Sidosryhmät ymmärretään positiivisimmillaan yrityksen käytössä oleviksi resursseiksi, joista yritys voi hyötyä, vieläpä enemmän kuin se on joutunut panostamaan ryhmään. Joissakin yhteyksissä sidosryhmät voidaan kokea taakaksi, joita on pyrittävä hallitsemaan mahdollisimman hyvin.
Freeman (1984) määrittelee sidosryhmän olemusta sidosryhmäteorian pohjalta: Organisaation sidosryhmät muodostuvat yksilöistä ja/tai ryhmistä, joilla on vaikutusvaltaa yrityksen tavoitteiden toteutumisessa, mutta heihin on myös vaikuttamismahdollisuus yrityksen tavoitteiden saavuttamisen avulla. Käsitettä sidosryhmät voidaan taas määritellä ja tulkita monella eri tavalla ja monesta eri näkökulmasta, joko laajempialaiseen tai suppeampialaiseen näkökulmakehikkoon kuuluviksi. Tähän kehikkoon voidaan mielestäni nostaa myös termi: hybridi.
Käsitteenä hybridi merkitsee yhdistelmää, jota voidaan käyttää monissa eri yhteyksissä. Hybridiorganisaatio on mielestäni yksi hybridi -käsite. Hybridiorganisaatio puolestaan tarkoittaa organisaatiota, jolla on yleishyödyllisten tavoitteiden lisäksi yritystoiminnallisen hyödyn tavoitteita. Yhtenä hybridiorganisaationa pidän koulutuskuntayhtymiä, joilla on sekä yleishyödyllisiä (=voittoa tavoittelematon toimiala/julkisella rahalla operointi), että yritystoiminnallisia (=suoriutua sitoumuksistaan) hyödyn tavoitteita. Koulutusinstituutioita voidaan pitää hybridiorganisaatioina myös jotain toista näkökulmaa analysoiden, mutta kenties tästä sitten myöhemmin.
Toisen koulutusasteen ammatillisen koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä alueen työelämän, muiden ammatillisten koulutuksen järjestäjien, lukiokoulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen, perusopetuksen sekä nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa. Edellä mainitun kuvauksen pohjalta voidaan todeta koulutuksen järjestäjällä olevan laajat sidosryhmäsuhteet. Tästä syystä tai juuri sen vuoksi koulutuskuntayhtymä - hybridiorganisaatiokontekstia voidaan mainiosti tarkastella sidosryhmäajattelun näkökulmasta. Elikkä koulutuksen tehtävänä ei ole vain vastata kysyntään/muutoksiin vaan myös itse olla aktiivisena viemässä muutosta eteenpäin sekä kehittää omaa toimintaansa yhdessä sidosryhmiensä kanssa.
Strategic Management – A Stakeholder Approach -teoksessaan R. Edward Freeman (1984) jakaa sidosryhmien vaikutukset yritystoiminnan taloudellisiin, teknologisiin, yhteiskunnallisiin, poliittisiin tai hallinnollisiin vaikutuksiin. Tästä Freemanin teoksesta katsotaan saaneen alkunsa sidosryhmäajattelun soveltaminen mm. lukuisten liikkeenjohdollisten ilmiöiden selittämiseen ja ratkaisuihin ja miksipä ei myös koulutustuotannon toteuttamiseen.
Koulutusorganisaation päätehtävänä ajatellaan olevan koulutuksen tuottaminen, joka palvelee sen sidosryhmiä. Jos koulutus määritellään yleisellä tasolla subjektin ja objektin väliseksi possessiiviseksi suhteeksi, tällöin ajatellaan koulutusorganisaatiota subjektina, opiskelijoita/työelämää objektina ja siis suhteena on koulutus/koulutuksen tuottaminen.
Nyt voidaankin lähteä pohtimaan sitä, kuinka hybridiorganisaatio sekä yleishyödyllisten, että yritystoiminnallisten tavoitteiden pohjalta voi tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla sidosryhmiensä tavoitteet. Tavoitteiden tyydyttämisessä on huomioitava subjektin ja objektin välinen possessiivinen suhde myös laadun ja priorisoinnin näkökulmasta. Yksi tehokkain ja laadukkain koulutusmuoto on oppisopimuskoulutus. Siitä herääkin kysymys: kuinka oppisopimuskoulutus halutaan priorisoida hybridiorganisaatiossa possessiivisuhteeksi?
Jotenkin voi ajatella - aikaisempaan kokemukseeni pohjaten – oppisopimuskoulutuksen näyttäytyneen, ainakin joissain, koulutusorganisaatiossa jopa taakkana, jota ei juurikaan ole pyritty hallitsemaan mahdollisimman hyvin. Toivoa sopii uuden koulutusreformin tuovan positiivisia muutoksia oppisopimuskoulutuksen priorisointiin ja samalla sidosryhmiä paremmin tyydyttäviä hybridiorganisaatioiden toimintatapoja possessiivisiksi suhteiksi, joka on tässä kontekstissa koulutuksen tuottaminen😊.