Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Otsikko: ”Tiedeväki otti imagovoiton selkokielellä” [HS 10.9.]. Kirjoituksessa viitataan Twitterissä olevien satojen tieteentekijöiden [140 merkin tiivistyksiä] tempaukseen, jossa tieteentekijät penkovat mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä osaten omasta mielestään puhua niistä ymmärrettävästi. Lisäksi tekstissä nostetaan esille tavan kansalaisen vaikeutta arvioida tieteeseen kohdennetun rahoituksen myötävaikutuksella saatavien tutkimusten laadukkuutta ja, että tiederahoituksen perusteista kansalaisilla on silti oikeus esittää kriittisiä kysymyksiä siinä missä muustakin julkisen rahan käytöstä. Ja kysymyksiin toivotaan vastauksia selkokielellä.

Suomen Akatemian pääjohtajan haastattelu-uutisessa [HS 11.9.] pääjohtaja kertoo seuranneensa Twitterissä #minätutkin aihetunnuksella käytävää hyvin monenlaista keskustelua. Todeten osan käydystä keskustelusta olevan epäasiallista ja maalittavan tutkijoita, joka on hyvin valitettavaa. Pääjohtaja toteaa myös tiedeväen tarpeellisuudesta katsoa itse peiliin, sekä tarpeesta kertoa nykyistä enemmän tiederahoituksen vaikuttavuudesta, myös silloin kun sitä ei erikseen kysytä. Hän mainitsee myös julkisten kuvausten ymmärrettävämmiksi tekemisen tarpeellisuudesta, koska rahoitushakemukset ja rahoituspäätökset, sekä itse julkaisut ovat julkisia, todeten samalla tutkimuksiin liittyvien tutkimussuunnitelmien ja kansainvälisten arviointilausuntojen olevan julkisuuslain nojalla salassa pidettäviä.

Ymmärtääkseni meillä kansalaisilla on aito tiedon intressi, jolloin voin ajatella kansalaisten haluavan avartaa ja täydentää kuvaansa todellisuudesta, jonka vuoksi on tärkeää, että tutkittu tieto saatetaan mahdollisimman hyvin julkisuuteen ja helposti kansalaisten ulottuville. Tutkimus suoritetaan hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla, tällöin hyvää tieteellistä käytäntöä koskevien ohjeiden soveltaminen ja noudattaminen on tutkijoiden [tiedeyhteisöjen] itsesäätelyä, jolle lainsäädäntö määrittelee rajat. Muun muassa tietosuojasta huolehtiminen on tieteellisen tutkimuksen menestymisen edellytys ja se turvaa tutkittavien luottamusta, siis tietosuojasäännökset suojaavat tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden yksityisyyttä.

Todettakoon, että kaikki tutkimustoiminta ei ole tieteellistä, kuten mielipidetutkimukset, markkinointitutkimukset, erilaiset suunnittelu- ja selvitystehtävät, tällöin tieteelliselle tutkimukselle asetetut käsittelyperusteet ja niihin liittyvät poikkeukset eivät ole käytössä. Henkilötietojen käsittely koskee muitakin kuin tieteellisiä tutkimuksia. Toki anonymisoituja tietoja ilman käsittelyperustetta voidaan tutkimuksissa käyttää, jolloin niihin ei sovelleta tietosuojasäännöksiä ja tällöin ei ole kyse henkilötiedoista. Se mikä tekee tutkijan työstä kiinnostavaa, mutta myös haastavaa on uuden tiedon hankinta, jolla nostetaan suomalaisen osaamisen tasoa. Suomen menestyminen perustuu osaamiseen, ei rahapelituottojen jakamisen kompurointiin!

Raimo Kovanen PhD Tutkijaliitto ry:n ja Academia.edu:n jäsen