Vuosi 2016

Lokakuun 6. päivänä 2016

Olemme muuttaneet toukokuussa 2016 vaimon ja kissan kanssa Vesannolta Kuopioon. Asustellaan täällä Satama-Väinölänniemi -alueella kerrostalossa, josta on Kallavesinäkymä. 
Vesanto merkitsee minulle edelleen hyvin paljon: vaimo käy työssä Vesannolla, isäni asuu Vesannolla samoin appivanhempani asuvat Vesannolla. Käyn itse Vesannolla noin viikoittain. Seuraan Vesannon kunnallispolitiikkaa jatkuvasti. Keskustelen tapaamieni vesantolaisten kanssa Vesannon tapahtumista ja olen kiinnostunut muutenkin vesantolaisuudesta.
______________________________________________

 Väitöspäiväni oli 12.8.2016/UEF

LECTIO PRAECURSORIA                                                                                                         

Elokuun 12. päivänä 2016/Raimo Kovanen

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat

tervetuloa väitöstilaisuuteeni. Väitöskirjaani kosketteleva aihe - perheyrittäjyys – on hyvin relevantti aihe tämän päivän suomalaista yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta ajatellen. Suomalaisesta yrityskannasta 80 – 86 % on perheyrityksiä, jotka työllistävät koko yrityssektorin työllisestä väestöstä n. 42 %. Näistä yrityksistä hyvin moni, määrällisesti ajatellen noin 70 - 80 tuhatta, on sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä.

Omakohtaista kokemuksellista näkemystä perheyrittäjänä toimimisesta allekirjoittaneelle on kertynyt lähes kahdenkymmenen (20) vuoden ajalta. Kyseessä olevaan yrittäjyysaikaani liittyy monenlaisia kokemuksia – kokemuksia, jotka ovat pääsääntöisesti olleet hyviä. Hyviä muistoja ja monia taitoja kerryttäneitä kokemuksia. Olen toki yrittäjänä ollessani paljon kokenut myös sitä vähemmän hyvää. Tuota vähemmän hyvää osaa – valitettavasti - myös osa henkilökohtaista sidosryhmääni on joutunut rinnallani kokemaan.

Ehkäpä juuri nämä yrittäjyyskokemukset ovat johdatelleet minut – ja nyt meidät kaikki tässä auditoriossa tänään - tämän päivän tapahtumiin, jossa pääosassa on sidosryhmät ja niihin kohdistuvat ajatukset perheyritysten toimintakenttään kiinnitettyinä.

Tunnen ja koen näkemyksellisen kokemukseni mukaisesti sidosryhmien olemassaolon elämässä ja meitä ympäröivässä maailmassa tärkeänä; sidosryhmien, joista olemme oppineet henkilökohtaisella tasolla tutummin käyttämään nimitystä  läheiset,  tukiverkko, ja erilaiset henkilötekijät ja teot,  jotka olemassaolollaan ja käyttäytymisellään vuorovaikutteisesti vaikuttavat meihin, käyttäytymiseemme ja tekemiimme valintoihin, kehitykseemmekin, samalla tavalla kuin yritysmaailmassa sidosryhmät -termillä kulkevat eri ryhmät: tekniset-, sosiaaliset-, taloudelliset-, jne. ryhmät , joista myöhemmin kuulemme lisää, ja jotka vaikuttavat yrityksen tekemiin valintoihin, yrityksen päätöksentekoon, yrityksen kehitykseen jne.

Meitä ympäröivässä maailmassa on paljon asioita, joiden toivoisi jostakin näkökulmasta katsoen olevan kenties toisin kuin ne nyt ovat. Useista asioista tiedetään tai ainakin luullaan tietävän kuinka niiden kuuluisi olla, mutta ne vaan ovat niin kuin ovat – monestakin syystä.

Näihin toisella tavoin oleviin asioihin olen törmännyt – kokolailla useasti – tätä väitöskirjaanikin tehdessäni. Tässä muutamia esimerkkejä niistä.

Luonnehdittakoon kuitenkin ensin yrittäjyyttä ja yrittäjänä olemista Englannissa syntyneen ja sittemmin amerikkalaistuneen runoilijan Edgar A. Guestin tekstin avulla:

” Ainut este tielläsi olet Sinä itse.

Sinun on tehtävä omat valintasi.

Sinun on päätettävä mitä haluat.

Luoja muovasi Sinut ja jätti loput Sinun huoleksesi.

Rohkeuden täytyy nousta syvältä sielusta.

Sinun täytyy päättää, että onnistut.

Sinulla on kaikki, mitä tarvitsee.

Pääset mihin vain, kun uskot itseesi.”

Niihin toisella tavoin menneisiin asioihin palatakseni…

Kun vuosikausia yrittäjänä elantonsa hankkineelle ja yrittäjänä elämäntyönsä tehneelle yrittäjälle esitetään vaikkapa kysymykset:

Keitä ovat yrityksesi sidosryhmät?

Kuinka tärkeänä näet sidosryhmien merkityksen yrityksellesi? 

saadaan kysymyksiin saman verran toisistaan poikkeavia vastauksia, kuin on vastausten antajiakin. Vastausvariaatio ei ole mikään ihmeellisyys sinänsä, onhan pelkästään jo sidosryhmäteoriasta ja sidosryhmäajattelusta olemassa – monilla alan tutkijoillakin – toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

Yksiselitteisesti ei voida myöskään todeta sitä, pitäisikö käyttää sidosryhmäteoria- vaiko sidosryhmäajattelu -termiä. Tämä problematiikka on tullut varsin selväksi tutkimukseni lähdeaineistoon perehtyessäni.

Yrittäjälle esitetyt kysymykset:

Onko yrityksesi perheyritys?

Onko yritykselläsi olemassa sukupolvenvaihdossuunnitelma ja tai/

onko yritystoiminnallesi jatkajaa tiedossa?                                                                                                                                        saavat edelleen yhtä heterogeeniset vastaukset.

Tämän väitöstutkimuksen tutkimusaineisto muodostuu perheyritysten vuosikertomuksista. Vuosikertomus sisältää tavanomaisesti yhtiön esittelyn, toimitusjohtajan, hallituksen puheenjohtajan tai hallituksen katsauksen, johdon henkilöstöesittelyn ja tilinpäätöksen. Tavallista on myös liittää vuosikertomukseen osakkeenomistajille - siis omistajille yleensä - tarkoitettuja tietoja.

Tutustuessani tutkimusaineistona käyttämääni kolmeenkymmeneen kuuteen (36) eri ja erilaiseen vuosikertomukseen voin todeta vuosikertomusten olevan yrityskohtaisesti ajatellen hyvin samalla formaatilla toteutettuja, mutta kun tarkastellaan vuosikertomusten toteutusformaattia eri yritysten välillä, niin tällöin ollaan jokseenkin eri maailmoissa keskenään. Kansanomaisesti sanoen eri yritysten vuosikertomukset ovat keskenään ”veistetty aivan eri puusta”. 

Tutkimustyöni edetessä tieteelliseen aineistoon paneutuessani ja perheyrityksiä sekä niiden sukupolvenvaihdoksia pohtiessani, jouduin toteamaan tutkijoiden erilaiset, toisistaan poikkeavat määrittelyt, sekä hyväksymään sen tosiasian, etteivät alan tutkijat ole vielä tänä päivänä päässeet perheyrityksiä ja sukupolvenvaihdoksia koskevissa määrittelyissään yksimielisyyteen.

Pohtiessani tutkimukselleni asetettuja tutkimuskysymyksiä sekä lukiessani tutkimusmetodologiaa käsittelevää kirjallisuutta olin jälleen maailmassa, jossa mielestäni mikään ei ole itsestäänselvyys.

Näillä edellä mainitsemillani ja esille nostamillani tutkimukseni työstämiseen liittyvillä haasteilla ja kokemuksillani haluan nostaa esiin akateemiseen tutkimukseen kuuluvan vapauden, kuin myös tuon – vapauden - mukanaan tuoman rajoitteen.

Puntaroimallani eri vaihtoehtoja ja pohtiessani eri tilanteissa käytettävissäni olevaa valintamahdollisuutta pystyin tutkijana – uskoakseni – välttämään ajatusteni ajautumista umpikujaan.

Tunne umpikujasta – sekä suuresta kuin pienestä - ilmaantuu usein odottamatta itse kunkin meidän elämään silloin tällöin. Näin kävi myös allekirjoittaneelle, niin aikoinaan, suuresti, yrittäjänä ollessani, kuin nyt tätä tutkimusta tehdessäni – vieläpä useamman kerran!, mutta joista umpikujakokemuksista loppujen lopuksi sentään on koitunut ( ainakin kun ne sellaisena haluaa elämänilonsa säilyttääkseen nähdä ) jälkikäteen ajatellen myös jotain hyvääkin.

Tästä esimerkkinä olkoon tutkimuksentekovaiheessa saamani ja tuolloin minua hätkähdyttänyt, pysäyttänyt, ja jos rehellinen haluan olla, hieman silloin minua myös loukannutkin, työtäni ohjaavaksi kommentiksi lähetetty sähköpostiviesti, erityisesti sen aloitus: On äärimmäistä uppiniskaisuutta, ettet suostu tajuamaan…

Mikä tunne umpikujasta, kun jo luulin päässeeni työssäni pitkälle, ja jouduin palaamaan taas – kun sen jo niin monesti olin tehnyt – jäljilleni korjatakseni jotain ehdotettua! Umpikujaan joutumisen tunne oli toki tullut tutuksi monta kertaa jo aiemminkin tutkimusta tehdessäni. Mutta näin jälkikäteen juuri tuo tuollainen sähköposti siis pitikin saada, se tuli siis sittenkin oikeaan paikkaan! Lempeämmin ilmaistuna tuo asia olisikin kenties jäänyt minulta huomioimatta, …emmekä ehkä olisi tässä tilanteessa nyt…. Joidenkin asioiden edessä on siis hyvä myös nöyrtyä, pysähtyä, jotta näkisi asiat laajemmin. Voitaneen puhua myös itsensä likoon laittamisesta.

Yrittäjyys, jos jokin, on itsensä likoon laittamista. Allekirjoittaneelle yrittäjänä toimiminen, kuin myös tämän väitöstutkimuksen tekeminen ovat olleet itsensä likoon laittamista sanan varsinaisessa merkityksessään. Kuvattakoon yrittäjänä olemista ja sen edellytyksiä Juhani Töytärin sanoja apuna käyttäen ja vapaasti mukaillen:

” Kun olet jossain – ole siellä. Keskity kuhunkin käsillä olevaan tehtävään tai tilanteeseen niin hyvin kuin taidat. Kun puhut puhelimessa, puhu. Älä tee mitään muuta – keskity. Kun olet lomalla, ole lomalla. Kun päätät heittäytyä unelmiesi maailmaan, tee se niin hyvin kuin ikinä osaat. Kun kuuntelet asiakasta tai olet asiakaspalvelutilanteessa – keskity. Kun päätät asettaa tavoitteesi ja kun ne ovat piirtyneet paperille ja mieleesi ja uskot ne saavuttavasi, niin keskitä siitä eteenpäin kaikki toimesi saadaksesi ne todeksi. Yksi varoitus on paikallaan: et koskaan voi saada kaikkea sitä mitä haluat, mutta halua kaikkea sitä minkä voit saada”.

Digimaailmassa, ajan hengen mukaan, yrittäjät luovat erilaisten algoritmien avulla – itsensä likoon laittamalla - digitaalisen strategian ja pyrkivät löytämään sen avulla kehityskohteet joihin aika, osaaminen ja investoinnit kannattaa keskittää. 

Niin. Tämän päivän yritysmaailmassa vilahtelee useasti sana digitalisaatio. Digitalisaatio, joka kehittyy lainsäädäntöä nopeammin, mullistaa yrityksen ja ylipäätään organisaatioiden perinteisiä toimintamalleja, ja pakottaa yritykset määrittelemään mitä ne voivat tehdä ja mitä ne voisivat tehdä niin, että se olisi myös eettisesti hyväksyttävää. Kyseessä on digitaalinen etiikka, siis digietiikka. Vielä tänään digietiikan käytön ja tason määrittelevät yritykset itse, koska lainsäädäntö tulee hitaammin kuin yritysten päätöksentekoprosessit edellyttäisivät.

Kun prosessit ovat automatisoituneet, älykkäät laitteet tuottavat edellä mainittujen erilaisten algoritmien avulla entistä yksilöllisempiä asiakastietoja ja asiakaskokemuksia. Ja, kun yrityksissä tätä tekoälyä ja kerättyä dataa hyödynnetään päätöksenteossa, on päätöksentekotilanteessa huomioitava yrityksen sidosryhmät.

Automatisoituneet prosessit tuovat mukanaan riskit sidosryhmien unohtamisesta ja sen seurauksena riskit sidosryhmien luottamuksen pettämisestä. Näin ajatuksellisesti - esimerkiksi voitaneen tässä yhteydessä nostaa päivittäistavarakauppojen ja terveysalan yritysten kasvava yhteistyö. Voisikin olettaa, että kyseessä olevien yritysten sidosryhmät haluavat valita itse, ketkä heidän tietojaan käyttävät ja miten niitä hyödynnetään – jos hyödynnetään.

Ettei riskit realisoituisi, on eritasoisten sidosryhmien huomioiminen yhä kasvavassa yritysten verkostoitumisen maailmassa ensiarvoisen tärkeää.

Riskien myötä ollaan jälleen meitä ympäröivässä maailmassa, jossa ilmenee asioita, jotka voisivat jostakin näkökulmasta katsoen olla toisin.

Nyt tarkastettavana oleva väitöstutkimus pohjautuu sidosryhmäteoriaan ja käsitykseen primääri- ja sekundaariryhmien olemassaolosta. Tässä tutkimuksessa näiden sidosryhmien sisälle on muodostettu useampia sidosryhmäympäristöjä.

Tutkimukseni pohjautuu sidosryhmäteoriaan, jonka mukaan yrityksen tavoitteena on kasvu ja selviytyminen. Se nähdään myös vastapainona neoklassiselle teorialle yrityksestä, jonka ytimessä on ajatus siitä, että yritykset toimivat itsenäisten tuottajien ja asiakkaiden maailmassa, jossa vallitsee avoin ja vapaa kilpailu. Neoklassinen teoria painottaa taloudellisia arvoja ja olettaa yrityksen toimivan vain ja ainoastaan voiton saavuttamiseksi.

Kuten totesin, sidosryhmäteorian mukaan – johon myös väitöskirjatutkimukseni pohjautuu – yrityksen tavoitteena on kasvu ja selviytyminen.

Digitalisaatio ja siihen liittyvä digiloikka tulee nähdä vahvuutena, eikä digitaalisen kehityksen esteenä. Mielestäni digiloikan mukanaan tuomaan digietiikkaan on hyvä sisällyttää sidosryhmäteorian mukaiset vaatimukset yrityksen kasvusta ja selviytymisestä ajatuksella – mikä on eettisesti hyväksyttävää.

Olen väitöskirjaani tehdessäni pyrkinyt parhaaseeni ja aito kiinnostukseni yrittäjyyttä kohtaan on kannatellut ja säilynyt koko matkan ajan. Väitöskirjan tekeminen on vaatinut paljon myös omilta sidosryhmiltäni, perheeltäni, ystäviltäni. Nuorin sidosryhmäläiseni on hiukan yli vuoden ikäinen pojanpoikani Felix – hän ei taida olla nyt tässä salissa – ja vanhin sidosryhmäläiseni on jo yli 90 -vuotias isäni Matti, joka kunnioittaa läsnäolollaan tätä tilaisuutta. Voidaan siis todeta meitä ympäröivän maailman olevan moninainen, myös tutkimustyöni sidosryhmien suhteen. Ilman näiden heterogeenisten sidosryhmien olemassaoloa tämän tutkimukseni toteuttaminen olisi ollut merkittävästi haasteellisempaa ja koenkin osan sidosryhmistäni muodostaneen todella tärkeän tukijoukon tutkimustyöni työstämisen aikana – ja muutoinkin elämässäni. Kiitos siitä teille!

Pyydän teitä, arvoisa professori Marja-Liisa Tenhunen, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä, esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta. Olkaa hyvä!

vuosi 2011

27. päivänä lokakuuta 2011

Yrittäjyyttä tarvitaan – jatkajista pulaa
Yrittäjyys on nähtävä kokonaisvaltaisena asiana ja siihen liittyy useita tekijöitä. Yrittäjyyden taustalla ja siihen liittyen on havaittavissa yksilöllisten tekijöiden lisäksi laajempi käsite ympäristöllisiä ja yhteisöllisiä tekijöitä.

Suomalaisessa perheyritysmaailmassa eletään toisen vuosituhannen alkupuolella suurta sukupolvenvaihdosten aikaa. Perheyritysten liiton mukaan joka toinen suomalainen perheyritys on sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä. Määrällisesti arvioiden sukupolvenvaihdos on ajankohtainen 60 - 80 000 yrityksessä lähivuosina.

Yrittäjyyden merkitys yhteiskunnalle on yleisesti tunnustettu suureksi ja yrittäjiä tarvitaan kokoajan lisää. Jotta yrittäjävetoisille yrityksille saadaan jatkajia ja että uusia yrityksiä syntyisi riittävästi, tarvitaan hallituksen toteuttaman yrittäjäystävällisen talouspolitiikan lisäksi paljon tutkimusta ja sitä kautta uutta tietoa yrittäjyydestä. Potentiaalisille uusille yrittäjille, niin yritysten jatkajille kuin uusien yritysten perustajillekin, tulee tarjota aina vaan lisää tietoa tästä uramahdollisuudesta ja tiedon tulee erityisesti olla realistista ja tuoda esiin myös yrittäjyyden positiivisia puolia. Lähipiirissä koetut suotuisat esimerkkitapaukset kannustavat yrittäjyyteen ja kielteiset tapaukset vaimentavat yrittäjyysalttiutta.

Ammattijohtajan, managerin ja yrittäjän välinen käsitteellinen raja on vaikea hahmottaa. Yrittäjää ja yrittämistä ei voida helposti ahtaa tiukkojen rajojen sisään, joista voitaisiin erottaa yrittäjät ja ei yrittäjät. Yrittäjä eroaa ammattijohtajasta kuitenkin siinä, että yrittäjä sitoutuu yritykseensä myös taloudellisesti ja hänen saamansa rahallinen korvaus työstä on suoremmin riippuvainen omasta työpanoksesta kuin se on ammattijohtajalla.

Yrittäjyydestä on tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisentalouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous ja perustellut perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palvelujen tarjoamisesta. Maan hallitus yrittää omaksua roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista kuten myös kansainvälistä kilpailukykyämme.

Viimelopuksi kuitenkin yrittäjien tulee itse osoittaa - vapaasta tahdostaan - huolehtien omasta hyvinvoinnistaan, mutta silti hallitus vaatii, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.


Edellä olevan tekstin olen lähettänyt Savon Sanomien lukijansanomien mielipideosastolle julkaistavaksi ... saas nähdä.

Hyvää Syksyä

 
24. päivänä elokuuta 2011

Tulevaisuus näyttäisi olevan kokolailla haastavaa, mutta koskapa se ei olisi sitä ollut?

Tiedotusvälineet pursuavat uutisia talouden haasteista, haasteita joita riittää niin kotona kuin maailmalla. Tässä vaan piilee se paha peikko; ihmiset alkavat turtua jatkuvaan tuutintäydeltä tulevaan uutistulvaan talousongelmista ja sen seurauksena varsinainen ongelman ratkaisu kärsii inflaation.

Saatetaanpa heittää kehiin myös ajatus; onko näiden talousongelmien ratkojien ajamalla talouspolitiikalla osuutensa myös ko. talousongelmiin ... siis onko kyseessä syy vai seuraus?

Haasteita ratkovat ihmiset joutuvat käytännössä haastamaan itsensä aina vaan yhä uudelleen ja uudelleen, siis heidän täytyy tehdä uudelleenbrändäys, sekä ratkottavan asian suhteen, kuten myös henkilökohtaisen brändin hallinnan suhteen. Kummankaan brändin hallinta  ei ole helppoa. Ei varsinkaan sen henkilökohtaisen brändin hallinta, sillä siihen heijastuu voimakkaasti  hoidettavana olevissa talousongelmissa onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten myös oma uskottavuus ongelman ratkaisijana ja julkisuudessa esiintyjänä.

Yleensä uudelleenbrändäys on vaikeaa, ja jos suunnitelmasta tulee epäselvä ja se jää "puolitiehen", asia jää hämäräksi sekä brändääjille itselleen, mutta  myös muille.

Toivotan onnea globaalin talousongelman ratkaisussa - uudelleenbrändäyksessä - niin Barack Obamalle, Angela Merkelille, Nicolas Sarkozynille, Olli Rehnille kuin myös Jyrki Kataiselle ja Jutta Urpilaiselle itseäni unohtamatta henkilökohtaisella tasolla uudelleenbrändäyksessä samojen asioiden suhteen, mutta mikrotasolla :).

22. päivänä kesäkuuta 2011

Maaliskuussa kirjoittelin ja ”kauhistelin” tässä blogissani n. 430 sivuisen englanninkielisen kirjan – Sociological Paradigms and Organizational Analysis – ymmärtämisen ja kirjoittamisen tuskaa.


Homma on viety finaaliin. Haastavaa ja mielenkiintoista, sanakirja oli kovassa käytössä, eipä tarvinnut … tai olisi ehkä jossain vaiheessa tarvinnutkin ... pyydellä apua perheen kielitaitoisilta, mutta sitkeys palkittiin.

Ohessa muutama kommentti proffalta, joka suoritukseni arvosteli:

- ”Oletkin kirjoitellut ihan pitkästi. Asiat on ymmärretty ja käsitteet kääntyvät oikein”

- ”Hyvin käännelty. Hyvä pohdinto, ja hyvät artikkelianalyysit ovat oivalliset monine lähteineen”

- ”Olet tsempannut hyvin koko kurssin ajan”

- ”Olet havainnut, että on eri tapoja katsoa tutkimuskohdetta, ja sinulle on ehkä jo myöskin selvinnyt mitkä laatikot sinulle sopivat. Umpikujan tunne yllättää aina joskus, mutta siitä on monta tietä ulos”

- ”Kirjoita oikein hyvin, väikkäri kyllä valmistuu tuolla otteella”

Kurssiarvosana: Hyvin tiedoin (HT)

Seuraavat haasteet odottavat … mm. kesärakennusmiehenä oleminen.

Hyvää juhannusta ja rentouttavaa kesää!


1. päivänä toukokuuta 2011

Jotain jäi huomioimatta
Ben Zyskowicz ampui valtiopäivien avajaisissa kovilla suuryritysten johtajien kohtuuttomia etuja. Zyskowiczin mielestä johtajien vaatimilla optioilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Ehkä asia on näin kun katsotaan sitä vaikkapa tavan meikäläisen tallaajan subjektiivisesta näkökulmasta huomioimatta koko kokonaisuutta ja keskittymällä vain johtajien optioihin. Ottamatta kantaa yksittäisten yritysjohtajien optiotasoon yritän sidosryhmäajattelun ja -teorian avulla ymmärtää optioiden merkitystä ja sitä tahoa, joka päättää optioista. Tämä taho on yrityksen sidosryhmät.

Yritys on sidosryhmien muodostama yhteistyöjärjestelmä, joka pyrkii sille asetettuihin tavoitteisiin, sidosryhmien tarpeiden tyydyttämiseen ja vielä mahdollisimman tehokkaasti. Yrityksen vastuullisuutta ja suorituskykyä tarkasteltaessa yrityksen eri sidosryhmien näkökulmasta arvoperusteet ja käytettävät mittarit voivat olla hyvinkin erilaisia tarkasteltaessa yritystä eri suunnilta. Mielestäni yritysjohtajien optiotasoa ei voida pitää kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden mittarin, vaikka se pääministerin palkkatasoon verrattuna näyttäisikin siltä - aliarvioimatta millään tavalla pääministerin työtä.

Tämän päivän osakkeenomistajat, joka on keskeinen sidosryhmä, ohjaavat yhä useammin yritysten toimintaa pyrkiessään voittojen maksimointiin ja ovat valmiita siirtämään liiketoiminnan tuotoista sivuun sen euromäärän, jolla maksetaan heidän tavoitteet täyttävien yritysjohtajien optiot. Optiot eivät siis toteudu automaattisesti, vaan yritysjohtajien täytyy huolehtia niiden toteutumisesta niin, että sidosryhmät ovat jokseenkin tyytyväisiä. Tyytyväisyys ei tarkoita pelkästään taloudellista tyytyväisyyttä.

Yritysten tulee kyetä löytämään ne oikeat avainmittarit, joilla yrityksen toimintaa voidaan läpivalaista, sekä saada yrityksen sidosryhmät vakuuttuneiksi siitä, että yritys toimii vastuullisen toiminnan periaatteiden mukaisesti. Sidosryhmät ovat osa yritystä, niiden huomioiminen tuo tehokkuuden yrityksen toimintaan ja auttaa yritystä menestymään. Liiketoiminta pitää sisällään myös sen, että toiminta on tuloksellista ja jotta yritys ylipäätään säilyy hengissä ja menestyy.

Yhteiskunnan kannalta yritysten säilyminen hengissä on elintärkeää ensinnäkin siksi, että yritykset ovat olennainen osa yhteiskunnan rakennetta. Toiseksi yrityksen on ansaittava paikkansa yhteiskunnassa, mikä taas tarkoittaa vastaamista sidosryhmien odotuksiin. Yrityksen ulkoinen ja sisäinen tarkastelu, suoriutumisen ja suorituskyvyn analysointi ovat ensiarvoisen tärkeitä arvioitaessa yritysjohtajien optioita ja ennen kaikkea niiden kohtuuttomuutta.

Tarkasteltaessa yritystä ja sen toimintaa, suoriutumista sekä suorituskykyä ulkoapäin keskitytään tällöin pääasiassa kuvaamaan yrityksen suoriutumista itsensä ulkopuolella, toisin sanoen yrityksen suoriutumista ympäröivässä yhteiskunnassa. Kun tarkastellaan yritystä sisältä käsin keskittymällä yrityksen eri osien tarkasteluun, on silloin kyseessä sisäisen suoriutumisen ja suorituskyvyn analysointi, tällöin analysoinnin suorittaa yritys itse tai yrityksen uskotut henkilöt ja tämän analysoinnin tulosten perusteella määritellään myös johdon optiot. Päätöstä optioista eivät voi yritysjohtajat tehdä itse, kuten Zyskowicz vihjaisi.

Erilaiset tarkastelukulmat korostava eri asioita ja tämä tarkoittaa myös sitä, että yritysten on nykyään analysoitava toimintaympäristönsä huomattavasti aikaisempaa huolellisemmin ollakseen valmiita erilaisiin mahdollisuuksiin ja uhkiin. Haasteena onkin, että yrityksen ensisijaiset sidosryhmät saavuttaisivat omat tavoitteensa ja yrityksen muita sidosryhmiä kohdeltaisiin eettisesti oikein ja mahdollisimman tyydyttävästi. Se, että yritystä johtaa johtaja, joka täyttää sekä sisäisten, että ulkoisten sidosryhmien odotukset ei tehtävänä ole helppo ja juuri tämä on yksi syy siihen, miksi ollaan valmiita maksamaan. Eikä tässä vielä kaikki, jotain jäi huomioimatta.

Raimo Kovanen organisaatiotutkija, Vesanto
______________________________________________________



30. päivänä maaliskuuta 2011

Näin ylioppilaskirjoitusten, kevään 2011, päätöspäivänä yritän - jälleen kerran - saada selvää englanninkielisestä kirjasta, siitä useampi satasivuisesta (n. 430 sivua), joka tunnetaan nimellä: Sociological Paradigms and Organizational Analysis. Yksistään kirjan nimi on minulle niin vaikea, että sen kirjoittaminen englanninkielellä on vähintäänkin haasteellista, saatikka sen lausuminen, puhumattakaan nimen ja ennen kaikkea sisällön kääntämisestä Suomen ja Savon kielelle. 

Miksi tekstissäni ylioppilaskirjoitukset? No tietenkin siksi, että itseltäni ovat jääneet lukio ja siihen liittyvät ylioppilaskirjoitukset ”väliin” ja joka kerta, kun tulee eteeni tarve käyttää vieraita kieliä; sanoin, kuvin tai tekstein - tunne aikamoista haasteellisuutta kieliosaamiseni suhteen. Tämä vieraiden kielten käyttötarve näyttää kasvavan jatkuvasti. Katsonkin lukion käyneiden olevan kieliosaamisessaan aivan toisella tasolla kuin lukion käymättömät ovat - toki poikkeuksiakin on!

Hyvät ihmiset lukekaa kieliä jo nuorena, joskaan ei se myöhäistä ole aikuisenakaan, mutta silti ... minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa!

Onneksi lähipiirissäni ovat hyvän kielitaidon omaavat ”muksut”, heidän kaverinsa, vaimo ja sanakirjat (manuaaliset ja sähköiset). Ilman tätä ydinsidosryhmää kieliosaamiseni olisi vieläkin haasteellisempaa.

Olen opiskellessani - jopa lukenut - saksaa, englantia ja ruotsia :) ja minulla on niistä olemassa todistusarvosanatkin ... niinpä!

Suomalaisten kielitaito on yleisesti ottaen hyvällä tasolla (en kuulu tähän joukkoon), mutta monien asiantuntijoiden mukaan se heikkenee pikkuhiljaa, lieneekö syynä ”pakkoruotsista” luopuminen? Omalta osaltani voin todeta kielitaitoni muokkautuvan parempaan suuntaan – uskallanko sanoa - Lite Bättre!

Niin siitä ”paksusta kirjasta” - tehtävänäni on kirjoittaa sen sisällöstä noin 35 - 40 liuskaa suomenkielistä tekstiä ja vieläpä aiheesta ja ymmärrettävästi (=proffa arvostelee sisällön).

No, kyllä se siitä, sillä olenhan tehtäväni tekemisessä sentään vähintään samalla tasolla kuin siinä kuuluisassa savolaisessa projektissa ollaan, joka on aloittamista vaille valmis.
__________________________________________

11. päivänä maaliskuuta 2011

Tänään tuli sähköpostiini pari viestiä (anonyymejä), joissa otettiin kantaa alla olevaan kirjoitukseeni (11. helmikuuta 2011), jossa kerrotaan aamupostinkuljetuksesta.

Tulleissa säköpostiviesteissä toisessa ihmeteltiin sitä, että kuinka paljon yhteensattumia kirjoituksessani on Fonectan Hit-lehdessä maalsikuussa 2010 kirjoitettuun tekstiin, jossa kerrotaan jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta. Toinen sähköposti tuli joltain Karilta, jossa hän totesi, että aika noloa Raimo ...

Olen tänään vastannut sähöpostehin ja kertonut, että olisi enemmän kummaa, jos yhteensattumia ei olisi, sillä olen joskus lukenut ko. tekstin ja ominut sieltä sanat lite bättre, tavoite, lähtötavoite, tavoitetasot ja henkinen tavoite.

Edellä mainitut sanat lukuunottamatta lausahdusta lite bättre, joka on muuten Curre Lindströmin oivallus ja lausahdus, ovat hyvin yleisiä termejä ja joita käytetään mm. talodellisissajulkaisuissa tuon tuosta - päivittäin, eikä tietääkseni niille sanoille ole kukaan hakenut käyttämisen yksinoikeutta. Ymmärtääkseni ne ovat vapaata riistaa :).

Se, että ko. lehtijutussa kerrotaan jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta ja blogissa myös jääkiekosta ja  liiketoiminnan johtamisesta (lienee sama kirjoittaja), kun minun jutussani taas kerrotaan aamupostinkannosta ovat jokseenkin eri asoita. Tosin termit; tavoite, lähtötavoite, tavoitetaso ja henkinen tavoite ovat näyttäneet sopivan kaikkiin juttuihin mekolailla mukavasti.

Se asia, jos tämä lehtikirjoittaja tai hän, joka on omaan blogiinsa liiketoiminnan johtamisesta kirjoittanut tuntee minun loukanneen heidän sananvapauttaan ja näkevät, että olen vienyt heiltä jotain, olen tietenkin hyvin pahoillani ja pahoittelen tekemääni loukkausta.

Olen myös mielissäni siitä, että blogitekstejäni analysoidaan ja ylipäätään luetaan ... kiitos hänelle, joka löysi nämä yhtäläisyydet olisi hienoa vaihataa muutenkin mielipiteitä ihan face to face (eihän tämä lainaus vaan loukkaa ketään) - eikä pelksästään anonyyminä yksipuolisesti ... uskallusta Lite bättre.

_______________________________________________________


11. päivänä helmikuuta 2011

Voi hitsin hitsi! Jokaisen pienenkin asian voi aina tehdä vähän paremmin "lite bättre".

Tarvitaan tavoitteita, mutta myös tavoitetasoja. Etenkin tämän talviset sääolosuhteet tarjoavat loistavan mahdollisuuden jatkuvaan kehitykseen - mahdollisuuden tehdä kaikki myös tienpäällä tapahtuva aina "lite bättre" ja asettaa samalla tavoitetasoja.

Tästä päästään ainakin toiseen - sääolosuhteet huomioiden - "lite bättre" asiaan, joka on aamupostin tuleminen postilaatikkoon. Jotta tietäisin, onko tämän asian eteen tehty jotakin "lite bättre", on tiedettävä lähtötaso ja tavoitetaso sekä pystyttävä mittaamaan viimeisin suoritus - joka oli tänä aamuna klo 7.30.

Tämä yleinen lähtötaso täällä on ollut (vuosia) klo 6.00. Tavoitetasoa ei ole kukaan kertonut - lieneekö tuota? Vai onko se vaan postinjakajan omassa aikataulussa ... lieneehän tuo jossain, mutta sitä ei ole suurelle yleisölle kerrottu tai se ei ole ainakaan kantautunut meidän osoitteeseemme - siis se tavoitetaso.

Onhan tässä vielä se henkinen tavoitetaso. Kun postinjaon tekisi koko ajan vähän paremmin, onnistumisiakin tulisi koko lehdentilaajakunnalle tasaisesti - joka aamu - ja lehdenlukijana tietäisimme tuolloin, koska kannatta lähteä katsomaan postilaatikkoa varma tärppi tavoitteena ... tosin tuntuu siltä, että tavoitetasona onkin tyhjä laatikko ... voi hitsin hitsi nythän mä vasta hokasin, siinähän se on postin/itellan tavoitetaso --> postilaatikot tyhjiksi maaseudulla! Se toinen "lite bättre" on lumityöt ... siitä sitten toisella kerralla.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Lite bättre!

2010

marraskuun 25. päivänä 2010

Pää se on mikä ihmistä rassaa, ollaanpa unessa tai valveilla. Työ ja vastuu painavat kun taas samalla jatko-opiskelu painostaa, kenties painajaisetkin ... näin näyttävät olevan tertut marjassani vai oliko se päinvastoin ... marjat tertussani, no ihan sama.

Nyt on puheiden lunastuksen hetki. Olen päättänyt – jo jonkin aika sitten, rapiat kaksi vuotta taaksepäin - lupautuessani tuolloin sivistyslautakunnan puheenjohtajuuteen kahdeksi vuodeksi … lupauduin silloinkin vähän pitkin hampain ... ei enää!

Siis ei enää 2011 vuoden alusta, ei en ole mukana lautakuntatyöskentelyssä ja päätökseni pitää … pitää paremmin kuin seula, siis se on kertakaikkiaan loppu.

Tämä päätös kuuluu sarjaan henkilökohtaiset syyt. Tässä tapauksessa syyt ovat oman ajankäytönhallinnoinnin puolella. Näyttä siltä, että 24/7 ei riitä, jos meinaa olla aktiivisesti mukana kaikissa niissä touhuissa mihin näppinsä on työntänyt. Helpottaa se varmaan toisia lautakuntakuntalaisiakin ja lautakunnan sidosryhmiä, kun se Kovanen ei enää ... olihan se jo kuusi vuotta - olikin jo aika.

Lautakuntatyössä on ollut mukavaa, joskaan ei ihan aina. Joidenkin asioiden osalta haasteet ovat olleet keskivertoa haastavammat. Oman näkemykseni mukaan haasteista on selvitty ja vieläpä melko lailla vähin vaurioin … riippuu tietenkin näkökulmasta. Puheenjohtajan posti on hoidettu, kuten on luvattu.

Haasteita riittää myös tulevaisuuteen, joista vähäisin ei liene tavoite työn ohella jatko-opiskelujeni loppuunsaattamiseksi. On niitä muitakin, joita en lähde tässä luettelemaan ... paitsi yhden; asunto-osakeyhtiöt ja uudistunut asunto-osakeyhtiölaki ... haastavaa!!!

Tässäpä näitä päässä vellovia tämän hetkisiä mietteitä, juuri nyt. Katellaan mitä elämä tuo tullessaan. Kun rassaiskin vain päätä ... eikä sen kummenpaa.

Hyvää Joulun Odotusta


lokakuun 14. päivänä 2010

Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlan tervehdyssanat 14. päivänä lokakuuta 2010 /Raimo Kovanen sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Arvoisa kutsuvieras. Hyvä juhlaväki ja kirjaston ystävät!

Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.

Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa käyttöön tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.

Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylän kansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.

Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan Helmi-Maria Järvisalon tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.

Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.

Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.

Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuriperinteen säilyttämistä.

Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!

Tämän Päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.

On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuraavanlaista:

Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa.
Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä ja tarjoaa niistä palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti. - Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen - eipä juuri mitään muuta?

Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen - Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi. Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa.

Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.

Olette sydämellisesti tervetulleita. KIITOS!


elokuun 9. päivänä 2010

Alla olevassa tekstissä on mietteitäni vesantolaisista kesätapahtumista ja etenkin niiden järjestämisestä. Olen lähettänyt tekstin myös Paikallislehti Sisä-Savoon, pyytäen sen julkaisua lukijalta -osastolla.

HIENOSTI MENI, MUTTA MENKÖÖT!
Suomen lyhyt ja kiihkeä kesä on erilaisia rientoja ja festareita tulvillaan; tapahtumia riittää joka makuun? Monet kesätapahtumat ovat ikimuistoisia kokemuksia ja sellaisiksi ne mukavalla tavalla jäävät, kun osaamme varautua oikein ja oikealla asenteella, eikä ajatella - vain - hiertävää kiveä kengässä.

Kovien helteiden, ukkosmyrskyjen ja rankkasateiden keskellä ja niiden lomassa sää on suosinut meidän vesantolaisten kesätapahtumia. Hienoa SääUkko! Tapahtumista mainitakseni muutamia; Rokki soi Vesannolla, Reiska -MM, Hirvenjuoksu, Kesäasukastapahtuma, Vesanto- viikko ja siihen liittyvät erilliset tapahtumat ym. ym. Osallistujia tapahtumiin on riittänyt sata päin ja jopa tuhansittain. Kiitos osallistumisestanne.

Se mitä näiden tapahtumien järjestämiseen ja järjestelyihin yleensä liittyy - sitä voin vain hiukan arvailla - sillä itse en ole ollut mukana tämän kesäisten tapahtumien järjestelyissä – toki siitäkin on omakohtaisia kokemuksia menneiltä vuosilta. Olen sentään kuluvana kesänä ollut muutamien kesätapahtumien osallistujakuluttajana. Niistä saamieni ja kuulemieni kokemusten perusteella voin sanoa vesantolaisten olevan oivia tilaisuuksien järjestäjiä.

Se pyyteetön talkoohenki ja vastuuhenkilöiden nk. itsensä likoon laittaminen; se on näiden tapahtumien olemassa olemisen ja onnistumisen ehdoton kulmakivi. Tapahtumilla on myös sponsorinsa, tosin ne lienevät lähes aina samoja yrityksiä ja yhteisöjä, sillä pienellä kylällä ei ole paljon valinnan varaa sponsoreissa aktiivitoimijoista puhumattakaan.

Kaikille oman kortensa kokoon kantaneille esitän mitä parhaimmat kiitokseni omastani ja edustamani lautakunnan puolesta, näin se vesantolainen jo perinnekulttuuri ja uusi periytyväkulttuuri luo nahkansa ja pitää Vesannon kunnan ja vesantolaisen perinteen kaikkine ilmiöineen maailmankartalla.

Saadaan taas pyyhkiä tyytyväisinä hikeä otsalta, siivota jälkiä ja palailla arkeen. Kesätapahtumamme onnistuivat hyvin, jo yleisömääränkin puolesta. Meitä vesantolaisia – kuten myös monia muita - odottaa hiukan arkisempi ja rauhallisempi vuodenaika. Toki on meillä tapahtumia jäljellä loppukesälle - alkusyksyyn; Rantakalaa, Syyssävväys, tohtori Kiminkistä yms. Mikäpä meidän on mennessä niiden ikimuistoisten kokemusten ja muistojen kanssa, kun tiedämme uuden kesän odottavan tämän rauhallisemman hiljaiselon jälkeen ja kun se kivikin hävisi sieltä kengästä. Näin Vesannolla vesantolaisittain ajatellen.

Raimo Kovanen, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Vesannon kunta

__________________________

maaliskuun 31.päivänä 2010

Lasten hoidon rahallisiin tukimuotoihin liittyy monelaisia termejä; LAPSILISÄ, KUNTALISÄ, KOTIHOIDONTUKI, HOITOLISÄ, VANHEMPAINPÄIVÄRAHA yms .... Ollaanpa tarkkoja, että puhutaan oikeista termeistä oikeassa yhteydessä. Yritän selviytyä seuraavassa ... saas nähdä ???!!!!!

KUNTALISÄ KESKUSTELUTTAA
Päivähoito on Suomessa subjektiivinen oikeus ja kunnalla on velvollisuus kaikissa tilanteissa järjestää hoitopaikka. Tämän tilanteen helpottamiseksi on keksitty kuntalisä, jotta annettaisiin mahdollisuus töissä käyville/opiskeleville vanhemmille/huoltajille jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Kokemusten mukaan kuntien päivähoitopaikkojen pulaa se ei merkittävästi ole helpottanut … jonkin verran tietenkin. Jos haluamme kaikille lapsiperheille ylimääräistä tukea, se on valtion tasolla tehtävä poliittinen ratkaisu. Mielestäni yksin kunnilla sellaiseen ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.

Kotihoidon kuntalisä puhuttaa valtakunnaassa yleisesti, mutta myös täällä Vesannolla. Kuulun itsekin sen kannattajiin. Yleisesti kotihoidon kuntalisän perimmäinen tarkoitus ei ole tukea lapsiperheitä, vaan helpottaa päivähoitoon kohdistuvaa painetta.

Suomessa tämä (kuntalisä) on jostakin syystä käsitetty kaikille perheille tulevaksi lapsiperheiden tueksi. Näin sen perimmäinen tarkoitus ei ole ollut ja siksi kokeilut -joissakin kunnissa - ovat jossakin määrin epäonnistuneet. Kun tukea saavat myös vanhemmat/huoltajat, jotka hoitaisivat joka tapauksessa lapsensa kotona olipa kuntalisää tai ei.

Myös vesantolaiset lapsiperheet ovat nykyisin hyvin erilaisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa mitä aiempien sukupolvien lapsiperheet ovat olleet. Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on vähentynyt ja vastuu on siirtynyt aiempaa huomattavasti enemmän perheille itselleen.

Päätökset, joiden seurauksena lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt voimakkaasti, ovat johtaneet siihen, että tavallisen perheen ei ole ollut mahdollista tulla toimeen yhden palkansaajan tuloilla enää viimeisinä vuosikymmeninä – ei ainakaan viimeisimmän viidentoista vuoden aikana. Perhepoliittiset verovähennysoikeudet poistettiin vuonna 1994. Lapsilisiä ja kotihoidontukea leikattiin voimakkaasti 90-luvun puolessa välissä ja jäljelle jääneet etuudet heikkenivät inflaation seurauksena, koska niitä ei ole sidottu indeksiin.

Taloudellisen tilanteen heikkeneminen on koskettanut erityisen voimakkaasti yksinhuoltajaperheiden lisäksi monilapsisia perheitä ja perheitä, joissa ovat pienet lapset. Verotusratkaisut (painotuksen siirtäminen ansiotuloverotukseen pääomatuloverotusta vähentämällä, sekä jokseenkin korkea arvonlisävero) vaikeuttavat lapsiperheiden asemaa, sillä lapsiperheiden tuloista suuri osa menee kulutukseen eli ruokaan, vaatteisiin ja esimerkiksi päivähoitomaksuihin.

Lasten kotihoidontuki helpottaa perheen toimeentuloa tilanteessa, jossa lasta tai lapsia hoidetaan kotona. Vanhempainrahakausi päättyy, kun lapsi on noin 9 kk:n ikäinen. Kotihoidontuen ollessa alhainen, eli vuoden 2009 alusta alle 3v lapsesta 314,28€/kk, maksimissaankin täydellä tulosidonnaisella hoitolisällä 482,47 €, se ei mahdollista pienten lasten kotihoitoa läheskään kaikille sitä toivoville perheille.
Hoitorahaa maksetaan jokaisesta tukeen oikeutetusta lapsesta erikseen.

Hoitoraha on
• yhdestä alle 3-vuotiaasta 314,28 e/kk
• muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 94,09 e/kk
• yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä sisaruksista 60,46 e/kk kustakin.

Hoitolisään vaikuttavat perheen koko ja bruttotulot. Hoitolisä on enintään 168,19 e/kk. Sitä maksetaan vain yhdestä lapsesta.

perheen....tulot, joilla......vähennys........tulot, joilla ei
koko*).....saa täyden...... ..prosentti.......saa hoitolisää
2..........1 160 e/kk...........1,5.............2 622,48 e/kk
3..........1 430 e/kk...........9,4.............3 219,21 e/kk
4 <........1 700 e/kk...........7,9.............3 828,93 e/kk

* Perheen kokoon lasketaan mukaan enintään 4 henkilöä: vanhemmat ja enintään 2 alle kouluikäistä lasta. Lasta, jonka perusteella maksetaan vanhempainpäivärahaa, ei huomioida perheen henkilömäärässä.

Jos perheen bruttotulot ylittävät täyden hoitolisän tulorajan, perheen bruttotulojen ja täyden hoitolisän tulorajan (sarake 2) erotuksesta vähennetään perhekoon mukainen vähennysprosentti.

Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat kaikkein tärkeimpiä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Useissa tapauksissa pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja jompikumpi vanhemmista/huoltajista. Joka tapauksessa päätös lapsen hoitopaikasta kuuluu hänen vanhemmilleen/huoltajilleen, joilla on oltava mahdollisuus tehdä päätös ajatellen ensisijaisesti lapsen etua.

Kun näin on, niin useat kunnat ovatkin päätyneet maksamaan lakisääteisen kotihoidontuen lisäksi erityistä kuntalisää, jolla halutaan tukea vanhempien valinnanvapautta ja lasten kotihoitoa. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on lisääntymään päin viimeisien vuosien aikana. Kuntalisän maksaminen on erityisen yleistä kasvavissa kunnissa, joissa päivähoitopaikkojen tarve on suuri.

Monen kunnan lapsipoliittisessa ohjelmassa suhtaudutaan myönteisesti lasten kotihoitoon ja siihen, että lasten kotihoitoa tuettaisiin kuntalisällä. Lapsiperheiden tukipalvelut ja erityisesti kotihoidontuen kuntalisä vaikuttavat myös kunnan julkisuuskuvaan ja kunnan arvostukseen kotipaikkaa valittaessa sekä asukastyytyväisyyteen.

Siksi onkin nyt tärkeää selvittää tarkemmin Vesannon kunnan päivähoitojärjestelmän kokonaistilanne sekä ennusteet siitä, miten viime vuosien muuttotappio ja työssäkäyvien lapsiperheiden määrä tulevaisuudessa tulevat vaikuttamaan päivähoidon kysyntään kunnassa. On myös selvitettävä millainen eläkepoistuma perhepäivähoidon ja päiväkodin henkilöstössä on odotettavissa sekä mahdollisten uusien/nykyisten päivähoitotilojen investointitarve tulevina vuosina.

Muutamissa selvityksissä tehdyt päivähoidon vs. kotihoidon kustannusten suora vertailu ei ota huomioon mahdollisia päivähoidon investointikustannuksia eikä kotihoidontuen kuntalisän vaikutuksia muille ”tukialueille” kuten lapsiperheiden tehostettuihin tukitoimiin, toimeentulotukeen jne. Laskelmat kotihoidontuen kuntalisän osalta on yksinkertaistettu koskemaan vain tilannetta, jossa kuntalisä ei vaikuta lainkaan päivähoidon kysyntään.

Kuntalisän vaikutus päivähoitopalvelujen kysyntään riippuu voimakkaasti siitä, minkä suuruinen kotihoidontuen kuntalisä on. Kuntalisän kustannuksiin kunnalle puolestaan vaikuttaa huomattavasti se millaisilla ehdoilla kuntalisää myönnetään. Erilaisia tuen myöntämisperusteita on lähes yhtä paljon kuin kuntalisää maksavia kuntiakin ja monissa kunnissa kuntalisän vaikutuksia on seurattu ja arvioitu varsin tarkkaan.

Keskimääräinen kotihoidontuen kuntalisä pari - kolme vuotta sitten oli 136 €/kk. Tukisummat vaihtelivat muutamista kympeistä satoihin euroihin. Joka tapauksessa kasvava joukko kuntia on päätynyt tukemaan lasten kotihoitoa riippumatta taloudellisesta tilanteestaan.

Esimerkkejä erilaisista rajoituksista, joilla tuen kustannuksia on pyritty kunnissa rajaamaan, ovat mm. tuen rajaaminen tietyn ikäisiin lapsiin (esim. alle 2v), suuntaamalla korvaus vain niille perheille, jotka ovat oikeutettuja tulosidonnaiseen hoitolisään sekä harkinnanvaraisuus. Kuntalisään on myös mahdollista liittää ehtoja lapsen hoitajasta sekä työssäoloehtoja lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle/huoltajalle. Koska kyseessä on kunnan vapaaehtoinen maksu, kunnan on mahdollista suunnata tuki haluamallaan tavalla.

Kotihoidontuen kuntalisän kustannuksien arvioiminen on erittäin haastava tehtävä. Siksi olisikin tärkeää selvittää mahdollisimman laaja-alaisesti päivähoidon todelliset kustannukset ja suhteuttaa erilaisten kuntalisämallien vertailu niihin.

Haastavassa elämäntilanteessa elävät pikkulapsiperheet ansaitsevat kaiken sen tuen, joka heille on mahdollista nykyisessä taloustilanteessa järjestää. Lapsiperheiden tukeminen on investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa perusteellisen selvityksen tekemiseen lasten kotihoidontuen kuntalisästä.
--------------------

helmikuun 24. päivänä 2010

YHTEISHAKU ON PÄÄLLÄ
Tulevaisuutta voidaan lähestyä Rubinin (1995) mukaan kolmella eri tavalla. Voidaan nähdä ennakoivia lähestymistapoja, joissa oletus on, että tulevaisuus voidaan tietää ja todellisuus on ennustettavissa. Tämän ajattelun mukaan maailmaa ja tapahtumia ohjaavat tietyt luonnonlakien kaltaiset ”tosiasiat”.

Toinen lähestymistapa on tulkitseva, jossa pyritään selvittämään, kuinka erilaiset kulttuurit, toiminnot, yhteiskunnalliset tapahtumat ja asenteet luovat ja muuttavat todellisuutta. Tässä ajattelussa totuus on jakamatonta, mutta sitä voidaan tulkita eri aikoina eri tavoin.

Kriittisessä lähestymistavassa kyseenalaistetaan tulevaisuutta koskevat yleiset käsitykset ja ajatukset, koska näkemys kyseenalaistaa tiedon itsessään. Tulevaisuutta ei sinällään voi tietää, mutta sitä voidaan ennakoida. On myös sanottu, että tulevaisuuden erilaiset portit ovat auki.

Näistä meidän on valittava, mitä suuntaa haluamme kehittää. Oppimisen tulisi suuntautua tulevaisuuden tekemistä edistävään prosessiin, jossa oppija toimii aktiivisesti oman osaamisensa kehittäjänä. Hänen tulisi ottaa henkilökohtaista vastuuta omasta kehittymisestään.

Millainen on oppimista tukeva toimintatapa, kun huomioidaan tulevaisuuden tekemisen näkökulmat? Tässä ajattelussa voidaan asettaa kyseenalaiseksi ainakin se, kuinka hyvin ylipäätään voidaan ”tietää” tulevaisuuden osaamistarpeet, kun suuret megatrendit vaikuttavat nekin kovin epävarmoilta. Vähintään yhtä haasteellista on se, miten tulevaisuus mielletään, ja toisaalta se, kuinka hyvin ammattitaidon elementtejä voidaan ennakoida – vai voidaanko ollenkaan?

Peruskoulun päättövaiheen yhteishaku jakaa ikäluokkia osittain – ehkä pakonsanelemanakin – kahteen kategoriaan;

- teoreettiset ja käytännöllisesti orientoituvat

Jako ei välttämättä ole aivan kategorinen, mutta se on pääosin tosiasiallinen. Siksi, että kaikilla paikkakunnilla nykyään ei karsita lukioon menijöitä, mutta se osa nuorista, joka hakeutuu ammatilliseen koulutukseen, joutuu pääsääntöisesti osallistumaan ”karsintoihin”, sillä pääseminen omalle alalleen ei ole mikään itsestään selvyys, ja nykynuorilla on iso mahdollisuus jäädä koulutuksen ulkopuolelle, varsinkin jos sattuu olemaan käytännöllisesti orientoitunut.

Valitettavasti on todettava, että oppilaiden ja heidän vanhempiensa/huoltajiensa vähäinen tietämys, mutta – ehkä myös kiinnostus - ammatillisesta koulutuksesta on se, joka asettaa oppilaanohjaukselle ne suurimmat haasteet. Lähtökohtaisesti peruskoulun oppilaanohjauksen tarkoituksena on auttaa ja ohjata oppilaita siten, että jokainen oppilas selviää mahdollisimman hyvin opiskelustaan peruskoulussa ja kykenee tekemään tarkoituksenmukaisia ja hänelle soveltuvia koulutusta ja uravalintaa koskevia ratkaisuja. Ja voisi elää hyvän elämän.

Oppilaanohjauksen avulla oppilas hankkii erityisesti yhteiskunnan ja työelämän, sekä ammatinvalinnan ja jatko-opintojen kannalta tarpeellisia valmiuksia. Hyvä oppilaanohjaus edellyttää paitsi koulun sisäistä yhteistoimintaa myös hyvin toimivaa yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Onneksi työelämään tutustumisjaksot ovat tulleet osaksi peruskoulutusta, joskin työelämäkokemusten ja työelämään tutustumisjaksojen mitoitusten tulisi olla suurempia.

Todettakoon muutosten työn luonteessa ennustavan myös sitä, ettei tulevaisuudessa ura ole yhtä keskeinen asia kuin se on aiemmin ollut. Digitaalitekniikkaan perustuvan globaalien elinkeinojen aikana ihmisillä on yhä työelämänsä, mutta työpaikat vai vaihtuvat usein. Samalla uusia tuote- ja menetelmäinnovaatioita tehdään kiihtyvään tahtiin. Työntekijöillä on jatkuva uudelleenkouluttautumisen tarve ja tarve oppia aivan uusia taitoja. Tämä tuo tullessaan melkoisia uusiutumishaasteita mm. ammatillisten tutkintojen tutkintovaatimuksille, mutta myös koko tutkintojärjestelmälle.

joulukuu 2009

joulukuun 17. päivänä 2009

Meillä täällä kotikunnassa on menossa moninaisia hyvinkin haasteellisia asioita, joista mainittakoon tämä kysteri (=tämä perusterveydenhoitoon liittyvä hanke), perusturvayhteistyö Tervon kanssa 1.1.2010 alkaen. Edellä mainitut ovat kunnanhallituksen ja perusturvalautakunnan hyppysissä olevia asioita.

Tämä perusturvallinen ristiretki Rautalammille päättyy 31.12.2009. Tämähän on juuri se ristiretki jota yritin vastustaa ja vastusti viimeiseen saakka. Tervon suunta on oikea jo logistisessakin mielessä.

Sivistyslautakunnassa on vuoden 2009 aikana ollut myös kokolailla mielenkiintoisenhaasteellisia asioita. Lautakunnan tekemistä opettajavalinnoista on valitettu (prosessi kesken), opettajakuntaan kuuluvan henkilön tekemisistä on valitusrumba meneillään.

Vesannon yhtenäiskoulu aloitti toimintansa elokuussa 2009 ja se näyttää olevan onnistunut jutska ainakin minun korviini tulleen palautteen perusteella

Haluan tällä vuoden viimeisellä kirjoituksellani ottaa kantaa perusopetuksen tuntijakouudistukseen ja nimen omaan taito- ja taideaineiden tuntimäärien puolesta.

Alla olevan tekstin olen lähettänyt myös Savon Sanomien lukijansanomiin julkaistavaksi. Saas nähdä julkaisevatko, mutta on se ainakin tässä luettavissa.


Eemeleitä ja Iidoja tarvitaan edelleen

1960–luvulla Vaahteramäen Eemeli, jolla oli sitä synnynnäistä luovuutta, osoitti ”elämänmuutoshallintaa” sillä hän oli älykäs ja äärimmäisen kekseliäs, mutta aikuiset eivät aina ymmärtäneet hänen kekseliäisyyttään, vaan pitävät sitä kurittomuutena ja metkuiluna. Aikuisena Eemelistä tulee kuitenkin kunnon kansalainen ja peräti kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Olisikin mukavaa tietää mitä Eemeli-päättäjä ajattelisi meneillään olevasta perusopetuksen tuntijakouudistuksesta ja nykyisestä peruskoulusta yleensä?

Nykyään – aika monet – päättäjistä ajattelevat, että perusopetuksen tulee antaa peruskoululaiselle vankka pohja elinikäistä oppimista varten. Onhan nykymaailma näyttänyt, että lasten tulee yhä nuorempana oppia elämää muutoksessa ja hallitsemaan muutosta omalla kohdallaan, käsittelemään ympäristöä ja siellä olevia ihmisiä, suodattamaan tietoa, oppia oppimaan ja hyväksymään erilaisuutta. Tämä kaikki tapahtuu yhä nuorempana, joka sinällään on surullista, mutta totta – maailma on muuttunut Eemelin ajoilta, lasten turvaverkostoon ei enää kuulu koko kylä.

Opetusministerin keväällä 2009 asettaman perusopetuksen tuntijakouudistus –työryhmän tavoitteeksi on asetettu hallitusohjelman mukaisesti vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa. Työryhmä koostuu hyvin monipuolisesta asiantuntijajoukosta.

Luovat kouluaineet ovat hyvin tärkeitä kaiken oppimisen kannalta. Ne edistävät lapsen kehitystä ja parantavat koulunkäyntimotivaatiota. Ne opettavat ja tuovat esille, etteivät matemaattinen ja sanallinen näkökulma ole ainoita ajattelun muotoja, mutta välttämättömiä, sillä ilman niitä ei perusopetus voi toimia.

Yleissivistävät taito- ja taideaineet ovat aina kuuluneet suomalaiseen kouluun. Taito ja taideaineita perusopetuksessa ovat musiikki, kuvataide, käsityö ja liikunta. Toivottavasti perusopetus ei koskaan joudu siihen tilanteeseen, jossa näitä ei olisi lainkaan – taito ja taide ovat koulun voima.

Taito- ja taideaineiden tuntimäärät ovat viimevuosikymmeninä koko ajan pudonneet, viimeisin pudotus vuonna 2004. Pudotuksesta huolimatta nimenomaan korkeatasoinen taideaineiden opetus on auttanut suomalaislapsia hyviin Pisa-tuloksiin. Hyvä opetus on aina luovaa, mutta taideaineissa se on opetuksen ydin.

On mielestäni tärkeää, että mm. tietotekniikka on saatava oppilaille yhteiseksi oppiaineeksi, jotta Suomen kehitys tietoyhteiskuntana ei vaarannu, kuten myös yhteisiin tavoitteisiin tulee sisältyä tekstin- ja kuvankäsittely, taulukkolaskenta ja internetin avulla tapahtuva tietojen haku, sekä sosiaalisen median sisällön tuotantotekniikan opetusta. Kaikki tämä ei mielestäni saa tapahtua taito- ja taideaineiden tuntimäärän kustannuksella.

Eemeli, tämä arkipäivän luovuutta täynnä oleva ”pojanvintiö” oli saavuttamassa kouluunlähtöiän. Eemelin äiti kysyi pikkuisen huolissaan: Kuinka sinun sitten käy kun aloitat koulun, kun olet tuommoinen vintiö? Hyvin, sanoi Eemeli. Kai minä sitten jätän metkut tekemättä, ehkä … kunhan käyn koulua.

Toivoa vaan sopii, ettei tämän päivän Eemeleiltä ja Iidoilta perusopetuksen tuntijakouudistus vie synnynnäistä luovuutta mennessään … metkut taas on eri juttu.

Raimo Kovanen
sivistyslautakunnan puheenjohtaja
Vesanto

Hyvää Joulua ja Onnekasta Vuotta 2010

P.S
Katsellaan mitä näillä sivuilla kirjoitellaan ensivuosikmmenellä - tänä vuonna on kirjoittamisen puhti ollut hiukan hakusalla. :)

KESÄKUU 2009

kesäkuun 9. päivänä 2009

Ei ole viimeaikoina oikein irronnut tuo kirjoittaminen - eikä oikein irtoaisi nytkään, mutta kun joka puoleta kuulee valituksia ja vain valituksia Rautalampiyhteistyön sujuvuudesta perusturvan suhteen, niin päätin kirjoittaa mielipiteeni asiasta tähän blogiini ... nimittäin asialle tarttes tehdä jotain, sillä Rautalampi on toimintatapansa näyttänyt!!!

Rautalampi isäntäkuntana ja Vesanto siinä mukana – ihmettelemässä - kuinka asioita hoidetaan! Ja niitähän hoidetaan ja meitä viedään kuin pässiä narussa oikein isännän elkein ja me vain ihmettelemme ja vikisemme?

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksen tässä vaiheessa on varmasti paikallaan pysähtyä Vesannolla pohtimaan kysymystä, millaista tulevaisuutta me täällä haluamme?

Haluammeko teknokraattisesti ylhäältä hallinnoitua isäntää (Rautalammin päättäjät vs. perusturvalautakunta) ja siihen kuuluvaa keinotekoista hallintokulttuuria? Vai haluammeko ”ihmisen mittaista”, pitkään historialliseen jatkuvuuteen, omaan vahvaan paikallisidentiteettiin ja aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan nojaavaa koti-kuntaa?

Mielestäni nykyisellään Rautalampi-Vesanto yhteistyössä ei ole paikallisidentiteetistä tai kansalaisyhteiskunnasta häivähdystäkään ei ainakaan täältä Vesannolta katsoen. Voidaan tietenkin kysyä, että onko se ylipäätään tarpee, sen identiteetin ja kansalaisyhteiskunnan säilyttäminen?

Erityisen ongelmallisena näen hallinnollisen paikallisidentiteetin huomioimisen puutteen ja sen vaikuttavuuden pitkälle ammatillista erikoistumista edellyttävällä toimialalla, kuten mm. terveyden- ja sairaanhoito ovat. Kaikki perusturvaan liittyvät päätökset tulevat ylhäältä annettuina – vesantolaisia kuulematta!!???!

Miten siis uudessa – tai itse asiassa jo muutaman kuukauden vallitsevassa – tilanteessa asukkaiden itsehallintoperiaate kykenee toteutumaan. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeinen tavoite – palveluiden turvaaminen – ei nimittäin voi poistaa tarvetta huolehtia myös kunnallisen toiminnan perustan, asukkaiden itsehallinnon kehittämisestä.

On selvää, että edustuksellinen eli vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden varaan rakentuva päätöksentekojärjestelmä säilyy nähtävissä olevassa tulevaisuudessakin kunnan hallinnon pääperiaatteena.

Minulle (ja monelle muulle vesantolaiselle) on kuitenkin tullut sellainen käsitys, että luottamushenkilöiden varaan - perusturvaan rakennettu - päätöksentekojärjestelmä ei toimi Vesannolta Rautalammin suuntaan, ei sitten alkuunkaan. Kaikki päätökset tehdään yksipuolisesti Rautalammilla ja Vesannolla vain ihmetellään!

Yksi lähtökohta kuntayhteistyölle on kuitenkin ollut myös luottamushenkilöiden työmenetelmien ja luottamustoimen hoidon edellytysten parantaminen. Nyt (toimimaton) luottamushenkilöhallinto ei enää riitä takaamaan yhtäältä asukkaiden riittävän vaikuttamismahdollisuuden toteutumista ja toisaalta kanavoimaan huonosti toimivan järjestelmän kautta asukkaiden tarpeita, toiveita,ideoita ja panosta. Tähän ajatukseen olen päätynyt, koska katson Rautalampilaisten ydinpäättäjien johtavan kaikkea perusturvayhteistyötä, ohitse yhteisen perusturvalautakunnan.

Siksi tarve kehittää ja vahvistaa suoran demokratian keinoja on noussut aivan uudella tavalla tarpeelliseksi. Mahdollisuudet suoran ja osallistuvan demokratian keinojen käytöstä isäntäkunta Rautalampea kohtaan ovat olleet olemattomia. Nyt on vesantolaisten päättäjien vuoro ja tarve kehittää ja vahvistaa suoran demokratian keinoja ja viheltää perusturvayhteistyö poikki ja mahdollisimman pian. Toivottavasti jämäkkyyttä riittää.


PARIT AJATUKSET:

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.

Pahinta pelkuruutta on se, että tietää, mikä on oikein, eikä tee sitä.

MAALISKUU 2009

maaliskuun 8. päivänä 2009
Nyt ei oikein irtoa tuo kirjoittaminen. Tuli pelkästään mieleeni seuraavanlainen värssy;
"Aisa katkes,
kärry kaatui,
huuto kuului,
kuolo saapui,
loppui hevoskaupat sulta.
-muistaen santtu ja salpert- "

Tämä nyt tällä kertaa näin hiihtoloman loputtua.

HELMIKUU 2009

helmikuun 28. päivänä 2009

Savon Teknia Oy:n osakkeiden - Vesannon kunnan omistaman osuuden – myyminen on ollut helmikuussa 2009 esillä kahdessa eri Vesannon kunnanhallituksen kokouksessa ja on jäänyt pöydälle edelleen.

Kyseessä on irtaimen kauppa ja tämän hetkiseltä ostotarjousarvoltaan 4 605,00 euroa. Kyseessä on siis muutaman tuhannen euron kauppa, kun ajattelen asiaa pelkkänä juridisena/fyysisenä tapahtumana. Tulevaisuuden vaikutuksilta saattaa olla kyseessä isompikin asia?

Vesannon kunnan on yleisen ”yhteiskuntasovun” säilyttämisen nimissä päätettävä saadusta ostotarjouksesta jotakin ja vieläpä kohtuullisen nopeassa aikataulussa.

Seuraavassa tekstissä on hieman avattu tilannetta ja sitä mistä oikein on kysymys:
Vuoden 2009 aikana Savon Teknia Oy:n, Karinvest Oy:n ja Etelä- Savon Pääomarahasto Oy:n hallitukset ovat selvittäneet rahastojen toimintamahdollisuuksia tilanteessa, jossa EU:n valtiontukisäännökset ovat muuttuneet.

Uusien valtiontukisääntöjen mukaan pääomarahaston omistuksesta on oltava yli 50 % yksityistä pääomaa, jottei rahaston sijoituksia lasketa valtiontuen piiriin.

Karinvest Oy:n ja Etelä-Savon Pää omarahasto Oy;n sijoitustoimintaa on vuoden 2007 elokuusta alkaen rajoittanut EU:N valtiontukisäännöstö, koska niiden omistajista on julkisia tahoja yli 50 %.

Savon Teknia on vuonna 2007 toteutetun osakeannin seurauksena yksityisenemmistöinen rahasto, jonka toimintaa EU:n valtiontukisäännökset eivät rajoita.

Rahastojen hallitukset ovat vuoden 2008 aikana neuvotelleet keskenään järjestelystä, jossa rahastoista muodostettaisiin yhdessä suurempi itäsuomalainen rahastokokonaisuus, jossa yksityisen omistuksen osuus olisi riittävä samalla kun kokonaisuuteen saataisiin uutta pääomaa.

Rahastojen yhdistäminen ja yksityistäminen on päätetty toteuttaa siten, että Savon Teknia tekee Karinvest Oy:n ja Etelä-Savon Pääomarahasto Oy:n julkisille omistajille osakkeiden osto ja/tai vaihtotarjoukset. Joensuun, Mikkelin ja Kuopion toivotaan jäävän omistajiksi edusta maan kuntakenttää. Lisäksi osana rahastojärjestelyä Savon Teknia Oy hankkii voitonjakokelpoisilla varoilla omia osakkeitaan.

Rahastojärjestelyn onnistuminen edellyttää, että kaikki osakkeiden osto- tai vaihtotarjouksen saaneet omistajat hyväksyvät saamansa tarjoukset. Lisäksi onnistuminen edellyttää, että Savon Teknia Oy:n hankkimistarjoukset toteutuvat suunnitellusti.

Savon Teknia Oy:nosake annin tavoitteena on saada uuteen Itä-Suomen Rahastoon yksityisiltä sijoittajilta vähintään 2,6 m € uutta rahaa samoilla ehdoilla kuin osto- ja vaihtotarjoukset on tehty.

Vesannon kunnalla on Savon Teknian osakkeita 750 kappaletta ja Savon Teknia tarjoaa osakkeista 6,14 euroa osakkeelta eli yhteensä 4 605,00 euroa.

Maakuntahallitus on hyväksynyt Savon Teknia Oy:n ostotarjouksen Pohjois-Savon liiton omistamien Savon Teknia Oy:n osakkeista noin 71 600 euron hintaan. Pohjois-Savon liitto osallistui loppuvuodesta 2003 kehittämisyhtiön osakeantiin 140 000 eurolla, joten osakekauppa aiheuttaa liitolle noin 68 400 euron tappion. Nykyisellään näiden osakkeiden omistaminen ei ole enää maakuntaliiton sijoitusstrategian mukaista.

Ehdollisen osakekaupan taustalla on myös EU:n tukisäännöstöjen muutos, jonka mukaan pääomarahaston omistuksesta on oltava yli 50 prosenttia yksityistä pääomaa, jottei rahaston sijoituksia lasketa valtion tuen piiriin.

Savon Teknia Oy on vuonna 2007 toteutetun osakeannin seurauksena jo yksityisenemmistöinen rahasto. Nyt se, sekä pohjoiskarjalainen Karinvest Oy ja Etelä-Savon Pääomarahasto Oy ovat neuvotelleet suuremman itäsuomalaisen rahastokokonaisuuden muodostamisesta ja uuden pääoman hankkimisesta sille.

Uudelle rahastollekin on turvattava riittävä yksityinen pääomaosuus. Siten osakeannin tavoitteena on saada Itä-Suomen rahastoon yksityisiltä sijoittajilta vähintään noin 2,6 milj. euroa uutta pääoma.

Alla on taloustunnuslukuja Savon Teknia Oy:stä

Lähde: Suomen Asiakastieto

Liikevaihto (1000€)..Tilikauden tulos (1000€)..Liikevoitto%
2007/12 ...87............- 155......................- 92,40
2006/12....31.............- 42.....................- 438,70
2005/12....70..............- 5.....................- 122,50
2004/12.....1............- 164...................- 3 520,00
2003/12...715..............316........................60,00


Operatiiviset vastuuhenkilöt
Toimipaikan ylin johto toimitusjohtaja; Kari Kuparinen

Vastuuhenkilöt kaupparekisterissä
Puheenjohtaja; Tengvall Pauli Antero

Yrityksen nimenkirjoituslauseke
Yhteisösääntöjen mukaan toiminimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kumpikin yksin ja hallituksen jäsenet kaksi yhdessä.

Muut vastuuhenkilöt
Päävastuullinen tilintarkastaja; Malkki Jukka Anterus
Tilintarkastaja; Taskinen Esko Tapani
Tilintarkastaja; KPMG Oy Ab
Lähde: Kaupparekisteri, päivitetty 06.02.2009

Alla on valtuutettu Risto Simosen kannanotto - jonka hän on lähettänyt s-postilla minulle - Savon Teknian Oy:n osakkeiden myynnistä. Riston ajatus on mielestäni aivan OK. Mutta siinä on yksi ISO MUTTA; kun ja jos Vesannon kunta ei hyväksy Savon Teknia Oy:n esittämää ostotarjousta, niin silloin rahastojärjestely ei onnistu muidenkaan osalta. Onnistumisen edellytyksenä kun on, että KAIKKI ostotarjouksen saaneet tahot hyväksyvät tarjouksen.

Minun oma kantani Savon Teknia Oy:n osakkeiden osalta on, että MYYDÄÄN!

Kun katselen ko. yhtiön taloudellisia tunnuslukuja vuosilta 2004-2007 niin ei hyvältä näytä. Näin maallikkona tulee mieleen, että "yhtiön tarttes tehrä jotain" ja se jotain näyttäisi olevan tässä tapauksessa vapaiden voittovarojen käyttäminen omien osakkeiden lunastamiseen ... onhan tuota jatkoakin yhtiössä suunniteltu ... mutta kun tämä kansallinen ja ylikansallinen taloustilanne on juuri nyt tällainen ... rahastojen apua kyllä tarvitaan, mutta kuka niitä rahastoja ...???

Tässä aiemmin mainitsemistani s-postiini tulleista (kaikki se mitä s-postiini tuli) Riston ajatuksista yksi strategiavaihtoehto;
5) Jos ei myydä lainkaan, Vesannon kunnan osakeomistus tulisi Vesannolla tai Sisä-Savossa siirtää yksityisen holding tai muun yksityisen kunta ja aluekehitystä palvelevan yhtiön hallintaan.

Kehitysosakeyhtiö Hurmos olisi voinut kenties olla tällainen taho. Myös mahdollinen Sisä-Savon Seutukehitys Oy (nimi keksitty) tms. seudullinen taho, voisi kenties olla vastaava hallinnoiva taho. Miksei myös pieni vesantolainen yrityselämämme tukemista varten perustettava puskuriyhtiö.

Kysymyshän kuitenkin on hankkeistuksien rahoituspuitteista ja sitä ohjaavasta toiminnasta.

Siten Vesannolle jäisi myös edustus vähintäänkin yhtymäkokoukseen? Ja mahdollisuus hyödyntää viimeisintä tietoa etupiirissä.

Toisaalta:
Muutoin myisin kyllä omistuksen sillä ehdolla, että Vesannon kunnalle taataan Savon Teknian kautta palveluja yritysten teknologia ja -tuotekehityshankkeiden tarpeisiin - tarvittaessa kirjauttamalla se paperille.
/rs. Näin siis Risto.

PARIT AJATUKSET
"Älä unohda, että ihminen tarvitsee vain vähän elääkseen onnellisen elämän."
-Marcus Aurelius, roomalainen keisari, 121-180-

"Katettu pöytä on kaunein ilmansuunta."
-Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1862-



helmikuun 23. päivänä 2009

Lueskelin viikonlopun aikana erästä lehtiartikkelia, jossa kerrottiin, että eettinen johtaminen ja päätöksenteko eivät välttämättä tarkoita hyvää tahtoa ja lempeyttä. Artikkelin mukaan ei ole niinkään itsestään selvää, että hienosti suunnitellut asiat toteutuisivat käytännössä.

Mitä eettisyys, moraali ja johdonmukaisuus ovat ja tarvitaanko niitä ylipäätään päätöksenteossa? Miten hyvä ja oikeudenmukaisuus – oikea ja väärä - liittyvät päätöksentekoon? Etiikka ja moraali käsitetään usein lähes synonyymeiksi. Ne erotetaan kuitenkin joskus niin, että etiikalla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jonka pohjalta ihminen suhtautuu moraalisiin kysymyksiin. Etiikka on taas tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä, kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta

Perinteisesti länsimainen etiikka on filosofian osa-alue. Länsimaista etiikkaa ja sen tutkimusta kutsutaan myös nimellä moraalifilosofia, moraalioppi tai filosofinen etiikka. Etiikka on sidoksissa muuhun ajatteluun sen vuoksi, että vastaukset eettisiin kysymyksiin riippuvat usein vastauksista todellisuuskäsitystä tai – muita ajattelun osa-alueita - koskeviin kysymyksiin.

On todennäköistä, että moraalifilosofit ovat aikoinaan hahmottaneet omia - hyvän ja oikean ideoita - nimenomaan siksi, että he ovat kokeneet olevansa tietämättömiä, heikkoja, syntisiä ja affektiensa orjia, koska heillä on ollut eettisiä kokemuksia. Ilman eettistä kokemusta, ilman ahdistavaa, jopa raivostuttavaa, moraalista dilemmaa, kukaan ei viitsisi pohtia hyvän ikuista ideaa.

Artikkelia lukiessani ajatukseni ”sinkoutuivat” kunnallisenpäätöksenteon filosofointiin, kuinkas muutenkaan???!!! Päättäjien on uskaltauduttava katsoa itseään peilistä ja kohdattava omat virheensä ja puutteensa.

Kuntapäättäjät kantavat huolta kuntalaisista, mutta samalla he kokevat velvollisuudekseen toteuttaa omia tavoitteitaan päätöksenteossa. Tästäpä onkin syntymässä ristiriitatilanne, ja tällöin ollaan melkoisen haasteen edessä: miten viedä eteenpäin poliittista päätöksentekoa eettisesti ja johdonmukaisesti?


Voisinpa jopa ajatella, että tiukkapaikka testaa eettisen päätöksentekijän. Eettinen päätöksentekijä pyrkii näkemään ongelmallisetkin tilanteet valintana, jolloin hänellä on käytössään useita vaihtoehtoja ratkaisuksi. Ennen päätöksentekoa eettinen päättäjä hahmottaa, millaisia arvolatauksia vaihtoehtoihin sisältyy. Eettinen päätöksentekijä asetetaan tiukan paikan eteen, sillä samaan aikaan – päätöksenteon kanssa - hänen pitäisi olla herkkä kuuntelemaan kuntalaisia ja varsinkin sitä kuinka kuntalaiset ovat viestineet päätettävänä olevasta asiasta.

Kuntalaisen pitää tuoda viestinsä päättäjille niin selvästi, ettei päätös ainakaan toteutetun viestinnän vuoksi epäonnistu, ei ainakaan viestinnän puutteen vuoksi. Yleensä huonosti viestityt asiat näkyvät huonoina päätöksinä ja jopa tuloslaskelman viimeisellä rivillä saattaa epäonnistuneesta viestinnästä olla nähtävissä viitteitä.

Epäonnistuneet päätökset kertovat miten käy, kun päätöksenteko on näennäistä ja päättäjien keskinäisestä kilvoittelusta syntyy ”päätuote”. Kuinkakohan monta epäonnistunutta tai pikemminkin väärää päätöstä kuntapäättäjät olisivat jättäneet tekemättä, jos kuntalaiset olisivat avanneet suunsa ja selväsanaisesti esittäneet kritiikkinsä? Montako lupaavaa päätösideaa on taas jäänyt raakileeksi, kun toiset päättäjät ovat hymistelleet ”idean isän” ympärillä antamatta omaa tukeansa ja kehityspanostansa sitä kipeästi tarvitsevalle?

Edellä on muutamia "filosofiasiamietteitä" evääksi, kun lähdetään toteuttamaan sisäsavolaista yhteenkuuluvuutta ja ryhdytään pohtimaan neljästä eri kuntakulttuurista (Vesanto, Tervo, Suonenjoki ja Rautalampi) muodostuvaa Sisä-Savo –nimistä kuntaa. Eri teoriamallinen miettiminen etukäteen on viisasta, ettei sitten tarvitse palata entiseen ns. ”häntäkoipienvälissä”.

Eiköhän päättäjien joukosta löydy muutamia persoonia, jotka osaavat vääntää rautalangasta niin dramaattisen esimerkin, että itsestäänselvyydet voi muuttaa oikeaksi elämäksi. Niinhän se on, että tyypillisen huono lopputulos ei johdu yksittäisestä ”teknisestä katastrofista” vaan sen aiheuttavat viestinnän ja päätöksentekokulttuurin ongelmat. Nämä ongelmat ovat voitettavissa, jos ja kun tahtoa riittää filosofoida ratkaisumalleja etukäteen.

PARIT AJATUKSET
"Mikään ei ole vaarallisempaa kuin henkilökohtaisten intressien vaikutus julkisiin asioihin."
-Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778-

"Usko viisauteesi vain, jos se tulee sydämmestä, ja hyvyyteesi vain, jos se tulee ymmärryksestä."
-Arthur Schnitzler, itävaltalainen kirjailija, 1862-1931-



helmikuun 15. päivänä 2009
Neuvotteluväre on myönteinen - otsikoi S-SS pääkirjoitustaan 12.2, - ja jatkaa; ”Sisä-Savossa on kuntien poliittisten päättäjien keskuudessa aistittavissa tällä hetkellä positiivista värettä. Tästä väreilystä tulee pitää kiinni ja ruokkia sitä, koska kunnat tarvitsevat joka tapauksessa toisiaan tulevina vuosina.”

Niin tarvitsevat ja ovat tarvinneet tähänkin saakka. Yhteistyötä Sisä-Savossa on tehty kautta aikojen, jo vuosikymmeniä. Ei yhteistyö ja sen tarve ole mikään uusi asia, ei ainakaan Sisä-Savossa. Sisäsavolaisen yhteistyötarpeen suurin haaste on yhteistyön toteuttamistavassa.

Kun lukee tämän aamun (15.2.) Savon Sanomia, niin sieltä kumpuaa esille monella tavalla savolaisuuteen liittyvä yhteistyön tarve, joista näyttävämmin esillä ovat ”nokkamiehet” Paronen Kuopiosta ja Tolonen Siilinjärveltä. Tolonen kertoo joidenkin avausten olleen liian suoraviivaisia ja juuri se on haitannut oikeaa – varsinaista – asiaa.

Näitä suoraviivaisia avauksia on ollut myös täällä Sisä-Savossa ja ne ovat haitanneet varsinaisen asian eteenpäinmenoa. Tutuksi on tultava entistä enemmän henkilökohtaisella tasolla ja lähtökohtana on oltava; keskustellaan asiat auki ja sovitellaan ne yhteen. ”Vanhaa kuonoa pitää ravistella”, kuten Paronen lehtiartikkelissa mainitsee.

En tiedä kuinka tutuksi kuntapolitiikassa täytyy tulla, jotta luotettaisi toisiinsa ja oltaisi valmiita tekemään järkeviä päätöksiä. Kuten tämän kirjoitelmani toisessa kappaleessa mainitsen, on Sisä-Savossa tehty yhteistyötä jo vuosikymmeniä. Vuosikymmenten saatossa poliittiset ”nokkamiehet” ovat – ainakin osin – vaihtuneet, mutta aina he ovat olleet tuttuja keskenään ja keskustelleen asiat auki ja sovitelleet ne yhteen – vanhaa kuonoa on ravisteltu.

Saapas nähdä kuinka sitä kuonoa ravistellaan nyt, kun paikallislehtemme pääkirjoituksen mukaan sisäsavolaisten poliittisten päättäjien keskuudessa on aistittavissa positiivista värettä???!!! Mielenkiintoisimpia tässä tulevat olemaan ne ravistelun tulokset - joihin se positiivinen väre - tällä kertaa johtaa?

Savolaisuus näyttäisi olevan kova sana Savon Sanomien S2 -sivuilla tänään sunnuntaina. Yhdellä se sivuista esitellään Maaningan tyttöä Tuulikki Pöllästä, joka on Jaana Pölläsen sisko ja tämä Jaana on - tietääkseni - taas hyvinkin tuttu kesävesantolaisen kapellimestari Risto Hiltusen kanssa - tai on ainakin ollut. En tiedä - saattaa olla - Risto Hiltusen suonissa vesantolaislähtöistä väreilyä, jos ei tämän, niin ainakin sen toisen vesantolaisen Hiltusen Riston on.

Tuulikki laulaa Kuorosodassa (tv:stä tuttu) Marionin tiimissä. Samalla sivulla ”mainostetaan” parrasvaloihin Pöljältä, sieltä Siilinjärven ”nokkamies” Tolosen johtamasta kunnasta, pyrähtänyttä Kristiina Komulaista. Kristiina juontaa tätä Kuorosotaa!

Tässä tuonnoin – vuosia sitten - sain lukea Savon Sanomien ”nurkkavitsistä” jotensakin näin: "Pöljäläismies oli nousemassa Kuopion torinlaidalta linja-autoon ja kysyi kuljettajalta, että paljonkos se kyyti Pöljälle maksaa, johon kuljettaja, no sama verra ku toesillennii.”

PARIT AJATUKSET:
"Miten usein hiipuvat mahtavimmatkin voimat, koska mikään tuuli ei puhalla niihin!"
-Jeremias Gotthelf, sveitsiläinen kirjailija, 1797 - 1854-

"Jos haluat elää iloisesti, kanna mukanasi kahta säkkiä, toista antamista varten, toista sinne panemista varten. Silloin muistutat prinssejä, ryöstät ja teet onnellisiksi maakuntia."
-Johann Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1767 - 1835-

helmikuun 7. päivänä 2009
Lueskelin lauantaiaamupäivällä (7.2.) Helsingin Sanomien kuukausiliitettä, jonka viimeisellä aukeamalla ”esittäytyy” meille monille - menneiltä vuosilta - televisiosta tuttu meteorologi Juha Föhr otsikolla - Vanha diiva viihtyy varjossa. Tekstissä Juha Föhr sanoo myös ”En voisi viettää vapaa-aikaani kattoon tuijotellen. Elämänlaatu merkitsee minulle itseni älyllistä kehittämistä.”

Lehtijutussa Föhr sanoo kuunnelleensa viimeaikoina mm. roomalaista oikeutta koskevia luentoja sekä opiskelevansa kileliä; italiaa, saksaa, ranskaa ja venäjää. Hän kertoo olevansa kiinnostunut suurista linjoista, koska lyhytnäköinen ajattelu ei johda mihinkään. Juuri tämä – lyhytnäköinen ajattelu – on se, joka nappasi minun ajatukseeni siinä määrin, että ajatukseni lähtivät ”laukkaamaan” kuntapolitiikkaan.

Meidän kuntalaisten ei pitäisi olla niin lyhytnäköisiä tulevaisuutemme suhteen, että annamme kuntapäättäjien tehdä sellaisia päätöksiä kuin päättäjät itse haluavat. Kaikkien kuntalaisten olisi kiinnostuttava omasta tulevaisuudestaan ja pyrittävä vaikuttamaan tulevaisuuteensa omien vaikutuskanaviensa kautta. Emme saa viihtyä varjossa – emme ainakaan liian pitkään kattoa tuijotellen, sillä oman elämisemme laatu on kyseessä!

Kuntalaisten osallistuminen kotikunnan päätöksentekoon edellyttää luonnollisesti omakohtaista kiinnostusta kunnan asioihin ja halua vaikuttamiseen. Yksilöllisten edellytysten ohella kuntalaisten osallistumiseen vaikuttavat mm. ne, millaisia mahdollisuuksia osallistumiseen ja vaikuttamiseen on tarjolla?

Nyt uuden valtuustokauden alussa onkin hyvä kysyä miten kotikuntamme Vesanto huolehtii kuntalaistensa tiedonsaannista sekä asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista.

Päätöksenteon avoimuus on yksi demokratian kulmakivistä. Pelkkä päätöksistä tiedottaminen
ei vaan näyttäisi riittävän. Kunnan on jo lain mukaankin tiedotettava myös vireillä olevista asioista. Valmisteluvaihe - ja siitä tiedottaminen - onkin kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta usein kaikkein olennaisinta.

Kuntalain 27 §:ssä on esimerkinomainen luettelo niistä toimenpiteistä, joilla kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää:

1. palvelujen käyttäjien valitseminen kunnan toimielimiin
2. kunnan osa-aluetta koskevan hallinnon järjestäminen
3. tiedottaminen ja kuulemistilaisuuksien järjestäminen
4. asukkaiden mielipiteen selvittäminen ennen päätöksentekoa
5. yhteistyön järjestäminen kunnan tehtävien hoitamisessa
6. oma-aloitteisen asioiden hoidon, valmistelun ja suunnittelun avustaminen
7. kunnallisen kansanäänestyksen järjestäminen

”Osallisuuspykälää” on jossain määrin moitittu hampaattomaksi ajatuksella, että kunnallehan ei koidu sanktioita, vaikka se ei mitään mainituista keinoista käyttäisikään. Ja näinhän se valitettavasti on!

Kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta on tärkeää, että kuntaorganisaatiosta annetaan kuvaus, jonka perusteella kuntalainen tietää, minkä tahon puoleen voi kääntyä, jos haluaa johonkin tiettyyn asiaan pyrkiä vaikuttamaan.

Yleensä kuntien kotisivuilta löytyvät tiedot luottamuselinten – valtuuston, hallituksen ja lautakuntien jäsenistöstä, nämä tiedot löytyvät myös Vesannon kunnan kotisivuilta. Niin ikään valtuutettujen yhteystiedot – osoite ja/tai puhelinnumero ja/tai sähköpostiosoite – ovat saatavissa kotikuntamme kuntalaisten käyttöön lähes jokaisen valtuutetun osalta. Hallituksen ja etenkin lautakuntien jäsenten yhteystiedot ovat myös melko kattavasti saatavilla.

Tässä edellä mainitussa HS:n kuukausiliitteessä on myös mielenkiintoinen artikkeli opetusministeristämme Henna Virkkusesta. Artikkelissaan hän kertoo mm. jääneensä puolen pisteen päähän opiskelupaikasta Jyväskylän yliopistoon – siis ensimmäiselle varasijalle – kesällä 1994. Kun kesän aikana ei kuulunut kutsua yliopistoon, joka kieli siitä, että kukaan valittu ei perunut paikkaansa – hän soitti opiskelijaksi valitulle Arto Nybergille (myös tv:stä tuttu), että lykkää Arto opintojesi aloitusta, niin hän pääsisi aloittamaan. Nyberg ei lykännyt.

Tässä opetusministeriämme koskettelevassa lehtiartikkelissa näyttää olevan myös otsikko ”Pitäisikö Virkkusta varoittaa, että tällainen huumori voi olla hänelle kohtalokasta (tällä viitataan Virkkuseen poliittiseen kepeään liioitteluun)?

Kuinkahan kohtalokasta se tämä (vähäinen) blogi -huumori on ollut minulle, kun jäin syksyn vaaleissa ensimmäiseksi varavaltuutetuksi yhden kokonaisen pisteen erolla (äänellä). Pitäisiköhän minunkin soittaa ja yrittää ... ????

PARIT AJATUKSET:
"Mitä suuremman vaikeuden ihminen voittaa, sitä suurempi hänen voittonsa on."
-Marcus Tullius Cicero, roomalainen valtiomies, puhuja ja filosofi, 106-43 e.Kr.

"Kun raivaat pois hierarkiset esteet, ihmettelet itsekin, mitä kaikkia ideoita niiden alta paljastuukaan."
-Gerhard Cromme, teollisuusjohtaja, syntynyt 1943-

TAMMIKUU 2009

tammikuun 30. päivänä 2009
Kunnallispolitiikka antaa aina aihetta tyytymättömyyteen. Tyytymättömyys on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Varsinkin silloin kun narisijatyytymätön ei kanavoi tyytymättömyyttään toimintaan, vaan keskittyy valittamaan. Tyytymättömän suusta tulee hyvin harvoin rakentavaa ehdotusta.

Nuoremmasta sukupolvesta sanotaan usein ”isot tavoitteet, pieni ego”. Voi olla, että nuoremmat sukupolvet muuttavat ego -ajatteluaan omien arvojensa suuntaan ajatuksella; "me ymmärrämme tulevaisuuden kehitystrendejä ja muokkaamme niistä ihmisille sykähdyttäviä asiakokonaisuuksia – tässä ja nyt".

Nuoremman sukupolven edustajia olisikin nähnyt – useamman - mielellään vesantolaisen kunnallispolitiikan johtopaikoilla. Mutta on toki hyvä juttu se, että heitä on saatu yleensä mukaan kuntapolitiikkaan.

Kun esitän kysymykseni yllättävälle taholle, saatan saada yllättävän vastauksen. Aivotoimintaani avartaa kummasti, kun huomaan, että joku osaa katsoa läpeensä tuttua tilannetta aivan eri kantilta kuin itse katson.

Nykyajan nettisukupolvi ei automaattisesti kunnioita auktoriteetteja, ei sitten alkuunkaan. Eikä tarvitse. Tiedon jakajaa pitää arvostaa enemmän kuin tiedon omaajaa, joka panttaa sitä. Nuoret ovat kehitysoptimisteja.

Johtamisguru Gary Hamel peräänkuuluttaa uudenlaista johtamista, joka kyseenalaistaa huippujohtajien ylivertaisen viisauden. Aivan kuten netissä syntyy – nettisukupolven myötä - uutta tietoa ja innovaatioita vapaaehtoisen yhteistyön varassa, samalla tavalla myös johtavien kuntapäättäjien pitäisi antaa kaikille päätöksentekijöille mahdollisuus osallistua päätöksenteon valmisteluun.

Onkin kiinnostavaa nähdä toteutuuko Hamelin kehitysoptimismi. Hän kun uskoo siihen, että myös perinteisten organisaatioiden johtajajäärät voivat muuttua. Tarvitaan vain avointa keskustelua, kriittisiä kysymyksiä ja uusia toimintatapoja, joihin voi ottaa edistyneemmiltä – nuorelta sukupolvelta – mallia.

Hyviä päättäjiä tarvitaan huonoinakin aikoina. Päättäjäporukan imago on äärimmäisen tärkeä, jos he haluavat olla positiivisesti kiinnostava kohde parhaitten osaajien keskuudessa, siis sen nuoremman nettisukupolven!

PARIT AJATUKSET:
”Arvostakaa nuoria! Miten voitte tietää, ovatko he jonakin päivänä kaikkea sitä, mitä te olette nyt.”
- Konfutse, kiinalainen filosofi, 551-479 e.Kr.


”On onnellista asua perityssä talossa. Tähän onneen liittyy kuitenkin eräs puute: se, että ei ole saanut olla itse rakennuttaja.”
- Wilhelm von Scholz, saksalainen kirjailija, 1874-1969 -


tammikuun 18. päivänä 2009
Meillä Vesannon kunnassa ovat luottamusmiespaikat vielä jakamatta – ovat ainakin lopullista sinettiä vaille valmiit. Niinhän sitä sanotaan monessa yhteydessä – ehkä myös tässä – asia tai työ on aloittamista vaille valmis. Näiden luottamusmiespaikkojen jaon – ainakin johtavien – en voi sanoa olevan aloittamista vaille valmiina, mutta se voin kylläkin sanoa, että valmista ei ole tullut, vaikka on aloitettu.

Ottamatta kantaa kehenkään yksittäiseen vesantolaiseen persoonana saanen todeta, että nykyisin pitää - Vesannollakin - kiinnittää yhä enemmän huomiota luottamushenkilötoiminnassa vuorovaikutus- ja sosiaalisten taitojen merkitykseen. Taustalla ovat yhteiskuntamme muutokset ja luottamushenkilöiden yhä kasvavat osaamisvaatimukset.

Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa ihmisten persoonallisilla ominaisuuksilla on suuri merkitys – ja se koskee myös poliittisia päättäjiä, niin valtakunnan tasolla, kuin myös meillä täällä Vesannolla. Vuorovaikutustaidoista ja sosiaalisista taidoista on monenlaista hyötyä - liike-elämä on tämän tiedostanut jo hyvin varhain - politiikassa vuorovaikutustaidot on todettu erityisen hyödyllisiksi.

Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot kohottavat luottamushenkilön kompetenssia eli pätevyyttä omalla alallaan. Ne mahdollistavat korkeatasoisen yhteistyövuorovaikutuksen ja luovat yhteenkuuluvuutta ihmisten välille. Ne antavat hyvän pohjan yhteistoiminnalle ja keskinäiselle kanssakäymiselle. Usein vuorovaikutustaitoja pidetään itsestään selvyytenä, ikään kuin jokainen oppisi ne luontaisesti – kuten kävelyn ja puhumisen. Näin ei kuitenkaan näytä olevan!

Lähtökohtana vuorovaikutuksen hedelmälliselle toimivuudelle ovat sosiaalisesti toimiva ympäristö ja ulospäin suuntautuneet persoonallisuudet. Ja juuri tätä - sosiaalisesti toimivaa ympäristöä ja näitä ulospäin suuntautuneita persoonia - me tarvitsemme Vesannon kunnan tulevaisuuden luomisessa, ja tulevia haasteita neuvottelemalla ratkottaessa.

Neuvottelu, se on juuri sitä vuorovaikutusta parhaimmillaan. Neuvottelutyyli on taas riippuvainen neuvottelijan persoonallisuudesta. Neuvottelutyylejä on – varmaan - yhtä monta kun on neuvottelijaakin. Neuvottelutyyleissä sanotaan olevan neljä erilaista päätyyliä: suostutteleva, jämäkkä, vakuuttava ja joustava neuvottelutyyli. Nämä tyylit sisältyvät vuorovaikutuksen peruskategoriassa alistumisen, ystävällisyyden, dominoivan ja aggressiivisuuden kategorioihin (lähde: Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot -kirja)

Jokainen - tai ainakin jokainen, joka pyrkii johtavaan poliittiseen asemaan, siis vallan käyttöön – löytää jostakin edellä mainitusta neuvottelutyylistä itsensä. Jos ei itse löydä, niin kyllä se naapuri löytää!!!!?????

Ja eikun siitä vaan - persoonallisuudet peliin - ja neuvottelemaan vuorovaikutteisen sosiaalisesti!

PARIT AJATUKSET:
” Jos katsot pelkoa silmiin, se iskee sinulle silmää.”
- Venäläinen sananparsi -

” Ehkä on olemassa parempia aikoja, mutta tämä aika on meidän.”
- Jean-Paul Sartre, ranskalainen filosofi ja kirjailija, 1905 -1980 -

”Kaupan avaaminen on helppoa. Vaikeaa on sen aukipitäminen.”
- Kiinalainen sananparsi -

tammikuun 9. päivänä 2009
No, nyt se on sitten tehty ja aivan omakätisesti allekirjoitettu yhtenä allekirjoittajana viidestä ”kunnallisvalituspapru”.

Tämä ”valituspapru” koskee Vesannon kunnanvaltuuston joulun alla (15.12.2008) pidettyä kokousta. Tässä kokouksessa oli hyväksyttävänä mm. Vesannon kunnan talousarvio vuodelle 2009.

Kyllä toki kyseistä kunnallisvalitusta allekirjoittaessani tunsin piston sydämessäni … mutta kirjoitin kuitenkin, kuten lehtijutussa (SS 6.1.2009) olen luvannut.

Valtuustonkokouksessa talousarvion 2009 käsittelyn ”päällä ollessa" valtuutettu Veli teki muutosesityksen talousarvion tekstiosaan (liittyen perusturvahallinnon isäntäkunta-asiaan) niin, että lykätään perusturvan isäntäkuntana aloittavan - Rautalammin kunnan - aloitusajankohtaa vuodella eteenpäin. Siis näin: Rautalammin kunta aloittaa perusturvaisäntäkuntana 1.1.2010 eikä 1.1.2009 kuten budjetin tekstiosassa kirjoitetaan.

Tässä vaiheessa valtuustonpuheenjohtaja Esko totesi valtuutettujen joukossa olevan jäävejä (kuntalaki 52 § 1 mom.) asian käsittelyn suhteen ja niin minut jäävättiin kolmen muun valtuutetun kanssa asian käsittelystä. Todettakoot tässä samalla, että Velin tekemä esitys hävisi äänestyksen jälkeen - puheenjohtaja Eskon - äänen ratkaistessa.

No tässä tämä jääväämisasia siinä yhteydessä ja tähän tyytyminen …. mutta kun hyväksytty kokouspöytäkirja tuli julkisuuteen, niin tämän julkitulleen pöytäkirjan mukaan mm. minut on jäävätty KOKO talousarvion käsittelystä - JA JUURI TÄMÄ TOTAALINEN JÄÄVÄÄMINEN - on se seikka, joka kirvoitti minut allekirjoittamaan kunnallisvalituksen, sillä en yhdy pöytäkirjan mukaiseen päätökseen; olevani jäävi koko talousarvion käsittelyn osalta.

Tässä on tietenkin huomioitava myös se seikka, että valtuutettu Velin esittämä tekstimuutos sattuu koskemaan, juuri tätä, perusturvaisäntäkunta-asian siirtämistä yhdellä vuodella eteenpäin - juuri sitä asiaa - jota myös olen itse esittänyt jo aikaisemmin yhteistyötoimikunnassa ja kunnanhallituksessa. Tosin myös kunnanhallituksessa minut jäävättiin (kl 52 § 1 mom. = yhteisöjäävi) jälkikäteen ja pidettiin asian tiimoilta uusi kokous.

Kuten em. kunnanhallituksen kokouksen päätyttyä - jossa esitykseni HÄVISI isäntäkuntamallin aloittamisen lykkäämisestä vuodella - sanoin tuolloin "kiukkuni" nielenväni (tässä asiassa) ja näin teinkin - muutaman keskustelun ja puhelun jälkeen.

Mutta kun SITTEN tässä valtuuston kokouksessa tulin jäävätyksi koko talousarvion käsittelyn ajaksi (kts. valtuuston 15.12.2008 kokouspöytäkirja 64 §), niin olen katsonut aiheelliseksi laittaa nimeni kunnallisvalitukseen, jonka myötä - toivottavasti - talousarvion käsittelystä jääväämiseni ja samalla myös isäntäkunta-asia tulee uudelleen käsiteltäväksi – jos tulee?

Perusteluna koko näkemykselleni isäntäkuntamallin käyttöönoton lykkäämiselle on ollut yksiselitteisesti se, että; asia on lähes ala-arvoisen huonosti valmisteltu, Rautalammin kunnassa ei ole ko. hallintokunnalla vakinaista asiansaosaavaa johtavaa viranhaltijaa, eikä kuntien yhteinen perusturvahenkilöstöorganisaatio ole puoliksikaan valmis puhumattakaan tukipalveluiden toimimisesta Rautalammin ja Vesannon kuntien välillä. Kuinka henkilöstö jaksaa ja tuntee olonsa motivoituneeksi ja turvalliseksi - kysympähän vaan?

Voin vain - saamani tiedon perusteella - arvailla perusturvapalveluiden toimivuutta kuntalaisiin päin. Perusturvapalveluiden tarjoaminen kuntalaisille on sentään PERUSTEHTÄVÄ perusturvahallintokunnan osalta?

Ja lisäksi, näen tämän ”yhteistyöviritellyn” vain välivaiheena ja ylimääräisenä vaivana molemmille kunnille suurempaan kokonaisuuteen mentäessä, johon olemme lähitulevaisuudessa pakotetut.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole ”antipatioita” ketään yksittäistä henkilöä kohtaan ei Rautalammilla eikä Vesannolla.

Kunnallisvalitus, mikä se sitten on?
Valtuuston ja kuntayhtymän päätökseen sekä kunnanhallituksen ja lautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Kunnallisvalitus on tehtävä kirjallisena. Kunnallisvalituksen voi tehdä asianosainen eli se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja kunnan jäsen.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Jos päätös on oikaisuvaatimuksen johdosta muuttunut, saa päätökseen hakea muutosta kunnallisvalituksin myös muut asianosaiset ja kunnan jäsenet. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen.

Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista kirjallisella valituksella lähimmälle hallinto-oikeudelle.

PARIT AJATUKSET:
"Elämä on ihastuttavaa, sitä pitää vain katsoa oikeiden silmälasien läpi."
- Alexander Dumas vanhempi, ranskalainen kirjailija, 1802-1870 -

"Se, että haluaa mielipuolisessa maailmassa olla järkevä, on jo itsessään mielipuolista."
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

"Jos jalomielisyyden on oltava täydellistä, sen täytyy sisältää pieni annos kevytmielisyyttä."
- Marie von Edner-Eschenbach, itävaltalainen kertoja, 1830-1916 -

kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2008

joulukuun 19. päivänä 2008

Äskettäin luin eräästä lehdestä tekstin, jonka on kirjoittanut Anni Vepsäläinen. Tekstin otsikkona loistaa "sloukan" VASTUUTTOMIEN AIKUISTEN AIKAKAUSI?

Tästä otsikosta ja tekstistä ylipäätään nousi mieleeni perusturvayhteistyö Rautalammin kunnan kanssa ja ennen kaikkea ne tehdyt päätökset tai paremminkin päätöksen tekoon liittyvät SEIKKAILUT, niin Rautalammilla kuin täällä Vesannollakin.

Yhteistä säveltä asiaan ei löytynyt enempää Rautalammin päättäjiltä kuin Vesannon päättäjiltäkään. Voi voi ... Varmaan tässä on peiliin katsomisen paikka, NIIN puolella, KUIN toisella. Näyttää siltä, että päättäjät - niin puolella, kuin toisella - siirtävät vastuun toisaalle.

Lähtökohtana on kuitenkin se, että vastuu on vakio ja toisen osapuolen vastuu kasvaa - tässä yhteydessä - väistämättä lähes kohtuuttoman suureksi. Tästä ilmiöstä ja ennen kaikkea tästä tehdystä päätöksestä tulevat esimiesten (kunhan he sitten joskus ovat tulleet valituiksi) lisäksi kantamaan oman huolensa, niin tukipalveluiden kuin perusturvan työntekijät - molemmissa kunnissa.

Sillä päivän selvää on, että näillä valmisteluilla jotka päättäjille esiteltiin päätöksenteon pohjaksi, isäntäkuntamalli ontuu melko pahasti pitkälle tulevaisuuteen (josko onnistuu koskaan) ja syypäitä tähän ovat asioiden valmistelija - ehkä enemmän siellä naapurin puolella. Ja juuri pää syitä olivat edellä mainitut valmistelemattomat asiat, minkä vuoksi esitin asian valmisteluille lisää aikaa.

Haluaisin uskoa aikojen olevan muuttumassa yksituumaisempaan suuntaan -perusturvayhteistyön suhteen - ja näin vastuunkantajia saadaan roppakaupalla lisää. Voimalla on aina vastavoimansa. Meidän "vastuuttomien" (samassa veneessä ollaan ollaampa sitten puolesta tai vastaan) päättäjien valtakautta seuraa - toivottavasti - tervettä jämäkkyyttä korostava pitkä aikakausi.

Lopullisen päätöksenteon yhteydessä minut sitten jäävättiikin pois kuvioista. En tosin ollut ainut loppusuoralla pois jäävätyistä. Tätä samantyyppistä näytelmää on saanut seurata lehdistön välityksellä Rautalammin suunnalta samaisen päätöksenteon yhteydessä ... mutta, että me vesantolaisetkin ...

Tehdyllä päätöksellä synnytetään - passiivissa - muiden luomaa huonoa ilmapiiriä tulevien päätöksentekijöiden ja vastuunkantajien suuntaan. Mutta onko reilua tai edes järkevää pistää kaikki vastuu surutta muiden piikkiin? Peiliin katsomista muiden toimien ohella tulisi harrastaa hiukan useammin!!!!

Terve - aikuinen - vastuunkantaminen päätöksenteossa ei sitten tarkoita - ollenkaan - yksituumaista puurtamista tai jatkuvaa yksituumaisuutta. Ratkaisuja asioiden hoitamiseen voi hakea vaikkapa rennosti huumorin kautta, vaikka luulempa, että tästä perusturvayhteistyöstä ja sen onnistumisesta on huumori kaukana.

HYVÄÄ JOULUA JA PERUSTURVALLISTA VUOTTA 2009

marraskuu 2008

Marraskuun 27. päivänä 2008

Pienten ja keskisuurten yritysten menestyminen vaikuttaa selkeästi kuntien menestymiseen. Pienet yritykset ovat innovatiivisia, joustavia, tehokkaita ja sijaintipaikkaansa hyvin sitoutuneita, vastaavathan ne kuntalaisten lähipalveluiden saatavuudesta. Siksi pk -yritysten toimintaedellytysten edistäminen on kaikkien kuntalaisten yhteinen etu.

Yleistesti voidaan lähteä siitä – myös Vesannolla, että hyvinvointi tulee yrityksistä. On hyvin järkevää edistää kaikin tavoin vesantolaisen yrittäjyyden kehittymistä, syntyä, toimivuutta ja jatkuvuutta.

Vesannolle – Vesannon kunnalle - on luotava sellainen imago, että yrittäjät hakeutuvat mielellään tänne. Yritysten etabloituminen Vesannolle, sekä verkottuminen täällä - sisäisesti ja ulkoisesti – on ymmärtääkseni tavanomaisen helppoa.

Vesannolla on tarjolla sekä omakotitalo- että yritystontteja. Kuntapäättäjä ovat päättyvällä valtuustokaudella vieneet eteenpäin omakotitalotonttien saatavuutta – Juurikanranta – lienekkö tuosta tonttipulasta kärsitty koskaan Vesannolla?

Yritystonttien ja valmiiden yritystilojen saatavuus on Vesannolla hyvällä mallilla. Valmiiden teollisuustilojen saatavuudessa lienee kehittämisen varaa, mutta neuvotteluhalukkuutta kunnasta löytyy tarpeen ilmetessä.

Kirjasto keskellä kylää on HIENO JUTTU. Sivistyslautakunta sai muutamien yksittäisten kuntalaisten aloitteesta ”runnottua” kirjastoajatuksen läpi päätöksenteon eri portaissa. Lieneekö siitä lautakunnan jäsenille tullut kiitoksena se, että yhtä lukuunottamatta, nykyisen lautakunnan jäsenet jäivät vaille jatkopestiä uuteen valtuustoon – siis kolme lautakunnan varsinaisista jäsenistä putosi valtuustosta – siinä menivät mukana puheenjohtaja kuten myös varapuheenjohtaja.

Yhtenäiskoulusuunnitelma uusine organisaatioineen on luettava myös sivistyslautakunnan meriitiksi - ainakin näin lautakunnan sisältäpäin katsoen - vaikka äänestäjät näyttivät olevan eri mieltä. Valtuusto tekee asiasta lopullisen päätöksen joulukuun puolivälin tietämissä.

KIRJASTO KESKELLÄ KYLÄÄ on koko kylän imagolle HIENO JUTTU aivan fyysistä olemusta myöten, vaikka äänestäjät eivät osanneet sitä arvostaa - ainakaan vaalitulosten perusteella arvioiden, viittaan tällä lautakunnan jäsenten saamaan äänimäärään!!!! Käykää kuntalaiset kirjastossa ja nauttikaa siitä. Siellä ovat myös hyvät ja nykyaikaiset kokoustilat käytettävissämme.

Yritysten ja yrittäjyyden lisäksi kuntalaisten hyvinvointi tulee toimivista julkisista palveluista ja juuri sitä ne kirjastopalvelut ja tulevat yhtenäiskoulupalvelut edustavat parhaasta päästä.

Toivoa sopii, että uudet johtavat luottamushenkilöt nimetään osaamisperusteisesti, eikä vaan saatujen äänimäärien perusteella. On päivän selvää, että tilanneosaamista, tilannetajua ja kokonaisuuden hahmottamista vaaditaan kaikissa, mutta ennen kaikkea hyvin vaativissa päätöksentekotilanteissa, pelkällä isolla äänimäärällä ei ole - juuri siinä tilanteessa - paljon käyttöä. Päättäjien tilannenäkemys ja oman tilannekokonaiskuvan luominen ovat pienen kuntapolitiikan keskeisin valtti päätöksentekohetkellä.

Hyvä kello kauas kantaa, huono kello vielä kauemmaksi! Tämä koskee myös päätöksenteon kantavuutta!!!!????

Marraskuun 3. päivänä 2008
Vaalien jälkeistä elämää? Näyttää sitä sitäkin oleva, voin sanoa sen jo viikon kokemuksella. Omakohtaisena kokemuksena totean vaalitappion tulleen, joka ei tietenkään ole mikään hieno juttu, siis tappio mikä tappio vaikka se olisi vaalitappio. Se mihin tämä tappio johtaa on sitten aivan toinen juttu!

Kun ajelen työmatkaa päivittäin reilut 160 kilometriä, joka ottaa vuorokausiajastani yli kaksi tuntia. Ajellessa on aikaa ajatella tulevaa, mutta miettiä myös mennyttä. Aamulla (ma 3.11.) maa oli jäässä ja maantie oli vietävän liukas .... ainakin Karttulaan saakka. Oli kaunista katsella kun harmaus oli jäätynyt valkeudeksi. Maanantaiaamuna kunnanhallituksen puheejohtaja Heikki ajeli edelläni Kuopion suuntaan tosin hän karisteli minut kannoiltaan jo alkukilometreillä, liekö ajanut nastarenkailla, kun taas itse totuttelen ajamaan kitkarenkailla - jotka ovat elämäni ensimmäiset - saas nähdä kuinka äijän käy kitkojen kanssa pidemmän päälle?

Kun näin Heikin Passatin takavalot - vain hetkellisesti - tuli mieleeni vaalitulokset ja se, että kuka oikeasti voitti ja kuka hävisi. On jotenkin hauskaa, että aina vaalien jälkeen monilla päättäjillä on niin kovin erilainen näkemys vaalituloksesta ja jopa oma häviö saadaan näyttämään melkein voitolta. Heikki ei liity tähän pohdintaani ei häviäjänä eikä voittajana, vaan hän antoi Passattinsa takavaloilla kimmokkeen pohdinnalleni.

Vesannon valtuustoon tuli yksi uusi puolue. Perussuomalainen Risto sai paikan ehkä hiukan yllättävästi, mutta Risto sai paikan ja pulinat pois - onnittelut Ristolle! Mies saattoi myös pongahtaa valtuustoon - osin ehkä - soinilaisuuden ansiosta.

Kuntamme tarvitsee edelleen isäntää tai/ja emäntää, joka/jotka ilmoittaa minne mennään, millä mennään ja milloin mennään ja ketkä ovat kyydissä tällä matkalla! Tarvittaessa osa jätetään pysäkille, jos matkaseura ei miellytä tai kyydissä käyttäydytään sopimattomasti. Toivoa sopii "paikkajakojärjestelijöiden" onnistuvat paikanjakotyössään!!!???

Oma vaalitappio - ei ole meitsille elämän ja kuoleman kysymys - tosin se antoi yhden näkökulman lisää ajatella asioita. Saas nähdä mitä tämä näkökulma tuo tullessaan??? Tosiasiassa neljä vuotta kunnallispolitiikan kuvioissa toi mukanaan myös yhden kokemusmaailman lisää elämääni. Sen kokemusmaailman merkkaan meriitiksi CV:heni. Kiitos äänestäjilleni, mutta kiitos myös äänestämättä jättäneille, sillä juuri Te avasitte silmäni näkemään asioita, joita en ehkä aikaisemmin osannut nähdä. Onneksi oli se nolla euron vaalibudjetti.

Putoamiseni valtuustosta - vaikkakin yhdellä äänellä - antaa elämälleni uudenlaisen perspektiivin ja tietenkin lisää aikaa omille muille harrastuksilleni, joista mm. jatko-opiskeluni on jäänyt kunnalispolitiikan varjoon viime vuosina.

Kolikolla on aina kaksi puolta - se poliittinen puoli - ja se toinen, jota ryhdyn nyt strategioimaan. Tähän strategiaan ei välttämättä liity tulevaisuudessa kunnallispolitiikkaa - ensimmäisen varavaltuutetun velvollisuuksiin liittyvä posti hoidetaan tietenkin, mutta äänestystulosta on kunnioitettava. Kyllä elämää on vaalien jälkeen ja se saattaa olla tuloksellisempaa ja jännittävämpää ....

lokakuu 2008

lokakuun 12. päivänä 2008
Syysloma-aika ja tietenkin "vaalikiireet" vievät mehut, joten en malta keskittyä tämän viikkoiseen kirjoitelmaani tämän enempää.

Hyvää syksyä!
P.S. muistakaahan käydä äänestämässä yksi tulosta tuottava vaalinumero on numero 17.


lokakuun 7. päivänä 2008
Tässä kunnallisvaaleihin liittyvää tekstiäni, joka löytyy myös Suomen keskustan vaalisivuilta.

EHDOKASNUMERONI 17

ekonomi KTM, oppisopimusjohtaja Vesanto, Keskusta Valtuutettu

Elämän viisaus:
Ihmisen persoona muodostaa lähtökohdan ja päätepisteen kaikelle sille, mitä sanotaan, ja sille, miten sanotaan.
- Robert Musil -

Minulle arvokasta kotikulmilla:
- lapsiperheiden, nuorison ja vanhusten hyvinvointiin liittyvien asioiden sujuvuus ja ennakointi
- lähipalveluiden turvaaminen
- yrittämisen mahdollisuudet ja edellytykset oltava kunnossa, tuettava oman kunnan yritystoimintaa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla
- palveluiden turvaamisen päätöksenteko säilyttävä vesantolaisissa käsissä
- vesantolaisuus ei saa tarkoittaa itseisarvona Vesannon kuntaa
- kunnassa yksi koululaitos varhaiskasvatuksesta lukioon = yhtenäiskoulu
- Vesannon lukio ei saa olla itseisarvo, vaan lukiokoulutuksen säilyminen Vesannolla
- kuntatalous terveellä pohjalla
- järkevä ja toimiva kuntayhteistyö useamman naapurikunnan kanssa.

Näin vaikutan nyt:
- valtuutettu
- kunnanhallituksen I varapuheenjohtaja
- sivistyslautakunnan puheenjohtaja
- Savon Energiaholding Oy:n hallintoneuvoston jäsen
- varajäsenyyksiä muutamissa muissa maakunnallisissa yhteisöissä
- Savon koulutuskuntayhtymän johtoryhmän jäsen
- Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n hallituksen jäsen

PARIT AJATUKSET
"Yleinen mielipide on järvi, joka, kun se padotaan ja sitä pidetään paikoillaan, nousee niin kauan, kunnes se syöksyy vaahdoten yli äyräidensä, peittää maan ja repii kaiken mennessään."
- Ludwig Börne, saksalainen kirjailija 1786-1837 -

"Rohkeus ei ole sitä, että ihminen ei suostu näkemään vaaraa, vaan sitä, että hän katsoo sitä kohti ja voittaa sen."
- Jean Paul, saksalainen kirjailija 1763-1825 -

syyskuu 2008

Syyskuun 28. päivänä 2008
Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut turvallisesta kuntayhteistyöstä tässä blogissani. Olen myös kirjoittanut aiheesta painetun sanan mielipideosastoilla (mm. S-S). Kuntien välistä yhteistyötä on kehitettävä ja niihin on panostettava, sillä kunta on pääasiassa vain hallinnollinen yksikkö. Kuntaliitoksetkaan ei saa olla aihe, josta ei voi julkisesti keskustella!

Mitä vähemmän byrokratiaa ja mitä yksinkertaisempi kuntahallinto, sen toimivampi ja selkeämpi on hallintoyhteisö. Mitään alarajaa kuntien koolle ei mielestäni voi Suomessa olla, tai se on ainakin hankalaa asettaa. Sopiva kuntakoko Suomessa -ideaa on jalostettava ylipäätään maamme olosuhteisiin sopivaksi.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissa tuonut esille mm.; valtiolla pitäisi olla selkeämpi ja suurempi vastuu kunnista. Kuntien taas pitäisi olla järkevästi "koottuja" selkeistettyjä hallinnollisia yksiköitä, jotka toteuttavat kunnan perusajatusta eli peruspalveluiden tuottamista, sujuvaa asumista ja viihdyttävää ja turvallista elinympäristöä.

Kunnan tulee edistää asukkaidensa hyvinvointia (Kuntalaki 1§). Turvallisuus on keskeinen hyvinvointia edistävä tekijä ja ihmisen perusoikeus. Jokaisella on oikeus kasvaa ja elää väkivallattomassa ja tapaturmariskittömässä yhteisössä.

Olisi hyvin mielenkiintoista vaihtaa näkemyksiä ja saada kuntalaisiltamme evästystä liittyen kuntarakenteemme kehittämiseen. Allekirjoittanut on jo kauan ollut sitä mieltä, että aluetasolla tulisi tehdä mahdollisimman vähän mitään, vaan keskeisten toimijoiden olisi oltava peruskunta, kuntayhteistyö ja valtio. Miksi sitte olen tätä mieltä?

Erityisesti aluetaso-organisaatioiden (ei liikelaitokset) kohdalla läpinäkymättömyys on todellinen ongelma. Aluetason organisaatiosta mainittakoon esim. mammuttimaiset TE -keskukset ja niiden työvoimahallinnointi, joissa palveluita hakeva pieni kansalainen hukku byrokratian jalkoihin - ainakin allekirjoittanut on saanut sen käsityksen kuunnellessaan ja lukiessaan palveluiden käyttäjien mielipiteitä ja kirjoituksia. Kuinka moni aidosti tietää, mitä alueellisissa organisaatioissa tapahtuu ja kuka niissä valtaa käyttää, saako kansalanen aina parasta mahdollista ohjausta ja palvelua? Tai miten niiden rahoitus toimii? Tuloksena on useimmiten huomattavaa byrokratiaa ja todellisia vaikeuksia saada hyvää palvelua ja hahmottaa kokonaisuutta, puhumattakaan vastuunalaisten toimijoiden tunnistamisesta - siis saada kasvot päätöksille ja päättömyyksille!!!

Suomessa voitaisiin myös keskustella Tanskan kuntamallista ja miettiä voidaanko siitä jalostaa osia Suomen oloihin sopiviksi? Tanskassa on määritelty selkeä alaraja kuntakoolle, josta voi poiketa vain poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Tietenkään Suomi ei ole Tanska jo kokonsa puolesta, mutta suuntana jokin samantapainen voisi olla toimivaa, sekä terveemmän ja selkeämmän rahoituksen, että myös todellisen demokratian kannalta. Kansanvalta tarvitsee resurssinsa. Mitä kädestä suuhun elävän pikkukunnan valtuusto pystyy tosiasiassa päättämään – varsinkaan valtiovallan määrittelemien ja edellyttämien palvelujen suhteen? Ei paljon muuta kuin jakamaan niukkuutta ja toteamaan, että hyvä juttu, mutta ei ole rahaa!!!!

Millä tavalla tunnemme tänään olomme turvalliseksi - tässä muutosmyllerryksen maailmassa - jossa olemme saaneet viimeaikoina kokea aivan uskomattomia tapahtumia? Kuinka turvalliseksi koemme asuinympäristömme? Mitä on turvallisuus?

Safe Community / Turvallinen kunta -toimintamalli tarjoaa viitekehyksen kunnan tai muun yhteisön turvallisuuden edistämisen organisoimiseksi, kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Painopiste on turvallisuus- ja tapaturmayhteistyössä kuten esim.; päivähoito-, koulu- ja vanhuusyhteistyö. WHO:n Collaborating Centre – Karolinska Institute - koordinoi Safe Community –verkoston toimintaa.

Kunnat - jotka näin toimivat - muodostavat ydinjoukon Suomen turvalliset kunnat -verkostossa. Verkosto on avoin, ja siihen voivat osallistua turvallisesta asuinympäristöstä kiinnostuneet kunnat. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja kokemusten vaihtoon. Kampanja järjestää verkostotapaamisia.

Safe Community toiminnassa on tärkeää turvallisuuden edistäminen:
-on paikallisesti koordinoitua toimintaa
-koskee koko yhteisöä
-on suunniteltu pitkällä tähtäimellä
-toimenpiteet kohdistuvat riskiryhmiin
-käytössä on menetelmät tapaturmatilanteen seuraamiseksi
-arvioidaan prosesseja ja tuloksia
-jaetaan tietoa ja osallistutaan aktiivisesti kansainvälisessä Safe Community -verkostossa.

Verkostoon liittymisen edellytyksenä on, että hakija toteuttaa turvallisuuden edistämisen työtä sovittujen kriteerien mukaisesti. Suomesta verkostoon kuuluvat Hyvinkään ja Kouvolan kunnat. Turvallinen kunta -kilpailussa menestyneitä kuntia ovat Pori, Vammala, Oripää, Ääneseutu, Tornio, Kurikka ja Hyvinkää.

Turvallisuuden tunne on se, jota me kaikki tarvitsemme, liittyipä se tunne julkisiin palveluihin tai tavallisen arkielämän eri tilanteisiin.

Numero 17 on yksi turvallisen oloinen numero!

PARIT AJATUKSET:

”Jos ihmisellä ei ole yhtään syytä tehdä jotain asiaa, niin hänellä on syy jättää se tekemättä.”
- Walter Scott, skottilainen runoilija, 1771-1832 -


”Kun raivaat pois hierarkiset esteet, ihmettelet itsekin, mitä kaikkia ideoita niiden alta paljastuukaan.”
- Gerhard Cromme, teollisuusjohtaja, syntynyt 1943 -


Syyskuun 16. päivänä 2008
Lokakuiset kuntavaalit 2008 ovat melkolailla lähellä. Ehdokkaana ollaan, vaikka kirjoitelmassani marraskuu 2007 / 17.11.2007 epäröin lähtöäni mukaan vaaleihin. Samassa yhteydessä pohdiskelin, että vaaliesitteeni 2004 voisin julkaista uudelleen, jos vaalit olisivat tuolloin marraskuussa 2007. Vaalit ovat nyt ajankohtaiset ja alla vaaliesitteeni teksti vuodelta 2004. Siitä voi jokainen lukija - äänestäjä - tehdä omat johtopäätöksensä (näin jälkeenpäin) kantsiko ääni antaa ehdokas Raimo Kovaselle.

VESANTOLAINEN ÄÄNESTÄJÄ
Syntyperäisenä vesantolaisena Raimo tuntee Vesannon kunnan elinkaaren eri vaiheet vuosikymmenten ajalta. Menneisyyden tunteminen antaa hyvän pohjan ymmärtää nykyisyys ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kunnan olemassa olevat vahvuudet ovat ne joihin pienen maaseutukunnan tulee turvautua. Kunnan kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sen vahvuuksiin ja vuosien mittaan kasvaneeseen substanssiin. Kustannustehokkaasti toimiva kuntatalous, henkilöstön osaaminen, kunnallisveron taso, asumisen laatu, sosiaalinen hyvinvointi, työ- ja asiointimatkojen pituus, nopeat tietoliikenneyhteydet, palvelujen saatavuus, liikenteen sujuvuus sekä ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja puhtaus ovat kunnan kilpailukyvyn ja hyvän elinympäristön keskeisiä mittareita.

Vahvuuksien olemassaolo ei kilpailukyvyn ylläpitämiseksi yksistään riitä, vaan niitä on pystyttävä jatkuvasti kehittämään ja niiden toimivuutta on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti hyvin toimivan kustannustehokkaan kuntatalouden puitteissa. Kustannustehokkaan kuntatalouden aikaansaaminen/ylläpitäminen ja sen peilaaminen kunnan kilpailukykyyn on kunnallisten päättäjien haasteellisin tehtävä Vesannon kaltaisissa pienkunnissa.

Valtion toimista aiheutuneet verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisesti. Niiden avulla voidaan lisätä myös Vesannon kunnan kilpailukykyä kuntatalouden vahvistumisen kautta.

Väestökato suistaa pienkunnat vääjäämättä supistuvan talouden ja palveluiden kierteeseen, mikä ei voi missään tilanteessa olla kuntaan jäljelle jäävien etu. Lähtijöitä ovat etupäässä nuoret ja työikäiset, he vievät mukanaan myös palvelut.

Väestön vähenemiseen voidaan vastata kustannustehokkaalla kuntataloudella ja yhteisesti palveluja tuottamalla yli kuntarajojen. Raimo kannattaa kuntayhteistyötä, mistä hyötyvät kaikki osapuolet tasapuolisesti, ja joilla voidaan turvata kuntalaisten etu paremmin.

Yritysosaaminen, mukaan lukien palveluyritykset, on tämän päivän kilpailukykyisen yritystoiminnan ”kulmakivi”. Yritysosaaminen sisältää myös riittävän korkean toiminnan jalostusasteen. Siitä syystä yritysten käytössä on oltava mm. toimivat neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, joilla on hyvät yhteydet ammatillisiin oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Jalostusasteen kohottaminen tuo lisää työpaikkoja ja myönteistä kehitystä myös kunnan kilpailukykyyn. Yritysosaamisen kautta tuotteiden ja palvelujen haluttavuus kasvaa.

Siinäpä se!


Syyskuun 10.päivänä 2008
Kirjoitelmassani 24.8.2008 otin kantaa Vesannolla tapahtuvaan ilkivaltaan – ilkivaltaan, joka kohdistuu kyläkeskustassa olevaan kiinteistöön – jossa sijaitsee mm. nuorisotilat. Kirjoitelmassani heitin kasvatusvastuun vanhemmille, siis lasten kotona tapahtuvalle kasvatustyölle.

Kotona tapahtuvan kasvatuksen tueksi on olemassa myös valtakunnallinen lapsipoliittinen ohjelma, joka velvoittaa kunnat – lakisääteisesti – huolehtimaan lapsistamme.

Mikä se lapsipoliittinen ohjelma sitten on:

- Kunnalla on lakisääteinen (perustuslaki, kuntalaki) velvollisuus huolehtia lasten ja nuorten
hyvinvoinnistaa.
Lapsipoliittisen ohjelman lähtökohtana on usein YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on lapsen oikeuksien kansainvälinen standardi. http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus

- Suomen Kuntaliitto hyväksyi ”Eläköön lapset” – lapsipoliittisen ohjelman vuonna 2000, jossa
suositeltiin kunnille lapsipoliittisen ohjelman laatimista. Valtioneuvoston lokakuussa 2003 tehdyssä periaatepäätöksessä sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi korostetaan tavoitteellisen lapsipolitiikan merkitystä lasten hyvinvoinnille.

- Lapsipoliittinen ohjelma on osa kuntapolitiikkaa, jolla vaikutetaan kunnan tulevaan menestymiseen. Se antaa suunnan ja tavoitteet, määrittää konkreettiset toimenpiteet ja voimavarat työlle. Ohjelma on kunnanvaltuuston hyväksymä työväline myös käytännön toimille. Työkalupakki, joka sisältää työkaluja toimenpiteiden eteenpäin viemiseksi.

- Lapsipoliittinen ohjelma koskee kaikkia alle 18-vuotiaita kuntalaisia ja heidän perheitään.


Eri tahojen yhteistyö lastemme eduksi :

Lapsipoliittiset ohjelmat ovat edistäneet kunnan eri sektoreiden yhteistyötä sekä yhteistyötä seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Ohjelmista on ollut myös konkreettista hyötyä, lähes puolessa kunnista ohjelman myötä on kehitetty palvelujen saatavuutta ja laatua. Lapsipoliittinen ohjelmatyö lisää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraamista ja suunnitelmallisuutta. Tärkein hyvinvoinnin seurantamenetelmä on kouluterveyskysely.

Lapsipoliittinen ohjelma vahvistaa lastensuojelun toimintaedellytyksiä kunnassa. Riskioloissa elävien lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi on ohjelman laatineissa kunnissa selvästi enemmän kehittämissuunnitelmia – ja hankkeita kuin kunnissa, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsipoliittisen ohjelman täyttöönpano edellyttää poliittisia päätöksiä koko kunnan tasolla sekä hallintokunnissa. Hallintokuntien edustajien työryhmä on useimmiten ollut lapsipoliittisen ohjelman laatijana ja sillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa työtään ohjelman toimeenpanoa ja lasten hyvinvoinnin muutoksia arvioivana seurantaryhmänä. Yhteistyöryhmillä on tärkeä asema ohjelman toimeenpanoa, lasten hyvinvointia sekä palvelujärjestelmän toimivuutta koskevien seurantatietojen kokoamisessa ja välittämisessä päätöksentekijöille. Kunnissa on tarvetta ja halukkuutta kehittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantamenetelmiä (STAKESin indikaattoripankin toiminta ja kouluterveyskysely, lapsiasiavaltuutettu sekä kuntien omat hankkeet ja kokemukset).

Mm. vanhempainyhdistykset voivat toimia lapsipoliittisten ohjelmien valvojina. Onko kunnassa lapsipoliittista ohjelmaa? Otetaanko sen sisältämät vaatimuksen huomioon kunnan päätöksenteossa – eli huomioidaanko lasten näkökulma kaikissa kunnan päätöksissä? Yhdistykset voivat myös toimia yhteistyönrakentajina, luoda omalla alueella verkostoja lasten hyvän edistämiseksi. Omalla seudulla voi tehdä mm. kyselyn lapsille, joiden pohjalta voi viedä viestiä tai tehdä aloiteita kuntapäättäjille. Esimerkiksi Liikenneturvalla on kysely, jonka pohjalta voi kartoittaa lasten näkemystä alueen liikenneturvallisuudesta, esiin voi tulla aikuiselle yllättäviä näkökulmia.

Miten lapsipoliittinen ohjelma vaikuttaa?

Lapsipoliittisilla ohjelmilla voi parhaimmillaan olla hyvinkin suuri vaikutus kunnalliseen päätöksentekoon, julkiseen keskusteluun, toiminta- ja palvelulinjauksiin ja sitä kautta ohjelman kohderyhmän elinoloihin. Pahimmillaan taas lasten ja nuorten kanssa suurella vaivalla tehty ohjelma jää hyllyyn pölyttymään eikä sitä osata, muisteta tai haluta käyttää päätöksenteon tukena.

Suunnitelmallista ja ennaltaehkäisevää lapsipolitiikkaa tarvitaan kunnassa riippumatta lasten ja nuorten hyvinvoinnin kulloisestakin tilasta. Ohjelmatyön tavoitteena on antaa kuntien päätöksentekijöille tietoa lasten ja perheiden elinoloista ja määrittää suuntaviivat ja toimenpiteet asioiden parantamiseksi. Kunnissa muodostuu yksityiskohtaisempi ja analyyttisempi kuva lasten hyvinvoinnin tilanteesta ja voimavaroista lapsipoliittisen ohjelman myötä. Kunnat, joissa lapsipoliittinen ohjelma on tehtynä, vastasivat aktiivisemmin lasten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin sekä erittelivät sen osatekijöitä, niin myönteisiä seikkoja kuin epäkohtiakin, kuin kunnat, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsille ja nuorille tarjotaan runsaammin osallistumisen mahdollisuuksia ja niitä myös kehitetään aktiivisemmin kunnissa, joissa on lapsipoliittinen ohjelma. Tilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että ohjelman laatimisvaiheessa kunnissa on usein kuultu lasten mielipiteitä ja tästä on jäänyt otollinen maaperä osallistumisen vakiinnuttamiselle ja kehittämiselle.

Lapsen etu huomioon!

Lapsen edun ymmärtäminen edellyttää lapsen kuulemista. Lapsen kuuleminen ja hänen oikeuksiensa huomioon ottaminen on perinteisesti ollut helpompaa siellä, missä lapset ovat joka päivä läsnä, kuten neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa. Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan missään, vaan lasta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä tehdään edelleen usein aikuisnäkökulmasta, kuvittelemalla lapsen paras.


Edellä on muutamia ”keinoja” joilla voisimme ohjata nuorisomme hyvinvoinnin, yleisesti hyväksytyn kasvatuksen ja ohjauksen tielle. Haasteita kyllä riittää, kun on vain tekijöitä – enkä tarkoita tällä niitä ilkivallan tekijöitä sillä heitä näyttäisi, valitettavasti, joukossamme kyllä olevan - eikä haasteistakaan näyttäisi olevan pulaa!

Parit ajatukset:
"Heti kun ihmisestä on tullut mestari jossakin asiassa, hänestä pitäisi tulla oppilas jossakin toisessa asiassa."
- Gerhart Hauptmann, saksalainen kirjailija, 1862-1946 -

"Vaikean elämän jaksaa kantaa paremmin, jos asettaa itselleen vaikeita tehtäviä."
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 -

"Ilman saavutuksia ihminen muuttuu nopeasti päälliköstä intiaaniksi."
- Pierr Littbarski, saksalainen ammattilaisjalkapalloilija, syntynyt 1960 -

Syyskuun 1. päivänä 2008
Kunta- ja palvelurakenneselvitys pakottaa päättäjät ottamaan kantaa useisiin polttaviin kysymyksiin. Niistä yksi on perusterveydenhuoltopalveluiden tuottaminen. Tuotetaanko palvelut jatkossa kuntien yhteistyöllä kuntayhtymien ja seudullisten tai maakunnallisten organisaatioiden kautta? Vai olisiko aika tarkistaa kuntarakenteita myös täällä Pohjois-Savossa - ja ylipäätään koko valtakunnassa - vähän Tanskan mallin mukaan?

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Tuula Väätäinen (sdp) on korostanut kuntien ja maakuntien välisen yhteistyön kasvavaa merkitystä Itä-Suomessa, niin EU:n kuin kansallisen aluepolitiikankin näkökulmasta. Paras -hankkeen toteutuksessa hän kehottaa pohjoissavolaisia kuntia harkitsemaan ennakkoluulottomasti sopivia yhteistyömalleja nyt kaavailtujen lisäksi. Erityisen huolestunut hän on Sisä-Savon tilanteesta.

Myös Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntayhteistyömalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä arveluttaa kuntien liian vähäisen asukaspohjan vuoksi, sillä hankkeen reunaehdoissa on edellytetty vähintään 20 000 asukasta. Väätäinen vaati muutoinkin Paras -hankkeen eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vauhdittamista Pohjois-Savossa.

Perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisessa liikelaitosmalliin siirtyminen merkitsee myös koko toiminnan arviointia aiempaa monipuolisemmalla tavalla. Pelkästään kustannuspainotteinen arviointi ei riitä, vaan myös laatutietoisuus on oltava vahvasti mukana.

Liikelaitoksen onkin tulevaisuudessa yksittäisen palvelutarpeen lisääntyessä pystyttävä reagoimaan nopeasti ja jo ennen - mahdollisia lisäresursointeja - on kyettävä hahmottamaan ja ennakoimaan lisäyksestä aiheutuvat kustannukset, sekä pystyttävä arvioimaan edellytyksensä palvelujen myynnistä saatavien tulojen riittävyydestä kulujen kattamiseen. Vain näin voidaan varmistua siitä, ettei kovin suuria yllätyksiä synny vuotuisen tilinpäätöksen teon yhteydessä.

Keskeisiä kysymyksiä palvelujen tuottamiseksi kilpailukykyisesti on toiminnan hyvä organisointi ja onnistuminen henkilöstöpolitiikassa. Virat ja toimet on kyettävä täyttämään korkean ammattitaidon omaavalla henkilöstöllä ja olennaista on se, millaisen liikkumatilan liikelaitoksen henkilöstö saa henkilöstöpolitiikassa.

Samoin on tärkeää, miten henkilöstörekrytoinnissa onnistutaan niin, että palvelut pysyvät kaiken aikaa hyvinä ja laadukkaina. Nämä ovat isoja haasteita myös meille päättäjille, jotka olemme rakentamassa liikelaitosta.

Palvelujen hinnoittelu on luonnollisesti keskeinen asia ainakin kahdessa mielessä: menot pitää kattaa ja hintojen on oltava kohdallaan. Näiden yhteensovittaminen on hallinnolle painava haaste. Omassa toiminnassaan liikelaitoksen on oltava rohkea, mutta samalla yhteiskuntavastuullinen palveluhintoja määritellessään.

Mielestäni kuntatoimijoiden on yleensä rohjettava tehdä uusia avauksia julkisten palvelujen tuottamisessa. Liikelaitosmalli on eräs mahdollisuus sellaiseen toimintaan, jossa selkeästi toimitaan avoimilla markkinoilla, joilla halutaan myös julkisen toimijan olevan mukana.

On selvää, että liikelaitoksen talousarvion tulee olla "läpinäkyvä", jotta pärjätään mahdollisissa kilpailua koskevissa arviointitilanteissa. Siksi valmistelutyö liikelaitosmalliin siirtymiseksi kannattaa tehdä huolellisesti markkinatilanteen arvioinnilla, liikelaitossuunnitelmalla, henkilöstön kouluttamisella uuteen toiminta-ajatukseen, seurantajärjestelmän laatimisella, laatujärjestelmien rakentamisella jne.

Rohkeasti mukaan julkisen palvelujärjestelmän kehittämiseen myös täällä Sisä-Savossa. Tosin Sisä-Savossa näyttää lehtitietojen mukaa ainakin yksi kunta tehneen päätöksen - muiden mukana - lähteä mukaan liikelaitokseen, mutta ko. kunta yrittää myös samanaikaisesti neuvotella Sisä-Savon terveyskuntayhtymän jatkuvuuden turvaamiseksi perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta vielä vuosikausiksi eteenpäin??!!

-Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä.
-Jota useampi kokki sitä vetelämpi velli.
-Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.

elokuu 2008

Elokuun 24. päivänä 2008
Vesannolla ilkivallan kohteeksi näyttää joutuvan tuon tuosta - entistä useammin - kyläkeskuksessa sijaitseva Säästökulman kiinteistö; kiinteistöä yritetään sytyttää palamaan, revitään rännejä, irrotellaan ikkunapeltejä, puretaan kattorakenteita -jotta päästäisiin sisätiloihin ja töhritään rakenteita sisältä ja ulkoa yms. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ketkä ovat asialla?

Mikä saa jotkut ihmiset harrastamaan ilkivaltaa? Näyttää siltä, että nuorison keskuudessa ilkivaltaa pidetään harmittoman hauskana pilailuna. Saa sen käsityksen, että ilkivaltaa harjoittavat ihmiset saattavat jopa nauttia ilkivallasta?

Mitä sitten on ilkivalta? Poliisi sanoo, että ilkivallaksi katsotaan kaikenlainen hyviä tapoja loukkaava käyttäytyminen julkisella paikalla, sekä aiheettoman hätäilmoituksen tekeminen.
Vahingontekoa on kaikki yksityisen tai julkisen omaisuuden oikeudeton hävittäminen, vahingoittaminen, turmeleminen, likaaminen tai rikkominen. Poliisi voi ottaa kiinni ilkivallan tekijän, jos hän häiritsee muita ihmisiä kadulla, kiipeilee katolla tai häiritsee muuten ilkivaltaisesti lähiympäristön elämänmenoa.

Mistä apua? Olen, aina ollut sitä mieltä, että kaikki on kotikasvatuksesta kiinni. Vanhemmat, katsotaan peiliin luotetaan lapsiimme, mutta ei liikaa. Kyllä nuorisotoimi, opettajat, päiväkoti jne. tekevät osuutensa – auttavat ja kasvattavat lapsiamme - heille kuuluu heidän työnsä. Meille vanhemmille kuuluvat varsinainen kasvatus ja rakkauden antaminen. Antaa elämän ohjeet ja eväät elämässä pärjäämiseen. Mikäli itse emme jaksa, kyllä ammattiapua kasvatukseen on saatavilla.

Nykyisin työantajat mielellään tarkistavat työnhakijoiden rikostaustan. Jos/kun rikosrekisterissä on merkintä työnhakijan ilkivaltarikoksesta, niin rikosrekisterimerkintä vaikeuttaa huomattavasti nuoren ensimmäisen työpaikan saamista.

Vesannolla ko. kiinteistöyhtiö, nuorisotoimi - sivistyslautakunta yleensä – tulee tekemään asian eteen parhaansa, mutta meitä vanhempia kaivataan mukaan kasvatustalkoisiin. Yritetään kaikki parhaamme.

Elokuun 13. päivänä 2008
Alla Savon Sanomissa 22.8.2008 julkaistu teksti "lyhentämättömänä".

Hallittu riskinotto luo henkistä kasvua ja kasvattaa kassavirtaa.
Uusien yritysten synnyttäminen on välttämätöntä taloudellisen toimeliaisuuden kehittämiseksi. Uusyrittäjyys – ainakin vielä tänään - on riittämätöntä. Tämän vuoksi EU –valtioiden hallitukset ovatkin panostaneet erilaisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on rohkaista yrittäjiksi ryhtymistä.

Yrittäjyyteen liittyvä ihmiskäsitys tuntuu jopa epätodellisen ihanteelliselta siihen saakka, kunnes tähän ihanteellisuuteen perehtyy syvällisemmin. On muistettava, että ihmiset ovat puutteellisia ja tulevat olemaan sellaisina tulevaisuudessakin. Asenteellisuus, ahneus ja kateus pilaavat monta hyvää ja huonoa ideaa.

Asenteen lisäksi myös ihmiskäsitystä pitäisi jalostaa. Pieni lapsi on aktiivinen ja motivoitunut. Kuinka tämä ominaisuus pystyttäisi säilymään ihmisessä läpi elämän? "Pipopäisistä" velttoilijoista voi kuoriutua monen hämmästykseksi yritteliäs, lahjakas ja määrätietoinen nuori, kun motivaatio löytyy. Luottamus nuoriin ja heidän kykyihinsä on ensiarvoisen tärkeää.

Yrityksen käynnistäjille suunnattua koulutusta on tarjolla runsaasti. Näiden avulla syntyy uusia yrittäjiä. Jostain syystä monet näihin koulutuksiin osallistuneista – yrittäjiksi ryhtyneistä - ovat joutuneet lopettaman yritystoiminnan heti alkuunsa. Tämä saattaa olla osoitus siitä, että koulutuksessa on puutteita. Pelkästään teknisiin valmiuksiin panostaminen ei riitä, vaan on panostettava myös kouluttajiin, jotka kehittävät työvälineitä yrittäjäkoulutusta varten ja käyttävät näitä työkaluja opetuksessa.

Tähän saakka yritykset ovat painottaneet ja panostaneet pääsääntöisesti määrällistä kasvua. Tulevaisuudessa uskon kuitenkin yritysten painottavan entistä enemmän henkistä kasvua. Kysymys on ymmärtääkseni samanlaisesta ilmiöstä kuin lasten kasvussakin on; lapset kasvavat sekä henkisesti, että fyysisesti. Kumpaa niistä pidämme tärkeämpänä?

Henkinen kasvu näkyy yritysten tekeminä poikkeavina ratkaisuina kilpailijoihin verrattuna. Henkilöstömäärän kasvun sijaan ollaankin kiinnittämässä huomiota henkilöstön oppimiseen. Tämä näkökulma tuo ja on tuonut elinikäisen oppimisen idean osaksi työelämää. Ihminen oppii ilman opetustakin, eikä oppiminen tarkoita pelkästään opiskelua, sillä paikasta, kyvyistä ja lahjoista riippumatta joka päivä opitaan.

Henkisen kasvun polku johtaa aikanaan myös yritystoiminnan laajenemiseen, fyysiseen kasvuun. Hyvät tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Silloin on varaa ottaa entistä suurempaa riskiä, kunhan riski ei milloinkaan ylitä riskinsietokykyä. Kassa ja kassavirta ilmaisevat miten suuri riskinottokyky yrityksellä on.

Yrityksen kasvu vaatii aina rahaa. Kasvuun varattua rahaa ei tietenkään pidä maksaa pois vaan pitää pitää rahat yrityksessä, niin kauan kun tehdään investointeja. Nykyisen verojärjestelmän puitteissa yritys alkaa maksaa veroja heti investoinnin jälkeen, sillä käyttöomaisuuden hankintamenot saa vähentää verotuksessa pitkän ajan kuluessa ja perusvaraston hankintamenoa ei saa vähentää milloinkaan. Usein tämä veronmaksu tapahtuu velkaa ottamalla

Heitänkin tässä yhteydessä verottajalle ajatuksen kassavirtaverotukseen (cash flow tax) siirtymisestä. Kassavirtaverotuksen (=menovero) ideana on, että yritys maksaa veroja vasta, kun se on saanut investoinnin kassamenon katteeksi niin paljon tuloja, että kassaan alkaa jälleen kertyä rahaa. Näin verotus vaikuttaisi vähemmän haitallisesti yrittäjien työmotivaatioon kuin tuloverotuksessa, jossa mm. palkkatulojen progressiivinen verotus voi heikentää työn tekemistä. Viimeiset yritysverouudistukset ovat keskittyneet helpottamaan verotusta niissä tilanteissa, jolloin yrityksen omistaja saa rahaa yritykseltä. Jos kasvua todella haluttaisiin helpottaa, pitäisi toimia päinvastoin.

Jos yrityksen kassassa on paljon löysää rahaa, saattaa olla kyseessä yrityksen henkinen laiskistuminen. Taloushistoria osoittaa monta tapausta, joissa suurikin yritys on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, kun se on ensin saavuttanut henkisen laiskistumisen tason. Toisaalta taloushistoria osoittaa myös useita tapauksia, joissa pieni yritys on menestynyt huikean hyvin, kun se on joutunut jatkuvasti toimimaan oman henkisen kapasiteettinsa ylärajalla.

Haasteet opettavat parhaiten ja haasteet edellyttävät riskinottoa. Ottamalla riskejä epäonnistumisista tulee osa arkista työrutiinia - hyvä tapa oppia. Virheet hyväksytään ja tällöin niitä suorastaan "jumaloidaan". Jos ihminen onnistuu aina ja kaikissa toimissaan, hän ei ota riittävästi riskiä.

Elokuun 7. päivänä 2008
Vesannolla on huhtikuun 2008 lopulla tehty pinta-alaltaan noin 56 hehtaarin – myös yleistä mielipidettä jakanut ja huomattavaa julkisuutta saanut - metsäkiinteistökauppa. Tähän kauppaan liittyvää mahdollisuutta kunnan käyttää etuostolain 608/1977 mukaista etuosto-oikeuttaan oli kunnanhallituksen käsittelyssä 9. päivänä kesäkuuta 2008. Kunnanhallitus päätti esittelijän päätösesityksen vastaisesti olla käyttämättä ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan. Lunastushinta olisi ollut 365 000 euroa.

Lähtökohtaisesti kunta voi etuosto-oikeuttaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista, sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten. Niillä henkilöillä, jotka ovat halunneet kunnan käyttävän ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan nimenomaan- luonnonsuojelullisin perustein - heillä on mielestäni tähän kauppaan liittyen hyvin paljon myös muita perisuomalaisia ihtohimoja kuin luonnonsuojelu.

Tästä kunnanhallituksen tekemästä päätöksestä olen kuullut monenlaisia kannanottoja sekä puolesta, että vastaan. Ja kun tein, esittelijän päätösesityksestä poikkeavan esityksen, joka tuli myös äänin 5/2 kunnanhallituksen päätökseksi, haluan tuoda asiasta esille niitä omia näkemyksiäni, jotka kirvoittivat minut tekemään ko. esityksen:

Kunta on neuvotellut ko. metsäalasta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kanssa valtion mahdollisuudesta ostaa kaupan kohteena olevasta maa-alueesta luonnonsuojelutarkoituksiin n. 10,4 hehtaarin alueen (noin 1/5 koko alueesta), jonka kertakorvaus olisi 142 000 euroa. Valtion ostohalukkuudesta päätöstä tehtäessä oli käytettävissä vain suullinen tieto, siis ei mitään mustaa valkoisella.

Mielestäni tämän saman luonnonsuojelutavoitteen voivat toteuttaa – niin halutessaan - myös kaupan tehneet metsänomistajat, ei siihen välttämättä kuntaa tarvita. Tälle luonnonsuojelualueelle sijoittuisivat pääsääntöisesti myös ne kaksi myytäväksi tarkoitettua rantatonttia. Kuinka houkuttelevaa olisi ostaa luonnosuojelualueelta pienen järven/lammen rannalta rantatontti, vaikkapa kesämökkiä varten????!!!!

Myös yksi kriteeri kunnan osto-oikeuden käytölle oli olemassa olevan ulkoilureitin läheisyys, jonka houkuttelevuus ja vetovoimaisuus kasvaisivat osto-oikeuden käyttämisen myötä tulevan alueen mukana. Tässä saattaa minunkin mielestäni olla yksi tekijä, joka olisi tuonut alueelle lisäarvoa, mutta toisaalta näitä ulkoilureittejä meillä on jo ennestään. Ja kun otetaan huomioon tämän lisäarvon tuoton hinta (365 000), niin ei sovi ajatusmaailmaani – no way.

Alueelta myytävän puuston arvoksi päätöstä tehtäessä tuotiin suullinen tieto, joka on useita satojatuhansia euroja (joku kertoi arvon olevan jopa 800 000 euroa???!!!), siis käytettävissämme oli vain suusanallinen tieto ei mitään mustaa valkoisella. Kysynpähän vaan, että millä aikavälillä hakkuut olisi voitu toteuttaa, niin että olisi saatu ne sadattuhanne eurot – ei tietoa? Ja sitä paitsi mitä luonnonsuojelua se semmoinen on, että metsät hakataan ja ulkoilureitit kulkevat hakkuuaukoilla?

Ja vielä sekin kysymys, että onko taloudellisissa vaikeuksissa olevan kunnan varsinaiseen toimintaan kuuluvaa metsien omistaminen???? Mielestäni ei ole. Lisäksi on hyvinkin kyseenalaista puuttua laillisesti tehtyyn metsäkauppaan, niinkin heikoilla perusteluilla, kun tässä kaupassa etuosto-oikeuden käyttöä olisi pystynyt perustelemaan ... jos olisimme joutuneet myöhemmin oikeusteitse perustelemaan päätöstämme käyttää etuosto-oikeutta, niin olisin nähnyt - ja näen vieläkin - menestymisen mahdollisuudet oikeudessa melko heikoiksi ... en tietenkään ole mikään juristi, mutta näin maalaisjärjellä ajatellen ... etuosto-oikeuden käyttäminen olisi joka tapauksessa saanut aikaan valitusrumban!????!!!

Summa summarum: mielestäni etuosto-oikeuden käyttämiseen liittyi tuolloin – ja edelleen - niin paljon epävarmuustekijöitä rahoitus mukaan lukien, että en yksinkertaisesti voinut olla esittelijän päätösesityksen kannalla, vaan tein vastaesityksen. Vastaesityksen tekoon kirvoittaneena ja ei niinkään - pienimpänä tekijä - oli myös se, että kunta myy kokoajan olemassa olevia metsäkiinteistöjään päästäkseen niistä eroon ja korjatakseen niillä kuntatalouttaan. Ja myös se, että kunnan budjetin hyväksymisvaiheessa vuosibudjetista karsitaan mm. muutamia tuhansia euroja maksava ruohonleikkuri pois tai jotain vielä pienempää ja halvempaa, kun ei ole rahaa.

Mistä me ihan oikeasti olisi otettu etuosto-oikeuden käyttöön tarvittava 365 000 euroa – kysynpähän vaan? Ne mahdolliset rahat, jotka metsätilasta olisivat kunnalle tulleet takaisin, arvioni mukaan, siihen olisi vierähtänyt useita vuosia - vähintään kolme ... ehkä viisi.
Tekemällä etuosto-oikeuden käyttämisestä vastaesityksen esittelijän päätösehdotukseen toimin mielestäni luottamusmiespäättäjänä kuntalaisten edunmukaisesti ... ja kuntalaisten edunvalvojaksihan meidät päättäjät on valittu.

Kuten todettua epävarmuustekijöitä on paljon, mutta kuitenkin yksi varma. Jos kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeuttaan, niin rahaa olisi pitänyt löytä melkolailla heti tuo 365 000 euroa. Kaikki rahaliikenne kunnan kassaan päin olisikin ollut sitten epävarmaa ja perustuivat päätöksentekohetkellä vain suusanalliseen tietoon. Tämän kokoluokan päätöksenteon tueksi olisin kaivannut varsinkin takaisin tulevan rahaliikenteen osalta sitä kuuluisaa tietomuotoa - mustaa valkoisella.

Aikaisemmin tässä tekstissäni totean; tähän asiaan liittyy hyvin paljon muita perisuomalaisia intohimoja kuin luonnonsuojelu. Toivonkin niiden luonnonsuojeluun liittyvien intohimojen – niin hyvä asia kun se luonnonsuojelu onkin - löytävän kohteensa ja tyydytyksensä nykyisten metsäomistajien suunnalta – ehkä se sitten siitä.

heinäkuu 2008

Heinäkuun 30. päivänä 2008
Unelmamme ja suunnitelmamme kesäloman vietosta ovat erilaisia. Tärkeintä kumminkin lienee se, että kesäiset hetket ja aurinkoiset muistot auttavat meitä jaksamaan yli pimeän talviajan.

Loma on pääsääntöisesti rentoutumista ja lepäämistä varten. Lomalla voi myös kerätä kokemuksia, joihin ei tavallisena arkena ole mahdollisuutta. Loma-aikana voi tavata ystäviä, joista välimatka on erottanut tai voi viettää laatuaikaa myös ihan yksin – riippukeinussa loikoilemalla ja lempikirjaa lukemalla.

Kuten pitääkin; unelmamme ja suunnitelmamme kesäloman vietosta ovat hyvin erilaisia, mutta niinhän ne ovat kesätkin - ainakin säiden suhteen – joka on tänä kesänä koettu konkreettisen vetisesti!

Syyskauden alkaessa monilla työpaikoilla ”saarnataan” työn imusta eli niistä tekijöistä, jotka saavat ihmisen innostumaan ja työskentelemään tyytyväisenä. Toisaalta taas sveitsiläisten Philippe Rothin ja Peter R. Werdernin julkaisema kirja: Boreout –kuinka haasteiden puute saa voimaan huonosti, kertoo boreoutista eli kyllästymisestä. Burnout eli loppuun palaminen on meille suomalaisille ollut tuttu käsite jo vuosikausia – mutta tämä boreout on mielestäni hiukan tuntemattomampi.

Työelämän ongelmissa kuten myös boreoutissakin syytä on sysissä jos sepissäkin. Syyttävä - tai ainakin osoittava - sormi näyttää esimiehiin, varsinkin silloin jos työntekijälle annetaan yksitoikkoisia ja haasteettomia tehtäviä tai työt ovat muutoin huonosti organisoituja. Tietenkin työhön kuin työhön kuuluu myös tylsiä tehtäviä, mutta kaikkiin työtehtäviin pitää sisällyttää myös työtä rikastuttavia, kehittäviä ja palkitsevia tehtäviä. On tietenkin syytä muista myös se, että helppous turmelee.

Amerikkalaisen strategiaguru Gary Hamelin mukaan perinteisillä menetelmillä johtava esimies saa yrityksen käyttöön työntekijöiden kuuliaisuuden, ahkeruuden, parhaassa tapauksessa myös asiantuntemuksen. Mutta se ei pelkästään riitä, vaan on tuotettava lisäarvoa. Lisäarvon synnyttämiseen on tärkeintä luoda työympäristö, jossa ihmiset todella haluavat luoda lisää arvoa – silloin ihmiset antavat työlle mielikuvituksensa ja intohimonsa. Hamelin mukaan vapaus on tärkein keino saada työhön ihmisen mielikuvitus. Tämä tarkoittaa hierarkioiden purkamista ja vapautta päättää itse mahdollisimman paljon omasta työstään, joka taas saa ihmiset innostumaan siitä, minkä on voinut itse valita.

Tärkeää on myös se, etteivät yksilöiden työn tulokset häviä suuren ”koneiston” rattaisiin, vaan jokainen näkee työnsä tulokset. Kunnia ja kiitos ojennetaan sinne minne se oikeasti kuuluu. Ja lista jatkuu …

Uusi verkossa kasvanut sukupolvi tulee, jolla on uudet odotukset työstä. Heille verkko ja sen avoimuus ovat avainsana, ja se johtaa perusteellisiin muutoksiin. Palkkarakenteiden pitää myös muuttua. Hyvistä suorituksista pitää kaikilla organisaatiotasoilla maksaa paremmin kuin keskinkertaisista tai huonoista – erinomaisista pitää maksaa erinomaisesti. Suostuvatko nykyiset valtaapitävät luopumaan vallastaan?

Työn lisäksi on myös muu elämä. On viisasta aina välillä miettiä niitä tarpeita, mitä työllä pyritään tyydyttämään, mitä taas vapaa-aikana kotona ja mitä harrastuksissa.

Leipääntyminen onkin boreoutia - näin lomallakin. Boreoutin voi kuulemma katkaista ainakin kahdella eri tavalla; avaamalla suunsa ja keskustelemalla tai ottamalla itse vastuun itsestään. Tämän tekstin lukijalla vastuu on kyllä lukijalla itsellään. Hyvää kesän jatkoa. Meitsillä on kolmanneksi viimeinen lomapäivä meneillään, eikä hassumpaa, kun tuo sääkin suosii!!!

toukokuu 2008

Toukokuun 27. päivänä 2008
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

Palaan näiden kirjoitusteni pariin elokuussa 2008. Tiedossa onkin mielenkiintoinen syksy, eikä vähiten sen vuoksi, että kyseessä on kunnallisvaalisyksy ja onhan siellä ehdokaslistassa myös meitsin nimi!!???
HYVÄÄ KESÄÄ!

Toukokuun 18. päivänä 2008
Ketteryys ja herkkyys ovat sanoja, joita kuulee tuon tuosta erilaisissa yhteyksissä – joskus jopa hiukan peruskummallisissakin. Mielestäni sanojen herkkyys ja ketteryys käyttäminen mitä peruskummallisimmissa yhteyksissä on vain hyvä asia, sillä tällä tavalla saadaan uudistettua suomen kielen ”kömpelöitä” sanontoja nykyaikaisemmiksi ja globaaleimmiksi.

Meitsillä on omat perinteiset käsityksensä ketteryydestä ja herkkyydestä. Ketteryys käsitykseni liittyvät piiritasoiseen pikajuoksijamenestykseeni 70–luvulla ja herkkyys siihen, kun meitsin silmäkulmat herähtävät kosteiksi puhuttaessa "menestyksestäni" !!??kiinteistöbisneksessä 90-luvun alkupuolella.

Sitran innovaatiojohtaja Mikko Kosonen antaa Suomelle seiskan ketteryydestä (HS 18.5.): ”Ilman sitä ei saa aikaan isoja muutoksia, jotka edellyttävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.” Kosonen kehuu myös Nokiaa herkkyydestä: ”Ilman tätä herkkyyttä Nokia ei olisi koskaan luonut omaa ohjelmisto-osaamistaan."

Uusi suomen kielen sanakirja kuvailee sanaa ketterä = liikkeissään kepeä, notkea, nopea; Vanhus on ikäisekseen ketterä. Kissa kiipesi ketterästi puuhun ja samainen sanakirja kuvailee sanaa herkkä = haaveellinen, tunteellinen, hempeä, hienostunut, ilmeikäs, helposti toimiva, vaivaton, kevyt; Hänellä on herkät kasvot, Herkkä laite, Herkkä innostumaan, Liikkuu herkästi, Herkkä lapsi jne.

Vaalit ja vaalien rahoittajat. Tämä on aihe, joka on noussut viimeaikoina otsikoihin. Monen vaikutusvaltaisen poliitikon rahoittajaksi on paljastunut ryhmä herkkäliikkeisiä liikemiehiä ja tämä on taas tuonut ketteryyttä poliitikoille täsmentelemään vaalirahoituslähteitään.

Kuinkakohan meillä täällä Sisä-Savossa kuntakuvioiden ja kuntayhteistyön ketteryys ja herkkyys toimivat – ja toimivathan ne. Viikolla (vko 20) maakuntalehtemme uutisoi hyvin näyttävästi mm. Suonenjoen kaupungin herkkyydestä liittyä Kuopion kaupunkiin. Toisaalta samassa lehdessä uutisoitiin kuinka ketterästi Sisä-Savon kuntien omistaman terveyskuntayhtymän laajentaminen toimisi Pielaveden ja Keiteleen suuntaan tai tietenkin päinvastoin.

Sinänsä näissä uutisoinneissa ei ollut mitään uutta. Yhtä ketterän herkästi keskustelu kumpaisenkin asian osalta on vellonut jo vähintään vuoden verran, mutta kun tulee päätöksenteon aika … siis aika lunastaa ketterästi annetut herkät puheensa, niin nyt ketteryys onkin kaukana ja herkkyys tulee esiin muodossa ”kun näin on menty vuosikymmeniä ja/tai kunta on aina ollut itsenäinen.” Saattaapa jopa vesi herkästi herähtää silmäkulmaan ja uudistumispäätös jää ketterästi tekemättä.

Vesannon kunnan tonttimarkkinoinnin osalta (Juurikanrannan tontit) voisin todeta ketteryyden ja herkkyyden näyttävä pysyneen vuosikymmenten mukaisessa peruskuvioissaan, jossa ei ole häivähdystäkään nykyaikaisesta, Sitran innovaatiojohtaja Kososen, peräänkuuluttamasta ketteryydestä ja herkkyydestä - valitettavasti.

PARIT AJATUKSET

”On yhtä varmaa kuin ihmeellistä, että totuus ja erehdys ovat peräisin samasta lähteestä. Siksi erehdystä ei useinkaan saa vahingoittaa, koska samalla vahingoittaisi totuutta.”
- Johan Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

”Ilman innostusta meidän sydämemme parhaatkin voimat uinuvat. Meissä on tappura, joka haluaa kipinöidä.”
- Johan Wolfgang von Goethe -

Toukokuun 11. päivänä 2008
Nyt oli niin kiireinen viikonvaihde, että en ehtinyt kirjoittamaan viikokirjoitelmaani. Palataan viikon päästä asiaan.
"Vuori ja laakso eivät kohtaa, mutta ihmiset kohtaavat."
- Ranskalainen sananlasku -

Toukokuun 4 päivänä 2008
Keskellä kauneinta Suomea, täällä Vesannolla, on mahdollista toteuttaa suomalainen unelma - asua puhtaan luonnon helmassa kävelymatkan päässä palveluista ja järvenrannalla, vieläpä kohtuuhinnalla.

Vesannolta voit ostaa luonnonkauniin omarantaisen tontin - vesi- ja viemäriliittymineen - hintaan jopa alle 20 000 euron. Tonttivaihtoehdot voit katsastaa paikan päällä ja kysyä samalla kunnan palveluista. Tonttikartaston ja hinnaston löydät myös Vesannon kunnan kotisivuilta.

Omarantaiset tontit ovat kooltaan 1 570 – 2 720 neliömetriä hintahaarukassa 18 000 – 27 625 euroa ja hinnat sisältävät vesi- ja viemäriliittymämaksut kunnalle.

Jahka meillä saadaan tämä tonttimarkkinointi - jossakin vaiheessa - täydelle teholle, niin eiköhän niitä uusia pytinkejä ala nousta tänne Vesantojärven rantamaisemiin ja päästään pitämään niitä uusien savujen "savujuhlia" Juurikanrantaan.

Jo lähitulevaisuudessa koti on sellainen työpaikka, jossa liiketoimintamahdollisuudet ovat valtavat. Ohitse on se aika, että kotona vain syödä ja nukuta. Nykynuori vaatii kohta myös asunnoltaan mediariippumatonta vuorovaikutusta. Kotona pitää pystyä käyttämään monipuolisesti jos jonkinlaista laitetta.

Tekesin käynnistämän 90 miljoonan euron Tila-ohjelman tavoitteena on kasvattaa tiloihin liittyvää liiketoimintaa ja kansainvälistä kilpailukykyä sekä lisätä uusien käyttäjätarpeiden ymmärtämistä. Tähän liittyvät myös uusien kotien laitteiden toimintasuunnitelmat.

Missäpä tällaista mediariippumatonta vuorovaikutusta voisi tehdä sen edullisemmin kuin Vesatojärven rannalla – Juurikanrannassa – omassa talossa. Järvinäköalatontin saat 16 020 – 18 000 eurolla, jolloin tonttikoot ovat 1 900 – 2 119 neliömetriä, jossa on hyvät mahdollisuudet tehdä tilojen laitteiden toimintasuunnitelmia.

Siitä vaan valitsemaan tontteja ja rakentamaan tulevaisuuden huonetiloja, joita pitäisikin kehittää aivan uudenlaisesti, ennakkoluulottomasti ja vahvemmin poikkitieteellisesti, monen eri toimialan parhaita kokemuksia yhdistelemällä. Tärkeintä olisikin ottaa huomioon tulevan käyttäjän tarpeet, sillä rakennuksethan suunnitellaan ihmistä varten ja mediariippumattomaan vuorovaikutustilanteeseen.

”Mikään maailmassa ei ole niin vahva kuin idea, jonka aika on koittanut.”
- Victor Hugo, ranskalainen runoilija, 1802-1885 -

huhtikuu 2008

Huhtikuun 27. päivänä 2008
Olipa innostavan hienoa lukea lauantain (26.4.) Savon Sanomista Savo-Karjalan tiejohtaja Petri Keräseen liittyvää juttua ja ennen kaikkea niitä Keräsen näkemyksiä Kuopion seudun kehittymisestä. Petri Keränen oli ”verhonnut” nämä kehityskuviot mukavasti tieasioiden sisälle.

Tosiasiassa tekstistä saa sen kuvan, että savolainen ”ruikuttaminen” koskee myös koko maakunnallista kehittämistä tai pikemminkin itäsuomalaishenkistä jahkailua keskeisten maakuntaa koskevien asioiden osalta.

* saada Kuopioon iso logistiikkakeskusalue:
-Hän ihmettelee, että vaikka tiepiiri on pitänyt esillä asiaa jo kymmenen vuotta, yhä ollaan lähes selvittelyasteella.
-Lyhyemmässä ajassa Ouluun on rakennettu sellainen ja Jyväskylään se on syntymässä todella isolla rahalla, mutta täällä vielä vähän ihmetellään, tarvitaanko sitä ja onko sille käyttäjiä. No, eihän sille ole käyttäjiä, kun ei ole aluettakaan, Keränen paukauttaa.

* Juna- ja linja-automatkustajien palveleminen yhdestä paikasta näyttää kaupungissa mahdottomalta.
-Sehän pitäisi tehdä ja heti eikä ihmetellä, onko rahaa investoida vai ei. Pitäisi olla piste, josta voi varata koko matkan, eikä niin, että eri puolilta kaupunkia raahataan liput. Eihän se ole nykyaikaa! Käyn Jyväskylän matkakeskuksessa kerran kesässä katsomassa kateellisena.

Pitäisi olla rohkeutta heittäytyä edelläkävijäksi. Sitten voitaisiin sanoa, että Kuopio on todella Itä-Suomen keskus.

Hyvänä esimerkkinä Keränen pitää kuopiolaista Bella-Veneiden toimitusjohtaja Raimo Sonnista.
-Kun on rautainen visio, asioilla on taipumus toteutua. Kun vain sovitaan yhteinen päämäärä, sitä kohti mennään. Tarvitaan pikkuisen rohkeuttakin tehdä ennakkoluulottomia asioita, Keränen uskoo.

Pitäisiköhän meidän vesantolaisten … kun kuopiolaiset eivät näytä uskaltavan … ostettiinhan me viime viikolla se kirjastokin siihen keskelle kylää. Hienoa!

MUUTAMA AJATUS:
Toivottomuus on tappion hyväksymistä jo ennalta.
- Karl Jasper, saksalainen filosofi 1883-1969 -

Kun ihminen unelmoi yksin, se on vain unelma. Kun monta ihmistä unelmoi yhdessä, se on uuden todellisuuden alku.
- Friedensreich Hundertwasser, itävaltalainen taiteilija, 1928-2000 –

Innoitus voittaa aina sen, joka ei ole innoittunut
- Johann Gottlieb Fichte, saksalainen filosofi, 1762-1814 -

Kun voitat yhden vaikeuden, pidät samalla sata vaikeutta loitolla itsestäsi
- Konfutse, kiinalainen filosofi, 551-479 e.Kr. –

Huhtikuun 20. päivänä 2008
Kuntayhteistyö on vain välivaihe kuntaliitoksiin. Näenkin Rautalammin kunnan ja Vesannon kunnan sosiaalipalvelujen yhteistyön hyvänä asiana ja pidän sitä välivaiheena kuntaliitoksen suuntaan. On kuitenkin realismia odottaa varsinaisia kuntaliitoksia vasta seuraavan vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja sittenkin on kyse vain hallinnollisista ratkaisuista, palvelut ja esim. vesantolaisuus eivät ole häviämässä mihinkään.

Tervolaisilla näyttäisi olevan pelko tervolaisuuden häviämisestä, kun haluavat olla niin itsenäisiä - joka asiassa??!!

Erityyppisiä palveluja ei pidä sitoa samaan hallintomalliin. Pienten kuntien taloudellinen ja poliittinen itsehallinto jakaa NYT päätösvallan niin pieniin yksiköihin, että välttämättömän kehitys estyy, vaikka lakimääräisiä esteitä ei olekaan. Kuntayhteistyö on lisääntynyt käytännön pakosta ja on johtanut siihen, että kehitys on hidasta sekä päätöksenteko ja kustannusten jako yhteistyöhön osallistuvien kuntien kesken on vaikeaa.

Kuntien suurimmat kustannukset ovat sosiaali- ja terveystoimi (50 %), opetus- ja kulttuuritoimi (26 %) ja muut tehtävät (20 %), hallinto-, rahoitus- ja muut menot (4 %). Erityyppisten palvelujen tuottaminen edellyttää kovin erilaista väestöpohjaa. Erikoissairaanhoito samoin kuin perussairaanhoito vaativat lisä investointeja, riittävää kokoa, ja laajaa väestö- ja rahoituspohjaa.

Nykyaikaisen terveyskeskuksen minimiasukaspohja on yli 20 000 henkeä, tosin minimiasukaspohjaan on väläytelty myös pienempiä lukuja. Terveyskeskuksista 78 % ei täytä tätä edellytystä. Osaavan henkilökunnan rekrytointi pieniin yksiköihin on hankalaa. Lisäksi pienet yksiköt ovat haavoittuvaisia avainhenkilöiden poissaoloille ja se vaikeuttaa mm. erikoistumis- tai täydennyskoulutuksen järjestämistä. Hoitomenetelmien ja teknologian kehitys on nopeaa, josta syystä pienten yksiköiden hoitohenkilökunnan ammattitaito on vaarassa jäädä jälkeen.

Suomessa on lähes 4 000 peruskoulua, joista yli puolet on alle sadan oppilaan kouluja ja kukin lisäksi jaettuna 9:än luokkaan. Pienissä kouluissa kustannukset oppilasta kohden ovat suuret ja opetuksen tason jatkuvuus on epävarma. Nykyiseen koulumäärään sitoutuminen johtaa ennen pitkää opetuksen puutteiden ja kustannusten kasvun vuoksi hallitsemattomaan koulutuspalveluiden alasajoon jo pelkästään pätevien opettajien saannin vuoksi.

Rahapulaa kansalaisiin kohdistuvien palvelujen järjestämisen suhteen – valtakunnantasolla - en oikein jaksa uskoa, kuntatasolla kylläkin. Kuinka valtakunnallinen tilanne olisi niinkin äkkiä huonontunut, kysynpähän vaan? Mutta se, että kunnissa yritetään tehdä kaikkea hyvää, sellaistakin mitkä eivät kuulu kunnan tehtäviin on se perusajatus - jonka myytti tulisi nujertaa - sillä se ajaa kuntataloudet perikatoon.

Toki päiväkoti voi toimia edelleen - ja myös jatkossa - melko pienen ryhmän varassa!

Näen Savon maakunnan tulevaisuuden sinänsä positiivisena. Maakuntaa ajatellen ”peikkona” mielestäni on kuitenkin se, että maakunnan kuntien itsenäisyys on haluttu pienkunnissa säilyttää tavalla tai toisella – lähes keinolla millä tahansa!

Savon väkiluvussa ei taida ennusteiden mukaan olla näköpiirissä ainakaan nousua ja juuri tämä väkiluvun väheneminen on otettava hallintaan kuntien toimintakykyä ja kuntalaisten tulevaisuutta ajatellen - riittävän aikaisessa vaiheessa - ja se aika on juuri nyt, ellei ole mennyt jo ohitse!

TÄSSÄ YKSI AJATUS:

”Suurin viisaus ilmenee asioiden yksinkertaisessa ja luonnollisessa järjestämisessä, ja sitä ei havaita juuri siksi, että kaikki on niin yksinkertaista ja luonnollista.”
- Johan Peter Hebel, saksalainen runoilija, 1760-1826 -

Huhtikuun 13. päivänä 2008
Muutama ”jutska” Vesannon kunnan tilinpäätöksestä 2007 ja vähän Tervonkin. Ihan näin vaan - kansalaisystävyyden nimissä - vertailen muutamia lukuja Vesannon ja Tervon tilinpäätöksistä 2007.

Kansalaisystävyys, mitä se sitten on? Terho Pursiainen on kirjoittanut kansalaisystävyydestä näin:

”Kansalaisystävyys on sitä, että jokaisen on oman etunsa nimissä suosittava jokaisen toisen menestystä. Kuka tahtoisi, että yhtiö, josta hän itse omistaa osakkeita, menestyy huonosti? Kansalaisystävyyden ilmapiiri loisi verrattomat olot työnteolle ja yrittämiselle. Se olisi kansantalouden väkevin kilpailuetu kaikkiin toisiin kansantalouksiin verrattuna.”

Siis kansalaisystävyyden nimissä Vesanto ja Tervo;
- tilinpäätös poistojen jälkeen; Vesanto 475 459 euroa ylijäämää ja Tervo 178 229 euroa ylijäämää (Tervon tiedot perustuvat S-SS 10.4.)
- vuosikate; Vesanto 861 000 euroa ja Tervo 610 000 euroa
- verotulokertymä; Vesanto 5,30 milj. euroa ja Tervo 3,92 milj. euroa
- investoinnit; Vesanto 0,37 milj. euroa ja Tervo 1,62 milj. euroa
- verotulojen kasvu; Vesanto 10,0 % ja Tervo 7,3 %
- kunnan lainamäärä; Vesanto 3,31 milj. euroa ja Tervo 2,01 euroa
- lainamäärä/asukas; Vesanto 1 337 euroa ja Tervo 1 117 euroa
- omavaraisuusaste; Vesanto 57,33 % ja Tervo ?
- suhteellinen velkaantumisaste; Vesanto 29,8 % ja Tervo 36,1 %
- asukasmäärä 31.12.2007; Vesanto 2 477 asukasta ja Tervo 1 790 asukasta

Seuraavaksi muutamia tunnuslukuselvityksiä:

VUOSIKATE: Vuosikate on kunnan tulojen ja menojen erotus, joka jää käytettäväksi investointien rahoittamiseen.

OMAVARAISUUSASTE: Omavaraisuusaste mittaa kunnan vakavaraisuutta, alijäämän sietokykyä ja sen kykyä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä tahtäyksellä. Omavaraisuuden hyvänä tavoitetasona voidaan pitää kuntatalouden keskimääräistä noin 70 % omavaraisuutta. 50 %:n tai sitä alempi omavaraisuusaste merkitsee kuntataloudessa merkittävän suurta velkarasitetta.

SUHTEELLOINEN VELKAANTUMISPROSENTTI:
Suhteellinen velkaantumisprosentti kertoo, kuinka paljon kunnan käyttötuloista tarvittaisiin vieraan pääoman takaisin maksuun. Mitä pienempi velkaantuneisuuden tunnusluvun arvo on, sitä paremmat mahdollisuudet kunnalla on selviytyä velan takaisinmaksusta tulorahoituksella. Suhteellinen velkaantuneisuus on koko kuntasektorilla vuoden 2006 tilaston mukaan 42,1 %.

Voinkin todeta, että pelkkä taloudellinen informaatio edustaa hyvin kapeaa näkökulmaa kunnan toiminnasta ja sen edellytyksistä. Johtopäätösten tekeminen esimerkiksi pelkän kirjanpitoon pohjautuvan aineiston perusteella saattaa johtaa kunnan tulevaisuuden kannalta hyvinkin kohtalokkaisiin virhearviointeihin ja vääriin valintoihin.

Laajemmalla kunnan suorituskyvyn mittaamisella ja analysoimisella saadaan kokonaisvaltaisempi näkemys kunnan toiminnasta ja sen menestymisestä, sekä näiden välisistä syy-yhteyksistä. Kunnan suorituskykyä voidaan tarkastella hyvinkin monella tapaa ja monesta näkökulmasta. Suorituskyvyn analysointi ei saa myöskään rajoittua pelkästään koko kunnan menestyksen tarkasteluun, vaan sen toimintaan kokonaisuudessaan. Toiminnan tuloksia pitääkin tarkastella kaikilla toiminnan tasoilla.

Kuntapäättäjien tai jostakin yksittäisestä toiminnan osa-alueesta vastaavan virkamiehen/henkilön voi olla kertakaikkisen vaikeata hahmottaa; mitä kaikkia ulottuvuuksia ja menetelmiä ko. toiminnan suorituskykyyn ja sen analysointiin otetaan mukaan – lieneekö se aina mahdollista edes alan asiantuntijoillekaan?

Tietääkseni Karttulan kunta on tehnyt alijäämäisen tilinpäätöksen vuodelta 2007 ja Suonenjoen kaupungin 945 000 euron alijäämä on ihan omassa luokassaan - ainakin Sisä-Savossa. Toki Suonejoella vuosikate oli plussalla reilut 800 000 euroa. Rautalammin tilinpäätöksestä 2007 meitsillä ei juuri nyt ole tietoja.

Kylläpä meidän vesantolaisten ja tervolaisten passaa nyt hehkutella vuoden 2007 tilinpäätöksillämme, kun vielä saataisi yhteistyö pelaamaan, niin kuin Paras-hankkeen selvitysraportteihin loppukesästä 2007 Valtioneuvostolle kirjoittelimme.

MUUTAMA AJATUS:

"Menestys ei ole sitä, että tuhotaan eilinen, vaan sitä, että säilytetään sen sisin olemus, jolla oli voimaa luoda parempi tämä päivä."
- Jose´Ortega y Gasset, espanjalainen kulttuurifilosofi, 1883-1955 -

"Tilaisuuden havaitseminen ei ole mikään taito. Taitoa on havaita tilaisuus ennen muita."
- Benjamin Franklin, amerikkailainen kirjailija, poliitikko ja luonnontieteilijä, 1706-1790 -

"Sen, minkä vuodet antavat, silmänräpäys ottaa pois."
- Johann Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

Huhtikuun 6. päivänä 2008
Kunnilla ja valtioilla ovat jo yhteiset talousluvut ja ennusteet. Tuottavuuden arvioinnin tunnusluvut sen sijaan puuttuvat. Jatkossa tarvitaan – molemmin puolin hyväksytyt (ei yksipuolisesti valtio) tuottavuusluvut – tuottavuuden arvioinnin pohjaksi. Vakaa käsitykseni on mm. se, että valtio ja kunnat yhdessä tuottavat suomalaisen hyvinvoinnin pohjoismaiden pienimmällä kansantuote- ja työvoimaosuudella.

Varmaan kaikki tiedostamme myös sen, että hyvääkään kuntatalous ei poista tarvetta rakenteellisiin uudistuksiin, tuottavuuden parantamiseen ja uusien tuotantotapojen soveltamiseen, kun varaudumme väestön ikääntymiseen ja samalla palvelutarpeen kasvuun ja työvoiman tarjonnan supistumiseen.

On kuntatalouksien tilinpäätösten analysoinnin aikaa ja se koskee myös Vesannon kunnan tilinpäätöstä 2007, joka on valmistuntu ja ensikäsittelyssään huomenna (ma 7.4.) kunnanhallituksessa. Kunnan tilinpäätös vuodelta 2007 näyttää 475 000 euron tulosta – siis tilikauden ylijäämää. Hienoa. Tarkemman tilinpäätösanalysoinnin teen ensiviikon kirjoitukseni yhteydessä.

Valtioneuvoston asetus säätää kunnan talouden tunnuslukujen eräitä raja-arvoja. Tämä päätös on tehty sisäasiainministeriön esittelystä 15. päivänä helmikuuta 2007. Tässä asetuksessa säädetään kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 %:n 1 momentin nojalla raja-arvoista seuraavaa:

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut raja-arvot alittuvat, jos kunnan tilinpäätöksen mukainen taseen kertynyt alijäämä asukasta kohti oli viimeisessä selvityksen käynnistämistä edeltäneessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä vähintään 1 000 euroa ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä vähintään 500 euroa.

Raja-arvot alittuvat myös jos edellä tarkoitettujen kunnan tilinpäätösten mukaan kunnan taloudessa täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset:

1) kunnan vuosikate on ilman kuntien valtionosuuslain (1147/1996) 13 §:n mukaan myönnettyä harkinnanvaraista rahoitusavustusta negatiivinen;

2) kunnan tuloveroprosentti on vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien kuntien painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti;

3) asukasta koti laskettu kunnan lainamäärä ylittää kaikkien kuntien keskimääräisen lainamäärän vähintään 50 prosentilla;

4) kunnan taseessa on kertynyttä alijäämää;

5) kunnan omavaraisuusaste on alle 50 prosenttia; sekä

6) kunnan suhteellinen velkaantuneisuus on vähintään 50 prosenttia.

Odottelenkin mielenkiinnolla kuinka lehdistö --> paikallislehtemme ja maakuntalehtemme käsittelevät Vesannon kunnan tilinpäätöstietoja julkisuudessa. Yleensä negatiivinen tilinpäätöksemme on ylittänyt uutiskynnyksen ja saanut kohtuullisen hyvin palstatilaa – nähtäväksi jää kuinka positiivista tilinpäätöstä uutisoidaan.

"Lehdistön tehtävä on myös leikata se ruoho, joka uhkaa kasvaa jonkun päälle."
- Alfred Polgar, itävaltalainen kirjailija ja teatterikriitikko, 1875-1955 -

"Todellisuus ei aina mukaudu ennusteisiin."
- Norbert Blum, saksalainen poliitikko (CDU), synt. 1935 -

"Varhaisina aikoina ihmiset käyttivät kidutuspenkkiä. Nykyään käytetään lehdistöä. Se on toki edistystä."
- Oscar Wilde, englantilainen kirjailija , 1856-1955 -

maaliskuu 2008

Maaliskuu 30 päivänä 2008
Tekstiviesti on verraton tapa kommunikoida. Tekstari Connecting People! Itse käytän tekstaria päivittäin. Kohteenani ovat vaimoni, tyttäreni ja poikani kännykät, eipä juuri muut … mitä nyt joskus jollonnii … Olen huomannut - monen muun tavoin - tekstarin olevan vaivattoman ja ajattoman tavan heitellä kysymyksiä, vastauksia ja ihan asiapitoisia juttuja, kuten myös asiattomiakin – ihan minne vain. Loistava systeemi, eikä tarvitse edes postimerkkiä.

Presidenttimme Tarja kantoi kortensa kekoon tekstariasiassa (MTV 3:n kotisivut aamupäivällä 30.3.) ja ärähtäi Ikelle sanomalla Eduskunnan olevan oikean paikan käsitellä Iken lähettämiä tekstiviestejä. Pitäisiköhän niitä minun lähettämiäni tekstiviestejä seuraavassa valtuustossa … no ei kai nyt sentään?

Johtamiskonsultointia tarjoava Jarl Paarma kirjoittaa 17.3.2008 tekstiviestipolitiikan alkeista seuraavalla tavalla:

"Tekstiviesti on kuin ase: sitä voi käyttää hyödyllisellä tavalla, mutta ei tunnu mukavalta, jos ammut sillä itseäsi jalkaan.
- Miksemme voisi hoitaa poliittista päätöksentekoa ja julkista kommentointia tekstiviesteillä, kaverini Bobi kysyi minulta.

Minusta idea oli pohtimisen arvoinen. Ulkoministeri voisi kurssittaa koko valtioneuvoston sekä täsmällisten että tulkinnanvaraisten viestien lähettämiseen. Poliitikkojen olisi pakko tiivistää viestinsä 160 merkkiin. Asioista olisi puhuttava suoraan. Tunnetason yhteyden luomiseksi ei olisi varaa monisanaiseen selittelyyn.

Mietimme esimerkkejä poliittisten tekstiviestien käyttömahdollisuuksista ja sisällöistä.
1. Eduskunnan perinteiset äänestykset voitaisiin hoitaa tekstiviesteillä. Näin voitaisiin siirtyä aitoon verkkoyhteiskuntaan. Äänestysvaihtoehtoja olisi hiukan muokattava: 1) "jep", 2) "LOL" (lots of laugh) ja 3) "vastaanottajaa ei juuri nyt tavoiteta."

2. Ulkoministerin tiivistetty kannanotto Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjaan ja Hillary Clintonin mahdollisuuksiin: "mä tykkään ruskeasta sun päällä."

3. Presidentin reipas vastaus uteluihin hänen yhteiskunnallisesta roolistaan presidenttikauden jälkeen: "Muista tuoda 1 maito, leipä, juustoa ja uusi Nykyposti."

4. Pääministeri ottaa vahvasti kantaa vellovaan Nato -keskusteluun: "..."

Koska minä ja Bobi olemme konsultteja, niin teimme SWOTin tekstiviestipolitiikasta:
Vahvuudet: teknologia valmista, mikään ei estäisi tekstiviestien hyödyntämistä teknologisella tasolla.

Heikkoudet: Ihmiset ovat heikkoina eri asioihin, esimerkiksi naisiin, yksityisyyteen tai eroamassa olleeseen aviomieheensä. Päätöksentekijöiden osaamisvalmiudet tekstiviestipäätöksentekoon ovat hyvin vaihtelevat. Myös riski siihen, että väärät viestit menevät julkiseen levitykseen, on liian suuri.

Uhat: Jos ei käsi pysy kurissa, menee maine lopullisesti. Jos käsi pysyy liian hyvin kurissa, poliittiset päätöksentekijät häviävät kokonaan kuvasta.

Mahdollisuudet: Politiikan kieli konkretisoituu ja nopeutuu, kansalaiset ymmärtävät paremmin politiikkaa ja kiinnostuvat siitä. Lisäksi ilmastonmuutos hidastuu kun esimerkiksi kansanedustajien ei tarvitse matkustaa fyysisesti eduskuntaan eri puolilta maailmaa.
Uskomme Bobin kanssa että tekstiviestipolitiikka odottaa meitä aivan kulman takana. Ja kun operaattoriksi valitaan se naisen nimi, niin saattaa olla että valtiolle ei tule uudistuksesta laskua lainkaan!"

Että tällä tavalla Jarl. Within earshot, so people can hear before all the world publicly in bublic! You didn't!

Kuntapolitiikan puolella – etenkin täällä Vesannolla – on jopa lehtien palstoilla oltu vähän huolissaan siitä, että kun täällä ei ole niitä tietovuotoja. Voisikohan tällä tekstari -menetelmällä korjata tulevaisuudessa tämänkin puutteen?

Varmaankin olisi valittava ihan kunnallinen tekstailija, joka levittelisi erilaisissa prosessivaiheessa olevia kunta-asioita kuntalaisille tiedoksi … ajattelin vain näin yksinkertaisesti … ihan koko kapasiteetillani!!!???? Ettei vaan tekstarietuisuus kuuluisi pelkästään naapuripuolueen Ikelle!

PIENET AJATUKSET
”Suoruuteen turvautuvat ne, joilla ei ole sen enempää mielikuvitusta kuin hienotunteisuuttakaan."
- Henry de Montherlant, ranskalainen kirjailija, 1896-1972 -

”Se, että haluaa mielipuolisessa maailmassa olla järkevä, on jo itsessään mielipuolista."
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

”Jos vieraat tietäisivät, miten vastenmielisiä he usein ovat isäntäväelle, ketään ihmistä ei voisi enää kutsua kylään."
- Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1862 –

Maaliskuun 24. päivänä 2008
Olen pohdiskellut hiljaisenviikon aikana – ihan hiljakseen – meidän sisäsavolaisten poliitikkojen periaatteellisuuksia ja neuvottelutaitoja ajatuksella; kuinka se yhteistyö oikein toimii täällä Sisä-Savossa, varsinkin tuonne Suonenjoen suuntaan ja kuinka täältä Vesannolta Tervoon päin – vai pitäisikö tässä viimeksi mainitussa käyttää käänteistä ajatusjärjestystä: from Tervo to Vesanto? Periaatteet ja neuvottelutaidot taitavat olla ne - jotka näissä asioissa ”vastustavat” - eivät niinkään poliitikot itse.

Periaatteellisuus on pulmallinen määriteltävä. Se on poliitikolle pitkällä ajalla kypsyvä ominaisuus. Luotettava poliitikko on luonut ajansaatossa kuvan, että hänen käytöksensä on ennustettavaa, kun taas taitava neuvottelija kykenee hallitsemaan ominaisuuksiaan ja tuntee rajansa. Neuvottelijan pitää sisäistää ominaisuutensa, sillä neuvotteleminen ei ole roolipelaamista. Lauseessa on mukailtu Helsingin Sanomissa (la 22.3.) ollutta kirjoitusta, jossa politiikan ammattilaiset arvioivat huippupoliitikkojen neuvottelutaitoja.

Pitäisikö meidän sisäsavolaisten pyytää Mauri Pekkarista (keskiarvo 3,33) näyttämään esimerkkiä; kuinka neuvotellaan ja pyrkiä kaikin keinoin välttämään Matti Vanhasmaista (keskiarvo 2,53) otetta neuvotteluissa, sillä juuri nämä mainitut henkilöt olivat keskiarvoltaan ko. Hesarin uutisen ääripäitä. Kyseisten herrojen väliin sopi yhdeksän muuta huippupoliitikkoa, joista Paula Lehtomäki oli toiseksi paras ja Tarja Halonen toiseksi huonoin. Siis häntäpäässä on valtakuntamme ylin valtiojohto: Pääministeri ja Presidentti, kuinkas se nyt niin …

Kun taas samaisen Hesarin kulttuurisivuilla Britannian tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Robert Harris pystyy kirjoittamaan Britannian ex-pääministeristä Tony Blairista seuraavaa:
- Blair on media-ajan täydellinen johtaja, joka näyttää hyvältä, kuulostaa uskottavalta ja vaihtaa silmänräpäyksessä kantaansa. Blairia on mahdotonta ahdistaa nurkkaan, sillä postideologisena poliitikkona hän olisi voinut johtaa mitä puoluetta tahansa.

Suureksi hämmästyksekseen kirjailija Harris huomaa arvostavansa enemmän vanhaa vihanaistaan Thatcheria kuin entistä kaveriaan Blairia. Harris kertoo Thatcherin aikana vastustaneensa vahvasti juuri Thatcheria, mutta jälkeenpäin on osoittautunut, että – pitipä hänen teoistaan tai ei – hän jää historiaan yhtenä harvoista pääministereistä, jotka todella muuttivat maailmaa. Hän oli poikkeuksellinen poliitikko, koska hän ajoi asioita, joihin uskoi, eikä hamunnut valtaa vallan vuoksi.

Summa summarum Sisä-Savo; heittäkäämme periaatteellisuutemme ja taitava neuvottelija –tuntemuksemme romukoppaan ja ajakaamme asioitamme ”Thatchermaisella” otteella, siis; emme hamua valtaa vallan vuoksi - vaan ajamme asioita joihin uskomme - näin saamme Sisä-Savossa jotain aikaiseksemme Paras -hankkeen tiimoilta, veipä se sitten yhteen tai erikseen. Siitäkin huolimatta, että valta on paljon jännittävämpää kuin ihmiset, jotka sitä käyttävät.

”Hitlerin tavanneet olivat aluksi aivan innoissaan, mutta kymmenen minuutin kuluttua he alkoivat etsiä tuolissaan parempaa asentoa, puolen tunnin kuluttua vilkuilla kelloaan ja parin tunnin jälkeen he eivät muuta halunneet kuin päästä äkkiä helvettiin sieltä. Useimmissa politiikoissa on ihmisinä jotain hiukan litteää, kaksiulotteista - kaikki poliitikot ovat adrenaliinikoukussa."

PIENI AJATUS
"Ihmiskunnassa ei tapahdu todellista järjen edistymistä, koska kaikella, minkä toinen osapuoli voi kokea voittona, on toisella puolella vastapainona menetys."
- Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778 -

Maaliskuun 16. päivänä 2008
Seuraavassa lainaus Savon Sanomien pääkirjoituksesta (16.3.) Suuntana Kuopio.

"... Paras-hankkeen kunnallinen läpivienti on osoittautunut harvinaisen hankalaksi juuri Sisä-Savossa. Suonenjoki on onnistunut nousemaan siitä syvästä alhosta, johon sen talouselämä ajautui menneinä vuosina, ja elää taas vahvaa nouskautta. Kaupungin asema ei ole kuitenkaan vielä niin vakaa, että Sisä-Savon seutukunnan muut kunnat mieltäisivät Suonenjoen jonkinlaiseksi veturikseen.

Yhteishengen puuttuessa Sisä-Savo onkin ajautumassa samanlaiseen hajannuksen tilaan kuin Koillis-Savo, josta sieltäkin puuttuu vahva keskusta.

Suonenjoen kaupungin etsiytyminen Kuopion seuraan voidaan nähdä eräänlaisena protestina oman seutukunnan haluttomuudelle yhteistyöhön. Kuopiolla ei liene mitään Suonenjoen tarjoamaa vetoapua vastaan.

Paras-hankkeessa pitäisi kuitenkin miettiä aina myös lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta. Suonenjoen liittyminen Kuopion kylkeen veisi Rautalammin, Vesannon ja Tervon entistä suurempiin ongelmiin. Jääkö niillekään sen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin hakeutuminen Kuopion suuntaan? ...."

Protesti tai ei, siis se Suonenjoen juttu, mutta tämä "mullikan" pääkirjoitus ei tuonut mukanaan mitään uutta tai yllättävää sisäsavolaisille kuntapäättäjille - päinvastoin - sillä kaikki tämä on ollut meillä jo tiedossa ja saattaapa olla, että myös tahtomme on toteutumassa. Suonenjoen suunta, ainakin täältä Vesannolta katsoen, olisi VAIN välivaihe tässä kuntauudistusasiassa - näin ajattelen.

Nyt kun tähyilemme jo "luvanvaraisesti" Kuopion suuntaan saatta tulevaisuutemme olla myönteisemmässä valossa sielläpäin, kuin Suonenjoen suunnalla ja nimenomaan Paras-hankkeen lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta ajatelle!!!

Kun vielä Tervon suuntaan saataisiin yhteistyö pelamaan, niin mikäpähän se sitten meillä vesantolaisilla ....

PARI AJATUSTA:

"Hallitsijan ei pidä lausua tuomiotaan, enne kuin hän on hallinnut 20 vuotta."
- Johann Gottfried Seume, saksalainen runoilija, 1763-1810 -

"Pääoman suurin tavoite ei saa olla rahan ansaitseminen, vaan rahan käyttäminen elämän parantamiseen."
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 -





Maaliskuun 9. päivänä 2008
Sijaintiaan kunta ei voi valita – ei Vesantokaan. Kunta sinänsä ei tietenkään saa olla itseisarvo, vaan kunta on itsehallinnollisesta asemastaan huolimatta vain väline yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta entäs sitten, kun tämän välineen sijainti ei ole kertakaikkisen "onnistunut" – näin maakunnallisesti ajatellen. Mistä silloin apu löytyy, no kuntayhteistyöstä tietenkin???!!!

Tässä yhteydessä voin todella kysyä, miksi ylipäätään tarvitaan lilliputtikuntia kuten esim. Tervo ja Vesanto. Pienen kunnan kyky hoitaa kunnille määrättyjä lukuisia tehtäviä joutuu epäilemättä kovin useasti koetukselle. Pienuuden ekonomiasta on haittaa. Useasti asiantuntemus vastaantulevissa haasteissa saattaa olla horjuvaa ja pienikin henkilökunta asukasta kohti tulee kalliiksi – samalla yleiskustannuksella voisi hoitaa suuremman kunnan tai kääntäen, että suuremman kunnan hallinnolla voisi hoitaa pari pienempää kuntaa. Nimenomaan näissä lilliputtikunnissa on nähtävissä useasti mm. turhia kunnanjohtajia ym. hallintovirkamiehiä, jotka voisivat olla kuntien yhteisiä

Se lienee kuitenkin tosiasia, että pienkunnissa asuu koko maamme väestöstä vain muutama prosentti, joten valtakunnallista kunnallistalouttamme ne eivät heiluta mihinkään suuntaan. Muutoksia tarvitaan, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö itsehallintoa olisi syytä pitää edelleen arvossa.

Tänne Pohjois-Savoon ollaan synnyttämässä perusterveydenhoitopalvelujen ylläpitäjäksi kunnallista liikelaitosta. Tähän liikelaitosmalliin on lähdössä mukaan myös Vesannon kunta. Ja mikäköhän se tämä kunnallinen liikelaitos sitten on?

Keskeisimpinä suuntauksina perusterveyspalvelujen kehittämisessä on markkinaperusteisten toimintamuotojen tuominen terveydenhuollon piiriin, varsinkin maissa, joissa terveydenhuolto on rahoitettu pääosin verovaroin, kuten Suomessakin tehdään. Tosin Suomessa ei olla vielä totuttu käsitteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat.

Nyt täällä pohjoissavolaisissa kunnissa (kymmenkunta kuntaa) hyvin yleisesti ajatellaan että julkisesti verovaroin rahoitettu, markkinaehtoinen ja tehokkaasti toimiva palvelujärjestelmä on paras tae perusterveyspalvelujen palvelujen tuottamiselle ja kehittymiselle. Hyvä näin!

Niin se kunnallinen liikelaitos – yleisesti ottaen liikelaitos voidaan määritellä kunnalliseksi organisaatioksi tai muulla tavalla organisoiduksi liiketoimintaa harjoittavaksi kunnan toimintayksiköksi. Kilpailuviraston 2001 määritelmän mukaan liikelaitoksen tuotteita voivat olla joko tavarat tai palvelut, jotka ovat laissa määriteltyjä tai kunnan omaan harkintaan perustuvia.

Liikelaitos perustetaan yleensä tilanteeseen, jossa markkinat ja asiakkaat ovat jo valmiina. Usein syynä on vaihtoehtoisen toimintamallin hakeminen virastomuotoiselle kunnan toiminnalle, jolloin tavoitteena on taloudellisen ja toiminnallisen tehokkuuden ja itsenäisyyden hakeminen, näin kerrotaan kirjassa; Julkisen toiminnan ohjaus.

Itsenäisten liikelaitosten kirjanpito ym. hallinto on eriytetty kunnan kirjanpidosta, eivätkä ne saa määrärahaa investointeihin kunnan talousarviossa.

Liikelaitokselle ominaisia tunnuspiirteitä ovat:
- liikelaitos kattaa kulunsa maksutuloilla
- liikelaitoksen investoinnit katetaan pitkällä aikavälillä tulorahoituksella
- liikelaitokselle laaditaan oma tuloslaskelma ja tase
- liikelaitos on toiminnallisesti ja taloudellisesti varsin itsenäinen tulosohjattu yksikkö

Mielestäni perusterveydenhoitopalvelujen kehittämisen kannalta ajatellen markkinaehtoistuminen luo hyvät edellytykset joustavalle ja tehokkaalle palvelutuotannolle => liikelaitos, joka reagoi nopeasti kysynnässä tapahtuviin muutoksiin. Näin toivoisin myös Vesannolla käyvän, kun emme voi sijaintiamme muuttaa emmekä yksinään terveyspalvelujamme hoitaa ja myös naapurililliputtikunnat ovat lähdössä liikelaitosmalliin mukaan.
Kun vielä tuo kunnanjohtajakysymys ja muutama muu saataisiin ….

maaliskuun 2. päivänä 2008
Näin talviloman kynnyksellä voinkin heittää loma-ajatukseksi ajatuksen ihmisestä, tai tarkemmin: Kuinka ihminen eroaa muista eläimistä?

Seppo Sajaman kirjoittaman kirjan mukaan, joka on kertomus ihmisestä tiedon hankkijana ja arvoratkaisujen tekijänä - Arkipäivän filosofiaa - italialainen renessanssifilosofi Giovanni Pico della Mirandola on tiivistänyt ajatuksen ihmisestä yksinkertaistetun version mukaan seuraavasti:
- KIVI on
- PUU on, elää
- HEVONEN on, elää, tuntee
- IHMINEN on, elää, tuntee, ajattelee

Palataan kuntapolitiikkaan viikon kuluttua. Samaisen kirjan mukaan POLITIIKKA on vahvojen arvojen tasapainottamisen taito.

"Ennen ponnistusta varmistaudu siitä, että
perälauta pitää; ennen
vaikuttamista kannattaa varmistua, että
muutoksen sponsori on aidosti mukana."
- Tero J. Kauppinen -

helmikuu 2008

helmikuun 24. päivänä 2008
Kärryt näyttävät olevan hevosen edessä. Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain lukea Savon Sanomista ja Hesarista (24.2.), että Tervon kuntaan haetaan kunnanjohtajaa lehti-ilmoituksella.

Kyllähän se vaan on niin, että tämän päivän kuntamaailman suurena haasteena on toimia maailmassa, jossa muodostetaan yhä suurempia kunta-alueita ja yksittäisten kuntien on luovuttava keskittymästä yksisilmäisesti ”omavaraisen kunnan” kasvuajatukseen. Muutosprosessit ja tapa, jolla muutoksia naapurissamme näytettäisi toteutettavan, osoittavat, että tällä alalla siellä ollaan edelleen tiukasti juuttuneita ”omavaraistalouden aikakauteen” tai ainakin kuntapäättäjillä on lakoninen suhde sinne suuntaan. Vaikka tänään näyttäisi menevän hyvin, niin ympäristöä ja sen vaatimia muutoksia ei pidä unohtaa, ei lyhyellä aikavälillä saatikka sitten pidemmällä.

Ei omavaraisessa kunnassa ja sen lisäarvon kasvattamisessa mitään pahaa ole, päin vastoin, mutta – yleismaailmallisesti - nykytilanteessa, kohtuullisen lyhyellä aikavälillä, se tulee olemaan mahdoton ajatus mm. Tervon kokoisessa kunnassa. ”Kuolemansynniksi” se muuttuu siinä vaiheessa, kun se nousee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle. Jos kuntapalveluiden tuottamisen lisäarvoon keskitytään siten, että kaikki kunnassa olevat virkamiehet ja palvelut ovat ihan omia ja samalla liittoutumisia naapurikuntien kesken laiminlyödään, se todellakin on ”Kuolemansynti” kuntalaisia kohtaan.

Tältä se tuntuu tuo tervolaisten kunnanjohtajahakemus paikallisessa maakuntalehdessä ja valtakunnallisessa hesarissa, näin vesantolaisen kuntapäättäjän näkökulmasta sunnuntaiaamuna 24. päivänä helmikuuta 2008. Tämä tunne saa alkunsa siitä, kun olen ollut mukana - joissakin niistä - lukuisista yhteistyöneuvotteluista, joissa on pyritty syvään yhteistyöhön Tervon ja Vesannon kuntien eri hallintokuntien kanssa ja vieläpä tervolaisten omasta aloitteesta! Mitään valmista ei ole tullut, ei sinne päinkään, ja neuvotteluja sentään on käyty kuukausia, jopa vuosia. Vesantolaisilla yhteistyöhön olisi ollut – ja on edelleen - halukkuutta, mutta tervolaisilla sitä näköjään ei ole – liekö ollut alkujaankaan??? Lapsi taitaa mennä pesuveden mukana – siellä Tervon suunnalla, sillä neuvottelut kuntayhteistyöstä Tervo-Karttula tuottivat saman lopputuloksen jo aikaisemmin ...

Miltäköhän tuo tervolaisten kunnanjohtajan paikanhakuilmoitus näyttää sieltä PARAS-hankkeen päällimmäisten ”päsmäreiden” näkökulmasta ja meidän vesantolaisten kun olisi laitettava - nähtävästi - samanlainen ilmoitus lähiaikojen lehtiin - ihan siitä syystä vaan, että tervolaisten koordinaatit ovat sekaisin tai ainakin hakusassa kuntayhteistyön suhteen...

MUUTAMA AJATUS:
”Vastustan muutosta silloinkin, kun itse olen sitä vaatimassa.”
- Mason Cooley -

”Muutosta ei saada aikaan ilman hankaluuksia, ei silloinkaan, kun se tapahtuu huonommasta parempaan.”
- Richard Hooker -

”Onko ihanaa omistaa kaikki? Vai onko se karvasta – karvasta kuin kaikki?”
- Hilda Doolittle -

”Sitä, mitä ei ymmärrä, ei voi omistaa.”
- Johann Wolfgang von Goethe -


helmikuu 17. päivänä 2008
Tässä muutamia ”tietovuotoja” Vesannolta.
Vesannon kuntakuvioissa on kevään 2008 aikana päätettävä muutamista mielenkiintoisista asioista, kuten:
- kunnan ykkösvirkamiehen valinta/tehtäväjärjestelyt
- pitemmän aikavälin päätös perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalipalvelujen palveluiden hankinnasta
- kirjaston osto /ja / tai saneeraus ja siihen liittyvät tulevan yhtenäiskoulun tilaratkaisut henkilöstöratkaisuineen (nykyinen hallintokokeilu)
- yhdenkeittiömallin toteuttaminen
- sosiaalihuollon palveluiden väliaikainen järjestäminen Rautalammin kanssa
- sekä muutamia muita, jotka eivät juuri nyt tule ….

Kun tehdään päätöksiä kuntapalveluista ja varsinkin niiden yhdistämisistä on muistettava, että yleensä palvelujen yhdistämiset lisäävät kuljetuspalveluiden käyttöä. Kuljetukset risteilevät päivittäin pitkin kotikuntaamme, mutta myös ympäri Savoa ja menevät monin paikoin ristiin --> siis kunnan palvelut synnyttävät paljon ajoja.

Kuljetukset antavat työtä kuljetusyrittäjille, mutta samalla lisäävät kilpailuttamistilanteita ja niihin liittyviä mahdollisia ristiriitatilanteita puhumattakaan ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.
Kunnalliset palvelut synnyttävät kuljetuksia mm.:
- koululaisten ja vanhusten kuljetuksista
- jätteiden keräämisestä
- kotipalvelusta
- katujen ja teiden aurauksista
- yhteisten alueiden kunnossapidosta ja siisteydestä
- terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvistä ajoista
- ruokahuoltoon liittyvistä kuljetuksista
- yms.


Kuljetusten järjestelemisestä koko toiminta-alueellemme tulee haasteellinen tehtävä, sillä kuljetukset pitää saada sekä taloudellisesti, palvelullisesti, että ympäristön kuormituksellisesti hyvin rationaaliselle pohjalle – turhat ajelut olisi pystyttävä "kitkemään" pois jo suunnitteluvaiheessa!

Näitä järjestelyjä mietittäessä on hyvin tarkkaan pohdittava kuka hoitaa mitäkin. Oulun seudulla on tehty tutkimus yhteispäivystyksen hoitamisesta. Tutkimuksessa todetaan mm., että lääkäreillä kuluu noin tunti päivässä erilaiseen ”sähläykseen”. Se on paljon, kun lääkäreitä on 143. Tutkimuksessa todettiin ”yhden puhelun hinnan" olevan puhelinvaihteeseen ohjautuvana noin kuusi euroa. Tutkimuksen avulla todettiin myös, että päivystysaikana vaihteeseen ohjautuu paljon "kiireettömiä tarpeita". Jos nämä "kiireettömät tarpeet" saadaan kuriin, silloin puhelinvaihteella on reaalinen mahdollisuus auttaa ja olla jatkuvasti käytössä kiireellisiä päivystyssoittoja varten.

Mitä edellä mainittu tarkoittaneekin - sitten tulevaisuudessa - täällä Pohjois-Savossa, jossa ”suuruuden ekonomia” Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin perustettavassa kunnallisessa liikelaitosmallissa - kuten myös palvelun piirissä olevat välimatkat - ovat vähintään samaa luokkaa kuin Oulun seudulla ovat.

MUUTAMA SITAATTI
”Kummallista onkin ollut, että jos suomalaisilla on oikeus saada palveluja kaikkialla Euroopassa, niin omalla kotiseudulla niiden saanti on saattanut tyssätä kuntarajaan”.
- Aamulehti –

”Sosiaalisia ongelmia syntyy sitä mukaan kuin Stakes saa rahaa uusiin tutkimuksiin. Uusköyhiä saa kätevästi lisää köyhyysrajoja siirtelemällä.”
- Paul Lillrak –

”Kun soittaa Nurmon kunnan hallintojohtajalle, vastaa puhelimeen virkaa tekevä (vt.) hallintojohtaja Antti-Kustaa Rankonen. Jos on asiaa saman kunnan sivistystoimenjohtajalle, esittäytyy luurin päässä vt. sivistystoimenjohtajaksi Antti-Kustaa Rankonen. Ja kun kunnanjohtaja Kari Maunula matkustelee tai lomailee, vastaa puhelimeen kunnanjohtajan sijaisena: Antti-Kustaa Rankonen.”
- Pia Hunnakko 6.9. –

"Minä en ainakaan ole koskaan saanut aikaan, oppinut tai ollut edes onnekas omavoimaisena. Mutta mitä riippuvaisemmaksi olen suostunut toisten ihmisten mahdollisuuksista, sitä enemmän on satanut myös omaan laariin."
- Jari Sarasvuo -

helmikuun 8. päivänä 2008
Ei tietovuotoja Vesannolla (tai jotensakin sinne päin) oli otsikoitu – tekstin kirjoittajan nimellä varustettu - yleisenosastokirjoitus S-SS:ssa (5.2.). Kaimani, joka tekstin on kirjoittanut - hyvin tuntemani - ja opettajananikin ollut, juuri hän, joka meitsin tähän kunnallispolitiikkaan on myös ”houkutellut” noin neljä vuotta sitten.

Kirjoitus on mielestäni aiheellinen ja ottaa kantaa aivan oikeaan asiaan kunta-asioiden tiedottamiseen. Tiedottaminen on aina tärkeä asia, olipa kyseessä millainen ”kuvio” tahansa. Edellistä kunnanjohtajaamme Markkua lainatakseni: ”Mikään asia ei ole selvyydellä pilalla”, viittaa myös tiedottamiseen ja sen tarpeeseen.

Tavan kuntalaisen, mutta myös – kuntapäättäjän, ainakin meitsin - näkökulmasta katsoen monia asioita on kuntakuvioissamme samanaikaisesti prosessoitumassa, joista valitettavasti ei tiedetä kentällä paljoakaan. Onneksi kuntamme ”terävin” virkamieskunta ja luottamusmiesjärjestelmämme ykkösjohtajat (valtuuston ja hallituksen pjt) ovat perillä mitä tapahtuu. Tiedottaminen kuntalaisiin päin on sitten aivan erijuttu.

Tiedon tiivistämisen tarve tiedottamista varten on valtava. Olen kuullut joskus sanottavan, että tiedottaminen epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Tästä muodostuu juuri se tiedottamisen tuska.

Kun monikaan meistä ei ole – josko kukaan - tiedottamisen ammattilainen, niin on aikamoinen haaste lähteä tiedottamaan ”vaiheessa olevista” asioista kovinkaan julkisesti. Sillä kun tiedotetaan "vaiheessa olevista" asioista joukolle ihmisiä, joidenka pitäisi paitsi ymmärtää sanoma myös pystyä tarvittaessa ottamaan kantaa asioihin, kyse on paljon enemmästä kuin vain olennaiseen tiivistämisestä ja sujuvasta ilmaistyylistä.

Tässä yhteydessä voisikin allekirjoittaa Saarnaajan sanat: ”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Kovin tavallinen ajatushan on; että kunhan ”asiat on pantu paperille”, niin lähetetään sitten "ne tiedotteet”.

Myös päättäjänä meitsillä on se tunne, että "tietää jotakin” mutta ”ei koe tietävänsä riittävästi”. Lisäksi tieto siitä tuottaa suurta tuskaa, kun tietää myös kuntalaisten tietämättömyyden ja tiedon tarpeen kunta-asioista. Lisäksi voisin ajatella meitä päättäjiä – aika monia – vaivaavan taudin: oma tietämys on esitettävä suurempana kuin se tosiasiassa on. Sillä onhan se suuri virhe "jäädä kiinni" tiedonpuutteesta kanssapäättäjän edessä.

Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät. Jos viestijä ei osaa hahmottaa olennaisinta ja haluaa viestiä viestiään ymmärrettävällä tavalla. Hän saattaa jopa suoranaisesti ja tietoisesti torjua ajatusta siitä, että hänen pitäisi poimia olennaisin ja ”paketoida” se ”helposti sulaviksi paloiksi” – helpompaa on viestiä asioita otteella minusta tuntuu, että …

Sanotaankin, että tiedottamisen ongelma luodaan jo koulussa: Se, mitä kirjoitetaan tai sanotaan, esitetään opettajalle, joka yleensä jo tietää kaiken siitä, mitä minä ole viestimässä. Ja joka tapauksessa opettaja on oppilasta viisaampi ja paljon ylempänä - tai ainakin ennen oli.

Kiitos KAIMA kirjoituksestasi, se oli asian ytimeen osuva. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan, että tiedottaminen tulisi tehokkaammaksi – tosin keinoni taitavat olla kokolailla vähäiset. Saas nähdä …


helmikuun 3. päivänä 2008
Ei ainakaan vielä – ei ostettu - Säästökulmaa kirjastoksi … saas nähdä sitten jatkosta. Olen kuullut joskus sanottavan, että kun asia pitkistyy, niin se myös mutkistuu!

Mikä sitten motivoi ketäkin? Tehokkuus tappaa luovuuden? En silti tarkoita tällä sitä, etteikö yhteiskunnan tai kuntatalouden pitäisi olla kilpailukykyinen. Tänään pitäisikin pohtia – mitkä ovat ne tekijät - joilla katsomme kuntakuvamme olevan kilpailukykyisen myös aikojen päästä.

Laitteiden kanssa pärjää, ihmisten kanssa on jo vaikeampaa. Ihmiset jos ketkä tarvitsevat käyttöohjeet. Vaatii joltisesti elämänkokemusta, ennen kuin huomaa, miten kutakin ihmistä pitää kohdella: eritavalla jokaista.

Isossa Kirjassa kehotetaan kanssaihmisiä kohdeltavan jotensakin näin: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Jostakin syystä meitsille on tullut se käsitys, että elämä olisi sujuvampaa – ainakin joissakin tilanteissa - jos ihmiset tulisivat kohdelluiksi sillä tavalla kuin he itse toivoisivat tulevansa kohdelluiksi.

”Sie järjestä meijät samaan ryhmään. Myö ollaan naapurmiehii ja myö jo talvsovas oltii yhtenä.” Tuntemattoman sotilaan Antero Rokka osasi antaa heti ensikohtaamisella vänskälle käyttöohjeet itseään ja kaveriaan varten. Useat meistä toistelevat Rokan lentäviä lauseita, mutta ani harva kertoo kanssaihmisilleen, miten haluaisi tulla kohdelluksi.

Infrastruktuurimme on muuttunut, mutta toimintamallejamme ei ole muutettu riittävästi. Ihmisiä ei enää voi kohdella kuin koneita. Varsinkaan tilanteissa, joissa kuntatalouden kilpailukyky perustuu – ainakin osin - luovuudelle. Kukaan meistä ei kanna mukanaan Käytöksen kultaista kirjaa, en sitä sano etteikö pitäisi? Vakiintuneet käyttäytymissäännöt ovat erilaisten sosiaalisten tilanteiden käyttöohjeita, siis niitä ihmisten käyttöohjeita. Ymmärtääkseni ihmisten käyttöohjeista on puhuttu enemmän uskonnollisissa piireissä. Ehkä niissä piireissä ollaan tavallista kiinnostuneempia ihmisestä tai ainakin sitten tavallista kiinnostuneempia ihmisen käyttäytymisestä ja käyttämisestä ylipäätään.

Ärsyttävää kun päätettäväksi tulee sellainen asia, jossa päätöksenteon käyttöohjeiden tutustumiseen kuluu kosolti aikaa ja tavoiteltu tehokkuus tappaa luovuuden. Päätöksenteossa toinen ihminen voi korvata toisen. Aineettomassa - luovassa taloudessa - pelaavat kuitenkin aivan eri säännöt kuin perinteisessä ”rahataloudessa”. Kuka voi korvata Picasson? Löytyykö sellaista johtajaa, joka voi päättää, että laitetaan kaksi tuottoisaa taiteilijaa korvaamaan hänet. Se lienee yhtä vaikeaa, kun oivaltaa eri tilanteissa eri ihmisten käyttöohjeet pelkällä elämänkokemuksella? Ole aidosti läsnä! Tietoinen läsnäolo on kuuntelemista ja oman egon sivummalle työntämistä.

PIENI POHDINTA.
Ehkä asia, jota olet ajatellut, ei ole edennyt niin suoraviivaisesti finaaliin kuin siltä odotettiin. Ehkä alussa tehtiin poliittisista syystä vääriä päätöksiä, jotka myöhemmin korjattiin. Tämä ongelma oli tuttu myös Voltairelle;

”Jaloin kokous, joka antaa puoluehengen repiä itseään, tekee enemmän virheitä kuin yksittäinen ihminen.”
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 –

2008 TAMMIKUU

tammikuun 27. päivänä 2008
Tilannetajua, arvon päättäjät! Unohtakaa väite, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Amerikkalaisen The New Yorker –lehden toimittaja James Surowiecki todistaa kirjassaan Joukkojen viisaus lukuisin esimerkein, että sopivissa olosuhteissa keskimäärin joukko saa yhdessä lähes poikkeuksetta enemmän aikaan kuin joukon fiksuinkaan yksittäinen edustaja yksinään.

Individualiset päättäjät pelkäävät yli kaiken, että joku saa heidät kiinni päätösten pyörtämisestä. Mielestäni periksiantamattomuus on päättäjälle hyvä ominaisuus, mutta jääräpäisyys on tyhmyyttä. Tilannetaju auttaa monien päätösten julkisuuskuvan hallinnassa.

Asiat ovat siten miltä ne näyttävät. Jos ja kun julkisuus alkaa puhua päättäjien selittelystä, taipumisesta ja nöyrtymisestä, ovat päättäjät menettäneet mainettaan monen imagokampanjan verran.

Näinhän se on, että yrityksen tärkein yhteiskunnallinen vastuu on olla kannattava. Vain kannattavuus takaa tulevaisuuden työpaikat. Tärkeiden ja ehkä joskus ikävienkin päätösten edessä ei hyvää tarkoittava myötätunto auta. Tämä ajatus soveltuu myös kuntamaailmaan, kuten elämään yleensä, jossa edelleenkään moraalia ei voi syödä – ei päättäjäkään??!!

Kuntataloudessa ei saavuteta koskaan tasapainoa. Elämä on aina arvaamaton, sen on elämä itse opettanut. Kaikki järkevä pitää pyrkiä tekemään jo tänään. Pystymmekö me päättäjät siirtymään riittävän useasti - tai ollenkaan - kuntalaisten saappaisiin? Entä miten on, kuntalaisen edun ymmärtäminen, vaikkapa palvelujen tarjoamisasioissa? Riittääkö päättäjillä intoa ja kykyä välttää kuntalaisille kalliita virhepäätöksiä?

Huomenna (28.1.) on kunnanhallituksen kokous, jossa käsitellään kirjastotilojen ostamista Säästökulmasta. Tässä kysytään tilannetajua päättäjiltä … mitä se lieneekin tässä asiassa? Jahka sen näemme jo ylihuomenna (29.1.) kuinka se on joukossa tiivistynyt tai on jäänyt tiivistymättä se ….

PARI AJATUSTA
”Elämään pätee sama kuin rahaan: kumpaakin pitää kuluttaa, jotta saisi jotain.”
- Emil Cött, saksalainen kirjailija, 1864-1908 -

”Ei ole köyhempää olentoa kuin rikas ihminen, joka ei ymmärrä tuhlata rahojaan.”
- Arthur Schnitzler, itävaltalainen kirjailija, 1802-1870 –

”Ihmisen pitää joko vaieta tai sanoa asioita, jotka ovat vielä parempia kuin vaikeneminen.”
- Pythagoras, kreikkalainen matemaatikko ja filosofi, n. 570-480 e.Kr. –


tammikuun 20. päivänä 2008
Isäntäkuntamallissa mukana olevien kuntien hallintokuntia yhdistetään yhdeksi ja samaksi hallintokunnaksi. Isäntäkunta vastaa operatiivisesta toiminnasta ja henkilökunnan osaamisesta, siis henkilöstöstä ylipäätään. Näin on käymässä mm. Rautalammin ja Vesannon perusturvalautakunnille. Rautalampi on isäntäkunta vuoden 2009 alusta alkaen.

Herääkin kysymys kuinka - yhdistyvien lautakuntien - lautakunnat nykyisissä kotikunnissaan ovat valmistautuneet henkilöstönsä osaamisen suhteen hallintokuntia yhdistettäessä. Tarkoitan, tällä esimerkiksi sitä, kuinka Vesannon kunnassa olemme varautuneet tulevaan muutokseen - sillä joka tapauksessa - henkilöstön muodolliset pätevyydet ja muu osoitettu ammatillisuus tulevat kilpailutilanteena pohdiskeluun, varsinkin niissä tapauksissa, kun toiminnoissa todetaan olevan päällekkäisiä toimijoita.

Nämä päällekkäisyydet aiheuttavat henkilöstöosaamisen/muodollisen pätevyyden arvioinnissa yksilötasoisia tarkasteluja ”suurennuslasitarkastelua” valintatilanteessa; valitaanko tehtävään työntekijä Vesannon perusturvahenkilöstöstä vai Rautalammin vastaavasta. Tietenkin henkilöstöllä on ”turvatakuu” viidenvuoden irtisanomattomuussuoja, mutta se ei takaa nykytehtävien jatkuvuutta – työtehtävät saattavat vaihtua hyvinkin” radikaalisti”.

Näin vesantolaisena kuntapäättäjänä – veronmaksajana - toivoisin tietenkin valintojen ko. tilanteissa kohdistuvan vesantolaisiin :) Tästä syystä vuoden 2008 aikana hallintokunnan tulisikin panostaa henkilöstönsä osaamisen ja muodollisen pätevyyden tarkistamiseen/kehittämiseen/kohottamiseen. Kuinkas ne ovatkaan ne kouluttautumismäärärahat vuoden 2008 budjetissa???!!!

Tämän päivän (20.1.) Hesarin kirjoituksessa - Hätä on hyvä bisnes – Helsingin yliopiston politiikan professori Heikki Patomäki toteaa mm; Julkisella sektorilla meitä sitovat sopimukset. Patomäen mukaan Suomi on OECD-maana sitoutunut 60 palvelusektorin alan vapauttamiseen markkinoille. Mutta näitä aloja ei ole paljastettu.

”Koulut ja terveydenhuolto eivät kuuluneet siihen vielä viitisen vuotta sitten, eivätkä poliisi ja armeija. Jos julkisesta sektorista luovutaan kokonaan, demokratialla ei enää ole mitään tekemistä”, Patomäki sanoo.

Tässä samaisessa Hesarin kirjoituksessa siteerataan ja analysoidaan maailman kuulun kanadalaisen toimittajan Naomi Kleinin kirjaa The Shock Doctrine, suomeksi Tuhokapitalismin nousu, kirja, joka käsittelee katastrofikapitalismia. Kun kansa on shokissa, saa läpi päätöksiä, joita muuten vastustettaisiin.

Patomäen mukaan kansainvälinen kilpailukyky merkitsi Suomessa ennen laatutuotteita, sitten huippukoulutettuja osaajia. Nyt sillä tarkoitetaan kykyä houkutella maahan kansainvälisiä rahavirtoja. Mene ja tiedä noista rahavirroista?

Rahavirroista puhuttaessa kannatta lukea kyseisestä Hesarista myös kirjoitus; Viikinki rahastaa kun taloudessa myrskyää. Tämä viikinki on islantilainen miljardööri Thor Björgolfsson, joka on rahavirroillaan saanut suomalaisille tutun puhelinoperaattori Elisa Oyj:n muut osakkaat ”sotajalalle” ulkomaisen rahavallan mahtia vastaan. Saas nähdä kuinka Elsian yhtiökokouksessa huomenna (21.1.) asiat menevät, vai menevätkö mitenkään??

Käsi ylös, kuka lähtee Suomeen? Tämä on myös lukemisenarvoinen juttu kyseisen sunnuntain Hesarissa, jossa uutisoidaan; että Filippiineiltä aiotaan tuoda kymmeniätuhansia ihmisiä töihin Suomeen. Yksityiskohtaisemmin lehtijutussa syvennytään sairaanhoitajien haluun tulla hoitajiksi Suomeen.

Filippiineillä ja Elisa Oyj:n osakkeiden omistajilla on "ehkä" edessään isompi tulevaisuuden haaste - kuin vesantolaisilla - jos täällä kysytään; Käsi ylös, kuka lähtee Rautalammille? Syntynyttä / syntyvää tilannetta vesantolais-rautalampilaisesta näkökulmasta millään tavalla aliarvioimatta tai väheksymättä!

PARI POHDINTAA:

”Muista aina, että kaikki on katoavaista. Silloin et tule onnen hetkinä liian iloiseksi etkä kärsimyksen hetkinä liian surulliseksi”.
- Sokrates, kreikkalainen filosofi, n. 470-399 e.Kr. –

”Emme tee työtä vain tuottaaksemme jotain, vaan myös antaaksemme ajalle arvon.”
- Eugene Delacroix, ranskalainen taiteilija, 1798-1863 –


tammikuun 12. päivänä 2008
Keinuhevosen kyydissä pysyminen saattaa nykyelämässä olla vaikeaa. Nykyisen maalimanmenon hyörinässä – kaikesta huolimatta - yhtenä varmana asiana voidaan edelleen pitää sitä, että peruna mullasta ylös ponnistaa!

Päätöksen tekoa ja päätöksen noudattamista voidaankin verrata lähes keinuhevosen kyydissä pysymiseen tässä globalissa maailmassa.

Kun päätetään jostakin, niin se tarkoittaa seuraavaa: Päätöksellä kaikki osapuolet sitoutuvat yhteisesti sovitun päätöksen toteuttamiseen. Ennen päätöksen tekoa on käyty ns. päätösneuvotteluja ja löydetty vastauksia mm. kysymyksiin
- mihin lopputulokseen päätöksen avulla pyritään
- mitä tulevaa päätös vaatii eri osapuolilta
- mikä on päätöksellä järjestettävän asian olomuoto päätöksen jälkeen
- ketkä toteuttavat, huolehtivat ja vastaavat päätöksen tarkoituksesta ja noudattamisesta
- yms.

Päätöksen tekeminen saattaa useasti olla kohtuullisen helppoa (jos ei sitten ole vaikeaa), mutta yleensä päätöksen kumoaminen on jo vaikeampi juttu - siis yleensä on! Päätöksenteko vaatii nähdäkseni jonkinasteista älykkyyttä, varsinkin jos tehdään hyviä ja hyvin perusteltuja päätöksiä, jotka kestävät päivänvalon kaikissa olosuhteissa.

Lähes kaikkiin päätöksin ja niiden tekoon liittyy riskinotto. Riskinotto vaatii turvallisuutta. Turvallisuuden tunne voi tulla siitä, että epäonnistuminen on sallittua. Tästä meitsi voi tehdä simppelin päätelmän: turvallisuushakuisuus johtuu siitä, että turvallisuuden tunteesta on pulaa. Tämä ”tunnepula” on ymmärrettävää, kun muistelemme suomalaisia lähiaikoja ja niistä saatuja kokemuksia. Kuten 1990-luvun alun lama kaikkine pankkikriiseineen, vuosisadan vaiheen teknokupla ja uusimpana globalisaation tuoma Kiina–ilmiö seurausaaltoineen.

Näin paikallisena turvallisuudentunteen ”tunnepulana” ja ehkä epäonnistumisenakin meitsi näkee kotikunnan kuntatalouden n. 1,7 miljoonan euron kattamattoman alijäämän.

Ennen kaikkea ”tunnepulaa” aiheuttavat ne päätökset, joiden seurauksena tämä miljoonaluokan kattamaton alijäämä on vuosiensaatossa syntynyt.

Niin, tähän päätöksentekoon ja siihen liittyvään jonkinasteiseen älykkyyteen mennäkseni, herää kysymys: Ulkoistitko älykkyytesi? Tutkijoiden mukaan älykkyys on siirtynyt teknisiin vempaimiin kuten, tietokoneisiin, kännyköihin ja myös sosiaalisiin verkostoihin.

Sehän on päivä tosi se, että ilman sähköpostia, kännykkää ja internettiä on aika mahdotonta - useilla työpaikoilla - ajatella päivärutiinien hoitamista. Ja kun ollaan seminaareissa, niin nykyään puhutaan kännykkätauosta entisen kahvitauon sijasta.

Kun kunnanhallitus teki syksyllä päätöksen olla ostamatta Säästökulman tilojen hallintaan oikeuttavia osakkeita, nähdäkseni päätöksen teko oli kohtuullisen helppoa, kun käytettävissä olivat hyvät perustelut. Nyt tämä Säästökulman ostoasia ”kirjastomuodossaan” on tulossa uudelleen käsiteltäväksi eri päätöksentekoportaisiin … saas nähdä kuinka helppoa tai vaikeaa aikaisemman päätöksen kumoaminen on?

Kirjastotyöryhmä, jonka puheenjohtajana meitsi on, tulee esittämään sivistyslautakunnalle, jonka puheenjohtaja meitsi on, Säästökulman tilojen jonkinasteista ostamista. Saas nähdä mitä lautakunta tulee esittämään kunnanhallitukselle, jonka I varapuheenjohtaja meitsi on.

Aikaisemmalla kierroksella meitsi vastusti Säästökulman tilojen ostamista. Mutta kun tuo kirjastotilojen ajankohtaisuus ja koululaisten iltapäivätilojen olosuhdeasia ovat muuttuneet, niin näyttää siltä, että ”palttoonkääntäminen” päätöksenteossa on hyvin mahdollista - meitsin kohdalla.

”Palttoonkääntämisen” suurin miettimisen aihe, meitsillä, liittyy niiden kattamattomien kuntatalousalijäämien olemassa olemisen pohdintaan …jos se ns. kunnanjohtajan talo saadaan myytyä kohtuullisella hinnalla, siihen mennessä, niin kirjastoon liittyvä investointipäätös on meitsin helpompi niellä … vaikka ”palttoota kääntämällä”.

Kuten todettua, keinuhevosen kyydissä pysyminen on vaikeaa. Toivoa vaan sopii, että mahdollinen ”palttoonkääntäminen” ja riskinotto kirjastoasian päätöksenteossa ei veisi multamaasta ylös ponnistavien perunoiden kasvualustaa. Meitsin älykkyydessä ei taida paljon olla ulkoistettavaa … vaikka halujakin olisi, "tunnepulasta" ... no, sehän tuli jo käsiteltyä siinä kuntatalousalijäämälauseessa.

Niinpä, nähtäväksi jää kuinkakohan päin se palttoo sitten loppujen lopuksi päällä on ja kenenkökähän päällä se ylipäätään on ... keinuhevosen vai meitsin, vai onko kumpaisenkaan??!!!?

”Taivas varjelkoon meitä tulemasta välinpitämättömiksi kanssaihmisten hädälle!”
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 –

”Aamun ensimmäinen velvollisuus: punastu oman itsensä vuoksi.”
- E.M. Cioran, ranskalais-roomalainen esseisti ja filosofi, 1911-1995 –

”Jotkut mielihyvät muodostuvat siitä, että ihminen kieltäytyy niistä mielihyvin.”
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 –

tammikuun 3. päivänä
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Omalle kohdalleni vuoden loppupuoli – lauantai jälkeen joulun – toi askeleeseen hiukan hidastetta. Tulin tikkailta alas autotallin lattialle niin, että TÖMPSIS … muutama tikki kaulaan - korvan alle - hammaskalustoa uusiksi, kaula mustan kirjavana, ruhjeita käsiin ja jalkoihin yms. ... eiköhän tästä henkiin … ainakin näiden vammojen osalta. Tunnollinen virkamies kun on, niin sairastaa loma-ajallan? Menivätpä loma ja sen tavoitteet hiukan uusiksi?

Meillä on taipumuksena uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä. Sitä korjaa mitä kylvää. Tämä pitää paikkansa vai osaksi. Kuinka Roope Ankka saikaan niin paljon rahaa? Miten Hitler pystyi valloittamaan niin paljon valtaa? Miksi jotkut kaikkein kilteimmistä ihmisistä jäävät aina viimeisiksi?

Useimmat ihmisistä, jotka kieltävät omat halunsa, ovat hyvin myönteisiä. Meillä on taipumus uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä - ainakin aikaisemmin uskottiin niin!

Maailman Roope Ankat ja Hitlerit eivät todellisuudessa välitä siitä, miltä toisista tuntuu. He tekevät mitä tahtovat, ja tahtovat sitä mitä intohimoisesti tekevät. Kilteissä ihmisissä ei ole mitään vikaa - päin vastoin. Ollakseen kilttejä he usein "joutuvat" kieltämään itsensä. Toki voit olla kiltti ja saada myös sen mitä tavoittelet.

Vahvaan haluun sisältyy automaattisesti tieto siitä, miten tavoitteeseen päästään. Meillä on valta tahtoa itsemme helvettiin tai taivaaseen - tässä ja nyt - eikä vasta kuoltuamme. Meitsin pitääkin käydä tarkistamassa ylsivätkö ne tikkaat taivaaseen asti, joilta tulin rymisten alas … jos ylsivät - niin joku taho ajatteli - että meitsi tavoitteli taivaaseen ja oli asiasta erimieltä, kun lähetti ryminällä alas. Vai oliko se alas lähettäminen jonkun kolmannen tahon tavoite lähettää meitsi peräti taivaaseen? No eipäs nyt sekoiteta tavoitetta ja sattumaa ….

Radio Savo uutisoi (3.1.) Rautalammin ja Vesannon kuntien johtoon kuuluvien henkilöiden johtokoulutuksen jatkumisesta vuonna 2008. Tämä on hyvä asia, tämä kuntien johtokoulutus. Todettakoon muuten tässä yhteydessä, että mitäpä on sen helpompaa ”potkia” kuin oman kunnan johtoa olipa se sitten pöydällä tai pöydän alla, olipa siinä sähkövaraus asennossa ON tai OFF???!!!

Iän lisääntyminen ei automaattisesti merkitse viisastumisista, mutta elämän kokemukset näkyvät kaikissa meissä tavalla tai toisella - kuten tikkailla pysymisessäkin. Tästä voisikin heittää ajatuksen tavoitejohtamisesta, joka haastaa uusiutumaan. Sarasvuokin taisi joulun seutuvilla Kuopiossa vieraillessaan puhua tavoitejohtamisesta ... ainakin joku lehti uutisoi siihen suuntaan?

Ymmärrys toisenlaisia ihmisiä kohtaan syntyy, kun ei olla vihamielisiä voittamisen huumassa, vaan kuunnellaan ja nähdään toiset. Silloin ei ole tarve määritellä ja leimata toista ihmistä, vaan voi kunnioittaa hänen maailmaansa ja ajattelutapaansa, mikä se sitten onkaan. On tosi tärkeää olla oma, uutta luova itsensä ja uskoa tavoitteisiinsa.

Sama periaate, joka on luonnossa, on ihmisessä. Jokaisessa olevassa olemassa tilanteessa on jo syntymässä uutta, joka tulee esille aikanaan, ennemmin tai myöhemmin. Tyrnipensaaseenkin tulee oikeaan aikaan lehdet, kukat ja hedelmät. Sen sisällä on aina seuraava uusi vaihe syntymässä. Sitä eivät voi sekoittaa muut kuin ilmastomuutokset tai sen kasvattajalla olevat Roope Ankalle ja Hitlerille tunnusomaiset todellisuuden vastaiset intohimoiset tahtomukset.

Myös intohimoisten todellisuuden vastaisten tahtomusten seurauksia on kaikkien opiskeltava – myös johtamiskoulutuksessa - estääksemme jo etukäteen "tikkailta" tippumisia niin, että TÖMPSÄHTÄÄ.

Hyvää alkanutta Vuotta 2008.

”Useimmat johtohenkilöt eivät oikein uskalla antaa alaistensa kuljettaa palloa. Mutta on hämmästyttävää, miten nopeasti informoitu ja motivoitu ihminen pystyy juoksemaan.”
-Lee Iacocca, amerikkalainen teollisuusjohtaja synt. 1924-

Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2005

VKO 51-52
Ainakin joskus - jos ei peräti jatkuvasti - pyritään yhteistyöhön?

Ensimmäinen kunnallispolitiikkavuoteni alkaa olla päättymäisillään. Valtuuston, hallituksen ja lautakunnan kokoukset on istuttu - meitsille ei ole tarvinnut kirjata yhtään poissaolokirjausta.

Kunnallispolitiikassa - tässä sisäsavolaisessa - näyttäisi meitsin mielestä, tämän YHDEN vuoden kokemuksella, etteipä juuri mistään SISÄ-SAVO ILMIÖSTÄ voida puhua kuntienvälisen yhteistyön osalta, vai liekö se ILMIÖ juuri sitä mitä se vallitseva yhteistyö NYKYISYYDELLÄÄN on - ainakin joskus???

Suomessa, noin viiden miljoonan asukkaan maassa, on ollut meitsin kunnallispolitiikkavuoden 2005 alkaessa 432 kuntaa, joka on lähes käsittämättömän korkea, jos vertailukohdaksi otetaan Ruotsi, tuo noin yhdeksän miljoonan ruotsalaisen "periferia", joiden tarpeisiin on riittänyt alle 300 kuntaa. Eiköhän täällä Suomessa ja etenkin Sisä-Savon noin 20 000 asukkaan "reservaatissa" pärjättäisi vähemmälläkin kuntamäärällä - mitä nyt on??? Aika näyttää valtakunnallisen kuntauudistuksen edetessä kuinka meidän sisäsavolaisten käy - ainakin kuntien välisen yhteistyön toivoisi kohentuvan. Toki siitä on jo - ainakin joskus - olemassa kohentumisen merkkejä.

Kuntalaisten kannalta olennaista on, onko palveluita saatavissa. Meitsin katsoessa "kristallipalloa" näin vuodenvaihteen tietämillä, pilkottaisi siellä valoa - jonka valo näyttäisi vain kirkastuvan - palvelusaatavuuden kohdalla, jossa lukee ISOKIRJAIMINEN teksti; tehostettua palvelua saatavana terveydestä, koulutuksesta, päivähoidosta, vanhushoidosta, kotiavusta - siis niistä kunnan järjestämistä palveluista, joita on saatavissa myös tällä hetkellä. Se kuinka palvelujen tarjonta on ratkaistu, näyttää olevan "kristallipallossa" lähes loppuun palaneen lampun kohdalla. Tämä tarkoittanee sitä, että nykyinen palvelujen tarjontakoneisto, nykyisessä laajuudessaan, on Sisä-Savossa loppuun palanut - ainakin joskus.

Meitsi on huomannut kuntapolitiikkaan - ainakin joskus - sopivan sen ajatuksen, jota väyryseksikin kutsutaan; nukutaan YÖN YLI ja "katotaan" sitten uudelleen. Yleisesti ottaen ihminen tarvitsee unta voidakseen elää täysipainosta elämää valveilla ollessaan. Jatkuva väsymys, riittämätön aika nukkumiseen tai unettomuusoireet olisi hyvä nähdä merkkeinä siitä, että joku tai jotkin asiat elämässä kaipaavat TYÖSTÄMISTÄ ja mahdollisesti myös käytännön TOIMENPITEITÄ, tämä sopineen myös sisäsavolaiselle kuntayhteistyölle "ohjenuoraksi" - JOSPA LIE JO OLLUTKIN - ainakin joskus???

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!



VKO 50
Totuus vai harha? Jos haluaa johtaa toisia harhaan, pitää olla taitava akrobaatti, jotta harhaanjohtamisen verkko pysyy kasassa. Joitakin ihmisiä voi johtaa harhaan koko ajan. Mutta kaikkia ihmisiä ei voi johtaa harhaan kaiken aikaa.

Tieto virtaa kuntakatukuvassa kuin vesi täysinäisessä suppilossa, jonka kärjessä nesteen täytyy juosta todella nopeasti, ettei suppiloon kaadettu vesi valu yli äyräiden. Arkirutiinien keskellä työskentelevällä kuntapäättäjällä (virkamiehet/luottamusmiehet) ei ole aina aikaa - eikä mahdollisuutta - analysoida ja käsitellä kaikkea suppilossa "virtaavaa" tietoa yksityiskohtaisesti - vaikka pitäisi olla.

Tosiasiaa on myös kaikki se näkymätön hiljainen tieto, joka syntyy ja kasvaa kuntakatukuvan sisällä ja perustuu jokaisen kuntalaisen omakohtaisiin kokemuksiin. Hiljainen tieto välittyy vain kohtaamalla ja olemalla läsnä. Kuntapäättäjien tulisikin tuntea riittävän monipuolisesti kaikki päätöksentekoon vaikuttavat TOSIASIAT, ja olla tietoisia tästä kuntakatukuvassa vallitsevasta syvällisestä tietämyksestä ja näkemyksestä - myös siitä hiljaisesta tiedosta.

Totuuden vastakohta ei välttämättä olekaan kaunistelu tai salailu? Totuuden vastakohta on HARHA, sillä totuus on kaikkien merkityksellisten tosiasioiden oikeaa ymmärtämistä.

Liian usein kuntapäättäjien ja kuntalaisten välille muodostuu turhia "totuudensuodattimia" - kauhistelijoita - joita näyttää riittävän. Valitettavasti vaikeista asioista - kauhistelijoiden - on ainakin joskus, mukavampi jättää kertomatta miellyttäviä yksityiskohtia, ja vielä helpompaa on olla kuulematta niitä asiaan liittyviä hyviä puolia.

Totuus - varsinkin omasta toiminnasta, myös meitsille - saattaa olla katkeraa kuultavaa, mutta totuuden kestävälle perustalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Käytettävissä olevan tiedon vaillinaisuus ja epämääräisyys johtavat helposti harhaan. Siksi rehellisen ja vilpittömän - totuuteen perustuvan - tiedon saaminen auttaa aina paremmin ymmärtämään ja näkemään tehtyjä päätöksiä ja päätöksentekoprosesseja - ennen ja jälkeen päätösten.

Raja kollektiivisen harhan ja objektiivisen totuuden välillä on häilyvä. Kärjistäen meitsi tarkoittaa kollektiivisella harhalla totalitaarista näkemystä, josta tulee ilmeisistä tosiasioista huolimatta kuntakatukuvassa vallitseva "virallinen totuus".

Kunnan toiminnan ja päätöksenteon taustalla vaikuttaa päätöksentekijöiden itseymmärrys, joka kertoo, miksi olemme olemassa, miten me toimimme ja millainen on ympäröivä maailma. Totuudenetsijän kannattaakin toisinaan kysyä julkisesti: Ketkä hyötyvät päätöksentekijöiden itseymmärryksen taustalla olevista perususkomuksista ja toimintaperiaatteiden rehellisyyden kunnioittamisesta???

Jälkiviisaus on helppoa. Vaikeampaa onkin olla viisas jo tänään, ja ymmärtää nykyinen kollektiivinen harha. Uskommeko esim., että kuntauudistuksen nopea "diplomaattinen" ratkaisu korjaa kuntatalouksien alijäämät tai Vesannon kunnan talousongelmat? Ehkäpä ei. Viisautta ei ole puhua harhasta, vaan toimia johdonmukaisesti, olla rehellinen, tunnustaa ja tunnistaa tosiasiat. Vasta oikein valittu toiminta luotsaa kuntataloudet uuteen todellisuuteen ja tulevaisuuteen. Siksi oikeiden, totuudenmukaisten arvojen ja arvostusten kirkas esillä pitäminen - myös kuntakatukuvassa - on tärkeä osa oikeanlaisten päätösten tekemisen perustalle - ettei suppiloon vaan kertyisi liikaa nopeasti virtaavaa vettä, joka saattaisi valua "holtittomasti" yli äyräiden kohdatessaan virtaumakapeikon, jota voidaan myös "totuudensuodattimeksi" kutsua.

Kun syrjäisen roomalaisen provinssin maaherra kysyi kapinasta syytetyltä mieheltä: "Mikä on totuus?", hän tuskin arvasi, että miljardit ihmiset tulisivat satojen vuosien ajan toistamaan Pontius Pilatuksen nimeä lausuessaan uskonsa siihen Kuninkaaseen, joka JOULUNA syntyi Neitsyt Mariasta. Niin, mikä on totuus?


"Meidän piti muuttaa maailmaa ...
Meistä tuli muurareita.
Taksikuskeja, suutareita.
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita.
Meistä tuli lääkäreitä.
Virkamiehiä, vääpeleitä
ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita"

-Anssi Kela (2003): 1972 "Suuria kuvioita"

HYVÄÄ JOULUA


VKO 49
Viimeviikoisen kirjoitelmani aiheena olivat Niiniveden katuvalot. Niistä katuvaloista ja niiden olemassaolosta näyttäisi tulevan virallisia päätöksiä kunnanhallituksen kokouksessa 12. päivänä joulukuuta. Kunnanhallituksen päätösesitys alistetaan vielä valtuuston päätettäväksi - eiköhän tuostakin asiasta saatane demokraattinen päätös aikaiseksi. Todettakoon vielä tässä yhteydessä se, josta myös viimeviikolla kirjoittelin - siis niistä "syntymätaloni" valoista syntymäni aikoihin. Isäpappani muistiin vedoten voin todeta tuolloin Myllytuvassa palaneen akkukäyttöisten sähkövalojen.

Koulumaailman asioita kohtuullisen aktiivisesti seuraavana silmieni eteen "osui" teksti, jonka ovat kirjoittaneet ylijohtaja Irmeli Halinen ja ylitarkastaja Kristiina Laitinen. He ovat osallistuneet Opetushallituksen edustajina Kouluhyvinvointityöryhmän työskentelyyn. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Antti Kalliomäelle 31.10.2005.

Seuraavassa muutamia "otoksia" em. tekstistä, jotka meitsi ajattelle kuuluvan niin sanottuhin HYVÄ TIETÄÄ ASIOIHIN, kun suunnittelemme YHTENÄISKOULU -rakennetta Vesannolle:

1. Pienilläkin koulupäivän rakennemuutoksilla kuten joustavalla koulunaloituksella, ruokataukoa pidentämällä ja sijoittamalla sopivaa harrastustoimintaa lapsen päivään voidaan saada olennaisia muutoksia kouluhyvinvointiin ja vähentää koulupäivän kiireellisyyttä. Myös aamu- ja iltapäivätoiminnan tulisi muodostua luontevaksi osaksi koulujen toimintaa.

2. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi on tärkeää kehittää keinoja sekä ongelmien ennalta ehkäisemiseen että varhaiseen puuttumiseen.
Opetusministeriön ja Opetushallituksen kehittämishankkeiden yhteydessä tulee kehittää hallintokuntien välisen yhteistyön rakenteita. Yhteistyön merkitys korostuu koulutuksen nivelvaiheissa kuten oppilaan siirtyessä koulutusasteelta toiselle tai yleisopetuksesta erityisopetukseen. Työryhmä ehdottaa koulupudokkuutta ehkäisevää toimintaa, joka aseteittain vakiinnutettaisiin perusopetuksen rakenteisiin. Tavoitteena on, ettei kukaan jää ilman peruskoulun päättötodistusta tai tarvitsemaansa tukea siirtyessään toisen asteen koulutukseen. Kehitetään vaihtoehtoisia opiskelumuotoja, joissa korostuvat toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen. Moniammatillisen yhteistyön avulla vahvistetaan myös perheen mahdollisuuksia tukea nuoren koulunkäyntiä.

3. Koulukiusaamisen ehkäisy on yksi keskeisimmistä kouluhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Kuntien ja koulujen opetussuunnitelmiin sisältyviä kiusaamisen vastaisia suunnitelmia selvitetään. Selvityksen pohjalta käynnistetään tarvittaessa valtakunnallinen kehittämisohjelma tehokkaiden koulukiusaamisen vastaisten toimintamallien saamiseksi yleiseen käyttöön kaikissa kouluissa.

4. Opetushallitus on yhteistyössä Suomen vanhempainliiton ja muiden tahojen kanssa työstämässä hyvän kodin ja koulun yhteistyön laatukriteerejä, joiden levittämisestä ja jatkokehittämisestä huolehditaan. Kodin ja koulun yhteistyö asetetaan opettajien täydennyskoulutuksen yhdeksi painoalueeksi.

Raportti on mielenkiintoista luettavaa kokonaisuudessaan - suosittelen.

Vesannon lukio ja sen kehittyminen kehityksen mukana, vastaamaan tulevaisuuden haasteita, sekä lukion olemassaolon jatkuvuus - tulevaisuutta ajatellen - tulee olemaan yksi ns. tulevaisuuden "kuumista perunoista" kunnan koulutusplitiikasta päätettäessä - skenaarioita kyllä riittää.

Lukio on kolmevuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaalle/opiskelijalle, joka on tavallisesti noin 16-19 -vuotias. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen.

Lukiolaki 629/1998.
Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana.

Lasten ja nuorten kasvuympäristössä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös koulussa joudutaan kantamaan aiempaa enemmän vastuuta oppilaiden ja jopa opiskelijoiden tasapainoisesta kehityksestä, hyvinvoinnista ja terveydestä

Siinäpä sitä on tavoitetta ja tehtävää koululaitokselle, opettajille, vanhemmille/huoltajille ja opiskelijoille sekä meille kunnallisille päättäjille ettei tämä "opintopolku" ja sen mukanaan tuoma kehitys pääse katkeamaan täällä Vesannolla tai siirtymään jollekin toiselle paikkakunnalle. Jos lukio siirtyy pois Vesannolta, niin silloin meiltä täältä Vesannolta käytännössä häviävät myös viikkokatukuvasta ikäluokkaan 16 vuodesta ylöspäin kuuluvat nuoret - meitsi ajattelee tällä lähinnä tulevaisuuden ikäluokkaa/sukupolvea - kyllähän täällä Vesantolaisessa katukuvassa meitä ...., no niin.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuudentutkimuksesta puhuttaessa sana tulevaisuus on englannin kielessä yleensä monikossa "futures studies" - ei yhtä ennalta määrättyä, vaan monta mahdollista tulevaisuutta.

Tulevaisuuden pohtimiseen on olemassa työkaluja. Niin, ne skenaariot, ne ovat ajattelun apuvälineitä. Skenariot ovat nimenomaan tarinoita huomisesta, mutta niiden tehtävänä on auttaa tekemään parempia päätöksiä jo tänään.

Koulutusta koskeva tulevaisuusajattelu on myös useasti ollut työelämälähtöistä ja painottunut koulutustarpeiden ennakointiin ja erityisesti koulutuksen määrälliseen mitoittamiseen.

Eri toimijoiden näkökulmia kokoavalle, tulevaisuuden koulutuspolitiikkaa koskevalle pohdinnalle on tilaa ja tarvetta myös Vesannolla - siis sille "futures studies" -pohdinnalle.


Muutama ajatus pohdittavaksi:

Isä leikkii lasten kanssa pihalla.
Äiti huutaa ovelta:
"Hei, te turmelette ruohikon!"
"Emme me ruohoa kasvata", isä vastaa,
"vaan lapsia"

Suunnittelu tarkoittaa sitä, että
jossakin tilanteessa uhrataan hiukan
aikaa, jotta myöhemmin voitettaisiin
paljon aikaa.

"Jollei kulje ulos tuntemattomaan,
mahdollisuudet syvällekäyvään
elämänmuutokseen ovat
jokseenkin olemattomia."
-Tom Peters-


VKO 48
Valtuusto on hyväksynyt talousarvion vuodelle 2006 kaikkine niine liitoskytkenteineen, jotka talousarvioon kuuluvat tai ainakin pitäisi kuulua. Sinänsä talousarvion hyväksyminen valtuustossa oli kokolailla yksimielistä puuhaa, ainoastaan käsityöneuvonta-aseman kohtalo "hiukan" keskustelutti - jopa äänestyttikin.


Vaikka myrskytuuli ulvoo ja kaatosataa vaakasuoraan ja on pimeää, outo valoilmiö täyttää ja näyttä - myös tulevaisuudessa - tietä pimeydessä vaeltavalle kuntalaiselle. Niin millainen se oikein on - tuo outo valoilmiö - jota myös katuvaloksi kutsutaan?

Katuvalo, tämä "kummajainen", joka valoa pimeydessä vaeltavalle kansalle suo, on näyttänyt nousseen julkisuuteen talousarviota suurempana asiana. Täsmällisemmin ilmaisten nämä Niiniveden katuvalot, jotka valaisevat siellä meikämannen syntymäkyläkunnassa ja ylipäätään siellä ympäristössä jossa olen syntynyt - Myllytuvassa - siinä pienessä talossa MEIJERIN naapurissa, juuri nämä Niiniveden kyläkunnan katuvalot ovat olleet viimeaikoina keskustelun ja julkisuuden puheenaiheena, niin katukuvassa kuin lehdistössäkin.

Ajatus katuvaloista tai ainakin teiden valaisemisesta on lähtenyt alkujaan Pohjois- Amerikasta. Tietääkseni Philadelphian pormestarina, Yhdysvaltain osavaltioiden siirtokunta-aikana, toiminut Benjamin Franklin esitteli ensimmäiset teiden valaisemista varten asennetut valot.

Suomessa katuvalojen ylläpidosta huolehtii tien omistaja - yleensä. Isoimmat ja merkittävimmät tiet ovat Tiehallinnon alaisuudessa, joten niiden kohdalla valaisimista huolehtii paikallinen tiepiiri. Kunnallisilla teillä vastuussa on kunta, vaikkakin viime aikoina tiepiirit ovat saattaneet avustaa myös kuntia vanhojen lamppujen kunnostamisessa tai korvaamisessa uusilla.

Mennäkseni vielä niihin Niiniveden katuvaloihin, joista osa sijaitsee maantien Kuopio - Vesanto varrella ihahduttaen ja valaisten myös meikämannen työmatkaa aamuin ja illoin. Kyseisistä katuvaloista on tehty Vesannon kunnan ja TIEHALLINNON välinen sopimus, jonka mukaan valojen "hallinnointi" kuuluu kunnalle. Tietääkseni kunnanhallinnossa - millään taholla - ei ole tehty mitään VIRALLISTA päätöstä kyseisten katuvalojen purkamisesta - keskusteluja ja esityksiä asioista, joiden yhteyteen ko. katuvalot kuuluvat, on kyllä käyty, mutta mistään päivämääristä, jolloin lamput sammuvisivat syntymäkylässäni LOPULLISESTI ei ole päätetty - ei ainakaan ole meikämannen tiedossa - vaikka toisenlaistakin tietoa päätöksenteosta on ollut luettavissa lehdistä, jos toisistakin.

Syntymiseni Niinivedenpään Myllytuvassa sattui viimevuosisadan puolivälin jälkeiselle ajalle, jolloin loistelamput alkoivat Suomessa yleistyä. Sitä ennen valoa tuotettiin vielä pääosin hehkuvalolähteillä. En toki pysty, juuri nyt, "muistamaan" paloiko syntymiseni hetkellä Myllytuvassa loistelamppu vai hehkulamppu, vai paloiko siellä ylipäätään sähkövaloa laisinkaan - epäilen valolähteenä Myllytuvassa tuolloin olleen jonkun muun valon kuin sähkövalon. Niihin aikoihin ei liene käyty paljoakaan keskustelua Niiniveden katuvaloista - tai mistäpä minä sen "muistaisin", vaikka olisikin käyty? Saatanpa lähi tulevaisuudessa selvittää ko. asiaa hiukan tarkemmin - vaikkapa turvautumalla isä-pappani muistiin!!???

Ihmiskunnan vanhin valonlähde - päivänvalon jälkeen - on ollut tulenliekki, alkeellinen rasva- tai öljylamppu, talikynttilä taikka päre. 1700 -luvun lopulla paranneltiin öljylamppua, mutta polttoaine oli ongelmana aina 1860 -luvulle saakka, jolloin alettiin tuottaa paloöljyä. Ensimmäinen sähkövalo oli hiilikaarivalo, joka ei kuitenkaan sopinut asuintiloihin. Hehkulamppu aloitti "maailmanvalaistuksensa" 1880 -luvulla ja tuli Suomeen jo vuonna 1882.

Julkisuuden VALOKEILASSA on tällä hetkellä Niiniveden katuvalojen lisäksi paljon muita kunnallispoliittisia asioita, joista sitten jatkossa, ehkäpä hiukan YHTENÄISKOULUUN ja LUKIOON liittyvää ... saas nähdä kuinka Niinivedellä, niin päivän- kuin sähkövalonsakin ensikertaa nähneen äijän kynä ärtyy kirjoittamaan - vai ärtyykö ylipäätään ollenkaan???

Tässä muuan ajatus näin "globalin maailman" aikakaudelle:

Maailma tarvitsee ...
... enemmän ihmisiä, jotka

eivät hinnoittele itseään myytäviksi:

joiden kädenpuristus on raudanluja sopimus;

jotka eivät pelkää vaarantaa itseään;

jotka ovat yhtä rehellisiä pienissä asioissa kuin
suurissakin;

joiden kunnianhimo on tarpeeksi laaja
käsittämään toisetkin;

jotka tietävät kuinka voittaa armeliaasti ja hävitä arvokkaasti;

jotka eivät usko että oveluus ja viekkaus ja
säälimättömyys ovat kolme menestyksen
avainta;

joilla on yhä jäljellä kahdenkymmenen vuoden
takaisia ystäviä;

joita ei pelota asettua poikkiteloin yleisen
mielipiteen kanssa ja jotka eivät usko
ylimielisyyteen;

jotka ovat toisinaan väärässä eivätkä kaihda sen
myöntämistä.
-tuntematon-


VKO 47
Kilpailuttaminen on tämän päivän sana - ainakin "julkitaloudessa". EU säätelee julkisia hankintoja tiukasti. Suomen julkisia hankintoja säätelee myös hankintalaki, joka ulottuu myös sosiaali- ja terveyspalveluihin, joihin taas EU-direktiivit eivät ulotu.

Valtiovarainministeriössä on tehty hiljattain laskelma, jossa todetaan sen toimialalla tehtyjen 200 miljoonan euron hankinnoissa, itse hankkimiseen, menneen rahaa 60 miljoonaa euroa. Meikämanne voi vetää tästä johtopäätökseksi -melko helposti - sen, että onpa kallista puuhaa tuo "julkitalouden" kilpailuttaminen.

Uusi hankintalaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Ottamatta sen kummemmin kantaa tulevan hankintalain sisältöön meikämanne voisi - varovasti ajatellen - olettaa hankintojen tekemisen tulevan kunnissa entistä enemmän ammattimaisemmiksi (ja on jo nyt sitä). Olisikohan syytä erotaa hankinnat erilleen muusta kunnan varsinaisesta toiminnasta?? - mene ja tiedä.

Meikämanne on antanut itsensä ymmärtää lukemalla Helsingin Sanomia (9.11), jossa kerrottiin käyttäen esimerkkinä ruotsalaista kaupunkia nimeltään Nackan, että läntisessä naapurissa julkisia palveluja voidaan hoitaa myös jakamalla palveluseteleitä. Palvelusetelikäytäntö on artekkelin mukaan synnyttänyt seutukunnalle myös uutta yrittäjyyttä. Jos yrittäjyyden ja yritysten lisääminen olisi "näin helppoa" myös meillä täällä Suomessa, niin miksiköhän tuohon malliin ei "tartuttaisi" tai olisi jo "tartuttu" täällä suomalaisessa "julki" yrittäjyyskulttuurissa - niinpä niin, varmaan helpommin sanottu kuin tehty?.

Valtakunnassa onkin syytä pohtia "pohjamutiaan" myöten ko. ajatus - julkinen palvelu vai vastaava summa rahaa. Meikämanne voisi ajatella entisenä yrittäjänä - meikämannen sydän sykkii yrittäjyydelle edelleen - myös suomalaisten yrittäjien liputtavan palvelusetelikäytännön puolesta, mutta näin taloustieteilijän näkökulmasta katsoen julkisten palveluiden tarjoaminen on - useimmiten - järkevämpää kuin pelkän riihikuivan rahan jakaminen ilman vastiketta.

Kun käytetään tuota meikämannenkin suosimaa - julkisten palvlujen tuottamisen vaihtoehtoa - on tietenkin hyvin tärkeää varmistaa, kaikissa tapauksissa, palvelun kohdistamisen oikeellisuus ja palvelun perille meno.

Aina kun palvelut ostetaan ulkopuolelta, on tehtävä sopimus. Se kuinka "täydellinen" sopimus tehdään onkin aivan toinen juttu. Kun palveluja ostetaan, silloin käsitellään - kenties - vain yhtä palvelukokonaisuuta. Se kuinka paljon syntyy lisä kustannuksia vai syntyykö niitä ylipäätään ollenkaan, tai siirtyvätkö ne johonkin toiseen "kategoriaan", jossakin toisessa kokonaisuudessa, joka kuitenkin liittyy samaan palveluun on hyvin vaikea tiedostaa, juuri tämä tekee kilpailuttamisesta ja siihen liittyvien sopimusten tekemisestä jokseenkin vaikean.

Kustannushyödyn toteaminen "kilpailukulttuurissa" on yleensä yhtä vaikeaa kuin sen ostosopimuksen tekeminen?? On tietenkin olemassa myös toisenlaisia näkemyksiä ja ajatuksia kilpailuttamisesta, mitä tämä meikämannen esittämä näkemys on, mutta niinhän niitä pitää ollakin - muuten ei synny kilpailua, eikä tarvetta tehdä sopimuksia.

Meikämanne näkisi, että on muodostumassa hyvin valitettava käytäntö julkisten hankintojen suhteen: Kun lähetetään tarjouspyyntöjä, joihin saadaan vaikkapa kuusi tarjousta, joista valitaan tietenkin yksi - joka on halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin - niin valinnan jälkeen markkinatuomioistuimessa on käsiteltävänä nämä toiset viisi tarjousta, jotka eivät tulleet hyväksytyiksi.

Tilintarkastajayhteisöjen valinta lienee yksi tyypillisimmistä tämän tapaisista esimerkeistä - taitanee jossain määrin kosketella myös Vesannon kuntaa ja sen tilintarkastajavalintoja.


Palvelutarpeet muuttuvat sitä mukaan kun väestön ikärakenne muuttu. Palveluprosessien muuttuessa on syytä määritellä selkeästi vastuut, toiminnan laatu, valvonta ja huomioida myös kansalaisten demokratia ja sen säilyttäminen.

Pääministeri "päräytti" myös julkisuuteen kuntien tulevaisuutta olevan; tilaaja-tuottajamallien, kumppanuushankkeiden ja hankintaosaamisen kehittämisen.

Meikämannen näkökulmasta katsoen - yksityistalouttani ajatellen - hankintaosaamisen pahin este on raha, tai ainakin sen vähyys, ja se koettelee päivittäin. Varsinaisesti puutetta ei ole niinkään siitä, etteikö "osattaisi" hankkia.

Tuleva vetää ja innostaa.
Mennyt työntää ja velvoittaa.

Moni olisi rohkea
- jos vain uskaltaisi.

Kun kaikki ajattelevat samalla tavalla,
kukaan ei ajattele kovin paljon.
-Walter Lippman-

VKO 46
Viikko hurahti taas tosi nopeasti. Jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin viikot ja jopa vuodet kuluvat.

Työviikkoni on mennyt - niin kuin yleensäkin - työhön liittyvien asioiden merkeissä, joista mainitakseni muutama esimerkki; parina päivänä osallistuminen työnantajan järjestämään johtamiskoulutukseen, osallistuminen joihinkin palavereihin ja kuluvalle viikolle merkittyjen kehityskeskustelujen toteuttamiseen - kuten edellisellä viikollakin oli ollut ja joita tulee olemaan myös ensi viikolla - niitä toteutettavakseni tulleita kehityskeskusteluja.

Olenkin huomannut vuorovaikutustaitojeni olevan elämässäni - kuten ihmisillä yleensäkin on - hyvin keskeisessä roolissa olivatpa sitten kyseessä työhöni liittyvät asiat, luottamustehtäviini, perhepiiriini tai tilanteisiin mihin tahansa, joissa tapaan toisia ihmisiä. Se on sitten taas aivan eri juttu - se - millaiset ne meikämannen vuorovaikutustaidot ylipäätään ovat ... siihen vastatkoon he, joilla meikämannen taidoista tai niiden puutteesta on omakohtaisia kokemuksia ... minulla sitä kokemusta ei ole!!??

Nykyisi kiinnitetään yhä enemmän huomiota vuorovaikutustaitojen merkitykseen opiskelussa ja työelämässä. Taustalla ovat yhteiskuntamme muutokset ja ammattien vaatimukset. Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa ihmisen persoonallisilla ominaisuuksilla on suuri merkitys. On lukuisia syitä opettaa lapsille ja opiskelijoille vuorovaikutustaitoja. Perheiden lapsimäärän vähentyminen on johtanut siihen, että sosiaaliset vertaistilanteet on etsittävä kodin ulkopuolelta. Päiväkodeista, esikoulusta ja peruskoulusta on muodostunut merkittävä sosiaalisten taitojen harjoituspaikka.

Luottamustehtäviä on myös ollut viikolla hoidettavanani; esimerkiksi yhtenäiskoulutyöryhmä on kokoontunut, lukion "tulevaisuusfoorumi" on myös kokoontunut ja olen vastaillut muutamiin tulleisiin sähköposteihin ja puhelinsoittoihin.

Yhtenäiskoulutyöryhmässä meillä oli asialistalla erityisopetus ja vieraiksemme olimme kutsuneet kaksi alan asiantuntijaa - ryhmämme omien asiantuntijoidemme lisäksi. Erityisopetuksesta näyttäisi meikämannen näkökulmasta katsoen tulevan laadukkaasti toteutettuna - joka on tavoitteemme - yhtenäiskouluprosessin yksi "kuumista" ja hyvin vaativista kulmakivistä, sillä kyseessä on vaativa ja tärkeä osa-alue yhtenäiskoulua ja sen toimivuutta. Vuorovaikutustaidoillani oli tai ainakin olisi ollut kysyntää kaikissa edellä mainituissa "sessioissa". "Sessioissa" sinäänsä oli hyvin rakentava ilmapiiri.

Kun viikolla "mittailin" kenkäpohjakuvioillani Vesannon koulun käytäviä ja ajattelin olemassaolevaa, tuli mieleeni koulumaailmasta monia asioita - myös se - että täällä samaisessa koulussa, jossa juuri nyt olen, on myös meikämannelle rakkaan perheen jälkikasvu, tyttäreni ja poikani, jotka ovat täällä päivisin aikaansa kuluttamassa enempi tai vähempi ahkeroiden koulunkäynnin kimpussa - opiskellen kenties myös niitä vuorovaikutustaitoja - ja vaimoni tuossa viereisessä koulurakennuksessa - avustamassa jo olevia, mutta ennen kaikkea tulevia elämän ja työelämän asiantuntijoita ja niitä vuorovaikutustaitojen tarvitsijoita.

Lasteni vanhempana olen huomannut kuinka järkeviä ajatuksia nykyajan nuorilla on - myös muilla kuin omillani - etenkin asioissa jotka koskettelevat heitä itseään. Heidän asiantuntemustaa ei pidä aliarvioida. On myös totta, että heidän ajatusmaailmansa on - tottakai - myös joskus sellainen, etten pysty heitä täysin ymmärtämään. Toisaalta aina kai ei ole tarviskaan ymmärtää, saatika sitten olla samaa mieltä heidän näkemyksistään, meikämannella on tuolloin oltava hyvät perustelut omille näkemyksille ja tilanteissa käyttämilleni vuorovaikutustaidoille ... jos niitä nyt ylipäätään on käytettävissä.

Samaista koulukäytävää edelleen kävellessäni pohdiskelin oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumista ja osallistumismahdollisuuksia heitä itseään koskevien asioiden päätösten teossa - kun ovat niin valveutuneita - ja samalla myös omien asioidensa asiantuntijoita. Jotta lasten ja nuorten ääni kuuluisi paremmin heihin kohdistuvassa päätöksenteossa, pitäisi heidän itsensä päästä mukaan vaikuttamaan.

On tietenkin olemassa erilaisia Lasten parlamentteja ja Nuorisofoorumeja, ehkäpä myös meillä täällä Vesannolla - huomaankin juuri nyt, meikämannella olevan - kenties - tietoaukkoja omassa tietämyksessäni kohdistuen lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien olemassaolemisen suhteen, vaikka meikämanne sattuu olemaan sivistyslautakunnan puheenjohtaja - pitää näköjään terästäytyä tiedostaen myös näiden asioiden olemassaolon todellisuus.

Niin edelleen sitä koulukäytävää kulkiessani katseeni pysähtyi limsa- yms. automaatien kohdalla ja mieleen tuli uutiset kansalaistemme ylipaino-ongelmista, sekä lasten ja nuorten hampaiden reikiintymisistä, joita on tätä nykyään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten - niitä ylipaino-ongelmia ja hammasreikiä. En tietenkään ole mikään lääkäri taikka hammaslääkäri, mutta "terve puutarhajärkeni" - jos sitä nyt sellaiseksikaan voi kutsua - sanoo, että ilmeisesti myös koulujen limsa- ja karkkiautomaateilla on jotain merkitystä oppilaiden/opiskelijoiden terveyteen. Stakes on kuulema oikein tutkinut tätäkin asiaa.

Kyseessä on tietenkin huomattavasti monisyisemmät asiat kuin pelkästään koulujen automaatit, joista "tulevaisuuden toivomme" voivat ostaa välipaloja - sitä naposteltavaa. Tämä "välipalojen" napostelu on näyttänyt menevän veriin hyvinkin monella nuorella - myös omieni kohdalla on käynyt samoin. Olisikin erityisen tärkeää - meidän vanhempien - pyrkiä opettamaan ja olemaan itse esimerkkeinä - ettemme vaan kotona napostelisi koko ajan jotain hyvää, niitä vuorovaikutustaitojamme käyttäessämme.

Näiden automaattien olemassaolon pienimpänä tekijänä ei varmaankaan ole raha ja rahan kerääminen tulevia luokkaretkiä varten. Se raha on se tekijä, joka on mukana niin monessa asiassa ja samalla jopa "sotkee" monta hyvää kuvioita, kun sitä rahaa on yleensä liian vähän. Mutta pitäähän sitä rahaa "vähän" ollakin muuten tämä systeemi ei pelitä ja vuorovaikutustaitomme saattavat olla vajaalla käytöllä - tai sitten päinvastoin ... siis ei puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin!!??

Tässä pari ajatusta - joista ainakin toisessa?? saattaa olla tarvetta vuorovaikutustaidoille.

Luova ajattelu saattaa merkitä vain sen
tajuamista, ettei ole erityisen ansiokasta
tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty.
-Rudolf Flesch-


Maailman ylhäisimmälläkin valtaistuimella
istutaan - loppujen lopuksi - pelkän
persuksen päällä.
- Montaigne-



VKO 45
Uskomatonta mutta totta: me kaikki vanhenemme. Kovinkaan useasti sitä ei ole tullut meikämannen mietittyä - sitä vanhenemistaan - vaikka kannattaisi kyllä, varsinkin silloin, kun osallistun tulevaisuuteen kantavien päätösten tekemiseen, jotka koskettelevat vanhustyötä.

Vanheneminen on mielenkiintoinen tietenkin inhimillisesti, mutta myös näin kunnallisen päätöksentekijän näkökulmasta. Sillä yllätys yllätys, tulevaisuus ei näyttäisikään olevan nuorten leijonien, vaan harmaantuvien panttereiden. Ne mielikuvat - joita meillä monilla saattaa olla kiikkustuolissa istuvista vaatimattomista "nyhverövanhuksista", jotka kutovat sukkaa laittaakseen sen varteen rahaa lastenlapsilleen - tämä MIELIKUVA on kaukana todellisuudesta, ainakin tulevasta - onneksi!

Eläkeläiset tulevat olemaan TÄRKEIN kuluttajaryhmä jo lähitulevaisuudessa. Kehitys kaikissa länsimaissa on samansuuntainen. Tämä samainen kehitys kotiutuu vähitellen myös tänne Vesannolle.

Menisikös se jotenkin näin, että ... vanheneminen ei ole ollenkaan pahasta, vaan se on TAIDETTA ja taiteella on aina tekijänsä.

Eläkeläisten - osittain jo tänään, mutta ennen kaikkea lähitulevaisuudessa - kuluttajakäyttäytyminen, asenteet ja vaatimustaso tulevat olemaan aivan jotain muuta kuin mihin iäkkäiden asukkaiden ja asiakkaiden kohdalla on tähän mennessä totuttu - niin meillä kuin muuallakin.

Muutaman vuoden ajan on käyty keskustelua vanhustyön resursseista ja ylipäätään siitä kuka hoitaa ja huolehtii tulevaisuudessa suurista ikäluokista. Välillä on pula hoitajista ja välillä hoitajia on liikaa. Säästämisinnostuksen "vallassa" vanhustyön toimintoja saatetaan jopa lopettaa tuntematta kuitenkaan todellisuuden tarvetta.

Muutokset ovat johtaneet - hyvin useasti - tilanteeseen, jossa toimintoja pyöritetään täysin riittämättömillä kapasiteeteilla, minkä seurauksena henkilöstö on väsynyttä, laatu romahtanut ja asiakkaat ovat tyytymättömiä. Tulevia sukupolvia ajatellen meidän päättäjien ylläpitämät "säästötalkoot" vanhustyössä eivät ole omiaan houkuttelemaan alalle päteviä ihmisiä. Nämä "talkoot" ovat synnyttäneet ns. pätkätyötekijäsukupolven, joita voidaan kutsua myös kalenteripätkäsidonnaisuuden orjiksi --> joille elämä on muodostunut jo vuosien ajan kalenteriin merkittyjen pätkätyöaikojen pituisista jaksoista. Usealle heistä käytännössä ei ole kysymys vain työstä, vaan myös asunnosta ja elämisen laadusta yleensä. Epävarmuus pitää nöyränä. Järkiperustein tätä, tilapäisratkaisuista tullutta pysyvyyttä, ei voi selitellä.

Kun mietin sitä millainen asiakas olen itse muutamien vuosien (vuosikymmenien) kuluttua - todennäköisesti olen vaativa, helposti lähestyttävä, en halua pokkurointia enkä hienostelua - sillä olenhan ns. rock-sukupolvea. Tulen vaatimaan palvelujen sujuvuutta ja sivistynyttä otetta, ja jos homma "tökkii" tai "kuppi läikkyy ns. ylitse", minulla on tuolloin varaa arvioida asiointipaikkani uudellee.

Olisikohan tähän vanhenemiseen luotava joku kanta-asiakasjärjestelmä - houkuttelemaan asiakkaita??! Pitäisikö tämä kanta-asiakasjärjestelmä "pensmarkata" joltakin kaupan tai teollisuuden alalta, sillä niillä molemmilla on erilaista asiakasymmärrystä ja jos sitä ymmärrystä jaettaisiin, syntyisi ihan UUDENLAISTA YMMÄRRYSTÄ?

MEIKÄMANNEN HAAVEENA on ajella 2030 -luvulla - siis kasikymppisenä - (kaiken varalta Viagra -purkki hanskalokerossa) tyylikkäällä bemarilla tyylikäs puolisoni vierelläni. Salarakas - tietenkin!!?? - odottelee jossakin jo tuolloin harmaantunutta pantteriaan. Voimme käydä konserteissa ja superhypermarketeissa silloin kun meille sopii ja siltä tuntuu, sekä nauttia Vesannon luonnonläheisyydestä, kuunnella ja toteuttaa lastenlastemme toiveita ja ELÄÄ TÄYSILLÄ.

Meikämanne - joka vanhenee joka päivä - tulee vaatimaan päättäjien ja pomojen vaihtamista - ellei vanhenemistani tulla huomioimaan riittävästi - ja samalla terveydenhoidon ja vanhustyön sektoreista on tehtävä houkuttelevia aloja nuorille osaajille. Haluan satsata tästä päivästä alkaen tulevaan vanhuuteeni protestoimalla nyt, tässä ja heti - miettimällä vanhenemiseen sopivaa - taiteen tekevää KANTA-ASIAKASJÄRJESTELMÄÄ

Tärkeintä elämässä ei ole se, että
näemme sen, mikä on jossakin kaukana,
vaan se, että teemme sen, mikä on
suoraan edessä.
-T. Carlyle-

Vanhus uskoo kaiken,
keski-ikäinen epäilee kaikkea,
nuori tietää kaiken.
-Oscar Wilde-

On valintoja, jotka on tehtävä
kaikessa tekemisessämme. Ja aina
on pidettävä mielessä, että
tekemämme valinta tekee meidät.
-Tuntematon-

VKO 44
Kuluvalla viikolla oli järjestetty KUNNANHALLITUKSEN JA JOHTORYHMÄN TALOUSARVIOPÄIVÄ - oltiin tässä aivan kotikulmilla - paikallisen ravintolan kokoustiloissa.

Näin kuntarakenteen muutosmylläkkäaikoina on - luonnollisesti - kuntarakennemuutoksesta olemassa monenlaisia kannanottoja, niin meillä kuin muuallakin.

Kirjassa: Kunnanvaltuutettu 2005-2008. Mutta mihin suuntaan? Kuntaministeri Manninsen tekstissä, jonka on toimittanut Marita Kokko lukee mm. näin:
"Jokainen kunta luo huomisensa itse. Tulevaisuus on kuitenkin tehtävä. Vaikka perustekijät asettavat puitteet, on tulevaisuden sisältö luotava itse ... Globaalistuminen, integraation syveneminen ja kilpailun kiristyminen maailman markkinoilla vaikuttavat elinkeinoelämän kautta kuntiin. Siksi kuntien mahdollisuudet ovat ratkaisevasti sidoksissa Suomen talouden kehitykseen ja yritystoiminnan tilaan maassa. Kunnanvaltuutettu joutuu toimimaan omien sidosryhmiensä kanssa. Jos valtuutetut kuitenkin pyrkivät soutamaan samaan suuntaan, yhteistyö tuo tulosta. Kun on määritelty tavoitteet ja hankittu tieto pohjaksi päämäärälle, tarvitaan yhteinen tahto mennä kohti tavoitetta."

Niinpä niin. Kunnan talousarvio on se "tiekartta" jossa määritellään toiminnan puitteet ja yhteiset tavoitteet tulevalle talousarviokaudelle - tässä tapauksessa vuodelle 2006. Siinä ne olivat - tavoittet ja puitteet - TULOSLASKELMAPOHJASSA vierekkäin ja allekkain TALOUSARVIOVUODET 2004, 2005 ja 2006. Tuotto- ja kulukohdat samannimisinä vuodesta toiseen, ainoana muutoksena esityksessä olivat vähän erikokoiset euromäärät erisarakkeilla - varsinaista muutosta (rakennemuutosmylläkästä) ei juuri huomannut, jos jätetään euromäärät huomioimatta. Voinkin kysyä itseltäni ja muilta: Mitäpä muuta sitä olisikaan voinut tässä vaiheessa talousarvioesitykseksi esittää - vai olisiko voinut?

Ihmisellä on taipumus sotkeutua itse kutomiinsa verkkoihin - jos mihin, niin TÄHÄN KUNTARAKENNEUUDISTUKSEEN tämä vanha sanonta sopii hyvin. Tämä totuus lienee esiintynyt ensimmäisen kerran PLATONIN teoksessa Tasavalta.

Tässä teoksessaan Platon kuvaa organisaatiossa toimivia ihmisiä luolavertauksella. Maanalaisen luolan suulla palaa nuotio. Pienessä luolassa on ihmisiä tiiviisti ketjulla toisiinsa sidottuina. He eivät pysty liikkumaan. He näkevät ainoastaan luolan seinän edessään. Nuotio heittää niukkaa, aavemaista valoa luolan seiniin. Toisiinsa kiinni sidotut ihmiset näkevät edessään luolan seinällä ihmisten ja esineiden pitkiä varjoja. Koska ihmiset eivät muuta näe, he alkavat vähitellen muodostaa todellisuutensa varjojen perusteella. He alkavat keskustella niistä keskenään, antavat niille nimiä ja yhdistävät tulevat äänet ja liikkeet niihin. Heidän totuutensa on vihdoin näissä varjoissa, koska heillä ei ole tietoa muusta.

Edellinen Platonin ilmaisu meikämannen mielestä kuvaa sitä kuntarakennemuutoksen nykytilaa, jossa olemme nyt ja joka on aistittavissa myös Vesannon kunnan tulevasta talousarvioesityksestä vuodelle 2006 - tässä muutosmylläkässä, jossa muutos näkyy vain euroina eri tavalla eri sarakkeilla.

Samaisessa kuntaministeri Mannisen tekstissä, josta oli lainaus jo aikaisemmin, lukee myös näin: "Meidän tulee kuntapalveluissa ottaa huomioon ihmisen elämänkaari ensimmäisistä sydänäänistä saattohoitoon. Kun lasten lukumäärä näyttää vähenevän ja menopaineet elinkaaren alkutaipaleella pienenevät, on voimavarojakin siirrettävä elämänkaaren toiseen päähän."

Tämä kunnan satsaus, joka näkyy euromääräisinä muutoksina kunnan talousarvioesityksen tietyillä sarakkeilla, huomioiden kuntamme väestörakenteen muutoksen, on se kehitys, jota kuntaministeri kuvaa em. tekstissään ja "toivoi" näkyvän - näkyy myös - Vesannon kunnan tulevassa talousarvioesitykessä, niinä muuttuvina euromäärinä, jotka on esitetty tuloslaskelmapohjassa vierekkäin ja allekkain kun vertaa vuosien 2004, 2005 ja 2006 talousarvioesityksiä - siis jotain NÄKYVÄÄ ja luontaista muutosta - jota ministerikin on toivonut.

Että tämmöstä tällä kerralla - puolin ja toisin.

"Kun intohimon tuli on sytytetty, se vetää
puoleensa suuria loistavia ideoita."

"Kurkotamme ylöspäin latautuaksemme
ja alas maata kohti purkaaksemme lataustamme."

"On helppo ohittaa huomaamatta vihreät valot
ja nähdä pelkästään punaiset valot."

VKO 43
Yhtenäiskoulu - jotain mielenkiintoista? Perusopetuslain uudistuksen myötä ala- ja yläastejako on poistunut ja sen seurauksena eripuolilla valtakuntaa on ryhdytty perustamaan YHTENÄISKOULUJA. Nyt myös Vesanto on tällä asialla.

Yhtenäiskouluissa opetusta annetaan 1 - 9 vuosiluokille ja lisäksi on olemassa hyvä mahdollisuus lisäopetusluokkien järjestämiseen. Esiopetus on useasti järjestetty yhtenäiskoulujen yhteydessä.

Taustalla on tämä yhtenäisen perusopetuksen uudistus, joka koskettaa yleissivistävän peruskoulun rakenteita. Uusi perusopetuslaki (628/1998), perusopetusasetus (852/1998) sekä valtioneuvoston asetus (1435/2001) tuntijaosta luovat perustan koulun toiminta- ja oppimiskulttuurin uudistamiselle.

Opetussuunnitelma on keskeinen koulun kehittämisen väline. Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1 - 9 ovat astuneet portaittain voimaan syksystä 2003 niin, että niiden mukaisesti toimitaan kaikissa peruskouluissa vuonna 2006 - Vesannolla uudet opetussuunnitelmat on otettu käyttöön tänä syksynä.

Uudet opetussuunnitelmat ohjaavat yhtenäisen perusopetuksen toteutumista, mikä turvaa oppilaille yhtenäisen yhdeksänvuotisen oppimispolun.

Meillä Vesannon kunnassa on nimetty seitsemän jäseninen YHTENÄISKOULU -työryhmä, jonka puheenjohtajuus lankesi meikämannelle - siinäpä sitä nyt ollaan!!?? Työryhmä käyttää ja kutsuu asiantuntijoita kokouksiinsa tarpeen mukaan.

Työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa keskiviikkona 26.10. Työryhmän vastuulla on yhtenäiskoulun toteuttamisen toiminnallinen suunnittelu, joka sisältää myös erityisopetuksen toteuttamisen suunnittelun. Virallinen päätöksentekoprosessi hoidetaan ajallaan eri päätöksentekoportaissa.

Meikämanne haluaa tässä yhteydessä nostaa esille muutamia keskeisiä asioita valtakunnallisesta koulutuspolitiikasta (lähde; opetusministeriö):
Hallitusohjelman mukaan Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Suomen tulevaisuus on riippuvainen osaamisesta, kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita. Koko väestön osaamistason nostaminen tukee Suomen kehittymistä sivistyskansana ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Nykyiset koulutuspoliittiset suunnitelmat on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosiksi 2003-2008.

Yleissivistävä koulutus ja oppivelvollisuuteen liittyvä perusopetus:
Oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvän perusopetuksen tavoitteena on opettaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä turvata kaikille yhdenvertainen koulutusperusta.
Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä edistää sivistystä ja tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Yleissivistävä koulutus tarkoittaa seuraavaa:
- kouluun valmentavaa esiopetusta
- oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvää perusopetusta
- peruskoulun jälkeistä yleissivistävää opetusta antavaa lukiokoulutusta
- kouluopetuksen ulkopuolista musiikin ja muiden taiteenalojen opetusta eli taiteen perusopetusta
- koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Sivistyksellä on yhteiskunnassamme ISO merkitys - ja Vesanto on tietenkin sivistyksen keskipisteenä. On hyvin tärkeää opettajien tiedostaa oma vaikuttajan roolinsa ja samalla on hyvin tärkeää koulutuksen järjestäjän (kunta) luoda opettajille mielekkäät toimintaolosuhteet - varsinkin perusopetuksen toteutuksessa - jossa opettajat ennen kaikkea rakentavat, mutta myös ylläpitävät sivistystä. Ilman sivistystä sekä yksilöt, että yhteiskunta syöksyvät - kenties - vaikka terroristiseen tilaan.

Valtakunnallinen koulutuspolitiikka ja sen toteuttaminen tuo tullessaan myös meille, "Vesannon yhtenäiskoulun rakentajille", mekoiset haasteet - onnistumisen suhteen - sillä tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa yhteiskunnassa, joka luo myös jännitteitä ja kriisejä, joista seuraa lisääntyviä ongemia myös lapsille, TAVOITTEIDEN MUKAINEN, koulutuspolitiikan toteuttaminen EI ole yksinkertaista, ei sitten millään tavalla.

Nähtäväksi jää kuinka onnistutaan. Lähtöasenteenamme on se, että LAPSI/NUORI on TÄRKEIN.

"Lasta ei kasvateta siksi,
että hän olisi
mahdollisimman mukava ja
vaivaton meille, vaan siksi,
että hän terveenä ja
väkevänä voisi täyttää
tulevan paikkansa ja
löytää itsensä"
- Maria Jotuni -

"Yhtenäinen peruskoulu lähtee
jokaisen opettajan omasta ajattelusta,
siis suhtautumisesta ja asenteesta.
Se on pitkä prosessi."

"Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet
yhtä nopeasti kuin huomaamme toistemme
virheet, olisimme pian kaikki menestyjiä."


VKO 42
Vallitsevassa syyssäässä on tapahtunut huomattavaa viilenemistä ja lisäksi on syyslomaviikko. Meikämannen kynä pääsi jäämään yöksi ulkosalle ja sen seurauksena kynän kirjoitusmuste oli jähmettynyt, ja meikämanne ei saanut kynäänsä kirjoittamaan koko viikolla - sellaista tapahtuu - kun kaiken jättää yhden KYNÄN varaan.

Katsotaan viikolla 43 kuinka kynä kirjoittaa - luultavasti - koulutus-/koulupolitiikkaan liittyvästä aiheesta, jos muste ehtii notkistua?

Tässä pari pientä ajatusta elävästä elämästä:

"Elämä on suora lähetys, joka ei tunne uusintoja."

"Se, mitä ei ole kokeiltu, ei toimi?"


VKO 41
Yhteisen sosiaali-/perusturvajohtajan "aikaansaaminen" sisäsavolaiseen kuntamaailmaan näyttää olevan joidenkin kuntapäättäjien mielestä absurdipäätös toteutettavaksi - valitettavasti. Meikämannen mielestä se on asiana HYVÄ ja toimintamallina vielä parempi, mutta kun ei niin EI. Kokonaisuuden hahmottamisen puute on päättäjillä "valloillaan".

Päätöksentekoajatuskulku kuntien välisen yhteistyön osalta, joissakin sisäsavolaisissa kunnissa, näyttää yleensä menevän näin, kuten nyt tässä yhteisessä sosiaalijohtajajutussakin tulee käymään - on niin HYVÄ idea, että melkein HARMITTAA, kun emme ITSE sitä älynneet - ja kun ei ITSE älytty, niin mukaan ei lähdetä, ei sitten vaikka kuinka ...

Istuin tällä viikolla pari päivää seminaarissa, jossa mm. valtiosihteeri Antti Mykkänen sisäministeriöstä, toimitusjohtaja Risto Parjanne, erityisasiantuntija Johan Hahkala ja kehittämispäällikkö Kauko Aronen Suomen Kuntaliitosta, sekä kansanedustaja Paula Ristikko ja filosofi Pekka Himanen pitivät kaikki ERITTÄIN hyvät puheenvuorot kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja yhteistyöstä tällä saralla.

Heidän kuulemisensa jälkeen ei meikämannelle jäänyt millään tavalla epäselväksi se, etteikö meidän Sisä-Savon kuntien päättäjien pitäisi PYSTYÄ TEKEMÄÄN YHTEINEN PÄÄTÖS YHTEISEN SOSIAALI-/PERUSTURVAJOHTAJAN valitsemisesta Sisä-Savoon, juuri nyt, kun tästä asian voimme vielä ITSE päättää.

Meikämannen mielestä täällä Sisä-Savon päättäjien keskuudessa tarvittaisiin MENTORIA. Mentorointi liitetään yleensä sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen. Näkisin, että täällä Sisä-Savossa olisi sijaa myös toisellaiseen mentorointiin, jossa ei välttämättä ole kyseessä sukupolvien välillä tapahtuva mentorointi.

Mentoria on kuvattu välittäväksi hahmoksi, joka kutsuu AKTORIA työn maailmaan ja hyvään ammatillisuuteen, toimien samalla ITSE esikuvana.

Silloin, kun aktori on PERUSPESSIMISTI ja muutoshaluton, maailmankutsumusta odottava (heitähän täällä Sisä-Savossa ei ole???!!), tämä kuvaus ei näihin tilanteisiin päde - tuolloin aktorin rooli säilyy ennallaan ja toivottua muutosta ei tapahdu.

Työn maailmaankutsumisen sijasta mentor voi kutsua KOKENUTTA työntekijää, aktoria - kuten täällä Sisä-Savossa pitäisi tehdä - UUSIIN tehtäviin, uusilla näkemyksillä, UUTEEN ORGANISAATIOKULTTUURIIN ja PIDEMMÄN AIKAVÄLIN URASUUNNITTELUUN - saataisipa tänne Sisä-Savoon kuntasektorin päättäjille (ennen kaikkea virkamiespuolelle) mentoriksi, em. seminaarissa kuuntelemani, filosofi Himasen ajatusmaailmalla varustettu henkilö - olisipa HIENOA.

Tämä mentor on "vanha viisas mies". Homeroksen eepoksessa Mentor oli Odysseuksen miehistä viisain ja luotettavin. Jopa kuolemattoman, mutta naispuolisen jumalatar Pallas Athenen oli muututtava kuolevaisen, mutta miespuolisen Mentorin hahmoon saadakseen uskottavuutta.

Mytologiataustan vuoksi mentor-sanasta tulee yhä helposti mieleen "vanha viisas mies", vaikkei sukupuolen mukaisella erottelulla enää ole merkitystä. Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että kun mentor ja aktori ovat samaa sukupuolta, mentorsuhde tuottaa usein parhaan tuloksen.

Siis parhaan tuloksen, mitä se sitten on? Sisäsavolaiset päättäjät taitavat nähdä sosiaalijohtajakysymyksessä parhaan tuloksen olevan sen, että laitetaan kaikissa sisäsavolaisissa kunnissa OMAN SOSIAALIJOHTAJAN PAIKKA AUKI, ja vieläpä kenties samana päivänä ilmestyvään samaan "avviisiin".

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän loppuvuoden aikana jonkun viikonvaihteen sanomalehdessä, samalla sivulla, on kolmesta - viiteen sisäsavolaista kuntaa vailla OMAA sosiaalijohtajaa. Kaikki nämä kunnat kertovat ilmoituksissaan omasta toiminnastaan ja ERINOMAISUUDESTAAN. Todennäköisesti valittavilta sosiaalijohtajilta tullaan edellyttämään hyviä yhteistyö-, neuvottelu- ja päätöksentekotaitoja, juuri niitä taitoja, joiden puuttuessa osa näistä henkilöistä, jotka näissä ilmoituksissa todennäköisesti lupautuvat antamaan lisätietoja sosiaalijohtajan tehtävästä, eivät ole ITSE pystyneet tekemään yhteistä päätöstä yhteisestä sosiaalijohtajasta, vaikka juuri se olisi tuottanut PARHAAN TULOKSEN tulevaa Sisä-Savon kuntarakennetta ajatellen - jonkinasteista yhteistyö- ja neuvottelutaitoa sekin??

Miltähän tämä kyseinen ilmoitussivu näyttää valtakuntatasolla kuntarakenneuudistusta ajavista virkamiehistä - he varmaan ajattelevat kuntarakenneuudistuksessa vaadittavan yhteistyön menneen hyvin perille ja vielä VAPAAEHTOISESTI täällä Sisä-Savossa!!????

Surullinen totuus on se, että eniten tällaisesta päättämättömyydestä kärsivät ne, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa niiden syihin.

On nimittäin olemassa tämä seikka, joka lienee selvä kaikille: ne jotka johtavat päääättttämättömyydellään Sisä-Savon kuntien yhteistyökuvioiden syntymättömyyttä, jossa muutos on välttämätöntä, eivät mitä todennäköisemmin joudu ITSE kärsimään tämän muutosprosessin todellisista vaikutuksista - sillä he ovat mahdollisesti niitä päättäjiä, jotka karistelevt tilaisuuden tullen (ehkä pakonsanelemana) "kenkähiekkansa" näistä maisemista.

"Pahinta nykyisyydessä on tulevaisuus."
-Gustave Flaubert-

"Nämä asiat kuuluvat tulevaisuuteen; meidän on huolehdittava siitä, mikä on tässä ja nyt."
-Sofokles-




VKO 40
Kilpailukyky - mitäköhän se sitten on - onkohan se syötävää? Uusi suomen kielen sanakirjan mukaan kilpailu = järjestetty tilaisuus, jossa osanottajat pyrkivät saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen tarkoin määrätyssä toiminnassa ja kyky -sana taas tarkoittaa samasen "opuksen" mukaan seuraavaa; kyvykkyys selviytyä jostakin, suorittaa jotakin, pystyvyys, taito, edellytykset, valmius.

Kilpailukykyinen on em. kirjan mukaan = jolla on edellytykset menestyä kilpailussa, kilpailukykyinen tuote. Vastaavat englanninkieliset sanat ovat; kiplailu = competition, kyky = ability ja kilpailukykyinen = competitive.

Siis kilpailukykyinen ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessään tarkoita mitään syötävää, näin voinen päätellä, sillä englanninkieliset sanat - competitive, ability tai competition - eivät tee kilpailukyvystä syötävää, enempää kuin niiden suomalaiset versiotkaan.

Lähestytäänpä asiaa vähän toisesta näkökulmasta: World Economic Forumin Global Competitiveness -kiplailukykyvertailun mukaan, joka on julkaistu syyskuussa 2005, Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Suomen vahvuuksia vertailun mukaan ovat mm. yritysten innovatiivisuus, kansantalouden erinomainen tila ja alhainen korruptio. Heikkouksia puolestaan ovat korkea verotus ja työmarkkinoita rajoittavat tiukat säännöt. Vertailussa toisena on Yhdysvallat ja kolmantena Ruotsi. Huolimatta korkeasta sosiaaliturvastaan Pohjoismaat kaikkiaan ovat kilpailukyvyn huippuluokkaa.

Kilpailukyky on SE, joka ratkaisee maan menestyksen globalisaatiossa. Globalisaatio on muokannut voimakkaasti myös yritysten taloudellista toimintaympäristöä. Globalisaatio muovaa niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimintaa. Yksityinen ja julkinen sektori eivät ole toisilleen vastakkaisia tai erillisiä talouselämän sarakkeita, vaan ne toimivat toisiinsa kietoutuneina osin samoilla alueilla, osin toisiaan täydentäen. Veronmaksajan näkökulmasta tämä merkitsee ainakin palvelutarjonnassa olevien vaihtoehtojen olemassa oloa, minkä tyypillisesti uskotaan johtavan asiakaslähtöisyyden ja palvelujen kehittymiseen. Kuten viime aikoina on ollut nähtävissä; yksityisen ja julkisen sektorin toiminnat ja toimintatavat lähestyvät selkeästi toisiaan.

Työ ja tapa tehdä töitä muuttuvat. Työn muutos kuntasektorilla tuo tilaa sekä tarvetta ns. sisäiselle yrittäjyydelle. Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjämäistä toimintaa olemassa olevassa organisaatiossa. Yrittäjämäiseen toimintaan tyypillisesti liitetään innovatiivisuus, kyseenalaistaminen, proaktiivisuus ja riskin ottaminen. Yksinkertaistaen sisäinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että toisen (esimerkiksi kunnan) palveluksessa oleva työntekijä suhtautuu työhönsä niin sitoutuneesti, innostuneesti ja oma-aloitteisesti kuin toimiessaan omassa yrityksessään. Työyhteisössä sisäinen yrittäjyys näyttäytyy mm. työntekijöiden omatoimisuutena ja itseohjautuvuutena, hyvänä sitoutumisena, sopeutumiskykynä, jatkuvana oppimisena ja kehittymisenä, hyvän työn ja elämän hallintana, sekä mielekkäänä työnä. Sisäisesti yritteliäs työntekijä on ammattitaitoinen osaaja ja hän ymmärtää oman työpanoksensa merkityksen osana kokonaisuutta. Lopputuloksena parhaimmillaan on tavoitteellinen ja tuloksellinen toiminta ja palvelu, joka myös on markkinoilla kilpailukykyinen.

Suomen valinta maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi - kolmannen kerran peräkkäin - kielii myös suomalaisten sisäisesti yrittelijäästä toiminnasta, mutta MISSÄ MÄTTÄÄ, kun kuntataloudet ovat niin pahasti vaikeuksissa, että ollaan muokkaamassa uudelleen koko kuntasektoria nimenomaan sillä perusteella, kun kunnallinen palvelutuotanto on tehotonta ja kilpailukyvytöntä - syy ei ainakaan meikämannen mielestä näyttäisi olevan YKSIN kuntatalouksissa itsessään - osoittava sormi näyttää valtion suuntaan. Nimenomaan valtion hoitamaan - tai pikemminkin hoitamatta jättämään - rahapolitiikkaan kuntiin päin.

Motiivi -lehdessä 1/2005 Palvelurakenneuudistus - mantra vai pelastusköysi?, kuntaministeri Hannes Mannisen tekstissä lukee mm. näin. "Yli puolet kunnista joutuvat lähivuosina kattamaan toimintakulunsa velkarahalla, mikäli ne eivät pysty tuottamaan palveluja nykyistä taloudellisemmin ja tehokkaammin" ... että se siitä World Economic Forumin Global Competitiveness -kilpailukykyvertailusta tässä yhteydessä. Vaikka Suomi on "rankattu" ykköseksi kilpailukykyisyydestään, voisi ajatella - tämähän ei TIETENKÄÄN koske kuntasektoria - eiiihän koske - mutta, mitäköhän se sitten tarkoittaa (tässä yhteydessä) SE kansantalouden erinomainen tila, joka oli yhtenä kriteerinä valittaessa maailman kilpailukykyisintä maata??!! Hyvä Suomi ja suomalaiset!

Syötävää sitä tarvitaan täällä maaseutukunnissakin - kun siitä pelkästä kilpailukykyluokituksesta ei näyttäisi olevan syötäväksi, tosin sen kilpailukyvyn avulla voimme saada syötävää, jos rahanjako sen suo.

Kuntasektoriuudistuksen yhteydessä "suapi" ajatella myös näin - ainakin täällä maaseutukuntien suunnalla:

"Monet ihmiset uskovat, että ainoastaan "tekemällä" menestyy, vaikka silloin he näyttäisivät menettävän uskonsa omiin kykyihinsä saavuttaa sen mitä he haluavat."

"Mitä kauemmas menneisyyteen palaamme, sitä enemmän meillä on lupa tuntea kielteisiä tunteita."

VKO 39
Kunnallisvero, jota kunnanhallitus esittää (äänin 6-1) valtuustolle nostettavaksi 0,5 prosenttiyksiköllä, nostaisi kunnallisveromme 20,00:een prosenttiyksikköön vuoden 2006 alusta alkaen - siis valtuusto päättää joko KYLLÄ tai EI tai sitten jotain muuta.

Meikämannen käytettävissä olevan tiedon mukaan (SS 27.9.) Vesanto olisi tuolloin ensimmäinen pohjoissavolainen kunta, jonka kunnallisveron määrän ensimmäinen numero olisi kakkonen (2). Maakunnallinen "avviisi" kirjoitti ti 27.9. Vesannon lähestyvän tuloveroprosentissaan haamurajaa - mikäköhän lie tuo ko. haamuraja - jota lähestytään?

Hiukan yleistä historiatietoa verosta ja sen perinnästä:
Veroja on peritty niin kauan kuin maailmassa on ollut valtioita. Luontaistalouden aikaan veroja ei voitu maksaa rahalla, vaan maksu tapahtui tavarana. Verotuksen perustehtävä oli tuolloin sama kuin nykyäänkin on - siis varojen kerääminen julkisen vallan menoja varten.

Suomessa on ensimmäinen laki valtiollisesta tuloverosta säädetty vuonna 1865. Veroa perittiin tuolloin tulon määrän mukaan. Vauraimmat maksoivat tuloistaan valtiolle 1,2 prosenttia veroa.

Siihen aikaan ihmiset maksoivat veroja myös kunnalle - kuten nykyäänkin. Vuosisadan alkupuolelle asti kunnat perivät kuntaveronsa harkinnan mukaan niiltä, jotka vaikuttivat ja näyttivät varakkailta.

Kaupungeissa siirryttiin 1873 uuteen järjestelmään, jolloin kunnallisveroja alettiin periä tulojen perusteella. Maaseutukunnat seurasivat kaupunkien tekemää uudistusta myöhemmin.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917 lisääntyivät myös valtion menot. Suomi sai vuonna 1920 ensimmäisen pysyvän lain tulo- ja omaisuusverosta. Kuluneen reilun 80 -vuoden aikana verotusta on maassamme muutettu moneen kertaan taloudellisten tilanteiden muuttuessa.

Kunnallisvero on nykyään valitettavan tulosidonnainen, mikä johtuu kunnallisesta ansiotulovähennyksestä ja sen kohdentamisesta. Sen seurauksena valtaosa kuntalaisista maksaa kunnallisveroa vähemmän kuin mitä kunnallinen veroprosentti on. Kunnallisvero rasittaakin yhä enemmän keskituloisia veronmaksajia - suurituloisista puhumattakaan. Vesannolla todelliseksi maksettavaksi kunnallisveroksi tuleva tuloveroprosentti lienee jossakin 13%:n paikkeilla, vaikka kunnallisveroprosentti on 19,5 tällä hetkellä.

Laskennallinen kunnallisvero saadaan maksettavasta kunnallisverosta kunnan tuloveroprosentin ja kaikkien kuntien maksettavilla kunnallisveroilla painotetun tuloveroprosentin avulla. Vastaavasti lasketaan laskennallinen kirkollisvero.

Tässä pari esimerkkiä:
Leikitäänpä, että on olemassa kunnat A ja O. Laskettavaa kunnallisveroa vastaava verotettava tulo saadaan jakamalla kunkin kunnan maksettava kunnallisvero kunnan tuloveroprosentilla

--------------tuolvero----maksettava-----verotettava
--------------prosentti---kunnallisvero----tulo
Kunta A--------17%-------2 000--------11 765
Kunta O--------18%-----10 000--------55 556

Yhteensä------------------12 000--------67 321

Painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti saadaan jakamalla koko maan maksettavien kunnallisverojen yhteismäärä niitä vastaavilla verotettavilla tuloilla. Esimerkissä on käytetty koko maan lukuna edellä esitettyä kahden kunnan lukua, siis A + O = koko maan luku.

12 000 / 67 321 = 17,825%

Kunkin kunnan laskennallinen kunnallisvero saadaan jakamalla painotettu keskimääräinen tuloveroprosentti kunnan omalla tuloveroprosentilla ja kertomalla näin saadulla suhdeluvulla kunnan maksettava kunnallisvero.

Kunta A 17,825% / 17% x 2 000 = 2 097

Kunta O 17,825% / 18 x 10 000 = 9 903

Yhteensä---------------------------12 000

Pelkkää matematiikkaa - eikö totta. Tarkkoja Vesannon kunnan lukuja ei meikämanne pysty esittämää kun ei ole - juuri nyt kun kirjoitan tätä tekstiä - käytettävissä kuntakohtaisia tarkkoja lukuja.

TÄMÄ ON MYÖS HYVÄ TIETÄÄ: Kuntien välillä toimii verontasausjärjestelmä, joka varmistaa jokaiselle kunnalle tuloja vähintään 90% kaikkien kuntien verojen keskiarvosta. Köyhien kuntien tuki rahoitetaan leikkaamalla rikkailta kunnilta.

Kuitenkin rikkailta kunnilta valtio leikataa tuloja enemmän kun antaa köyhille kunnille. Vuonna 2003 erotus oli n. 105 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 Vanhasen-Kalliomäen hallitus kasvatti eron n. 141 miljoonaan euroon.

Mitä me tästä opimme?
Frank Sinatra lauloi aikoinaan, että
"There isn't much that I have learned
Through all my foolish years
Except that life keeps runnin' in cycles
First there's laughter, then those tears."

Sanojen sisällön voisi kääntää lyhyesti vaikkapa vanhalla sananlaskulla "itku pitkästä ilosta". Kenties meistä jotkut oppivat rahanjaon toteutuksen vaikeuden ennenpitkää - liekö sillä oppimisella edes suurta merkitystä käytäntöön, kun se rahanjako näyttää AINA olevan yhtä vaikeaa - kuten FORTUMIN optioasiatkin sen jo ovat todistaneet - kun joiltakin tahoilta ollaa esittämässä optioiden jälkikäteistä poisperintää - huh, huh mihinkä sitä voi nykyään luottaa.

Näin se valtion (tai valtioenemmistöisen yhtiön) rahanjakopolitiikka vain toimii, vaihtoehdolilla KYLLÄ tai EI. Sitten uhitellaan ja syytellään - kun rahanjako ei ole toiminut oikein, vaikka varsinaisena päätöksentekijänä on ollut valtio ITSE tai ainakin sen ylimmät päätäntävallan käyttäjät - tavallisten veronmaksajien edustajat.

Kuntatalousmaailmassa valtio saattaan JOPA jossain vaiheessa jakaa HARKINNANVARAISTA AVUSTUSTA köyhille kunnille - raha - joka tosiasiassa on KUNTIEN OMAA rahaa, jota valtio EI VAIN ole MAKSANUT ajallaan VAIKKA OLISI PITÄNYT maksaa. On käytetty jälleen painotetusti tätä vaihtoehtoa EI - ei ainakaan täysimääräisenä.

Entäs sitten, jos sattuu tulemaan tämä ALUEKUNTAJÄRJESTELMÄ - jossa verotusoikeus on aluekunnalla - ja jonka pitäisi jakaa rahat alueensa PIENKUNNILLE. Kysynpähän vaan kuinka systeemi tulee toimimaan vaihtoehdoilla KYLLÄ tai EI.

Tässä pieni ajatus:

Pienen matkustajakoneen
reittilennolla lentoemäntä
tiedusteli matkustajilta,
haluaisivatko nämä päivällistä.

Mitä vaihtoehtoja on
valittavissa?" matkustajat kysyivät.

"KYLLÄ tai EI,
lentoemäntä vastasi.

VKO 38
Se on sitten näytönpaikka - meinaa - tämä yhteisen sosiaalijohtajan "aikaansaaminen" tänne Sisä-Savoon. Hyviä näkemyksiä ja kannanottoja varmaan löytyy - joka taholta - juuri sen puolesta miksi kuntien on HYVÄ lähteä mukaan tähän yhteishakkeeseen. Olen ymmärtänyt lähes jokaisen sisäsavolaisen kunnan hoitavan sosiaali-/perusturvajohtajuuttaan tällä hetkellä tilapäisjärjestelyin (SS 20.9.). Uskoisin ja toivoisin nimenomaan luottamushenkilötahoilla olevan halukkuutta yhteisen kuvion toteuttamiselle. Tosiasia lienee kuitenkin se, että näissä kuntayhteistyöasioissa me luottamushenkilöt olemme "pihvinä" kerrosten välissä - sillä virkamiehet toimivat starttaajina ...

"Kun tahtoa on, myös keinot löytyvät". Kunta ei tietenkään ole mikään soutuvene, jota voi soutaa ja huovata mielialan tai poliittisen pelin mukaan. Kyse on pikemminkin isosta risteilyaluksesta, joka kääntyy hitaasti - toivottavasti kokonsa - eikä kääntäjien periaatteiden vuoksi. Käännöksen, vaikka hitaankin, olisi tapahduttava jalat maassa - ilman turhaa uhoa kaikki tietävyydestä ja kaikki taitavuudesta, riittävän nöyränä, mutta samalla aktiivisesti ja tavoitteellisesti asioita ajaen. Silloin ehkä pääsisimme siihen, että tulevaisuuden ratkaisuja varten kirjoitetuille "nuoteille" löytyisi nykyistä useammin soittovalmiit soittajat.

Perus- ja hyvinvointipalvelut ovat olleet Suomessa perinteisesti pääasiassa kuntien tuottamia ja verovaroin kustannettuja. Nykyiset ja tulossa olevat HAASTEET luovat muutospaineita kunnalliselle palvelutuotannolle myös tällä sektorilla. On selvää, että jatkossa tarvitaan uusia tapoja ja toimintamalleja järjestää kuntalaisten ja yritysten tarvitsemat palvelut. Yksi uusi tapa tuottaa palveluja yhteisesti yli kuntarajojen ilman erillistä organisaatiota on juuri sellainen yhteistyö joka yhteisessä sosiaalijohtajamallissa tulisi meikämannen näkemyksen mukaan olemaan - ISÄNTÄKUNTAMALLI.

Isäntakunta ottaa vastatakseen naapurikuntien palvelut. Yhteinen toimielin on yksi kuntalain tarjoamista mahdollisuuksista kuntien yhteistoiminnan organisoimiseksi. Viime vuosina on yleistynyt tämä niin sanottu isäntäkuntamalli, jossa kunta hoitaa tehtävän yhden tai useamman muun kunnan puolesta. Kun jokin kunta hoitaa sopimukseen perustuen yhden tai useamman kunnan puolesta jonkin palvelutehtävän, voivat muut sopimuskunnat valita osan jäsenistä tehtävästä vastaavan kunnan toimielimeen - järkevää eikö totta?

Meillä täällä Sisä-Savossa on esimerkkinä Sisä-Savon kuntien yhteinen maatalouden lomitustoimi, joka on melko lähellä tätä isäntäkuntamallia. Hyvä isäntäkuntamalliesimerkki löytyy mm. naapuristamme Keski-Suomesta - Viitasaari/Pihtipudas akselilta, joilla on yhteinen;
- perusturvalautakunta
- sivistyslautakunta
- tekninen lautakunta ja
- ympäristölautakunta

Vuoden 2005 alussa on aloittanut myös toimintansa Siikalatvan terveyspalvelualue, jossa Haapavesi järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut neljälle naapurikunnalle. Yhteistyökuntia ovat Haapaveden kaupunki sekä Kestilän, Piippolan, Pulkkilan, Pyhännän ja Rantsilan kunnat.

Yhteistoiminnan tavoitteena on kustannustehokkuus, jota seurataan kuntakohtaiseen ja yksikkökohtaiseen kirjanpitoon pohjautuvalla seurannalla. Taloudellisena pohjana on yhteisesti sovittu kustannus- ja laatutaso. Tilaajakunnalle jää poliittinen harkintavalta siitä, mitä palveluja ne haluavat asukkailleen tuottaa.

Seudullinen yhteistyö ja sen järjestäminen saattavat edellyttää myös yksittäisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden tehtävien muuttumista, tehtävien ja organisaatioiden uudelleen järjestämistä ja jopa henkilöiden siirtymistä toisen kunnan palvelukseen. Tilanne voidaan nähdä mahdollisuutena, mutta myös epävarmuutta herättävänä ja pelottavana uhkana.

Onnistunut muutos edellyttää hyvin toteutettua muutosjohtamista ja ennakoivaa henkilöstöpolitiikkaa. Henkilöstön sitoutuminen muutokseen on onnistuneen muutoksen peruspilari. Paras keino vähentää muutosvastarintaa ja edesauttaa muutosta on tiedottaminen. On tunnistettava ja tunnustettava millaisia hyötyjä saavutetaan ja mitä menetetään. Tiedonkulku ja viestintä ovat onnistuneen muutostilanteen keskeisimpiä tekijöitä.

Kaikki me tiedämme, että täällä Sisä-Savossa, jos missä, on kuntayhteistyön eteen ponnisteltava yhdessä - ALOITETAAN TÄSTÄ - se hedelmällinen ja todellinen yhteistyö Sisä-Savon kuntien välillä ja jätetään "rusinoiden nyppiminen pullasta"
br/>
br/>br/>br/>br/>
Tässä pari ajatusta:

"Ystävät pitää hank
ia enne kuin niitä tarvitsee."

"Liiallinen keskittyminen sisäiseen tyytyväisyyteen voi estää menestymästä ulkoisesti."

VKO 37
Kouluverkkoasia on ollut meillä täällä vesantolaisessa kunnallispoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa melko tavalla "kestotuote" - viimevuosina - lähes samalla tavalla kuin tuo koiraverokysymyskin on ollut.

Valtuuston syyskausi aloitettiin (12.9.) äänestämällä kouluverkon laajuudesta. Äänestettävänä oli Vesamäen ja Niiniveden koulujen kohtalot.

Edellisellä valtuustokaudella oli tehty päätös ko. koulujen lakkauttamisesta syksystä 2006 alkaen. Alkukesästä 2005 tehtiin valtuustoaloite, jolla haettiin Vesamäen koulun toiminnalle vuosi jatkoaikaa.

Valtuustoäänet menivät kuusitoista(16) vastaan ja viisi(5) puolesta. Kuusitoista äänestäjää oli aikaisemman päätöksen kannalla (myös meikämannen ääni) - siis Vesamäen ja Niiniveden koulut lakkautetaan syksystä 2006 alkaen - viisi vastusti lakkauttamista.

Isoja ja vaikeita asioita, katsoipa niitä miltä suunnalta tahansa. Tätä kouluverkkoasiaa on tämän syksyn aikana käsitelty sivistyslautakunnassa ja kunnanhallituksessa, molemmissa "päätöksentekofoorumeissa" päätös on ollut sama kuin valtuustopäätökseksikin tuli (kunnanhallituksessa jätettiin yksi eriävä mielipide), mutta ainoastaan valtuustossa äänestettiin - joka olikin odotettavissa. Demokratia on meikämannen mielestä - jälleen kerran - puhunut päätöksenteossa.

Seuraavassa hiukan Suomalaisen koululaitoksen historiaa:
Kansakoululaitos on perustettu Suomessa 1860-luvulla. Helmikuun manifestin aattovuonna 1898 annettu piirijakoasetus levitti kouluja SYRJÄKYLIINKIN. Suomen koululaitos kehittyi siten, että vuosisadan vaihteessa jo 1/3 lapsista sai kouluopetusta ja määrä nousi 1910-luvulle siirryttäessä yli puoleen. Myös muualla kuin koulussa annettiin opetusta ja Suomessa lukutaito olikin kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkealla tasolla.

Väestön sivistyksen kannalta merkittävin uudistus on laki yleisestä oppivelvollisuudesta vuodelta 1921. Kaikki lapset olivat oppivelvollisia ikävuosina 7-13 vuotta. Tämän lisäksi aloitettiin jatko-opetuksen suunnittelu ja myöhemmin toteutus. Lukutaidottomuus laski nopeasti alle 1%:n.

Nykyään Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu yhdeksänvuotisesta yleissivistävästä peruskoulusta, jota ennen lapsilla on oikeus osallistua vuoden kestävään esiopetukseen, toisen asteen koulutuksesta, johon kuuluvat ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus sekä ylimmästä, korkea-asteen koulutuksesta, jota annetaan ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutustasoilla.

Kunnan peruspalveluihin kuuluu KOULU. Voidaankin kysyä onko yhteiskuntapolitiikka muuttunut lyhytnäköiseksi ja näköalattomaksi, kun kouluja lakkautetaan. Kysymyksen ymmärtää siitä näkökulmasta, jos päätöksiä KOULUJEN LAKKAUTTAMISISTA tehdään vain ja ainoastaan KUNTATALOUDEN TASAPAINOTTAMISEN näkökulömasta, eikä oppilaiden VÄHENEMISEN TAKIA.

Kun Vesannolla tehdään kyläkoulujen lakkauttamispäätöksiä, niin kyseessä on sekä oppilaiden vähenemisestä, että kuntatalouden tasapainottamisesta johtuva päätös - päätös - joka on raskas kaikille, myös meille päätöksentekijöille.

Kaikkien kunnan tuottamien palveluiden kohdalla joudutaan miettimään mihin on varaa ja kuinka palvelu tuotetaan/toteutetaan ja mitkä palvelut ylipäätään ovat tarpeellisia kunnan tuottamina. Kyläkoulujen lakkauttamisessa ei ole kyse siitä, etteikö oppilaat saisi opetusta myös jatkossa, vaan kyse on siitä millä tavalla palvelu tuotetaan/toteutetaan - vanha sanonta ajat muuttuvat Eskoseni sopinee myös tähän yhteyteen

Koulutus on Suomessa PERUSOIKEUS. Jokainen Suomessa asuva on oikeutettu saamaan maksutonta perusopetusta. Perusasteen jälkeen koulutus on pääasiassa maksutonta ja se oikeuttaa valtion opintotukeen.

Meikämanne näkee nykyisessä koulutuspolitiikassa yleisesti olevan määrällisiä ja laadullisia puutteita alueellisesti. Koulutuksen eriarvoisuutta Suomessa lisää maamme poikkeuksellinen asutusrakenne. Epätasa-arvo vallitsee pohjoisen ja etelän välillä. Pohjoisen pienissä kunnissa on vähemmän valinnanmahdollisuuksia kuin etelän suurissa asutuskeskuksissa. Voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on pienten koulujen lakkauttamisen merkitys haja-asutusalueille ja yleensä maaseudun kehittymiselle - kun lakkauttaminen on vielä PAKON SANELEMA VAIHTOEHTO, kuten Vesannolla on ollut.

Koulutus näyttää olevan myös maakuntatasolla keskushakuista, harvaan asutuilla alueilla on ongelmia. Koulutuksen tulee vastata kysyntää, jolloin teollisuuden ja kaupan sijoittumisen ehdot täyttyvät isoissa taajamissa paremmin, kuin haja-asutusalueilla. Taajaman väestömäärä näyttää vaikuttavan koulutuksen volyymiin, laatuun ja monipuolisuuteen - meikämanne voi perustellusti esittää näkemyksensä, jonka olen saanut varsinaisen leipätyöni kautta - näköalapaikalta koulumaailmaan.
Niin se Vesannon lukio - saas nähdä "pitkässäjuoksussa" kuinka käy?

Tässä pari ajatusta mietittäväksemme.

"Useimmat ihmiset kuluttavat itsensä loppuun yrittäessään tehdä kaiken mitä pitävät velvollisuutenaan - eivätkä ikinä pääse tekemään sitä mitä haluaisivat."
-Kathleen Winsor-

Äitini sanoi minulle: "Jos sinusta tulee sotilas, pääset varmaan kenraaliksi. Jos sinusta tulee munkki, niin pääset vielä paaviksi." Mutta minusta tulikin maalari ja minä päädyin Picassoksi.
-Pablo Picasso-

VKO 36
Koiravero - tämä kummajainen - joka näyttää tulevan vuodesta toiseen yhdeksi tärkeimmistä asioista kunnallisessa päätöksenteossa. Tosiasiassa koiraverolla ei kunnan taloudellista tilannetta ratkaista - ei ei sinnepäinkään. Tämä koiraveroasia oli myös kotikuntani kunnanhallituksen (5.9.) asialistalla. Asiasta äänestettiin ja meikämanne nosti kättänsä koiraveron perimisen puolesta. Äänestystulos toi kuitenkin enemmistön koiraveron vastustajille - saas nähdä valtuustossa?

Maakunnallinen "avviisi" näytti kirjoittavan kuluvalla viikolla meidän kunnanhallituksen asioista, juttu, joissa oli uutisoitu vain koiraveroon liityvää. Paikallislehti uutisoi Ruusuke/RaskasMummola hankkeesta ja kouluverkkokysymyksestä - koiraveroon liittyvä päätös oli niin ikään ylittänyt uutiskynnyksen kunnanhallituksen käsiteltävinä olleista asioista - tämä tärkeä asia, jolla saattaa olla kauaskantoiset seuraamukset myös kuntatalouden osalta? - mm. Vesannon kunnan itsenäisenä säilymisessä - puhumattakaan äänestäjien tulevaisuuden käyttäytymisestä vaaliääniään antaessaan - ISO ASIA TÄMÄ KOIRAVERO NÄYTTÄÄ OLEVAN. Kiitos lehdille, että uutisoivat ko. asioista - päätösten ja asioiden julkituomien on aina HYVÄ ASIA.

Meikämannelle tuli koiraverosta niin ISO asia, että tutustuin lakiin ja tässäpä laista muutamia poimintoja:

1§. Koirasta on sen mukaan kuin tässä laissa säädetään suoritettava vuosittain koiraveroa sille kunnalle, jonka alueella koiraa edellisen kalenterivuoden (verovuoden) päättyessä on pysyvästi pidetty. Kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6§:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7§:ssä tarkoitettua verolippua.

2§. Velvollinen suorittamaan koiraveroa on koiranomistaja, jonka omistuksessa koira on ollut verovuoden päättyessä. Mitä koiranomistajasta on tässä laissa säädetty, koskee alaikäisen lapsen holhoojaa, jos koira on lapsen omistuksessa.

3§. Koiravero on enintään 50 euroa, sen mukaan kuin kunnanvaltuusto päättää.

4§. Koiraveroa ei suoriteta:
1) koirasta, joka verovuoden päättyessä on viittä kuukautta nuorempi;
2) koirasta, jonka omistaa valtio tai jonka elatuskustannukset suoritetaan valtion varoista;
3) koirasta, jota käytetään porojen paimentamiseen;
4) invalidin tai aistiviallisen apu- ja opaskoirasta;
5) maanpuolustus- tai väistönsuojelutehtäviin todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu luovuttamaan näihin tarkoituksiin;
6)vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu tarvittaessa luovuttamaan poliisiviranomaisen käyttöön;
7) koirasta, jonka omistaa vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa, jos he eivät ole Suomen kansalaisia; sekä
8) koirasta, jota eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa annetun asetuksen (334/71) mukaisesti käytetään asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin.

5§. Joka verovuonna on saanut koiran omistukseensa, on velvollinen viimeistään seuraavan vuoden helmikuun kuluessa ilmoittamaan koiransa sen kunnan kunnanhallitukselle, jonka alueella hän koiraa pysyvästi pitää. Jos tehtävä on johtosäännössä määritelty viranhaltijalle, ilmoitus on tehtävä tälle ...

6§. Koiranomistajan on tehtävä koirasta muutosilmoitus, jos verovuoden aikana:
1) koiran pysyväinen pitopaikka on muuttunut toiseen kuntaan,
2) koira on luovutettu uudelle omistajalle tai
3) koira on kuollut ...

7§. Koirasta, josta on suoritettava koiraveroa, tulee kunnanhallituksen tai johtosäännössä määrätyn viranhaltijan vuosittain kirjoituttaa koiraverolippu, johon on merkittävä:
1) koiranomistajan nimi ja osoite;
2) koiran tuntomerkit, ikä ja nimi; sekä
3) veron määrä, maksuaika ja maksupaikka ...
...

11§. Sillä, jolle koiravero on määrätty, on oikeus tehdä kunnanhallitukselle tai johtosäännössä määrätylle viranhaltijalle kirjallinen oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa määräämisvuoden alusta lukien. Koiravero on suoritettava siitä huolimatta, että koiraveron määräämiseen on haettu muutosta.

Edellä muutamia kohtia LAKI KOIRAVEROSTA. Laki sisältää kaikkiaan 19 pykälää. Laista löytyy apu moneen koiraveroon liittyvästä menettelytavasta.

On se vaan niin IHMEELLISEN IHANAA tämä maailma ja ajankulku täällä maailmassa - kuinka koiraverosta voi tulla niin tärkeä asia vuodesta toiseen, kun on tullut - asia, joka ylittää AINA maakunnallisen uutiskynnyksen helpommin kuin nämä toiset tämänhetkiset kysymykset täällä kotikunnassani, joita ovat mm.
- kunnallisveron nostamisaikeet (joka jäi päydälle) tai tämä
- Ruusuke/RaskasMummola -hanke ja
- kouluverkkopäätöksen uudelleen auki repiminen,
näissä kaikissa on kuitenkin kysymys vähintään kymmenistä tuhansista, ja joissakin, jopa useista sadoista tuhansista euroista ja asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia vesantolaisia ainakin rahallisesti - aivan toisella tavalla kuin koiraverokysymys. Uutiskynnysten ylittäminen tulee - ja on jo osin näyttänyt tulleenkin - kullekin asialle vuorollaan.

Näin se vaan näyttää menevän tämä asioiden priorisointi - tässä on tietenkin mukana myös sitä humoristihakuisuutta, joka useaasti sävyttää meidän savolaisten päätöksentekoa ja niiden uutisointia - hyvä näin.

Tässä pari ajatusta:

"Suurissa asioissa ihmiset esiintyvät sellaisina kuin heidän tulee esiintyä, pienissä sellaisina kuin ovat."
- Chamfort -


"Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme.
Erinomaisuus ei ole teko vaan tapa."
- Aristoteles -


VKO 35
Viikko on ollut mielenkiintoinen. On kuunneltu ja nähty OAJ:n näkemys lomautuksista.
OAJ:n järjestämä "neuvonpitotilaisuus" vesantolaisille opettajille - jossa sain olla mukana - herätti meikämannella monenlaisia ajatuksia kuunnellessani joidenkin opettajien kannanottoja ja ajatuksia heihin itseensä kohdistuvista lomautuksista, joissa on kyse - vain ja ainoastaan - säästämistarkoituksessa meidän kaikkien vesantolaisten yhteisestä edusta ja mm. opettajien oman kotikuntatyönantajan taloudellisen tilanteen helpottamisesta. Eivätpä ole säästötoimiin liittyvät lomautukset ja niiden toteuttamiset yksinkertaisia asioita näin kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen - eivätpä ole.

Vesannon keskikoulun 50-vuotisjuhla pidettiin perjantaina (2.9.). Juhla oli hyvä, onnistunut ja mieleenpainuva. Meikämannella oli ilo ja kunnia lausua tervehdyssanat juhlassa. Tässä tekstikopio:

"Arvoisat Juhlavieraat - hyvät entiset ja nykyiset rehtorit, opettajat, oppilaat ja opiskelijat, kouluhenkilökunta

on hienoa, että olette täällä juhlistamassa Vesannon keskikoulun perustamista ja sen mukanaan tuomaa Vesantolaista koulukulttuuria, joka tässä merkityksessään on saanut alkunsa syyskuun 1. päivänä 1995.

Pohtiessani tervetuliaissanojeni rakennetta mielessäni pyörivät kaksi avainsanaa:

Tieto
ja
Vesannon keskikoulu

Tieto, joka on jo kreikkalaisen filosofi Platonin ajoilta, 400-luvulla eKristusta, määritelty PERUSTELLUKSI TODEKSI, USKOMUKSEKSI.

Tämä tarkoittaa sitä, että voidakseen sanoa oikeutetusti TIETÄVÄNSÄ jotakin
- täytyy olla asiaa koskeva USKOMUS
- uskomuksen on oltava TOSI
- ja on oltava PERUSTELU uskomukselle.

Niillä ihmisillä, jotka noin 50 vuotta sitten ovat olleet tekemässä päätöksiä Vesannon keskikoulun perustamisesta
- heillä on pitänyt olla myös Platonin tarkoittama TIETO, USKOMUS ja PERUSTELU.

TIETO
- tieto siitä, että oppiminen on tärkeää, ei vain työuralle, vaan että tieto ja tiedonhankinta ovat osa elämänhallintaa

USKOMUS
- uskomus siitä, että tavoitteemme on tietoon perustuva ja realistinen, kauaskantoinen ja, että vesantolainen maalaiselämäkin tulee tarvitsemaan keskikoulua

PERUSTELU
- perustelu sille, että TIETOMME ja USKOMUKSEMME ovat oikeita ja ihmiset kaipaavat enenevässä määrin TIETOA; osa tutkimisen halusta ja luonnollisesta tiedon janosta, osa saadakseen vaihtelua ja ajankulua, osa saavuttaakseen yhteiskunnallisen aseman ja arvonantoa ja osa loistaakseen tietämyksellään vaikkapa väittelyssä.

Mitkä olivat 50-luvun koululaisten tiedonhankintakeinot verrattuna nykypäivän oppilaisiin ja opiskelijoihin täällä Vesannolla?

Voi kai sanoa, että tiedonlähteet olivat tuolloin pitkälti vanhemmat, opettajat ja perinteiset kansakoulut.
Tietotekniikka oli tuolloin HEIKOSTI TUNNETTUA maaseutukodeissa, josko tuota joka paikassa tunnettiin lainkaan - ja nyt, kuten tiedämme, tiedonhankinnan välineet ovat täysin muuttuneet ja samalla maantieteellisen sijainnin merkitys, tässä mielessä, on hävinnyt - tältä suunnalta ovat tulossa ja jo tulleetkin myös monet koulumaailman nykyhaasteista - kuten mm. virtuaalioppimisympäristö.

VESANNON KESKIKOULU, niin se entinen TIETOPAJARAKENNUS tuolla kirkonkylän eteläisellä laidalla Sonkarintien varrella, jonka ohitse kuljen päivittäin - se rakennus on mielessäni aina kun puhutaan Vesannon keskikoulusta. Kouluna olemisen jälkeen tuo rakennus on ollut monenlaisessa suunnitelmassa ja käytössä mukana - nyt sen rakennuksen seinässä lukee TYÖPAJA - TIEDON ja TIEDONHANKINNAN paja myös nykyisellään.

On HIENOA, että viisikymmentäluvulla Vesannolla on TIEDETTY tehdä PERUSTELTU päätös perustaa Vesannon keskikoulu - päätös, joka on perustunut USKOMUKSEEN, ja on myöhemmin tuonut mahdollisuuden Vesannon lukiolle.

Näistä opinahjoista ovat monet tässäkin tilaisuudessa mukana olevista juhlavieraista saaneet perusteltua uskomusta ja tietoa jokapäiväiseen elämään, kuten myös jatko-opiskeluille.

Tervetuloa juhlistamaan Vesannon keskikoulun perustamisen 50-vuotistaivalta - olette SYDÄMELLISESTI TERVETULLEITA."

2.9.2005 sivistyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Kovanen

VKO 34
Kun perjantaiaamuna (26.8.) avasin tämän maakunnallisen "avviisin" Savon Sanomat, oli siellä taas yksi ehdotus projektipäällikkö Jukka Petomäen näkemyksenä kuntauudistuksesta. Tuon ehdotuksen mukaan jäljelle jäisi 20 kuntaa joilla olisi tämä ns. veronkato-oikeus. Nämä kunnat jakaisivat verorahat muille alueen pienkunnille - niille kunnille joilla ei olisi veronkato-oikeutta. Mitäköhän tuo sitten tulisi tarkoittamaan käytännössä - tuo rahanjako.

Ajatellaanpa rahanjakoa jo nykyisten jakajien osalta - vaikkapa siitä näkökulmasta, että valtio on rahanjakajana - kuinka rahanjako toimii syrjäseuduille päin. Esimerkkinä voi rahanjaon osalta tarkastella sosiaali- jaterveyspalvelujen rahoitusta ja sen riittävyyttä. Meikämanne ei oikein jaksa uskoa NYT EHDOTETUN järjestemmän toimivuuteen. Näin Vesannon näkökulmasta katsoen rahanjaon väliin tulee yksi "byrokraatti" lisää tuo ALUEKUNTA.

Aluekuntamallin toimivuuden osalta julkishallinnossa tarvitaan ainakin entisten asioiden poisoppimista ja uusien asioiden uudelleen oppimista, jolloin yrityselämästä haettavat oppimismallit voisivat olla julkishallinnossa opittuja oppeja paremmat.

Uuden oppimisen suhteen elämä ei lähde siitä, että ihmisiä pakotetaan, vaan oppimisen on oltava oma-aloitteista ... menestyminen elämässä on vapaaehtoista!!?. On olemassa paljon keinoja millä menestymistä sekä oppimisen perillemenoa voidaan auttaa. Oppimisen perusasioita on se, että pystyy muuttamaan käyttäytymistään tai haluaa oppia uutta tuntematta siihen pakotetta muualta kuin itsestään päin. Tehdyistä virheistä yleensä opitaan hyvin tai ainakin pitäisi oppia.

Kuntaministeri Manninen ja valtiosihteeri Mykkänen ovat molemmat kokeneita "oppijoita" ja toimijoita kuntasektorilla. Ihmettelen vain kuinka he aikaisempien oppimistensa perusteella viitsivät edes ajatella 20 aluekuntajärjestelmän toimivuutta nimenomaan rahanjaon näkökulmasta - sillä rahanjaon onnistuminen on koko aluekuntamallin perusjalka. Herää kysymys minnekä herrojen oppi on kadonnut vai eikö se ole mennyt perille.

Entäs jos laitetaan ensiksi sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi valtakunnallisesti - nimeenomaan käytettävissä olevien raharesurssien osata ja vasta sitten aloitetaan tämä aluekuntien rakentaminen - jos jää rahaa.

On jotenkin "iirrooonista" yrittää haukata tätä kuntauudistusasiaa kerralla, joka koskettaa jokaista maassamme asuvaa ihmistä ja yrittää selvittää samanaikaisesti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuutta - nimenomaan rahan riittävyyden näkökulmasta, joka myös kosketttelee jokaista maamme asuksta, mutta hiukan eri tavalla kuin kuntajakokysymys. Kuitenkaan sitää rahaa ei ole jaossa yhtään enempää, pikemminkin päinvastoin. Sitten kun saadaan sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi, niin niiden toimintapohjalta voidaan rakentaa myös toimiva kuntajärjestelmä.

Voidaan tietenkin kysyä miksi ei rakennettaisi ensiksi toimivaa kuntajärjestelmää ja niiden pohjalta sitten toimiava sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmä. Mielestäni olemassaoleva kuntajärjestelmä toimii JO, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusjärjestelmä syö toimivalta kuntajärjestelmältä rahoitus- ja toimintapohjan.

Laitetaampa siis asiat tärkeysjärjestykseen (priorisoidaan) ja käytetään jaossaolevat rahat sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden "rakentamiseen", niin aivan varmasti nykyinen kuntajärjestelmäkin tulee toimimaan. EI ETSITÄ SYYPÄITÄ VAAN ETSITÄÄ PÄÄ SYITÄ.

"Aina kun elämisen laatu laskee, tulee pysähtyä
miettimään, minkä osaaminen loppui kesken.
- kauko kivilehto -


VKO 33
Kunnallispoliittinen syksy tuo tullessaan muutamia kohtuullisen haastavia asioita, joista mainitakseni terveyskuntyhtymään liittyvät "kädenväännöt", kouluverkkopäätöksen uudelleen auki repiminen ja kuntatalouteen liittyvinä säästötoimina henkilöstön lomauttaminen.

Nyt kun joudumme lunastamaan valtuustossa tekemämme päätöksen kunnan henkilöstön lomauttamisesta ja organisoimaan lomautuksen toteuttamisen - kysytään niitä koulussa opittuja ja opetettavia ryhmtyötapoja ja -taitoja.

Niin se lomautuksen toteuttaminen, siitä ei näyttäisi tulevan helposti ja yksinkertaisesti toteutettava "jobi". Kuka tahansa ryhmätyöskentelyä harrastanut tai sitä harrastamatonkin löytää esimerkkejä, ja jopa omakohtaisia kokemuksia asioista, joita on pitänyt viedä yhdessä eteenpäin pakon sanelemassa tilanteessa - pakkopullaa mikä pakkopullaa - on hyvin yleinen lähtöasenne ja silloin lopputulos saattaa hiukan "ontua" tavoitteesta. Mutta jospa se tästä, kun tarkistelemme asenteitamme.

Tämän päivän johtamismenetelmissä ryhmätyöskentely on välttämätöntä. Tässä lomautusten toeteuttamisessa ryhmien tulee meikämannen mielestä muodostua hallintokunnittain ja kullakin hallintokunnan edustajalla tulee - TYÖNANTAJAN EDUSTAJANA - olla halu, osaaminen ja kyky toimia ryhmäjohtamisen spesialistina, jolloin uskottavuus on avainasana.

On olemassa ainakin neljä ryhmätyötapaa:

1) SANELU: yksi ryhmän jäsenistä muotoilee lopputuloksen tyystin ja muut ovat lopputukokseen vaikuttamatta. Ryhmätyötapana siitä voidaan käyttää nimitystä diktaatti tai sanelu; johtamistyylinä siitä on totuttu käyttämään termiä autokraattinen.

2) KOMPROMISSI; haetaan keskimääräisratkaisua, ratkaisua joka lähenee osallistujien lähtökohtien keskiarvoa.

3) INTEGROIVA RYHMÄTYÖ; kootaan yhteen ryhmän resurssit kokonaisratkaisuksi, jolloin johtamistyylinä sitä vastaa integroiva johtaminen.

4) SYNERGINEN RYHMÄTYÖ: ryhmä luo jotain uutta ja enemmän kuin sen jäsenten asiantuntemusten summa on yhteensä.

Että siitä vaan hallintokunnat valitsemaan työtapoja. Uskottavuus -sanan meikämanne haluaa alleviivata kolminkertaisesti. Niin tärkeä se on myös tässä lomautusten toteuttamiskysymyksessä. Kaikkien on uskottava, että nyt tarkoitetaan täyttä totta. Jokaisen mukana olevan henkilön ominaisuuksista kaikkein keskeisin onkin meikämannen mielestä AITO KIINNOSTUS IHMISESTÄ. Vasta kun tuntee alueensa ihmiset ja heidän taustansa voi siltä kautta paremmin ymmärtää heitä, tällöin yhteistyö voi olla antoisampaa. Toinen tärkeä ominaisuus on rehellisyys. Epärehellisyysrikkeitä ei voi antaa anteeksi. Rehellisyydellä meikämanne ymmärtää myös tässä yhteydessä laajasti tosiasioiden tunnistamisen ja tunnustamisen, sen että uskalletaan katsoa totuutta silmiin ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä - tiedetään ja halutaan tietää mistä on kysymys.

Platonin ajoista lähtien TIETO on määritelty perustelluksi todeksi, uskomukseksi (käsitykseksi). Tämä tarkoittaa sitä, että voidakseni sanoa oikeutetusti, että tiedän jotakin
1) minulla täytyy olla asiaa koskeva USKOMUS
2) tuon uskomuksen on oltava TOSI
3) minulla on oltava PERUSTELU uskomukselleni.

Nämä kaikki kolme ehtoa ovat välttämättömiä: (1) En voi tietää, että ulkona sataa, ellen usko, että sataa. Olisi hyvin omituista, jos joku sanoisi: "Tiedän, että ulkona sataa, mutta en usko, että sataa." (2) Uskomuksen on oltava tosi, koska on mahdotonta tietää epätosia asioita. Jos joku väittäisi vakavissaan tietävänsä, että maa on litteä kuin pannukakku, kukaan normaali ihminen ei voisi myöntää, että hän todella tietää sen - olkoon hän miten vakuuttunut asiasta tahansa. (3) Uskomuksen on oltava perusteltu, koska muuten pelkkä onnekas arvaus voisi käydä tiedosta. Jos joku sanoo vuonna 2005: "Tiedän, että Matti Vanhasesta tulee seuraava presidentti", hänen ei voida sanoa todella tietävän sitä, vaikka sattuisikin hänen kannaltaan niin onnekkaasti, että Vanhasesta tulisi presidentti vuonna 2006.

Näin sivistyslautakunnan puheenjohtajana voin PERUSTELLUSTI USKOA siihen TOSI -tietoon, että vuoden 1999 alusta voimaan tulleen perusopetuslain 23 pykälän mukaan koululukuvuodessa on 190 työpäivää. Kunnilla ei ole mahdollisuutta vähentää säädettyjen työpäivien määrää. Perusopetuslain mukaan oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oppilaanohjausta jokaisena koulun työpäivänä. Samaisen lain mukaan opetusryhmät on muodostettava siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa suunnitelman tavoitteet. Oppilaalle on säädetty myös oikeus turvalliseen opetusympäristöön.

Todettakoon että lomauttaminen ei ole laitonta. Lomautukset eivät kuitenkaan saa uhata oppilaan oikeuksien toteutumista - juuri siitä syystä ja sen vuoksi tarvitaan RYHMÄTYÖTAITOJA, niin lomautusten toteuttamisen suunnitteljoilta kuin lomautukseen osallistuvalta henkilöstöltä, sillä kaikkiahan ei lomauteta yht'aikaa. Meikämanne toivoisi, että kaikki asiaan liittyvä - myös negatiivinen puoli - voitaisiin hoitaa SIVISTYNEEN TYYLIKKÄÄSTI, sillä vain sivistynyttä samasta suunnasta yhteiseen "hiileen" puhaltamista voi sivistyneiltä ihmisiltä odottaa.

Kuntatalouden osalta olemme sellaisten tosiasioiden edessä, että tämäkin lomautus on VAIN PAKKO TOTEUTTA - lomautuksen tyylipisteet saadaan sitten jälkikäteen, jotka tulevat niin suunnalta kuin toiseltakin, jos ovat tullakseen. Joitain epävirallisia pisteitä on jo jaettu ja ne eivät nääyttäisi ounastelevan RYHMÄTYÖTAPOJEN parhaimmistoa lopullisten tyylipisteiden jaossa.
Lomautusta voi katsella myös tästä "perspektiivistä".
SE ON NIIN
RASKASTA,
KUN ON PAKKO
JA NIIN HELPPOA,
KUN SITÄ HALUAA."

VKO 32 PÄÄTÖS ITSESI MUUTTAMISESTA!!???
Kun syksy saa ja monet tähän vuodenaikaan liittyvät asiat käynnistyvät, kuten esim. meikämannen kunnallispolitiikkakuviot ja samoin jatko-opiskeluuni liittyvät asiat alkavat aktivoitua, tekevät syksyllä monet ihmiset, poliitikotkin, tulevaisuuteen "kurkottavia" päätöksiä ja asettavat tavoitteitaan tuleville haasteille.

Tulevaisuuteen liittyvä "tavoite" voi olla myös päätös itsensä muuttamisesta - ajatuksella TEE ITSENÄINEN HUIPPUJUTTU.

Alla pieni "muistio" huippujutun toteuttamisen helpottamiseksi näin "vapaasti" ajatellen, sillä tuo poliittinen paitsio tai ainakin poliittinen tyhjiö, kesän jälkeen, on vielä meikämannella meko totaalista, ja juuri siitä syystä voin ajatella vielä vähän näin vapaammin tulevia yhteisiä politiikantekomahdollisuuksia, niitä HUIPPUJUTTUJA - ehkä juuri ne ovat parhaimmillaan niitä ITSENÄISTEN PERSOONATYYPPIEN TEKEMIÄ KOMPROMISSEJA, joita kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan.

Niin, ja sen varsinaisen muutoksen tekeminen, se menee näin; aluksi muuttuvat ihmiset, sitten asiat. Tulos syntyy - jos syntyy - mielikuvilla ja vapaasta ilmapiiristä. Miten norsu muuttuu gepardiksi, jolla on pöllön viisaus - alkaa haiskahtaa haasteelta. Kuinka massiivinen, harmaa, hidaskäänteinen toki luotettava otus vaihtuu värikkääksi, nopeaksi, rohkeaksi ja ratkaisuja hakevaksi viisaaksi eläimeksi.

HUIPPUJUTUT liittyvät melkein kaikkeen: täyskäännökseen, työhön, organisaation muuttumiseen, markkinointiin, politiikkaan ...
Löydätkö itsesi seuraavista tyypeistä:
A) on agressiivinen, kilpailullinen ja vaativa. On parhaimmillaan kriisivaiheessa, muutoksessa ja uusissa tilanteissa.<;br/>B) on puhelias, sosiaalinen ja kommunikoiva. Sopii positiiviseen kasvuun, palvelualalle ja positiivista ilmapiiriä luomaan.
C) on huolellinen, tasainen ja järjestelmällinen. Onnistuu rutiinien parissa ja vakaassa ympäristössä.
D) on täsmällinen, looginen ja täydellisyyttä palvova. Korostaa sääntöjä, on omimmillaan asiantuntijoiden joukossa.
Mikään edellä mainittu tyyppi ei liene sinäänsä huonompi toista. Vasta tyyppien yhdistelmillä, joissa eri lajien suhteet ohjautuvat tilanteen ja haasteen mukaan, päästään tehokkaaseen, onnistuvaan toimintaan.

10 x HUIPPUJUTTU

1. Muutos alkaa ihmisestä. Muuten ei voi muuttaa asioita. Ihmisten kanssa on keskusteltava, jotta he oppisivat ymmärtämään mistä on kysymys.

2. Persoonatyyppien sekoitus on tärkeä yrityksen onnistumiselle. Niiden suhteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Oikea työ on löydettävä oikealle persoonalle.

3. Tiimi päättää. Yhdessä päätetään mitä kukin tekee ja miten tiimi toimii. Esteet katoavat ihmisten ja työtehtävien välistä.

4. Tiimin päätyönä on muutos. Tiimi valaa jäsenten muutosuskolla luottamusta ja sitoutumista päätöksiin.

5. Mielikuvilla, motivaatiolla ja ilmapiirillä tehdään tulosta. Niiden muutoksia mitataan ja seurataan eri "mittareilla".

6. Virheen tekeminen on sallittua. VIHAA virhettä ennen sen syntymistä ja JUMALOI sitä sen syntymisen jälkeen. Näin opit aidosti.

7. Älä sokeasti monista onnistumista. Analysoi toimintatapaa aina uuden tilanteen ja asian/asiakkaan mukaan.

8. Markkinointitoimet pitää aina kohdentaa asiakkaan ja tuotteen mukaan.

9. Markkinointia, varsinkaan mediamarkkinointia ei pidä tehdä, jos se ei aiheuta ärsytystä.

10. Kauppaa tehdään ihmisten välillä. Älä usko yritysten välisiin suhteisiin, vaan usko ihmisten välisiin suhteisiin.

HAETAAN UUSIA ARVOJA
- avoimuus
- toisten ihmisten ja heidän osaamisensa arvostaminen
- hyvä itsetunto
- sivilirohkeus
- asiakas on aina kunkku

Avataan ovet, kaikki keskustelevat ja jokainen voi tulla sisään ja mennä ulos. Kaikilla on velvollisuus tukea toistensa työtä. Kellään ei ole oikeutta pilata toisen tekemää työtä.
Muutosvastarinta on yleensä erittäin suurta. Vie aikaa, ennen kuin se poistuu. Ainoa mikä auttaa on avoin keskustelu.

TIIMI TOIMII JA SEURAA
Tiimissä käydään asioita ja henkilöitä läpi, jotta opittaisiin ymmärtämään erilaisuuden voima. Vaikka "inhoan" tuota ihmistä arvostan hänen persoonassaan sitä vahvuutta ja ammattitaitoa, jota minulla itselläni ei ole ja jota en osaa.
Luo mielikuvia, älä anna "piiruakaan periksi". Jokainen vaikuttaa siihen millaisen mielikuvan luomme itsestämme. Mielikuvilla tehdään tulosta.
Tiimi seuraa mielikuvan, ilmapiirin ja motivaation muutoksia enemmän kuin nettotulosta. Tiedämme, että jos nämä asiat ovat kunnossa, nettotuloskin on varmasti kunnossa.

PITÄÄ OLLA HUIPPUJUTTU
Pitää olla huippu siinä jutussa jonka tekee. Jos teet vaikka KIRJANPITOA, niin tee se sillälailla, että tunnet, että tää on huippujuttu. ETTÄ SE ON AIVAN EXTRAORDINARY.

MINÄ KÄYNTIKORTTINA
Kaikille kanssaihmisille muodostuu tietty kuva sinusta sen mukaan miten sinä käyttäydyt, puhut ja miltä näytät. Käyttäytymisetiketti on luotu helpottamaan ihmisten välistä kanssakäymistä uusissa tilanteissa. Säännöillä ja niiden noudattamisella pyritään antamaan tukea luontevalle käyttäytymiselle. Hyvä käyttäytyminen on luontevaa käyttäytymistä. Luontevaan käyttäytymiseen kuuluvat, sekä toisten ihmisten huomioiminen, että toisen erilaisuuden tunnustaminen ja ymmärtäminen.

Edellä esitettyyn kirjoitelmaani sisältyy mukailemiani otoksia 1990 -luvulla ilmestyneestä Facta -lehdestä.

NIINPÄ NIIN. Ensiviikolla palaan kirjoituksissani kunnallispoliitiikan avoimelle kentälle, juuri kunnallispolitiikkaan liittyvien EXTRAORDINARY -asioiden pariin.

Talousahdingossa kamppailevan kuntatalouden slogaaniksi voisi ottaa vaikka seuraavan Esa Sievisen "tokaisun".

"Huipulla ei voi matkia muita. On luotava itse uutta."
- uintivalmentaja Esa Sievinen (HS 12.1.-94) -



KESÄKUULUMISIA
Kesäloma, tällä kertaa enemmän MANUAALISESTI surffailtuna (ruohonleikkurilla) kuin DIGITAALISESTI (netissä), on ONNISTUNEESTI takana. Jos netistä oli jotain hyötyä kesäloman vietossa, herätti se myös kysymyksiä. Esimerkiksi; miksi kotitietsikkani ei leikaa pihanurmea vaikka surffailisi kuinka?

Palvelujen moniarvoisuus kasvaa ja vapaan kilpailun esteitä yritetään raivataan edelleen suuremman vapauden toivossa. Suurempi vapaus tarkoittaa esimerkiksi vapaampia aukioloaikoja. "Globalisaatioyhteiskunnassa" ihmiset toivovat saavansa tuotteensa ja palvelunsa silloin kun niitä tarvitsevat, vaikka yöllä.

Onko kotitietokone ihmistä parempi asiakaspalvelija - vaikka ei leikkaakkaan ruohoa? Tietokone ei koskaan kysy eikä vaadi selityksiä. Se ei arvostele eikä heittäydy hankalaksi. Se ei koskaan väsy, ei paljasta salaisuuksia, ei puhu kenestäkään pahaa, eikä juorua.

Tietsikka on ihmistä parempi, monessakin asiassa. Sillä se on johdonmukaisempi ja sen palvelutaso on vakioitua. Tietokone ei ole kahvilla klo 14.00 eikä muulloinkaan, eikä sen työpäivät pääty klo 17.00. Se ei hävitä asioita (jos itse et toimi väärin), ei väsy, eikä puhu päälle, ei myöskään unohda mitään. Siis ei ole mikään ihme, että monet ovat jääneet nettisurffailun koukkuun - hakemaan palvelua?

Tietokone kulkee lähes aina sinne, minne sinäkin, jos niin haluat - tai osaat. Yleensä kaikkien muiden palvelujen tarjoajien luo sinun on mentävä olipa sitten ruuhka, paahtava helle, myrsky, räntäsade tai vaikkapa päänsärky.

Kun haluat ostaa auton, löydät vaihtoehtoja netistä rajattomasti. Löydät ne silloin kun sinulle sopii. Autokauppaanhan on yleensä mentävä tiettynä aikana ja tietenkin tiettyyn paikkaan. Silloin pitää pukeutua, kammata tukka ja harjata hampaat - olla muutenkin ostajan näköinen. Netissä voit surffailla ostoksilla sillä varustuksella ja ulkonäöllä kuin itse haluata - varsinkin kun ollaan kotona kotikoneella, julkisilla paikoilla surffailu vaatti tietenkin ympäristön huomioimista - myös ruohonleikkurilla surffailtaessa. Pankkiasioiden hoitaminen nettisurffailuna on tietenkin vaihtoehto, aivan kilpailukykyinen vaihtoehto odottamiselle pankkisalissa.

Nettiasioinnin puolesta voi ottaa myös seuraavanlaisen näkökulman; jos tietokoneen naama alkaa kyllästyttää, voit vaihtaa sille uuden "naaman". Tietenkin kauppaa tai pankkiakin voi vaihtaa, jos naamat eivät miellytä - vaikka joskus se pankin vaihtaminen ei ehkä ole aivan yksinkertaista, mutta mahdollista kylläkin. Entäs julkiset palvelut? Yleensä paikkakunnalla olevien eri virastojen vaihtaminen pelkästään palvelusta johtuvan tyytymättömyyden vuoksi onkin sitten aivan oma juttunsa, sillä niissä asiointi on montakertaa asiointipaikkasidonainen juttu - taitaa vaatia "naamarikaupassa" käyntiä, jos naamat eivät miellytä - eipä hätää, sillä useasti on olemassa myös ns. virallisten asioiden hoidossa nettiasiointimahdollisuus. Todettakoon tässä yhteydessä virastojen pyrkivän enenevässämäärin yhden luukun palveluperiaatteeseen, jolloin palveluluukun vaihtomahdollisuudet ovat tosi vähissä - no se sitten siitä vaihtomahdollisuudesta.

Nykyään yksilöllisyys - minäkeskisyys - korostuu yhä enemmän, jonka ansiosta nettiasiointi ja verkkokauppa kasvavat varmasti. Kasvua puoltavat kuluttajien suurempi valmius, vaivattomuuden vaatimukset ja erikoistuvien palvelujen kasvava tarjonta. Ultrayksilöllisyys - minä, minä ja minä - leimaavat virtuaalipalveujen ja muiden palvelujen kysyntää. Ihmiset haluavat erottua ja samaistua arvojensa mukaan.

Kuten olemme itse todenneet; kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki muuttuu. Tämä totuus pätee entistäkin paremmin tulevaisuutta ajatellen. Kehitys ei kulje aina suoraviivaisesti, eikä ennustettavasti. Arvaamattomat ja yhä nopeammat muutokset ovat hyvin todennäköisiä.

Mennäkseni kesälomaan ja ns. "manuaaliseen" surffailuun, ilman ruohonleikkuria, olen saanut kokea, kuten myös moni muu on saanut osakseen monentasoista asiakaspalvelua, niin kotikunnassaan kuin muuallakin. Joskus jää palvelua saatuaan miettimään, että mitä se asiakaspalvelu oikein on tai olisi voinut olla kokemani palvelun kohdalla?

Asiakaspalvelu on meikämannen mielestä osa asiakastyötä. Asiakastyön osioita ovat mm:
- asiakaspalvelu
- myynti- ja vuorovaikutustaidot
- neuvottelu- ja esiintymistaidot
- kielitaito
- yms.

Jokaisen asiakaspalvelussa olevan ammattilaisen soisin - silloin tällöin - miettivän mm. seuraavia asioita:
- mitä minun työssäni asiakaslähtöisyys tarkoittaa?
- mitä minun työssäni merkitsee asiakaspalvelu?
- miten minun työssäni MINÄ saan syntymään pitkäaikaisia, kannattavia asiakassehteita?
- miten minun työssäni MINÄ neuvottelen asiakkaitteni kanssa ja saan aikaan "hyviä sopimuksia"?
- miten MINÄ työssäni saan asiakkaani vakuuttuneeksi tuotteeni "oikeellisuudesta" ja millaista käyttäytymistä MINULTA edellytetään työssäni?

Palvelu on meikämannen mielestä hyötyä tuottava vaihdon väline, joka on suuressa määrin abstrakti toiminto tai prosessi ja joka oleelliselta osin tuotetaan, markkinoidaan ja kulutetaan samanaikaisesti.

Vaikka haluaisimmekin asian toisin olevan, hyvä palvelu on harvinaista herkkua. Ei, en tarkoita sitä, että huonopalvelu on yleistä. Tarkoitan, että asiallisen hyvästä suomalaisesta palvelusta on tullut asiakkaiden mittapuu. Kun asiakas kerrasta toiseen saa mitä tahtoo ja häntä kohdellaan asiallisen hyvin, hän tottuu siihen. Hyvästä tulee keskinkertaista - se on jotensakkin ristiriidassa pohjalaisen sanonnan kanssa, joka kuulu jotenkin näin: "Kun tähtää hyvään, niin priimaa pukkaa tulemaan".

Palvelun ajatellaan yleisesti olevan hyvää ainakun kun se ei ole huonoa. Ja huonoa palvelu on silloin kun siitä valitetaan.

Totuushan lienee se, että kaikissa palvelutilanteissa halutaan yleensä antaa asiakkaalle mahdollisimman hyvää palvelua, ihan vilpittömästi. Asiakkaat vaan ovat erilaisia. Toiselle riittä se, mistä toinen saattaa tuohtua. Asiakaspalvelijana et voi tietää, millaista palvelua asiakkaat odottavat. Ja kuinka voisit tietääkkään, kun he eivät itsekkään tiedä! Siis koskaan et voi tietää, riittääkö asiakkaalle se, mitä tarjoat ja kuitenkin Sinusta sen pitäisi riittää. Juuri tämä tekee asiakaspalvelusta - ja palvelusta yleensäkin, niin kiehtovaa, sillä et koskaan voi tietää, tepsiikö juttusi vai ei - palaute tulee vasta jälkikäteen, jos tulee.

Asiakkaat kyllä yleensä huomaavat sen, yritetäänkö heitä palvella ja jääkö heihin JÄLKI palvelusta. Jos jälki jää ja on niin syvä ja hyvä, että kokemus on pakko kertoa kaverille päästään tasolle johon jokaisen palvelualalla työskentelevän tulisi meikämannen mielestä pyrkiä.

Totesinkin aikaisemmin tietokoneen olevan monessa asiassa ihmistä paremman - jos nyt näin voi sanoa - mutta interaktiivinen asiakaspalvelu on AINA ihmisten välistä toimintaa ja SE on ainakin yksi asia jossa ihminen on tietokonetta parempi, vaikka palvelutaso saattaisi joskus vähän "tökkiä". Ainahan voidaankin kysyä; kuinka vastaanottavaisia asiakkaat ovat hyvälle palvelulle?

ONNISTUMISEN MITTARI
Jos sinulla on hyvä maine, jos olet useammin oikeassa kuin väärässä, jos lapsesi kunnioittavat sinua, jos lastenlapsesi ilahtuvat nähdessäsi sinut, jos ystäväsi voivat luottaa sinuun ja sinä voit hädän hetkellä luottaa heihin, jos voit kohdata luojasi ja sanoa: "Olen tehnyt parhaani" - silloin olet ONNISTUNUT.
- Ann Landers -



VKO 21
Meikämanne on kirjoitellut näitä "nettipäiväkirjojaan" akuvuodesta 2005 alkaen viikoittain ja huomannut sivuilla olleen tähän mennessä lähes 2 500 käyntikertaa (laskuri). Tämä VKO 21 jää kevään viimeiseksi kirjoitelmakseni ja palaan näissä merkeissä takaisin elokuussa VIIKOSTA 33 ALKAEN. HYVÄÄ KESÄÄ ja KIITOS MIELENKIINNOSTANNE "PÄIVÄKIRJAANI" KOHTAAN.

Palaan vielä uudelleen ajatuksissani Vesannon Yrittäjäyhdistyksen järjestämään keskiviikkoiltaan Vanhalan tilalla (18.5.).

Tilaisuudessa eräs porvaripuolueita edustava vanhempi yrittäjävaltuutettu nosti esille yrittäjän/yrittäjyyden arvostuksen Vesannolla. Hän koki yrittäjyyden arvostuksen puutetta varsinkin niitä yrittäjiä kohtaan, jotka ovat ns. paikkakuntalaisia jo pitemmässä juoksussa - ehkäpä aivan syntyperäisiä. Yrittäjä kertoi miettivänsä jopa paikkakunnalta muuttoa häneen kohdistuvan yrittäjyyttä koskevan arvostuksen puutteen vuoksi.

Olen useassa yhteydessä maininnut yrittäjyyden olevan meikämannelle hyvin läheisen asian - monessakin mielessä - ja juuri siksi haluan nostaa muutaman asian esille yleisestä ja tutkitusta yrittäjyyden arvostuksesta ja asenteesta yrittäjyyttä kohtaan Suomessa, joiden perään em. valtuutettu haikaili Vanhalassa.

Ihminen on kokonaisuus, jonka toiminnassa on erotettavissa kolme osa-aluetta: kongnitiivinen eli tietopohjainen, psykomotorinen eli toimintapohjainen ja affektinen eli tunnepohjainen alue (Peltonen & Ruohotie 1987). Nämä eri alueet ovat toisiinsa kiinteästi kietoutuneita. Tunnepohjaisen alueen merkitys on suuri. Tunnepohjainen voima näkyy kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla.

Lutherille ja hänen myötään luterilaisuudelle kaikki työ on yhtä arvokasta ja ennen muuta "kutsumus". Aikojen myötä sana kutsumus on menettänyt osittain alkuperäisen merkityksensä. On puhuttu erityisistä kutsumusammateista, jotka ovat olleet erimerkiksi papin, lähetyssaarnaajan, lääkärin ja sairaanhoitajan ammatit.

Suomessa on PERINTEISESTI ARVOSTETTU työtä protestanttisen etiikan mukaisesti. Työ on ollut perheen ohella suomalaisten arvojen kärkipäässä useissa tutkimuksissa. Työllä on suuri merkitys sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Työn saaman korkean arvostuksen myötä työnteko nähdään yhteiskunnassamme sosiaalisena velvollisuutena ja tekijänsä arvon mittana. Työntekoa ja työtä arvostava yhteiskunnallinen ilmapiiri on alkanut ruokkia itse itseänsä. Toisaalta koko yhteiskunnan ja eri organisaatioiden toimivuus riippuu työnteon arvostuksesta ja työntekoa korostavasta ilmapiiristä, toisaalta hyvin toimivat rakenteellis-toiminnalliset osajärjestelmät lisäävät arvostusta työntekoa kohtaan yhteiskunnassa (Juuti 1983).

ASENNE on tiettyyn kohteeseen suuntautuva suhteellisen pysyvä suhtautumistapa. Asenne voi siis olla myönteinen tai kielteinen, hyväksyvä tai torjuva (Peltonen 1986). Asenne säätelee keskeisesti ihmisen käyttäytymistä, koska asenne voidaan nähdä kokonaisvaltaisena psyykkisenä toiminnan organisoinnin ja säätelyn muotona (Räty 1982). Peltosen ja Ruohotien (1992) mukaan asenne merkitsee yksilön taipumusta tuntea, ajatella ja toimia tietyllä tavalla. Asenne on yksilön tapa käsittää ja arvioida ympäristön asioita: joidenkin asioiden arvostamista ja toisten väheksymistä, jonkin asian mieluisaksi tai vähemmän mieluisaksi kokemista.

Asenteet toimivat ikään kuin henkisinä suodattimina havannoitaessa ja tulkitessa tilanteita. MYÖNTEISET YRITTÄJYYTTÄ KOSKEVAT ASENTEET saavat ihmisen havaitsemaan ja tulkitsemaan ympäristöään yrittäjyyden kannalta suotuisalla tavalla, ja vastaavasti päinvastoin. Päämäärä- , tilanne- ja välinetietoon perustuva arvojen, asenteiden ja uskomusten subjektiivinen maalimankuva määrittää, mihin tekoihin ja yrityksiin ihminen ryhtyy (Huuskonen 1989).

EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) suomalaisten asenteita selvittävän tutkimuksen (Raportti suomalaisten asenteista 1997) mukaan vuosina 1986-1990 tapahtui yleistä voimakasta poliittista vieraantumista. Tämän jälkeen vieraantumisen kasvu on pysähtynyt, mikä selittynee sillä, että politiikan vieroksunta on niin voimakasta, ettei se enää pysty siitä juuri kasvamaan. Tästä ei pidä kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, ettei poliittinen vieraantuminen sinällään loisi suotuista maaperää yrittäjyydelle. Kyse on esimerkkiä käyttäen paremminkin siitä, että 1970-luvun alun voimakkaan vasemmistolaisuusaallon aikana yrittäjyys ja yrittäminen maassamme kytkettiin porvarillisuuteen ja oikeistolaisuuteen. Tällöin yrittämisen ja yrittäjyyden arvostus laski maassamme. Vieraantumisen kasvaessa mainittu 1970-luvun ilmiö ei liene mahdollista laajassa mittakaavassa.

Tutkijoiden mukaan suhtautuminen yrittäjyyteen ei ole ensisijassa poliittinen asia vaikka se on sitäkin. Sosialistinen ideologia on toisaalta kannustanut ahkeraan työntekoon, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ollut yhteikunnan tai paremminkin järjestelmän palveleminen. Hackerin mukaan sosialistisessa yhteikunnassa työpsykologian perustarkoitus on osallistua tieteiden väliseen tehtävään lisätä tehokkuutta ja työn tuottavuutta siten, että työtätekevän persoonallisuuden kehitystä tuetaan. Sosialististen maiden harrastamat "työn sankarit" ja muut vastaavat arvonimet ovat herättäneet meillä etupäässä hilpeyttä. Niiden arvostus aikanaan omissa maissa oli kuitenkin hyvin korkealla (Gruber 1990).

Em. tutkimuksenkin mukaan suhtautuminen yrittäjyyteen ei ole enää poliittisten ideologioiden piiriin kuuluva kannanotto. Tämä näkyy siinä, että väitteet "työntekijöiden ja työnantajien eduista ovat Suomessa nykyään pitkälti yhteneväiset" jonka kanssa ollaan aikaisempaa enemmän samanmielisiä. Poliittinen vieraantuminen heijastunee puolestaan siihen, että yksilöllisyys; yksilön ja omahehtoisuuden kunnioittaminen on arvoasteikossa yhteisöllisyyden, yhteisvastuun ja keskinäisen solidaarisuuden edellä. Politiikkaahan on perinteisesti pidetty yhteisten asioiden hoitona.

EVA:n tukimuksessa selvitettiin laajasti suomalaisten suhtautumista markkinatalousjärjestelmää kohtaan. Tulosten mukaan vähän yli puolet suomalaisista katsoo, että markkinatalousjärjestelmä Suomessa on "pääpiirteissään hyvin tai ainakin melko hyvin toimiva". Talousjärjestelmäämme kohtaan esitettiin kuitenkin myös voimakasta kritiikkiä. Neljä keskeisintä kriittistä luonnehtintaa olivat toimiminen liikaa suuryritysten ehdoilla, vahvemman oikeuden suosiminen, taloudellisten arvojen liiallinen korostaminen ja liian suurten tulo- ja hyvinvointierojen tuottaminen. Näillä kritiikin kohteilla ei voida katsoa olevan yhteyttä yrittäjyyteen. Ne liittynevät pikemminkin ns. markkinavoimiin. Markkinavoimat ja yrittäjyys on erotettava toisistaa, kyseessä ei ole sama-asia.

Lopputulemana voidaan lähteä tarkastelemaan asioita yrittäjästä itsestään käsin sisältäen myös edellä mainitun yrittäjävaltuutetun kokeman yrittäjyyden/yrittäjän arvostuksen puutteen.

Yleisesti ottaen YRITTÄJÄN tiedot ja uskomukset, tunne-elementit ja käyttäytyminen ovat positiivisia siinä määrin kuin YRITTÄJÄLLÄ on positiivinen asenne. Tällöin niillä on myönteiset seuraukset YRITTÄJYYTTÄ kohtaan. Toisaalta ne ovat negatiivisia siinä määrin kuin YRITTÄJÄN asenne on negatiivinen, jonka seuraukset ovat negatiiviset YRITTÄJYYDELLE. Kun YRITTÄJÄLLÄ on suuri määrä arvostuksen kohteita, arvostettavia asioita - elämänkatsomus asettaa arvot tärkeysjärjestykseen. Elämänkatsomus voidaan nähdä kokonaisuutena, jonka osia ovat maailmankuva, ihmiskäsitys, suhtautuminen uskontoon ja yhteiskuntakäsitys.

Yrittäjyys vaatii positiivisuutta ja laajaa elämänkatsomusta MYÖS yrittäjältä itseltään.
Elämänkatsomus on yksilön affektisen alueen ominaisuuksista kaikkein laaja-alaisin ja hitaimmin muuttuva. Käsitteenä se on melko abstrakti ja vaikea määritellä. Peltosen (1986) mukaan elämänkatsomusta voidaan pitää vakiintuneena suhtautumistapana elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Elämänkatsomuksen tärkeimpiä kohdealueita ovat henkilö itse, muut ihmiset, fyysinen ympäristö, työ, yhteiskunta ja "perimmäiset kysymykset" - SIEDÄ ELÄMÄSSÄ MONENLAISTA, MUTTA ENNEN KAIKKEA ITSEÄSI, jospa se siltä kautta löytyy myös se ARVOSTAMISEN TUNNE - paremmin.

OLLAAN POSITIIVISESTI POSITIIVISIA JA NAUTITAAN KESÄSTÄ JA OMASTA ELÄMÄNKATSOMUKSESTAMME.
MORO SYKSYYN.

VKO 20
Vesannon valtuutetut oli kutsuttu Vesannon Yrittäjät ry:n toimesta keskiviikkoiltana (18.5.) Vanhalan tilalle. Kiitos tilaisuuden järjestämisestä yrittäjäyhdistykselle, etenkin puheenjohtaja AKILLE ja talon väelle. Vanhalan tila sijaitsee kauniilla paikalla mahtavine näköaloineen.

Kutsukirjeet eivät olleet saavuttaneet aivan kaikkia, jotka olisivat halunneet olla mukana tilaisuudessa - meikämannelle jäi ainakin sellainen käsitys - mutta ei kai tuosta kannattane KENENKÄÄN suivaantua sen enempää, elämä on vain joskus sellaista - tekevälle sattuu.

"Elä tämä päivä luottaen itseesi ja
kykyysi ratkaista eteen tulevat haasteet.
Kun kohtaat vaikeuksia,
uskalla ajatella mahdollisuuksia,
jotka niiden taakse kätkeytyvät."

Sivistyslautakunta pääsee valitsemaan uusia opettajia yläasteelle/lukioon, sillä hakemuksia on tullut avoinna oleviin paikkoihin ihan jonkin verran - alakoulun luokanopettajan paikka näyttää kiinnostaneen vähiten, mutta valitsemaan päästään.

Vesannon lukio on kiinnostanut kohtalaisesti nykyisiä ysiluokkalaisia. Hakijoiden määrä on siinä kahdenkymmenen kieppeillä, jossa muutamia ulkopaikkakuntalaisia mukana - elämä jatkuu lukion osalta - enemmänkin mahtuisi mukaan, jospa heitä vielä ...

Siellä yrittäjäillassa Vanhalassa keskusteltiin vilkkaasti kunnan ja yrittäjien välisistä yhteisistä asioista, kuntaan ja kuntalaisiin liittyvistä asioista yleensä. Meikämanne otti osaa ainakin ns. "MYYMÄLÄAUTOKESKUSTELUUN", jonka valtuutettu Veli nosti esille. Taisin nähdä "MYYMÄLÄAUTOASIAN" hiukan liian subjektiivisesti, kun sanoin, että meidän on tunnustettava muutamia tosiasioita, jotka muuttuvat ja ovat muuttuneet kuten tuo MYYMÄLÄAUTO, jonka toiminnalliset ajat ovat MIELESTÄNI TAKANA PÄIN ja myymäläautolla ei ole tulevaisuutta Vesannolla. Tämä meikämannen näkemys "TEILATTIIN" monella suulla melkein yhtäaikaa - kehitelläänpäs ajatusta ja mietitään kaikkea sitä mitä MYYMÄLÄAUTON valikoimaan voisi kuulua.

Jouduin myöhemmin hiukan "puolustelemaan" näkemystäni, joka todella perustui noin 40 vuotta sitten saamiini kokemuksiin, kun olimme veljieni kanssa kesäisin myymälauton mukana - alle kymmenenvuotiaina - ajelemassa ympäri Vesantoa. Tosiaan siitä on aikaa yli 40 vuotta, vaikka meinasin Vanhalassa ensiksi tarjota yli 20 vuotta - niin se näyttää aika kuluvan.

Se, että voidaanko enää puhua MYYMÄLÄAUTOSTA - ainakaan siitä perinteisestä, josta meikämannella on HYVIÄ MIELIKUVAIA ja KOKEMUKSIA - jos AUTOSSA on se varustus mitä Vanhalassa ideoitiin - taisi sisältää sauna, ravintola, hotelli ym. ostopalveluja. Kutsumanimenä "myymäläautolla" tuolloin voisi olla vaikka PYÖRILLÄ KULKEVA RUUMIIN- JA HENGENRAVINTOKESKUSPUTNIKKI. Näyttää se kauppatieteilijälläkin pätkivän, tuo kaupallinen näkemys - JOSKUS.

Tosin elämä tuo tullessaan uusia näkemyksiä, jonka olen huomannut omalla kohdallani. Kun olen ollut noin 18 vuotta päätoimisena yrittäjänä (osittain edelleen), 7. vuosi on menossa virkamiehenä ja 1. vuosi "kunnallispolitikkona".
Kaikki nämä "roolit" yhdessä ja erikseen antavat mielenkiintoisen näköalan moneen asiaan - kuten siihen MYYMÄLÄAUTO -juttuun - luovuus on aina paikallaan, mutta sitäkin pitää osata tarkastella HYVIN KRIITTISESTI, aina tilanteen mukaan. Ideoinnilla ei saa olla rajoja, mutta ideoiden toteuttamisella kylläkin - tai ainakin paksu kukkaro, ja niitähän kyllä löytyy.

Vastaavia keskustelutilaisuuksia, kuin Vanhalassa oli, on TARPEEN JÄRJESTÄÄ jatkossakin, ja Tulilassa taitaakin olla seuraava vähän "globalimpi" tilaisuus jo kesäkuun puolivälin tietämissä - saas nähdä kuinka kutsut kulkevat silloin?

Luota huomiseen ja siihen, mitä se tuo tullessaan.

VKO 19
Suuruuden ekonomia ja globalisaatio ovat tämän päivän talouskeskustelussa hyvin useasti vilahtelevia sanoja. Economies of scale -käsitteen ("suuruuden ekonomia") rinnalle on nousemassa economies of scope -käsite ("erikoistumisen ekonomia").

Verkostoituminen edistää riskien hajauttamista sekä resurssien tehokasta hyödyntämistä ja joustavuutta. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen nopeutuessa myös epävakaisuus kasvaa mikä asettaa omat vaatimuksensa ennakointitoimenpiteille. Yritysten, alueiden ja klustereiden kilpailu globalitaloudessa lisääntyy, ja yritysten kilpailukyvyn erot ja osaaminen korostuvat - se edellyttää yritysten ohella myös julkiselta sektorilta uusien toimintamallien käyttöönottoa.

Julkisen hallinnon toiminnan luonteen muuttuessa "valtio" profiloituu yhä enemmän "tietojenhallintataloksi" joka jakaa demokratiaa?? Valtion tehtävänä on muodostaa aihekokonaisuuksista oikeita johtopäätöksiä - kuten kuntauudistuskeskustelusta olemme voineet todeta - ja rakentaa niiden pohjalta kuntien toimintaympäristöä erilaisia "välineitä" käyttäen - mutta kuitenkin samaan suuntaan, koherentisti (koossapysyvä, tiivis, kiinteä). Perinteisten "tuki-instrumenttien" käytön sijaan painopiste on selkeästi siirtymässä toimintaympäristön kehittämiseen.

Valtioneuvoston globalisaatioselvityksessä Eduskunnalle kohdassa 4.1.3 sanotaan mm. näin:
Demokratia on tänä päivänä levinnyt laajemmalle kuin koskaan. Yleisestä kehityssuunnasta huolimatta demokratian puutetta esiintyy edelleen rinnan turvattomuuden, ihmisoikeuksien loukkausten ja taloudellisen kehityksen hitauden, jopa taantuman ja syrjäytymisen kanssa. Vahva oikeusvaltio, hyvä hallinto, ml. ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat edellytyksiä myös taloudellisen toimeliaisuuden vahvistumiselle. Demokratian kehittyminen on siten tärkeä osa myös maiden pääsyssä globalisaatiosta hyötyvien joukkoon. Kansallisella tasolla globalisaation hallinta edellyttää hyvää hallintoa, oikeusvaltion periaatteiden, demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kunnioitusta. Hyvän hallinnon perusedellytys on avoimuus ja läpinäkyvyys. Hyvästä hallinnosta ja puolueettomasta oikeuslaitoksesta on tulossa merkittäviä tekijöitä myös kansainvälisissä suhteissa jne.

Edellisessä tekstilainauksessa mainittu tasa-arvon kunnioittaminen onkin valtioneuvostolle MELKOINEN haaste kun SUUNNITELLAAN maamme kuntarakennetta uudelleen - toivottavasti valtiovallan taholla muistetaan omiin kansalaisiin kohdistuva DEMOKRATIAN KUNNIOITUS kuten globalisaatioselvityksessä se on ainakin TEKSTINÄ muistettu kansainvälisyyttä ajatellen - saas nähdä. Menikös se jotenkin näin, että SUUTARIN LAPSILLA EI OLE KENKIÄ?

Mietittäessä järkeviä palvelukokonaisuuksia on muistettava alueelliset puiteratkaisut. Kuntien on katsottava yli omien rajojensa ja tunnettava vähintään seudullista ja maakunnallista vastuuta. Meikämannen mielestä järkevien palvelukokonaisuuksien "rakentaminen" ei ole mahdollista ellei aloiteta aivan "RUOHONJUURITASOISISTA" hallinnollisista uudelleenjärjestelyistä. Ehdotonta oikeaa kokoa ei palvelukokonaisuudelle ole olemassakaan, on vain aloitettava jostakin ja päädyttävä johonkin - ratkaisujen perustana on oltava käytettävissä oleva PARAS MAHDOLLINEN TIETO.

Seuraavana mielenkiintoinen näkökulma, joka koskettelee terveyspalvelujen väestöpohjarakennetta, on lainaus Markku Lehdon kirjasta Takaisin tulevaisuuteen:

"Miksi usein esitetään huomattavan suuria väestöpohjia vähimmäismääriksi, vaikka tiedetään, että on hyvin toimivia paljon pienempiä yksiköitä? Onko mitoitusperusteet tehty enemmän teorioiden kuin elävän elämän pohjalta? Usein on todettu, että terveyskeskuksen väestöpohjan tulisi olla vähintään 15 000 asukasta, onpa puhuttu 30 000 asukkaan vähimmäismäärästä. Mutta kiistatta on hyvin toimivia terveyskeskuksia, jotka palvelevat paljon pienempää väistömäärää. Mitoitusta ei voikaan tällaisessa tapauksessa perustaa yksinomaan keskimääräisiin laskelmiin, mutta on syytä kuitenkin ottaa huomioon, miksi tällaiseen suositukseen on päädytty.

Selityksenä on muun muassa se, että suurempi terveyskeskus ei ole yhtä haavoittuva kuin pieni ja suurempi on taloudellisempi, koska laitteiden kustannukset asiakaskäyntiä kohti ovat edullisemmat. Suuressa terveyskeskuksessa lääkärit voivat erikoistua ja siten tarjota toisilleen asiantuntija-apua. Jos pienen ja mukavan terveyskeskuksen lääkäreistä toinen lähteen eläkkeelle ja tilalle tulee henkilö, jonka kemia ei sovi yhteen kollegan kanssa, seurauksena voi olla riitoja ja kummankin häviäminen kunnasta.

Terveyskeskuksista lähes 60% perustuu alle 10 000 asukkaan väestöpohjaan ja joka seitsemäs on alle 30 000 asukkaan terveyskeskus. Todellisuus on siis kaukana suosituksesta. Ehkä on toistamiseen todettava, että terveyskeskus on hallinnollinen käsite ja tarkoittaa työnantajaa. Saman keskuksen alueella voi olla useita toimipisteitä. Tarkoituksena ei ole, että seutukunnan sisällä olisi yksi palvelupiste koko väestöä varten.

On erilaisia tapoja rakentaa yhteistyötä päätymättä välttämättä kuntayhtymään. Viime vuosina on korostettu seudullisen yhteistyön tärkeyttä. Ajatus perustuu siihen, että saman seutukunnan sisällä palvelut hoidetaan yhteisen suunnitelman edellyttämällä tavalla. Mallina voi olla yhteinen palveluorganisaatio, jonka toimipisteitä sijaitsee seutukunnan eri taajamissa.

Yhteistyö voi perustua myös sopimusverkostoon, jossa yksi kunta on palvelujen tuottaja ja hankkija ja muut ovat ostajia. Sopimuksilla voidaan myös vähentää haavoittuvuutta varmistamalla mahdollisuus osataa palveluja tarpeen siihen ilmaantuessa. Tärkeintä on, että esimerkiksi pienen terveyskeskuksen taustalla on apuvoimia, jotka sopimuksen perusteella ovat tarvittaessa saatavilla. Viime aikoina on tosin yhä enemmän kuulunut huolestuttavia kysymyksiä, onko kilpailun edistämiseen tähtäävä hankintalaki estämässä pienen maan vahvuuksiin kuuluvan sopimusverkoston ylläpitämisen.

Tavoitteeksi ei kannata asettaa hallintomallin uudistamista sellaisenaan vaan toiminnallisen yhteistyön parantaminen. Yhteistyömallien nojalla voidaan yhdistää lähipalvelujen mukavuus ja keskitettyjen palvelujen tehokkuus. Hallinnollisten puitteiden merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä. Epämääräiset suulliset sopimukset ja yhteistyökäytännöt voivat ajautua haaksirikkoon jo yhden henkilövaihdoksen jälkeen.

Seudullisten palvelujen tukena ovat maakunnalliset palvelut. Kysymys on sellaisesta erityisosaamisesta, joka taloudellisesti toimiakseen edellyttää vähintään 150 000 - 200 000 asukkaan väestöpohjaa. Maakunnallisista palveluista tavallisin on keskussairaala. Tätä pienemmälläkin väistöpohjalla voidaan hoitaa osa erikoissairaanhoidosta, mutta siinä tapauksessa on sovittava yhteistyöstä suuremman keskuksen kanssa. Sosiaalihuollon ammatillisen osaamisen porrastus on erilainen, mutta senkin lohkolla on tarvetta kapean erikoisalan osaamisesta, joka olisi järkevintä organisoida maakunnan tasolle."

Edellisestä kuvaukseta voin vetää sen johtopäätöksen, että ALUEELLINEN SUUNNITELMA ON TEHOKKAAN TOIMINNAN KIVIJALKA.

Tässä kevennykseksi hieman "toisenlaatuisia väestöpohjia" suuruuden ekonomian osalta:

Lihasikaloissa suuntaus näyttää niin ikään kulkevan kohti suurempia eläinryhmiä. Mitä suurempi sikaryhmä, sitä halvemmalla sikapaikan pystyy rakentamaan. Suuruuden ekonomia toimii ainakin tiettyyn sikamäärään asti. Satojen lihasikojen kasvatus samassa ryhmässä onnistuu, kunhan ruokintaa ja jopa punnituksia ja karsintoja voidaan OHJATA ELEKTRONISESTI....

Sikakasvattajat sanovat, että tähän asti heidän vahvinta markkina-aluettaan ovat olleet lähimmät naapurimaat, nyt monet ovat luomassa globalisti myyntisuhteita etsien samalla uusia yhteistyökumppaneita. Meikämannen mielestä kotimainen sianliha on hyvää, ja arvostan sikatilayrittäjien vaativaa työtä.

Olisikohan kuntapalvelujen ekonomialla ja sikatuotannon globalisaatiolla yhteistä keskenään ja opittavaa toisiltaan. Mene ja tiedä?

JOSKUS saa sen käsityksen, että kohderyhmät kuntauudistuskeskustelujen ja lihasikaloiden tuottavuuden osalta saattavat JONKUN MIELESTÄ JOSTAKIN näkökulmasta katsoen JOSKUS muistuttaa toisiaan???!!! Että tämmöstä tällä kerralla.

VKO 18
Valtiovarainministeri Kalliomäki lupailee päätöksiä kuntauudistuksesta ensiviikolle - viikolle 19. Jotenkin tulee mieleen sana KIIRE ja se, että kuinka täällä kuntakentällä pysytään vauhdissa mukana. Peruskuntien on hoidettava tehtävänsä ja velvoitteensa jokatapauksessa - hallituksen palvelurakenneuudistuksesta ja sen monimuotoisuudesta huolimatta. Kuntakentällä saattaa tulla "johtamisongelmia" jokapäiväisten rutiinien ja uudistuksen mukaanaan tuomien tehtävien priorisoinnin osalta. Jokapäiväiväisiä rutiinitehtäviä on myös kokoajan rationalisoitava.

Meikämannekin on viimeaikoina pohdiskellut jokapäiväistä KIIRETTÄÄN ja oman itsensä johtamista - mittakaavassa mikromuruset makrotalouden keskellä -, jonka näen henkilökohtaisten tavotteiden asettamisena, ajankäytön, työrutiinien, luottamistehtävien ja erilaisten käytäntöjen järkiperäistämisenä ja kurinalaisuuden vaatimisena itseltäni.

Kiire on aikakautemme ilmiö - näköjään myös kuntauudistuksessa. Kuntajärjestelmämme tunnetaan sentään satojen vuosien vanhana, mutta uudistus olisi tapahduttava tässä ja nyt - ettei vaan joku seikka jäisi huomioimatta - tässä kiireessä.

Kiireen vaivaama ihminen tuntee itsensä stressaantuneeksi ja riittämättömäksi. Tilanne on monille tuttu, mutta mistä se johtuu? Mistä johtuu, että meidän "täytyy" niin paljon enemmän kuin mihin meillä "on aikaa"? Voiko asialle tehdä jotakin? Löytyykö hyviä keinoja ajan säästämiseksi ja suunnittelun tehostamiseksi?

Useimmilla meistä on joukko tekemättömiä töitä odottamassa "sopivaa" hetkeä niihin tarttumiseen. Ne ovat odottamassa sen vuoksi "ettei meillä koskaan ole aikaa". Kuitenkin harvassa asiassa ihmiset ovat niin TASA-ARVOISIA kuin ajan suhteen. Aikaa on JOKAISELLA käytettävissään vuorokaudessa 24 tuntia ja viikossa 160 tuntia. Niistä me nukumme noin 50 tuntia ja jäljelle jää 115-120 tuntia valveillaoloaikaa, jonka voimme jakaa työhön, vapaa-aikaan, opiskeluun jne. Nämä 120 tuntia merkitsevät kolmea kokonaista työviikkoa - mikä EI OLE VÄHÄN. Aikaa on siis todellisuudessa melko runsaasti. Missä sitten on vika? Mikä oikeastaan on syynä siihen, että ajan riittämättömyyttä valitellaan hyvin useasti?

Ajan puute lienee näinnäinen ongelma, joka peittää alleen muita aikaan liittyviä "ongelmia". Tekemisen esteeksi muodostuvat mm. töiden ja ajankäytön HUONO SUUNNITTELU, kiireiset pikkuasiat, kaikkiin pyyntöihin, aikavarauksiin ja "kissanristiäisiin" SUOSTUMINEN, vaikeilta ja isoilta tuntuvien töiden lykkääminen, turhat odottelut jne.

Sanonta - ellei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä - kertoo uusille asioille, ja tuleville haasteille annettavien merkitysten olevan menneen ajan perusteella tehtäviä päätöksiä - retrospektiivinen näkemys - ihminen on historiansa vanki. Ihmisten valmius muuttua ja muuttaa käyttäytymistään on HYVIN ERILAINEN. Toiset ovat valmiita muuttumaan, toiset taas vastustavat jyrkästi muuttumista. Muutoksessa on kyse luopumisesta. Kun emme aseta itsellemme turhia rajoja, hyväksymme sen mitä ei voi muuttaa ja työskentelemme sen hyväksi minkä voimme muuttaa - pyrimme elämämme hallintaan myös ajankäytön suhteen, tuntemalla vanhaa ja ymmärtämällä uutta - uusi ja vanha tasapainossa keskenään.

Julkisen sektorin tasapainoisen onnistumisen keskeinen ydin tiivistyy kysymykseen, mikä on yhteiskunnan kyky tuottaa kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia ja kuinka se mitataan?

Perinteisesti sekä johto että henkilöstö ovat suhtautuneet julkisessa hallinnossa varsin kriittisesti ja epäille tulosten mittaamiseen. Mittaaminen halutaan usein asettaa kyseenalaiseksi, koska käytettävissä ei ole täysin kattavaia mittareita ja eivätkä ne täydellisesti kata tarkasteltavaa ilmiöaluetta. Mittareiden 100% objektiivisuuden ja kattavuuden vaatimukset tarjoavatkin usein hyvän tekosyyn olla mittaamatta tai arvioimatta tuloksia lainkaan. Tämän näkemyksen ei tulisi kuulua enää julkiseen johtamiseen. PARAS on HYVÄN pahin vihollinen, pitäänee paikkansa tässäkin suhteessa.

Tulosten mittaaminen ei ole meikämannen mielestä julkishallinnon ja sen johtamisen ongelma numero YKSI. Vaikka tuloksen mittaamisen ja arvioinnin tärkeyttä ja vaikeutta ei ole syytä MILLÄÄN TAVALLA aliarvioida, on marssijärjestys tässä suhteessa oltava selvä; julkisen toiminnan perusajatus on turvata kaikille yhteiskunnan kansalaisille peruspalvelut, joihin jokaisella on yhtäläinen käyttöoikeus. Julkinen toiminta on toimeksiantotaloudellista toimintaa, jonka keskeinen kriteeri on julkisten tehtävien tehokas ja laadukas hoitaminen. Julkisen toiminnan tuloksellisuuden toteuttamisen lähtökohta on panoksenhaltijan saaman ja kokeman arvon varmistamisessa (stakeholder value). Panoksenhaltijoita ovat lähtökohtaisesti kaikki, jotka vaikuttavat julkisen hallinnon aikaansaannoksiin tai joihin aikaansaannokset vaikuttavat. Tämä näkökulma korostaa kuntaorganisaatioiden laajaa yhteiskunnallista ja sosiaalista vastuuta. Panoksenhaltija-lähtöisen ajattelun mukaisesti julkisten organisaatioiden johto on vastuussa sekä poliittisille päätöksentekijöille että kansalaisille panoksenhaltijoiden arvon optimoinnista - stakeholder value - näkökulmaa on arvosteltu myös siitä ettei mikään organisaatio voi olla vastuussa kaikille, kuinka lienee tämän kuntaorganisaation laita tässä asiassa kun ajatellaan kuntalaisia ja valtiovaltaa - siis meitä kaikkia - joille me KAIKKI olemme vastuussa.

Yksilöt ja yhteiskunta tarvitsevat sivistystä. Jos se häviää, katoaa myös tietty johdonmukaisuus ja elämää linjaavat arvonäkökulmat. Sivistys on erimielisyyksien ja erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Se on kykyä toimia jonkin asian ja ihmisen puolesta. Ja toimia sitä tai niitä vastaan perustellusti ajautumatta umpikujaan - jopa väkivaltaan. Toisaalta se on harmoniaa, jonka varassa voi olla eri mieltä ja kestää ristiriitoja, jotka kohdistuvat esim. palvelurakenneuudistukseen, oman ajanhallintaan, muuttumiseen, tasapainoisen onnistumisen mittaamiseen, stakeholder -näkökulmaan tai sivistyksen erilaisuuteen.

Sivistyneelle "uudistukselle" on tilaa myös kuntauudistuksen suhteen, aineksia sivistyneesti tapahtuvan uudistuksen epäilylle on antanut hallituspuolueiden erilaiset painotukset sekä julkinen sanailu uudistuksen tavoitteista. Kuntalaisina haluaisimme tietää sen kuntajoukon, joka halutaan ajaa alas - "SIVISTYNEENKIIREELLÄ"

"On valintoja, jotka on tehtävä
kaikessa tekemisessään. Ja aina
on pidettävä mielessä, että
tekemämme valinta tekee meidät."

-tuntematon-


VKO 17
Elelemme vappuviikkoa, viikon päätteeksi on tämä "VALLATON VAPPU". Vappuna ihmiset SAATTAVAT ottaa oman persoonallisuutensa käyttöön, työvälineeksi itsensä ilmaisussa. Vappua voitanee pitää va
kka "ITSEILMAISUN JUHLANA" - se itseilmaisu tehdään vappuaikana hiukan rohkeammalla tavalla kuin yleisesti, ja yleensä hyvin persoonallisissa, toinen toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

Oman persoonallisuuden käyttöönotossa ei kuitenkaan ole kysymys vain siitä, miten ihminen toimii, vaan mitä hän on kokenut.

Omat kokemukset tulee jäsennellä ja saada itseilmaisun piiriin, jotta vältymme tulemasta ahdistuneiksi ja masentuneiksi. Tarvitsemme yhä enemmän puitteita joissa voimme reagoida voimakkaasti. Tarvitsemme yksilön kokeman turvattomuuden, hädän, epävarmuuden ja pelkojen käsittelyä ja työstämistä - monelle VAPPU luo sellaiseen hyvät puitteet.

Työelämässä oleminen viittaa koko ajan hallittuun ja ehka hieman yksinkertaistettuun elämään. Ihmisillä on kuitenkin syvempi kerros, missä orpous ja yksinäisyys ovat koko ajan olemassa.

Voidaankin heittää kysymys: Milloin viimeksi näit ILOISEN antajan, yksilön, joka iloisesti teki jotakin toisen hyväksi? Jos joku tällaisen näkee, hän on kohdannut tasapainoisen ihmisen, jolla on sekä ulkoisia sosiaalisia taitoja, että kyky toimia pyyteettömästi.

Maailma koostuu antajista ja ottajista ... Ottajat saattavat syödä paremmin, mutta antajat nukkuvat paremmin.

Vapun viettäjät ovat tässä suhteessa - antajina ja ottajina - aivan omassa "KATEKORIASSAAN". Vappu on ilmiönä mielenkiintoinen. Ihmiset voivat tehdä jopa omista puutteistaan PERSOONALLISUUTENSA tavaramerkkejä. Näin vapunviettäjät voivat ikäänkuin elää oman erikoislaatuisuutensa ULOS niin, että TULOS on joka suuntaan myönteinen - mutta on VAARANA käydä myös päinvastoin, antaminen mielletäänkin ottamiseksi ja ottaminen mielletään anatamiseksi - ollaanpa varovaisia!!!

Hiukan vapun ALKUPERÄSTÄ. Suomenkielen sana VAPPU on peräisin germaanisesta sanasta Valpuri, Walburg. Walburg oli 700-luvulla Baijerissa elänyt ABBEDISSA, joka julistettiin pyhimykseksi hänen nimipäivänään 1. toukokuuta. Tämä sattui sopivasti vanhan esikristillisen juhlapäivän paikalle, kuten kaikkien muiden merkittävien juhlapäivien kohdalla on "oudosti" ollut tapana tapahtua. Meillä Suomessa VAPPU-sanan esikristillinen merkitys on heikommin säilynyt, kuin mitä voidaan sanoa seuraavassa lauseessa kuvatun uudemman kristillisen käsityksen säilymisestä.

Tämän uudemman kristillisen käsityksen mukaan meille suomalaisille vapun merkitys kohdistuu lähinnä kahteen asiaan; vapunaattona tapahtuvaan ylioppilaiden juhlaan, sekä vapunpäivän kansainväliseen työn päivään. Molemmet nykymerkitykset ovat hyvin maltillisia. Näiden taustalta paljastuu kuitenkin varsin merkityksellisesti, se vanha uskonnollinen juhlapäivä, jota vielä tällä vuosituhannellakin vietetään alkuperäisessä merkityksessään.

Keski-Euroopassa toukojuhlaa vietettiin aiemmin suurena juhlana ja toukoyö muistetaan vieläkin NOITIEN JUHLAYÖNÄ.

Englanninkielessä vappu on MAY DAY. May tarkoittaa myös kyseisenä päivänä koristeena käytettäviä vihreitä kasveja, sekä yleisesti nopeakasvuista aikakautta ihmisen nuoruudessa. Sana on tullu englanninkieleen 13. vuosisadalla ranskasta (Mai) sekä latinasta (Maius). Saksankielessä päivää kutsutaan nimeltä MAITAG (Maifeiertag).

Latinan sana Maius juontaa juurensa roomalais-kreikkalaiseen jumalattareen MAIAan. Maia synnytti ZEUKSEN hedelmöittämänä HERMEKSEN, joka joutui ZEUKSEN laillisen vaimon, HERAN, vihan kohteeksi ja taisi tulla ...? Myöhemmin Maian sisarukset (joita oli seitsemän) tappoivat itsensä masennuttuaan yhden sisaren kuolemasta. Maia-sana tarkoittaa latinalaisittain HOITAJAA.

Muistaakseni Rauli "Badding" Somerjoen yhden laulun sanoissa mainitaan jotenkin näin; ...HOITAJAAKO tässä kohta tarvitaan kun pumppu...

Vappuna tarvitaan hoitajaa varmaan monissa eri yhteyksissä, mutta MASENNUKSEEN ei pitäisi kenelläkään olla aihetta, ajattellaanpa vappua sitten vanhoollisen esikristillisesti tai nykymerkityksellisesti, kun ilmaisemme omaa persoonaamme omissa vappujuhlissamme, kuka missäkin ja omalla tavallaan. TERVETULOA KEVÄT.

"Parhaiten kohotat omaa mielialaasi kohottamalla kaikkien muiden mielialaa."

HAUSKAA VAPPUA

VKO 16
Ajatuksia HIEMAN kunnan entiteetistä (=olemassaolo).
Kunnan perusolemuksen ja merkityksen pohtiminen on paikallaan ainakin silloin, kun kunnan olemassaolo vaarantuu. Kunnan entiteetti rakentuu lukuisille sellaisille asiantiloille, ilmiöille ja tapahtumille, joiden substanssit korostuvat VASTA, kun kuntatalouden "suoritevirtaan" kohdistuu tyrehtymisuhka. "Sero sapiunt phryges" (myöhään viisastuvat fryygialaiset). Ihmisyksilölle tällainen vakavoituminen on luonnollista perusterveyden järkkyessä tai traumaattisten menetysten yhteydessä.

Kuntataloudelle "suoritevirran" loppuminen on kuin ihmiselle sydämmenlyöntien ja hengityksen lakkaaminen. Näiden takana ovat kuitenkin joko sisä- tai ulkosyntyiset tapahtumat, jotka liittyvät kehon elintoimintoja ylläpitäviin aineenvaihdunnan muutoksiin, siis prosesseihin, joita emme normaalisti tiedosta. Terveen kuntatalouden ja terveen yksilön merkitys yhteiskunnalle nähdään kumpikin inhimillisen edun näkökulmasta, jonka perusta lepää ARVOASETELMISSA.

Ihmisten ARVOASETELMALLA on isot ja kauaskantoiset vaikutukset, niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Yleensä "PAREMPIOSAISET" ovat niitä, joiden arvoasetelmilla yhteiskuntaa rakennetaan. "HUONOMPIOSAISET" joutuvat olemaan parempiosaisten "ARMOILLA", ja varsinkin parempiosaisten omaksuman arvoasetelman varassa - etenkin kun puhutaan RAHASTA, ja sen vaikutuksesta mm. tulonsiirtoihin ja koko kansakunnan tulopohjaan.

Parempiosaiset joutuvat useasti olemaan huonompiosaisten toimeentulon "TAKUUMIEHINÄ". Meikämannen mielestä "TAKUUMIESAJATUSTA" pitäisi soveltaa myös KUNTAYHTEISTYÖHÖN - sillä samassa veneessä sitä valtion kirjanpidon mukaan ollaan??!! Takuumiehinä oleminen näyttää joskus olevan hyvinkin vastenmielistä - omaan napaan tuijottamista ja kuvittelua olevansa korvaamaton.

Olen kuullut sanottava jotenkin näin; kun työnnät sormesi veteen, ja jos veteen JÄÄ REIKÄ, otettuasi sormen pois vedestä - OLET KORVAAMATON.

NIIN siitä KUNTATALOUKSIEN SUORITEVIRRASTA ja sen koostumuksesta, joka on ollut USEASTI esillä lehtiotsikoissa tavalla tai toisella viimeisten viikkojen aikana.
Kunnat rahoittivat vuonna 2004 n.25 miljardin euron toimintamenonsa pääosin toimintatuloilla, verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintatulot kattavat menoista lähes 8 mrd. euroa. Kuntien verotulot yhteensä ovat noin 13,5 mrd. euroa ja käyttötalouden valtionosuudet kuntien kirjanpidon mukaan 4,8 mrd. euroa. Valtion kirjanpidon mukaan kuntien valtionosuudet ovat 5,7 mrd. euroa (kun kuntayhtymien saama yksikkörahoitus sekä valtionosuuksiin sisältyvä työllistämistuki ja ammatillinen lisäkoulutus otetaan mukaan).

Kuntien toimintatuotot, noin 27 % kaikista tuloista, kertyvät myyntituloista (15%), maksutuloista (5%) ja muista toimintatuloista (7%). Myyntitulot kertyvät pääosin kunnallisesta liiketoiminnasta, esim. vesi- ja jätevesi-, sekä energiahuollosta. Maksut ovat pääsääntöisesti lakiperusteisia ja kunnan liikkumavara niissä on pieni.

Valtaosa kuntien verotuloista tulee kunnallisverosta, n. 11,7 mrd. vuonna 2004. Kunnat päättävät itsenäisesti kunnallisveroprosentistaan. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti vuonna 2004 oli 18,12. Kunnallisveron tuotto on hieman laskenut vuodesta 2002, vaikka keskimääräinen veroprosentti on noussut 17,78%:sta 18,12%:iin vuosina 2002 - 2004.

Kuntien saama yhteisövero on pienentynyt 1,5 mrd. eurosta vuonna 2002 noin miljardiin vuonna 2004. Kuntien osuus yhtiesöverosta on laskenut 19,75%:iin. Vuonna 2005 kuntien osuus nousee 22,03%:iin kompensaationa yhteisöverokannan (yhteisöveroprosentti) alentamisesta 29%:sta 26 prosenttiin vuonna 2005.

Kunnat saavat kiintiestöveroina n. 700 milj. euroa vuodessa. Kunnat ovat kiinteistöveron ainoita saajia. Pääosa kiinteistöverosta kertyy yleisestä kiinteistöverosta ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöverosta. Kunnat päättävät kiinteistöveroprosenteista itsenäisesti lain sallimissa rajoissa.

Käyttötalouden valtionosuudet kattavat noin 17% kuntien tuloista. Valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti. Valtionosuudet määräytyvät tehtäväkohtaisten laskennallisten kustannusten perusteella, joista on vähennetty kunnan rahoitusosuus opetus- ja kulttuuritoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yleinen valtionosuus määräytyy suoraan asukasluvun ja olosuhdetekijöiden pohjalta. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus antaa kunnalle tasauslisän tai vähentää valtionosuuksia tasausvähennyksen verran. Harkinnanvarainen avustus ja yhdistymisavustus kunnille ovat osa valtionosuusjärjestelmää. Myös veroperusteita koskevat muutokset vaikuttavat kuntien tuloihin.

Kuntien sosiaali- ja terveyshuollon sekä opetustoimen tehtävät muodostavat kunnallisten PERUSPALVELUJEN rungon, jota täydentävät lainsäädännöllä kunnille annetut muut tehtävät. Peruspalveuohjelma ja peruspalvelubudjetti ovat valtion keskeiset välineet PARANTAA kuntien tehtävien ja velvoitteiden rahoituksen TASAPAINOA ja ENNAKOITAVUUTTA. Kuntien tehtävät ovat laajentuneet viime vuosina mm. lasten aamu- ja iltapäivätoiminnassa, esiopetuksessa, hammashuollossa ja vanhustenhuollossa.

Kuntien tulot vuonna 2004 tulolajeittain, %:
* kunnallisvero 41%
* yhteisövero 4%
* kiinteistövero 2%
* käyttötalouden valtionosuudet 17%
* myyntitulot 15%
* maksutulot 5%
* muut toimintatulot 7%
* lainanotto 5% JA
* muut tulot 4 %
(lähde: sisäasiainministeriön julkaisuja 52/2004)

Terveen tai hyvän kuntatalouden kriteerit eivät enää pysähdy kannattavuuteen, sallittujen toimintamahdollisuuksien rajoissa, vaan päämäärien ja "visioiden" rinnalle on tullut - ARVOASETELMAAN - perusarvoja reflektoiva "what business are we in" ja "how do we do it" -ulottuvuuksia, joissa näyttäytyy eettisten standartien ja vastuunkannon kohtaaminen.

Meikämanne toivoo tämän KOHTAAMISEN tapahtyvan myös akselilla PAREMPIOSAISET - HUONOMPIOSAISET aivan jokapäiväisessä arkielämässä, siitä huolimatta vaikka yhteiskunnan ARVOASETELMA nojautuu paljolti SUORITEPERUSTEISESTI arvioitavaan elämään - mitä se sitten käytäntönä tarkoitta eri yhteyksissä - sitä meidän on syytä pohdiskella "ITSEKESKEISESTI" omaan napaan tuijottamalla???

"Sinä hetkenä, jona TYYDYT vähempään kuin mitä ANSAITSET, saat vielä vähemmän, kuin mihin TYYDYIT."

VKO 15
"Kuten karille ajaneen laivan KAPTEENI, joutuu jokainen toisinaan peruuttamaan päästäkseen eteenpäin". - J.B.-

Näinä aikoina monien kuntien "kapteenit" (niin viranhatijat kuin luottamushenkilötkin) huomaavat olevansa kallistuvan Titanicin kannella ja miettivänsä reelinkiin nojaten: "Olisinpa silloin tiennyt sen, MITÄ TIEDÄN NYT!"

Syytä lienee järjestellä "Titanicin kansituolit uudelleen" - joiden varassa asiat "lepäävät". Uudelleenjärjestelyn toteuttajaksi ei välttämättä tarvita uudentyyppisiä merenkävijöitä, vaan osaajia.

Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja - ÄLYN LÄHTÖKOHTAA. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Juuri tätä tarvitaan viranhaltojoiden ja luottamushenkilöiden välillä - yhteistyötä ja luottamusta "kuntakapteeneina" ollessaan.

Yksilöä vaaditaan olemaan SYVÄLLINEN ja VUOROVAIKUTUSTAITOINEN ja HALLITSEMAAN kaikki maailman asiat, SOSIAALISIA SUPERTAITOJA sekä kaiken maailman teknologian tuntemusta ja hallintaa. BURN OUTiin siinä väkisin ajaudutaan ellei opita käyttämään JOUKKUEPELEJÄ ja TYÖRYHMIEN jäsenten erilaisia rooleja.

Me suomalaiset pidämme jotenkin sosiaalista kultturia helposti pinnallisena näytelmänä? HELLIMME mielikuvaa, että tuttu suomalainen PERUSTÖNKKÖYS ja SULAVA SALONKIKELPOISUUS ovat jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. USEIN kuitenkin näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä TILANNETAJU että MAINIO roolinottokyky.

Nämä taidot voivat olla koulutuksen kautta omaksuttuja, tai tietoisesti kuhunkin tilanteeseen luontevasti otettuja rooleja. ROOLINOTTAJISTA löytyy yleensä hyvin suorituskykyisiä henkilöitä, jotka HALUAVAT olla parhaimmillaan kussakin HEIDÄN OMAA osaamistaan vaativassa tilanteessa.

Osaamiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta itse. Tämä edellyttää sitä, että omaa osamista kehitetään, yhteisiin tavoitteisiin sitoudutaan ja niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti "taistelemaan".

Aivan ensimmäiseksi meidän tulee tunnustella sitä kehää tai kenttää, jolla "taistelumme taistelemme" - VALLANTAHTO vaikuttaa aina ja kaikkialla, vaikka välillä olisi myös jaksoja ilman politikointia - meidän PITÄÄ aina SELVITTÄÄ, olemmeko joutuneet keskelle "taistelua" - voimmeko AVOIMESTI ja VILPITTÖMÄSTI heittäytyä taisteluun?

Kun ihmiset omaksuvat avoimen ja vilpittömän toinen toisiltaan oppimisen periaatteen, EI YHTEISTYÖTÄ yhdistä pelkästään synergia (syn ergos - yhdistää voimat, kreikk.), vaan myös sisäinen empatia (them pathos - kävellä yhdessä, kreikk.). Kenellekään ei ole häpeäksi se, että ottaa opiksi erehdyksistään; kukaan ei ole NIIN viisas, ettei hänellä olisi JOTAIN opittavaa toisilta ihmisiltä. Tämä oppimisen - henkisen yhteistyön, jolla pystymme selviytymään ankaraksi muuttuneessa kuntataloustilanteessa - edellytys ja peruspilari on se, että luotamme
a) ITSEEMME
b) TOISIIMME.

Sujuvat ihmissuhteet ja sujuva yhteistyö ovat "kansituolien" uudelleen järjestelyn perusedellytys. Useasti väitetään, että me savolaiset emme näihin pysty ja tämä väittämä lienee varsin aiheellinen??? Mihin tämä sitten perustuu? Stressi- ja neuroositekijät ovat varmaan yksi asia, joka estää meitä olemasta avoimia toisille ihmisille ja kokemasta luottamusta TOISIIN. Katselemme OMIA virheitämme niinkuin uskomme toisten meitä arvioivan. Unohdamme sen, että muut ovat paljon vähemmän kiinnostuneita meidän heikkouksistamme ja virheistämme kuin itse. Koemme, että jos avaudumme tai osoitamme luottamusta toista kohtaan, olemme hänen armoillaan. Jos teemme jonkin "missauksen" unohdamme, että missaus on meidän omissa silmissämme kymmenen kertaa isompi asia kuin naapureiden silmissä. Unohdamme vanhan roomalaisen oikeuden periaatteen "De minimis non curat lex" (laki ei välitä "niuhotella"). Samoin ei myöskään toimivassa yhteistyössä saa niuhotella.

Meille kaikille lienee selvää se, että yleinen taloustilanne tulee kuntasektorilla jatkossa kiristymään entisestään, kuten olemme JO nähneet? Euroopan yhdentyminen tarkoittaa käytännössä yhä enemmän suurfuusioita ja suurempia tuotantoyksiköitä, tämäkö lie ollut valtiovallalla ajatuspohjana, kun ovat suunnittelemassa väistöpohjaltaan noin 30 000 asukkaan kokoisia kuntia. On myös selvää, että ilman ammattitaitoista ja motivoitunutta päätöksentekijä- ja varsinaisen operatiivisen toiminnan toteuttajajoukkoa ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä "hengissä" kuntapalveluiden tehostustoimenpiteistä - JOKAISEN ON OSATTAVA ASIANSA!

Pieni "kevennys":
"Huipulla ei voi viipyä loputtomiin; sieltä on tultava taas alas. Miksi siis ensinkään nähdä vaivaa? Vain tämän vuoksi: Ylhäällä tietää, mitä alhaalla on, mutta alhaalla ei tiedä ylhäällä olevasta. Joka kiipeää, se näkee. Joka laskeutuu, se ei enää näe, mutta se on jo nähnyt. On taito säilyttää alhaalla itsellään muistona se mitä ylhäällä näki. Kun ei pysty enää näkemään, ainakin voi yhä tietää".

- Rene Dermal -

VKO 14
Pärjätäänkö vesantolaisina tulevaisuudessa satasella vai maratonilla - tai kenties molemmilla vaiko EIKÖ sitten KUMMALLAKAAN?

Nämä ovat ne kysymykset, joita meikämanne jäi pohdiskelemaan lukiessaan Savon Sanomista ke 6.4.2005 pohjoissavolaisten kuntien tilinpäätösvertaililukuja vuodelta 2004 - Vesannon kunnan taloudesta kertovat tunnusluvut jokainen voi lukea itse ko. tilastosta.

Jatko-opiskeluuni liittyvässä LIIKETALOUSTIETEELLISESSÄ tutkimustyössäni keskityn kriisiyritysten tutkimiseen ja kriisin vaikutusten analysointiin. Ehkäpä juuri siitä syystä, lukiessani kuntien toimintamenojen tunnuslukuja, edellä mainitsemieni kysymysten lisäksi, meikämannelle tuli mieleen termi LIIKETOIMINTASHOKKI - BUSINESS SHOCK.

Liiketaloustieteellisissä liikkeenjohdon teorioiden kehittelyssä on aina kosketeltu myös toiminnallisten häiriöiden sekä kriisien syntyyn ja hoitamiseen liittyviä kysymyksiä. Häiriöt ovat asioiden dysfunktioita (toimintahäiriö/toiminnan häiriö) ja niiden merkitys on negatiivinen. Organisaatiokäyttäytymisen dysfunktiot voidaan normaalisti kohdistaa kolmeen eri osa-alueeseen:
1) johtamiseen, kuten lyhytnäköisyys ja valppauden puute
2) itse organisaatioon, kuten suuri henkilöstövaihtuvuus ja heikko kommunikaatio
3) yksilöihin, kuten muutosvastarinta ja heikentynyt moraali.

Häiriöitä sinänsä pidetään tavallisina mihin tahansa toimintaan kuuluvina ja ajoittain esiintyvinä ilmiöinä, jotka hoidetaan tietyn aikarajan puitteissa. Pitkittyessään ja voimistuessaan ne kuitenkin saattavat aiheuttaa kriisin - siis muodostuu kriisitilanne. Liiketoimintashokissa on kuitenkin kyse sellaisesta tilanteesta, jossa liiketoiminnan ennustettavuus ja tasapainon ylläpito katoavat kerralla kokonaan. Joten kuntatalouksien yhteydessä ei ainakaan vielä voine puhua suoranaisesta liiketoimintashokista - sillä tällöin "kuntatalouksien" pitäisi kadota KERRALLA KOKONAAN.

UUDISTUMISTA ja UUDISTUMISKYKYÄ tarvitaan kuntiemme palvelutuotannon rationaalisoinnissa ja talouden tervehdyttämisessä - mutta kuinka se toteutetaan - käytämmekö tulevaisuudessa KVARTAALIAJATTELUA vai KAUKOKATSEISUUSAJATTELUA vai kenties MOLEMPIA rinnan ja vuorotellen, sekä niiden YHDISTELMIÄ.

Uudistumiskykymme yleensä on monissa eri yhteyksissä "hakusalla", koska meillä kaikilla on paine olla osa jotakin YHTEISÖÄ, sekä pyrkiä käyttäytymään ja ajattelemaan samalla tavalla kuin monet muut ajattelevat ja käyttäytyvät - ollaan ns. LAUMASIELUJA.

Markkinatalouden ilmiöt vaikuttavat voimakkaasti elämäämme, halusimme sitä tai emme. Tehokkuus, kiire ja jatkuva muutos ovat osa ihmisten elämää, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Kilpailu kiristyy. Kannattavuus, kustannussäästöt ja hyödyt vilahtelevat useasti meitä ympyröivissä talouspuheissa. Lyhyen tähtäimen kvartaalitalousajattelu ja pörssin liikahdukset ohjaavat ja rytmittävät elämäämme - kuten vuodenajat ja maailmalla tapahtuvat luonnonmullistukset. Kvartaaliajattelua voidaan verrata "KULLAN LAPIOINTIIN" suoraan pankkiholvista vaskooliin - ajatellen varmaa mikä varmaa. Kvartaaliajattelu on tyypillisesti analyyttista, numeroihin perustuvaa, sekä selkeitä vaihtoehtoja pois sulkevaa toimintaa. Kaukokatseisuusajattelussa viitataan enemmänkin kaikkien aistien käyttöön tarkasteltaessa tulevaisuutta. Kaukokatseisuusajattelu huomioi myös järkiperäisen (rationaalisen) ajattelun lisäksi tunneperäisen (emotionaalisen) puolen.

Maailmanlaajuinen (globaali) kilpailu korostaa nopeutta, ketteryyttä ja virtaviivaisuutta, joiden avulla saadaan vasta elintärkeät lähtöpisteet - PAKOLLINEN KILPAILUKYKYVAATIMUS. Tämän jälkeen on luotava kilpailuetu, jonka avulla pääsemme ensimmäisten joukossa maaliin - tarvitsemme kvartaaliajattelua(=SATANEN) ja/tai kaukokatseisuusajattelua(=MARATON) nähdäksemme mahdollisimman hyvin tulevaisuuteemme vaikuttavat tavoiteltavuuden arvoiset UUDET IHMISARVOT. Meidän pitäisi pystyä erottelemaan kokonaan UUDET ASIAT ja ne asiat joita emme ole vain TULLEET AJATELLEEKSI. Tässä yhteydessä ajattelultamme edellytetään perspektiivin pidennystä, KAUKOKATSEISUUSAJATTELUA, tehokkaan KVARTAALIAJATTELUN lisäksi.

Kvartaaliajattelun ja kaukokatseisuusajattelun ero tulee esiin myös siinä, kun löydetyn VILLIN IDEAN leikkaa kvartaaliajattelun investointileikkuri pois, jos tulevaisuuden näköpiirissä ei ole olotilaa, jossa INVESTOINTI maksaa ITSE ITSENSÄ. Kaukokatseisuusajattelijan näköpiirissä on perustaa tässä yhteydessä taimitarha, jossa vain osa taimista saattaa kuolla, jolloin kuolleisiin taimiin suunnattuja rahoja kutsutaan KEHITYSRAHOIKSI. Suurin osa taimista saattaa hyvinkin ruveta kukoistamaan tuottaen vähintään ennalta suunniteltua INVESTOINTITUOTTOA.

Suotuisissa toimintaympäristöissä, silloin kun KAKKUA RIITTÄÄ jaettavaksi, ei ole havaittavissa merkittäviä eroja KVARTAALIAJATTELULLA ja KAUKOKATSEISUUSAJATTELULLA, kuitenkin kvartaaliajattelijat käyttävät resurssinsa MIELUMMIN kypsien hedelmien pomimiseen kun kaukokatseisuusajattelijat keskittyvät ENIMMÄKSEEN kehittämään ratkaisuja olemassa olevien/tulevien EPÄJATKUVUUSKOHTIEN varalle.

Menestyksestä tiedetään, että samat syyt, jotka luovat menestystä, voivat pitkään käytettyinä johtaa myös epäonnistumiseen - MENESTYKSESSÄ KASVAA TUHON SIEMEN. Yhteiskunnassamme on havaittavissa, että talouden "KOVILLE" arvoille on NOUSEMASSA vastapainoksi EMPAATTISUUS. Kannetaan huolta ihmisten hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta. Ollaan siirtymässä SHAREHOLDER -ajattelusta (mm. tuottaa mahdollisimman paljon) STAKEHOLDER -ajatteluun (mm. ryhmien välinen vuorovaikutus). VASTUULLISUUS JA EETTISYYS halutaan nostaa juhlapuheista operatiivisen toiminnan työkaluksi - TOIVOTTAVASTI JO EILEN.

Meidän vastikään valittujen kunnallisvaltuutettujen on pystyttävä tekemään päätöksiä, jotta KUNTA ja KUNTALAISET pärjäävät sekä SATASELLA, että MARATONILLA. On sanomattakin selvää, että VALTUUTETTUJEN tulee seurata LÄHIYMPÄRISTÖNSÄ tapahtumia sekä MAAILMAN menoa, ja meidän on pystyttävä käyttämään OMAA VÄLITÖNTÄ OIVALTAMISTAMME (intuitiota) päätöstemme teossa. On erityisen tärkeää pystyä keskustelemaan erilaisista asioista ja näkemyksistä, ja meidän on myös PYSTYTTÄVÄ TEKEMÄÄN YHTEISESTI HYVIÄ PÄÄTÖKSIÄ, jotka saattavat olla joskus HENKILÖKOHTAISESTI KIPEITÄ - tuntiemme kuitenkin päätöksentekijöinä olevamme edelleen osa jotain YHTEISÖÄ - itsenäistä kuntaa, ainakin vielä tällä hetkellä.

KUNTALAISTEN on pystyttävä luottamaan VALTUUTETTUJEN KVARTAALI- sekä KAUKOKATSEISUUSAJATTELUUN uskoen tehtyjen päätösten jälkeen kuntalaisena pärjäävänsä sekä SATASELLA, että MARATONILLA.

Siinäpä se onkin valinnan vaikeus ja vapaus, kumpi parempi - SATANEN vai MARATON, ja jos tulee "POKAALEITA" jommassa kummassa tai kummassakin, hyvä niin, HURRRAAA, mutta jos ja KUN "pokaaleita" ei tule, entäs sitten - sitten tulee SHOKKI.

SHOKKI ilmaisee iskunomaista vaikutusta, tavanomaisessa kielenkäytössä usein ympäristön äkillistä ja voimakasta muutosta ja reagointia siihen. Lääketieteessä shokki-nimitys liittyy reaktioihin, joiden syynä on tavallisesti riittämättömästä verimäärästä johtuva elimistön hapensaannin vajaus. Psykologiassa shokilla ymmärretään yllättäen ja varoituksitta syntynyttä henkistä iskua, järkyttävää kokemusta. Se voi koskea joko yhtä yksilöä tai suurta joukkoa.

LOPPUTULEMANA USKOMME KAIKKI PÄÄSEVÄMME HUUTAMAAN HURRRAAAATA, ollessamme enempi tai vähempi SHOKISSA, ja kuka mistäkin syystä.

"Kun hurrrraaaaahuudot ovat vaienneet
ja stadion on tyhjä,
kun otsikot on kirjoitettu
ja ollaan taas hiljaisessa huoneessaan
ja pokaalit on pantu kaappeihinsa
ja kaikki loisto
ja fanfaarit ovat hiipuneet,
kestävät asiat ovat jäljellä:
omistautuminen parhaalle,
vihkiytyminen voitolle,
ja paneutuminen tekemään elämällämme,
voimiemme mukaan,
parempaa paikkaa elää."

- Vince Lombardi-

VKO 13
Numeron 13 (viikko 13) tiedetään yleisesti olevan epäonnenluku - sen todenperäisyydestä saa jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Meikämannen mielestä kolmellatoista on ainakin yksi POSITIIVINEN OLEMUS; se on määrällisesti laskien yhden enemmän kuin TUSINA (se kahdestoista hetki) - jos sillä sitten on mitään merkitystä missään yhteydessä?

Kello ei käy taaksepäin (tosin taaksepäin mennään taas syksyllä kun otetaan käyttöön talviaika), mutta maailma muuttuu ja hyvä niin. Rajat ovat auki moneen suuntaan. Ollaan tultu eurooppalaisemmiksi, saadaan kuskata viinaa Euroopasta, Räikkönen on yksi F -ykkösten KUNKUISTA, Nokia on saatu maailmantähdeksi, mäkihypyssä ja laskettelussa ollaan niin ikään maailman valioiden joukoissa ja jne. OLEMME RAJATTOMIEN MAHDOLLISUUKSIEN ÄÄRELLÄ.

Valitettavasti raja tulee vastaan, kun katsomme kotipesäämme, tätä kotoista Suomeamme. Ilmassa roikkuu aina vain painavammaksi muodostuva kysymys siitä, miksi yleensä käytettävissä oleva tieto vaikuttaa päättäjiin niin heikosti? Olisiko syytä pistää KAIKKI, meidät päättäjät, TYÖHARJOITTELUUN kentälle? Kymmenen viikon TEHOPAKETTI KAIKILLE (enkä tarkoita tällä mitään vuosiloma-aikaa). Viikko nuorisotyössä nuorten parissa, toinen päiväkodissa lasten kanssa, kolmas terveyskeskuksessa asiakaspalvelussa ja päivystysvastaanotolla, neljäs koulussa luokkatyöskentelyssä, viides kehitysvammaisten asuntolassa, kuudes kotisairaanhoidossa, seitsemäs toimintapaketissa sosiaalipuolen töissä, kahdeksas psykiatrisen puolen avohoidon työssä, yhdeksäs kotikunnan kaduilla yö- ja päiväpartiossa ja kymmenes oman perheen kanssa kotona.

Tämän TEHOPAKETIN AVULLA kaikille päättäjille - mukaan lukien kuntaministeri Mannisen, joka on lukenut "madonluvut" kuntapalveluiden tehokkuuden parantamiseksi - tulisivat tutummiksi kaiken aikaa paisuvat ongelmat kouluissa, nuorten huomion hakeminen, räyhääminen, huutaminen, itkeminen, henkisesti sairastuminen, huumeiden käyttö jne. Vanhempien väsyminen, hätääntyminen ja avun pyytäminen. Uupuminen sairaaloissa, vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa yms.

Tämän kaiken kautta välittyy RAAKA kuva yhteiskunnan muutoksesta ja ennen kaikkea muutoksen ARKKITEHDEISTA, meistä aikuisista PÄÄTTÄJISTÄ ja ARVOMAAILMAN LUOJISTA.

Kaiken tämän takana voidaan HELPOSTI ajatella olevan YHTEISKUNNALLISEN yleisen asenteen ja välinpitämättömyyden. MUTTA kyllä siellä TAUSTALLA meikämannen mielestä suurinta osaa näyttelee RAHA. Rahaa "valtakunnassa" on enemmän kuin KOSKAAN AIKAISEMMIN on ollut. Rahan KOHDENTAMISESSA ja IHMISTEN AHNEUDESSA on PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA. Kauniit puheet vaativat MYÖS kauniita TEKOJA - EIKÄ VAIN SHAREHOLDER -ajattelua, niitä osinkoja ja optioita, niitä kvartaalitalouden TUOTOKSIA.

On OPITTAVA kuuntelemaan ihmisiä tosielämässä - ei vain kuullun ymmärtämistä yo-kokeissa - ja ihmisten antamia viestejä, se on meidän päättäjien yksi päätehtävistämme. NIIN PIENTÄ KUNTAA EI OLE OLEMASSAKAAN ETTEIKÖ MAAILMAN PAHUUS OLISI TYÖNTÄNYT JALKAANSA OVEN VÄLIIN - EEII OLE.

On aivan turhaa kuvitella etteikö LAPSET HUOMAA JA REAGOI nyky maailman menoon ja sen kovuuteen, ja yleensä ne huomiot ja reagtiot KASVATTAVAT lapsia negatiiviseen suuntaan. Viattomuuden aika on ohitse LINTUKOTOMME ON HÄVINNYT TAI AINAKIN HÄVIÄMÄSSÄ.

Kuntatalouspuolella, niin kuin monella muullakin alalla PARHAILLAAN, on menossa ns. TILINTARKASTUSKAUSI. Meillä täällä Vesannolla on varmaankin JUURI NYT se KOLMASTOISTA HETKI - se epäonnenluku - tarttua kiinni kuntataloutemme tervehdyttämiseen. Saapas nähdä kuinka kuntatilintarkastajat muotoilevat tilintarkastuskertomukseensa KUNTATALOUDEN TASAPAINOON LIITTYVÄN OSIONSA - "sortuvatko" HE luettelemaan VAIN mahdolliset puutteet ja virheet sen sijaan, että konsultoisivat meitä päättäjiä parempaan - MIELENKIINTOISTA nähdä MILLAISTA kuntarajat ylittävää YHTEISTYÖTÄ kuntatilintarkastajat ehdottavat - jos ehdottavat.

Ylikunnallisen yhteistyön lisäämistä ovat vauhdittaneet myös valtion hallinnon ajatukset (tulee mieleen kuntamineisteri Mannisen puheenvuoro Kuopion Musiikkikeskuksessa 5.3. kts tämän päiväkirjan kohta VKO 10) ja tavoitteet kuntarakenteen uudistamisesta ja etenkin kuntakoon uudistamisesta. Kuntaliitoksille vaihtoehtona on usein nähty jonkinlainen tiivis kuntien välinen yhteistyö. Esimerkkinä tästä on eräänlaisena "trendinä" jo joitakin vuosia ollut seudullinen yhteistyö. Selkeimmin nähtävänä tausta-ajatuksena kaiken muotoisen yhteistyön vahvistamisessa voidaan nähdä (perus)palvelujen turvaamisen näkökohta.

Kuntien välinen ylikunnallinen tai rajat ylittävä yhteistyö on lisääntynyt myös lainsäädännöllisten toimenpiteiden seurauksena, sillä lainsäädännöllisiä esteitä yhteistyölle ei ole juurikaan olemassa. Esimerkiksi kuntalaki tukee laajaa ja monimuotoista kuntien välistä yhteistyötä: kuntalain mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Yhteistoiminnassa erotetaan yksityisoikeudelliset ja julkisoikeudelliset toiminnat. Yksityisoikeudellisia sopimuksia yhteistoiminnasta voidaan tehdä yleisen toimialan rajoissa. Yksityisoikeudellisessa muodossa ei voida juurikaan hoitaa kunnille laissa säädettyjä tehtäviä tai siihen liittyvää päätösvallan käyttöä, poikkeuksena seutuyhteistyökokeilulain 5 §, jonka mukaan säännöksessä mainituissa rajoissa voi tehtäviä ja päätösvaltaa siirtää yhteisöille ja säätiöille. Vaikka yhteistyömuodotkin ovat tarpeen ja niiden kehittäminen takaa kuntien toiminnan tulevaisuudessa, on pyrittävä huomioimaan niiden toiminnan legitimaatio (laillistaminen, lainvoima) ja kehitettävä sellaisia yhteistyömuotoja, jotka turvaavat demokratian ja itsehallinnon säilymisen.

Lähdettäessä palvelutuotannon tehostamiseen ja kulujen karsimiseen tulee kuitenkin varmistaa SE, ettei säästöleikkurimme kohdistu liikaa LAPSIIN, NUORIIN, SAIRAISIIN tai VANHUKSIIN. Tulevaisuus näyttää vahvasti siltä, että YHÄ PIENEMMÄT joutuvat olemaan YHÄ SUUREMPIA. Raja se tulee vastaan tässäkin, joudummeko katsomaan myös palvelutuotannon tehostamisessa sen kolmannentoista hetken ennen kuin silmämme todella avautuvat. Kaikki varmaan tunnemme sanan ENNAKOINTI, miettikäämme yhdessä mitähän se ennakointi tarkoittaisi TÄSSÄ YHTEYDESSÄ, kun puhutaan sosiaalipuolen säästöistä? Kaikille lienee selvää se, miksi säästetään. Se ei sitten OLEKAAN YHTÄ SELVÄÄ kenen tai keiden kustannuksella säästetään - rajansa kaikella, myös säästämisellä.

Voidaan SYYSTÄKIN kysyä; MIKSI NÄMÄ YHTIEKUNNALLISET JÄRJESTELMÄT OVAT YLIPÄÄNSÄ OLEMASSA, JOS VARSINAINEN TOIMINTA NÄHDÄÄN VAIN SÄÄSTÄMISENÄ. "SYÖPÄ" SE ON SÄÄSTÄJÄLLÄKIN.

Perjantaina (1.4.) on APRILLIPÄIVÄ. Kuinkahan moni päättäjä tuntee PÄÄTÖKSIÄ TEHDESSÄÄN TULLEENSA APRILLATUKSI - myös muulloin kuin APRILLIPÄIVÄNÄ? Kenties tämä tunne tulee vasta jälkikäteen??!!

"Anteeksipyynnöt ovat kykenemättömyyden apuvälineitä. Niitä käyttävät ne, jotka rakentelevat vähäpätöisyyden muistomerkkejä, sekä ne, jotka harvoin tarkoittavat niillä mitään."


VKO 12
Kuluvaa viikkoa kutusutaan "kirkollisissa piireissä" HILJAISEKSI VIIKOKSI. Olen tämän hiljaisen viikon aikan - HILJAKSEEN ITSEKSENI MIETISKELLYT - kuka oikein omistaa tämän LUOTTAMUSHENKILÖTYÖN, jota me luottamushenkilöt teemme. Työn omistaja voisi meikämannen mielestä olla mm. kuntalainen, äänestäjä, kuntaorganisaatio, valtio tai sitten aivan JOKU MUU - en vaan OIKEIN tiedä kuka SE JOKU MUU voisi sitten olla - EHKÄPÄ SE OLENKIN JUUURI MINÄ ITSE OMAN LUOTTAMUSMIESTYÖNI OMISTAJA?

TYÖ alkuperäisessä merkityksessään on ollut ihmisen välttämätöntä toimintaa tarpeittensa tyydyttämiseksi. "Otsa hiessä sinun pitää leipäsi ansaita", sanotaan Raamatussa, Marxin mukaan työ kuuluu "välttämättömyyden valtakuntaan" , ja Väinämöinenkin joutui "kiskomaan kivestä tuohta".

Kuntademokratian vihreässä kirjassa/kunnallisen demokratian kehittämishankkeen I väliraporttissa (85 sivuinen moniste) sanotaan mm. näin:
"Perustuslain 121 §;n (731/1999) mukaiseti Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallntoon. Perustuslaki suojaa kunnallishallinnon järjestelmää ja antaa sille institutionaalisen suojan (Kuntaosasto 3/200,9). Kunnallishallinnon keskeisiin suojan omaviin ominaispiirteisiin on katsottava kuuluvan mm. seuraavat: kuntalaisilla on oikeus valita itse kunnan ylin päättävä elin, kunnanvaltuusto; kunnanvaltuustolla on yleinen toimivalta päättää kuntalaisten yhteisistä asioista, minkä lisäksi kunnalla on tietysti sille erikseen lainsäädännöllä määrätyt tehtävät; kunta on valtionhallinnosta erillinen ja sen toimielimillä on tietty riippumattomuus valtiosta; kunnalla on oikeus verottaa jäseniään ja kunnan hallinnon tulee perustua luottamushenkilöiden määräävään asemaan (Harjula&Prättälä 2004, 33;MK 1993:33). Kunnissa toimii myös muita luottamushenkilöelimiä. Kunnanhallitus, lautakunnat, johtokunnat ja niiden jaostot sekä toimikunnat kuin myös tarkastuslautakunta kuuluvat näihin. Lisäksi kunnassa voi olla jotain työryhmien tai vastaavien kaltaisia apu-ja valmisteluelimiä, joilta kuitenkin puuttuu viranomaisen toimivalta (kts. tarkemmin esim. Harjula&Prättälä 2004). Ainoa PAKOLLINEN LAUTAKUNTA kunnassa on tarkastuslautakunta, muiden lutakuntien tarpeellisuuden harkitsee kunnanvaltuusto. Tarkastuslautakunnan tehtäviin kuuluu hallinnon ja talouden tarkastaminen ja lisäksi sen tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet." Löytyisikö luottamushenkilöiden työlle OMISTAJA edellisen tekstin sisällön kautta - olisiko se sitten vaikka TARKASTUSLAUTAKUNTA, mene ja tiedä?

Työllä on vahva sosiaalinen merkitys. Työnsä kautta ihmiset joka tapauksessa jäsentyvät yhteiskuntaan.

Sananlaskuissa on työstä tiedossani seuraavaa;
* työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu
* työ on miehen kunnia
* työ tekijäänsä neuvoo
* työtä on hangen tullessakin, työtä hangen
lähtiessä
* lapsen leikki ja vanhan työ, ne melkein yhden
vastaa
* työn ilo, tekemisen vapaus

Kun meitä pyydetään esittäytymään koulutustilaisuuksissa, kursseilla tai ihan missä vaan, pidämme itsestään selvänä, että ilmoitamme paitsi nimemme, myös ammattimme ja työpaikkamme. Tällöin ajattelemme sanoneemme itsestämme oleellisen. Työstä näyttää paljolti tulleen myös IHMISARVON MITTA. Ihmisiä arvostetaan ensi sijassa hänen hyödyllisyytensä, tehokkuutensa ja työsuoritustensa perusteella - en tiedä "istuuko" tämä arvostus luottamushenkilötyössä, tuskinpa?

Jos kuvitellaan, että ihmisarvo on laskettavissa työn tuottavuutena, taloudellisena hyötynä tai minä tahansa suoritteena, ihmisarvon ehdottomuus on silloin mennyttä. Tuon kuvittelun omaksumisen jälkeen ihmisiä on helppo luokitella, manipuloida ja käyttää hyväksi. Mm. kristinusko - ymmärtääkseni - haluaa suojella ihmisen pyhyyttä ja hänen ihmisarvonsa ehdottomuutta myös työelämässä.

Koneistumisen ja automaation ansiosta raskas ja ruumiillinen työ ovat vähentyneet, joskin kaikki kilpailu kaikilla tasoilla "tuottanee stressiä". Työsuoritusten onnistumisen lisäksi työssä täytyy kokea omien voimien ja kykyjen tyydyttävää käyttöä - myös luottamushenkilönä tehdyssä työssä. Useimmat ihmiset lähtevät ajatuksissaan selvästi siitä, että työn ensimmäinen henkilökohtainen peruste on palkan saaminen, toimeentulo. Toinen motiivi, joka nousee useasti esille on työn sosiaalinen peruste. Työ jäsentää ihmisen yhteisöön - saa olla työtovereiden kanssa. Voin ajatella luottamushenkilötyössä olevan kyseessä yhteiskunnan edun - työ ylläpitää yhteiskuntaa, koko "ruljanssi" pyörii työn varassa. Palkkalähtöistä tämä luottamushenkilötyö ei oikein voine olla?

Pilaako ILO TYÖN, vai TYÖ ILON? Pyritään kuitenkin siihen, että hyöty työstä saataisiin mahdollisimman vähällä - tällöin jäisi tilaa myös sille, että (luottamushenkilö)työstä voisi JOKAINEN kokea OMISTAMISEN ILOA.

Valtaosa meistä ihmisistä saa/joutuu viettämään suuren osan elämästään työssä, sitoutuneena toisen palvelukseen. Sen vuoksi riittävän henkisen hyvinvoinni varmistamiseksi tulee työn - työskentelytapojen, työympäristön ja työilmapiirin - tarjota ihmisille vapauden elää ja kokea OMAN työnsä kautta OMAA elämäänsä mahdollisimman OMAKOHTAISESTI.

Kun teet tarpeeksi pieneiä asioita joka päivä, tulevat SUURET asiat luoksesi ja pyytävät tulla tehdyiksi - työtä tehdään koko ajan, mutta ei se työ koskaan tekemällä lopu OMISTIPA sen TYÖN sitten kuka tahansa!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ


VKO 11
Tulin VAPAASTI valittua kotikuntani kuntatalouden TASAPAINOTTAMISTYÖRYHMÄN jäseneksi - siihen MIESTEN joukkoon, joka ei vastaa NAINEN/MIES tasa-arvoasetelmaa, kuten lehdestä (SS 15.3.) saimme lukea.

Meidän poliitikkojen "asiantuntemus" kuvastelee myös siinä, että tasa-arvoasiasta on tehty filosofinen "umpimähkä". VAPAUS ja TASA-ARVOISUUS ovat nimittäin kuntaorganisaatiossa pohjimmiltaan sovittamattomassa ristiriidassa keskenään - ihmisoikeuksien julistuksessa VAPAUS tarkoittaa lähinnä vain sitä, ettei ihmistä voi omistaa kukaan ulkopuolinen, vaan jokaisella on oikeus omaan itseyteensä - tähän yhteyteen TASA-ARVOISUUS soveltuu hyvin. Kuntaorganisaation sisäiseen tasa-arvoon tähtäävän lainsäädännön noudattamisella voidaan vastaavasti luottamusmies(KIINTIÖ)NAINEN/-MIES välinen TASA-ARVO turvata, jolla taas ei ole VAPAUDEN kanssa mitään tekemistä.

Kuntatalouden TASAPAINOTTAMISTYÖRYHMÄÄN valituksitulemisen vuoksi on meikämannen syytä päivittää tietonsa siitä; mitä se oikein on se KUNTATALOUS JA SEN TASAPAINO?

Kunnan talouden tasapainon arvioinnissa keskeinen tunnusluku on VUOSIKATE. Se osoittaa paljonko vuotuisista tuloista jää vuotuisten menojen suorittamisen jälkeen poistoihin/investointeihin ja lainojen lyhennyksiin.

Kunnan talouden katsotaan olevan tasapainossa, kun vuosikate vastaa suunnitelmapoistoja. Poistojen tulisi vastata keskimääräistä vuotuista korvausinvestointitarvetta. Korvausinvestoinnit kattava vuosikate tarkoittaa, ettei kunnan tarvitse velkaantua, realisoida käyttöomaisuuttaan tai pitkäaikaisia sijoituksia eikä vähentää toimintapääomaansa pitääkseen palvelujen tuotantovälineet toimintakunnossa.

Tulorahoituksen tasapaino-oletusta voidaan kuitenkin pitää pätevänä vain, mikäli poistot vastaavat kunnan keskimääräistä vuotuista investointitarvetta. Investointitarpeella tarkoitetaan tällöin poistonalaisten investointien omahankintamenoa, joka saadaan vähentämällä hankintamenoista valtionosuudet, liittymämaksut ja muut rahoitusosuudet.

Tavoiteltava tilanne kunnan talouden ohjauksessa on, että poistot määritetään vastaamaan hyväksytyn investointisuunnitelman mukaista investointitarvetta, jolloin tuloslaskelmasta suoraan voidaan melko luotettavasti arvioida tulorahoituksen riittävyyttä.

Kun poistojen ja investointitarpeen yhtä suuruus - VUOSIKATE% POISTOISTA - tunnusluvulla toteutuu, voidaan seuraavia johtopäätöksiä TULORAHOITUKSEN RIITTÄVYYDESTÄ pitää likipitäen oikeina:
* kun vuosikate ylittää poistot, voidaan tulorahoituksen sanoa olevan TASAPAINOSSA
* tulorahoitus on RIITTÄMÄTÖN, jos vuosikate on poistoja pienempi. Tässä käytetään riittämättömän sijasta termiä HEIKKO.
* jos vuosikate on NEGATIIVINEN, on kunnan tulorahoitus EPÄTASAPAINOSSA.

Tuntuu siltä, että ei aina voi välttyä ajatukselta tunnuslukujen käytön tarkoitushakuisuudesta antaakseen tietynlaista kuvaa kuntataloudesta. Laskettaessa esimerkiksi yksittäisten kuntien ja asukasluvun mukaisten kuntaryhmien vuosikatteiden keskiarvoja, ovat suurten kuntien luvut muita suurempia, koska niillä on suuria liikelaitoksia (energia, vesihuolto ja satamalaitokset). Näiden ansiosta tulorahoitus on suurempi, mutta vastaavasti myös investointitarve on suurempi.

Edellä on mainittu muutamien keskeisten lukujen merkitystä kuntatalouden tasapainoa tarkasteltaessa, laskelmien ja tunnuslukujen kautta pitäisi syntyä oikeaa "ASENNETTA MIETINTÄMYSSYLLE", kuinka niihin tasapainolukuihin päästään täällä Vesannolla - oman naaman peseminen EEII RIITÄ, vaikka teoria olisikin hyvin hanskassa - yleensä myös TARTTEE tehdä JOTAIN JÄRKEVÄÄ asian eteen.

NIIN, siitä nainen-/miespäättäjä asetelmasta. Monissa maissa naiset joutuvat vastaamaan elämän perustarpeiden tyydyttämisestä ja ruoan hankinnasta. Mutta naiset eivät valitettavasti aina pääse mukaan päättämään omista ja yhteiskunnan asioista. Sukupuolten välinen tasa-arvoisuuden edistäminen onkin jo ARVO SINÄNSÄ, se on myös kaiken taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytys.

EU:ssa onkin "rustattu" DIREKTIIVI, jonka Suomi on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä; ERI SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA-ARVOISUUS. Tasa-arvoisuus on nimittäin YHTEISKUNNALLINEN KÄSITE. Kyseinen direktiivi onkin tyypillinen politikoinnin esimerkki: kun itse ongelmalle - ihmisten räikeälle eriarvoisuudelle - ei mahdeta mitään, valitaan ONGELMASTA tarkkaan rajattu osa-alue TASA-ARVO - missä ei oikeastaan mitään ongelmaa ole; ei ainakaan meikämannen mielestä ihmisarvoisen elämän perusedellytysten osalta saa olla.

Tasa-arvoa tämäkin; naiset elävät selvästi miehiä vanhemmiksi, he saavat siis nauttia eläkkeestään kauemmin ja käyttää vanhuksina yhteiskunnan lääkäripalveluja selvästi pidempään - etenkin kun miehet eivät ELÄESSÄÄNKÄÄN ole kovin innokkaita lääkärien asiakkaita - tuonpuoleisesta ajasta en AINAKAAN VIELÄ pysty sanomaan kumpiko sukupuoli käyttää silloin lääkäripalveluja enemmän tai vähemmän?

Kun puhutaan VAPAUDESTA ja TASA-ARVOSTA silloin "ilmassa" on yleensä myönteinen "lataus", ja tällöin kuntalaiset saadaan pysymään tyytyväisinä, olipa taloudellinen kehityssuunta mikä tahansa - tällöin päättäjien maine kasvaa??

Maine on yleisesti organisaatiosta kerrottujen tarinoiden summa. Näitä tarinoita muokkaamalla voidaan siten pyrkiä vaikuttamaan maineeseen. Maine muodostuu kuitenkin loppujen lopuksi vastaanottajan päässä, kyse onkin siis enemmän vastaanottajan tietämykseen ja mielikuvaan vaikuttamisesta (Aula & Heinonen 2002, 32). Maine syntyy organisaation ja sen sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Maine heijastaa organisaation arvoja, missioita, visioita ja strategiaa. Hyvä maine on organisaation kilpailuvaltti (Aula & Heinonen 2002).

Tähdätkäämme kaikessa toiminnassamme HYVÄÄN MAINEESEEN, siis myös TASA-ARVO asioissa - vaikka voihan siinä käydä niinkin, että MAINE KASVAA JA KUNNIA KUOLEE.

"Optimisti on henkilö, joka näkee kuvassa vain valot, kun taas pessimisti näkee vain varjot. Idealisti on kuitenkin se, joka näkee valot ja varjot mutta lisäksi jotain muuta: mahdollisuuden muuttaa kuvaa niin että valot voittavat varjot."
- Felix Adler-

VKO 10
Näin hiihtolomalaisena jokunen kommentti hiihtoloman ulkopuolisiin asioihin, vaikka hiihtämättähän tuo vielä on, mutta onhan sitä hiihtolomaa vielä jäljellä - muutama päivä - viikonloppu mukaan lukien.

Kuunnellessani la 5.3.2005 kuntaministeri Mannisen esitelmää Kuopion Musiikkikeskuksessa, ja niitä valtion vaatimuksia maamme kuntatalouksien tasapainoon saattamisesta Mannisen esille tuoman aikataulun puitteissa, tulee mieleeni Muumipeikon tokaisu Haisulin yrittäessä huijata "ystäviään" rotkon ylitykseen: TEHTÄVÄ ON MAHDOTON JA SINÄ KYLLÄ TIESIT SEN, HAISULI.

Niinhän se on, että saneerauksella yritys tervehdytetään. Saneeraaminen ei ilman muuta tarkoita irtisanomisia tai yrityksen myyntiä - millaiselta tuntuisi nähdä lehdessä myynti-ilmoitus, jossa VESANNON KUNTA olisi myytävänä.

Kannattamaton yritys on sairas - tässä tapauksessa tarkoitan Vesannon kuntaa ja sen kuntataloutta, sekä ennusteita tuleville vuosille (mukaanlukien vuosi 2005) ellemme me, vasta valitut, kunnan "edusmiehet/-naiset" pysty mitään todella RADIKAALIA kuntatalouden parantamisen eteen enää tekemään, meillä on käsissämme SAIRAS YRITYS tai SAIRASYRITYS.

"Hoitokuurin" voimakkuuden määrittelee se, kuinka heikoksi potilas on päässyt - tarvitaanko amputointeja vai riittävätkö pillerit, pulveri ja hellävaraisempi hoito - kriisitilassa olevan yrityksen saneeraus on kuin haaksirikkoisen risteilijäaluksen estämistä uppoamiselta. Jokaisen on silloin tajuttava: ilman ratkaisevaa suunnanmuutosta ja pikaisia toimenpiteitä mennään pohjaan kuten Titanic. Säilyttääksemme Vesannon kunta kuntana, on kuntatalouden "terveyden" palauttamisen asetuttava kaikkien muiden pyrkimysten edelle estääksemme Titanicin kohtalo. Useasti kriisiyrityksissä tilanteen vakavuutta ei ole tajuttu tai haluttu tajuta riittävän aikaisin - mitenköhän lie käynyt Vesannolla - kriisikunta kun ollaan, monien muiden kuntien joukossa.

Yleensä saneerattavan kohteen henkilöstöä leimaa epävarmuuden tunne, huoli henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Tunnetila on ymmärrettävää ja oikeutettua. On hirvittävää tuntea työpaikkansa uhatuksi. Meikämannen mielestä Vesannon kunnan kuntataloutta ei voida RATKAISEVASTI muutta henkilöstösaneerauksilla - sitä paitsi ajatusmaailmaani ei oikein HYVIN sovi sellainen ajatus, jossa kaikkien kuntalaisten hyvinvointia ja palvelujen turvaamista lähdettäisiin tavoittelemaan kunnan henkilöstöön kohdistuvilla saneerauksilla - kun samalla ajatellaan palvelujen toimivan jolitsellakin laatutasolla ja varmuudella. Se, että otetaan henkilöstörakenteesta rehellisesti ja avoimesti "löysät pois", olivat ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä asioita, se kuuluu kategoriaan USKOTTAVUUS, joka on tervehdyttämisen AVAINSANA.

Kyllä kuntatalouden tervehdyttämiseen on saatava mukaan kaikki kuntalaiset, kukin omalla toiminnallaan ja vastuunkannolla itsestään - SIIS EMME SAA AJATELLA YHTEISKUNNAN HUOLEHTIVAN KAIKISTA SOSIAALISISTA JA AINEELLISISTA TARPEISTAMME, VARSINKAAN, JOS EMME ITSE OLE TEHNEET VOITAVAAMME OMIEMME ASIOITTEMME ETEEN - kantaneet vastuuta itsestämme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme - niissä puitteissa kuin kukin voi tai olisi voinut sen OMALLA KOHDALLAAN tehdä.

Meikämanne ajattelee hyvin useasti JOHN GRAYn kirjoittaman kirjan sisältöä - kirjan, joka kantaa nimeä: MITEN SAAT mitä HALUAT ja haluat sitä mitä SINULLA ON.

Tässä lainaus kirjan tekstistä:
"Elämämme varsinainen haaste ei ole vain sen saaminen mitä haluamme, vaan sen arvostaminen mitä meillä jo on. Monet ihmiset ovat oppineet hankkimaan mitä haluavat, mutta he lakkaavat sen jälkeen nauttimasta siitä. Mikään ei milloinkaan riitä, vaan aina tuntuu puuttuvan jotain. He ovat tyytymättömiä itseensä, ihmissuhteisiinsa, terveyteensä tai työhönsä. Aina löytyy jotain mikä häiritsee heidän mielenrauhaansa. Janan toisessa päässä ovat ne ihmiset, jotka ovat paljon tyytyväisempiä itseensä ja siihen mitä tekevät ja omistavat, vaikka eivät osaakaan hankkia, mitä haluaisivat. He suhtautuvat avoimemmin sydämin elämään, mutta eivät silti toteuta unelmiaan. He tekevät parhaansa mutta ihmettelevät, miksi muilla on enemmän. Useat ihmiset sijoittuvat näiden kahden ääripään välimaastoon.

Henkilökohtainen menestys sijaitsee noin puolivälissä eli siinä, että saat mitä haluat ja olet tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Henkilökohtaista menestystä ei mitata sillä, kuka olet, mitä omistat tai mitä olet saanut aikaan. Henkilökohtaista menestystä mitaaan sen sijaan sillä, miten TYYTYVÄINEN olet siihen, mitä olet, mitä olet tehnyt ja mitä omistat. HENKILÖOHTAINEN MENESTYS ON ULOTTUVILLAMME, KUNHAN SELVÄSTI YMMÄRRÄMME, MITÄ SE ON, JA PÄÄTÄMME TARTTUA SIIHEN."

Edellä olevan tekstin halusin nostaa esille sen vuoksi, että havaitsisimme muutaman pienen, mutta tärkeän, muutoksen ajattelutavassamme voivan tasoittaa meille tietä kuntataloudessa tehtäviin pakollisiin suunnanmuutoksiin ja niiden edellyttämien päätösten tekemiseen - ja päätökseemme toimia NIIDEN MUKAISESTI.

Meidän luottamushenkilöiden vastuun ottamiseen liittyy eräs "vaaniva" piirre. Se on yksin jäämisen pelko. Hyvän luottamushenkilön, vastuullisen toimijan, on joskus potkittava tutkainta vastaan. On myös vastustettava harmonisointia, toisin sanoen on oltava luontaista taipumista nähdä oman kunnan tilanne todellisuuden tasolla. Vaikka sellainen tuottaisikin muutosvastarinnan tuntua, on meidän nähtävä asiat pidemmällä perspektiivillä. On rohjettava nähdä ikävätkin asiat, vaikka niistä seuraisi yksinomaan harmeja - yksin jäämisen pelkoa meillä Vesannon valtuutetuilla ei ole, sillä meitä on 21 ajattelevaa ja asiansa osaavaa valtuutettua, joilla on yhteinen näkemys kuntamme tilanteesta ja tulevaisuudesta - kuten valtuustoseminaarissa Jyväskylässä totesimme.

Olemme yleensä epäonnistuneet paljon usaemmin kuin muistammekaan. Kun yritimme ensimmäistä kertaa kävellä, kaaduimme. Kun yritimme ensimmäisen kerran uida, olimme hukkua ... Älkäämme epäonnistumisiamme surko. Surkaamme mielummin sitä, mitä kaikkea menetämme, jos emme edes yritä.

Kun alkaa olla vaikeampaa kärsiä kuin muuttua - rupeat muuttumaan.


VKO 9
Suomi on tunnettu maan kattavasta kirjastoverkosta, kirjastojen suurista käyttö- ja lainausluvuista sekä teknologian ja tietoverkon hyvästä hyödyntämisestä kirjastossa. Noin 80% suomalaisista käyttää kirjastojen palveluja säännöllisesti. Lähes kaikkien kuntien kirjastoissa on käytössä atk-järjestelmä ja Internetyhteydet.

Kirjastoverkosto koostuu YLEISISTÄ eli KUNNALLISISTA KIRJASTOISTA, tieteellisistä ja ammattikorkeakoulukirjastoista, erikoiskirjastoista sekä kouluissa ja oppilaitoksissa olevista kirjastoista. Sekä kunnalliset että yliopistolliset kirjastot ovat kaikille avoimia.

Kirjastolaki- ja asetus määrittelevät YLEISTEN KIRJASTOJEN toiminnan tehtävät ja puitteet. Yleisten kirjastojen valtion rahoituksesta säädellään erillisellä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslailla.

YLEISTEN KIRJASTOJEN valtion ylimpänä hallintoviranomaisena toimii opetusministeriö, jossa kirjastoasioista vastaa viestintäkulttuuriyksikössä toimiva kirjastotiimi. Valtio on sälyttänyt kirjastotehtävät pääsääntöisesti kuntien hoidettavaksi lääninhallitusten "suojeluksessa".

Vanhasen hallitusohjelma 2003-2007 sisältää suoraan kirjastopalveluja koskevia kohtia.

"Monipuoliset ja laadukkaat tieto- ja kirjastopalveluiden saatavuus turvataan koko maassa hyödyntäen Kirjastostrategia 2010 ehdotuksia. Kirjastojen peruspalvelut säilytetään maksuttomina. Kirjastojen roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä vahvistetaan. Edistetään laajakaistayhteyksiä kouluille ja kirjastoille."

"Kirjastostrategiaa 2005 Vesannolla" - mennäänpäs aivan ruohonjuuritasolle - sivistystoimen alaisuuteen kuuluvan Vesannon kunnan kirjaston kirjastopalveluihin, ja sen kykyyn palvella kirjaston käyttäjiä fyysisten olosuhteidensa osalta - SIIS FYYSISTEN TILOJENSA OSALTA?

Kirjastohenkilökunta palvelee asiakkaitaan esimerkillisen kiitettävästi, ja tekee kaikkensa kirjastopalvelujen toimivuuden puolesta - meikämannella on omakohtaisia ja PELKÄSTÄÄN HYVIÄ kokemuksia jo vuosien ajoilta kirjaston Sirpan ja Paulan palvelualttiudesta ja kirjastopalvelujen toimivuudesta - KIITOS PAULA ja SIRPA.

Vesannon kirjastossa on 1 039 aktiivista kirjastokortin käyttäjää. Kirjastokorttien kokonaislukumäärä on kaikkiaan 2 120 korttia. Lainaustapahtumia on ollut vuonna 2004 kaikkiaan 43 106 yksittäistä lainausta, joka on yli 16 lainausta/asukas/vuosi.

Kirjasto-osaaminen on tulevaisuustaito ja Suomi on kirjastomaana yksi Euroopan parhaimpia, joskin maamme koulukirjastot ovat jääneet kehityksessä kunnankirjastojen "jalkoihin". Yleensä kuntien varat ovat menneet uusien kunnankirjastojen ylläpitämiseen, joiden on ajateltu korvaavan koulukirjastot - Vesannon kunnassa investointirahojen käyttö kunnankirjaston fyysisten olosuhteiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen kuluneiden viimeisten, ehkä viiden-kuuden, vuosien osalta lienee ollut kohtuullisen vaatimatonta - tämä toteamus on meikämannelta pelkkä arvio, joka perustuu pelkästään tekemiini havaintoihin kirjastossa käydessäni. En ole ajamassa takaa uuden kirjastotalon rakentamista - EI EI SINNE PÄINKÄÄN - vaan ajattelen lähinnä "seinäjärjestelyfiksausta", jonka lähtökohtana olisivat kirjastohenkilökunnan näkemykset tilojen paremmasta toimivuudesta. Fiksaustyö, ymmärtääkseni, pystyttäisiin toteuttamaan kohtalaisin pienin kustannuksin teknisen toimen toteuttamana - ajattelen asiaa näin "maallikkona", joka ei voi henkseleitään paukutella rakennusalatuntemuksellaan. "Fiksaus" tehtäisiin kirjaston käyttäjien ja kirjastohenkilökunnan parhaaksi saaden kirjaston nykyiset tilat tehokkaampaa ja toimivampaan käyttöön, ja samalla tulisi kiilloitettua kuntakuvaa kirjaston osalta - paikkakuntamme sivistys-symboolia.

Seniori-ikäpolvi on kiinnostava, kasvava ja ostovoimainen kuluttajaryhmä, jonka noteraaminen kannattaa varmasti - myös Vesannolla. Euroopan mittapuussa Suomessa väestö ikääntyy toiseksi nopeimmin. Meitä edellä on vain Italia. Meillä on siis erinomainen tilaisuus kehittää tuotteita ja käytäntöjä kasvavan senioripolven markkinoille - tämä on huomioitava myös kirjastopalveluja kehitettäessä - silti painopistealueen tulee olla akselilla koululaitos - kirjasto.

Työttömyysluvut ovat kaunistumassa pikkuhiljaa, mutta nykyisellä tuottavuuden kasvuvauhdilla ja kulutusrakenteella täystyöllisyys ei vaani heti kulman takana. Palvelualojen kasvun työllistävä vaikutus on suuri. Odotukset alan mahdollisuuksiin ovat siinäkin mielessä kiintoisat, että palvelut tarjoavat vaihtoehdon ihmisille, joiden työnteon motivaatio ei kohdistu teollisuuteen eikä teknologiaan. Onkin mielenkiitoista pohtia suomalaista laatua palvelujen suhteen. Suuri osa totuudesta kätkeytyy esimerkiksi siihen, kun voit lukea huoltoaseman omistavan yrityksen "slouganista" tekstin TERVETULOA PALVELTAVAKSEMME! Kaartaessasi huoltoaseman bensamittarille, saat lukea tekstin ITSEPALVELU!

Pienenä "kuriositeettinä" todettakoon Internetyhteyksien toimivan KIRJASTOSSA lähes huippunopeasti, monet muut asiat - yleensä maailmassa - tuppaavat tapahtumaan entiseen tahtiin. Siksi esimerkiksi neljänkymmenen litran polttoainetankkaukseen on edelleen syytä varata aikaa keskimäärin puolitoistaminuuttia, kun tankkaat itse - palveluasemalla tankkaus SAATTAA kestää jopa kauemmin?!

Lauantaina (5.3.) kaikki maakunnan kunnanvaltuustojen jäsenet on kutsuttu Musiikkikeskukseen Kuopioon, Pohjois-Savon liiton järjestämään tilaisuuteen. Ohjelma näyttää monipuoliselta - jospa sieltä löytyy "lisänuotteja" kuntayhteistyölle. "Luotailen" tapahtumien kulkua myös sillä silmällä ...

Ensiviikolla on näillä seuduilla hiihtoloman aika. Tuolloin tiedossani onkin KIRJASTOPALVELUINA saamieni kirjojen lueskelua, ja saatanpa mennä PALVELTAVAKSI jonnekin toisaalle kuin ITSEPALVELUHUOLTOASEMALLE - HYVÄÄ (luku)LOMAA kaikille, joilla lomaan on mahdollisuus.

Anna itsellesi aikaa laiskotteluun ja joutenoloon. Lepo ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys.


VKO 8
Useimmilla meillä on omakohtaisia kokemuksia, ainakin nuoruusajoilta, millaista on polkea polkupyörää josta yhtäkkiä menevät ketjut pois päältä tai peräti menevät poikki? Polkea sai vimmatusti, mutta mitään ei tapahtunut ja pyörän vauhti alkoi hiipua. Lopulta kovastakaan polkemisesta huolimatta pyörä ei liikkunut ja matkanteko loppui siihen.

Pyörät eivät pyöri itsekseen, vaan siinä tarvitaan hyviä ja INNOSTUNEITA polkijoita ketjuja pyörittämään ja tekemään samalla HAVAINTOJA. Kiteyttäen muutamia asioita: Yhteisten etujen eli intressien tunnistaminen ja tunnustaminen on kuntaketjujen pyörittäjän yksi KESKEINEN tehtävä. Vain yhteisten etujen varaan voidaan rakentaa toimivaa ketjua. Yhteiset edut on nähtävä mm. kunnan yhteisissä tavoitteissa. Jos yhteisiä etuja ei ole tai niistä ei kyetä sopimaan, ei ole olemassa ketjua, jota voitaisiin yhdessä polkea.

Ainakin välillä on, josko vaan ei olisi aivan koko ajan, meikämannella sellainen tunne virkamiesten/luottamushenkilöiden yhteistyön osalta, että ketju on osittain pudonnut tai ainakin välillä poljetaan tyhjää. Ketjut tarvitsevat ajoittain myös huoltoa. Kunnissa ja yleensä kunnallisten päättäjien keskuudessa esiintyy luonnostaan pientä kärhämää, jota ei pidä nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena. Ongelmaksi nämä "porinat" tulevat silloin, kun niitä ei ajoissa käsitellä ja huolleta. Toisaalta tavoitteista, niin suurista kuin pienistä, täytyy kyetä yhdessä sopimaan, kuten onnistuneessa avoliitossa konsanaan. Kakusta ei voi syödä vain rusinoita.

Yhteistyön suomista eduista voidaan nauttia vain kun yhteistyötä todella tehdään. Toisten kustannuksella ei voi menestyä eikä välistävetoja voi sallia. Yhteistyö ei kestä vapaamatkustajia, sillä ne lisäävät vain muiden taakkaa ja hidastavat vauhtia.

Meidän luottamushenkilöiden on syytä katsella yhteistyötä uusilla "SILMÄLASEILLA", sellaisilla joissa ei ole "virkamiesnäköistä heijastuspintaa", vaan aito kunnallisen luottamushenkilöpäättäjän näköinen heijastuspinta.

Me luottamushenkilöt olemme niitä viimeisiä "napin painajia", viranhaltijat vievät meitä kuin "pässiä narussa", me saatamme jopa tehdä "vääriä päätöksiä" emmekä pysy aina ruodussa, me "sotkeudumme" valmisteluun, viranhaltijat eivät aina tarjoa meille vaihtoehtoisia päätösehdotuksiaan, he "he saattavat jopa pantata tietojaan" ja jne.
Tässä muutamia ajatuksia yhteisen ketjun pyörittämistä ajatellen. Miten suhtautua ja jäsentää vaikeita tilanteita ja miten aikaansaada myönteisiä muutoksia?

Yhteisen jäsennyksen ja yhteisen kielen aikaansaamiseen kannattaa investoida. On uskallettava antaa aikaa kyseenalaistamiselle, keskustelulle, sulattelulle ja sopimisille. Kuntien johto ei koostu pelkästään rationaalisista ihmisistä niin, että heidän astuessaan kunnanviraston, valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokoukseen kaikki alkaisi sujua varsin helposti, eikä millään inhimillisellä tekijällä olisi merkitystä - siis asia ei ole niin. Pulmallisia tilanteita ja ristiriitoja aika ajoin on ja niitä on myös lupa olla.

Roolien ja rooilirajojen jäsentäminen on käytännössä jatkuvasti tehtävää työtä. On tuskin mielekästä olettaa kun valtuustokauden alussa jostakin asiasta on (ehkä) jollain tasolla puhuttu, niin sen jälkeen kaikki tunnistavat oman perustehtävänsä, sen vaatimukset, ja sitten vain lähtevät toimimaan niiden mukaisesti - helppoa, eikö totta?

Politiikka on aidoimmillaan uutta luovaa, dynaamista ja innovatiivista erilaisten näkemysten ja ristiriitojen yhteen sovittamista. Hallinto on kaikkine pykälineen, laskelmineen, selvityksineen aivan toisesta laidasta kuin politiikka. Luottamushenkilön ja virkamiehen keskustellessa kohtaavat kaksi erilaista maailmaa - joka oikein hyödynnettynä on oivallinen "kekustelualusta".

Meikämannen näkökulmasta katsoen luottamushenkilöt ja viranhaltijat tarvitsevat enemmän tavanomaisista palavereista ja kokouksista poikkeavia "työskentelyfoorumeita", joissa yhteisen ymmärryksen ja yhteisen kielen löytyminen on helpompaa.

Päivittäin lehtiä lueskellessani tunnen "pistoksia sydämessäni" LAAJAMITTAISESTA kuntayhteistyöstä, ja ennen kaikkea sen puuttumisesta, vaikka YHTEISTYÖSTÄ puhutaan PALJON, jokaisessa kokouksessa, olipa kyseessä lautakunta, kunnanhallitus tai valtuusto, silti sitä laajapohjaista yhteistyötä vaan ei mielestäni ole saatu toiminnan tasolle - onneksi meikämannella on ne verenpainelääkkeet, jotka olen hankkinut Pihkainmäestä Kuopioon saakka kestävän joka aamuisen liikenneruuhkan sietämiseksi =), siis verenpainetabletti suuhun Pihkainmäessä - loppumatkan liikenneruuhkassa Kuopioon selviän verenpaineeni kohoamatta!!

Seutukuntayhteistyö ja seutukunnalliset tavoitteet eivät ole mielestäni yksin kuntien asia, vaan mukaan yhteistyötä kehittämään olisi saatava seutukunnan elinkeinoelämä, maakuntaliitto, TE-keskus ja muut kehittämisestä kiinnostuneet tahot, aktiiviset toimijat. Ehkä meidän vesantolaisten olisi lähdettävä hakemaan yhteistyölle pohjaa em. toimijoiden kautta - jotta päästäisiin todella SITÄ YHTEISTÄ KUNTAKETJUA POLKEMAAN, kun tuo kuntien välinen LAAJAMITTAINEN yhteistyö näyttää muuten SUJUVAN VESANNOLTA JA VESANNOLLE PÄIN MELKO NIHKEÄSTI.

Päästäkseen minne tahansa, on lähdettävä liikkeelle, ja jos vastaan tulee tappion, niin tappio on pelkästään väliaikainen olotila, vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän.



VKO 7
Valtuustoseminaari pidettiin, ja kantaa otettiin Vesannon kunnan kehittämisen ja tulevaisuuden puolesta - oikein porukalla. Todettiin yhteisesti, että on rakentavan kritiikin aika. Kritiikki on välttämätöntä, jotta kehitystä tapahtuisi. Rakentava kriittinen keskustelu on mahdotonta, jos keskustelun osapuolet linnoittautuvat puolustusasemiin - valtuustoseminaarimme oli keskusteleva ja siellä oli sijaa rakentavalle kritiikille. Hyvä itsetunto kestää kritiikin.

Näin yritystalouteen perehtyneenä ja sieltä monenlaisia omakohtaisia kokemuksia omaavana voinen ajatella, näin kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen, kunnan johtamisen olevan monipuolisempaa ja ehkä vaikeampaakin työtä kuin yrityksen johtamisen - kunnassa näyttäisi aina olevan jokin nurkka tulessa.

Meillä valtuutetuilla oli seminaarissa yhteinen ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan perusoikeuksista, perusturvasta, peruspalveluista ja perustarpeista. Perusoikeudet on määritelty perustuslaissa. Perustuslaissa sanotaan esimerkiksi kakilla kansalaisilla olevan oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon. Perusturva ja peruspalvelut eivät ole yhtä tarkasti määriteltyjä. Ymmärrämme niiden viittaavan sellaiseen, johon kaikilla meillä PITÄISI OLLA OIKEUS - siis PITÄISI, jos se on mahdollista ja järkevää.

Oikeuksista voi päättää vain politiikka ja sellaisia voi taata vain valtiovalta - joka kyllä voi laittaa kunnan toteuttamaan niitä. Tämä tilanne, jossa kunta tuottaa peruspalvelut, on jo vuosia ollut murenemassa. Ja monet merkit viittaavat siihen, että muutostahti näyttää vain kiihtyvän entisestään. Peruspalvelut lähenevät mitä tahansa kulutusta, raja perus- ja muiden tarpeiden välillä samenee.

Kunnallisten palvelujen yhteydessä puhutaan yhä VÄHEMMÄN sosiaalipolitiikan ja yhä ENEMMÄN kauppa- ja kilpailupolitiikan näkökulmasta, ja sosiaalipolitiikka itsekin on kiinnostunut yhä VÄHEMMÄN perustarpeista ja yhä ENEMMÄN kilpailusta ja kuluttajien valinnoista. Toisaalta jokin MEISSÄ laittaa vastaan. Luulen, että se on juuri se meidän vesantolaisten vahva moraalinen tunne perusoikeuksiemme puolesta. Tämä puolustus tulee selvästi esille silloin kun epäilemme, että jokin "ylikunnallinen" taho olisi viemässä meiltä kunnallista päätösvaltaa perusturvastamme ja peruspalveluistamme - jonnekin muualle - tällöin keskeinen pelkomme on päätösvallan siirtymisestä pois vesantolaisten käsistä.

Härkää on otettava sarvista ja kissa on nostettava pöydälle ennemmin tai myöhemmin - jos me emme itse tee sitä, niin joku toinen tulee ja tekee sen puolestamme, jolloin meidän on huomattavasti vaikeampaa vaikuttaa lopputulokseen, ja silloin päätösvaltaa siirtyy todellisuudessa helpommin kauemmas pois MEIDÄN vesantolaisten käsistä.

Laakerit kuluvat aina eniten, kun niillä levätään. Silloin niihin kohdistuu suurin rasitus. "Omavaraiskunnallistaloudellisessa" ajattelussa helposti levätään laakereillaan - LIIAN PITKÄÄN.

Lukion olemassa oleminen ja ennen kaikkea sen pysyminen Vesannolla oli valtuustoseminaarin yksi keskeisempiä ja yksimielisempiä asioita. Vesannon lukio ei ole mikään itsestään selvyys, ja sen säilymisen eteen on tehtävä töitä joka sektorilla. Tulevaisuus ei odota, SE ON TÄSSÄ JA NYT. Jo pelkästään suuren suosion saamiin, upeasti järjestettyihin, perinteisiin vanhojen tansseihin (18.2.2005) liittyvät asiat, tai pikemminkin niiden häviämisen mahdollisuus vesantolaisesta koulumaailmasta tekee kipeää, niin vanhempana kuin kunnallisena päättäjänäkin.

Verkostoituminen on avainsana Vesannolla, myös lukion osalta. Positiivisuus on hyvä asia. Sitä todella tarvitaan, mutta PELKKÄ positiivisuuteen takertuminen vie pohjan kehitykseltä ja kasvulta. Asiat eivät muutu paremmiksi sillä, että tarkastelemme niitä vain positiivisesta näkökulmasta.

Upeeta, mahtavaa -mantralla saamme ehkä itsemme vakuuttuneiksi omasta erinomaisuudestamme, mutta todellisuutta se ei muuta. Jos esimerkiksi joku aikaisempi valtuusto on epäonnistunut tärkeimmissä tavoitteissaan, ei seuraava valtuusto ole yhtään sen parempi, jos kritiikkiä ei ole kuunneltu eikä totuutta uskalleta katsoa suoraan silmiin. Katsellaanpa itse kukin peiliin, näkyisikö korjailtavaa ja todellista halua verkostoitumiseen, myös kuntayhteistyötä ajatellen - sillä leimaantuminen itsekeskeisyyden tavoittelijaksi, joka ei näe metsää puilta - tapahtuu liian helposti, myös kuntayhteistyössä. Kauna ja kateus ovat luottamuksen perusvihollisia.

P.S. Vaikka ajattelin ensin laittaa, mutta kuitenkaan en monestakaan syystä laita, ottamiani valokuvia seminaarissa ja vanhojen tansseissa esille näille kotisivuilleni. Seminaarikuvat poltan rompulle ja toimintan ne kuntaan, josta niitä voi halukkaat käydä katselemassa, ja tulostaa itselleen.

VKO 6
Päättymäisillään oleva viikko on ollut meikämannelle "poliittista" peruskoulua. Olen huomannut retoriikan kuuluvan "poliittiseen" peruskoulutukseen. Se on näköjään tärkeä hallinnollinen taito. Retoriikassa harjoitellaan monenlaisia puhetaitoon liittyviä tekniikoita ja omaksutaan oikea perusasenne, jolle ei ole näköjään aina oleellista mitä ja mistä puhutaan, vaan keskeistä näyttää olevan muiden ihmisten tunteiden ja mielikuvien ohjaileminen haluttuun suuntaan. Aivan sama periaate sisältyy moniin nykyis
in o
into-oh
b>elmiin, vaikka niiden nimenä saattaa olla esim. markkinointi, suhdetoiminta, sisäinen viestintä, muutoksenhallinta tai "miten minusta tulee rotta".

Jos joku uskaltaa väittää, että esimerkiksi organisaation visio ja missio ei
ät ole puhdasta retoriikkaa, ja ettei niitä myös pidä käsitellä retoriikkana, hänen on parasta alkaa etsiä jotain muuta työtä - vaikka tilkkutäkkitöitä - hyviä töitä nekin.

Millaista puhujakoulutus sitten on, ja millainen sen lukusuunnitelma on? Puhujakoulutuksesta kertovassa teoksessa sanotaan, että kaikkea siellä voi oppian - aivan kaikkea.
Kun puhuja astuu näyttämölle, häntä opetetaan, miten hänen pitää käyttäytyä ja pukeutua ja pitääkö hänen esimerkiksi elehtiä vai päinvastoin pitääkö hänen nimenomaan välttää elehtimistä.

Jotenkin meikämannelle tulee mielee "poliittisen" peruskoulutuksen yhteydessä kristinuskon synty ja kehitys. Tutkijoiden mukaan silloin on sovellettu rajoittavia tekniikoita, joita käytetään liike-elämässä nykyäänkin. Kun kristinusko levisi Välimeren ympärille, siitä syntyi erilaisia muunnelmia eri puolilla. Osa niistä on ollut teologisia, osa liturgisia ja osa taas hallinnollisia muunnelmia. Oliko Messias todella Kaikki Valtiaan Jumalan Poika vai pelkästään ihminen, vaikkakin hyvin erityislaatuinen sellainen? Saivatko Pyhää Messua pitää vain papeiksi vihityt vai myös vihkimättömät? Pitikö voimakkaasti laajenevaa ja suuriin ihmisjoukkoihin vetoavaa kirkkoa hallita keskitetysti vai hajautetusti?

"Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että luottamuksen rakentaminen saattaa olla milteipä mahdotonta monissa ympyröissä. Liian monet johtajat ovat julistaneet: "Muutos tulee!" - ainakin yhden kerran liikaa. He antavat uusimmalle muutosprosessilleen hienon nimen - Operaatio Käänne, Operaatio Yhtiön Pelastaminen, tai Operaatio Nousu - ja odottavat työntekijöiden lähtevän innokkaasti mukaan tähän viimeiseen ponnistukseen yrityksen hengen muuttamiseksi, samalla kun johtajat itse osoittavat, että jälleen kerran kaikki huomio keskitetään "ruumiiseen". Eikä tuolloin muutokseen mukaan lähteneistä tunnu läheskään niin turhauttavalta keskittyä muuttamaan yrityksen konkreettisia rakenteita, kuin yrittää todella muuttaa organisaation henkilöstön (mukaanlukien johtajat) asenteita/ajattelutapaa, siis sitä varsinaista muutoskohdetta - edellisessä tapauksessa (organisaatiorakenteeseen liittyvässä) voi ainakin nähdä toimintansa tulokset paremmin." Viimeisin lause on lähes suora lainaus kirjasta nimeltään; Yritysjohdon seitsemän kuolemansyntiä. Tekijät Jonathan Ellis & Rene' Tissen. - lukemisen arvoinen kirja.

Ensiviikon valtuustoseminaarissa ovat esillä mm. menestyksen strategiat ja kuntien haasteet - ne Vesannon kunnan visiot ja missiot? .... SIIS SITÄ RETORIIKKAA.

VKO 5
Kuluvalla viikolla olen pohtinut sanaa MOTIVAATIO useassakin eri yhteydessä - niin työhöni, opiskeluuni, luottamusmiestoimintaani, vapaa-aikaani?, vaimooni kuin muuhunkin perheeseeni liittyen - olen lukenut, että motivaatio on ominaisuus, kuten säästäväisyys, näppäryys tai musikaalisuus. Jotkut ovat saaneet siitä paljon jotkut ovat jääneet vähemmälle, ja useasti uskotaan motivaation liittyvän persoonallisuuteen, jolloin sen puutteelle ei voida tehdä mitään
- mutta, sanovat viisaat - motivaatio ei olekaan ominaisuus, se ei ole taikasana eikä selittämätön ilmiö, vaan MOTIVAATIO syntyy monen eri tekijän hyvän yhteispelin tuloksena.

Myös tunteilla on hyvin keskeinen osuus motivaatiossa. Kuvittele, että sinun pitäisi toimia jatkuvasti vastoin tunteitasi. Se vaikuttaisi erittäin epämotivoivasti. Ja päinvastoin - tunteiden mukaisesti toimiminen vaikuttaa innostavasti.

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA määrittelee motivaation seuraavasti: kannustaa, innoittaa, tehdä auliiksi, perustella, todistella, olla perusteena.

Keskiviikkona kokoontuneen sivistyslautakunnan asialistalla olivat mm.:
- lukion opetussuunnitelman hyväksyminen
- tietoyhteiskunta-avustushakemukset
- vapaa-aikatoimen avustuksista päättäminen
- Tervon ja Vesannon sivistystoimien
yhteistyöselvitys ja jatkotoimet
- sivistystoimen talousarvion
käyttösuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2005

Se, että meikämannesta on "leivottu" ko. lautakunnan puheenjohtaja, jo sinänsä edellyttää allekirjoittaneelta kohtuullisen motivoitunutta ennakkoon perehtymistä kokouksessa käsiteltäviksi tuleviin asioihin, jotta voin joltisenlaisella näkemyksellä istuutua puheenjohtajan pallille puheenpitäjäksi, olla vakuuttunut, että toiminnallani on jokin merkitys - se mitä teen kannattaa, pystyn näkemään metsän puilta - voin luottaa siihen voimaan joka minulla on sisimmässäni.

Toivottavasti mielenkiintoni tähänkin asiaan - kuten olen ilokseni sen ainakin vielä tänään huomannut - nousee nimenomaan tuosta aiemmin esille tuomastani tunteiden mukaisesti toimimisen synnyttämästä motivaatiosta, ei siis pelkästä edellyttämisestä.

Vapaa-aikanani? olen selaillut ja lueskellut niinkin mielenkiintoista raporttia kuin; Sisäasiainministeriön 141 sivuista julkaisua 52/2004, jolle on nimeksi annettu ESITYS KUNTIEN RAHOITUS- JA VALTIONOSUUSPERUSTEIDEN TARKISTAMISEKSI.

Perusopetuksen osiossa - sivistyslautakunnassa kun ollaan - on mm. seuraavanlainen esitys: Perusopetuksen yksikköhintojen laskentatapaa ehdotetaan järjestelmän läpinäkyyvyyden parantamiseksi yksinkertaistettavaksi ja yksikköhinnan eri määräystekijöiden painoarvoa muutettavaksi. Kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa saamansa rahoituksen määrään vähennettäisiin ... jne.

Perusopetuksen oppilaskohtainen yksikköhinnan perustaso saadaan keskihinnasta vakiokertoimella, jossa on otettu huomioon muiden vakiokertoimien vaikutus.

Perusopetuksen oppilaskohtaisen yksikköhinnan porrastamisessa käytettäisiin seuraavaa kaavaa:
0,7693*YH+0,1*YH*asukastiheystekijä+0,003*kouluverkkotunnus+0,3*YH*yläasteen oppilaiden osuus kunnan oppilaista+4,0*YH*vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+2,5*YH*muiden vammaisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,5*YH*muiden erityisoppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,12*YH*ruotsinkielisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,2*YH*vieraskielisten oppilaiden osuus kunnan oppilaista+0,06*YH*oppilasmäärä saaristokunnissa, joissa alle 50% asukkaista vailla kiinteää tieyhteyttä+0,25*YH* oppilasmäärä saaristokunnissa, joissa yli 50% asukkaista vailla kiinteää tieyhteyttä+0,04*YH*oppilasmäärä kaksikielisissä kunnissa, näin saatu kuntakohtainen yksikköhinta on kerrottu luvulla 0,986577.

Kun kaikki OPM:ltä tulevat opetus- ja kultturitoimen valtionosuudet lasketaan VESANNON KUNNAN KOHDALLA, niin kunnan tulojen vähennys eli valtion menojen säästö OPM:n valtionosuus muutoksena tekee yhteensä -29,1 euroa/asukas, joka on 2.689 asukkaan kunnassa 78.249 euroa miinusta kunnan talouteen --> siis isoista rahoista on kysymys.

Onneksi joillakin sektoreilla Vesannon kuntaan kohdistuvat valtionosuusmuutokset ovat päinvastaisia. Loppulaskelma ei tuo katastrofaalista muutosta, jos laskentaperusteet väistömäärän osalta eivät radikaalisti muutu.

Edellä esitetty kaava näyttää valmiissa muodossaan lievästi sanoen mielenkiintoiselta. Voikin vain arvailla millä motivaatiolla se on saatu aikaan! Jokaisen merkittävän saavutuksen -siis tuon kaavankin takana täytyy olla ihminen, joka on osannut unelmoida - siinäpä motivaation lisäksi kaavan synnylle selitys! - onpahan keksitty kaava, jolla on myös käyttöä.

En väitä että meikämannen sukupolvi on jälkipolvia fiksumpi (voisi kai senkin tehdä) - mutta minun aikoinani kirjekuoressa ei tarvinnut olla painettuja ohjeita siitä, mihin postimerkki pitää liimata.

Katsotaan mihin tämä motivaatio tai sen puute vie jatkossa ... ehkä jo ensiviikolla?
Huomenna (5.2.) on J.L.Runebergin päivä - motivoitunut mies hänkin - siis lippu korkealle!


VKO 4
Uutukaisella kokoonpanolla, sillä valtuuston valitsemalla, oltiin maanantaina (24.1.) kasaannuttu kunnantalon vintille ensimmäiseen kunnanhallituksen kokoukseen.

Varajäsenille ei ollut jäänyt sijaa, sillä jokainen varsinainen jäsen oli kynnelle kyennyt ja päässyt paikalle.

Virkamieskunnan kahden johtotähden lisäksi muonavahvuuteen saimme laskea myös valtuuston puheenjohtajuuskolmikon.

Ensitöikseen puheenjohtaja jäsenteli rivijäsenille omat istumapaikat - itse istuutui pöydän päähän - nämä paikat ovat kuulema vakiot koko istuntokauden ajan. Siinä se oli meikämannen paikka Jounin ja valtuuston ensimmäisen puheenjohtajan välissä, hallituksen puheenjohtajasta katsoen oikealla puolella - hyvä paikka.

Varsinainen "miittinki" meni käsittääkseni aivan käsikirjoituksen mukaisesti. Voinen todeta näin jälkikäteen, ja vain ensimmäisen kokouksen perusteella, kyseessä olleen hyvin keskustelevan hallituksen ja myös asioihin kantaaottavan, sillä jokainen oli vuorollaan äänessä ja vieläpä useamman kerran - elämän aikajanaan tuli noin neljän (4) tunnin mittainen merkintä yhteisten asioiden hyväksi.

Kun tarkemmin mietin hallituksen jäseniä tulee mieleeni sana HETEROGEENINEN, josta voi sitten jokainen olla omaa mieltään - minusta se on tässä yhteydessä hyvä juttu.

Kuluvalla viikolla on sivistyslautakuntaa koskettelevista asioita käyty kohtuullisen vilkasta sähköpostien vaihtoa. Ajatusten ja näkemysten kiinnostuksen kohteena ovat meillä olleet mm. sivistystoimen yhteistyön kehittäminen naapurikuntiin päin, ja niiden kesken. Ajatusten vaihto on keskittynyt pääasiassa neuvottelukoneiston kokoonpanon pohdintaan - lautakunta nimeää työryhmän kokoonpanon kokouksessaan (2.2.).

Työryhmästä toivon toimivaa ja asiansa tuntevaa, sillä neuvottelusarkaa riittää monisäikeisessä pelikentässä yli kuntarajojen.

Hyvin näyttää sähköpostit liikkuvan virkamiesten ja luottamusmiesten välillä, ja ovat varmaan liikkuneet ennenkin, molempiin suuntiin. Se muuten on oikeasti hyvä keksintö tuo sähköposti, ja helppo käyttää!

Väestökehitys kunnassamme on ollut suotuisaa, sillä vuoden 2004 saldo on plussalla neljätoista (14) henkeä - paras tapa tehdä unelmista totta on herätä ja toimia - pitäisiköhän tuota vielä toimia - herättyhän sitä kyllä on.

Sivistyslautakunnan kokouskutsu tuli postissa - paksuutta kuorella on ehkä noin kolme (3) senttiä - pitää herätä ja varata aikaa, että osaa toimia ...

VKO 3.
Menossa oleva viikko on ollut omasta näkökulmastani katsoen etsikkoaikaa, näin kunnallispolitiikkaa ajatellen.

Kirja, joka löytyi valtuutetuille jaetusta laukusta, antaan näkemyksiä moniin yhteiskunnallisiin asioihin - lukea ahmin tuon kirjan heti seuraavana päivänä, vähäsivuinen kirja - alle sataviisikymmentä.

Tässä lainaus kirjan tekstistä; "Sosiaalinen pääoma on lähellä poliittista pääomaa, jota kerrytetään esimerkiksi vaalikampanjoilla. Sosiaalinen pääoma kuluu käytössä tai käyttämättömänä, ja sen voi myös menettää yhtäkkiä" - lainaus on professori Pauli Niemelän tekstistä.

Tässä päivänä eräänä, kun tallasin työpaikkakaupunkini katuja - aivan työn merkeissä - soitteli eräs syksyn vaaleissa äänestäjäkseni osottautunut henkilö ja kysyi: Olisinko kiinnostunut käymään hänen kotonaan, niin otettaisiin keskustelun aiheeksi, aivan kasvotusten, vesantolainen kunnallispolitiikka?

Tietenkin lupasin mennä ja sitä paitsi lukeudun niihin kohtuullisen koviin kahvin juojiin, niin että ...?

Soittajalla on ajatuksenaan päästä näin face to face keskusteluissamme sisälle meikämannen näkemykseen vesantolaisesta kunnalliselämästä ja sen "kiemuroista" - sillä soittajan edellinen "oma senaattori" on jättäytynyt pois kuvioista.

Tulevaisuuden ja ennen kaikkea meikämannen näytettäväksi jää millaisen vastineen mm. kyseinen soittaja tuleee saamaan antamalleen äänelleen, ja kuinka allekirjoittaneen käy avattuani tämän äänestäjieni "kotiimenoedun".

Nämä "puolueettomalla maaperällä" - kuntalaisten kotona - käytävät keskustelut ovat niitä, joita valtuutettujen parhaimmillaan odotetaan tekevän äänestäjiensä suuntaan - montakos ääntä sitä tulikaan - ajattelin vain määrällisesti mahdollisia kotikeskustelutilaisuuksia ja kahvittelupaikkoja - siis oma ja oletettu vaimon ääni poislukien, sillä näiden äänien osalta face to face keskustelu, ilman kahvia ja kahvin kanssa, toimii päivittäin - ainakin toistaiseksi.

Allekirjoittaneen puheenjohtajuuteen uskotun sivistyslautakunnan toimialueeseen kuuluvan LUKION ja sen rehtori/sivistysjohtajan, sekä opon tulevaisuusajatuksia pääsin ajatuksilani koskettelemaan lukion toisen vuosikurssin vanhempain/huoltajien yhteisessä "kouluillassa" torstaina (20.1.), johon osallistuin lukiolaispoikani isän roolissa.

Varsinaisen tilaisuuden jälkeen jäin keskustelemaan meidän sekä naapurikunnan sivistysjohtajien kanssa tulevista koulukuvioihin liittyvistä yhteistyömahdollisuuksistamme.

Eikös niin, että pidot paranee kun väki väheneen - näinhän sitä sanotaan. Kun kuuntelin sivistysjohtajien näkemyksiä tulevista oppilas-/opiskelijamääräennusteista - ei näyttäisi pidot paranevan väen vähetessä, vaan pikemminkin päin vastoin - että se siitä sanonnasta ainakin tässä yhteydessä.

Näyttihän tuo posti tuovan kunnanhallituksenkouksen asialistan (kokous 24.1.), listalla ei näyttäisi mielestäni olevan mitään "järisyttävää" asiaa käsiteltävänä, tutustutaan tarkemmin ja palataan ...

VKO 1.
Evästystä alkavalle politikon uralleni sain paikallisen huoltoaseman bensa-automaatilla lauantaiaamuna (8.1.). Vuosikymmeniä tuntemani keski-ikäinen henkilö, tietääkseni syntyperäinen vesantolainen, "kritisoi" paikallista kunnallisoplitiikkaa sanomalla: "Kaikki kepulaiset pitäisi polkea suohon ja lyödä vielä taltalla päähän." Tarve suohon polkemiseen tuli käsittääkseni hänen tyytymättömyydestään paikalliseen elinkeinopolitiikaan, joka on suosinut vain maataloutta.

Hän sanoi mm. sahan, joka nyt toimii naapurikunnassamme, olleen tulossa alunperin Vesannolle, mutta paikallinen kepulaisjohtoinen politiikka ajoi sahan naapurikuntaan. Esille hän nosti myös henkilöitä, jotka ovat olleet asian takana.

Samanen henkilö kertoi myös, että jos tulee lottovoitto, niin maantie Vesannolta Kuopiooon metsitetään istuttamalla kuusia, koska ei sitä enää kukaan käytä, eikä maantiellä ole mitään tarvetta, sillä täältähän lähtevät kaikki pois jo muutenkin, - todettakoon tässä yhteydessä maantiellä olevan melkoisen liikenteen pendelöidessäni ko. tietä päivittäin - olenpa jopa nähnyt varsin useasti myös ko. henkilön ajelevan tietäpitkin suuntaa jos toiseenkin.

Tapaamallani henkilöllä oli paljon muutakin sanottavaa, mutta tässä nämä asiat, jotka jäivät parhaiten mieleeni, sillä pääsääntöisesti hän keskusteli niin ikään tuntemani toisen henkilön kanssa, sillä he olivat paikalla jo ennen kuin allekirjoittanut saapui bensamittarille.

Kiitin tapaamaani henkilöä "kannustavasta saatepuheesta" aloittaissani kunnallispolitikkona. Hän kuittasi kiitokseni sanomalla: "ette te mitään enää voi".

VKO 2.
ENSIMMÄINEN POLIITTINEN PÄIVÄNI:
13.1.2005 oli tämän hetkisen vesantolaisen kunnallisen LUOTTAMUSMIESJÄRJESTELMÄN järjestäytymispäivä Vesannon seurakuntatalolla.

Sessio aloitettiin kunnanjohtajan katsauksella ja eri hallintokuntien esittäytymisellä, tietoa tuli niin uusille kuin vanhoillekin valtuutetuille - saatiin oikein omat asiakirjalaukut.

Esittäytymiskierroksen jälkeen oli vuorossa SightSeeing Vesannolla, joka oli muuten ensimmäinen laatuaan allekirjoittaneelle - mielenkiintoinen paikka se jäteveden puhdistamo.

Ruokailun jälkeen käytiin "varsinaiseen asiaan" - valtuustoryhmien yhteiseen kokoukseen, jossa lankesi sihteerin pesti.

Tämän kokouksen tehtävänä oli täyttää yhteisesti luottamusmiespaikat aivan konkreettisesti - nimi nimeltä. Kokous oli mielestäni hyvin yksimielinen, liekö syynä ollut aiemmin neuvotellut paikkajaot. Muutamia maakunnallisia luottamusmiespaikkoja oli jätetty täytettäväksi myös tälle kokoukselle - ne täyttyivät hyvässä hengessä.

Noin tunnin mittaisen ryhmäkokouksen jälkeen oltiin valmiita aloittamaan aivan aikataulussaan (klo 19.00) ensimmäinen valtuustonkokous - jännitti, sillä sehän oli elämäni ensimmäinen virallinen poliittinen kokoukseni.

Kokouksen tuotoksena allekirjoittaneelle uskottiin hoidettavaksi kunnanhallituksen rivijäsenyys- ja sivistyslautakunnan puhenjohtajuuspostit, nämä valtuustojäsenyyden lisäksi.

Vasta omalla esittäytymisvuorollani minulle oikeasti valkeni millaiseen kuvioon olin päässyt/joutunut, ja kuinka vaativaa saamani postin hoitaminen tulee olemaan - enhän toki vielä tiedä tulevaa - voin vähän ennakoida ajatuksissani - näin ensikertalaisena.

Onkohan sitä vapaa-aikaa ja kuinka käy joulupukin tuomille kävelysauvoilleni?

Päivittelin kalenteriini tiedossani olevat kokoukset ym. seminaarit - päivittelyni meni kyllä myös henkimaailman puolelle - tulevan ajankäyttöni suhteen.
Sivistysjohtajan kanssa sovittiin jo ensimmäisestä kokouksesta. Aktiivisia kun ollaan?

Päällimmäisenä mieleeni jäivät ENSIMMÄISESTÄ POLIITTISESTA PÄIVÄSTÄNI; yksimielisyys, tehtävien vaativuus ja vanhimman valtuutetun avauspuheessaan esiin nostama sana POLITIIKKA, joka on kuulema nykysuomen sanakirjan mukaan YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISTA.

Jatko YHTEISTEN ASIOIDEN HOITAMISESSA kyllä vähän hirvittää, monessakin mielessä... vaikka päivät pitenevät, kun valoisuus lisääntyy, niin ei se kellonkiertoon tuo yhtään tuntia lisää.

Kokemani YKSITUUMAISUUS ON HYVÄ ASIA ... SAANENKOHAN TUOTA SAMAA YKSITUUMAISUUTTA KOKEA MYÖS JATKOSSA?