27. päivänä lokakuuta 2011
Yrittäjyyttä tarvitaan – jatkajista pulaa
Yrittäjyys on nähtävä kokonaisvaltaisena asiana ja siihen liittyy useita tekijöitä. Yrittäjyyden taustalla ja siihen liittyen on havaittavissa yksilöllisten tekijöiden lisäksi laajempi käsite ympäristöllisiä ja yhteisöllisiä tekijöitä.
Suomalaisessa perheyritysmaailmassa eletään toisen vuosituhannen alkupuolella suurta sukupolvenvaihdosten aikaa. Perheyritysten liiton mukaan joka toinen suomalainen perheyritys on sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä. Määrällisesti arvioiden sukupolvenvaihdos on ajankohtainen 60 - 80 000 yrityksessä lähivuosina.
Yrittäjyyden merkitys yhteiskunnalle on yleisesti tunnustettu suureksi ja yrittäjiä tarvitaan kokoajan lisää. Jotta yrittäjävetoisille yrityksille saadaan jatkajia ja että uusia yrityksiä syntyisi riittävästi, tarvitaan hallituksen toteuttaman yrittäjäystävällisen talouspolitiikan lisäksi paljon tutkimusta ja sitä kautta uutta tietoa yrittäjyydestä. Potentiaalisille uusille yrittäjille, niin yritysten jatkajille kuin uusien yritysten perustajillekin, tulee tarjota aina vaan lisää tietoa tästä uramahdollisuudesta ja tiedon tulee erityisesti olla realistista ja tuoda esiin myös yrittäjyyden positiivisia puolia. Lähipiirissä koetut suotuisat esimerkkitapaukset kannustavat yrittäjyyteen ja kielteiset tapaukset vaimentavat yrittäjyysalttiutta.
Ammattijohtajan, managerin ja yrittäjän välinen käsitteellinen raja on vaikea hahmottaa. Yrittäjää ja yrittämistä ei voida helposti ahtaa tiukkojen rajojen sisään, joista voitaisiin erottaa yrittäjät ja ei yrittäjät. Yrittäjä eroaa ammattijohtajasta kuitenkin siinä, että yrittäjä sitoutuu yritykseensä myös taloudellisesti ja hänen saamansa rahallinen korvaus työstä on suoremmin riippuvainen omasta työpanoksesta kuin se on ammattijohtajalla.
Yrittäjyydestä on tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisentalouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous ja perustellut perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palvelujen tarjoamisesta. Maan hallitus yrittää omaksua roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista kuten myös kansainvälistä kilpailukykyämme.
Viimelopuksi kuitenkin yrittäjien tulee itse osoittaa - vapaasta tahdostaan - huolehtien omasta hyvinvoinnistaan, mutta silti hallitus vaatii, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.
Edellä olevan tekstin olen lähettänyt Savon Sanomien lukijansanomien mielipideosastolle julkaistavaksi ... saas nähdä.
Hyvää Syksyä
24. päivänä elokuuta 2011
Tulevaisuus näyttäisi olevan kokolailla haastavaa, mutta koskapa se ei olisi sitä ollut?
Tiedotusvälineet pursuavat uutisia talouden haasteista, haasteita joita riittää niin kotona kuin maailmalla. Tässä vaan piilee se paha peikko; ihmiset alkavat turtua jatkuvaan tuutintäydeltä tulevaan uutistulvaan talousongelmista ja sen seurauksena varsinainen ongelman ratkaisu kärsii inflaation.
Saatetaanpa heittää kehiin myös ajatus; onko näiden talousongelmien ratkojien ajamalla talouspolitiikalla osuutensa myös ko. talousongelmiin ... siis onko kyseessä syy vai seuraus?
Haasteita ratkovat ihmiset joutuvat käytännössä haastamaan itsensä aina vaan yhä uudelleen ja uudelleen, siis heidän täytyy tehdä uudelleenbrändäys, sekä ratkottavan asian suhteen, kuten myös henkilökohtaisen brändin hallinnan suhteen. Kummankaan brändin hallinta ei ole helppoa. Ei varsinkaan sen henkilökohtaisen brändin hallinta, sillä siihen heijastuu voimakkaasti hoidettavana olevissa talousongelmissa onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten myös oma uskottavuus ongelman ratkaisijana ja julkisuudessa esiintyjänä.
Yleensä uudelleenbrändäys on vaikeaa, ja jos suunnitelmasta tulee epäselvä ja se jää "puolitiehen", asia jää hämäräksi sekä brändääjille itselleen, mutta myös muille.
Toivotan onnea globaalin talousongelman ratkaisussa - uudelleenbrändäyksessä - niin Barack Obamalle, Angela Merkelille, Nicolas Sarkozynille, Olli Rehnille kuin myös Jyrki Kataiselle ja Jutta Urpilaiselle itseäni unohtamatta henkilökohtaisella tasolla uudelleenbrändäyksessä samojen asioiden suhteen, mutta mikrotasolla :).
22. päivänä kesäkuuta 2011
Maaliskuussa kirjoittelin ja ”kauhistelin” tässä blogissani n. 430 sivuisen englanninkielisen kirjan –
Sociological Paradigms and Organizational Analysis – ymmärtämisen ja kirjoittamisen tuskaa.
Homma on viety finaaliin. Haastavaa ja mielenkiintoista, sanakirja oli kovassa käytössä, eipä tarvinnut … tai olisi ehkä jossain vaiheessa tarvinnutkin ... pyydellä apua perheen kielitaitoisilta, mutta sitkeys palkittiin.
Ohessa muutama kommentti proffalta, joka suoritukseni arvosteli:
- ”Oletkin kirjoitellut ihan pitkästi. Asiat on ymmärretty ja käsitteet kääntyvät oikein”
- ”Hyvin käännelty. Hyvä pohdinto, ja hyvät artikkelianalyysit ovat oivalliset monine lähteineen”
- ”Olet tsempannut hyvin koko kurssin ajan”
- ”Olet havainnut, että on eri tapoja katsoa tutkimuskohdetta, ja sinulle on ehkä jo myöskin selvinnyt mitkä laatikot sinulle sopivat. Umpikujan tunne yllättää aina joskus, mutta siitä on monta tietä ulos”
- ”Kirjoita oikein hyvin, väikkäri kyllä valmistuu tuolla otteella”
Kurssiarvosana: Hyvin tiedoin (HT)
Seuraavat haasteet odottavat … mm. kesärakennusmiehenä oleminen.
Hyvää juhannusta ja rentouttavaa kesää!
1. päivänä toukokuuta 2011
Jotain jäi huomioimatta
Ben Zyskowicz ampui valtiopäivien avajaisissa kovilla suuryritysten johtajien kohtuuttomia etuja. Zyskowiczin mielestä johtajien vaatimilla optioilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Ehkä asia on näin kun katsotaan sitä vaikkapa tavan meikäläisen tallaajan subjektiivisesta näkökulmasta huomioimatta koko kokonaisuutta ja keskittymällä vain johtajien optioihin. Ottamatta kantaa yksittäisten yritysjohtajien optiotasoon yritän sidosryhmäajattelun ja -teorian avulla ymmärtää optioiden merkitystä ja sitä tahoa, joka päättää optioista. Tämä taho on yrityksen sidosryhmät.
Yritys on sidosryhmien muodostama yhteistyöjärjestelmä, joka pyrkii sille asetettuihin tavoitteisiin, sidosryhmien tarpeiden tyydyttämiseen ja vielä mahdollisimman tehokkaasti. Yrityksen vastuullisuutta ja suorituskykyä tarkasteltaessa yrityksen eri sidosryhmien näkökulmasta arvoperusteet ja käytettävät mittarit voivat olla hyvinkin erilaisia tarkasteltaessa yritystä eri suunnilta. Mielestäni yritysjohtajien optiotasoa ei voida pitää kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden mittarin, vaikka se pääministerin palkkatasoon verrattuna näyttäisikin siltä - aliarvioimatta millään tavalla pääministerin työtä.
Tämän päivän osakkeenomistajat, joka on keskeinen sidosryhmä, ohjaavat yhä useammin yritysten toimintaa pyrkiessään voittojen maksimointiin ja ovat valmiita siirtämään liiketoiminnan tuotoista sivuun sen euromäärän, jolla maksetaan heidän tavoitteet täyttävien yritysjohtajien optiot. Optiot eivät siis toteudu automaattisesti, vaan yritysjohtajien täytyy huolehtia niiden toteutumisesta niin, että sidosryhmät ovat jokseenkin tyytyväisiä. Tyytyväisyys ei tarkoita pelkästään taloudellista tyytyväisyyttä.
Yritysten tulee kyetä löytämään ne oikeat avainmittarit, joilla yrityksen toimintaa voidaan läpivalaista, sekä saada yrityksen sidosryhmät vakuuttuneiksi siitä, että yritys toimii vastuullisen toiminnan periaatteiden mukaisesti. Sidosryhmät ovat osa yritystä, niiden huomioiminen tuo tehokkuuden yrityksen toimintaan ja auttaa yritystä menestymään. Liiketoiminta pitää sisällään myös sen, että toiminta on tuloksellista ja jotta yritys ylipäätään säilyy hengissä ja menestyy.
Yhteiskunnan kannalta yritysten säilyminen hengissä on elintärkeää ensinnäkin siksi, että yritykset ovat olennainen osa yhteiskunnan rakennetta. Toiseksi yrityksen on ansaittava paikkansa yhteiskunnassa, mikä taas tarkoittaa vastaamista sidosryhmien odotuksiin. Yrityksen ulkoinen ja sisäinen tarkastelu, suoriutumisen ja suorituskyvyn analysointi ovat ensiarvoisen tärkeitä arvioitaessa yritysjohtajien optioita ja ennen kaikkea niiden kohtuuttomuutta.
Tarkasteltaessa yritystä ja sen toimintaa, suoriutumista sekä suorituskykyä ulkoapäin keskitytään tällöin pääasiassa kuvaamaan yrityksen suoriutumista itsensä ulkopuolella, toisin sanoen yrityksen suoriutumista ympäröivässä yhteiskunnassa. Kun tarkastellaan yritystä sisältä käsin keskittymällä yrityksen eri osien tarkasteluun, on silloin kyseessä sisäisen suoriutumisen ja suorituskyvyn analysointi, tällöin analysoinnin suorittaa yritys itse tai yrityksen uskotut henkilöt ja tämän analysoinnin tulosten perusteella määritellään myös johdon optiot. Päätöstä optioista eivät voi yritysjohtajat tehdä itse, kuten Zyskowicz vihjaisi.
Erilaiset tarkastelukulmat korostava eri asioita ja tämä tarkoittaa myös sitä, että yritysten on nykyään analysoitava toimintaympäristönsä huomattavasti aikaisempaa huolellisemmin ollakseen valmiita erilaisiin mahdollisuuksiin ja uhkiin. Haasteena onkin, että yrityksen ensisijaiset sidosryhmät saavuttaisivat omat tavoitteensa ja yrityksen muita sidosryhmiä kohdeltaisiin eettisesti oikein ja mahdollisimman tyydyttävästi. Se, että yritystä johtaa johtaja, joka täyttää sekä sisäisten, että ulkoisten sidosryhmien odotukset ei tehtävänä ole helppo ja juuri tämä on yksi syy siihen, miksi ollaan valmiita maksamaan. Eikä tässä vielä kaikki, jotain jäi huomioimatta.
Raimo Kovanen organisaatiotutkija, Vesanto
______________________________________________________
30. päivänä maaliskuuta 2011
Näin ylioppilaskirjoitusten, kevään 2011, päätöspäivänä yritän - jälleen kerran - saada selvää englanninkielisestä kirjasta, siitä useampi satasivuisesta (n. 430 sivua), joka tunnetaan nimellä: Sociological Paradigms and Organizational Analysis. Yksistään kirjan nimi on minulle niin vaikea, että sen kirjoittaminen englanninkielellä on vähintäänkin haasteellista, saatikka sen lausuminen, puhumattakaan nimen ja ennen kaikkea sisällön kääntämisestä Suomen ja Savon kielelle.
Miksi tekstissäni ylioppilaskirjoitukset? No tietenkin siksi, että itseltäni ovat jääneet lukio ja siihen liittyvät ylioppilaskirjoitukset ”väliin” ja joka kerta, kun tulee eteeni tarve käyttää vieraita kieliä; sanoin, kuvin tai tekstein - tunne aikamoista haasteellisuutta kieliosaamiseni suhteen. Tämä vieraiden kielten käyttötarve näyttää kasvavan jatkuvasti. Katsonkin lukion käyneiden olevan kieliosaamisessaan aivan toisella tasolla kuin lukion käymättömät ovat - toki poikkeuksiakin on!
Hyvät ihmiset lukekaa kieliä jo nuorena, joskaan ei se myöhäistä ole aikuisenakaan, mutta silti ... m
inkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa!
Onneksi lähipiirissäni ovat hyvän kielitaidon omaavat ”muksut”, heidän kaverinsa, vaimo ja sanakirjat (manuaaliset ja sähköiset). Ilman tätä ydinsidosryhmää kieliosaamiseni olisi vieläkin haasteellisempaa.
Olen opiskellessani - jopa lukenut - saksaa, englantia ja ruotsia :) ja minulla on niistä olemassa todistusarvosanatkin ... niinpä!
Suomalaisten kielitaito on yleisesti ottaen hyvällä tasolla (en kuulu tähän joukkoon), mutta monien asiantuntijoiden mukaan se heikkenee pikkuhiljaa, lieneekö syynä ”pakkoruotsista” luopuminen? Omalta osaltani voin todeta kielitaitoni muokkautuvan parempaan suuntaan – uskallanko sanoa -
Lite Bättre!
Niin siitä ”paksusta kirjasta” - tehtävänäni on kirjoittaa sen sisällöstä noin 35 - 40 liuskaa suomenkielistä tekstiä ja vieläpä aiheesta ja ymmärrettävästi (=proffa arvostelee sisällön).
No, kyllä se siitä, sillä olenhan tehtäväni tekemisessä sentään vähintään samalla tasolla kuin siinä kuuluisassa savolaisessa projektissa ollaan,
joka on aloittamista vaille valmis.
__________________________________________
11. päivänä maaliskuuta 2011
Tänään tuli sähköpostiini pari viestiä (anonyymejä), joissa otettiin kantaa alla olevaan kirjoitukseeni (11. helmikuuta 2011), jossa kerrotaan aamupostinkuljetuksesta.
Tulleissa säköpostiviesteissä toisessa ihmeteltiin sitä, että kuinka paljon yhteensattumia kirjoituksessani on Fonectan Hit-lehdessä maalsikuussa 2010 kirjoitettuun tekstiin, jossa kerrotaan jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta. Toinen sähköposti tuli joltain Karilta, jossa hän totesi,
että aika noloa Raimo ...
Olen tänään vastannut sähöpostehin ja kertonut, että olisi enemmän kummaa, jos yhteensattumia ei olisi, sillä olen joskus lukenut ko. tekstin ja ominut sieltä sanat lite bättre, tavoite, lähtötavoite, tavoitetasot ja henkinen tavoite.
Edellä mainitut sanat lukuunottamatta lausahdusta
lite bättre, joka on muuten Curre Lindströmin oivallus ja lausahdus, ovat hyvin yleisiä termejä ja joita käytetään mm. talodellisissajulkaisuissa tuon tuosta - päivittäin, eikä tietääkseni niille sanoille ole kukaan hakenut käyttämisen yksinoikeutta. Ymmärtääkseni ne ovat vapaata riistaa
:).
Se, että ko. lehtijutussa kerrotaan jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta ja blogissa myös jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta (lienee sama kirjoittaja), kun minun jutussani taas kerrotaan aamupostinkannosta ovat jokseenkin eri asoita. Tosin termit; tavoite, lähtötavoite, tavoitetaso ja henkinen tavoite ovat näyttäneet sopivan kaikkiin juttuihin mekolailla mukavasti.
Se asia, jos tämä lehtikirjoittaja tai hän, joka on omaan blogiinsa liiketoiminnan johtamisesta kirjoittanut tuntee minun loukanneen heidän sananvapauttaan ja näkevät, että olen vienyt heiltä jotain, olen tietenkin hyvin pahoillani ja pahoittelen tekemääni loukkausta.
Olen myös mielissäni siitä, että blogitekstejäni analysoidaan ja ylipäätään luetaan ... kiitos hänelle, joka löysi nämä yhtäläisyydet olisi hienoa vaihataa muutenkin mielipiteitä
ihan face to face (eihän tämä lainaus vaan loukkaa ketään) - eikä pelksästään anonyyminä yksipuolisesti ...
uskallusta Lite bättre.
_______________________________________________________
11. päivänä helmikuuta 2011
Voi hitsin hitsi! Jokaisen pienenkin asian voi aina tehdä vähän paremmin "lite bättre".
Tarvitaan tavoitteita, mutta myös tavoitetasoja. Etenkin tämän talviset sääolosuhteet tarjoavat loistavan mahdollisuuden jatkuvaan kehitykseen - mahdollisuuden tehdä kaikki myös tienpäällä tapahtuva aina "lite bättre" ja asettaa samalla tavoitetasoja.
Tästä päästään ainakin toiseen - sääolosuhteet huomioiden - "lite bättre" asiaan, joka on aamupostin tuleminen postilaatikkoon. Jotta tietäisin, onko tämän asian eteen tehty jotakin "lite bättre", on tiedettävä lähtötaso ja tavoitetaso sekä pystyttävä mittaamaan viimeisin suoritus - joka oli tänä aamuna klo 7.30.
Tämä yleinen lähtötaso täällä on ollut (vuosia) klo 6.00. Tavoitetasoa ei ole kukaan kertonut - lieneekö tuota? Vai onko se vaan postinjakajan omassa aikataulussa ... lieneehän tuo jossain, mutta sitä ei ole suurelle yleisölle kerrottu tai se ei ole ainakaan kantautunut meidän osoitteeseemme - siis se tavoitetaso.
Onhan tässä vielä se henkinen tavoitetaso. Kun postinjaon tekisi koko ajan vähän paremmin, onnistumisiakin tulisi koko lehdentilaajakunnalle tasaisesti - joka aamu - ja lehdenlukijana tietäisimme tuolloin, koska kannatta lähteä katsomaan postilaatikkoa varma tärppi tavoitteena ... tosin tuntuu siltä, että tavoitetasona onkin tyhjä laatikko ... voi hitsin hitsi nythän mä vasta hokasin, siinähän se on postin/itellan tavoitetaso -->
postilaatikot tyhjiksi maaseudulla! Se toinen "lite bättre" on lumityöt ... siitä sitten toisella kerralla.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Lite bättre!
