Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Hesarin [13.5.] yksi uutisotsikoista kuuluu: ”Sdp vei perussuomalaisilta aseen.” Aseesta puhuttaessa puhutaan aika useasti myös rihloista. Aika moni aseenkäyttäjä tai ylipäätään aseista kiinnostunut henkilö tietää mistä puhutaan, kun puhutaan aseen rihlasta [=ura, naarmu]. Rihlauksen lähtökohtaisena tarkoituksena on parantaa osumatarkkuutta. Kun taas ballistisissa tutkimuksissa [rikostukinnassa] pyritään ase rihlojen perusteella jäljittämään aseenkäyttäjä [patruunaerän ostoon perustuva tunnistaminen] tutkittaessa henkirikoksen selvittämiskontekstissa luodin alkuperää .
Historiasta tunnetaan myös rihlasakset, joita käytettiin alkujaan juuri aserihlausten valmistuksessa, rihlaus tunnetaan myös kullanhuuhdonnassa käytettävän rännin pohjassa olevina poikittaisina esteinä, esteitä kutsutaan rihloiksi.
Perussuomalaisten aseesta puhuttaessa, jonka Sdp vei, tullaan eduskunnan EU:n elpymispakettikeskusteluun ja siihen kun Sdp yllättäen halusi panna asian hetkeksi pöydälle. Tällä ”pöytäyksellä” vietiin [hallitus] perussuomalaisilta keskeinen ase elpymispaketin käsittelyn viivyttämiseksi: [vahvistamaton tulkinta] kun on kerran pöydälle laitettu ei laitettua voida toista kertaa laittaa.
Mielestäni politiikkaan rihlaus voidaan kytkeä elpymispakettikeskustelun kontekstissa: varapuhemies Eerola ”hyllytettiin” ettei hän voi parantaa perussuomalaisten osumatarkkuutta [uudelleen pöytääminen, jota seuraisi periaatteessa ajallisesti määrittelemätön viivytysmahdollisuus] puhemiehelle kuuluvien oikeuksiensa perusteella, johtaessaan puhetta eduskunnassa joskus yön tunteina, kun tukipakettia vastustavilla edustajilla on tilapäinen enemmistö eduskunnassa.
Puhemies Vehviläinen perustelee Eerolan ”hyllyttämistä” perusuomalaisten yhdessä sopimalla sopimuksella: sopivan hetken tullessa ”pöydätään” keskustelu uudelleen ja siirretään elpymispakettiasian käsittely kertaheitolla syksyyn.” Siis hyllyttäminen siksi, kun ei ole tarkkaa tietoa voidaanko ”kullanhuuhdonnassa” laittaa sama asia useammin kuin kerran pöydälle.
Puhemiehen tehtävänä [PeL 42.2 §] on mm. valvoa, että menettelyssä noudatetaan perustuslakia ja eduskunnan työjärjestystä. Varsinaisten menettelysäännöstöjen lisäksi puhemiehen on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, onko asian käsittelyyn olemassa laillinen aloite tai onko ehdotus vastoin perustuslakia tai eduskunnan jo tekemää päätöstä. Lisäksi puhemiehen edellytetään noudattavan tehtäväänsä hoitaessaan ja varsinkin johtaessaan puhetta täysistunnoissa ehdotonta tasapuolisuutta. Tästä syystä puhemies ei saa osallistua täysistunnossa keskusteluun eikä äänestykseen [PeL 43.3. §].
Nähtäväksi jää kuinka ”poliittinen rihlaus” kantaa tulevaisuuteen ja mitä perustuslakivaliokunta lausuu pöytäysasiasta? Uria ja naarmuja siitä on jo syntynyt!