilötasoisia tarkasteluja ”suurennuslasitarkastelua” valintatilanteessa; valitaanko tehtävään työntekijä Vesannon perusturvahenkilöstöstä vai Rautalammin vastaavasta. Tietenkin henkilöstöllä on ”turvatakuu” viidenvuoden irtisanomattomuussuoja, mutta se ei takaa nykytehtävien jatkuvuutta – työtehtävät saattavat vaihtua hyvinkin” radikaalisti”.

Näin vesantolaisena kuntapäättäjänä – veronmaksajana - toivoisin tietenkin valintojen ko. tilanteissa kohdistuvan vesantolaisiin :) Tästä syystä vuoden 2008 aikana hallintokunnan tulisikin panostaa henkilöstönsä osaamisen ja muodollisen pätevyyden tarkistamiseen/kehittämiseen/kohottamiseen. Kuinkas ne ovatkaan ne kouluttautumismäärärahat vuoden 2008 budjetissa???!!!

Tämän päivän (20.1.) Hesarin kirjoituksessa - Hätä on hyvä bisnes – Helsingin yliopiston politiikan professori Heikki Patomäki toteaa mm; Julkisella sektorilla meitä sitovat sopimukset. Patomäen mukaan Suomi on OECD-maana sitoutunut 60 palvelusektorin alan vapauttamiseen markkinoille. Mutta näitä aloja ei ole paljastettu.

”Koulut ja terveydenhuolto eivät kuuluneet siihen vielä viitisen vuotta sitten, eivätkä poliisi ja armeija. Jos julkisesta sektorista luovutaan kokonaan, demokratialla ei enää ole mitään tekemistä”, Patomäki sanoo.

Tässä samaisessa Hesarin kirjoituksessa siteerataan ja analysoidaan maailman kuulun kanadalaisen toimittajan Naomi Kleinin kirjaa The Shock Doctrine, suomeksi Tuhokapitalismin nousu, kirja, joka käsittelee katastrofikapitalismia. Kun kansa on shokissa, saa läpi päätöksiä, joita muuten vastustettaisiin.

Patomäen mukaan kansainvälinen kilpailukyky merkitsi Suomessa ennen laatutuotteita, sitten huippukoulutettuja osaajia. Nyt sillä tarkoitetaan kykyä houkutella maahan kansainvälisiä rahavirtoja. Mene ja tiedä noista rahavirroista?

Rahavirroista puhuttaessa kannatta lukea kyseisestä Hesarista myös kirjoitus; Viikinki rahastaa kun taloudessa myrskyää. Tämä viikinki on islantilainen miljardööri Thor Björgolfsson, joka on rahavirroillaan saanut suomalaisille tutun puhelinoperaattori Elisa Oyj:n muut osakkaat ”sotajalalle” ulkomaisen rahavallan mahtia vastaan. Saas nähdä kuinka Elsian yhtiökokouksessa huomenna (21.1.) asiat menevät, vai menevätkö mitenkään??

Käsi ylös, kuka lähtee Suomeen? Tämä on myös lukemisenarvoinen juttu kyseisen sunnuntain Hesarissa, jossa uutisoidaan; että Filippiineiltä aiotaan tuoda kymmeniätuhansia ihmisiä töihin Suomeen. Yksityiskohtaisemmin lehtijutussa syvennytään sairaanhoitajien haluun tulla hoitajiksi Suomeen.

Filippiineillä ja Elisa Oyj:n osakkeiden omistajilla on "ehkä" edessään isompi tulevaisuuden haaste - kuin vesantolaisilla - jos täällä kysytään; Käsi ylös, kuka lähtee Rautalammille? Syntynyttä / syntyvää tilannetta vesantolais-rautalampilaisesta näkökulmasta millään tavalla aliarvioimatta tai väheksymättä!

PARI POHDINTAA:

”Muista aina, että kaikki on katoavaista. Silloin et tule onnen hetkinä liian iloiseksi etkä kärsimyksen hetkinä liian surulliseksi”.
- Sokrates, kreikkalainen filosofi, n. 470-399 e.Kr. –

”Emme tee työtä vain tuottaaksemme jotain, vaan myös antaaksemme ajalle arvon.”
- Eugene Delacroix, ranskalainen taiteilija, 1798-1863 –


tammikuun 12. päivänä 2008
Keinuhevosen kyydissä pysyminen saattaa nykyelämässä olla vaikeaa. Nykyisen maalimanmenon hyörinässä – kaikesta huolimatta - yhtenä varmana asiana voidaan edelleen pitää sitä, että peruna mullasta ylös ponnistaa!

Päätöksen tekoa ja päätöksen noudattamista voidaankin verrata lähes keinuhevosen kyydissä pysymiseen tässä globalissa maailmassa.

Kun päätetään jostakin, niin se tarkoittaa seuraavaa: Päätöksellä kaikki osapuolet sitoutuvat yhteisesti sovitun päätöksen toteuttamiseen. Ennen päätöksen tekoa on käyty ns. päätösneuvotteluja ja löydetty vastauksia mm. kysymyksiin
- mihin lopputulokseen päätöksen avulla pyritään
- mitä tulevaa päätös vaatii eri osapuolilta
- mikä on päätöksellä järjestettävän asian olomuoto päätöksen jälkeen
- ketkä toteuttavat, huolehtivat ja vastaavat päätöksen tarkoituksesta ja noudattamisesta
- yms.

Päätöksen tekeminen saattaa useasti olla kohtuullisen helppoa (jos ei sitten ole vaikeaa), mutta yleensä päätöksen kumoaminen on jo vaikeampi juttu - siis yleensä on! Päätöksenteko vaatii nähdäkseni jonkinasteista älykkyyttä, varsinkin jos tehdään hyviä ja hyvin perusteltuja päätöksiä, jotka kestävät päivänvalon kaikissa olosuhteissa.

Lähes kaikkiin päätöksin ja niiden tekoon liittyy riskinotto. Riskinotto vaatii turvallisuutta. Turvallisuuden tunne voi tulla siitä, että epäonnistuminen on sallittua. Tästä meitsi voi tehdä simppelin päätelmän: turvallisuushakuisuus johtuu siitä, että turvallisuuden tunteesta on pulaa. Tämä ”tunnepula” on ymmärrettävää, kun muistelemme suomalaisia lähiaikoja ja niistä saatuja kokemuksia. Kuten 1990-luvun alun lama kaikkine pankkikriiseineen, vuosisadan vaiheen teknokupla ja uusimpana globalisaation tuoma Kiina–ilmiö seurausaaltoineen.

Näin paikallisena turvallisuudentunteen ”tunnepulana” ja ehkä epäonnistumisenakin meitsi näkee kotikunnan kuntatalouden n. 1,7 miljoonan euron kattamattoman alijäämän.

Ennen kaikkea ”tunnepulaa” aiheuttavat ne päätökset, joiden seurauksena tämä miljoonaluokan kattamaton alijäämä on vuosiensaatossa syntynyt.

Niin, tähän päätöksentekoon ja siihen liittyvään jonkinasteiseen älykkyyteen mennäkseni, herää kysymys: Ulkoistitko älykkyytesi? Tutkijoiden mukaan älykkyys on siirtynyt teknisiin vempaimiin kuten, tietokoneisiin, kännyköihin ja myös sosiaalisiin verkostoihin.

Sehän on päivä tosi se, että ilman sähköpostia, kännykkää ja internettiä on aika mahdotonta - useilla työpaikoilla - ajatella päivärutiinien hoitamista. Ja kun ollaan seminaareissa, niin nykyään puhutaan kännykkätauosta entisen kahvitauon sijasta.

Kun kunnanhallitus teki syksyllä päätöksen olla ostamatta Säästökulman tilojen hallintaan oikeuttavia osakkeita, nähdäkseni päätöksen teko oli kohtuullisen helppoa, kun käytettävissä olivat hyvät perustelut. Nyt tämä Säästökulman ostoasia ”kirjastomuodossaan” on tulossa uudelleen käsiteltäväksi eri päätöksentekoportaisiin … saas nähdä kuinka helppoa tai vaikeaa aikaisemman päätöksen kumoaminen on?

Kirjastotyöryhmä, jonka puheenjohtajana meitsi on, tulee esittämään sivistyslautakunnalle, jonka puheenjohtaja meitsi on, Säästökulman tilojen jonkinasteista ostamista. Saas nähdä mitä lautakunta tulee esittämään kunnanhallitukselle, jonka I varapuheenjohtaja meitsi on.

Aikaisemmalla kierroksella meitsi vastusti Säästökulman tilojen ostamista. Mutta kun tuo kirjastotilojen ajankohtaisuus ja koululaisten iltapäivätilojen olosuhdeasia ovat muuttuneet, niin näyttää siltä, että ”palttoonkääntäminen” päätöksenteossa on hyvin mahdollista - meitsin kohdalla.

”Palttoonkääntämisen” suurin miettimisen aihe, meitsillä, liittyy niiden kattamattomien kuntatalousalijäämien olemassa olemisen pohdintaan …jos se ns. kunnanjohtajan talo saadaan myytyä kohtuullisella hinnalla, siihen mennessä, niin kirjastoon liittyvä investointipäätös on meitsin helpompi niellä … vaikka ”palttoota kääntämällä”.

Kuten todettua, keinuhevosen kyydissä pysyminen on vaikeaa. Toivoa vaan sopii, että mahdollinen ”palttoonkääntäminen” ja riskinotto kirjastoasian päätöksenteossa ei veisi multamaasta ylös ponnistavien perunoiden kasvualustaa. Meitsin älykkyydessä ei taida paljon olla ulkoistettavaa … vaikka halujakin olisi, "tunnepulasta" ... no, sehän tuli jo käsiteltyä siinä kuntatalousalijäämälauseessa.

Niinpä, nähtäväksi jää kuinkakohan päin se palttoo sitten loppujen lopuksi päällä on ja kenenkökähän päällä se ylipäätään on ... keinuhevosen vai meitsin, vai onko kumpaisenkaan??!!!?

”Taivas varjelkoon meitä tulemasta välinpitämättömiksi kanssaihmisten hädälle!”
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 –

”Aamun ensimmäinen velvollisuus: punastu oman itsensä vuoksi.”
- E.M. Cioran, ranskalais-roomalainen esseisti ja filosofi, 1911-1995 –

”Jotkut mielihyvät muodostuvat siitä, että ihminen kieltäytyy niistä mielihyvin.”
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 –

tammikuun 3. päivänä
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Omalle kohdalleni vuoden loppupuoli – lauantai jälkeen joulun – toi askeleeseen hiukan hidastetta. Tulin tikkailta alas autotallin lattialle niin, että TÖMPSIS … muutama tikki kaulaan - korvan alle - hammaskalustoa uusiksi, kaula mustan kirjavana, ruhjeita käsiin ja jalkoihin yms. ... eiköhän tästä henkiin … ainakin näiden vammojen osalta. Tunnollinen virkamies kun on, niin sairastaa loma-ajallan? Menivätpä loma ja sen tavoitteet hiukan uusiksi?

Meillä on taipumuksena uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä. Sitä korjaa mitä kylvää. Tämä pitää paikkansa vai osaksi. Kuinka Roope Ankka saikaan niin paljon rahaa? Miten Hitler pystyi valloittamaan niin paljon valtaa? Miksi jotkut kaikkein kilteimmistä ihmisistä jäävät aina viimeisiksi?

Useimmat ihmisistä, jotka kieltävät omat halunsa, ovat hyvin myönteisiä. Meillä on taipumus uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä - ainakin aikaisemmin uskottiin niin!

Maailman Roope Ankat ja Hitlerit eivät todellisuudessa välitä siitä, miltä toisista tuntuu. He tekevät mitä tahtovat, ja tahtovat sitä mitä intohimoisesti tekevät. Kilteissä ihmisissä ei ole mitään vikaa - päin vastoin. Ollakseen kilttejä he usein "joutuvat" kieltämään itsensä. Toki voit olla kiltti ja saada myös sen mitä tavoittelet.

Vahvaan haluun sisältyy automaattisesti tieto siitä, miten tavoitteeseen päästään. Meillä on valta tahtoa itsemme helvettiin tai taivaaseen - tässä ja nyt - eikä vasta kuoltuamme. Meitsin pitääkin käydä tarkistamassa ylsivätkö ne tikkaat taivaaseen asti, joilta tulin rymisten alas … jos ylsivät - niin joku taho ajatteli - että meitsi tavoitteli taivaaseen ja oli asiasta erimieltä, kun lähetti ryminällä alas. Vai oliko se alas lähettäminen jonkun kolmannen tahon tavoite lähettää meitsi peräti taivaaseen? No eipäs nyt sekoiteta tavoitetta ja sattumaa ….

Radio Savo uutisoi (3.1.) Rautalammin ja Vesannon kuntien johtoon kuuluvien henkilöiden johtokoulutuksen jatkumisesta vuonna 2008. Tämä on hyvä asia, tämä kuntien johtokoulutus. Todettakoon muuten tässä yhteydessä, että mitäpä on sen helpompaa ”potkia” kuin oman kunnan johtoa olipa se sitten pöydällä tai pöydän alla, olipa siinä sähkövaraus asennossa ON tai OFF???!!!

Iän lisääntyminen ei automaattisesti merkitse viisastumisista, mutta elämän kokemukset näkyvät kaikissa meissä tavalla tai toisella - kuten tikkailla pysymisessäkin. Tästä voisikin heittää ajatuksen tavoitejohtamisesta, joka haastaa uusiutumaan. Sarasvuokin taisi joulun seutuvilla Kuopiossa vieraillessaan puhua tavoitejohtamisesta ... ainakin joku lehti uutisoi siihen suuntaan?

Ymmärrys toisenlaisia ihmisiä kohtaan syntyy, kun ei olla vihamielisiä voittamisen huumassa, vaan kuunnellaan ja nähdään toiset. Silloin ei ole tarve määritellä ja leimata toista ihmistä, vaan voi kunnioittaa hänen maailmaansa ja ajattelutapaansa, mikä se sitten onkaan. On tosi tärkeää olla oma, uutta luova itsensä ja uskoa tavoitteisiinsa.

Sama periaate, joka on luonnossa, on ihmisessä. Jokaisessa olevassa olemassa tilanteessa on jo syntymässä uutta, joka tulee esille aikanaan, ennemmin tai myöhemmin. Tyrnipensaaseenkin tulee oikeaan aikaan lehdet, kukat ja hedelmät. Sen sisällä on aina seuraava uusi vaihe syntymässä. Sitä eivät voi sekoittaa muut kuin ilmastomuutokset tai sen kasvattajalla olevat Roope Ankalle ja Hitlerille tunnusomaiset todellisuuden vastaiset intohimoiset tahtomukset.

Myös intohimoisten todellisuuden vastaisten tahtomusten seurauksia on kaikkien opiskeltava – myös johtamiskoulutuksessa - estääksemme jo etukäteen "tikkailta" tippumisia niin, että TÖMPSÄHTÄÄ.

Hyvää alkanutta Vuotta 2008.

”Useimmat johtohenkilöt eivät oikein uskalla antaa alaistensa kuljettaa palloa. Mutta on hämmästyttävää, miten nopeasti informoitu ja motivoitu ihminen pystyy juoksemaan.”
-Lee Iacocca, amerikkalainen teollisuusjohtaja synt. 1924-

Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2005

VKO 51-52
Ainakin joskus - jos ei peräti jatkuvasti - pyritään yhteistyöhön?

Ensimmäinen kunnallispolitiikkavuoteni alkaa olla päättymäisillään. Valtuuston, hallituksen ja lautakunnan kokoukset on istuttu - meitsille ei ole tarvinnut kirjata yhtään poissaolokirjausta.

Kunnallispolitiikassa - tässä sisäsavolaisessa - näyttäisi meitsin mielestä, tämän YHDEN vuoden kokemuksella, etteipä juuri mistään SISÄ-SAVO ILMIÖSTÄ voida puhua kuntienvälisen yhteistyön osalta, vai liekö se ILMIÖ juuri sitä mitä se vallitseva yhteistyö NYKYISYYDELLÄÄN on - ainakin joskus???

Suomessa, noin viiden miljoonan asukkaan maassa, on ollut meitsin kunnallispolitiikkavuoden 2005 alkaessa 432 kuntaa, joka on lähes käsittämättömän korkea, jos vertailukohdaksi otetaan Ruotsi, tuo noin yhdeksän miljoonan ruotsalaisen "periferia", joiden tarpeisiin on riittänyt alle 300 kuntaa. Eiköhän täällä Suomessa ja etenkin Sisä-Savon noin 20 000 asukkaan "reservaatissa" pärjättäisi vähemmälläkin kuntamäärällä - mitä nyt on??? Aika näyttää valtakunnallisen kuntauudistuksen edetessä kuinka meidän sisäsavolaisten käy - ainakin kuntien välisen yhteistyön toivoisi kohentuvan. Toki siitä on jo - ainakin joskus - olemassa kohentumisen merkkejä.

Kuntalaisten kannalta olennaista on, onko palveluita saatavissa. Meitsin katsoessa "kristallipalloa" näin vuodenvaihteen tietämillä, pilkottaisi siellä valoa - jonka valo näyttäisi vain kirkastuvan - palvelusaatavuuden kohdalla, jossa lukee ISOKIRJAIMINEN teksti; tehostettua palvelua saatavana terveydestä, koulutuksesta, päivähoidosta, vanhushoidosta, kotiavusta - siis niistä kunnan järjestämistä palveluista, joita on saatavissa myös tällä hetkellä. Se kuinka palvelujen tarjonta on ratkaistu, näyttää olevan "kristallipallossa" lähes loppuun palaneen lampun kohdalla. Tämä tarkoittanee sitä, että nykyinen palvelujen tarjontakoneisto, nykyisessä laajuudessaan, on Sisä-Savossa loppuun palanut - ainakin joskus.

Meitsi on huomannut kuntapolitiikkaan - ainakin joskus - sopivan sen ajatuksen, jota väyryseksikin kutsutaan; nukutaan YÖN YLI ja "katotaan" sitten uudelleen. Yleisesti ottaen ihminen tarvitsee unta voidakseen elää täysipainosta elämää valveilla ollessaan. Jatkuva väsymys, riittämätön aika nukkumiseen tai unettomuusoireet olisi hyvä nähdä merkkeinä siitä, että joku tai jotkin asiat elämässä kaipaavat TYÖSTÄMISTÄ ja mahdollisesti myös käytännön TOIMENPITEITÄ, tämä sopineen myös sisäsavolaiselle kuntayhteistyölle "ohjenuoraksi" - JOSPA LIE JO OLLUTKIN - ainakin joskus???

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!



VKO 50
Totuus vai harha? Jos haluaa johtaa toisia harhaan, pitää olla taitava akrobaatti, jotta harhaanjohtamisen verkko pysyy kasassa. Joitakin ihmisiä voi johtaa harhaan koko ajan. Mutta kaikkia ihmisiä ei voi johtaa harhaan kaiken aikaa.

Tieto virtaa kuntakatukuvassa kuin vesi täysinäisessä suppilossa, jonka kärjessä nesteen täytyy juosta todella nopeasti, ettei suppiloon kaadettu vesi valu yli äyräiden. Arkirutiinien keskellä työskentelevällä kuntapäättäjällä (virkamiehet/luottamusmiehet) ei ole aina aikaa - eikä mahdollisuutta - analysoida ja käsitellä kaikkea suppilossa "virtaavaa" tietoa yksityiskohtaisesti - vaikka pitäisi olla.

Tosiasiaa on myös kaikki se näkymätön hiljainen tieto, joka syntyy ja kasvaa kuntakatukuvan sisällä ja perustuu jokaisen kuntalaisen omakohtaisiin kokemuksiin. Hiljainen tieto välittyy vain kohtaamalla ja olemalla läsnä. Kuntapäättäjien tulisikin tuntea riittävän monipuolisesti kaikki päätöksentekoon vaikuttavat TOSIASIAT, ja olla tietoisia tästä kuntakatukuvassa vallitsevasta syvällisestä tietämyksestä ja näkemyksestä - myös siitä hiljaisesta tiedosta.

Totuuden vastakohta ei välttämättä olekaan kaunistelu tai salailu? Totuuden vastakohta on HARHA, sillä totuus on kaikkien merkityksellisten tosiasioiden oikeaa ymmärtämistä.

Liian usein kuntapäättäjien ja kuntalaisten välille muodostuu turhia "totuudensuodattimia" - kauhistelijoita - joita näyttää riittävän. Valitettavasti vaikeista asioista - kauhistelijoiden - on ainakin joskus, mukavampi jättää kertomatta miellyttäviä yksityiskohtia, ja vielä helpompaa on olla kuulematta niitä asiaan liittyviä hyviä puolia.

Totuus - varsinkin omasta toiminnasta, myös meitsille - saattaa olla katkeraa kuultavaa, mutta totuuden kestävälle perustalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Käytettävissä olevan tiedon vaillinaisuus ja epämääräisyys johtavat helposti harhaan. Siksi rehellisen ja vilpittömän - totuuteen perustuvan - tiedon saaminen auttaa aina paremmin ymmärtämään ja näkemään tehtyjä päätöksiä ja päätöksentekoprosesseja - ennen ja jälkeen päätösten.

Raja kollektiivisen harhan ja objektiivisen totuuden välillä on häilyvä. Kärjistäen meitsi tarkoittaa kollektiivisella harhalla totalitaarista näkemystä, josta tulee ilmeisistä tosiasioista huolimatta kuntakatukuvassa vallitseva "virallinen totuus".

Kunnan toiminnan ja päätöksenteon taustalla vaikuttaa päätöksentekijöiden itseymmärrys, joka kertoo, miksi olemme olemassa, miten me toimimme ja millainen on ympäröivä maailma. Totuudenetsijän kannattaakin toisinaan kysyä julkisesti: Ketkä hyötyvät päätöksentekijöiden itseymmärryksen taustalla olevista perususkomuksista ja toimintaperiaatteiden rehellisyyden kunnioittamisesta???

Jälkiviisaus on helppoa. Vaikeampaa onkin olla viisas jo tänään, ja ymmärtää nykyinen kollektiivinen harha. Uskommeko esim., että kuntauudistuksen nopea "diplomaattinen" ratkaisu korjaa kuntatalouksien alijäämät tai Vesannon kunnan talousongelmat? Ehkäpä ei. Viisautta ei ole puhua harhasta, vaan toimia johdonmukaisesti, olla rehellinen, tunnustaa ja tunnistaa tosiasiat. Vasta oikein valittu toiminta luotsaa kuntataloudet uuteen todellisuuteen ja tulevaisuuteen. Siksi oikeiden, totuudenmukaisten arvojen ja arvostusten kirkas esillä pitäminen - myös kuntakatukuvassa - on tärkeä osa oikeanlaisten päätösten tekemisen perustalle - ettei suppiloon vaan kertyisi liikaa nopeasti virtaavaa vettä, joka saattaisi valua "holtittomasti" yli äyräiden kohdatessaan virtaumakapeikon, jota voidaan myös "totuudensuodattimeksi" kutsua.

Kun syrjäisen roomalaisen provinssin maaherra kysyi kapinasta syytetyltä mieheltä: "Mikä on totuus?", hän tuskin arvasi, että miljardit ihmiset tulisivat satojen vuosien ajan toistamaan Pontius Pilatuksen nimeä lausuessaan uskonsa siihen Kuninkaaseen, joka JOULUNA syntyi Neitsyt Mariasta. Niin, mikä on totuus?


"Meidän piti muuttaa maailmaa ...
Meistä tuli muurareita.
Taksikuskeja, suutareita.
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita.
Meistä tuli lääkäreitä.
Virkamiehiä, vääpeleitä
ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita"

-Anssi Kela (2003): 1972 "Suuria kuvioita"

HYVÄÄ JOULUA


VKO 49
Viimeviikoisen kirjoitelmani aiheena olivat Niiniveden katuvalot. Niistä katuvaloista ja niiden olemassaolosta näyttäisi tulevan virallisia päätöksiä kunnanhallituksen kokouksessa 12. päivänä joulukuuta. Kunnanhallituksen päätösesitys alistetaan vielä valtuuston päätettäväksi - eiköhän tuostakin asiasta saatane demokraattinen päätös aikaiseksi. Todettakoon vielä tässä yhteydessä se, josta myös viimeviikolla kirjoittelin - siis niistä "syntymätaloni" valoista syntymäni aikoihin. Isäpappani muistiin vedoten voin todeta tuolloin Myllytuvassa palaneen akkukäyttöisten sähkövalojen.

Koulumaailman asioita kohtuullisen aktiivisesti seuraavana silmieni eteen "osui" teksti, jonka ovat kirjoittaneet ylijohtaja Irmeli Halinen ja ylitarkastaja Kristiina Laitinen. He ovat osallistuneet Opetushallituksen edustajina Kouluhyvinvointityöryhmän työskentelyyn. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Antti Kalliomäelle 31.10.2005.

Seuraavassa muutamia "otoksia" em. tekstistä, jotka meitsi ajattelle kuuluvan niin sanottuhin HYVÄ TIETÄÄ ASIOIHIN, kun suunnittelemme YHTENÄISKOULU -rakennetta Vesannolle:

1. Pienilläkin koulupäivän rakennemuutoksilla kuten joustavalla koulunaloituksella, ruokataukoa pidentämällä ja sijoittamalla sopivaa harrastustoimintaa lapsen päivään voidaan saada olennaisia muutoksia kouluhyvinvointiin ja vähentää koulupäivän kiireellisyyttä. Myös aamu- ja iltapäivätoiminnan tulisi muodostua luontevaksi osaksi koulujen toimintaa.

2. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi on tärkeää kehittää keinoja sekä ongelmien ennalta ehkäisemiseen että varhaiseen puuttumiseen.
Opetusministeriön ja Opetushallituksen kehittämishankkeiden yhteydessä tulee kehittää hallintokuntien välisen yhteistyön rakenteita. Yhteistyön merkitys korostuu koulutuksen nivelvaiheissa kuten oppilaan siirtyessä koulutusasteelta toiselle tai yleisopetuksesta erityisopetukseen. Työryhmä ehdottaa koulupudokkuutta ehkäisevää toimintaa, joka aseteittain vakiinnutettaisiin perusopetuksen rakenteisiin. Tavoitteena on, ettei kukaan jää ilman peruskoulun päättötodistusta tai tarvitsemaansa tukea siirtyessään toisen asteen koulutukseen. Kehitetään vaihtoehtoisia opiskelumuotoja, joissa korostuvat toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen. Moniammatillisen yhteistyön avulla vahvistetaan myös perheen mahdollisuuksia tukea nuoren koulunkäyntiä.

3. Koulukiusaamisen ehkäisy on yksi keskeisimmistä kouluhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Kuntien ja koulujen opetussuunnitelmiin sisältyviä kiusaamisen vastaisia suunnitelmia selvitetään. Selvityksen pohjalta käynnistetään tarvittaessa valtakunnallinen kehittämisohjelma tehokkaiden koulukiusaamisen vastaisten toimintamallien saamiseksi yleiseen käyttöön kaikissa kouluissa.

4. Opetushallitus on yhteistyössä Suomen vanhempainliiton ja muiden tahojen kanssa työstämässä hyvän kodin ja koulun yhteistyön laatukriteerejä, joiden levittämisestä ja jatkokehittämisestä huolehditaan. Kodin ja koulun yhteistyö asetetaan opettajien täydennyskoulutuksen yhdeksi painoalueeksi.

Raportti on mielenkiintoista luettavaa kokonaisuudessaan - suosittelen.

Vesannon lukio ja sen kehittyminen kehityksen mukana, vastaamaan tulevaisuuden haasteita, sekä lukion olemassaolon jatkuvuus - tulevaisuutta ajatellen - tulee olemaan yksi ns. tulevaisuuden "kuumista perunoista" kunnan koulutusplitiikasta päätettäessä - skenaarioita kyllä riittää.

Lukio on kolmevuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaalle/opiskelijalle, joka on tavallisesti noin 16-19 -vuotias. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen.

Lukiolaki 629/1998.
Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana.

Lasten ja nuorten kasvuympäristössä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös koulussa joudutaan kantamaan aiempaa enemmän vastuuta oppilaiden ja jopa opiskelijoiden tasapainoisesta kehityksestä, hyvinvoinnista ja terveydestä

Siinäpä sitä on tavoitetta ja tehtävää koululaitokselle, opettajille, vanhemmille/huoltajille ja opiskelijoille sekä meille kunnallisille päättäjille ettei tämä "opintopolku" ja sen mukanaan tuoma kehitys pääse katkeamaan täällä Vesannolla tai siirtymään jollekin toiselle paikkakunnalle. Jos lukio siirtyy pois Vesannolta, niin silloin meiltä täältä Vesannolta käytännössä häviävät myös viikkokatukuvasta ikäluokkaan 16 vuodesta ylöspäin kuuluvat nuoret - meitsi ajattelee tällä lähinnä tulevaisuuden ikäluokkaa/sukupolvea - kyllähän täällä Vesantolaisessa katukuvassa meitä ...., no niin.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuudentutkimuksesta puhuttaessa sana tulevaisuus on englannin kielessä yleensä monikossa "futures studies" - ei yhtä ennalta määrättyä, vaan monta mahdollista tulevaisuutta.

Tulevaisuuden pohtimiseen on olemassa työkaluja. Niin, ne skenaariot, ne ovat ajattelun apuvälineitä. Skenariot ovat nimenomaan tarinoita huomisesta, mutta niiden tehtävänä on auttaa tekemään parempia päätöksiä jo tänään.

Koulutusta koskeva tulevaisuusajattelu on myös useasti ollut työelämälähtöistä ja painottunut koulutustarpeiden ennakointiin ja erityisesti koulutuksen määrälliseen mitoittamiseen.

Eri toimijoiden näkökulmia kokoavalle, tulevaisuuden koulutuspolitiikkaa koskevalle pohdinnalle on tilaa ja tarvetta myös Vesannolla - siis sille "futures studies" -pohdinnalle.


Muutama ajatus pohdittavaksi:

Isä leikkii lasten kanssa pihalla.
Äiti huutaa ovelta:
"Hei, te turmelette ruohikon!"
"Emme me ruohoa kasvata", isä vastaa,
"vaan lapsia"

Suunnittelu tarkoittaa sitä, että
jossakin tilanteessa uhrataan hiukan
aikaa, jotta myöhemmin voitettaisiin
paljon aikaa.

"Jollei kulje ulos tuntemattomaan,
mahdollisuudet syvällekäyvään
elämänmuutokseen ovat
jokseenkin olemattomia."
-Tom Peters-


VKO 48
Valtuusto on hyväksynyt talousarvion vuodelle 2006 kaikkine niine liitoskytkenteineen, jotka talousarvioon kuuluvat tai ainakin pitäisi kuulua. Sinänsä talousarvion hyväksyminen valtuustossa oli kokolailla yksimielistä puuhaa, ainoastaan käsityöneuvonta-aseman kohtalo "hiukan" keskustelutti - jopa äänestyttikin.


Vaikka myrskytuuli ulvoo ja kaatosataa vaakasuoraan ja on pimeää, outo valoilmiö täyttää ja näyttä - myös tulevaisuudessa - tietä pimeydessä vaeltavalle kuntalaiselle. Niin millainen se oikein on - tuo outo valoilmiö - jota myös katuvaloksi kutsutaan?

Katuvalo, tämä "kummajainen", joka valoa pimeydessä vaeltavalle kansalle suo, on näyttänyt nousseen julkisuuteen talousarviota suurempana asiana. Täsmällisemmin ilmaisten nämä Niiniveden katuvalot, jotka valaisevat siellä meikämannen syntymäkyläkunnassa ja ylipäätään siellä ympäristössä jossa olen syntynyt - Myllytuvassa - siinä pienessä talossa MEIJERIN naapurissa, juuri nämä Niiniveden kyläkunnan katuvalot ovat olleet viimeaikoina keskustelun ja julkisuuden puheenaiheena, niin katukuvassa kuin lehdistössäkin.

Ajatus katuvaloista tai ainakin teiden valaisemisesta on lähtenyt alkujaan Pohjois- Amerikasta. Tietääkseni Philadelphian pormestarina, Yhdysvaltain osavaltioiden siirtokunta-aikana, toiminut Benjamin Franklin esitteli ensimmäiset teiden valaisemista varten asennetut valot.

Suomessa katuvalojen ylläpidosta huolehtii tien omistaja - yleensä. Isoimmat ja merkittävimmät tiet ovat Tiehallinnon alaisuudessa, joten niiden kohdalla valaisimista huolehtii paikallinen tiepiiri. Kunnallisilla teillä vastuussa on kunta, vaikkakin viime aikoina tiepiirit ovat saattaneet avustaa myös kuntia vanhojen lamppujen kunnostamisessa tai korvaamisessa uusilla.

Mennäkseni vielä niihin Niiniveden katuvaloihin, joista osa sijaitsee maantien Kuopio - Vesanto varrella ihahduttaen ja valaisten myös meikämannen työmatkaa aamuin ja illoin. Kyseisistä katuvaloista on tehty Vesannon kunnan ja TIEHALLINNON välinen sopimus, jonka mukaan valojen "hallinnointi" kuuluu kunnalle. Tietääkseni kunnanhallinnossa - millään taholla - ei ole tehty mitään VIRALLISTA päätöstä kyseisten katuvalojen purkamisesta - keskusteluja ja esityksiä asioista, joiden yhteyteen ko. katuvalot kuuluvat, on kyllä käyty, mutta mistään päivämääristä, jolloin lamput sammuvisivat syntymäkylässäni LOPULLISESTI ei ole päätetty - ei ainakaan ole meikämannen tiedossa - vaikka toisenlaistakin tietoa päätöksenteosta on ollut luettavissa lehdistä, jos toisistakin.

Syntymiseni Niinivedenpään Myllytuvassa sattui viimevuosisadan puolivälin jälkeiselle ajalle, jolloin loistelamput alkoivat Suomessa yleistyä. Sitä ennen valoa tuotettiin vielä pääosin hehkuvalolähteillä. En toki pysty, juuri nyt, "muistamaan" paloiko syntymiseni hetkellä Myllytuvassa loistelamppu vai hehkulamppu, vai paloiko siellä ylipäätään sähkövaloa laisinkaan - epäilen valolähteenä Myllytuvassa tuolloin olleen jonkun muun valon kuin sähkövalon. Niihin aikoihin ei liene käyty paljoakaan keskustelua Niiniveden katuvaloista - tai mistäpä minä sen "muistaisin", vaikka olisikin käyty? Saatanpa lähi tulevaisuudessa selvittää ko. asiaa hiukan tarkemmin - vaikkapa turvautumalla isä-pappani muistiin!!???

Ihmiskunnan vanhin valonlähde - päivänvalon jälkeen - on ollut tulenliekki, alkeellinen rasva- tai öljylamppu, talikynttilä taikka päre. 1700 -luvun lopulla paranneltiin öljylamppua, mutta polttoaine oli ongelmana aina 1860 -luvulle saakka, jolloin alettiin tuottaa paloöljyä. Ensimmäinen sähkövalo oli hiilikaarivalo, joka ei kuitenkaan sopinut asuintiloihin. Hehkulamppu aloitti "maailmanvalaistuksensa" 1880 -luvulla ja tuli Suomeen jo vuonna 1882.

Julkisuuden VALOKEILASSA on tällä hetkellä Niiniveden katuvalojen lisäksi paljon muita kunnallispoliittisia asioita, joista sitten jatkossa, ehkäpä hiukan YHTENÄISKOULUUN ja LUKIOON liittyvää ... saas nähdä kuinka Niinivedellä, niin päivän- kuin sähkövalonsakin ensikertaa nähneen äijän kynä ärtyy kirjoittamaan - vai ärtyykö ylipäätään ollenkaan???

Tässä muuan ajatus näin "globalin maailman" aikakaudelle:

Maailma tarvitsee ...
... enemmän ihmisiä, jotka

eivät hinnoittele itseään myytäviksi:

joiden kädenpuristus on raudanluja sopimus;

jotka eivät pelkää vaarantaa itseään;

jotka ovat yhtä rehellisiä pienissä asioissa kuin
suurissakin;

joiden kunnianhimo on tarpeeksi laaja
käsittämään toisetkin;

jotka tietävät kuinka voittaa armeliaasti ja hävitä arvokkaasti;

jotka eivät usko että oveluus ja viekkaus ja
säälimättömyys ovat kolme menestyksen
avainta;

joilla on yhä jäljellä kahdenkymmenen vuoden
takaisia ystäviä;

joita ei pelota asettua poikkiteloin yleisen
mielipiteen kanssa ja jotka eivät usko
ylimielisyyteen;

jotka ovat toisinaan väärässä eivätkä kaihda sen
myöntämistä.
-tuntematon-


VKO 47
Kilpailuttaminen on tämän päivän sana - ainakin "julkitaloudessa". EU säätelee julkisia hankintoja tiukasti. Suomen julkisia hankintoja säätelee myös hankintalaki, joka ulottuu myös sosiaali- ja terveyspalveluihin, joihin taas EU-direktiivit eivät ulotu.

Valtiovarainministeriössä on tehty hiljattain laskelma, jossa todetaan sen toimialalla tehtyjen 200 miljoonan euron hankinnoissa, itse hankkimiseen, menneen rahaa 60 miljoonaa euroa. Meikämanne voi vetää tästä johtopäätökseksi -melko helposti - sen, että onpa kallista puuhaa tuo "julkitalouden" kilpailuttaminen.

Uusi hankintalaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Ottamatta sen kummemmin kantaa tulevan hankintalain sisältöön meikämanne voisi - varovasti ajatellen - olettaa hankintojen tekemisen tulevan kunnissa entistä enemmän ammattimaisemmiksi (ja on jo nyt sitä). Olisikohan syytä erotaa hankinnat erilleen muusta kunnan varsinaisesta toiminnasta?? - mene ja tiedä.

Meikämanne on antanut itsensä ymmärtää lukemalla Helsingin Sanomia (9.11), jossa kerrottiin käyttäen esimerkkinä ruotsalaista kaupunkia nimeltään Nackan, että läntisessä naapurissa julkisia palveluja voidaan hoitaa myös jakamalla palveluseteleitä. Palvelusetelikäytäntö on artekkelin mukaan synnyttänyt seutukunnalle myös uutta yrittäjyyttä. Jos yrittäjyyden ja yritysten lisääminen olisi "näin helppoa" myös meillä täällä Suomessa, niin miksiköhän tuohon malliin ei "tartuttaisi" tai olisi jo "tartuttu" täällä suomalaisessa "julki" yrittäjyyskulttuurissa - niinpä niin, varmaan helpommin sanottu kuin tehty?.

Valtakunnassa onkin syytä pohtia "pohjamutiaan" myöten ko. ajatus - julkinen palvelu vai vastaava summa rahaa. Meikämanne voisi ajatella entisenä yrittäjänä - meikämannen sydän sykkii yrittäjyydelle edelleen - myös suomalaisten yrittäjien liputtavan palvelusetelikäytännön puolesta, mutta näin taloustieteilijän näkökulmasta katsoen julkisten palveluiden tarjoaminen on - useimmiten - järkevämpää kuin pelkän riihikuivan rahan jakaminen ilman vastiketta.

Kun käytetään tuota meikämannenkin suosimaa - julkisten palvlujen tuottamisen vaihtoehtoa - on tietenkin hyvin tärkeää varmistaa, kaikissa tapauksissa, palvelun kohdistamisen oikeellisuus ja palvelun perille meno.

Aina kun palvelut ostetaan ulkopuolelta, on tehtävä sopimus. Se kuinka "täydellinen" sopimus tehdään onkin aivan toinen juttu. Kun palveluja ostetaan, silloin käsitellään - kenties - vain yhtä palvelukokonaisuuta. Se kuinka paljon syntyy lisä kustannuksia vai syntyykö niitä ylipäätään ollenkaan, tai siirtyvätkö ne johonkin toiseen "kategoriaan", jossakin toisessa kokonaisuudessa, joka kuitenkin liittyy samaan palveluun on hyvin vaikea tiedostaa, juuri tämä tekee kilpailuttamisesta ja siihen liittyvien sopimusten tekemisestä jokseenkin vaikean.

Kustannushyödyn toteaminen "kilpailukulttuurissa" on yleensä yhtä vaikeaa kuin sen ostosopimuksen tekeminen?? On tietenkin olemassa myös toisenlaisia näkemyksiä ja ajatuksia kilpailuttamisesta, mitä tämä meikämannen esittämä näkemys on, mutta niinhän niitä pitää ollakin - muuten ei synny kilpailua, eikä tarvetta tehdä sopimuksia.

Meikämanne näkisi, että on muodostumassa hyvin valitettava käytäntö julkisten hankintojen suhteen: Kun lähetetään tarjouspyyntöjä, joihin saadaan vaikkapa kuusi tarjousta, joista valitaan tietenkin yksi - joka on halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin - niin valinnan jälkeen markkinatuomioistuimessa on käsiteltävänä nämä toiset viisi tarjousta, jotka eivät tulleet hyväksytyiksi.

Tilintarkastajayhteisöjen valinta lienee yksi tyypillisimmistä tämän tapaisista esimerkeistä - taitanee jossain määrin kosketella myös Vesannon kuntaa ja sen tilintarkastajavalintoja.


Palvelutarpeet muuttuvat sitä mukaan kun väestön ikärakenne muuttu. Palveluprosessien muuttuessa on syytä määritellä selkeästi vastuut, toiminnan laatu, valvonta ja huomioida myös kansalaisten demokratia ja sen säilyttäminen.

Pääministeri "päräytti" myös julkisuuteen kuntien tulevaisuutta olevan; tilaaja-tuottajamallien, kumppanuushankkeiden ja hankintaosaamisen kehittämisen.

Meikämannen näkökulmasta katsoen - yksityistalouttani ajatellen - hankintaosaamisen pahin este on raha, tai ainakin sen vähyys, ja se koettelee päivittäin. Varsinaisesti puutetta ei ole niinkään siitä, etteikö "osattaisi" hankkia.

Tuleva vetää ja innostaa.
Mennyt työntää ja velvoittaa.

Moni olisi rohkea
- jos vain uskaltaisi.

Kun kaikki ajattelevat samalla tavalla,
kukaan ei ajattele kovin paljon.
-Walter Lippman-

VKO 46
Viikko hurahti taas tosi nopeasti. Jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin viikot ja jopa vuodet kuluvat.

Työviikkoni on mennyt - niin kuin yleensäkin - työhön liittyvien asioiden merkeissä, joista mainitakseni muutama esimerkki; parina päivänä osallistuminen työnantajan järjestämään johtamiskoulutukseen, osallistuminen joihinkin palavereihin ja kuluvalle viikolle merkittyjen kehityskeskustelujen toteuttamiseen - kuten edellisellä viikollakin oli ollut ja joita tulee olemaan myös ensi viikolla - niitä toteutettavakseni tulleita kehityskeskusteluja.

Olenkin huomannut vuorovaikutustaitojeni olevan elämässäni - kuten ihmisillä yleensäkin on - hyvin keskeisessä roolissa olivatpa sitten kyseessä työhöni liittyvät asiat, luottamustehtäviini, perhepiiriini tai tilanteisiin mihin tahansa, joissa tapaan toisia ihmisiä. Se on sitten taas aivan eri juttu - se - millaiset ne meikämannen vuorovaikutustaidot ylipäätään ovat ... siihen vastatkoon he, joilla meikämannen taidoista tai niiden puutteesta on omakohtaisia kokemuksia ... minulla sitä kokemusta ei ole!!??

Nykyisi kiinnitetään yhä enemmän huomiota vuorovaikutustaitojen merkitykseen opiskelussa ja työelämässä. Taustalla ovat yhteiskuntamme muutokset ja ammattien vaatimukset. Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa ihmisen persoonallisilla ominaisuuksilla on suuri merkitys. On lukuisia syitä opettaa lapsille ja opiskelijoille vuorovaikutustaitoja. Perheiden lapsimäärän vähentyminen on johtanut siihen, että sosiaaliset vertaistilanteet on etsittävä kodin ulkopuolelta. Päiväkodeista, esikoulusta ja peruskoulusta on muodostunut merkittävä sosiaalisten taitojen harjoituspaikka.

Luottamustehtäviä on myös ollut viikolla hoidettavanani; esimerkiksi yhtenäiskoulutyöryhmä on kokoontunut, lukion "tulevaisuusfoorumi" on myös kokoontunut ja olen vastaillut muutamiin tulleisiin sähköposteihin ja puhelinsoittoihin.

Yhtenäiskoulutyöryhmässä meillä oli asialistalla erityisopetus ja vieraiksemme olimme kutsuneet kaksi alan asiantuntijaa - ryhmämme omien asiantuntijoidemme lisäksi. Erityisopetuksesta näyttäisi meikämannen näkökulmasta katsoen tulevan laadukkaasti toteutettuna - joka on tavoitteemme - yhtenäiskouluprosessin yksi "kuumista" ja hyvin vaativista kulmakivistä, sillä kyseessä on vaativa ja tärkeä osa-alue yhtenäiskoulua ja sen toimivuutta. Vuorovaikutustaidoillani oli tai ainakin olisi ollut kysyntää kaikissa edellä mainituissa "sessioissa". "Sessioissa" sinäänsä oli hyvin rakentava ilmapiiri.

Kun viikolla "mittailin" kenkäpohjakuvioillani Vesannon koulun käytäviä ja ajattelin olemassaolevaa, tuli mieleeni koulumaailmasta monia asioita - myös se - että täällä samaisessa koulussa, jossa juuri nyt olen, on myös meikämannelle rakkaan perheen jälkikasvu, tyttäreni ja poikani, jotka ovat täällä päivisin aikaansa kuluttamassa enempi tai vähempi ahkeroiden koulunkäynnin kimpussa - opiskellen kenties myös niitä vuorovaikutustaitoja - ja vaimoni tuossa viereisessä koulurakennuksessa - avustamassa jo olevia, mutta ennen kaikkea tulevia elämän ja työelämän asiantuntijoita ja niitä vuorovaikutustaitojen tarvitsijoita.

Lasteni vanhempana olen huomannut kuinka järkeviä ajatuksia nykyajan nuorilla on - myös muilla kuin omillani - etenkin asioissa jotka koskettelevat heitä itseään. Heidän asiantuntemustaa ei pidä aliarvioida. On myös totta, että heidän ajatusmaailmansa on - tottakai - myös joskus sellainen, etten pysty heitä täysin ymmärtämään. Toisaalta aina kai ei ole tarviskaan ymmärtää, saatika sitten olla samaa mieltä heidän näkemyksistään, meikämannella on tuolloin oltava hyvät perustelut omille näkemyksille ja tilanteissa käyttämilleni vuorovaikutustaidoille ... jos niitä nyt ylipäätään on käytettävissä.

Samaista koulukäytävää edelleen kävellessäni pohdiskelin oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumista ja osallistumismahdollisuuksia heitä itseään koskevien asioiden päätösten teossa - kun ovat niin valveutuneita - ja samalla myös omien asioidensa asiantuntijoita. Jotta lasten ja nuorten ääni kuuluisi paremmin heihin kohdistuvassa päätöksenteossa, pitäisi heidän itsensä päästä mukaan vaikuttamaan.

On tietenkin olemassa erilaisia Lasten parlamentteja ja Nuorisofoorumeja, ehkäpä myös meillä täällä Vesannolla - huomaankin juuri nyt, meikämannella olevan - kenties - tietoaukkoja omassa tietämyksessäni kohdistuen lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien olemassaolemisen suhteen, vaikka meikämanne sattuu olemaan sivistyslautakunnan puheenjohtaja - pitää näköjään terästäytyä tiedostaen myös näiden asioiden olemassaolon todellisuus.

Niin edelleen sitä koulukäytävää kulkiessani katseeni pysähtyi limsa- yms. automaatien kohdalla ja mieleen tuli uutiset kansalaistemme ylipaino-ongelmista, sekä lasten ja nuorten hampaiden reikiintymisistä, joita on tätä nykyään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten - niitä ylipaino-ongelmia ja hammasreikiä. En tietenkään ole mikään lääkäri taikka hammaslääkäri, mutta "terve puutarhajärkeni" - jos sitä nyt sellaiseksikaan voi kutsua - sanoo, että ilmeisesti myös koulujen limsa- ja karkkiautomaateilla on jotain merkitystä oppilaiden/opiskelijoiden terveyteen. Stakes on kuulema oikein tutkinut tätäkin asiaa.

Kyseessä on tietenkin huomattavasti monisyisemmät asiat kuin pelkästään koulujen automaatit, joista "tulevaisuuden toivomme" voivat ostaa välipaloja - sitä naposteltavaa. Tämä "välipalojen" napostelu on näyttänyt menevän veriin hyvinkin monella nuorella - myös omieni kohdalla on käynyt samoin. Olisikin erityisen tärkeää - meidän vanhempien - pyrkiä opettamaan ja olemaan itse esimerkkeinä - ettemme vaan kotona napostelisi koko ajan jotain hyvää, niitä vuorovaikutustaitojamme käyttäessämme.

Näiden automaattien olemassaolon pienimpänä tekijänä ei varmaankaan ole raha ja rahan kerääminen tulevia luokkaretkiä varten. Se raha on se tekijä, joka on mukana niin monessa asiassa ja samalla jopa "sotkee" monta hyvää kuvioita, kun sitä rahaa on yleensä liian vähän. Mutta pitäähän sitä rahaa "vähän" ollakin muuten tämä systeemi ei pelitä ja vuorovaikutustaitomme saattavat olla vajaalla käytöllä - tai sitten päinvastoin ... siis ei puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin!!??

Tässä pari ajatusta - joista ainakin toisessa?? saattaa olla tarvetta vuorovaikutustaidoille.

Luova ajattelu saattaa merkitä vain sen
tajuamista, ettei ole erityisen ansiokasta
tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty.
-Rudolf Flesch-


Maailman ylhäisimmälläkin valtaistuimella
istutaan - loppujen lopuksi - pelkän
persuksen päällä.
- Montaigne-



VKO 45
Uskomatonta mutta totta: me kaikki vanhenemme. Kovinkaan useasti sitä ei ole tullut meikämannen mietittyä - sitä vanhenemistaan - vaikka kannattaisi kyllä, varsinkin silloin, kun osallistun tulevaisuuteen kantavien päätösten tekemiseen, jotka koskettelevat vanhustyötä.

Vanheneminen on mielenkiintoinen tietenkin inhimillisesti, mutta myös näin kunnallisen päätöksentekijän näkökulmasta. Sillä yllätys yllätys, tulevaisuus ei näyttäisikään olevan nuorten leijonien, vaan harmaantuvien panttereiden. Ne mielikuvat - joita meillä monilla saattaa olla kiikkustuolissa istuvista vaatimattomista "nyhverövanhuksista", jotka kutovat sukkaa laittaakseen sen varteen rahaa lastenlapsilleen - tämä MIELIKUVA on kaukana todellisuudesta, ainakin tulevasta - onneksi!

Eläkeläiset tulevat olemaan TÄRKEIN kuluttajaryhmä jo lähitulevaisuudessa. Kehitys kaikissa länsimaissa on samansuuntainen. Tämä samainen kehitys kotiutuu vähitellen myös tänne Vesannolle.

Menisikös se jotenkin näin, että ... vanheneminen ei ole ollenkaan pahasta, vaan se on TAIDETTA ja taiteella on aina tekijänsä.

Eläkeläisten - osittain jo tänään, mutta ennen kaikkea lähitulevaisuudessa - kuluttajakäyttäytyminen, asenteet ja vaatimustaso tulevat olemaan aivan jotain muuta kuin mihin iäkkäiden asukkaiden ja asiakkaiden kohdalla on tähän mennessä totuttu - niin meillä kuin muuallakin.

Muutaman vuoden ajan on käyty keskustelua vanhustyön resursseista ja ylipäätään siitä kuka hoitaa ja huolehtii tulevaisuudessa suurista ikäluokista. Välillä on pula hoitajista ja välillä hoitajia on liikaa. Säästämisinnostuksen "vallassa" vanhustyön toimintoja saatetaan jopa lopettaa tuntematta kuitenkaan todellisuuden tarvetta.

Muutokset ovat johtaneet - hyvin useasti - tilanteeseen, jossa toimintoja pyöritetään täysin riittämättömillä kapasiteeteilla, minkä seurauksena henkilöstö on väsynyttä, laatu romahtanut ja asiakkaat ovat tyytymättömiä. Tulevia sukupolvia ajatellen meidän päättäjien ylläpitämät "säästötalkoot" vanhustyössä eivät ole omiaan houkuttelemaan alalle päteviä ihmisiä. Nämä "talkoot" ovat synnyttäneet ns. pätkätyötekijäsukupolven, joita voidaan kutsua myös kalenteripätkäsidonnaisuuden orjiksi --> joille elämä on muodostunut jo vuosien ajan kalenteriin merkittyjen pätkätyöaikojen pituisista jaksoista. Usealle heistä käytännössä ei ole kysymys vain työstä, vaan myös asunnosta ja elämisen laadusta yleensä. Epävarmuus pitää nöyränä. Järkiperustein tätä, tilapäisratkaisuista tullutta pysyvyyttä, ei voi selitellä.

Kun mietin sitä millainen asiakas olen itse muutamien vuosien (vuosikymmenien) kuluttua - todennäköisesti olen vaativa, helposti lähestyttävä, en halua pokkurointia enkä hienostelua - sillä olenhan ns. rock-sukupolvea. Tulen vaatimaan palvelujen sujuvuutta ja sivistynyttä otetta, ja jos homma "tökkii" tai "kuppi läikkyy ns. ylitse", minulla on tuolloin varaa arvioida asiointipaikkani uudellee.

Olisikohan tähän vanhenemiseen luotava joku kanta-asiakasjärjestelmä - houkuttelemaan asiakkaita??! Pitäisikö tämä kanta-asiakasjärjestelmä "pensmarkata" joltakin kaupan tai teollisuuden alalta, sillä niillä molemmilla on erilaista asiakasymmärrystä ja jos sitä ymmärrystä jaettaisiin, syntyisi ihan UUDENLAISTA YMMÄRRYSTÄ?

MEIKÄMANNEN HAAVEENA on ajella 2030 -luvulla - siis kasikymppisenä - (kaiken varalta Viagra -purkki hanskalokerossa) tyylikkäällä bemarilla tyylikäs puolisoni vierelläni. Salarakas - tietenkin!!?? - odottelee jossakin jo tuolloin harmaantunutta pantteriaan. Voimme käydä konserteissa ja superhypermarketeissa silloin kun meille sopii ja siltä tuntuu, sekä nauttia Vesannon luonnonläheisyydestä, kuunnella ja toteuttaa lastenlastemme toiveita ja ELÄÄ TÄYSILLÄ.

Meikämanne - joka vanhenee joka päivä - tulee vaatimaan päättäjien ja pomojen vaihtamista - ellei vanhenemistani tulla huomioimaan riittävästi - ja samalla terveydenhoidon ja vanhustyön sektoreista on tehtävä houkuttelevia aloja nuorille osaajille. Haluan satsata tästä päivästä alkaen tulevaan vanhuuteeni protestoimalla nyt, tässä ja heti - miettimällä vanhenemiseen sopivaa - taiteen tekevää KANTA-ASIAKASJÄRJESTELMÄÄ

Tärkeintä elämässä ei ole se, että
näemme sen, mikä on jossakin kaukana,
vaan se, että teemme sen, mikä on
suoraan edessä.
-T. Carlyle-

Vanhus uskoo kaiken,
keski-ikäinen epäilee kaikkea,
nuori tietää kaiken.
-Oscar Wilde-

On valintoja, jotka on tehtävä
kaikessa tekemisessämme. Ja aina
on pidettävä mielessä, että
tekemämme valinta tekee meidät.
-Tuntematon-

VKO 44
Kuluvalla viikolla oli järjestetty KUNNANHALLITUKSEN JA JOHTORYHMÄN TALOUSARVIOPÄIVÄ - oltiin tässä aivan kotikulmilla - paikallisen ravintolan kokoustiloissa.

Näin kuntarakenteen muutosmylläkkäaikoina on - luonnollisesti - kuntarakennemuutoksesta olemassa monenlaisia kannanottoja, niin meillä kuin muuallakin.

Kirjassa: Kunnanvaltuutettu 2005-2008. Mutta mihin suuntaan? Kuntaministeri Manninsen tekstissä, jonka on toimittanut Marita Kokko lukee mm. näin:
"Jokainen kunta luo huomisensa itse. Tulevaisuus on kuitenkin tehtävä. Vaikka perustekijät asettavat puitteet, on tulevaisuden sisältö luotava itse ... Globaalistuminen, integraation syveneminen ja kilpailun kiristyminen maailman markkinoilla vaikuttavat elinkeinoelämän kautta kuntiin. Siksi kuntien mahdollisuudet ovat ratkaisevasti sidoksissa Suomen talouden kehitykseen ja yritystoiminnan tilaan maassa. Kunnanvaltuutettu joutuu toimimaan omien sidosryhmiensä kanssa. Jos valtuutetut kuitenkin pyrkivät soutamaan samaan suuntaan, yhteistyö tuo tulosta. Kun on määritelty tavoitteet ja hankittu tieto pohjaksi päämäärälle, tarvitaan yhteinen tahto mennä kohti tavoitetta."

Niinpä niin. Kunnan talousarvio on se "tiekartta" jossa määritellään toiminnan puitteet ja yhteiset tavoitteet tulevalle talousarviokaudelle - tässä tapauksessa vuodelle 2006. Siinä ne olivat - tavoittet ja puitteet - TULOSLASKELMAPOHJASSA vierekkäin ja allekkain TALOUSARVIOVUODET 2004, 2005 ja 2006. Tuotto- ja kulukohdat samannimisinä vuodesta toiseen, ainoana muutoksena esityksessä olivat vähän erikokoiset euromäärät erisarakkeilla - varsinaista muutosta (rakennemuutosmylläkästä) ei juuri huomannut, jos jätetään euromäärät huomioimatta. Voinkin kysyä itseltäni ja muilta: Mitäpä muuta sitä olisikaan voinut tässä vaiheessa talousarvioesitykseksi esittää - vai olisiko voinut?

Ihmisellä on taipumus sotkeutua itse kutomiinsa verkkoihin - jos mihin, niin TÄHÄN KUNTARAKENNEUUDISTUKSEEN tämä vanha sanonta sopii hyvin. Tämä totuus lienee esiintynyt ensimmäisen kerran PLATONIN teoksessa Tasavalta.

Tässä teoksessaan Platon kuvaa organisaatiossa toimivia ihmisiä luolavertauksella. Maanalaisen luolan suulla palaa nuotio. Pienessä luolassa on ihmisiä tiiviisti ketjulla toisiinsa sidottuina. He eivät pysty liikkumaan. He näkevät ainoastaan luolan seinän edessään. Nuotio heittää niukkaa, aavemaista valoa luolan seiniin. Toisiinsa kiinni sidotut ihmiset näkevät edessään luolan seinällä ihmisten ja esineiden pitkiä varjoja. Koska ihmiset eivät muuta näe, he alkavat vähitellen muodostaa todellisuutensa varjojen perusteella. He alkavat keskustella niistä keskenään, antavat niille nimiä ja yhdistävät tulevat äänet ja liikkeet niihin. Heidän totuutensa on vihdoin näissä varjoissa, koska heillä ei ole tietoa muusta.

Edellinen Platonin ilmaisu meikämannen mielestä kuvaa sitä kuntarakennemuutoksen nykytilaa, jossa olemme nyt ja joka on aistittavissa myös Vesannon kunnan tulevasta talousarvioesityksestä vuodelle 2006 - tässä muutosmylläkässä, jossa muutos näkyy vain euroina eri tavalla eri sarakkeilla.

Samaisessa kuntaministeri Mannisen tekstissä, josta oli lainaus jo aikaisemmin, lukee myös näin: "Meidän tulee kuntapalveluissa ottaa huomioon ihmisen elämänkaari ensimmäisistä sydänäänistä saattohoitoon. Kun lasten lukumäärä näyttää vähenevän ja menopaineet elinkaaren alkutaipaleella pienenevät, on voimavarojakin siirrettävä elämänkaaren toiseen päähän."

Tämä kunnan satsaus, joka näkyy euromääräisinä muutoksina kunnan talousarvioesityksen tietyillä sarakkeilla, huomioiden kuntamme väestörakenteen muutoksen, on se kehitys, jota kuntaministeri kuvaa em. tekstissään ja "toivoi" näkyvän - näkyy myös - Vesannon kunnan tulevassa talousarvioesitykessä, niinä muuttuvina euromäärinä, jotka on esitetty tuloslaskelmapohjassa vierekkäin ja allekkain kun vertaa vuosien 2004, 2005 ja 2006 talousarvioesityksiä - siis jotain NÄKYVÄÄ ja luontaista muutosta - jota ministerikin on toivonut.

Että tämmöstä tällä kerralla - puolin ja toisin.

"Kun intohimon tuli on sytytetty, se vetää
puoleensa suuria loistavia ideoita."

"Kurkotamme ylöspäin latautuaksemme
ja alas maata kohti purkaaksemme lataustamme."

"On helppo ohittaa huomaamatta vihreät valot
ja nähdä pelkästään punaiset valot."

VKO 43
Yhtenäiskoulu - jotain mielenkiintoista? Perusopetuslain uudistuksen myötä ala- ja yläastejako on poistunut ja sen seurauksena eripuolilla valtakuntaa on ryhdytty perustamaan YHTENÄISKOULUJA. Nyt myös Vesanto on tällä asialla.

Yhtenäiskouluissa opetusta annetaan 1 - 9 vuosiluokille ja lisäksi on olemassa hyvä mahdollisuus lisäopetusluokkien järjestämiseen. Esiopetus on useasti järjestetty yhtenäiskoulujen yhteydessä.

Taustalla on tämä yhtenäisen perusopetuksen uudistus, joka koskettaa yleissivistävän peruskoulun rakenteita. Uusi perusopetuslaki (628/1998), perusopetusasetus (852/1998) sekä valtioneuvoston asetus (1435/2001) tuntijaosta luovat perustan koulun toiminta- ja oppimiskulttuurin uudistamiselle.

Opetussuunnitelma on keskeinen koulun kehittämisen väline. Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1 - 9 ovat astuneet portaittain voimaan syksystä 2003 niin, että niiden mukaisesti toimitaan kaikissa peruskouluissa vuonna 2006 - Vesannolla uudet opetussuunnitelmat on otettu käyttöön tänä syksynä.

Uudet opetussuunnitelmat ohjaavat yhtenäisen perusopetuksen toteutumista, mikä turvaa oppilaille yhtenäisen yhdeksänvuotisen oppimispolun.

Meillä Vesannon kunnassa on nimetty seitsemän jäseninen YHTENÄISKOULU -työryhmä, jonka puheenjohtajuus lankesi meikämannelle - siinäpä sitä nyt ollaan!!?? Työryhmä käyttää ja kutsuu asiantuntijoita kokouksiinsa tarpeen mukaan.

Työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa keskiviikkona 26.10. Työryhmän vastuulla on yhtenäiskoulun toteuttamisen toiminnallinen suunnittelu, joka sisältää myös erityisopetuksen toteuttamisen suunnittelun. Virallinen päätöksentekoprosessi hoidetaan ajallaan eri päätöksentekoportaissa.

Meikämanne haluaa tässä yhteydessä nostaa esille muutamia keskeisiä asioita valtakunnallisesta koulutuspolitiikasta (lähde; opetusministeriö):
Hallitusohjelman mukaan Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Suomen tulevaisuus on riippuvainen osaamisesta, kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita. Koko väestön osaamistason nostaminen tukee Suomen kehittymistä sivistyskansana ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Nykyiset koulutuspoliittiset suunnitelmat on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosiksi 2003-2008.

Yleissivistävä koulutus ja oppivelvollisuuteen liittyvä perusopetus:
Oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvän perusopetuksen tavoitteena on opettaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä turvata kaikille yhdenvertainen koulutusperusta.
Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä edistää sivistystä ja tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Yleissivistävä koulutus tarkoittaa seuraavaa:
- kouluun valmentavaa esiopetusta
- oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvää perusopetusta
- peruskoulun jälkeistä yleissivistävää opetusta antavaa lukiokoulutusta
- kouluopetuksen ulkopuolista musiikin ja muiden taiteenalojen opetusta eli taiteen perusopetusta
- koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Sivistyksellä on yhteiskunnassamme ISO merkitys - ja Vesanto on tietenkin sivistyksen keskipisteenä. On hyvin tärkeää opettajien tiedostaa oma vaikuttajan roolinsa ja samalla on hyvin tärkeää koulutuksen järjestäjän (kunta) luoda opettajille mielekkäät toimintaolosuhteet - varsinkin perusopetuksen toteutuksessa - jossa opettajat ennen kaikkea rakentavat, mutta myös ylläpitävät sivistystä. Ilman sivistystä sekä yksilöt, että yhteiskunta syöksyvät - kenties - vaikka terroristiseen tilaan.

Valtakunnallinen koulutuspolitiikka ja sen toteuttaminen tuo tullessaan myös meille, "Vesannon yhtenäiskoulun rakentajille", mekoiset haasteet - onnistumisen suhteen - sillä tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa yhteiskunnassa, joka luo myös jännitteitä ja kriisejä, joista seuraa lisääntyviä ongemia myös lapsille, TAVOITTEIDEN MUKAINEN, koulutuspolitiikan toteuttaminen EI ole yksinkertaista, ei sitten millään tavalla.

Nähtäväksi jää kuinka onnistutaan. Lähtöasenteenamme on se, että LAPSI/NUORI on TÄRKEIN.

"Lasta ei kasvateta siksi,
että hän olisi
mahdollisimman mukava ja
vaivaton meille, vaan siksi,
että hän terveenä ja
väkevänä voisi täyttää
tulevan paikkansa ja
löytää itsensä"
- Maria Jotuni -

"Yhtenäinen peruskoulu lähtee
jokaisen opettajan omasta ajattelusta,
siis suhtautumisesta ja asenteesta.
Se on pitkä prosessi."

"Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet
yhtä nopeasti kuin huomaamme toistemme
virheet, olisimme pian kaikki menestyjiä."


VKO 42
Vallitsevassa syyssäässä on tapahtunut huomattavaa viilenemistä ja lisäksi on syyslomaviikko. Meikämannen kynä pääsi jäämään yöksi ulkosalle ja sen seurauksena kynän kirjoitusmuste oli jähmettynyt, ja meikämanne ei saanut kynäänsä kirjoittamaan koko viikolla - sellaista tapahtuu - kun kaiken jättää yhden KYNÄN varaan.

Katsotaan viikolla 43 kuinka kynä kirjoittaa - luultavasti - koulutus-/koulupolitiikkaan liittyvästä aiheesta, jos muste ehtii notkistua?

Tässä pari pientä ajatusta elävästä elämästä:

"Elämä on suora lähetys, joka ei tunne uusintoja."

"Se, mitä ei ole kokeiltu, ei toimi?"


VKO 41
Yhteisen sosiaali-/perusturvajohtajan "aikaansaaminen" sisäsavolaiseen kuntamaailmaan näyttää olevan joidenkin kuntapäättäjien mielestä absurdipäätös toteutettavaksi - valitettavasti. Meikämannen mielestä se on asiana HYVÄ ja toimintamallina vielä parempi, mutta kun ei niin EI. Kokonaisuuden hahmottamisen puute on päättäjillä "valloillaan".

Päätöksentekoajatuskulku kuntien välisen yhteistyön osalta, joissakin sisäsavolaisissa kunnissa, näyttää yleensä menevän näin, kuten nyt tässä yhteisessä sosiaalijohtajajutussakin tulee käymään - on niin HYVÄ idea, että melkein HARMITTAA, kun emme ITSE sitä älynneet - ja kun ei ITSE älytty, niin mukaan ei lähdetä, ei sitten vaikka kuinka ...

Istuin tällä viikolla pari päivää seminaarissa, jossa mm. valtiosihteeri Antti Mykkänen sisäministeriöstä, toimitusjohtaja Risto Parjanne, erityisasiantuntija Johan Hahkala ja kehittämispäällikkö Kauko Aronen Suomen Kuntaliitosta, sekä kansanedustaja Paula Ristikko ja filosofi Pekka Himanen pitivät kaikki ERITTÄIN hyvät puheenvuorot kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja yhteistyöstä tällä saralla.

Heidän kuulemisensa jälkeen ei meikämannelle jäänyt millään tavalla epäselväksi se, etteikö meidän Sisä-Savon kuntien päättäjien pitäisi PYSTYÄ TEKEMÄÄN YHTEINEN PÄÄTÖS YHTEISEN SOSIAALI-/PERUSTURVAJOHTAJAN valitsemisesta Sisä-Savoon, juuri nyt, kun tästä asian voimme vielä ITSE päättää.

Meikämannen mielestä täällä Sisä-Savon päättäjien keskuudessa tarvittaisiin MENTORIA. Mentorointi liitetään yleensä sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen. Näkisin, että täällä Sisä-Savossa olisi sijaa myös toisellaiseen mentorointiin, jossa ei välttämättä ole kyseessä sukupolvien välillä tapahtuva mentorointi.

Mentoria on kuvattu välittäväksi hahmoksi, joka kutsuu AKTORIA työn maailmaan ja hyvään ammatillisuuteen, toimien samalla ITSE esikuvana.

Silloin, kun aktori on PERUSPESSIMISTI ja muutoshaluton, maailmankutsumusta odottava (heitähän täällä Sisä-Savossa ei ole???!!), tämä kuvaus ei näihin tilanteisiin päde - tuolloin aktorin rooli säilyy ennallaan ja toivottua muutosta ei tapahdu.

Työn maailmaankutsumisen sijasta mentor voi kutsua KOKENUTTA työntekijää, aktoria - kuten täällä Sisä-Savossa pitäisi tehdä - UUSIIN tehtäviin, uusilla näkemyksillä, UUTEEN ORGANISAATIOKULTTUURIIN ja PIDEMMÄN AIKAVÄLIN URASUUNNITTELUUN - saataisipa tänne Sisä-Savoon kuntasektorin päättäjille (ennen kaikkea virkamiespuolelle) mentoriksi, em. seminaarissa kuuntelemani, filosofi Himasen ajatusmaailmalla varustettu henkilö - olisipa HIENOA.

Tämä mentor on "vanha viisas mies". Homeroksen eepoksessa Mentor oli Odysseuksen miehistä viisain ja luotettavin. Jopa kuolemattoman, mutta naispuolisen jumalatar Pallas Athenen oli muututtava kuolevaisen, mutta miespuolisen Mentorin hahmoon saadakseen uskottavuutta.

Mytologiataustan vuoksi mentor-sanasta tulee yhä helposti mieleen "vanha viisas mies", vaikkei sukupuolen mukaisella erottelulla enää ole merkitystä. Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että kun mentor ja aktori ovat samaa sukupuolta, mentorsuhde tuottaa usein parhaan tuloksen.

Siis parhaan tuloksen, mitä se sitten on? Sisäsavolaiset päättäjät taitavat nähdä sosiaalijohtajakysymyksessä parhaan tuloksen olevan sen, että laitetaan kaikissa sisäsavolaisissa kunnissa OMAN SOSIAALIJOHTAJAN PAIKKA AUKI, ja vieläpä kenties samana päivänä ilmestyvään samaan "avviisiin".

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän loppuvuoden aikana jonkun viikonvaihteen sanomalehdessä, samalla sivulla, on kolmesta - viiteen sisäsavolaista kuntaa vailla OMAA sosiaalijohtajaa. Kaikki nämä kunnat kertovat ilmoituksissaan omasta toiminnastaan ja ERINOMAISUUDESTAAN. Todennäköisesti valittavilta sosiaalijohtajilta tullaan edellyttämään hyviä yhteistyö-, neuvottelu- ja päätöksentekotaitoja, juuri niitä taitoja, joiden puuttuessa osa näistä henkilöistä, jotka näissä ilmoituksissa todennäköisesti lupautuvat antamaan lisätietoja sosiaalijohtajan tehtävästä, eivät ole ITSE pystyneet tekemään yhteistä päätöstä yhteisestä sosiaalijohtajasta, vaikka juuri se olisi tuottanut PARHAAN TULOKSEN tulevaa Sisä-Savon kuntarakennetta ajatellen - jonkinasteista yhteistyö- ja neuvottelutaitoa sekin??

Miltähän tämä kyseinen ilmoitussivu näyttää valtakuntatasolla kuntarakenneuudistusta ajavista virkamiehistä - he varmaan ajattelevat kuntarakenneuudistuksessa vaadittavan yhteistyön menneen hyvin perille ja vielä VAPAAEHTOISESTI täällä Sisä-Savossa!!????

Surullinen totuus on se, että eniten tällaisesta päättämättömyydestä kärsivät ne, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa niiden syihin.

On nimittäin olemassa tämä seikka, joka lienee selvä kaikille: ne jotka johtavat päääättttämättömyydellään Sisä-Savon kuntien yhteistyökuvioiden syntymättömyyttä, jossa muutos on välttämätöntä, eivät mitä todennäköisemmin joudu ITSE kärsimään tämän muutosprosessin todellisista vaikutuksista - sillä he ovat mahdollisesti niitä päättäjiä, jotka karistelevt tilaisuuden tullen (ehkä pakonsanelemana) "kenkähiekkansa" näistä maisemista.

"Pahinta nykyisyydessä on tulevaisuus."
-Gustave Flaubert-

"Nämä asiat kuuluvat tulevaisuuteen; meidän on huolehdittava siitä, mikä on tässä ja nyt."
-Sofokles-




VKO 40
Kilpailukyky - mitäköhän se sitten on - onkohan se syötävää? Uusi suomen kielen sanakirjan mukaan kilpailu = järjestetty tilaisuus, jossa osanottajat pyrkivät saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen tarkoin määrätyssä toiminnassa ja kyky -sana taas tarkoittaa samasen "opuksen" mukaan seuraavaa; kyvykkyys selviytyä jostakin, suorittaa jotakin, pystyvyys, taito, edellytykset, valmius.

Kilpailukykyinen on em. kirjan mukaan = jolla on edellytykset menestyä kilpailussa, kilpailukykyinen tuote. Vastaavat englanninkieliset sanat ovat; kiplailu = competition, kyky = ability ja kilpailukykyinen = competitive.

Siis kilpailukykyinen ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessään tarkoita mitään syötävää, näin voinen päätellä, sillä englanninkieliset sanat - competitive, ability tai competition - eivät tee kilpailukyvystä syötävää, enempää kuin niiden suomalaiset versiotkaan.

Lähestytäänpä asiaa vähän toisesta näkökulmasta: World Economic Forumin Global Competitiveness -kiplailukykyvertailun mukaan, joka on julkaistu syyskuussa 2005, Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Suomen vahvuuksia vertailun mukaan ovat mm. yritysten innovatiivisuus, kansantalouden erinomainen tila ja alhainen korruptio. Heikkouksia puolestaan ovat korkea verotus ja työmarkkinoita rajoittavat tiukat säännöt. Vertailussa toisena on Yhdysvallat ja kolmantena Ruotsi. Huolimatta korkeasta sosiaaliturvastaan Pohjoismaat kaikkiaan ovat kilpailukyvyn huippuluokkaa.

Kilpailukyky on SE, joka ratkaisee maan menestyksen globalisaatiossa. Globalisaatio on muokannut voimakkaasti myös yritysten taloudellista toimintaympäristöä. Globalisaatio muovaa niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimintaa. Yksityinen ja julkinen sektori eivät ole toisilleen vastakkaisia tai erillisiä talouselämän sarakkeita, vaan ne toimivat toisiinsa kietoutuneina osin samoilla alueilla, osin toisiaan täydentäen. Veronmaksajan näkökulmasta tämä merkitsee ainakin palvelutarjonnassa olevien vaihtoehtojen olemassa oloa, minkä tyypillisesti uskotaan johtavan asiakaslähtöisyyden ja palvelujen kehittymiseen. Kuten viime aikoina on ollut nähtävissä; yksityisen ja julkisen sektorin toiminnat ja toimintatavat lähestyvät selkeästi toisiaan.

Työ ja tapa tehdä töitä muuttuvat. Työn muutos kuntasektorilla tuo tilaa sekä tarvetta ns. sisäiselle yrittäjyydelle. Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjämäistä toimintaa olemassa olevassa organisaatiossa. Yrittäjämäiseen toimintaan tyypillisesti liitetään innovatiivisuus, kyseenalaistaminen, proaktiivisuus ja riskin ottaminen. Yksinkertaistaen sisäinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että toisen (esimerkiksi kunnan) palveluksessa oleva työntekijä suhtautuu työhönsä niin sitoutuneesti, innostuneesti ja oma-aloitteisesti kuin toimiessaan omassa yrityksessään. Työyhteisössä sisäinen yrittäjyys näyttäytyy mm. työntekijöiden omatoimisuutena ja itseohjautuvuutena, hyvänä sitoutumisena, sopeutumiskykynä, jatkuvana oppimisena ja kehittymisenä, hyvän työn ja elämän hallintana, sekä mielekkäänä työnä. Sisäisesti yritteliäs työntekijä on ammattitaitoinen osaaja ja hän ymmärtää oman työpanoksensa merkityksen osana kokonaisuutta. Lopputuloksena parhaimmillaan on tavoitteellinen ja tuloksellinen toiminta ja palvelu, joka myös on markkinoilla kilpailukykyinen.

Suomen valinta maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi - kolmannen kerran peräkkäin - kielii myös suomalaisten sisäisesti yrittelijäästä toiminnasta, mutta MISSÄ MÄTTÄÄ, kun kuntataloudet ovat niin pahasti vaikeuksissa, että ollaan muokkaamassa uudelleen koko kuntasektoria nimenomaan sillä perusteella, kun kunnallinen palvelutuotanto on tehotonta ja kilpailukyvytöntä - syy ei ainakaan meikämannen mielestä näyttäisi olevan YKSIN kuntatalouksissa itsessään - osoittava sormi näyttää valtion suuntaan. Nimenomaan valtion hoitamaan - tai pikemminkin hoitamatta jättämään - rahapolitiikkaan kuntiin päin.

Motiivi -lehdessä 1/2005 Palvelurakenneuudistus - mantra vai pelastusköysi?, kuntaministeri Hannes Mannisen tekstissä lukee mm. näin. "Yli puolet kunnista joutuvat lähivuosina kattamaan toimintakulunsa velkarahalla, mikäli ne eivät pysty tuottamaan palveluja nykyistä taloudellisemmin ja tehokkaammin" ... että se siitä World Economic Forumin Global Competitiveness -kilpailukykyvertailusta tässä yhteydessä. Vaikka Suomi on "rankattu" ykköseksi kilpailukykyisyydestään, voisi ajatella - tämähän ei TIETENKÄÄN koske kuntasektoria - eiiihän koske - mutta, mitäköhän se sitten tarkoittaa (tässä yhteydessä) SE kansantalouden erinomainen tila, joka oli yhtenä kriteerinä valittaessa maailman kilpailukykyisintä maata??!! Hyvä Suomi ja suomalaiset!

Syötävää sitä tarvitaan täällä maaseutukunnissakin - kun siitä pelkästä kilpailukykyluokituksesta ei näyttäisi olevan syötäväksi, tosin sen kilpailukyvyn avulla voimme saada syötävää, jos rahanjako sen suo.

Kuntasektoriuudistuksen yhteydessä "suapi" ajatella myös näin - ainakin täällä maaseutukuntien suunnalla:

"Monet ihmiset uskovat, että ainoastaan "tekemällä" menestyy, vaikka silloin he näyttäisivät menettävän uskonsa omiin kykyihinsä saavuttaa sen mitä he haluavat."

"Mitä kauemmas menneisyyteen palaamme, sitä enemmän meillä on lupa tuntea kielteisiä tunteita."

VKO 39
Kunnallisvero, jota kunnanhallitus esittää (äänin 6-1) valtuustolle nostettavaksi 0,5 prosenttiyksiköllä, nostaisi kunnallisveromme 20,00:een prosenttiyksikköön vuoden 2006 alusta alkaen - siis valtuusto päättää joko KYLLÄ tai EI tai sitten jotain muuta.

Meikämannen käytettävissä olevan tiedon mukaan (SS 27.9.) Vesanto olisi tuolloin ensimmäinen pohjoissavolainen kunta, jonka kunnallisveron määrän ensimmäinen numero olisi kakkonen (2). Maakunnallinen "avviisi" kirjoitti ti 27.9. Vesannon lähestyvän tuloveroprosentissaan haamurajaa - mikäköhän lie tuo ko. haamuraja - jota lähestytään?

Hiukan yleistä historiatietoa verosta ja sen perinnästä:
Veroja on peritty niin kauan kuin maailmassa on ollut valtioita. Luontaistalouden aikaan veroja ei voitu maksaa rahalla, vaan maksu tapahtui tavarana. Verotuksen perustehtävä oli tuolloin sama kuin nykyäänkin on - siis varojen kerääminen julkisen vallan menoja varten.

Suomessa on ensimmäinen laki valtiollisesta tuloverosta säädetty vuonna 1865. Veroa perittiin tuolloin tulon määrän mukaan. Vauraimmat maksoivat tuloistaan valtiolle 1,2 prosenttia veroa.

Siihen aikaan ihmiset maksoivat veroja myös kunnalle - kuten nykyäänkin. Vuosisadan alkupuolelle asti kunnat perivät kuntaveronsa harkinnan mukaan niiltä, jotka vaikuttivat ja näyttivät varakkailta.

Kaupungeissa siirryttiin 1873 uuteen järjestelmään, jolloin kunnallisveroja alettiin periä tulojen perusteella. Maaseutukunnat seurasivat kaupunkien tekemää uudistusta myöhemmin.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917 lisääntyivät myös valtion menot. Suomi sai vuonna 1920 ensimmäisen pysyvän lain tulo- ja omaisuusverosta. Kuluneen reilun 80 -vuoden aikana verotusta on maassamme muutettu moneen kertaan taloudellisten tilanteiden muuttuessa.

Kunnallisvero on nykyään valitettavan tulosidonnainen, mikä johtuu kunnallisesta ansiotulovähennyksestä ja sen kohdentamisesta. Sen seurauksena valtaosa kuntalaisista maksaa kunnallisveroa vähemmän kuin mitä kunnallinen veroprosentti on. Kunnallisvero rasittaakin yhä enemmän keskituloisia veronmaksajia - suurituloisista puhumattakaan. Vesannolla todelliseksi maksettavaksi kunnallisveroksi tuleva tuloveroprosentti lienee jossakin 13%:n paikkeilla, vaikka kunnallisveroprosentti on 19,5 tällä hetkellä.

Laskennallinen kunnallisvero saadaan maksettavasta kunnallisverosta kunnan tuloveroprosentin ja kaikkien kuntien maksettavilla kunnallisveroilla painotetun tuloveroprosentin avulla. Vastaavasti lasketaan laskennallinen kirkollisvero.

Tässä pari esimerkkiä:
Leikitäänpä, että on olemassa kunnat A ja O. Laskettavaa kunnallisveroa vastaava verotettava tulo saadaan jakamalla kunkin kunnan maksettava kunnallisvero kunnan tuloveroprosentilla

--------------tuolvero----maksettava-----verotettava
--------------prosentti---kunnallisvero----tulo
Kunta A--------17%-------2 000--------11 765
Kunta O--------18%-----10 000--------55 556

Yhteensä------------------12 000--------67 321

Painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti saadaan jakamalla koko maan maksettavien kunnallisverojen yhteismäärä niitä vastaavilla verotettavilla tuloilla. Esimerkissä on käytetty koko maan lukuna edellä esitettyä kahden kunnan lukua, siis A + O = koko maan luku.

12 000 / 67 321 = 17,825%

Kunkin kunnan laskennallinen kunnallisvero saadaan jakamalla painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti kunnan omalla tuloveroprosentilla ja kertomalla näin saadulla suhdeluvulla kunnan maksettava kunnallisvero.

Kunta A 17,825% / 17% x 2 000 = 2 097

Kunta O 17,825% / 18 x 10 000 = 9 903

Yhteensä---------------------------12 000

Pelkkää matematiikkaa - eikö totta. Tarkkoja Vesannon kunnan lukuja ei meikämanne pysty esittämää kun ei ole - juuri nyt kun kirjoitan tätä tekstiä - käytettävissä kuntakohtaisia tarkkoja lukuja.

TÄMÄ ON MYÖS HYVÄ TIETÄÄ: Kuntien välillä toimii verontasausjärjestelmä, joka varmistaa jokaiselle kunnalle tuloja vähintään 90% kaikkien kuntien verojen keskiarvosta. Köyhien kuntien tuki rahoitetaan leikkaamalla rikkailta kunnilta.

Kuitenkin rikkailta kunnilta valtio leikataa tuloja enemmän kun antaa köyhille kunnille. Vuonna 2003 erotus oli n. 105 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 Vanhasen-Kalliomäen hallitus kasvatti eron n. 141 miljoonaan euroon.

Mitä me tästä opimme?
Frank Sinatra lauloi aikoinaan, että
"There isn't much that I have learned
Through all my foolish years
Except that life keeps runnin' in cycles
First there's laughter, then those tears."

Sanojen sisällön voisi kääntää lyhyesti vaikkapa vanhalla sananlaskulla "itku pitkästä ilosta". Kenties meistä jotkut oppivat rahanjaon toteutuksen vaikeuden ennenpitkää - liekö sillä oppimisella edes suurta merkitystä käytäntöön, kun se rahanjako näyttää AINA olevan yhtä vaikeaa - kuten FORTUMIN optioasiatkin sen jo ovat todistaneet - kun joiltakin tahoilta ollaa esittämässä optioiden jälkikäteistä poisperintää - huh, huh mihinkä sitä voi nykyään luottaa.

Näin se valtion (tai valtioenemmistöisen yhtiön) rahanjakopolitiikka vain toimii, vaihtoehdolilla KYLLÄ tai EI. Sitten uhitellaan ja syytellään - kun rahanjako ei ole toiminut oikein, vaikka varsinaisena päätöksentekijänä on ollut valtio ITSE tai ainakin sen ylimmät päätäntävallan käyttäjät - tavallisten veronmaksajien edustajat.

Kuntatalousmaailmassa valtio saattaan JOPA jossain vaiheessa jakaa HARKINNANVARAISTA AVUSTUSTA köyhille kunnille - raha - joka tosiasiassa on KUNTIEN OMAA rahaa, jota valtio EI VAIN ole MAKSANUT ajallaan VAIKKA OLISI PITÄNYT maksaa. On käytetty jälleen painotetusti tätä vaihtoehtoa EI - ei ainakaan täysimääräisenä.

Entäs sitten, jos sattuu tulemaan tämä ALUEKUNTAJÄRJESTELMÄ - jossa verotusoikeus on aluekunnalla - ja jonka pitäisi jakaa rahat alueensa PIENKUNNILLE. Kysynpähän vaan kuinka systeemi tulee toimimaan vaihtoehdoilla KYLLÄ tai EI.

Tässä pieni ajatus:

Pienen matkustajakoneen
reittilennolla lentoemäntä
tiedusteli matkustajilta,
haluaisivatko nämä päivällistä.

Mitä vaihtoehtoja on
valittavissa?" matkustajat kysyivät.

"KYLLÄ tai EI,
lentoemäntä vastasi.

VKO 38
Se on sitten näytönpaikka - meinaa - tämä yhteisen sosiaalijohtajan "aikaansaaminen" tänne Sisä-Savoon. Hyviä näkemyksiä ja kannanottoja varmaan löytyy - joka taholta - juuri sen puolesta miksi kuntien on HYVÄ lähteä mukaan tähän yhteishakkeeseen. Olen ymmärtänyt lähes jokaisen sisäsavolaisen kunnan hoitavan sosiaali-/perusturvajohtajuuttaan tällä hetkellä tilapäisjärjestelyin (SS 20.9.). Uskoisin ja toivoisin nimenomaan luottamushenkilötahoilla olevan halukkuutta yhteisen kuvion toteuttamiselle. Tosiasia lienee kuitenkin se, että näissä kuntayhteistyöasioissa me luottamushenkilöt olemme "pihvinä" kerrosten välissä - sillä virkamiehet toimivat starttaajina ...

"Kun tahtoa on, myös keinot löytyvät". Kunta ei tietenkään ole mikään soutuvene, jota voi soutaa ja huovata mielialan tai poliittisen pelin mukaan. Kyse on pikemminkin isosta risteilyaluksesta, joka kääntyy hitaasti - toivottavasti kokonsa - eikä kääntäjien periaatteiden vuoksi. Käännöksen, vaikka hitaankin, olisi tapahduttava jalat maassa - ilman turhaa uhoa kaikki tietävyydestä ja kaikki taitavuudesta, riittävän nöyränä, mutta samalla aktiivisesti ja tavoitteellisesti asioita ajaen. Silloin ehkä pääsisimme siihen, että tulevaisuuden ratkaisuja varten kirjoitetuille "nuoteille" löytyisi nykyistä useammin soittovalmiit soittajat.

Perus- ja hyvinvointipalvelut ovat olleet Suomessa perinteisesti pääasiassa kuntien tuottamia ja verovaroin kustannettuja. Nykyiset ja tulossa olevat HAASTEET luovat muutospaineita kunnalliselle palvelutuotannolle myös tällä sektorilla. On selvää, että jatkossa tarvitaan uusia tapoja ja toimintamalleja järjestää kuntalaisten ja yritysten tarvitsemat palvelut. Yksi uusi tapa tuottaa palveluja yhteisesti yli kuntarajojen ilman erillistä organisaatiota on juuri sellainen yhteistyö joka yhteisessä sosiaalijohtajamallissa tulisi meikämannen näkemyksen mukaan olemaan - ISÄNTÄKUNTAMALLI.

Isäntakunta ottaa vastatakseen naapurikuntien palvelut. Yhteinen toimielin on yksi kuntalain tarjoamista mahdollisuuksista kuntien yhteistoiminnan organisoimiseksi. Viime vuosina on yleistynyt tämä niin sanottu isäntäkuntamalli, jossa kunta hoitaa tehtävän yhden tai useamman muun kunnan puolesta. Kun jokin kunta hoitaa sopimukseen perustuen yhden tai useamman kunnan puolesta jonkin palvelutehtävän, voivat muut sopimuskunnat valita osan jäsenistä tehtävästä vastaavan kunnan toimielimeen - järkevää eikö totta?

Meillä täällä Sisä-Savossa on esimerkkinä Sisä-Savon kuntien yhteinen maatalouden lomitustoimi, joka on melko lähellä tätä isäntäkuntamallia. Hyvä isäntäkuntamalliesimerkki löytyy mm. naapuristamme Keski-Suomesta - Viitasaari/Pihtipudas akselilta, joilla on yhteinen;
- perusturvalautakunta
- sivistyslautakunta
- tekninen lautakunta ja
- ympäristölautakunta

Vuoden 2005 alussa on aloittanut myös toimintansa Siikalatvan terveyspalvelualue, jossa Haapavesi järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut neljälle naapurikunnalle. Yhteistyökuntia ovat Haapaveden kaupunki sekä Kestilän, Piippolan, Pulkkilan, Pyhännän ja Rantsilan kunnat.

Yhteistoiminnan tavoitteena on kustannustehokkuus, jota seurataan kuntakohtaiseen ja yksikkökohtaiseen kirjanpitoon pohjautuvalla seurannalla. Taloudellisena pohjana on yhteisesti sovittu kustannus- ja laatutaso. Tilaajakunnalle jää poliittinen harkintavalta siitä, mitä palveluja ne haluavat asukkailleen tuottaa.

Seudullinen yhteistyö ja sen järjestäminen saattavat edellyttää myös yksittäisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden tehtävien muuttumista, tehtävien ja organisaatioiden uudelleen järjestämistä ja jopa henkilöiden siirtymistä toisen kunnan palvelukseen. Tilanne voidaan nähdä mahdollisuutena, mutta myös epävarmuutta herättävänä ja pelottavana uhkana.

Onnistunut muutos edellyttää hyvin toteutettua muutosjohtamista ja ennakoivaa henkilöstöpolitiikkaa. Henkilöstön sitoutuminen muutokseen on onnistuneen muutoksen peruspilari. Paras keino vähentää muutosvastarintaa ja edesauttaa muutosta on tiedottaminen. On tunnistettava ja tunnustettava millaisia hyötyjä saavutetaan ja mitä menetetään. Tiedonkulku ja viestintä ovat onnistuneen muutostilanteen keskeisimpiä tekijöitä.

Kaikki me tiedämme, että täällä Sisä-Savossa, jos missä, on kuntayhteistyön eteen ponnisteltava yhdessä - ALOITETAAN TÄSTÄ - se hedelmällinen ja todellinen yhteistyö Sisä-Savon kuntien välillä ja jätetään "rusinoiden nyppiminen pullasta"
br/>
br/>br/>br/>br/>
Tässä pari ajatusta:

"Ystävät pitää hank
ia enne kuin niitä tarvitsee."

"Liiallinen keskittyminen sisäiseen tyytyväisyyteen voi estää menestymästä ulkoisesti."

VKO 37
Kouluverkkoasia on ollut meillä täällä vesantolaisessa kunnallispoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa melko tavalla "kestotuote" - viimevuosina - lähes samalla tavalla kuin tuo koiraverokysymyskin on ollut.

Valtuuston syyskausi aloitettiin (12.9.) äänestämällä kouluverkon laajuudesta. Äänestettävänä oli Vesamäen ja Niiniveden koulujen kohtalot.

Edellisellä valtuustokaudella oli tehty päätös ko. koulujen lakkauttamisesta syksystä 2006 alkaen. Alkukesästä 2005 tehtiin valtuustoaloite, jolla haettiin Vesamäen koulun toiminnalle vuosi jatkoaikaa.

Valtuustoäänet menivät kuusitoista(16) vastaan ja viisi(5) puolesta. Kuusitoista äänestäjää oli aikaisemman päätöksen kannalla (myös meikämannen ääni) - siis Vesamäen ja Niiniveden koulut lakkautetaan syksystä 2006 alkaen - viisi vastusti lakkauttamista.

Isoja ja vaikeita asioita, katsoipa niitä miltä suunnalta tahansa. Tätä kouluverkkoasiaa on tämän syksyn aikana käsitelty sivistyslautakunnassa ja kunnanhallituksessa, molemmissa "päätöksentekofoorumeissa" päätös on ollut sama kuin valtuustopäätökseksikin tuli (kunnanhallituksessa jätettiin yksi eriävä mielipide), mutta ainoastaan valtuustossa äänestettiin - joka olikin odotettavissa. Demokratia on meikämannen mielestä - jälleen kerran - puhunut päätöksenteossa.

Seuraavassa hiukan Suomalaisen koululaitoksen historiaa:
Kansakoululaitos on perustettu Suomessa 1860-luvulla. Helmikuun manifestin aattovuonna 1898 annettu piirijakoasetus levitti kouluja SYRJÄKYLIINKIN. Suomen koululaitos kehittyi siten, että vuosisadan vaihteessa jo 1/3 lapsista sai kouluopetusta ja määrä nousi 1910-luvulle siirryttäessä yli puoleen. Myös muualla kuin koulussa annettiin opetusta ja Suomessa lukutaito olikin kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkealla tasolla.

Väestön sivistyksen kannalta merkittävin uudistus on laki yleisestä oppivelvollisuudesta vuodelta 1921. Kaikki lapset olivat oppivelvollisia ikävuosina 7-13 vuotta. Tämän lisäksi aloitettiin jatko-opetuksen suunnittelu ja myöhemmin toteutus. Lukutaidottomuus laski nopeasti alle 1%:n.

Nykyään Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu yhdeksänvuotisesta yleissivistävästä peruskoulusta, jota ennen lapsilla on oikeus osallistua vuoden kestävään esiopetukseen, toisen asteen koulutuksesta, johon kuuluvat ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus sekä ylimmästä, korkea-asteen koulutuksesta, jota annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutustasoilla.

Kunnan peruspalveluihin kuuluu KOULU. Voidaankin kysyä onko yhteiskuntapolitiikka muuttunut lyhytnäköiseksi ja näköalattomaksi, kun kouluja lakkautetaan. Kysymyksen ymmärtää siitä näkökulmasta, jos päätöksiä KOULUJEN LAKKAUTTAMISISTA tehdään vain ja ainoastaan KUNTATALOUDEN TASAPAINOTTAMISEN näkökulömasta, eikä oppilaiden VÄHENEMISEN TAKIA.

Kun Vesannolla tehdään kyläkoulujen lakkauttamispäätöksiä, niin kyseessä on sekä oppilaiden vähenemisestä, että kuntatalouden tasapainottamisesta johtuva päätös - päätös - joka on raskas kaikille, myös meille päätöksentekijöille.

Kaikkien kunnan tuottamien palveluiden kohdalla joudutaan miettimään mihin on varaa ja kuinka palvelu tuotetaan/toteutetaan ja mitkä palvelut ylipäätään ovat tarpeellisia kunnan tuottamina. Kyläkoulujen lakkauttamisessa ei ole kyse siitä, etteikö oppilaat saisi opetusta myös jatkossa, vaan kyse on siitä millä tavalla palvelu tuotetaan/toteutetaan - vanha sanonta ajat muuttuvat Eskoseni sopinee myös tähän yhteyteen

Koulutus on Suomessa PERUSOIKEUS. Jokainen Suomessa asuva on oikeutettu saamaan maksutonta perusopetusta. Perusasteen jälkeen koulutus on pääasiassa maksutonta ja se oikeuttaa valtion opintotukeen.

Meikämanne näkee nykyisessä koulutuspolitiikassa yleisesti olevan määrällisiä ja laadullisia puutteita alueellisesti. Koulutuksen eriarvoisuutta Suomessa lisää maamme poikkeuksellinen asutusrakenne. Epätasa-arvo vallitsee pohjoisen ja etelän välillä. Pohjoisen pienissä kunnissa on vähemmän valinnanmahdollisuuksia kuin etelän suurissa asutuskeskuksissa. Voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on pienten koulujen lakkauttamisen merkitys haja-asutusalueille ja yleensä maaseudun kehittymiselle - kun lakkauttaminen on vielä PAKON SANELEMA VAIHTOEHTO, kuten Vesannolla on ollut.

Koulutus näyttää olevan myös maakuntatasolla keskushakuista, harvaan asutuilla alueilla on ongelmia. Koulutuksen tulee vastata kysyntää, jolloin teollisuuden ja kaupan sijoittumisen ehdot täyttyvät isoissa taajamissa paremmin, kuin haja-asutusalueilla. Taajaman väestömäärä näyttää vaikuttavan koulutuksen volyymiin, laatuun ja monipuolisuuteen - meikämanne voi perustellusti esittää näkemyksensä, jonka olen saanut varsinaisen leipätyöni kautta - näköalapaikalta koulumaailmaan.
Niin se Vesannon lukio - saas nähdä "pitkässäjuoksussa" kuinka käy?

Tässä pari ajatusta mietittäväksemme.

"Useimmat ihmiset kuluttavat itsensä loppuun yrittäessään tehdä kaiken mitä pitävät velvollisuutenaan - eivätkä ikinä pääse tekemään sitä mitä haluaisivat."
-Kathleen Winsor-

Äitini sanoi minulle: "Jos sinusta tulee sotilas, pääset varmaan kenraaliksi. Jos sinusta tulee munkki, niin pääset vielä paaviksi." Mutta minusta tulikin maalari ja minä päädyin Picassoksi.
-Pablo Picasso-

VKO 36
Koiravero - tämä kummajainen - joka näyttää tulevan vuodesta toiseen yhdeksi tärkeimmistä asioista kunnallisessa päätöksenteossa. Tosiasiassa koiraverolla ei kunnan taloudellista tilannetta ratkaista - ei ei sinnepäinkään. Tämä koiraveroasia oli myös kotikuntani kunnanhallituksen (5.9.) asialistalla. Asiasta äänestettiin ja meikämanne nosti kättänsä koiraveron perimisen puolesta. Äänestystulos toi kuitenkin enemmistön koiraveron vastustajille - saas nähdä valtuustossa?

Maakunnallinen "avviisi" näytti kirjoittavan kuluvalla viikolla meidän kunnanhallituksen asioista, juttu, joissa oli uutisoitu vain koiraveroon liityvää. Paikallislehti uutisoi Ruusuke/RaskasMummola hankkeesta ja kouluverkkokysymyksestä - koiraveroon liittyvä päätös oli niin ikään ylittänyt uutiskynnyksen kunnanhallituksen käsiteltävinä olleista asioista - tämä tärkeä asia, jolla saattaa olla kauaskantoiset seuraamukset myös kuntatalouden osalta? - mm. Vesannon kunnan itsenäisenä säilymisessä - puhumattakaan äänestäjien tulevaisuuden käyttäytymisestä vaaliääniään antaessaan - ISO ASIA TÄMÄ KOIRAVERO NÄYTTÄÄ OLEVAN. Kiitos lehdille, että uutisoivat ko. asioista - päätösten ja asioiden julkituomien on aina HYVÄ ASIA.

Meikämannelle tuli koiraverosta niin ISO asia, että tutustuin lakiin ja tässäpä laista muutamia poimintoja:

1§. Koirasta on sen mukaan kuin tässä laissa säädetään suoritettava vuosittain koiraveroa sille kunnalle, jonka alueella koiraa edellisen kalenterivuoden (verovuoden) päättyessä on pysyvästi pidetty. Kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6§:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7§:ssä tarkoitettua verolippua.

2§. Velvollinen suorittamaan koiraveroa on koiranomistaja, jonka omistuksessa koira on ollut verovuoden päättyessä. Mitä koiranomistajasta on tässä laissa säädetty, koskee alaikäisen lapsen holhoojaa, jos koira on lapsen omistuksessa.

3§. Koiravero on enintään 50 euroa, sen mukaan kuin kunnanvaltuusto päättää.

4§. Koiraveroa ei suoriteta:
1) koirasta, joka verovuoden päättyessä on viittä kuukautta nuorempi;
2) koirasta, jonka omistaa valtio tai jonka elatuskustannukset suoritetaan valtion varoista;
3) koirasta, jota käytetään porojen paimentamiseen;
4) invalidin tai aistiviallisen apu- ja opaskoirasta;
5) maanpuolustus- tai väistönsuojelutehtäviin todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu luovuttamaan näihin tarkoituksiin;
6)vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu tarvittaessa luovuttamaan poliisiviranomaisen käyttöön;
7) koirasta, jonka omistaa vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa, jos he eivät ole Suomen kansalaisia; sekä
8) koirasta, jota eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa annetun asetuksen (334/71) mukaisesti käytetään asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin.

5§. Joka verovuonna on saanut koiran omistukseensa, on velvollinen viimeistään seuraavan vuoden helmikuun kuluessa ilmoittamaan koiransa sen kunnan kunnanhallitukselle, jonka alueella hän koiraa pysyvästi pitää. Jos tehtävä on johtosäännössä määritelty viranhaltijalle, ilmoitus on tehtävä tälle ...

6§. Koiranomistajan on tehtävä koirasta muutosilmoitus, jos verovuoden aikana:
1) koiran pysyväinen pitopaikka on muuttunut toiseen kuntaan,
2) koira on luovutettu uudelle omistajalle tai
3) koira on kuollut ...

7§. Koirasta, josta on suoritettava koiraveroa, tulee kunnanhallituksen tai johtosäännössä määrätyn viranhaltijan vuosittain kirjoituttaa koiraverolippu, johon on merkittävä:
1) koiranomistajan nimi ja osoite;
2) koiran tuntomerkit, ikä ja nimi; sekä
3) veron määrä, maksuaika ja maksupaikka ...
...

11§. Sillä, jolle koiravero on määrätty, on oikeus tehdä kunnanhallitukselle tai johtosäännössä määrätylle viranhaltijalle kirjallinen oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa määräämisvuoden alusta lukien. Koiravero on suoritettava siitä huolimatta, että koiraveron määräämiseen on haettu muutosta.

Edellä muutamia kohtia LAKI KOIRAVEROSTA. Laki sisältää kaikkiaan 19 pykälää. Laista löytyy apu moneen koiraveroon liittyvästä menettelytavasta.

On se vaan niin IHMEELLISEN IHANAA tämä maailma ja ajankulku täällä maailmassa - kuinka koiraverosta voi tulla niin tärkeä asia vuodesta toiseen, kun on tullut - asia, joka ylittää AINA maakunnallisen uutiskynnyksen helpommin kuin nämä toiset tämänhetkiset kysymykset täällä kotikunnassani, joita ovat mm.
- kunnallisveron nostamisaikeet (joka jäi päydälle) tai tämä
- Ruusuke/RaskasMummola -hanke ja
- kouluverkkopäätöksen uudelleen auki repiminen,
näissä kaikissa on kuitenkin kysymys vähintään kymmenistä tuhansista, ja joissakin, jopa useista sadoista tuhansista euroista ja asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia vesantolaisia ainakin rahallisesti - aivan toisella tavalla kuin koiraverokysymys. Uutiskynnysten ylittäminen tulee - ja on jo osin näyttänyt tulleenkin - kullekin asialle vuorollaan.

Näin se vaan näyttää menevän tämä asioiden priorisointi - tässä on tietenkin mukana myös sitä humoristihakuisuutta, joka useaasti sävyttää meidän savolaisten päätöksentekoa ja niiden uutisointia - hyvä näin.

Tässä pari ajatusta:

"Suurissa asioissa ihmiset esiintyvät sellaisina kuin heidän tulee esiintyä, pienissä sellaisina kuin ovat."
- Chamfort -


"Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme.
Erinomaisuus ei ole teko vaan tapa."
- Aristoteles -


VKO 35
Viikko on ollut mielenkiintoinen. On kuunneltu ja nähty OAJ:n näkemys lomautuksista.
OAJ:n järjestämä "neuvonpitotilaisuus" vesantolaisille opettajille - jossa sain olla mukana - herätti meikämannella monenlaisia ajatuksia kuunnellessani joidenkin opettajien kannanottoja ja ajatuksia heihin itseensä kohdistuvista lomautuksista, joissa on kyse - vain ja ainoastaan - säästämistarkoituksessa meidän kaikkien vesantolaisten yhteisestä edusta ja mm. opettajien oman kotikuntatyönantajan taloudellisen tilanteen helpottamisesta. Eivätpä ole säästötoimiin liittyvät lomautukset ja niiden toteuttamiset yksinkertaisia asioita näin kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen - eivätpä ole.

Vesannon keskikoulun 50-vuotisjuhla pidettiin perjantaina (2.9.). Juhla oli hyvä, onnistunut ja mieleenpainuva. Meikämannella oli ilo ja kunnia lausua tervehdyssanat juhlassa. Tässä tekstikopio:

"Arvoisat Juhlavieraat - hyvät entiset ja nykyiset rehtorit, opettajat, oppilaat ja opiskelijat, kouluhenkilökunta

on hienoa, että olette täällä juhlistamassa Vesannon keskikoulun perustamista ja sen mukanaan tuomaa Vesantolaista koulukulttuuria, joka tässä merkityksessään on saanut alkunsa syyskuun 1. päivänä 1995.

Pohtiessani tervetuliaissanojeni rakennetta mielessäni pyörivät kaksi avainsanaa:

Tieto
ja
Vesannon keskikoulu

Tieto, joka on jo kreikkalaisen filosofi Platonin ajoilta, 400-luvulla eKristusta, määritelty PERUSTELLUKSI TODEKSI, USKOMUKSEKSI.

Tämä tarkoittaa sitä, että voidakseen sanoa oikeutetusti TIETÄVÄNSÄ jotakin
- täytyy olla asiaa koskeva USKOMUS
- uskomuksen on oltava TOSI
- ja on oltava PERUSTELU uskomukselle.

Niillä ihmisillä, jotka noin 50 vuotta sitten ovat olleet tekemässä päätöksiä Vesannon keskikoulun perustamisesta
- heillä on pitänyt olla myös Platonin tarkoittama TIETO, USKOMUS ja PERUSTELU.

TIETO
- tieto siitä, että oppiminen on tärkeää, ei vain työuralle, vaan että tieto ja tiedonhankinta ovat osa elämänhallintaa

USKOMUS
- uskomus siitä, että tavoitteemme on tietoon perustuva ja realistinen, kauaskantoinen ja, että vesantolainen maalaiselämäkin tulee tarvitsemaan keskikoulua

PERUSTELU
- perustelu sille, että TIETOMME ja USKOMUKSEMME ovat oikeita ja ihmiset kaipaavat enenevässä määrin TIETOA; osa tutkimisen halusta ja luonnollisesta tiedon janosta, osa saadakseen vaihtelua ja ajankulua, osa saavuttaakseen yhteiskunnallisen aseman ja arvonantoa ja osa loistaakseen tietämyksellään vaikkapa väittelyssä.

Mitkä olivat 50-luvun koululaisten tiedonhankintakeinot verrattuna nykypäivän oppilaisiin ja opiskelijoihin täällä Vesannolla?

Voi kai sanoa, että tiedonlähteet olivat tuolloin pitkälti vanhemmat, opettajat ja perinteiset kansakoulut.
Tietotekniikka oli tuolloin HEIKOSTI TUNNETTUA maaseutukodeissa, josko tuota joka paikassa tunnettiin lainkaan - ja nyt, kuten tiedämme, tiedonhankinnan välineet ovat täysin muuttuneet ja samalla maantieteellisen sijainnin merkitys, tässä mielessä, on hävinnyt - tältä suunnalta ovat tulossa ja jo tulleetkin myös monet koulumaailman nykyhaasteista - kuten mm. virtuaalioppimisympäristö.

VESANNON KESKIKOULU, niin se entinen TIETOPAJARAKENNUS tuolla kirkonkylän eteläisellä laidalla Sonkarintien varrella, jonka ohitse kuljen päivittäin - se rakennus on mielessäni aina kun puhutaan Vesannon keskikoulusta. Kouluna olemisen jälkeen tuo rakennus on ollut monenlaisessa suunnitelmassa ja käytössä mukana - nyt sen rakennuksen seinässä lukee TYÖPAJA - TIEDON ja TIEDONHANKINNAN paja myös nykyisellään.

On HIENOA, että viisikymmentäluvulla Vesannolla on TIEDETTY tehdä PERUSTELTU päätös perustaa Vesannon keskikoulu - päätös, joka on perustunut USKOMUKSEEN, ja on myöhemmin tuonut mahdollisuuden Vesannon lukiolle.

Näistä opinahjoista ovat monet tässäkin tilaisuudessa mukana olevista juhlavieraista saaneet perusteltua uskomusta ja tietoa jokapäiväiseen elämään, kuten myös jatko-opiskeluille.

Tervetuloa juhlistamaan Vesannon keskikoulun perustamisen 50-vuotistaivalta - olette SYDÄMELLISESTI TERVETULLEITA."

2.9.2005 sivistyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Kovanen

VKO 34
Kun perjantaiaamuna (26.8.) avasin tämän maakunnallisen "avviisin" Savon Sanomat, oli siellä taas yksi ehdotus projektipäällikkö Jukka Petomäen näkemyksenä kuntauudistuksesta. Tuon ehdotuksen mukaan jäljelle jäisi 20 kuntaa joilla olisi tämä ns. veronkato-oikeus. Nämä kunnat jakaisivat verorahat muille alueen pienkunnille - niille kunnille joilla ei olisi veronkato-oikeutta. Mitäköhän tuo sitten tulisi tarkoittamaan käytännössä - tuo rahanjako.

Ajatellaanpa rahanjakoa jo nykyisten jakajien osalta - vaikkapa siitä näkökulmasta, että valtio on rahanjakajana - kuinka rahanjako toimii syrjäseuduille päin. Esimerkkinä voi rahanjaon osalta tarkastella sosiaali- jaterveyspalvelujen rahoitusta ja sen riittävyyttä. Meikämanne ei oikein jaksa uskoa NYT EHDOTETUN järjestemmän toimivuuteen. Näin Vesannon näkökulmasta katsoen rahanjaon väliin tulee yksi "byrokraatti" lisää tuo ALUEKUNTA.

Aluekuntamallin toimivuuden osalta julkishallinnossa tarvitaan ainakin entisten asioiden poisoppimista ja uusien asioiden uudelleen oppimista, jolloin yrityselämästä haettavat oppimismallit voisivat olla julkishallinnossa opittuja oppeja paremmat.

Uuden oppimisen suhteen elämä ei lähde siitä, että ihmisiä pakotetaan, vaan oppimisen on oltava oma-aloitteista ... menestyminen elämässä on vapaaehtoista!!?. On olemassa paljon keinoja millä menestymistä sekä oppimisen perillemenoa voidaan auttaa. Oppimisen perusasioita on se, että pystyy muuttamaan käyttäytymistään tai haluaa oppia uutta tuntematta siihen pakotetta muualta kuin itsestään päin. Tehdyistä virheistä yleensä opitaan hyvin tai ainakin pitäisi oppia.

Kuntaministeri Manninen ja valtiosihteeri Mykkänen ovat molemmat kokeneita "oppijoita" ja toimijoita kuntasektorilla. Ihmettelen vain kuinka he aikaisempien oppimistensa perusteella viitsivät edes ajatella 20 aluekuntajärjestelmän toimivuutta nimenomaan rahanjaon näkökulmasta - sillä rahanjaon onnistuminen on koko aluekuntamallin perusjalka. Herää kysymys minnekä herrojen oppi on kadonnut vai eikö se ole mennyt perille.

Entäs jos laitetaan ensiksi sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi valtakunnallisesti - nimeenomaan käytettävissä olevien raharesurssien osata ja vasta sitten aloitetaan tämä aluekuntien rakentaminen - jos jää rahaa.

On jotenkin "iirrooonista" yrittää haukata tätä kuntauudistusasiaa kerralla, joka koskettaa jokaista maassamme asuvaa ihmistä ja yrittää selvittää samanaikaisesti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta - nimenomaan rahan riittävyyden näkökulmasta, joka myös kosketttelee jokaista maamme asuksta, mutta hiukan eri tavalla kuin kuntajakokysymys. Kuitenkaan sitää rahaa ei ole jaossa yhtään enempää, pikemminkin päinvastoin. Sitten kun saadaan sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi, niin niiden toimintapohjalta voidaan rakentaa myös toimiva kuntajärjestelmä.

Voidaan tietenkin kysyä miksi ei rakennettaisi ensiksi toimivaa kuntajärjestelmää ja niiden pohjalta sitten toimiava sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmä. Mielestäni olemassaoleva kuntajärjestelmä toimii JO, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusjärjestelmä syö toimivalta kuntajärjestelmältä rahoitus- ja toimintapohjan.

Laitetaampa siis asiat tärkeysjärjestykseen (priorisoidaan) ja käytetään jaossaolevat rahat sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden "rakentamiseen", niin aivan varmasti nykyinen kuntajärjestelmäkin tulee toimimaan. EI ETSITÄ SYYPÄITÄ VAAN ETSITÄÄ PÄÄ SYITÄ.

"Aina kun elämisen laatu laskee, tulee pysähtyä
miettimään, minkä osaaminen loppui kesken.
- kauko kivilehto -


VKO 33
Kunnallispoliittinen syksy tuo tullessaan muutamia kohtuullisen haastavia asioita, joista mainitakseni terveyskuntyhtymään liittyvät "kädenväännöt", kouluverkkopäätöksen uudelleen auki repiminen ja kuntatalouteen liittyvinä säästötoimina henkilöstön lomauttaminen.

Nyt kun joudumme lunastamaan valtuustossa tekemämme päätöksen kunnan henkilöstön lomauttamisesta ja organisoimaan lomautuksen toteuttamisen - kysytään niitä koulussa opittuja ja opetettavia ryhmtyötapoja ja -taitoja.

Niin se lomautuksen toteuttaminen, siitä ei näyttäisi tulevan helposti ja yksinkertaisesti toteutettava "jobi". Kuka tahansa ryhmätyöskentelyä harrastanut tai sitä harrastamatonkin löytää esimerkkejä, ja jopa omakohtaisia kokemuksia asioista, joita on pitänyt viedä yhdessä eteenpäin pakon sanelemassa tilanteessa - pakkopullaa mikä pakkopullaa - on hyvin yleinen lähtöasenne ja silloin lopputulos saattaa hiukan "ontua" tavoitteesta. Mutta jospa se tästä, kun tarkistelemme asenteitamme.

Tämän päivän johtamismenetelmissä ryhmätyöskentely on välttämätöntä. Tässä lomautusten toeteuttamisessa ryhmien tulee meikämannen mielestä muodostua hallintokunnittain ja kullakin hallintokunnan edustajalla tulee - TYÖNANTAJAN EDUSTAJANA - olla halu, osaaminen ja kyky toimia ryhmäjohtamisen spesialistina, jolloin uskottavuus on avainasana.

On olemassa ainakin neljä ryhmätyötapaa:

1) SANELU: yksi ryhmän jäsenistä muotoilee lopputuloksen tyystin ja muut ovat lopputukokseen vaikuttamatta. Ryhmätyötapana siitä voidaan käyttää nimitystä diktaatti tai sanelu; johtamistyylinä siitä on totuttu käyttämään termiä autokraattinen.

2) KOMPROMISSI; haetaan keskimääräisratkaisua, ratkaisua joka lähenee osallistujien lähtökohtien keskiarvoa.

3) INTEGROIVA RYHMÄTYÖ; kootaan yhteen ryhmän resurssit kokonaisratkaisuksi, jolloin johtamistyylinä sitä vastaa integroiva johtaminen.

4) SYNERGINEN RYHMÄTYÖ: ryhmä luo jotain uutta ja enemmän kuin sen jäsenten asiantuntemusten summa on yhteensä.

Että siitä vaan hallintokunnat valitsemaan työtapoja. Uskottavuus -sanan meikämanne haluaa alleviivata kolminkertaisesti. Niin tärkeä se on myös tässä lomautusten toteuttamiskysymyksessä. Kaikkien on uskottava, että nyt tarkoitetaan täyttä totta. Jokaisen mukana olevan henkilön ominaisuuksista kaikkein keskeisin onkin meikämannen mielestä AITO KIINNOSTUS IHMISESTÄ. Vasta kun tuntee alueensa ihmiset ja heidän taustansa voi siltä kautta paremmin ymmärtää heitä, tällöin yhteistyö voi olla antoisampaa. Toinen tärkeä ominaisuus on rehellisyys. Epärehellisyysrikkeitä ei voi antaa anteeksi. Rehellisyydellä meikämanne ymmärtää myös tässä yhteydessä laajasti tosiasioiden tunnistamisen ja tunnustamisen, sen että uskalletaan katsoa totuutta silmiin ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä - tiedetään ja halutaan tietää mistä on kysymys.

Platonin ajoista lähtien TIETO on määritelty perustelluksi todeksi, uskomukseksi (käsitykseksi). Tämä tarkoittaa sitä, että voidakseni sanoa oikeutetusti, että tiedän jotakin
1) minulla täytyy olla asiaa koskeva USKOMUS
2) tuon uskomuksen on oltava TOSI
3) minulla on oltava PERUSTELU uskomukselleni.

Nämä kaikki kolme ehtoa ovat välttämättömiä: (1) En voi tietää, että ulkona sataa, ellen usko, että sataa. Olisi hyvin omituista, jos joku sanoisi: "Tiedän, että ulkona sataa, mutta en usko, että sataa." (2) Uskomuksen on oltava tosi, koska on mahdotonta tietää epätosia asioita. Jos joku väittäisi vakavissaan tietävänsä, että maa on litteä kuin pannukakku, kukaan normaali ihminen ei voisi myöntää, että hän todella tietää sen - olkoon hän miten vakuuttunut asiasta tahansa. (3) Uskomuksen on oltava perusteltu, koska muuten pelkkä onnekas arvaus voisi käydä tiedosta. Jos joku sanoo vuonna 2005: "Tiedän, että Matti Vanhasesta tulee seuraava presidentti", hänen ei voida sanoa todella tietävän sitä, vaikka sattuisikin hänen kannaltaan niin onnekkaasti, että Vanhasesta tulisi presidentti vuonna 2006.

Näin sivistyslautakunnan puheenjohtajana voin PERUSTELLUSTI USKOA siihen TOSI -tietoon, että vuoden 1999 alusta voimaan tulleen perusopetuslain 23 pykälän mukaan koululukuvuodessa on 190 työpäivää. Kunnilla ei ole mahdollisuutta vähentää säädettyjen työpäivien määrää. Perusopetuslain mukaan oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oppilaanohjausta jokaisena koulun työpäivänä. Samaisen lain mukaan opetusryhmät on muodostettava siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa suunnitelman tavoitteet. Oppilaalle on säädetty myös oikeus turvalliseen opetusympäristöön.

Todettakoon että lomauttaminen ei ole laitonta. Lomautukset eivät kuitenkaan saa uhata oppilaan oikeuksien toteutumista - juuri siitä syystä ja sen vuoksi tarvitaan RYHMÄTYÖTAITOJA, niin lomautusten toteuttamisen suunnitteljoilta kuin lomautukseen osallistuvalta henkilöstöltä, sillä kaikkiahan ei lomauteta yht'aikaa. Meikämanne toivoisi, että kaikki asiaan liittyvä - myös negatiivinen puoli - voitaisiin hoitaa SIVISTYNEEN TYYLIKKÄÄSTI, sillä vain sivistynyttä samasta suunnasta yhteiseen "hiileen" puhaltamista voi sivistyneiltä ihmisiltä odottaa.

Kuntatalouden osalta olemme sellaisten tosiasioiden edessä, että tämäkin lomautus on VAIN PAKKO TOTEUTTA - lomautuksen tyylipisteet saadaan sitten jälkikäteen, jotka tulevat niin suunnalta kuin toiseltakin, jos ovat tullakseen. Joitain epävirallisia pisteitä on jo jaettu ja ne eivät nääyttäisi ounastelevan RYHMÄTYÖTAPOJEN parhaimmistoa lopullisten tyylipisteiden jaossa.
Lomautusta voi katsella myös tästä "perspektiivistä".
SE ON NIIN
RASKASTA,
KUN ON PAKKO
JA NIIN HELPPOA,
KUN SITÄ HALUAA."

VKO 32 PÄÄTÖS ITSESI MUUTTAMISESTA!!???
Kun syksy saa ja monet tähän vuodenaikaan liittyvät asiat käynnistyvät, kuten esim. meikämannen kunnallispolitiikkakuviot ja samoin jatko-opiskeluuni liittyvät asiat alkavat aktivoitua, tekevät syksyllä monet ihmiset, poliitikotkin, tulevaisuuteen "kurkottavia" päätöksiä ja asettavat tavoitteitaan tuleville haasteille.

Tulevaisuuteen liittyvä "tavoite" voi olla myös päätös itsensä muuttamisesta - ajatuksella TEE ITSENÄINEN HUIPPUJUTTU.

Alla pieni "muistio" huippujutun toteuttamisen helpottamiseksi näin "vapaasti" ajatellen, sillä tuo poliittinen paitsio tai ainakin poliittinen tyhjiö, kesän jälkeen, on vielä meikämannella meko totaalista, ja juuri siitä syystä voin ajatella vielä vähän näin vapaammin tulevia yhteisiä politiikantekomahdollisuuksia, niitä HUIPPUJUTTUJA - ehkä juuri ne ovat parhaimmillaan niitä ITSENÄISTEN PERSOONATYYPPIEN TEKEMIÄ KOMPROMISSEJA, joita kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan.

Niin, ja sen varsinaisen muutoksen tekeminen, se menee näin; aluksi muuttuvat ihmiset, sitten asiat. Tulos syntyy - jos syntyy - mielikuvilla ja vapaasta ilmapiiristä. Miten norsu muuttuu gepardiksi, jolla on pöllön viisaus - alkaa haiskahtaa haasteelta. Kuinka massiivinen, harmaa, hidaskäänteinen toki luotettava otus vaihtuu värikkääksi, nopeaksi, rohkeaksi ja ratkaisuja hakevaksi viisaaksi eläimeksi.

HUIPPUJUTUT liittyvät melkein kaikkeen: täyskäännökseen, työhön, organisaation muuttumiseen, markkinointiin, politiikkaan ...
Löydätkö itsesi seuraavista tyypeistä:
A) on agressiivinen, kilpailullinen ja vaativa. On parhaimmillaan kriisivaiheessa, muutoksessa ja uusissa tilanteissa.<;br/>B) on puhelias, sosiaalinen ja kommunikoiva. Sopii positiiviseen kasvuun, palvelualalle ja positiivista ilmapiiriä luomaan.
C) on huolellinen, tasainen ja järjestelmällinen. Onnistuu rutiinien parissa ja vakaassa ympäristössä.
D) on täsmällinen, looginen ja täydellisyyttä palvova. Korostaa sääntöjä, on omimmillaan asiantuntijoiden joukossa.
Mikään edellä mainittu tyyppi ei liene sinäänsä huonompi toista. Vasta tyyppien yhdistelmillä, joissa eri lajien suhteet ohjautuvat tilanteen ja haasteen mukaan, päästään tehokkaaseen, onnistuvaan toimintaan.

10 x HUIPPUJUTTU

1. Muutos alkaa ihmisestä. Muuten ei voi muuttaa asioita. Ihmisten kanssa on keskusteltava, jotta he oppisivat ymmärtämään mistä on kysymys.

2. Persoonatyyppien sekoitus on tärkeä yrityksen onnistumiselle. Niiden suhteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Oikea työ on löydettävä oikealle persoonalle.

3. Tiimi päättää. Yhdessä päätetään mitä kukin tekee ja miten tiimi toimii. Esteet katoavat ihmisten ja työtehtävien välistä.

4. Tiimin päätyönä on muutos. Tiimi valaa jäsenten muutosuskolla luottamusta ja sitoutumista päätöksiin.

5. Mielikuvilla, motivaatiolla ja ilmapiirillä tehdään tulosta. Niiden muutoksia mitataan ja seurataan eri "mittareilla".

6. Virheen tekeminen on sallittua. VIHAA virhettä ennen sen syntymistä ja JUMALOI sitä sen syntymisen jälkeen. Näin opit aidosti.

7. Älä sokeasti monista onnistumista. Analysoi toimintatapaa aina uuden tilanteen ja asian/asiakkaan mukaan.

8. Markkinointitoimet pitää aina kohdentaa asiakkaan ja tuotteen mukaan.

9. Markkinointia, varsinkaan mediamarkkinointia ei pidä tehdä, jos se ei aiheuta ärsytystä.

10. Kauppaa tehdään ihmisten välillä. Älä usko yritysten välisiin suhteisiin, vaan usko ihmisten välisiin suhteisiin.

HAETAAN UUSIA ARVOJA
- avoimuus
- toisten ihmisten ja heidän osaamisensa arvostaminen
- hyvä itsetunto
- sivilirohkeus
- asiakas on aina kunkku

Avataan ovet, kaikki keskustelevat ja jokainen voi tulla sisään ja mennä ulos. Kaikilla on velvollisuus tukea toistensa työtä. Kellään ei ole oikeutta pilata toisen tekemää työtä.
Muutosvastarinta on yleensä erittäin suurta. Vie aikaa, ennen kuin se poistuu. Ainoa mikä auttaa on avoin keskustelu.

TIIMI TOIMII JA SEURAA
Tiimissä käydään asioita ja henkilöitä läpi, jotta opittaisiin ymmärtämään erilaisuuden voima. Vaikka "inhoan" tuota ihmistä arvostan hänen persoonassaan sitä vahvuutta ja ammattitaitoa, jota minulla itselläni ei ole ja jota en osaa.
Luo mielikuvia, älä anna "piiruakaan periksi". Jokainen vaikuttaa siihen millaisen mielikuvan luomme itsestämme. Mielikuvilla tehdään tulosta.
Tiimi seuraa mielikuvan, ilmapiirin ja motivaation muutoksia enemmän kuin nettotulosta. Tiedämme, että jos nämä asiat ovat kunnossa, nettotuloskin on varmasti kunnossa.

PITÄÄ OLLA HUIPPUJUTTU
Pitää olla huippu siinä jutussa jonka tekee. Jos teet vaikka KIRJANPITOA, niin tee se sillälailla, että tunnet, että tää on huippujuttu. ETTÄ SE ON AIVAN EXTRAORDINARY.

MINÄ KÄYNTIKORTTINA
Kaikille kanssaihmisille muodostuu tietty kuva sinusta sen mukaan miten sinä käyttäydyt, puhut ja miltä näytät. Käyttäytymisetiketti on luotu helpottamaan ihmisten välistä kanssakäymistä uusissa tilanteissa. Säännöillä ja niiden noudattamisella pyritään antamaan tukea luontevalle käyttäytymiselle. Hyvä käyttäytyminen on luontevaa käyttäytymistä. Luontevaan käyttäytymiseen kuuluvat, sekä toisten ihmisten huomioiminen, että toisen erilaisuuden tunnustaminen ja ymmärtäminen.

Edellä esitettyyn kirjoitelmaani sisältyy mukailemiani otoksia 1990 -luvulla ilmestyneestä Facta -lehdestä.

NIINPÄ NIIN. Ensiviikolla palaan kirjoituksissani kunnallispoliitiikan avoimelle kentälle, juuri kunnallispolitiikkaan liittyvien EXTRAORDINARY -asioiden pariin.

Talousahdingossa kamppailevan kuntatalouden slogaaniksi voisi ottaa vaikka seuraavan Esa Sievisen "tokaisun".

"Huipulla ei voi matkia muita. On luotava itse uutta."
- uintivalmentaja Esa Sievinen (HS 12.1.-94) -



KESÄKUULUMISIA
Kesäloma, tällä kertaa enemmän MANUAALISESTI surffailtuna (ruohonleikkurilla) kuin DIGITAALISESTI (netissä), on ONNISTUNEESTI takana. Jos netistä oli jotain hyötyä kesäloman vietossa, herätti se myös kysymyksiä. Esimerkiksi; miksi kotitietsikkani ei leikaa pihanurmea vaikka surffailisi kuinka?

Palvelujen moniarvoisuus kasvaa ja vapaan kilpailun esteitä yritetään raivataan edelleen suuremman vapauden toivossa. Suurempi vapaus tarkoittaa esimerkiksi vapaampia aukioloaikoja. "Globalisaatioyhteiskunnassa" ihmiset toivovat saavansa tuotteensa ja palvelunsa silloin kun niitä tarvitsevat, vaikka yöllä.

Onko kotitietokone ihmistä parempi asiakaspalvelija - vaikka ei leikkaakkaan ruohoa? Tietokone ei koskaan kysy eikä vaadi selityksiä. Se ei arvostele eikä heittäydy hankalaksi. Se ei koskaan väsy, ei paljasta salaisuuksia, ei puhu kenestäkään pahaa, eikä juorua.

Tietsikka on ihmistä parempi, monessakin asiassa. Sillä se on johdonmukaisempi ja sen palvelutaso on vakioitua. Tietokone ei ole kahvilla klo 14.00 eikä muulloinkaan, eikä sen työpäivät pääty klo 17.00. Se ei hävitä asioita (jos itse et toimi väärin), ei väsy, eikä puhu päälle, ei myöskään unohda mitään. Siis ei ole mikään ihme, että monet ovat jääneet nettisurffailun koukkuun - hakemaan palvelua?

Tietokone kulkee lähes aina sinne, minne sinäkin, jos niin haluat - tai osaat. Yleensä kaikkien muiden palvelujen tarjoajien luo sinun on mentävä olipa sitten ruuhka, paahtava helle, myrsky, räntäsade tai vaikkapa päänsärky.

Kun haluat ostaa auton, löydät vaihtoehtoja netistä rajattomasti. Löydät ne silloin kun sinulle sopii. Autokauppaanhan on yleensä mentävä tiettynä aikana ja tietenkin tiettyyn paikkaan. Silloin pitää pukeutua, kammata tukka ja harjata hampaat - olla muutenkin ostajan näköinen. Netissä voit surffailla ostoksilla sillä varustuksella ja ulkonäöllä kuin itse haluata - varsinkin kun ollaan kotona kotikoneella, julkisilla paikoilla surffailu vaatti tietenkin ympäristön huomioimista - myös ruohonleikkurilla surffailtaessa. Pankkiasioiden hoitaminen nettisurffailuna on tietenkin vaihtoehto, aivan kilpailukykyinen vaihtoehto odottamiselle pankkisalissa.

Nettiasioinnin puolesta voi ottaa myös seuraavanlaisen näkökulman; jos tietokoneen naama alkaa kyllästyttää, voit vaihtaa sille uuden "naaman". Tietenkin kauppaa tai pankkiakin voi vaihtaa, jos naamat eivät miellytä - vaikka joskus se pankin vaihtaminen ei ehkä ole aivan yksinkertaista, mutta mahdollista kylläkin. Entäs julkiset palvelut? Yleensä paikkakunnalla olevien eri virastojen vaihtaminen pelkästään palvelusta johtuvan tyytymättömyyden vuoksi onkin sitten aivan oma juttunsa, sillä niissä asiointi on montakertaa asiointipaikkasidonainen juttu - taitaa vaatia "naamarikaupassa" käyntiä, jos naamat eivät miellytä - eipä hätää, sillä useasti on olemassa myös ns. virallisten asioiden hoidossa nettiasiointimahdollisuus. Todettakoon tässä yhteydessä virastojen pyrkivän enenevässämäärin yhden luukun palveluperiaatteeseen, jolloin palveluluukun vaihtomahdollisuudet ovat tosi vähissä - no se sitten siitä vaihtomahdollisuudesta.

Nykyään yksilöllisyys - minäkeskisyys - korostuu yhä enemmän, jonka ansiosta nettiasiointi ja verkkokauppa kasvavat varmasti. Kasvua puoltavat kuluttajien suurempi valmius, vaivattomuuden vaatimukset ja erikoistuvien palvelujen kasvava tarjonta. Ultrayksilöllisyys - minä, minä ja minä - leimaavat virtuaalipalveujen ja muiden palvelujen kysyntää. Ihmiset haluavat erottua ja samaistua arvojensa mukaan.

Kuten olemme itse todenneet; kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki muuttuu. Tämä totuus pätee entistäkin paremmin tulevaisuutta ajatellen. Kehitys ei kulje aina suoraviivaisesti, eikä ennustettavasti. Arvaamattomat ja yhä nopeammat muutokset ovat hyvin todennäköisiä.

Mennäkseni kesälomaan ja ns. "manuaaliseen" surffailuun, ilman ruohonleikkuria, olen saanut kokea, kuten myös moni muu on saanut osakseen monentasoista asiakaspalvelua, niin kotikunnassaan kuin muuallakin. Joskus jää palvelua saatuaan miettimään, että mitä se asiakaspalvelu oikein on tai olisi voinut olla kokemani palvelun kohdalla?

Asiakaspalvelu on meikämannen mielestä osa asiakastyötä. Asiakastyön osioita ovat mm:
- asiakaspalvelu
- myynti- ja vuorovaikutustaidot
- neuvottelu- ja esiintymistaidot
- kielitaito
- yms.

Jokaisen asiakaspalvelussa olevan ammattilaisen soisin - silloin tällöin - miettivän mm. seuraavia asioita:
- mitä minun työssäni asiakaslähtöisyys tarkoittaa?
- mitä minun työssäni merkitsee asiakaspalvelu?
- miten minun työssäni MINÄ saan syntymään pitkäaikaisia, kannattavia asiakassehteita?
- miten minun työssäni MINÄ neuvottelen asiakkaitteni kanssa ja saan aikaan "hyviä sopimuksia"?
- miten MINÄ työssäni saan asiakkaani vakuuttuneeksi tuotteeni "oikeellisuudesta" ja millaista käyttäytymistä MINULTA edellytetään työssäni?

Palvelu on meikämannen mielestä hyötyä tuottava vaihdon väline, joka on suuressa määrin abstrakti toiminto tai prosessi ja joka oleelliselta osin tuotetaan, markkinoidaan ja kulutetaan samanaikaisesti.

Vaikka haluaisimmekin asian toisin olevan, hyvä palvelu on harvinaista herkkua. Ei, en tarkoita sitä, että huonopalvelu on yleistä. Tarkoitan, että asiallisen hyvästä suomalaisesta palvelusta on tullut asiakkaiden mittapuu. Kun asiakas kerrasta toiseen saa mitä tahtoo ja häntä kohdellaan asiallisen hyvin, hän tottuu siihen. Hyvästä tulee keskinkertaista - se on jotensakkin ristiriidassa pohjalaisen sanonnan kanssa, joka kuulu jotenkin näin: "Kun tähtää hyvään, niin priimaa pukkaa tulemaan".

Palvelun ajatellaan yleisesti olevan hyvää ainakun kun se ei ole huonoa. Ja huonoa palvelu on silloin kun siitä valitetaan.

Totuushan lienee se, että kaikissa palvelutilanteissa halutaan yleensä antaa asiakkaalle mahdollisimman hyvää palvelua, ihan vilpittömästi. Asiakkaat vaan ovat erilaisia. Toiselle riittä se, mistä toinen saattaa tuohtua. Asiakaspalvelijana et voi tietää, millaista palvelua asiakkaat odottavat. Ja kuinka voisit tietääkkään, kun he eivät itsekkään tiedä! Siis koskaan et voi tietää, riittääkö asiakkaalle se, mitä tarjoat ja kuitenkin Sinusta sen pitäisi riittää. Juuri tämä tekee asiakaspalvelusta - ja palvelusta yleensäkin, niin kiehtovaa, sillä et koskaan voi tietää, tepsiikö juttusi vai ei - palaute tulee vasta jälkikäteen, jos tulee.

Asiakkaat kyllä yleensä huomaavat sen, yritetäänkö heitä palvella ja jääkö heihin JÄLKI palvelusta. Jos jälki jää ja on niin syvä ja hyvä, että kokemus on pakko kertoa kaverille päästään tasolle johon jokaisen palvelualalla työskentelevän tulisi meikämannen mielestä pyrkiä.

Totesinkin aikaisemmin tietokoneen olevan monessa asiassa ihmistä paremman - jos nyt näin voi sanoa - mutta interaktiivinen asiakaspalvelu on AINA ihmisten välistä toimintaa ja SE on ainakin yksi asia jossa ihminen on tietokonetta parempi, vaikka palvelutaso saattaisi joskus vähän "tökkiä". Ainahan voidaankin kysyä; kuinka vastaanottavaisia asiakkaat ovat hyvälle palvelulle?

ONNISTUMISEN MITTARI
Jos sinulla on hyvä maine, jos olet useammin oikeassa kuin väärässä, jos lapsesi kunnioittavat sinua, jos lastenlapsesi ilahtuvat nähdessäsi sinut, jos ystäväsi voivat luottaa sinuun ja sinä voit hädän hetkellä luottaa heihin, jos voit kohdata luojasi ja sanoa: "Olen tehnyt parhaani" - silloin olet ONNISTUNUT.
- Ann Landers -



VKO 21
Meikämanne on kirjoitellut näitä "nettipäiväkirjojaan" akuvuodesta 2005 alkaen viikoittain ja huomannut sivuilla olleen tähän mennessä lähes 2 500 käyntikertaa (laskuri). Tämä VKO 21 jää kevään viimeiseksi kirjoitelmakseni ja palaan näissä merkeissä takaisin elokuussa VIIKOSTA 33 ALKAEN. HYVÄÄ KESÄÄ ja KIITOS MIELENKIINNOSTANNE "PÄIVÄKIRJAANI" KOHTAAN.

Palaan vielä uudelleen ajatuksissani Vesannon Yrittäjäyhdistyksen järjestämään keskiviikkoiltaan Vanhalan tilalla (18.5.).

Tilaisuudessa eräs porvaripuolueita edustava vanhempi yrittäjävaltuutettu nosti esille yrittäjän/yrittäjyyden arvostuksen Vesannolla. Hän koki yrittäjyyden arvostuksen puutetta varsinkin niitä yrittäjiä kohtaan, jotka ovat ns. paikkakuntalaisia jo pitemmässä juoksussa - ehkäpä aivan syntyperäisiä. Yrittäjä kertoi miettivänsä jopa paikkakunnalta muuttoa häneen kohdistuvan yrittäjyyttä koskevan arvostuksen puutteen vuoksi.

Olen useassa yhteydessä maininnut yrittäjyyden olevan meikämannelle hyvin läheisen asian - monessakin mielessä - ja juuri siksi haluan nostaa muutaman asian esille yleisestä ja tutkitusta yrittäjyyden arvostuksesta ja asenteesta yrittäjyyttä kohtaan Suomessa, joiden perään em. valtuutettu haikaili Vanhalassa.

Ihminen on kokonaisuus, jonka toiminnassa on erotettavissa kolme osa-aluetta: kongnitiivinen eli tietopohjainen, psykomotorinen eli toimintapohjainen ja affektinen eli tunnepohjainen alue (Peltonen & Ruohotie 1987). Nämä eri alueet ovat toisiinsa kiinteästi kietoutuneita. Tunnepohjaisen alueen merkitys on suuri. Tunnepohjainen voima näkyy kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla.

Lutherille ja hänen myötään luterilaisuudelle kaikki työ on yhtä arvokasta ja ennen muuta "kutsumus". Aikojen myötä sana kutsumus on menettänyt osittain alkuperäisen merkityksensä. On puhuttu erityisistä kutsumusammateista, jotka ovat olleet erimerkiksi papin, lähetyssaarnaajan, lääkärin ja sairaanhoitajan ammatit.

Suomessa on PERINTEISESTI ARVOSTETTU työtä protestanttisen etiikan mukaisesti. Työ on ollut perheen ohella suomalaisten arvojen kärkipäässä useissa tutkimuksissa. Työllä on suuri merkitys sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Työn saaman korkean arvostuksen myötä työnteko nähdään yhteiskunnassamme sosiaalisena velvollisuutena ja tekijänsä arvon mittana. Työntekoa ja työtä arvostava yhteiskunnallinen ilmapiiri on alkanut ruokkia itse itseänsä. Toisaalta koko yhteiskunnan ja eri organisaatioiden toimivuus riippuu työnteon arvostuksesta ja työntekoa korostavasta ilmapiiristä, toisaalta hyvin toimivat rakenteellis-toiminnalliset osajärjestelmät lisäävät arvostusta työntekoa kohtaan yhteiskunnassa (Juuti 1983).

ASENNE on tiettyyn kohteeseen suuntautuva suhteellisen pysyvä suhtautumistapa. Asenne voi siis olla myönteinen tai kielteinen, hyväksyvä tai torjuva (Peltonen 1986). Asenne säätelee keskeisesti ihmisen käyttäytymistä, koska asenne voidaan nähdä kokonaisvaltaisena psyykkisenä toiminnan organisoinnin ja säätelyn muotona (Räty 1982). Peltosen ja Ruohotien (1992) mukaan asenne merkitsee yksilön taipumusta tuntea, ajatella ja toimia tietyllä tavalla. Asenne on yksilön tapa käsittää ja arvioida ympäristön asioita: joidenkin asioiden arvostamista ja toisten väheksymistä, jonkin asian mieluisaksi tai vähemmän mieluisaksi kokemista.

Asenteet toimivat ikään kuin henkisinä suodattimina havannoitaessa ja tulkitessa tilanteita. MYÖNTEISET YRITTÄJYYTTÄ KOSKEVAT ASENTEET saavat ihmisen havaitsemaan ja tulkitsemaan ympäristöään yrittäjyyden kannalta suotuisalla tavalla, ja vastaavasti päinvastoin. Päämäärä- , tilanne- ja välinetietoon perustuva arvojen, asenteiden ja uskomusten subjektiivinen maalimankuva määrittää, mihin tekoihin ja yrityksiin ihminen ryhtyy (Huuskonen 1989).

EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) suomalaisten asenteita selvittävän tutkimuksen (Raportti suomalaisten asenteista 1997) mukaan vuosina 1986-1990 tapahtui yleistä voimakasta poliittista vieraantumista. Tämän jälkeen vieraantumisen kasvu on pysähtynyt, mikä selittynee sillä, että politiikan vieroksunta on niin voimakasta, ettei se enää pysty siitä juuri kasvamaan. Tästä ei pidä kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, ettei poliittinen vieraantuminen sinällään loisi suotuista maaperää yrittäjyydelle. Kyse on esimerkkiä käyttäen paremminkin siitä, että 1970-luvun alun voimakkaan vasemmistolaisuusaallon aikana yrittäjyys ja yrittäminen maassamme kytkettiin porvarillisuuteen ja oikeistolaisuuteen. Tällöin yrittämisen ja yrittäjyyden arvostus laski maassamme. Vieraantumisen kasvaessa mainittu 1970-luvun ilmiö ei liene mahdollista laajassa mittakaavassa.

Tutkijoiden mukaan suhtautuminen yrittäjyyteen ei ole ensisijassa poliittinen asia vaikka se on sitäkin. Sosialistinen ideologia on toisaalta kannustanut ahkeraan työntekoon, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ollut yhteikunnan tai paremminkin järjestelmän palveleminen. Hackerin mukaan sosialistisessa yhteikunnassa työpsykologian perustarkoitus on osallistua tieteiden väliseen tehtävään lisätä tehokkuutta ja työn tuottavuutta siten, että työtätekevän persoonallisuuden kehitystä tuetaan. Sosialististen maiden harrastamat "työn sankarit" ja muut vastaavat arvonimet ovat herättäneet meillä etupäässä hilpeyttä. Niiden arvostus aikanaan omissa maissa oli kuitenkin hyvin korkealla (Gruber 1990).

Em. tutkimuksenkin mukaan suhtautuminen yrittäjyyteen ei ole enää poliittisten ideologioiden piiriin kuuluva kannanotto. Tämä näkyy siinä, että väitteet "työntekijöiden ja työnantajien eduista ovat Suomessa nykyään pitkälti yhteneväiset" jonka kanssa ollaan aikaisempaa enemmän samanmielisiä. Poliittinen vieraantuminen heijastunee puolestaan siihen, että yksilöllisyys; yksilön ja omahehtoisuuden kunnioittaminen on arvoasteikossa yhteisöllisyyden, yhteisvastuun ja keskinäisen solidaarisuuden edellä. Politiikkaahan on perinteisesti pidetty yhteisten asioiden hoitona.

EVA:n tukimuksessa selvitettiin laajasti suomalaisten suhtautumista markkinatalousjärjestelmää kohtaan. Tulosten mukaan vähän yli puolet suomalaisista katsoo, että markkinatalousjärjestelmä Suomessa on "pääpiirteissään hyvin tai ainakin melko hyvin toimiva". Talousjärjestelmäämme kohtaan esitettiin kuitenkin myös voimakasta kritiikkiä. Neljä keskeisintä kriittistä luonnehtintaa olivat toimiminen liikaa suuryritysten ehdoilla, vahvemman oikeuden suosiminen, taloudellisten arvojen liiallinen korostaminen ja liian suurten tulo- ja hyvinvointierojen tuottaminen. Näillä kritiikin kohteilla ei voida katsoa olevan yhteyttä yrittäjyyteen. Ne liittynevät pikemminkin ns. markkinavoimiin. Markkinavoimat ja yrittäjyys on erotettava toisistaa, kyseessä ei ole sama-asia.

Lopputulemana voidaan lähteä tarkastelemaan asioita yrittäjästä itsestään käsin sisältäen myös edellä mainitun yrittäjävaltuutetun kokeman yrittäjyyden/yrittäjän arvostuksen puutteen.

Yleisesti ottaen YRITTÄJÄN tiedot ja uskomukset, tunne-elementit ja käyttäytyminen ovat positiivisia siinä määrin kuin YRITTÄJÄLLÄ on positiivinen asenne. Tällöin niillä on myönteiset seuraukset YRITTÄJYYTTÄ kohtaan. Toisaalta ne ovat negatiivisia siinä määrin kuin YRITTÄJÄN asenne on negatiivinen, jonka seuraukset ovat negatiiviset YRITTÄJYYDELLE. Kun YRITTÄJÄLLÄ on suuri määrä arvostuksen kohteita, arvostettavia asioita - elämänkatsomus asettaa arvot tärkeysjärjestykseen. Elämänkatsomus voidaan nähdä kokonaisuutena, jonka osia ovat maailmankuva, ihmiskäsitys, suhtautuminen uskontoon ja yhteiskuntakäsitys.

Yrittäjyys vaatii positiivisuutta ja laajaa elämänkatsomusta MYÖS yrittäjältä itseltään.
Elämänkatsomus on yksilön affektisen alueen ominaisuuksista kaikkein laaja-alaisin ja hitaimmin muuttuva. Käsitteenä se on melko abstrakti ja vaikea määritellä. Peltosen (1986) mukaan elämänkatsomusta voidaan pitää vakiintuneena suhtautumistapana elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Elämänkatsomuksen tärkeimpiä kohdealueita ovat henkilö itse, muut ihmiset, fyysinen ympäristö, työ, yhteiskunta ja "perimmäiset kysymykset" - SIEDÄ ELÄMÄSSÄ MONENLAISTA, MUTTA ENNEN KAIKKEA ITSEÄSI, jospa se siltä kautta löytyy myös se ARVOSTAMISEN TUNNE - paremmin.

OLLAAN POSITIIVISESTI POSITIIVISIA JA NAUTITAAN KESÄSTÄ JA OMASTA ELÄMÄNKATSOMUKSESTAMME.
MORO SYKSYYN.

VKO 20
Vesannon valtuutetut oli kutsuttu Vesannon Yrittäjät ry:n toimesta keskiviikkoiltana (18.5.) Vanhalan tilalle. Kiitos tilaisuuden järjestämisestä yrittäjäyhdistykselle, etenkin puheenjohtaja AKILLE ja talon väelle. Vanhalan tila sijaitsee kauniilla paikalla mahtavine näköaloineen.

Kutsukirjeet eivät olleet saavuttaneet aivan kaikkia, jotka olisivat halunneet olla mukana tilaisuudessa - meikämannelle jäi ainakin sellainen käsitys - mutta ei kai tuosta kannattane KENENKÄÄN suivaantua sen enempää, elämä on vain joskus sellaista - tekevälle sattuu.

"Elä tämä päivä luottaen itseesi ja
kykyysi ratkaista eteen tulevat haasteet.
Kun kohtaat vaikeuksia,
uskalla ajatella mahdollisuuksia,
jotka niiden taakse kätkeytyvät."

Sivistyslautakunta pääsee valitsemaan uusia opettajia yläasteelle/lukioon, sillä hakemuksia on tullut avoinna oleviin paikkoihin ihan jonkin verran - alakoulun luokanopettajan paikka näyttää kiinnostaneen vähiten, mutta valitsemaan päästään.

Vesannon lukio on kiinnostanut kohtalaisesti nykyisiä ysiluokkalaisia. Hakijoiden määrä on siinä kahdenkymmenen kieppeillä, jossa muutamia ulkopaikkakuntalaisia mukana - elämä jatkuu lukion osalta - enemmänkin mahtuisi mukaan, jospa heitä vielä ...

Siellä yrittäjäillassa Vanhalassa keskusteltiin vilkkaasti kunnan ja yrittäjien välisistä yhteisistä asioista, kuntaan ja kuntalaisiin liittyvistä asioista yleensä. Meikämanne otti osaa ainakin ns. "MYYMÄLÄAUTOKESKUSTELUUN", jonka valtuutettu Veli nosti esille. Taisin nähdä "MYYMÄLÄAUTOASIAN" hiukan liian subjektiivisesti, kun sanoin, että meidän on tunnustettava muutamia tosiasioita, jotka muuttuvat ja ovat muuttuneet kuten tuo MYYMÄLÄAUTO, jonka toiminnalliset ajat ovat MIELESTÄNI TAKANA PÄIN ja myymäläautolla ei ole tulevaisuutta Vesannolla. Tämä meikämannen näkemys "TEILATTIIN" monella suulla melkein yhtäaikaa - kehitelläänpäs ajatusta ja mietitään kaikkea sitä mitä MYYMÄLÄAUTON valikoimaan voisi kuulua.

Jouduin myöhemmin hiukan "puolustelemaan" näkemystäni, joka todella perustui noin 40 vuotta sitten saamiini kokemuksiin, kun olimme veljieni kanssa kesäisin myymälauton mukana - alle kymmenenvuotiaina - ajelemassa ympäri Vesantoa. Tosiaan siitä on aikaa yli 40 vuotta, vaikka meinasin Vanhalassa ensiksi tarjota yli 20 vuotta - niin se näyttää aika kuluvan.

Se, että voidaanko enää puhua MYYMÄLÄAUTOSTA - ainakaan siitä perinteisestä, josta meikämannella on HYVIÄ MIELIKUVAIA ja KOKEMUKSIA - jos AUTOSSA on se varustus mitä Vanhalassa ideoitiin - taisi sisältää sauna, ravintola, hotelli ym. ostopalveluja. Kutsumanimenä "myymäläautolla" tuolloin voisi olla vaikka PYÖRILLÄ KULKEVA RUUMIIN- JA HENGENRAVINTOKESKUSPUTNIKKI. Näyttää se kauppatieteilijälläkin pätkivän, tuo kaupallinen näkemys - JOSKUS.

Tosin elämä tuo tullessaan uusia näkemyksiä, jonka olen huomannut omalla kohdallani. Kun olen ollut noin 18 vuotta päätoimisena yrittäjänä (osittain edelleen), 7. vuosi on menossa virkamiehenä ja 1. vuosi "kunnallispolitikkona".
Kaikki nämä "roolit" yhdessä ja erikseen antavat mielenkiintoisen näköalan moneen asiaan - kuten siihen MYYMÄLÄAUTO -juttuun - luovuus on aina paikallaan, mutta sitäkin pitää osata tarkastella HYVIN KRIITTISESTI, aina tilanteen mukaan. Ideoinnilla ei saa olla rajoja, mutta ideoiden toteuttamisella kylläkin - tai ainakin paksu kukkaro, ja niitähän kyllä löytyy.

Vastaavia keskustelutilaisuuksia, kuin Vanhalassa oli, on TARPEEN JÄRJESTÄÄ jatkossakin, ja Tulilassa taitaakin olla seuraava vähän "globalimpi" tilaisuus jo kesäkuun puolivälin tietämissä - saas nähdä kuinka kutsut kulkevat silloin?

Luota huomiseen ja siihen, mitä se tuo tullessaan.

VKO 19
Suuruuden ekonomia ja globalisaatio ovat tämän päivän talouskeskustelussa hyvin useasti vilahtelevia sanoja. Economies of scale -käsitteen ("suuruuden ekonomia") rinnalle on nousemassa economies of scope -käsite ("erikoistumisen ekonomia").

Verkostoituminen edistää riskien hajauttamista sekä resurssien tehokasta hyödyntämistä ja joustavuutta. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen nopeutuessa myös epävakaisuus kasvaa mikä asettaa omat vaatimuksensa ennakointitoimenpiteille. Yritysten, alueiden ja klustereiden kilpailu globalitaloudessa lisääntyy, ja yritysten kilpailukyvyn erot ja osaaminen korostuvat - se edellyttää yritysten ohella myös julkiselta sektorilta uusien toimintamallien käyttöönottoa.

Julkisen hallinnon toiminnan luonteen muuttuessa "valtio" profiloituu yhä enemmän "tietojenhallintataloksi" joka jakaa demokratiaa?? Valtion tehtävänä on muodostaa aihekokonaisuuksista oikeita johtopäätöksiä - kuten kuntauudistuskeskustelusta olemme voineet todeta - ja rakentaa niiden pohjalta kuntien toimintaympäristöä erilaisia "välineitä" käyttäen - mutta kuitenkin samaan suuntaan, koherentisti (koossapysyvä, tiivis, kiinteä). Perinteisten "tuki-instrumenttien" käytön sijaan painopiste on selkeästi siirtymässä toimintaympäristön kehittämiseen.

Valtioneuvoston globalisaatioselvityksessä Eduskunnalle kohdassa 4.1.3 sanotaan mm. näin:
Demokratia on tänä päivänä levinnyt laajemmalle kuin koskaan. Yleisestä kehityssuunnasta huolimatta demokratian puutetta esiintyy edelleen rinnan turvattomuuden, ihmisoikeuksien loukkausten ja taloudellisen kehityksen hitauden, jopa taantuman ja syrjäytymisen kanssa. Vahva oikeusvaltio, hyvä hallinto, ml. ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat edellytyksiä myös taloudellisen toimeliaisuuden vahvistumiselle. Demokratian kehittyminen on siten tärkeä osa myös maiden pääsyssä globalisaatiosta hyötyvien joukkoon. Kansallisella tasolla globalisaation hallinta edellyttää hyvää hallintoa, oikeusvaltion periaatteiden, demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kunnioitusta. Hyvän hallinnon perusedellytys on avoimuus ja läpinäkyvyys. Hyvästä hallinnosta ja puolueettomasta oikeuslaitoksesta on tulossa merkittäviä tekijöitä myös kansainvälisissä suhteissa jne.

Edellisessä tekstilainauksessa mainittu tasa-arvon kunnioittaminen onkin valtioneuvostolle MELKOINEN haaste kun SUUNNITELLAAN maamme kuntarakennetta uudelleen - toivottavasti valtiovallan taholla muistetaan omiin kansalaisiin kohdistuva DEMOKRATIAN KUNNIOITUS kuten globalisaatioselvityksessä se on ainakin TEKSTINÄ muistettu kansainvälisyyttä ajatellen - saas nähdä. Menikös se jotenkin näin, että SUUTARIN LAPSILLA EI OLE KENKIÄ?

Mietittäessä järkeviä palvelukokonaisuuksia on muistettava alueelliset puiteratkaisut. Kuntien on katsottava yli omien rajojensa ja tunnettava vähintään seudullista ja maakunnallista vastuuta. Meikämannen mielestä järkevien palvelukokonaisuuksien "rakentaminen" ei ole mahdollista ellei aloiteta aivan "RUOHONJUURITASOISISTA" hallinnollisista uudelleenjärjestelyistä. Ehdotonta oikeaa kokoa ei palvelukokonaisuudelle ole olemassakaan, on vain aloitettava jostakin ja päädyttävä johonkin - ratkaisujen perustana on oltava käytettävissä oleva PARAS MAHDOLLINEN TIETO.

Seuraavana mielenkiintoinen näkökulma, joka koskettelee terveyspalvelujen väestöpohjarakennetta, on lainaus Markku Lehdon kirjasta Takaisin tulevaisuuteen:

"Miksi usein esitetään huomattavan suuria väestöpohjia vähimmäismääriksi, vaikka tiedetään, että on hyvin toimivia paljon pienempiä yksiköitä? Onko mitoitusperusteet tehty enemmän teorioiden kuin elävän elämän pohjalta? Usein on todettu, että terveyskeskuksen väestöpohjan tulisi olla vähintään 15 000 asukasta, onpa puhuttu 30 000 asukkaan vähimmäismäärästä. Mutta kiistatta on hyvin toimivia terveyskeskuksia, jotka palvelevat paljon pienempää väistömäärää. Mitoitusta ei voikaan tällaisessa tapauksessa perustaa yksinomaan keskimääräisiin laskelmiin, mutta on syytä kuitenkin ottaa huomioon, miksi tällaiseen suositukseen on päädytty.

Selityksenä on muun muassa se, että suurempi terveyskeskus ei ole yhtä haavoittuva kuin pieni ja suurempi on taloudellisempi, koska laitteiden kustannukset asiakaskäyntiä kohti ovat edullisemmat. Suuressa terveyskeskuksessa lääkärit voivat erikoistua ja siten tarjota toisilleen asiantuntija-apua. Jos pienen ja mukavan terveyskeskuksen lääkäreistä toinen lähteen eläkkeelle ja tilalle tulee henkilö, jonka kemia ei sovi yhteen kollegan kanssa, seurauksena voi olla riitoja ja kummankin häviäminen kunnasta.

Terveyskeskuksista lähes 60% perustuu alle 10 000 asukkaan väestöpohjaan ja joka seitsemäs on alle 30 000 asukkaan terveyskeskus. Todellisuus on siis kaukana suosituksesta. Ehkä on toistamiseen todettava, että terveyskeskus on hallinnollinen käsite ja tarkoittaa työnantajaa. Saman keskuksen alueella voi olla useita toimipisteitä. Tarkoituksena ei ole, että seutukunnan sisällä olisi yksi palvelupiste koko väestöä varten.

On erilaisia tapoja rakentaa yhteistyötä päätymättä välttämättä kuntayhtymään. Viime vuosina on korostettu seudullisen yhteistyön tärkeyttä. Ajatus perustuu siihen, että saman seutukunnan sisällä palvelut hoidetaan yhteisen suunnitelman edellyttämällä tavalla. Mallina voi olla yhteinen palveluorganisaatio, jonka toimipisteitä sijaitsee seutukunnan eri taajamissa.

Yhteistyö voi perustua myös sopimusverkostoon, jossa yksi kunta on palvelujen tuottaja ja hankkija ja muut ovat ostajia. Sopimuksilla voidaan myös vähentää haavoittuvuutta varmistamalla mahdollisuus osataa palveluja tarpeen siihen ilmaantuessa. Tärkeintä on, että esimerkiksi pienen terveyskeskuksen taustalla on apuvoimia, jotka sopimuksen perusteella ovat tarvittaessa saatavilla. Viime aikoina on tosin yhä enemmän kuulunut huolestuttavia kysymyksiä, onko kilpailun edistämiseen tähtäävä hankintalaki estämässä pienen maan vahvuuksiin kuuluvan sopimusverkoston ylläpitämisen.

Tavoitteeksi ei kannata asettaa hallintomallin uudistamista sellaisenaan vaan toiminnallisen yhteistyön parantaminen. Yhteistyömallien nojalla voidaan yhdistää lähipalvelujen mukavuus ja keskitettyjen palvelujen tehokkuus. Hallinnollisten puitteiden merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä. Epämääräiset suulliset sopimukset ja yhteistyökäytännöt voivat ajautua haaksirikkoon jo yhden henkilövaihdoksen jälkeen.

Seudullisten palvelujen tukena ovat maakunnalliset palvelut. Kysymys on sellaisesta erityisosaamisesta, joka taloudellisesti toimiakseen edellyttää vähintään 150 000 - 200 000 asukkaan väestöpohjaa. Maakunnallisista palveluista tavallisin on keskussairaala. Tätä pienemmälläkin väistöpohjalla voidaan hoitaa osa erikoissairaanhoidosta, mutta siinä tapauksessa on sovittava yhteistyöstä suuremman keskuksen kanssa. Sosiaalihuollon ammatillisen osaamisen porrastus on erilainen, mutta senkin lohkolla on tarvetta kapean erikoisalan osaamisesta, joka olisi järkevintä organisoida maakunnan tasolle."

Edellisestä kuvaukseta voin vetää sen johtopäätöksen, että ALUEELLINEN SUUNNITELMA ON TEHOKKAAN TOIMINNAN KIVIJALKA.

Tässä kevennykseksi hieman "toisenlaatuisia väestöpohjia" suuruuden ekonomian osalta:

Lihasikaloissa suuntaus näyttää niin ikään kulkevan kohti suurempia eläinryhmiä. Mitä suurempi sikaryhmä, sitä halvemmalla sikapaikan pystyy rakentamaan. Suuruuden ekonomia toimii ainakin tiettyyn sikamäärään asti. Satojen lihasikojen kasvatus samassa ryhmässä onnistuu, kunhan ruokintaa ja jopa punnituksia ja karsintoja voidaan OHJATA ELEKTRONISESTI....

Sikakasvattajat sanovat, että tähän asti heidän vahvinta markkina-aluettaan ovat olleet lähimmät naapurimaat, nyt monet ovat luomassa globalisti myyntisuhteita etsien samalla uusia yhteistyökumppaneita. Meikämannen mielestä kotimainen sianliha on hyvää, ja arvostan sikatilayrittäjien vaativaa työtä.

Olisikohan kuntapalvelujen ekonomialla ja sikatuotannon globalisaatiolla yhteistä keskenään ja opittavaa toisiltaan. Mene ja tiedä?

JOSKUS saa sen käsityksen, että kohderyhmät kuntauudistuskeskustelujen ja lihasikaloiden tuottavuuden osalta saattavat JONKUN MIELESTÄ JOSTAKIN näkökulmasta katsoen JOSKUS muistuttaa toisiaan???!!! Että tämmöstä tällä kerralla.

VKO 18
Valtiovarainministeri Kalliomäki lupailee päätöksiä kuntauudistuksesta ensiviikolle - viikolle 19. Jotenkin tulee mieleen sana KIIRE ja se, että kuinka täällä kuntakentällä pysytään vauhdissa mukana. Peruskuntien on hoidettava tehtävänsä ja velvoitteensa jokatapauksessa - hallituksen palvelurakenneuudistuksesta ja sen monimuotoisuudesta huolimatta. Kuntakentällä saattaa tulla "johtamisongelmia" jokapäiväisten rutiinien ja uudistuksen mukaanaan tuomien tehtävien priorisoinnin osalta. Jokapäiväiväisiä rutiinitehtäviä on myös kokoajan rationalisoitava.

Meikämannekin on viimeaikoina pohdiskellut jokapäiväistä KIIRETTÄÄN ja oman itsensä johtamista - mittakaavassa mikromuruset makrotalouden keskellä -, jonka näen henkilökohtaisten tavotteiden asettamisena, ajankäytön, työrutiinien, luottamistehtävien ja erilaisten käytäntöjen järkiperäistämisenä ja kurinalaisuuden vaatimisena itseltäni.

Kiire on aikakautemme ilmiö - näköjään myös kuntauudistuksessa. Kuntajärjestelmämme tunnetaan sentään satojen vuosien vanhana, mutta uudistus olisi tapahduttava tässä ja nyt - ettei vaan joku seikka jäisi huomioimatta - tässä kiireessä.

Kiireen vaivaama ihminen tuntee itsensä stressaantuneeksi ja riittämättömäksi. Tilanne on monille tuttu, mutta mistä se johtuu? Mistä johtuu, että meidän "täytyy" niin paljon enemmän kuin mihin meillä "on aikaa"? Voiko asialle tehdä jotakin? Löytyykö hyviä keinoja ajan säästämiseksi ja suunnittelun tehostamiseksi?

Useimmilla meistä on joukko tekemättömiä töitä odottamassa "sopivaa" hetkeä niihin tarttumiseen. Ne ovat odottamassa sen vuoksi "ettei meillä koskaan ole aikaa". Kuitenkin harvassa asiassa ihmiset ovat niin TASA-ARVOISIA kuin ajan suhteen. Aikaa on JOKAISELLA käytettävissään vuorokaudessa 24 tuntia ja viikossa 160 tuntia. Niistä me nukumme noin 50 tuntia ja jäljelle jää 115-120 tuntia valveillaoloaikaa, jonka voimme jakaa työhön, vapaa-aikaan, opiskeluun jne. Nämä 120 tuntia merkitsevät kolmea kokonaista työviikkoa - mikä EI OLE VÄHÄN. Aikaa on siis todellisuudessa melko runsaasti. Missä sitten on vika? Mikä oikeastaan on syynä siihen, että ajan riittämättömyyttä valitellaan hyvin useasti?

Ajan puute lienee näinnäinen ongelma, joka peittää alleen muita aikaan liittyviä "ongelmia". Tekemisen esteeksi muodostuvat mm. töiden ja ajankäytön HUONO SUUNNITTELU, kiireiset pikkuasiat, kaikkiin pyyntöihin, aikavarauksiin ja "kissanristiäisiin" SUOSTUMINEN, vaikeilta ja isoilta tuntuvien töiden lykkääminen, turhat odottelut jne.

Sanonta - ellei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä - kertoo uusille asioille, ja tuleville haasteille annettavien merkitysten olevan menneen ajan perusteella tehtäviä päätöksiä - retrospektiivinen näkemys - ihminen on historiansa vanki. Ihmisten valmius muuttua ja muuttaa käyttäytymistään on HYVIN ERILAINEN. Toiset ovat valmiita muuttumaan, toiset taas vastustavat jyrkästi muuttumista. Muutoksessa on kyse luopumisesta. Kun emme aseta itsellemme turhia rajoja, hyväksymme sen mitä ei voi muuttaa ja työskentelemme sen hyväksi minkä voimme muuttaa - pyrimme elämämme hallintaan myös ajankäytön suhteen, tuntemalla vanhaa ja ymmärtämällä uutta - uusi ja vanha tasapainossa keskenään.

Julkisen sektorin tasapainoisen onnistumisen keskeinen ydin tiivistyy kysymykseen, mikä on yhteiskunnan kyky tuottaa kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia ja kuinka se mitataan?

Perinteisesti sekä johto että henkilöstö ovat suhtautuneet julkisessa hallinnossa varsin kriittisesti ja epäille tulosten mittaamiseen. Mittaaminen halutaan usein asettaa kyseenalaiseksi, koska käytettävissä ei ole täysin kattavaia mittareita ja eivätkä ne täydellisesti kata tarkasteltavaa ilmiöaluetta. Mittareiden 100% objektiivisuuden ja kattavuuden vaatimukset tarjoavatkin usein hyvän tekosyyn olla mittaamatta tai arvioimatta tuloksia lainkaan. Tämän näkemyksen ei tulisi kuulua enää julkiseen johtamiseen. PARAS on HYVÄN pahin vihollinen, pitäänee paikkansa tässäkin suhteessa.

Tulosten mittaaminen ei ole meikämannen mielestä julkishallinnon ja sen johtamisen ongelma numero YKSI. Vaikka tuloksen mittaamisen ja arvioinnin tärkeyttä ja vaikeutta ei ole syytä MILLÄÄN TAVALLA aliarvioida, on marssijärjestys tässä suhteessa oltava selvä; julkisen toiminnan perusajatus on turvata kaikille yhteiskunnan kansalaisille peruspalvelut, joihin jokaisella on yhtäläinen käyttöoikeus. Julkinen toiminta on toimeksiantotaloudellista toimintaa, jonka keskeinen kriteeri on julkisten tehtävien tehokas ja laadukas hoitaminen. Julkisen toiminnan tuloksellisuuden toteuttamisen lähtökohta on panoksenhaltijan saaman ja kokeman arvon varmistamisessa (stakeholder value). Panoksenhaltijoita ovat lähtökohtaisesti kaikki, jotka vaikuttavat julkisen hallinnon aikaansaannoksiin tai joihin aikaansaannokset vaikuttavat. Tämä näkökulma korostaa kuntaorganisaatioiden laajaa yhteiskunnallista ja sosiaalista vastuuta. Panoksenhaltija-lähtöisen ajattelun mukaisesti julkisten organisaatioiden johto on vastuussa sekä poliittisille päätöksentekijöille että kansalaisille panoksenhaltijoiden arvon optimoinnista - stakeholder value - näkökulmaa on arvosteltu myös siitä ettei mikään organisaatio voi olla vastuussa kaikille, kuinka lienee tämän kuntaorganisaation laita tässä asiassa kun ajatellaan kuntalaisia ja valtiovaltaa - siis meitä kaikkia - joille me KAIKKI olemme vastuussa.

Yksilöt ja yhteiskunta tarvitsevat sivistystä. Jos se häviää, katoaa myös tietty johdonmukaisuus ja elämää linjaavat arvonäkökulmat. Sivistys on erimielisyyksien ja erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Se on kykyä toimia jonkin asian ja ihmisen puolesta. Ja toimia sitä tai niitä vastaan perustellusti ajautumatta umpikujaan - jopa väkivaltaan. Toisaalta se on harmoniaa, jonka varassa voi olla eri mieltä ja kestää ristiriitoja, jotka kohdistuvat esim. palvelurakenneuudistukseen, oman ajanhallintaan, muuttumiseen, tasapainoisen onnistumisen mittaamiseen, stakeholder -näkökulmaan tai sivistyksen erilaisuuteen.

Sivistyneelle "uudistukselle" on tilaa myös kuntauudistuksen suhteen, aineksia sivistyneesti tapahtuvan uudistuksen epäilylle on antanut hallituspuolueiden erilaiset painotukset sekä julkinen sanailu uudistuksen tavoitteista. Kuntalaisina haluaisimme tietää sen kuntajoukon, joka halutaan ajaa alas - "SIVISTYNEENKIIREELLÄ"

"On valintoja, jotka on tehtävä
kaikessa tekemisessään. Ja aina
on pidettävä mielessä, että
tekemämme valinta tekee meidät."

-tuntematon-


VKO 17
Elelemme vappuviikkoa, viikon päätteeksi on tämä "VALLATON VAPPU". Vappuna ihmiset SAATTAVAT ottaa oman persoonallisuutensa käyttöön, työvälineeksi itsensä ilmaisussa. Vappua voitanee pitää va
kka "ITSEILMAISUN JUHLANA" - se itseilmaisu tehdään vappuaikana hiukan rohkeammalla tavalla kuin yleisesti, ja yleensä hyvin persoonallisissa, toinen toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

Oman persoonallisuuden käyttöönotossa ei kuitenkaan ole kysymys vain siitä, miten ihminen toimii, vaan mitä hän on kokenut.

Omat kokemukset tulee jäsennellä ja saada itseilmaisun piiriin, jotta vältymme tulemasta ahdistuneiksi ja masentuneiksi. Tarvitsemme yhä enemmän puitteita joissa voimme reagoida voimakkaasti. Tarvitsemme yksilön kokeman turvattomuuden, hädän, epävarmuuden ja pelkojen käsittelyä ja työstämistä - monelle VAPPU luo sellaiseen hyvät puitteet.

Työelämässä oleminen viittaa koko ajan hallittuun ja ehka hieman yksinkertaistettuun elämään. Ihmisillä on kuitenkin syvempi kerros, missä orpous ja yksinäisyys ovat koko ajan olemassa.

Voidaankin heittää kysymys: Milloin viimeksi näit ILOISEN antajan, yksilön, joka iloisesti teki jotakin toisen hyväksi? Jos joku tällaisen näkee, hän on kohdannut tasapainoisen ihmisen, jolla on sekä ulkoisia sosiaalisia taitoja, että kyky toimia pyyteettömästi.

Maailma koostuu antajista ja ottajista ... Ottajat saattavat syödä paremmin, mutta antajat nukkuvat paremmin.

Vapun viettäjät ovat tässä suhteessa - antajina ja ottajina - aivan omassa "KATEKORIASSAAN". Vappu on ilmiönä mielenkiintoinen. Ihmiset voivat tehdä jopa omista puutteistaan PERSOONALLISUUTENSA tavaramerkkejä. Näin vapunviettäjät voivat ikäänkuin elää oman erikoislaatuisuutensa ULOS niin, että TULOS on joka suuntaan myönteinen - mutta on VAARANA käydä myös päinvastoin, antaminen mielletäänkin ottamiseksi ja ottaminen mielletään anatamiseksi - ollaanpa varovaisia!!!

Hiukan vapun ALKUPERÄSTÄ. Suomenkielen sana VAPPU on peräisin germaanisesta sanasta Valpuri, Walburg. Walburg oli 700-luvulla Baijerissa elänyt ABBEDISSA, joka julistettiin pyhimykseksi hänen nimipäivänään 1. toukokuuta. Tämä sattui sopivasti vanhan esikristillisen juhlapäivän paikalle, kuten kaikkien muiden merkittävien juhlapäivien kohdalla on "oudosti" ollut tapana tapahtua. Meillä Suomessa VAPPU-sanan esikristillinen merkitys on heikommin säilynyt, kuin mitä voidaan sanoa seuraavassa lauseessa kuvatun uudemman kristillisen käsityksen säilymisestä.

Tämän uudemman kristillisen käsityksen mukaan meille suomalaisille vapun merkitys kohdistuu lähinnä kahteen asiaan; vapunaattona tapahtuvaan ylioppilaiden juhlaan, sekä vapunpäivän kansainväliseen työn päivään. Molemmet nykymerkitykset ovat hyvin maltillisia. Näiden taustalta paljastuu kuitenkin varsin merkityksellisesti, se vanha uskonnollinen juhlapäivä, jota vielä tällä vuosituhannellakin vietetään alkuperäisessä merkityksessään.

Keski-Euroopassa toukojuhlaa vietettiin aiemmin suurena juhlana ja toukoyö muistetaan vieläkin NOITIEN JUHLAYÖNÄ.

Englanninkielessä vappu on MAY DAY. May tarkoittaa myös kyseisenä päivänä koristeena käytettäviä vihreitä kasveja, sekä yleisesti nopeakasvuista aikakautta ihmisen nuoruudessa. Sana on tullu englanninkieleen 13. vuosisadalla ranskasta (Mai) sekä latinasta (Maius). Saksankielessä päivää kutsutaan nimeltä MAITAG (Maifeiertag).

Latinan sana Maius juontaa juurensa roomalais-kreikkalaiseen jumalattareen MAIAan. Maia synnytti ZEUKSEN hedelmöittämänä HERMEKSEN, joka joutui ZEUKSEN laillisen vaimon, HERAN, vihan kohteeksi ja taisi tulla ...? Myöhemmin Maian sisarukset (joita oli seitsemän) tappoivat itsensä masennuttuaan yhden sisaren kuolemasta. Maia-sana tarkoittaa latinalaisittain HOITAJAA.

Muistaakseni Rauli "Badding" Somerjoen yhden laulun sanoissa mainitaan jotenkin näin; ...HOITAJAAKO tässä kohta tarvitaan kun pumppu...

Vappuna tarvitaan hoitajaa varmaan monissa eri yhteyksissä, mutta MASENNUKSEEN ei pitäisi kenelläkään olla aihetta, ajattellaanpa vappua sitten vanhoollisen esikristillisesti tai nykymerkityksellisesti, kun ilmaisemme omaa persoonaamme omissa vappujuhlissamme, kuka missäkin ja omalla tavallaan. TERVETULOA KEVÄT.

"Parhaiten kohotat omaa mielialaasi kohottamalla kaikkien muiden mielialaa."

HAUSKAA VAPPUA

VKO 16
Ajatuksia HIEMAN kunnan entiteetistä (=olemassaolo).
Kunnan perusolemuksen ja merkityksen pohtiminen on paikallaan ainakin silloin, kun kunnan olemassaolo vaarantuu. Kunnan entiteetti rakentuu lukuisille sellaisille asiantiloille, ilmiöille ja tapahtumille, joiden substanssit korostuvat VASTA, kun kuntatalouden "suoritevirtaan" kohdistuu tyrehtymisuhka. "Sero sapiunt phryges" (myöhään viisastuvat fryygialaiset). Ihmisyksilölle tällainen vakavoituminen on luonnollista perusterveyden järkkyessä tai traumaattisten menetysten yhteydessä.

Kuntataloudelle "suoritevirran" loppuminen on kuin ihmiselle sydämmenlyöntien ja hengityksen lakkaaminen. Näiden takana ovat kuitenkin joko sisä- tai ulkosyntyiset tapahtumat, jotka liittyvät kehon elintoimintoja ylläpitäviin aineenvaihdunnan muutoksiin, siis prosesseihin, joita emme normaalisti tiedosta. Terveen kuntatalouden ja terveen yksilön merkitys yhteiskunnalle nähdään kumpikin inhimillisen edun näkökulmasta, jonka perusta lepää ARVOASETELMISSA.

Ihmisten ARVOASETELMALLA on isot ja kauaskantoiset vaikutukset, niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Yleensä "PAREMPIOSAISET" ovat niitä, joiden arvoasetelmilla yhteiskuntaa rakennetaan. "HUONOMPIOSAISET" joutuvat olemaan parempiosaisten "ARMOILLA", ja varsinkin parempiosaisten omaksuman arvoasetelman varassa - etenkin kun puhutaan RAHASTA, ja sen vaikutuksesta mm. tulonsiirtoihin ja koko kansakunnan tulopohjaan.

Parempiosaiset joutuvat useasti olemaan huonompiosaisten toimeentulon "TAKUUMIEHINÄ". Meikämannen mielestä "TAKUUMIESAJATUSTA" pitäisi soveltaa myös KUNTAYHTEISTYÖHÖN - sillä samassa veneessä sitä valtion kirjanpidon mukaan ollaan??!! Takuumiehinä oleminen näyttää joskus olevan hyvinkin vastenmielistä - omaan napaan tuijottamista ja kuvittelua olevansa korvaamaton.

Olen kuullut sanottava jotenkin näin; kun työnnät sormesi veteen, ja jos veteen JÄÄ REIKÄ, otettuasi sormen pois vedestä - OLET KORVAAMATON.

NIIN siitä KUNTATALOUKSIEN SUORITEVIRRASTA ja sen koostumuksesta, joka on ollut USEASTI esillä lehtiotsikoissa tavalla tai toisella viimeisten viikkojen aikana.
Kunnat rahoittivat vuonna 2004 n.25 miljardin euron toimintamenonsa pääosin toimintatuloilla, verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintatulot kattavat menoista lähes 8 mrd. euroa. Kuntien verotulot yhteensä ovat noin 13,5 mrd. euroa ja käyttötalouden valtionosuudet kuntien kirjanpidon mukaan 4,8 mrd. euroa. Valtion kirjanpidon mukaan kuntien valtionosuudet ovat 5,7 mrd. euroa (kun kuntayhtymien saama yksikkörahoitus sekä valtionosuuksiin sisältyvä työllistämistuki ja ammatillinen lisäkoulutus otetaan mukaan).

Kuntien toimintatuotot, noin 27 % kaikista tuloista, kertyvät myyntituloista (15%), maksutuloista (5%) ja muista toimintatuloista (7%). Myyntitulot kertyvät pääosin kunnallisesta liiketoiminnasta, esim. vesi- ja jätevesi-, sekä energiahuollosta. Maksut ovat pääsääntöisesti lakiperusteisia ja kunnan liikkumavara niissä on pieni.

Valtaosa kuntien verotuloista tulee kunnallisverosta, n. 11,7 mrd. vuonna 2004. Kunnat päättävät itsenäisesti kunnallisveroprosentistaan. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti vuonna 2004 oli 18,12. Kunnallisveron tuotto on hieman laskenut vuodesta 2002, vaikka keskimääräinen veroprosentti on noussut 17,78%:sta 18,12%:iin vuosina 2002 - 2004.

Kuntien saama yhteisövero on pienentynyt 1,5 mrd. eurosta vuonna 2002 noin miljardiin vuonna 2004. Kuntien osuus yhtiesöverosta on laskenut 19,75%:iin. Vuonna 2005 kuntien osuus nousee 22,03%:iin kompensaationa yhteisöverokannan (yhteisöveroprosentti) alentamisesta 29%:sta 26 prosenttiin vuonna 2005.

Kunnat saavat kiintiestöveroina n. 700 milj. euroa vuodessa. Kunnat ovat kiinteistöveron ainoita saajia. Pääosa kiinteistöverosta kertyy yleisestä kiinteistöverosta ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöverosta. Kunnat päättävät kiinteistöveroprosenteista itsenäisesti lain sallimissa rajoissa.

Käyttötalouden valtionosuudet kattavat noin 17% kuntien tuloista. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Valtionosuudet määräytyvät tehtäväkohtaisten laskennallisten kustannusten perusteella, joista on vähennetty kunnan rahoitusosuus opetus- ja kulttuuritoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yleinen valtionosuus määräytyy suoraan asukasluvun ja olosuhdetekijöiden pohjalta. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus antaa kunnalle tasauslisän tai vähentää valtionosuuksia tasausvähennyksen verran. Harkinnanvarainen avustus ja yhdistymisavustus kunnille ovat osa valtionosuusjärjestelmää. Myös veroperusteita koskevat muutokset vaikuttavat kuntien tuloihin.

Kuntien sosiaali- ja terveyshuollon sekä opetustoimen tehtävät muodostavat kunnallisten PERUSPALVELUJEN rungon, jota täydentävät lainsäädännöllä kunnille annetut muut tehtävät. Peruspalveuohjelma ja peruspalvelubudjetti ovat valtion keskeiset välineet PARANTAA kuntien tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen TASAPAINOA ja ENNAKOITAVUUTTA. Kuntien tehtävät ovat laajentuneet viime vuosina mm. lasten aamu- ja iltapäivätoiminnassa, esiopetuksessa, hammashuollossa ja vanhustenhuollossa.

Kuntien tulot vuonna 2004 tulolajeittain, %:
* kunnallisvero 41%
* yhteisövero 4%
* kiinteistövero 2%
* käyttötalouden valtionosuudet 17%
* myyntitulot 15%
* maksutulot 5%
* muut toimintatulot 7%
* lainanotto 5% JA
* muut tulot 4 %
(lähde: sisäasiainministeriön julkaisuja 52/2004)

Terveen tai hyvän kuntatalouden kriteerit eivät enää pysähdy kannattavuuteen, sallittujen toimintamahdollisuuksien rajoissa, vaan päämäärien ja "visioiden" rinnalle on tullut - ARVOASETELMAAN - perusarvoja reflektoiva "what business are we in" ja "how do we do it" -ulottuvuuksia, joissa näyttäytyy eettisten standartien ja vastuunkannon kohtaaminen.

Meikämanne toivoo tämän KOHTAAMISEN tapahtyvan myös akselilla PAREMPIOSAISET - HUONOMPIOSAISET aivan jokapäiväisessä arkielämässä, siitä huolimatta vaikka yhteiskunnan ARVOASETELMA nojautuu paljolti SUORITEPERUSTEISESTI arvioitavaan elämään - mitä se sitten käytäntönä tarkoitta eri yhteyksissä - sitä meidän on syytä pohdiskella "ITSEKESKEISESTI" omaan napaan tuijottamalla???

"Sinä hetkenä, jona TYYDYT vähempään kuin mitä ANSAITSET, saat vielä vähemmän, kuin mihin TYYDYIT."

VKO 15
"Kuten karille ajaneen laivan KAPTEENI, joutuu jokainen toisinaan peruuttamaan päästäkseen eteenpäin". - J.B.-

Näinä aikoina monien kuntien "kapteenit" (niin viranhatijat kuin luottamushenkilötkin) huomaavat olevansa kallistuvan Titanicin kannella ja miettivänsä reelinkiin nojaten: "Olisinpa silloin tiennyt sen, MITÄ TIEDÄN NYT!"

Syytä lienee järjestellä "Titanicin kansituolit uudelleen" - joiden varassa asiat "lepäävät". Uudelleenjärjestelyn toteuttajaksi ei välttämättä tarvita uudentyyppisiä merenkävijöitä, vaan osaajia.

Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja - ÄLYN LÄHTÖKOHTAA. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Juuri tätä tarvitaan viranhaltojoiden ja luottamushenkilöiden välillä - yhteistyötä ja luottamusta "kuntakapteeneina" ollessaan.

Yksilöä vaaditaan olemaan SYVÄLLINEN ja VUOROVAIKUTUSTAITOINEN ja HALLITSEMAAN kaikki maailman asiat, SOSIAALISIA SUPERTAITOJA sekä kaiken maailman teknologian tuntemusta ja hallintaa. BURN OUTiin siinä väkisin ajaudutaan ellei opita käyttämään JOUKKUEPELEJÄ ja TYÖRYHMIEN jäsenten erilaisia rooleja.

Me suomalaiset pidämme jotenkin sosiaalista kultturia helposti pinnallisena näytelmänä? HELLIMME mielikuvaa, että tuttu suomalainen PERUSTÖNKKÖYS ja SULAVA SALONKIKELPOISUUS ovat jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. USEIN kuitenkin näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä TILANNETAJU että MAINIO roolinottokyky.

Nämä taidot voivat olla koulutuksen kautta omaksuttuja, tai tietoisesti kuhunkin tilanteeseen luontevasti otettuja rooleja. ROOLINOTTAJISTA löytyy yleensä hyvin suorituskykyisiä henkilöitä, jotka HALUAVAT olla parhaimmillaan kussakin HEIDÄN OMAA osaamistaan vaativassa tilanteessa.

Osaamiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta itse. Tämä edellyttää sitä, että omaa osamista kehitetään, yhteisiin tavoitteisiin sitoudutaan ja niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti "taistelemaan".

Aivan ensimmäiseksi meidän tulee tunnustella sitä kehää tai kenttää, jolla "taistelumme taistelemme" - VALLANTAHTO vaikuttaa aina ja kaikkialla, vaikka välillä olisi myös jaksoja ilman politikointia - meidän PITÄÄ aina SELVITTÄÄ, olemmeko joutuneet keskelle "taistelua" - voimmeko AVOIMESTI ja VILPITTÖMÄSTI heittäytyä taisteluun?

Kun ihmiset omaksuvat avoimen ja vilpittömän toinen toisiltaan oppimisen periaatteen, EI YHTEISTYÖTÄ yhdistä pelkästään synergia (syn ergos - yhdistää voimat, kreikk.), vaan myös sisäinen empatia (them pathos - kävellä yhdessä, kreikk.). Kenellekään ei ole häpeäksi se, että ottaa opiksi erehdyksistään; kukaan ei ole NIIN viisas, ettei hänellä olisi JOTAIN opittavaa toisilta ihmisiltä. Tämä oppimisen - henkisen yhteistyön, jolla pystymme selviytymään ankaraksi muuttuneessa kuntataloustilanteessa - edellytys ja peruspilari on se, että luotamme
a) ITSEEMME
b) TOISIIMME.

Sujuvat ihmissuhteet ja sujuva yhteistyö ovat "kansituolien" uudelleen järjestelyn perusedellytys. Useasti väitetään, että me savolaiset emme näihin pysty ja tämä väittämä lienee varsin aiheellinen??? Mihin tämä sitten perustuu? Stressi- ja neuroositekijät ovat varmaan yksi asia, joka estää meitä olemasta avoimia toisille ihmisille ja kokemasta luottamusta TOISIIN. Katselemme OMIA virheitämme niinkuin uskomme toisten meitä arvioivan. Unohdamme sen, että muut ovat paljon vähemmän kiinnostuneita meidän heikkouksistamme ja virheistämme kuin itse. Koemme, että jos avaudumme tai osoitamme luottamusta toista kohtaan, olemme hänen armoillaan. Jos teemme jonkin "missauksen" unohdamme, että missaus on meidän omissa silmissämme kymmenen kertaa isompi asia kuin naapureiden silmissä. Unohdamme vanhan roomalaisen oikeuden periaatteen "De minimis non curat lex" (laki ei välitä "niuhotella"). Samoin ei myöskään toimivassa yhteistyössä saa niuhotella.

Meille kaikille lienee selvää se, että yleinen taloustilanne tulee kuntasektorilla jatkossa kiristymään entisestään, kuten olemme JO nähneet? Euroopan yhdentyminen tarkoittaa käytännössä yhä enemmän suurfuusioita ja suurempia tuotantoyksiköitä, tämäkö lie ollut valtiovallalla ajatuspohjana, kun ovat suunnittelemassa väistöpohjaltaan noin 30 000 asukkaan kokoisia kuntia. On myös selvää, että ilman ammattitaitoista ja motivoitunutta päätöksentekijä- ja varsinaisen operatiivisen toiminnan toteuttajajoukkoa ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä "hengissä" kuntapalveluiden tehostustoimenpiteistä - JOKAISEN ON OSATTAVA ASIANSA!

Pieni "kevennys":
"Huipulla ei voi viipyä loputtomiin; sieltä on tultava taas alas. Miksi siis ensinkään nähdä vaivaa? Vain tämän vuoksi: Ylhäällä tietää, mitä alhaalla on, mutta alhaalla ei tiedä ylhäällä olevasta. Joka kiipeää, se näkee. Joka laskeutuu, se ei enää näe, mutta se on jo nähnyt. On taito säilyttää alhaalla itsellään muistona se mitä ylhäällä näki. Kun ei pysty enää näkemään, ainakin voi yhä tietää".

- Rene Dermal -

VKO 14
Pärjätäänkö vesantolaisina tulevaisuudessa satasella vai maratonilla - tai kenties molemmilla vaiko EIKÖ sitten KUMMALLAKAAN?

Nämä ovat ne kysymykset, joita meikämanne jäi pohdiskelemaan lukiessaan Savon Sanomista ke 6.4.2005 pohjoissavolaisten kuntien tilinpäätösvertaililukuja vuodelta 2004 - Vesannon kunnan taloudesta kertovat tunnusluvut jokainen voi lukea itse ko. tilastosta.

Jatko-opiskeluuni liittyvässä LIIKETALOUSTIETEELLISESSÄ tutkimustyössäni keskityn kriisiyritysten tutkimiseen ja kriisin vaikutusten analysointiin. Ehkäpä juuri siitä syystä, lukiessani kuntien toimintamenojen tunnuslukuja, edellä mainitsemieni kysymysten lisäksi, meikämannelle tuli mieleen termi LIIKETOIMINTASHOKKI - BUSINESS SHOCK.

Liiketaloustieteellisissä liikkeenjohdon teorioiden kehittelyssä on aina kosketeltu myös toiminnallisten häiriöiden sekä kriisien syntyyn ja hoitamiseen liittyviä kysymyksiä. Häiriöt ovat asioiden dysfunktioita (toimintahäiriö/toiminnan häiriö) ja niiden merkitys on negatiivinen. Organisaatiokäyttäytymisen dysfunktiot voidaan normaalisti kohdistaa kolmeen eri osa-alueeseen:
1) johtamiseen, kuten lyhytnäköisyys ja valppauden puute
2) itse organisaatioon, kuten suuri henkilöstövaihtuvuus ja heikko kommunikaatio
3) yksilöihin, kuten muutosvastarinta ja heikentynyt moraali.

Häiriöitä sinänsä pidetään tavallisina mihin tahansa toimintaan kuuluvina ja ajoittain esiintyvinä ilmiöinä, jotka hoidetaan tietyn aikarajan puitteissa. Pitkittyessään ja voimistuessaan ne kuitenkin saattavat aiheuttaa kriisin - siis muodostuu kriisitilanne. Liiketoimintashokissa on kuitenkin kyse sellaisesta tilanteesta, jossa liiketoiminnan ennustettavuus ja tasapainon ylläpito katoavat kerralla kokonaan. Joten kuntatalouksien yhteydessä ei ainakaan vielä voine puhua suoranaisesta liiketoimintashokista - sillä tällöin "kuntatalouksien" pitäisi kadota KERRALLA KOKONAAN.

UUDISTUMISTA ja UUDISTUMISKYKYÄ tarvitaan kuntiemme palvelutuotannon rationaalisoinnissa ja talouden tervehdyttämisessä - mutta kuinka se toteutetaan - käytämmekö tulevaisuudessa KVARTAALIAJATTELUA vai KAUKOKATSEISUUSAJATTELUA vai kenties MOLEMPIA rinnan ja vuorotellen, sekä niiden YHDISTELMIÄ.

Uudistumiskykymme yleensä on monissa eri yhteyksissä "hakusalla", koska meillä kaikilla on paine olla osa jotakin YHTEISÖÄ, sekä pyrkiä käyttäytymään ja ajattelemaan samalla tavalla kuin monet muut ajattelevat ja käyttäytyvät - ollaan ns. LAUMASIELUJA.

Markkinatalouden ilmiöt vaikuttavat voimakkaasti elämäämme, halusimme sitä tai emme. Tehokkuus, kiire ja jatkuva muutos ovat osa ihmisten elämää, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Kilpailu kiristyy. Kannattavuus, kustannussäästöt ja hyödyt vilahtelevat useasti meitä ympyröivissä talouspuheissa. Lyhyen tähtäimen kvartaalitalousajattelu ja pörssin liikahdukset ohjaavat ja rytmittävät elämäämme - kuten vuodenajat ja maailmalla tapahtuvat luonnonmullistukset. Kvartaaliajattelua voidaan verrata "KULLAN LAPIOINTIIN" suoraan pankkiholvista vaskooliin - ajatellen varmaa mikä varmaa. Kvartaaliajattelu on tyypillisesti analyyttista, numeroihin perustuvaa, sekä selkeitä vaihtoehtoja pois sulkevaa toimintaa. Kaukokatseisuusajattelussa viitataan enemmänkin kaikkien aistien käyttöön tarkasteltaessa tulevaisuutta. Kaukokatseisuusajattelu huomioi myös järkiperäisen (rationaalisen) ajattelun lisäksi tunneperäisen (emotionaalisen) puolen.

Maailmanlaajuinen (globaali) kilpailu korostaa nopeutta, ketteryyttä ja virtaviivaisuutta, joiden avulla saadaan vasta elintärkeät lähtöpisteet - PAKOLLINEN KILPAILUKYKYVAATIMUS. Tämän jälkeen on luotava kilpailuetu, jonka avulla pääsemme ensimmäisten joukossa maaliin - tarvitsemme kvartaaliajattelua(=SATANEN) ja/tai kaukokatseisuusajattelua(=MARATON) nähdäksemme mahdollisimman hyvin tulevaisuuteemme vaikuttavat tavoiteltavuuden arvoiset UUDET IHMISARVOT. Meidän pitäisi pystyä erottelemaan kokonaan UUDET ASIAT ja ne asiat joita emme ole vain TULLEET AJATELLEEKSI. Tässä yhteydessä ajattelultamme edellytetään perspektiivin pidennystä, KAUKOKATSEISUUSAJATTELUA, tehokkaan KVARTAALIAJATTELUN lisäksi.

Kvartaaliajattelun ja kaukokatseisuusajattelun ero tulee esiin myös siinä, kun löydetyn VILLIN IDEAN leikkaa kvartaaliajattelun investointileikkuri pois, jos tulevaisuuden näköpiirissä ei ole olotilaa, jossa INVESTOINTI maksaa ITSE ITSENSÄ. Kaukokatseisuusajattelijan näköpiirissä on perustaa tässä yhteydessä taimitarha, jossa vain osa taimista saattaa kuolla, jolloin kuolleisiin taimiin suunnattuja rahoja kutsutaan KEHITYSRAHOIKSI. Suurin osa taimista saattaa hyvinkin ruveta kukoistamaan tuottaen vähintään ennalta suunniteltua INVESTOINTITUOTTOA.

Suotuisissa toimintaympäristöissä, silloin kun KAKKUA RIITTÄÄ jaettavaksi, ei ole havaittavissa merkittäviä eroja KVARTAALIAJATTELULLA ja KAUKOKATSEISUUSAJATTELULLA, kuitenkin kvartaaliajattelijat käyttävät resurssinsa MIELUMMIN kypsien hedelmien pomimiseen kun kaukokatseisuusajattelijat keskittyvät ENIMMÄKSEEN kehittämään ratkaisuja olemassa olevien/tulevien EPÄJATKUVUUSKOHTIEN varalle.

Menestyksestä tiedetään, että samat syyt, jotka luovat menestystä, voivat pitkään käytettyinä johtaa myös epäonnistumiseen - MENESTYKSESSÄ KASVAA TUHON SIEMEN. Yhteiskunnassamme on havaittavissa, että talouden "KOVILLE" arvoille on NOUSEMASSA vastapainoksi EMPAATTISUUS. Kannetaan huolta ihmisten hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta. Ollaan siirtymässä SHAREHOLDER -ajattelusta (mm. tuottaa mahdollisimman paljon) STAKEHOLDER -ajatteluun (mm. ryhmien välinen vuorovaikutus). VASTUULLISUUS JA EETTISYYS halutaan nostaa juhlapuheista operatiivisen toiminnan työkaluksi - TOIVOTTAVASTI JO EILEN.

Meidän vastikään valittujen kunnallisvaltuutettujen on pystyttävä tekemään päätöksiä, jotta KUNTA ja KUNTALAISET pärjäävät sekä SATASELLA, että MARATONILLA. On sanomattakin selvää, että VALTUUTETTUJEN tulee seurata LÄHIYMPÄRISTÖNSÄ tapahtumia sekä MAAILMAN menoa, ja meidän on pystyttävä käyttämään OMAA VÄLITÖNTÄ OIVALTAMISTAMME (intuitiota) päätöstemme teossa. On erityisen tärkeää pystyä keskustelemaan erilaisista asioista ja näkemyksistä, ja meidän on myös PYSTYTTÄVÄ TEKEMÄÄN YHTEISESTI HYVIÄ PÄÄTÖKSIÄ, jotka saattavat olla joskus HENKILÖKOHTAISESTI KIPEITÄ - tuntiemme kuitenkin päätöksentekijöinä olevamme edelleen osa jotain YHTEISÖÄ - itsenäistä kuntaa, ainakin vielä tällä hetkellä.

KUNTALAISTEN on pystyttävä luottamaan VALTUUTETTUJEN KVARTAALI- sekä KAUKOKATSEISUUSAJATTELUUN uskoen tehtyjen päätösten jälkeen kuntalaisena pärjäävänsä sekä SATASELLA, että MARATONILLA.

Siinäpä se onkin valinnan vaikeus ja vapaus, kumpi parempi - SATANEN vai MARATON, ja jos tulee "POKAALEITA" jommassa kummassa tai kummassakin, hyvä niin, HURRRAAA, mutta jos ja KUN "pokaaleita" ei tule, entäs sitten - sitten tulee SHOKKI.

SHOKKI ilmaisee iskunomaista vaikutusta, tavanomaisessa kielenkäytössä usein ympäristön äkillistä ja voimakasta muutosta ja reagointia siihen. Lääketieteessä shokki-nimitys liittyy reaktioihin, joiden syynä on tavallisesti riittämättömästä verimäärästä johtuva elimistön hapensaannin vajaus. Psykologiassa shokilla ymmärretään yllättäen ja varoituksitta syntynyttä henkistä iskua, järkyttävää kokemusta. Se voi koskea joko yhtä yksilöä tai suurta joukkoa.

LOPPUTULEMANA USKOMME KAIKKI PÄÄSEVÄMME HUUTAMAAN HURRRAAAATA, ollessamme enempi tai vähempi SHOKISSA, ja kuka mistäkin syystä.

"Kun hurrrraaaaahuudot ovat vaienneet
ja stadion on tyhjä,
kun otsikot on kirjoitettu
ja ollaan taas hiljaisessa huoneessaan
ja pokaalit on pantu kaappeihinsa
ja kaikki loisto
ja fanfaarit ovat hiipuneet,
kestävät asiat ovat jäljellä:
omistautuminen parhaalle,
vihkiytyminen voitolle,
ja paneutuminen tekemään elämällämme,
voimiemme mukaan,
parempaa paikkaa elää."

- Vince Lombardi-

VKO 13
Numeron 13 (viikko 13) tiedetään yleisesti olevan epäonnenluku - sen todenperäisyydestä saa jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Meikämannen mielestä kolmellatoista on ainakin yksi POSITIIVINEN OLEMUS; se on määrällisesti laskien yhden enemmän kuin TUSINA (se kahdestoista hetki) - jos sillä sitten on mitään merkitystä missään yhteydessä?

Kello ei käy taaksepäin (tosin taaksepäin mennään taas syksyllä kun otetaan käyttöön talviaika), mutta maailma muuttuu ja hyvä niin. Rajat ovat auki moneen suuntaan. Ollaan tultu eurooppalaisemmiksi, saadaan kuskata viinaa Euroopasta, Räikkönen on yksi F -ykkösten KUNKUISTA, Nokia on saatu maailmantähdeksi, mäkihypyssä ja laskettelussa ollaan niin ikään maailman valioiden joukoissa ja jne. OLEMME RAJATTOMIEN MAHDOLLISUUKSIEN ÄÄRELLÄ.

Valitettavasti raja tulee vastaan, kun katsomme kotipesäämme, tätä kotoista Suomeamme. Ilmassa roikkuu aina vain painavammaksi muodostuva kysymys siitä, miksi yleensä käytettävissä oleva tieto vaikuttaa päättäjiin niin heikosti? Olisiko syytä pistää KAIKKI, meidät päättäjät, TYÖHARJOITTELUUN kentälle? Kymmenen viikon TEHOPAKETTI KAIKILLE (enkä tarkoita tällä mitään vuosiloma-aikaa). Viikko nuorisotyössä nuorten parissa, toinen päiväkodissa lasten kanssa, kolmas terveyskeskuksessa asiakaspalvelussa ja päivystysvastaanotolla, neljäs koulussa luokkatyöskentelyssä, viides kehitysvammaisten asuntolassa, kuudes kotisairaanhoidossa, seitsemäs toimintapaketissa sosiaalipuolen töissä, kahdeksas psykiatrisen puolen avohoidon työssä, yhdeksäs kotikunnan kaduilla yö- ja päiväpartiossa ja kymmenes oman perheen kanssa kotona.

Tämän TEHOPAKETIN AVULLA kaikille päättäjille - mukaan lukien kuntaministeri Mannisen, joka on lukenut "madonluvut" kuntapalveluiden tehokkuuden parantamiseksi - tulisivat tutummiksi kaiken aikaa paisuvat ongelmat kouluissa, nuorten huomion hakeminen, räyhääminen, huutaminen, itkeminen, henkisesti sairastuminen, huumeiden käyttö jne. Vanhempien väsyminen, hätääntyminen ja avun pyytäminen. Uupuminen sairaaloissa, vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa yms.

Tämän kaiken kautta välittyy RAAKA kuva yhteiskunnan muutoksesta ja ennen kaikkea muutoksen ARKKITEHDEISTA, meistä aikuisista PÄÄTTÄJISTÄ ja ARVOMAAILMAN LUOJISTA.

Kaiken tämän takana voidaan HELPOSTI ajatella olevan YHTEISKUNNALLISEN yleisen asenteen ja välinpitämättömyyden. MUTTA kyllä siellä TAUSTALLA meikämannen mielestä suurinta osaa näyttelee RAHA. Rahaa "valtakunnassa" on enemmän kuin KOSKAAN AIKAISEMMIN on ollut. Rahan KOHDENTAMISESSA ja IHMISTEN AHNEUDESSA on PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA. Kauniit puheet vaativat MYÖS kauniita TEKOJA - EIKÄ VAIN SHAREHOLDER -ajattelua, niitä osinkoja ja optioita, niitä kvartaalitalouden TUOTOKSIA.

On OPITTAVA kuuntelemaan ihmisiä tosielämässä - ei vain kuullun ymmärtämistä yo-kokeissa - ja ihmisten antamia viestejä, se on meidän päättäjien yksi päätehtävistämme. NIIN PIENTÄ KUNTAA EI OLE OLEMASSAKAAN ETTEIKÖ MAAILMAN PAHUUS OLISI TYÖNTÄNYT JALKAANSA OVEN VÄLIIN - EEII OLE.

On aivan turhaa kuvitella etteikö LAPSET HUOMAA JA REAGOI nyky maailman menoon ja sen kovuuteen, ja yleensä ne huomiot ja reagtiot KASVATTAVAT lapsia negatiiviseen suuntaan. Viattomuuden aika on ohitse LINTUKOTOMME ON HÄVINNYT TAI AINAKIN HÄVIÄMÄSSÄ.

Kuntatalouspuolella, niin kuin monella muullakin alalla PARHAILLAAN, on menossa ns. TILINTARKASTUSKAUSI. Meillä täällä Vesannolla on varmaankin JUURI NYT se KOLMASTOISTA HETKI - se epäonnenluku - tarttua kiinni kuntataloutemme tervehdyttämiseen. Saapas nähdä kuinka kuntatilintarkastajat muotoilevat tilintarkastuskertomukseensa KUNTATALOUDEN TASAPAINOON LIITTYVÄN OSIONSA - "sortuvatko" HE luettelemaan VAIN mahdolliset puutteet ja virheet sen sijaan, että konsultoisivat meitä päättäjiä parempaan - MIELENKIINTOISTA nähdä MILLAISTA kuntarajat ylittävää YHTEISTYÖTÄ kuntatilintarkastajat ehdottavat - jos ehdottavat.

Ylikunnallisen yhteistyön lisäämistä ovat vauhdittaneet myös valtion hallinnon ajatukset (tulee mieleen kuntamineisteri Mannisen puheenvuoro Kuopion Musiikkikeskuksessa 5.3. kts tämän päiväkirjan kohta VKO 10) ja tavoitteet kuntarakenteen uudistamisesta ja etenkin kuntakoon uudistamisesta. Kuntaliitoksille vaihtoehtona on usein nähty jonkinlainen tiivis kuntien välinen yhteistyö. Esimerkkinä tästä on eräänlaisena "trendinä" jo joitakin vuosia ollut seudullinen yhteistyö. Selkeimmin nähtävänä tausta-ajatuksena kaiken muotoisen yhteistyön vahvistamisessa voidaan nähdä (perus)palvelujen turvaamisen näkökohta.

Kuntien välinen ylikunnallinen tai rajat ylittävä yhteistyö on lisääntynyt myös lainsäädännöllisten toimenpiteiden seurauksena, sillä lainsäädännöllisiä esteitä yhteistyölle ei ole juurikaan olemassa. Esimerkiksi kuntalaki tukee laajaa ja monimuotoista kuntien välistä yhteistyötä: kuntalain mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Yhteistoiminnassa erotetaan yksityisoikeudelliset ja julkisoikeudelliset toiminnat. Yksityisoikeudellisia sopimuksia yhteistoiminnasta voidaan tehdä yleisen toimialan rajoissa. Yksityisoikeudellisessa muodossa ei voida juurikaan hoitaa kunnille laissa säädettyjä tehtäviä tai siihen liittyvää päätösvallan käyttöä, poikkeuksena seutuyhteistyökokeilulain 5 §, jonka mukaan säännöksessä mainituissa rajoissa voi tehtäviä ja päätösvaltaa siirtää yhteisöille ja säätiöille. Vaikka yhteistyömuodotkin ovat tarpeen ja niiden kehittäminen takaa kuntien toiminnan tulevaisuudessa, on pyrittävä huomioimaan niiden toiminnan legitimaatio (laillistaminen, lainvoima) ja kehitettävä sellaisia yhteistyömuotoja, jotka turvaavat demokratian ja itsehallinnon säilymisen.

Lähdettäessä palvelutuotannon tehostamiseen ja kulujen karsimiseen tulee kuitenkin varmistaa SE, ettei säästöleikkurimme kohdistu liikaa LAPSIIN, NUORIIN, SAIRAISIIN tai VANHUKSIIN. Tulevaisuus näyttää vahvasti siltä, että YHÄ PIENEMMÄT joutuvat olemaan YHÄ SUUREMPIA. Raja se tulee vastaan tässäkin, joudummeko katsomaan myös palvelutuotannon tehostamisessa sen kolmannentoista hetken ennen kuin silmämme todella avautuvat. Kaikki varmaan tunnemme sanan ENNAKOINTI, miettikäämme yhdessä mitähän se ennakointi tarkoittaisi TÄSSÄ YHTEYDESSÄ, kun puhutaan sosiaalipuolen säästöistä? Kaikille lienee selvää se, miksi säästetään. Se ei sitten OLEKAAN YHTÄ SELVÄÄ kenen tai keiden kustannuksella säästetään - rajansa kaikella, myös säästämisellä.

Voidaan SYYSTÄKIN kysyä; MIKSI NÄMÄ YHTIEKUNNALLISET JÄRJESTELMÄT OVAT YLIPÄÄNSÄ OLEMASSA, JOS VARSINAINEN TOIMINTA NÄHDÄÄN VAIN SÄÄSTÄMISENÄ. "SYÖPÄ" SE ON SÄÄSTÄJÄLLÄKIN.

Perjantaina (1.4.) on APRILLIPÄIVÄ. Kuinkahan moni päättäjä tuntee PÄÄTÖKSIÄ TEHDESSÄÄN TULLEENSA APRILLATUKSI - myös muulloin kuin APRILLIPÄIVÄNÄ? Kenties tämä tunne tulee vasta jälkikäteen??!!

"Anteeksipyynnöt ovat kykenemättömyyden apuvälineitä. Niitä käyttävät ne, jotka rakentelevat vähäpätöisyyden muistomerkkejä, sekä ne, jotka harvoin tarkoittavat niillä mitään."


VKO 12
Kuluvaa viikkoa kutusutaan "kirkollisissa piireissä" HILJAISEKSI VIIKOKSI. Olen tämän hiljaisen viikon aikan - HILJAKSEEN ITSEKSENI MIETISKELLYT - kuka oikein omistaa tämän LUOTTAMUSHENKILÖTYÖN, jota me luottamushenkilöt teemme. Työn omistaja voisi meikämannen mielestä olla mm. kuntalainen, äänestäjä, kuntaorganisaatio, valtio tai sitten aivan JOKU MUU - en vaan OIKEIN tiedä kuka SE JOKU MUU voisi sitten olla - EHKÄPÄ SE OLENKIN JUUURI MINÄ ITSE OMAN LUOTTAMUSMIESTYÖNI OMISTAJA?

TYÖ alkuperäisessä merkityksessään on ollut ihmisen välttämätöntä toimintaa tarpeittensa tyydyttämiseksi. "Otsa hiessä sinun pitää leipäsi ansaita", sanotaan Raamatussa, Marxin mukaan työ kuuluu "välttämättömyyden valtakuntaan" , ja Väinämöinenkin joutui "kiskomaan kivestä tuohta".

Kuntademokratian vihreässä kirjassa/kunnallisen demokratian kehittämishankkeen I väliraporttissa (85 sivuinen moniste) sanotaan mm. näin:
"Perustuslain 121 §;n (731/1999) mukaiseti Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallntoon. Perustuslaki suojaa kunnallishallinnon järjestelmää ja antaa sille institutionaalisen suojan (Kuntaosasto 3/200,9). Kunnallishallinnon keskeisiin suojan omaviin ominaispiirteisiin on katsottava kuuluvan mm. seuraavat: kuntalaisilla on oikeus valita itse kunnan ylin päättävä elin, kunnanvaltuusto; kunnanvaltuustolla on yleinen toimivalta päättää kuntalaisten yhteisistä asioista, minkä lisäksi kunnalla on tietysti sille erikseen lainsäädännöllä määrätyt tehtävät; kunta on valtionhallinnosta erillinen ja sen toimielimillä on tietty riippumattomuus valtiosta; kunnalla on oikeus verottaa jäseniään ja kunnan hallinnon tulee perustua luottamushenkilöiden määräävään asemaan (Harjula&Prättälä 2004, 33;MK 1993:33). Kunnissa toimii myös muita luottamushenkilöelimiä. Kunnanhallitus, lautakunnat, johtokunnat ja niiden jaostot sekä toimikunnat kuin myös tarkastuslautakunta kuuluvat näihin. Lisäksi kunnassa voi olla jotain työryhmien tai vastaavien kaltaisia apu-ja valmisteluelimiä, joilta kuitenkin puuttuu viranomaisen toimivalta (kts. tarkemmin esim. Harjula&Prättälä 2004). Ainoa PAKOLLINEN LAUTAKUNTA kunnassa on tarkastuslautakunta, muiden lutakuntien tarpeellisuuden harkitsee kunnanvaltuusto. Tarkastuslautakunnan tehtäviin kuuluu hallinnon ja talouden tarkastaminen ja lisäksi sen tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet." Löytyisikö luottamushenkilöiden työlle OMISTAJA edellisen tekstin sisällön kautta - olisiko se sitten vaikka TARKASTUSLAUTAKUNTA, mene ja tiedä?

Työllä on vahva sosiaalinen merkitys. Työnsä kautta ihmiset joka tapauksessa jäsentyvät yhteiskuntaan.

Sananlaskuissa on työstä tiedossani seuraavaa;
* työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu
* työ on miehen kunnia
* työ tekijäänsä neuvoo
* työtä on hangen tullessakin, työtä hangen
lähtiessä
* lapsen leikki ja vanhan työ, ne melkein yhden
vastaa
* työn ilo, tekemisen vapaus

Kun meitä pyydetään esittäytymään koulutustilaisuuksissa, kursseilla tai ihan missä vaan, pidämme itsestään selvänä, että ilmoitamme paitsi nimemme, myös ammattimme ja työpaikkamme. Tällöin ajattelemme sanoneemme itsestämme oleellisen. Työstä näyttää paljolti tulleen myös IHMISARVON MITTA. Ihmisiä arvostetaan ensi sijassa hänen hyödyllisyytensä, tehokkuutensa ja työsuoritustensa perusteella - en tiedä "istuuko" tämä arvostus luottamushenkilötyössä, tuskinpa?

Jos kuvitellaan, että ihmisarvo on laskettavissa työn tuottavuutena, taloudellisena hyötynä tai minä tahansa suoritteena, ihmisarvon ehdottomuus on silloin mennyttä. Tuon kuvittelun omaksumisen jälkeen ihmisiä on helppo luokitella, manipuloida ja käyttää hyväksi. Mm. kristinusko - ymmärtääkseni - haluaa suojella ihmisen pyhyyttä ja hänen ihmisarvonsa ehdottomuutta myös työelämässä.

Koneistumisen ja automaation ansiosta raskas ja ruumiillinen työ ovat vähentyneet, joskin kaikki kilpailu kaikilla tasoilla "tuottanee stressiä". Työsuoritusten onnistumisen lisäksi työssä täytyy kokea omien voimien ja kykyjen tyydyttävää käyttöä - myös luottamushenkilönä tehdyssä työssä. Useimmat ihmiset lähtevät ajatuksissaan selvästi siitä, että työn ensimmäinen henkilökohtainen peruste on palkan saaminen, toimeentulo. Toinen motiivi, joka nousee useasti esille on työn sosiaalinen peruste. Työ jäsentää ihmisen yhteisöön - saa olla työtovereiden kanssa. Voin ajatella luottamushenkilötyössä olevan kyseessä yhteiskunnan edun - työ ylläpitää yhteiskuntaa, koko "ruljanssi" pyörii työn varassa. Palkkalähtöistä tämä luottamushenkilötyö ei oikein voine olla?

Pilaako ILO TYÖN, vai TYÖ ILON? Pyritään kuitenkin siihen, että hyöty työstä saataisiin mahdollisimman vähällä - tällöin jäisi tilaa myös sille, että (luottamushenkilö)työstä voisi JOKAINEN kokea OMISTAMISEN ILOA.

Valtaosa meistä ihmisistä saa/joutuu viettämään suuren osan elämästään työssä, sitoutuneena toisen palvelukseen. Sen vuoksi riittävän henkisen hyvinvoinni varmistamiseksi tulee työn - työskentelytapojen, työympäristön ja työilmapiirin - tarjota ihmisille vapauden elää ja kokea OMAN työnsä kautta OMAA elämäänsä mahdollisimman OMAKOHTAISESTI.

Kun teet tarpeeksi pieneiä asioita joka päivä, tulevat SUURET asiat luoksesi ja pyytävät tulla tehdyiksi - työtä tehdään koko ajan, mutta ei se työ koskaan tekemällä lopu OMISTIPA sen TYÖN sitten kuka tahansa!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ


VKO 11
Tulin VAPAASTI valittua kotikuntani kuntatalouden TASAPAINOTTAMISTYÖRYHMÄN jäseneksi - siihen MIESTEN joukkoon, joka ei vastaa NAINEN/MIES tasa-arvoasetelmaa, kuten lehdestä (SS 15.3.) saimme lukea.

Meidän poliitikkojen "asiantuntemus" kuvastelee myös siinä, että tasa-arvoasiasta on tehty filosofinen "umpimähkä". VAPAUS ja TASA-ARVOISUUS ovat nimittäin kuntaorganisaatiossa pohjimmiltaan sovittamattomassa ristiriidassa keskenään - ihmisoikeuksien julistuksessa VAPAUS tarkoittaa lähinnä vain sitä, ettei ihmistä voi omistaa kukaan ulkopuolinen, vaan jokaisella on oikeus omaan itseyteensä - tähän yhteyteen TASA-ARVOISUUS soveltuu hyvin. Kuntaorganisaation sisäiseen tasa-arvoon tähtäävän lainsäädännön noudattamisella voidaan vastaavasti luottamusmies(KIINTIÖ)NAINEN/-MIES välinen TASA-ARVO turvata, jolla taas ei ole VAPAUDEN kanssa mitään tekemistä.

Kuntatalouden TASAPAINOTTAMISTYÖRYHMÄÄN valituksitulemisen vuoksi on meikämannen syytä päivittää tietonsa siitä; mitä se oikein on se KUNTATALOUS JA SEN TASAPAINO?

Kunnan talouden tasapainon arvioinnissa keskeinen tunnusluku on VUOSIKATE. Se osoittaa paljonko vuotuisista tuloista jää vuotuisten menojen suorittamisen jälkeen poistoihin/investointeihin ja lainojen lyhennyksiin.

Kunnan talouden katsotaan olevan tasapainossa, kun vuosikate vastaa suunnitelmapoistoja. Poistojen tulisi vastata keskimääräistä vuotuista korvausinvestointitarvetta. Korvausinvestoinnit kattava vuosikate tarkoittaa, ettei kunnan tarvitse velkaantua, realisoida käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksia eikä vähentää toimintapääomaansa pitääkseen palvelujen tuotantovälineet toimintakunnossa.

Tulorahoituksen tasapaino-oletusta voidaan kuitenkin pitää pätevänä vain, mikäli poistot vastaavat kunnan keskimääräistä vuotuista investointitarvetta. Investointitarpeella tarkoitetaan tällöin poistonalaisten investointien omahankintamenoa, joka saadaan vähentämällä hankintamenoista valtionosuudet, liittymämaksut ja muut rahoitusosuudet.

Tavoiteltava tilanne kunnan talouden ohjauksessa on, että poistot määritetään vastaamaan hyväksytyn investointisuunnitelman mukaista investointitarvetta, jolloin tuloslaskelmasta suoraan voidaan melko luotettavasti arvioida tulorahoituksen riittävyyttä.

Kun poistojen ja investointitarpeen yhtä suuruus - VUOSIKATE% POISTOISTA - tunnusluvulla toteutuu, voidaan seuraavia johtopäätöksiä TULORAHOITUKSEN RIITTÄVYYDESTÄ pitää likipitäen oikeina:
* kun vuosikate ylittää poistot, voidaan tulorahoituksen sanoa olevan TASAPAINOSSA
* tulorahoitus on RIITTÄMÄTÖN, jos vuosikate on poistoja pienempi. Tässä käytetään riittämättömän sijasta termiä HEIKKO.
* jos vuosikate on NEGATIIVINEN, on kunnan tulorahoitus EPÄTASAPAINOSSA.

Tuntuu siltä, että ei aina voi välttyä ajatukselta tunnuslukujen käytön tarkoitushakuisuudesta antaakseen tietynlaista kuvaa kuntataloudesta. Laskettaessa esimerkiksi yksittäisten kuntien ja asukasluvun mukaisten kuntaryhmien vuosikatteiden keskiarvoja, ovat suurten kuntien luvut muita suurempia, koska niillä on suuria liikelaitoksia (energia, vesihuolto ja satamalaitokset). Näiden ansiosta tulorahoitus on suurempi, mutta vastaavasti myös investointitarve on suurempi.

Edellä on mainittu muutamien keskeisten lukujen merkitystä kuntatalouden tasapainoa tarkasteltaessa, laskelmien ja tunnuslukujen kautta pitäisi syntyä oikeaa "ASENNETTA MIETINTÄMYSSYLLE", kuinka niihin tasapainolukuihin päästään täällä Vesannolla - oman naaman peseminen EEII RIITÄ, vaikka teoria olisikin hyvin hanskassa - yleensä myös TARTTEE tehdä JOTAIN JÄRKEVÄÄ asian eteen.

NIIN, siitä nainen-/miespäättäjä asetelmasta. Monissa maissa naiset joutuvat vastaamaan elämän perustarpeiden tyydyttämisestä ja ruoan hankinnasta. Mutta naiset eivät valitettavasti aina pääse mukaan päättämään omista ja yhteiskunnan asioista. Sukupuolten välinen tasa-arvoisuuden edistäminen onkin jo ARVO SINÄNSÄ, se on myös kaiken taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytys.

EU:ssa onkin "rustattu" DIREKTIIVI, jonka Suomi on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä; ERI SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA-ARVOISUUS. Tasa-arvoisuus on nimittäin YHTEISKUNNALLINEN KÄSITE. Kyseinen direktiivi onkin tyypillinen politikoinnin esimerkki: kun itse ongelmalle - ihmisten räikeälle eriarvoisuudelle - ei mahdeta mitään, valitaan ONGELMASTA tarkkaan rajattu osa-alue TASA-ARVO - missä ei oikeastaan mitään ongelmaa ole; ei ainakaan meikämannen mielestä ihmisarvoisen elämän perusedellytysten osalta saa olla.

Tasa-arvoa tämäkin; naiset elävät selvästi miehiä vanhemmiksi, he saavat siis nauttia eläkkeestään kauemmin ja käyttää vanhuksina yhteiskunnan lääkäripalveluja selvästi pidempään - etenkin kun miehet eivät ELÄESSÄÄNKÄÄN ole kovin innokkaita lääkärien asiakkaita - tuonpuoleisesta ajasta en AINAKAAN VIELÄ pysty sanomaan kumpiko sukupuoli käyttää silloin lääkäripalveluja enemmän tai vähemmän?

Kun puhutaan VAPAUDESTA ja TASA-ARVOSTA silloin "ilmassa" on yleensä myönteinen "lataus", ja tällöin kuntalaiset saadaan pysymään tyytyväisinä, olipa taloudellinen kehityssuunta mikä tahansa - tällöin päättäjien maine kasvaa??

Maine on yleisesti organisaatiosta kerrottujen tarinoiden summa. Näitä tarinoita muokkaamalla voidaan siten pyrkiä vaikuttamaan maineeseen. Maine muodostuu kuitenkin loppujen lopuksi vastaanottajan päässä, kyse onkin siis enemmän vastaanottajan tietämykseen ja mielikuvaan vaikuttamisesta (Aula & Heinonen 2002, 32). Maine syntyy organisaation ja sen sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Maine heijastaa organisaation arvoja, missioita, visioita ja strategiaa. Hyvä maine on organisaation kilpailuvaltti (Aula & Heinonen 2002).

Tähdätkäämme kaikessa toiminnassamme HYVÄÄN MAINEESEEN, siis myös TASA-ARVO asioissa - vaikka voihan siinä käydä niinkin, että MAINE KASVAA JA KUNNIA KUOLEE.

"Optimisti on henkilö, joka näkee kuvassa vain valot, kun taas pessimisti näkee vain varjot. Idealisti on kuitenkin se, joka näkee valot ja varjot mutta lisäksi jotain muuta: mahdollisuuden muuttaa kuvaa niin että valot voittavat varjot."
- Felix Adler-

VKO 10
Näin hiihtolomalaisena jokunen kommentti hiihtoloman ulkopuolisiin asioihin, vaikka hiihtämättähän tuo vielä on, mutta onhan sitä hiihtolomaa vielä jäljellä - muutama päivä - viikonloppu mukaan lukien.

Kuunnellessani la 5.3.2005 kuntaministeri Mannisen esitelmää Kuopion Musiikkikeskuksessa, ja niitä valtion vaatimuksia maamme kuntatalouksien tasapainoon saattamisesta Mannisen esille tuoman aikataulun puitteissa, tulee mieleeni Muumipeikon tokaisu Haisulin yrittäessä huijata "ystäviään" rotkon ylitykseen: TEHTÄVÄ ON MAHDOTON JA SINÄ KYLLÄ TIESIT SEN, HAISULI.

Niinhän se on, että saneerauksella yritys tervehdytetään. Saneeraaminen ei ilman muuta tarkoita irtisanomisia tai yrityksen myyntiä - millaiselta tuntuisi nähdä lehdessä myynti-ilmoitus, jossa VESANNON KUNTA olisi myytävänä.

Kannattamaton yritys on sairas - tässä tapauksessa tarkoitan Vesannon kuntaa ja sen kuntataloutta, sekä ennusteita tuleville vuosille (mukaanlukien vuosi 2005) ellemme me, vasta valitut, kunnan "edusmiehet/-naiset" pysty mitään todella RADIKAALIA kuntatalouden parantamisen eteen enää tekemään, meillä on käsissämme SAIRAS YRITYS tai SAIRASYRITYS.

"Hoitokuurin" voimakkuuden määrittelee se, kuinka heikoksi potilas on päässyt - tarvitaanko amputointeja vai riittävätkö pillerit, pulveri ja hellävaraisempi hoito - kriisitilassa olevan yrityksen saneeraus on kuin haaksirikkoisen risteilijäaluksen estämistä uppoamiselta. Jokaisen on silloin tajuttava: ilman ratkaisevaa suunnanmuutosta ja pikaisia toimenpiteitä mennään pohjaan kuten Titanic. Säilyttääksemme Vesannon kunta kuntana, on kuntatalouden "terveyden" palauttamisen asetuttava kaikkien muiden pyrkimysten edelle estääksemme Titanicin kohtalo. Useasti kriisiyrityksissä tilanteen vakavuutta ei ole tajuttu tai haluttu tajuta riittävän aikaisin - mitenköhän lie käynyt Vesannolla - kriisikunta kun ollaan, monien muiden kuntien joukossa.

Yleensä saneerattavan kohteen henkilöstöä leimaa epävarmuuden tunne, huoli henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Tunnetila on ymmärrettävää ja oikeutettua. On hirvittävää tuntea työpaikkansa uhatuksi. Meikämannen mielestä Vesannon kunnan kuntataloutta ei voida RATKAISEVASTI muutta henkilöstösaneerauksilla - sitä paitsi ajatusmaailmaani ei oikein HYVIN sovi sellainen ajatus, jossa kaikkien kuntalaisten hyvinvointia ja palvelujen turvaamista lähdettäisiin tavoittelemaan kunnan henkilöstöön kohdistuvilla saneerauksilla - kun samalla ajatellaan palvelujen toimivan jolitsellakin laatutasolla ja varmuudella. Se, että otetaan henkilöstörakenteesta rehellisesti ja avoimesti "löysät pois", olivat ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä asioita, se kuuluu kategoriaan USKOTTAVUUS, joka on tervehdyttämisen AVAINSANA.

Kyllä kuntatalouden tervehdyttämiseen on saatava mukaan kaikki kuntalaiset, kukin omalla toiminnallaan ja vastuunkannolla itsestään - SIIS EMME SAA AJATELLA YHTEISKUNNAN HUOLEHTIVAN KAIKISTA SOSIAALISISTA JA AINEELLISISTA TARPEISTAMME, VARSINKAAN, JOS EMME ITSE OLE TEHNEET VOITAVAAMME OMIEMME ASIOITTEMME ETEEN - kantaneet vastuuta itsestämme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme - niissä puitteissa kuin kukin voi tai olisi voinut sen OMALLA KOHDALLAAN tehdä.

Meikämanne ajattelee hyvin useasti JOHN GRAYn kirjoittaman kirjan sisältöä - kirjan, joka kantaa nimeä: MITEN SAAT mitä HALUAT ja haluat sitä mitä SINULLA ON.

Tässä lainaus kirjan tekstistä:
"Elämämme varsinainen haaste ei ole vain sen saaminen mitä haluamme, vaan sen arvostaminen mitä meillä jo on. Monet ihmiset ovat oppineet hankkimaan mitä haluavat, mutta he lakkaavat sen jälkeen nauttimasta siitä. Mikään ei milloinkaan riitä, vaan aina tuntuu puuttuvan jotain. He ovat tyytymättömiä itseensä, ihmissuhteisiinsa, terveyteensä tai työhönsä. Aina löytyy jotain mikä häiritsee heidän mielenrauhaansa. Janan toisessa päässä ovat ne ihmiset, jotka ovat paljon tyytyväisempiä itseensä ja siihen mitä tekevät ja omistavat, vaikka eivät osaakaan hankkia, mitä haluaisivat. He suhtautuvat avoimemmin sydämin elämään, mutta eivät silti toteuta unelmiaan. He tekevät parhaansa mutta ihmettelevät, miksi muilla on enemmän. Useat ihmiset sijoittuvat näiden kahden ääripään välimaastoon.

Henkilökohtainen menestys sijaitsee noin puolivälissä eli siinä, että saat mitä haluat ja olet tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Henkilökohtaista menestystä ei mitata sillä, kuka olet, mitä omistat tai mitä olet saanut aikaan. Henkilökohtaista menestystä mitaaan sen sijaan sillä, miten TYYTYVÄINEN olet siihen, mitä olet, mitä olet tehnyt ja mitä omistat. HENKILÖOHTAINEN MENESTYS ON ULOTTUVILLAMME, KUNHAN SELVÄSTI YMMÄRRÄMME, MITÄ SE ON, JA PÄÄTÄMME TARTTUA SIIHEN."

Edellä olevan tekstin halusin nostaa esille sen vuoksi, että havaitsisimme muutaman pienen, mutta tärkeän, muutoksen ajattelutavassamme voivan tasoittaa meille tietä kuntataloudessa tehtäviin pakollisiin suunnanmuutoksiin ja niiden edellyttämien päätösten tekemiseen - ja päätökseemme toimia NIIDEN MUKAISESTI.

Meidän luottamushenkilöiden vastuun ottamiseen liittyy eräs "vaaniva" piirre. Se on yksin jäämisen pelko. Hyvän luottamushenkilön, vastuullisen toimijan, on joskus potkittava tutkainta vastaan. On myös vastustettava harmonisointia, toisin sanoen on oltava luontaista taipumista nähdä oman kunnan tilanne todellisuuden tasolla. Vaikka sellainen tuottaisikin muutosvastarinnan tuntua, on meidän nähtävä asiat pidemmällä perspektiivillä. On rohjettava nähdä ikävätkin asiat, vaikka niistä seuraisi yksinomaan harmeja - yksin jäämisen pelkoa meillä Vesannon valtuutetuilla ei ole, sillä meitä on 21 ajattelevaa ja asiansa osaavaa valtuutettua, joilla on yhteinen näkemys kuntamme tilanteesta ja tulevaisuudesta - kuten valtuustoseminaarissa Jyväskylässä totesimme.

Olemme yleensä epäonnistuneet paljon usaemmin kuin muistammekaan. Kun yritimme ensimmäistä kertaa kävellä, kaaduimme. Kun yritimme ensimmäisen kerran uida, olimme hukkua ... Älkäämme epäonnistumisiamme surko. Surkaamme mielummin sitä, mitä kaikkea menetämme, jos emme edes yritä.

Kun alkaa olla vaikeampaa kärsiä kuin muuttua - rupeat muuttumaan.


VKO 9
Suomi on tunnettu maan kattavasta kirjastoverkosta, kirjastojen suurista käyttö- ja lainausluvuista sekä teknologian ja tietoverkon hyvästä hyödyntämisestä kirjastossa. Noin 80% suomalaisista käyttää kirjastojen palveluja säännöllisesti. Lähes kaikkien kuntien kirjastoissa on käytössä atk-järjestelmä ja Internetyhteydet.

Kirjastoverkosto koostuu YLEISISTÄ eli KUNNALLISISTA KIRJASTOISTA, tieteellisistä ja ammattikorkeakoulukirjastoista, erikoiskirjastoista sekä kouluissa ja oppilaitoksissa olevista kirjastoista. Sekä kunnalliset että yliopistolliset kirjastot ovat kaikille avoimia.

Kirjastolaki- ja asetus määrittelevät YLEISTEN KIRJASTOJEN toiminnan tehtävät ja puitteet. Yleisten kirjastojen valtion rahoituksesta säädellään erillisellä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslailla.

YLEISTEN KIRJASTOJEN valtion ylimpänä hallintoviranomaisena toimii opetusministeriö, jossa kirjastoasioista vastaa viestintäkulttuuriyksikössä toimiva kirjastotiimi. Valtio on sälyttänyt kirjastotehtävät pääsääntöisesti kuntien hoidettavaksi lääninhallitusten "suojeluksessa".

Vanhasen hallitusohjelma 2003-2007 sisältää suoraan kirjastopalveluja koskevia kohtia.

"Monipuoliset ja laadukkaat tieto- ja kirjastopalveluiden saatavuus turvataan koko maassa hyödyntäen Kirjastostrategia 2010 ehdotuksia. Kirjastojen peruspalvelut säilytetään maksuttomina. Kirjastojen roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä vahvistetaan. Edistetään laajakaistayhteyksiä kouluille ja kirjastoille."

"Kirjastostrategiaa 2005 Vesannolla" - mennäänpäs aivan ruohonjuuritasolle - sivistystoimen alaisuuteen kuuluvan Vesannon kunnan kirjaston kirjastopalveluihin, ja sen kykyyn palvella kirjaston käyttäjiä fyysisten olosuhteidensa osalta - SIIS FYYSISTEN TILOJENSA OSALTA?

Kirjastohenkilökunta palvelee asiakkaitaan esimerkillisen kiitettävästi, ja tekee kaikkensa kirjastopalvelujen toimivuuden puolesta - meikämannella on omakohtaisia ja PELKÄSTÄÄN HYVIÄ kokemuksia jo vuosien ajoilta kirjaston Sirpan ja Paulan palvelualttiudesta ja kirjastopalvelujen toimivuudesta - KIITOS PAULA ja SIRPA.

Vesannon kirjastossa on 1 039 aktiivista kirjastokortin käyttäjää. Kirjastokorttien kokonaislukumäärä on kaikkiaan 2 120 korttia. Lainaustapahtumia on ollut vuonna 2004 kaikkiaan 43 106 yksittäistä lainausta, joka on yli 16 lainausta/asukas/vuosi.

Kirjasto-osaaminen on tulevaisuustaito ja Suomi on kirjastomaana yksi Euroopan parhaimpia, joskin maamme koulukirjastot ovat jääneet kehityksessä kunnankirjastojen "jalkoihin". Yleensä kuntien varat ovat menneet uusien kunnankirjastojen ylläpitämiseen, joiden on ajateltu korvaavan koulukirjastot - Vesannon kunnassa investointirahojen käyttö kunnankirjaston fyysisten olosuhteiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen kuluneiden viimeisten, ehkä viiden-kuuden, vuosien osalta lienee ollut kohtuullisen vaatimatonta - tämä toteamus on meikämannelta pelkkä arvio, joka perustuu pelkästään tekemiini havaintoihin kirjastossa käydessäni. En ole ajamassa takaa uuden kirjastotalon rakentamista - EI EI SINNE PÄINKÄÄN - vaan ajattelen lähinnä "seinäjärjestelyfiksausta", jonka lähtökohtana olisivat kirjastohenkilökunnan näkemykset tilojen paremmasta toimivuudesta. Fiksaustyö, ymmärtääkseni, pystyttäisiin toteuttamaan kohtalaisin pienin kustannuksin teknisen toimen toteuttamana - ajattelen asiaa näin "maallikkona", joka ei voi henkseleitään paukutella rakennusalatuntemuksellaan. "Fiksaus" tehtäisiin kirjaston käyttäjien ja kirjastohenkilökunnan parhaaksi saaden kirjaston nykyiset tilat tehokkaampaa ja toimivampaan käyttöön, ja samalla tulisi kiilloitettua kuntakuvaa kirjaston osalta - paikkakuntamme sivistys-symboolia.

Seniori-ikäpolvi on kiinnostava, kasvava ja ostovoimainen kuluttajaryhmä, jonka noteraaminen kannattaa varmasti - myös Vesannolla. Euroopan mittapuussa Suomessa väestö ikääntyy toiseksi nopeimmin. Meitä edellä on vain Italia. Meillä on siis erinomainen tilaisuus kehittää tuotteita ja käytäntöjä kasvavan senioripolven markkinoille - tämä on huomioitava myös kirjastopalveluja kehitettäessä - silti painopistealueen tulee olla akselilla koululaitos - kirjasto.

Työttömyysluvut ovat kaunistumassa pikkuhiljaa, mutta nykyisellä tuottavuuden kasvuvauhdilla ja kulutusrakenteella täystyöllisyys ei vaani heti kulman takana. Palvelualojen kasvun työllistävä vaikutus on suuri. Odotukset alan mahdollisuuksiin ovat siinäkin mielessä kiintoisat, että palvelut tarjoavat vaihtoehdon ihmisille, joiden työnteon motivaatio ei kohdistu teollisuuteen eikä teknologiaan. Onkin mielenkiitoista pohtia suomalaista laatua palvelujen suhteen. Suuri osa totuudesta kätkeytyy esimerkiksi siihen, kun voit lukea huoltoaseman omistavan yrityksen "slouganista" tekstin TERVETULOA PALVELTAVAKSEMME! Kaartaessasi huoltoaseman bensamittarille, saat lukea tekstin ITSEPALVELU!

Pienenä "kuriositeettinä" todettakoon Internetyhteyksien toimivan KIRJASTOSSA lähes huippunopeasti, monet muut asiat - yleensä maailmassa - tuppaavat tapahtumaan entiseen tahtiin. Siksi esimerkiksi neljänkymmenen litran polttoainetankkaukseen on edelleen syytä varata aikaa keskimäärin puolitoistaminuuttia, kun tankkaat itse - palveluasemalla tankkaus SAATTAA kestää jopa kauemmin?!

Lauantaina (5.3.) kaikki maakunnan kunnanvaltuustojen jäsenet on kutsuttu Musiikkikeskukseen Kuopioon, Pohjois-Savon liiton järjestämään tilaisuuteen. Ohjelma näyttää monipuoliselta - jospa sieltä löytyy "lisänuotteja" kuntayhteistyölle. "Luotailen" tapahtumien kulkua myös sillä silmällä ...

Ensiviikolla on näillä seuduilla hiihtoloman aika. Tuolloin tiedossani onkin KIRJASTOPALVELUINA saamieni kirjojen lueskelua, ja saatanpa mennä PALVELTAVAKSI jonnekin toisaalle kuin ITSEPALVELUHUOLTOASEMALLE - HYVÄÄ (luku)LOMAA kaikille, joilla lomaan on mahdollisuus.

Anna itsellesi aikaa laiskotteluun ja joutenoloon. Lepo ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys.


VKO 8
Useimmilla meillä on omakohtaisia kokemuksia, ainakin nuoruusajoilta, millaista on polkea polkupyörää josta yhtäkkiä menevät ketjut pois päältä tai peräti menevät poikki? Polkea sai vimmatusti, mutta mitään ei tapahtunut ja pyörän vauhti alkoi hiipua. Lopulta kovastakaan polkemisesta huolimatta pyörä ei liikkunut ja matkanteko loppui siihen.

Pyörät eivät pyöri itsekseen, vaan siinä tarvitaan hyviä ja INNOSTUNEITA polkijoita ketjuja pyörittämään ja tekemään samalla HAVAINTOJA. Kiteyttäen muutamia asioita: Yhteisten etujen eli intressien tunnistaminen ja tunnustaminen on kuntaketjujen pyörittäjän yksi KESKEINEN tehtävä. Vain yhteisten etujen varaan voidaan rakentaa toimivaa ketjua. Yhteiset edut on nähtävä mm. kunnan yhteisissä tavoitteissa. Jos yhteisiä etuja ei ole tai niistä ei kyetä sopimaan, ei ole olemassa ketjua, jota voitaisiin yhdessä polkea.

Ainakin välillä on, josko vaan ei olisi aivan koko ajan, meikämannella sellainen tunne virkamiesten/luottamushenkilöiden yhteistyön osalta, että ketju on osittain pudonnut tai ainakin välillä poljetaan tyhjää. Ketjut tarvitsevat ajoittain myös huoltoa. Kunnissa ja yleensä kunnallisten päättäjien keskuudessa esiintyy luonnostaan pientä kärhämää, jota ei pidä nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena. Ongelmaksi nämä "porinat" tulevat silloin, kun niitä ei ajoissa käsitellä ja huolleta. Toisaalta tavoitteista, niin suurista kuin pienistä, täytyy kyetä yhdessä sopimaan, kuten onnistuneessa avoliitossa konsanaan. Kakusta ei voi syödä vain rusinoita.

Yhteistyön suomista eduista voidaan nauttia vain kun yhteistyötä todella tehdään. Toisten kustannuksella ei voi menestyä eikä välistävetoja voi sallia. Yhteistyö ei kestä vapaamatkustajia, sillä ne lisäävät vain muiden taakkaa ja hidastavat vauhtia.

Meidän luottamushenkilöiden on syytä katsella yhteistyötä uusilla "SILMÄLASEILLA", sellaisilla joissa ei ole "virkamiesnäköistä heijastuspintaa", vaan aito kunnallisen luottamushenkilöpäättäjän näköinen heijastuspinta.

Me luottamushenkilöt olemme niitä viimeisiä "napin painajia", viranhaltijat vievät meitä kuin "pässiä narussa", me saatamme jopa tehdä "vääriä päätöksiä" emmekä pysy aina ruodussa, me "sotkeudumme" valmisteluun, viranhaltijat eivät aina tarjoa meille vaihtoehtoisia päätösehdotuksiaan, he "he saattavat jopa pantata tietojaan" ja jne.
Tässä muutamia ajatuksia yhteisen ketjun pyörittämistä ajatellen. Miten suhtautua ja jäsentää vaikeita tilanteita ja miten aikaansaada myönteisiä muutoksia?

Yhteisen jäsennyksen ja yhteisen kielen aikaansaamiseen kannattaa investoida. On uskallettava antaa aikaa kyseenalaistamiselle, keskustelulle, sulattelulle ja sopimisille. Kuntien johto ei koostu pelkästään rationaalisista ihmisistä niin, että heidän astuessaan kunnanviraston, valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokoukseen kaikki alkaisi sujua varsin helposti, eikä millään inhimillisellä tekijällä olisi merkitystä - siis asia ei ole niin. Pulmallisia tilanteita ja ristiriitoja aika ajoin on ja niitä on myös lupa olla.

Roolien ja rooilirajojen jäsentäminen on käytännössä jatkuvasti tehtävää työtä. On tuskin mielekästä olettaa kun valtuustokauden alussa jostakin asiasta on (ehkä) jollain tasolla puhuttu, niin sen jälkeen kaikki tunnistavat oman perustehtävänsä, sen vaatimukset, ja sitten vain lähtevät toimimaan niiden mukaisesti - helppoa, eikö totta?

Politiikka on aidoimmillaan uutta luovaa, dynaamista ja innovatiivista erilaisten näkemysten ja ristiriitojen yhteen sovittamista. Hallinto on kaikkine pykälineen, laskelmineen, selvityksineen aivan toisesta laidasta kuin politiikka. Luottamushenkilön ja virkamiehen keskustellessa kohtaavat kaksi erilaista maailmaa - joka oikein hyödynnettynä on oivallinen "kekustelualusta".

Meikämannen näkökulmasta katsoen luottamushenkilöt ja viranhaltijat tarvitsevat enemmän tavanomaisista palavereista ja kokouksista poikkeavia "työskentelyfoorumeita", joissa yhteisen ymmärryksen ja yhteisen kielen löytyminen on helpompaa.

Päivittäin lehtiä lueskellessani tunnen "pistoksia sydämessäni" LAAJAMITTAISESTA kuntayhteistyöstä, ja ennen kaikkea sen puuttumisesta, vaikka YHTEISTYÖSTÄ puhutaan PALJON, jokaisessa kokouksessa, olipa kyseessä lautakunta, kunnanhallitus tai valtuusto, silti sitä laajapohjaista yhteistyötä vaan ei mielestäni ole saatu toiminnan tasolle - onneksi meikämannella on ne verenpainelääkkeet, jotka olen hankkinut Pihkainmäestä Kuopioon saakka kestävän joka aamuisen liikenneruuhkan sietämiseksi =), siis verenpainetabletti suuhun Pihkainmäessä - loppumatkan liikenneruuhkassa Kuopioon selviän verenpaineeni kohoamatta!!

Seutukuntayhteistyö ja seutukunnalliset tavoitteet eivät ole mielestäni yksin kuntien asia, vaan mukaan yhteistyötä kehittämään olisi saatava seutukunnan elinkeinoelämä, maakuntaliitto, TE-keskus ja muut kehittämisestä kiinnostuneet tahot, aktiiviset toimijat. Ehkä meidän vesantolaisten olisi lähdettävä hakemaan yhteistyölle pohjaa em. toimijoiden kautta - jotta päästäisiin todella SITÄ YHTEISTÄ KUNTAKETJUA POLKEMAAN, kun tuo kuntien välinen LAAJAMITTAINEN yhteistyö näyttää muuten SUJUVAN VESANNOLTA JA VESANNOLLE PÄIN MELKO NIHKEÄSTI.

Päästäkseen minne tahansa, on lähdettävä liikkeelle, ja jos vastaan tulee tappion, niin tappio on pelkästään väliaikainen olotila, vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän.



VKO 7
Valtuustoseminaari pidettiin, ja kantaa otettiin Vesannon kunnan kehittämisen ja tulevaisuuden puolesta - oikein porukalla. Todettiin yhteisesti, että on rakentavan kritiikin aika. Kritiikki on välttämätöntä, jotta kehitystä tapahtuisi. Rakentava kriittinen keskustelu on mahdotonta, jos keskustelun osapuolet linnoittautuvat puolustusasemiin - valtuustoseminaarimme oli keskusteleva ja siellä oli sijaa rakentavalle kritiikille. Hyvä itsetunto kestää kritiikin.

Näin yritystalouteen perehtyneenä ja sieltä monenlaisia omakohtaisia kokemuksia omaavana voinen ajatella, näin kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen, kunnan johtamisen olevan monipuolisempaa ja ehkä vaikeampaakin työtä kuin yrityksen johtamisen - kunnassa näyttäisi aina olevan jokin nurkka tulessa.

Meillä valtuutetuilla oli seminaarissa yhteinen ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan perusoikeuksista, perusturvasta, peruspalveluista ja perustarpeista. Perusoikeudet on määritelty perustuslaissa. Perustuslaissa sanotaan esimerkiksi kakilla kansalaisilla olevan oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon. Perusturva ja peruspalvelut eivät ole yhtä tarkasti määriteltyjä. Ymmärrämme niiden viittaavan sellaiseen, johon kaikilla meillä PITÄISI OLLA OIKEUS - siis PITÄISI, jos se on mahdollista ja järkevää.

Oikeuksista voi päättää vain politiikka ja sellaisia voi taata vain valtiovalta - joka kyllä voi laittaa kunnan toteuttamaan niitä. Tämä tilanne, jossa kunta tuottaa peruspalvelut, on jo vuosia ollut murenemassa. Ja monet merkit viittaavat siihen, että muutostahti näyttää vain kiihtyvän entisestään. Peruspalvelut lähenevät mitä tahansa kulutusta, raja perus- ja muiden tarpeiden välillä samenee.

Kunnallisten palvelujen yhteydessä puhutaan yhä VÄHEMMÄN sosiaalipolitiikan ja yhä ENEMMÄN kauppa- ja kilpailupolitiikan näkökulmasta, ja sosiaalipolitiikka itsekin on kiinnostunut yhä VÄHEMMÄN perustarpeista ja yhä ENEMMÄN kilpailusta ja kuluttajien valinnoista. Toisaalta jokin MEISSÄ laittaa vastaan. Luulen, että se on juuri se meidän vesantolaisten vahva moraalinen tunne perusoikeuksiemme puolesta. Tämä puolustus tulee selvästi esille silloin kun epäilemme, että jokin "ylikunnallinen" taho olisi viemässä meiltä kunnallista päätösvaltaa perusturvastamme ja peruspalveluistamme - jonnekin muualle - tällöin keskeinen pelkomme on päätösvallan siirtymisestä pois vesantolaisten käsistä.

Härkää on otettava sarvista ja kissa on nostettava pöydälle ennemmin tai myöhemmin - jos me emme itse tee sitä, niin joku toinen tulee ja tekee sen puolestamme, jolloin meidän on huomattavasti vaikeampaa vaikuttaa lopputulokseen, ja silloin päätösvaltaa siirtyy todellisuudessa helpommin kauemmas pois MEIDÄN vesantolaisten käsistä.

Laakerit kuluvat aina eniten, kun niillä levätään. Silloin niihin kohdistuu suurin rasitus. "Omavaraiskunnallistaloudellisessa" ajattelussa helposti levätään laakereillaan - LIIAN PITKÄÄN.

Lukion olemassa oleminen ja ennen kaikkea sen pysyminen Vesannolla oli valtuustoseminaarin yksi keskeisempiä ja yksimielisempiä asioita. Vesannon lukio ei ole mikään itsestään selvyys, ja sen säilymisen eteen on tehtävä töitä joka sektorilla. Tulevaisuus ei odota, SE ON TÄSSÄ JA NYT. Jo pelkästään suuren suosion saamiin, upeasti järjestettyihin, perinteisiin vanhojen tansseihin (18.2.2005) liittyvät asiat, tai pikemminkin niiden häviämisen mahdollisuus vesantolaisesta koulumaailmasta tekee kipeää, niin vanhempana kuin kunnallisena päättäjänäkin.

Verkostoituminen on avainsana Vesannolla, myös lukion osalta. Positiivisuus on hyvä asia. Sitä todella tarvitaan, mutta PELKKÄ positiivisuuteen takertuminen vie pohjan kehitykseltä ja kasvulta. Asiat eivät muutu paremmiksi sillä, että tarkastelemme niitä vain positiivisesta näkökulmasta.

Upeeta, mahtavaa -mantralla saamme ehkä itsemme vakuuttuneiksi omasta erinomaisuudestamme, mutta todellisuutta se ei muuta. Jos esimerkiksi joku aikaisempi valtuusto on epäonnistunut tärkeimmissä tavoitteissaan, ei seuraava valtuusto ole yhtään sen parempi, jos kritiikkiä ei ole kuunneltu eikä totuutta uskalleta katsoa suoraan silmiin. Katsellaanpa itse kukin peiliin, näkyisikö korjailtavaa ja todellista halua verkostoitumiseen, myös kuntayhteistyötä ajatellen - sillä leimaantuminen itsekeskeisyyden tavoittelijaksi, joka ei näe metsää puilta - tapahtuu liian helposti, myös kuntayhteistyössä. Kauna ja kateus ovat luottamuksen perusvihollisia.

P.S. Vaikka ajattelin ensin laittaa, mutta kuitenkaan en monestakaan syystä laita, ottamiani valokuvia seminaarissa ja vanhojen tansseissa esille näille kotisivuilleni. Seminaarikuvat poltan rompulle ja toimintan ne kuntaan, josta niitä voi halukkaat käydä katselemassa, ja tulostaa itselleen.

VKO 6
Päättymäisillään oleva viikko on ollut meikämannelle "poliittista" peruskoulua. Olen huomannut retoriikan kuuluvan "poliittiseen" peruskoulutukseen. Se on näköjään tärkeä hallinnollinen taito. Retoriikassa harjoitellaan monenlaisia puhetaitoon liittyviä tekniikoita ja omaksutaan oikea perusasenne, jolle ei ole näköjään aina oleellista mitä ja mistä puhutaan, vaan keskeistä näyttää olevan muiden ihmisten tunteiden ja mielikuvien ohjaileminen haluttuun suuntaan. Aivan sama periaate sisältyy moniin nykyis
in o
into-oh
b>elmiin, vaikka niiden nimenä saattaa olla esim. markkinointi, suhdetoiminta, sisäinen viestintä, muutoksenhallinta tai "miten minusta tulee rotta".

Jos joku uskaltaa väittää, että esimerkiksi organisaation visio ja missio ei
ät ole puhdasta retoriikkaa, ja ettei niitä myös pidä käsitellä retoriikkana, hänen on parasta alkaa etsiä jotain muuta työtä - vaikka tilkkutäkkitöitä - hyviä töitä nekin.

Millaista puhujakoulutus sitten on, ja millainen sen lukusuunnitelma on? Puhujakoulutuksesta kertovassa teoksessa sanotaan, että kaikkea siellä voi oppian - aivan kaikkea.
Kun puhuja astuu näyttämölle, häntä opetetaan, miten hänen pitää käyttäytyä ja pukeutua ja pitääkö hänen esimerkiksi elehtiä vai päinvastoin pitääkö hänen nimenomaan välttää elehtimistä.

Jotenkin meikämannelle tulee mielee "poliittisen" peruskoulutuksen yhteydessä kristinuskon synty ja kehitys. Tutkijoiden mukaan silloin on sovellettu rajoittavia tekniikoita, joita käytetään liike-elämässä nykyäänkin. Kun kristinusko levisi Välimeren ympärille, siitä syntyi erilaisia muunnelmia eri puolilla. Osa niistä on ollut teologisia, osa liturgisia ja osa taas hallinnollisia muunnelmia. Oliko Messias todella Kaikki Valtiaan Jumalan Poika vai pelkästään ihminen, vaikkakin hyvin erityislaatuinen sellainen? Saivatko Pyhää Messua pitää vain papeiksi vihityt vai myös vihkimättömät? Pitikö voimakkaasti laajenevaa ja suuriin ihmisjoukkoihin vetoavaa kirkkoa hallita keskitetysti vai hajautetusti?

"Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että luottamuksen rakentaminen saattaa olla milteipä mahdotonta monissa ympyröissä. Liian monet johtajat ovat julistaneet: "Muutos tulee!" - ainakin yhden kerran liikaa. He antavat uusimmalle muutosprosessilleen hienon nimen - Operaatio Käänne, Operaatio Yhtiön Pelastaminen, tai Operaatio Nousu - ja odottavat työntekijöiden lähtevän innokkaasti mukaan tähän viimeiseen ponnistukseen yrityksen hengen muuttamiseksi, samalla kun johtajat itse osoittavat, että jälleen kerran kaikki huomio keskitetään "ruumiiseen". Eikä tuolloin muutokseen mukaan lähteneistä tunnu läheskään niin turhauttavalta keskittyä muuttamaan yrityksen konkreettisia rakenteita, kuin yrittää todella muuttaa organisaation henkilöstön (mukaanlukien johtajat) asenteita/ajattelutapaa, siis sitä varsinaista muutoskohdetta - edellisessä tapauksessa (organisaatiorakenteeseen liittyvässä) voi ainakin nähdä toimintansa tulokset paremmin." Viimeisin lause on lähes suora lainaus kirjasta nimeltään; Yritysjohdon seitsemän kuolemansyntiä. Tekijät Jonathan Ellis & Rene' Tissen. - lukemisen arvoinen kirja.

Ensiviikon valtuustoseminaarissa ovat esillä mm. menestyksen strategiat ja kuntien haasteet - ne Vesannon kunnan visiot ja missiot? .... SIIS SITÄ RETORIIKKAA.

VKO 5
Kuluvalla viikolla olen pohtinut sanaa MOTIVAATIO useassakin eri yhteydessä - niin työhöni, opiskeluuni, luottamusmiestoimintaani, vapaa-aikaani?, vaimooni kuin muuhunkin perheeseeni liittyen - olen lukenut, että motivaatio on ominaisuus, kuten säästäväisyys, näppäryys tai musikaalisuus. Jotkut ovat saaneet siitä paljon jotkut ovat jääneet vähemmälle, ja useasti uskotaan motivaation liittyvän persoonallisuuteen, jolloin sen puutteelle ei voida tehdä mitään
- mutta, sanovat viisaat - motivaatio ei olekaan ominaisuus, se ei ole taikasana eikä selittämätön ilmiö, vaan MOTIVAATIO syntyy monen eri tekijän hyvän yhteispelin tuloksena.

Myös tunteilla on hyvin keskeinen osuus motivaatiossa. Kuvittele, että sinun pitäisi toimia jatkuvasti vastoin tunteitasi. Se vaikuttaisi erittäin epämotivoivasti. Ja päinvastoin - tunteiden mukaisesti toimiminen vaikuttaa innostavasti.

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA määrittelee motivaation seuraavasti: kannustaa, innoittaa, tehdä auliiksi, perustella, todistella, olla perusteena.

Keskiviikkona kokoontuneen sivistyslautakunnan asialistalla olivat mm.:
- lukion opetussuunnitelman hyväksyminen
- tietoyhteiskunta-avustushakemukset
- vapaa-aikatoimen avustuksista päättäminen
- Tervon ja Vesannon sivistystoimien
yhteistyöselvitys ja jatkotoimet
- sivistystoimen talousarvion
käyttösuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2005

Se, että meikämannesta on "leivottu" ko. lautakunnan puheenjohtaja, jo sinänsä edellyttää allekirjoittaneelta kohtuullisen motivoitunutta ennakkoon perehtymistä kokouksessa käsiteltäviksi tuleviin asioihin, jotta voin joltisenlaisella näkemyksellä istuutua puheenjohtajan pallille puheenpitäjäksi, olla vakuuttunut, että toiminnallani on jokin merkitys - se mitä teen kannattaa, pystyn näkemään metsän puilta - voin luottaa siihen voimaan joka minulla on sisimmässäni.

Toivottavasti mielenkiintoni tähänkin asiaan - kuten olen ilokseni sen ainakin vielä tänään huomannut - nousee nimenomaan tuosta aiemmin esille tuomastani tunteiden mukaisesti toimimisen synnyttämästä motivaatiosta, ei siis pelkästä edellyttämisestä.

Vapaa-aikanani? olen selaillut ja lueskellut niinkin mielenkiintoista raporttia kuin; Sisäasiainministeriön 141 sivuista julkaisua 52/2004, jolle on nimeksi annettu ESITYS KUNTIEN RAHOITUS- JA VALTIONOSUUSPERUSTEIDEN TARKISTAMISEKSI.

Perusopetuksen osiossa - sivistyslautakunnassa kun ollaan - on mm. seuraavanlainen esitys: Perusopetuksen yksikköhintojen laskentatapaa ehdotetaan järjestelmän läpinäkyyvyyden parantamiseksi yksinkertaistettavaksi ja yksikköhinnan eri määräystekijöiden painoarvoa muutettavaksi. Kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa saamansa rahoituksen määrään vähennettäisiin ... jne.

Perusopetuksen oppilaskohtainen yksikköhinnan perustaso saadaan keskihinnasta vakiokertoimella, jossa on otettu huomioon muiden vakiokertoimien vaikutus.

Perusopetuksen oppilaskohtaisen yksikköhinnan porrastamisessa käytettäisiin seuraavaa kaavaa:
0,7693*YH+0,1*YH*asukastiheystekijä+0,003*kouluverkkotunnus+0,3*YH*yläasteen oppilaiden osuus kunnan oppilaista+4,0*YH*vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+2,5*YH*muiden vammaisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,5*YH*muiden erityisoppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,12*YH*ruotsinkielisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,2*YH*vieraskielisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,06*YH*oppilasmäärä saaristokunnissa, joissa alle 50% asukkaista vailla kiinteää tieyhteyttä+0,25*YH* oppilasmäärä saaristokunnissa, joissa yli 50% asukkaista vailla kiinteää tieyhteyttä+0,04*YH*oppilasmäärä kaksikielisissä kunnissa, näin saatu kuntakohtainen yksikköhinta on kerrottu luvulla 0,986577.

Kun kaikki OPM:ltä tulevat opetus- ja kultturitoimen valtionosuudet lasketaan VESANNON KUNNAN KOHDALLA, niin kunnan tulojen vähennys eli valtion menojen säästö OPM:n valtionosuus muutoksena tekee yhteensä -29,1 euroa/asukas, joka on 2.689 asukkaan kunnassa 78.249 euroa miinusta kunnan talouteen --> siis isoista rahoista on kysymys.

Onneksi joillakin sektoreilla Vesannon kuntaan kohdistuvat valtionosuusmuutokset ovat päinvastaisia. Loppulaskelma ei tuo katastrofaalista muutosta, jos laskentaperusteet väistömäärän osalta eivät radikaalisti muutu.

Edellä esitetty kaava näyttää valmiissa muodossaan lievästi sanoen mielenkiintoiselta. Voikin vain arvailla millä motivaatiolla se on saatu aikaan! Jokaisen merkittävän saavutuksen -siis tuon kaavankin takana täytyy olla ihminen, joka on osannut unelmoida - siinäpä motivaation lisäksi kaavan synnylle selitys! - onpahan keksitty kaava, jolla on myös käyttöä.

En väitä että meikämannen sukupolvi on jälkipolvia fiksumpi (voisi kai senkin tehdä) - mutta minun aikoinani kirjekuoressa ei tarvinnut olla painettuja ohjeita siitä, mihin postimerkki pitää liimata.

Katsotaan mihin tämä motivaatio tai sen puute vie jatkossa ... ehkä jo ensiviikolla?
Huomenna (5.2.) on J.L.Runebergin päivä - motivoitunut mies hänkin - siis lippu korkealle!


VKO 4
Uutukaisella kokoonpanolla, sillä valtuuston valitsemalla, oltiin maanantaina (24.1.) kasaannuttu kunnantalon vintille ensimmäiseen kunnanhallituksen kokoukseen.

Varajäsenille ei ollut jäänyt sijaa, sillä jokainen varsinainen jäsen oli kynnelle kyennyt ja päässyt paikalle.

Virkamieskunnan kahden johtotähden lisäksi muonavahvuuteen saimme laskea myös valtuuston puheenjohtajuuskolmikon.

Ensitöikseen puheenjohtaja jäsenteli rivijäsenille omat istumapaikat - itse istuutui pöydän päähän - nämä paikat ovat kuulema vakiot koko istuntokauden ajan. Siinä se oli meikämannen paikka Jounin ja valtuuston ensimmäisen puheenjohtajan välissä, hallituksen puheenjohtajasta katsoen oikealla puolella - hyvä paikka.

Varsinainen "miittinki" meni käsittääkseni aivan käsikirjoituksen mukaisesti. Voinen todeta näin jälkikäteen, ja vain ensimmäisen kokouksen perusteella, kyseessä olleen hyvin keskustelevan hallituksen ja myös asioihin kantaaottavan, sillä jokainen oli vuorollaan äänessä ja vieläpä useamman kerran - elämän aikajanaan tuli noin neljän (4) tunnin mittainen merkintä yhteisten asioiden hyväksi.

Kun tarkemmin mietin hallituksen jäseniä tulee mieleeni sana HETEROGEENINEN, josta voi sitten jokainen olla omaa mieltään - minusta se on tässä yhteydessä hyvä juttu.

Kuluvalla viikolla on sivistyslautakuntaa koskettelevista asioita käyty kohtuullisen vilkasta sähköpostien vaihtoa. Ajatusten ja näkemysten kiinnostuksen kohteena ovat meillä olleet mm. sivistystoimen yhteistyön kehittäminen naapurikuntiin päin, ja niiden kesken. Ajatusten vaihto on keskittynyt pääasiassa neuvottelukoneiston kokoonpanon pohdintaan - lautakunta nimeää työryhmän kokoonpanon kokouksessaan (2.2.).

Työryhmästä toivon toimivaa ja asiansa tuntevaa, sillä neuvottelusarkaa riittää monisäikeisessä pelikentässä yli kuntarajojen.

Hyvin näyttää sähköpostit liikkuvan virkamiesten ja luottamusmiesten välillä, ja ovat varmaan liikkuneet ennenkin, molempiin suuntiin. Se muuten on oikeasti hyvä keksintö tuo sähköposti, ja helppo käyttää!

Väestökehitys kunnassamme on ollut suotuisaa, sillä vuoden 2004 saldo on plussalla neljätoista (14) henkeä - paras tapa tehdä unelmista totta on herätä ja toimia - pitäisiköhän tuota vielä toimia - herättyhän sitä kyllä on.

Sivistyslautakunnan kokouskutsu tuli postissa - paksuutta kuorella on ehkä noin kolme (3) senttiä - pitää herätä ja varata aikaa, että osaa toimia ...

VKO 3.
Menossa oleva viikko on ollut omasta näkökulmastani katsoen etsikkoaikaa, näin kunnallispolitiikkaa ajatellen.

Kirja, joka löytyi valtuutetuille jaetusta laukusta, antaan näkemyksiä moniin yhteiskunnallisiin asioihin - lukea ahmin tuon kirjan heti seuraavana päivänä, vähäsivuinen kirja - alle sataviisikymmentä.

Tässä lainaus kirjan tekstistä; "Sosiaalinen pääoma on lähellä poliittista pääomaa, jota kerrytetään esimerkiksi vaalikampanjoilla. Sosiaalinen pääoma kuluu käytössä tai käyttämättömänä, ja sen voi myös menettää yhtäkkiä" - lainaus on professori Pauli Niemelän tekstistä.

Tässä päivänä eräänä, kun tallasin työpaikkakaupunkini katuja - aivan työn merkeissä - soitteli eräs syksyn vaaleissa äänestäjäkseni osottautunut henkilö ja kysyi: Olisinko kiinnostunut käymään hänen kotonaan, niin otettaisiin keskustelun aiheeksi, aivan kasvotusten, vesantolainen kunnallispolitiikka?

Tietenkin lupasin mennä ja sitä paitsi lukeudun niihin kohtuullisen koviin kahvin juojiin, niin että ...?

Soittajalla on ajatuksenaan päästä näin face to face keskusteluissamme sisälle meikämannen näkemykseen vesantolaisesta kunnalliselämästä ja sen "kiemuroista" - sillä soittajan edellinen "oma senaattori" on jättäytynyt pois kuvioista.

Tulevaisuuden ja ennen kaikkea meikämannen näytettäväksi jää millaisen vastineen mm. kyseinen soittaja tuleee saamaan antamalleen äänelleen, ja kuinka allekirjoittaneen käy avattuani tämän äänestäjieni "kotiimenoedun".

Nämä "puolueettomalla maaperällä" - kuntalaisten kotona - käytävät keskustelut ovat niitä, joita valtuutettujen parhaimmillaan odotetaan tekevän äänestäjiensä suuntaan - montakos ääntä sitä tulikaan - ajattelin vain määrällisesti mahdollisia kotikeskustelutilaisuuksia ja kahvittelupaikkoja - siis oma ja oletettu vaimon ääni poislukien, sillä näiden äänien osalta face to face keskustelu, ilman kahvia ja kahvin kanssa, toimii päivittäin - ainakin toistaiseksi.

Allekirjoittaneen puheenjohtajuuteen uskotun sivistyslautakunnan toimialueeseen kuuluvan LUKION ja sen rehtori/sivistysjohtajan, sekä opon tulevaisuusajatuksia pääsin ajatuksilani koskettelemaan lukion toisen vuosikurssin vanhempain/huoltajien yhteisessä "kouluillassa" torstaina (20.1.), johon osallistuin lukiolaispoikani isän roolissa.

Varsinaisen tilaisuuden jälkeen jäin keskustelemaan meidän sekä naapurikunnan sivistysjohtajien kanssa tulevista koulukuvioihin liittyvistä yhteistyömahdollisuuksistamme.

Eikös niin, että pidot paranee kun väki väheneen - näinhän sitä sanotaan. Kun kuuntelin sivistysjohtajien näkemyksiä tulevista oppilas-/opiskelijamääräennusteista - ei näyttäisi pidot paranevan väen vähetessä, vaan pikemminkin päin vastoin - että se siitä sanonnasta ainakin tässä yhteydessä.

Näyttihän tuo posti tuovan kunnanhallituksenkouksen asialistan (kokous 24.1.), listalla ei näyttäisi mielestäni olevan mitään "järisyttävää" asiaa käsiteltävänä, tutustutaan tarkemmin ja palataan ...

VKO 1.
Evästystä alkavalle politikon uralleni sain paikallisen huoltoaseman bensa-automaatilla lauantaiaamuna (8.1.). Vuosikymmeniä tuntemani keski-ikäinen henkilö, tietääkseni syntyperäinen vesantolainen, "kritisoi" paikallista kunnallisoplitiikkaa sanomalla: "Kaikki kepulaiset pitäisi polkea suohon ja lyödä vielä taltalla päähän." Tarve suohon polkemiseen tuli käsittääkseni hänen tyytymättömyydestään paikalliseen elinkeinopolitiikaan, joka on suosinut vain maataloutta.

Hän sanoi mm. sahan, joka nyt toimii naapurikunnassamme, olleen tulossa alunperin Vesannolle, mutta paikallinen kepulaisjohtoinen politiikka ajoi sahan naapurikuntaan. Esille hän nosti myös henkilöitä, jotka ovat olleet asian takana.

Samanen henkilö kertoi myös, että jos tulee lottovoitto, niin maantie Vesannolta Kuopiooon metsitetään istuttamalla kuusia, koska ei sitä enää kukaan käytä, eikä maantiellä ole mitään tarvetta, sillä täältähän lähtevät kaikki pois jo muutenkin, - todettakoon tässä yhteydessä maantiellä olevan melkoisen liikenteen pendelöidessäni ko. tietä päivittäin - olenpa jopa nähnyt varsin useasti myös ko. henkilön ajelevan tietäpitkin suuntaa jos toiseenkin.

Tapaamallani henkilöllä oli paljon muutakin sanottavaa, mutta tässä nämä asiat, jotka jäivät parhaiten mieleeni, sillä pääsääntöisesti hän keskusteli niin ikään tuntemani toisen henkilön kanssa, sillä he olivat paikalla jo ennen kuin allekirjoittanut saapui bensamittarille.

Kiitin tapaamaani henkilöä "kannustavasta saatepuheesta" aloittaissani kunnallispolitikkona. Hän kuittasi kiitokseni sanomalla: "ette te mitään enää voi".

VKO 2.
ENSIMMÄINEN POLIITTINEN PÄIVÄNI:
13.1.2005 oli tämän hetkisen vesantolaisen kunnallisen LUOTTAMUSMIESJÄRJESTELMÄN järjestäytymispäivä Vesannon seurakuntatalolla.

Sessio aloitettiin kunnanjohtajan katsauksella ja eri hallintokuntien esittäytymisellä, tietoa tuli niin uusille kuin vanhoillekin valtuutetuille - saatiin oikein omat asiakirjalaukut.

Esittäytymiskierroksen jälkeen oli vuorossa SightSeeing Vesannolla, joka oli muuten ensimmäinen laatuaan allekirjoittaneelle - mielenkiintoinen paikka se jäteveden puhdistamo.

Ruokailun jälkeen käytiin "varsinaiseen asiaan" - valtuustoryhmien yhteiseen kokoukseen, jossa lankesi sihteerin pesti.

Tämän kokouksen tehtävänä oli täyttää yhteisesti luottamusmiespaikat aivan konkreettisesti - nimi nimeltä. Kokous oli mielestäni hyvin yksimielinen, liekö syynä ollut aiemmin neuvotellut paikkajaot. Muutamia maakunnallisia luottamusmiespaikkoja oli jätetty täytettäväksi myös tälle kokoukselle - ne täyttyivät hyvässä hengessä.

Noin tunnin mittaisen ryhmäkokouksen jälkeen oltiin valmiita aloittamaan aivan aikataulussaan (klo 19.00) ensimmäinen valtuustonkokous - jännitti, sillä sehän oli elämäni ensimmäinen virallinen poliittinen kokoukseni.

Kokouksen tuotoksena allekirjoittaneelle uskottiin hoidettavaksi kunnanhallituksen rivijäsenyys- ja sivistyslautakunnan puhenjohtajuuspostit, nämä valtuustojäsenyyden lisäksi.

Vasta omalla esittäytymisvuorollani minulle oikeasti valkeni millaiseen kuvioon olin päässyt/joutunut, ja kuinka vaativaa saamani postin hoitaminen tulee olemaan - enhän toki vielä tiedä tulevaa - voin vähän ennakoida ajatuksissani - näin ensikertalaisena.

Onkohan sitä vapaa-aikaa ja kuinka käy joulupukin tuomille kävelysauvoilleni?

Päivittelin kalenteriini tiedossani olevat kokoukset ym. seminaarit - päivittelyni meni kyllä myös henkimaailman puolelle - tulevan ajankäyttöni suhteen.
Sivistysjohtajan kanssa sovittiin jo ensimmäisestä kokouksesta. Aktiivisia kun ollaan?

Päällimmäisenä mieleeni jäivät ENSIMMÄISESTÄ POLIITTISESTA PÄIVÄSTÄNI; yksimielisyys, tehtävien vaativuus ja vanhimman valtuutetun avauspuheessaan esiin nostama sana POLITIIKKA, joka on kuulema nykysuomen sanakirjan mukaan YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISTA.

Jatko YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISESSA kyllä vähän hirvittää, monessakin mielessä... vaikka päivät pitenevät, kun valoisuus lisääntyy, niin ei se kellonkiertoon tuo yhtään tuntia lisää.

Kokemani YKSITUUMAISUUS ON HYVÄ ASIA ... SAANENKOHAN TUOTA SAMAA YKSITUUMAISUUTTA KOKEA MYÖS JATKOSSA?

Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2007

JOULUKUU 2007 / 9.12.2007
Ohoh, nyt ee irtoo. Taetaa männä uappeloenniks. Palataan asiaan tammikuussa.
Hyvää Joulun odotusta.

Elämä
"Elämänkaaremme sillan pitkä jänneväli tukeutuu lukemattomiin vaijereihin, joita kutsutaan tottumuksiksi, asenteiksi ja toiveiksi.

Mitä elämässään tekee, se riippuu siitä, mikä on ja mitä haluaa.

Mitä elämältä saa, riippuu siitä, kuinka paljon sitä haluaa - kuinka paljon on valmis työskentelemään ja suunnittelemaan ja tekemään yhteistyötä ja käyttämään voimavarojaan.

Elämämme pitkä jänneväli tukeutuu lukemattomiin vaijereihin, joita punotaan nyt, ja juuri siksi tämä päivä on niin tärkeä. Tee köysistöstä vahva."

JOULUKUU 2007 / 2.12.2007
Sisäasiainministeriö käynnisti 11.5.2005 – jo nyt kuuluisan - kunta- ja palvelurakenneuudistus-hankkeen (PARAS –hanke). Hankkeen tavoitteena on aikaansaada riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen pohja kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseksi ja tuottamiseksi.

Hakkeen etenemisestä ”Vesantolaisittaan” pidetään tiedotustilaisuus ma 3. joulukuuta 2007 klo 19.00 alkaen koulukeskuksen ruokalassa.

Jo pelkästään tiedossani olevien tulevaisuuden haasteiden vuoksi, ei käsitykseni mukaan ole mahdollista jättäytyä Sisä-Savossakaan nykyisiin kunta- ja palvelurakenteisiin. Kuntapalveluiden tehokkuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen on pyrittävä määrätietoisesti ja ilman tunnetasolta tulevia viivytyksiä.

Tehokkaat, monipuoliset ja saatavuudeltaan riittävät julkiset palvelut ovat osa myös alueemme yritysten kilpailukykyä.

Kansallisen ja niin sisäsavolaisen kuin pohjoisavolaisen kilpailukyvyn parantumisen (tehostumisen) tulisikin olla, ainakin meille sisäsavolaisille, PARAS –hankkeen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Sisäasiainministeriö luettelee hankkeen asettamiskirjeessään lukuisia toimintaympäristössämme näkyviä muutostrendejä mm. globalisaatio, teknologian nopea kehittyminen, väestön ikääntyminen ja työelämässä tapahtuvat muutokset, sekä kuntapalveluiden käyttäjien kasvavat vaatimukset palveluiden laadun ja määrän suhteen.

Edellä mainittujen muutostrendien joukkoon haluakin lisätä ehdottomasti vielä yhden tekijän - yrittäjyyden merkityksen kasvun yhteiskunnassa. Jo nyt yritykset tuottavat lähes 80 % BKT:sta ja työllistävät n. 1,4 miljoonaa työntekijää – yli 70 % koko maan työvoimasta.

Yrittämisen edellytysten suotuisalla kehityksellä on suora yhteys hyvinvointimme tasoon, joka näkyy mm. uusina työpaikkoina, kasvavina verotuloina, kestävänä talouskasvuna, kansalaisten lisääntyneenä ostovoimana ja sosiaalisena yhteenkuuluvuutena.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys ensisijaisesti kuntien palveluista ja niiden järjestämisestä. Edellisen lauseen sisällöllä onkin suorayhteys ajatukseen - tarkastellaan pelkästään kuntien nykyisin tuottamia palveluja. Oleellista on kuitenkin myös pohtia sitä kysymystä, missä määrin julkinen sektori ylipäänsä vastaa hyvinvointipalveluista nyt ja jatkossa. Ja mitkä palvelut jäävät tulevaisuudessa kansalaisten omalle vastuulle.

Voisinpa jopa väittää, että työn tuottavuus Sisä-Savon kunnissa on ollut viime vuosina heikompaa kuin maassa keskimäärin. Kysymys on lähinnä palvelutuotannon organisoimiseen liittyvistä ongelmista. Kun pystyisimme – täällä Sisä-Savossa - kuromalla saamaan kiinni tämä jälkeenjääneisyyden, niin pääsisimme mittaviin julkisten palvelujen tuotannon kustannussäästöihin.

Sisä-Savon kuntien palvelut tulee tuottaa jatkossa riittävän suurissa ja toimintakykyisissä yksiköissä, siis ei jokaisen kunnan omana palvelutuotantona. Kuntakokoja suurentamalla – Vesannon, Tervon ja Karttulan kuntien yhdistämisellä - on mahdollista luoda edellytykset järjestää julkiset palvelut tehokkaammin ja halvemmalla.

Tehokkuuden nostamisella voidaan myös monipuolistaa palvelutarjontaa ja parantaa sen laatua. Suurentuneissa hankintayksiköissä tulee turvata ja edelleen kehittää myös pienten yksityisten yritysten mahdollisuutta osallistua palvelujen tuottamiseen.Kuntien palvelujen tehokkuuden nostamisessa on välttämätöntä palvelujen tuotteistaminen sekä eri kuntien palveluprosessien yhdenmukaistaminen ja parhaiden käytäntöjen omaksuminen.

Kuntien yhdistämisiä tulee tietenkin lähestyä - jos mahdollista - ns. asiakaslähtöisesti työssäkäynti-alueiden tai muun hyvin toimivan ”palvelulogistiikan” pohjalta, sillä onhan kysymyksessä alue, josta käsin kuntalainen käy työssä, hoitaa asioita, käyttää julkisia ja yksityisiä palveluja, harrastaa jne. Parhaat tulokset tässä asiassa saadaan vapaaehtoisuutta, sopimuspohjaisuutta ja kuntaliitosten toimintakykyisyyttä korostavien tavoitteiden kautta.

Sisä-Savon seudulle on mielestäni saatava aikaan nykyistä selkeämpi, vahvempi ja asukasluvultaan kasvava seutukuntakeskus - ydinalue - joka tukee ja vahvistaa koko Pohjois-Savon kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä.Kuntauudistuksella ei saa aiheuttaa – missään tapauksessa - uusia hallinnollisia portaita eikä lisäbyrokratiaa. Mikäli tämä tavoite ei toteudu, niin mielestäni uudistukselta ei voida odottaa lisääntyvää tehokkuutta eikä tarvittavia kustannussäästöjä.Valtakunnan ylitse kulkevaan kuntauudistukseen tulisi liittää myös muun julkisen hallinnon tarkoituksenmukaisuustarkastelu, kuten valtiohallinnon laitosten ja niissä työskentelevien henkilöiden tehtäväsiirrot ja jopa valtiohallinnon osittainen purkaminenkin.

Tähän päästään vain kun väliportaan hallintoa; kuten läänin, maakuntaliiton, TE -keskuksen ja eräiden kuntayhtymien toimintoja otetaan kriittisen tarkastelun alle.

Mielestäni Sisä-Savon kunnat eivät tule jatkossa selviämään järjestämisvastuullaan olevien palveluiden tuottamisesta ilman yksityisen sektorin laajempaa käyttöä. Jo yksistään väestön ikärakenteen muutoksista, palvelutarpeiden kasvamisesta sekä kuntien oman palveluhenkilökunnan ikääntymisestä kuten myös riittävyyden ja jaksamisen näkökulmasta katsoen kasvavien julkisten palveluiden tuottamisesta "kunniakaasti" selviäminen tulee olemaan kunnille hyvin haasteellista!!??

Lähtökohtaisesti voinkin ajatella, että yksityinen palvelutuotanto on asetettava nykyistä tasavertaisempaan asemaan julkisen palvelutuotannon kanssa. Tämä edellyttää mm. kuntien oman palvelutuotannon läpinäkyvyyden ja kustannuslaskentatason parantamista nykyisestään. Kohtuullista on myös odottaa, että julkinen sektori ei harjoita kilpailevaa elinkeinotoimintaa yksityisen sektorin kanssa ja aiheuta näin kilpailuhaittoja yksityisille yrityksille.

”Muutosmotivaation luominen merkitsee sen viestimistä,että epävarmuus on osa elämää ja avaa lisäksi uusia näkymiä.”


MARRASKUU 2007 / 25.11.2007
TYÖ ja sen pohdinta on hyvin mielenkiintoinen aihe. Olipa se TYÖ sitten luottamushenkilötyötä tai ”leipätyötä” tahi sitten aivan jotain muuta TYÖTÄ.

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA sanoo sanasta TYÖ seuraavaa;
1 ponnistelu tai muu toiminta jonkin tehtävän suorittamiseksi, työnteko, työskentely; Ryhtyä työhön. Päästä työn alkuun.Voimia kysyvä työ. Hevosia käytettiin ennen paljon metsätöissä.
2 tehtävä, toimi, puuha; Sain työn tehdäkseni. Työ tuli, saatiin valmiiksi. Ei ehtinyt töiltään tulemaan.
3 ansiotyöstä: Tehdas tarjoaa työtä kolmellesadalle paikkakuntalaiselle. Hakea työtä. Tuntityö. Urakkatyö.
4 työmäärästä: Jäljellä on vielä parin päivän työ.
5 tekotavasta: Puku on hyvää työtä.
6 tekeillä olevasta tai valmistuneesta aikaansaannoksesta: Työ on kesken. Opiskelijoiden kirjallisten töiden tarkastus. Harjoitustyö. Diplomityö.
7 Tal. ihmisten ruumiillinen tai henkinen tuotantopanos.
8 Fys. energian muuttuminen muodosta toiseen.

”Jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisivät” Tämä on tuttu sanonta meille kaikille!

Seuraavaksi hiukan työpohdintaa:
Työ on alkuperäisessä merkityksessään ollut ihmisen välttämätöntä toimintaa tarpeittensa tyydyttämiseksi. ”Otsa hiessä sinun pitää leipäsi ansaita”, sanotaan vanhassa Raamatussa, ja Marxin mukaan työ kuuluu ”välttämättömyyden valtakuntaan”, Väinämöinenkin joutui ”kiskomaan kivestä tuohta”.

Osaammeko elää? Mitä ja missä elämä loppujen lopuksi on? Jos emme ole työssä, niin mitä sitten? Ihminen on pohjimmiltaan ”toiminnallinen olento”, jolla on hyvin voimakkaita sosiaalisia tarpeita ja pyrkimyksiä olla mukana jossakin laajemmassa, mielekkäässä toiminnassa.

Riippumatta siitä, missä ja minkä vuoksi toimitaan, tullaan kuitenkin aina peruskysymykseen, miten toimia muiden ihmisten kanssa ja mitä varten. Vapaa-aika ja harrastaminen eivät auta pääsemään niistä karkuun - voi jopa käydä päinvastoin. Usean kohdalla pitää täysin paikkansa se, että ihminen oikeastaan pakenee työhön.

Työssä hän on mielestään turvassa ikävyyksiltä, jotka saattavat vaania työn ulkopuolisessa maailmassa.Työ, työpaikka ja työyhteisö ovat sanoja, jotka virittävät hyvin monenlaisia mielleyhtymiä – kovia haasteita, latistavia kokemuksia, kipeitä muistikuvia tai vaikka mahtavia onnistumisen elämyksiä.

Keitä ovat voittajat ja ketkä eksyvät työelämän sokkeloissa?Kun työpaikasta (palkanmaksajasta) tulee liiketaloudellisessa mielessä sairas eikä se pysty täyttämään perimmäisiä velvoitteitaan esim. suoriutumaan vastuistaan, kerryttämään veroa, tuottamaan omistajilleen voittoa – ollaan kriisitilassa, kaikki, jotka ymmärtävät tilanteen, toivovat ripeitä parannustoimenpiteitä.

Aivan kuin risteilyaluksen upotessa – kaikkia haluavat voimakasta toimintaa ja alistuvat kovaankin komentoon. Tilanteen hallinta edellyttää, että tietoisuus tilanteesta tulee yhteiseksi. Uskottavuus on silloin avainsana jonka haluaisin alleviivata kahdenkertaisesti. Kaikkien on uskottava, että nyt tarkoitetaan täyttä totta.

Snellman sanoi, jo aikoinaan, suomalaisten olevan mietiskelyyn taipuvaisia kansalaisia, työn olemusta – sen motiivia ja merkitystä ihmiselle – pohdiskellaanko sitä riittävästi kun tehdään työpaikkoja koskevia liiketaloudellisia ratkaisuja? Olisi erittäin tärkeää ymmärtää ihmisen tarpeiden kirjo ja se, mistä elämisen laatu lopulta koostuu, vai onko se roolipeliä?

Sen jälkeen voi yrittää selvittää, onko elämisen laatu mahdollista kytkeä työprosessiin: käsitteeseen työ. Elämä työssä -kokonaisuuteen liittyy myös kysymys siitä, miten toimii se, jolla on valta. Yleensä kun ihminen ikääntyy – ja varsinkin jos hänellä on valtaa – hän lopettaa roolipelin, jolloin persoonalliset piirteet alkavat lyödä enemmän läpi. Jos rooli istuu henkilölle kuin takki, ts. ihminen on löytänyt roolin, joka vastaa hänen persoonallisuuttaan, ollaan tilanteessa, jossa ihminen menestyy hyödyntämällä omaa erityislaatuaan - menestyy myös vallankäyttäjänä tehdessään työtä koskevia liiketaloudellisia päätöksiä.

Päällimmäinen ongelma on ihmisen sopeutuminen – tai sopeutumattomuus – pitkälle teknistyneen ja osittuneeseen työprosessiin teollistuneessa yhteiskunnassa. On todettava myös kehityksen myönteinen puoli: ihmistyötä vapautuu, useassa tapauksessa raskaasta tai yksitoikkoisesta työstä. Mutta mihin?

Sepä olisi hyvä tietää. Käsityksiä on hyvä tarkistaa. ”Tekijä työnsä valitsee, ei työ tekijäänsä”. Vanha suomalainen sanalasku osoittautuu vääräksi, kun nykyään työntekijät valitsevat ne organisaatiot, joissa he haluavat työskennellä – jos eivät satu joutumaan rahantekokoneiden päällä istuvien käenpoikien uhreiksi.

Seuraavaksi lainaus Terho Pursiaisen tekstistä:
”Kansalaisystävyys on sitä, että jokaisen on oman etunsa nimissä suosittava jokaisen toisen menestystä. Kuka tahtoisi, että yhtiö, josta hän itse omistaa osakkeita, menestyy huonosti. Kansalaisystävyyden ilmapiiri loisi verrattomat olot TYÖNTEOLLE ja yrittämiselle. Se olisi kansantalouden väkevin kilpailuetu kaikkiin toisiin kansantalouksiin verrattuna.”

MARRASKUU 2007 / 17.11.2007
Näin vuoden loppupuolella on yleensä tapana katsella elettyä elämää taaksepäin.

Kuntapäättäjänä olen nyt ollut kolme vuotta ja edessä näyttäisi olevan yksi - jonka ”postit” tietenkin hoidetaan. Se, mitä olen saanut aikaan tällä sektorilla kolmen vuoden aikana on hyvin vaikeaa ”sanoiksi pukea” … johtuneeko se siitä, että ne aikaansaamiseni ovat hyvin vähäisiä … varmaan juuri siitä on kysymys??!!!!

Kun olin 2004 syksyllä pyrkimässä kunnallisen parlamentin jäseneksi, niin omassa ehdokasesitteessäni oli seuraava teksti:Kunnan olemassa olevat vahvuudet ovat ne joihin pienen maaseutukunnan tulee turvautua. Kunnan kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sen vahvuuksiin ja vuosien mittaan kasvaneeseen substanssiin. Kustannustehokkaasti toimiva kuntatalous, henkilöstön osaaminen, kunnallisveron taso, asumisen laatu, sosiaalinen hyvinvointi, työ- ja asiointimatkojen pituus, nopeat tietoliikenneyhteydet, palvelujen saatavuus, liikenteen sujuvuus sekä ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja puhtaus ovat kunnan kilpailukyvyn ja hyvän elinympäristön keskeisiä mittareita. Vahvuuksien olemassaolo ei kilpailukyvyn ylläpitämiseksi yksistään riitä, vaan niitä on pystyttävä jatkuvasti kehittämään ja niiden toimivuutta on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti hyvin toimivan kustannustehokkaan kuntatalouden puitteissa. Kustannustehokkaan kuntatalouden aikaansaaminen/ylläpitäminen ja sen peilaaminen kunnan kilpailukykyyn on kunnallisten päättäjien haasteellisin tehtävä pienkunnissa.

Valtion toimista aiheutuneet verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisesti. Niiden avulla voidaan lisätä myös pienkunnan kilpailukykyä kuntatalouden vahvistumisen kautta.Väestökato suistaa pienkunnat vääjäämättä supistuvan talouden ja palveluiden kierteeseen, mikä ei voi missään tilanteessa olla kuntaan jäljelle jäävien etu. Lähtijöitä ovat etupäässä nuoret ja työikäiset, he vievät mukanaan myös palvelut.Väestön vähenemiseen voidaan vastata kustannustehokkaalla kuntataloudella ja yhteisesti palveluja tuottamalla yli kuntarajojen. Kannatan kuntayhteistyötä, mistä hyötyvät kaikki osapuolet tasapuolisesti, ja joilla voidaan turvata kuntalaisten etu paremmin.

Yritysosaaminen, mukaan lukien palveluyritykset, on tämän päivän kilpailukykyisen yritystoiminnan ”kulmakivi”. Yritysosaaminen sisältää myös riittävän korkean toiminnan jalostusasteen. Siitä syystä yritysten käytössä on oltava toimivat neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, joilla on hyvät yhteydet ammatillisiin oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Jalostusasteen kohottaminen tuo lisää työpaikkoja ja myönteistä kehitystä myös kunnan kilpailukykyyn. Yritysosaamisen kautta tuotteiden ja palvelujen haluttavuus kasvaa.

Niinpä, jos kunnallisvaalit olisivat nyt, saattaisin aivan hyvin laittaa tämän saman (edellä olevan) tekstin ”ehdokasesitteeseeni”. Vaalit ovat vasta vuoden kuluttua … saapas nähdä onko vaaliesitteitäni silloin saatavilla – toteankin tässä yhteydessä - tyhjän saa pyytämättäkin.

PIENI POHDINTA:
"Motivaatio ei ole ominaisuus. Se ei ole taikasana eikä selittämätön ilmiö. Se, asetammeko itsellemme tavoitteita ja saavutammeko ne, riippuu monesta eri tekijästä, jotka vaikuttavat motivaatioon ja menestymisenmahdollisuuksiin".

MARRASKUU 2007 / 7.11.2007
Kuntien toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat merkittävästi ja osin ennakoimattomin tavoin demokratian tilaan ja kehitykseen. Juuri näin on käymässä Vesannolla kun Sisä-Savon terveyskuntayhtymä on siirtämässä Vesannon vuodeosaston toiminnan Vesannon kunnan vastuulle vuoden 2008 alusta alkaen – kuntayhtymän valtuusto ei ole vielä tehnyt siirrosta lopullista päätöstä (valtuuston kokous on marraskuun loppupuolella).

Terveyskuntayhtymän hallituksen tekemä päätös on vastoin Vesannon kunnan tahtoa – mielestäni omistajapolitiikan periaatteiden toteuttaminen on kaukana tästä päätöksestä.Yleensä omistajapolitiikka on omistukseen liittyvä kunnan johtamisväline. Siinä on kyse omistajastrategian valinnasta ja sen onnistuneisuuden arvioinneista sekä konserniohjauksesta. Se perustuu omistukseen liittyvään määräysvallan käyttöön sekä koko kunnan strategiaan ja ns. konsernietuun. Kuinkakohan sen omistukseen liittyvän määräysvallan käyttö toimii terveyskuntayhtymän hallinnon suunnalla, kysynpähän vaan?

Omistajapolitiikan keskeinen näkökulma on taloudellinen. Siinä määritellään mm.- millaista omaisuutta kunta hankkii ja millaisissa hankkeissa se on mukana omistajana ja sijoittajana,- millaisia omistukselle asetettavia tuotto- ja muita tavoitteita asetetaan,- mitkä ovat pääoman hankinnan, käytön ja palvelutuotannon tuotantovälineiden hankinnan periaatteet ja- kuka omaisuuden arvosta ja käytöstä vastaa ja miten seuranta ja valvonta on järjestetty.

Suomen sosiaali- ja terveyshuoltolainsäädäntö on pääosin erityislainsäädäntöä. Lainsäädännössä määrätään väljästi kuntien tehtävät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Lainsäädäntö määrittelee kuitenkin ne sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka kunta on velvollinen järjestämään kuntalaisille. (Melin ym. 2001)Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta (3.8.1992/733:4 §) määrittelee toiminnan järjestämisestä:

Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:
- hoitamalla ne itse;
- sopimuksin yhdessä muun kunnan taikka muiden kuntien kanssa;
- olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntainliitossa; tai
- hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntainliitolta tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta.

Valvonta sosiaali- ja terveyspalveluista kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Läänin alueella palvelujen valvonta kuuluu lääninhallitukselle sekä sille kunnalle, jossa palveluja annetaan. Perusturvalautakunnalle kuuluu palvelujen yleisesti hyväksytyn tason arviointi. Kuntatasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa on kuitenkin ongelmana se, että kunta voi toimia samanaikaisesti sekä palvelun tuottajana, että valvovana viranomaisena. Tämä aiheuttaa jääviysongelmia – niinpä?

Onkin mielenkiintoista se, että Suomessa vallitsevan terveyspolitiikan tavoitteena on turvata terveyspalvelut entistä paremmin kaikille väestöryhmille, painottaa avopalvelujen ensisijaisuutta, tukea perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä sekä edistää kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa palvelujen järjestämisessä. (STM 1996).

Mielestäni - edellä mainittua - ministeriön asettamaa terveyspolitiikan tavoitetta ei ole Sisä-Savon terveyskuntayhtymän hallinnossa ”vaivauduttu” paljon miettimään tehtäessä päätöksiä Vesannon vuodeosaston siirtämisestä kunnan omaksi toiminnaksi.

Vielä tästä omistajaohjauksesta:
Omistajaohjaukseen liittyy Corporate Governance. Kuntaliitto määrittelee ne hyvää hallintotapaa koskevina ohjeina, joiden tehtävänä on täydentää konserniohjetta ja joiden tarkoituksena on yhtenäistää (konserniohjauksen kannalta) konserniin kuuluvien tytäryhteisöjen johtamis- ja hallintokäytännöt ja siten varmistaa riittävä avoimuus, tulostietojen oikeellisuus, sisäinen ja ulkoinen valvonta, riskien hallinta sekä hyvä laskenta- ja kirjanpitokäytäntö.

Mietitäänpä tätä kun tehdään kauaskantoisia päätöksiä:”Mikäli jokaisella ihmisellä olisi elämässään yksi päivä, jolloin kaikki se, mihin he ryhtyvät, onnistuu, niin mitä sinä tekisit nyt, jos sinun onnenpäiväsi olisikin tänään?”

LOKAKUU 2007 / 31.10.2007
Mielestäni kunnanjohtaja kysymys näytettiin ratkaistun melko lailla tyylikkäästi Lapinlahti –Varpaisjärvi suunnalla, tuolla Ylä-Savossa. Kunnat ovat päättäneet valita molempiin kuntiin yhden ja saman kunnanjohtajan – Varpaisjärven nykyisen - sillä Lapinlahden kunnanjohtaja asettuu Pohjois-Savon TE-keskuksen johtoon 1.12.2007 alkaen.

Täällä Sisä-Savossa näyttäisi yhden uuden kunnanjohtajan valitseminen kahden kunnan kunnanjohtajaksi olevan aikalailla vaikeampaa – ainakin sen kokemuksen perusteella miten tervolaisten ja vesantolaisten keskusteluissa ko. asiasta on edistytty. Vesanto on jo nyt ilman vakinaista kunnanjohtajaa ja Tervossa kunnanjohtajan valinta tulee eteen vuoden 2008 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Meillä täällä Vesannolla olisi halua ja valmiuksia Tervon kanssa yhteisen kunnanjohtajan valintaan, mutta kun tämä päätös ei voi toteutua yksipuolisesti.Mielestäni meidän vesantolaisten olisi selvitettävä myös tämän – jo aikaisemmin esille nostamani - pormestarimallin käyttöönottomahdollisuus (maaliskuun 2008 jälkeen) aivan tosissaan, ainakin siihen saakka, kunnes jossakin päin naapureitamme ollaan valmiita yhteiseen kuntajohtajamalliin tai kenties jopa kuntien yhdistämiseen.

Pormestarimallissa olisi eroa ”nykymenoon” verraten ainakin se, että kunnanhallituksen puheenjohtajahan ei nykyisellään voi osallistua asioiden valmisteluun. Kunnanhallitus on kollegio ja se toimii kollegiona, ja senpä vuoksi pormestarimalli ehkä avaisikin demokratiaa jo valmisteluvaiheessa. Tietenkin omat kokemukseni puhuvat myös sen puolesta, että kunnanhallitus – niin halutessaan – voi kollegiona vaikuttaa asioiden valmisteluun nimenomaan omia työtapojaan uudelleen arvioimalla, sama koskee myös valtuustoa. Mainittakoon esimerkkinä niin sanotut hallituksen iltakoulut, joissa kunnanhallitus kollegiona ottaa jo valmisteluvaiheessa strategisia linjakannanottoja, ja samoin voi tehdä valtuusto omissa suunnitteluseminaareissaan.

Yhteistyö myös kunnanjohtaja-asiassa Tervon suuntaan on hyvin toivottavaa, se vaatii kuitenkin "bittien" kulkemista molempiin suuntiin.Saas nähdä, kun tuo vaalivuosikin kohta ovelle kolkuttelee. Vieläkö sitä tämän ensimmäisen kauden jälkeen …

Tässä pieni mietintä pohdittavaksesi:
Olet ehkä joskus liian mukavuudenhaluinen huolehtiaksesi asioista. Taustalla voi tuolloin olla:
- tottumus
- vakuuttuneisuus siitä, että kaikki on jo suurin piirtein kunnossa
- turvallisuus, joka syntyy tottumuksesta, sillä tuntematon merkitsee loppujen lopuksi epävarmuutta

LOKAKUU 2007 / 23.10.2007
Valtuusto päätti 22.10.2007 kokouksessaan mm., että Vesannolla koiraveroa ei peritä toistaiseksi, että vuoden 2008 kunnallisveroprosenttia (20) ei nosteta – eikä lasketa – samoin kuin, että kiinteistöveroprosentteihin ei kajota – paitsi - rakentamattoman tontin osalta ei kiinteistöveroa peritä.

Paineita - siis todellista tarvetta - kunnallisveroprosentin nostamiseen on kyllä olemassa 1-2 prosenttiyksikön verran, mutta silti tässä tilanteessa ei nähty järkeväksi kajota kunnallisveroprosenttiin. Muuten olisikohan joskus olemassa tilanne, jolloin kunnallisveroprosenttiin voisi ”hyvillä mielin” kajota? Saas nähdä? Nostaa tai laskea!

Kunta ei sitten ostanut sitä Säästökulman kiinteistöä (mielestäni hyvä päätös), vaikka neliöhinta (osakkeiden) oli kokolailla edullinen – ainakin jostakin näkökulmasta katsoen. Olisihan siihen ”taloon” sopinut monenmoisia kunnallisia palveluja, ja sopii tietenkin edelleen. Kun/tai jos olisimme ostaneet ko. osakkeet ja kunnanvirastomme sinne Säästökulmaan muuttaneet, niin mitä olisimme tehneet nykyiselle kunnanvirastolle – myyneet vai – ja kenelle?

Kaikkine muutostöineen, yhtiövastikkeineen ja hankintahintoineen Säästökulman hankinta olisi kunnalle tullut maksamaan hankintavuonna vähintään 300 000 euroa - ja mistä me sen rahan olisimme ottaneet – nykyisen kunnanviraston myynnistä vai? Toisenlaisiakin mielipiteitä ja laskelmia ko. asiasta on toki varmaan olemassa, joista yhden sain kuulla sunnuntai-iltana (21.10.) kun pistäydyin kylillä.

Onkin pelkästään positiivinen asia se, että kunnanhallituksessa tekemämme päätökset kuntalaisiamme kiinnostavat ja me päätöksentekijät saamme/joudumme perustelemaan tekemiämme päätöksiä. Näin se demokratia toimii. Tämä Säästökulman ostamattomuuspäätös oli kunnanhallituksessa yksimielinen ja yhteinen päätös, kuten kunnanhallituksessa tekemämme päätökset yleensäkin ovat.

Tuolloin sunnuntai-iltana, siellä kylillä pistäytyessäni, nostettiin Säästökulman ostosta tai pikemminkin ostamattomuudesta esille myös sellainen asia, että kunta olisi voinut näin – Säästökulman kautta – tarjota tiloja yrittäjille. Tämä on aivan totta, sillä kunnalla ei ole tällä kertaa tarjota samantasoisia tiloja yrittäjien käyttöön. Pelkkänä investointina, sitä varten, että kunta voisi tarjota toimitiloja yritystoimintaa varten palvelualan yrittäjille Säästökulma on nähtävä liian kalliina investointikohteena köyhälle kunnalle.

Sydämeni sykkii edelleen yrittäjyydelle, jopa niin paljon, että olen ”heittäytynyt” tutkimaan yrittäjyyttä. Yrittäjyyskokemusta (18 vuotta) omaavana - myös kolhuja kokeneena - ja yrittäjyysteorioita kohtuullisen paljon opiskelleena ja lukeneena voisin ajatella palvelualanyrittäjyyden tilakysymyksistä Säästökulman suhteen vaikkapa näin: kyseiseen kiinteistöön tosissaan yrittäjäksi haluavilla palvelualan yrittäjillä on myös tällä hetkellä Säästökulman "omistajakaartiin" päin täydet mahdollisuudet neuvotella tilojen vuokraamisesta/ostamisesta jne. Ja jos yrittäjät niin haluavat ovat tilaneuvotteluissa, yritystoimintaan liittyvissä asioissa ja yleensä niiden eteenpäinviemisessä kunnan tarjoamat elinkeinopalvelut yrittäjillä täysimääräisesti käytettävissä.

Se vaan on niin, että köyhä kunta ei voi antaa suoranaista rahallista tukea - siis riihikuivaa rahaa - ei edes tiloihin investoimalla ja tiloja edelleen yrittäjille vuokraamalla. Voidaankin syystä kysyä missä oikein liikkuu kunnan toimialan raja toimitilojen hankinta-/vuokrauskysymyksissä?On aivan hyvä juttu se, että on olemassa vaihtoehtoisia ajatusmalleja jo tehtyjä päätöksiä kohtaan. Toki päättäjänä (ja yksityishenkilönä myös) näkisin mielellään Säästökulman täynnä toimintaa ja työpaikkoja – mikä olisikaan sen parempaa VERRATTOMALLE VESANNOLLE ja siinä samalla kunnan verokertymälle. Haluan vielä erikseen todeta sen, että Vesannon kunta tukee hyvin mielellään kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla paikkakunnalla jo olemassa olevaa yrittäjyyttä, kuten myös uusien yrittäjien etabloitumista Vesannolle.

Tilakysymysten hankinta on - edelleen - myös yksi mahdollisuus palvella yrittäjiä ja suosia yrittäjyyttä, josta hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa esille kalastukseen ja kalan käsittelyyn liittyvät investoinnit ja hankinnat Vesannolla. Kunta on mielestäni näissä kuvioissa vahvasti yrittäjien tukena ja turvana. Kalan jatkojalostamiseen liittyvissä investoinneissa on mukana myös yhteiskunnalliset rahanlähteet EU:a myöten. Ilman kunnan mukanaoloa tämä hanke ei olisi nähnyt päivänvaloa, ei ainakaan tässä muodossa.

Yrittäjät TERVETULOA VESANNOLLE me välitämme Teistä ja toivomme Teidän viihtyvän Vesannolla - olemme palveluksessanne niillä muodoin kuin kunnan resurssit antavat mahdollisuuksia.

PARI AJATUSTA:
”Jos ihminen ei tee päätöstä, sen tekevät hänen puolestaan muut ihmiset tai ”olosuhteet” – ja useimmiten ei-toivotulla tavalla.”

”Se, että ihminen voi tehdä päätöksiä, merkitsee vapautta. Jos hän ei halua tehdä päätöstä, se merkitsee vapaudesta kieltäytymistä.”

LOKAKUU 2007 / 9.10.2007
Menneinä päivinä olen mietiskellyt – silloin tällöin - kysymyksiä. Mitä on kunnan itsehallinto? Mitä tarkoittavat kuntarakenteen muutosvaatimukset ja mitä kunnallinen demokratia? Ja myös sitä, että mitä on subjektiivinen oikeus?

Tulevaisuusnäkökulmaa tehdään – tässä ja nyt - niin, tässä ja nyt. Mielestäni kuntarakennekeskusteluissa johtopäätökset tehdään yleensä ilman riittävää tietoa siitä, kuinka kunta-asiat toimivat tänä päivänä. Tämä pätee etenkin silloin, kun puhumme kuntarakenteen ja kunnallisen demokratian välisestä suhteesta.

Kuntalain 2 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Ensiksi mainittu kuntien ns. yleinen toimiala ilmaistiinkin aikaisemmin käsitteellä kunnan ”yleiset asiat”. Kunnan itsehallinto ja sitä kautta kunnallinen demokratia toteutuu niissä valinnoissa, joissa määritellään, mitä tehtäviä kunta ottaa hoitaakseen ja rahoittaakseen kunnallisveroilla. Samaa perusajatusta ilmentävät myös kaikkien kuntalaisten käytössä olevat mahdollisuudet valvoa päätöksenteon lainmukaisuutta kunnallisvalituksilla. Valitusten kohteena eivät kuitenkaan voi olla tarkoituksenmukaisuuskysymykset.

Hyvin useasti kunnallisissa kannanotoissa ja keskusteluissa on viimeaikoina ollut esillä käsite subjektiivinen oikeus. Subjektiivinen oikeus tarkoittaa yksilön ehdotonta oikeutta etuuteen tai palveluun. Subjektiivisen oikeuden toteutumista voidaan vaatia tuomioistuinteitse eikä kunta voi vedota määrärahojen riittämättömyyteen. Subjektiivisten oikeuksien osalta kunnilla on niin sanottu erityinen järjestämisvastuu.Todellisuus lienee niin, että sosiaalisista oikeuksista vain harvat ovat subjektiivisia oikeuksia. Useasti katsotaan subjektiivisten oikeuksien vievän tilaa kuntatason harkinnalta ja samoin estävän todellisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisen voimavarojen kohdentamisen. Useasti poliittisessa retoriikassa subjektiivisia oikeuksia pidetään selityksenä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon vieviin työttömiin vanhempiin tai toimeentulotuella eläviin nuoriin ”elämäntapaintiaaneihin”.

Perustuslain mukaisista taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä perusoikeuksista subjektiivisia oikeuksia ovat oikeus maksuttomaan perusopetukseen (PL 16 § 1) ja oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (OL 19 § 1). Tavallisella lainsäädännöllä luotuja subjektiivisia oikeuksia ovat lasten päivähoito, eräät lastensuojelun avohuollon toimenpiteet ja jälkihoito, toimeentulotuen perus- ja lisäosa, osa vaikeavammaisten vammaispalvelulain mukaisista palveluista, oikeus kehitysvammaisten erityishuollon saamiseen yleensä, muttei siihen sisältyviin yksittäisiin palveluihin, oikeus ensiapuun ja kiireelliseen sairaanhoitoon, hengityshalvauspotilaiden oikeus saada sairaanhoitoa kotona sekä viimeisimpänä hoitotakuu (Heliö ym., s. 97. Oikeus ja kohtuus, s. 25. Tuori, s. 257-279).

Tulevaisuusnäkökulmaa tehtäessä, on muistettava, realistinen tarkastelu - ei ihanne malli:- täydellistä kuntarakennetta ei ole olemassa- itsenäistä kuntaa ei ole olemassa- täydellisesti toimivaa kunnallista demokratiaa ei ole olemassa yms.Jos kuntarakenteen muutosvaatimuskeskustelut jatkuvasti koskevat ihannemalleja, emme tunnista todellisia ongelmiamme emmekä muutostarpeitamme. Mietitäänpäs sitä!

AJATUKSIA
"Onnistumisia on tarjolla vain siellä,missä sinusta on hyötyä - ei siellä,missä sinä otat hyödyn."

"Ei onnelliseksi tee se, mitä sinulla on,tai missä olet, tai mitä teet.Vaan se mitä ajattelet.""Ylöspäin kiipeäminen kysyy voimia,alastulo uskallusta."

SYYSKUU 2007 / 24.9.2007
Kun viimeaikoina olen saanut osallistua muutamiin Sisä-Savon kuntien yhteisiin "suunnittelusessioihin” liittyen tähän kuntapäättäjille hyvin tutuksi tulleeseen PARAS-hankkeeseen, niin voin todeta, että seutukukunnalla ei ole lähdetty liikkeelle oikein hyvässä hengessä. Syyttelyä tässä ei liene syytä sysätä mihinkään suuntaan …itse on myös hyvä katsoa peiliin ja yrittää selvittää mitä sieltä näkyy, vai näkyykö mitään?

Tärkein perustelu tehdä rakenteellisia muutoksia on parantaa kunnan perustehtävää, joka on palveluiden tuottaminen. Nyt alkaa olla viimeistään, se aika, jolloin on saatava palveluiden tuottamiselle uudet rakenteet. Niin maantieteellisenä kuin myös työssäkäyntialueena Sisä-Savoa voidaan verrata suurkuntaan – vaikkakin kunnat ovat itsenäisiä. Sisä-Savon alue mahdollistaa – nipin napin - oikein mitoitetun (PARAS -hankkeen edellyttämän) palvelukokonaisuuden, mutta vasta sitten, kun kunnissa on pystytty tekemään todellisia päätöksiä palvelukokonaisuuden syntymisen eteen.

"Sivistynyt arvaukseni" on, että Karttulan kunta ei tule liittymään Kuopion kaupunkiin, ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Ja kun vuodenvaihteen (2007/2008) tietämissä tämä asia saa virallisen "siunauksen" - siis tämä Karttulan kunnan pysyminen itsenäisenä – on syytä Sisä-Savossa aloittaa todelliset yhteisen palvelukokonaisuuden rakentamistalkoot ja siinä samalla "pikkuhiljaa" Sisä-Savon kunnan rakentaminen.

Painavimmat palvelut, kuten terveydenhuolto, toisen asteen ammatillinen koulutus ja seudullinen elinkeinojen kehittämistyö on jo viety kuntayhtymien harteille. Joiltain osin sosiaalialalta kuntayhtymille sovelletaan / sysätään jo mm. vanhusten / vammaisten avo- ja laitoshoitoa yms.Kuntayhtymät käyttävät huomattavan osan seudun kuntien rahasta, eivätkä valtuutetut juuri pysty vaikuttamaan kuntayhtymien toimintaan. Jos haluamme kehittää palveluita kuntayhtymiemme kautta, kuntien tulisi pumpata yhtymiin rahaa entistä enemmän. Yhtenä suurkuntana voisimme purkaa – aika monet - alueellamme toimivat kuntayhtymät ja palauttaa palvelut peruskuntaan valtuuston suoran ohjauksen piiriin.

Mielestäni seudun kuntien talouskehitys on myös vakavan huolen paikka. Ja onkin hyvin surullista, jos kuntalaiset joutuvat alati kokemaan, että kunnan ainoa tehtävä on ottaa heiltä jotakin pois, ja lisäksi, jos edessä on vain näköalattomuutta ja liikkumavaran kapenemista - riski on - että myös päättäjät väsyvät ja poistuvat rivistä.

AJATUKSIA
”Jos lähdet ulos tavataksesi ystäviä,niin tapaat heitä. Jos lähdet ulos kohdataksesi vihamiehiä,niin tapaat heitä.”
- Axel Fredenholm –

”Mikäli haluat toisen tekevän jotain,niin mieti mikä on se syy, joka saa hänethaluamaan sen tekemistä.”
- tuntematon -

”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi,että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.”
- Tove Jansson –

SYYSKUU 2007 / 18.9.
Mielenkiintoinen tapa ylittää uutiskynnys, näin PARAS -aikakautena, on laittaa Hesariin sivunkokoinen kutsu tulla lemmenlomalle Kuopioon.Tämä on mielestäni sitä savolaista idearikkautta ja hyväntuulisuutta, joista Savon Sanomat kertoo tänään (ti 18.9). Lehden mukaan me savolaiset olemme yleensä hyväntuulisia - paitsi keskiviikkoisin. Täytyykin jatkossa katsoa millaisille asioille tekee kalenterivarauksia keskiviikkoisin?? Lähin tuleva keskiviikko, sehän on jo huomenna!

Tässäpä eräs – jo vuosia sitten - löytämäni Tuote-esittely lemmenlomasta:”Parisuhde kaipaa toisinaan aivan omaa aikaansa, jota eivät rasita mitkään kiireisen nykyelämän paineet. Harva asia piristää niin paljon kuin viikonlopun pieni lemmenloma, jonka ainoa ohjelma muodostuu rakastavaisten yhteisistä hetkistä.

Siis tässä se lemmenlomatuote --> Nämä huippusuositun seksiterapeutin ja -kirjailijan lomavinkit tarjoavat taatusti mielenkiintoisempia vaihtoehtoja lomalle kuin järjestämällä järjestetyt lemmenlomaohjelmat - uskoisin näin. Mukaan mahtuu erilaisiin ympäristöihin sopivia rakastavaisten leikkejä, oltiinpa sitten idyllisellä maaseudulla, suurkaupungin syntisessä yössä, lämpimän mökin hehkussa talven keskellä... Lemmenlomailun rajat muodostaa vain mielikuvitus - ja mikä parasta - välttämättä ei tarvitse matkustaa kauas – oma kotikin riittää, jos pakkaa matkalaukkuun riittävästi kokeilumieltä ja kirjan estotonta tunnelmaa …

Lainaus Pentti Haanpäätä:
"Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämässään olisi makua."

Vielä vähän lisää siitä hyväntuulisuudesta: Oletko kuullut: "Nauru pidentää ikää?" Tai että ”minkä ilotta oppii sen surutta unohtaa”? Tai kiintoisan oivalluksen ”Tiukka pipo on aivojen turma”. Luulisi, että nämä vanhat ja kenties myös uudemmat viisaudet olisivat meille jokaiselle pitkän iän, oppimisen, luovuuden ja muistin säilyttämisen kannalta sen verran merkittäviä asioita, että kaikkialla huumori kukkisi, nauru raikaisi ja hyväntuulisuus paistaisi kasvoiltamme. Tai ainakin hyvää esimerkkiä näyttäen jakelisimme kortteja ”Sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen” ja ”Kaikkihan me ollaan sivistyneitä humanisteja”.Milloin olet havainnut moisen ilmiön itsessäsi tai lähiympäristössäsi? Havahtunut ajattelemaan!!??

Tässä yksi - jostakin lukemani - kokemus asiasta:
”Eräänä päivänä ERÄS sattui tavallista iloisempaan seuraan lounastauolla - keskellä työpäivää - ja ERÄS toinen samasta seurasta työpaikalleen poistuva totesi, että kasvoille on saatava yrmeä ilme ennen työtovereiden kohtaamista. Se kun kuuluu kulttuuriin siinä yhteisössä. Uskoako tässä tilanteessa humanisteja vai omia silmiään / korviaan. Käsitys sivistyneiden ihmisten työpaikasta alkaa hienokseltaan horjua.On kuitenkin tosiasia se, että huumorilla on myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Humoristi ei milloinkaan kadota näkyvistä ihmisen myönteisiä puolia.

Eino Krohnin kirjassa Esteettinen maailma kerrotaan jotensakin näin: ”Pako koomiseen lieventää arvostelun kovuutta ja vapauttaa katkeruuden tuskasta, minkä elämän nurinkurisuus muuten herättää.” Siinäpä sitä tosiasiaa: arvostelun, katkeruuden ja elämän nurinkurisuuden olemassaolosta ympärillämme ja itsessämme??...Naurun ja leikinlaskun on varsin yleisesti todettu vähentävän stressiä ja uupumusta, lisäävän innovatiivisuutta, parantavan ongelmanratkaisukykyä, ihmisten keskinäistä vuorovaikusta, ilmapiiriä ja yleistä viihtyvyyttä työssä. Kokemuksesta tiedämme myös, että yhteisölle voi kehittyä nopeasti oma sisäpiirihuumorinsa, joka yhdistää ihmiset toisiinsa kiinteämmin kuin mikään organisaatiolaatikko.

Savon Sanomissa esitellyn tutkimuksen mukaan meillä savolaisilla on huonotuulisuutta selvästi vähemmän kuin helsinkiläisillä. Ja tätä savolaista hyväntuulisuuttahan se Jari Sarasvuo vaimoineen tulee hakemaan täältä Savon sydämestä, kunhan eivät satuttaisi vierailuaan keskiviikolle, vaikka kyllähän me täällä Savossa hesalaisissa orastava hyväntuulisuus voitetaan keskiviikkoisinkin humoristisella humanisuudellamme!

AJATUS
"Elämän aarteet löydät vain laskeutumalla syvyyksiin.Siellä mihin kompastut on kätkettynä aarre.Juuri siitä luolasta johon et uskalla mennä löytyykin etsimäsi."- Joseph Campell -

SYYSKUU 2007 / 5.9.
Viimeaikoina on käyty neuvotteluja mm. Tervon ja Vesannon kuntien sivistystoimien syvästä yhteistyömahdollisuudesta. Tosin Tervolaiset ovat halunneet edelleen pitää yhteistyöovea auki myös Karttulan suuntaan. Ja näyttäisikin siltä, että yhteistyön ”synnyttäminen” pelkästään Vesannolle päin on tervolaisilta hiukan hiipunut alkuinnostuksen jälkeen. Onko näin, että tervolaiset eivät oikei osaa päättää "logistiikkasuuntaansa", vai ovatko "koordinaatit" muuten vain hakusassa?

Joka tapauksessa Karttulan mukaan saaminen yhteistyöhön näyttää ja tuntuu viisaalta ratkaisulta myös vesantolaisesta näkökulmasta katsoen – minun mielestäni. Viimeviikolla meillä oli Karttulan, Tervon ja Vesannon sivistysjohtajien ja sivistyslautakunnan puheenjohtajien yhteinen ”yhteistyötunnustelu” palaveri. Palaverissa käytiin keskustelua näiden kolmen kunnan sivistystoimien yhteistyömahdollisuuksista.

Mielestäni koko sisäsavolainen sivistystoimi kaipaa kaikkien Sisä-Savon kuntien yhteistä sivistystoimen linjausta. Sisäsavolaisen sivistystoimen palveluja on kehitettävä yhtenäisenä kokonaisuutena kaikille kunnille yhteisen "sivistystoimistrategian" mukaisesti.Yhteisen palvelutyön kehittämisen olisi mielestäni edettävä kohti yhteistä visiota ns. sopimusperiaatteella ja kenties, jopa, isäntäkuntamallin mukaisesti. Tilaaja-tuottajamallia pyrittäisi soveltamaan tapauskohtaisesti. Lähtökohtana on järkevintä pitää yllä kasvatus- ja opetustoimen luonnetta, siis ei markkinaehtoista toimintaa.

Yhteinen sisäsavolainen visio löytyisi varmaan palveluiden luokitteluista lähi- ja seututason palveluihin. Sivistystoimen sisäsavolaisina linjauksina ja muutostarpeen ”kottelemuksina” lähitulevaisuudessa on nähtävä ainakin seuraavat osa-alueet;- varhaiskasvatus, perusopetus ja nuorisopalvelut- II-asteen koulutus (lukio ja ammatillinen koulutus)- kirjastopalvelut ja aikuiskoulutus- kulttuuri- liikunta.

Vaikkakaan tämä sisäsavolainen kuntayhteistyö ei ole ottanut - tähän mennessä - oikein tuulta purjeisiinsa, niin kuitenkin alueena Sisä-Savo on sen verran yhtenäinen ja laaja, että kuntayhteistyön sivistystoimivisiointi on paikallaan … eikä se saa jäädä pelkäksi visioinniksi.

Tällä hetkellä II-asteen ammatillista- ja lukiokoulutusta on tarjolla Suonenjoella. Lukiokoulutusta myös Rautalammilla, Karttulassa ja Vesannolla. Peruskoululaitokset ja päivähoito / eskarikoulutus - varhaiskasvatus yleensä - ovat kussakin kunnassa IHAN omansa. Samoin aikuiskoulutusta annetaan kansalaisopistojen kautta kaikissa kunnissa, tosin Karttulassa on eri ylläpitäjä kuin muissa Sisä-Savon kunnissa, joissa on yhteinen Sisä-Savon kansalaisopisto.

Nuoriso, kirjasto ja kulttuuripalvelut ovat IHAN omansa kaikilla kunnilla. Karttula ja muistaakseni myös Tervo ovat yhteistyössä kirjastopalvelujen osalta Kuopion suuntaan.

Tietenkin jonkinasteista kuntienvälistä yhteistyötä eri osa-alueiden kesken on tehty jo kautta aikojen, mutta se on ollut kokolailla vähäistä.Otetaanpa lusikka kauniisti IHAN OMAAN käteen ja mietitään ihan oikeasti tätä sisäsavolaista sivistystoimen yhteistyön tarvetta ja ennen kaikkea olemassa olevaa mahdollisuutta ja sen käyttämistä … nimittäin yhteistyötarvetta on ja tarve VAIN kasvaaa, kun katselee noita alueen väestöennusteita.

Yhteistyö yli kuntarajojen edesauttaa alueen nuorten - ja myös vanhemman väestön - sivistyspalvelutarpeiden tyydyttämisessä. Palvelutarpeiden tyydyttäminen - pitkälle tulevaisuuteen - on oltava visioinnin lähtökohtana, mutta myös kuntakohtaisesti asetettujen toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa yhteistyön avulla. Että eiku siitä vaan!!!!

MUUTAMA AJATUS
”Toivo kertoo meille yhä uudelleen, että huominen on parempi.”
- Tibullus -

”Sua toinen tuskin tarvinnee,mutt´väärin on, jos mieles suljet,sill´ehkä hälle tarpeen onhymyilys vain, kun ohi kuljet.”
- Charles Dickens -

”Muiden luonnetta voi helposti arvioidasen perusteella,kuinka he kohtelevat niitä,jotka eivät voi tehdä mitään heilletai heidän hyväkseen.”
- M. Forbes -


ELOKUU 2007 / 29.8.
Lähtökuopissa ollaan … melkein menossa … mutta ei kuitenkaan. Hyvin ollaan kotiuduttu! On kiva olla itsenäinen ja päättää itse omista asioistaan – myös tulevaisuudessa - kuten on tehty jo vuosikymmeniä. Tältä tämä tuntuu ja näyttää, juuri nyt, vaikka PARAS -hankkeen tiimoilta luulisi tunteiden ja näyttöjen olevan aivan toisenlaisia. Tällaisia ne ovat omat tuntemukseni, jotka ovat mudostuneet ollessani mukana neuvotteluissa, lukiessani neuvotteluraportteja ja sanomalehtiä, sekä käydessäni keskusteluja kanssaihmisten kanssa. Muodostamani kuva näistä PARAS -asioista on mielummin hiukan alakuloinen kuin jotain muuta ... mutta jospa se siitä.

PARAS –hankkeen etenemiseen liittyy keskeisesti päätöksenteko. Päätöksenteko pohjautuu taas käytyihin neuvotteluihin, mutta joka tapauksessa – viimelopuksi - tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että neuvottelijoilla on oltava valtuudet tehdä päätöksiä ja että päätöksentekijöitä on ”lobattu” riittävästi ennen neuvotteluja ja että päätöksentekijät myös uskaltavat tehdä päätöksiä.

Mielestäni PARAS –hanke on vähintäänkin kahden nopeuden hanke, jossa hyvässä taloudellisessa asemassa olevat kunnat - joilla on vahvat päättäjät - etenevät omaa ripeämpää vauhtia, kun taas heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kunnat etenevät omaan tahtiinsa ns. kuulostelulinjalla. Tämän ei tarkoita sitä, että rikkailla kunnilla olisi vahvemmat päättäjät kuin köyhillä kunnilla – ei, ei vähimmässä määrin tämä ei tarkoita sitä.

Koko suomalaisella kuntajärjestelmällä on edessään melkoinen rakennemuutos. Ainahan on niitä, jotka kuvittelevat, että vanha meno voi jatkua ikuisesti ja he ovat kaikkia uudistuksia vastaan. Kansan visiointi näissä asioissa ei ole tarpeellista, eikä se ole käytännössä mahdollistakaan. Se on poliittisten päättäjien ja johtavien viranhaltioiden tehtävä kuntalaisten tekemän lobbauksen pohjalta.Kuntien keskinäiset kurallaan olevat päätöksentekosuhteet merkillisine päättömyyksineen näyttävät jossain määrinä tuovan tullessaan köyhien kuntien ”ylenkatsantaa”. Tämä ei taas saa johtaa siihen, että köyhät kunnat vääjäämättä ajautuvat pakkoliitoksiin suurten ja rikkaiden kanssa, siitä huolimatta, vaikka ”porkkanarahat” näyttäisivät yleisesti ottaen olevan kohtuullisen suuria, olivatpa kyseessä sitten rikkaat ja/tai köyhät kunnat yhteen liittyjinä.

Kuntien välisen yhteistyön ja kuntaliitosten tulee perustua neuvotteluiden tuloksina tehtyihin päätöksiin. Vaikka suurilla ja rikkailla kunnilla on varaa pelata ja vaihtaa tarvittaessa pelikumppaneita on ehkä otollista – myös heidän - paljastaa heti neuvotteluiden alussa ne visiot joiden pohjalta olisi hyvät mahdollisuudet kehittää paremmin ja järkevämmin kansalaisia palvelevia ratkaisuja. Raha ja siihen kytköksissä olevat valtiovallan lupaamat ”porkkanat” eivät saa näytellä pääosaa PARAS -hankkeeseen liittyvissä neuvotteluissa oltiinpa sitten köyhiä tai rikkaita.

Eipä taida täällä meidän seutukunnalla olla liioin niitä rikkaita kuntia, joten samoissa lähtökuopissa olaan ... melkein menossa jonnekin, mutta ei ainakaan sinne. Siis minne?Kuntarakenneuudistus olisi pitänyt tehdä jo 10-15 vuotta sitten, kun kunnilla yleisesti ottaen meni vielä hyvin ja kunnilla ei tuolloin ollut pelkoa joutua ”valtio-ohjaukseen” tai tulla muuten "ylenkatsotuksi" kuntataloutensa vuoksi.

”Suurin kulttuurisaavutus, johon kansa voi päästä on tyytyväiset vanhukset.”
- Japanilainen sananparsi -

”Meidän halumme puhua itsestämme ja paljastaa virheemme sellaisessa valossa, jota pidämme toivottavana, on osa meidän avoimuuttamme.”
- Franqois de La Rochefoucauld, ranskalainen kirjailija, 1613-1680 -

ELOKUU 2007 / 18.8.
Meille vesantolaisille tulla tupsahti melko yllättäen ”paikattavaksi” kunnanjohtajan kokoinen aukko. Kun vaan osaisimme sen oikein täyttää … ja osaammehan me.

Markku otti ja lähti – muutti sinne Miehikkälään – lähemmäs niitä rekka-autojonoja, joita ei juurikaan täällä Vesannolla ole nähty, ei ainakaan paikallisena ilmiönä, mitä nyt joskus aamulla tuossa Männikönmäessä, kun Kuopijjjoon olen menossa … vastuksina mokomat, ainakin kerran yksi on ollut.Onnea ja menestystä uusille tuleville haasteille Markku – ehkä niitä siellä Miehikkälässäkin …

Saas nähdä, jos vaikka MF nähtaisiin tulevaisuudessa vesantolaisessa kunnalliselämässä jossain toisessa roolissa, kuten edeltäjänsä Erkka, joka on viimeaikoina toiminut Vesannon kunnan tilintarkastajana.

Nyt meillä vesantolaisilla on -TOSIAAN - oiva tilaisuus kokeilla vaikka sitä pormestariutta. Niinpä, valitsemmeko jatkoon kunnanjohtajan vai pormestarin? Ja mikä ihme se semmoinen pormestari sitten oikein on?

Kuntalaki sanoo jotensakin näin: kunnan hallintoa, taloudenhoitoa sekä muuta toimintaa johtaa kunnanhallituksen alaisena kunnanjohtaja tai pormestari. Kunnanjohtajan tai pormestarin valitsee valtuusto. Kunnanjohtaja on virkasuhteessa kuntaan ja pormestari on kunnan luottamushenkilö. Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana.

Jos kunnanjohtajan virka on täytetty pormestarin toimikauden alkaessa, valtuusto päättää kunnanjohtajan siirtämisestä hänelle soveltuvaan toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen. Määräaikainen kunnanjohtaja siirretään jäljellä olevaksi määräajaksi toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen. Toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen siirretyllä kunnanjohtajalla on oikeus saada siihen kuuluvat edut sellaisina, etteivät ne ole epäedullisemmat kuin kunnanjohtajan virkaan kuuluneet edut.

Jos kunnanjohtaja voidaan valita joko toistaiseksi tai määräajaksi. Pormestari voidaan valita enintään valtuuston toimikaudeksi. Pormestarin toimikausi jatkuu siihen saakka, kunnes uusi pormestari tai kunnanjohtaja on valittu.Jos kunnanjohtajan tai pormestarin vaalissa kukaan ei ole saanut yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen välillä. Tässä vaalissa eniten ääniä saanut tulee valituksi. Pormestarin vaali suoritetaan ennen kunnanhallituksen vaalia.Kunnanjohtajalla tai pormestarilla on oikeus käyttää puhevaltaa kunnanhallituksen puolesta, saada kunnan viranomaisilta tieto sekä nähtäväkseen asiakirjoja, joita salassapitoa koskevat säännökset eivät estä.

Olen lukenut kuntalehdestä Tampereen kaupungin saamista kokemuksista pormestariudesta. Tekstissä sanotaan pormestariuden lisäävän mm. avoimuutta ja tiedotusvalmiutta.

Henkilökeskeisyydessään pormestarivetoinen kansalaislähtöinen johtaminen istuu luentevasti myös nykymedian kaipaamaan nopeaan ja pelkistettyyn viestintään. Viestittävien asioiden monitahoisuutta se ei kuitenkaan poista.

Olennaista julkishallinnon viestinnässä on nostaa valmisteltavina olevat asiat esille rakentavasti ja oikeaan aikaan. Oikea-aikaisuus on temppu sinänsä: miten saada kansalainen kiinnostumaan esimerkiksi kunnan keulahahmon valinnasta silloin, kun siihen parhaiten voi vaikuttaa.

Aatteleppa ite, aatteleppa ihan ite sitä pormestariutta Heikki.

Näkemiin kunnanjohtajuus ja tervetuloa pormestarius.

"Tulevaisuuteen katsominen on vaikeaa, menneisyyteen puhtaasti katsominen on vielä vaikeampaa. Sanon: puhtaasti, eli sekoittamatta mukaan sitä, mitä sillä välillä on ollut tai tullut esiin."
- Franz Grillparzer, itävaltalainen kirjailija, 1791-1872 -

ELOKUU 2007 / 9.8.
Tässä työhöni liittyvä kirjoitus, jonka Savon Sanomat julkaisi 9.8.2007.

Oppisopimus ja palkkatuki – oiva yhdistelmä!
Oppisopimuksella opiskeleminen on käytännönläheistä; noin 80 prosenttia työpaikalla, noin 20 prosenttia oppilaitoksessa. Ammattitaito koostuu työn tekemisestä ja tietopuolisista opinnoista.

Jokaiselle oppisopimuskoulutukseen lähtevälle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa otetaan huomioon aiemmat opinnot, tiedot ja taidot.

Oppisopimuskoulutuksessa suoritettavat tutkinnot ovat yhtä päteviä ja antavat samat jatko-opiskelumahdollisuudet kuin oppilaitoksessa hankitut. Myös valinnanvaraa on yhtä paljon. Perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja on yhteensä n. 360. Perustutkintoja lukuun ottamatta oppisopimuskoulutuksen rahoitusta säätelee ns. kiintiöjärjestelmä.

Oppisopimusopiskelijoiksi otetaan 16 vuotta täyttäneitä, yläikärajaa ei ole. Jotkut oppilaitokset ovat tosin asettaneet joidenkin tutkintojen suorittamiselle omia ikärajoja.Mikäli oppisopimuskoulutukseen otetaan työtön henkilö, voi työnantaja saada myös työvoimahallinnon maksamaa palkkatukea. Oppisopimuksen osalta palkkatukea voidaan maksaa koko oppisopimuksen ajalta.

Palkkatukea voidaan myöntää työsopimussuhteessa tehtävään työhön tai oppisopimuskoulutukseen. Sitä voivat saada kunnat, yritykset ja muut yksityisen sektorin työnantajat, mm. yhdistykset, säätiöt ja kotitaloudet sekä sosiaaliset yritykset (poikkeavin ehdoin). Valtion virastolle ja laitokselle voidaan osoittaa määrärahoja työttömän työnhakijan palkkaamisesta aiheutuviin palkkauskustannuksiin noudattaen pääsääntöisesti, mitä palkkatuesta on määrätty.

Työvoimatoimisto harkitsee tapauskohtaisesti, milloin työnhakijan sijoittumista työhön voidaan edistää myöntämällä palkkatukea. Palkkatuetun työn tulee parantaa työttömän työnhakijan ammattitaitoa ja työmarkkina-asemaa sekä edistää pitkään työttömänä olleen pääsemistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatuesta päättää aina työvoimatoimisto ja palkkatuen edellytykset on aina tarkistettava paikkakunnan työvoimatoimistosta.

Oppisopimuskoulutusmahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen työttömien koulutuksessa edellyttää, että työvoimatoimistot tekevät intensiivistä yhteistyötä niin oppisopimuskoulutuksen järjestäjien kuin työnantajienkin kanssa. Oppisopimuspaikkoja tarjoava työnantaja on tarkoituksenmukaista kytkeä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppisopimuskoulutuksen tukipalvelujen suunnitteluun.

Mielestäni koko järjestelmän täysipainoiselle hyödyntämiselle olisikin erittäin tärkeää, että työvoimatoimistot ja oppisopimuskoulutuksen järjestäjät pystyisivät sopimaan mm. palkkatuen käyttöön liittyvistä asioista ja yhteisistä toimintatavoista mahdollisimman pitkälle ns. ”raamiratkaisuna”. Tällöin oppisopimuskoulutukseen aikova opiskelija ja oppisopimuskoulutustyöpaikan tarjoava työnantaja osaisivat kohtuullisella varmuudella ennakoida tulevat viranomaispäätökset kussakin yksittäisessä oppisopimustapauksessa.

Erilliskysymyksiä ja poikkeuksia tietenkin on aina olemassa, joihin ei voida varautua etukäteen.

Raimo Kovanen
oppisopimusjohtaja
Savon oppisopimuskeskus
Kuopio / Varkaus


HEINÄKUU 2007 / 31.7.
Näin suomalaisen kesälomakauden loppupuolella on oltava jäljellä - ainakin vähän - pilkettä silmäkulmassa, varsinkin silloin, kun tulee orastava ajatus siitä, mihin suuntaan haluaisin kehittää omaa ammatillista itsetuntoani tulevana syksynä. Tällöin kannattaa ottaa IHAN paperia esille ja kirjata siihen ne itsetunnon kehittämiseen tähtäävät orastukset, ainakin ne orastavat pääorastukset.

Jokaisen ammattilaisen itsetunto kaipaa aika-ajoin "vitamiineja". On hyvä mietiskellä, olisinko tyytyväisempi, jos työaikani olisivat toisenlaiset, jos vaikka vaihtaisin työpaikkaa tai kenties asuisin toisella paikkakunnalla? Harvat meistä tekevät koko työuraansa toiveammatissaan. Toiset ovat ajautuneet sattumien kautta työhönsä: vaihtoehto nykyiselle työlle saattoi olla tehdastyö, palvelutyö, toimistotyö, hoiva-ala, opetusala tai ihan mikä ala tahansa. Yleensä ihmiset oppivat pitämään siitä mitä tekevät ja kasvavat työnsä mukana, samalla myös ammattiylpeys kasvaa.

Taloushallintoihmiset puhuvat useasti kuluvan tilikauden välitilinpäätöksestä. Miksipäs ei myös ammatillisuutta ja työuraa ajatellen voisi tehdä välitilinpäätöstä? Esim. miten käytän loppuelämäni työni suhteen ja mitä siltä odotan? Tietenkin sitä pilkettä silmäkulmassa täytyy olla, kun näitä asioita miettii. Ei saa ottaa liian vakavasti, varsinkaan jos ei ole niitä verenpainetabletteja "helposti" saatavilla!!! Niinhän se kuitenkin on, että eihän se kuntokaan paljon kohene pelkästään kävelysauvoja ostelemalla ja niitä ihailemalla.

Mitäköhän ajatteli tämä lopen kyllästynyt ja turhautunut työntekijä, joka kertoi kunnissa riittävän rahaa kaikenmaailman huuhaa-projektien pyörittämiseen, joiden vaikutus on vähintäänkin kyseenalainen. Lieneekö tässä tarkoituksena kääntää huomio pois huonosta työskentelyilmapiiristä, surkeista palkoista yms. Hän jatkaa ajatustaan vielä näin: milloin kulutetaan takamuksia tulospalkkauksen, arvojen, tiimityöskentelyn, laadun kehittämisen tai jonkin muun yhtä käsittämättömän aiheen merkeissä.

Hupsista sanon minä!??! Ajatteliko hän, että hänellä olisi tärkeänpääkin tekiemistä kuin mm. edellä mainitut asiat - siis työtä!!! Voisiko sitä työstä ajatella tämän kyllästyneen työntekijän tavoin, jos ei ole riittävästi ammattiylpeyttä - tuli vaan mieleeni.

Edellä esille nostamani taloushallintoihmiset käyttävät myös termiä kahdenkertainen kirjanpito, josta on "väännetty" seuraavaa: kun on yksinkertaiset kirjanpitäjät, niin pitää olla kaksinkertainen kirjanpito. Onkos se sitten niin, että kun on yksinkertaiset työtehtävät, niin pitää olla kaksinkertaiset työntekijät vai onko se sittenkin päinvastoin? Siinäpä sitä alkupilkettä silmäkulmaan kun mietimme niitä omia välitilinpäätöksiämme omaan ammattiimme / jäljellä olevaan työsarkaamme / ammattiylpeyteemme liittyen. Ihan kuinka vaan.

LUOTA ITSEESI
Muista, että itseluottamus on ensimmäinen onnistumisten salaisuus. Siis usko itseesi.Luota siihen, että Sinä kykenet vetämään puolesi hyviä asioita. Harjoittele odottamaan aina parasta lopputulosta. Varmistaudu siitä, että mielikuva on oikea, sillä meillä on taipumus tulla sellaisiksi kuin ajattelemmekin.Älä anna minkään erehdyksen vähentää itseluottamustasi. Opi siitä, unohda se ja jatka eteenpäin.Ellet ole koskaan löytänyt todellista minääsi, niin etsi se. Silloin alat pitää siitä.
-tuntematon-

Tässä muutama ajatus orastuksia herättelemään:
"Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi,että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita."
-Esa Saarinen-

"Vaikeinta elämässä on oppia erottamaan sillat, jotka pitää ylittää ja jotka pitää polttaa takanaan."
-David Russell-

"Elämä on valtavan suuri maalarin kangas. Läiski siihen niin paljon maalia kuin pystyt."
-Danny Kaye-

HEINÄKUU 2007 / 11.7.2007
Tässä Savon Sanomissa ke 11.7.2007 julkaistu kirjoitukseni.

Asukkaiden itsehallintoa ja yleistä hallintoa varten Suomi on jaettu kuntiin. Tällä hetkellä Suomessa on kolmenlaisia kuntia: kaupunkikeskuksia, niitä ympyröiviä satelliittikuntia ja maalaiskuntia. Kuten hyvin tiedämme, valtakunnassa on käynnissä kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka muokkaa ennen näkemättömällä tavalla nykyisiä kunta ja palvelurakenteitamme.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden mukaisesti kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Kuntajakoa voidaan lisäksi muuttaa jos se:- edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille;- parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita;- parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai- edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuuttaKuntien yhdistymisen keskeisinä tavoitteina pidetään- palvelujen turvaamista- terveen kuntatalouden turvaamista- elinkeinoelämän kehittämistä- vaikutusvallan lisäämistä seudulla ja maakunnassa- kuntalaisten paikallisidentiteetin säilyttämistä.

Tietenkin muutos murtaa vanhaa ja heiluttaa sekä perusteita, että perinteitä. Kunnissa on yhä enenevässä määrin otettu käyttöön uusia toimintamalleja. Kuntasektori ei enää perinteiseen tapaan tee pelkästään hallintopäätöksiä eikä tuota itse kaikkia julkisia palveluja – sopimukset ja ostopalvelut valtaavat alaa, kunnat perustavat yhtiöitä ja toimivat yhteistyössä niin toisten kuntien, kuten myös yksityisten toimijoiden kanssa.Tähän saakka valtiovalta on patistanut kuntaliitoksiin kunnallistaloutta kiristämällä. Valtionosuudet ovat pienentyneet samaan aikaan kun kunnille on sälytetty lisää velvollisuuksia. Monet kunnat ovat tehneet tyynesti alijäämää vuodesta toiseen, kun siitä ei ole seurannut mitään ja naapuritkin ovat tehneet samalla tavalla.

Kuitenkin lain mukaan kuntien on pystyttävä kattamaan alijäämänsä kolmen vuoden suunnitelmakauden aikana. Tietenkään kuntaliitos ei välttämättä ole lääke tällaiselle kunnalle – kun samanlaisia hoipertelijoita ollaan naapurissa. Helposti ajatellaan, että kahden – kolmen hoipertelijan kulku ei muutu sen vakaammaksi toisiaan tukemalla.Tämän päivän hyvän hallintotavan Suomessa virallisena lähtökohtana on perusoikeuksien ja peruspalveluiden turvaaminen yhtäläisesti kaikille kansalaisille.

Tosiasia kuitenkin lienee se, että ilman kuntaliitoksia monissa pienissä maalaiskunnissa ollaan lähitulevaisuudessa pakotettuja karsimaan palveluja niin paljon, ettei niiden taso enää vastaa perusoikeuksia, joita perustuslaki edellyttää. Järkevillä kuntaliitoksilla turvataan tulevaisuus hyvälle hallintotavalle ja sille, ettei perusoikeuksia ja peruspalveluja tarvitse määrittää uudelleen.

Katsellaanpa naapurikunnat toinen toisiamme ja mietitään hiukan pidemmälle - kuin huomiseen - niiden perustuslakiin perustuvien perusoikeuksien ja –palveluiden järjestämistä, vaikkapa kunnasta nimeltään VesKeiTer, jonka kuntaliitos olisi – kenties - myöhemmin helpompaa maakuntamme veturikaupunkiin.

TOUKOKUU 2007 / 20.5.
Seisoskelin Kuopion torilla pitkän jonon häntäpäässä ja ihmettelin, mitä siellä jonon toisessa päässä on tekeillä? Asian selvittämiseksi tein pari kysymystä ja sain vastaukseksi motivaatio, siis jonon alkupäässä myydään motivaatiota. Tämä tietenkin on fiktionaalinen kuvitelma, joka tuli mieleeni kun seisoin aivan elävässä elämässäni Kuopion torilla kauppajonossa, jonka tavoitepäässä myytiin lörtsyjä, niitä kuopiolaisia hekkuja, joita useimmissa "elintarvikekojuissa" Kuopion torilla on myynnissä.

Jos motivaatiota voisi todellisuudessa ostaa kaupasta tai torikojusta, se olisi merkkituote. Siinä jonossa odottelisi kassalle maksamaan pääsyä hyvin "monensorttisia" ihmisiä; elämän murjomia, pätkätyöläisiä, työttömiä, masentuneita tai vaikkapa kunta-alan virkamiehiä ja toimenhaltijoita.Kun ajattelen kunnalliselta alalta palkkaansa hankkivia / nauttivia ihmisiä, jotka ovat tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa tekemisissä, niin heiltä tullaan kysymään motivaatiota heidän elämänsä yllättävissä käänteissä / tilanteissa, jotka liittyvät heidän työhönsä ja työsuhteeseensa.

Muutos haastaa - osaa pelottaa - turvallisuuden tunnetta se ainakin heiluttelee. Muutos ei aina voi olla positiivinen. Pahinta on se, ettei muutosta voi aina ennakoida. Elämäämme emme aina voi hallita, kohtaloamme emme voi myöskään kahlita. Mutta voimme aina valita, kuinka suhtaudumme muutoksiin ja tuleviin tapahtumiin. Siis meille jää valinnanvaraa, on valittavana pessimistinen tai optimistinen asenne - hallitsemattoman ja hallittavissamme olevan elämämme helpottamiseksi. Me kaikki voimme kouluttaa itseämme vaitsemaan optimistisemman puolen.

Motivaation myyntijonossa - kuvitteellisessa sellaisessa - meidän pitää käydä säännöllisin väliajoin lastaamassa ja lataamassa omaa motivaatiojunaamme - jossa on monta vaunua elämälle itselleen, rakkaille läheisille, ystäville, harrastuksille, lukemiselle, liikunnalle yms. motivaatiokamalle.

Kun emme voi täysin hallita elämää, kahlita kohtaloa, opetellaan tunnistamaan asenteemme ja muokkaamaan sitä myönteisemmäksi. Kun tuntuu siltä, että elämä "lörtsähtää", niin ostetaan Kuopion torilta lörtsy ja nautitaan siitä ja elämästä - motivoidaan itseämme hyvillä kuopiolaisilla lörtsyillä.Palaan näihin kirjoitelmiini entistä motivoituneempana elokuussa 2007.

Ihanaa - kesä ja kärpäset!

"Ihmisten vastahakoiset asenteet johtavat siihen, että aina sanotaan,ettei meillä ole ... siksi emme voi tehdä ...Tätä kuulee erityisesti rikkaissa maissa, missä painopiste on"omistamisessa" "olemisen" sijaan. Me kuitenkin vastustamme tällaista ajattelutapaaja sanomme: Me olemme ... siksi voimme tehdä ...
- Enabling Education 2001-

HYVÄÄ KESÄÄ!

TOUKOKUU 2007 / 9.5.
Julkisten palveluiden laadukas tuottaminen on yhtä tärkeä asia kuin niiden kilpailuttaminen. Lähtökohtana julkisten palveluiden tuottamiselle on oltava se, että niitä ei saa tuottaa "dollarin" kuvat silmissä. On kuitenkin todettava samaan "hengenvetoon", että maailmalla on menossa maailmanlaajuisena ilmiönä julkisten palvelujen ulkoistaminen voittoa hakeville yrityksille.

Julkisten palveluiden saatavuus on ihmisoikeus. Jos ja kun ryhdytään rakentamaan palvelujärjestelmää voiton tavoittelu mielessä osa ihmisistä jää auttamattomasti ilman peruspalveluita. On vähintäänkin kummallista se, että täällä hyvän talouskasvun ja toimivan yhteiskuntajärjestelmän Suomessa on menossa "vakava" pohdiskelu sellaisen palvelujärjestelmän rakentamisesta - julkisten palveluiden ulkoistaminen - joka on jo monessa muussa maassa todettu toimimattomaksi malliksi toteaa mm. australialainen julkisten palveluiden asiantuntija Wendy Caird.

Näyttöä julkisesti tuotettujen palveluiden tehottomuudesta ei ole - ei meillä eikä muualla maailmassa. Muun muassa Maailman Pankin tutkimuksesta (valmistunut 2005) ei käy ilmi, että palvelujen tuottajana yksityinen sektori olisi tehokkaampi julkista sektoria ja kyseessä on sentään tutkimuksen julkaissut organisaatio, joka kannustaa ja tukee yksityistämistä.Tässä yhteydessä voidaan ajatella Vesannon lukion olevan julkisesti tuotettu palvelu, jota ei tietenkään (ainakaan vielä) voida siirtää tai edes kilpailuttaa yksityisesti tuotettuna palveluna. Juuri tästä kunnnan ylläpitämästä lukiopalvelusta on äskettäin julkistetussa Pohjois-Savon liiton

Opetustoimen arviointiryhmän loppuraporttissa todettu muun muassa seuraavaa:Kuinka paljon lukiokoulutusta ylläpitävät kunnat käyttää lukiokoulutukseen euroja yli valtionosuusperusteen asukasta kohti?
- Karttula 12,89 euroa/asukas
- Vesanto 15,77
- Rautalampi 16,55
- Suonenjoki 45,75

Todettakoon laadukkaan Vesannon lukion ylläpitämisen olevan toiseksi edullisinta - Kattulan lukion jälkeen - Sisä-Savossa. Rautalampi on läellä Vesannon ylläpitokusannuksia, mutta Suonenjoen lukiokoulutuksen ylläpito on aivan omassa luokassaan.

Rautavaaran lukion ylläpito on kalleinta (47,24 euroa) ja Juankosken lukion ylläpito halvinta (0,28 euroa) Pohjois-Savossa. Keskiarvo Pohjois-Savossa on 10,57 euroa/asukas.

Vesannon kunnanhallitus on tehnyt päätöksen hankkia kannettavat tietokoneet - läppärit - kaikille lukiokoulutuksensa Vesannon lukiossa syksyllä 2007 aloittaville. Tämän päätöksen on myös Vesannon valtuusto "siunannut" kokouksessaan (7.5.). Tietenkin läppäreiden hankinnassa tullaan suorittamaan jukishankinnalle kuuluva kilpailuttaminen ennen hankintaa, samoin kuin läppäreiden käyttäjien ylläpito- ja käyttöohjeistus.

Läppäreiden hankinta on yksi vesantolainen päätös (monien muiden jokossa) lukiokoulutuksen säilyttämiseksi Vesannolla. Tämä edellä mainittu maakuntaliiton loppuraportti toteaakin mm. Vesannon lukion olevan yksi niistä kolmesta muusta Pohjois-Savossa lakkautusuhan alla olevasta lukioista. Ne toiset lakkautusuhan alla olevat ovat Vieremän, Rautavaaran ja Tuusniemen lukiot. Vaikka raportti näin toteaa, niin päätäntävalta lukioiden kohtalosta on edelleen lukioiden ylläpitokunnilla itsellään.

Voimme vai arvailla mitä kaikkia kerrannaisvaikutuksia Vesannon lukion loppuminen mekitsisi vesantolaiselle lasten /varhaisnuorten kasvatukselle, kunnan katukuvalle, kunnan verokertymälle, peruskoulun opettajien saatavuudelle (muodolliselle kelpoisuudelle ja virkarakenteelle), liike-elämälle ja yleensä yleiselle "maailmanmenolle" Vesannolla???!!!!.Opinsaanti ei ole kauppatavara vaan ihmisoikeus.
Niinpä!

HUHTIKUU 2007 / 26.4.
Inkluusiota elämään. Inkluusio on maailmanlaajuinen, ihmisen elämänkaaren kattava ajattelutapa, jonka keskeisenä tavoitteena on kaikkien ihmisten tasa-arvoinen ja täysivaltainen osallisuus ympäröivän yhteisön toiminnoissa.

Inkluusion saavuttaminen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamisen yhteydessä on kokolailla melkoinen haaste uudistuksen toteuttajille, siis meille päättäjille. Tässä yhteydessä inkluusion taustalla on selkeä ja yhtenäinen filosofia (näkisin asian näin). Inkluusion edistäminen ympäröivässä sosiaalisessa yhteisössämme on monella tapaa paikallinen hanke, jolla on omat kulttuuriin, hallinnointiin ja kuntajärjestelmään yleisesti liittyvät erityispiirteensä. Mielenkiintoista?

Koulumaailmassa inkluusiolla tarkoitetaan yhteistä koulua kaikille. Ja nyt kun täällä Vesannolla ollaan suunittelemassa yhtenäiskoulua, niin näkisin tämän inkluusioajattelun hyvin ajankohtaisena "ilmiönä". Tähän ajatukseen - yhteinen koulu kaikille - sisältyy jokaisen lapsen oikeus samaan kouluun ja opetussuunnitelmaan kuin ikätovereillaankin on.

Edelleen inkluusio tarkoittaa opetuksen järjestämistä ja organisoimista kaikille oppilaille sopivaksi. Inkluusio asettaa myös koulumaailmassa haasteita päättäjille, mutta enne kaikkea haasteet kohdistuvat koulun toiminnan kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen osaamiseen.

Opettajan pitää mm. kohdata erilaisuutta, huomioida oppilaan tuen tarve, tukea oppilasta erityisvaikeuksissa, yksilöllistää ja eriyttää opetusta sekä kehittää oppilashuollollisia valmiuksia, yhteistyötaitoja jne.Inkluusio on normalisaation ja integraation mallin jälkeen uusin ideologia erityisesti vammaisten kansalaisten saattamiseksi tasa-arvoisiksi koulussa ja yhteiskunnassa yleensä.Pietarinen J. ja kumpp. (1994) kirjoittaa teoksessaan Itsemääräämisoikeus.

"Itsemääräämisen periaate tarkoittaa sitä, että jokaisen yksilön oikeutta itsemääräämiseen on kunnioitettava niin suuressa määrin kuin mahdollista. Itsemäärääminen sisältää myös oikeuden toimintavapauteen ja avunsaantiin. Oman identiteetin rakentamisessa keskeistä prosessia voidaan kuvata termillä voimaantuminen tai valtaistuminen (human empowerment).Tämä tarkoittaa inhimillisen toimintakyvyn vahvistumista, yksilön potentiaalin ja mahdollisuuksien käyttöönottoa. Voimaantuminen merkitsee yksilöstä itsestään lähtevää prosessia, joka perustuu omien mahdollisuuksien luottamiseen, omaan haluun ja omien päämäärien asettamiseen. Sisäiseen elämänhallinnan tunteeseen vaikuttavat toiset ihmiset ja sosiaaliset rakenteet, ja siksi se kasvaa pääasiassa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Valtaistuminen on henkilökokohtaisen hallinnan vahvistumista."

Itsemääräämisoikeuteen liittyen tänä aamuna (26.4.) oli ihan mukavaa lukea paikallisesta maakunta-avviisista (SS) juttua Savon kunnat vahvistivat talouttaan. Tämän artikkelin perusteella Pohjois-Savon kunnat välttävät joutumisen valtion taloudelliseen "käsiohjaukseen".

Nyt meillä Vesannolla voidaan toteuttaa inkluusiota "hyvillä mielin", niin kunnalliseten palveluiden ja rakenteiden osalta, kuten myös koulutoiminnan kehittämiseen liittyen. Aito läsnäolo on välttämätöntä, mutta myös pysähtyminen ajattelemaan - ihan oikeasti - muutamaksi sekunniksi on hyvin vaikuttava toimintatapa, jokaisen päätöksenteon yhteydessä!

"Mistä tulen, on yhtä tärkeää kuin se, minne menen."

HUHTIKUU 2007 /17.4.
Mistä puitteet tulevaisuudelle? Lisääntyvästä vapaa-ajasta, vai? No, uudelta valtakunnan hallitukselta tietenkin!

Mielenkiintoisia ministerivalintoja, kuten olemme saaneet uutisista ja julkisesta sanasta kuulla ja lukea. Henkilökohtaisesti minulle valinnata passaavat oikein hyvin. Ehkä ministerivalinnat Sari Sarkomaa ja Mari Kiviniemi tai varsinkin kyseisten ministereiden tekemät päätökset tulevat - suppeasti ajatellen - koskettelemaan eniten, niin työtäni, kuin tätä poliittista harrastusvapaa-aikaani.

Olemme jo aikaisemmin saaneet näyttöjä - niin puolella kuin toisellakin - että naiset yleensä panevat "tuulemaan". Saas nähdä kuinka aloittava opetusministeri ja niin ikään tuore kuntaministeri "pöllyyttävät" tätä valtakunnan operatiivista taistelukenttää ihan ruohonjuuritasolta alkaen - toivottavasti pöllyyttävät, mutta järkiperäisen perustellusti?? Ja naisillahan sitä järkeä riittää - on nimittäin näkemyksellisen kokoemuksen kautta hankittua kokoemuksellista näkemystä.

Tässä päivänä eräänä luin jostakin lehdestä kotipalveluyrittäjänaisen haastattelun. Kotipalveluyrittäjä kertoi oivaltaneensa ensimmäisen yrittäjävuotensa aikana, että hän itseasiassa myy asiakkailleen vapaa-aikaa. Hieno oivallus, johon pystyy vain nainen - siis tähän oivallukseen.Minä olen taas oivaltanut - omalla kohdallani - myyväni omaa vapaa-aikaani luottamustoimilleni. Myymässäni "tuotteessa" on erona kotipalveluyrittäjän myymään "tuotteeseen" se, että myyn omaa aikaani yhteisten asioiden hoitamista varten varsin pienellä katteella, kun taas kotipalveluyrittäjä tekee - saamani käsityksen mukaan (lehtiartikkeli) - hyvä katteista bisnestä vapaa-aikaa myymällä. Kyllä ne naiset osaa, kaikki kunnia naisille ja heidän osaamiselleen.

Esimerkkiajatteluna voisin ajatella näin: "Myyn keskiviikkoillasta (18.4.) omaa vapaa-aikaani noin kolme tuntia sivistyslautakunnan kokoukselle lautakunnan kokouspalkkion hinnalla ja jos samalla ostan kotiini kotipalveluyrittäjältä - vastaavat kolme tuntia - kotipalveluyrittäjän yritystoiminnan toimialaan kuuluvia palveluja yrittäjän tuntiveloitushinnalla tehden siitä myös lain salliman kotitalousvähennyksen. Mitä jää haaviin, kumpiko meistä vapaa-ajan myyjistä nettoaa enemmän myymällään ajalla; kotipalveluyrittäjä vai minä? No niin - bisnes on aina bisnestä!

Oletko anti- vai pro -ajattelija? Mietipä sitä silloin, kun sinulla on käytössäsi sitä ostettua vapaa-aikaa, sillä ethän sinä pysty miettimään sitä silloin, kun sinulla on käytettävissäsi sitä myytyä vapaa-aikaa??!!!

Vasta valittu valtioneuvosto lukeutuu varmaan niihin pro -ajattelijoihin, vaikka kyllä siellä saattaa joskus joutua ajattelemaan anti -lähtöisestikin esimerkiksi vapaa-ajan myyntiä hinnoiteltaessa verottajan näkökulmasta katsoen??!!

"Kyllä maailma opettaa, jos ei muutaniin hiljaa kävelemään."

HUHTIKUU 2007 / 4.4.
Jokapäiväisessä arkielämässämme käytettävistä tavaroista ja laitteista kovinkaan moni ei - onneksi - tarvitse käyttöohjeita. Mutta lähes huutava tarve käyttöohjeille on arkielämän sosiaalisissa tilanteissa.

Meille kaikille tulee vastaan mielenkiintoisia sosiaalisia tilanteita päivittäin. Tässä yksi esimerkki, joka liittyy työpaikkani ympäristössä sijaitsevan hissin käyttämiseen. Työpaikkani sijaitsee viidennessä kerroksessa ja helpoin tapa mennä sinne ja poistua sieltä on hissi. Tätä samaa hissiä käyttävät mm. samassa rakennuksessa sijaitsevan parkkipaikan käyttäjät. Hissin käyttäjiä on melkoinen määrä päivittäin ja näin pääsiäisen alusviikolla näyttäisi käyttäjiä riittävän aivan tungokseen saakka.

Pelkästään hissin tilaaminen, hissiin astuminen, oikea kerroksen valitseminen ja hissistä poistuminen eivät vaadi syvällistä perehtyneisyyttä varsinaiseen hissitekniikkaan - en tarvitse siihen käyttöohjetta. Ongelma tai pikemminkin nykykielen mukaisesti haaste syntyy hissiä samanaikaisesti käyttävien toisten kanssaihmisten "käsittelystä".

Siis voinko hidastaa toisten hissimatkaa työntymällä sulkeutumassa olevan hissin oven väliin - päästäkseni kyytiin? Onko syytä kertoa oma kerrostoiveensa hissinappuloiden vieressä seisovalle vai "änkääntyä" itse painelemaan nappuloita? Ja kun olen poistumassa hissistä, niin pitääkö aloittaa tuuppiminen, rykiminen vai keskustelu? Nämä ovat esimerkkejä niistä arkipäivän sosiaalisista tilanteista, joista jokainen tilanne on aina omanlaisensa, sillä hississäolijat ovat poikkeuksetta uusia tuttavuuksia ja lisäksi yleensä tuntemattomia sellaisia. Liekö tämä hissikäyttäytymisajattelu omaa arkuuttani, epävarmuuttani vai pelkästään maalaispojan kokemattomuutta, sillä eihän meillä täällä Vesannolla niitä hissejä ...

Minulla oli oiva tilaisuus tämän kevään aikana olla vuorovaikutuskoulutuksessa, jossa "punaisena lankana" käytettiin kirjaa ja sen oppeja, joka tuntee nimen TUNTEMATON SOTILAS ja Johtamisen taito (Tom Lundberg). Hyvin mielenkiintoinen kirja!!!

Meidät kaikki osallistujat "luokiteltiin" eri johtajatyypeiksi, sen mukaan, kuinka olimme vastanneet nelisivuisen "testipatteriston" kysymyksiin. Kyseessä on kaikkiaan kuusitoista (16) erilaista johtajatyyppiä, jotka ovat myös TUNTEMATTOMAN SOTILAAN roolihahmoja.

Minut "testipatteristo" profiloi ROKKA-tyypiksi* ekstrovertti* intuitiivinen* päätökset ajattelun kautta* järjestelmällinenVAHVUUKSIA* ulospäin suuntautunut, yhteistyöhaluinen* analyyttinen ja looginen* kyky nähdä kokonaisuuksien merkitys* tehokas ja määrätietoinen* hyvin organisoitunut ja suunnitelmallinen.

Rokka on yksi Tuntemattoman sotilaan legendaarisimmista ja ihailluimmista hahmoista. Hän on ylivertainen taistelija, joka oli jatkuvasti sotajalalla- myös ylempiä upseereita ja heidän menettelytapojaan vastaan. Rokka oli oman tiensä kulkija, joka johdonmukaisesti kieltäytyi alistumasta sotilaskuriin...ROKKA-tyypin keskeisiä piirteitä:* visionääri* rohkea* vaativa* tehokas* suorapuheinen* tavoitteellinen* kriittinen* päättäväinen* looginenROKKA-tyyppi nauttii kanssakäymisestä muiden kanssa.

Hän puhuu mielellään ideoistaan, suunnitelmistaan ja näkemyksistään. Hän onkin usein mielummin äänessä kuin kuuntelee muita. Rokkatyypin johtajassa korostuu ulospäin suuntautuneisuus, ja lisäksi hänessä on aimo annos oppimestaria, kansanvalistajaa ja valmentajaa. Linnan kirjassa heti ensimmäisen taistelukohtauksen jälkeen Rokka alkoi luennoida esimiehelleen, vänrikki Kariluodolle, oikeista hyökkäystavoista...

Meistä ehkä monet tarjoilevat omia käyttöohjeitaan kanssaihmisille - Rokan tapaan. Käyttöohjeiden sisältö on yleensä tämä; ongelmia arkipäivän sosiaalisissa tilanteissa ei synny, kun on avoin, suora ja rehellinen. Tämä ei kuulosta paljon pyydetyltä, mutta ilmeisen harvoin saadulta.Siinä vuorovaikutuskoulutuksessa annettiin ROKKA-tyypille kehityskohteita:* kuuntele enemmän, puhu vähemmän* harkitse ennen toimintaa* huomioi yksityiskohtia enemmän* ota huomioon muiden tunteet* opettele joustamaan.

Täytyypä miettiä mika näistä em. kehityskohteista - vai kentie kaikki - sopii parhaiten alussa mainitsemaani aamuiseen sosiaaliseen tilanteeseen käyttäessäni Citycon Oyj liikekiinteistön (Anttilan kiinteistö) torinpuoleista hissiä mennäkseni työhuoneeseeni viidenteen kerrokseen, josta avautuu näköala Kuopion torille - näkymä, jota olen saanut ihastella työhuoneestani jo yli kolmen vuoden ajan.

"Ihmisellä on kolme mahdollisuutta toimia viisaasti: harkitsemalla, joka tapa on jaloin, jäljittelemällä, joka tapa on helpoin, kokemuksen kautta, joka tapa on katkerin."
- Konfutse -

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

MAALISKUU 2007 / 28.3.
Isot velkaantuvat edelleen, mutta pieniltä odotetaan yhä tiukempaa talouskuuria. Tässä ei näytä toimivan vanha sanonta: "Mitä isot edellä sitä pienet perässä".

Isolla tarkoitan tässä yhteydessä tätä maakuntamme veturikaupunkia, josta näytti olevan tänään (28.3.) Savon Sanomissa juttua - "veturin velkaantumisesta" - otsikolla: Tosi terve Kuopio! Vanhusten kustannuksellako?

Kuntaliiton toimitusjohtaja Pekka Parjanteen mukaan (uutisartikkeli SS 24.3.) hyvinvointipalvelujen tuottavuutta voidaan parantaa antamalla enemmän vastuuta palvelujen järjestäjille kunnissa. Lainaus tekstistä: "Tuottavuutta parannetaan lopulta palvelujen etulinjassa, eikä valtakunnallisilla papereilla. Näin Parjanne on todennut valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton Julkisen sektorin tuottavuusseminaarissa. Samassa yhteydessä Parjanne toteaa myös, että kunnille asetetut vaatimukset ovat ristiriitaisia."

Ristiriitaisia, josta käytän tässä yhteydessä ilmaisua eri katekoriassa. Mielestäni juuri tästä eri katekoriassa olemisesta on kyse puhuttaessa PARAS-hankkeen tavoitteista isoissa kunnissa ja pienissä kunnissa. Meillä Vesannolla - Vesanto lukeutuu näihin pieniin kuntiin!?? - ei ole vara velkaantua lisää, tosin ei meidän velkataakkamme ole lisääntynyt enää muutamaan vuoteen - ja siitä käy kiittäminen meidän kunnanjohtoa. Vesannon velkataakka per asukas on lähellä keskiarvoa valtakunnan 416:sta kunnasta. Siis keskimääräisessä katekoriassa ollaan.

Tällä maakunnan veturilla on puolellaa se, että sen asukasluku kasvoi vuonna 2006 234 hengellä ja oli yhteensä 90 939 kun Vesannolla vastaavat luvut ovat -35 ja 2 548. Veturin verotulojen kasvu vuonna 2006 jäi alle kuntien keskiarvon, jolla veturi sijoittuu Vesannon kanssa samaan katekoriaan - tietenkin euromäärät ovat keskenään kokolailla eri katekorioissa.

Vuoden 2005 tilinpäätöstietojen mukaan maakunnan veturikaupunki Kuopion verotulot ovat 2 588 euroa per asukas ja Vesannon 1 817 euroa per asukas. Verotulojen kasvu Kuopiossa 5,1% ja Vesannolla 5,6%. Velkaa kuopiolaisilla on noin 700 euroa per asukas, kun taas vesantolaisilla velkaa on noin 1 400 euroa per asukas. Näistä luvuista voi päätellä sen, että Kuopiolla on paremmat edellytykset tehdä investointeja ja velkaantua lisää kun Vesannolla. Näiden asioiden suhteen Vesanto on aivan eri katekoriassa kuin Kuopio. Ristiriitaista? Parjannetta lainatakseni.

Molemmissa kunnissa huolehditaan edelleen hyvin vanhuksista ja tämä on se asia, joka saattaa olla Vesannolla paremmassa katekoriassa kuin Kuopiossa.

"Menneisyys ja nykyisyys ovat meidän välineitämme. Tulevaisuus yksin on päämäärämme."
- Blaise Pascal, ranskalainen filosofi ja matemaatikko, 1623-1662 -

"Edistys on vanhojen, tuttujen huolien vaihtamista uusiin, tuntemattomiin ja vielä mutkikkaampiin huoliin."
- José Ortega y Gasset, espanjalainen kulttuurifilosofi, 1883-1955 -

MAALISKUU 2007 / 13.3.
Vesannon lukion olemassaolon turvaaminen vaatii melko syvää "geblegaani" ajattelua. Tietenkään pelkkä ajattelu ei riitä, mutta syvälle käyvän ajattelun kautta voisi löytyä hyviä toteuttamiskelpoisia ideoita.

Yksi ajattelemisen arvoinen vaihtoehto, jota Vesannolla jo toteutetaankin Sisä-Savon lukioiden kanssa ja jota ollaan edelleen tiivistämässä myös Kuopion suuntaan, on lukioiden välinen yhteistyö.

Lukioiden välinen yhteistyö vaatii yhteistä kurssitarjontaa, etäopetusmenetelmien hyödyntämistä ja siihen liittyvän tutoroinnin kehittämistä ja opettajilta uuden opetuskulttuurin hyväksymistä. Suunta opiskelijoilla näyttää tänää olevan se, että he menevät sinne missä on monipuolista opetustarjontaa ja valintamahdollisuuksia omien taipumusten ja kiinnostuksen mukaisiin aineisiin. Tällöin ei yksin riitä, että lukioissa on muodollisesti kelpoiset opettajat, mikä onneksi Vesannon lukiossa on hyvällä mallilla - ainakin toistaiseksi.

Tietääkseni kaikki Vesannon kunnan päättäjät pyrkivät kaikin tavoin edesauttamaan sitä, ettei lukiokoulutus lakkaisi paikkakunnalta lähivuosina tapahtuvan opiskelijamäärän pienentyessä, aineen- ja luokanopettajien opetustuntien vähentyessä ja kunnan omien ylläpitokustannusten kasvaessa.

Ajattelen - juuri tässä ja nyt - Vesannolta Kuopion suuntaan tapahtuvan - ja edelleen syvenevän - lukioyhteistyö synnyttävän malliesimerkin muillekin maakunnan lukioille olemassaolonsa "turvaamistaistelussa". Ja samalla toivon, ettei opettajien muutosvastarinta muodostuisi yhteistyön esteeksi, koska vaihtoehto voi olla kunnan oman lukiotoiminnan päättyminen. Mielestäni hyvä malli on yksi emolukio ja muutaman - maksimissaan neljästä viiteen - lukion muodostama yhteistyölukio.

Seuraavaksi hieman Opetushallituksen julkaisemaa tietoa siitä, että riittääkö valtakunnassa oppilaita? Tämä Opetushallituksen antama tieto on sitä tietoa, jonka pohjalta myös meidän vesantolaisten päättäjien on hyvä käydä sitä syvälle käyvää ajattelua lukiomme olemassaolosta. Todettakoon tässä yhteydessä myös tämä hyvin tunnettu tosiasia, että lukio saa oppilaansa peruskoulusta.

Siis Opetushallitus: Lapsi- ja nuorisoluokkien koon muutokset heijastuvat koulutuspolitiikkaan, sekä valtakunnan, että paikallisella tasolla. Vuodesta 2005 vuoteen 2025 koulun aloittavien ikäluokkien koko kasvaa lievästi. Muuttoliikkeen ja työpaikkakehityksen vuoksi kasvun ennakoidaan kohdistuvan kasvukeskuksiin. Haja-asutusalueilla lapsien määrä vähenee.

Seitsenvuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan kaikkialla Etelä-Suomessa Kymenlaaksoa lukuunottamatta, eniten Uudellamaalla. Pohjois-Pohjanmaan veturina Oulu on pohjoisen ainoa väkiluvultaan kasvava maakunta. Erityisesti Kainuussa ja Lapissa oppilaiden määrä vähenee.

Ikäluokkien koko vaikuttaa kouluverkostoon. Peruskouluverkoston muutokset ovat jatkuneet 2000-luvulla. Vuosina 2004-2005 peruskoulujen määrä väheni 130:llä, vuodesta 2001 niiden määrä on vähentynyt kymmeneksellä.Perusopetusta keskitetään suurempiin yksiköihin, joissas opetuksen järjestäminen on halvempaa. Vuosina 2001-2005 vain yli 500 oppilaan perukoulujen määrä on kasvanut ja eniten on vähentynyt alle 50 oppilaan koulujen määrä. Pieniä kouluja on vielä tuhat eli lähes kolmasosa kaikista peruskouluista. Oppilaista enemmistö, noin 72 prosenttia, käy peruskoulua 100-500 oppilaan koulussa.

Kunnallisen perusopetuksen kustannukset oppilasta kohden olivat vuonna 2005 keskimäärin 5 600 euroa. Kuntakohtaiset kustannukset vaihtelivat 4 437 ja 13 231 euron välillä. Kalleinta perusopetus on saaristokunnissa sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Vesannon kunnassa vastaava luku on 7 243 euroa / oppilas vuodelta 2006 tehdyn laskelman mukaan. Että tämmöstä "geblegaani" ajattelua!

MAALISKUU 2007 / 2.3.
Kirjoittelen jälleen tähän blogiini kunhan pidän ensin talvilomaa. Palaan kirjoitteluni pariin vko 11 /2007. Hyvää lomaa heille keille sellainen on osunut kohdalle. Toisille toivottelen työn iloa ja / tai vapauden valoa.

"Historian tyhjille lehdille on kirjoitettu ihmiskunnan onnelliset päivät."
- Leopold von Ranke, saksalainen historoitsija, 1795-1886 -

HELMIKUU 2007 / 22.2.
Elämässä mukana oleminen on ihmissuhdeverkostojen kutomista. Onpa sitten kyseessä perhe-elämä tai ympärillämme oleva yhteisö.Neuvoteltaessa vaikkapa kuntaliitoksista ja/tai kuntayhteistyöstä näyttäisivät aikaisemmin kudotut ihmissuhdeverkostot ja niiden merkitys nousevan avainasemaan.

Haenpa tähän verkostojen kudontaan esimerkkiä ihan tavallisesta perhe-elämästä. Toimivat suhteet perheen sisällä antavat meille hyvät eväät luottamuksellisten ihmissuhdeverkostojen kutomiseen. Perhesuhteiden toimivuus edellyttää perheen jäseniltä jatkuvaa perhesuhteiden vaalimista. Vanhempien pitää nähdä perheen lapset (ja päinvastoin) itsenäisinä subjekteina, mikä mahdollistaa tasapuolisen mielipiteiden vaihtamisen ja keskustelun.

Perheen yhdessä ruokaileminen on nykyisin tavoittelemisen arvoinen perhetapahtuma - monestakin syystä. Yleensä nykyperheen jäsenet menevät menojaan tapaamatta aina toisiaan - he kutovat niitä verkostoja ja näin se yhdessä ruokailemisen tavoittelu näyttäisi taas sotkeutuneen verkkoihin.Helpoiten verkosto "kutoutuu" urheilun, kuntoilun ja liikunnan ympärille. Monille perheen jäsenille urheilukentät, kuntosalit, pallopelihallit ja golfkentät ovat tuttuja vuorovaikutuksen paikkoja, siis niiden verkostojen kutomispaikkoja, joissa kasvatetaan sosiaalista pääoma.

Mitä sitten sosiaalinen pääoma on? Se voi olla vaikkapa ihmisluonnosta kumpuavaa aristoteelista yhteisöllisyyttä, jota kutsutaan nyt vuosituhannen vaihduttua sosiaaliseksi pääomaksi. Utilitaristi Johan Stuart Mill kirjoitti pari sataa vuotta sitten hyvin myönteisesti yksityisen kansalaisen osallistumisesta julkisiin tehtäviin; "julkisissa tehtävissä olevat ihmiset joutuvat arvioimaan ja edistämään muidenkin etua kuin omaansa".

Mielestäni tästä samasta asiasta on kysymys neuvoteltaessa kuntaliitoksista ja / tai kuntienvälisestä kuntayhteistyöstä, siis jo filosofi Aristoteleen (384-322 eKr.) peräänkuuluttamasta yhteisöllisyydestä - tästä luonnollisesta laumahenkisyydestä.

Parikymmentä vuotta sitten uusaristoteeliset yhteiskuntafilosofit alkoivat puhua kommunitarismista. Tämä kommunitarismi ei nojaa Millin tarkoittamaan julkiseen toimintaan, vaan tähän ihmisten keskinäiseen yhteenkuuluvuuteen, Aristoteleen esille nostamaan luonnolliseen laumahenkeen. Tämä on mielestäni juuri se verkostojen kutomisalusta - tämä yhteenkuuluvuuden tunne. Myös kuntapolitiikkaa ajatellen?Yhteisöllisyydestä eli sosiaalisen pääoman käsitteestä puhuttaessa ajatukset ajautuvat yleensä taloustieteisiin. Taustalla saattaa olla tiedostamaton tieto siitä, että Maailmanpankki on pitänyt huolen sosiaalisen pääoman talouspoliittisuudesta. Voisin ajatella käsitteen sopivan yhtä hyvin sosiaalipsykologiaan, sosiaalitieteisiin, valtiotieteisiin - ja kenties myös terveystieteisiin.

Suppeimmillaan sosiaalinen pääoma on yhteiskunnallinen ominaisuus, joka käsittää ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuuden, sallivuuden sekä täydellisen poliittisen ja taloudellisen osallistumisen oikeuden.Perheen vanhempien ja lasten lähisuhteet ovat sosiaalisen pääoman kehittymisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Sosiaalisen pääoman arvioiminen näyttää olevan - saamani käsityksen mukaan - myös alan tieteilijöille kiperä kysymys - saatikka sitten kauppatieteilijöille joita allekirjoittanutkin edustaa. Yhteisöllisyyttä määriteltäessä luottamuksen määrittäminen yhteisöllisyyden peruspilariksi saattaa myös olla hankalaa. Yleensä perheenjäsenet luottavat toisiinsa, mutta mitä etäämmälle mennään perheyhteisön keskiöstä, sitä vähemmän luottamusta tunnetaan.

Verkostojen kutominen perustuu erilaisin sitein solmituille ihmisverkostoille. Verkoston brilliance on keskinäinen luottamus. Luottamuksen saavuttaminen - verkoston kutominen - alkaa varhaislapsuudesta. Pieni vauva luottaa luonnostaan. Epäluottamus vauvalle syntyy helposti ympäristön käyttäytymisvirheistä, se synnyttää lapsessa turvattomuutta.

Turvattomuus on mielestäni myös aikuisten ihmisten keskinäisen luottamuksen saavuttamisen suurin este, joka on saattanut muodostua pienenä vauvana tapahtuneesta, edellä mainitun mukaisesta, kanssaihmisen käyttäytymisvirheestä, joka on jättänyt "jälkensä" aikuisuuteen. Mutta yhtä hyvin keskinäisen luottamuksen suurin este saattaa johtua aikuisten maailmassa tapahtuneesta kanssaihmisten käyttäytymisvirheestä. Tämä aikuisten kanssaihmisten käyttäytymisvirhe onkin mielestäni näissä kuntayhteistyökuvioissa keskeisin syy turvattomuuden tunteeseen. Tämä turvattomuuden tunne on tuonut mukanaan kuntarajat ylittävään kuntayhteistyöhön liittyvän luottamuspulan.

Edellä mainitut turvattomuus ja turvattomuuden tunne ja sen seurauksena syntynyt luottamuspula kuntayhteistyössä ovat mielestäni hyvin toimivien verkostojen kutomisen este. Tämä aikaisemmasta käyttäytymisvirheestä syntynyt turvattomuus - on taustavaikuttajana - neuvoteltaessa kuntayhteistyöstä ja kuntaliitoksista naapurikuntien kanssa. Todettakoon elämässä mukana olemisen edellyttävän - myös tässä Aristoteleen jälkeisessä elämässä - ihmissuhdeverkostojen kutomista - verkostojen - jotka kasvattavat sosiaalista pääomaa ja pohjautuvat luottamukseen, eivätkä niinkään käyttäytymisvirheisiin.

Olisiko niistä perhe-elämässä opittujen verkostojen kudontataidosta apua myös kuntasektoriverkostojen kutomiseen? Yritetäänpä poisoppia käyttäytymisvirheemme ihmissuhdeverkostoja kutoessamme.

"On yhtä varmaa kuin ihmeellistä, että totuus ja erehdys ovat peräisin samasta lähteestä. Siksi erehdystä ei useinkaan saa vahingoittaa, koska samalla vahingoittaisi totuutta."
- Johann Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

"On surullista olla poikkeus. Mutta vielä paljon surullisempaa on, jos ei ole sitä."
- Peter Altenberg, itävaltalainen kirjailija, 1859-1919 -

HELMIKUU 2007 / 16.2.
Vain muutos on pysyvää. Voin todeta, että kovinkaan moni entinen (”hyvä”) ei pidä markkinataloudessa enää paikkaansa. Mikä tänään on hyvinkin keskeinen asia saattaa jo ylihuomenna olla aivan päälaellaan. Pelkkä asioiden tietäminen ja sivistynyt keskustelu ei enää riitä.

Tällä hetkellä keskeinen muutosvoima on kaikkialle tunkeva markkinatalous. Kilpailu on kiristynyt. Kannattavuus, kustannussäästöt ja hyödyt vilahtelevat useasti meitä ympäröivissä talouspuheissa. Lyhyen tähtäimen kvartaalitalousajattelu ja pörssin liikahdukset ohjaavat ja rytmittävät elämäämme – kuten vuodenajat ja viimeaikaiset pakkaset, halusimme sitä tai emme.

Voin ajatella, että oppia ikä kaikki. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen kehittymiseen. Ihmiset tulisi saada ottamaan itse vastuu kehittymisestään.

Herää vaan kysymys kuinka käy niille ihmisille, jotka eivät jostain syystä halua tai muuten vaan heillä ei ole mahdollisuutta/tilaisuutta kehittää itseään?

Voisin ajatella myös näin ”Ihminen, joka kykenee oppimaan kokemuksistaan, yrittää löytää uusia toimintatapoja, on mielestäni paremmassa asemassa kuin sellainen ihminen, joka yrittää muuttua pikaisesti erilaisten ”toimintakikkojen” avulla.

Ihmiset voivat joko vaikuttaa aikakautensa muutoksiin, sopeutua niihin tai ihmetellä sitten jälkikäteen, kuinka kävikään”.

Pysyäkseen mukana kehityksessä meidän pitäisi oppia ns. itsearviointia ja ottaa huomioon myös sen, mitä oman kodin, perheen, työn ja asuinympäristön ulkopuolella tapahtuu saatikka sitten sen, mitä tapahtuu ns. omissa ympyröissämme. Tulevaisuuden epävarmuutta onkin pyrittävä ennakoimaan luomalla samaan aikaan vaihtoehtoisia visioita tulevaisuuden käyttäytymissuuntauksista.

Seuraavaksi ajatukseni menevät ihmiskunnan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden pohdintaan vaikkapa seuraavalla tavalla:

Ihmiskunnan kehityshistorian tunteminen on tarpeen jokaiselle ihmiselle. Sen avulla voidaan konkreettisesti ymmärtää, että ihmiskunnan kehittyminen ja muutokset ovat olleet ennen ja ovat myös nyt pyrkimys vastata muuttuviin elämän haasteisiin. Haasteiden muuttuessa on sekä pakko, että luontevaa muuttaa toimintatapaa muutosten mukaisesti. Tänä päivänä itsestään selvinä pidetyt toimintatavat saavat ajallisen perspektiivin. Aikanaan ne ovat saattaneet olla radikaalejakin muutoksia suhteessa vallitsevaan toimintakäytäntöön. Niiden synty voidaan ymmärtää paremmin aikaperspektiivin avulla. Samoin voidaan järkiperäisesti ajatellen paremmin ymmärtää, miksi ne eivät enää ole riittäviä toimintatapoja.

Tällainen tarkastelu ja tästä näkökulmasta käsin tapahtuva oman itsensä analyysi voi tukea myös muutosvalmiuden kehittämistä. Ennen kaikkea historian tunteminen johdattaa itsensä edistämiseen tähtääviin kehittämistoimiin, jotka edellyttävät useasti toimintakulttuurin muutosta. Ilman toimintakulttuurin ymmärrystä muutostavoitteista tulee käytännössä helposti epärealistisia.

Vaikka tulevaisuuden visioista ja ennakoinnista nykyään puhutaan paljon. Käytäntö on kuitenkin melko karua. Kykymme ennakoida todella merkittäviä tapahtumia ja kriisejä näyttää olevan melko heikkoa. Esimerkkeinä mainittakoon 1970–luvun öljykriisi ja 1990–luvun lama, sekä sosialistimaiden romahdus. Monikaan meistä ei pääse ”henkseleitään paukuttelemaan” kehumalla varautuneensa jonkin vaihtoehtovision ohjaamana näihin äkillisiin muutoksiin.

Missä suhteessa tilanne on nyt muuttunut? Ovatko keinomme ennakoida tulevaisuutta yhtään parantuneet 1990–luvun alusta? Voidaan vain todeta ettei monikaan entinen (”hyvä”) pidä enää globaalissa taloudessa paikkaansa, vain muutos on pysyvää.

"Järkevä ihminen mukautuu maailmaan. Järjetön yrittää mukauttaa itseensä. Sen takia kaikki kehitys on riippuvaista järjettömistä ihmisistä."
- George Bernard Shaw, irlantilainen kirjailija, 1856-1950 -

HELMIKUU 2007 / 10.2.
Luottamushenkilötoiminta, PARAS -hankkeen ympärillä, alkaa hyvin pitkälti saada samoja piirteitä, joita rahoittajatahot edellyttävät projektitoimijoilta ennen hyväksyttyä projektirahoituspäätöstä. Rahoituspäätökseen liittyvällä esityöllä suunnataan projektitoiminnan painopistettä toiminta-alueen ja rahoittajaorganisaation kannalta tärkeäksi katsottuun suuntaan.

Edellä mainittu näkökulma on erinomaisen hyvä lähtökohta PARAS -hankkeelle, jossa valtio näyttäisi olevan pääsääntöinen rahoituspäätöksen tekijä ja kuntapäättäjät niitä projektitoimijoita omalla toiminta-alueellaan. Suuntana rahoittajan tavoitteella on; toiminta-alueen kunnat yhteistyöhön keskenään.

Riittävän pitkällä aikahorisontilla asetetut tavoitteet auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja käsittelemään monimutkaisiakin asioita. Riittävän pitkäkestoisten tavoitteiden asettamisella on vaikutuksia myös luovien ratkaisujen syntymiseen ja parempaan muutossopeutumiseen. Liian lyhyellä aikahorisontilla ihminen ei kykene hakemaan aitoja vaihtoehtoja, vaan tekee työtään ja päätöksiään lähinnä muiden antamien ohjeiden mukaisesti. Tällöin puuttu ideointi- ja suunnitteluvaihe kokonaan.

Aikaa ideointi- ja suunnitteluvaiheelle on oltava. Ideointi- ja suunnitteluvaiheessa yhdistyvät "luova hulluus" ja kurinalainen suunnittelu. Onkin syytä pitää hyvin muistissa myös se, että kaikissa ihmisissä on tiedostamattomana voimavarana valtava määrä erilaisia ideoita ja idean palasia, jotka täytyy vain nostaa esille. Yleesä ideoinnille asettavat haasteita kiire ja tiukat aikataulut.

Vesannolla järjestetään kuntakokous 15.2.2007 Vesannon seurakuntatalolla. Kokoukseen on kutsuttu Pielaveden, Keiteleen, Rautalammin, Tervon ja Vesannon kunnanjohtajat, valtuuston puheenjohtajat ja kunnanhallitukset. Toivoa sopii, että tästä idointi- ja suunnitteluvaihessa pidettävästä kuntakoukouksesta tulee oikea aivoriihityöskentelytapaaminen (Brainstorming Session). Aivoriihityöskentely on yksi ehkä tunnetuimmista luovuustekniikoista, jonka etuina voidaan pitää helppoutta ja tehokkuutta.

Tätä kuntakokouksen aivoriihityöskentelyä ajatellen, yksi huomionarvoisista asioista on se, että tehokkaan aivoriihityöskentelyn kannalta tietyt periaatteet täytyy kaikilla osallistujilla olla selvillä ennen session aloittamista. Vasta silloin aivoriihitekniikka tuo parhaan tuloksen. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota tähän, että kaikki esille tulevat ideat ovat samanarvoisia ja jopa hulluilta kuulostavat ideat tulisi rohkeasti tuoda esille, sillä nämä saattavat toimia stimulantteina toisille osallistujille ja synnyttää lopulta erinomaisen yhteistyötuoteidean.

Miten sitten eri kuntien päättäjät voidaan sitouttaa saatujen tuotosten yhdessä hyödyntämiseen ? Mielestäni vastaus löytyy kysymyksen sisältä, sillä kysymys itsessään sisältää ajatuksen - "paketointi".Mikäli tuotosta ei "paketoida", eivät päättäjätahot ole sitoutuneet yhteistyöhön. Tällöin yhteistyön perustaksi ei synny hyviä ja kestäviä ratkaisuja, joita voitaisiin siirtää edelleen jokapäiväiseen kuntatoimintaan ja sitä kautta kuntayhteistyöhön - tarvittaessa kuntien yhdistämisiin saakka.

Siinä vaiheessa, kun valtiovalta omilla rahoittajapäätöksillään lähteä ohjailemaan luottamusmiestoiminnan päätöksentekoa, täällä meidän toiminta-alueella, näkisin tuolloin kyseessä olevan tilanteen, jossa meiltä päättäjiltä ei paljon kysellä mielipiteitä, vaan aikatauluja sen suhteen, joko olette tämän ja tämän päätöksen tehneet - päätöksen - jonka valtiovalta on "paketoinut" edeltä käsin halunsa mukaisesti.

Yritetäänpä sitä omaehtoista aivoriihityöskentelyä- sitä paketointia - tämän PARAS -hankkeen turvin, kun se vielä on omissa päissämme.

Onko taustalla aina oltava jokin hanke, ennen kuin paketoitua yhteistyötä saadaan aikaan? Ei ole, sanon minä!

"Minulla on vain yksi periaate, ja se on se, että minulla ei ole periaatetta. Periaatteet ovat ahtaita vaatekappaleita, jotka estävät ihmistä liikkumasta vapaasti".
- Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1861 -

HELMIKUU 2007 / 1.2.
Paikallislehdessä (S-SS 1.2.) on uutinen, jossa tervolaiset valtuutetut Tarja Tupala ja Matti Nuutinen esittävät, että Tervon kunta aloittaa mitä pikemmin neuvottelut ja selvittää kuntaliitosta Kuopioon yhdessä Suonenjoen, Rautalammin ja Vesannon kanssa. Samassa uutisessa todetaan myös, että Karttula on sinne jo todennäköisesti menossa ja raja tulee lähemmäksi.

Luettuani tämän uutisen jäin miettimään sen sanoma, siis sitä Kuopioon liittymistä, vähän "syvällisimmin" myös täältä vesantolaisesta "vinkkelistä". Kirjoitan näistä mietteistäni osan tähän blogini.

Meidän päättäjien on pystyttävä näkemään uutena yhteistyömahdollisuutena seutualueen kuntayhteistyön kautta tapahtuva Kuopion seudun kehittyminen ja kehittäminen. Tämä on ensiarvoisen tärkeätä Pohjois-Savon maakunnan sisäistä yhteistyötä. Mielestäni juuri tämän seutualueen yhteistyön kautta saadaan toimintakelpoinen yhteistyömalli, joka toteutuessaan muodostaa, uuden, kuntien välisen työvälineen - seutualueohjelman - Kuopion seudun kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittämiseksi. Seutualueohjelmassa toimivien kuntien yhteistyömalli ei tarkoita sitä, että kaikki seutualueen pienkunnat pitää mennä liittämään myös hallinnollisesti Kuopion kaupunkiin - josko tuo kaikkia huolisikaan?

Tietääkseni aikaisemmin seutualueen kunnat eivät ole tehneet yhtenäistä Kuopion seudun ohjelmaa. Ohjelmaa, jolla haetaan yhteistä näkemystä Kuopion seudun kehittämisestä - siis kyseessä on työväline - jolla pyritään luomaan tahtotila ja pelisäännöt yhteisten asioiden hoitamisesta, jonka tavoitteena on Kuopion seudun kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittyminen ja kehittäminen.

Me mukanaolijakunnat kehitymme - seutualueena - ja samanaikaisesti teemme elintärkeää kuntayhteistyötä olemassaolomme turvaamiseksi. Tämän yhteistyön itsetarkoituksena ei voi olla eikä saa olla kuntaliitokset, vaan seutualueyhteistyö kaikkien parhaaksi.Vaikka latva on globaalissa seutualueyhteistyössä, juuret pysyvät tiukasti omassa kunnassa. Emme pärjää - Vesannollakaan - kilpailussa yksinään, siksi seutualueemme voimavarat on yhdistettävä.

Meidän pienkuntien on tunnistettava ja tunnustettava kuntiemme toimintaympäristön oleminen voimakkaassa muutoksessa ja se, että myös suurkunnilla on suuria haasteita taloudessa, väestön ja henkilöstön ikääntymisessä ja tuottavuuden parantamisessa. Nämä samat ongelmat ne ovat meillä kaikilla - suurkunnissa mittakaavat ovat suurempia. Ei nämä ongelma kuntia yhdistämällä korjaannu, mittakaavat vain suurenevat. Näin näkisin?

Seutuistumiseen mukaan meneminen on myös vesantolaisille tärkeää. Kehitystekijöitä ja toimenpiteitä, joilla kehitykseen voidaan vaikuttaa, on pakko tarkastella laajempana kuin omaa kuntaa koskevina. Elinkeinoelämä sen enempää kuin asukkaatkaan eivät piittaa kuntarajoista, kun he tekevät omia päätöksiään. On hyvä selvittää työssäkäynti- tai yritysten toiminta- tai sijoittumisalueet, joissa kuntarajoilla ei juurikaan ole merkitystä. Elinkeinoelämän on vaikutettava niillä elementeillä seutuistumiseen, jotka yritykset kokevat tässä yhteydessä tärkeiksi.

Kunnallishallinto on oma-alueensa, joukossa on voimavaroiltaan ja asukasluvultaan erilaisia kuntia. Seutuyhteistyö vaatii hyvin toimiakseen pitemmän ajan, kun toimijoita on paljon. Kuntaliitokset eivät ratkaise näitä asioita, pikemminkin ... ??

Yhdessä kuntien infrastruktuurin ja hyvien olosuhteiden luominen, liikenteen ja tietoliikenteen toimivuus, tilat ja hintataso ovat seutuistumiselle tärkeitä ja yhteisiä asioita.

Osaamispääoman kasvattaminen omalla seutualueella on hyvin keskeinen tekijä kilpailukykyisyyden ylläpitämiselle, sillä yleensä suurin osa koulutetusta väestä sijoittuu koulutuspaikkakunnalle - seutualueelle - mikäli sieltä löytyy työtä ja mahdollisuuksia. Meillä on omalla seutualueella yliopisto, ammattikorkeakoulu ja ammatillinen toinen aste - kaikki oleellinen. Ne seudut, joilla näitä ei ole, ovat vaikeuksissa, koska koulutus- ja osaamispohja puuttuu.

Me kaikki seutualueen kunnat voimme ohjailla Kuopion seudun kasvua omalla toimnnallamme ja yhteistyöllämme. Tämän ei tarvitse tarkoittaa kuntaliitoksia, vaan aitoa ja vilpitöntä kuntayhteistyötä ristiin ja rastiin. Kyseessä on kuntaparityöskentelyyn verrattava toimintatapa yhteisesti sovitun Kuopion seutuohjelman mukaisesti, jossa kunnat säilyvät itsenäisinä ja kunnat keskittyvät edelleen kansalaiskunnille kuuluvien tehtävien hoitamiseen hyödyntäen mukanaolevien kuntien olemassaolevia vahvuuksia.Kun juuret ovat terveet ja ovat syvällä, latva voi tehdä laaja-alaisia liikkeitä sotkematta juuriaan.

"Mestarin työ ei haise hieltä, siinä ei näy rasitus ja se on alusta alkaen valmis."
- James McNeill Whistler, amerikkalais-englantilainen taiteilija, 1834-1903 -

"Joka pettää totuuden, pettää itsensä. Nyt ei ole kyse valehtelemisesta, vaan vakaumuksen vastaisesta toiminnasta."
- Novalis, saksalainen romantiikan ajan runoilija, 1772-1801 -

TAMMIKUU 2007 / 25.1.
Esimiehenä oleminen on haastavaa, mutta vielä haastavampaa on esimiehenä itsensä tarpeettomaksi tekeminen.

Mitä on työyhteisön operatiivisentoiminnan muutosvaiheessa esimiehenä -itsensä tarpeettomaksi tekemisen –rooli?

Esimiehen roolin tulee olla voimakas muun muassa alaisten motivoinnin, innostamisen, rohkaisun ja erilaisten teemojen käynnistämisen suhteen. Esimies voi pitää tietoiskuja eri teemoista, hän voi etsiä yhdessä alaisten kanssa ”kipupisteitä” ja muutosta tarvitsevia käytänteitä. Alussa esimies on paljon äänessä ja johtaa keskustelua. Keskustelukulttuurin yleistyessä työyhteisön sisällä esimiehen ääni siirtyy taka-alalle ja johdettavat siirtyvät keskiöön. Samalla vastuu yhteisestä keskustelusta ja keskustelun tuloksista siirtyy alaisille.

Näin esimiehen rooli, vaikka hänen läsnäolonsa operatiivisessa toiminnassa säilyy koko ajan, muuttaa muotoaan enemmän näkymättömämpään suuntaan muutosvaiheen loppua kohden. Tämä roolimuutos – itsensä tarpeettomaksi tekemisen –rooli onkin tässä yhteydessä yksi esimiehen tavoitteista. Esimiehen rooli työyhteisössä on aina erilainen kuin henkilökuntaan kuuluvien alaisten rooli, johtuen muun muassa siitä, että esimiehellä on tilivelvollisen rooli työnantajaorganisaatioon ja omiin esimiehiinsä päin.

Esimiehen rooliin liittyy tilivelvollisena myös se, että hänen on pystyttävä tekemään suuria, konkreettisia ja nopeita ratkaisuja ja päätöksiä operatiivisen toiminnan suhteen niistä asioista, jotka nähdään esimiestyön näkökulmasta huonosti toimivina. Alaisten itsenäistämisen (eli kasvattamisen) ja sitä kautta esimiehen - itsensä tarpeettomaksi tekemisen –roolin lisäksi esimiehen tehtäviin kuuluu - myös tässä yhteydessä - arvioida miten paljon, miltä osin ja millä tavoin operatiivisessa toiminnassa tuodaan esille toiminnan kulttuuris-yhteiskunnallista ulottuvuutta. Esimiehen on pystyttävä päättämään mm. mikä toimintakulttuurissa on arvokasta ja säilyttämisen arvoista ja mikä taas on huonoa ja poistettavaa.

Esimiehellä on pyrkimyksenä säilyttää operatiivisissa toimintatavoissa riittävästi niitä tapoja ja valmiuksia, joita alainen pystyy hyödyntämään työtehtäviensä muutosvaiheessa, riippumatta alaisen omista näkemyksistä ja maailmankuvasta. Lisäksi esimiehen tulee arvioida alaisensa valmiuksia ja taitoja osatakseen muotoilla alaisen työtehtävät oikeanlaiseksi. Tässä, alaisensa arvioinnissa, esimies joutuu luonnollisesti turvautumaan aikaisemmin saamaansa näkemykselliseen ja kokemukselliseen tietoon alaisestaan. Esimiehen arviointi ei voi ole täysin riippumaton ja vapaa koko organisaatioon liittyvistä ”kytköksistä”.

Edellä on meitsin ”omin sanoin” sanoiksi pukema kuvaus itsensä tarpeettomaksi tekemisen -roolista esimiestyössä.

Lähde:
1900-luvun alkupuolen Saksasta peräisin oleva hermeneuttis-henkitieteellinen pedagogiikan oppi, jonka edustajia ovat mm. Herman Nohl, Theodor Litt ja Wilhelm Flitner.

Pari ajatusta:
"Sen tuulen avulla, jonka ihminen saa itse aikaan, ei voi täyttää purjeita."
- Karl Heinrich Waggerl, itävaltalainen kirjailija, 1897-1973 -

"Hyvä maine muistuttaa tuulta; sitä ei tiedä, mistä se tulee ja mihin se menee."
- August von Kotzebue, saksalainen näytelmäkirjailija, 1761-1819 -


TAMMIKUU 2007 / 21.1.
Sisä-Savon kuntien yhdistämistä ja/tai yhdessä palvelujen tuottamista mietittäessä on myös huomioitava muutamia sisäsavolaisia tosiasioita.

Sisä-Savo tarvitsee uusia eväitä tulevaisuuden kasvuun ja ylipäätään olemassaolonsa turvaamiseen. Vain näiden uusien eväiden avulla Sisä-Savon kunnat, yhdessä tai erikseen, pysyvät SUOMIKARTALLA ja pystyvät vastaamaan paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun ja alueen houkuttavuuden parantamiseen.

Alueen kilpailukykyä ja houkuttavuutta tullaan mittamaan alueella asuvan ja mahdollisesti tänne muuttoaan suunnittelevan väestön tyytyväisyyden perusteella. mm. julkisten palvelujen saatavuuden ja laadun näkökulmasta. Fyysisenä asuinympäristönä alueemme on aivan vertaansa vailla olevaa aluetta.

Kun meitsi katselee vuoden 2006 Pohjois-Savon kuntien väestönmuutosarviotaulukkoa ja ottaa sieltä tarkempaan syyniin Tervon, Rautalammin, Vesannon ja Suonenjoen väkiluvut vuosilta 2005 ja arvion vuodelle 2006. Kaikkien näiden neljän kunnan yhteinen väliluku vuonna 2005 on 15 862 asukasta ja vuonna 2006 vastaava väkilukuarvio on 15 683 asukasta.
Vähennystä on siis 179 asukasta. Suonenjoki, joka kosiskelee näitä kolmea pienempää kuntaa kuntaliitokseen - itsensä kanssa - on askukasmäärältään pienempi (7 932 / 7 751) kuin nämä kolme naapurusta yhteensä.

Väestökato on kosketellut Suonenjokea kaikkein "lempeimmin" = -15 henkilöä -0,2%, kun taas Rautalampi on menettänyt 80 henkilöä, joka tekee prosentuaalisesti -2,2%. Tervon "kohtaloksi" on tullut menettää 47 ihmistä, joka on prosentuaalisesti -2,6% = Sisä-Savon suurin väestökato. Kotikuntani Vesanto on menettänyt vuonna 2006 37 immeeestä = -1,4%. Väestökehityksen kokonaisuus Sisä-Savossa näyttäisi menevän Suonenjoen eduksi, vaikka sekin on 15 ihmistä miinusmerkinen.

Kunnan tehokkuus ja tehottomuus tutkimuksessa tutkijat (Maria Solakivi ja Matti Vire´n) tulevat siihen tulokseen, että iso kunta ei ole automaattisesti tehokas. Tutkijoiden mukaan pelkkiin lukuihin ei voida tuijottaa, kun päätellään kunnan optimikokoa.

Esimerkiksi opetustoimessa isosta koosta on etua, kun sosiaalipuolella tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Isoista kunnista tulee byrokraattisempia ja meitsi näkee asian vielä KASVAVANA byrogratiana silloin, kun useampia kuntia yhdistetään yhdeksi. Tällöin lisääntyvät kuntien menot, jotka syövät tehokkuutta ja houkuttavuutta. Julkisten palvelujen tuotannossa kuntakoko ei välttämättä ole sama kuin tutotantoyksikön koko.

Kaksi samankokoista kuntaa (esim. Tervo ja Vesanto) pystyvät järjestämään palvelutuotannon monella eri tavalla ja monella eri kustannustasolla. Kustannusrakenteessa yhden kuntakeskuksen kunta selviää joka tapauksesa halvemmalla, kuin monen kuntakeskuksen kunta. Suonenjoen esittämässä kuntaliioksessa tulisi olemaan - ainakin lähtökohtaisesti - neljä kuntakeskusta, vaikka kyseessä olisi yksi hallinnollinen kunta, näin meitsi ajattellee juuri tässä ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessaan.

Edellä mainitut kuntatutkijat suosittelevat selvittämään, mitä palveluita kunnissa aivan välttämättä tarvitaan ja mitkä ovat niiden tuottamiseen tarvittavat minimiresurssit. Näin voidaan selvittää avainkysymyksiä. Kuntien ja valtion välinen tehtäväjako on myös tässä yhteydessä selvitettävä ja puntaroitava samalla ovatko vastuut ja tehtävät suhteessa resursseihin?

Niin, mistä niitä UUSIA EVÄITÄ Sisä-Savoon?
Meitsin mielestä aina pitää ihannoida jotakin/joitakin tai ainakin ihailla, niin silloin pääsee helpommin "huipulle"! Benchmarkkaamalla OMAA toimintaa pelkästään naapurikuntiin voi yltää VAIN naapurin tasolle. Sen ylittämiseksi on oltava ROHKEAMPI. Ihanteita tässä kuntauudistuksessa on haettava ROHKEASTI, kuntarajoja RIKKOEN perinteisen alueen ULKOPUOLELTA. Parhaiden käytänteiden jakaminen on tärkeää, sillä resurssit = verovarat, eivät tule EDELLEENKÄÄN kasvamaan puissa, myöskään TULEVAISUUDESSA, päädytäänpä sitten millaisiin palveluntuotanto tai suurkunta ratkaisuihin tahansa. Miksei julkinen sektori voisi BENCHMARKATA jotain yksityiseltä sektorilta?

Emmekö me sisäsavolaiset tai ainakin vesantolaiset voitaisi olla edelläkävijöitä kuntapalveluiden laadun ja kilpailukyvyn kehittämisessä? Tässä olisi missio, jossa oleellista on se, että hyödynnämme jossain muualla "maailmalla" JO olemassa olevaa osaamista ja järjestämme tilaisuuksia tai menemme mukaan tilaisuuksiin, joissa voimme oppia toinen toisiltamme - juuri näitä parhaita käytäntöjä - joista saadaan UUSIA EVÄITÄ tänne Sisä-Savoon. Mietitäänpä tätä aivan tosissaan!!!????"

Kun ihminen unelmoi yksin, se on vain unelma. Kun monta ihmistä unelmoi yhdessä, se on uuden todellisuuden alku."
- Friedensreich Hundertwasser, itävältalainen taiteilija, 1928-200 -

"Bisnes on loppujen lopuksi vain yksi inhimillisen kanssakäymisen muoto. Miksi meidän pitäisi siis ... asettaa sille pienempiä vaatimuksia kuin itselemme ja kanssaihmisillemme?"
- Anita Roddick, yrittäjä, The Body Shopin perustaja, synt. 1941 -


TAMMIKUU 2007 / 16.1.
Näyttäisi siltä, että Suonenjoen kaupunginhallitus on aivan tosissaaan haluamassa Sisä-Savon kuntien yhdistämistä, kun lukee maakunnallista aviisia ti 16.1.2007.

Suonenjoen kaupunginhallituksen mielestä näin Sisä-Savosta muodostuisi elinvoimaninen kunta, jossa on yhteinen työssäkäyntialue ja toiminnallinen kokonaisuus. Kaupunginhallituksen mielestä yhdistäminen merkitsisi myös terveydenhuollon kuntayhtymän sekä seutuyhtymän sulautumista uuteen perustettavaan kuntaan.Suonenjoki haluaa Vesannon, Tervon ja Rautalammin vastaukset kuntaliitosselvityksestä helmikuun loppuun mennessä. Jos halukkuutta yhdistymisen selvittelyyn löytyy, niin selvitystyöhön haettaisiin valtion avustusta ja eikun homma käyntiin!

Uskoakseni ainakin näissä kunnissa, joilta Suonenjoki haluaa vastauksia yhdistymishalukkuuden sevittelyyn, asiat otetaan tavanomaista enemmän omaksi asiaksi. Se mikä Suonenjoelta katsottuna näyttäisi jääräpäiseltä ja tyhmältä "paikallispatrioottisuudelta", on sisältäpäin tarkasteltuna ehdotonta sitoutumista oman kunnan ja sen asukkaiden asioiden hoitamiseen.

Todennäköisesti kaikki me olemme muutama vuosi sitten ihaillen katsoneet kuinka erään suurvallan syyttäjä rohkeni käydä yhden suuren ylikansallisen vakuutusyrityksen kimppuun epäkohtien selvittämiseksi. Kun taas suonenjokiset eivät saata välttämättä ihaillen katsoa sitä, kuinka pienen kunnan luottamushenkilöt käyvät omasta mielestään lähes samanlaista rohkeaa "taistelua", kuin edellä mainittu suurvallan syyttäjä kävi. Erona on se, että meidän on pystyttävä näkemään mahdolliset epäkohdat jo etukäteen, ettei tarvitsisi turvautua "syyttäjään" myöhemmin.

Suomalaisille ja ennen kaikkea meille vesantolaisille Paras -hanke tuo parhaimmillaan suuren yhteiskuntamuutoksen kaikkinen mahdollisuuksineen. Päättäjien tehtävänä on löytää ja puntaroida eri vaihtoehdot ja tuoda esiin niiden tuomat mahdollisuudet ja pystyä arvioimaan vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien mukanaan tuomat muutokset, mutta ennen kaikkea nämä surullisen kuuluisat epäkohdat. Eipä ole helppoa ei!!!

Meidän kaikkien on käytettävä ennen lopullista päätöksentekoa omassa pohdinnassamme ja päätösten vaikuttavuuden arvioinnissa hyväksemme kaikki se mahdollinen käytettävissämme oleva tieto ja jo aikaisemmin saamamme kokemus Sisä-Savon kuntien välisestä yhteistyöstä, sillä meille päättäjille oma pienkunta on muutakin kuin harmaa hallintoyksikkö tai rahanjakopaikka.

Esko Ahoa siteeraten. "On aivan selvää, että kilpaillussa toimintaympäristössä innovaatiot ovat mahdollisia." Näinhän se on! Sisä-Savon kuntien välinen toimintaympäristö ei meitsin mielestä - ainakaan vielä - ole ollut millään tavalla innovaatioita herättävää, toivottavasti meitsi on tässä(kin) asiassa väärässä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Sisä-Savon kuntien mahdollista yhteistä taivalta kannattaisi selvittää oikein ulkopuolisin voimin - ja valtion varoilla.

Muutama valmiiksi pohdittu pohdinta:

"Haluaisin elää ikuisesti. Vaikka vain nähdäkseni, että ihmiset tekevät sadan vuoden kuluttua samoja virheitä kuin minä".
- Winston Northcote Parkinson, englantilainen historoitsija ja lehtimies 1909-1993 -

"Niin kauan kuin pystyn muistamaan, kellot ovat aina käyneet liian nopeasti".
- Maire Luise Kaschnitz, saksalainen kirjailija 1912-1974 -

"Muista aina, että kaikki on katoavaista. Silloin et tule onnen hetkinä liian iloiseksi etkä kärsimyksen hetkinä liian surulliseksi".
- Sokrates, kreikkalainen filosofi n. 470-399 e.Kr -

TAMMIKUU 2007 / 6.1.
Niin siinä vaan kävi, että meitsi sai toimimaan uudet nettisivunsa ... tosin olisinkohan uusia blogisivujani saanut avautumaan ilman perheemme NETTI -nörtti Pyry-Joonan antamaa apua? Kiitos hänelle! Nämä uudet sivuni aukeavat suoraan osoitteesta raimo-kovanen.blogspot.com, toki myös vanha sivuosoite raimo-kovanen.tk aukaisee samat sivut - ainakin vielä - nähtäväksi jää mitä tapahtuu 10.1.2007 jälkeen?

Toinen vuosi kunnallispoliitikkona tuli täyteen. Kaikki valtuuston ja lautakunnan istunnot on istuttu. Ainoastaan yhteen kunnanhallituksen kokoukseen (ma 18.12.) jouduin pyytämään varamieheni Uolevin, koska kokousajankohta oli muuttunut alkuperäisestä kalenterimerkinnästäni.

Meitsin pohdiskellessa omaa rooliaan vesantolaisessa kunnallispolitiikassa tulee mieleeni muuan lehtijuttu. Suotakoon meitsille tämän pohdinnan yhteydessä lainaus tästä lehtijutusta, joka koskee pääministeriämme ja hänen ilmoitustaan hallitustyöskentelynsä alussa, "en ole mikään TAHTOPOLIITIKKO". Meitsi näkee itsensä roolin kunnallispoliitikassa - kuten lähes kaikki muutkin - pääsääntöisesti yhteisten asioiden hoitajana. Vakaa pyrkimykseni on toimia myös yhteistyöhakuisesti.

Palaverissä ollessani yleensä pyydän puheenvuoron, kun minulla on jotain sanottavaa - ja joskus sanon - vaikka en ole pyytänytkään puheenvuoroa, eikä ole ollut mitään sanottavaakaan!!??? Tietenkin kunnallispolitiikassa mukana olevat kanssaihmiset ovat oikeampia arvioimaan meitsin toimintaa ja poliittista otetta, joten jätän oman poliittisen arviointini tällä erää tähän.

Ainakin joskus voin aivan hyvällä omallatunnolla todeta tähän asti KOKEMANI kunnallispolitiikan olleen PÄÄSÄÄNTÖISESTI mielekästä, aina joskus on kumminkin ollut HIUKAN erilaisia tuntemuksia, mutta kelläpäs ei - aina joskus? Se, että aina joskus asiat eivät mene - niin kuin itse tahtoisi - kuuluu tietenkin poliittiseen elämään ja elämään yleensä - aina joskus. Yksi suuri ongelma meitsille on oman ajan käytön suunnittelu, sillä kalenterissani on - kuten muillakin - rajallinen määrä päiviä ... siis sitä käyttöaikaa mm. yhteisten asioiden hoitamiseen - ainakin joskus.

Muutamia uusia haasteellisia tehtäviä meitsille on uskottu vuoden 2007 alusta alkaen. Yksi niistä on päätös nimetä meitsi yhdeksi jäseneksi - ja vielä puheenjohtajaksi - seitsemän henkiseen työryhmään, jonka tehtävänä on selvittää päivähoidon ja esiopetuksen siirtämistä sivistystoimen hallinnon alaiseksi toiminnaksi. Ko. toiminta on tätä nykyään perusturvahallinnon alaisuudessa. Onneksi työryhmän jäsenistöön kuuluu myös alan ammattilaisia!!! Toinen uusi tehtäväni on kuulua Savon Energiaholding Oy:n hallintoneuvostoon, yhtään kokousta ei vielä ole ollut - saas nähdä kuinka meitsin siellä on oltava ...???

Tietenkin puolisona oleminen avioliitossa on aina yhtä IHANAA ja HAASTEELLISTA. Yhteiselo Soili -vaimon, sekä lastemme Pyry-Joonan ja Heta-Linnean kanssa menee mukavasti. Perheemme esikoinen astuu (ma 8.1.) suorittamaan asevelvollisuuttaan Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Tyttäremme jatkaa syksyllä aloittamaansa Vesannon lukion ensimmäistä vuosikurssia. Soili jatkaa kehitysvammaohjaajana. Ja tietenkin, vävykandidaattimme Janne, joka opiskelle yhteisöpedagogiikkaa - ollut yli vuoden kuvioissa - kuuluu perheeseemme täysivaltaisena jäsenenä ja on hyvin sopeutunut yhteiseloomme, vai meneekö se sopeutuminen päinvastoin.

Uusi vuosi on alkanut. Alku näyttää hyvätä ja lupaavalta. Haasteita meitsille näyttäisi riittävän myös alkaneena vuotena. Antaa UUDEN tulla, otetaan se vastaan sellaisena kuin se tulee!

Tässä muutamia ajatuksia:

Mikään ei ole vaarallisempaa kuin henkilökohtaisten intressien vaikutus julkisiin asioihin.
- Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778 -

Luonne ilman toimintaa on halvaantunut, toiminta ilman luonnetta on sokea.
- Hugo von Hofmannsthal, itävaltalainen runoilija, 1874-1929 -

Menestyminen on seuraamusilmiö, se ei saa koskaan tulla tavoitteeksi.
- Gustave Flaubert, ranskalainen runoilija, 1821-1880 -

Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2006

VKO52/2006

Hyvää vuotta 2007.

Olipa ihanaa lukea Savon Sanomista (ti 3.1.-07) kuinka suoenjokelaisten vai kuulostaisiko paremmalta suonenjokisten kunnallispoliittinen keulamies ehdotteli Sisä-Savon kunnan muodostamista ... aivan uusi asia, eipä ole moista aikaisemmin meitsin korviin kuulunutkaan ... IHANAA??



Lehden lukeminen muuttui vielä ihanammaksi, kun tervolaiset tai pikemminkin Tervon kunnanhallitus on päättänyt lähestyä Vesannon kuntaa aivan virallisesti "kumppanuustoiminta" mielessä. Saas nähdä mitä kaikkea ihanaa tämä alkanut vuosi tuo tullessaan, kun heti vuoden ensimmäiset lehdet toivat näin IHANIA uutisia "pureskeltavaksemme".



Vuoden 2006 joulukuun puolivälin tietämissä meitsin sähköpostiin tulla "paukahti" tieto, että MTV3 lopettaa kotisivutilan ylläpidon 10. tammikuuta 2007 alkaen ... siis tiistaina 10.1.2007. Tämä tarkoittaa meitsin kotisivujen ylläpidolle ongelmia, sillä kotisivut ovat juuri tuon MTV3:n ylläpitämän palvelun varassa.



Meitsille tuli kiire uuden palveluntuottajan etsimisessä - tämä uutinen - ei ollut meitsille yhtä ihanaa luettavaa, kuin nuo kaksi edellä mainitsemani lehtijuttua kuntakuvioihin liittyen olivat.



Että, jos ja kun tämä kotisivuni ei aukea 10.1.2007 jälkeen, niin SYYPÄÄ ja PÄÄSYY on kotisivupalvelutilan ylläpitäjässä eli MTV3:ssa tai ehkäpä viimelopuksi meitsissä, kun en ehtinyt reagoida asiaan riittävän nopeasti ... muutamassa päivässä. Onneksi sentään tieto tuli myös meitsille, vaikka olisin toki toivonut hiukan pidemmän "reakointirupeaman".



Yritän etsiä uuden palveluntuottajan ja palata asiaan uusin kuvioin ... että jo olikin aika meitsin uudistautua myös tällä BLOGI -saralla ... olisin kyllä tehnyt mielummin - sen uudistumisen - jo vakiintuneella palvelupohjalla, mutta kun ei niin ei. Tehdäänpä sitten uudella, jahka sellainen löytyy?



Tässä on käymässä myös niin, että NETTIOSOITTEENI MUUTTU. Yritän KYLLÄ saada vanhan OSOITTEENI säilymään, KOSKA OLEN MAKSANUT SIITÄ VUODEN 2008 ELOKUULLE SAAKKA, siis osoitteesta raimo-kovanen.tk. Saas nähdä kuinka "äijän" käy?



Palataan kuvioihin osoitteessa tai toisessa, vaikka kyllähän se meitsille olisi riittänyt - näin lyhyen aikavälin muutoksena - se, että kotiosoitteeni numero 22 muuttui numeroksi 24.



VKO 51/2006

Nykyisin meitä ihmisiä - vesantolaisiakin - yhdistävät monet globaliin talouteen ja valtataisteluun liittyvät asiat. Kuitenkin kaikissa näissä pyrkimyksissä meitsi toivoisi lähtökohtaisena tavoitteena olevan oikeudenmukaisuuden, yhteistyöhakuisuuden, yrittämisen, ahkeruuden ja vapaan keskustelun.


Tid att rensa? Jag skulle tro, att man idag förmår ser längre! Siinäpä se! On aika kitkeä ja nähdä kauemmas. Sitähän meiltä päättäjiltä odotetaan. Meidän on pystyttävä näkemään yli oman kunnan rajojen ja samalla ajattelemaan sitä, kuinka kuntalaiset voivat käyttää "kitkettyjä" palveluja luontevasti laajalla alueella.



Näitä päätöksiä tekemässä pitää olla "oikeita" ihmisiä ... siis heitä, jotka pystyvät ja haluavat rakentaa oikeudenmukaisuutta ja luoda yhteistyötä.



Kolmella sanalla sanoen pitää olla PÄTEVÄ JA SOPIVA. Kaikki me päätöksentekijät olemme päteviä ja sopivia, koska meidät on tehtäviimme valittu PÄTEVINÄ ja SOPIVINA. Mitä oikein tarkoittaa PÄTEVÄ ja SOPIVA?



Tässä kirjoitelmana meitsin näkemys PÄTEVYYS ja SOPIVUUS kriteereistä luottamusmiespäättäjälle. Nämä sopivuusvaatimukset Meitsi on soveltuvin osin "benchmarkannut" IHA ITE PKT-säätiön julkaisemasta liikkeenjohdon konsultin "kriteeristöstä".



Yleistä

Kuntapäättäjää valittaessa on pystyttävä vakuuttumaan hänen luotettavuudestaan, asiantuntemuksestaan ja kokemuksestaan. Kuntapäättäjän ominaisuuksien täytyy olla sopusoinnussa siihen tarpeeseen, mihin kuntapäättäjää ollaan valitsemassa.



Rehellisyys.

Kuntalaisen on voitava luottaa kuntapäättäjään joka tilanteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntapäättäjällä on selvät eettiset säännöt ja selkeät periaatteet, joita hän noudattaa.



Pätevyys.

Kuntapäättäjän pätevyyttä luottamustoimessa voi tarkastella esimerkiksi seuraavien tekijöiden avulla.

- peruskoulutus, tutkinnot, tietojen / asiantuntemuksen ylläpito

- alaan liittyvä koulutus ja jatkuva ajan tasalla pysyminen

- kuinka kauan on toiminut kuntapäättäjänä

- referenssit ja mahdolliset suositukset

- alan järjestöjen tai yhdistysten jäsenyys

- tutkimukset, kirjat tai artikkelit, joita kuntapäättäjä on julkaissut



Kuntapäättäjän pätevyyttä ei voida kuitenkaan arvioida pelkästään sen perusteella, mitä hän on opiskellut tai mitä hän osaa. Yhä tärkeämpänä pidetään viestintää, kykyä eläytyä kuntalaisen ongelmiin, taitoa tulla toimeen ihmisten kanssa ja saada muutkin yhteistyöhön keskenään. Kuntapäättäjällä tulee olla kyky siirtää tietojaan ja taitojaan kuntayhteisön hyväksi. Kuntapäättäjän pätevyydestä ei ole hyötyä, jos kuntalaiset eivät edes ymmärrä, mitä kuntapäättäjä tarkoittaa.



Toimintakyky.

Kuntapäättäjän täytyy osata arvioida oma-ajankäyttönsä siten, että aikaa riittää jokaisen kuntalaisen tarpeisiin. Toisaalta täytyy kuntapäättäjällä olla kykyä selvittää ne asiat, joita luottamusmiestehtävässä on määritelty hänen tehtävikseen.



Yhteistyöverkosto.

Päätöksenteko voi edetä siten, että joudutaan sellaisille alueille, mitkä jäävät valitun kuntapäättäjän kompetenssin ulkopuolelle tai hän ei itse pysty syystä tai toisesta hoitamaan jotain asiaa. Tarvitaankin jonkun tietyn osa-alueen asiantuntijaa, esim. sosiaalialaa tai vaikka juridiikkaa koskien.

On eduksi, mikäli kuntapäättäjällä on luotuna verkostoja tai vapaamuotoisia yhteistyökuvioita muiden kuntapäättäjien kanssa. Suurissa kunnissa omasta "päättäjäporukasta" löytyy monen alueen asiantuntijuutta. On ehdottomasti kohtuullista edellyttää kuntapäättäjältä kykyä myöntää oman osaamialueensa rajallisuus. Mikäli kuntapäättäjällä on hyvä yhteistyökumppani, joka voi tulla hoitamaan jonkin vaiheen päätöksenteosta, on tämä kuntalaiselle parempi vaihtoehto, kuin joko tyytyä epäpätevään tai aloittaa jälleen uusi päätöksentekoprosessi.



Referenssit.

Päätöksenteon onnistuminen on melko vaikeasti määriteltävä asia. Vaikka tavoitteet on asetettu tarkkaan, voi kuntalaisella olla päätöksentekoa kohtaan joitain ääneen lausumattomia odotuksia. Toisaalta kuntapäättäjä on ehkä muodollisesti pystynyt saavuttamaan asetetut tavoitteet, mutta lopputulos ei silti ole hyvä.



On varmasti hyvä tiedostaa, että jokaisella kokeneella kuntapäättäjällä on takanaan, sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Lopputulokseen ovat vaikuttamassa moni tekijä. Pelkästään hyvään ja luotettavaan nimeen ei kannata kuntapäättäjävalintaa perustaa.



Onnistuneella päätöksenteolla on selvä päättymispiste. Hyvä kuntapäättäjä voi kyllä myöhemmin saada uuden tehtävän samasta kunnasta - tulla uudelleen valituksi.



HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA 2007



"Jos menestyt kerran, se voi olla sattuma. Jos menestyt kahdesti, se voi olla onnea. Jos menestyt kolmesti, se johtuu ahkeruudesta ja taitavuudesta."

- ranskalainen sananlasku -



"Maailma on ihaillut monia miehiä, joissa oma vaimo ja palvelijat eivät nähneet mitään erityistä. Harvat ihmiset ovat herättäneet ihailua myös talonväessä."

- Michel de Montaigne, ranskalainen kirjailija ja humoristi 1533-1592 -



VKO 50/2006
Internetyhteydet pelaa ja asia tältä osin OK.

Vesannon luottamushenkilöhallinnossa on tapahtunut joulukuun alussa ISO muutos. Valtuuston puheejohtaja Vesa Närhi "karisteli" vesantolaiset hiekat kengistään - asia tuli ainakin meitsille melkoisena yllätyksenä - ja niin valtuustolle tuli eteen uuden "kärkihahmon" valinta. Onnea ja menestystä Vesalle uusissa kuvioissaan.

Valtuustomme uudeksi "kärkihahmoksi" valittiin valtuutettu Esko Huttunen. Esko on mies, jonka olen tuntenut jo kouluajoiltamme saakka ... siis 70 -luvulta alkaen. Meitsin ajatuksissa Esko on "jämäkkä tyyppi", jolle on kertynyt elämän ja johtamisen kokemusta mm. ollessaan opistoupseerina.

Jo Nummisuutareiden Esko oli vaikutusvalatainen tyyppi - joka tunnetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Esko on AINA puumerkkinsä ansainnut.

Aleksis Kiven Seura myöntää ESKON puumerkkejä hyvin vaikutusvaltaisille tyyppeille, jotka ovat tunnettuja joillain elämän alueilla. Jospa se meidän Eskokin? Kuinkas tuttu asia se ESKON PUUMERKKI onkaan ... täytyypä meitsin terästää tietojaan asian suhteen!!??

Valtuuston puheejohtajalta tullaan tietenkin vaatimaan monenlaisten asioiden näkemystä, kokemusta ja tuntemusta jo pelkästään Paras -hankkeen edellyttämien asioiden päätöstenteossa. Toki koko vesantolainen poliittinen "esikunta" on Eskolla käytettävissä ja tukenaan, näin ainakin uskon. ONNEA ESKOLLE!

Näinä päivinä on kuultu monenlaisia kannanottoja julkisuudessa liittyen valtakunnassa olevien itsenäisten kuntien talouteen ja tulevaisuuteen. Vesanto on ollut myös esillä. Savolainen maakunta-avviisi totesi to 14.12. Vesannon olevan Pohjois-Savon kalleimman verottajan. Näin varmasti on, kun laskelmissa käytetään "pelkkää" matematiikka ja huomioidaan vain viranpuolesta tehtävät vähennykset, mutta todellisuus "viimelopussa" on toisenlainen.

Ehkä joskus innostun laskeskelemaan tänne sivuilleni - oikein esimerkein - vertailutietoa, joka on laajapohjaiseen ja lopullisiin verotustietoihin perustuvaa.

Valtkunnantasoisesti katsoen Vesannon kunnalla ei ENÄÄ ole ollenkaan huonossa jamassa oleva kuntatalous, mutta reippaasti kuitenkin valtakunnallisen keskitason alapuolella. Kyllä meillä tekemistä riittää, vaikkakin vuoden 2007 talousarvio toteutuessaan helpottaa "talousahdinkoamme".

Saas nähdä kuinka tehokkaasti Esko pystyy "puumerkkiään" käyttämään? Meitsi haluaa kuulua Eskon tukijoukkoihin.

Yksi Blondi -vitsi:
Blondi ajoi vehnäpellon ohi, ja huomasi siellä toisen blondin. "EI IHME, ETTÄ MEITÄ PIDETÄÄN TYHMINÄ, KUN SINÄ SOUDAT VEHNÄPELLOLLA, JOS MINÄ OSAISIN UIDA TULISIN HAKEMAAN SINUT POIS!"



VKO 50/2006
Tässä mennä hurahti pari kirjoittelematonta viikkoa - noin vaan - ja "syyllinenkin" on tiedossa. Niinhän se yleensä menee, että jokaiselle "ongelma-asialle" etsitään syypäitä. Niinpä meitsikin joutuu etsiskelemään tälle kirjoittamattomuuden "aikakaudelleen" syypäitä tai ainakin pääsyitä.

Suurimmaksi syypääksi meitsi nimeää tietotekniikan tai pikemminkin sen toimimattomuuden, sillä kotikoneelleni tulevan Internetyhteyden muutostyöt on luvattu toimittaa aikataulussa, joka on enemmän kuin viikko ja enemmän kuin kaksi viikkoa. Yhteydet eivät toimi vieläkään ... saapa nähdä meneekö vielä viikkoja - luvatun ylitse??!!

Muutostyön hoidon pitkittymiselle lienee syypää ja pääsyy se (siis meitsin mielestä), että kotipaikkakunnallani "piuha", jota pitkin yhteys tulee (tulisi) kotiini on eri operaattorin hallinnassa kuin "piuhankäyttötilauksen" tehnyt Internetyhteyden tuottajaoperaattori on - ja kenties juuri siitä syystä - Internetyhteyden muutostyö annetun aikataulun puitteissa ... siis meitsin näkökulmasta katsoen ... ei näyttäisi oikein toimivan!!!???

Seuraavassa hiukan lehtiartikkelilainauksia, joissa kerrotaan bussikuskin työstä:
ennen kuski tuli töihin asenteella, että hänen työnsä on ajaa bussia. Rahastajat huolehtivat maksuista ja lipuista. Nyt ajaminen on vain yksi osa työtä, sanoo bussinkuljettaja XX. On tietenkin - edelleen - tärkeää, että kuljettaja ajaa hyvin, jotta matkustajat pääsee pisteestä A pisteeseen B ja silloin, kun heidän kuuluu päästä, mutta se ei enää yksistään NYKYÄÄN riitä. Asiakaspalvelun merkitys myös tällä osa-alueella korostuu entisestään ja jos on kritiikin aihetta, niin kuljettajat ovat SE ensimmäinen taho, keihin / mihin kritiikki kohdistuu ...

Tässä Internetyhteysasiassa en tietenkään halua antaa kritiikkiä teleasentajien toiminnasta, vaan haluan kritisoida tätä koko globaalia kilpailutilannetta eri operaattoreiden välillä sillä ajatuksella, että kiusa se on pienikin kiusa.

Tätä ko. "Internetkiusaa" ei ole tietenkään tarkoitettu meitsin kärsittäväksi, mutta viimelopussa kärsijänä on yleensä juuri loppukäyttäjä, vaikka syypäät ja pääsyyt ovat jossakin aivan toisaalla - kenties jopa Ruotsissa saakka.

Meitsi ajattelee tällä omalla puutarhajärjellään tätä olemassa olevaa tilannetta näin; piuhat ovat olleet paikallaan jo vuosikausi - niin uuteen osoitteeseeni kuin vanhaankin, mutta tällä hetkellä Internetyhteys menee (ainakin vielä tänään 11.12.) tuohon naapurikiinteistöön (entiseen kotikiinteistööni), vaikka sen pitäisi tulla kiinteistöön, jossa asustelen perheeni kanssa. Tämä muutostyö on kestänyt nyt yli kaksi viikkoa.

Kyseessä lienee hyvin teknisesti hoidettava muutos, joka ei tarvinne johtotöitä, vaan muutostyö tapahtuu jossakin "piuhajakamokopissa", niin että bitit kulkisivat pisteestä A pisteeseen B ja silloin, kun niiden kuuluu kulkea - näin yksinkertaista puutarhajärkiajattelua?

Katsotaan kuinka asia kehittyy? Kalenterista löytyy vielä viikkoja ja kohta otetaan uusi kalenteri käyttöön, josta löytyy 52 "nykäisemätöntä" viikkoa! Palaillaan. Kirjoitin tämän tekstin vieraalla koneella, jossa yhteydet ja yhteistyö pelaa. :)

"Minulla on hyvin yksinkertaiset tarpeet: olen aina tyytyväinen kaikkein parhaaseen."
- Oscar Flaubert, ranskalainen runoilija, 1821-1955 -

VKO 47/2006
Olipa tänään (la 18.11.), näin vesantolaisen näkökulmasta, HIENOA lukea Hesarin kotimaauutissivuja - ainakin kahdesta eri syystä - jotka toki korreloivat viimelopussa toisiaan.

Ensteks tämä: Vesanto EI OLE sisäasiainministeriön kriisikuntakriteereiden avulla vuoden 2004 kuntataloustiedoilla tehtyjen "haarukointien" perusteella kriisikunta. Valtakunnastamme kriisikuntia valitettavasti löytyy viisi: Leivonmäki, Kestilä, Keminmaa, Utajärvi ja Ylivieska. HIENOA VESANTO ja VESANTOLAISET.

Toiseks tämä: Karjaa ja Pelkosenniemi perivät ensi vuonna asukkailtaan 21 prosentin tuloveroa - veroa, joka MEILLÄ VESANNOLLA ON VAIN 20 prosenttia. HIENOA VESANTO ja VESANTOLAISET.

Toki kolmessa kunnassa on päätetty laskea veroprosenttia. Nämä ovat Juuka, Vöyri-Maksamaa ja Saltvik. Hyvä ne ja niiden kuntalaiset.

Edellä olevan tekstin SANOMA, jossa on lainauksia Hesarin toimittajan Riita Vainion tekemän Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja yhteiskuntatieteiden tohtori Heikki Niemeläisen haastattelusta, ei tietenkään anna meille vesantolaisille päättäjillä mitään "helpotuksia" PARAS -hankeen vaatimien toimenpiteiden ja päätöksenteon eteenpäinviemisessä, mutta on se toki INFORMAATIOTIETONA hyvin motivoiva lähtökohta.

Niemeläisen mukaan kuntien taloudessa on vuosittain vaihtelua, mutta todellisuudessa vain muutama kunta on ajautunut umpikujaan. Yhden varauksen Niemeläinen kuitenkin tekee: Terveydenhuollon on uudistuttava niin, että tuottavuus paranee. Nykyinen terveydenhuollon malli perustuu 1970-luvun valtionosuusjärjestelmään, eikä uusia toimintatapoja ole omaksuttu. 1970-luvulla muuttoliike yritettiin pysäyttää kallilla rahalla, NYT niin ei haluta tehdä, vaan yhteiskunta ottaa MUUTOKSEN VASTAAN.

Niemeläinen "aprikoi" myös, että kunnilla ei ole taloudellista kriisiä. Kuntien talouskriisillä ei voida myöskään perustella jatkuvasti kohoavaa kuntaverotusta. Kuntaverot kiristyvät siksi, että näin siirrytään yhä enemmän kohti TASAVEROA.

Meitsi kokee lukemansa artikkelin näin: On sitä valtakunnallisesti katsoen kuntataloudesta olemassa myös positiivista kirjoittamista, kun ja jos näin halutaan - ja halutaanhan sitä.

Olikohan tämä meitsin toteamus nyt vähän liian objektiivinen vesantolaisnäkemys - EI KAI??!!

"Aivan kuten teatteriesityksessä, elämässäkään ei ole tärkeintä, miten kauan se kestää, vaan miten hyvin se esitetään."
-Lucius Annaeus Seneca, room. poliitikko, filosofi ja runoilija, n. 4 e.Kr-65 j.Kr.-

"Maailmaa hallitsee valta, eikä ihmisten mielipide. Mutta mielipide on se, jota valta käyttää."
-Blaise Pascal, ransk. filosofi ja matemaatikko, 1623-1662-

VKO 46/2006
Viimeaikoina meitsi on osallistunut useampaan kunnan luottamushenkilöille suunnattuun tilaisuuteen, joissa on puhuttu nykyajan "muoti-ilmiöstä", tästä PARAS -hankkeesta (kunta- ja palvelurakenneuudistus). Näissä tilaisuuksissa saamani näkemyksen perusteella en voi olla yhdistämättä PARAS -hanketta sanaan SANEERAUS.

Parashanke = saneeraus. Saneeraus = pelastamista perikadolta.

Alijäämäinen ja kannattamaton kuntatalous on sairas, jolloin kunta ei pysty täyttämään perimmäisiä velvoitteitaan: palvelemaan asiakkaitaan, luomaan hyviä työpaikkoja, tuottamaan omistajilleen (kuntalaisille) heidän tarvitsemiaan julkisia palveluja, suoriutumaan valtion kunnille asettamista tehtävistä yms.

Saneerattavana olevan yrityksen - sairaan kuntatalouden - pelastaminen perikadolta on kuin haaksirikkoisen laivan estämistä uppoamiselta. Kaikkien yrityksessä olevien on silloin tajuttava: ilman SELVÄÄ SUUNNANMUUTOSTA ja paikaisia toimenpiteitä mennään pohjaan, että kolahtaa.

Saneerattavaa yhteisöä leimaa epävarmuuden tunne, huoli henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Usein mukaan tulee ongelmien kieltäminen. Kieltämisen takan on inhimillinen itsesuojeluvaisto. Houkutus siirtää ikäviä ratkaisuja on suuri, silloin ollaan pattitilanteessa, jolloin vain odotellaan ja hyssytellään, tilanne vain pahenee.

Yleisestiottaen meitsi voisi ajatella näin:
Päätöksentekokoneiston on oltava toimiva. Päätöksenteon on toimittava. Koneiston on oltava päätöksentekokykyinen heti "saneerauksen" käynnistymishetkellä. Päättäjien on tiedettävä, minkätyyppisiä päätöksiä tullaan tarvitsemaan, ketkä päätöksiä tekevät ja millä valtuuksilla kukin toimii. Joissakin tilanteissa tarvitaan todella nopeaa päätöksentekoa, silloin johtamistyylii (=kriisitilanteessa) on pakostakin autoritaarisempaa kuin normaaliolosuhteissa olisi suotavaa. Tällöin näkyvä johtohenkilö, elävä ihminen, on tärkeä. "Hän on meidän johtajamme, hän ajattelee NÄIN ja näillä perusteilla. Ja tiedämme, että voimme - tietenkin - vaikuttaa hänen ajatteluunsa, mutta päätökset - juuri siinä tilanteessa - tekee hän meiltä saamiensa valtuuksiensa puitteissa. Kun tieto kulkee, päätöksenteko kulkee!"

Yhteistyö on elinehtomme, vastuunkanto alkaa hyvästä yhteistyöstä. Pyrkikäämme elämään itsemme kokoista elämää ja "kesyttämään" kiireemme.


PARAS -hankkeen onnistunut läpivienti tulee vaatimaan JOHTAJILTA ja PÄÄTTÄJILTÄ täydellistä sitoutumista.

Meille valtuutetuille annettiin torstaina, mm. Vesannon kuntaa koskeva, SM:n laatima raportointiaikataulu selvitysten ja toimeenpanosuunnitelmien osalta, ja se on seuraavanlainen:
- Mitkä tehtävät ja mitkä tavoitteet? Valmis marraskuu 2006.
- Mitkä kunnat kumppaneiksi? Valmis joulukuu 2006.
- Miten valmistelu organisoidaan? Valmis tammikuu 2007.
- Mitkä ovat yhteiset tavoitteet? Valmis hemmikuu 2007.
- Mitä keinoja käytetään? Valmis huhtikuu 2007.
- Missä aikataulussa edetään? Valmis toukukuu 2007.
- Suunnitelma hyväksyttävänä kunnanvaltuustossa kesäkuussa 2007.

Aika on vallan väline. Valtaa käyttävät he joille annat aikasi!

Revitäänpä siitä ja ollaan äänestäjille uskollisia!!!!

On hyvä tietää:
"Ihminen, joka astuu julkisuuteen, ei voi odottaa eikä vaatia lempeyttä."
- Marie von Ebner-Eschenbach, itävaltalainen kertoja, 1830-1916 -

"Ero poliitikon ja valtiomiehen välillä on se, että poliitikko ajattelee seuraavia vaaleja, kun taas valtiomies ajattelee seuraavaa sukupolvea."
- David Ben Gurion, israelilainen poliitikko, 1886-1973 -




VKO 45/2006
This message will follow in English.

Theory and research in strategic management: Swimgs of a pendulum.

The development of the field of strategic management within the last two decades has been dramatic. While its roots have been in a more applied area, often referred to as business policy, the current field of strategi management is strongly theory based, with substantial empirical research, and is eclectic in nature.

This review of the development of the field and its current position examines the field´s early development and the primary theoretical and methodological bases through its history.

How to survive the first few minutes?

Many business people are not aware that this a golden opportunity to show their professionalism , self-confidence and ability to care. This is their chance to make a positive, competent and credible first impression. This is, in fact, their only chance to make a good first impression!


VKO 44/2006
Tänään ti 24. lokakuuta on meitsin viimeinen lomapäivä - tällä erää. Eivätpäs päässeet meitsiä lomalla "yllättämään" Voltairen "ennustamat" epävarmuustekijät; PITKÄSTYMINEN, PAHE JA HÄTÄ - muilta osin kuin sen "PAHEEN" osalta, joka liittyi maanantaina (23.10) olleeseen valtuuston kokoukseen ja siellä päätettävänä olevan KOIRAVERON aiheuttamaan "HÄTÄÄN".

Kun tänään tiistaiaamuna, maanantaisen valtuuston kokouksen jälkeisen elämän alettua, ulos mentyäni, huomasin lippujen olevan tangossa. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että Vesannolla liputetaan maanantaisen valtuustopäätöksen kunniaksi - EI KOIRAVEROA VESANNOLLE!! Takaisin sisälle päästyäni otin kalenterini KIIREESTI esille ja totesin tänään olevan YK:n päivän - ja eikun lippu tankoon.

Voisinkin tässä yhteydessä ajatella, koiraveroonkin liittyen, että vesantolaiset ansaitsevat enemmän kuin tienaavat; verotulomme eivät riitä edes sosiaali- ja terveysmenojen kattamiseen.

On "vähintään ihmeellistä", että päätöksentekijät jättävät perimättä tällaisen verotulon kuntalaistemme hyväksi, raha joka olisi ollut hallituksen päätösesityksen mukaisesti korvamerkittyä rahaa vanhuspalvelujen kehittämiseen. Kysessä on sentään 10 000 - 15 000 euroa, ja erittäin alijäämäinen kuntatalous - kuntamme on suorastaan" PITKÄSTYMISEEN" asti kriisikunnaksi luokiteltu. Että se siitä koiraverotuotosta ja Vesannon kunnan talousahdingosta - tällä erää.

Varmaankin kuntalaiset ajatuisivat täyteen kaaokseen, jos päättäjinä toimisivat vain itsekkäät ekonomistit, ne rahanahneet sosiopaatit? Edellä mainitun käsityksen meitsi on saanut KOIRAVEROSTA käydyn keskustelun perusteella, ja koiraverosta tehty päätös on SEN jälleen kerran TODISTANUT.

MIETIPÄ VAIKKA TÄTÄ:
Tiedän, että syntymäni oli sattuma, naurettava satunnaistapahtuma, mutta kuitenkin: heti kun todellisuudentajuni herpaantuu, alan käyttäytyä, kuin syntymäni olisi ykkösluokan tapahtuma, välttämätön maailman edistyksen ja tasapainon kannalta.
- E.M. Cioran, ransk.roman. esseisti ja filosofi, 1911-1995 -

VKO 43/2006
Meitsillä on lomaviikko myös nettikirjoittamisen osalta. Saas nähdä mitä (mukavaa??) meitsillä on edessä tulevan lomaviikon aikana?

Voltaire on ilmaissut tiiviisti sen millaisia epävarmuustekijöitä työelämästä poistumiseen voi liittyä ... siis sen mitä meitsillä saattaa olla lomaviikolla edessä:

"Työ pitää loitolla kolme suurta pahaa: PITKÄSTYMISEN, PAHEEN ja HÄDÄN."

- Voltaire, ransk. kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

VKO 41/2006
Kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS -hanke) tulee asettamaan kunnalliset päätöksentekijät hyvin alttiiksi luottamuksen ja riskinoton "puntaroinnille". Mikään ei tule olemaan itsestään selvää. Päätösten tekeminen ja niiden hyväksytyksi tulemisen "tuska" tulee vaatimaan jokaiselta päättäjältä itsenä ylittämistä. Meitsi voi arvailla, että kaikki tulevien lähivuosien "elämä" KUNTAKEHITYKSESSÄ ja KUNTAYHTEISTYÖN PÄÄTÖKSENTEOSSA tulee pyörimään PARAS -hankkeen ympärillä samalla tavalla kuin planeetat kiertävät aurinkoa.

Meitsin kunnallispoliittisena pääajatuksena tuleekin olemaan: "Rutiinit kuriin. Luottamusta ja riskinottoa päätöksentekoon."

Luottamus on välttämätön onnistumisen edelltys. Luottamus on kuitenkin AINA ansaittava. On uskottava siihen, että asioita kyetään viemään eteenpäin ja se vaatii palavaa intoa ja uskoa asiaan, kuten myös riskinottoa. Myös itseluottamusta pitää olla, jotta uskaltaa sanoa; "nyt en ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan".

Vaikka moni laskee luottamuksen pehmeisiin arvoihin, talouselämässä - kuten koiraveron perinnässä - sitä voidaan mitata selvällä rahalla. Luottamus on erittäin tärkeä asia, varsinkin silloin kun aloitetaan jotain uutta tai rakennetaan yhteistyötä - johon liittyy riski.

Päätöksenteko on riskinottoa. On ihmisiä, jotka kykenevät ikään kuin lukemaan toisia ihmisiä. He pystyvät arvioimaan nopeasti, ovatko he valmiita luottamaan toiseen. Tällaiseen kykyyn liittyy usein kokemusta ja sosiaalista lahjakkuutta. Joka tapauksessa nämäkin ihmiset tekevät päätöksensä epätäydellisen tiedon perusteella - he ottavat riskin - vaikka heillä on kyky arvioida, kuunnella ja vertailla millainen ihminen tämä toinen on.

Yhteistyössä on aina ristiriitaisia tavoitteita, kilpailua ja epäilyksiä. Tarvitaan yhteisiä rajapintoja, jotta voidaan rakentaa verkottunutta yhteiskuntaa. Meitsin mielestä nykymaailmassa luottamus on tehokkaampi johtamiskeino kuin raha, kontrolli tai auktoriteetti. Taloustieteen näkökulmasta luottamus pienentää vaihdantakustannuksia; valvonnan tarve vähenee, ennustettavuus paranee, neuvottelukustannukset pienenevät ja riskinotto mahdollistuu.

Niin, siirrytäänkö tämän PARAS -hankkeen myötä Aurinkokuninkaan aikaan? Historiasta tunnetaan, että Ludving XIV itsevaltius osui aikaan, jolloin Ranska oli juuri siirtynyt feodaalijärjestelmästä kansallisvaltioon. Kansallisvaltiolle syntyi uusi talouspolitiikka, merkantilismi, ja valtio otti elinkeinoelämän valvontaansa. Kansalaisten tehtävänä oli vain maksaa veroja, mikä takasi julkiselle vallalle tarvitsemansa varat. Ludvig siirsi vallankäytön keskipisteen pois Pariisin keskustasta Versailles´n vanhaan metsästyslinnaan. Hän rakennutti sinne suuren palatsin. Kaikki Ranskan valtakunnan aatelissukujen päämiehet perheineen määrättiin asumaan Versailles´een. Mitään ei saanut tapahtua Ludvigin tietämättä. Kaikki elämä Ranskassa pyöri kuninkaan ympärillä niin kuin planeetat kiertävät aurinkoa. Hänen jälkeensä on jäänyt lentävä lause "Valtio olen minä", jonka hänen väitetään lausuneen Pariisin parlamentissa 1655.

PARI AJATUKSEN EVÄSTÄ:

Aivan kuten teatteriesityksessä, elämässäkään ei ole tärkeintä, miten kauan se kestää, vaan miten hyvin se esitetään.
-Lucius Annaeus Seneca, room. poliitikko, filosofi ja runoilija n. 4 e.Kr-65j.Kr.-

Kun Eisenhowerilta kysyttiin, mitä hän aikoo tehdä eläkkeellä ollessaan, hän anekdootin mukaan vastasi: Istuudun keinutuoliin verannalle. Kuukauden kuluttua alan ehkä hyvin hitaasti keinua.
-Dwigth D. Eisenhower, Yhdysvaltojen 34. presidentti, 1890-1969-


VKO 40/2006
Menestyksestä tiedetään, että samat syyt, jotka luovat menestystä, voivat pitkään käytettyinä johtaa myös epäonnistumisiin - menestyksessä kasvaa tuhon siemen. Yhteiskunnassamme on havaittavissa, että talouden "koville" arvoille on noussut vastapainoksi empaattisuus. Kannetaan enemmän huolta ihmisen hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta, ollaan siis siirtymässä shareholder -ajattelusta stakeholder -ajatteluun. Vastuullisuus ja eettisyys halutaan nostaa juhlapuheista operatiivisen toiminnan työkaluksi.

Entäs sitten todellisuus? Hesarista meitsi lueskellee lähes joka sununtaiaamu työpaikkailmoituksia, kuten tänäänkin su 1.10.

Meitsin tutustuessa työpaikkailmoituksiin en ole kovinkaan useasti törmännyt tekstiin, jossa työnantaja lupaa "yhtenä hyvänä" YLLÄPITÄÄ, HUOLTAA ja TUKEA henkilöstöään; varsinkaan ammattitaitoisen asiantuntijan avulla.

Yleensä työkoneista ja erilaisista laitteista kyllä luvataan pitää huolta ja niistä ilmoitetaan jo myynti ja markkinointi ilmoituksissa ... huolto pelaa ja merkinnät näkyvät huoltokirjassa. Ihmisen sanotaan olevan yrityksen TÄRKEIN voimavara. Ajatellaanko tämän voimavaran pärjäävän omillaan sen jälkeen kun toimintamallit on rakennettu ja laadukas ja tuloksellinen toiminta on aloitettu? Tämä on se käsitys, joka tulee ensimmäisenä meitsin mieleen, sillä työkyvyn ylläpitämisestä ei ole julkisesti kovinkaan paljon ilmoiteltu yritysten henkilöstömainosilmoituksissa - joiksi tämän päivän avoinna olevia työpaikkailmoituksia voidaan kutsua. Suunta näyttäisi olevan parempaan, ainakin isompien työnantajien kohdalla.

Tämä, yrityksen tärkein voimavara - IHMINEN - näyttää jääneen useasti ennakoivien huoltomerkintöjen suhteen huonommalle kuin työkoneet ja erilaiset laitteet, joiden huoltoa ja ylläpitoa pidetään niin tärkeänä, että siitä on erikseen mainittava mainosilmoituksissa ja niistä pidetään oikein erillistä huoltokirjaa.

Sen toki meitsikin tietää, että lähes jokaisen yrityksen tavoitteena on kehittää henkilöstönsä työhön kuten myös vapaa-aikaan liittyvää elämisen laatua. Jos tämä voitaisi vielä todeta "certificaatista" - jolla meitsi ei tarkoita mitään viranomaisten antamaa terveyskertomusta - vaan tarkoitan sillä todistusta, johon on merkitty alan asiantuntijoiden antama koulutus työssäjaksamisesta. Todistusta voidaan päivittää tarvittaessa ja todistuksesta olisi haltijalleen hyötyä esimerkiksi vaihtaessaan työpaikkaa.

Työkoneilla ja erilaisilla laitteilla olemassa oleva huoltokirjakäytäntö on ollut tosiasiaa jo vuosikymmeniä ja sen käyttökelpoisuus on todettu erinomaiseksi, kun kone vaihtaa työpaikkaa - siis kun tehdään konekauppoja.

Yrityksen tärkeimmän voimavaran "huoltoennakointi" ja varsinkin siitä tehdyt merkinnät "certificaattiin" edesauttavat ja antavat varmuutta työntekijöille, kuten myös työnantajille, silloin kun he teettävät työpaikoille työssäjaksamissuunnitelmia alan asiantuntijoilla. Kyseessä tuolloin on meitsin mielestä työnantaja "takuuhuolto" merkintöineen työntekijälle .... sille yrityksen tärkeimmälle voimavaralle.

Kaikesta huolimatta innovatiivisuus on meidän arkipäiväämme. Joka päivä haastamme itsemme. Joka päivä mietimme uudelleen kuinka voisimme juosta lujempaa, toimia paremmin ja nimenomaan eri tavoilla. Terve nöyryys pitää olla joka aamu. Pitää olla huippu siinä jutussa jonka tekee. Jos teet vaikka kunnallispolitiikkaa, niin tee se siten, että tunnet: "Tää on huippujuttu"!" Että se on aivan extraordinary!



VKO 39/2006
Täytyykö päättäjien ja päätösten olla yksimielisiä? Erimielisyys on voimavara, välillä on hyvä heittää "kissa" pöydälle, ja niin kauan kuin asiat pysyvät asioina, se on ihan OK. Asioiden pysyminen asioina onnistuu sillä, kun ja jos päätöksentekijät valmistautuvat päätöksentekotilanteeseen hyvin ja saavat kyseiseen asiaan liittyvät materiaalit ajoissa. Kokouksissa tehdään päätökset.

Meitsi kovan luterilaisen kasvatuksen saaneena on tottunut aina työskentelemään täysillä - oli pelissä omia rahoja tai ei. Aina löytyy ydinhaasteita (=parempi sana muutosvastarinnalle) ja - tietenkin - on luonnollista, että kyseenalaistetaan tilanteita.

Nyt 2000 -luvun alkupuolella alamme tajuta yhä selvemmin, että muutoksista puhuminen ja niistä sopiminen ei ole sama asia kuin toteutunut muutos. Tällä hetkellä keskeinen muutosvoima on kaikkialle tunkeva markkinatalous eli varaukseton usko siihen, että jokiasen työyhteisön työntekijän tulee toimia kuin yrittäjän. Onko tämä näkemys ainoa mahdollinen? Voiko meistä jokaiseta tulla "yrittäjiä" ja haluammeko me kaikki sitä? Olisiko samaan aikaan pohdittava elämän peruskysymyksiä, miksi ja ketä varten olemme olemassa?

Aito toiminnan muuttuminen/kehittäminen meitsin mielestä edellyttää meitsin edellämainitsemien peruskysymysten pohdintaa saman aikaisesti - siis miksi ja ketä varten olemme olemassa? Vain kriittisen ja tavoitteellisen - mutta myös inhimillisenä olemisen arvot huomioon ottavan - yhteistyön kautta voimme yrittää vastata näihin kysymyksiin.

Suomessa yleisesti vallinnut eriytymisen pitkä kausi, sekä työyhteisöjen toiminnassa, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on muutettava keskustelun, vuorovaikutuksen ja yhteistyön ajaksi.

Tässä vaiheessa meitsin ajatukset menevät ihmiskunnan menneisyyden ja nykyisyyden pohdintaan. Ihmiskunnan kehityshistorian tunteminen on tarpeen jokaiselle ihmiselle. Sen avulla voidaan konkreettisesti ymmärtää, että ihmiskunnan kehittyminen ja muutokset ovat olleet ennen ja ovat myös nyt pyrkimys vastata muuttuviin elämän haasteisiin. Haasteiden muuttuessa on sekä pakko, että luontevaa muuttaa toimintatapaa.

Tänä päivänä monet itsestään selvyyksinä pidetyt toimintatavat saavat ajallisen perspektiivin. Aikaperpektiivin avulla voidaan paremmin ymmärtää muutoksia, jotka ovat aikanaan olleet - kenties - radikaalejakin muutoksia suhteessa vallitsevaan toimintakäytäntöön. Niiden syntyä voidaan paremmin tarkastella aikaperspektiivin avulla. Samoin voidaan järkiperäisesti ajatellen ymmärtää, miksi ne eivät enää ole riittäviä toimintatapoja.

Yksi itsestään selvyytenä ja ehkä myös siihen liittyvänä toimintatapana on pidetty Vesannon lukion olemassaoloa. Siis Vesannolla on ja tulee olemaan oma lukio - sitä on pidetty itsestään selvyytenä, mutta onko se enää itsestään selvyys ja jos on niin kuinka kauan??!!! Jotain tarttee tehdä??!!!

Vaihtoehtoja selvitellään, mihinkää vaihtoehtoon ei ole sitouduttu, mutta useampia vaihtoehtoja tullaan selvittelemään. Yksi selvittelyjen alla olevista vaihtoehdoista on MAAKUNTALUKIO. Maakuntalukiot - Kuopion malli. = Maakuntalukiot ovat suuria kaupunkilukioita, jotka tuottavat palveluita maakunnan pienille lukioille. Palvelupaketti räätälöidään lukiokohtaisesti ... siis lukiokohtaisesti.
Huoltopalvelut voivat olla.
Lukiotoimen hallinto:
-toiminnasta vastaava rehtori
-hallinnon atk-järjestelmät, oppimisalustat
-yhteinen opiskelijaksiottoalue
-virkajärjestelyt
-Veso-päivät, opettajien täydennyskoulutus
-markkinointi

Opetuspalvelut:
-jakosvaihdot, 2-4 jaksoa lukioaikana maakuntalukiossa (ei 1. vuosikurssilla)
-verkko-opetus: osittain tai kokonaan ohjattu, itsenäiset suoritukset
-monimuoto-opetus
-opetus mediapalvelimen avulla
-opettajavaihdot, yhteisiä opettajia

ISOverkosto
Pohjois-Savon urheiluakatemia

Lukiokysymyksessä tarvitaan muutoksista puhumista ja niistä sopimista, mutta samalla on muistettava, että muutoksista puhuminen ja sopiminen ei ole = toteutunut muutos. Tässäkin asiassa on hyvä pysähtyä kysymään: Täytyykö päättäjien ja päätösten olla yksimielisiä? Erimielisyys on voimavara. Kissa on hyvä heittää pöydälle!

Samoin on hyvä kysyä: Ovatko organisaatiot toimintaa varten vai toiminta organisaatioita varten? Joka tapauksessa organisaatiot muodostuvat ihmisistä - miksi ja ketä varten - sitä onkin syytä pohtia?

POHDINTOJA:
"Se, mikä on aamupäivällä utopiaa, on nykyään iltapäivällä todellisuutta."
-Turman Capote-

"Mikään maailmassa ei ole niin valtava kuin idea, jonka aika on koittanut."
-Victor Hugo-

"Keksinnölle on myrkkyä, jos se ajetaan avoimille markkinoille liian aikaisin ja liian nopeasti! Takaisku tulee ennemmin tai myöhemmin ja tuhoaa myös terveen ytimen, joka tarvitsisi kasvaakseen aikaa ja rauhaa."
-Werner von Siemens-




VKO 38/2006
Meitsin istuessa la 16.9. Levi Centerissä Hullu Poro Areena -ravintolassa, kello jotakin - noin aamupuolen pikkutunteja - meitsin keskustelukumppaneina olivat tuolloin kaksi nokkelaälyistä nuorehkoa pääkaupunkiseudulta kotoisin olevaa henkilöä; kauppatieteilijä ja kansantaloustieteilijä.

Keskusteluaiheenamme oli - monien muiden aiheiden lisäksi - kansantalouden tilinpito ... melko kiinnostava aihe keskustelulle huomioiden paikkkkka ja ajannnnnkohta, - eikös vaan???!!!

Tässä muutama "jutska" kansantalouden tilinpidosta, jotka lupasin kirjoittaa tähän blogiini:

Kansantalouden tilinpito on tilijärjestelmä, jonka avulla kuvataan koko kansakunnan taloudellista toimintaa eli kuinka nopeasti kansantalous kasvaa ja miten vakaata kehitys on ollut.

Bruttokansantuote, BKT (GDP=Gross Domestic Product) on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden (loputuotteiden) määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen tuotannollisen toiminnan mitta. Aineelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus, ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Ns. välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten (raaka-aineet ja puolivalmisteet) arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat palvelukset ja ns. pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella:

BKT = Y = C + I + G + (X-M)
jossa
Y=bruttokansantuote (kansantulo)
C=kotitalouksien kulutus
I=yritysten investoinnit
G=julkiset menot
(X-M)=nettovienti (vienti-tuonti)

Siinä se oli - kansantalouden tilinpito - referaatti, kuten lupasin. Hyviä tulevia sauvavaelluspäiviä Kirsille ja Kristiinalle. Muistakaapa ottaa "kumitassut" pois sauvoistanne kun menette niille kivisimmille kairoille.

TÄSSÄ AJATUKSEN EVÄITÄ:
"Tiedemiehet ponnistelevat tehdäkseen mahdottomasta mahdollisen. Poliitikot ponnistelevat usein tehdäkseen mahdollisen mahdottomaksi."

"Poliitikon erityinen valmius on se, että hän tietää, millaisia intohimooja voidaan herättää helpommin ja miten voidaan estää se, että herätetyt intohimot vahingittavat häntä itseään ja hänen kannattajiaan."

-Bertrand Russell-





VKO 37/2006
Elämässä on oltava haasteita. Tosin kuluva viikko on ollut kunnallispoliittisesti "hiljaisen haasteellista aikaa" - meitsin osalta. Eipä ole kuulunut kunnallispoliittista "kurahdustakaan" ei sitten mistään päin, kunnes perjantai-iltapäivällä "paukahti" sähköpostiini MF:n lähettämä sähköposti liittyen Rautalammin ja Vesannon kuntien yhteiseen avoinna olevaan perusturvajohtajan virkaan. Meitsin on ilo todeta, että hakijoita on niinkin monta - toivottavasti myös päteviä sellaisia??? Kunhan heistä vaan saataisiin valittua JUURI "SE" OIKEA, joka ottaa vielä viran vastaan. Ei muuta kuin LYCKA TILL valinnalle.

Meillä täällä Vesannolla on haastavanoloinen tilanne kunnan sivistyspuolen hallintokuntaa ajatellen, myös näin lautakunnanpuheenjohtajan näkökulmasta katsoen. Tässä muutamia pelkästään kunnan koululaitokseen liittyviä haasteita:

- sivistystoimenjohtaja-rehtori opintovapaalla

- lautakunnan uuden jäsenen valinta

- yhtenäiskoulutyöryhmän uuden jäsenen valinta

- meneillään oleva hallintokokeilu ja siihen liittyvät "kiemurat", hallintokokeilu koskee
sivistysjohtajuutta ja rehtoriutta Vesannon koulussa, sekä Vesannon lukiossa (hallintokokeilupäätös voimassa heinäkuulle 2007)

- yhtenäiskoulun suunnitteluun liittyvät asiat

- Maakuntalukiokysymys Vesannon lukion osalta, sekä moottoriurheilupainotteisuuden sisällyttämiseen littyvät asiat lukio-opetuksessa ... siis ylipäätään koko lukion olemassaolon turvaaminen Vesannolla

- mahdollinen peruskouluyhteistyö Tervon suuntaan!!!???

- koulutoimen operatiiviseen toimintaan ja hallinnolliseen päätöksentekoon liittyvät asiat/kantelut

- kirkonkylän koulukiinteistöön suunnitellut investointitarpeet

- vuosibudjetin laatiminen vuodelle 2007, jossa olisi pystyttävä huomioimaan vähintään edellä mainittujen asioiden vaikutukset muun tavanomaisen koulutoiminnan lisäksi.

Kun meitsi miettii näiden edellä mainitsemiensa haasteiden lisäksi - olemistaan - aviomiehenä, perheen isänä, johtavana virkamiehenä (työ), jatko-opiskelijana yms., niin suorastaan välillä "hirvittää" tämä meitsin vapaaehtoinen hakeutuminen näihin luottamushenkilö/poliittisiin tehtäviin.

Näistä kaikista asioista ja niihin liittyvistä päätöksistä on kannettava vastuunsa samalla tavalla olivatpa ne yksityisiä tai yhteiskunnallisia - siis näitä haasteita.

Eikös sitä aika useasti sanota, että ELÄMÄSSÄ PITÄÄ OLLA HAASTEITA? Voin rehellisesti sanoa, että meitsin elämässä niitä on riittänyt ja toivottavasti riittää myös jatkossa - niitä haasteita!!!????

"Lopeta jokainen päiväsi tyytyväisenä päivääsi.
Olet tehnyt voitavasi. Epäilemättä päivääsi pujahti
joitakin kömmähdyksiä, jotka voit
unohtaa niin pian kuin suinkin.
Huomenna on uusi päivä, ja Sinun
on aloitettava sen kunnolla ja kaikessa rauhassa ..."

-Ralph Waldo Emerson-


VKO 36/2006
Asiakaspalvelua "kaikilla mausteilla". Asiakaslähtöinen palvelu, jonka voisi ehkä kuntalaisten näkökulmasta ilmaista myös kuntapalveluihin liittyvänä kuntalapalvelujen tuottajalähtöisenä asiakastoimintana, joka ei nykyään ole mikään vapaahetoinen valinta, vaan kyseessä on ennen kaikkea asiakaspalvelutoiminnan yksi tärkeimmistä edellytyksistä.

Yleisesti ottaen asiakaspalvelusta meitsi ajatelee näin: Asiakas on - aina vaan - entistä vaativampi, kriittisempi ja uskottomampi kuin aiemmin. Hän ei ole valmis maksamaan asiakaspalvelusta, ellei sitä ole selkeästi määritelty - lupausten pitää olla asiakkaan kannalta konkreettisia. Palveluntuottajat, jotka onnistuvat yhdistämään halvan, tai ainakin kilpailukykyisen tuotehinnan ja hyvän tai ainakin markkinoiden parhaan palvelun - tulevat menestymään, ja tämä koskee myös kunnallisten palvelujen asiakaspalvelua.

Kuntapalvelut ovat murrostilassa - monessakin suhteessa - kuntapalvelujen tuottajat ovat kenties vasta heräämässä asiakaslähtöisen palvelun merkityksen hyödyntämiseen. Tietenkin kunnalliset palveluntuottajat ja bisnes -periaatteella toimivat yritykset saattavat olla joiltain osin asiakaslähtöiseltä toiminnaltaan eri kategorioissa, mutta asiakaspalvelutilanteessa asiakas ja asiakaspalvelija suhteessa toisiinsa ovat samanlaisessa tilanteessa. Palvelusta jää hyvä maku kummallekin, kun ja jos asiakaspalvelulupaukset on lunastettu - jopa ylitetty.

Lupauksiin liittyen meitsi - näin tavallisen kristittyn näkökulmasta - lainaa seuraavaksi hiukan Katekismusta. Katekismusta siksi, kun en löytänyt kirjahyllystäni "tähän hätään" Raamattua, josta olisin voinut lukea - kenties - "tarkemmin" mitä tämä ISO PYHÄ KIRJA sanoo lupauksesta. Siis Katekismus: "Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Sen velvollisuutena on suojella kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden toteutumisesta ... kristityn elämä on päivittäistä kamppailua. Olemme jatkuvasti alttiina monenlaiselle pahalle: välinpitämättömyydelle, vihalle, kateudelle, omahyväisyydelle ja vallan halulle. Meitä vedetään toisaalta kohti pimeyttä ja syntiä, toisaalta kohti valoa ja uskoa. Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa voimmme kääntää katseemme Jumalaan ja hänen sanansa LUPAUKSIIN."

Niin ne lupaukset? Minä lupaan kautta kiven ja kannon ... näinhän se menee ja on mennyt jo iät ja ajat. Sanakirjan mukaan lupaus on ilmoitus siitä, että joku tekee tai on tekemättä jotakin. Antaa lupaus. Piti lupauksensa. Tyhjä lupaus 'lupaus, johon ei voi luottaa tai jolla ei ole merkitystä'.

Elämässä yleensä tehdään monenlaisia lupauksia ja sopimuksia, jotka tehdään siksi, että niistä pidetään kiinni - tämä tarkoittaa myös julkisella sektorilla "kaikilla mausteilla" tehtäviä kuntalaislähtöisiä asiakaspalvelusopimuksia ja lupauksia.

Mietitään vaikka tätä:

Tehkäämme niin kuin omatuntomme sanoo, älkäämme vaivatko itseämme etsimällä mainetta. Jos ansaitsemme sitä, me myös saamme sitä; jos emme ansaitse, emme sitä myöskään pakolla saa.

VKO 35/2006
Kenen munat ja kenen koriin? Vanha kansanviisaus sanoo, että munia ei pidä laittaa yhteen koriin. Tätä noudatettiin hyvin pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa - kunnes tulivat shareholderin -ajatelijat ja heidän globaalit arvonsa.

Nämä shareholderit - shareholder capitalism - joille on tunnusomaista se, että omistajat pyrkivät vaikuttamaan yrityksen käyttäytymiseen niin, että yritys tuottaisi maksimaalisesti lisäarvoa heidän sijoituksilleen. Shareholderien kannalta yritysten on oltava mahdollisimman paljaita. Niiden pitää olla luokiteltavissa, vertailtavissa ja ennustettavissa. Ainakaan teoriassa sijoittajien kannalta ei ole mikään ongelma se; meneekö joku yritys syteen tai saveen, kunhan tapahtuma voidaan ennakoida ja toimia sen mukaisesti.

Jos elämämme valikkoon on varattu vain nelikulmaisia reikiä, on turha todistella maailmalle, että pyöreäkulmaisilla rullaisi paremmin. Yksi muna siellä, toinen täällä, korit hajallaan ympäriinsä - riskit on minimoitu heille, joiden elämäntehtävänä on tunnistaa riskit joka päivä - JUST ON TIME. Tämä malli sopisi erinomaisesti myös tänne Vesannolle, jos sen tarkoituksena on maksattaa koko maailmalla vesantolaisten sosiaali- ja terveysmenot, sekä suurten ikäluokkien eläketurva.

Aina löytyy niitä, jotka osaavat laskelmoida. "Käytän nyt kaiken saamani ja käytettävissäni olevan rahan omaksi ilokseni. Ei yhteiskunta päästä ketään nälkään kuolemaan, vaikka säästöjä ei olisikaan." On taas paljon suurempi joukko niitä ajattelijoita, joiden jokapäiväiset menot ovat niin suuret, että kaikki tuleva raha menee saman tien - "säästän sitten, kun talouteni on tasapainossa."

Molempien edellämainittujen ryhmien leivässä pitäminen yllättävien tilanteiden kohdatessa kaatuukin tuolloin tavallisten veronmaksajien niskaan.

Toinen ongelma on se, että me tavalliset sukankuluttajat emme ole kokeneita kasinopelureita - meitsikään ei ole kokenut - vaikka kokemusta löytyy. Nimittäin, jos satumme pistämään kaikki käytettävissämme olevat rahat - vaikka tulevaisuuden tekemistä varten ajatellut - väärään koriin, saattaa tulevaisuuden turva näyttää pelkältä nollalta.

Yleensä tapahtumien kulkua on vaikea ennustaa, mutta vanha kansanviisaus - ei kaikkia munia yhteen koriin - on hyvä ajatuspohja tälle osakkenomistajakapitalismisukupolvelle, nyt kun uskotellaan, että "keskittyminen ydinalueisiin" ja "rönsyjen leikkaaminen" ovat ylimaallista viisautta. Joskus ne saattavat olla ja toisinaan taas eivät. Ainakin tätä suhdannevuoristorataa huristellaan ylös ja alas yhä kiihtyvään tahtiin - yhdellä jalalla horjuen haetaan tasapainoa sille; kenen munat ja kenen koriin?

Meitsillä on kokemusperäistä ajatusmaailmaa "shareholder capitalismista", jonka voisi kiteyttää vaikka seuraavalla tavalla: Jousiammuntakilpailun ensimmäinen osanottaja onnistuu erinomaisesti; omena avustajan pään päällä halkeaa kahtia. Ampuja esittelee ylpeänä itsensä, Tell ... Wilhelm Tell. Toisen kilpailijan suoritus on aivan yhtä loistava ja myös hän esittelee itsensä, Bill ... Pecos Bill. Kolmas kilpailija jännittää jousensa ja lähettää nuolen matkaan, joka osuu keskelle avustajan otsaa. Hetken päästä, järkytyksestään toivuttuaan, ampuja esittää, Sorry ... Very Sorry.

Pohdintoja

Jos luovuttajat eivät koskaan voita ja voittajat eivät koskaan luovuta,
mitä hassua on sanonnassa:
"Lopeta niin kauan kuin olet voitolla"?

Jos on totta se, että olemme täällä auttaaksemme
muita, mitä varten tarkasti ottaen ne MUUT
ovat täällä?

VKO 34/2006
Kuntalaisen asialla - kokonaisvaltaisesti - millä hinnalla?

Lähtökohtana kuntapäättäjillä - ainakin meitsin ajatusmaailman mukaan - on halu "päätöksenteonvoimalla" tuottaa kuntalasille aitoja kuntapalveluja, sekä tuottaa toimivia palvelutuotteita ja ratkaisuja kuntalisten parhaaksi. Päätöksentekoprosessissa on pyrittävä mahdollisimman jouhevaan, kulloisiinkin "tilannetarpeisiin" sopivaan päätökseen.

Ei ole olemassa tulevaisuutta, joka odottaa meitä valmiina tuolla jossain. Emme ole vääjäämättömästi menossa minnekään. Tulevaisuus muodostuu tekemistämme valinnoista. Tulevaisuutta rakennetaan tässä hetkessä.

Siinä vaiheessa, kun kyllin vahvat toimijat haluavat vaikuttaa päätöksentekijöihin ja näiden toimijoiden toimintatavat alkavat vaikuttaa päätöksentekotasolle; heijastuvat nämä vaikutukset kuntalaisiin, strategiseen ajatteluun yleensä ja sitä kautta myös tuleviin käytäntöihin.

Yksittäisillä ihmisillä on tällä hetkellä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tulevaisuuteensa, kuin koskaan aikaisemmin - ainakin meitsin mielestä. Yhä useammalla ihmisellä onkin ONNEKSI toiminnassaan ja ajattelussaan mukanaan tulevaisuusaspekti, mutta VALITETTAVASTI ei kaikilla.

Meitsi voisi vaikkapa väittää seuraavaa: Minkä tahansa trendin tai tapahtuman todennäköisyyttä voidaan muuttaa, kun ryhdytään toimiin riittävän aikaisessa vaiheessa ... siis kaikki riippuu omista valinnoista. Vahvojen vaikuttajien tehtävänä on lisätä päättäjien tietoisuutta valintamahdollisuuksista, mutta myös päätöstenteonseuraamuksista on syytä keskustella - kun tätä valintatietoisuutta "jaetaan".

Meitsin näkemyksen mukaan on erittäin VAARALLISTA, jos nämä vahvat vaikuttajat kuuluvat niin sanoittuihin "laatikkoajattelijoihin" - niihin valmiiden kalvoesitysten, käsikirjojen ja erilaisten mallien ja ismien soveltajiin. Meitsin mielestä tähän "laatikkokerhoon" ei tuolloin kuulu todellisia tulevaisuuden tekijöitä!

Laatikkoajattelusta tehtiin mm. keväällä 2003 OECD:ssä hulluja skenaarioita. Tällöin mietittiin; mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta ihmiset väittelisivät jo 14-vuotiaina? Meisin mielestä tämä ei ole kovin raealistista, mutta sitä kautta löytyy varmaan mielenkiintoisia asioita, joilla voisi olla soveltamiskohteita nykyiseen koulutusjärjestelmäämme. Eipä tainneet skenaarioiden tekijätkään päästä laatikkoajattelun suhteen kauhean myönteiseen lopputulokseen ...

Niiden "itsestään totuuksien/selvyyksien" rikkominen ja kyseenalaistaminen on sinäänsä jo arvokasta toimintaa. Lineaarista ajattelua kannattaa "supistaa" ja jopa unohtaa SE kokonaan, sillä toimintaympäristömme ei ole suoraviivainen. Suomalaiset johtajat ja vaikuttajat ovat yhä edelleen arkoja kokeilemaan uusia asioita tai testaamaan HYVIN PERUSTELTUJA uusia ideoita.

Rohkeutta tarvitaan. Mitä pahaa voi tapahtua, jos muutat vanhaa tapaa, johon et itsekään ole enää tyytyväinen? Heität hyvästit laatikkoajjaaatttelullle ja sille kysymykselle: Miltä tulevaisuus näyttää - se nimittäin ei näytä tässä vaiheessa miltään!!!????

Korealainen yhteiskunnan tulevaisuudennäkymiä tutkiva YOUNGSEOK SEO kutsuu vuonna 1988 ja sen jälkeen syntynyttä sukupolvea C-sukupolveksi. Kirjain C liittyy uusiin asioihin: luovuus (creativity), sisällöt (contents), unelma tulla julkikseksi (celebrity) ja lisäksi se liittyy muun muassa avoimuuteen uutta teknologiaa kohtaan, sekä kuvallisuuteen.

SEO toteaa, että C-sukupolvi on toisin kuin edeltäjänsä kasvanut kypsän demokratian ja moniarvoisen yhteiskunnan oloissa. Eläessään vakaan runsauden yhteiskunnassa he ovat poliittisesti apaattisia. Heitä kiinnostaa luovuus ja hauskanpito moderneja teknologioita hyödyntäen. He eivät arvota asioita akselilla "HYVÄ" - "PAHA", vaan ulottuvuudella "PIDÄN" - "EN PIDÄ".

Kun meitsi - tuossa aiemmin - totesi, että tulevaisuus ei näytä tässä vaiheessa miltään, niin on todennäköistä, että vasta uuden C-sukupolven nousun myötä todella "ymmärrämme" mitä tulevaisuus tarkoitta ja ennen kaikkea MILTÄ SE NÄYTTÄÄ, vaikka tänään ollaan TURVALLISESTI ja kokonaisvaltaisesti kuntalaisen asialla ja pyritään pois LAATIKKOAJATTELUSTA - kyllä se tulevaisuuden hintakin siitä sitten kirkastuu, myös meille "A ja B -sukupolvien" immeesille, jos ja kun korealaiseen Youngseok Seo:hon on uskominen?

"Ne jotka eivät kuule musiikkia pitävät tanssijoita hulluina".

VKO 33/2006
Seuraava meitsin kirjoittama teksti on ollut luettavissa Savon Sanomien lukijan sanomat/mielipideosastolla su 6.8.2006.

SIVISTYKSELLÄ ON EDELLEEN KÄYTTÖÄ
Sivistys ja sivistyminen ovat suomalaisen yhteiskunnan perustavoitteita. Erikseen puhutaan sivistyneistä tavoista ja yleissivistyksestä. Sivistyneet tavat ovat kulttuurin asettamat vaatimukset hyville käytöstavoille ja yleissivistys on kulttuurin asettama vaatimus opillisen tietämyksen tasolle. Opetus- ja kulttuuritoimi ovat keskeinen ja arvostettu osa sivistyksen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn luomista.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on korostettu selkeästi sivistystehtävän merkitystä. Yleisellä tasolla tämä näkökulma on tullut esille mm. tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä. Valiokunta on todennut Suomen voiman olevan sivistyksessä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten hyvin kansalaisten inhimillistä pääomaa pystytään kartuttamaan ja hyödyntämään. Koulutuksessa valiokunta näkee yleissivistyksen merkityksen olennaisena. Valiokunta katsoo, että suomalainen sivistys on arkisuudessaan ja käytännönläheisyydessään tukenut tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta.

Sivistystehtävän merkitystä korostetaan myös opettajakoulutuksen yhteydessä. Opettajakoulutus painottaa opettajien työn kokonaisvaltaisuutta ja kasvatustehtävän merkitystä. Opettajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tiedostaa koulukasvatukseen sisältyvät yhteiskunnalliset arvopäämäärät ja heillä on oltava valmius toimia rauhan, ympäristösuojelun, tasa-arvon ja kansainvälisyyden edistämiseksi.

Sivistyskorostus on esillä myös koulutusjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä. Koulutusta koskeva lainsäädäntö velvoittaa koulutuksen järjestäjiä mm. olemaan yhteistyössä muiden alueella toimivien lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Koulutus ei saa olla liiaksi tiedollista valistusta, vaan myös nuoren kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota. Koulun kasvatustavoitteena on kasvattaa tasapainoisen persoonan omaavia nuoria, jotka ymmärtävät vastuunsa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja huolehtivat kansalaisen kulttuurin edistämisestä ja kansallisista arvoista, joita ovat mm. humanistinen ja kristillinen perinne, kodin arvostus, työn kunnioittaminen sekä suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys. Nämä arvolähtökohdat ovat kestäviä myös tulevaisuudessa. Koulutuksen tärkeänä tehtävänä on mm. opettaa ihmistä olemaan hyvä lähimmäinen toisilleen.

Sivistyksen,osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen ovat tärkeitä yksilön työllistymisen ja hyvinvoinnin, mutta myös paikallisen, alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Laadukkailla ja kattavilla opetus- ja kulttuuripalveluilla on huomattava merkitys kansalaisten hyvinvoinnille ja alueen houkuttelevuudelle asuinalueena ja yritysten mahdollisena sijoituspaikkana.

Koulutuksen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn toisiaan tukeva luonne korostuu nopeatempoisessa ympäristössä. Koulutuksen ja kulttuurin rooli alueellisena osaamispääomana, sivistyksenä, koulutustason ja viihtyvyyden ylläpitäjänä on suuri.

Kuntalain ensimmäisen pykälän mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Säännöstä voidaan pitää lakiin kirjattuna kunnan toiminta-ajatuksena. Kunnan tehtävänä on mahdollistaa oppimista, sivistymistä, terveellistä elämää ja henkistä kehitystä. Samalla päämääränä ovat ammattitaito, työllisyys ja kilpailukyky. On tärkeää, että tuetaan ihmisen mahdollisuutta ja velvollisuutta ottaa vastuu omasta elämästään ja tekemisistään. Hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen lähtökohtana voi vai olla ihmisen ja heidän elämänvaiheidensa erilaisuus.
RAIMO KOVANEN
sivistyslautakunnan puheenjohtaja
Vesanto


VKO 32/2006
Kesäloman jälkeen työpaikoille on palannut reippaita ja päivettyneitä ihmisiä. Kesällä on liikuttu, kuljettu kesäriennoissa, puuhalitu mökeillä ja nautittu kiireettömyydestä.

Meitsi, joka on pääsääntöisesti nauttinut lomallaan kiireettömyydestä, yrittää juuri nyt (1.8./klo 18.37) saada kirjoitettua - jotensakin - luettavaa tekstiä. Huomaan kuinka helposti kirjoittaminen tekstinkäsittelyohjelman avulla sujuu.

Siis sillä ohjelmalla, joka on kannettavassa tietsikassani, tuttavallisemmin ilmaisten läppärissäni, se ohjelma, joka on ollut käytettävissäni melkein "iäisyyden" ... siis lähes armeijasta pääsemiseni jälkeisen ajan ja jota tietenkin olen käyttänyt jo vuosikausia.

Tekstin kirjoittaminen on TEKNISESTI juohevaa: jos en ole tyytyväinen kirjoitustulokseeni, ei muuta kuin kevyt hipaisu delete-näppäimelle, ja edessäni on jälleen puhdasta tilaa uusille lauseille ja kirjoitusalustaa "luoville" ajatuksille.

Kun meitsi muistele kirjoituskoneella kirjoittamistaan ja komppanian kirjurina olemistaan armeija-ajoiltaan, silloin 70 -luvulla, jolloin korjauslakka, kalkkeripaperi, leikkaa-liimaa -askartelu yms. kuuluivat konekirjoittajan arkeen ... että kyllä ne kalkkeripaperit ja etenkin niiden käyttäminen olikin sitten mielenkiintoisen innovatiivista, kun kirjoitin mm. sotilasvalan antaneiden alokkaiden nimiluetteloa - sitä kahdeksankopioista paperia ... oi niitä aikoja, joiden perään en paljon haikaile, en ainakaan kirjoittamisteknisessä mielessä.

Vastaavanlaisia - toki myös paljon merkittävämpiä - esimerkkejä löytyy alalta kuin alalta siitä, kuinka tekniikan kehittyminen on helpottanut työtämme ja luonut entistä mielekkäämpiä työtehtäviä - hyvä näin.

Siihen, mistä ja kuinka kirjoittaa, tekniikka ei anna apua. Itse on ajateltava. Sama koskee kaikkea yritystoimintaa ja ylipäätään kaikkea toimintaamme, sillä hienoimmatkaan teknologiset keksinnöt eivät poista osaamista - osaavien ihmisten - tarvetta. ONNEKSI osaamisen tarve tulee ennen tekniikkaa.

Osaaminen ja luovuus takaavat tulevaisuuden ja hyvinvoinnin, sillä rutiinityöllä ja -tuotannolla emme enää pärjää. Samalla meidän on avauduttava ulkomaalaisille tulijoille: monikulttuurinen ympäristö edistää innovatiivisuutta.

Tulevaisuudessa alueelliset voimavarat ja erityispiirteet tulee entistä selkeämmin tiedostaa ja ottaa ne huomioon yhtenä tärkeimpänä kehittämisen lähtökohtana. Koulutuksen kannalta alueellinen ja seutukunnallinen yhteistyö nousee yhä merkittävämpään asemaan.

Meillä täällä Pohjois-Savossa lukiokoulutuksen järjestäjien on ryhdyttävä avoimesti yhdessä pohtimaan sitä, miten lukio-opetus järjestetään ja ennen kaikkea organisoidaan maakunnassamme. Lukio-opetuksen järjestämisen organisointia on peilattava yhteiskunnan tuleviin suuriin muutoksiin eli megatrendeihin, sekä niiden tuomiin mahdollisuuksiin, jotka heijastuvat koko koulutuksen kenttään.

Näitä koulutuksen kannalta keskeisiä megatrendejä ovat muun muassa väestörakenteen muutokset, luovuuden ja innovatiivisuuden vahvistamisen tarve, globalisoituminen, maahanmuuton lisääntyminen ja eriarvoistumisen kasvu, sekä alueellistuminen.

Tulevaisuudessa alueelliset voimavarat ja erityispiirteet on huomioitava selkeämmin kaiken kehittämistoiminnan lähtökohtana, näin meitsi toivoisi käyvän myös maakunnassa aluillaan olevan lukio-opetuksen organisoinnin uudelleen järjestelyissä. Koko lukiokoulutuksen kentän tulee elää mukana tässä yhteiskunnassa tapahtuvassa väestörakennemuutoksessa.

On entistä tärkeämpää, että lukio-opetus ja koulutus ylipäätään tukevat opiskelijoiden osaamisen vahvistamista, luovuutta ja innovatiivisuutta, sekä ihmisenä kasvamista, kuten myös aleellista ja seutukunnallista monitahoista yritys- ja koulumaailman yhteistyötarvetta.

Hiljainen kouluheinäkuu on jo vaihtunut elokuuksi. Tulossa on koulumaailmalle jälleen mielenkiintoinen syksy.

Kyllä meitsin läppärin kirjoitustekniikka näyttäisi pelaavan mainiosti - edelleen, myös loman jälkeen, mutta meitsin ajatuksenkulku ja oikeinkirjoitussääntöjen muistaminen - paremminkin osaaminen - näyttävät tökkivän pahasti - edelleen, vähän samaan tapaan kuin kirjoittamistekniikka tökki armeija-aikanani ... lomille pääsyä kiihkeästi odotellessani, sillä tuolloin loma alkoi vasta, kun kalkkeripaperin avulla kirjoitetut monisivuiset luettelot olivat valmiit - siis työ ennen lomia - ajattelen armeija-aikojani sieltä 70 -luvulta, lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, nyt kaksituhatta vuosituhannella, kesälomani päättymisen jälkeen - enpä tässä juurikaan kaihomielin haikaile niiden aikojen perään, en etenkään kirjoitustekniikan ... sen kalkkeripaperitekniikan, ehkä joskus jonkun muun tekniikan ... !!!???

PÄIVÄN MIETE
"Voit toisten kanssa viisaksi tulla,
mut innostua vai omin päin."
-J.W. von Goethe-

Ympärilläsi on aivan riittävästi ihmisiä,
jotka mielihyvin moitiskelevat Sinua.
Itse Sinun ei tarvitse sitä tehdä.


VKO 21/2006
Suvivirret on taas kerran laulettu ja koulut lomalle laitettu.

Meitsi jää myös tämän nettipäiväkirjan kirjoittamisen osalta lomalle ja palaa "kuvioihin" elokuulla viikosta 33 alkaen.

HYVÄÄ KESÄÄ!

GAUDEAMUS IGITUR JUVENES DUM SUMUS;
POST JUCUNDAM JUVENTUTEM,
POST MOLESTAM SENECTUTEM NOS HABEBIT HUMUS,
NOS HABEBIT HUMUS.

VKO 20/2006
Tämän viikon kirjoitukseni on luettavissa tänään ti 30.5. ilmestyneen Savon Sanomat -lehden lukijan sanomien mielipideosastolta.

"Olkoon sinulla jälkiviisautta
tietääksesi missä olet ollut
ja kaukokatseisuutta
tietääksesi mihin olet menossa
ja käsityskykyä
tietääksesi milloin
olet mennyt liian pitkälle."

-Irlantilainen sanonta-

VKO 19/2006
Innostu joka päivä. Mikä pitää meidät hengissä? Innostus. Päivittäinen innostuminen on aika vaativa ja haastava tehtävä, meille jokaiselle. INNOSTUA = saada intoa, kiinnostua kovasti, lämmetä.

Meitsillä on "tuoreita tunteita" innostuksesta, joita olen saanut kokemuksen kautta. Ovelta ovelle myyjät ns. "kauppamiehet", samoin kuin puhelinmyyjät ns. "CallCenter -myyjät" puhuvat - siis innostuvat - usein ehkä liikaakin. He puhuvat itsestään, palveluistaan tai tuotteistaan. He pitävät puheen, sen sijaan, että vaihtaisivat ajatuksia ja keskustelisivat kanssaihmisten kanssa, joille he yrittävät myydä JOTAIN, juuri siinä reaalitilanteessa - myyjät ovat innostuneita, ehkä eniten rahan vuoksi.

Tärkein tapa saada yhteys vastapuoleen on keskustelu, ja keskustelun "salaisuus" on kysymysten tekeminen. Meitsin mielestä keskustelukumppanilta saatavan tiedon täsmällisyys riippuu kysymyksen laadusta - ja vastauksen odottamisesta ... siis odottamisesta, sekä kuuntelemisesta!

Usean uuden tilanteen akuvaiheessa kannnattaa esittää avoimia kysymyksiä - sellaisia - joihin riittää vastaukseksi "kyllä" tai "ei". Opi kuuntelemaan, sillä hiljaisuus houkuttelee ihmisiä avautumaan.

Eilen (20.5.) lukiessani Vasemmistoliiton uuden puheejohtajan Martti Korhosen ajatuksia uutisesta Savon Sanomissa; Kuntauudistuksessa "loivat liikeet".

Lukiessani tekstiä tuli meitsille mieleen INNOSTUS, ja tässä innostuksen kohteena on vasta valittu uusi puheenjohtaja kaikkinen haasteineen.

-"Kuntataloudessa pitää katsoa sitä, mitä viivan alle jää. Vuosikatteessa ei ole ollut koskaan niin jyrkkäkulmaista nousua kuin ministeriaikanani(entinen kuntaministeri). Korhosen mukaan Lipposen hallituksen aikana valtiontalous oli vielä kohtuullisen tiukalla.
-Silti silloin panostettiin kuntiin. Nyt kun valtiontalous on 3 miljardia ylijäämäinen, niin kuntatalouteen ei ole varaa sijoittaa. Mikä nykyhallituksen arvopohja oikein on, Korhonen kysyy"

Niinpä. Hyvä kysymys, sillä onko nykyhallituksella innostuksen puute vai innostuksen kohteena on kuitenkin, joku muu asia, kuin kuntatalous, vaikka kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta niin innostuneesti puhutaan. INNOSTUKAA ministeri Manninen ja valtiosihteeri Mykkänen oikeista asioista kuntauudistuksen suhteen, ettei moisia väittämiä pääse "lipsahtelemaan", ei ainakaan jatkoa ajatellen.

Siitä innostumisesta vielä muutama ajatus. Uudesta Seelannista kotoisin oleva johtamiskonsultti Christopher Evatt sanoo, että jokainen voi tehdä oman innostuksensa säilyttämisen hyväksi paljon.

Jokin tarkoitus elämässä pitää meidät hengissä elämämme ensimmäisten ja viimeisten kriittisempien kolmen minuutin välillä.

Tarkoitus pitää yllä innostusta. Evattin mukaan innostuksen ylläpitämiseen ei ainakaan ihmeitä tarvitaan.

Lähtökohdaksi riittää, että muistat olevasi ainutlaatuinen ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Samalla kun muistat sen, tiedät kaikkien muidenkin olevan täydellisiä juuri omana itsenään. Tämä ajattelu muuttuu toiminnaksi ja teoiksi, jotka saavat ympärillä olevat ihmiset työyhteisössä ja kotipiirissä kukoistamaan.

Annat lähimmillesi vapauden toteuttaa parhaiten itseään. Rohkaiset ja kannustat heitä näyttämään parhaat kykynsä. Juhlit heidän kanssaan voittoja - pieniäkin. Kohdistat heihin positiivisia odotuksia arvostamalla heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Tekemällä toisen hyväksi parhaasi - nautit. Jos pidättelet parhaintasi - kärsit.

Lauantaina iltapäivällä - illan suussa - nähtiin jääkiekko-ottelu Leijonat-Tsekki. Tästä innostuttiin meillä Suomessa, ainakin ennen ottelua. Samoin viimeyönä kuuneltiin EUROVIISUJA ja ennen kaikkea Lordia. Tästäkin innostuttiin ennen esitystä - pitkin viikkoa.

Meitsi mietiskelee näin molempien suoritusten jälkeen tulevaa innostusta. KULTAA on jo viisuista, ja KIEKKOPRONSSIIN on vielä mahdollisuuksia. Pronssin saamiseen pitää vielä vaan INNOSTUA - yhä uudelleen. LORDI on innostanut JO koko Euroopan, saas nähdä kuinka käy LEIJONIEN innostumisen ja innostamisen. HYVÄ MOLEMMAT.

Innostutaan itsestämme ja elämästämme, JOKA PÄIVÄ, niillä eväillä ja niillä tarpeilla, mitä meillä itse kullakin on käytettävissämme. Innostus on tahdonilmaisu, jolla saa päivän muuttumaan. Löydämme ympäriltämme paljon esimerkkejä, jotka osoittavat, että sen saa, mitä todella tahtoo. Näin voi käydä myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, kunhan Manninen ja Mykkänen oikein innostuvat - oikeista asioista. Lordi on avannut tien!!!???

VKO 18/2007
Tänään (14.5.) äitienpäivänä istuessani vaimoni Soilin vieressä Vesannon kirkossa ja "kuunnellessani" Rautalammin seurakunnan papistoon kuuluvan Pekka Tuovisen saarnaa, taisinpa jopa "unohtua" miettimään - siis en nukahtaa - niinkin "yksinkertaista" asiaa, että mistä minä oikein olen tullut?

Kirkkoon meitsin sai ensisijaisesti lähtemään kunnanvaltuustomme Vesa Närhin kutsu valtuutetuille, tulla Vesannon kunnan 135 -vuotisjuhlakirkkoon. Kiitos Vesa, pidit seurakuntatalolla hyvän ja tilanteeseen hyvin sopivan juhlapuheen.

Niin, siitä miettimään "unohtumisestani". Toki meitsi tämän "tavanomaisen" ihmisen "tuloreitin" tuntee, sillä onhan meillä RAKKAAN VAIMONI kanssa kaksi "yhdessä kyhättyä" ihanaa lasta - toinen 16 -vuotta ja toinen 19 -vuotta - joiden molempien synnytyksiinkin olen uskaltautunut mukaan, jolla perusteella pystyn tämän tulemisen "tavanomaisen" reitin omin silmin nähneenä toteamaan.

Mutta kun ajattelen tätä "maallisen maailman" ulkopuolista tulemista, niin sen selvittäminen meitsille itselleen ei sitten taidakaan olla niin "yksiselitteinen" asia.

Voin tietenkin ajatella näin: Tulen menneestä ja tulevasta. Elän ikuisena nykyhetkessä. Olen ehkä joskus "hukannut" itseni ja löytänyt itseni aina uudelleen.

Olen asunut, tuossa vieressäni istuvan, Soili -vaimoni kanssa samassa taloudessa noin 25 -vuotta. Sinä olet kävellyt rinnallani aina mm. Kefalonian hikisillä ja vuoristoisilla kaduilla ja teillä ja ties missä muualla "kultaa ja hopeaa" kimaltavien kupujen alla ja joskus myös päällä.

Olemme asuneet yhdessä lähes kaksikymmentävuotta täällä VESANNOLLA. Olemme tunteneet lieden ja kodin lämmön, kuin myös hotelihuoneen yksinäisyyden. Olemme voittaneet ja hävinneet omaisuuksia, olemme kokeneet terveyden, mutta myös joskus sairauden, sekä onnen ja tuskan.

Olemme raataneet kurjissa olosuhteissa, oppineet kantapään kautta tuntemaan yrittäjyyden riskit ja rikkaudet, mutta olemme saaneet tuntea myös köyhyyden.

Olemme löytäneet aarteita, jotka ovat sokaisseet silmämme, näistä aarteista eniten silmiämme ovat sokaisseet nämä aikaisemmin mainitsemani kaksi yhteistä lastamme Heta-Linnea ja Pyry-Joona.

Näin lasten isänä meitsi on saanut nähdä ja kokea myös sen, kuinka huolehtiva ja rakastavainen ÄITI Sinä Soili olet.

Näin siinä vain kävi, että pappi Pekka Tuovisen saarnasta en juurikaan muista mitään, mutta muistan lähes kaiken sen mitä "unohduin" ajattelemaan tämän saarnan aikana ja kirjoitin siitä sen osan tähän bogiini, joka meitsin mielestä sopii näin ÄITIENPÄIVÄTEKSTIKSI, muiteloksi.

Kuitenkin se mistä ajatukseni ja "unohtumiseni" lähti alkuunsa - että mistä oikein olet tullut - jäi meitsiltä selvittämättä. Olisikohan tuokin asia selvinnyt, jos olisin kuunnellut papin pitämän saarnan - se jäi kokematta?

Meitsillä on jotenkin sellainen tunne, että kyseessä ei taida olla mitenkään "yksinkertainen" asia pohdittavaksi, vaikka "unohtuisin" sitä useamminkin miettimään. Pitäisiköhän seuraavalla kirkkokerralla kuunnella VAIN papin mietteitä - jospa tämäkin asia selviäisi?

Tässä pari ajatusta hymylle - meitsikin tietää mistä se tulee, vaikka joutuukin sen irtisaamiseksi itseään aikalailla ravistelemaan - ja vieläpä aika useasti.

"Hymyt tekevät tietä uusille asioille, joille hymyillään.
Hymyt kertovat: Katso minua, koska olen se arvoinen.
Hymyt silittävät otsarypyt ja karkottavat murjotukset.
Hymyt ovat tarttuvaa lajia.
Hymyt saavat muut vakuuttumaan.
Hymyt saavat silmäsi sädehtimään ja unelmasi toteutumaan.
Hymyt ovat mahtavia astinkiviä kohti suuria asioita".



VKO 17/2006
Viikonvaihde meni lähisukulaisia kohdanneen omakotitalon tulipalon jälkiä kauhtistellessa ja siivotessa. Onneksi tulipalosta ei aiheutunut henkilövahinkoja, mutta aineellisia vahinkoja näyttäisi tulleen sitäkin enemmän, henkisiä traumoja en lähden edes arvioimaan - eikäpä tuohon liene meitsillä paljon asiantuntemustakaan - arviointiin kylläkin, mutta asiantuntemukseen ei.

Selkäkivuistaan kärsivällä meitsillä oli myös aikaa tutustua "paloympäristöön vähän tarkemmin" - piälysmiehiä ku ollaa" - sitä piälysmiehen roolia hoitaessaan meitsi huomasi tavarapaljouden keskeltä lehtiliuskan, jossa oli seuraavanlainen teksti:

VAIKEUKSIA
"Mikäli minulta pyydettäisiin ohjetta, jonka katsoisin hyödyllisimmäksi koko ihmissuvulle, se kuuluisi näin:
Pidä vaikeuksia elämän väistämättömänä osana, ja kun niitä tulee, pidä pääsi pystyssä. Katso vaikeutta suoraan silmiin ja sano: "Minä olen sinua suurempi. Et pysty kukistamaan minua."

Tässä ajatus pureskeltavaksi tappion kohdatessa:

Niinhän se on, että tappio on pelkästään väliaikainen olotila, vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän.


VKO 17/2006
Hauskaa, ehkä hieman vapaammin ilmaisten HILLITÖNTÄ VAPPUA.
Sana VAPPU tarkoitta Uusi suomen sanakirjan mukaan seuraavaa; touokuun 1. päivä, ylioppilaiden ja suomalaisen työn päivä. Vappua juhlittiin oikein kunnolla. Vietimme vappua ystävien kesken.

Oikeastaan koko karnevaalinen "lutraus" huhti-toukokuun vaihteessa perustuu väärinkäsitykseen, sillä ylioppilaat alkoivat ruotsalaisen mallin mukaan juhlia vappua eli kevään tuloa Turun Akatemian aikoihin 1800-luvun alussa, päivämäärä vaihteli vuosittain.

Vuonna 1840 juhlaa vietettiin 13.5., ja kevätjuhla ristittiin Flooran päiväksi. Samasta "lutrautuksesta" kuin vappuna oli kyse esimerkiksi vuoden 1848 Flooran päivän kemuissa, joissa "kailotettiin" ensimmäistä kertaa myös Maamme -laulunakin tunnettu Vårt landia.

Tosin Matti Klingen mukaan vuoden 1984 kevätjuhlaa on pidettävä taitavasti ohjattuna konservatiivis-nationalistisena vastavallankumouksellisena vastamielenosoituksena, täysipainoisena lojalisuuden vakuutuksena Keisarille, jota Euroopan kehitys juuri sillon aivan erityisesti jännitti ja hermostutti.

Ylioppilaat lievittivät omaa jännitystään ja hermostuneisuuttaan 1800-luvulla punssilla. Kuinkakohan tuon punssin käyttö on suosiossa ylioppilaiden vappunvietossa tänää 30.4.2006 vapunaattona???

Lähdetään ajatuksesta, että JOULU on joka vuosi, mutta VAPPU vain kerran vuodessa!!!!!

Tässä VAPPUTESTI:
Three witches watch three Swatch watches. Which witch watches which Swatch watch?

Kolme noitaa katsoo Swatch kelloa. Mikä noita katsoo millaista Swatch kelloa?

KLARA VAPPEN!



VKO 16/2006
Tota - niinku - öö. Koomikko Jerry Seinfeld sanoo: "Käytän tunnin siihen, että lyhennän kahdeksansanaisen lauseen viisisanaiseksi, koska silloin vitsi on hauskempi."

Tämä, valtakunnassamme valloillaan oleva kuntauudistus tuo jatkuvasti esille uusia "kaukokatseisia" näkemyksiä, tuulahduksia ja ajatuksia - ja niin pitääkin tuoda.

Yritysfuturologi Tarja Meristön mukaan kaukokatseisuus viittaa kaikkien aistien käyttöön tulevaisuutta tarkasteltaessa. Siinä ei olla pelkästään rationaalisen tiedon varassa, vaan käyttöön otetaan myös emotionaalinen puoli.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ei ole syytä kaukokatseisuutta supistaa - siis lyhentää - sillä tuolloin saattaa käydä kuten edellä mainitun koomikon lauseen lyhennyksessä kävi, vitsistä tulee hauskempi.

Meitsi ei oikein tiedä yhtyäkö koomikkoon, vai yritysfuturologiin, vaiko molempiin, tai ei sitten kumpaiseenkaan, tahi sitten tässä tekstissä vielä myöhemmin esille tuleviin Toivo Pihlajaniemen ajatuksiin, tahikka onko tarvetta ylipäätään yhtyä kenenkään ajatuksiin, kun lukee Hesarista tänään (22.4.) puolueiden kantoja kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen.

Seuraavassa niitä puolueiden kannanottoja kuntajakoon - jotka löytyvät Hesarista.

KESKUSTA
Kuntarakenteen muutokset vapaaehtoisia kunnille. Kunnille ei aseteta kokovaatimuksia. Valtion toimivalta rajautuu mahdollisuuteen määrätä kunta sosiaali- ja terveydenhuollon maakunnalliseen kuntayhtymään.

SDP
Haja-asutusalueille vähimmäisväestöpohja. Kuntarakenteen perustaksi työssäkäyntialueet. Jos neuvotteluja uudistuksista ei kunnissa aloiteta, sisäministeriö voi määrätä ne käyntiin. Hallitus vahvistaa kuntarakenteen 2008.

KOKOOMUS
Riittävän vahvojen peruskuntien muodostamien työssäkäyntialueiden pohjalta ensisijaista. Minimiväestöpohja 20 000 asukasta. Hallitus voi määrätä kuntaliitoksista ja yhteistyövelvoitteista, jos kunnat eivät siihen itse kyken.

VASEMMISTOLIITTO
Riittävän vahvan peruskunnan asukasluvun tavoite tulee olla vähintään 20 000 asukasta. Valtio tarkaisee kuntajaon ulkopuolelle jääneiden kohtalon.

VIHREÄT
Kuntien pakkoliitoksia ei suljeta pois.

RKP
Puolue valmis harkitsemaan suuntaa-antavaa päämäärää vähimmäisasukasmäärälle. Saaristokunnille poikkeamia.

Niin, niistä aiemmin mainitsemistani Pihlajaniemen ajatuksista. Kun taas lukee ko. Hesarista pitkäaikaisen työkokemuksen sisäministeriön kuntaosastolla tehneen, yhteiskuntatieteiden tohtori Toivo Pihlajaniemen ajatuksia käsittelevää tekstiä; hänen mukaansa pienimmät kunnat sietäisi lopettaa. Rajan hän vetää alle neljän tuhannen asukkaan ja tuhannen neliökilometrin kokoisiin kuntiin. Myös sisäkkäiset kunnat eli ns. reikäleipäkunnat pitäisi tohtorin mukaan lakkauttaa vuoteen 2013 mennessä.

Taitaakin olla syytä meitsin keskittyä tässä vaiheessa syvällisemmin tutkimaan ja tutustumaan koomikko Jerry Seinfeldin ajatusmaailmaan, ettei tämän tekstin kirjoittamista jatkamisen perusteella tehtäisi meitsistä enää "hauskempaa vitsiä", ei rationaalisen tiedon varassa, eikä käyttöön otettavissa olevalla emotionaalisella puolellakaan, tota - niinku - öö.

Mietipä vaikka tätä:

"Olet tietysti myös itse vastuussa siitä, että valvot tavoitteiden toteutumista, palkitset itseäsi ja kannustat itseäsi. Tarvitset siis itsekuria ja taitoa antaa itsellesi aplodit."



VKO 15/2006
Meitsin lueskellessa kirjoja tai mitä tahansa julkaistua tekstiä, kuten myös kuunnellessani erilaisia keskusteluja tai puheita - tuon tuosta - näyttäisi nousevan esille sana ARVO / ARVOT.

Uusi suomen kielen sanakirja sanoo sanasta ARVOT seuraavaa; arvot ovat seikkoja, joita ihminen pitää hyvinä, tavoittelemisen arvoisina, arvomaailma, joka ohjaa ihmisen elämää.

Arvo on hyvin karkeasti ja epätarkasti sanottuna mikä tahansa asia, johon ihminen ottaa positiivisen asenteen. Kun hän pitää jotain hyvänä tai kauniina, hän omaksuu positiivisen asenteen sitä kohtaan eli hän tavallaan hyväksyy sen tunteidensa avulla.

Moraalisesti hyvä teko herättää myönteisen asenteen tekoa ja se tekijää kohtaan. Kaunis taideteos, maisema tai kaunis ihminen herättävät myös myönteisiä tunteita.

Filosofi Erik Ahlman luokittelee kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä (1939) arvot yhdeksään luokkaan:
HEDONISET ARVOT: onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus
VITALISET ARVOT: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus
ESTEETTISET ARVOT: kauneus, ylevyys, suloisuus, taide
TIEDOLLISET ARVOT: totuus, toivo oppi, koulutus, viisaus, tiede
USKONNOLLISET ARVOT: usko, toivo, pyhyys, laupeus
SOSIAALISET ARVOT: altruismi(=epäitsekkyys), ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus, turvallisuus
MAHTIARVOT: voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto
OIKEUSARVOT: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus
EETTISET ARVOT: hyvyys, moraalinen oikeus.

Siitäpä vaan omia arvoja miettimään, jotta osaa ottaa ne esille kun tilaisuus "antaa" vaarin.

On TOSIASIA, että kulta on läpimitaltaan kuusi millimetriä, mutta on ARVOASIA, että kiduttaminen on paha teko. Lyhyesti sanottuna: me havaisemme tosiasiat aistiemme avulla ja arvoasiat tunteidemme avulla. Olento, jolla ei ole tunteita, ei voi kokea mitään arvokkaaksi; se on ARVOSOKEA.

Asioita ajateltaviksi;

"Pane merkille aurinko ja kuu, kun ne nousevat ja laskevat. Ne ovat huomionARVOISIA liikkeensä vakaan kulun takia, eivät nopeutensa vuoksi."

"Parhaimpia tapoja ihmisten ARVOJEN punnitsemiseksi on katsoa, miten he käyttäytyvät kun tarjotaan jotain ilmaiseksi."

"Älä kanna huolta niistä ihmisistä jotka tuntevat sinut, tee vain itsestäsi tuntemisen ARVOinen."



VKO 14/2006
Kun väki vähenee, niin pidot paranee. Näinhän se vanha sanonta toteaa. Ja onhan sen nähty toimivan myös TV -ohjelmassa TANSSII TÄHTIEN KANSSA.

Kunnat ovat hyvin tärkeä tekijä - jos ei tärkein - hyvinvointipalvelujemme järjestämisessä, siis tavanomaisen arkipäivämme ydinasioissa.

Kuntaliitoksilla sanotaan haettavan mm. uutta elinvoimaa. Meitsi voi vain arvailla kuinka tehokkaasti ja tasapuolisesti uutta elinvoimaa voidaan hakea kuntia yhdistämällä, sillä tuolloin - isossa yksikössä - päätettävien asioiden määrä lisääntyy melkoisesti pieneen yksikköön verrattuna ja kuitenkin päättäjien määrä saatta oleellisesti vähentyä, siis väki vähenee ja pidot paranee. Mutta paranevatko ne pidot tasapuolisesti - aika sen tulee näyttämään?

Nämä kuntaliitokset tulevat merkitsemään huomattavia muutoksia - vähenemistä - luottamushenkilöpaikkojen suhteen. Mm. tästä Ekonomi 3/2006 kirjoittaa seuraavaa:

"Kuntalaisten ja päätöksentekijöiden suhde muuttuu kuntaliitosten myötä väistämättä. Kun Vehmersalmella oli aikanaan oma 21 -jäseninen valtuusto, edustaa aluetta nyt Kuopion valtuustossa yksi henkilö. Vaasan seudulla on kymmenessä kunnassa 278 valtuustopaikkaa, joista 134 on Rkp:llä. Mikäli kunnat yhdistyisivät, olisi valtuutettuja vain 59. Järvenpäässä, Keravalla ja Tuusulassa on nyt kussakin 51 -jäseninen valtuusto, ehdotettu kuntaliitos pudottaisi valtuutettujen yhteismäärän 59:ään. Askolassa, Pornaisissa ja Porvoossa on yhteensä 105 valtuutettua. Jos nämä Itä-Uudenmaan kunnat menisivät yhteen, olisi yhteisvaltuuston paikkamäärä sama kuin Porvoossa nykyään eli 51."

Meitsi näkee kuntien yhdistämisestä tulevan "VESANTOLAISEN DREAM TEAMIN" seuraavalla tavalla:

Tahdomme liittyä ISOKUNNAN jäseneksi ja rakastaa ITSE valitsemaamme ISOA niin myötä- kuin vastamäessäkin. Samalla Vesannosta tulee osa suurempaa kokonaisuutta, koska ilman vesantolaisjäseniä ISOKUNTAA ei olisi. Jäsenyyden merkiksi saan jokainen isokuntalainen ISOKUNTA -pinssin. Joka on osoituksena siitä, että jokaisella ISOKUNTALAISELLA on oikeus saada apua, kaikissa arkipäiväämme liittyvissä ydinasioissa kuten myös rakkaudessa.

Edellä mainitun ajatuksen toteuttamiseen on vielä matkaa, mutta kun siihen tämä kuntauudistus pyrkiin, niin TUOLLOIN ei YKSI (=vesantolainen dream team) edustajamme uudessa, UUTTA ELINVOIMAA hakevassa, ISOKUNNAN valtuustossa NÄYTTÄISI OLEVAN Vesannon nykyistä 21 -paikkaista valtuustoa vähäisempi.

Tähän unelmajoukkoon (dream teamiin) kuulumisen merkiksi annettakoon vielä PAPUKAIJAPINSSI tälle - meidän ainokaiselle - ISOKUNNAN valtuutetulle merkiksi siitä, että tämä valtuutettu vastaa ainakin 21:tä aikaisempaa valtuutettua, ja tansii ISOKUNNAN valtuustossa tähtien kanssa.

Näin se päättäjien määrä tulee vähenemään, myös täällä Vesannolla, jos valtiovallan suunnitelmiin on uskomista? Kuten sanottua pidot paranee kun väki vähenee, mutta jatkossa voitaisiin sentään pinsseillä osoittaa UNELMAJOUKKUEEN JÄSENYYS.

PIENI AJATUS:
Miksi murehtisit huomista? "Muistatko, kuinka joskus olet ollut huolissasi jostakin ja jälkeenpäin olet huomannut, että huolesi olikin aiheeton eikä pelkäämäÄsi asiaa lainkaan tapahtunut?"



VKO 13/2006
Minne tähtäät, sinne VOIT myös päästä.
Palveluntuottaja voi kertoa, että "me katsomme onnistuneemme tällä suoritustasolla esim. 97 %:sti." Asiakas taas ei voi olla alkuunkaan tyytyväinen siitä tasosta, jota palveluntuottaja voi pitää onnistuneena suorituksena. Ristiriitaista, eikö totta??!!

Tällaisia suoritustasotasoeroristiriitoja syntyy nimenomaan palvelusektorilla - tuon tuosta - ja niitä syntyy niin kauan kun palveluilla on tarjoajansa ja niillä kysyjänsä.

Palveluntuottajan on aivan eriasia asettaa palvelun suoritustasotavoite ja se miten asetettu taso viestitään asiakkaalle, niin ettei syntyisi ristiriitatilannetta tarkasteltavien tasoerojen suhteen palvelunkäyttäjän ja palveluntuottajan välille - jo palvelua valittaessa.

Jonkinasteinen ristiriitatilanne näyttäisi meitsin mielestä syntyneen, kun tarkastelee (pelkkinä numerotietoina) Vesannon kunnan tilinpäätöstä vuodelta 2005 ja vertaa sitä vuoden 2005 budjettiin - siis siihen asetettuun tavoitetasoon (alkuperäinen talousarvio).

Toteutuneen - alimman viivan alle jääneen - vuositilinpäätöksen numerot näyttävät miinusmerkkistä lukema 76 919,57 euroa. Budjetin asettama tavoitetaso on taas miinusmerkkinen lukema 916 000 euroa (alkuperäinen talousarvio) ja muutosten jälkeisen talousarvion lukema on miinusmerkkinen 782 000 euroa.

Toteutunut vuositilnpäätös näyttää VAIN noin 8 %:n suuruista alijäämätoteutumaa, kun sitä vertaa alkuperäiseen tavoitetasoon, joka on miinusmerkkinen 916 000 euroa. Tässä on yksi esimerkki siitä, kuinka näitä tasoeroristiriitoja näyttäisi syntyvän myös kuntapalvelujentuottajalle numeraalisesti tarkasteltuna - suoritustasotasoeroristiriitojen tarkastelu onkin sitten aivan eri juttu.

Tässä tapauksessa - ainakin osa - tavoitetason ja toteutuman välisestä ristiriitatilanteesta selittyy kertaluontoisille tuotoille ja saataville valtionosuuksille asetetuista budjettitavoitetasoista versus tilinpäätös. Se kuinka asetetun tavoitetason viestinnässä, jo palveluja tilattaessa - siis budjettia tehtäessä - on onnistuttu, jää tietenkin kuntalaisten arvioitavaksi.

Meitsin mielestä lopputulos on parempi näin päin, sillä tavoitetasoksi asetettu budjettitaso olisikin ollut katastrofaalinen toteutuessaan.

Siis, minne tähtäät, sinne VOIT myös päästä - tosin JOSKUS näyttäisi pääsy olevan kyseenalaista tai jopa EI toivottua!!??

Pari ajatusta:

"Meidän täytyy olla halukkaita
hankkiutumaan eroon
suunnittelemastamme elämästä,
jotta voimme elää sitä elämää,
joka odottaa meitä."
- Joseph Campbell -

"Ikkunaluukun raoista virtaavia
valonsäteitä ei enää muisteta sen
jälkeen kun luukut on avattu."
- Henry Thoreau -


VKO 12/2006

Niinhän se menee, että käytäntö laadun mittaa, vaikka kyseessä olisi FAKTIO?

Kun oman - kenties myös omaan elämänpiiriin kuuluvien - elämän hallinnan halu kasvaa ja tavanomaisesta "rahvaasta" erottumisesta tulee yhä enemmän tavoittelemisen arvoinen, syntyy tuolloin Hiljaiset singnaalit -nimisen kirjan mukaan FAKTIO, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä fiktion (kuvitelma) ja faktan (tosiasia) ennakkoluulotonta yhdistämistä.

Tämän faktion avulla rakennettu persoona ja opetellut persoonalliset piirteet kenties vapauttavat meidät helpommin omaan henkilöllisyytemme ja vajaavaisuutemme liittyvistä negatiivisista tunteista ja niiden mukanaan tuomista "kahleista"?

Herää kysymys; onko mitään mieltä olla aidosti oma itsensä, kun kerran pystymme itse valitsemaan KUKA ja MILLAINEN voimme olla, sillä valinnan varaahan löytyy; menestyvä, eksoottinen, urheilullinen, rohkea, viehättävä, kiinnostava, ihailtava jne.

On tietenkin houkuttelevaa rakennetaan persoonastaan mielellään jotain positiiviseen vivahtavaa - ajatuksella - kyllä se käytäntö sitten laadun mittaa.

Kun tässä tuonnoin luin kirjoituksen (SK 50/2005) "vauvat värikylvyssä" tuli mieleeni tämä Hiljaiset singnaalit -kirjan ajatus; FAKTIO persoonan rakentajana.

Tässä vauvajutussa sanotaan värikylvyssä olevan kaikki; näkö, tuntoaisti, äänet ja liikkeet. Tulijoita tähän värikylpyyn lehtijutun mukaan tuntui olevan jonokaupalla ja ohjaajistakin sanottiin olevan pulaa. Toisessa lauseessa vauvojen kerrotaan olevan persoonia pienestä pitäen. Meitsi tietenkin ajattelee tässä yhteydessä, että siis synnynnäisiä persoonia pienestä pitäen

En tietenkään ole mikään kasvatusalan ammattilainen enkä voi kasvatustieteellisestä enempää kuin terveystieteellisestäkään näkökulmasta analysoida värikylvyn todellisia tuloksi, joten meitsi tyytyy ajattelemaan asiaa vain maalaisjärjen näkökulmasta, tosin saatanpa iskeä "kirveeni kiveenen" myös tästä sunnasta lähestyessäni todellisuutta.

Ajattelen värikylvystä tulleen sellaisen vanhempien keksimän "ihanuuden", jolla saattaa olla vaikutuksia kasvavan lapsen persoonan rakentumiseen ja kenties juuri sinne FAKTION suuntaan - kun ne lapset ovat ko. lehtikirjoituksen mukaan PERSOONIA jo pienestä pitäen.

Tuskinpa siinä värikylvyssä mitään negatiivistä on, sillä vanhempien lähtötavoitteena on positiivinen olettamus ja ote kasvatukseen ... mutta tulipahan tuotakin värikylpyjutskaa mietittyä hiukan myös meitsin maalaisjärjellä, ja kyllähän se käytäntö laadun mittaa myös näissä "järkiasioissa"- kuten parin edellisen viikon "blogitekstissäni" olen joutunut omakohtaisena kokemuksena asiasta kertomaan.

Moni aikuinen on luonut omalle elämälleen kiinnostavan "brändin", jossa faktaa on murunen ja fiktiota sitäkin enemmän. Käytäntö on sitten se, joka laadun mittaa. Tulokset ovat moninaisia, kuten elämästä HENGISSÄ selvitymisestä yleensäkin on. Tässä yhteydessä onkin hyvä meitsin kysyä itseltään; olenko FAKTIO vai kokolailla puhdas FIKTIO?

Tässä pari ajatusta:

"On paljon vaikuttavampaa,
kun muut keksivät hyvät puolesi
ilman sinun apauasi."
- Judith Martin -

"Ollako toisten mieliksi?
Itsesi kanssahan sinun on
elettävä."

"Jokaisena elämämme päivänä
me teemme talletuksia
lastemme muistojen pankkiin"
- Charles R. Swindoll -


VKO 11/2006
Säätila on hiukan lämmennyt. Kuluvalla viikolla olemme saaneet nauttia ihanista kevätpäivistä. Samanlaista "lämpenemistä" meitsi ei ole saanut kokea kunnallispolitiikassa.

Niin, mennäkseni vielä viime viikkoiseen päätöksentekoon, josta kirjoitin blogissani, jäi päätöksestä meitsille KYLMÄSSÄ SUIHKUSSA käynnin "tunnelma" - asia palautui takaisin lautakuntaan. Taisi tulla perintönä menneisyydestä?

Myöskään poliittista tahtoa ei ollut tehdä päätöstä asiantuntijoiden ja lautakunnan esittämällä tavalla??!!

Meitsi on viimeaikoina seurannut - ja jossain yhteydessä ottanut myös esille - tämän kilpailulta suojellulla alalla toimivan yhtiön ja sen toiminnallisen konservatiivisuuden, jonka fyysisiä "palvelulonkeroita" tosin tänne Vesannolle asti ei ulotu. Tämä yhtiö käyttää julkisuudessa esillä ollessaan nimilyhennettä VR.

VR esimerkkinä meitsillä siksi, koska yleensä ne alat, jotka ovat olleet kilpailulta suojassa ovat pystyneet / joutuneet kasaamaan omaan toimintakulttuuriinsa - ja kenties myös varsinaiseen toimintaansa - melkoisesti TEHOTTOMUUTTA, jonka sanotaan tulleen perintönä menneisyydestä.

Kuntasektoria on myös moitittu viimeaikoina TEHOTTOMAKSI toimijaksi - perintönä menneisyydestä.

VR:n päätöksenteko-organisaatioon toisin en ole - vielä - tutustunut, liekö siellä päätöksentekotapa tullut perintönä menneisyydestä.

Kuntasektorin päätöksenteko-organisaatioon meitsi on saanut tutustua aivan omakohtaisesti; virkamiestoiminnan, lautakunta-, hallitus- ja valtuustopaikkojensa myötä.

Esim. 1
Kuntia hallitsee - perintönä menneisyydestä - kaksoishallinto; virkamiehet ja luottamusmiehet. Muutosjohtajuutta ja uudistusmielisyyttä tarvitaan molemmilla hallintotasoilla jotta muutokset ja uudistukset olisivat mahdollisia, siis VAIN ja AINOASTAAN, jos virkamiehet ja luottamusmiehet ovat uudistusmielisiä ja heillä on yhteistä tahtoa. Muuten kuntiin kasaantuu tehottomuutta (ks. SK 17.3. O. Soininvaara).

Esim. 2
Kylmä pohjoinen maa, jossa asuu outo kansa. Maa, johon pitäisi saada huippuosaajia ja uutta työvoimaa:
- heikosti kehittyneet palvelut
- korkea verotus
- ilmapiiri vielä aika sisäänlämpiävä, kansalaisten avustaminen vasta alkamassa
- outo hankalasti opittava kieli, monet tosin osaavat jo englantia
- vaikea ilmasto, talvisin kylmää ja kosteaa
- etäinen sijainti Euroopan ja muun maailman metropoleista (ks. Ekonomi 2/06).

Kun pohtii hiukan "hartaammin" edellä olleita esimerkkejä ja etsiin niistä "sattumia", joita peilaa vesantolaiseen maalais- / kunnalliselämään, niin jotain yhteläisyyttä on selvästi olemassa, mutta mitä? Siitä tehkööt jokainen omat päätelmänsä.

"Maailman ongelmia eivät ehkä koskaan voi ratkaista epäilijät ja kyynikot, joiden näköaloja rajoittavat päivänselvät realiteetit. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kykenevät unelmoimaan koskaan olemattomista asioista."
-John F. Kennedy-

VKO 10/2006
Ensteks ajattelin olla kirjoittelematta tähän "blogiini" näin hiihtolomalaisena, mutta kun posti toi tuon tulevan kunnanhallituksen kokouksen (13.3.) esityslistan ja listaa läpikäydessäni mielenkiintoni kohdistui ennen kaikkea "poliittista maailmaani" lähellä olevaan asiaan, joka liittyy vesantolaisen kouluelämän tulevaisuuteen, meitsi ei malttanut olla avaamatta tätä kirjoitusikkunaansa.

Tämän asialistalla olevan ja vesantolaista koulumaailmaa käsittelevän asian päätösehdotuksen myötä nousi meitsille "pintaan" muutama ajatus, joista tässä pari;

- mikä on muutosjohtajuutta ja mikä on muutosvastarintaa?

- mikä on menneisyydestä haettua ja "peruutuspeilistä" katsottua massa-ajatteluun perustuvaa näkemyksellistä kokemusta, ja mikä taas on tulevaisuuteen tähtäävää asiantuntijoiden antamaa kokemuksellista näkemystä?

Mm. edellä mainittujen kysymysten pohdinta on meitsin mielestä sitä, joka tekee nykyajassa elämisestä ja tulevaisuuteen kurkottavasta päätöksenteosta - mennyt huomioiden - niin mielenkiintoisen ja tehtyjen päätösten vastuunkantamisesta, niin haasteellisen, perustuivatpa ne "päätöksentekotarpeet"; omaan aivotyöskentelyyn tai toisen kirjoittamaan sanaan tahi omakohtaisen näkemyksen muodostumiseen sen seurauksena, kun on saanut kuunnella ko. ALAN asiantuntijoita. Kehitys kehittyy - vain muutos on pysyvää???!!!

"Turha murehtia - tulevaisuus tulee ja kyllä aika kuluu vaikka savua säkittäessä."

"Monilla on elämässään mitä parhaat tarkoitusperät. He eivät vain tule painaneeksi oikeasta napista."



VKO 9/2006
Ekonomi -lehdessä olleesta tekstistä muutamia otteita, joka käsittelee professori Antti Paasion ajatuksia kuntasektorista.

"Kuntien on pakko muuttua. Muutoksen läpiviemiseen tarvitaan ammattimaisia muutosjohtajia ja palveluosaajia - yhdellä sanalla sanottuna ekonomeja.

Kun suuret ikäluokat eläköityvät, valtio tarvitsee ylijäämänsä eläkemaksuihin. Kunnat joutuvat entistä itsenäisemmin vastaamaan taloudestaan ja palveluistaan. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen edellyttää strategista ajattelua, joustavampia organisaatioita ja toimintamallien muutosta.

-Näkisin, että kunnat ovat perinteisiä täsmällisen suunnittelun organisaatioita. Työnkuvat, tehtävät ja niihin pääsyvaatimukset ovat täsmällisiä. Yksilöitä ei velvoiteta, eikä heille ehkä anneta mahdollisuuttakaan miettiä asioita muutoksen näkökulmasta. Rekrytointi- ja työvoimapolitiikka ovat varsin konservatiivisia, ja työpaikat siksi jokseenkin turvattuja.

Vaihtuvuus on vähäistä ja siksi myös kyky ottaa vastaan uutta osaamista on tarpeettoman heikko. Organisaatio on jäykkä, päätöksenteko ylhäällä ja koneisto toimii hitaasti.

Kunnissa kaivattava muutosjohtaminen ei poikkea yritysten muutosjohtamisesta. Ekonomien osaamista tarvitaan kunnissa monella sektorilla.

-Kuntia yhdistämällä nämä ongelmat eivät poistu. Ahdinko kunnissa pahenee."

Saas nyt nähdä kuinka nuo Antin ajatukset saavat ilmaa siipiensä alle KÄYTÄNNÖSSÄ - teoria on aivan toinen juttu?

Talviloma-aika iskee päälle Savossa. Hiihdokasta hiihtomieltä hiihtäväisille, kuten myös toisille lomalaisille!

"Kaksi atomia kävelee kadulla
ja törmää toisiaan vasten.
Toinen kysyy toiselta:
"Oletko kunnossa?"
"En, menetin elektronin!"
"Oletko varma?"
"Joo, olen positiivinen!"



VKO 8/2006
Hesarista ja Savon Sanomista löytyi aamulla (la 25.2.) ainakin kaksi - meitsille mielenkiintoista uutista - niiden Torinon suomalaismenestysten lisäksi.

Hesari kirjoittaa otsikolla; VALEHTELU JA VAIKENEMINEN NOPEUTTAVAT MINISTERIEN EROJA. Kyseinen teksti liittyy FM Henna Virkkusen lisensiaattitutkimukseen, jossa tutkinnan kohteena ovat viiden ministerin erotapaukset: kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (1992), toinen valtivarainministeri Arja Alho (1997), liikenneministeri Matti Aura (1999), kulttuuriministeri Suvi Linde´n (2002) ja pääministeri Anneli Jäätteenmäki (2003).

Tämän "kotoisemman" lehden uutisointi liittyi taas Kaavin kunnallispolitiikkaan otsikolla: KAAVILLA HALUTAAN KIVI KENGÄSTÄ / Hallituksen tulehtuneet henkilösuhteet ovat vaivanneet päätöksentekoa pitkään. Hallitusta kaatamaan lähtevät valtuutetut sanovat, että mitta on täysi.

Toiseen näistä lehtijutuista on kirjoitettu uutisoinnin yhteydessä näin (suora lainaus): "Historia on opettanut huonosti suomalaisia poliitikkoja, sillä yhä edelleen he sortuvat julkisuudessa klassisiin virheisiin eli valehteluun, osatotuuksien puhumiseen ja vaikenemiseen koko totuudesta."
Kun toisessa lehdistä taas lukee näin: "Olen ymmärtänyt, ettemme kommentoisi asiaa ennen kuin se on ollut esillä hallituksessa. Kun en osaa valehdella, kierrellä ja kaarrella, niin on parempi olla hiljaa."

Politiikka on - meitsin mielestä - sikäli mielenkiintoista, että siihen voisi hyvinkin soveltaa tätä yleisesti tunnettua sanonta: "EN OLE PUOLESTA ENKÄ VASTAAN, VAAN PIKEMMINKIN PÄINVASTOIN".

Hallitustyöskentely, niin ministeritasolla kuten myös kunnallispoliittisella tasolla on meitsin mielestä puhtaasti TIIMITOIMINTAA, jossa huomioidaan myös poliittisen pelin toimintasäännöt. Tiimityöskentelyn onnistumisessa meitsi ajattelee olevan vähintään kolme keskeistä asiaa:
1) tiimi on osaamispohjainen kokonaisuus, jossa tärkein tiimin jäsenten valintakriteeri on asiaosaamisen lisäksi se, että kaikki tiimin sisällä tarvittava tiimityöskentelyosaaminen on sen jäsenillä
2) tiimin jäsenten on pystyttävä tulemaan toistensa kanssa hyvin toimeen - toisia ei tarvitse rakastaa, mutta yhteistyön on pelattava - tällöin aikaansaadaan hyvin yhteistyökykyisesti toimivat toimintatavat
3) ratkaisevaa on myös se, että tiimissä on sen verran johtajuusosaamista, että kehitys kohti tiimityöskentelyn itseohjautuvuutta on mahdollista.

Toivottavasti hyvin moni edellä mainitsemissani lehtijutuissa mukana olleista poliitikoista katseli eilisiltaista (pe 24.2.) jääkiekko-ottelua Suomi vastaan Venäjä. Ainakin meitsin mielestä Suomen Leijona -joukkueen esittämä TIIMITYÖSKENTELY oli kokolailla esimerkillistä, josta poliittiseen tiimityöskentelyyn on hyvä ottaa oppia - meidän kaikkien.

Päätöksentekotaito ja päätöksen merkityksen ymmärtäminen ovat tiimin jäsenten tärkeimpiä ominaisuuksia. Heidän on pystyttävä ymmärrtämään päätöksenteon vaikutukset ja oltava valmiita myös kohtaamaan päätöksestä johtuvat muutoset.

Muutos vaatii johtajuutta. Muutosten kielteiset seuraukset ovat jossain määrin väistämättömiä. Aina kun yhteisöjen on pakko sopeutua olojen muuttumiseen, sopeutuminen aiheuttaa myös TUSKAA.

Meitsi on joskus kuullut sanottavan, että politiikassa riitelevät asiat - eivät ihmiset. Mitäköhän tuo sitten tarkoittaa käytännössä, kun lueskelee mm. meitsin mainitsemia lehtijuttuja - etenkin toista niistä? Meidän - täällä Vesannolla - on helppoa ajatella, että nehän ovatkin " vain " kivi kengässä Kaavilla ja ministeri hallituksessa Helsingissä - olevaa TUSKAA, ei meillä. Paitsi, että tieto niistä lisää TUSKAA - myös meillä?

"Soutajalla ei ole
aikaa veneen keikuttamiseen."

"Jos meissä ei olisi vikoja,
emme tuntisi niin suurta mielihyvää
havaitessamme niitä muissa."

"Muistelepa kuinka vaikeaa on muuttaa itseään,
niin ymmärrät miten vähäiset ovat
mahdollisuutesi saada aikaan muutoksia."
-Jacob Braude-



VKO 7/2006
Risteilylle lähtivät nämä "Jorman kullat" - vesantolaiset ABIT. Sinne vein linja-autolle aamulla (18.2.) perheemme esikoisen, tosin samaan kyytiin nousi myös ysiluokkalaisemme - Jannensa kanssa - Helsinkiin asti he ... onnea matkalle.

Tämän päivän abeja, niitä tulevia johtajiamme - penkkaritekstien perusteella - näyttäisi kiinostavan enemmän mainoslauseet ja sloganit kuin poliittiset ja/tai yhteiskunnalliset uutiset. Koulu ja abina oleminen sinäänsä luo joka tapauksessa tulevaisuutta. Koulu ja koulutus ovat aina ja kaikkialla vallanpitäjiä kiinnostaneet.

Taistelu peruskoulunsa ja lukion päättävistä oppilaista kiihtyy entisestää. Osaamisen ja innovatiivisuuden lisääminen on haaste koko koulutusjärjestelmän uusiutumiselle, mukaan lukien myös korkeakoulut ja yliopistot. Tiedon ja osaamisen ohella koulutuksen tavoitteena on kehittää yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät päätöksenteon merkityksen ja ovat valmiita kohtaamaan maailman muutokset.

Näin "yrittäjyysmaisterina" meitsi näkisi - hyvin mielellään - yritystoimintaan liittyvää opetusta sisältyvän kaikille koulutusaloille ja -asteille. Yrittäjäkoulutusta ei tule rajata vain kaupallisiin aineisiin tai ammatilliseen koulutukseen. Korkeakoulujen ja yliopistojen opetusohjelmiin tulee myös sisällyttää tietoa yrittäjyydestä - koko koulutusjärjestelmän tulee rohkaista YRITTÄJÄKSI RYHTYMISTÄ.

Kansakuntamme kaipaa lähitulevaisuudessa ennen kaikkea KÄTTENTAITAJIA - niitä ammatillisia osaajia, joista jo nyt on puutetta. Meidän vanhempien, kasvattajien, huoltajien, opettajien yms. on tiedostettava tämä tosiasia, kun yhdessä mietimme - jos mietimme - jälkikasvumme jatkokouluttautumista. Meitsillä näitä "koulutusputkeen" hakijoita on tänä keväänä kaksi, toinen ysin jälkeiseen ja toinen lukion jälkeiseen koulutukseen hakeutujana. Siinäpä sitä ollaan - valinnan edessä - ei ole helppoa, vaikka meitsillä on jokseenkin hyvä, työn kautta saatu, näkemys suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja sen monimuotoisuudesta ... EI OLE HELPPOA.

Nyt onkin hyvä - taas kerran - pysähtyä tarkastelemaan pystytäänkö ylipäätään nykyisellä koulutuslainsäädännöllä ja muilla käytettävissämme olevilla ohjauskeinoilla riittävästi turvaamaan koulutuksellista yhdenvertaisuutta maan eri puolilla, eikä pelkästään vaan koulutusjärjestelmän eri osissa.

Meitsin näkemyksen mukaan opetus on hyvin paljon ihmisen puhetta toiselle ihmiselle. Puhetta siinä tarkoituksessa, että puhujan ajatus tulisi ymmärretyksi puhujan haluamalla tavalla ja siitä "sikiäisi" kuulijalle tahto ja kyky soveltaa ajatusta käytäntöön ja edelleen kehittää sitä.

Tuleva-aika näyttää - ainakin oman jälkikasvun abiristeilylle lähtijän osalta - kuinka vanhempien ajatus risteilyllä käyttäytymisestä tuli ymmärretyksi puhujan haluamalla tavalla ja "sikiääkö" abille tahto ja kyky soveltaa TUOTA ajatusta käytäntöön ja KENTIES edelleen kehittää sitä? Samalla selvinnee se, kuinka valmiita ABEINA ollaan risteilyllä olevat houkutukset vastaanottamaan?

Pari valmiiksi pureskeltua ajatusta:

"Kun välität enemmän ja luotat enemmän,
pystyt entistä kyvykkäämmin luomaan sitä mitä haluat."

"Jos lapset kasvavat liian nopeasti,
heiltä jää väliin tärkeitä kehitysvaiheita."

"Kun kohdistat kaiken huomiosi ulkoiseen
menestymiseen, saavutat nopeammin menestystä,
mutta samalla kadotat itsesi."


VKO 6/2006
Onneksi lauhtui. Pakkanen alkoi koitella meitsin kylmyydensietorajaa - ainakin aamuisin istuessani jääkylmään autoon. Pakkasten jälkeen yleensä sataa lunta - päästään taas nauttimaan kilpailutettujen lumityöntekijöiden työnjäljistä!!

Kuinkahan voisi toteuttaa kuntarakenneuudistuksen yhteydessä kuntarajojen muodostumisen pakkasaluerajojen mukaisesti, niin että voitaisi puhua tasasääALUEKUNNISTA? Eikös olisi hieno juttu se, sillä silloin jokaisen ALUEKUNNAN alueella vallitsisi tasalaatuisesti ja demokraattisesti tuotettu säätila - kuten viime viikkojen pakkassää ainakin tasalaatuisuuden suhteen on ollut.

Jos pääsee käymään niin, että säätila ei olekaan tasasääaluekunnan alueella tasalaatuista, niin laitetaan sääntarjoaja nykytavan mukaisesti kilpailutukseen. Laajoille alueille (pakkasalue) on varmempaa ja kenties helpompaa saada useampi tarjous, joista vaan yksinkertaisesti valitaan kokonaistaloudellisesti edullisin sääntarjoaja. Helppoa eikö totta?

Säätilantarjoajan on muututtava perinpohjaisesti ja mahdollinen muutosvastarinta on murskattava täydellisesti. Siinähän ne muutokset menisivät yhtäjalkaa, niin kuntarakenteen kuin säätilankin osalta ja vieläpä samoilla rajoilla. Näin globalisaation aikanakautena pitäisi ilman muuta siirtyä suurempiin kuntarakenteisiin, joissa vallitsisi hyvin kilpailutettu kilpailukykyinen ja tasalaatuinen säätila.

Nykyisen säätilantuottajan monopooliasemassaan tuottama sää ei vastaa nykyaikaisen markkinatalousyhteiskunnan kilpailukriteerein tuotettua säätä - kovaa pakkassäätä lukuunottamatta. Kuin ihmeenkaupalla markkinaoikeus on malttanut olla puuttumatta asiaan, vaikka katsoi oikeudekseen puuttuna Vesannon kunnan tilintarkastajavalintaan liittyviin kuvioihin - johtuneeko puuttumattomuus valituksen puutteesta?

En tiedä täyttyivätkö silloin - kun olin varhaisnuori - kaikki kilpailuttamiseen liittyvät kriteerit lumitöidentekijöiden tarjoaman palvelunosalta tilanteessa, jossa olivat samalla peltoaukeamalla lumitöissä kolmen eri talon isännät ja jokainen isäntä auraili pakkaslunta omilla traktoriauroillaan.

Auraustilanteelle oli tuolloin - ainakin - yksi yhteinen kilpailutekijä, ja se tekijä löytyi traktorin nimestä. Sillä kaikki traktorit alkavat samalla kirjaimella; VOORTI, VALAMETTI ja VIIJATTI, kuten eräs ko. isännistä asian ilmaisi.

Eikö lie kilpailuttaminen tuolloin sattunut kohdalleen, koska markkinaoikeuden edustajia ei meitsi muista nähneensä peltoaukeamalla - kun tämä markkinaoikeus tuppaa nykyään olemaan mukana lähes kaikissa kilpailuttamistilanteissa, ainakin julkishallintoon liittyvissä.

Ajatusten eväitä:

"Älä koskaan kanna yhtä
harmia enempää kerrallaan.
Joillakuilla niitä on kolme -
kaikki entiset, kaikki nykyiset
ja kaikki odotettavissa olevat."

"Suurten ajatusten valossa
maailmankaikkeus ei vaadi
meitä tekemään jotain,
se pyytää meitä
olemaan jotain.
Mutta sehän onkin kokonaan
toinen asia."

"Luonto ei tehnyt meistä täydellisiä,
mutta oli sentään niin ystävällinen,
että teki meidät sokeiksi omille virheillemme."


VKO 5/2006
Tilapäisestä käyttöönotosta muodostuukin - hyvin herkästi - pysyvä käyttöönotto ja sanktiona tällöin voi olla niinkin vaatimaton kuin KÄYTTÖKIELTO.

Tänä aamuna (4.2.) - kuten yleensäkin lauantaiaamuisin - meitsin lueskellessa Hesaria mielenkiintoni kohdistui mm. kirjoitukseen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Kirjoituksen mukaan uudistusta valmistelemaan on muodostettu työryhmä joka "sorvaa" uudistusta koskevaa puitelakia. Työryhmässä on ministeriön ja Kuntaliiton edustus, mutta työryhmällä ei kuitenkaan ole sisällöllistä päätäntävaltaa asiassa. Tässä yhteydessä meitsille tulee mieleen vanha sanonta: "mitä useampi lusikka sitä sekaisempi soppa".

Kuntaliitto valmistelee uudistusta omalla tahollaan peruskuntamallin pohjalta, kun se aluekuntamalli tyrmättiin laajalla aluekiertueella. Kuntaliiton tekemän lakiluonnoksen mukaan puitelaki tulisi koskemaan kaikkia Suomen kuntia Ahvenanmaata ja Kainuun hallintokokeiluun osallistuvia kuntia lukuun ottamatta.

Kuntaliiton puitelakiluonnos ei tule määrittelemään muodostuvaa kuntamäärää, mutta lakiluonnosta laaditaan siltä pohjalta, että kuntarakenteeseen odotetaan SUURIA muutoksia. Kuntien muodostuminen jää kuitenkin kuntien omien suunnitelmien pohjalta vapaaehtoisesti tapahtuvaksi. Niinpä niin - ainakin teoriassa voisi ajatella uudistuksen etenevän vapaaehtoisesti, josko ei aivan tilapäisen vapaaehtoisesti.

Kun ja jos kuntaliitokset eivät lähde etenemään vapaaehtoisesti voi valtioneuvosto edellyttää kuntia muodostamaan PERUSPALVELUPIIREJÄ, jotka tulisivat huolehtimaan ainakin sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta myös LUKIOKOULUTUS ja toisen asteen koulutus voitaisiin siirtää peruspalvelupiirien vastuulle.

Tältä peruspalvelupiiriltä voitaisiin juridiselta muodoltaan edellyttää kuntayhtymä tai isäntäkunnan liikelaitosmuotoista toimintamuotoa. Peruspalvelupiirien perustaminen saattaa olla asiantuntijoiden mukaan JOPA ristiriidassa perustuslain kanssa, ellei siitä tehtäisi TILAPÄISTÄ järjestelyä vuoden 2016 loppuun saakka.

Valmisteilla olevan lain mukaan uusien kuntien ja peruspalvelupiirien muodostaminen tulisi olemaan vationeuvoston tehtävä ja päätösten olisi tapahduttava vuoden 2007 loppuun mennessä, joko vapaaehtoisten esitysten pohjalta tai sitten mennään ja tehdään päätökset valtioneuvoston "sanelupolitiikan" mukaisesti - tämä on sitä haastavaan tilapäisyyteen tähtäävää vapaaehtoisuutta?

Kyllä meille täällä Vesannollakin valtiovalta antaa vapaat kädet liittyä tai liittää kuntamme vapaaehtoisesti mihin kunta tahansa - kunhan vain se "sopiva vastakappale" löytyy vapaaehtoisesti. Jos vapaaehtoisuutta ei löydy myöskään em. tilapäisesti käyttöönotettavalla PERUSPALVELUPIIRIJÄRJESTELYLLÄ, niin meitä täällä Vesannolla uhkaa varmaan kunnan KÄYTTÖKIELTO.

Käyttökielto saattaakin olla mielenkiitoinen olotila - näin kuntamaailmassa. Näistä tilapäisjärjestelyjen mukana tulleista käyttökielloista meillä on valtakunnassa ollut tuon tuostakin hyviä esimerkkejä, kuten mm. tämä ajoneuvoverokäytäntö - tilapäisenä käyttöönotettu ENTINEN AJONEUVOVERO, joka on nykyään UUDISTUVA AJONEUVOVERO - ja jos ajoneuvon haltija tai omistaja laiminlyö veron maksamisen määräajassa sanktiona on KÄYTTÖKIELTO.

Montakohan kuntaa tällä mahdollisesti tilapäisesti käyttöönotettavalla PERUSPALVELUPIIRIJÄRJESTELYLLÄ saadaan KÄYTTÖKIELTOON, jos valtion tahto ei toteudu, kun niitä soppalusikoita näyttäisi olevan tässäkin sopassa melkoisesti - vähintään 431 lusikkaa.

Tässä muutamia "vapaaehtoisuuteen" perustuvia "jutskia":

Jos sanat on määrätty etukäteen,
ei kangertelua synny.

Jos työ on määrätty etukäteen,
ei epävarmuutta synny.

Jos toimet on määrätty etukäteen,
ei virheitä synny.

Jos tie on määrätty etukäteen,
ei se muutu yhtäkkiä läpipääsemättömäksi.

-Konfutse-

VKO 4/2006
Tässä eräänä pakkaspäivänä meitsiltä kyseltiin Vesannon kunnan elinkeinostrategiasta. Kysymys tuli "hiukan yllättäen", - kuten politiikassa on yleensä tapana sanoa, ainakin vaalien alla - en pystynyt vastaamaan kysyjälle muuta kuin, että kyllä sellainen on ja se löytyy Vesannon kunnan TALOUSARVIO 2006 ja TALOUSUUNNITELMA 2006-2008 kirjasta. Kun sain hiukan myöhemmin ko.kirjan käsiini ja tutustuin asiaan tarkemmin - totesin - että ko. kirjassa ei ole mitään varsinaista elinkeinostrategiaa, vaan kuntastategia, joka koostuu neljästä eri osiosta, joista yksi on elinkeinot. Tässä yhteydessä ei ole varsinaisesti "aukikirjoitettu" mitään erillistä elinkeinostrategiaa. Olemassaoleva tekstiosa kuuluu sanasta sanaan näin:

2.1 Elinkeinot
Asenneilmasto ja henkinen ilmapiiri
- Yhteistyö kunnan ja yrittäjien välillä ja yrittäjien keskinäinen yhteistyö myös eri toimialojen välillä.
- Asenneilmastoon vaikuttaminen lisääntyvän koulutuksen ja tiedotuksen kautta.

Yritysten toimintaedellytysten parantaminen
- Yritysten kannustaminen tietotaidon ja liiketoiminnan suunnitelmalliseen kehittämiseen.
- Yritysten tukeminen resurssien puitteissa aineellisesti ja henkisesti.
- Metalli- ja puualan yritystoiminnan kehittäminen ja lisääminen.
- Matkailu- ja majoituspalvelujen kehittäminen ja parantaminen.
- Kansainvälistymisen edistäminen.
- Projektityöskentelyn terävöittäminen ja projektien välisen yhteistyön parantaminen.
- Yrittäjämäisen palveluhengen korostaminen.

Maa- ja metsätalouden kehittäminen
- Tilojen kehittäminen neuvonnan, koulutuksen ja projektityöskentelyn avulla.
- Jatkojalostuksen lisääminen.
- Energiapuun hyödyntäminen.
- Vesistöjen moninaiskäytön edistäminen.

Markkinointi
- Vakinaiseen ja vapaa-ajan asumiseen tarkoitettujen asuntojen ja tonttien markkinoinnin tehostaminen.
- Kohdemarkkinoinnin kehittäminen.
- Kansainvälistymisen lisääminen.
- Kunnan sisäisestä markkinoinnista huolehtiminen.

Kun meitsi tutustui myös vastaavaan "kuntaopukseen" vuodelta 2005, niin sieltä löytyi sama teksti sanasta sanaan kuin vuoden 2006 "opuksessakin" on.

Asiaa - siis strategian olemassaoloa - pohtiessani, eipä muistilokeroistani taida "tupsahtaa" esille sellaista muistikuvaa, että olisin tutustunutkaan tekstimuodossa olevaan erilliseen Vesannon kunnan elinkeinostrategiaan - keskustelutasolla näitä strategioita kyllä löytyy aivan riittämiin, jotka saattavat olla aloittamista vaille valmiita.

Tästä johtopäätöksenä meitsi voi todeta antamansa vastauksen kysymykseen kunnan elingeinostrategiasta olleen hiukan "ympäripyöreän", jopa hiukan puutteellisen (poliitikon vastaus?) - siis sen strategian olemassaolon osalta - koska en todellakaan tietänyt silloin, enkä tiedä vieläkään, varsinaisen elinkeinostrategian olemassaoloa, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ko. strategiaa olisi olemassa. Täytynee kysyäkin viisaammilta strategian perään?

Vesannon kunnassa on ELINKEINORYHMÄ, jonka toimialueeseen voisin ajatella elinkeinostrategian "aukikirjoittamisen" kuuluvan. Operatiivisena toimijana elinkeinopolitiikan ja elinkeinostrategian toteuttamisesta vastaa Sisä-Savon seutuyhtymä kunnan tekemien elinkeinopoliittisten päätösten ja linjausten mukaisesti - niiden linjausten, jotka yleensä LÖYTYVÄT kunnan elinkeinostrategiasta???

Meitsi on ollut myös mukana päättämässä ko. "strategiaosuutta", joka on hyväksytty TALOUSARVION 2006 yhteydessä. Kuinka lienee "päässytkin" koko asia "livahtamaan" ohitseni kun en ole ymmärtänyt silloin - elinkeinoalaa kohtuullisen hyvin tuntevana - kiinnittää elinkeinostrategian olemassaolon tärkeyteen riittävää huomiota, niin että tietäisin vastata oikein, kun kysytään.

Kaipa tässäkin asiassa meitsi voi todeta omasta toiminnastaan jälleen kerran sen, että "unikki mikä unikki" ainakin näissä sisältöasioissa, jotka päätetään isompien kokonaisuuksien yhteydessä.

Meitsin mielestä edellä lainaamani teksti - TALOUSARVIO 2006 kirjasta - ei siis ole mikään varsinainen "elinkeinostrategia" vaan luettelo asioista, joista elinkeinostrategia voisi hyvinkin syntyä. Toivottavasti elinkeinoryhmä on kirjoittanut laajempialaisen, aivan oikean elinkeinostrategian, johon meitsiki voisi tutustua jatkossa - että tietää "strategiset kohdat", kun niitä meitsiltä kysytään???

Kun katselin googlesta muutamien kuntien elinkeistrategioita, niin sieltä löytyi sivukaupalla - jopa useita kymmeniä sivuja - strategiaa kaikkine tavoitteinensa. Esimerkkinä mainittakoon mm. HAUKIPUTAAN kunnan tai PORNAISTEN kunnan elinkeinostrategiat. Sinne Pornaisiin taisi lähteä meidän pitkäaikainen kunnanjohtajamme Erkki Pesonen aikoinaan - tietääkseni jo eläkkeelle jäänyt, onnea EKILLE eläkepäivinänsä.

Tietenkin kyseessä ovat toisenlaiset kunnat - ehkäpä juuri elinkeinotoiminnoiltaan - mitä Vesannon kunta on, mutta kyllähän sen elinkeinostrategia pitäisi silti Vesannollakin ...

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA sanoo sanasta STRATEGIA seuraavaa; laskelmointiin perustuva toimintasuunnitelma, taktiikka, myös sodanjohtotaito.

Useasti kunnan vauraus tulee elinkeinoista. Kunnan elinkeinostrategia tuleekin tehdä yhdessä kunnassa olevien yritysten/elinkeinoelämän edustajien kanssa. Kunnan rooleista keskeisimpiä on elinkeinopolitiikka. Yhteisesti "rakennettu" elinkeinostrategia luo hyvät edellytykset mahdollisimman monipuoliselle, aktiiviselle ja kilpailukykyiselle elinkeinoelämälle.

Kunnissa arvostetaan - myös Vesannolla - yrittäjyyttä hyvin paljon. Myös Vesannolla nähdään - kuten valtakunnassa yleisesti - vaurautemme perustana olevan elinkeinotoiminnan. Yksi pulmistamme on yrittäjien vähyys. Kunnat pyrkivät luomaan yrittämiselle edellytyksiä, kuten myös Vesannolla tehdään. Elinkeinopolitiikan hoitaminen on mitä suuremmissa määrin kumppanuutta.

Palvelujen ja tavaroiden ostokokemusta kunnilla yleensä on, mutta palvelutuotekokonaisuudet ovat mutkikkaita. Niiden käsittelyssä tarvitaan vahvaa tilaus-, juridista, ja talousosaamista sekä sopimus- ja kilpailupolitiikan tuntemusta. Enää ei oman kunnan yrittäjien suosiminen ole mahdollista palveluja tai tavaroita ostettaessa, vaan tarjolla olevista palvelun-/tavarantoimittajavaihtoehdoista on aina valittava kokonaistaloudellisesti edullisin, edellyttäen tietysti, että palvelun/tavaran tarjoajan toiminta/toimitus vastaa niitä kriteereitä, joita kunta tarjouspyynnössään edellyttää. Tarjouspyynnöllä ja sen laadinnalla onkin ratkaiseva merkitys.

Valtakutatasolla kunnat ovat yksityisten sosiaalipalvelujen suurin ostaja. Nopeinta kasvu on ollut kotipalvelu-, palvelutalo- ja lasten hoitokoti/perhekoti- ja päivähoitotoimialoilla.
Kuntarakenneuudistuksen edetessä kuntien ennustetaan turvautuvan nykyistä huomattavasti enemmän yrityksiltä ostettaviin sosiaalipalveluihin. Sosiaalipalvelumarkkinoiden kehittyminen johtaa aitojen monituottajamallien yleistymiseen. Palvelujen tuotteistaminen yleistyy ja laatutyön merkitys kasvaa. Kunnilla on alan kehitystyössä ratkaiseva rooli - siksi kuntien elinkeinostrategiat ovat tärkeitä työkaluja.

Vesannon kunnan elinkeinostrategiassa on huomioitava kuntalaisten ikärakenne ja ne luontaiset elinkeinotoiminnan lähtökohdat, jotka muodostuvat sijaintimme ja asukaspohjamme kautta "luontaisena tuotoksena".

Julkisten palvelujen hankinta- ja tilaajaosaaminen vaativat myös hyvää tekstimuodossa olevaa elinkeinostrategiaa.

P.S. Tässä esille nostamassani Vesannon kunnan TALOUSARVIO 2006 -kirjan "elinkeinostrategiaosassa" on tekstiä, jossa mainitaan joidenkin asioiden parantamisesta. Parantaminen on meitsin mielestä sanana terveydenhoitopuolelle kuuluva "jutska" ja kun tässä kohdassa ei liene kyseessä terveyteen liittyvät asiat (terveystieteellisin lähtökohdin), niin olisiko oikeampaa käyttää pelkästään sanaa KEHITTÄMINEN sanan parantaminen sijasta - ajattelin vain näin yksinkertaisesti??
Kun sanakirjassa sanotaan sanasta parata : paranen : paranin : parannut = tulla tervee(mmäksi), parantua; Vointi paranee jatkuvasti, tulla paremmaksi. Arkikäytössä saatetaan joskus käyttää sanaa parata myös synonyymina sanoille; hyödyttää, kannatta. Ei parane mennä valittamaan. Paranisikohan lainkaan mennä kyselemään?

Summa summarum: Lopputulokseksi taitaakin muodostua sama oliko kyseessä kehittäminen vai parantaminen - vain asiayhteys näyttäisi ratkaisevan? Niinpä niin? Mutta elinkeinostrategia - ainakin yksi luettavassamuodossa oleva - pitää joka kunnassa joka tapauksessa olla ja piste, vai PARANISIKOHAN TUO TUOSTA ...???

Näinkin voi käydä:

Jos ostaa halvalla säästääkseen rahaa, on kuin pysäyttäisi kellon säästääkseen aikaa.

Linja-autoasema on paikka missä bussit pysähtyvät. Rautatieasema on paikka missä junat pysähtyvät. Minulla on pöydälläni työasema ...

Ellet tiedä mitä elämältäsi haluat, niin älä sitten koskaan sano ettei sinulle tarjoutunut mahdollisuuksia.


VKO 3/2006
MAINE on sana, jota meitsi on joutunut pohtimaan elämänsä eri "pyörteissä" aika useasti. Pohdintojen lähtökohta ja näkökulma ovat lähes aina olleet toisistaan hiukan poikkeavia, vaikka kyllä niille löytyy myös yhteisiä tekijöitä. Valitettavan useasti ainakin yksi yhteinen tekijä meitsin pohddiiinnnntojen taustalla on ollut RAHA.

Tämä koulumaailman tuntema MAINESANA on eri juttu kuin maine -sana. Se koulumaailmassa tunnettu mainesana voi olla mm.
- tyydyttävä
- hyvä
- kiitettävä, tai
- erinomainen

Meitsi liikkuessa maakunnan ja valtakunnan eri laidoilla - joskus jopa valtakunnan rajojen ulkopuolellekin päässeenä - kanssaihmisten kesken keskustellaan hyvin monista asioista. Silloin kun näillä "retkillä" lähtee puheeksi meitsin harrastuksiin liittyvät "jutskat", joista yksi muuten on kunnallispolitiikka, niin silloin yhteinen keskustelunaihe näyttäisi löytyvän melko helposti - jostain syystä tämä keskustelu johtaa ennemmin tai myöhemmin rahaan ja sen myötä myös MAINE nousee keskusteluissa framille.

Kukapa meistä ei haluaisi kotikuntansa omaavan hyvää mainetta, koska hyvän maineen uskotaan yleisesti tuovan mukanaan positiivisia asioita - siis sitä mainitsemisen arvoista mainetta. Useasti olen huomannut, näillä edellä mainitsemillani "retkillä", keskustelukumppanini muistavan tai yhdistävän kotikuntani Vesannon johonkin asiaa tai asiayhteyteen, joka ei maineeltaa suinkaan aina ole positiivinen asia - valitettavasti.

Kuntatalouden kireys ja veroäyrin taso tuntuisivat meitsin mielestä olevan niitä asioita, joista Vesanto parhaiten "globalissa maailmassa" tunnetaan - tai ainakin ne näyttäisivät tulevan ulkopaikkakuntalaisille useinmiten ensimmäisenä mieleen? Näin ekonomistina meitsi voisi todeta näiden molempien asioiden - siis kuntatalouden kireyden, että veroäyrin tason - takana olevan rahan, tosiasiassa sen toteamiseen ei mitään ekonomistia tarvita, vaan puhdasta maalaisjärkeä, ja sitähän meillä on.

Mainetta ei voi rakentaa mainonnalla, sillä voidaan taitavasti tehtynä tukea mainetta, mutta yksinään se ei riitä. Mainetta ei voi koskaan rakentaa valheelle. Esimerkiksi ei voi väittää kantavansa yhteiskunnallista vastuuta, jos laiminlyö kuntalaisena vastuun kantamisen kuntatalouden säästötoimista ja kuluttaa "kuntaeuroja" minkä ehtii.

Maineenrakentaminen vaatii - maalaisjärjen lisäksi - aikaa ja vaivaa, mutta maineen menettäminen onkin jo paljon helpompaa. Mitä parempi maine KUNNALLA on kuntana, sitä helpompaa kunnan on palauttaa maineensa ja saada pikku "jutskat" anteeksi.

Maineenhallinnalle on olennaista sidosryhmäsuhteiden hyvä hoitaminen. Meitsin - kunnallisen päättäjän - tavoitteena on, ja pitää olla, kuntalaisen tyytyväisyys.

Kunnallisena päättäjänä olen ollut mukana - ja sorvaamassakin - kuntatalouteen liittyviä tervehdyttämispäätöksiä ja ns. säästötalkoita - tavoitellen meidän kaikkien kuntalaisten etua. Voisiko tämä päättäjän rooli olla syynä, jota kyllä on vaikea uskoa, siihen, että olen joutunut huomaamaan kotikuntani katukuvassa - joissakin kanssaihmisissä - tapahtuneen muutoksia heidän suhtautumisessaan meitsiin.

Nämä tapahtuneet muutokset eivät aina ole olleet meitsin näkökulmasta katsoen positiivisia muutoksia, tämä tietenkin kuuluu "luontaisetuna" näiden yhteisten asioiden hoitamisen varjopuoliin - kateudestahan tässä ei voi olla kyse, koska kateuteen ei voi olla mitään syytä.

Liekö sitten osasyynä näihin havaitsemiini suhtautumismuutoksiin ollut myös kunnan henkilöstöön kohdistuvat lomautukset, tai sitten aivan jotkut muut asiat, mutta joka tapauksessa meitsi saa itsessään valloilleen itseensä kohdistuvan tunteen - MAINE KASVAA, mutta KUNNIA KUOLEE, kun meitsi muiden päättäjien joukossa yrittää parhaansa mukaan hoitaa näitä kunnallisia luottamustehtäviään ja olla yhtenä vastuunkantajana kuntalaisten tyytyväisyyden ylläpitämiseksi ja panna itsensä likoon kuntatalouden tasapainoon saattamisen puolesta kamppailevana päättäjänä.

Meitsi on kuullut sanottava, että maine on aina maineensa luojan arvoinen - revipä siitä sitten?

Tässä parit ajatukset:

Todellisista vaikeuksista voit aina selviytyä;
vain kuvitellut ovat ylitsepääsemättömiä.

"Ratkaisun hetkellä paras tehtävissä oleva
asia on oikea asia. Huonoin asia on olla
tekemättä mitään."

Oli unelma.
Ovi meni nenän edestä kiinni.
Aika ei ollut kypsä.
Tai minä.

- piispa Elfvengren -



VKO 2/2006
Kun olen miettinyt ja pähkäillyt tätä kirjoittelemiseni jatkamista olen tässä yhteydessä todennut meitsille iskeneen tietynlaisen AHNEUDEN kirjoittamiseen, vai voisiko sitä ilmaista termillä RIIPPUVUUS, joka on "salakavalasti" muodostunut vuoden 2005 aikana. Olen toki myös saanut "pieniä kehotuksia" jatkaa kirjoittamistani. Näen tämän kirjoittamiseni olevan myös kehittävää näin lukihäiriöstä kärsivälle tyypille - kuten meitsi on - sen AHNEUDEN lisäksi. Joten jatkanpa näiden kirjoitelmieni kirjoittamista. Se onkin sitten aivan erijuttu, se, onko näille "jutuille" lukijoita???

SUMMA SUMMARUM: Meitsi kirjoittelee näitä kirjoituksia ahneudesta itseensä, itsensä hyödyksi ja iloksi. Kirjoituksiani voi halutessaan kuka tahansa seurata nettisivuiltani - ahnehtiessaan vaikkapa tällaista lukemista.

Tämä AHNEUS -sana onkin sanana mielenkiintoinen ja tarkoitukseltaan se sopii moneen yhteyteen: Suomen kielen perussanakirja kirjoittaa ahneuden olevan = rahan-, voiton-, kunnian- tms. himoa, kyltymätöntä ja yletöntä persoutta vallalle, työlle, herkuille tai vaikka oluelle, ylipäätään aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden ahnasta tavoittelua ja havittelua.

Tutun sanalaskun mukaan ahneella on paskanen loppu. Saas nähdä kuinka tässä meitsille käy????

Nykyinen globaali maailmanmeno panee kuitenkin epäilemään vanhaa kansanviisautta, sillä myös suomalaisten tuloerot ovat kasvaneet ennennäkemättömiin mittoihinsa. Rahasta on tullut näkyvä ja ahneudesta hyväksytty - jopa ajoittain ihannoitu. Onkos se Ville Klinga, joka kysy televisiosarjassa HALUATKO MILJONÄÄRIKSI, ja kansa vastaa: "JEES!" Todettakoon tässä yhteydessä, ettei meitsille tästä kirjoittamisen ahnehtimisesta ole rahallista hyötyä - NON-FINANCIAL REWARDING.

Nykyinen presidenttiehdokas - entinen valtiovarainministeri Niinistö - tämän vuosituhannen alussa "opetti" kansaa sietämään toisten kansalaisten vaurastumista, josta meitsi voisi vetää johtopäätöksenä ahneuden olevan hyödyllisen voiman: se luo varallisuutta, työpaikkoja, verotuloja ...

Jos uskomista Niinistöön, näkisi meitsi tämän ahneuden olevan sellaisen hyödyllisen voiman, johon myös meidän vesantolaisten olisi paneuduttava tosissamme, sillä jos meidän verotulojen, varallisuuden ja työpaikkojen kasvu on kiinni pelkästä ahneudestamme - niin siitä vaan ahnehtimaan. Olen kuullut myös sanottavan ahneuden olevan rikkaan hyve, mutta köyhän pahe.

Me täällä Vesannolla - ainakin kuntatalouden osalta - olemme sen verran köyhiä, jotta emme paljon pahemmiksi pysty enää tulemaan, siis meillä on käytettävissämme ainoastaan se sama suunta kuin rikkaiden ahneudellakin on - hyve.

Ahneus liene perusolemukseltaan menettämisen pelkoa, levottomuutta ja kenties myös kyvyttömyyttä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Kun meitsi pohdiskelee niitä ahneuden vastakohtia, tulevat mieleeni sanat, kylläinen, lepo, aloilleen asettuminen, himottomuus, yleinen velttous yms.

Se milloin kohtuus loppuu ja ahneus alkaa onkin täydellisen tasapainon saavuttamiseksi vaikeasti määriteltävä asia. Paavi Gregorius Suuren 500-luvulla muotoilemat seitsemän kuolemansyntiä: kateus, AHNEUS, ylpeys, vihamielisyys, hekumallisuus, mässäily ja hengen vettous ovat myös tänään, 1 500 vuotta myöhemmin, yhä voimissaan.

Kuntalaisten etua ajattelevan kunnallispoliitikon "ahneusyhtälön asemointi" onkin vaikeaa, sillä missä vaiheessa asian käsittelyä hän voi "turvallisesti" asettautua lepoon ja todeta tämän riittävän - joutumatta asiaa edelleen ahnehtivien "jalkoihin"?

Liekö tämä sitä ahneuden syntiä, joka tarttui loppuvuodesta naapurikunnan valtuutettuihin kun lähtivät korottamaan omia luottamusmiespalkkioitaan - mene ja tiedä - millainen loppu se olikaan ahneella?

Niinhän ne muuten tekivät kansanedustajatkin tämän vuosituhannen ensimmäisenä syksynä (2000), korottivat palkkojaan, eikä se loppu ole tainnut niin p........ olla, no se siitä tässä yhteydessä. Joka tapauksessa kaikki he ovat palkkionsa tai palkkansa ansainneet, eikä meitsi voi korotuksia ahneudeksi ahneudella ajatella.

Tässä muutama ahneuteen liittyvä sananparsi:

"Joka ahnehtii, on aina puutteessa."
-Claudius-

"Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri."
-Suomalainen sanalasku-

"Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä."
-Raamattu-

"Ahneus alkaa siinä missä köyhyys loppuu."
-Honore de Balzac-

VKO 1/2006
Olen pitttkkkkääään ja harrrtttaaaasti pohdiskellut jatkanko vielä vuoden 2006 alusta näiden viikoittaisten kirjoitelmieni kirjoittamista - tähän nettipäiväkirjaan - JA POHDINTANI JATKUU EDELLEEN.