Sidosryhmäajattelua (=stakeholderthinking) lähestytään useasti yritysetiikan, sosiaalisen vastuun ja ympäristövaatimusten näkökulmasta. Etiikka kuuluu ihmisyyteen sekä sivistyneeseen kulttuurin, kuten myös liike-elämään. Etiikkakeskustelua käydään kauttaaltaan yritysten liiketoimintaympäristössä, ja tämä on yksi niistä syistä, miksi yritykset eivät voi toimia ottamatta huomioon toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Tämän päivän liiketoimintaympäristössä etiikalla on paljon yhtymäkohtia liiketoimintaan ja sidosryhmäsuhteisiin.
Voidaankin ajatella elinkeinoelämän kehittyneen yhdeksi maailman johtavimmista voimista, joka vaikuttaa vahvasti ihmisten elämään ja maailman kehitykseen yleensä. Tosin yhteiskunnan odotukset yritysten eettisestä toimintaa kohtaan ovat kasvaneet nopeammin viimeisten vuosikymmenten kuluessa, mitä yritysten eettinen toiminta käytännössä on kasvanut. Tästä syystä yhteiskunnan odotukset edellyttävät ja jopa vaativat yhä enemmän keskustelua yritystoimintaan liittyvistä eettisistä toimintatavoista.
Organisaatioajattelua voidaan pohtia myös käsiteteorian näkökulmasta. Tässä näkökulmassa esiin nousee mm. eettinen egoismi, jota voidaan pitää seurausetiikan eli teleologian teoriana, joka ääritapauksessa kysyy, kuinka minä saisin tästä teosta mahdollisimman paljon hyvää ja moraalinen hyvyys taas pyritään määrittelemään, sillä perusteella, millaisia tekojen seuraukset ovat. Teleologisen etiikan teoriaa edustaa parhaiten tunnetun Jeremy Benthamin (1748-1832) utilitarismi, joka pitää tekojen oikeudellisuuden kriteerinä seurauksista koituvaa hyötyä, teosta seuraavaa kokonaishyötyä.
Yhteiskunnallisen onnellisuuden maksimoinnissa onnellisuus lasketaan niiden tekojen määrällä, joka tuo moraalisten oikeutusten tuottaman hyödyn tullessaan. Utilitaristisesta ajattelusta puhuttaessa voidaan olettaa sidosryhmien arvojen, odotusten ja toiveiden taustalla olevan päätöksentekijän arvomaailman ja omaan arvomaailmaan perustuva oletus. Utilitarismi olettaa, että, sekä suoria että epäsuoria hyötyjä ja haittoja voidaan mitata ja, että teko katsotaan tällöin moraalisesti oikeaksi, jos se tuottaa suurimman mahdollisen hyödyn kaikille, joita teko koskettaa. Suurin ongelma utilitarismissa liittyy hyötyjen ja haittojen mittaamiseen ja kun mittausta ei pystytä suorittamaan periaatetta on vaikea käyttää varsinkin, kun eri sidosryhmät havaitsevat hyödyt ja haitat eri tavalla, mainittakoon tässä yhteydessä muun muassa onnellisuus ja terveys.
Kuten todettua, moraali kuuluu inhimillisen elämän peruspilareihin. Ja tämän ajatuksen perusteella velvollisuusetiikan eli deontologian mukaan ihminen on moraalisesti velvollinen toimimaan oikein ja välttämään moraalista väärintekemistä. Tästä voidaan vetää johtopäätöksenä se, että jos yritys toimii epäeettisesti, silloin se samalla kieltää inhimillisen elämän. Deontologian puitteissa voidaankin esittää kysymys: mitkä ylipäätään ovat eri sidosryhmien velvollisuuksia ja vastuita liiketoiminnassa? Filosofi Immanuel Kant´in (1724-1804) etiikka määrittelee ihmisen teon moraalia seuraavasti: ihmisen teon seuraukset eivät määritä teon moraalista arvoa millään lailla tilanteessa, kun teko tehdään hyvästä tahdosta.
Edellä mainittua kutsutaan Kantin deontologian eli velvollisuusetiikan teoriaksi ja sen soveltaminen sidosryhmäajatteluun on hyvin haastavaa. Kantilaiset periaatteet antavat mahdollisuudet hyvin laajoille ratkaisumalleille. Näiden monimuotoisten ratkaisumallien avulla ei pystytä ratkaisemaan ristiriitatilanteita, kun tilanteissa nousee esiin tasa-arvokysymyksiä, sillä velvollisuusetiikka edellyttää aina tasa-arvoista kohtelua kaikkia sidosryhmiä kohtaan. Kun puhutaan sidosryhmäajattelusta sekä liike- ja organisaationäkökulmasta, niin humaaninen aspekti nousee esiin Kantin etiikkaa sovellettaessa, sillä ihmistä ei voida kohdella pelkästään tuotantovälineenä tai resurssina.
Postmodernin etiikkakäsityksen mukaan hyvän elämän tavoitteisiin kuuluvat oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon saavuttaminen. Postmoderni etiikka korostaa ihmisten välistä vuorovaikutusta, sillä moraalikäsityksen aikaansaaminen ja sen kehittyminen tapahtuvat silloin, kun selvitetään moraalisia ristiriitoja ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä, elikkä sidosryhmäyhteistyössä.
Sidosryhmistä runsaan kirjoittelun voidaan katsoa alkaneen Freeman’in (1984) julkaiseman teoksen ”Strategic Management -A Stakeholder approach” ilmestymisen jälkeen. Tässä teoksessa Freeman jakaa nämä sidosryhmävaikutukset taloudellisiin, teknologisiin, yhteiskunnallisiin, poliittisiin tai hallinnollisiin vaikutuksiin.
- taloudellisia vaikutuksia voi olla mm. asiakkailla, joka päättää olla ostamatta yrityksen tuotteita, yrityksen kannattavuus laskee
- teknologisia vaikutuksia voi olla mm. kilpailijalla, joka vaikeuttaa tai jopa estää yritystä tuomasta markkinoille uutta teknologiaa ehtimällä markkinoille ensin
- yhteiskunnallinen vaikutus tarkoittaa yleisen mielipiteen muuttumista yritykselle negatiiviseen suuntaan, tämän vaikutuksen piiriin liittyvät myös poliittisset vaikutukset, jotka ilmenevät poliittisen päätöksenteon negatiivisina vaikutuksina yritystoiminnalle
- hallinnollinen vaikutus kohdistuu sidosryhmien vaikutuksiin, jonka seurauksena yrityksen hallintoprosessit muuttuvat
Sidosryhmäsuhteiden merkitystä on sittemmin laajennettu käsittämään myös muita yritystoimintaan liittyviä suhteita erityisesti tarkastelemalla sidosryhmäsuhteita, joissa sidosryhmäperspektiivinä käytetään sidosryhmien itsensä kannalta katsoen niiden vaikuttamispyrkimyksiä ja sidosryhmien vaikuttamistarkoitukseen käyttämiään strategioita. Tällöin sidosryhmäsuhteiden merkityksiä voidaan tarkastella muun muassa sosiologisesta, instituutioiden tai yhteistyön näkökulmasta, joka on organisaatioiden luontainen toimintatapa. Organisaatioiden on hyvä määritellä strategioissaan sidosryhmien huomioiminen ja ottaa jopa tärkeitä sidosryhmiä muotoilemaan yritysstrategioita tietyiltä osiltaan
Strategisesti merkittävät ryhmät (esim. ympäristöjärjestöt) voidaan sijoittaa johtajien sidosryhmäkarttaan, vaikkakaan he eivät ole varsinaisen sidosryhmäteorian mukaisia sidosryhmiä, sillä näillä ryhmillä ei ole moraalista oikeutta organisaation päätöksentekoon, mutta ne ovat johtajan/organisaation näkökulmasta katsoen merkittäviä ryhmiä, joiden olemassaolo on syytä tunnistaa ja tunnustaa. Tällöin kyseessä ovat vaikutussuhteiden perusteella huomioitavat ryhmät, jotka voivat jossain tilanteessa muodostua osaksi sidosryhmäverkostoa. Erityisesti ympäristökysymyksissä on syytä tunnista – ehkä vielä ainakin osin olematon sidosryhmä – tulevat sukupolvet.
Sidosryhmäverkostot tulee nähdä dynaamisina ja joustavasti muuttuvina ja sen lisäksi sidosryhmävaikutuksen tulisi olla säännöllistä, jotta sidosryhmien odotukset voitaisi paremmin huomioida. Eli sidosryhmien odotukset, tavoitteet ja arvot tulee yrityksen ottaa huomioon päätöksentekoprosessissaan, vaikkakin valta päätöksistä on yrityksellä itsellään, jolla on omat linjauksensa ja toimintatapansa.
