Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Tänään, keskiviikkona 25.8. yhtenä kuluvan kesän harvoista sateisista aamuista, Hesaria lukiessani eteeni avautui uutinen: ”Miten yhdistää avoimet työpaikat ja sadattuhannet työttömät?” Tätä, lähes ”maailmankaikkeuden” kestoaihetta ovat ko. uutisessa käsitelleet kolme rekrytointialan ammattilaista. Millään tavalla tilannetta ja uutisessa esille otettuja näkökulmia väheksymättä halua kuitenkin laittaa soppaan myös oman lusikkani, lusikkani, jolla hämmennän soppaa hiukan tutkijan näkökulmasta.
Uutisessa mm. kritisoidaan koulutusta ja korostetaan uuden oppimisen mahdollisuuksia. Yleisesti voidaankin ajatella osaavien ihmisten olevan niukka resurssi. Osaajien tarve on kasvanut koulutusta nopeammin, sillä asenteet muuttuvat ja jopa kehittyvä nopeammin mitä koulutus ehtii niihin vastaamaan. Oppiminen ei ole vain tietojen hankkimista vaan ammattilaiseksi tulemista. Ammattilaisuus edellyttää oman osaamisen kehittämistä, yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista, joiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti ”taistelemaan” – se vaatii innovatiivisuutta. Innovatiivisuuden sanotaan olevan keskeinen osa liiketaloutta! Innovatiivisuus on mm. kykyä uusiutua, kehittää ja ottaa vastaan uusia ideoita, kaupallistaa ja toteuttaa – käyttää hyväksi aikaansaatuja ideoita. Yleisesti voidaan todeta innovatiivisuudelle löytyvän tarvetta – paitsi liiketaloudessa – myös koko yhteiskunnassa yleensä, sillä yhä kiihtyvässä kasvutahdissa on vaikeaa pysyä mukana ilman innovatiivisuutta. Kognitiivisen psykologian mukaan ihmisen maailma ja siinä samalla yhteiskuntakäsitys muotoutuvat ja kehittyvät kognitiivisen oppimisen tuloksena, joten arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys luovat pohjaa sille, kuinka ihminen käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan päätöksiään tehdessään. Oppimiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta. Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja … siis älyä lähtökohtanaan. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä, vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Kukaan meistä ei voi olla kaikkea.
Me suomalaiset olemme pitäneet jotenkin mm. työntekoon liittyvää sosiaalista kulttuuria helposti pinnallisena näytelmänä. Olemme hellineet mielikuvaa, että tuttu suomalainen ”perustönkköys” on jotenkin kunnioitettavan aito asia ja sulava ”salonkikelpoisuus” jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. Useasti juuri näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä tilannetaju ja mainio roolinottokyky, siis tunteet, äly sekä tehtävän suorittamisessa tarvittava ajankäyttö ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kaikessa kiireessä on, älyään käyttämällä, älyttävä todellisen luksuksen olevan palvelutilanteessa käytettävä aika. Ihmisen elämän laatu ja ainutkertaisuus sekä tärkeys [myös palvelutilanteessa] ei löydy täysistä kalentereista, vaan läsnä olemaisesta ja älykkäästä ajan käytöstä.
Hesarin uutinen päättyy lauseeseen: ”Meidän tehtävänä on löytää työnantaja, jolla on asiakkaalle sopivaa työtä.” Ei mikään vähäpätöinen haaste, menestystä tehtävässä.
P.S. Olen lähettänyt oheisen tekstin Hesarin mielipide -sivustolle julkaistavaksi … saas nähdä :)