Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Arkielämässä selitämme ja tulkitsemme oikeuttamme omaan ja muiden toimintaan indikoimalla intresseihin ja päämääriin: intressin ajatellaan olevan tietoinen päämäärä, johon ihminen/organisaatio pyrkii. Tässä yhteydessä intressiselitys on koko lailla arkinen päämääräselitys, joskaan toimintaamme liittyvästä intressistä ei välttämättä tarvitse aina olla edes tietoinenkaan.
Kun Eurooppalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopulla elettiin teollistumisen ja kaupungistumisen murrosta koki sosiologia ensiaskeleensa, jonka [eurooppalaisena] isänä pidetään ranskalaista Emile Durkheimia [1858-1917]. Sosiologia tutkiin yhteiskunnan rakennetta ja sosiaalista toimintaa teoriassa ja käytännössä —> kyseessä on laaja-alainen yhteiskuntatiede. Sosiologiassa yhtenä sosiaalisen toiminnan selittävänä tekijänä esiintyy Intressi -sana tai pikemminkin intressin -käsite, johon liitetään ajatus etujen objektiivisuudesta, siis intressi on sosiaalinen käsite. Tieteellinen kirjallisuus ja keskustelu liittävät intressin -käsitteen yleensä taloustieteisiin. Nykyään sosiaalitieteiden [=tässä sosiologinen etnografia] painopiste kohdistuu enenevissä määrin analysoimaan [pohtia] yksilön toimintaa osana sosiaalista kokonaisuutta ja sen vaikutusta yksilöön ja yksilön tekemiin valintoihin.
Tiedonsosiologia tuntee sosiaaliset intressit, jotka tarkastelivat jo 1800 – 1900 lukujen vaihteessa koulutettujen valkokaulustyöläisten intressejä. Sosiologiassa, jossa tarkastelukohteena on ihmisten välinen vuorovaikutus, intressin -käsitteellä tarkoitetaan latinankielistä perusmuotoa ´inter essee´, joka tarkoittaa suomenkielistä sanaa `välittää`. Sosiologinen intressin -käsite keskittyy ehkä enemmän instituutioiden ja toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Tässä intressin -käsite koskettelee myös ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta näkökulmasta ajatuksella: sosiologia on yhteiskuntatiede —> kohteena on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus tunnetaan myös käsitteellä sidosryhmävuorovaikutus. Talousteoria näkee ihmisen egoistisena, jonka tavoitteena on maksimoida omaa etuaan. Tämä on yksi motivoiva tekijä, miksi ajatukseni ´sosiologinen näkemys´ kallistuu enemmän taloussosiologian alueelle —> pyrkii yhdistämään taloudelliset intressit sosiaalisiin suhteisiin. Ihmisen toiminta nähdään sosiaalisena toimintana, jonka intressinä on tuntea taloudelliseen käyttäytymiseen ja siihen liittyvään toimintaan yksilön henkilökohtaiset suhteet ja sosiaaliset rakenteet sekä niihin kohdistuvat painoarvot.
Yhteiskunnassa intressit tulevat ilmi statusta ilmentävän toiminnan kautta. Weberin [1864-1920] vuosina 1915-1919 kirjoittaman esseen [tarkka ajankohta tuntematon]: Class, Status, Party mukaan intressin -käsitteellä on merkittävä rooli sosiologisten käsitteiden —> luokan ja statuksen analysoinnissa. Hänen mukaansa moderni luokan -käsite pohjautuu taloudelliseen intressiin —> tekijä, joka luo luokan. Kunniaa, kulutusta, arvostusta, arvovaltaa sekä elämäntyyliä määrittelee taas status. Puolue, ennen kaikkea yhteiskunnallisen vaikutusvallan ilmentymä, nähdään luokka- ja statusasemista irrallisena tekijänä —> poliittinen suuntaus selittää jossain määrin yksilön kulutus- ja elämäntapavalintoja. Eli luokka, status ja puolue ovat merkittäviä tekijöitä henkilöbrändin muodostumisessa.
Sosiologiassa normit [vuorovaikutuksen muodot: mm. puhe, ele, ilme, katse, ääntely, hymiö, lyhenteet, kuvat …] kohdistuvat sidosryhmien väliseen toimintaan ja niitä sääteleviin sääntöihin, joissa spesifioidaan sidosryhmien käyttäytymistä eri tilanteissa —> mikä on sallittua ja toivottavaa, joskus myös ulkonäköön kohdistuvien ”panostustarpeiden” yksityiskohtia ja niihin liittyviä näkökulmia voidaan nostaa esille. Sidosryhmäyksilön suhde muihin sidosryhmiin määrittyy intressien kautta resursseihin ja tapahtumiin, joita toisilla sidosryhmätoimijoilla on vallassaan. Sosiaalisen toiminnan periaatteena on tyydytyksen tuottaminen ja hyödyn maksimoinnin saavuttaminen intressien ohjaamien resurssien ja tapahtumien avulla [mm. Granovetter 1985; Coleman 1994].