Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Tiedettä ja sen tekemistä voidaan tutkia muun muassa sosiaalisena, psykologisena, poliittisena tai laajemmin yhteiskunnallisena retorisena ja tiedollisena toimintana. Tiedettä ei ole oikein pystytty yksiselitteisesti määrittelemään. Niinpä tieteen määritteleminen riippuu asiayhteydestä. Tosin fokuksessa useasti ei olekaan yksittäisen tiedekäsitteen määritelmä, vaan sen sijaan se, missä asiayhteydessä ja missä merkityksessä tiedekäsitettä käytetään.
Tieteellä tarkoitetaan toisaalla luotua, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien tietojen systemaattista kokonaisuutta [=tulokset] ja toisaalta tällaisten tietojen tarkoituksellista ja järjestelmällistä tavoittelua, jota voidaan kutsua tieteelliseksi tutkimusprosessiksi [Niskanen 1980, 13].
Jo antiikin kreikan filosofin ja Akatemian perustajan Platonin [427-347 eaa.] ajoista lähtien tieto on määritelty perustelluksi todeksi - uskomukseksi [käsitykseksi]. Tämä tarkoittaa, että voidakseen sanoa oikeutetusti tietävänsä jotain: 1) täytyy olla asiaa koskeva uskomus, 2) tuon uskomuksen on oltava tosi ja 3) uskomukselle on oltava perustelu. Siis kaikkien edellä mainittujen ehtojen on täytyttävä, jotta voi sanoa tietävänsä jotain. Siitä huolimatta ollaan haluttomia sanomaan, että kysymyksessä on aito tieto ja ehkä juuri siitä syystä tietoteoreetikot eivät ole pystyneet määrittelemään yhteisesti hyväksyttävää määritelmää tiedosta. Lisäksi on paradigma = yleisesti hyväksytty ja oikeana pidetty ajattelutapa. Paradigma on merkki tieteenalan kypsyydestä. Tutkimusala voi olla myös ilman jaettua paradigmaa. Tällöin alaa kutsutaan esiparadigmaattiseksi tutkimusalaksi.
Käytännön kautta opittua kehittyvää taitoa voidaan kutsua hiljaiseksi tiedoksi [mm. Collins 1985; Polanyi 1985]. Tämä hiljainen tieto ei liity vain tieteeseen, sillä huomattava osa arkitiedostamme on erilaisten kokemusten synnyttämää taitojen, intuitioiden ja tottumusten muotoja. Kyseessä on tieto, jota ei voida tyhjentävästi esittää väitelauseiden muodossa. Useasti yhtenä hiljaisentiedon esimerkkinä pidetään polkupyörällä ajamisen taitoa. Tällöin kielellisen välittämisen vaikeus nousee esiin, jos pyörällä ajamista opetetaan puhelimitse [=tavallinen puhelin, ei siis älypuhelin] henkilölle, joka ei koskaan ole ajanut pyörällä eikä edes ole nähnyt polkupyörää. Tämä tehtävä edellyttää mahdollisuutta jollain tavoin päästä näyttämään esimerkkiä pyörällä ajamisesta [ehkä älypuhelin toimii jollain tavoin tässä], jolloin oppijalla täytyy olla mahdollisuus oman yrityksen ja erehtymisen kautta opiskella pyörällä ajamisen taito [=oltava pyörän käyttömahdollisuus] :)
Johtamisen ja mentoroinnin tehtävänä on nostaa esiin oppijan – aktorin piilevää osaamista. Kun syntyy uutta oivaltavaa oppimista sekä uutta tietoa, niin tällöin voidaan syntynyttä tietoa siirtää itsenäisesti käytännön sovelluksiin – kuten pyörällä ajamiseen. Hiljaisella tiedolla on muutamia kiinnostavia piirteitä, jotka tekevät niistä pulmallisia. Yksi sellainen on se, ettei ole olemassa ulkoista tuntomerkkiä, jonka avulla pystyttäisiin tunnistamaan taidon siirtyminen tai se hallinta. Siis pyörällä ajamista ei voi oikein muutoin todeta kuin näkemällä oppijan ajavan polkupyörällä tai nähdä ajaminen, vaikka älypuhelimen välittämän kuvan kautta :)
Yleisesti käytetty termi hypoteesi on ennakoiva tietoväite, jolla koitamme todistaa väitettä oikeaksi tai vääräksi. Konstruktiivisen tietoteorian [kognitiivisen psykologian ja humanistis-psykologian yhdistelmä] mukaan hypoteeseilla on hyvin rajallinen arvo, sillä erilaisten muistiinpanojen kokoaminen ja erilaisten muistiinpanojen muunnosten käyttö saattavat johtaa hyvin erilaisiin vastauksiin samoihin kysymyksiin samoista ilmiöistä. Ja kun emme voi olla varmoja havaintojen ja muistiinpanojen validiudesta ja reliabiliteetista voivat puutteet johtaa virheellisiin tietoväittämiin.
Tieteellisen tutkimuksen keskeisiä elementtejä ovat kokeet, havainnot ja tulkinta [johtopäätös], joita voidaan jopa kutsua tieteen perustaksi. Tätä metaforaa [kielikuva eli trooppi] ei saa tieteellisessä tutkimuksessa ymmärtää liian kirjaimellisesti. Tiede ja tieto ovat vaikeasti tulkittavissa, sillä hyvin paljon riippuu siitä, missä merkityksessä ja missä yhteydessä termiä tiede ja tieto käytetään.