Osanan yhteiskuntaa ja sen jäsenistöä!

“Mind is your only problem.  All other problems are just offshoots of mind.” -Osho [intialainen mystikko]

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Osana yhteiskuntaa ja se jäsenistöä tarvitsemme monenmoisia tietoja ja taitoja, jotka helpottavat ja auttavat pärjäämistämme täällä yhteiskunnallisessa sidosryhmäverkostossa. Tässä ajassa mukana oleminen muodostuu ja rakentuu monenlaisista sidosryhmistä ja sidostyhmäverkostoista.  Sidosryhmäajattelussa suhteita pidetään luonnostaan arvokkaina, niinpä juuri nämä suhteet ja niiden avulla rakentuneet suhdeympäristöt ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vuorovaikutteisen kanssakäymisen konteksteja. Voidaan ajatella näin: yhteiskunta on iso organisaatio, jonka tavoitteena on - jossain määrin – myös kasvu, mutta jonka painopiste kohdistuu selkeästi yhteiskunnan ja sen jäsenten selviytymiseen elämästä ja yhteiskunnan olemassaolosta saavuttamalla itseään ja sidosryhmiään tyydyttävällä tavalla omat ja yhteiset tavoitteet mahdollisimman vähin vaurioin. 

Vapaus ja oikeus

Muutama ajatus vapaudesta ja oikeudesta, joita koronavirustauti [COVID- 19] jossain määrin häiritseen.

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Positiivisella vapaudella tarkoitetaan yleisesti tietyn ihmisideaalin mukaista elämää, siis vapaaksi ihmiseksi käsitetään sellainen ihminen, joka toteuttaa autenttisen [aito, alkuperäinen] tai parhaan itsensä. Geneveläis-ranskalainen filosofi Rousseau, Jean-Jacques [1712-1778], saksalainen filosofi Hegel, Georg Wilhelm Friedrich [1770-18319], saksalainen filosofi Herder, Johann Gettfried [1744-1803], preussilainen filosofi Kant, Immanuel [1724-1804] sekä preussilainen filosofi Marx, Karl [1818-1883] ylistivät positiivisen vapauden merkitystä ja pitivät positiivista vapautta tärkeänä.

Negatiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Voidaan siis ajatella ihmisen olevan vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot esim. viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet ja sääty- tai kastijärjestelmät eivät rajoita hänen toimintaansa, elikkä eivät puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai sopimusvapauteen. Negatiivisen vapauden toteuttamiseksi riittää, että muut eivät loukkaa näitä edellä mainittuja henkilön ominaisuuksia, siis muiden velvollisuus rajoittuu vain toisen negatiivisen vapauden loukkaamattomuuteen. Englantilainen filosofi Hobbes, Thomas [1588-1679], englantilainen filosofi Locke, Johon [1632-1704] sekä niin ikään englantilainen filosofi Mill, John Stuart [1806-1873] perustivat vapauskäsityksensä pitkälti negatiivisen vapauden käsitykseen.

Ymmärtääkseni tämän päivän demokraattiset oikeusvaltiot ovat käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseja. Lailla pyritään takamaan yksilölle sekä oikeus välttyä mielivallalta, vapaus harjoittaa perusoikeuksiaan: sananvapaus, kokoontumisvapaus ja uskonnonvapaus. Niin julkinen sektori kuin julkisen sektorin ja yksityisen sektorin toiminta on pyritty järjestämään niin, että positiivisen vapauden mukainen mahdollisuus mm. koulutukseen ja terveydenhuoltoon ainakin jossain määrin toteutuu.

Ajatuksia oikeudesta. Aluksi on syytä todeta, että oikeuden merkitys, siis merkitys, yhteiskunnassa eri toimijoille on erilaista esimerkiksi yksilöt, yritykset, julkisyhteisöt jne., vaikkakin laki on kaikille sama. Oikeudella vaikutetaan kaikkien yhteiskunnan toimijoiden käyttäytymiseen jollain muotoa: asettamalla kieltoja, rajoituksia, velvollisuuksia ja rajoittamalla toimintavapauksia. Oikeus on keskeinen osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Voidaankin ajatella sen [oikeuden] olevan päätöksenteon fokuksessa, koska poliittiset päätökset toteutetaan nimenomaan lainsäädännön avulla. Oikeus on konkreettinen, tunnistettavissa oleva ja objektiivinen periaate. Oikeus ei ole mielipidekysymys.  

On kuitenkin huomioitava, että oikeus ja laki eivät ole sama asia. Oikeus on kielellistä. Oikeusnormit kirjoitetaan lakiteksteiksi, joista normit ja niiden sisältö on pystyttävä selvittämään. Kieli on aina epätäydellistä ja juuri tämä - kielen epätäydellisyys - aiheuttaa sen, että lait ovat tulkinnallisia. Lain sanamuoto [lakiteksti] ei kovinkaan useasti anna suoraa vastausta siihen, miten yksilön, yrityksen tai julkisyhteisön [viranomaisen] tulee tietyssä laintulkintatilanteessa toimia.

Lakia tulkittaessa onkin kiinnitettävä erityistä tarkkaavaisuutta siihen, ettei lakien tulkintaan vaikuta esimerkiksi ratkaisujen taloudelliset ja/tai yhteiskunnalliset vaikutukset eivätkä moraaliset ja/tai uskonnolliset arvot ja arvostukset, elleivät säännökset itsessään nimenomaisesti tätä edellytä. Oikeus ja erityisesti lainsäädäntöratkaisut ovat keskeisin yhteiskunnan ohjauskeino ja valtiollisen vallankäytön väline. Myös jukista taloutta koskevaa päätöksentekoa ohjataan hyvin pitkälti lainsäädännöllä. Edellä vähän pohdintaa niinkin arkisesta asiasta kuin vapautemme ja oikeutemme, joita tällä hetkellä tuo mokoma koronavirus pyrkii jossain määrin rajoittamaan.

Herkkä aihealue ja sisäpiirikaupat sulkevat nettikaupan!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Huhtikuun 2020 loppupuolella, poikkeusoloissa – koronan keskellä – Stadissa asuva tyttäremme perusti nettikaupan, nettikaupan, joka sulkeutui heti kahden ostoskerran jälkeen. Ensimmäisen ostoksen teki hänen poikakaverinsa ja toisen minä, tyttären isä. Molempien ostosten tarkoituksena oli kokeilla kaupan toimivuutta ja tukea tyttären bisnestä. Minä ostin lahjakortin, jonka toimitusosoitteeksi laitoin tyttäremme kotiosoitteen, siis kaupan perustajan oman osoitteen. Minun suuntaani kaikki toimi oikein mallikkaasti ja tytärkin sai viestin sähköpostiinsa tehdystä kaupasta ja ilmoituksen euromäärästä.

Mutta sitten, heti seuraavaksi, tyttäremme sähköpostiin tuli ilmoitus, että maksupalvelun tarjoaja ei voi enää tukea hänen nettikauppansa toimintaa: ”We are reaching out with some news. After reviewing your information and website your business presents a level of risk for customer disputes that we will be unable to support. Due to the high level of risk on your account, we´re not able to reveal more specific information on how do risk reviews at XXXX, and why your account was marked as high risk.

Additionally, because of the elevated dispute risk on your account, your account balance will be placed on reserve for next 120 days. During this time, the reserved funds will help cover any disputes or refunds on your account. The remaining balance will transfer to your bank account at the end of this period …”

Kyseinen nettikauppa ehti olla auki vajaan tunnin ja sen toimintakapasiteetti riitti kahteen erilliseen kaupantekotilanteeseen, jotka molemmat tehtiin tyystin eri paikkakunnilla ja eri laitteilla. Kaupan maksujärjestelmä kyllä ONNEKSI avattiin melko nopeasti muutaman yhteydenoton jälkeen. No tästäpä vasta mielenkiintoni kasvoi pohtimaan sitä miksi globaalisti toimivan – Pohjois-Eurooppalaisessa saarivaltiossa [UK] asemapaikkaansa pitävän - maksupalvelun tarjoajan järjestelmät toimivat tällä tavoin. Pokamme, joka asuu perheineen Keski-Euroopassa ja on IT-alalla töissä, sanoi kyseisten maksujärjestelmien toimivan juuri näin [on itse ollut kehittämässä ja “rakentamassa” rahamaailman maksujärjestelmäratkaisuja], kun on pelkona rahanpesu ja/tai muu maksupalveluita säätelevän lainsäädännön mukainen epäily epärehellisestä toiminnasta.  

Minun [pieneen] ajatusmaailmaani ei oikein meinaa sopia se, että maksujärjestelmä suljettiin, vaikka kyseessä on vasta perustetun nettikaupan toinen kauppa ja kauppojen yhteismäärä on 50-60 euroa, kaupat on tehty suomalaisten pankkien debit -korteilla ja muuta maksuhistoriaa ko. nettikauppayrityksellä ei ole olemassa – herkät ovat järjestelmäkalibroinnit??

Rahamaailma on herkkä aihealue ja poikamme sanontaa siteeraten: ”herkkä aihealue vaatii herkät kalibroinnit”. Tosin rahamaailma on näyttänyt herkkyytensä myös viimeaikaisissa [poikkeusoloissa] Business Finlandin tekemissä yritysrahoitusratkaisuissa [=kehittämistukea] tai pikemminkin meidän kansalaisten rahoitusratkaisujen vastaanottamisessa. Ottamatta sen enempää kantaa Business Finlandin rahoitusratkaisujen oikeudellisuuteen ja/tai oikeudenmukaisuuteen – kun en tunne yksityiskohtia – voin vain ihmetellä meidän kansalaisten herkkyyttä, kun puhutaan rahasta, jonka joku toinen saa ja minä en. Onko se sitä kateutta? Englannin kielessä kateutta merkitsevä sana on ”envy” ja se tulee latinankielen sanasta ”invidia”, joka tarkoittaa pahan suopaa katsetta. Tietenkään, tähän esille nostamaani nettikauppaCaseen ei liity mitään kateutta, ei toki!

Lähes kaikki tunnistavat kateuden, mutta kovin moni meistä ei myönnä sen vaikuttavan omaan toimintaamme.  Vaikka filosofi Immanuel Kant [1724-1804] määritteli kateelliset ihmiskunnan vihollisiksi ja Raamatussa kateutta kutsutaan pahaksi silmäksi, silti kateuteen liittyy myös paljon hyvää ja sitä pidetään jopa yhtenä ihmisen perustunteista. On inhimillistä olla kateellinen ja se on sitä paitsi myös hyödyllistä, hyödyllistä mm. yhteiskunnallisessa kehityksessä.  Voisin ajatella rahamaailmaa säätelevän lainsäädännön saaneen kateudesta yhden peruslähtökohdan lainsäädännön ”jalostamiselle”, tietenkään oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä unohtamatta.

Kun ihmiset alkavat verrata itseään toisiin - toisten onneen, rahalla hankittuun - käynnistyy kateuden moottori hyvin herkästi. Toisaalta kateutta selitetään itsetunto-ongelmilla, tällöin siihen liittyy keskeisesti riittämättömyyden tunne ja toisten henkinen hyvinvointi, sekä laaja ystäväpiiri, suosio ja onnellisuus.  Rakkaus ja siihen liittyvä mustasukkaisuus aiheuttavat paljon kateutta, monin eri tavoin.

Raha on työkalu, jonka omistaa meistä jokainen – ”toiset enempi toiset vähempi” - tämän työkalun tarkoituksena on helpottaa elämäämme. Siis kyseessä on hyvin arkipäiväinen asia, silti siitä on hyvin vaikeaa puhua. Valitettavasti meillä suomalaisilla on hyvin vaikea suhde rahaan. Kadehdimme asioita, jotka erottavat meidät toisistamme - kateus asettautuu useasti ystävyyden edelle.

Kansakuntamme vuosikymmeniä tuntema ”kalamiehen kateus ”on muuttunut ja muutos on tuon enemmän vastuuta. Kasvanut vastuu näkyy mm. rahamaailmaa säätelevässä lainsäädännössä, sekä rahanpesun ehkäisyyn liittyvissä maksujärjestelmäkalibroinneissa: niitä säädetään yhä herkimmiksi. Mielestäni järjestelmiä säädettäessä olisi huomioitava oikea mittakaava – rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta unohtamatta. Kun ennakkoon asetetut säätötoleranssit asetetaan oikeaan mittakaavaan, niin ymmärtääkseni pienet rehellisperusteiset nettikauppaostokset sujuvat mainiosti myös ns. ”sisäpiirikauppoina” – vaikka herkkä aihealue kateudelle onkin kyseessä.

Mokoma Korona!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Mokomakin Korona, tuo kehveli, jättää ison loven kansantalouteemme ja koko maailman talouteen ja asettaa samalla haasteita myös kansantalouden tilinpidolle.  Kansantalouden tilinpito on tilijärjestelmä, jonka avulla kuvataan koko kansakunnan taloudellista toimintaa eli kuinka nopeasti tai hitaasti kansantalous kasvaa ja miten vakaata tai epävakaata kehitys on ollut.

Yleisenä oletuksena [normaalioloissa] on, että ihminen toimii aina rationaalis-taloudellista ratkaisua etsien, joka toteuttaa määritellyn päämäärän ja tavoitteen parhaiten. Yksilön käyttäytyminen voidaan yleisesti määrittää ja ennustaa, useimmiten taloudellisen hyödyn tavoittelua määrittävän preferenssifunktion [=paljonko toinen vaihtoehto preferoi toista] pohjalta.

Näin poikkeusoloissa herää kysymys: kuinka nyt ja lähikuukausina rationaalis-taloudellisia ratkaisuja pystytään yksilötasolla toteuttamaan, kun olemme lähes yhteiskunnan ohjauksessa? – siis ei juuri ollenkaan. Voidaan vain arvailla sitä kuinka suuren laskun mokoma korona yhteiskunnalle tuo ja kuka sen laskun loppujen lopuksi maksaa? 

Suomen bruttokansantuote [2019] on 240,1 miljardia euroa, noin 43 484 euroa/asukas ja kasvua edelliseen verrattuna 1,0 %. Tässä seuraavaksi lyhyt kuvaus siitä mitä kansantuotteeseen lasketaan. Tästä voi jokainen itse päätellä mihin suuntaan nyt [2020] mennään.  

Bruttokansantuote, BKT [engl. GDP = Gross Domestic Product] on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden [lopputuotteiden] määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen [tässä Suomen] tuotannollisen toiminnan mitta. Alueelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Niin sanotut välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten [raaka-aineet ja puolivalmisteet] arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

 Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat palvelukset ja niin sanotut pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

 Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella: BKT =Y=C+I+G+(X-M), jossa

Y = bruttokansantuote [kansantulo]

C = kotitalouksien kulutus

I = yritysten investoinnit

G = julkiset menot

(X-M) = nettovienti [vienti - tuonti]

Olen lähettänyt tämän tekstin hesarin ja keskarin mielipideosastolle julkaistavaksi 23.3.2020, saas nähdä?

YRITYSMAAILMA VAATII JATKUVAA MUUTOSTA - VAIN MUUTOS ON PYSYVÄÄ!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Ajattelen mielelläni muutoksen onnistumisen fokuksessa olevan yrityskulttuurin ja siltä kautta tapahtuvan muutoksen. Kun yritysjohtajat haluavat muuttaa yritystä/yrityskulttuuria on heidän muutoksen moottoreina (=esikuvapersoonina) itse, omalla toiminnallaan ja esimerkillään, heijastettava muutosta – ja luotava esikuvaa siitä millaisena he itse haluavat nähdä tulevaisuudessa johtamansa yrityksen ja sen yrityskulttuurin.

Vanhemman sukupolven johtajista – aika moni – kietoutuu vanhaan ajattelutapaan: ”Meillä on vastaukset kaikkiin muutostarpeisiimme, emme lioin tarvitse ulkopuolisia mielipiteitä.” Nykyajassa johtajan on oltava suora ja hänen on kehdattava sanoa, jos ei tiedä.  Johtajan on luotava maaperä, josta yrityksen henkilöstö voi ponnistaa omaan työsuoritustaan tehdessään. Johtajat keskustelevat sosiaalisessa mediassa ja tulevat ”kasvollisiksi” persooniksi – tulee tunne ”minähän tunnen hänet”. Johtajan on laitettava itsensä peliin ja hänen on kokoajan luotava sitä ilmapiiriä ja sitä yrityskulttuurimuutosta, jota hän tavoittelee. Johtajan tehtävä yrityskulttuurimuutoksen vetäjänä on haastavaa, mutta myös antoisaa. Yrityskulttuurimuutoksessa on myös sallittava ympäristö, jossa ihmiset voivat kunniakkaasti epäonnistua. Kun tulee virhe, jumaloidaan virhettä ja nostetaan tehty virhe ”jalustalle” – otetaan virheestä kaikki irti ja opitaan siitä – annetaan mahdollisuus kokeilukulttuurille.

Erityisesti kokeilukulttuuria tarkoittava – ”Lean enterprise” –käsite keskittyy innovaatioyrityksen rakentamiseen leanin ja ketterien menetelmien keinoin. Se kattaa yritystoiminnan businessmallit, samoin kuin kaikki muut yrityksen osa-alueet ja toimintatavat henkilöstöpolitiikkaa ja taloutta myöten. Tällä tavoin voidaan luoda kokonaisuuksia ja samalla jotain uutta – uutta yrityskulttuuria. On ajateltava näin: omaa tietoaan ei voi suojata panttaamalla tietoaan - tieto on yksinkertaisesti tehty jaettavaksi. On hyvä tapa oppia toisten arvomaailmaa ja ajattelua. Laajentaa samalla omaa ajatteluaan ja pystyä näin vastaamaan paremmin yrityskulttuurin muutoksesta.

Presidentti Obama muistutti jäähyväispuheessaan: ”että muutos onnistuu vain, kun tavalliset ihmiset ottavat osaa ja ryhtyvät toimeen.”

Siis muutos ei ole mikään automaattinen toiminto. Voin helposti yhtyä Obama puheeseen kuin myös Mike Murdock’in ajatukseen: ”et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.”

GLOBALISAATIO - KOULUTUSOHJELMAT !

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Globalisaatio, ennen kaikkea maailmantalouksien lisääntyvä globalisaatio, edellyttää ja asettaa uusia vaatimuksia kansalaisten kouluttamiselle ja kouluttautumiselle. Tällöin katseet kääntyvät eri maiden hallituksiin, jotka useimmissa maissa vahvistavat koulutusohjelmat. Tällä tavoin hallitukset [OKM, OPH] koulutuspolitiikallaan vaikuttavat ainakin välillisesti organisaatioiden oppimiseen.

Pelkästään organisaatioiden jäsenten oppiminen ei riitä, vaan organisaatioiden tulee olla kokonaisuutena oppivaorganisaatio. Organisaation oppiminen on monimuotoinen ilmiö, josta on monta käsitystä. Organisaation oppimisen tulkitsemiseen liittyy olennaisesti se, kuinka organisaation oppiminen ymmärretään. Sosiaalisen oppimisen näkökulmasta oppiminen ymmärretään sosiaaliseksi prosessiksi.

Oppiminen ei ole vain tietojen hankkimista, vaan ammattilaiseksi tulemista. Huomio siirtyy yksilöiden ajatteluprosessista organisaation käytännöissä ja vuorovaikutuksessa tuotettuun tietoon ja osaamisen kasvamiseen. Tällöin oppimista ja työntekoa tai oppijaa ja työympäristöä ei voida erottaa toisistaan, sillä oppimista ja tiedon luomista tapahtuu, kun ihmiset vuorovaikutuksessa luovat merkityksiä eri asioille: käsitteille, käytännölle, tilanteelle sekä toimijuudelle.

Yleensä rakenne ja teknologia ovat vähemmän näkyviä, mutta ne antavat valmiudet erottaa tehokkaammin kollektiivisen mielen organisaatiossa. Älykäs järjestelmä ei voi olla riippumaton rakenteesta: onko kyseinen ympäristö vakaa vai myrskyisä? Orgaanisilla järjestelmillä on kyky konfiguroida itsestään enemmän mekaaninen, kuin luoda mekaanisia järjestelmiä ja tällöin vallitsevalla ympäristöllä on huomattava vaikutus organisaation rakenteen muodostumiseen.

Palatakseni tekstin alkuun: hallitus vaikuttaa koulutuspolitiikallaan ainakin välillisesti organisaatioiden oppimiseen. Nykyvalossa näyttää siltä, että entiset kasvatuksen käytännöt, joiden pohjana ovat behavioristisen psykologian perusteet [teoreetikko Ivan P. Pavlov 1849-1936 ja psykologi John B. Watson 1878-1958] ja jotka aikaisemmin riittivät [vielä 1990-luvulla] lähtökohtaisesti kasvatustoiminnan teoriaksi koulutuslaitoksissa - kuten myös yrityksissä ja eri ammattialoillakin - eivät riitä enää. Tänään globalisoituneet maalimantaloudet asettavat uusia haasteita ihmisten kouluttamisille ja kouluttautumisille - koulutusohjelmille. Elämme aivan uutta aikaa!

Palaan 1900-luvun alkuun ja teknikko Frederick Winslow Tayloriin [1856-1915] ja hänen Scientific Management -teokseensa, jota usein pidetään ensimmäisenä organisaatioteoriana. Taylor kehitti ja testasi omassa työssään työnjohtajana mittauksin: mikä verstaassa oli päivittäin oikea työmäärä jokaisen tehtävän osalta? Tästä käynnistyi tieteellinen liikkenjohto. Taylorin malli loi yksittäisille tehtäville työn tutkimuksen pohjalta parhaan suoritustavan, standardin, jonka ensiluokkainen työntekijä voi saavuttaa. Hän halusi johtaa mitattujen faktojen perusteella ja asettaa haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet. Systemaattinen lähestymistapa vaikutti myöhemmin myös prosessiajatteluun. Tayloristien mukaan valittavat henkilöt pitää kouluttaa niin, että heillä on edellytykset suorittaa työ parhaalla mahdollisella tavalla ja saavuttaa tavoitteet. Taylorin mukaan koulutus on esimiesten tehtävä, jolla varmistetaan oikea työtapa. Taylorismin varsinaisesti erottava piirre ei ollut se, että Taylor pyrki mekanisoimaan ihmisen ja työn organisoinnin, vaan se, missä määrin hän onnistui se tekemään.

Taylorin tuodessa järjestelmällisyyttä ja kurinalaisuutta johtamiseen, hänen näkemyksiään myös kritisoidaan. Vaikka Taylorin ideat toimivat, työntekijäorganisaatiot moittivat hänen lähestymistapaansa epäinhimilliseksi, koska hän komentelee ihmisiä kuin koneita ja kouluttaa heitä kuin koiria. Tämä ei täysin ole Taylorin periaatteen mukaista, sillä Taylorin teorian mukaan johdon pitää tehdä yhteistyötä työntekijöiden kanssa ja varmistaa, että työ tehdään tieteellisen liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti, sillä Taylorin näkemyksen mukaisesti työnantajan ja henkilöstön edut ovat yhdensuuntaiset.

Koulutuksen pitää lähtökohtaisesti kehittää yksittäisiä kansalaisia, kansakuntaa ja edelleen organisaatioita. Viimevuosina monissa oppilaitoksissa on – jopa yksilön kehityksen esteenä – ollut oppilaitokseen ja koulutusaloihin kohdistunut oppimiskustannuksien määrää korostavasti seuraavien mittareiden ”rakentelu”. Nykyään mielellään puhutaan koulutusreformista, jossa käytetään monia menestyksen mittareita – saavutusmittareita, myös työllistymisen suhteen. On luotu uusi saavutusten standardijärjestelmä, joka samalla määrittelee koulutusorganisaatioiden rahoituksen saatavuutta. Kyseinen kehitys ammatillisen osaamisen näkökulmasta on välttämätöntä ja erinomaista, mutta entäs panostus ammatilliseen kasvuun – työkäyttäytymiseen? Teoreettisesti ammatillista kasvua voidaan tarkastella eri suunnilta: mm. minäkäsityksen, yksilöllisen oppimisen ja organisaation oppimisen näkökulmasta.

Monet koulutusohjelmat määrittelevät tavanomaiset opiskelijoiden koulutussaavutusten tasot - standardit. Käsitykseni mukaan kasvatuksen parantumisen edistymiseen [muutosten mittaamiseen] liittyvät mittarit ja mittaamiset puuttuvat edelleen. Arviointimenetelmät mittaavat ensisijaisesti opiskelijoiden suorituksia vähän samalla tavoin kuin Taylorin ”ajatusmaailmassa” mitattiin työntekijöiden suorituksia.

Pedagogiikka sanalla historiassa on ollut kautta aikain monia merkityksiä, myös kasvatusopillisessa merkityksessä.  Niin ikään jo 1900 -luvun alussa vaikuttavampiin kasvatusfilosofeihin kuuluvan filosofi ja psykologi John Dewey`n [1859-1952] tutkimuksiin kuului mm. tutkia kokemuksen merkitystä kasvatukseen ja oppimiseen. Hänen progressiivista kasvatusajatteluaan sovelletaan useiden länsimaiden kouluissa edelleen.  Dewey arvosteli keinoja ja näkemyksiä työelämässä ja koulutuksessa, joiden tavoitteena oli vain päästä päämäärään.

Pedagogiikan tarkoitusperiaatteita [myös 2020 -luvulla] ovat mm. tapa, millä opetus järjestetään ja näkemykset kasvatuksellisista periaatteista. Mielestäni koulutusohjelmiin tulee sisällyttää keskeisemmin ihmisten ymmärryksessä [=kasvussa] tapahtuvien muutosten mittaaminen: mm. sosiaalikustannusten ja terveyskustannusten muutokset heijastelevat kehityssuuntia, jotka mittaavat ihmisten ymmärryksessä tapahtuneita muutoksia, siis em. kustannukset pienenevät [positiivisen] kasvatuksen tuloksena. Kasvatuksessa tapahtuvia muutoksia on pystyttävä mittaamaan.

Elämäämme keskeisesti vaikuttava talouden globalisoituminen on vielä tänään 2020-luvulla aivan alkuvaiheessaan. Talouden globalisoituminen edellyttää kilpailukykyisiä koulutusohjelmia – sijoittamista kasvatukseen ja sen muutosten mittaamiseen. Tulevaisuudessa, ja jo nytkin, rikkauden tärkein lähde on osaaminen [inhimilliset varat] ei niinkään pääoma [ei inhimilliset varat] – osaaminen ottaa valtaa rahalta ja osaaminen kasvaa tietoja ja taitoja ”siirtämällä” kasvatukseen panostamalla. Tämä vaatii behavioristisen psykologian edelleen tehostamista, jalostamista, jopa korvaamista - sijoituksia kasvatuksellisiin menetelmiin ja edelleen kilpailukykyisten koulutusohjelmien kasvatuksellisen kehityksen tulosten mittaamiseen. Mennyt työntää ja velvoittaa tuleva vetää ja innostaa!

Kun Kusti polkee niin posti kulkee!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Tänään 30.11.2019, Antin päivänä, poliittiseen tilanteeseen sopii hyvin vanha sanonta: kun Kusti polkee niin posti kulkee. Tosin tekstiä on syytä päivittää, näin Antin päivän kunniaksi: kun Antti polkee niin Posti kulkee!

Tässä sanasta sanaan kopioitu teksti Iltalehden verkkosivulta Posti -tapahtumista päivää ennen Antin päivää.

“Torstaina Rinne oli puolustanut Paateroa raivoisasti eduskunnan täysistunnossa. Rinne oli sanonut, että Paatero olisi yksiselitteisesti kertonut Postin johdolle, että liikkeenluovutusta ei olisi saanut tehdä.

– Postin hallituksen kokousmatkan jälkeen [10.—18. päivä San Franciscoon, Postin hallitus oli tehnyt tuolla matkalla päätöksiä henkilöstöpolitiikkaan liittyen] hallitus esitteli 21.8. omistajaohjausministeri Paaterolle päätöksiään, joittenka mukaan Postin hallitus oli päättänyt, että 8 100 ihmistä siirretään 1.11. liikkeenluovutuksen perusteella toiseen yritykseen ja että 700 Postin pakettilajittelijaa siirretään toiseen sopimukseen 1.11.2019. Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei hallitukselle käy, omistajalle ei käy, ja tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta 28. päivä [elokuuta], 700 ihmistä siirrettiin, ja se oli vastoin omistajan selkeätä tahtotilaa, Rinne pauhasi torstaina.

Hallituslähteiden mukaan pääministerille selvisi perjantaina aamulla, että Paatero oli antanut hänelle eräiltä osin väärän kuvan tapahtumista.

Markku Pohjola, Nordean entinen pankinjohtaja, kaiketi koki, että hänen kunniansa oli pelissä.

Seuraavat Postin perjantaina julkaisemat tiedot johtivat ministeri Paateron eroon.

”Postin hallituksen puheenjohtajan ensisijainen keskustelukumppani on omistajaohjauksen virkamiehet. Tästä liikkeenluovutusasiasta on kuitenkin keskusteltu myös suoraan ministeri Paateron ja hänen avustajiensa kanssa. Posti esitteli ministeri Paaterolle ensi kerran liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita 7.6.2019. Ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019 ja itse ministeriä informoitiin myös 10.8.2019 ennen yhtiön hallituksen 11.-14.8.2019 kokousta, jossa päätökset tehtiin, ja tietyistä yksityiskohdista keskusteltiin puhelimitse kokouspäivien aikana. Lisäksi käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunnitelmineen esiteltiin ministerille 21.8.2019. Posti tiedotti pakettilajittelun muutoksista 29.8.2019 ministerin avustajien kanssa sovitun mukaisesti”, Posti kertoi.

Näiden tietojen julkaisun jälkeen oli kutakuinkin selvää, että Rinne ei ollut puhunut torstaina eduskunnassa täysin totta.

Jos tämä johtui siitä, että Paatero oli pimittänyt Rinteeltä tietoja, pääministerin asema kestää kyllä julkisuuden kuohuntaa ja opposition kritiikkiä.

Jos lähipäivinä selviää jotain uutta, tunnelma hallituksen sisällä saattaa muuttua kriittiseksi. Tämä voi nopeimmillaan tapahtua muutamissa tunneissa. Pohjimmiltaan kyse on aina luottamuksesta, ei niinkään absoluuttisista tosiasioista.

Rinteelle päätös Paateron erottamisesta on raskas, sillä kotkalainen Paatero on ollut SDP:n sisäisissä valtakamppailuissa Rinteen uskollinen tukija.”

Ja tässä vertailun vuoksi sanasta sanaan kopioitu vuonna 1939 kirjoitettu teksti [Keittotaitoa s. 371]. En tiedä onko teksti kirjoitettu Antin päivänä vai ennen tai jälkeen sen, mutta teksti kuuluu näin:

“Munaruskuaisia ja viiniä tahi marjamehua vatkataan tulella, kunnes seos sakenee, mutta se ei saa kiehua. Kun se on saonnut paksun vellin kaltaiseksi, nostetaan se tulelta ja vatkataan kylmäksi, jolloin kuumaan veteen liuennetut liivatelehdet, hienonnettu ananas sekä kermavaahto lisätään ja sekoitetaan hyvin. Seosta jäähdytetään joko jäätelökoneessa tahi jäätelövuoassa 5-6 tunti, mutta sitä ei kierretä kauan.”

Näin lyhyellä reflektoinnilla en huomaa kopioimieni tekstien tilannekuvauksissa muuta eroa kuin, että ensimmäisessä tekstissä pääsi kiehumaan, jopa kärähtämään ja että kermavaahtoa ei ole vielä lisätty. Taas se, että viimeisessä tekstissä sanotaan, ”mutta sitä ei kierretä kauan,” kun ensimmäisessä tekstissä se on ymmärtääkseni itsestään selvyys, että sitä kierretään kauan. :D

Lupputulemana, ainakin näin Antin päivänä, Ananasjäädyke -reseptin mukaisesta jäädykkeen valmistamisen ohjauksesta on tullut nautittavampi tuote, kuin siitä, että Posti kulkee omistajaohjauksesta esiin nousseista luotettavuussekoiluista huolimatta ja/tai juuri siitä syystä? [vai? makuasia :D]. Joka tapauksessa Antti polkee …

TEE MITÄ HALUAT ÄLÄ AINOASTAAN MITÄ OSAAT -karvas ja mutkainen tie rahatalouden varjossa

Business Office Biodelin kustantama kirja.

TEE MITÄ HALUAT ÄLÄ AINOASTAAN MITÄ OSAAT. Kyseessä on henkilötarina, joka kertoo allekirjoittaneesta, minusta, Raimo Kovanen. Tässä ote kirjastani:

”Neitokaisen,

josta tuli puolisoni,

lasteni äiti ja myöhemmin myös Mumma

“Kirjassa kuvaan elämääni ja lähipiirini elämään liittyviä eri vaiheita aina lapsuudestani nykypäivään, polveillen välillä vähän siellä sun täällä. Tarinat perustuvat tosiasioihin. Varsinainen tarina alkaa elämänvaiheestani, jolloin tapasin elämäni rakkauden tai paremminkin hetkestä, jolloin pääsin ensimmäisen kerran tietoisuuteen viehättävästä nuoresta, juuri ylioppilaslakin saaneesta neitokaisesta, neitokaisesta, josta tuli myöhemmin puolisoni, lasteni äiti ja ajan saatossa myös Mumma. Nykyisin me Mumman kanssa yhdessä olemmekin KardeMumma. Niinpä pojan poikamme Felix kertookin tulevansa KardeMummalaan meillä käydessään.

Kirjassa nostan esille asioita, jotka saattavat koskettaa, hämmästyttää ja jopa mennä jonkin verran esteettisen kokemuksen ”ei niin myönteiselle kokemus-/näkemysalueelle”; aina ei olla tilanteessa kuvattujen tapahtumien ja tapahtumiin liittyvien henkilöiden mukavuusalueella. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään, vaan kertoa omaa tarinaani, joka kuitenkin - niin luonnollista kuin se on - enemmän tai vähemmän koskettelee myös muita lähiympäristössäni olevia ihmisiä, sidosryhmiäni. En vaan aina pysty riittävästi näkemään tapahtumia itseni ulkopuolelta.”

Huomioiko Posti päätöksenteossaan riittävästi sidosryhmänsä?

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta. Tämä kapea-alainen perinteinen näkemys on saanut rinnalleen laajemman ja modernimman näkemyksen, koska klassinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yrityksiä, ei varsinkaan Postin kaltaisia yhteiskunnan omistamia yrityksiä, joilla nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia. Postin katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viimekädessä yhteiskunnalta.

 Tästä syystä Postin toimintaa voidaankin lähestyä ajatuksella: Sidosryhmiä on tärkeää johtaa eettisesti oikein. Sosiaalinen vastuu saattaa joskus jäädä vähemmälle huomiolle, kun yritykset saattavat helposti nähdä sen kuuluvan yhteiskunnalle. Yritysjohdon, etenkin ylimmän johdon, pitää viimeistään ymmärtää globaaliin toimintaa liittyvät seikat mm. mitkä asiat sidosryhmiä kiinnostavat, liikuttavat ja pelottavat? Yritysjohdon on tunnistettava niiden vaikutus liiketoimintaan!

 Kun en tunne Postin päätöksentekoprosessia voin vaan heittää ilmaan kysymyksen: näkeekö Posti sidosryhmäverkostonsa dynaamisina ja joustavasti muuttuvina ja käydäänkö primaarisidosryhmien suuntaan dialogia säännöllisesti, jolloin sidosryhmien odotukset ja tavoitteet tulevat paremmin huomioitua? Eli sidosryhmien odotukset, tavoitteet ja arvot tulee tällöin otettua paremmin ja vakavammin huomioon päätöksentekoprosessissa, vaikka valta ja vastuu päätöksistä on Postilla itsellään omine linjauksineen ja toimintatapoineen. Vastuullinen liiketoiminta sisältää vastuun yhteiskunnalle - kaikille sidosryhmille.

 Todettakoon tässä yhteydessä elinkeinoelämän kehittyneen yhdeksi maailman johtavimmista voimista, jotka vaikuttavat vahvasti ihmisten elämään ja maailman kehitykseen yleensä. Tosin yhteiskunnan odotukset yritysten eettistä toimintaa kohtaan ovat kasvaneet nopeammin viimeisten vuosikymmenten kuluessa, mitä yritysten eettinen toiminta käytännössä on kasvanut. Tästä syystä yhteiskunnan odotukset edellyttävät ja jopa vaativat yhä enemmän keskustelua yritystoimintaan liittyvistä eettisistä toimintatavoista.

Voidaankin kysyä: onko eettisyys riittävällä tasolla yritysten päätöksentekoprosessissa?

HUOM! Yllä oleva teksti on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä la 14.9.2019.

Optimaalinen yrittäjälle - ei välttämättä yhteiskunnalle!

Arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys – yrittäjyyden näkökulmasta

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Lähtökohtaisesti voidaan ajatella ihmisten ja organisaatioiden pitävän arvostuksia arvokkaina asioina. Arvostukset taas poikkeavat ihanteista aikojen kuluessa tapahtuvien muutosten myötä, eli arvostukset eivät koe samaa kulttuurista yhtenäisyyttä kuin ihanteet. Puhuttaessa yrittäjyydestä ja yhteiskuntakäsityksestä nousevat tällöin keskustelun ytimeen yksilön suhtautuminen kapitalismiin ja markkinatalouteen. Tähän vaikuttavat myös keskustelijoiden poliittiset näkemykset.

On kuitenkin todettava markkinatalouden ja yrittäjyyden olevan kaksi eri asiaa. Yrittäjyys on säilyttänyt hyvin asemansa sekä vakaana että korkealla tasolla kysyttäessä suomalaisilta näkemyksiä Suomen menestyksen aseista (mm. EVA:n tutkimus). Yrittäminen, yrittäjyys ja yleisesti omatoimisuuden lisääminen, sekä panostaminen korkeaan laatuun, koulutukseen, työelämään sekä tieteen ja teknologian kehittämiseen ”briljaavat” Suomen menestystekijöiden kärkipaikoilla.

 Markkinatalous on puolestaan talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus (hyödykkeen hinta) tapahtuu kysynnän ja tarjonnan säätelemänä ja ohjaa tuotantoa kysynnän mukaan. Useasti juuri markkinatalous ohjaa yrittäjiksi aikovia perustamaan perheyrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että perheyritykselle ei ole olemassa virallista määrittelyä. On olemassa pienyrittäjiä ja perheyrityksiä, jotka pyrkivät aktiivisesti etsimään markkinoilta uusia kasvumahdollisuuksia ja ovat halukkaita ottamaan uusia ratkaisuja käyttöön. Useissa kansainvälisissäkin perheyritystutkimuksissa kiinnitetään erityistä huomiota perheen (=sosiaalinen yksikkö) vaikutuksesta yritystoimintaan. Tutkimusten mukaan perhedynamiikka, perinteet ja perheyrityksen organisaatiokulttuuri ovat erilaisia ja niiden vaikutus on moninaisempi verrattuna muihin yrityksiin.

Yrittäjyydestä onkin tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisen talouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous, ja perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palveluiden tarjoamisesta. Yleisesti voidaan ajatella maan hallituksen (poliittisen hallituksen) omaksuvan roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Viime lopuksi yrittäjien tulee kuitenkin itse vapaasta tahdostaan huolehtia omasta ja yrityksensä hyvinvoinnista, vaikka hallitus korostaa, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.

Kognitiivisen psykologian mukaan yrittäjän maailma ja siinä samalla yhteiskuntakäsitys muotoutuvat ja kehittyvät kognitiivisen oppimisen tuloksena, joten arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys luovat pohjaa sille, kuinka yrittäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan tehdessään päätöksiä perheyritystä johtaessaan.

Yrittäjyys motivoi ja palkitsee, haastaa ja koukuttaa! (myös tutkimuskohteena)

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Itseni ja edustamani yrityksen päätehtävänä (#päätehtävä) on yrittäjyyden edistäminen. Tarkastellessani yrittäjyyttä sen haastavuuden ja koukuttavuuden näkökulmasta kääntyy ajatukseni vääjäämättä yrittäjyyteen liittyviin taloudellisiin kysymyksiin.  

Teen parhaillani tutkimusta (#tutkimus) pienyrityksen omistajapäättäjän (=yrittäjän) yritystoimintaa kohdanneen taloudellisen kriisin vaikutuksista, sen seurauksen/tuloksen vaikutusta yrittäjänä olemiseen.

Väljästi ilmaistuna yrityskriisi (#yrityskriisi) on tilanne, joka uhkaa yrityksen toiminnan jatkumista – yritys ei nykymenolla selviydy velvoitteistaan (Strang 2000). Sidosryhmien liittäminen osaksi yrityksen olemassaolon logiikkaa: yritys on olemassa vain vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kautta.

Pieni intro tutkimuksesta:

Kiinnostukseni tutkia sidosryhmien toimintatapoja yrityksen ollessa taloudellisessa kriisissä, lähtee niiden tehtävien näkökulmasta, joista nousee esiin kysymys intressiryhmien yrityksille asettamien eettisten (#eettinen), moraalisten (#moraalinen), poliittisten (#poliittinen) tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten täyttämistä ja samoin siitä, että yrityksen tehtävänä on osallistua yhteiskunnan kehittämiseen parantamalla ihmisten elämisen laatua: mm. eriarvoisuutta (#eriarvoisuus) vähentämällä ja estämällä elinympäristön pilaamista. Yrityksen tehtävänä on myös luoda työntekijöille mahdollisuudet tyydyttää työyhteisössä sosiaalisia ja itsensä toteuttamisen tarpeita (mm. Takala 1991, Kettunen 1987, Pfeffer & Salanzick 1987, Axelsson 1981).

 Yrittäjyyden kannalta yksilötasolla keskeinen käsite on minäkäsitys. Minäkäsitys (#minäkäsitys) on yksilön asennoituminen itseensä eli hänen oma käsitys persoonallisuudestaan. Minäkuva (#minäkuva), itsetunto (#itsetunto) ja itsetuntemus ovat minäkäsitystä lähellä olevia käsitteitä. Yrittäjällä minäkäsityksestään on myönteinen ote, jolloin yksilö luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, nauttii haastavista tehtävistä, sitoutuu työhön, ottaa vastuuta ja riskejä, eikä lannistu vastoinkäymisistä (mm. Peltonen & Ruohotie 1992).

 Jokseenkin kaikilla edellä mainituilla ajatuksilla on yhteys arvomaailmaan (#arvomaailma). Arvojen kautta yritykset ovat pyrkineet löytämään parannusta toimintaansa. Arvojen (#arvot) tarkastelua voidaan käydä ainakin kolmesta näkökulmasta: yksilön, organisaation (#organisaatio) ja koko yhteiskunnan näkökulmasta (Paajanen 2000). Edellä mainituilla näkökulmilla on merkityksensä yrittäjyyden kannalta. Yhteiskunnan arvoja (#yhteiskunnanarvot) määritellään muun muassa historian, kulttuurin, kasvatuksen ja opetuksen sekä poliittisten päättäjien myötä. Yhteiskunnan ja kasvatuksen kautta opitut arvot määrittelevät pitkälti yksilön arvomaailmaa. ”Yhtään ainoaa asiaa maailmassa emme mielessämme kanna, emme havaitse, emme tulkitse, emmekä puhu siitä liittämättä siihen arvoja” (Kettunen 1997).

Maailmankuva (#maailmankuva) muodostaa perustan yksilön ja yhteisön elämää ohjaaville arvoille ja tavoille. ”Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen itselleen muodostamaa käsitystä maailmasta kokonaisuutena. Maailmankuva on osa maailmankatsomusta, jolla puolestaan tarkoitetaan ihmisen kokonaiskäsitystä todellisuuden olemuksesta, arvoista ja normeista. Maailmankatsomuksemme arvot määrittävät asiantiloja, jotka ovat toivottavia” (Hirsjärvi & Hurme 1985). Intron ajatuksilla itse tutkimukseen….

 Tutkimusasetelma asetetaan seuraavien kysymysten muotoon:

1)    Mitkä ovat omistajapäättäjän jatkamismahdollisuudet yrittäjänä, kun hänen yritystään on kohdannut taloudellinen kriisi.

2)    Kuinka toteutuu primäärisidosryhmien päätöksenteossa eettisten, moraalisten, poliittisten tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten oikeellisuus (= mm. oikeustieteen ontologia) omistajapäättäjään nähden.

Tutkimusasetelman (#tutkimusasetelma) kysymyksen kaksi (2) osalta tutkimus perustuu Moraali- ja yhteiskuntafilosofiaan (#yhteiskuntafilosofia), jossa tutkitaan moraalin ja yhteiskunnan käsitteellisiä ja normatiivisia perusteita, arvoja, normeja, oikeuksia, yhteiskuntajärjestyksiä ja ideologioita tutkittavaan hyvään ja oikeaan ja vallankäytön oikeuttamiseen liittyviin pulmakysymyksiin filosofisten normatiiviteorioiden (#normatiiviteoria) valossa.

Tutkimus motivoi tutkijaa ja toivon sen myös palkitsevan varsinkin valmistuttuaan!

Varikolla käynti virkistää! Antamani palaute tiimivalmennuksen päätteeksi (muutaman vuoden takaa)

Oma raporttini: tiimivalmennus 5.12.20xx/rk

Olisiko meillä suomalaisilla yleensä vähän tapana synkistellä työelämää, vaikka tutkimusten mukaan siihen ei ole aihetta (suomalainen työolotutkimus tai eurooppalainen EU-27 –maiden tutkimus European Company Survey, jossa mukana 27 000 yritystä).

Ihmiset ovat tyytyväisiä, luottavat toisiinsa, kehitysmahdollisuudet työpaikoilla ovat hyvät. Johtamisessa ja toimintatavoissa on myös paljon sellaista, mikä on kehittynyt viimeisen 10 - 30 vuoden aikana huomattavasti parempaan suuntaan.

Tutkimus osoittaa myös sen, että meiltä Suomesta puuttuu sellainen kehittämistä palveleva työolotutkimus, jossa kysyttäisi organisaatiolta niiden näkemystä ja tarinaa, minkä vuoksi tehdään mitäkin toimenpiteitä, mihin niillä on pyritty ja lisäksi kysyttäisi henkilöstön mielipidettä, miten siinä on onnistuttu. Kysynkin nyt meiltä tässä ja nyt onko meillä mielestämme yhtymäkohtia tähän samaan?

Kokemuksellisen näkemykseni ja aikaisempien tutkimusten pohjalta; minulla on sellainen tunne, että sellaiset työpaikat, jotka menestyvät ja joilla tuottavuus on hyvä, ovat myös työelämän ja työhyvinvoinnin laadun kärjessä.

Tutkimusten mukaan suomalaisessa työelämässä vallitsee luottamus toisiin ihmisiin ja sen varaan voi rakentaa työyhteisön ja kehittämisen kulttuuria. Se on meille suomalaisille todellinen vahvuus ja sehän riippuu meistä kaikista … jokaisesta meistä.

Katsellessani välitehtäviemme koosteita panin merkille (varmaan kuten te toisetkin) nousevan sieltä esiin useasti samoja sanoja; oikeudenmukaisuus, reiluus, rehellisyys, kuunteleminen, kunnioitus, avoimuus jne. Aivan samoja asioita, kuin näissä edellä mainitsemissani eurooppalaisessa ja suomalaisessa työolotutkimuksissakin nousee.

Minulla on päällimmäisenä sellainen tunne, että me tulemme tiiminä kohtuullisen hyvin toimeen keskenämme, osaamme asiamme ja meidän toimintaamme ja palveluumme ollaan asiakaskuntamme näkökulmasta katsoen hyvin tyytyväisiä (saamamme palaute XXX:n kautta vahvistaa näin … vahvistaa ainakin osan omaa tunnettani).

Tulen poikkeuksetta lähes aina hyvillä mielin työpaikallemme, enkä näe mitään tämmöistä ”kroonista” haastetta työpäivissäni siitä näkökulmasta katsoen, joka kohdistuu meidän työpaikan yleiseen ilmapiiriin, luottamukseen tai keskinäiseen vuorovaikutukseemme … Toki joitain ohimeneviä … aina joskus on – mutta ainakin toistaiseksi näistä on aina selvitty –  nämä ovat olleet sellaista pientä hetkellistä ”tilannelämpenemistäkin” silloin tällöin, mutta niistä on selvitty, tietääkseni vähin vaurioin … ja pääsääntöisesti puhumalla.

Ehkä ongelmiimme, jos nyt näin voisi sanoa, törmäämme silloin, kun toimintakulttuurimme joissain tilanteissa on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja jota emme ole itse havainneet. Ajattelemme asioista ehkä liian kaukaisesti, emmekä huomaa aina nostaa riittävästi ajatuksiimme omaa rooliamme.

Vaan olemme sokeutuneet rutiineihimme, emmekä oivalla riittävän hyvin, niitä tilanteita, joissa meidän tulisi toimia toisin … siis yksinkertaisesti pidämme asioiden kulkua itsestäänselvyyksinä ja luotamme liikaa siihen, että kyllä se hoituu samalla rutiinilla, kun on hoitunut ennenkin!!

Mielestäni meillä pidetään suht´paljon palavereja, joissa käsitellään monia asioita ja tehdään päätöksiä – mielletäänkö me aina, että kyseessä on päätös. Varsinkin, jos nyt jostain syystä sattuu käymään niin, että en satukaan siihen ja siihen palaveriin, jossa on päätetty siitä ja siitä. Heitänkin ilmaan ajatuksen siitä; onko meillä kehittymisen varaa omassa aktiivisuudessa tutustua itsenäisesti ja selvittää eri palaverien muistioita ja niitä päätöksiä ja linjauksia, jotka koskevat myös työtehtäviäni … siis minua itseäni?

Onhan tietenkin myös näin, että esimiesten taholta voi kyllä peräänkuuluttaa yhteistyötä ja tiedon jakamista, mutta visiot yms. eivät toteudu, jos toimintakulttuuri palkitsee vain parhaat yksilösuoritukset, eivätkä tavoitteet, toiminnan ketteryys ja innovatiivisuus muutu lihaksi, jos toiminnassamme tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu virheiden välttäminen ja sääntöjen noudattaminen, jotka nekin ovat tärkeitä!!!

Kun teemme virheitä jumaloikaamme niitä ja nostakaamme virheet jalustalle, ottakaamme niistä opiksi ja unohtakaamme ne.

Olen huomannut … ja kokenutkin sen … niin täällä työssä, kuin kotonanikin, että naisten ja miesten logiikka toimii eri tilanteissa vähän eri tavalla. Kuten olen aikaisemminkin eri yhteyksissä todennut; naiset ovat opettaneet minua paljon ja naisia kannattaa kuunnella, mutta myös miehiä.

Näin lopuksi totean, mielestäni tiimimme on, vähintään keskivertoisesti toimiva ja yhteistyökykyinen, tämän meidän ainoan tuotteemme – XXXXXXXXX - hoitamisen suhteen …  kun vielä hiomme muutamia yksityiskohtia emmekä anna ns. itsestään selvyyksien ja liiallisen luottamuksen automaatiotoimintana -  ohjailevan meitä liikaa, ja kun se mielestäni samalla vähentää yksilöorjentautumistamme tehtäviemme hoidossa.

Jos sanoisin, että esimiehenä toimiminen tässä meidän tiimissämme on helppoa, niin valehtelisin, sillä se on vähintäänkin haasteellista. Olen tyytyväinen meihin mm. siksi, ettei meitä ohjaile mikään synkistelyn sumuverho. Varikolla käynti virkistää! Ainakin näin toivon!

Omasta mielestäni – aikaisempia tutkimustuloksia mukaillen - luottamuksen kivijalkaa rakentavat mm. seuraavat asiat, ja jotka koskettelevat meitä kaikkia:

-        opettelee ymmärtämään toisia

-        haluaa hyvää toisille

-        ei masennu takaiskuista ja murheista

-        näkee toiset ja kunnioittaa heitä

-        kuuntelee toisia

-        tekee mitä on luvannut

-        ymmärtää muutoksen tarpeen

-        on aito ja avoin

-        on rohkea ja selkeä

-        on rehellinen ja aito

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, esimiehenne Raimo!

Omistajapäättäjän suhde omistamiseen ja omaisuuteen perheyrityskontekstissa

Omistajapäättäjä

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Omistajapäättäjän määritteleminen asemoidaan useasti yrittäjän yritystoiminnan muotoon. Yritystoiminnan ensimmäiseksi toimintamuodoksi määritellään yksittäinen omistajuus, joka toteutuu mm. toiminimi- ja/tai ammatinharjoittamisyrityksessä. Seuraavan asteen muodostavat erilaiset kumppanuudet, joita ovat mm. henkilöyhtiöt. Sinällään kumppanuudet jakavat yksittäisen omistajuuden edut ja haitat, joskin sen etuna on nähtävä pääomien yhdistelemisen mahdollisuudet. Kolmantena omistajapäättäjän —> omistamisen muotona pidetään osakeyhtiöitä, osuuskuntia ja muita yrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että henkilö- ja osakeyhtiöt voivat tehdä omissa nimissään sopimuksia ja sitoumuksia, toimia pääomamarkkinoilla ja hankkia rahaa osakkeilla (Kim & Nofsinger 2004).

 Yksi omistajuuden käsitteisiin luettava komponentti on vastuullisuus ”sosiaaliseen ja kulttuuriseen omaisuuteen” tai muita ”omaisuuksia” kohtaan. Omistajuuden ja yrityksen laillisen hallinnan ja päätöksenteon keskittyessä yksittäisen henkilön hallintaan kyseessä on silloin suora omistus ja tällöin ei tarvita ns. tarkoituksenmukaista kontrollia omaisuuden käyttöön ja päätöksentekoon (=omistajapäättäjä) Monks & Minow 2004).

 Omistajapäättäjä on henkilö, joka asemansa (toimitusjohtaja ja/tai hallituksen puheenjohtaja) sekä omistuksensa (osakkeen omistaja/yrityksen omistaja) perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa eli on perheyrityksen päätöksentekovallankäyttäjä. Samoin omistajapäättäjällä tarkoitetaan perheyrityksen hallitusta, jonka puheenjohtajana toimi henkilö, joka asemansa tai omistuksensa perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa (Kovanen 2016).

 Omistaminen - omaisuus - päätöksenteko

Omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat residuaalikontrollin ja siihen liittyvät kolme oikeutta: voitonjako, taloudellisen tiedon saaminen ja omistajuuteen liittyvä päätöksenteko. Omistajuuteen liittyvä kontrollioikeus etenkin omaisuuteen ja sen käyttöön nostavat esille residuaalikontrolliproblematiikan, joka muodostuu siitä, että yhtiön hallitus kontrolloi yhtiön varallisuutta ja sen käyttöä, mutta sillä ei ole kannettavanaan osakekannan osakkeenomistajille tyypillistä viimesijaista riskiä —> residuaaliriskiä (Rousseau & Spherling 2003).

 Yhtiökokous päättää voitonjaosta, eli omistajat, ei yhtiön hallitus. Hallitus kylläkin (yleensä) tekee voitonjakoesityksen. Omistamisen ja osakkeen omistamisen asemaa kuvataan seuraavalla esimerkillä: ”Kun kerron sinulle, että omistan talon, voin päätellä, että minä olen se, joka päättää, ketkä voivat käydä sisälle taloon tai asua siinä, ja kuka taas ei voi tehdä niin; että minä määrittelen, miten talo sisustetaan, että minulla on oikeus päättää siitä kokonaisuutena tai jostakin sen osasta ja että minä voin käyttää siitä saamani tuotot omaksi hyväkseni. Kun ostan osakkeet BT:sta (British Telecom), en nauti mistään näistä eduista suhteestani BT:iin lukuun ottamatta rajoitettua oikeutta viimeksi mainittuun, eli osakkeeseen”. (Kay & Silberston 1995).

 Perheyritysten johtajuus ja vastuut eivät läheskään aina ole selvillä. Nämä ns. tekniset ongelmat eivät perheyrityksissä työskentelevien mielestä kuitenkaan ole ne suurimmat ongelmat vaan niitä ovat psykologiset ongelmat. Perheen konfliktit yrityksessä ja perheenjäsenten henkilökohtaiset tai ylemmän johdon johtamistavoissa ilmenevät selvät erot verrattuna muiden perheenjäsenten ajatusmaailmaan saattavat johtaa hankaliin tilanteisiin (Kets De Vries 1996). Yksi niin johtajia, työntekijöitä kuin yrityksiäkin tutkivien tutkijoiden huolenaiheeksi ja kiinnostuksen kohteeksi on noussut työn ja perheen ristiriita eli kokemukset ristiriidoista työn ja ei-työn rooleista. Yksi tärkeimmistä asioista, joka voi vaikuttaa omistajapäättäjän toimintaan on omistajapäättäjän perhe ja siihen mahdollisesti kohdistuvat ristiriidat. Työn ja perheen ristiriitojen uskotaan liittyvän negatiivisesti perheen tyytyväisyyteen ja työtyytyväisyyteen, ja niillä voi olla vaikutuksia masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, mielialahäiriöihin, fyysisiin terveysvaikutuksiin, verenpainetauteihin ja alkoholin kulutukseen (Matthewsa, Booth, Taylor & Martin 2011).

Johtamiseen liittyviä erilaisuuksia eri maiden välillä selittävät pääomamarkkinoiden erilaiset rakenteet. Eurooppaa tehokkaammat Yhdysvaltojen markkinat mahdollistavat helpommin yritysjohdon valvonnan, sillä yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien suoja on asetettu eurooppalaisten osakkeenomistajien suojaa korkeammalle. On myös huomioitava se, että mikä on optimaalista omistajalle, ei useinkaan ole optimaalista muulle yhteiskunnalle. Eli yrityksen politiikka, joka generoi suurimman osan hyvinvointia omistajille, ei välttämättä ole samaa politiikkaa, joka generoi suurinta sosiaalista hyvinvointia muulle yhteiskunnalle (Blair 1995: Wickham 2004).

Omistajapäättäjä nähdään kognitiivisena toimijana, jossa omistajapäättäjän sidosryhmäviestinnän yhteys inhimilliseen kognitioon on erottamaton; ajattelu on luonteeltaan kielellisen tekstin tuottamista (vrt. Onikki 2000). Kognitiivisen psykologian mukaan omistajapäättäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan erilaisten sisäisten mallien ja skeemojen avulla, jolloin hänen maailmansa muotoutuu ja kehittyy kognitiivisen oppimisen tuloksena (vrt. Babutus 1992). Tällä on iso maailmanlaajuinen vaikutus, koska valtaosa maailman yrityksistä on perheyrityksiä.

Oikea johtaminen ja strateginen valinta?!

Tarvitaanko liiketoimintajohtamista? Syntyykö talouskasvua? Syntyykö lapsia riittävästi? Voidaan kysyä, onko liiketoimintajohtamisella, talouskasvulla ja syntyvyyden kasvulla yhteyttä keskenään? Kyllä on! Keskeinen elementti tässä kontekstissa on yhteisen tahtotilan löytäminen/aikaansaaminen. Strategisten valintojen tekeminen ja edelleen strategisten tavoitteiden toteutumisen mittaaminen ja arviointi voisivat mennä, vaikka näin:

- liiketoiminnan johtamisessa (=liikkeenjohtamisessa) tarvittavien taitojen kehityksen voisi toteuttaa antamalla useammalle johtajalle/esimiehelle tarkoitetut ja strategisessa johtamisessa tarvittavat tavoitteiden saavuttamisen työkalut ja näkökulmia tarjoavat valmennusohjelmat

- talouskasvun johtamiseen voisi liittää kansantalouden tilinpitoon liittyvä kansantalouden tuotantovirran arvoa mittaava nimellinen BKT (=bruttokansantuote), joka saadaan laskemalla yhteen yritysten arvonlisäykset tietyltä ajanjaksolta. Nimellisen BKT:een avulla voidaan approksimoida (=likiarvoistaa) reaalista BKT:tta, eli kansantalouden tulovirtaa

- syntyykö lapsia riittävästi? -kysymystä voisi tarkastella myös kansantalouden näkökulmasta: tällä hetkellä suomalaiset (naista kohti) synnyttävät keskimäärin 1,43 lasta (v.2018) elinaikanaan, kahdeksan vuotta sitten vastaava hedelmällisyysluku oli 1,87 (v. 2010). On laskettu, että #kolmannesvauvamäärien vähennyksessä tarkoittaa 1,3 miljardin alijäämän lisäystä julkisen talouden alijäämään

Edellisestä voitaisiin vetää johtopäätöksenä, että suomalaisissa on paljon potentiaalisia kansalaisia johtamisen, talouskasvun ja syntyvyyden kasvun sektoreilla. Ja he voisivat ”synnyttää” kasvua, kun toimintojen johtaminen on oikein ja tehokkaasti hoidettua.

Liiketoimintajohtamisen perustekijät edellyttävät toimivia markkinoita. Eli markkinoita, joilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki ja markkinoilla on havaittu markkinarako. Liiketoiminnan johtaminen on kokonaisuus, joka on muodostunut toiminta-ajatuksen pohjalta. Tämä kokonaisuus käsittää liiketoimintaympäristön, kyvyn asettaa ja nähdä strateginen toimintakehikko, ymmärtää strategisten markkinoiden merkitys ja tehdä toimintasuunnitelmat, siis luoda strategia näiden pohjalta. Liiketoiminnan, pitkän ajan, tavoitteiden toteuttaminen edellyttää strategista johtamista.

Tehokas johtaminen/oikea strateginen valinta asettaa meille yksittäisille kansalaisille monenlaisia haasteita, eikä niistä vähäarvoisin haaste ole syntyvyyden saaminen kasvu-uralle. Nyt, kun monet eri tahot arvioivat taloudellisen kasvun näyttävän hiipumisen merkkejä, niin voitaisiko tätä hiipumista “korjata” #kolmannesvauvamäärän kasvulla, joka tarkoittaa 1,3 miljardin lisäystä julkiselle taloudelle - siis oikealla strategisella valinnalla. :)

Mikä on yrittäjän purpose?

Muutama ajatus yrittäjyydestä. -On hieno juttu, että yhä useampi suomalaisista nuorista valitsee yrittäjyyden. Suomen yrittäjät etsii jälleen Vuoden nuorta yrittäjää 2019. Vuoden nuori yrittäjä julkistetaan Nuorten Yrittäjien Get Together -tapahtumassa PowerParkissa toukokuun 25. päivänä 2019.

Yrittäjän rooli voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla —> riskin kantaja, organisoija, epävarmuuden sietäjä, bisnessilmän käyttäjä. Yrittäjä voi olla —> päätoiminen yrittäjä, yksinyrittäjä, kevytyrittäjä, pakkoyrittäjä/vastentahtoinen yrittäjä.

 Yrittämisen yhtiömuotoja ovat:

-       elinkeinonharjoittaja

-       avoin yhtiö

-       kommandiittiyhtiö

-       osuuskunta

-       osakeyhtiö

-       maatalousyrittäjä ja

-       kevytyrittäjä (poikkeaa monella tapaa)

 Ja lisäksi, sinut voidaan katsoa yrittäjäksi, jos työskentelet osakeyhtiössä, jossa sinun perheenjäsenilläsi tai sinulla yhdessä perheenjäsentesi kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai sinulla on muutoin vastaava määräämisvalta. Oleellista on se, että työskentelet yrityksessä, jossa sinulla tai perheenjäsenilläsi on määräämisvalta, siis pelkkä omistus ei tee sinusta yrittäjää.

 Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että yrityksen omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat sentään kaikki #residuaalikontrollin (=osakkeenomistajien viimekätinen määräysvalta yhtiön varallisuuteen) ja siihen liittyvät kolme oikeutta:

-       voitonjaon

-       taloudellisen tiedon saamisen ja

-       omistajuuteen liittyvän päätöksenteon

 Yrittäjyyden yhteiskunnallinen asema on nykyään tunnustettu ja tunnistettu. Yrittäjä nähdään toimijana, joka synnyttää itsenäisesti liiketoimintaa. Yrittäjänä sinulla pitää olla #purpose —> eli olemassaolon tarkoitus!

Digimaailma on hyvä brändäämään?

Tänään mennään vuoden 2019 ensimmäistä päivää. Lämpömittari näyttää + 3 astetta ja sataa pelkkää vettä.  Nopeasti ne ilmat/säät muuttuvat. Nykyaikana olemme saaneet tottua nopeisiin muutoksiin muutenkin elämässä, eikä vaan pelkästään säihin liittyen.

Hiukan peruutuspeiliin kurkatessani ja ajatellessani mennyttä vuotta voin todeta muutoksia muutosten perään löytyvän läheltä ja kaukaa. Muutokset koskettelevat omaa elämää, mutta yhtä lailla koko yhteiskuntaa. Yleensä vuoden vaihteessa tulee monia muutoksia, jotka säätelevät ja kenties rajoittavat elämäämme enemmän kuin päättynyt vuosi on tehnyt.

Muutoksista moni asia liittyy tavalla tai toisella teknologiaan ja sen hyödyntämiseen.  Monessa yhteydessä puhutaan nollaviiveyhteiskunnasta. Nollaviiveyhteiskunnassa asiointi muuttuu reaaliaikaiseksi, kun meille kansalaisille avataan Internetin kautta suoraan pääsy palveluntarjoajan tietokantoihin.  Yksi tällainen ”kokeilu” oli Trafi´lla (= nyk. Traficom) loppuvuodesta? Ei tainnut mennä oikein putkeen, ei ainakaan kaikilta osin – not in all respects!

No, tuulta päin - vaikka kantapäät edellä - vai oliko se - vaikka kantapään kautta? Se ja sama. Minulle tämä on lähes elämäntapa (tuulta päin meneminen), ja ehkä juuri tämä tekee elämästäni mielenkiintoisen ja rikkaan (=luetaan elämän rikkaus). Elämän rikkaus tarkoittaa tässä yhteydessä haastavaa itsensä brändäämistä – oma persoona likoon.

Henkilöbrändiä ei tarvitse rakentaa. Se muodostuu siitä kuka olet ja mitä sinusta toiset sanovat, kun et itse ole paikalla. Puhutaan myös asiantuntijabrändistä, joka on syytä erottaa henkilöbrändistä. Asiantuntijabrändi rakennetaan ja se rakentuu kompetenssin pohjalle. Tällöin joudutaan pohtimaan näkökulmia, miettimään millainen arvomaailma halutaan antaa ja punnitsemaan: mitä kannattaa kertoa ja mitä kannattaa ehkä jättää kertomatta. Asiantuntijabisnes on ”kovaa kamaa” siinä asiakkaat/yleisö lopulta arvioivat sen mikä on todellista asiantuntijuutta /osaamista ja mikä on pelkkää ”kertakäyttötavaraa”. Asiantuntijabrändin rakentamisessa näkemyksellinen kokemus ja kokemuksellinen näkemys ovat ”kovaa kamaa” näiden kautta syntyy kokemusasiantuntija alalle, jossa sinulla on asiantuntijuutta ja kokemusta.

Meillä kaikilla on yksilön vastuu omasta elämästämme sekä henkilöbrändimme muodostumisesta, että asiantuntijabrändimme rakentamisesta. Nyt vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä asettaa itselleen tavoitteita – vaikkapa brändäämällä itsensä. :)

Jos repsahdat repsahda viisaasti!

On tehtäviä jotka tulee tehtyä rutiininomaisesti, eli ne tulee tehtyä kuin itsestään. Entäs ne tehtävät jotka eivät ole kaikkein innostavampia? Ne on tehtävä tahdonvoimalla! Tällöin joutuu ”puristamaan” itsestään vähän enemmän kuin tavallisesti, elikkä käyttämään tahdonvoimaa. Tahdonvoimalla tässä yhteydessä en tarkoita lihasvoimaa, joka väsyy käytössä, vaan tarkoitan asennetta ja vertaan sitä tahdonvoimaan - ainakin haluan verrata!

Tahdonvoimatutkijat (Baumeister & Tierney 2011) näkevät tahdonvoiman ihmisen suurimpana vahvuutena evoluutiossa. Tahdonvoima on opettanut meitä, ettei kosketa tai tartuta kaikkeen siihen mitä/mihin mieli tekisi – vaan hallitsemme tahdonvoimamme. Tahdonvoima on koettava voimana, jonka avulla saa haluamansa asiat toteutumaan. Yleensä tahdonvoima heikkenee negatiivisten kokemusten/puheiden seurauksena ja se puolestaan kasvaa onnistumisen tunteista. Tahdonvoima on yksi keskeisimmistä menestyksen salaisuuksista on kyse sitten sosiaalisesta elämästä, työelämästä tai vapaa-ajan käyttöön liittyvistä haasteista. 

Aika moni meistä kokee/tuntee ”omaavansa/omistavansa” tahdonvoimaa liian vähän. No, kuinka sitten tahdonvoimaa voi lisätä?  Psykologi Richard Wiesman (2011) on tutkimuksessaan kysellyt yli 3 000 britiltä tehdyistä uudenvuodenlupauksista ja kuinka lupaukset ovat pitänee? Noin 88 % uudenvuodenlupauksia tehneistä on joutunut pyörtämään lupauksensa. Ja yllätys, yllätys Wiesmann`in mukaan tahdonvoimassa kyseessä ei ole luonteenpiirre vaan lihas, jota voidaan käyttää/treenata kuten uintia, kestävyysjuoksua tai mitä tahansa ”pyörällä polkemista” ja tällöin tahdonvoiman käyttäminen väsyttää lihaksia. Tämän esimerkin perusteella tahdonvoimaa voi lisätä kasvattamalla/treenaamalla tahdonvoimalihasta.

 Kun taas anatomisen ajattelun mukaan tahdonvoima sijaitsee etuaivokuorella, samassa ”sähköpiirissä” tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn, lyhytaikaisen muistin ja ongelmaratkaisukyvyn kanssa. Tähän liittyy myös ajatus siitä, kun yksi toiminto on aktiivinen se vie voimaa/energiaa muilta toiminnoilta (Clifford Nass 2000, Tiedelehti nro 53 2). Edellisen tutkimuksen mukaan ihmiset ”sortuvat” omiin mielitekoihinsa helpoiten raskaan työpäivän jälkeen siitä syystä, kun työpäivä on kuluttanut - keskityttäessä työsuoritukseen - ajatusenergian niin vähiin, ettei enää riitä tahdonvoimaa kaikkien mielitekojen ”kieltämiseen”.

Edellisten esimerkkien perusteella tahdonvoiman kehittämiseksi voidaan vetää ainakin kaksi näkemystä:

-       tahdonvoimaa voi kehittää samalla tavalla kuin lihaksia —> tekemällä yksinkertaisia, itsekuria vaativia tehtäviä tai

-       hyväksyä se, että tahdonvoima on heikko ja sopeuttaa omat tavoitteensa sen mukaisesti

Mielestäni tahdonvoima/asenne ratkaisee siinä, kuinka suhtaudumme kiusauksiin —> repsahdammeko vai olemmeko onnistujia. Ehkä seuraavilla ”kikoilla” voit kasvattaa/tarkkailla omaa tahdonvoimaasi:

-       nuku riittävästi

-       ulkoile riittävästi, treenaa

-       vältä kiusauksia

-       syö järkevästi

-       pyri rutiineihin

-       ota asia kerrallaan ja ole realisti

-       jos repsahdat, repsahda viisaasti :)

Innovatiivisuus – Liiketoiminta/Business – Markkinointi

Kenellekään ei liene enää epäselvää se, että yleinen markkinatilanne tulee jatkossa kiristymään vielä entisestään sekä kotimaassa, että viennissä. Euroopan yhdentymisen edelleen jatkuminen tarkoittaa käytännössä enemmän suurfuusioita ja suurempia tuotantoyksiköitä. On myös selvää, että ilman ammattitaitoista ja motivoitunutta työvoimaa ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä kilpailusta ”hengissä”. Muutos ei tapahdu hetkessä. Osaavat ihmiset ovat niukka resurssi ja osaajien tarve on kasvanut nopeammin kuin koulutus ja asenteet ovat muuttuneet/kehittyneet. Nuoret ikäluokat pienenevät ja osaajista käydään kovaa, nyt jo kansainvälistä kilpailua. Euroopan avoimet työmarkkinat houkuttelevat myös suomalaisia osaajia mielenkiintoisiin tehtäviin.

Osaamiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta. Tämä edellyttää sitä, että omaa osaamista kehitetään, yhteisiin tavoitteisiin sitoudutaan ja niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti taistelemaan. Se vaatii innovatiivisuutta!

Innovatiivisuus on keskeinen osa liiketaloutta!  Innovatiivisuus on kykyä uusiutua, kehittää ja ottaa vastaan ideoita, kaupallistaa ja toteuttaa, käyttää hyväksi aikaansaatuja ideoita. Yleisesti voidaan todeta innovatiivisuudelle löytyvän tarvetta – paitsi liiketaloudessa – myös koko yhteiskunnassa yleensä, sillä yhä kiihtyvässä kasvutahdissa on vaikeaa pysyä mukana ilman innovatiivisuutta.

Wikipedia: ”Innovatiivisuus on lähellä luovuutta ja keksimistä oleva käsite. Usein innovatiivisuudella tarkoitetaan ominaisuutta, joka on kykyä ja halua luoda uutta ja ottaa käyttöön innovaatioita eli tietynlaista uudistus- ja uudistumisvalmiutta. Innovatiivisuus voi ilmetä esimerkiksi yksittäisissä ihmisissä, yrityksissä tai alueissa. Lisäksi toimintaa itsessään voidaan kuvailla innovatiiviseksi. Jossain yhteyksissä pysytään rajatummassa määritelmässä, jonka mukaan innovatiivisuutta on yksinkertaisesti kyky luoda innovaatioita, laajemmin tulkittuna innovatiivisuus on avoimuutta uusia ideoita ja uudistuksia kohtaa.”

Bisneksessä innovatiivisuus on arkipäivää. Meidän on joka päivä haastettava itsemme. Joka päivä mietittävä uudelleen, kuinka voisimme juosta lujempaa, toimia paremmin ja nimenomaan eri tavoilla. Terve nöyryys pitää olla joka aamuinen tunne. Bisneksen teko on taitolaji, jossa yhteydet myös taustatukiin on oltava kunnossa. Kokonaisvaltainen osaaminen muodostuu merkityksekkäästä ja mielekkäästä asiayhteydestä. Aikaisempien tietojen, taitojen ja kokemusten uudelleen aktivointi ja arviointi ovat uuden oppimisen kontekstissa hyvin keskeisellä sijalla. Myös yrittäjää vaaditaan olemaan syvällinen ja vuorovaikutustaitoinen ja hallitsemaan kaiken maailman asiat, sosiaalisia supertaitoja, sekä juuri sitä, kaiken maailman teknologian tuntemusta ja hallintaa. BurnOutiin siinä väkisin ajaudutaan, ellei yrittäjä opi käyttämään joukkuepeliä ja ammattilaisten palveluksia mm. liiketoiminta-analyysin teossa/tulkinnassa.

Yrittäjän täytyy synnynnäisesti olla optimisti, joskin rahoittajan on vaarallista täysin luottaa yrittäjän optimismiin. Liiketoiminta-analyysi kirjallisena/sähköisenä dokumenttina selvittää rahoittajille ja muille sidosryhmille yrityksen kolme perusasiaa:

1      yrityksen selviytyminen

2      yrityksen kehittyminen

3      yrityksen menestyminen

Liiketoiminta-analyysin kirjallinen/sähköinen dokumentti lisää vaikuttavuutta rahoittajien ja sijoittajien suuntaan. Liiketoiminta-analyysi on strategista ja laaja-alaista kulkua läpi yrityksen selviytymisen ja menestymisen ydinasioiden, joiden avulla opitaan tuntemaan yritys.

Wikipedia: ”Liiketoiminta/Business on ansiotarkoituksessa tehtyä taloudellista toimintaa, varsinkin kauppa ja teollisuus. Liiketoiminnan tarkoituksena on joko luoda pääomaa ja voittoa tai vain ylläpitää omaa toimintaansa. Kaupallista toimintaa varten perustetaan yrityksiä ja teollista toimintaa varten taas tehtaita. Voittoa tavoittelematon liiketoiminta kattaa muun muassa julkishallinnon alaiset laitokset sekä tietyt yleishyödylliset järjestöt. Kapitalismissa liiketoiminnalla on suuri merkitys ja myös vapaus yhteiskunnassa, mutta yleensä valtio rajoittaa ja tarkkailee jossain määrin yritysten ja teollisuuden toimintaa.”

Merkittävän kilpailuaseman saavuttaminen ei yleensä ole mahdollista ilman pysyvää läsnäoloa markkinoilla. Markkinointistrategia ja sen jatkuva päivittäminen ovat lähtökohtia merkittävän kilpailuaseman saavuttamisessa. Markkinointistrategiassa pitää etsiä luovasti kilpailijoita parempi tapa sovittaa yhteen yrityksen kaksi tärkeintä resurssia:

1      oma osaaminen ja

2      asiakkaat

Todella ylivoimaisen markkinointistrategian kehittämisessä onnistuvat vain ne yritykset, jotka jaksavat viettää aikaa asiakkaiden kanssa, jotka tarkkailevat jatkuvasti kilpailijoitaan ja jotka kehittävät ja kannustavat toimintaa, joilla asiakkaista ja kilpailijoista saatu tieto käytetään uuden paremman strategian ja sen toteutuksen muokkaamiseen.

Voidaan myös kysyä hyvien tapojen ja yleisesti hyväksytyn käyttäytymisetiketin merkityksestä yrityksen tuloksenteossa … ja mikä vaikutus sillä on tuloslaskelman viimeiselle viivalle, mikä ei?

Wikipedia: ”Markkinointi tarkoittaa toimenpiteitä, joilla yritys tai muu organisaatio pyrkii edistämään tuotteidensa tai palveluidensa myyntiä. Keinoja ovat mm. asiakkaisiin vaikuttavien tekijöiden analysointi, tutkiminen, suunnittelu, toimeenpano ja valvonta.  Siihen liittyvät itse tuotteen tai palvelun suunnittelu houkuttelevaksi, sen tuominen ostajien helposti saataville (ns. jakelutie), tuotteesta ja tuotemerkistä ja niiden ominaisuuksista kertominen ostajille (myynti ja markkinointiviestintä) sekä oikeanlainen hinnoittelu, jolla tuotteet saadaan kaupaksi kannattavasti. Palvelujen markkinoinnissa korostuvat lisäksi palveluhenkilöstön taidot, palveluprosessin sujuvuus sekä palvelutoiminnan fyysiset puitteet.

Markkinointi-termiä käytetään myös liiketaloustieteen osa-alueesta, joka tutkii asiakkaita, kuluttajia, liiketoimintaa ja niiden välisiä suhteita. Organisaation yhtenä toimintona markkinoinnin tarkoitus on edistää markkinoitavan tuotteen tai palvelun myyntiä. Tyypillisesti markkinointi on pitkäjännitteistä ja hidasta toimintaa, jonka tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua; lyhytaikaiset ja näkyvät kampanjat ovat koko markkinoinnin kentästä vain pieni jäävuoren huippu.

Markkinointi tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkästään mainontaa ja myyntiä. Hyödykkeen elinkaaren näkökulmasta markkinointiin luetaan kaikki vaiheet tuotekehittelystä ja siihen johtaneesta asiakkaiden tarpeiden kartoituksesta ja potentiaalisten asiakkaiden manipuloinnista aina käytöstä poistetun tuotteen kierrätykseen asti.

Operatiivinen markkinointi tähtää yleensä uusien asiakkaiden hankintaan tai nykyisten asiakkaiden tyytyväisyyden parantamiseen ja aktivoimiseen.

Tietokirjailija Philip Kotlerin määritelmän mukaan "markkinointi on sosiaalinen prosessi, jonka kautta yksilöt ja ryhmät tyydyttävät tarpeitaan ja halujaan vaihtamalla tuotteita ja luomalla arvoa muiden kanssa". Markkinointi liittyy keskeisesti markkinatalouteen, jossa yritykset ja niiden tuotteet kilpailevat kuluttajien suosiosta. Lukuisissa maissa muiden muassa alkoholin ja tupakan markkinointia on erikseen rajoitettu.”

Ekstrovertin mietteitä!

Tässä iltana eräänä, istuskellessani junassa matkalla kotiini, pohdiskelin mennyttä ja tulevaakin. Kyseisenä iltapäivänä - iltana olin ollut coutsaamassa, tuossa viereisessä maakunnassa, aikuisia ihmisiä yrittäjyyteen ja yritystoiminnan aloittamisen problematiikkaan. Sain jälleen kerran todeta olevani ekstrovertti. Ekstroverti, joka orientoituu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten. Ekstroverteillä sanotaan olevan keskittymisvaikeuksia oman impulsiivisuutensa vuoksi. Tunsin jälleen henkilökohtaisesti kokevani kyseisen tunteen, jonka haluan selittää – ainakin itselleni – sanalla INNOSTUNUT.

Meissä ihmisissä – yrittäjissäkin - on orientoitumispiirteiden perusteella sekä introverttejä, että ekstrorverttejä. Introvertti ja ekstrovertti kuuluvat sveitsiläisen psykiatrin ja syvyyspsykologin C.G. Jungin psykologiseen typologiaan, jota käytetään psykologisissa persoonallisuustesteissä. Introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti puolestaan ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit rakentavat maailmankuvaansa ja orientoituvat maailmaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Introvertit ovat enemmän sisäänpäinkääntyneitä tekojensa pohdiskelijoita, jotka pitävät enemmän itsenäisestä toiminnasta ja rakentavat maailmankuvaansa enemmän oman toimintansa kautta kuin sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla.

Omaa elämääni ja menneisyyttäni pohdiskellessani, en aina tunne kunnioitusta itseäni kohtaan, joidenkin ekstrovertillisten piirteitteni mukanaan tuomien ja impulsiivisessa olotilassa tekemieni päätösten suhteen, varsinkin niiden 80-luvulla tekemieni päätösten, joilla on ollut kauaskantoisia seuraamuksia aina nykypäiviin saakka. Nämä seuraamukset ovat kuluttaneet henkistä pääomaani, samalla, kun yksityistalouteni on asettautunut haasteelliseen olotilaan.  Tätä haasteellista olotila on kestänyt kaikkiaan noin 30-vuotta. Mielestäni tähän, 30-vuotta kestäneeseen olotilaan, sopii jokseenkin hyvin ajatus, eräässä naistenlehdessä olevasta horoskooppitekstistä VESIMIEHELLE - olen itse vesimies: ”Karsi ja yksinkertaista elämääsi. Välttele turhia riitoja [en kyllä ole riitelijä 😇]. Sinun ei aina tarvitsen sanoa viimeistä sanaa, vaikka olisit oikeassa. Seesteisempi elämänasenne on valintakysymys. Nauti työsi hedelmistä täysin rinnoin – kuka muu nostaisi kissan hännän kuin katti itse?”

Olen ylpeä siitä mihin pystyin tänään, eilen, pystyn huomenna ja monena muuna tulevana päivänä. - Huomaan mielipiteilläni olevan kysyntää, todeten samalla, minulla olevan annettavaa yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville, olen kokemusasiantuntija. Minulla on paljon omakohtaisia kokemuksia ja sellaista näkemyksellistä ja kokemuksellista tietoa, jota ei välttämättä kaikilla coutsaajilla ole – toki heitäkin on. Minulla on - osaamista – jota haluan myös jakaa ja osaamiselleni näyttäisi olevan kysyntää. Ajattelen näin: itsensä kannatta ympäröidä ihmisillä, joilta saa energiaa, jotka innostavat. On hyvä pohdiskella päivittäin isoja, luovia, relevantteja asioita/kysymyksiä - antaa aivonystyröillensä impulsseja !

Mahdottomatkin tavoitteet voivat olla mahdollisia, jos asian näkee uudessa asiayhteydessä!

Siis, hiuksen hieno ero on siinä, mikä tekee tavoitteiden saavuttamisen mahdottomaksi ja mikä tekee siitä vaikean? On syytä lähestyä asiaa niin, että kysytään, mitä ihmiset haluavat? Toivelistalle tulee varmaan termejä: yhteispeli, positiivinen palaute, yhteinen tavoite, miten sinne päästään, keinovalikoima jne.

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että ihmiset voivat itse asettaa tavoitteensa. Tämän jälkeen on hyvä todeta: tavoitteiden toteuttaminen ei yleensä ole helppoa, pikemminkin se on vaikeaa kuin helppoa. Seuraavaksi mietitään, mitkä tekijät tekevät tavoitteiden toteuttamisen vaikeaksi? Lista ei varmaan ole mikään lyhyt!

Seuraava askel on siirtyä pohtimaan, miksi tavoitteiden saavuttaminen on kaikesta huolimatta mahdollista ... siis kyseessä on kysymysasettelu, jonka avulla ihmiset saavuttavat toiveikkuuden, huolimatta siitä, että tavoitteiden toteuttamisen haasteet ovat kovia.

Edellä kuvattua menetelmää voisi kutsua mahdollisuuksien vaa'aksi. Tämä mahdollisuuksien vaaka -menetelmä on melko lähellä sitä, miten Tuominen, S. & Heikkilä, A. (2016) kirjassaan USKO hienosyisesti ja pohdiskellen kerros kerrokselta avaavat sen, mitä uskomukset ovat, miten ne syntyvät ja vaikuttavat elämäämme.

Mahdollisuuksien vaaka -menetelmän käyttäminen on hyväksi kaikessa elämänmenon pohdinnassa. Ylensä huomio kiinnitetään tulevaisuuteen, puhutaan ja pohditaan sitä, mitä ihmiset haluavat ja mitä he toivovat. Piirretään reittejä, miten päästään sinne, minne halutaan päästä. On hyvä pohtia myös menneisyyttä. Menneisyyden kielteiset kokemukset on pyrittävä näkemään voimavaroina - mitä ne ovat opettaneet ja miten ne auttavat meitä nyt?

Tässä yhteydessä menneisyyden merkitys nousee keskiöön ajatuksella: miten se edistää haluamasi päämäärän saavuttamista? Jos meidän täytyy selviytyä lamasta tai olemme joskus olleet kriisissä, pohdimme sitä, kuinka kannattaa yhdistää kokemus kriisistä, jotta voimme selvittää lamasta. Ei niinkään kannata vaivata ajatuksia sille, miten se, että olemme olleet kriisissä, selittää miten olemme tänään lamassa?

Lähes irvokasta on kytkeä menneisyyden vaikeuksia ja haasteita tämän päivän vaikeuksiin niin, että edellinen aiheuttaa jälkimmäisen. Nykyään on alettu kiinnitä huomiota asioihin, jotka edistävät asetetun tavoitteen saavuttamista ... sellaisetkin asiat, jotka aikaisemmin olemme nähneet ongelmien syinä, pyrimme tänään näkemään ne voimavaroina, jotka edistävät tavoitteen saavuttamista.

Ihmisten ongelmien taustalla ei välttämättä nykytiedon mukaan olekaan lapsuudessa koetut traumat. Vaikeuksia ei selvitetä ongelmien kautta. Mitä enemmän haetaan syitä, sen kauemmaksi ajaudutaan ongelmista. Nykyään pyritään suuntautumaan eteenpäin - tulevaisuuteen. Ei haeta syitä, eikä varsinkaan syyllistetä ketään.

Lähdeaineisto: Furman, B. & Ahola, T. 1993. Muuttuset, terapiasta ratkaisuihin.