Pari ajatusta B2B markkinoinnista [Case -Mikon pääsy markkinoille]

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Iso osa yrityksistä joutuu kilpailemaan markkinoilla, joilla pelaajia on paljon ja monentasoisia. Tällöin ei riitä, että tarjoaa ”lisää samaa lajia”. Siis vaikkapa Mikon menestys riippuu siitä, pystyykö hän tarjoamaan ”lisää jotain erilaista”.

Vertailevia markkinatutkimuksia on aina käytetty yleisesti liiketoiminnan apuvälineinä. Toki onkin erittäin tärkeää ymmärtää, miksi kuluttajat pitävät yhtä tuotetta/tuotemerkkiä toista parempana. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se nykyisin yleistyvä tilanne, jossa yritykset tarttuvat innokkaasti jokaiseen uuteen trendiin; ei siksi, että ne olisivat täysin vakuuttuneita omasta kyvystään saada tuloksia juuri sen avulla, vaan siksi, että on olemassa olettamus – harhaksikin sitä voi kutsua – että juuri se johdattaa tavoitellun aarteen luo. Aarteita vain on valitettavan harvassa.

Tätä nykyään on kuitenkin perinteisen markkinatutkimuksen tilalle tulossa ja tullutkin jo niin kutsuttu kilpailijaseuranta. Yritykset ovat toisin sanoen ryhtyneet vakoilemaan toisiaan. Kilpailijoista kerätty tieto antaa taatusti yritykselle hyvät mahdollisuudet tulevien vaaratilanteiden ennakoimiseen ja välttämiseen. Näin on myös Mikon tehtävä päästäkseen menestyväksi toimijaksi haluamalleen markkina-alueelleen.

Useasti menestyminen on saavutettu eriyttämällä/eristämällä yksi liiketoiminnan aspekti, jolla kilpailijat eivät ole vielä tarjonneet kaikenkattavaa palvelua. Tämä edellyttää syvällistä tietoa alasta – ei pelkästään kilpailijoista, vaan myös aivan erityisesti kuluttajista sekä heidän tarpeistaan ja mieltymyksistään – kuluttajakäyttäytymisestä.

Kilpailuun keskittyminen – nyt me päihitämme ne! – vähentää suuresti mahdollisuuksia tilaisuuksien luomiseen. Kilpailu voi johtaa siihen, että jäädään kaikkien ulkopuolelle. Jatkuva ”hyökkääminen” ei ole ainoa keino kilpailuedun aikaansaamiseen. Liittoutuminen tarjoaa usein paremmat mahdollisuudet molempia osapuolia hyödyntäviin tuloksiin. Ja millä tahansa teolla, joka voi muuttaa potentiaalisen ystävän ikuiseksi viholliseksi, saattaa olla kauaskantoisia ja suorastaan tuhoisia seurauksia.

Mikon on opittava toimimaan suuremman sisäisen luottamuksen turvin. Hänen ei pidä ”hyökätä” pelkästään sivuun joutumisen pelosta. Hänen ei pidä ”hyökätä” siksi, että ”niin meillä on aina ollut tapana tehdä”. Mikon on opittava tarkkailemaan avoimin mielin markkinoita ja opeteltava hyödyntämään yrityksensä potentiaali heti tilaisuuden tullen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaiken on oltava valmiina ennen kuin sitä tarvitaan, sen sijaan, että jatkuvasti vahditaan kilpailijoita ja yritetään selvittää, mitä seuraavaksi tarvitaan. ”Odotellaan ja katsellaan” -asenne voi johtaa siihen, että ohikiitävät tilaisuudet pääsevät helposti karkaamaan tiehensä, ja sen jälkeen Mikko on väistämättä pakotettu seuraamaan markkinoita – pääsemättä koskaan edes kunnolla mukaan puhumattakaan siitä, että pääsisi johtamaan niitä.

Tällä en tarkoita, etteikö kilpailijoita tarvitsisi tarkkailla. En väitä, että olisi lakattava hankkimasta tietoja kilpailijoiden suunnitelmista tai seuraamasta, mitkä ovat heidän viimeisimmät keksintönsä omalla toiminta-alallani. En myöskään ehdota, että olisi luovuttava ennalta ehkäisevistä ”iskuista” oman markkina-asemansa turvaamiseksi.

Sen sijaan tarkoitan, että liian monet yritykset ovat nykyisin valmistautuneet ”noukkimaan” markkinoilta valta-asemaa käyttävien [markkinajohtajien] pöydiltä pudonneita murusia. Ne ovat valmistautuneet siihen, että antavat muiden tehdä raskaimman työn, suorittaa läpimurrot, luoda ja tuottaa vaikuttavia tuotteita, ja sitten ne toivovat hyötyvänsä hieman itsekin tekemällä jotain tästä johdettua ja sovinnaista.

Yleensä kannattaa liittoutua jonkin markkina-alueellaan toimivan alan ”markkinajohtajan”  kanssa ja pyrkiä etsimään omasta tuotevalikoimasta juuri se oikea tuote, joka sopii markkinoille ja liittotumiskumppanin tuotevalikoimaan niin, että Mikon tuote/tuotteet tukevat markkinajohtajan tuotteita ja päinvastoin —> kyseessä voisi olla vaikkapa komplementtituotteet/tuote, joka soveltuu hyvin kokonaisuuteen. Näin Mikko pääsee markkinoille ja voi miettiä koko ajan seuraavaa siirtoansa tuotteittensa ja tuotekehityksensä suhteen.

“Pahinta nykyisyydessä on tulevaisuus.” - Gustav Flaubert-

Kapitalismi – Kiinan sosialistinen kapitalismi

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Arvostamani taloustieteilijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Sixten Korkman kirjoittaa tänään [2.2.] Hesarin kolumnin; Kestääkö kapitalismin perusta? Tekstissään Sixten Korkman toteaa muun muassa: ”Näin hän [Mae West] tuli kiteyttäneeksi yksityisomistukseen ja markkinatalouteen perustuvan kapitalismin vahvuuden. Se on tehokkain vaurautta luova järjestelmä, jonka maailma on nähnyt. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sillä ei ole kilpailijaa. Kukaan ei kaipaa Pohjois-Korean oloja.”

Ja Korkman kirjoittaa edelleen ”Vahvin kapitalismin moraalinen myyntivaltti on vapaus eli se, että markkinatalous sallii yksilön vapauden ja vaatii sitä. Tätä korostivat aikoinaan Anders Chydenius ja Adam Smith kuten myös Friedrich Hayek ja Milton Friedman sekä monet muut, jotka näkevät kapitalismin vapauden ja demokratian edellytyksenä.”

Kielitoimiston sanakirja [2012] selittää kapitalismi sanan seuraavasti: ”Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa tuotantovälineet kuten tehtaat ja koneet ovat yksityisen omistuksessa. Kapitalistinen järjestelmä on pääomavaltainen järjestelmä, eli se perustuu rahan valtaan. Kapitalismin vastakohta on yhteisomistukseen perustuva sosialismi.”

No, entä Kiina ja sen sosialistinen kapitalismi, jota Korkmanin tekstissä ei kylläkään mainita? Tätä nykyään Kiina lasketaan taloudelliseksi suurvallaksi. Tähän taloudellisen suurvallan yhteyteen voidaan melko helposti lisätä ominaisuudet: sotilaallinen ja poliittinen suurvalta. Kiina on onnistunut nousemaan [vuoden 1978 jälkeen tehdyn talouden liberalisoinnin seurauksena] ostovoimalla mitattuna maailman suurimmaksi taloudeksi [USA:n jälkeen]. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Kiina on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista ja on ollut sitä jo vajaat 40 vuotta.

Kiinan bruttokansantuotteesta [BKT] noin 60% tulee ei valtion omistaman sektori vastuulla olevasta toiminnasta. Eikä kyseessä ole mikään pieni summa, sillä Kiinan BKT oli [2017] 13,45 biljoonaa USD [USA 20,51 biljoonaa USD], elikkä ei valtion sektori vastaa koko lailla 8,07 biljoonasta USD suuruisesta BKT:n tuottamisesta. Edellisestä voin vetää johtopäätöksenä, että Kiinassa vallitsee sosialistinen markkinatalous [=sosialistinen kapitalismi]. Kiina on vuonna 1993 muuttanut perustuslakiaan kuulumaan niin, että maan suunnitelmatalous muutettiin sosialistiseksi markkinataloudeksi.

EU-valtioiden yhteinen BKT oli vuonna 2017 18,76 biljoonaa USD, siis isompi kuin Kiinan, mutta pienempi kuin USA:n. Tästä voin taas vetää johtopäätöksenä näin EU-laisittain, että kiinalainen sosialistinen kapitalismi alkaa koputella kannoillamme ja huudella latua p****le, vai oliko se havuja p***le, kuten myöhemmin Euroopan parlamentin jäsen [1996-2004] Marjo Matikainen huutaa täräytti Oberstdorfin MM-kisoissa 1987.

Taloudellista tulevaisuuttamme ajatellen on syytä ottaa, täällä EU:ssa, pohdiskeluumme mukaan yhä useammin kiinalainen sosialistinen markkinatalous [=sosialistinen kapitalismi] ettei vaan yllättäen Kiinan suunnalta havuja heiteltäisi ladullemme liika – pidot [luisto] paranee, mutta taloutemme heikkenee, toisin kuin Kiinassa.

Niin, tämän tekstin alussa mainittu Mae West [amerikkalainen näyttelijätär] sanoi: I`ve been rich and i`ve been poor – believe me, rich is better [olen ollut rikas ja köyhä – usko minua, on parempi olla rikas]. Tuota on kyllä vaikeaa uskoa :)

Kuulua vai olla kuulumatta?

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Aluksi pari pohdintaa. Millainen on laskelmoiva ihminen —> kaavailla tai suunnitella itsekkään ovelasti mahdollisuuksiaan tai toimintaansa [=suom. sanakirja] ja millainen psykopaatti —> ominaisia piirteitä ovat, pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute [=wikipedia]. Psykopaatit pystyvät esittäytymään ja esiintymään miellyttävinä ja jopa hurmaavina hurmaten helposti ”uhrinsa”. Siis sidosryhmäajattelijoihin voi kuulua keitä vaan, myös laskelmoivia sekä psykopaatti -tyyppejä. Mihin joukkoon itse kuulut tai haluat kuulua - pohdiskellaampa sitä??

Lähtökohtaisesti oman sidosryhmänäkemykseni ja ajatteluni taustalla on R. Edward Freemanin sidosryhmäteoria. Freeman, joka on yksi sidosryhmäteorian kuuluisimmista kehittäjistä ja joka on yhdistänyt sidosryhmäjohtamiseen yhteiskuntavastuuajattelun. Sidosryhmäajattelun haasteeksi nousee se, millä perusteella sidosryhmien vaatimuksia priorisoidaan?

Näin sidosryhmäajattelijana ihmisten omiin vaatimuksiin ja tarpeisiin perustuva priorisointi on ajatusteni fokuksessa, kun pohdiskelen kohtaamieni ihmisten toimintaa ja heidän kannanottojaan eteemme tulevien asioiden ja kysymysten yhteydessä - myös menneiden. Amerikkalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu helposti ja vahvasti taloudelliseen ajatteluun ja omien etujen turvaamiseen, kun taas suomalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu enemmän sidosryhmäverkoston sisäiseen ajatteluun, joka on dynaaminen ja joustavasti muuttuva ja jonka odotuksiin voidaan vastata ja joiden arvot ja odotukset tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa.

Yleisesti puhutaan yhdestä sidosryhmäteoriasta, jonka sisälle voidaan ajatella muodostuneen erilaisia koulukuntia ja ”alateorioita” riippuen vähän siitä missä kontekstissa mikin asia nousee esille. Hiukan kärjistäen koulukunnat voidaan jakaa kahteen ryhmään: moraaliseen ja vanhempaan strategiseen koulukuntaan. On hyvä pohtia mitä tässä yhteydessä tarkoittaa strateginen ja mitä moraalinen? Strategiseen liitetään useasti tehokkuus, kasvu, kannattavuus [=pikavoitot :)] siis ei niinkään arvon tuottaminen, kun moraaliseen taas liitetään pitkän aikavälin arvon tuottaminen, kestävän talouskehityksen luominen ja sosiaalinen vastuu. Molempien ryhmien yhteinen nimittäjä on menestyminen – vähän eri menetelmin.   

Menestyksestä puhuttaessa laskelmointi ja laskelmoiva ihminen nousee herkästi asteikossa korkealle. Silti useasti menestys syntyy tekemisestä, jossa on mukana sydän ja tunne, olkoon se sitten ahdistusta, sydänsurua, riemua, innostusta tai melkein mitä tahansa jota on vaikeaa laskelmoinnin keinoin toteuttaa – yrittää kyllä voi. Kun mukana on sydän ja tunne ja kun siihen lisätään nöyryys syntyy melkoinen ”koktaili”. Syntyneen ”koktailin” hyötyjä ja vetovoimaisuutta voisimme me kaikki [psykopaatit, laskelmoivat yms.] pohdiskella enemmän omissa postauksissamme ja ulostuloissamme nöyryyden näkökulmasta.      

Nöyryys kuuluu osana hyvää tiedettä - tieteen tekemistä. Tieteen tekeminen vaatii nöyryyttä luovuttaa tutkimuksensa ja artikkelinsa vertaisarvioitavaksi, joka tarkoittaa tutkimuskohteen ja tutkimustulosten luovuttamista ja luopumista jopa omasta teoriasta, jos sen selitysarvo näyttäytyy viime lopuksi puutteellisena.

Muutos on aina mahdollinen!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Tänään 20.1.2021 klo 18.59 [Suomen aikaa] se päättyy, päättyy se, mikä alkoi neljä vuotta sitten valtaan tulolla ja vähemmällä äänimäärällä kuin kilpailijansa, sillä Hillary Diane Rodham Clinton sai tuolloin 65 844 954 ääntä [48,2%] ja kilpailijansa, joka voitti, ja josta tuli Yhdysvaltain 45. presidentti Donald John Trump 62 979 879 ääntä [46,1%] ja hänen valtakautensa päättyy tänään klo 18.59.

Hesarissa Anna-Sofia Berner kirjoittaa [20.1.2021] Trumpia käsittelevässä esseessään mm: ”Jos ette taistele hullun lailla, teillä ei pian ole enää kotimaata”. Edellä kerrottu liittyy Trumpin loppiaisena pitämään puheeseen, jonka jälkeen Trumpin kannattajat ryntäsivät Capitolille tappelemaan ja valtasivat kongressirakennuksen.

Toisessa Hesarin uutisessa [Pekka Mykkänen] käsitellään tänään klo 19.00 [Suomen aikaa] virkavalansa vannovaa presidentti Joseph Robinette ”Joe” Bidenia [äänimäärä 2020 vaaleissa 81 268 867 ääntä (51,3%) ja Trumpin 74 216 747 ääntä (46,9%)]. Artikkelissa Helsingin yliopiston emeritusprofessori Markku Henriksson sanoo ”On siinä vanhalle miehelle hommaa”. Viitaten tällä valtaan nousevan presidentti Biden Jr:n olevan 78-vuotias eli Yhdysvaltain historian vanhimman presidentin. Henriksson toteaa myös ”Senaatissa melkein kaikki jäsenet ovat olleet tekemisissä Bidenin kanssa. Ja hänellä on taitavan, rauhallisen ja diplomaattisen neuvottelijan maine”.

Luettuani kokonaisuudessaan Hesarista edellä mainitut artikkelit tuli, jostain syystä, mieleeni joistakin johtamiskirjoista tuttu toteamus: Yritykseen, jonka ilmapiirissä on toivomisen varaa [kriisejä] tilataan yleensä ilmapiiritutkimus. Nyt Bidenin valtakauden alussa amerikkalaisen yhteiskunnan ilmapiirissä on varmaan sen verran toivomisen varaa [kriisejä], että ilmapiiritutkimukselle olisi ehkä tarvetta?

Näin arkijärjelläni, kun muuta ei ole, ajattelen ilmapiiritutkimuksen tekoa hyvin ongelmakeskeisenä. Yleensä ihmiset eivät halua ilmapiiritutkimuksia, mutta kun on pakko, niin he alkavat miettiä mm. miksi meillä on asiat pielessä, he väistämättä joutuvat loukkaamaan toinen toisiaan, he loukkaantuvat itse ja kokevat, että heitä syytetään epäoikeudenmukaisesti. Tämä johtaa helposti lisääntyviin ongelmiin. Tästä voin vetää johtopäätöksenä: mitä enemmän me haemme syitä, sitä kauemmaksi me joudumme varsinaisen ongelman ratkaisusta - se on vaarallista puuhaa!

Hesarin artikkelin [Mykkänen] mukaan Bidenin kauden alussa hänellä on kuusi alkua vaikeuttavaa kriisiä: korona, virastojen koronamaskipakko, koronarokotukset, Pariisin ilmastosopimus, WHO, Keystone XL -öljyputkihanke … itse lisään luetteloon seitsemänneksi Trump. Näitä kriisejä ei korjata ilmapiiritutkimuksilla, mutta muutos on aina mahdollista. Lycka till!          

Joululahja, jonka ahnehdin heti saman tien!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Mustat joutsenet - ennalta arvaamattomat muutosvoimat - käänsivät vuonna 1991 totutut kuviot ylösalaisin. Näin Esko Aho kertoo kirjassaan, jossa Aho asettaa mullistavan vuoden tapahtumat paikoilleen, osaksi laajempaa kuvaa. Mielestäni kirja on lukemisen arvoinen - saa paremman kuvan [jos näkee tarpeelliseksi] 1990-luvun alun laman syistä ja tehdyistä “virheistä”.

Itse olen kokenut tuon kyseisen vuoden 1991 aikana monenlaisia muutosvoimia - varsinkin ne tehdyt “virheet” omatkin - joiden seurauksia saan kantaa mukanani minuutti minuutilta päivästä toiseen, nyt jo 30-vuotta. Mustia joutsenia en sentään ole livenä nähnyt - unissani kylläkin. Tosin ei tainnut Ahokaan …

Tuon vuoden 1991 tapahtumat tulevat uniini tuon tuosta, muodossa jos toisessa. Useasti uniini tulee painajaisia, joissa ratkon ongelmia. Tänään [31.12.2020] sain lukea Hesarista psykologian dosentti Katja Valliin liittyvän jutun: Unien tulkki. Tässä lyhyt ote tekstistä: “Käytämme valveilla hyvin paljon aivokapasiteettia toisten ihmisten eleiden ja ilmeiden tarkasteluun ja yritämme ennakoida, mitä toinen ajattelee ja tuntee. Onko evoluutio ja luonnonvalinta suosinut tällaista piirrettä myös unennäössä? Tätä kutsutaan sosiaalisen simulaation teoriaksi. On siis mahdollista, että uhkiin varautumisen lisäksi unet ovat valmentaneet meitä sosiaalisia tilanteita varten.”

Näin sidosryhmätutkijana on helppoa samaistua edellä kerrottuun, sitaatin sanomaan. Sosiaalinen ympäristö ja sen muutosvoimat - aika pitkälti - meistä ihmisistä johtuvina, tavalla tai toisella, määrittelevät tulevaisuuttamme, uniamme ja ehkä mustien joutsenten mukanaan tuomia ennalta arvaamattomia muutosvoimia. Parempaa Vuotta 2021!

…. joulupukin “omistuskirjoitus”

IMG_20201231_142614.jpg

Pientä pohdintaa pikaluottotoimijoiden [pikavippifirmojen] valvonnasta

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Pikaluottotoimijoiden toimintakenttä ja toimijoiden kirjava toimintakulttuuri näyttäytyvät valvontaviranomaisten valvonnan ja sääntelyn osalta varmaan vähintäänkin haastavilta. Mielestäni valvontatoimenpiteiden riski-perusteisuus ei toteudu: Pikaluottotoiminnan volyymiin [päässyt laajentumaan vähän salaa] nähden valvontaorganisaatio on ”melko kevyt”, toimijat ovat `oivaltaneet` valvonnan olevan valikoivaa, jossa on tukeuduttu huomattavan paljon muiden toimijoiden [kuin viranomaisvalvonta] ´valvontakykyyn´: Kuluttajat, tuomioistuimet jne. Kun virallista valvontaa ei ole voitu kohdistaa riittävästi eri valvonta-alueille, eikä viranomaisvalvonta ole ollut kokonaisuudessaan riittävää ovat valvottavat `tukeutuneet` omavalvontaan perustamalla Suomen Pienlainayhdistys ry:n.

Viranomaisvalvonta on puuttunut pikaluottotoimintaan vasta esille tulleiden sääntelyrikkomustodisteiden perusteella tosin lainsäädäntökin on ollut, vuosina 2005-2010,  hyvin ”minimaalista” jonka vuoksi toimijoille on jäänyt aikalailla vapaat kädet luoda toimintatavat lähes haluamallaan tavalla, jossa viranomaisten valvontakoneisto ja -menetelmät eivät ole pysyneet Hyvän valvonnan -kriteeristöllä riittävällä tavalla mukana. Valvojilla ei ole ollut [2005-2010] riittävän tarkkaa tietoa siitä millaisia valvontakeinoja ja menetelmiä he voisivat käyttää. Mielestäni juuri luottotoiminnan valvottaviin kohdennetut valvontaresurssit suhteessa toimijoiden riskitasoon eivät ole olleet [2005-2010] riittävällä tasolla.

Pikaluottotoiminta on muodostunut heterogeeniseksi ja valvontakoneisto ei ole pystynyt, resurssien niukkuuden vuoksi, riittävästi puuttumaan yksittäisen toimijan toimintaan riittävän ajoissa, koska valvontatoimintaa on kohdennettu yleiseen toiminnan riskillisyyteen. Mielestäni edellisestä voidaan vetää johtopäätöksenä se, että valvontatoiminnan riskikeskeisyys ja suhteellisuus eivät ole olleet ´balanssissa´ toimijoiden riskitasoon nähden. Kuten totesin tässä aikaisemminkin: Valvottavat ovat oppineet tuntemaan valvojan valvontatoimenpiteet ja sen seurauksena valvottavat ovat pystyneet rakentaman oman toimintakulttuurinsa lähes oman halunsa mukaisesti.

Valvontaviranomaiset ovat `heränneet` pikaluottotoimintaan liittyvien todellisten riskien olemassaoloon vasta vuonna 2010, siihen saakka tietoa valvottavista on toki kerätty/kertynyt, mutta toiminnan valvonta on tapahtunut jälkikäteen puuttumalla epäkohtiin. Vuoden 2010 jälkeen valvontaviranomaiset ovat alkaneet `rakentaa` selkeää pitkän aikavälin visiota valvonnan täytäntöönpanotavoista ja täytäntöönpanorakenteista ja siitä kuinka valvonnan täytäntöönpanoa ja valvontaa tulisi kehittää. Mielestäni vasta tällöin alkoi rakentua valvontaviranomaisten ns. pitkän aikavälin visio riskien paremmasta tunnistamisesta ja arvioinnista, sekä uusien valvontakeinojen ja toimenpiteiden kehittämisestä. Nyt valvontaviranomaiset alkoivat laatia ja julkaisivat ohjeita ja ohjeistuksia, jotta valvottavat pystyisivät helpommin selvittämään itselleen, mitä vaatimuksia sääntely heihin kohdistaa ja mitä heiltä odotetaan. Yhtenä sääntelyn noudattamisen edistämisen keinona on myös ollut korostaa viranomaisen velvollisuutta ja edistää tiedon tuottamista omasta toiminnastaan ja omaan toimialaan liittyen.

Valvontaviranomaisten tehostaessa valvontatoimintaansa pikaluottoyhtiöiden `omavalvontayksikkö` Suomen Pienlainayhdistys ry päätti lopettaa toimintansa vuonna 2013. Pikaluottotoiminta on ollut valvontaviranomaisten erityisen huomion ja tehostetun valvonnan kohteena useamman vuoden 2010 lainsäädäntömuutosten jälkeen. Viranomaisten huomion ja valvonnan tehostamisesta huolimatta, sekä reagoivan täytäntöönpanon ja reagoivan valvonnan taustalla olevasta ajatuksesta valvojan ja valvottavan pitkäaikaisesta `suhteesta` eivät ole tulokset kuitenkaan toteutunut toivotulla tavalla, koska valvottavien oma halukkuus olla noudattamatta sääntelyn ehtoja nostaa edelleen riskiä haitallisen toiminnan jatkuvuuden todennäköisyydestä ja siitä aiheutuvien haittojen yhä suurenemisesta.

Pikaluottojen valvontaan tarkoitetussa lainsäädännössä, joista mainittakoot muun muassa hallintolainkohta [HL 434/2003 2 §], jossa säädetään hallintolain `hyvistä perusteista` nostaa esiin implementaatioon liittyviä monia ongelmia. Niistä vaikuttavin lienee ns. ´sisäänrakennettu ongelma´ = säädöksiä toteuttavat eri viranomaiset, tuomarit ja kohdetahot kuin lainvalmistelijat. Julkisuuslaissa [621/1999] on säädetty, että viranomaisen on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksiköiden ja yhteisöjen oikeuksista ko. toimintaan ja toimialaan liittyen. Pikaluottomarkkinoiden toimintaa valvovat mm.: Kilpailu- ja kuluttajavirasto, kuluttaja-asiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, joiden valvontastrategiat mielestäni poikkeavat toisistaan, samoin mielestäni valvonnan `hajauttaminen` ei tue valvojien ammattimaisuutta.

Onko valvoja tiukka vai armelias? Valvooko valvoja `kirjaimellisesti` vai `säätelyn hengessä` pyrkiikö valvoja selittämään säätelyn ehtoja vai arvioiko hän ehtojen noudattamista poliisimaisesti? Se kuinka eri valvontaviranomaiset saavat tietoa toistensa valvontamenetelmistä/-strategioista ennakoivasti näyttäytyy aiheeseen liittyvän materiaalin mukaan olevan koko lailla ohutta. Edellä kuvatun perusteella voin vetää johtopäätöksenä, että DREAM -kehikko viranomaistoiminnan kehittämisestä pikaluottomarkkinoiden valvonnassa on vasta [raportin ikä huomioiden] enintään `hautumisvaiheessa`, sillä valvontaresurssien kohdentaminen riskikeskeisyyden ja suhteelisuuden [suhteellisuusperiaate] mukaisesti ei toteudu, vertaa HL [24/2010], laki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta [661/2012, 7 §] sekä Hallintolaki [HL 6 §]. Lisäksi valvottavien sääntelyn noudattaminen toteutuu heikosti, vaikka valvottavien tietämättömyys ja kyvyttömyys eivät voi enää kesäkuun 2013 jälkeen nousta valvontarikkomusten merkittäväksi tekijäsi, vaan merkittävä tekijä on valvottavien haluttomuus noudattaa sääntelyä.

Valvottavilla on myös pyrkimyksenä aina löytää uusia `porsaanreikiä` bisneksensä toiminnan jatkuvuudelle. Valvojien ammatillisuuden toteutumisen, sekä ammatillisuuden riittävän tason olemassaolon suhteen en voi yhdistää pikaluottomarkkinoiden valvontatoimintaa OECD:n kriteeristöön, jonka mukaan valvojien on oltava riittävästi koulutettuja (substanssi, mutta myös valvontatoiminta laajemmin) ja johdettuja valvontaesimiehen toimesta, tällöin saadaan tehokkaammin valvottavat noudattamaan heihin kohdistettua sääntelyä. Lisäksi valvojien on tunnistettava tekniset vaatimukset, osattava tunnistaa ja arvioida riskit, osattava hyödyntää toimintatapoja, joilla edesautetaan sääntelyn noudattamista, ohjeistusta, neuvontaa, ongelmien ratkaisutaitoja, sekä tunnistamaan valvonnankohteena olevien yritysten toimintatavat. Kun ja jos edellä mainittu Hyvän valvonnan -valvontakriteeristö olisi ollut pikaluottotoiminnan alusta saakka kunnossa eivät pikaluottomarkkinat olisi päässeet ryöstäytymään valvojien `käsistä` niin kuin vuosina 2005-2010 on päässyt käymään.     

Avoimen keskustelun kautta pääsemme yhteiseen johtopäätökseen - sidosryhmien hallintaan!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Tänä aamuna [to 19.11.] lukiessani Hesaria huomioni kiinnittyi EK:n uudesta puheenjohtajasta tehtyyn juttuun. Uuden puheenjohtajan ikäkymmen alkaa samalla numerolla kuin minulla [kuulumme tähän engl. baby boomers -sukupolveen 1946-1964]. Hän toivoo isoäidin näkökulmasta, että pojanpojallaan olisi samanlaiset mahdollisuudet kuin hänellä on ollut: ”Työläisperheeseen syntyneenä olen voinut kouluttautua diplomi-insinööriksi ja saanut työskennellä mielenkiintoisissa työtehtävissä maailmalla ja Suomessa". Edellä mainittuun isoäidin toiveeseen on minun helppoa samaistua omastani isoisänä olemisen näkökulmasta - tosin hiukan erilaisesta kontekstista katsoen, mutta myös työläisperheeseen syntyneenä.

Uusi puheenjohtaja avaa jutussa omia ajatuksiaan mm. keskusteluyhteydestä maan hallituksen suuntaan, työllisyysasteeseen, työurien pidentämiseen, työperäiseen maahanmuuttoon ja syrjäytymisen ehkäisemiseen, kuten myös koronaepidemiaan. Kaikki edellä mainitut ”jutskat” ovat päivästä toiseen fokuksessa olevia otsikoita - uuden puheenjohtajan ajatusavauksina eivät siis mitään uusia ja maailmaajärisyttäviä – olemassa olevina tosiasioina järisyttäviä kylläkin. Se kuinka uudella naisenergialla saadaan vallitsevaan tilanteeseen muutosta, vaatii juuri sitä avointa keskustelua mihin uusi puheenjohtaja jutussa viittaa.  Toivon valitulle puheenjohtajalle menestystä tehtävässään Johanna Kurkelan laulun sanoin: ”Kun mä herään aamulla - Juon aamukahvit pöydän alla - En laita hiuksiani ollenkaan - Minä muutun tänä aamuna - Tänä aamuna - Katson elämää ja hehkun halua - Mennä sen mukana - Puhun ihmisille kauniita - Kuin tuntemattomat ois tuttuja - Hypin suojateiden viivoilla - Väleihin en mä saa pudota - Olen nuorempi kuin muistinkaan - Sillä minä muutun tänä aamuna - Katson elämää ja hehkun halua - Mennä sen mukana - Katson elämää ja hehkun halua - Mennä sen mukana”

Voinen sidosryhmäajattelijana ajatella uuden puheenjohtajan mietteistä näin: on kysymys [Baby Boomersien tapaan] siitä, että hän pyrkii sidosryhmäjohtamisen menetelmiä hyödyntäen rakentamaan ja ylläpitämään hyviä suhteita, inspiroimaan sidosryhmiään ja luomaan yhteen hiileen puhaltavia yhteiseksi parhaaksi toimivia yhteisöjä - onnea ja menestystä tehtävässä!

Osanan yhteiskuntaa ja sen jäsenistöä!

“Mind is your only problem.  All other problems are just offshoots of mind.” -Osho [intialainen mystikko]

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Osana yhteiskuntaa ja se jäsenistöä tarvitsemme monenmoisia tietoja ja taitoja, jotka helpottavat ja auttavat pärjäämistämme täällä yhteiskunnallisessa sidosryhmäverkostossa. Tässä ajassa mukana oleminen muodostuu ja rakentuu monenlaisista sidosryhmistä ja sidostyhmäverkostoista.  Sidosryhmäajattelussa suhteita pidetään luonnostaan arvokkaina, niinpä juuri nämä suhteet ja niiden avulla rakentuneet suhdeympäristöt ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vuorovaikutteisen kanssakäymisen konteksteja. Voidaan ajatella näin: yhteiskunta on iso organisaatio, jonka tavoitteena on - jossain määrin – myös kasvu, mutta jonka painopiste kohdistuu selkeästi yhteiskunnan ja sen jäsenten selviytymiseen elämästä ja yhteiskunnan olemassaolosta saavuttamalla itseään ja sidosryhmiään tyydyttävällä tavalla omat ja yhteiset tavoitteet mahdollisimman vähin vaurioin. 

Vapaus ja oikeus

Muutama ajatus vapaudesta ja oikeudesta, joita koronavirustauti [COVID- 19] jossain määrin häiritseen.

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Positiivisella vapaudella tarkoitetaan yleisesti tietyn ihmisideaalin mukaista elämää, siis vapaaksi ihmiseksi käsitetään sellainen ihminen, joka toteuttaa autenttisen [aito, alkuperäinen] tai parhaan itsensä. Geneveläis-ranskalainen filosofi Rousseau, Jean-Jacques [1712-1778], saksalainen filosofi Hegel, Georg Wilhelm Friedrich [1770-18319], saksalainen filosofi Herder, Johann Gettfried [1744-1803], preussilainen filosofi Kant, Immanuel [1724-1804] sekä preussilainen filosofi Marx, Karl [1818-1883] ylistivät positiivisen vapauden merkitystä ja pitivät positiivista vapautta tärkeänä.

Negatiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Voidaan siis ajatella ihmisen olevan vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot esim. viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet ja sääty- tai kastijärjestelmät eivät rajoita hänen toimintaansa, elikkä eivät puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai sopimusvapauteen. Negatiivisen vapauden toteuttamiseksi riittää, että muut eivät loukkaa näitä edellä mainittuja henkilön ominaisuuksia, siis muiden velvollisuus rajoittuu vain toisen negatiivisen vapauden loukkaamattomuuteen. Englantilainen filosofi Hobbes, Thomas [1588-1679], englantilainen filosofi Locke, Johon [1632-1704] sekä niin ikään englantilainen filosofi Mill, John Stuart [1806-1873] perustivat vapauskäsityksensä pitkälti negatiivisen vapauden käsitykseen.

Ymmärtääkseni tämän päivän demokraattiset oikeusvaltiot ovat käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseja. Lailla pyritään takamaan yksilölle sekä oikeus välttyä mielivallalta, vapaus harjoittaa perusoikeuksiaan: sananvapaus, kokoontumisvapaus ja uskonnonvapaus. Niin julkinen sektori kuin julkisen sektorin ja yksityisen sektorin toiminta on pyritty järjestämään niin, että positiivisen vapauden mukainen mahdollisuus mm. koulutukseen ja terveydenhuoltoon ainakin jossain määrin toteutuu.

Ajatuksia oikeudesta. Aluksi on syytä todeta, että oikeuden merkitys, siis merkitys, yhteiskunnassa eri toimijoille on erilaista esimerkiksi yksilöt, yritykset, julkisyhteisöt jne., vaikkakin laki on kaikille sama. Oikeudella vaikutetaan kaikkien yhteiskunnan toimijoiden käyttäytymiseen jollain muotoa: asettamalla kieltoja, rajoituksia, velvollisuuksia ja rajoittamalla toimintavapauksia. Oikeus on keskeinen osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Voidaankin ajatella sen [oikeuden] olevan päätöksenteon fokuksessa, koska poliittiset päätökset toteutetaan nimenomaan lainsäädännön avulla. Oikeus on konkreettinen, tunnistettavissa oleva ja objektiivinen periaate. Oikeus ei ole mielipidekysymys.  

On kuitenkin huomioitava, että oikeus ja laki eivät ole sama asia. Oikeus on kielellistä. Oikeusnormit kirjoitetaan lakiteksteiksi, joista normit ja niiden sisältö on pystyttävä selvittämään. Kieli on aina epätäydellistä ja juuri tämä - kielen epätäydellisyys - aiheuttaa sen, että lait ovat tulkinnallisia. Lain sanamuoto [lakiteksti] ei kovinkaan useasti anna suoraa vastausta siihen, miten yksilön, yrityksen tai julkisyhteisön [viranomaisen] tulee tietyssä laintulkintatilanteessa toimia.

Lakia tulkittaessa onkin kiinnitettävä erityistä tarkkaavaisuutta siihen, ettei lakien tulkintaan vaikuta esimerkiksi ratkaisujen taloudelliset ja/tai yhteiskunnalliset vaikutukset eivätkä moraaliset ja/tai uskonnolliset arvot ja arvostukset, elleivät säännökset itsessään nimenomaisesti tätä edellytä. Oikeus ja erityisesti lainsäädäntöratkaisut ovat keskeisin yhteiskunnan ohjauskeino ja valtiollisen vallankäytön väline. Myös jukista taloutta koskevaa päätöksentekoa ohjataan hyvin pitkälti lainsäädännöllä. Edellä vähän pohdintaa niinkin arkisesta asiasta kuin vapautemme ja oikeutemme, joita tällä hetkellä tuo mokoma koronavirus pyrkii jossain määrin rajoittamaan.

Herkkä aihealue ja sisäpiirikaupat sulkevat nettikaupan!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Huhtikuun 2020 loppupuolella, poikkeusoloissa – koronan keskellä – Stadissa asuva tyttäremme perusti nettikaupan, nettikaupan, joka sulkeutui heti kahden ostoskerran jälkeen. Ensimmäisen ostoksen teki hänen poikakaverinsa ja toisen minä, tyttären isä. Molempien ostosten tarkoituksena oli kokeilla kaupan toimivuutta ja tukea tyttären bisnestä. Minä ostin lahjakortin, jonka toimitusosoitteeksi laitoin tyttäremme kotiosoitteen, siis kaupan perustajan oman osoitteen. Minun suuntaani kaikki toimi oikein mallikkaasti ja tytärkin sai viestin sähköpostiinsa tehdystä kaupasta ja ilmoituksen euromäärästä.

Mutta sitten, heti seuraavaksi, tyttäremme sähköpostiin tuli ilmoitus, että maksupalvelun tarjoaja ei voi enää tukea hänen nettikauppansa toimintaa: ”We are reaching out with some news. After reviewing your information and website your business presents a level of risk for customer disputes that we will be unable to support. Due to the high level of risk on your account, we´re not able to reveal more specific information on how do risk reviews at XXXX, and why your account was marked as high risk.

Additionally, because of the elevated dispute risk on your account, your account balance will be placed on reserve for next 120 days. During this time, the reserved funds will help cover any disputes or refunds on your account. The remaining balance will transfer to your bank account at the end of this period …”

Kyseinen nettikauppa ehti olla auki vajaan tunnin ja sen toimintakapasiteetti riitti kahteen erilliseen kaupantekotilanteeseen, jotka molemmat tehtiin tyystin eri paikkakunnilla ja eri laitteilla. Kaupan maksujärjestelmä kyllä ONNEKSI avattiin melko nopeasti muutaman yhteydenoton jälkeen. No tästäpä vasta mielenkiintoni kasvoi pohtimaan sitä miksi globaalisti toimivan – Pohjois-Eurooppalaisessa saarivaltiossa [UK] asemapaikkaansa pitävän - maksupalvelun tarjoajan järjestelmät toimivat tällä tavoin. Pokamme, joka asuu perheineen Keski-Euroopassa ja on IT-alalla töissä, sanoi kyseisten maksujärjestelmien toimivan juuri näin [on itse ollut kehittämässä ja “rakentamassa” rahamaailman maksujärjestelmäratkaisuja], kun on pelkona rahanpesu ja/tai muu maksupalveluita säätelevän lainsäädännön mukainen epäily epärehellisestä toiminnasta.  

Minun [pieneen] ajatusmaailmaani ei oikein meinaa sopia se, että maksujärjestelmä suljettiin, vaikka kyseessä on vasta perustetun nettikaupan toinen kauppa ja kauppojen yhteismäärä on 50-60 euroa, kaupat on tehty suomalaisten pankkien debit -korteilla ja muuta maksuhistoriaa ko. nettikauppayrityksellä ei ole olemassa – herkät ovat järjestelmäkalibroinnit??

Rahamaailma on herkkä aihealue ja poikamme sanontaa siteeraten: ”herkkä aihealue vaatii herkät kalibroinnit”. Tosin rahamaailma on näyttänyt herkkyytensä myös viimeaikaisissa [poikkeusoloissa] Business Finlandin tekemissä yritysrahoitusratkaisuissa [=kehittämistukea] tai pikemminkin meidän kansalaisten rahoitusratkaisujen vastaanottamisessa. Ottamatta sen enempää kantaa Business Finlandin rahoitusratkaisujen oikeudellisuuteen ja/tai oikeudenmukaisuuteen – kun en tunne yksityiskohtia – voin vain ihmetellä meidän kansalaisten herkkyyttä, kun puhutaan rahasta, jonka joku toinen saa ja minä en. Onko se sitä kateutta? Englannin kielessä kateutta merkitsevä sana on ”envy” ja se tulee latinankielen sanasta ”invidia”, joka tarkoittaa pahan suopaa katsetta. Tietenkään, tähän esille nostamaani nettikauppaCaseen ei liity mitään kateutta, ei toki!

Lähes kaikki tunnistavat kateuden, mutta kovin moni meistä ei myönnä sen vaikuttavan omaan toimintaamme.  Vaikka filosofi Immanuel Kant [1724-1804] määritteli kateelliset ihmiskunnan vihollisiksi ja Raamatussa kateutta kutsutaan pahaksi silmäksi, silti kateuteen liittyy myös paljon hyvää ja sitä pidetään jopa yhtenä ihmisen perustunteista. On inhimillistä olla kateellinen ja se on sitä paitsi myös hyödyllistä, hyödyllistä mm. yhteiskunnallisessa kehityksessä.  Voisin ajatella rahamaailmaa säätelevän lainsäädännön saaneen kateudesta yhden peruslähtökohdan lainsäädännön ”jalostamiselle”, tietenkään oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä unohtamatta.

Kun ihmiset alkavat verrata itseään toisiin - toisten onneen, rahalla hankittuun - käynnistyy kateuden moottori hyvin herkästi. Toisaalta kateutta selitetään itsetunto-ongelmilla, tällöin siihen liittyy keskeisesti riittämättömyyden tunne ja toisten henkinen hyvinvointi, sekä laaja ystäväpiiri, suosio ja onnellisuus.  Rakkaus ja siihen liittyvä mustasukkaisuus aiheuttavat paljon kateutta, monin eri tavoin.

Raha on työkalu, jonka omistaa meistä jokainen – ”toiset enempi toiset vähempi” - tämän työkalun tarkoituksena on helpottaa elämäämme. Siis kyseessä on hyvin arkipäiväinen asia, silti siitä on hyvin vaikeaa puhua. Valitettavasti meillä suomalaisilla on hyvin vaikea suhde rahaan. Kadehdimme asioita, jotka erottavat meidät toisistamme - kateus asettautuu useasti ystävyyden edelle.

Kansakuntamme vuosikymmeniä tuntema ”kalamiehen kateus ”on muuttunut ja muutos on tuon enemmän vastuuta. Kasvanut vastuu näkyy mm. rahamaailmaa säätelevässä lainsäädännössä, sekä rahanpesun ehkäisyyn liittyvissä maksujärjestelmäkalibroinneissa: niitä säädetään yhä herkimmiksi. Mielestäni järjestelmiä säädettäessä olisi huomioitava oikea mittakaava – rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta unohtamatta. Kun ennakkoon asetetut säätötoleranssit asetetaan oikeaan mittakaavaan, niin ymmärtääkseni pienet rehellisperusteiset nettikauppaostokset sujuvat mainiosti myös ns. ”sisäpiirikauppoina” – vaikka herkkä aihealue kateudelle onkin kyseessä.

Mokoma Korona!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Mokomakin Korona, tuo kehveli, jättää ison loven kansantalouteemme ja koko maailman talouteen ja asettaa samalla haasteita myös kansantalouden tilinpidolle.  Kansantalouden tilinpito on tilijärjestelmä, jonka avulla kuvataan koko kansakunnan taloudellista toimintaa eli kuinka nopeasti tai hitaasti kansantalous kasvaa ja miten vakaata tai epävakaata kehitys on ollut.

Yleisenä oletuksena [normaalioloissa] on, että ihminen toimii aina rationaalis-taloudellista ratkaisua etsien, joka toteuttaa määritellyn päämäärän ja tavoitteen parhaiten. Yksilön käyttäytyminen voidaan yleisesti määrittää ja ennustaa, useimmiten taloudellisen hyödyn tavoittelua määrittävän preferenssifunktion [=paljonko toinen vaihtoehto preferoi toista] pohjalta.

Näin poikkeusoloissa herää kysymys: kuinka nyt ja lähikuukausina rationaalis-taloudellisia ratkaisuja pystytään yksilötasolla toteuttamaan, kun olemme lähes yhteiskunnan ohjauksessa? – siis ei juuri ollenkaan. Voidaan vain arvailla sitä kuinka suuren laskun mokoma korona yhteiskunnalle tuo ja kuka sen laskun loppujen lopuksi maksaa? 

Suomen bruttokansantuote [2019] on 240,1 miljardia euroa, noin 43 484 euroa/asukas ja kasvua edelliseen verrattuna 1,0 %. Tässä seuraavaksi lyhyt kuvaus siitä mitä kansantuotteeseen lasketaan. Tästä voi jokainen itse päätellä mihin suuntaan nyt [2020] mennään.  

Bruttokansantuote, BKT [engl. GDP = Gross Domestic Product] on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden [lopputuotteiden] määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen [tässä Suomen] tuotannollisen toiminnan mitta. Alueelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Niin sanotut välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten [raaka-aineet ja puolivalmisteet] arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

 Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat palvelukset ja niin sanotut pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

 Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella: BKT =Y=C+I+G+(X-M), jossa

Y = bruttokansantuote [kansantulo]

C = kotitalouksien kulutus

I = yritysten investoinnit

G = julkiset menot

(X-M) = nettovienti [vienti - tuonti]

Olen lähettänyt tämän tekstin hesarin ja keskarin mielipideosastolle julkaistavaksi 23.3.2020, saas nähdä?

YRITYSMAAILMA VAATII JATKUVAA MUUTOSTA - VAIN MUUTOS ON PYSYVÄÄ!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Ajattelen mielelläni muutoksen onnistumisen fokuksessa olevan yrityskulttuurin ja siltä kautta tapahtuvan muutoksen. Kun yritysjohtajat haluavat muuttaa yritystä/yrityskulttuuria on heidän muutoksen moottoreina (=esikuvapersoonina) itse, omalla toiminnallaan ja esimerkillään, heijastettava muutosta – ja luotava esikuvaa siitä millaisena he itse haluavat nähdä tulevaisuudessa johtamansa yrityksen ja sen yrityskulttuurin.

Vanhemman sukupolven johtajista – aika moni – kietoutuu vanhaan ajattelutapaan: ”Meillä on vastaukset kaikkiin muutostarpeisiimme, emme lioin tarvitse ulkopuolisia mielipiteitä.” Nykyajassa johtajan on oltava suora ja hänen on kehdattava sanoa, jos ei tiedä.  Johtajan on luotava maaperä, josta yrityksen henkilöstö voi ponnistaa omaan työsuoritustaan tehdessään. Johtajat keskustelevat sosiaalisessa mediassa ja tulevat ”kasvollisiksi” persooniksi – tulee tunne ”minähän tunnen hänet”. Johtajan on laitettava itsensä peliin ja hänen on kokoajan luotava sitä ilmapiiriä ja sitä yrityskulttuurimuutosta, jota hän tavoittelee. Johtajan tehtävä yrityskulttuurimuutoksen vetäjänä on haastavaa, mutta myös antoisaa. Yrityskulttuurimuutoksessa on myös sallittava ympäristö, jossa ihmiset voivat kunniakkaasti epäonnistua. Kun tulee virhe, jumaloidaan virhettä ja nostetaan tehty virhe ”jalustalle” – otetaan virheestä kaikki irti ja opitaan siitä – annetaan mahdollisuus kokeilukulttuurille.

Erityisesti kokeilukulttuuria tarkoittava – ”Lean enterprise” –käsite keskittyy innovaatioyrityksen rakentamiseen leanin ja ketterien menetelmien keinoin. Se kattaa yritystoiminnan businessmallit, samoin kuin kaikki muut yrityksen osa-alueet ja toimintatavat henkilöstöpolitiikkaa ja taloutta myöten. Tällä tavoin voidaan luoda kokonaisuuksia ja samalla jotain uutta – uutta yrityskulttuuria. On ajateltava näin: omaa tietoaan ei voi suojata panttaamalla tietoaan - tieto on yksinkertaisesti tehty jaettavaksi. On hyvä tapa oppia toisten arvomaailmaa ja ajattelua. Laajentaa samalla omaa ajatteluaan ja pystyä näin vastaamaan paremmin yrityskulttuurin muutoksesta.

Presidentti Obama muistutti jäähyväispuheessaan: ”että muutos onnistuu vain, kun tavalliset ihmiset ottavat osaa ja ryhtyvät toimeen.”

Siis muutos ei ole mikään automaattinen toiminto. Voin helposti yhtyä Obama puheeseen kuin myös Mike Murdock’in ajatukseen: ”et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.”

GLOBALISAATIO - KOULUTUSOHJELMAT !

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Globalisaatio, ennen kaikkea maailmantalouksien lisääntyvä globalisaatio, edellyttää ja asettaa uusia vaatimuksia kansalaisten kouluttamiselle ja kouluttautumiselle. Tällöin katseet kääntyvät eri maiden hallituksiin, jotka useimmissa maissa vahvistavat koulutusohjelmat. Tällä tavoin hallitukset [OKM, OPH] koulutuspolitiikallaan vaikuttavat ainakin välillisesti organisaatioiden oppimiseen.

Pelkästään organisaatioiden jäsenten oppiminen ei riitä, vaan organisaatioiden tulee olla kokonaisuutena oppivaorganisaatio. Organisaation oppiminen on monimuotoinen ilmiö, josta on monta käsitystä. Organisaation oppimisen tulkitsemiseen liittyy olennaisesti se, kuinka organisaation oppiminen ymmärretään. Sosiaalisen oppimisen näkökulmasta oppiminen ymmärretään sosiaaliseksi prosessiksi.

Oppiminen ei ole vain tietojen hankkimista, vaan ammattilaiseksi tulemista. Huomio siirtyy yksilöiden ajatteluprosessista organisaation käytännöissä ja vuorovaikutuksessa tuotettuun tietoon ja osaamisen kasvamiseen. Tällöin oppimista ja työntekoa tai oppijaa ja työympäristöä ei voida erottaa toisistaan, sillä oppimista ja tiedon luomista tapahtuu, kun ihmiset vuorovaikutuksessa luovat merkityksiä eri asioille: käsitteille, käytännölle, tilanteelle sekä toimijuudelle.

Yleensä rakenne ja teknologia ovat vähemmän näkyviä, mutta ne antavat valmiudet erottaa tehokkaammin kollektiivisen mielen organisaatiossa. Älykäs järjestelmä ei voi olla riippumaton rakenteesta: onko kyseinen ympäristö vakaa vai myrskyisä? Orgaanisilla järjestelmillä on kyky konfiguroida itsestään enemmän mekaaninen, kuin luoda mekaanisia järjestelmiä ja tällöin vallitsevalla ympäristöllä on huomattava vaikutus organisaation rakenteen muodostumiseen.

Palatakseni tekstin alkuun: hallitus vaikuttaa koulutuspolitiikallaan ainakin välillisesti organisaatioiden oppimiseen. Nykyvalossa näyttää siltä, että entiset kasvatuksen käytännöt, joiden pohjana ovat behavioristisen psykologian perusteet [teoreetikko Ivan P. Pavlov 1849-1936 ja psykologi John B. Watson 1878-1958] ja jotka aikaisemmin riittivät [vielä 1990-luvulla] lähtökohtaisesti kasvatustoiminnan teoriaksi koulutuslaitoksissa - kuten myös yrityksissä ja eri ammattialoillakin - eivät riitä enää. Tänään globalisoituneet maalimantaloudet asettavat uusia haasteita ihmisten kouluttamisille ja kouluttautumisille - koulutusohjelmille. Elämme aivan uutta aikaa!

Palaan 1900-luvun alkuun ja teknikko Frederick Winslow Tayloriin [1856-1915] ja hänen Scientific Management -teokseensa, jota usein pidetään ensimmäisenä organisaatioteoriana. Taylor kehitti ja testasi omassa työssään työnjohtajana mittauksin: mikä verstaassa oli päivittäin oikea työmäärä jokaisen tehtävän osalta? Tästä käynnistyi tieteellinen liikkenjohto. Taylorin malli loi yksittäisille tehtäville työn tutkimuksen pohjalta parhaan suoritustavan, standardin, jonka ensiluokkainen työntekijä voi saavuttaa. Hän halusi johtaa mitattujen faktojen perusteella ja asettaa haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet. Systemaattinen lähestymistapa vaikutti myöhemmin myös prosessiajatteluun. Tayloristien mukaan valittavat henkilöt pitää kouluttaa niin, että heillä on edellytykset suorittaa työ parhaalla mahdollisella tavalla ja saavuttaa tavoitteet. Taylorin mukaan koulutus on esimiesten tehtävä, jolla varmistetaan oikea työtapa. Taylorismin varsinaisesti erottava piirre ei ollut se, että Taylor pyrki mekanisoimaan ihmisen ja työn organisoinnin, vaan se, missä määrin hän onnistui se tekemään.

Taylorin tuodessa järjestelmällisyyttä ja kurinalaisuutta johtamiseen, hänen näkemyksiään myös kritisoidaan. Vaikka Taylorin ideat toimivat, työntekijäorganisaatiot moittivat hänen lähestymistapaansa epäinhimilliseksi, koska hän komentelee ihmisiä kuin koneita ja kouluttaa heitä kuin koiria. Tämä ei täysin ole Taylorin periaatteen mukaista, sillä Taylorin teorian mukaan johdon pitää tehdä yhteistyötä työntekijöiden kanssa ja varmistaa, että työ tehdään tieteellisen liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti, sillä Taylorin näkemyksen mukaisesti työnantajan ja henkilöstön edut ovat yhdensuuntaiset.

Koulutuksen pitää lähtökohtaisesti kehittää yksittäisiä kansalaisia, kansakuntaa ja edelleen organisaatioita. Viimevuosina monissa oppilaitoksissa on – jopa yksilön kehityksen esteenä – ollut oppilaitokseen ja koulutusaloihin kohdistunut oppimiskustannuksien määrää korostavasti seuraavien mittareiden ”rakentelu”. Nykyään mielellään puhutaan koulutusreformista, jossa käytetään monia menestyksen mittareita – saavutusmittareita, myös työllistymisen suhteen. On luotu uusi saavutusten standardijärjestelmä, joka samalla määrittelee koulutusorganisaatioiden rahoituksen saatavuutta. Kyseinen kehitys ammatillisen osaamisen näkökulmasta on välttämätöntä ja erinomaista, mutta entäs panostus ammatilliseen kasvuun – työkäyttäytymiseen? Teoreettisesti ammatillista kasvua voidaan tarkastella eri suunnilta: mm. minäkäsityksen, yksilöllisen oppimisen ja organisaation oppimisen näkökulmasta.

Monet koulutusohjelmat määrittelevät tavanomaiset opiskelijoiden koulutussaavutusten tasot - standardit. Käsitykseni mukaan kasvatuksen parantumisen edistymiseen [muutosten mittaamiseen] liittyvät mittarit ja mittaamiset puuttuvat edelleen. Arviointimenetelmät mittaavat ensisijaisesti opiskelijoiden suorituksia vähän samalla tavoin kuin Taylorin ”ajatusmaailmassa” mitattiin työntekijöiden suorituksia.

Pedagogiikka sanalla historiassa on ollut kautta aikain monia merkityksiä, myös kasvatusopillisessa merkityksessä.  Niin ikään jo 1900 -luvun alussa vaikuttavampiin kasvatusfilosofeihin kuuluvan filosofi ja psykologi John Dewey`n [1859-1952] tutkimuksiin kuului mm. tutkia kokemuksen merkitystä kasvatukseen ja oppimiseen. Hänen progressiivista kasvatusajatteluaan sovelletaan useiden länsimaiden kouluissa edelleen.  Dewey arvosteli keinoja ja näkemyksiä työelämässä ja koulutuksessa, joiden tavoitteena oli vain päästä päämäärään.

Pedagogiikan tarkoitusperiaatteita [myös 2020 -luvulla] ovat mm. tapa, millä opetus järjestetään ja näkemykset kasvatuksellisista periaatteista. Mielestäni koulutusohjelmiin tulee sisällyttää keskeisemmin ihmisten ymmärryksessä [=kasvussa] tapahtuvien muutosten mittaaminen: mm. sosiaalikustannusten ja terveyskustannusten muutokset heijastelevat kehityssuuntia, jotka mittaavat ihmisten ymmärryksessä tapahtuneita muutoksia, siis em. kustannukset pienenevät [positiivisen] kasvatuksen tuloksena. Kasvatuksessa tapahtuvia muutoksia on pystyttävä mittaamaan.

Elämäämme keskeisesti vaikuttava talouden globalisoituminen on vielä tänään 2020-luvulla aivan alkuvaiheessaan. Talouden globalisoituminen edellyttää kilpailukykyisiä koulutusohjelmia – sijoittamista kasvatukseen ja sen muutosten mittaamiseen. Tulevaisuudessa, ja jo nytkin, rikkauden tärkein lähde on osaaminen [inhimilliset varat] ei niinkään pääoma [ei inhimilliset varat] – osaaminen ottaa valtaa rahalta ja osaaminen kasvaa tietoja ja taitoja ”siirtämällä” kasvatukseen panostamalla. Tämä vaatii behavioristisen psykologian edelleen tehostamista, jalostamista, jopa korvaamista - sijoituksia kasvatuksellisiin menetelmiin ja edelleen kilpailukykyisten koulutusohjelmien kasvatuksellisen kehityksen tulosten mittaamiseen. Mennyt työntää ja velvoittaa tuleva vetää ja innostaa!

Kun Kusti polkee niin posti kulkee!

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Tänään 30.11.2019, Antin päivänä, poliittiseen tilanteeseen sopii hyvin vanha sanonta: kun Kusti polkee niin posti kulkee. Tosin tekstiä on syytä päivittää, näin Antin päivän kunniaksi: kun Antti polkee niin Posti kulkee!

Tässä sanasta sanaan kopioitu teksti Iltalehden verkkosivulta Posti -tapahtumista päivää ennen Antin päivää.

“Torstaina Rinne oli puolustanut Paateroa raivoisasti eduskunnan täysistunnossa. Rinne oli sanonut, että Paatero olisi yksiselitteisesti kertonut Postin johdolle, että liikkeenluovutusta ei olisi saanut tehdä.

– Postin hallituksen kokousmatkan jälkeen [10.—18. päivä San Franciscoon, Postin hallitus oli tehnyt tuolla matkalla päätöksiä henkilöstöpolitiikkaan liittyen] hallitus esitteli 21.8. omistajaohjausministeri Paaterolle päätöksiään, joittenka mukaan Postin hallitus oli päättänyt, että 8 100 ihmistä siirretään 1.11. liikkeenluovutuksen perusteella toiseen yritykseen ja että 700 Postin pakettilajittelijaa siirretään toiseen sopimukseen 1.11.2019. Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei hallitukselle käy, omistajalle ei käy, ja tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta 28. päivä [elokuuta], 700 ihmistä siirrettiin, ja se oli vastoin omistajan selkeätä tahtotilaa, Rinne pauhasi torstaina.

Hallituslähteiden mukaan pääministerille selvisi perjantaina aamulla, että Paatero oli antanut hänelle eräiltä osin väärän kuvan tapahtumista.

Markku Pohjola, Nordean entinen pankinjohtaja, kaiketi koki, että hänen kunniansa oli pelissä.

Seuraavat Postin perjantaina julkaisemat tiedot johtivat ministeri Paateron eroon.

”Postin hallituksen puheenjohtajan ensisijainen keskustelukumppani on omistajaohjauksen virkamiehet. Tästä liikkeenluovutusasiasta on kuitenkin keskusteltu myös suoraan ministeri Paateron ja hänen avustajiensa kanssa. Posti esitteli ministeri Paaterolle ensi kerran liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita 7.6.2019. Ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019 ja itse ministeriä informoitiin myös 10.8.2019 ennen yhtiön hallituksen 11.-14.8.2019 kokousta, jossa päätökset tehtiin, ja tietyistä yksityiskohdista keskusteltiin puhelimitse kokouspäivien aikana. Lisäksi käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunnitelmineen esiteltiin ministerille 21.8.2019. Posti tiedotti pakettilajittelun muutoksista 29.8.2019 ministerin avustajien kanssa sovitun mukaisesti”, Posti kertoi.

Näiden tietojen julkaisun jälkeen oli kutakuinkin selvää, että Rinne ei ollut puhunut torstaina eduskunnassa täysin totta.

Jos tämä johtui siitä, että Paatero oli pimittänyt Rinteeltä tietoja, pääministerin asema kestää kyllä julkisuuden kuohuntaa ja opposition kritiikkiä.

Jos lähipäivinä selviää jotain uutta, tunnelma hallituksen sisällä saattaa muuttua kriittiseksi. Tämä voi nopeimmillaan tapahtua muutamissa tunneissa. Pohjimmiltaan kyse on aina luottamuksesta, ei niinkään absoluuttisista tosiasioista.

Rinteelle päätös Paateron erottamisesta on raskas, sillä kotkalainen Paatero on ollut SDP:n sisäisissä valtakamppailuissa Rinteen uskollinen tukija.”

Ja tässä vertailun vuoksi sanasta sanaan kopioitu vuonna 1939 kirjoitettu teksti [Keittotaitoa s. 371]. En tiedä onko teksti kirjoitettu Antin päivänä vai ennen tai jälkeen sen, mutta teksti kuuluu näin:

“Munaruskuaisia ja viiniä tahi marjamehua vatkataan tulella, kunnes seos sakenee, mutta se ei saa kiehua. Kun se on saonnut paksun vellin kaltaiseksi, nostetaan se tulelta ja vatkataan kylmäksi, jolloin kuumaan veteen liuennetut liivatelehdet, hienonnettu ananas sekä kermavaahto lisätään ja sekoitetaan hyvin. Seosta jäähdytetään joko jäätelökoneessa tahi jäätelövuoassa 5-6 tunti, mutta sitä ei kierretä kauan.”

Näin lyhyellä reflektoinnilla en huomaa kopioimieni tekstien tilannekuvauksissa muuta eroa kuin, että ensimmäisessä tekstissä pääsi kiehumaan, jopa kärähtämään ja että kermavaahtoa ei ole vielä lisätty. Taas se, että viimeisessä tekstissä sanotaan, ”mutta sitä ei kierretä kauan,” kun ensimmäisessä tekstissä se on ymmärtääkseni itsestään selvyys, että sitä kierretään kauan. :D

Lupputulemana, ainakin näin Antin päivänä, Ananasjäädyke -reseptin mukaisesta jäädykkeen valmistamisen ohjauksesta on tullut nautittavampi tuote, kuin siitä, että Posti kulkee omistajaohjauksesta esiin nousseista luotettavuussekoiluista huolimatta ja/tai juuri siitä syystä? [vai? makuasia :D]. Joka tapauksessa Antti polkee …


TEE MITÄ HALUAT ÄLÄ AINOASTAAN MITÄ OSAAT -karvas ja mutkainen tie rahatalouden varjossa

IMG_20191115_104600.jpg

Business Office Biodelin kustantama kirja.

TEE MITÄ HALUAT ÄLÄ AINOASTAAN MITÄ OSAAT. Kyseessä on henkilötarina, joka kertoo allekirjoittaneesta, minusta, Raimo Kovanen. Tässä ote kirjastani:

”Neitokaisen,

josta tuli puolisoni,

lasteni äiti ja myöhemmin myös Mumma

“Kirjassa kuvaan elämääni ja lähipiirini elämään liittyviä eri vaiheita aina lapsuudestani nykypäivään, polveillen välillä vähän siellä sun täällä. Tarinat perustuvat tosiasioihin. Varsinainen tarina alkaa elämänvaiheestani, jolloin tapasin elämäni rakkauden tai paremminkin hetkestä, jolloin pääsin ensimmäisen kerran tietoisuuteen viehättävästä nuoresta, juuri ylioppilaslakin saaneesta neitokaisesta, neitokaisesta, josta tuli myöhemmin puolisoni, lasteni äiti ja ajan saatossa myös Mumma. Nykyisin me Mumman kanssa yhdessä olemmekin KardeMumma. Niinpä pojan poikamme Felix kertookin tulevansa KardeMummalaan meillä käydessään.

Kirjassa nostan esille asioita, jotka saattavat koskettaa, hämmästyttää ja jopa mennä jonkin verran esteettisen kokemuksen ”ei niin myönteiselle kokemus-/näkemysalueelle”; aina ei olla tilanteessa kuvattujen tapahtumien ja tapahtumiin liittyvien henkilöiden mukavuusalueella. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään, vaan kertoa omaa tarinaani, joka kuitenkin - niin luonnollista kuin se on - enemmän tai vähemmän koskettelee myös muita lähiympäristössäni olevia ihmisiä, sidosryhmiäni. En vaan aina pysty riittävästi näkemään tapahtumia itseni ulkopuolelta.”

Huomioiko Posti päätöksenteossaan riittävästi sidosryhmänsä?

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta. Tämä kapea-alainen perinteinen näkemys on saanut rinnalleen laajemman ja modernimman näkemyksen, koska klassinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yrityksiä, ei varsinkaan Postin kaltaisia yhteiskunnan omistamia yrityksiä, joilla nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia. Postin katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viimekädessä yhteiskunnalta.

 Tästä syystä Postin toimintaa voidaankin lähestyä ajatuksella: Sidosryhmiä on tärkeää johtaa eettisesti oikein. Sosiaalinen vastuu saattaa joskus jäädä vähemmälle huomiolle, kun yritykset saattavat helposti nähdä sen kuuluvan yhteiskunnalle. Yritysjohdon, etenkin ylimmän johdon, pitää viimeistään ymmärtää globaaliin toimintaa liittyvät seikat mm. mitkä asiat sidosryhmiä kiinnostavat, liikuttavat ja pelottavat? Yritysjohdon on tunnistettava niiden vaikutus liiketoimintaan!

 Kun en tunne Postin päätöksentekoprosessia voin vaan heittää ilmaan kysymyksen: näkeekö Posti sidosryhmäverkostonsa dynaamisina ja joustavasti muuttuvina ja käydäänkö primaarisidosryhmien suuntaan dialogia säännöllisesti, jolloin sidosryhmien odotukset ja tavoitteet tulevat paremmin huomioitua? Eli sidosryhmien odotukset, tavoitteet ja arvot tulee tällöin otettua paremmin ja vakavammin huomioon päätöksentekoprosessissa, vaikka valta ja vastuu päätöksistä on Postilla itsellään omine linjauksineen ja toimintatapoineen. Vastuullinen liiketoiminta sisältää vastuun yhteiskunnalle - kaikille sidosryhmille.

 Todettakoon tässä yhteydessä elinkeinoelämän kehittyneen yhdeksi maailman johtavimmista voimista, jotka vaikuttavat vahvasti ihmisten elämään ja maailman kehitykseen yleensä. Tosin yhteiskunnan odotukset yritysten eettistä toimintaa kohtaan ovat kasvaneet nopeammin viimeisten vuosikymmenten kuluessa, mitä yritysten eettinen toiminta käytännössä on kasvanut. Tästä syystä yhteiskunnan odotukset edellyttävät ja jopa vaativat yhä enemmän keskustelua yritystoimintaan liittyvistä eettisistä toimintatavoista.

Voidaankin kysyä: onko eettisyys riittävällä tasolla yritysten päätöksentekoprosessissa?

HUOM! Yllä oleva teksti on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä la 14.9.2019.

Optimaalinen yrittäjälle - ei välttämättä yhteiskunnalle!

Arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys – yrittäjyyden näkökulmasta

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Lähtökohtaisesti voidaan ajatella ihmisten ja organisaatioiden pitävän arvostuksia arvokkaina asioina. Arvostukset taas poikkeavat ihanteista aikojen kuluessa tapahtuvien muutosten myötä, eli arvostukset eivät koe samaa kulttuurista yhtenäisyyttä kuin ihanteet. Puhuttaessa yrittäjyydestä ja yhteiskuntakäsityksestä nousevat tällöin keskustelun ytimeen yksilön suhtautuminen kapitalismiin ja markkinatalouteen. Tähän vaikuttavat myös keskustelijoiden poliittiset näkemykset.

On kuitenkin todettava markkinatalouden ja yrittäjyyden olevan kaksi eri asiaa. Yrittäjyys on säilyttänyt hyvin asemansa sekä vakaana että korkealla tasolla kysyttäessä suomalaisilta näkemyksiä Suomen menestyksen aseista (mm. EVA:n tutkimus). Yrittäminen, yrittäjyys ja yleisesti omatoimisuuden lisääminen, sekä panostaminen korkeaan laatuun, koulutukseen, työelämään sekä tieteen ja teknologian kehittämiseen ”briljaavat” Suomen menestystekijöiden kärkipaikoilla.

 Markkinatalous on puolestaan talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus (hyödykkeen hinta) tapahtuu kysynnän ja tarjonnan säätelemänä ja ohjaa tuotantoa kysynnän mukaan. Useasti juuri markkinatalous ohjaa yrittäjiksi aikovia perustamaan perheyrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että perheyritykselle ei ole olemassa virallista määrittelyä. On olemassa pienyrittäjiä ja perheyrityksiä, jotka pyrkivät aktiivisesti etsimään markkinoilta uusia kasvumahdollisuuksia ja ovat halukkaita ottamaan uusia ratkaisuja käyttöön. Useissa kansainvälisissäkin perheyritystutkimuksissa kiinnitetään erityistä huomiota perheen (=sosiaalinen yksikkö) vaikutuksesta yritystoimintaan. Tutkimusten mukaan perhedynamiikka, perinteet ja perheyrityksen organisaatiokulttuuri ovat erilaisia ja niiden vaikutus on moninaisempi verrattuna muihin yrityksiin.

Yrittäjyydestä onkin tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisen talouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous, ja perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palveluiden tarjoamisesta. Yleisesti voidaan ajatella maan hallituksen (poliittisen hallituksen) omaksuvan roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Viime lopuksi yrittäjien tulee kuitenkin itse vapaasta tahdostaan huolehtia omasta ja yrityksensä hyvinvoinnista, vaikka hallitus korostaa, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.

Kognitiivisen psykologian mukaan yrittäjän maailma ja siinä samalla yhteiskuntakäsitys muotoutuvat ja kehittyvät kognitiivisen oppimisen tuloksena, joten arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys luovat pohjaa sille, kuinka yrittäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan tehdessään päätöksiä perheyritystä johtaessaan.

Yrittäjyys motivoi ja palkitsee, haastaa ja koukuttaa! (myös tutkimuskohteena)

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Itseni ja edustamani yrityksen päätehtävänä (#päätehtävä) on yrittäjyyden edistäminen. Tarkastellessani yrittäjyyttä sen haastavuuden ja koukuttavuuden näkökulmasta kääntyy ajatukseni vääjäämättä yrittäjyyteen liittyviin taloudellisiin kysymyksiin.  

Teen parhaillani tutkimusta (#tutkimus) pienyrityksen omistajapäättäjän (=yrittäjän) yritystoimintaa kohdanneen taloudellisen kriisin vaikutuksista, sen seurauksen/tuloksen vaikutusta yrittäjänä olemiseen.

Väljästi ilmaistuna yrityskriisi (#yrityskriisi) on tilanne, joka uhkaa yrityksen toiminnan jatkumista – yritys ei nykymenolla selviydy velvoitteistaan (Strang 2000). Sidosryhmien liittäminen osaksi yrityksen olemassaolon logiikkaa: yritys on olemassa vain vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kautta.

Pieni intro tutkimuksesta:

Kiinnostukseni tutkia sidosryhmien toimintatapoja yrityksen ollessa taloudellisessa kriisissä, lähtee niiden tehtävien näkökulmasta, joista nousee esiin kysymys intressiryhmien yrityksille asettamien eettisten (#eettinen), moraalisten (#moraalinen), poliittisten (#poliittinen) tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten täyttämistä ja samoin siitä, että yrityksen tehtävänä on osallistua yhteiskunnan kehittämiseen parantamalla ihmisten elämisen laatua: mm. eriarvoisuutta (#eriarvoisuus) vähentämällä ja estämällä elinympäristön pilaamista. Yrityksen tehtävänä on myös luoda työntekijöille mahdollisuudet tyydyttää työyhteisössä sosiaalisia ja itsensä toteuttamisen tarpeita (mm. Takala 1991, Kettunen 1987, Pfeffer & Salanzick 1987, Axelsson 1981).

 Yrittäjyyden kannalta yksilötasolla keskeinen käsite on minäkäsitys. Minäkäsitys (#minäkäsitys) on yksilön asennoituminen itseensä eli hänen oma käsitys persoonallisuudestaan. Minäkuva (#minäkuva), itsetunto (#itsetunto) ja itsetuntemus ovat minäkäsitystä lähellä olevia käsitteitä. Yrittäjällä minäkäsityksestään on myönteinen ote, jolloin yksilö luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, nauttii haastavista tehtävistä, sitoutuu työhön, ottaa vastuuta ja riskejä, eikä lannistu vastoinkäymisistä (mm. Peltonen & Ruohotie 1992).

 Jokseenkin kaikilla edellä mainituilla ajatuksilla on yhteys arvomaailmaan (#arvomaailma). Arvojen kautta yritykset ovat pyrkineet löytämään parannusta toimintaansa. Arvojen (#arvot) tarkastelua voidaan käydä ainakin kolmesta näkökulmasta: yksilön, organisaation (#organisaatio) ja koko yhteiskunnan näkökulmasta (Paajanen 2000). Edellä mainituilla näkökulmilla on merkityksensä yrittäjyyden kannalta. Yhteiskunnan arvoja (#yhteiskunnanarvot) määritellään muun muassa historian, kulttuurin, kasvatuksen ja opetuksen sekä poliittisten päättäjien myötä. Yhteiskunnan ja kasvatuksen kautta opitut arvot määrittelevät pitkälti yksilön arvomaailmaa. ”Yhtään ainoaa asiaa maailmassa emme mielessämme kanna, emme havaitse, emme tulkitse, emmekä puhu siitä liittämättä siihen arvoja” (Kettunen 1997).

Maailmankuva (#maailmankuva) muodostaa perustan yksilön ja yhteisön elämää ohjaaville arvoille ja tavoille. ”Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen itselleen muodostamaa käsitystä maailmasta kokonaisuutena. Maailmankuva on osa maailmankatsomusta, jolla puolestaan tarkoitetaan ihmisen kokonaiskäsitystä todellisuuden olemuksesta, arvoista ja normeista. Maailmankatsomuksemme arvot määrittävät asiantiloja, jotka ovat toivottavia” (Hirsjärvi & Hurme 1985). Intron ajatuksilla itse tutkimukseen….

 Tutkimusasetelma asetetaan seuraavien kysymysten muotoon:

1)    Mitkä ovat omistajapäättäjän jatkamismahdollisuudet yrittäjänä, kun hänen yritystään on kohdannut taloudellinen kriisi.

2)    Kuinka toteutuu primäärisidosryhmien päätöksenteossa eettisten, moraalisten, poliittisten tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten oikeellisuus (= mm. oikeustieteen ontologia) omistajapäättäjään nähden.

Tutkimusasetelman (#tutkimusasetelma) kysymyksen kaksi (2) osalta tutkimus perustuu Moraali- ja yhteiskuntafilosofiaan (#yhteiskuntafilosofia), jossa tutkitaan moraalin ja yhteiskunnan käsitteellisiä ja normatiivisia perusteita, arvoja, normeja, oikeuksia, yhteiskuntajärjestyksiä ja ideologioita tutkittavaan hyvään ja oikeaan ja vallankäytön oikeuttamiseen liittyviin pulmakysymyksiin filosofisten normatiiviteorioiden (#normatiiviteoria) valossa.

Tutkimus motivoi tutkijaa ja toivon sen myös palkitsevan varsinkin valmistuttuaan!

 

Varikolla käynti virkistää! Antamani palaute tiimivalmennuksen päätteeksi (muutaman vuoden takaa)

Oma raporttini: tiimivalmennus 5.12.20xx/rk

Olisiko meillä suomalaisilla yleensä vähän tapana synkistellä työelämää, vaikka tutkimusten mukaan siihen ei ole aihetta (suomalainen työolotutkimus tai eurooppalainen EU-27 –maiden tutkimus European Company Survey, jossa mukana 27 000 yritystä).

Ihmiset ovat tyytyväisiä, luottavat toisiinsa, kehitysmahdollisuudet työpaikoilla ovat hyvät. Johtamisessa ja toimintatavoissa on myös paljon sellaista, mikä on kehittynyt viimeisen 10 - 30 vuoden aikana huomattavasti parempaan suuntaan.

Tutkimus osoittaa myös sen, että meiltä Suomesta puuttuu sellainen kehittämistä palveleva työolotutkimus, jossa kysyttäisi organisaatiolta niiden näkemystä ja tarinaa, minkä vuoksi tehdään mitäkin toimenpiteitä, mihin niillä on pyritty ja lisäksi kysyttäisi henkilöstön mielipidettä, miten siinä on onnistuttu. Kysynkin nyt meiltä tässä ja nyt onko meillä mielestämme yhtymäkohtia tähän samaan?

Kokemuksellisen näkemykseni ja aikaisempien tutkimusten pohjalta; minulla on sellainen tunne, että sellaiset työpaikat, jotka menestyvät ja joilla tuottavuus on hyvä, ovat myös työelämän ja työhyvinvoinnin laadun kärjessä.

Tutkimusten mukaan suomalaisessa työelämässä vallitsee luottamus toisiin ihmisiin ja sen varaan voi rakentaa työyhteisön ja kehittämisen kulttuuria. Se on meille suomalaisille todellinen vahvuus ja sehän riippuu meistä kaikista … jokaisesta meistä.

Katsellessani välitehtäviemme koosteita panin merkille (varmaan kuten te toisetkin) nousevan sieltä esiin useasti samoja sanoja; oikeudenmukaisuus, reiluus, rehellisyys, kuunteleminen, kunnioitus, avoimuus jne. Aivan samoja asioita, kuin näissä edellä mainitsemissani eurooppalaisessa ja suomalaisessa työolotutkimuksissakin nousee.

Minulla on päällimmäisenä sellainen tunne, että me tulemme tiiminä kohtuullisen hyvin toimeen keskenämme, osaamme asiamme ja meidän toimintaamme ja palveluumme ollaan asiakaskuntamme näkökulmasta katsoen hyvin tyytyväisiä (saamamme palaute XXX:n kautta vahvistaa näin … vahvistaa ainakin osan omaa tunnettani).

Tulen poikkeuksetta lähes aina hyvillä mielin työpaikallemme, enkä näe mitään tämmöistä ”kroonista” haastetta työpäivissäni siitä näkökulmasta katsoen, joka kohdistuu meidän työpaikan yleiseen ilmapiiriin, luottamukseen tai keskinäiseen vuorovaikutukseemme … Toki joitain ohimeneviä … aina joskus on – mutta ainakin toistaiseksi näistä on aina selvitty –  nämä ovat olleet sellaista pientä hetkellistä ”tilannelämpenemistäkin” silloin tällöin, mutta niistä on selvitty, tietääkseni vähin vaurioin … ja pääsääntöisesti puhumalla.

Ehkä ongelmiimme, jos nyt näin voisi sanoa, törmäämme silloin, kun toimintakulttuurimme joissain tilanteissa on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja jota emme ole itse havainneet. Ajattelemme asioista ehkä liian kaukaisesti, emmekä huomaa aina nostaa riittävästi ajatuksiimme omaa rooliamme.

Vaan olemme sokeutuneet rutiineihimme, emmekä oivalla riittävän hyvin, niitä tilanteita, joissa meidän tulisi toimia toisin … siis yksinkertaisesti pidämme asioiden kulkua itsestäänselvyyksinä ja luotamme liikaa siihen, että kyllä se hoituu samalla rutiinilla, kun on hoitunut ennenkin!!

Mielestäni meillä pidetään suht´paljon palavereja, joissa käsitellään monia asioita ja tehdään päätöksiä – mielletäänkö me aina, että kyseessä on päätös. Varsinkin, jos nyt jostain syystä sattuu käymään niin, että en satukaan siihen ja siihen palaveriin, jossa on päätetty siitä ja siitä. Heitänkin ilmaan ajatuksen siitä; onko meillä kehittymisen varaa omassa aktiivisuudessa tutustua itsenäisesti ja selvittää eri palaverien muistioita ja niitä päätöksiä ja linjauksia, jotka koskevat myös työtehtäviäni … siis minua itseäni?

Onhan tietenkin myös näin, että esimiesten taholta voi kyllä peräänkuuluttaa yhteistyötä ja tiedon jakamista, mutta visiot yms. eivät toteudu, jos toimintakulttuuri palkitsee vain parhaat yksilösuoritukset, eivätkä tavoitteet, toiminnan ketteryys ja innovatiivisuus muutu lihaksi, jos toiminnassamme tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu virheiden välttäminen ja sääntöjen noudattaminen, jotka nekin ovat tärkeitä!!!

Kun teemme virheitä jumaloikaamme niitä ja nostakaamme virheet jalustalle, ottakaamme niistä opiksi ja unohtakaamme ne.

Olen huomannut … ja kokenutkin sen … niin täällä työssä, kuin kotonanikin, että naisten ja miesten logiikka toimii eri tilanteissa vähän eri tavalla. Kuten olen aikaisemminkin eri yhteyksissä todennut; naiset ovat opettaneet minua paljon ja naisia kannattaa kuunnella, mutta myös miehiä.

Näin lopuksi totean, mielestäni tiimimme on, vähintään keskivertoisesti toimiva ja yhteistyökykyinen, tämän meidän ainoan tuotteemme XXXXXXXXX - hoitamisen suhteen …  kun vielä hiomme muutamia yksityiskohtia emmekä anna ns. itsestään selvyyksien ja liiallisen luottamuksen automaatiotoimintana -  ohjailevan meitä liikaa, ja kun se mielestäni samalla vähentää yksilöorjentautumistamme tehtäviemme hoidossa.

Jos sanoisin, että esimiehenä toimiminen tässä meidän tiimissämme on helppoa, niin valehtelisin, sillä se on vähintäänkin haasteellista. Olen tyytyväinen meihin mm. siksi, ettei meitä ohjaile mikään synkistelyn sumuverho. Varikolla käynti virkistää! Ainakin näin toivon!

Omasta mielestäni – aikaisempia tutkimustuloksia mukaillen - luottamuksen kivijalkaa rakentavat mm. seuraavat asiat, ja jotka koskettelevat meitä kaikkia:

-        opettelee ymmärtämään toisia

-        haluaa hyvää toisille

-        ei masennu takaiskuista ja murheista

-        näkee toiset ja kunnioittaa heitä

-        kuuntelee toisia

-        tekee mitä on luvannut

-        ymmärtää muutoksen tarpeen

-        on aito ja avoin

-        on rohkea ja selkeä

-        on rehellinen ja aito

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, esimiehenne Raimo!

Omistajapäättäjän suhde omistamiseen ja omaisuuteen perheyrityskontekstissa

Omistajapäättäjä

Tekstin tuottaminen Raimo Kovanen: Omistajapäättäjän määritteleminen asemoidaan useasti yrittäjän yritystoiminnan muotoon. Yritystoiminnan ensimmäiseksi toimintamuodoksi määritellään yksittäinen omistajuus, joka toteutuu mm. toiminimi- ja/tai ammatinharjoittamisyrityksessä. Seuraavan asteen muodostavat erilaiset kumppanuudet, joita ovat mm. henkilöyhtiöt. Sinällään kumppanuudet jakavat yksittäisen omistajuuden edut ja haitat, joskin sen etuna on nähtävä pääomien yhdistelemisen mahdollisuudet. Kolmantena omistajapäättäjän —> omistamisen muotona pidetään osakeyhtiöitä, osuuskuntia ja muita yrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että henkilö- ja osakeyhtiöt voivat tehdä omissa nimissään sopimuksia ja sitoumuksia, toimia pääomamarkkinoilla ja hankkia rahaa osakkeilla (Kim & Nofsinger 2004).

 Yksi omistajuuden käsitteisiin luettava komponentti on vastuullisuus ”sosiaaliseen ja kulttuuriseen omaisuuteen” tai muita ”omaisuuksia” kohtaan. Omistajuuden ja yrityksen laillisen hallinnan ja päätöksenteon keskittyessä yksittäisen henkilön hallintaan kyseessä on silloin suora omistus ja tällöin ei tarvita ns. tarkoituksenmukaista kontrollia omaisuuden käyttöön ja päätöksentekoon (=omistajapäättäjä) Monks & Minow 2004).

 Omistajapäättäjä on henkilö, joka asemansa (toimitusjohtaja ja/tai hallituksen puheenjohtaja) sekä omistuksensa (osakkeen omistaja/yrityksen omistaja) perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa eli on perheyrityksen päätöksentekovallankäyttäjä. Samoin omistajapäättäjällä tarkoitetaan perheyrityksen hallitusta, jonka puheenjohtajana toimi henkilö, joka asemansa tai omistuksensa perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa (Kovanen 2016).

 Omistaminen - omaisuus - päätöksenteko

Omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat residuaalikontrollin ja siihen liittyvät kolme oikeutta: voitonjako, taloudellisen tiedon saaminen ja omistajuuteen liittyvä päätöksenteko. Omistajuuteen liittyvä kontrollioikeus etenkin omaisuuteen ja sen käyttöön nostavat esille residuaalikontrolliproblematiikan, joka muodostuu siitä, että yhtiön hallitus kontrolloi yhtiön varallisuutta ja sen käyttöä, mutta sillä ei ole kannettavanaan osakekannan osakkeenomistajille tyypillistä viimesijaista riskiä —> residuaaliriskiä (Rousseau & Spherling 2003).

 Yhtiökokous päättää voitonjaosta, eli omistajat, ei yhtiön hallitus. Hallitus kylläkin (yleensä) tekee voitonjakoesityksen. Omistamisen ja osakkeen omistamisen asemaa kuvataan seuraavalla esimerkillä: ”Kun kerron sinulle, että omistan talon, voin päätellä, että minä olen se, joka päättää, ketkä voivat käydä sisälle taloon tai asua siinä, ja kuka taas ei voi tehdä niin; että minä määrittelen, miten talo sisustetaan, että minulla on oikeus päättää siitä kokonaisuutena tai jostakin sen osasta ja että minä voin käyttää siitä saamani tuotot omaksi hyväkseni. Kun ostan osakkeet BT:sta (British Telecom), en nauti mistään näistä eduista suhteestani BT:iin lukuun ottamatta rajoitettua oikeutta viimeksi mainittuun, eli osakkeeseen”. (Kay & Silberston 1995).

 Perheyritysten johtajuus ja vastuut eivät läheskään aina ole selvillä. Nämä ns. tekniset ongelmat eivät perheyrityksissä työskentelevien mielestä kuitenkaan ole ne suurimmat ongelmat vaan niitä ovat psykologiset ongelmat. Perheen konfliktit yrityksessä ja perheenjäsenten henkilökohtaiset tai ylemmän johdon johtamistavoissa ilmenevät selvät erot verrattuna muiden perheenjäsenten ajatusmaailmaan saattavat johtaa hankaliin tilanteisiin (Kets De Vries 1996). Yksi niin johtajia, työntekijöitä kuin yrityksiäkin tutkivien tutkijoiden huolenaiheeksi ja kiinnostuksen kohteeksi on noussut työn ja perheen ristiriita eli kokemukset ristiriidoista työn ja ei-työn rooleista. Yksi tärkeimmistä asioista, joka voi vaikuttaa omistajapäättäjän toimintaan on omistajapäättäjän perhe ja siihen mahdollisesti kohdistuvat ristiriidat. Työn ja perheen ristiriitojen uskotaan liittyvän negatiivisesti perheen tyytyväisyyteen ja työtyytyväisyyteen, ja niillä voi olla vaikutuksia masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, mielialahäiriöihin, fyysisiin terveysvaikutuksiin, verenpainetauteihin ja alkoholin kulutukseen (Matthewsa, Booth, Taylor & Martin 2011).

Johtamiseen liittyviä erilaisuuksia eri maiden välillä selittävät pääomamarkkinoiden erilaiset rakenteet. Eurooppaa tehokkaammat Yhdysvaltojen markkinat mahdollistavat helpommin yritysjohdon valvonnan, sillä yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien suoja on asetettu eurooppalaisten osakkeenomistajien suojaa korkeammalle. On myös huomioitava se, että mikä on optimaalista omistajalle, ei useinkaan ole optimaalista muulle yhteiskunnalle. Eli yrityksen politiikka, joka generoi suurimman osan hyvinvointia omistajille, ei välttämättä ole samaa politiikkaa, joka generoi suurinta sosiaalista hyvinvointia muulle yhteiskunnalle (Blair 1995: Wickham 2004).

Omistajapäättäjä nähdään kognitiivisena toimijana, jossa omistajapäättäjän sidosryhmäviestinnän yhteys inhimilliseen kognitioon on erottamaton; ajattelu on luonteeltaan kielellisen tekstin tuottamista (vrt. Onikki 2000). Kognitiivisen psykologian mukaan omistajapäättäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan erilaisten sisäisten mallien ja skeemojen avulla, jolloin hänen maailmansa muotoutuu ja kehittyy kognitiivisen oppimisen tuloksena (vrt. Babutus 1992). Tällä on iso maailmanlaajuinen vaikutus, koska valtaosa maailman yrityksistä on perheyrityksiä.