Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Se tarkoittaa: kuinka päivittäisessä elämässä tehdyt valinnat erilaisissa vuorovaikutustilanteissa vaikuttavat oman ego-identiteetin muodostumiseen. Ego-identiteettiin vaikuttavat tekijät koostuvat muun muassa heikkojen impulssien [”sähköimpulssien”] mukanaan tuomista ”asia-/sisältövaiku-tuksista” omaan egoon [ego-identiteettiin] —> sidosryhmän jäsen [yksilö] saa heikkoja ja/tai vahvoja ” sähköimpulsseja”, joiden ”voimakkuus” vaikuttaa ego-identiteettiin, jota yksilö ei itse automaattisesti tunnista, eikä näinollen voi välttämättä edes koko ”prosessiin” vaikuttaa. ”Sähköimpulssin” voimakkuudesta huolimatta impulssi vaikuttaa yksilön ego-identiteetin rakenteeseen, jolloin egosta kuoriutuu esiin [inkrustaatio] tehtyjen valintojen aikaansaamat vaikutukset.
Talous --> rakentaa yksilön strategiaa, muokkaa identiteettiä ja näyttäytyy egona.
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Kuten todettua, taloussosiologiassa toiminta perustuu aina sosiaaliseen kontekstiin. Taloussosiologian uutta suuntaa edustava näkemys sisältää huomion, jossa ylisosiaalistunut ihmiskäsitys näkee yksilöiden käyttäytymiseen liittyvät valinnat ja teot suoraan yhteiskunnan ja normien tuloksena. Joskin ko. näkemys kritisoi riittämättömänä selityksenä taloudellisten ilmiöiden vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen. Kun taas talousteoria näkee ihmisten motivaation perustuvan preferenssien kautta oman edun tavoitteluun. Nykyaikana vallitsevan näkemyksen mukaisesti talousteoriassa sidosryhmien toiminta, varsinkin taipumusten ja mieltymysten kautta, kuvastaa viimelopuksi yksilön oman edun tavoittelua.
Edellä mainitun perusteella on helpohkoa todeta, sidosryhmäajattelun mukaisesti: yritykset eivät voi toimia ottamatta huomioon toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia, josta voidaankin johtopäätöksenä vetää näkemys: elinkeinoelämä on kehittynyt yhdeksi maailman johtavimmista voimista vaikuttaa vahvasti ihmisten sidosryhmäkompetenssiin —> henkilöbrändi - henkilöbrändäys on osa sidosryhmäkompetenssia. Lisäksi johtopäätökseen voi lisätä sosiologian yhden selittävän tekijän: intressin -käsitteen —> intressi on sosiaalinen käsite, joka tunnetaan sidosryhmäkontekstissa sidosryhmävuorovaikutuksena, johon voidaan liittää ajatus etujen objektiivisuudesta. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida Juholinin [2010] näkemys, joka sopii hyvin tähän kontekstiin. Ulkoinen viestintä [yritykset ja yksilöt] on tietoista tai tiedostamatonta vaikuttamista, kun ”parrasvaloihin” nostetaan elementit: imagon rakentaminen, brändin muokkaaminen ja maineenhallinta —> elikkä viimelopuksi brändäyksessä on intressi sidosryhmien mielikuviin vaikuttamisesta —> ´oma ego pelissä
Intressin -käsite
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Arkielämässä selitämme ja tulkitsemme oikeuttamme omaan ja muiden toimintaan indikoimalla intresseihin ja päämääriin: intressin ajatellaan olevan tietoinen päämäärä, johon ihminen/organisaatio pyrkii. Tässä yhteydessä intressiselitys on koko lailla arkinen päämääräselitys, joskaan toimintaamme liittyvästä intressistä ei välttämättä tarvitse aina olla edes tietoinenkaan.
Kun Eurooppalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopulla elettiin teollistumisen ja kaupungistumisen murrosta koki sosiologia ensiaskeleensa, jonka [eurooppalaisena] isänä pidetään ranskalaista Emile Durkheimia [1858-1917]. Sosiologia tutkiin yhteiskunnan rakennetta ja sosiaalista toimintaa teoriassa ja käytännössä —> kyseessä on laaja-alainen yhteiskuntatiede. Sosiologiassa yhtenä sosiaalisen toiminnan selittävänä tekijänä esiintyy Intressi -sana tai pikemminkin intressin -käsite, johon liitetään ajatus etujen objektiivisuudesta, siis intressi on sosiaalinen käsite. Tieteellinen kirjallisuus ja keskustelu liittävät intressin -käsitteen yleensä taloustieteisiin. Nykyään sosiaalitieteiden [=tässä sosiologinen etnografia] painopiste kohdistuu enenevissä määrin analysoimaan [pohtia] yksilön toimintaa osana sosiaalista kokonaisuutta ja sen vaikutusta yksilöön ja yksilön tekemiin valintoihin.
Tiedonsosiologia tuntee sosiaaliset intressit, jotka tarkastelivat jo 1800 – 1900 lukujen vaihteessa koulutettujen valkokaulustyöläisten intressejä. Sosiologiassa, jossa tarkastelukohteena on ihmisten välinen vuorovaikutus, intressin -käsitteellä tarkoitetaan latinankielistä perusmuotoa ´inter essee´, joka tarkoittaa suomenkielistä sanaa `välittää`. Sosiologinen intressin -käsite keskittyy ehkä enemmän instituutioiden ja toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Tässä intressin -käsite koskettelee myös ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta näkökulmasta ajatuksella: sosiologia on yhteiskuntatiede —> kohteena on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus tunnetaan myös käsitteellä sidosryhmävuorovaikutus. Talousteoria näkee ihmisen egoistisena, jonka tavoitteena on maksimoida omaa etuaan. Tämä on yksi motivoiva tekijä, miksi ajatukseni ´sosiologinen näkemys´ kallistuu enemmän taloussosiologian alueelle —> pyrkii yhdistämään taloudelliset intressit sosiaalisiin suhteisiin. Ihmisen toiminta nähdään sosiaalisena toimintana, jonka intressinä on tuntea taloudelliseen käyttäytymiseen ja siihen liittyvään toimintaan yksilön henkilökohtaiset suhteet ja sosiaaliset rakenteet sekä niihin kohdistuvat painoarvot.
Yhteiskunnassa intressit tulevat ilmi statusta ilmentävän toiminnan kautta. Weberin [1864-1920] vuosina 1915-1919 kirjoittaman esseen [tarkka ajankohta tuntematon]: Class, Status, Party mukaan intressin -käsitteellä on merkittävä rooli sosiologisten käsitteiden —> luokan ja statuksen analysoinnissa. Hänen mukaansa moderni luokan -käsite pohjautuu taloudelliseen intressiin —> tekijä, joka luo luokan. Kunniaa, kulutusta, arvostusta, arvovaltaa sekä elämäntyyliä määrittelee taas status. Puolue, ennen kaikkea yhteiskunnallisen vaikutusvallan ilmentymä, nähdään luokka- ja statusasemista irrallisena tekijänä —> poliittinen suuntaus selittää jossain määrin yksilön kulutus- ja elämäntapavalintoja. Eli luokka, status ja puolue ovat merkittäviä tekijöitä henkilöbrändin muodostumisessa.
Sosiologiassa normit [vuorovaikutuksen muodot: mm. puhe, ele, ilme, katse, ääntely, hymiö, lyhenteet, kuvat …] kohdistuvat sidosryhmien väliseen toimintaan ja niitä sääteleviin sääntöihin, joissa spesifioidaan sidosryhmien käyttäytymistä eri tilanteissa —> mikä on sallittua ja toivottavaa, joskus myös ulkonäköön kohdistuvien ”panostustarpeiden” yksityiskohtia ja niihin liittyviä näkökulmia voidaan nostaa esille. Sidosryhmäyksilön suhde muihin sidosryhmiin määrittyy intressien kautta resursseihin ja tapahtumiin, joita toisilla sidosryhmätoimijoilla on vallassaan. Sosiaalisen toiminnan periaatteena on tyydytyksen tuottaminen ja hyödyn maksimoinnin saavuttaminen intressien ohjaamien resurssien ja tapahtumien avulla [mm. Granovetter 1985; Coleman 1994].
SOSIAALINEN TOIMINTA
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: On ilmeistä, että sosiaalinen toiminta perustuu traditioon, tapahtumiin ja rutiineihin. Taloussosiologia näkee tapoihin ja rutiineihin sitoutuneen toiminnan lisäävän toimijoiden käyttäytymiseen ennakoitavuutta. Toisaalta instituutiot ja normit rakentavat toimintatapojen kirjoa, joka on omiaan vähentämään epävarmuutta. Sosiologia, ymmärtävä sosiologia, weberiläisestä [=Max Weber 1864-1920] näkökulmasta katsoen näkee toimijoilla olevan kyvyn tehdä päätöksiä, jotka saattavat olla joskus toisten tahdon vastaisia – päätökset saattavat olla vaikuttaviakin. Tässä yksi esimerkki vaikuttavuudesta [ei välttämättä tahdon vastaista] :) :) :)
”Flow-muoti on identiteettien juhlaa ja itsensä tuunaamista. Flow-festivaali on kävijöilleen myös muodin ja itseilmaisun areena. Perjantaina ja lauantaina korostuivat käytettyjen vaatteiden tuunaaminen, yllättävät yhdistelmät, itse tehdyt vaatteet, sekä kekseliäs omien juurten nivominen pukeutumiseen.” - HS 18.8.2022
Markkinat, jotka toimivat ideaalisti ovat informaatiota kokoavia, ylläpitäviä ja jakavia, johon liitetään useasti valtaan liittyvä tieto ja epäsuhde jatkuvuudesta.
Kuten edellä todettiin sosiologinen näkemys vallasta kietoutuu weberiläiseen näkökulmaan —> sidosryhmien kykyyn tehdä vaikuttavia päätöksiä, jotka voivat olla toisten tahdon vastaisiakin. Weberin valtakäsitys: yksilöllä oleva valta ja vallankäyttö mahdollistaa toisen yksilön joutumisen tilanteeseen, jossa hänen valinnaiset mahdollisuutensa heikkenevät. Todettakoon, että valtaa voidaan tarkastella useammasta tulokulmasta —> valtion instituutioiden ei ole tarpeen sekaantua talouden luonnolliseen toimintaan —> mm. markkinatalouteen.
Taloussosiologiassa toiminta perustuu aina sosiaaliseen kontekstiin. Taloussosiologian uutta suuntaa edustava näkemys sisältää huomion, jossa ylisosiaalistunut ihmiskäsitys [=homo sociologicus ideaalityyppi] näkee yksilöiden käyttäytymiseen liittyvät valinnat ja teot suoraan yhteiskunnan ja normien tuloksena ja kritisoi riittämättömänä selityksenä taloudellisten ilmiöiden vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen —> ´oma ego pelissä´. Kun Neoklassinen taloustiede näkee ihmisen olevan vapaa tekemään valintoja riippumatta moraalista tai sosiaalisista siteistä [=homo oeconomicus ideaalityyppi] pyrkimyksenä, jopa ainoana sellaisena, on oman edun maksimointi [Rutherford 1994].
HS 22.11.2022 Turun arkkihiippakunnan piispan kolumni
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Kolumnissaan, Kun ei jaksa, pitäisi jaksaa eniten, piispa Mari Leppänen nostaa “parrasvaloihin” nuorten mielenterveysongelmat. Piispa kirjoitta hyvin tärkeästä asiasta. Mielestäni kyseisen kolumnin sisältöä voi lähestyä myös termeillä arvot ja arvomaailma ja niiden muodostuminen.. Seuraavana suora sitaatti Leppäsen kolumni tekstistä: “Nuoret kuvasivat, kuinka väsyttävää on kuvailla oma elämäntarina kerta toisensa jälkeen aina uusille ihmisille: “Jos ei jaksa tai osaa kertoa, oletus on, että et tarvitse apua.” …… “ Nuorten kanssa työskentelevien aikuistan kysymys oli, halutaanko tilanteeseen muutosta ja nuorten syrjäytyminen poistaa? ….. Kysymys on aina yksittäisen nuoren hyvästä elämästä. Jokaisen nuoren voinnin kohentaminen on inhimillisesti katsottuna mittaamattoman arvokas askel. Samalla kysymys on yhteiskunnan tulevaisuudesta.”
Itse olen viime viikkoina pohdiskellut sidosryhmäajattelun näkökulmasta - oma ego pelissä - yksilön sosiaalista ympäristöä ja tässä ympäristössä toimivien yritysten toimintatapoja yksilön arvojen ja arvomaailman muodostumisessa [rakentumisessa]. Seuraavassa pieni ote aikaansaamastani tekstistä:
“Sidosryhmäkontekstissa sosiaalista ympäristöä, kuten perhe ja ystävät, pidetään tärkeänä pohdittaessa arvoja ja käyttäytymistä. Sidosryhmäsuhteiden muodostumista tarkastellaan useasti joko sosiologisesta, instituutioiden tai yhteistyön näkökulmasta, kun taas sidosryhmäajattelua lähestytään puolestaan etiikan, sosiaalisen vastuun ja ympäristötutkimuksen näkökulmasta.
Ympäristöllä on iso merkitys arvojen muodostumiselle. Mielellään arvot yhdistetään yrityksen toimintatapoihin ja strategiaan, jolloin ne toimivat ohjenuorina. Niillä viestitään, kuinka yrityksessä toimitaan, siis arvot nähdään työkaluina ja reunaviivoina työntekijöille. Tuntemalla yrityksen arvot voi henkilökunta hyödyntää ja hyötyä niistä peilaamalla toimintaperiaatteitaan vastaamaan yrityksen arvoja, jotka voivat myös yksilötasolla heijastua oman egon muutoksina – ´oma ego pelissä´
Mielestäni on ilmeistä, että ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat sidosryhmäkontekstissa maailmankatsomuksen ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme ja näin arvot luovat pohjaa henkilöbrändäyksellemme.”
ARVOT
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Yrityksen ja liike-elämän arvoja määriteltäessä ja arvoja arvioitaessa kohdataan sanojen monimerkityksisyys sekä niiden eksaktin määrittelyn vaikeudet. Arvoja tulkittaessa, varsinkin etiikan näkökulmasta, voidaan ne jakaa kolmeen kategoriaan: hyvät, huonot tai pahat. Yleensä ollaan kiinnostuneita hyvästä ja pahasta. Määrittelyiden ”yksituumaisuuden” jälkeen voidaan tarkemmin analysoida yritysten tekoja, jotka voidaan jakaa muun muassa välineelliseen-, tekniseen-, lääketieteelliseen-, hyödylliseen- ja/tai hedonistiseen hyvään, huonoon tai pahaan. Arvot on syytä erottaa säännöistä. Aika ajoin on hyvä pohtia mitä yrityksen arvot ovat? Mistä arvot tulevat? Voiko arvo kasvaa, hiipua, siirtyä, tuhoutua? Voiko arvoa mitata? Onko taloudellisilla arvoilla erilaisia ”suhteita” verratessa niitä muihin arvoihin? Arvot voidaan yhdistää yrityksen toimintatapoihin ja strategiaan, jolloin ne toimivat ohjenuorina, joilla viestitään, kuinka yrityksessä toimitaan. Arvot nähdään työkaluina ja/tai reunaviivoina työntekijöille, joita he voivat hyödyntää ja peilata toimintaperiaatteitaan vastaamaan yrityksen arvoja.
Arvot ohjaavat yrityksen toimintaa, josta syystä yrityksen julkilausutuilta arvoilta odotetaan vastuunkantoa niin työntekijöiden hyvinvoinnista kuin ympäristöstäkin.
Yksi yritysten ´avoluettelo´ voisi kuulua vaikka näin: ihmisoikeuksien ja ihmisten arvostaminen, kehittäminen, kestäväkehitys, kunnioitus, läpinäkyvyys, muutosmyönteisyys, rehellisyys, tasapuolisuus, vastuullisuus, yhteistyö, ympäristönsuojelu … Taloudellisen arvonmuodostumisen voidaan ajatella olevan todellisuuden fyysistä muokkaamista.
Ihminen [henkilöbrändäyksen objekti], joka ottaa positiivisen asenteen melkeinpä mihinkä tahansa asiaan voidaan asia karkealla ja epätarkalla luokittelulla nimetä arvoksi, ainakin hänelle itselleen. Siis lähes kaikki, joka nähdään tai koetaan hyvänä ja kauniina ja joille annetaan kelpuutettuus omien tunteiden kautta, voidaan pitää arvona. Arvoja pohdiskellessa on hyvä huomata kaksi erilaisuutta; millaiset asiat ovat arvoja ja millaisilla asioilla on arvoa. Tästä voidaan vetää johtopäätöksenä, että sanaa `arvo´ käytetään mitä moninaisemmissa merkityksissä, josta syystä ihmisten välisistä arvokeskusteluista ei oikein tahdo tulla selvyyttä, sillä keskusteluista pitäisi pystyä erottamaan ´arvosubjekti´ ja `arvo-objekti´. Arvosubjekti —> henkilö ja/tai ryhmä, joka pitää jotain arvossa. Arvo-objekti —> asia tai olio, jota pidetään arvokkaana.
Arvo – arvon määrittely - sisältää monia ongelmia ja lainalaisuuksia sekä sen missä arvo sijaitsee. Arvon ongelman lisäksi on muun muassa mallin- ja kulttuurin ongelma. Mallin ongelmaa voidaan lähestyä muun muassa metodologian, ontologian tai miksipäs ei myös marxilaisen tavan näkökulmasta. Kulttuuriongelma sisältää muun muassa kapitalismin kulttuurin, jonka peruskysymyksiin kuuluu: kuinka kapitalismin kulttuuria voidaan samaan aikaan ”juhlia” yksilöllisyytenä, koska useat sidosryhmät kokevat kyseessä olevan tukahduttavan ja monotonistisen [yksi jumalaisen] kulttuurin, jossa kaikki toiminnot noudattavat samaa logiikkaa ja samaa arvoasteikkoa.
Ympäristöllä on yleisesti iso merkitys ihmisten arvojen muodostumiselle. Suhteessa ympäristöön on erityisen tärkeää se, missä yksilö kokee olevansa omaa elämäänsä ja toimintaansa ohjaava subjekti, missä määrin taas ulkoisten, itsestään riippumattomien ja itsestään ulottumattomissa olevien seikkojen säätelemä. Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi yksilö kokee asemansa ja toimintamahdollisuutensa elinympäristöön ja mitä seikkoja hän arvostaa ja tavoittelee itsensä ja läheistensä osalta. Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat maailmankatsomuksemme ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat meitä elämänkentän konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme —>´oma ego pelissä´.
NIMI
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Nimi viittaa aina johonkin kohteeseen, joka on haluttu nimetä, toisin sanoen nimellä on konkreettinen ”nimenkantajan rooli”. Nimitutkimuksiin liittyy sosiolingvistinen [kielitieteen osa-alue] näkökulma, jolla pyritään selvittämään muun muassa iän, sukupuolen ja ammatin vaikutusta yksilön nimitaitoihin ja nimen käyttöön.
Sosiolingvistiikka tunnetaan myös terminä sosio-onomastiikka, joka huomioi nimen lisäksi nimen käyttöön liittyvät sosiaaliset ja tilanteiset kontekstit, elikkä nimen käyttöä sovelletaan sosiaaliseen, käyttäjäkohtaiseen, tilanteiseen ja tilannekohtaiseen viitekehykseen. 1990-luvulla alettiin sosio-onomastista näkökulmaa soveltaa tai tarkemmin ilmaisten kiinnostuttiin nimitaitojen muutoksesta suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niistä johtuviin ihmisten tarpeisiin käyttää aikaisempien sukupolvien käyttämiä nimiä.
Yrityksen nimeä valittaessa panostetaan yleensä nimen iskevyyteen, joka jää helposti mieleen, nimi on hyvä suojata. Mitä keksinnöllisempi yrityksen nimi on sitä tehokkaamman nimisuojan se saa ja jää paremmin sidosryhmien mieliin. Yrityksen nimessä pitää olla yhtiömuodon tunnus. Nimi on ehkä tärkein elementti kaikista.
Henkilöbrändäyksessä nimi näyttelee suurta roolia. Sanotaan `nimi tekee ihmisen`. Onpa meillä mikä tahansa nimi [=ego], niin yleensä se tuntuu omalta - on tietenkin poikkeuksia. Joskus on käynyt mielessä ajatuksen tuulahdus henkilöstä - tosin ani harvoin - jolla on koko lailla harvinainen nimi; voisiko hän tuntea nimensä vuoksi olonsa yksinäiseksi? Nimi on myös yksi henkilöbrändäyksen kulmakivistä, jota ilman brändäys ei voi onnistu.
Nimet ovat tärkeitä ihmiselämässä ja kun nimi on tullut tutuksi, siitä on vaikeaa luopua, onpa sitten kyse omasta tai mistä nimestä tahansa. Vanha sanonta hieman ”mairittelee”:
”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”
-tuntematon
BRÄNDI
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Tässä tekstissä tarkastellaan käsitteitä ´brändi ja henkilöbrändi´ avaten samalla niiden mahdollisia yhteneväisyyksiä. Menestyvä brändi sisältää kuusi tärkeää brändielementtiä:
1) Muistettavuus
2) Merkityksellisyys
3) Mahdollisuus
4) Siirrettävyys
5) Mukautuvuus
6) Suojattavuus
Henkilöbrändikysymystä on hyvä tarkastella näkökulmasta; onko henkilöbrändin oltava aina ”makee”, mitä se merkitsee juuri nyt ja mitä jatkossa, millainen sidosryhmäverkosto bräntää ja missä tarkoituksessa? Yhtenä faktana vois toivoa henkilöbrändin edustavan parasta versiota brändättävästä tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä ne tilanteen sitten kulloinkin ovat ja pystyykö aina tunnistamaan oikea kontekstin?
Yritysmaailmassa ja liike-elämässä yleensä brändi -sanaan yleisemmin liitettäviä elementtejä ovat yrityksen nimi, logo sekä muut visuaaliseen ilmeeseen liittyvät värit ja väritykset. Useasti brändin ”olemukseen” liitetään merkityssisältöinä [mahdollisuuksien mukaan] niin ikään yrityksen arvot, visio, sekä jotain näkyvää strategiaan sisällytetyistä konkreettisista tavoitteista ja niihin liittyvistä elementeistä. Sitoutuneet sidosryhmät sen sijaan että he olisivat uskollisia pelkästään brändille, he myös aktiivisesti rohkaisevat muita sidosryhmiä brändin tuotteiden ja palveluiden pariin.
On huomioitava myös negatiivisen brändisitoutumisen olemassaolo: sidosryhmien negatiivisen brändisitoutumisen syntymiseen vaikuttavat muun muassa suorat tai epäsuorat negatiiviset kokemukset brändistä, tyytymättömyys palvelun laatuun tai saatuun arvoon, odotukset brändiä kohtaan ja kilpailevat brändit.
Yleisen ajatuksen mukaisesti brändi luo mielikuvia tai mielipiteitä yrityksestä. Bränditutkimuksissa voidaan mitata brändin asemaa markkinoilla, siis sitä kuinka brändi asemoituu keskeisiin brändimittareihin, kuinka se menestyy ja ”performoi” toisten kilpailijoiden kanssa vastaavassa kontekstissa.
1) Brändi on tavaramerkin, jonka ympärille on muodostunut positiivista ”pöhinää”. Brändin arvo taas muodostuu nimen tai logon tunnettuudesta, sidosryhmien merkkiuskollisuudesta, brändin mukanaan tuomasta laadun tunteesta ja/tai brändiin liitetyistä mielikuvista.
2) Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön ja/tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä.
3) Usein imago määritellään visuaalisemmaksi mielikuvaksi, kun taas maine käsitetään enemmän kokemukseen perustuvammaksi [asiakaskokemus].
4) Imagon on sanottu olevan ihmisten mielissä oleva käsitys, johon yritys pystyy vain rajallisesti vaikuttamaan. Esimerkiksi arvot, asenteet, ennakkoluulot ja uskomukset ovat asioita, joihin yrityksen tiedottamisella ja toiminnalla ei välttämättä pystytä vaikuttamaan.
5) Brändin ja imagon eron on sanottu näkyvän ainakin niiden käyttöyhteyksien perusteella kohderyhmissä: brändistä puhutaan useasti sidosryhmille suuntautuvien toimenpiteiden yhteydessä, kun imagosta taas muille sidosryhmille, kuten sijoittajille.
Henkilöbrändäykseen liittyviä valintoja pohdiskellessa on hyvä tarkastella ajatusta; voiko henkilöbrändi sisältää tai voiko se olla sisältämättä samoja elementtejä kuin yritysmaailman brändiin sisällytetään ja kuinka henkilöbrändäyksen sosiologisen intressi -käsitteen [inter esse] mukainen vuorovaikutus nostaa esiin [välittää] yksilöistä niitä ominaisuuksia [oma ego pelissä], joiden perusteella sidosryhmien tahdonalainen tai tahaton tulkinta henkilöbrändää sidosryhmien jäseniä?
NATO-OTAN
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Suomen NATO -prosessi on edennyt hyvin mitä nyt Turkki vähän … Tässä toukokuun lopulla lähetin ulkoministeri Pekka Haavistolle “lentokonelukemista”. :) :)
P.S. Ministerin puolueideologia ei kylläkään edusta omaani.
Arvon tuottaminen - palvelutarjoomaa johtamalla
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Mitä palvelutarjooma käsittää? Palvelutarjooma = tuotetar-jooma/palvelupaketti/palvelukonsepti —> mistä palvelusta yrityksen liiketoiminta koostuu, millaisia asiakaskategorioita palvellaan ja miten palvelutarpeet kehittyvät. Palvelutarjooman/palvelupaketin synonyyminä voidaan käyttää sanaa palvelukonsepti —> palvelukonseptin kautta määritellään sekä asiakkaalle että henkilöstölle se palvelu, jota organisaatio tarjoaa. Palveluliiketoiminnassa sekä markkinoinnin että tuotannon johtamisen perustyökalun voidaan katsoa muodostuvan palvelukonseptista, josta koostuu organisaation palvelutarjooma. Grönroosin [2009] mukaan palvelupaketti jakautuu kolmeen palveluryhmään:
1) peruspalveluun/ydinpalveluun, sekä
2) lisäpalveluihin, jota voidaan kutsua myös liitännäispalveluiksi tai avustaviksi palveluiksi ja
3) tukipalveluihin
Ydinpalvelu on palvelu, jota asiakas lähtökohtaisesti tarvitsee. Avustavat palvelut puolestaan helpottavat ydinpalvelun käyttöä. Tukipalvelut ovat myös avustavia palveluluita, mutta ne täyttävät Grönroosin mukaan toisenlaisen tehtävän. Tukipalvelut sinällään eivät helpota ydinpalvelun kulutusta tai käyttöä, vaan niitä käytetään mm. arvon lisäämiseksi ja kilpailukeinoina. Palvelutarjooma on tyypillisesti useasta komponentista koostuva kokonaisuus. Palvelutarjoomassa ydinpalvelu on se, joka ratkaisee asiakkaan ongelman tyydyttämällä asiakkaan tarpeet.
Johnstonin ja Clarkin [2005] mukaan palvelupakettia/palvelukonseptia on vaikea kuvata tyhjentävästi: se on liiketoimintamallia tunnepitoisempi, brändiä syvempi, hyvää ideaa kompleksisempi ja visiota yhteläisempi. Lisäksi sillä voi olla työntekijöitä ja asiakkaita yhdistävä vaikutus, ja se voi luoda kilpailuetua. Palvelukonseptin on oltava sopusoinnussa koko yrityksen organisointi-periaatteen kanssa. Palvelutarjoomaa/palvelupakettia/palvelukonseptia voidaan kuvata yhteiseksi käsitykseksi tarjottavan ja saatavan palvelun luonteesta.
Yhteinen käsitys edellyttää informaatiota seuraavista komponenteista:
a) organisointi-idea —> palvelun olennaisin asia
b) palvelukokemus —> asiakkaan välitön kokemus ja kohtelu palvelu-prosessissa
c) lopputulos —> asiakkaan saama tulos palvelusta
d) palveluoperaatio —> tapa, miten palvelu toimitetaan/tarjotaan asiakkaalle
e) palvelun arvo —> palveluun sisältyvä hyöty asiakkaan näkökulmasta palvelun kustannukseen verrattuna.
Organisaation palvelutarjooma sisältää palveluita – arvon tuottamista. Organisaatiossa palvelukonseptin/palvelutarjooman on oltava yhtenäinen, selkeä ja tiedostettu, se näkyy tuotettujen palveluiden tavanomaista laajempana heterogeenisuutena ja erinomaisuutena, joka perustuu kahteen tärkeään seikkaan: toimitetaan se, mitä luvataan ja käsitellään ongelmatilanteet ja kyselyt erinomaisen hyvin. Siis johdetaan palvelutarjoomaa.
Palvelu ei voi koskaan olla irrallinen sitä tuottavasta järjestelmästä. Palvelukonseptin merkitys palvelujen tuottavuuden johtamisessa ja kehittämisessä on erittäin keskeinen. Palvelukonseptin perusajatus muodostuu laadun ja tuotannon ankkuroinnista toisiinsa palvelutuotteen edellyttämässä kontekstissa. Palvelutarjooman johtamisessa on kysymys palveluliiketoiminnan useiden eri komponenttien, kohteena olevan asiakasryhmän, prosessien ja resurssien oikean suuruisesta, oikean laatuisesta, oikeaaikaisesta määrittelystä, niin että kaikki osapuolet saavuttavat parhaan mahdollisen tavoitteen/tuloksen. Gröroosin mukaa palvelutarjooman mallin on oltava asiakaslähtöinen ja siinä on huomioitava vain se mitä asiakkaalle oletetaan tehtävän. Tällöin jätetään palveluprosessin toiminnallisen laadun miten -näkökohdat huomioimatta.
Grönroos määrittelee palvelutarjooman johtamiseen kuuluvan neljä vaihetta:
1) palveluajatuksen kehittäminen
2) peruspalvelupaketin kehittäminen
3) laajennetun palvelutarjooman kehittäminen
4) imagon ja viestinnän johtaminen
Palvelutarjonnan johtaminen vaatii toimenpiteitä. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää keskittymistä olennaiseen —> edellyttää itsekuria - siis äärimmäistä itsekuria palvelutarjonnan johtamisessa. Asiakkaan toimintojen perinpohjainen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, tältä pohjalta pystytään määrittämään asiakkaan saama hyöty – arvon tuottaminen.
Mm. Gröroos nostaa palvelujen markkinoinnin yhteydessä esiin ns. suhdemarkkinoinnin koulukunnan ja erottaa suhdemarkkinoinnin kivijalkana kolme strategista ja kolme taktista elementtiä, joiden oikealla johtamisella voidaan johtamisen näkökulmasta keskittyä oikeisiin asioihin ja samalla merkittävästi vähentää sekä asiakkaan että palveluntuottajan ns. transaktiokustannuksia [sopimuksen valmistelun ja täytäntöönpanon tuottamat kustannukset].
Strategiset elementit:
1) organisaation liiketoiminnan määritteleminen palveluliiketoiminnaksi, jonka keskeisimpänä elementtinä on palvelukilpailu, jossa kilpaillaan kokonaistarjoomalla ydinelementin sijaan
2) organisaation tarkasteleminen prosessijohtamisen perspektiivistä funktionaalisen perspektiivin sijaan
3) partneruuksien ja verkoston muodostaminen kokonaispalvelun prosessin hallitsemiseksi
Taktiset elementit:
4) siirrytään resurssipohjaiseen organisaatioon
5) siirrytään kompetenssiorientoituneeseen organisaatioon
6) siirrytään suhdeorientoituneeksi organisaatioksi
—> siis siirretään katse tuotteesta asiakkaaseen
Myös imago on tärkeä palveluyrityksille ja Grönroosin mukaan sitä on johdettava asianmukaisesti. Imago vaikuttaa keskeisesti asiakkaan kokemaan kokonaislaatuun. Palvelun brändi kehittyy asiakkaiden kokemusten ja julkisuuden kautta. Palvelun lisäksi brändiin vaikuttaa myös kaikki fyysiset tuotteet. Brändin tuleekin olla lupaus odotettavissa olevasta laadusta, ja asiakkaan tulisi pystyä luottamaan tähän lupaukseen. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää mm. hyvää huolenpitoa imagosta ja brändistä.
Voidaankin todeta, että palvelu- ja tuotekuvaukset —> kuvaavat organisaation tarkoitusta ja ovat johtajalle tärkeitä työkaluja pohdiskeltaessa asiakaslähtöistä johtamista mm. palvelutarjooman näkökulmasta – arvoa tuottamalla.
Niin muuttuu maailma .....
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: ”Niin muuttuu maailma, Eskoni.” Tämä sanonta liittyy Aleksis Kiven Nummisuutareihin [kirjoitettu 1864] ja siellä Eskon isän sanontaan Esko pojallensa ...
Menneet lähiajat ovat antaneet käyttövoimaa puheille peruuttamattomista muutoksista eurooppalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkästään satojen tuhansien, jopa useiden miljoonien pakolaisaalto Ukrainasta Eurooppaan antaa perusteita tällaisille näkemyksille. Tässä yhteydessä en halua ota kantaa yleistettäviin ja lopulta vaikeasti todennettaviin yksityiskohtiin, sillä lopullisen arvioinnin tekeminen on useimmiten mahdollista vasta yhdistämällä useampia yksittäisiä tilanteita ja yksityiskohtia tekemällä niistä laajempia analyyseja.
On ilmeistä, että monilla henkilöillä on erityisen hyvä stressinsietokyky [resilienssi]. Hyvän sietokyvyn taustalla ovat hyvä itsetunto ja oma identiteetti, sekä kyky itsenäiseen elämään ja työskentelyyn [myös henkisesti]. Tällainen henkilö säilyttää tunteen, että elämä on hänen omassa kontrollissaan – vaikeuksista huolimatta. Sitkeys suojelee henkilöä monien henkilökohtaisten vaikeuksien aikana kuluttavalta stressiltä; lisäten jo entisestään vaikeiden tilateiden hallintakykyä. Kokemukset vaikeiden tilanteiden hallinnasta lisäävät samalla selviytymiskykyä ja yleistä sitkeyttä, myös edellä mainitsemassani järkyttävässä pakolaisuuteen liittyvässä muutostilanteissa.
Tarpeiden ja mahdollisuuksien välisten suhteiden säätelyt ovatkin yleisesti ajatellen pitkälti opittuja tai pikemminkin sosiaalisesti määrittyneitä. Kaikki sotaan liittyvä turvattomuus, sisäinen ja ulkoinen pakolaisuus sekä niiden mukana tullut vastentahtoinen elämän muutos on vaikeasti säädeltävä, jopa mahdoton. Pakolaisuudesta johtuva elämänhallinta on kaikille hyvin haastava. Kaikki hyvinvointivaltiot eivät monestakaan syystä kykene riittävästi säätelemään pakolaisuuteen liittyviä inhimillisiä ja materiaalisia puutteita. Ja kun kaikkia puutteita valtioiden taholta ei voida täysin säädellä joutuvat säätelyä tekemään ihmiset omilla kyvyillään
Pakolaisuuden toisessa ääripäässä ovat ne tilanteet, joissa ihmiset eivät millään muotoa voi vaikuttaa elämäänsä, sen paremmin rajoittamalla tarpeitaan taikka lisäämällä mahdollisuuksiaan - resurssejaan. He voivat vain yrittää tulla toimeen tilanteissa, joissa ei ole valittavana vaihtoehtoja. Kun taas elämänhallinnan mahdollisuuksien toisessa ääripäässä olevat ihmiset näkevät tilaisuuksia kyetä säätelemään sekä tarpeitaan että resurssejaan. He näkevät elämässään – kaikesta huolimatta – ”väljyyttä” ja omaa osaamistaan säädellä tilanteitaan vähentämällä tai lisäämällä omia tarpeitaan ja resurssejaan. Tämän ovat monet ukrainalaiset jo näyttäneet – respect.
Ympäristöllä on yleisesti iso merkitys ihmisten arvojen muodostumiselle. Suhteessa ympäristöön on erityisen tärkeää se, missä henkilö kokee olevansa omaa elämäänsä ja toimintaansa ohjaava subjekti, missä määrin taas ulkoisten, itsestään riippumattomien ja itsestään ulottumattomissa olevien seikkojen säätelemä. Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi henkilö kokee asemansa ja toimintamahdollisuutensa elinympäristöön ja mitä seikkoja hän arvostaa ja tavoittelee itsensä ja läheistensä osalta.
Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat maailmankatsomuksemme ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat meitä elämänkentän konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme. Tehkäämme kaikkemme Euroopan yhteisönä [EY], yksittäisenä valtiona, yksittäisenä paikkakuntana ja yksittäisenä henkilönä, jotta pakolaisuuden uhriksi joutuneiden ukrainalaisten arvomaailman muodostuminen ei enää meidän toiminnallamme ole negatoimassa heidän arvomaailmansa kehitystä tässä ja nyt.
Kyllä ne Putinin tekemät ja arvostamat totuustaulut [lue totuusarvojen yhdistelmät ”totta” ja ”epätotta” -L. Wittgenstein 1920 -luvulla] ovat jo saaneet riittävästi aikaan arvomaailman negatoitumista ihan globaalisti … niin muuttuu maailma; halusimme tai emme!
“Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”
- Ludwig Wittgenstein [1889-1951] italialais-englantilainen filosofi -
Uskomus & halu = teko
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Putin [=Venäjä] hyökkäsi 24. päivänä helmikuuta 2022 Ukrainaan [julma teko]. Tänään [HS 25.3.] Krasnojarskin kasvatustieteellisen yliopiston apulaisprofessori Nina Lobanova kertoo artikkelissaan: ”Tarkoitus on selvästikin madaltaa järkevän ajattelun rimaa Venäjällä.” Lobanovan mukaan kasvatustieteiden yliopistokoulutusta on ryhdytty yhtenäistämään armeijamaiseen tapaan.
”Historianfilosofiaa” Saksalaisen tieteenfilosofin C.G.Hempelin [1905-1997] mukaan jokin tapahtuma voidaan selittää näyttämällä, miksi tapahtuman tapahtuminen oli odotettavissa tilanteeseen liittyvän relevantin lain ja alkutilan perusteella.
Hempel tunnetaan myös mustan korpin paradoksista: 1) Kaikki korpit ovat mustia ja se voidaan ilmaista implikaation muodossa seuraavasti; jos jokin on korppi, niin se on musta. 2) Jos jokin ei ole musta, niin se ei ole korppi.
Kaikissa olosuhteissa, joissa 2 on totta, 1 on myös totta – ja samoin kaikissa olosuhteissa, joissa 2 on väärä 1 on myös väärä.
Jonkun tapahtuman selitys on kausaalinen [=ilmiö selitetään syillä], kun/jos se annetaan viittaamalla kyseisen tapahtuman syihin. Ihmistieteiden lähtökohtaisena metodina on ymmärtää ihmisten teot paljastamalla niiden takana olevat uskomukset ja halut. Positivismi ja hermeneutiikka käsittävät tieteenfilosofian kaksi suurta perinnettä. Positivismille ovat tyypillisiä kausaaliselitykset yleisten luonnonlakien avulla. Hermeneutiikka puolestaan puolustaa ihmisten omaleimaisuutta ja väittää ettei ihmisten toimintaa voi selittää kausaalisesti yleisten lakien perusteella.
”Nykyfilosofiaa” Edellä mainitun Venäläisen kasvatustieteellisen yliopiston apulaisprofessori toteaa, että samalla kun maailma käy yhä monimutkaisemmaksi, Venäjällä hulluudesta on tullut normi ja jopa ideaali ja tulevaisuudessa opettajiksi opiskelevien ”sosiaalinen lukutaidottomuus” tulee olemaan entistä heikompaa, sillä he eivät tunne kirjallisuuden historiaa eivät klassikoita. Todellisuutta he opiskelevat sanomalehdistä.
Putinin ideologinen ajattelu tarkoittaa USKOMUSTA ja HALUA saada itsensä suurmiehenä ja Venäjän pelastajana historian kirjoihin. TEKO, jota hän esittää toimintansa perusteluiksi ja oikeutukseksi on ”erikoisoperaatio” vapauttaa Ukraina natsien vallasta. ”Erikoisoperation” pohja-ajatus kumpuaa esille jo vuonna 2014 Venäjän pääkanavien uutislähetyksissä, joissa verrataan Eurooppaa seksuaalisella termillä GAYEVROPA eli homoeurooppa ja nyt vuonna 2022 puolestaan ko. kanavien uutislähetyksissä verrataan Eurooppaa EVROREICHin eli natseihin.
Putinin omaleimaisuuden uskomus & halu on tekona kausaalisen selittämisen haaste!
Viraalimarkkinointi - virus [vaikkapa COVID-19 -virus]
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Lähtökohtaisesti markkinointiviestintä on yrityksen sidosryhmiin kohdistettua viestintää, jonka tarkoituksena on saada aikaan kysyntää sekä siihen positiivisesti vaikuttavia ilmiöitä.
Viraali -sana viittaa viruksiin. Ihmiseltä ihmiselle kulkevaa markkinointia kutsutaan viraalimarkkinoiniksi. Kantasanasta virus polveutuu sana viraali, ja se tarkoittaa tässä yhteydessä viruksen tavoin leviävää viestiä tai sisältöä.
Viraaliefektit ja/tai meemit eli internet-ilmiöt, erilaiset aloitteet ja hauskat mokat leviävät melko useasti viraalisti. Viraalimarkkinointi perustuu meemien käyttöön. Viraalimarkkinointi tai virusmarkkinointi on markkinointia tai mainontaa niissä tapauksissa, joissa mainosviesti liikkuu pääsääntöisesti internetin avulla ihmiseltä toiselle nopeasti kuin virus linkitysten ja jatkolinkitysten avulla. Viraalimarkkinoinnin kannalta paras tuote on kilpailijoista erottuva, kiinnostava ja lisäksi markkinointiviestin tulee olla omaperäinen ja sen tulee sisältää jotain aikaisemmin näkemätöntä.
Viraalimarkkinointi perustuu kuluttajan itsensä osallisuudesta yrityksen markkinointiprosessiin, joko käyttäjätuottajana tai yleisöosallisena. Viraalimarkkinointiin liittyvä keskeinen haaste on luoda sellaista markkinointiviestimateriaalia, joka herättää asiakkaiden mielenkiinnon niin, että he haluavat jakaa viestiä eteenpäin. Viraalimarkkinointi on ilmiönä kohtuullisen lyhytikäinen. Viraalimarkkinoinnin avulla viestit leviävät myönteisimmässä tapauksessa todella nopeasti ja hyvin isoille ihmisryhmille samanaikaisesti. Viraalimarkkinoinnin menestystarinoihin kuuluu myös kopioinnin vaikeus.
Viraalimarkkinointimääritelmiä on monia. Ensimmäisiä viraalimarkkinointi -termin määrittelijöitä, jota pidetään myös ensimmäisenä menestyneenä viraalikampanjana, ovat Juvertson & Draper [1997] määritellessään tai pikemminkin kuvaillessaan Hotmailin sähköpostikampanjaa: he nimesivät viraalimarkkinoinnin verkostojen tehostamaksi word-of-mouth -viestinnäksi [internetissä tapahtuva word-of-mouth -markkinointi]. Viruksen tavoin kyseiset viestit käyttävät hyväkseen moninkertaistumista saavuttaakseen mahdollisimman laajan kohderyhmän. [word-of-mouth =suusanallinen viestintä].
Suomen kuluttajaviraston vuonna 2008 laatimat viraalimarkkinoinnin pelisäännöt säätelevät markkinointia mm. rajoittaa sähköpostiviestin lähettämistä ilman vastaanottajan lupaa. Kuluttajaviraston laatimilla pelisäännöillä pyritään saamaan kuriin myös tuotteesta käytävät verkkokeskustelut, joilla pyritään erottamaan aitojen yksityishenkilöiden mielipiteet systemaattisista viesteistä tilanteissa, joissa tuotteen valmistaja/valmistajan edustaja esiintyy verkkokeskustelussa tavallisen yksityishenkilön ominaisuudessa.
Siis markkinoinnille ja korona -virukselle löytyy ainakin yksi yhteinen “nimittäjä” - viraali :)
Savolaisuuden tunnistettavuus ja erottuvuus
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Savolaismurteesta väitöskirjansa tehnyt Anne-Maria Nupponen siirsi väitöstilaisuudessaan vastuun vastaväittäjälle kirjoittaa STT:n Reino Pasanen.
Väitöksessä kerrotaan itse murteen sisältävän kielellisinä piirteinä vääntämistä, venyttämistä ja leveyttä. Esimerkkinä käytetään verbiä ”kiänny”, joka on kuulemma maailman lyhyin esileikki – savolaiseen tapaan.
Nyt vähän toisenlaista savolaisuutta. Seuraavaa listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Tässä vähän alkua: pitkäaikainen kansanjohtaja – Kekkonen, osaava kiekkosakki – KalPa, metsäkonevalmistaja – Ponsse, taitava pallonhallitsija – KuPS, osaava hiihtäjä – Iivo, musiikin toistaja – Genelec, , juomabrändi – Olvi, viihdyttävä tossukilpailu – Reiska MM, tunnettu tulevaisuudentutkija – Tuomas, globaali maaseutukylä – Oinaskylä, yhdistävä tekijä – savolaisuus, vaikuttava synonyymi – johtajuus :) :) - nii vua
Iivo ite!
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: ”Paras versio itsestään.” Erityisen kiehtovaa on se, että hän on loistava urheilija ja samalla hyvin kiinnostava persoona. Hänelle on muodostunut hyvä imagobrändi. Brändin ”rakentuminen” on saanut alkunsa kotoa – omilta vanhemmiltaan ja muulta ydinperheeltään. Savolaisuus – heimo - johon itsekin kuulun, nähdään useasti ”piällysmiehenä” eli johtajan roolina. Iivo todisti jälleen kerran kuinka savolainen ottaa johdon ”käsiinsä” aivan globaalissa tilanteessakin – loistavaa Iivo!
Oman ajankäytön hallintaan liittyvät vaatimukset kasvavat niin työssä, kuin vapaa-aikana!
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Hesarissa [10.2. =oma syntymäpäiväni] Torstai -liitteessä Työterveyslaitoksen psykologi kertoo: ”Ihmisellä täytyy olla selkeästi aikaa työstä irrottautumiseen, palautumiseen ja lepoon”, hän sanoo. ”On hyvä erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.” Korona-aika ja etätyön lisääntyminen ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että työ on monella läikkynyt vapaa-ajan puolelle. ”Toisaalta se voi lisätä asiantuntijatyössä hallinnan tunnetta ja hyvinvointia, jos on mahdollisuus organisoida omaa työtä joustavasti.”
Psykologi tuo esiin myös:” vika ei ole aina työntekijässä, jos tuntuu siltä, että töitä ei saa valmiiksi työajalla. Ehkä työt eivät ole riittävästi resursoitu. Entä onko töissä varaa yllätyksille? Ovatko työprosessit sujuvia ja kaikkien tiedossa? Tai oman työn eteneminen ei ole aina itsestä kiinni, vaan olemme riippuvaisia muidenkin aikatauluista. Monet asiat eivät ole näkyviä, mutta vievät aikaa.”
Sidosryhmäasiantuntijana näen edellisessä psykologin tekstissä paljon sidosryhmäteorian ”sanomaan” liittyviä yhtymäkohtia: sidosryhmien välinen vuorovaikutus perustuu toisten sidosryhmien kunnioitukseen, jota on hyvä tarkastella sidosryhmien tasavertaisena toimintana kumppaneiden keskeisessä toiminnassa ja siinä, kuinka osapuolille annetaan oikeutettuus ja mahdollisuus tuoda esille omat näkemyksensä ja omat kantansa käsiteltäviin asioihin, jolloin fokuksessa ovat: avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys. Nämä elementit perustuvat avoimeen ja rehelliseen kanssakäymiseen, jossa uskalletaan viestiä myös negatiivisista asioista, ottaa vastaan kriittistä palautetta ja pyrkiä näiden kautta saamaan aikaan parempaa toimintaa ja yhteisesti hyväksyttäviä tuloksia.
Eli kyse on sidosryhmäosaamisesta, joka on osa sidosryhmäkompetenssia ja jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueella tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa puolestaan on kysymys: miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja joita he osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassa ja vuorovaikutuksessa yleensä.
Suomisanakirjassa vuorovaikutuksesta käytetään myös termiä dialogi. Dialogeja ovat useasti näytelmät, mutta on olemassa myös Platonin dialogi. Platonin dialogit eivät kuitenkaan kunnioita keskustelijoita samalla tavoin, johon vuoropuhelun keskustelu yleensä pyrkii.
Platonin dialogien keskiössä on piikittelevä Sokrates, joka nöyryyttää keskustelukumppaniaan. Sokrateen nöyryytyksen voimaannuttamina keskustelijat voivat oppia tarkkailemaan ja tutkimaan omia näkemyksiään ja niiden epäjohdonmukaisuuksia, ennakkoluuloja tai pelkkiä oletuksia. Sanana dialogi koostuu kreikan kielen sanoista dia = läpi ja logos = syy [näkyvä], josta voi vetää johtopäätöksenä sanan ”läpinäkyvä”.
Nykyajan työpaikoilla ei ole juuri sijaa Soratesin kaltaisille ”ajattelijoille”, mutta piikittelijöitä sieltä kyllä löytyy. Nämä piikittelijät pitäisi löytää jo rekrytointiprosessissa ja jättää heidän ”voimavaransa” hyödyntämättä.
Kyseisessä Hesarin jutussa ei ollut teemana millään tavalla työpaikalla tapahtuva ”piikittely” vaan lähinnä oman ajankäytön hallintaan liittyvät kysymykset niin työssä, kuin vapaa-aikana. Oman ajankäytön hallinta kuuluu sidosryhmäosaajan työkalupakkiin koko lailla keskeisenä elementtinä.
Uutisten viikko 31.1. - 4.2.2022
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Viikon tarkoituksena on kannustaa keskustelemaan luotettavan tiedon ja vastuullisen journalismin merkityksestä. Vuoden 2022 Uutisten viikko kannustaa lapsia, nuoria ja aikuisia perehtymään oman kotikunnan uutismedioiden tarjontaan. Kampanja painottaa paikallisuuden merkitystä kaikille alueen asukkaille, yrityksille ja paikallisyhteisöjen toimijoille. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonnan vastuullinen ja oikealaatuinen uutisointi on tärkeä paikallisuudelle ja alueen asukkaille.
Ilta-Sanomat on uutisviikon teemaksi nostanut erityisesti ammatillisen koulutuksen:
” Ilta-Sanomat haluaa osoittaa arvostusta ammatilliselle koulutukselle ja kertoa sen tarjoamista hienoista mahdollisuuksista. Ammattiin valmistavaan koulutukseen liittyy myös yhä vanhentuneita käsityksiä, joita olemme mielellämme osaltamme hälventämässä. Käytännön työt vaativat nykyään monipuolista erikoistunutta osaamista, jota ei synny ilman korkeatasoista koulutusta.”
Tässä hiukan dataa ammatillisesta koulutuksesta [lähde: OPH]:
Ammatillinen koulutus avaa monia mahdollisuuksia iästä ja taustasta riippumatta. Ammatillisissa perustutkinnoissa hankitaan alalla vaadittavat perustaidot. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot mahdollistavat osaamisen kehittämisen työuran eri vaiheissa. Tutkintojen lisäksi järjestetään valmentavaa koulutusta. Ammatillinen koulutus on suunnattu perusopetuksen päättäneille nuorille, muille vailla ammatillisesti suuntautunutta tutkintoa oleville sekä aikuisille, jotka jo ovat työelämässä. Se tarjoaa ammatillista osaamista kullekin opiskelijalle hänen tarpeensa mukaan. Painopiste on puuttuvan osaamisen hankkimisessa. Koulutusta järjestetään oppilaitosten lisäksi esimerkiksi työpaikoilla ja virtuaalisissa ympäristöissä.
Perusopetuksen päättäneistä oppilaista noin joka toinen hakeutuu opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen. Ammatilliseen koulutukseen hakeudutaan myös työuran aikana lisä- ja täydennyskoulutukseen sekä uudelleen kouluttautumaan. Ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2018 opiskeli noin 322 300 opiskelijaa, joista 52 % oli iältään 15 - 24-vuotiaita ja 48 % yli 24-vuotiaita. Ammatillisen tutkinnon suoritti yhteensä noin 79 600 opiskelijaa. Suoritetuista tutkinnoista ammatillisia perustutkintoja oli noin 54 500, ammattitutkintoja 17 200 ja erikoisammattitutkintoja 7 900. Ammatillisen koulutuksen suorittaneista naisia oli 55 % ja miehiä 45 %.
Ammatillisen koulutuksen perustana on osaava ammatilliseen koulutukseen erikoistunut opettajakunta, joista 90 prosentilla on pedagoginen pätevyys.
Erilaisia ammatillisia tutkintoja on 164. Vuonna 2018 suurimmat opiskelijamäärät olivat
1. sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa (noin 42 900 opiskelijaa)
2. liiketoiminnan perustutkinnossa (29 800)
3. sähkö- ja automaatioalan perustutkinnossa (13 600)
4. rakennusalan perustutkinnossa (13 000)
5. logistiikan perustutkinnossa (12 100)
6. autoalan perustutkinnossa (10 500)
7. hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinnossa (9 800).
Ammatillisessa koulutuksessa opiskelija voi suorittaa tarpeensa mukaan koko tutkinnon, tutkinnon osia tai vain yhden tutkinnon osan.
Osaajista on pula. Osaavat ihmiset ovat niukka resurssi ja osaajien tarve on mielestäni kasvanut [valitettavasti=faktaa] nopeammin kuin koulutus ja asenteet ovat muuttuneet ja kehittyneet.
Geopoliittinen asema - utilitarismi - deontologia - sidosryhmäajattelu
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Geopolitiikka on poliittisen ajattelun perinne, joka kehittyi 1800-1900 lukujen taitteessa. Suomen geopoliittinen asema ei tänään, vuoden 2022 ensimmäisen kuukauden aikana, näytä parhaalta mahdolliselta; varsinkaan kun asiaa tarkastelee Euroopan turvallisuustilanteen näkökulmasta. Euroopan maiden turvallisuus ei ole ollut yhtä vakavassa tilassa sitten vuoden 1961 Berliinin kriisin jälkeen [Berliinin muurin rakentaminen].
Tänään [tammikuussa 2022] Venäjällä on suoranainen ”intohimo” puhua Euroopan maiden ylitse Yhdysvaltain kanssa Eurooppaa koskevasta ”etupiirijaosta”, jossa myös Suomi on mukana tavalla tai toisella ei niinkään oman ulkopolitiikkansa ansiosta vaan maantieteellisen sijaintinsa vuoksi [=geopoliittisen asemansa vuoksi].
Yleisesti ajatellen geopoliittista ajattelua ei nähdä yhtenäisesti, vaan sen painotuseroista voidaan ”noukkia” kolme eri painotusvariaatiota:
1. painopiste on yleisessä argumentaatiossa maiden välisistä suhteista, jolloin maantieteellä on oma roolinsa
2. painopiste kohdistuu edelleen maantieteeseen, mutta ”fokuksessa” on vierekkäisten suurvaltojen kansainvälinen politiikka ja kahdenvälisten suhteiden määrittelemä resurssikamppailu [pysyvät konfliktit eri maiden välillä]
3. painopiste kohdistuu maantieteeseen ja sen tuomaan merkitykseen valtioiden sijainnin suhteen [=toinen valtio voi dominoida toista] vahvistaakseen omaa ”elintilaansa”.
Näin sidostyhmäajattelijana en voi välttyä olla ”sotkematta” geopoliittiseen keskusteluun sidosryhmäosaamisen näkökulmaa, vaikka luulen poliittisen ajattelun olevan pitkälti jotain aivan muuta kuin sidosryhmäosaamisen tavoittelua.
Sidosryhmäosaamisen ja sidosryhmäajattelun haasteeksi nousee se, millä perusteella sidosryhmien vaatimuksia priorisoidaan. Amerikkalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu yleensä vahvasti taloudelliseen ajatteluun ja amerikkalainen keskustelu korostaa omistamisen etujen turvaamista. Kun taas suomalainen sidosryhmäajattelu [venäläistä sidosryhmäajattelua en oikein tunne enkä siksi pysty asemoimaan sitä yksiselitteisesti kumpaankaan näistä, pitää perehtyä asiaan] nähdään mielellään osana sidosryhmäverkostoa, joka on dynaaminen ja joustavasti muuttuva ja jonka odotuksiin voidaan vastata ja joiden arvot ja odotukset on otettava huomioon päätöksenteossa.
Sidosryhmäajattelun voidaan ajatella tasapainottavan toimintaympäristöämme. Sidosryhmien olemassaolosta ollaan yleisesti sidosryhmätutkimuksissa yksimielisiä, kun taas sidosryhmien tyypittelystä ja merkityksestä ollaan erimielisiä ja ne hiukan vaihtelevat riippuen asiayhteydestä. Sidosryhmät ymmärretään positiivisimmillaan käytettävissä oleviksi resursseiksi, joista voidaan hyötyä, jopa enemmän kuin niihin joudutaan panostamaan. Tosin on tilanteita, jolloin sidosryhmät nähdään taakkana ja tällöin sidosryhmiin joudutaan panostamaan saatavaa hyötyä enemmän.
Onnistuneen neuvottelun taustaedellytyksenä on toimiva vuoropuhelu, joka taas edellyttää sidosryhmäosaamista, jonka kulmakiviä ovat avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys. Onnistuakseen sidosryhmäosaamisessa on ymmärrettävä vuoropuhelun merkitys. Sidosryhmäajattelua lähestytään useasti myös etiikan, sosiaalisen vastuun ja ympäristötutkimuksen näkökulmasta. Yleisesti voidaan todeta etiikan ja eettisen ajattelu kuuluvan ihmisyyteen ja ylipäätään sivistyneeseen kulttuuriin [myös politiikkaan]. Etiikkakeskustelu puolestaan jaetaan teorian näkökulmasta kahteen pääuomaan 1) utilitarismiin, joka pohjautuu tekojen seuraamuksien pohdintaan ja 2) deontologiaan, jonka ytimessä taas on ihmisten velvollisuus muita ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan toimia moraalisesti oikein.
Neuvotteluissa voidaan joskus törmätä eettiseen egoismiin (=oman edun korostaminen), jota voidaan pitää seurausetiikan lähtökohtana, jopa teoriana, joka tunnetaan myös termistä utilitarismi. Utilitarismin perusajatuksena taas on päätöstä tehtäessä valita vaihtoehto, joka tuottaa suurimman hyödyn kaikille päätöstä koskettaville osapuolille niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Utilitaristisessa ajattelussa voidaan olettaa sidosryhmien arvojen, odotusten ja toiveiden taustalla olevan päätöksentekijän arvomaailmaan ja omaan arvomaailmaan perustuva oletus: utilitarismi olettaa, että päätös [=teko] katsotaan tällöin moraalisesti oikeaksi, jos se tuottaa suurimman mahdollisimman hyödyn kaikille niille, joita päätös [=teko] koskettaa. Joskin suurin ongelma utilitarismissa liittyy hyötyjen ja haittojen mittaamiseen. Jos mittausta ei pystytä suorittamaan ei periaatetta voida käyttää. Mittausta vaikeuttaa ihmisten erilainen näkemys hyödyistä ja haitoista ja kun kaikkia hyötyjä ja haittoja ei pystytä arvioimaan ja/tai mittaamaan, joista esimerkkinä mainittakoon terveys ja onnellisuus, on utilitarismin käyttö hyödytöntä tai jopa mahdotonta.
Myös velvollisuusetiikan eli deontologian mukaan ihminen on velvollinen toimimaan moraalisesti oikein ja välttämään moraalista väärintekemistä. Deontologia lähtee siitä, että moraali kuuluu inhimillisen elämän peruspilareihin, joten jos ihminen toimii epäeettisesti, se kieltää samalla inhimillisen elämän. Filosofi Immanule Kantin [1724-1804] etiikan mukaan ihmisen teon seuraukset eivät määritä teon moraalista arvoa millään lailla tilanteessa, jossa teko tehdään hyvästä tahdosta. Tätä kutsutaan Kantin deontologiseksi velvollisuusetikaksi, jossa ihminen pystyy reflektoimaan toimintansa ja on siten rationaalinen olento. Kantilaisen deontologiaetiikan soveltaminen sidosryhmäajatteluun ja sidosryhmäosaamiseen on hyvin haastavaa, sillä kantilaiset periaatteet näyttäytyvät laajoina ratkaisumalleina, mutta niiden avulla ei pystytä ratkaisemaan ristiriitatilanteita, koska niissä nousee esiin tasa-arvokysymyksiä. Sillä velvollisuusetiikka edellyttää aina tasa-arvoista kohtelua kaikkia kohtaan. Kun taas oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon saavuttaminen kuuluvat postmodernin etiikkakäsityksen mukaiseen hyvän elämän tavoiteisiin. Postmoderni etiikka korostaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Moraalikäsityksen aikaansaaminen ja sen kehittyminen tapahtuvat selvitettäessä moraalisia ristiriitoja sosiaalisen kanssakäymisen yhteydessä, jota myös neuvottelutilanne edustaa.
Meneillään olevissa Euroopan turvallisuustilannetta käsittelevissä neuvotteluissa ei ole syytä tuudittautua ajatukseen, että sidosryhmäosaaminen olisi fokuksessa vaan mielestäni fokuksessa ovat aivan muut seikat —> eettinen egoismi?
[lähteet: HS 12.1.2022 ja The Ulkopolitist 2017].
Minkä instanssin puhelin mukaan illanviettoon ja mitkä oikeudet vallintaoikeuden perusteella valtion puhelimen käyttäjällä ovat?
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Valtioneuvoston kansliasta on saatu puhelinyhteys pääministeriin lauantai-iltana [4.12.] soittamalla hänelle [eduskunnan matkapuhelimeen] klo 19.20, ja ministerin mahdollinen altistumisvaara on saatu kerrottua. Puhelun aikana ei ole annettu mitään erityisiä ohjeita välttää kontakteja, joten ministerin vapa-ajan vietto saa jatkua normaalisti. Myöhemmin lauantaina klo 22.00 lähetetty, asiaa koskeva toinen viesti, ei savuttanut välittömästi pääministeriä. Kyseinen viesti onkin lähetetty pääministerille ministerin käytössä olevaan valtioneuvoston matkapuhelimeen, eikä siihen puhelimeen mistä hänet tavoitettiin vajaat kolme tuntia aikaisemmin, eduskunnan matkapuhelimesta. Syyksi viestin tavoittamattomuudelle on ilmennyt, että viestittelyssä käytetty valtioneuvoston matkapuhelin ei ollut pääministerillä tuolloin mukana [lähde HS 7.12.].
Varmaan pääministeri on pohtinut; ottaako mukaan puhelin, jota yleensä pidän mukana vai ottaako puhelin, jota yleensä en pidä mukana vai ottaako molemmat? Omasta näkökulmastani katsoen voin olettaa molempien puhelinten olevan pääministerin viranhoidon kannalta tärkeitä. Pääministeri on itse ilmaissut valtiohallinnossa yleisesti olevan tiedossa, että pääasiassa pääministerillä on mukanaan puhelimista vain toinen eli eduskunnan matkapuhelin? Onkin hyvä kysyä: ovatko soitot ja viestittelyt menneet ohjeistuksien ja yleisesti tiedossa olevien käytäntöjen mukaisesti?
Puhelimen mukaan ottamiseen liittyy mielestäni mielenkiintoinen kysymys, kun asiaa katsotaan vallintaoikeuden näkökulmasta [josta en kylläkään löydä mitään tähän viittaavaa oikeustointa]. Vallintaoikeus [jota ei laissa suoraan selitetä] noin yleisellä tasolla nähdään omaisuuteen liittyvänä laajempana [kuin hallinta- tai käyttöoikeus] oikeutena, joka pitää sisällään tuotto-, käyttö-, ja hallintaoikeuden [nousee joskus esille testamentissa, jossa todetaan lesken tai muun tahon oikeudesta vallita omaisuutta]. Eli vallintaoikeus tarkoittaa oikeutta pitää omaisuutta hallussa ja käyttää sitä; tässä tapauksessa puhelinta.
Ymmärtääkseni sekä valtioneuvoston matkapuhelin että eduskunnan matkapuhelin ovat valtion omaisuutta ja sen perusteella vallintaoikeus on pääasiassa valtiolla. Kun puhelimella on omistaja [valtio], mutta myös samalla taho [ministeri], joka esiintyy omistajan vallintaoikeuden käyttäjänä; herääkin kysymys, mitkä oikeudet vallintaoikeuden käyttäjänä pääministerillä on hänen pohdiskellessa minkä puhelimen[t] hän ottaa mukaansa lähtiessään vapaa-ajan viettoon?
Wikipedia: Vallintaoikeus tarkoittaa oikeutta hallita omaisuutta ja oikeutta tehdä siihen liittyviä oikeustoimia. Tarkemmin jaotellen vallintaoikeuteen sisältyy oikeus
- hallita jotakin irtainta tai kiinteää esinettä
- ryhtyä omaisuuden hoitamisen edellyttämiin toimiin
- tehdä oikeustoimia kolmannen osapuolen kanssa eli esimerkiksi myydä tai pantata omaisuutta
- esiintyä kantajana tai vastaajana omaisuutta koskevassa oikeudenkäynnissä
Monimuotoisuus - johtaminen
Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Monimuotoisuuden johtamiseen liittyvässä kirjallisuudessa termille ”monimuotoisuuden johtaminen” ei löydy kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Josta voidaan päätellä, että monimuotoisuuden käsittäminen ei ole millään tavalla yksiselitteistä. Monimuotoisuuden johtamisen tekee erityisen vaikeaksi juuri se tosiasia, että monet tahot näkevät monimuotoisuuden johtamisen eritavoin. Nämä tahot suhtautuvat hyvin vaihtelevalla vakavuudella asiaan ja heillä on myös erilaiset tavoitteet, lähestymistavat ja strategiat monimuotoisuuden johtamista ajatellen.
Yhteistäkin löytyy: henkilöiden erojen arvostaminen, tunnistaminen ja hyväksyminen. Henkilöstön henkilökohtaisten erojen on todettu tuovan yritykselle kilpailuetua sekä parantavan työntekijän ja työnantajan välejä ja niinpä tässä yhteydessä myös yksilöiden tarpeet tulevat huomioitua paremmin. Asiaa argumentoidessa talouden näkökulmasta usein nostetaan esiin neljä pääkohtaa:
a) työmarkkinoiden resurssien maksimointi
b) organisaation työvoiman potentiaalin maksimointi
c) työvoiman monimuotoisuuden tuomat uudet asiakkaat ja markkinat, sekä
d) globalisaation tuoma tarve huomioida organisaation kestävään kehitykseen liitettävät eri kulttuurien tarpeet ja vaatimukset.
Teoriassa monimuotoisuuden johtamisen hyödyt ovat helposti esiin nostettavissa ja omaksuttavissakin. Käytännössä eri aloilla ja alueilla on erilaiset työvoimavarannot, jotka aiheuttavat paikallisia ongelmia. On myös yritysjohtajia, joilla on luonnollinen kyky ottaa huomioon monimuotoisuus. Tässä yhteydessä nousevatkin fokukseen johtajien erilaiset taustat ja kyvykkyydet - sidosryhmäosaaminen. Johtajat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa positiivisesti työntekijöiden motivaatioon hyödyntämällä omia vahvuuksiaan.
Monimuotoisuus näyttäytyy osalle johtajista vaikeammin hahmotettavana, varsinkin silloin kun heidän näkemyksensä mukaan kaikki työntekijät näyttäytyvät samanlaisina vailla erityistarpeita tai erityiskykyjä. Näille johtajille organisaation on määriteltävä selkeämmin mitä monimuotoisuus tarkoittaa. Ja tämä ”johtajajoukko” tarvitsee monimuotoisuuden omaksumiseen ja hahmottamiseen organisaation järjestämää koulutusta sekä selkeitä toimintatapaohjeita löytääkseen työntekijöiden monimuotoisuuden. Heille on myös kerrottava mitä tarkoittaa organisaation näkökulmasta, se, jos olemassa olevat voimavarat jäävä hyödyntämättä. Sillä jossain tilanteessa nämä hyödyntämättömät voimavarat saattavat kääntyä organisaatiota vastaan.
Monimuotoisuutta pohdittaessa nousee esille myös henkilöstön tasa-arvokysymykset. On hyvä tietää perinteisten tasa-arvolakien nojaavan kolmeen periaatteeseen:
a) ihmisten tasavertainen kohtelun
b) ihmisten arvioiminen heidän tekojensa perusteella, sekä
c) ihmisten valinnan vapaus.
Tasavertainen kohtelu käytännön tilanteissa on osoittautunut jokseenkin vaikeaksi, koska jokaisen ihmisen tulkinta kussakin tilanteessa on yleensä erilainen. Johtajisto on voinut käydä läpi kaikki tilanteet kaikista havaitsemistaan näkökulmista ja silti tehty johtopäätös on saattanut muodostua kyseenalaiseksi tai jopa täysin vääräksi. Tällöin kohteena olleen henkilön reaktio on yleensä aina negatiivinen, mutta vähintään pettynyt.
Useasti ihmiset kokevat, että jotkut henkilöt organisaatiossa ovat paremmassa asemassa kuin toiset, ja perustelevat sitä kyseisten henkilöiden saavuttamalla asemalla, kun taas monet näkevät yksilön hankkiman aseman perustuvan pelkkään sattumaan. Tästä syystä yrityksen työntekijöihin tasapuolisesti suhtautuminen ja heidän tasapuolinen huomioimisensa on hyvin tärkeää, joka sisältää myös monimuotoisuuden arvostamisen. On tarpeellista huomioida uuden resurssin palkkaamisen yhteydessä jo olemassa olevan henkilöstön sopivuus ja heidän monimuotoisuutensa.