Nykypäivänä on vaikeaa ajatella yritystä, jolla ei ole tulevaisuuteen suuntautunutta näkemystä oman bisneksen toiminnasta ja sen kehittämisestä. Voin ajatella näin: yhteinen päämäärä ja visio [(visio = näky, ilmestys, enne); mutta myös harhanäky] saavat ihmiset oppimaan ja tavoittelemaan parasta mahdollista suoritusta. Ongelmana nähdään usein se, miten kaikki työntekijät saadaan kokemaan visiot yhteisiksi. Ensimmäinen askel yhteistä tulevaisuutta kohti on luopuminen perinteisestä käsityksestä, että visiot ”annetaan” ylhäältä valmiiksi. Olennaista on, että yrityksessä puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta, keskustellaan mahdollisista näkemyseroista ja synnytetään näiden keskustelujen kautta yhteistä näkemystä bisneksen tulevaisuudesta.
Mielestäni työ, joka on kautta aikojen ollut suomalaisen yhteiskunnan kunnia, on suorituksena ja elämisen ehtona kokenut melkoisen muutoksen. Työllä tavoiteltavien aineellisten hyötyjen tilalle ja ohikin on astumassa ja astunutkin voimakas pyrkimys oman ajankäytön hallitsemiseen ja sisäiseen hyvinvointiin, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Kaikkien työntekijöiden olisikin ”löydettävä” paikkansa organisaatiossa samalla kun työnantajan/organisaation asettamat tavoitteet yritystoiminnan tuottavuudelle, jatkuvuudelle ja asiakastyytyväisyyden saavuttamiselle saadaan parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä toteutettua.
Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja … siis älyä lähtökohtanaan. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä, vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Kukaan meistä ei voi olla kaikkea. Meidän on hyväksyttävä se, että vaikka olemme hyviä jossain asiassa, on meillä myös puutteemme. Puutteitaan voi jokainen meistä korjata kehittämällä itseään. Yksi kehittämisen keskeisempiä periaatteita onkin opiskella ja oppia ihmisiltä, jotka mielestäni ovat minua parempia minun omien heikkouksieni kohdalla – siis pyrkiä henkiseen kasvuun.
Henkinen kasvu vaatii energiaa, se vaatii työtä, se vaatii avointa mieltä ja valmiutta kokeiluun. Terve nöyryys on oltava joka-aamuinen tunne. Yleinen käsitys on, että epäjatkuvuus ja kriisit ovat edellytys muutoksille, jotka taas ovat edellytys kehitykselle. Kehittyminen ei yleensä ole kiinni ihmisen iästä. Ihmiset oppivat parhaimmillaan toisiltaan, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. Omien vahvuuksien löytäminen ja niiden käyttäminen muodostavat henkisen kasvun ydinalueet. Tällöin on tärkeää löytää ”sisällöllistä” kiinnostusta välineellisen kiinnostuksen rinnalle - ja sen ohi. Meillä jokaisella omien persoonallisten ominaisuuksien käsittely saattaa olla yksi syy siihen, miksi me koemme töittemme ja kilpailun lisääntymisen myötä henkilökohtaisia kasvupaineita.
Tulevaisuuden hallinnasta ja ennakoitavuudesta on tullut yritysten ja niiden rahoittajien kannalta keskeinen haaste. Mitä perustellumman ja varmemman otteen yritys saa tulevaisuudesta, sitä tehokkaammin se voi ohjata panoksiaan turvatakseen elinkelpoisuuttaan ja kilpailukykyisyyttään alati muuttuvilla markkinoilla. Investointitoiminnan päätöksentekoa rasittaa useasti epätietoisuus pitkäkestoisesta taloudellisesta kehityksestä ja työvoiman saatavuuteen liittyvistä haasteista. Äärimmillään investointivaroivaisuus on saattanut johtaa yritystoiminnan kehityksen pysähtyneisyyteen, koska yritys on ikään kuin halvaantunut tuntiessaan voimattomuutta ja jopa pelkoa ja epätietoisuutta markkinoittensa kehittymisen suunnasta sekä glopaalin sosiaalisen kulttuurin hallinnasta.
Me suomalaiset pidämme jotenkin sosiaalista kulttuuria helposti pinnallisena näytelmänä. Hellimme mielikuvaa, että tuttu suomalainen ”perustönkköys” on jotenkin kunnioitettavan aito asia ja sulava ”salonkikelpoisuus ” jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. Useasti kuitenkin näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä tilannetaju, että mainio roolinottokyky.
Wikipedia: "Liiketaloudessa visiota voidaan arkikielellä kutsua myös unelmaksi. Visio on arkijohtamisen peruskivi. Sen avulla pyritään luomaan jokaiselle työntekijälle kuva tulevaisuudesta, joka vetoaa sekä ajatteluun että tunteisiin. Visio on jotakin, jonka yksilö haluaa saavuttaa ja joka innostaa häntä. Useimmille ihmisille se on pohjimmiltaan pyrkimys luoda jotakin taloudellista voittoa suurempaa ja merkityksellisempää. Ilman visiota työllä ei ole merkitystä, suuntaa eikä ohjetta esimerkiksi siihen, miten tehtäviä ja kehitystoimintaa priorisoidaan.
Visio on myös osa yrityksen, aatteellisen yhdistyksen tai muunlaisen järjestön strategiaprosessia. Strategia on yhteistä tietoa yrityksestä, yhdistyksestä tai järjestöstä ja sen toimintatavoista, ja se myös syntyy yhdessä tekemällä. Kun henkilöstö halutaan saada mukaan visiointiin, johdon tärkeimmiksi työkaluiksi nousevat tarinat ja kieli, joiden avulla luodaan innostusta. Tarinoiden voimaa hyödynnetään organisaatioiden visiointityössä vasta vähän. Tämä on eräs syy siihen, miksi visio on jäänyt monissa tapauksissa pelkäksi hokemaksi, jolla ei ole käytännön merkitystä.
Alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua".