Tässä yksi haastatteluni palvelutajooman haasteista

Tämän tekstin tuottaja Anne Kortela/Raimo Kovanen:

Palvelutarjooman kirkastaminen päivittää palvelut ajanmukaisiksi

Toimintaympäristömme muuttuu jatkuvasti, siksi yritysten on tärkeää pitää huolta siitä, niiden palvelut pystyvät vastaamaan uusiin tarpeisiin. ”Palvelutarjoomassa ollaan yritystoiminnan ytimessä”, toteaa asiantuntijamme Raimo Kovanen. Yrityksen on johdettava palvelutarjontaa aktiivisesti ja aika ajoin kirkastettava sen sisältöä voidakseen tuottaa jatkuvasti arvoa omille asiakkailleen.

Artikkelin asiantuntija on Business Office Bodein yritysvalmentaja Raimo Kovanen. Valmennuksen lisäksi hän tarjoaa asiakkailleen tutkimus- ja innovaatiopalveluja ja kirjoittaa blogia. Kovanen on väitellyt sidosryhmistä vuonna 2016. Hän pitää sidosryhmäyhteistyötä erittäin keskeisenä yrityksen toiminnan kehittämisessä ja on kirjoittanut sidosryhmistä muutaman kirjan, uusin on tammikuussa 2023 julkaistu: Henkilöbrändi osana sidosryhmäkompetenssia – oma ego pelissä.

1. Mitä palvelutarjoomalla tarkoitetaan

Palvelutarjoomaa voi kuvata myös sanoilla palvelupaketti tai palvelukonsepti. Se on palvelukokonaisuus, josta yrityksen liiketoiminta syntyy.

Palvelutarjooman kautta määritellään sidosryhmille se palvelu, jota organisaatio tarjoaa.

– Palvelutarjoomassa ollaan liiketoiminnan ytimessä. On mietitty yrityksen liikeidea ja asiakaskunta ja tärkein asia on tuottaa asiakkaille palveluja, jotka ratkaisevat heidän ongelmansa. On kaksi polkua: perustetaanko uusi yritys (tuote/palvelu) tai istutetaanko palvelutarjooma -moodi jo olemassa olevaan tuotteeseen tai palveluun. Kun perustetaan uutta yritystä, lähtökohta on juuri palvelutarjooma, ja siitä tuotteistaminen alkaa, Kovanen toteaa.

Uutta yritystä perustettaessa liikkeelle voi lähteä tutkimuksesta ja teoriasta ja miettiä, mitä yritys voisi tarjota asiakkailleen. Sitten pohditaan yrityksen arvoja ja brändiä ja kiinnitetään ne visioon. Näiden pohjalta luodaan yrityksen strategia.

Palvelutarjooman kuvaamisessa pitää lähteä siitä, miten ratkaistaan ongelma, johon asiakas tarvitsee apua. Kun koko kuvio on hyvin tuotteistettu, asiakkaan kaipaamat vastaukset löytyvät tuotteistuksen avulla. Ei ole eroa, millainen yritys on kyseessä, ja onko esimerkiksi kysymyksessä kivijalkakauppa vai nettikauppa. Niissä erona on vain viestintätapa.

2. Tuotteistaminen

Tuotteistaminen lähtee asiantuntemuksesta ja asiakkaan ongelmasta, johon mietitään ratkaisut. Palvelun tuottajan pitäisi pystyä avaamaan asiakkaalle, millaisia vaiheita hänen ongelmansa ratkaisussa on. Ne muodostavat arvoketjun. Tuotteistaminen on sen ketjun kuvaamista, jolla ratkaisut asiakkaan ongelmaan saadaan.

• Asiakashyöty määritellään palvelupaketilla.

• On tärkeää kuvata koko prosessi ja yrittää ennakoida millaisia eri tilanteita voi tulla eteen.

• Kuvaaminen lähtee liikkeelle siitä, kun rakennetaan omaa teoriapohjaa palvelutarjoomalle.

• Palvelutarjooma kuvataan vaihe vaiheelta ja mietitään, mitä asioita mihinkin vaiheeseen liittyy, tehdään bokseja, ja mennään bokseittain eteenpäin niin, että kysymyksiin löytyy vastaukset.

• Tuotteistamisen kuvaaminen alkaa kaaviosta, joka muodostaa arvoketjun:

­ Perus- tai ydinpalvelu ratkaisee asiakkaan ongelman.

­ Lisäksi huomioidaan avustavat palvelut ja tukipalvelut

­ Koko ketju rakennetaan alkulähteiltä loppukäyttäjälle

=> Esimerkki: Asiakkaan ongelman (tuote ei myy) ratkaisu on markkinointi. Tuotteistus: tilaaminen -> tuotteet -> kehityskohteet -> keinot -> tulokset

Kuvaamisessa huomioidaan:

 kilpailuetu

 brändi

 arvot

 strategia

 palvelukonsepti, -järjestelmä ja -prosessi

• Tuotteistamisessa on hyvä olla mukana yritysjohto, asiakkaita ja henkilöstö, jotta siitä tulee laadukas ja luotettava.

• Palveluketju on pystyttävä kuvaamaan myös netissä, niin että asiakas voi löytää palvelut sieltä. Tämä on tärkeää, sillä nykyajan asiakkaat ovat hyvin valveutuneita, ja heillä voi olla tietoa ja asiantuntemusta jopa enemmän kuin palveluntarjoajalla.

• Perus- tai ydinpalvelu ratkaisee asiakkaan ongelman.

• Lisäksi huomioidaan avustavat palvelut ja tukipalvelut.

• Palveluketjussa on kuvattava myös, kuka toteuttaa minkä osan siitä.

Yrityksen ei tarvitse itse olla kaiken osaaja. Oma asiantuntemuksensa pitää osata rajata ja tarvittaessa hankkia verkostoonsa kumppaneita, jotka voivat hoitaa oman osansa. Asiakaskunta on monitasoista, ja palvelukonsepti on mietittävä niin, että voi aina tarjota asiakkaalle ratkaisun.

=> Esimerkiksi tilitoimistoyrittäjän on kuvattava, millaisen asian hän hoitaa, ja mikä jää asiakkaan hoidettavaksi, ja onko esimerkiksi kysymyksessä sähköinen tai kuittiperusteinen kirjanpito. Jos asiakas kysyy alv- tai verotusasioista, myös niistä pitäisi olla kaikki kuvattuna. Esimerkiksi verotusasioita ei kuitenkaan välttämättä tarvitse hoitaa itse, vaan niiden hoito voi olla erillisen asiantuntijan vastuulla, mutta sekin pitää kuvata.

=> Esimerkiksi kodinkonekaupan puolella voi tulla kysymyksiä liittyen vaikka vastuullisuuteen, inklusiivisuuteen tai uusarvon tuottamiseen. Valveutuneelle asiakkaalle olisi hyvä löytää ratkaisu niihinkin omasta ketjusta, vaikka ei itse haluaisi tarjota erikoisalueen palveluja.

Palveluketjussa on huomioitava myös jälkimarkkinointi. Pitää pyrkiä kuvaamaan, kuinka menetellään, jos asiakas ei ole tyytyväinen ja haluaa reklamoida. Lisäksi pitää kuvata menettely, miten asiakkaalta tiedustellaan mielipidettä palvelusta kaupanteon jälkeen. Tiedon kerääminen auttaa oman toiminnan kehittämisessä.

Omaa onnistumista palveluketjun kuvaamisessa kannattaa myös seurata. Vaikka se tuntuisi hyvältä, sitä ei kannata ottaa suoraan käytäntöön, vaan sitä olisi hyvä testata ensin eri asiakasryhmillä ja muilla sidosryhmillä, jopa kilpailijoilla, jos se tuntuu hyvältä idealta. Tärkeintä on, että palveluketjusta tulee mahdollisimman realistinen ja se mikä luvataan, pystytään myös toteuttamaan. Liikaa ei saa luvata.

3. Palvelutarjooman esittely asiakkaalle

On tärkeää kuunnella asiakasta tarkoin ja ajatella ratkaisua yhdessä hänen kanssaan ennen kuin mennään itse palveluprosessiin ja siihen liittyvään arvoketjuun.

Asiakkaalle itselleen on oman ongelmansa näkökulmasta selvää, mitä hän haluaa. Myyjän puolella pitää olla asiantuntemusta ja perehtyneisyyttä omaan tuotteeseensa, jotta hän voi pohtia asiakkaan kysymystä. Jos ei heti osaa vastata, pitää selvittää, mistä vastaus löytyy. On itse oltava aktiivinen ja selvitettävä vastaus ja otettava yhteyttä asiakkaaseen, jotta asia ei jää hoitamatta. Yhteydenotossa sovitaan, miten toimitaan.

Integroiva ajatus on, että kaikki liittyy kaikkeen ja täydentää toisiaan.

Palveluja esiteltäessä on huomioitava

 uusarvon tuottaminen

 eettisyys

 vastuullisuus

 monimuotoisuus

 inklusiivisuus

Jos tulee asiakas, joka ei näytä itselle sopivalta, pitää miettiä etukäteen, miten asia tuodaan esille. Kaikkitietävä ei tarvitse olla. Sekin on hyvää palvelua, että pystyy suosittelemaan asiakkaalle asiaan paremmin perehtynyttä asiantuntijaa.

Asiakaspalvelusta jää aina palvelukokemus, ja sillä on iso merkitys. Siksi pitää viimeiseen asti yrittää toimia niin, että asiakkaalle jää hyvä kokemus, vaikka näkemyseroja voi olla.

4. Palvelutarjooman päivittäminen

Palvelujen päivitystä pitäisi tehdä jatkuvasti, koska käynnissä on jatkuva muutosprosessi: asiat muuttuvat, trendit muuttuvat, ihmiset muuttuvat ja markkinoille tulee uudenlaisia tuotteita ja vaatimuksia sekä erilaisia lakeja ja määräyksiä. Lisäksi vastuullisuuskysymykset ovat koko ajan tapetilla. Jos muutossignaaleja tulee, ne täytyy heti nostaa keskusteluun. Signaaleja on olemassa, kun vain osataan kiinnittää niihin huomiota.

Joka tapauksessa on tärkeää päästä jollain tavalla kiinni siihen, mitä asiakkaat ajattelevat minun palveluistani, keskusteltava asiakkaiden kanssa ja verkostoiduttava alalla.

Omaan työhönsä ei saa rutinoitua liikaa, vaan sitä täytyy oppia arvioimaan ajatuksella melkein päivittäin ja lisäksi seurata jatkuvasti alan kehitystä, jotta pysyy selvillä, mikä on ajankohtaista juuri tällä hetkellä. Asiakkaat voivat tietää enemmän, siksi itsensä on pidettävä ajan tasalla. Sidosryhmät ovat tärkeitä molemmilla puolilla tiskiä.

=> Esimerkiksi pankkien palveluihin ei olla tyytyväisiä; ihmiset tympääntyvät, kun viesteihin ei vastata, eikä pääse konttoriin hoitamaan asiaansa.

– Tyytymättömyyden signaalit on otettava hyvin vakavasti ja päivitettävä ne omaan toimintaansa. On tärkeää pohdiskella omaa ydinpalvelua ja tukipalveluita ja miettiä niitä sekä omalta että asiakkaan kannalta. Mitä kilpailuetua saan ja mitä uusarvoa voin tuottaa asiakkaalle? Asiakkaita ei pidä mennä aliarvioimaan, sillä seuraukset napsahtavat omaan kuvioon. Jos asiakas kokee kohtelun tai ostamansa palvelun huonoksi, hän saattaa kertoa asian eteenpäin, ja kohu voi kasvaa isoksikin. Huono kello kauas kuuluu, ja vaikka asia ei sillä hetkellä tuntuisi suurelta, ikäväksi koettu tapaus voi nousta esiin myöhemmin, Kovanen toteaa.

Asiakastyytyväisyyttä kannattaa ylipäätään mitata tietyin väliajoin kyselyillä. Toki kyselyn järjestäminen ei ole mahdollista kaikille yrityksille, mutta tämänkin palvelun voi joltain ostaa.

5. Palvelutarjooman johtaminen

Perusajatus on palvelukonseptin johtaminen alusta saakka tuotekehityksestä ja palvelukuvauksen tekemisestä lähtien niin, ettei jää tyhjiä kohtia. Yrityksen henkilökunnan täytyy tietää, mitä tehdään missäkin vaiheessa, nimenomaan siitä näkökulmasta, että asiakkaan ongelma pystytään ratkaisemaan nykyaikaisella toiminnalla.

Omaan toimintaan liittyvä lainsäädäntö täytyy tietää ja tuntea, ja vastuullisuuskysymyksiin pitää hankkia vastaukset ennalta. Jos toiminnassa noudatetaan tiettyjä standardeja, ne kannattaa nostaa näkyville.

=> Esimerkiksi kodinkonekaupassa asiakas voi kysyä materiaalien alkuperästä ja vanhan koneen hävittämisestä, ja näistä asioista myyjän on oltava selvillä. Palvelun tarjoajan pitää olla aktiivinen puoli. Ei riitä että kone tarjotaan, ja asiakas lähtee. Voi tulla myös monenlaista kysymystä ja ajatusta.

Asiakkaan luottamus pitää säilyttää.

=> Esimerkiksi, jos asiakkaalle tarjotaan mokkulamodeemia, on hyvä tuoda esille sen mahdolliset käyttörajoitukset, ja sanoa, että jos se ei täysin ratkaise asiakkaan ongelmaa, asiakas voi ottaa yhteyttä ja mietitään tarvittava lisäkomponentti tai muu ratkaisu. Tärkeää on ajatella ongelmaa yhdessä asiakkaan kanssa ja miettiä siihen ratkaisu hänen kanssaan.

Yrityksen arvot ovat tärkeät ja ne voidaan yhdistää toimintatapoihin ja strategiaan. Arvoja kannattaa pohtia siltä kannalta, miten arvot istuvat yrityksen toimintaan. Täytyy myös tietää, jos jokin oma arvo ei ole vallitseva yhteiskunnallisesti, sitä pitää pystyä pohdiskelemaan ja ehkä päivittämään.

Kun arvoista saavutetaan yhteisymmärrys, ne toimivat ohjenuorana, jonka mukaan asioista viestitään ja toimitaan. Ne liittyvät yrityksen brändiin ja visioon, ja niissä täytyy pyrkiä tuomaan arvoja esiin. Brändi kuvaa sitä, mitä ei sanallisesti aina pystytä viestittämään. Vision pitää olla selvä kaikille, jotka tekevät töitä saman asian eteen. Vision määrittäminen koskee myös yksinyrittäjää.

Jos eteen tulee vastuullisuuskriisejä, henkilökunnan on oltava selvillä, miten yrityksessä on hoidettu vastuullisuusasioita. Niihin on hyvä perehtyä, sillä nuorempi sukupolvi perehtyy, ja yritysten täytyy muuttua sen mukaan. Palveluntarjoajalla pitää olla myös tähän ratkaisu. Vastuullisuus otetaan huomioon hinnoittelussa ja jos palvelu on sen takia kalliimpi, hinta pystytään perustelemaan. Vastuullisuus voi tuoda kilpailuetua, ja moni on myös halukas maksamaan siitä.

Hyvä tuotteistus tuo hyvää laatua kaikkeen tekemiseen, koko ketjun alusta loppuun. Se tuo luottamusta ja helpottaa johtamista. Kun koko arvoketju on sovittu ja henkilökunta koulutettu sen mukaisesti, jokainen tietää miten toimitaan, jos tulee ongelma.

Haastattelija: Anne Kortela

Palvelutarjooman johtaminen - organisaation toimivuus - sote-uudistus

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: HS [31.5] Vieraskynä: "Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen tavoitteena on, että Suomi tarjoaa saumattomasti yhdessä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut: Ihminen saa tarvittaessa samassa tilanteessa apua ja tukea sekä sosiaalialan että terveysalan ammattilaisilta. Uudistuksella on myös tähdätty sote -sektorin kustannusten hillitsemiseen." Näin kirjoittaa THL:n johtava tutkija Vieraskynätekstissään.

Yhtenä THL:n lakisääteisenä tehtävänä on laatija asiantuntija-arvio sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuudesta [ko. arviota, 34 sivua, ei  erikseen mainita Vieraskynätekstissä].

THL:n asiantuntija-arvion tilannekuva vuoden 2023 aloittaneiden hyvinvointialueiden tähtötilanteesta: Arviossa tarkastellaan väestön palvelutarvetta, hyvinvointialueiden hallinnollista ja toiminnallista rakentumista sekä ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta ja riittävyyttä. Arvioinnin kohteena ovat lisäksi palvelujen integraation nykytila ja kehittämistoimet, yhdenvertaisten palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kehitys ja rahoitus. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilaa arvioidaan soveltuvin osin suhteessa myös valtioneuvoston vuosille 2023-2026 vahvistamiin valtakunnallisiin sosiaali- ja terveydenhuollon strategisiin tavoitteisiin.

Arvioinnista on tuotettu kaikkiaan 34 sivuinen arviointiraportti, josta nostan tässä esiin Talousarviot vuodelle 2023 alijäämäisiä -tekstiosuuden:

Hyvinvointialueiden talousarviot vuodelle 2023 on laadittu Pohjois-Savoa lukuun ottamatta alijäämäisiksi. Alueiden yhteenlaskettu alijäämä on noin 860 miljoonaa euroa. Taloussuunnitelmien mukaan tasapaino kuitenkin saavutetaan pääosin vuosina 2024–2025.

" Vuoden 2023 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä hallitus on esittänyt alueiden rahoituksen vahvistamista yhteensä 500 miljoonalla eurolla. Rahoituksesta 150 miljoonaa euroa olisi ennakkomaksua vuonna 2024 maksettavasta rahoituksen korjauserästä", joka kokonaisuudessaan kattanee merkittävän osan arvioidusta alijäämästä.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat ry on arvioinut palkkojen harmonisoinnin nostavan työvoimakustannuksia noin 6 prosenttia. Maakunnallisesti aiemmin järjestäytyneillä alueilla, kuten Etelä-Karjalassa, palkkojen harmonisointi on jo toteutettu, mutta osalla se on vielä kesken. Vastaavasti palkkojen harmonisointi on vasta alkamassa alueilla, joissa palvelut on aiemmin järjestetty hajautuneesti, kuten Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Nyt kun sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueiden [21 aluetta] käynnistymisestä on kulunut viisi kuukautta näyttäisi näin palveluiden käyttäjien näkökulmasta [lähde: median seuraaminen, ei tutkittua tietoa?] tulevan vastaan koko lailla paljon palveluiden heikentymisiä - verrattaessa tilannetta aikaan ennen uudistusta. Toki parannuksiakin on, jotka eivät nouse "parrasvaloihin" samalla tavoin, koska niitä pidetään luonnollisina kehitystavoitteiden toteutumisina. Johtopäätöksenä edellisestä voin vetää ajatuksen: Rahoituksen alijäämäisyys tuntuu palveluita tarvitsevien arjessa.

Vaikka hyvinvointialueiden järjestämät palvelut ovat julkisia [jopa lakisääteisiä, sosiaali- ja  terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen]: perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalihuolto, hammashoito, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammaispalvelut ja ikääntyneiden asumispalvelut --> palveluiden järjestäjien organisatooriset ongelma kumpuavat esiin. Vaikka niukkuutta rahasta on, on organisaatioiden sopeutettava ITSE tilanne tasapainoon; palvelun tuottaminen palvelutarjoomaa johtamalla toimin.

Palvelutarjonnan johtaminen vaatii toimienpiteitä. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää keskittymistä olennaiseen --> edellyttää itsekuria - siis äärimmäistä itsekuria palvelutarjonnan johtamisessa. Asiakkaan tarpeiden perinpohjainen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, tältä pohjalta pystytään määrittelemään asiakkaan tarvitsema palvelu ja sen saavutettavuus - arvon tuottaminen. Palvelutarjoomassa ydinpalvelu on se, joka ratkaisee asiakkaan ongelman tyydyttämällä asiakkaan tarpeet.

Hyvinvointialueen johtajat ovat palvelutarjooman johtamisessa ja sen onnistumisessa avainasemassa - ei pelkästään raha. On itsestään selvää, että tässä kombossa hyvinvointialueen johtaja on koko “orkesterin” tärkein henkilö ja tämä ´tärkein henkilö´ osoittaa palvelujtarjoomaa johtaessaan kuinka hyvinvointialueen hallitus on onnistunut `tärkeimmässä päätöksessään/valinnassaan/valintaesityksessään` valittaessa hyvinvointialueelle johtajaa.

Fortum. Osakeyhtiön johtoryhmä - hallitus - yhtiökokous. Ahneus?

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: US [2.5.2023] uutisoi otsikolla Fortumin bonuskohua: Nyt tuli linjaus uudelta hallitukselta.

Arvostan heidän päätöstään toteaa hallituksen puheenjohtaja Silvennoinen: "Fortumin hallitus on uudelleen arvioinut johtoryhmän osakepalkkioita. Johtoryhmä luopuu vapaaehtoisesti 2024 toimitettavista osakepalkkioista. Johtoryhmän jäsenet eivät voi ansaita osakkeita vuosilta 2022 ja 2023."

Samassa uutisessa Fortumin hallituksen puheenjohtaja Mikael Silvennoinen KTM toteaa: "Lupasin yhtiökokouksessa [13.4.2023], että hallitus ottaa johtoryhmän osakepalkkiot käsiteltäväkseen."

Fortum -logo [kuva: Google Lens]

Fortumin johtoryhmä [lähde: fortum.fi] avustaa toimitusjohtajaa strategisten ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, laatii konsernin liiketoimintasuunnitelman sekä päättää valtuuksiensa puitteissa investoinneista, fuusioista, yrityshankinnoista ja divestoinneista. Johtoryhmä seuraa taloudellista ja kestävän kehityksen tulosta kuukausittain kuukausiraportoinnista.

Neljännesvuosittain pidettävät tuloskokoukset sisältyvät Fortumin toiminnanjohtamisprosessiin. Fortum uudisti toimintamallinsa vauhdittaakseen maaliskuun 2023 alussa julkistetun uuden konsernistrategian toteuttamista. Uusi liiketoimintarakenne astui voimaan ja uudet johtoryhmän jäsenet aloittivat tehtävissään 31.3.2023.

Kukin johtoryhmän jäsen on vastuussa oman organisaationsa päivittäisistä liiketoiminnoista ja organisaatiotaan koskevien operatiivisten päätösten toteutuksesta. Johtoryhmän jäsenet raportoivat Fortumin toimitusjohtajalle.

Fortumin johtoryhmän kokonpano 2. toukokuuta 2023 [lähde: fortum.fi]]:

Markus Rauramo VTM, toimitusjohtaja

Mikael Lemström DI, vesivoimaliiketoiminnan johtaja

Petra Lundström DI, ydinvoimaliiketoiminnan johtaja

Peter Strannegård DI, uusiutuvan energian ja dekarbonisaation johtaja

Simon-Erik Ollus VTM, suurasiakkuuden ja markkinoinnin johtaja

Mikael Rönnblad KTM, kuluttajaliiketoiminnan johtaja

Tiina Tuomela DI, talous- ja rahoitustoiminnan johtaja

Nebahat Albayrak OTM, vastuullisuus ja sidosryhmäsuhteiden johtaja

Eveliina Dahl DI, henkilöstö ja hankinnat johtaja

Nora Steiner-Forsberg OTK, lakiasiainjohtaja

Bernhard Günther TTT, uudistumisen ja IT:n johtaja.

Mielestäni Fortumin johtoryhmän tehtäväkuvassa ja/tai kokonpanossa ei yleiseen "johtoryhmäkäytäntöön" ole mitään poikkeavaa: Yleensä johtoryhmä koostuu yrityksen toimitusjohtajasta, talousjohtajasta sekä liiketoimintayksiköiden ja tukitoimintojen vastaavista johtajista.

Johtoryhmän tehtävänä on avustaa toimitusjohtajaa yritystoiminnan suunnittelussa, operatiivisessa johtamisessa ja valmistella hallituksen käsiteltäviksi tulevia asioita.

Osakeyhtiö voi olla julkinen tai yksityinen. Julkisella osakeyhtiöllä tarkoitetaan pörssiin listattua yhtiötä [esim. Fortum], jonka osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteita. Julkinen osakeyhtiö ei siis tarkoita samaa kuin julkisomisteinen osakeyhtiö.

Osakeyhtiö on osakeyhtiölain 1:2:n mukaan "osakeomistajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimällä." Erillisen oikeushenkilön ominaispiirteisiin liittyy se, että osakeyhtiössä toimivat eivät ole suoraan vastuussa yhtiön velvoitteista tai veloista.

Kyseessä on ns. osakkeenomistajien rajoitettu vastuu. Osakeyhtiön pakollisia, lakisääteisiä toimielimiä ovat yhtiökokous ja hallitus. Toimitusjohtaja on vapaaehtoinen toimielin [Ruohonen, Vahtera & Penttilä 2017,8-9,44]. Joten voidaan todeta Fortumin toimitusjohtajan ja johtoryhmän olemassaolon olevan Fortumin oma valinta - joka myötäilee yleistä käytäntöä yritysmaailmassa.

Yhtiön hallituksen toimivalta on ns. yleistoimivaltaa, jonka perusteella hallitus on velvollinen huolehtimaan osakeyhtiön hallinnosta ja sen asianmukaisesta järjestämisestä. Käytännössä hallituksen tehtäväksi luetaan kaikki ne asiat, joita ei ole erikseen säädetty yhtiökokouksen päätettäväksi.

Hallituksella on myös velvollisuus panna täytäntöön yhtiökokouksen päättämät asiat [OYL 6:2]. Osakeyhtiön hallitustyöskentelyssä tehdyt päätökset voivat pahimmillaan johtaa henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen. Yksikään omistaja ei voi ajaa ainoastaan omaa etuaan [Ruohonen ym. 2017, 84-85].

Toimitusjohtajan vastuut ja velvollisuudet määritellään pääpiirteissään osakeyhtiölaissa [OYL]. Toimitusjohtaja vastaa yhtiön päivittäisestä toiminnasta. Osakeyhtiölaki sisältää säännöt toimitusjohtajan yhtiöoikeudellisesta vahingonkorvausvastuusta.

Johtoryhmän [ei ole OYL:n mukaan päättävä toimielin] tekemät esitykset valmistellaan vastuullisesti. Tehdyt esitykset eivät sinällään aiheuta johtoryhmän jäsenille vahingonkorvausvastuuta johtoryhmätyöskentelyssä, vaan vastuukysymykset tulevat vastaan päivittäisessä liiketoiminnassa ja operatiivisten päätösten toteutuksissa.

Yhtiökokous on osakeyhtiössä ylin päättävä toimielin [OYL 5:1]. Yhtiökokouksessa osakkeenomistajat voivat käyttää suoraa päätösvaltaa osakeyhtiölaissa määritellyissä asioissa. Toisin sanoin Yhtiökokous on osakkeenomistajan näkökulmasta ainoa paikka, jossa osakkeenomistaja voi suoraan vaikuttaa omistajana yhtiön asioihin [Ruohonen ym. 2017, 44].

Yhtiökokouksia on kahdenlaisia: varsinainen ja ylimääräinen. Varsinainen yhtiökokous tulee pitää kuuden kuukauden kuluessa osakeyhtiön tilikauden päättymisestä, koska varsinaisessa yhtiökokouksessa päätetään osakeyhtiön tilinpäätöksen vahvistamisesta, hallituksen jäsenten valinnasta, mahdollisten voittovarojen käyttämisestä, vastuuvapauden myöntämisestä yhtiön johdolle eli hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Jos yhtiöllä on hallintoneuvosto, niin myös hallintoneuvoston vastuuvapaudesta päätetään yhtiökokouksessa.

Yhtiökokous päättää myös hallituksen ja hallintoneuvoston palkitsemisesta ja tilintarkastajan valinnasta. Lisäksi yhtiökokouksessa päätetään myös muista asioista, jotka on erikseen yhtiöjärjestyksessä kirjattu kuuluvan varsinaisen yhtiökokouksen päätettäväksi [OYL 5:3].

Fortumin yhtiökokous [13.4.2023] hylkäsi Fortumin palkitsemisraportin, joka sisälsi toimitusjohtaja Rauramon ja muun johtoryhmän osakepalkkiot. Tämän hylätyn esityksen oli tehnyt Fortumin johtoryhmä edelliselle hallitukselle [ja ko. hallitus edelleen yhtiökokoukselle], vaikka voisin olettaa johtoryhmän jäsenten [mm. asemaan, kokemukseen ja koulutustasoon viittaamalla] olleen tietoisia Fortumin johtoryhmän palkkioita rajoittavasta Suomen valtion kanssa viime syksynä tehdystä siltarahoitusjärjestelystä [käyttöpääomalainajärjestely] ja sen vaikutuksista heihin omaan itseensä [palkitseminen]: Siltarahoitusjärjestelyehtojen mukaan Fortumin johtoryhmän kiinteitä palkkoja ei koroteta vuosina 2022 ja 2023 eikä johtoryhmän jäsenille makseta lyhyen aikavälin tulospalkkioita eikä osakepalkkioita kyseisiltä vuosilta.

Ei siis mikään ihme, että uusi hallituksen puheenjohtaja Mikael Silvennoinen arvostaa johtoryhmän vapaaehtoista luopumista kohupalkkioistaan [joka sopii Siltarahoitusjärjestelmäehtoihin], josta uusi hallitus teki esityksen mukaisen päätöksen. Voisin vetää tästä ́seikkailusta` johtopäätöksenä: taisi johtoryhmänjäseniin iskeä enemmän ahneus kuin tietämättömyys.

Yksi tulkinta sanasta ahneus: Ahneus sana pohjautuu latinankieliseen sanaan `cupiditatem ́, mikä tarkoittaa "intohimoista halua, himoa, kunnianhimoa." Yksinkertaisesti ahnaudella tarkoitetaan ihmisen kiihkeää halua saada itselleen omaisuutta. :)

YRITYKSEN SUHDE YMPÄRISTÖÖN

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Yrityksen osa-alueet ja ominaisuudet luokitellaan vahvuuksiin ja heikkouksiin sen mukaan, kuinka ne yrityksessä ovat suhteessa kilpailijoihin. Kysymys ei siis ole niinkään absoluuttisista, vaan suhteellisista vahvuuksista ja heikkouksista. Yrityksen toimintaympäristö ja siellä olevat seikat tarjoavat mahdollisuuksia ja toisaalta muodostavat uhkatekijöitä.

Onko yrityksessäsi vahvuuksia vai heikkouksia?

HUOM! Sama asia saattaa osaltaan olla vahvuus, osaltaan heikkous.

Seuraavana on luettelo harkittavista asioista pohjaksi vahvuus - heikkous luokittelulle. Luettelo ei kylläkään pyri olemaan täydellinen, mutta ohjannee ajattelua oikeaan suuntaan.

SIIS ... paneudu tekemiseen kunnolla, ... keskity oleellisiin kysymyksiin, ... tarkastele kriittisesti ja ... erota syyt ja seuraukset toisistaan.

* Toiminnan fyysiset puitteet

sijainti, toimitilat, konekanta

* Taloudellinen asema

maksuvalmius, vakavaraisuus, vakuudet

* Yrityksessä oleva osaaminen

sidosryhmäosaaminen, vuorovaikutustaidot, johtamistaidot, markkinointitaidot, tuotanto-osaaminen, materiaalihallinnon osaaminen, tuotekehitysosaaminen, palvelutarjooman johtaminen, taloushallinnon osaaminen, lakiasioiden hallinta, henkilöstöasioiden hallinta, inklusiivisuuden hallinta

* Yrityksen ilmapiiri

usko/luottamus yritykseen, kehittymishalu, kehittymiskyky, motivoituneisuus, myönteisyys, sitoutuneisuus, vastuullisuus

* Tuotteet/palvelut

ajanmukisuus, tekninen valmius, muodikkuus, soveltuvuus asiakkaiden tarpeisiin

* Markkinointi

asema markkinoilla, tieto/tuntemus markkinoista, myyntiorganisaatio, jakelukanavat, myynnin apuvälineet, myynnin edistäminen, suhdetoiminta, markkinoinnin suunnittelu

* Tuotanto

lay out = toimitilajärjestelyt, tuotantosuunnittelu, tuotannon ohjaus ja valvonta, työmenetelmät, välineet, apulaitteet, huolto, kunnossapito

* Materiaalitoiminnot

Ostot; ostopaikat, ostomäärät, ostosopimukset, ostojen organisointi, ostoehdot. Logistiikka; varastojen hoito, varaston koko ja palvelukyky, varastoseuranta, varastotilat, varastokirjanpito, apuvälineet, kuljetuskalusto, kuljetustapa, kuljetusten hallinta

* Talous/hallinto

kirjanpito, palkkalaskenta, veroasiat, hinnoittelu, tarjouslaskenta, jälkilaskenta, budjetointi, toimistorutiinit, perintä, sopimusasiat, tuotekohtainen laskenta

* Henkilöstöasiat

henkilöstöpolitiikka, henkilöstösuunnittelu, rekrytointi, perehdyttäminen, henkilöstöpalvelut, tiedottaminen, palkkaus, henkilöstön kehittämien

* Johto/organisaatio

johto-/avainhenkilöiden tausta, organisaation toimivuus, näkemys yrityksestä ja sen tulevaisuudesta, ajankäyttö, yrityssuunnittelu, johtamisstrategia

* Yrityskuva/imago/brändi

yrityksen toimintakyky, laatu [tekninen/toiminnallinen], luotettavuus, vastuullisuus, inklusiivisuus

Entäpä yrityksen mahdollisuudet ja uhkatekijät, kumpaan ryhmään kuuluvat:

- kysynnän ja yleisen toiminnan kehitys

- lainsäädäntö; tulossa olevat lait, lakimuutokset

- yleinen mielipide, ihmisten arvostusten muutokset

- uusien kilpailijoiden ilmestyminen, nykyisten kilpailijoiden vetäytyminen, omistaja- ja sukupolvenvaihdokset

- muoti ja trendi muutokset

- uudet markkina-alueet ja/tai uudet käyttäjäryhmät

- uudet tuotteet ja/tai palvelut

- markkina-asema, kilpailijoiden toimenpiteet, asiakassuhteet

- suhteet sidosryhmiin; rahoittajat, tavarantoimittajat, julkinen valta, ympäristö - työvoima; saatavuus, pysyvyys

- teknologian kehittyminen; uudet tekniikat, automaatiokehitys

- yrityksen johto/avainhenkilöt; terveys, yrityksen jättäminen, onnettomuudet, yleensä henkilöstöriskit

- toiminnan, palvelun ja tuotteiden laatu, sekä toimituskyky suhteessa kilpailijoihin ja asemoituminen markkinoilla

- yrityskuva

- asiakkaan neuvotteluvoima; ollaanko onnistuttu sitomaan asiakkaat vai onko asiakas onnistunut sitomaan meidät, onko riippuvuuden aikaansaaminen mahdollista?

- tavarantoimittajien neuvotteluvoima; ollaanko riippuvaisia jostain tai joistain tavarantoimittajasta [=munat yhdessä korissa], onko aina olemassa vaihtoehtoisia ostopaikkoja

HUOM! sama asia saattaa osaltaan tarjota mahdollisuuksia, mutta voi myös sisältää uhkia

Inklusiivisuus - inkluusio mitä ja missä?

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Inklusiivisuus on ajattelutapa, jonka fokuksessa on monimuotoisuuden huomioiminen. Inklusiivisuudella ja monimuotoisuudella on vahva suhde toisiinsa.

Seuraavana muutamia inklusiivisuus – inkluusioilmentymiä: Shore ym. [2011] määrittelee inklusiivisuuden —> Inklusiivisuus tarkoittaa yksilön ainutlaatuisuuden arvostamista ja samanaikaisesti aitoa ryhmään kuulumista. Inklusiivisuuden kokemus syntyy yksilöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksesta. Ferdman [2014] näkee puolestaan inklusiivisuuden tarkoittavan jokaisen arvostamista omana itsenään heidän erilaisuutensa ja samankaltaisuutensa vuoksi.

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa ja se on nostanut työyhteisötaidot ”parrasvaloihin”, joiden merkitys on kasvanut [Virtanen & Sinokki 2014, 162]. Inklusiivisen työyhteisön keskeisiä käsitteitä ja periaatteita ovat: monimuotoisuus, osallisuus, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys sekä niiden vaikutukset tasa-arvon ja sosiaalisuuden toteutumisessa. Inklusiivinen organisaatiokulttuuri painottaa erilaisia näkökulmia. Inklusiivisuus organisaatiossa näyttäytyy erilaisina näkökulmina, jotka nostavat esiin uudenlaisia mahdollisuuksia. Monimuotoisuuden ja inklusiivisuusstrategian puuttuminen aiheuttavat organisaation henkilöstössä sitoutumiseen liittyvää heikkenemistä [Derven & Steele 2015].

Inklusiivisen toimintakulttuurin perusajatuksena on edistää eri tavoin ajattelevien sekä erilaisista taustoista tulevien työyhteisöjen jäsenten työn tuloksellisuutta ja yhteistä työskentelyä, jolloin fokukseen nousee monimuotoisuuden hyödyntäminen, tunnistaminen ja tunnustaminen sekä yhteisymmärryksen luominen. Tällöin työyhteisön jäsenet kokevat työyhteisössään saman arvostuksen, yhteenkuuluvuuden, luottamuksen ja osallisuuden [mm. Pless & Maak 2004]. Kulttuurinen välinen eroavaisuus ilmenee parhaimmillaan yleisessä työkulttuurissa ja työssä ei niinkään työhön liittyvissä vaatimuksissa tai yksilöiden erilaisissa ominaisuuksissa [Thomas & Ely 1996].

Monimuotoisuuden johtamisen tutkimuksissa inklusiivisuus -käsite profetoi [kognitiivinen kokemus] erilaisten työntekijöiden osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta työyhteisössään. Työntekijöiden eroavaisuuksien näkyviä [ikä, sukupuoli yms.] tai näkymättömiä [vakaumus, koulutus, uskonto yms.] demografisia [väestötekijä] tekijöitä indikoidaan erityisesti monimuotoisuuden käsitteellä [mm. Rpberson 2006; Offerman & Basford 2014].

Työterveyslaitos —> monimuotoisuus: ”Henkilöstön monimuotoisuudella tai diversiteetillä tarkoitetaan työntekijöiden keskinäistä erilaisuutta muun muassa iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen taustan, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen, perhetilanteen, työkyvyn, neurodiversiteetin, koulutustaustan, arvojen ja persoonallisuuden osalta.

—> inklusiivisuus: Inklusiivisuudella tarkoitetaan yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. Monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.”

Kun taas 1990-luvulla Suomen kouluhallinnon normiohjailevuutta alettiin purkaa ja siirtää hallintoa kuntiin. Haluttiin samassa yhteydessä sanasta integraatio [kaksoisjärjestelmä; erityisopetus ja yleisopetus] luopua. Inkluusion ja integraation suurin ero on käsitteiden merkityksessä. Inkluusio —> mukaan kuulumista ja integraatio —> mukaan ottamista. Eli normiohjailevuuden ”purussa” alettiin puhua inkluusiosta, jonka tarkoituksena on taata kaikille oppilaille lähikoulussa yhteinen koulunkäynti ikätovereiden joukossa. Kaikki tuki tuodaan luokkaan ja työskennellään yhteistoiminnallisesti eikä ole erityisopetusta eikä yleisopetusta on vaan perusopetus [mm. Ahonen 2003; Booth & Ainscow 2005; Naukkarinen 2003].

Tarkasteltaessa suomalaisen kansanopetuksen ja koulujärjestelmän historiaa tulee inklusiivisen koulutuksen ”rakentuminen” ja siihen liittyvät eri vaiheet ymmärtää osana kansakunnan ja yhteiskunnan kehitystä [mm. Moberg ym. 2020; Björn ym. 2016]. Yhdenvertaisuutta on koulussa tavoiteltu jo 1800-luvun puolivälin ajoilta lähtien, sillä Uuno Cygnaeus ja J.V. Snellman nostivat esiin samoja asioita suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteista ja kansanopetuksen järjestämisestä mitä tämän päivän keskustelussa inkluusiosta nostetaan esille [mm. Cygnaeus 1910; Jalava 2011; Heikkinen & Leino-Kaukiainen 2011].

Inkluusio nähdäänkin maailmanlaajuisena koulutuspolitiikan tavoitteena. On olemassa Salamancan julistus vuodelta 1994, jossa käsitellään inkluusion toteutusta käytännössä ja pyritään avaamaan inkluusion ihanteita. Inkluusiosta on olemassa useammanlaisia tulkintoja, joiden ”fokukseen” on noussut kysymys, kuinka se saavutetaan [esim. Florian 2019; Lakkala 2008; Dyson 1999]. Kiuppis [2014] tulkitsee ko. julistuksen perusteella inkluusion kapean ja laajan paradigman välissä olevaksi koko koulun toimintakulttuurin muutokseksi. Paradigmakeskustelu nostaa eettisen [the ethics paradigm] sekä vertailevan paradigman [the comparison paradigm] osallisuuden kasvatukseen, jonka perusteena on paradigmojen avulla tuotettu tieto ja näkemys [esim. Paul & Ward 1996].

Eettinen suuntaus näkee inkluusion —> yhdessä opiskelu ja ajattelu kuuluvat perusoikeuksiin, eikä se ole mikään etuoikeus, eikä osallisuutta tarvitse millään tavalla ansaita. Kun taas vertailuparadigma näkee inkluusion —> määrällistä [kvantitatiivinen] dataa tarjoavana, jolloin paradigman painopiste on tilastollisen tiedon tuottamissa analyyseissa mahdollisten erojen ja samankaltaisuuksien muutosten esiin nostamissa numeerista dataa hyödyntämällä [Paul & Ward 1996]. Tässä parin asiantuntijan näkemyksiä koulumaailmasta Suomessa [HS. 16.2.2023 Mielipide sivulta]:

xx xxx professori, emeritus Jyväskylä … “Itseohjautuvuus ei ole nykykoulun opetusmuoto vaan tavoite, jota kohden oppilaita tuetaan kehittymään. Demokratian ja erityisesti työelämän kehitys edellyttävät koululta lisää huomiota itsenäisen oppimisen taitojen vahvistamiseen. Muutoin uhkana on lisääntyvä nuorten syrjäytyminen …”

xx xxx erityisluokanopettaja Lempäälä … “Haluttaisiinko palata kansakouluun karttakepin, nolaamisen ja nurkkaan lähettämisen aikaan vaiko ehkä 1990-luvulle, josta kaunokirjallisuuden Finlandiapalkinnon saanut Iida Rauma teoksessaan Hävitys: Tapauskertomus kirjoittaa? Edesmennyt isäni on oiva esimerkki ensimmäisestä vaihtoehdosta [kansakoulu]. Karttakepin iskuista ja nurkassa nolaamisesta huolimatta hän ei koskaan saanut kansakoulua suoritettua. Siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi hän oli yksi viisaimmista ihmisistä, kenet olen koskaan saanut tuntea. Itse olen taas oiva esimerkki 1990-luvun ihanteesta. Olin mallioppilas kympin todistuksilla. Tilastoissa näytin erittäin hyvältä. Siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi Iida Rauman Hävitys voisi olla myös minun tapauskertomukseni. “

SUMMA SUMMARUM: Inklusiivisuus terminä ei välttämättä ole kovin tuttu —> sisäänajovaiheessa. Perusajatukseltaan inklusiivisuus kuvaa ajattelutapaa —> kokonaisvaltaista ajattelua.

Mitä inkrustaatio tarkoittaa oman ego-identiteetin muodostumisen yhteydessä?

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Se tarkoittaa: kuinka päivittäisessä elämässä tehdyt valinnat erilaisissa vuorovaikutustilanteissa vaikuttavat oman ego-identiteetin muodostumiseen. Ego-identiteettiin vaikuttavat tekijät koostuvat muun muassa heikkojen impulssien [”sähköimpulssien”] mukanaan tuomista ”asia-/sisältövaiku-tuksista” omaan egoon [ego-identiteettiin] —> sidosryhmän jäsen [yksilö] saa heikkoja ja/tai vahvoja ” sähköimpulsseja”, joiden ”voimakkuus” vaikuttaa ego-identiteettiin, jota yksilö ei itse automaattisesti tunnista, eikä näinollen voi välttämättä edes koko ”prosessiin” vaikuttaa. ”Sähköimpulssin” voimakkuudesta huolimatta impulssi vaikuttaa yksilön ego-identiteetin rakenteeseen, jolloin egosta kuoriutuu esiin [inkrustaatio] tehtyjen valintojen aikaansaamat vaikutukset.

Talous --> rakentaa yksilön strategiaa, muokkaa identiteettiä ja näyttäytyy egona.

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Kuten todettua, taloussosiologiassa toiminta perustuu aina sosiaaliseen kontekstiin. Taloussosiologian uutta suuntaa edustava näkemys sisältää huomion, jossa ylisosiaalistunut ihmiskäsitys näkee yksilöiden käyttäytymiseen liittyvät valinnat ja teot suoraan yhteiskunnan ja normien tuloksena. Joskin ko. näkemys kritisoi riittämättömänä selityksenä taloudellisten ilmiöiden vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen. Kun taas talousteoria näkee ihmisten motivaation perustuvan preferenssien kautta oman edun tavoitteluun. Nykyaikana vallitsevan näkemyksen mukaisesti talousteoriassa sidosryhmien toiminta, varsinkin taipumusten ja mieltymysten kautta, kuvastaa viimelopuksi yksilön oman edun tavoittelua.

Edellä mainitun perusteella on helpohkoa todeta, sidosryhmäajattelun mukaisesti: yritykset eivät voi toimia ottamatta huomioon toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia, josta voidaankin johtopäätöksenä vetää näkemys: elinkeinoelämä on kehittynyt yhdeksi maailman johtavimmista voimista vaikuttaa vahvasti ihmisten sidosryhmäkompetenssiin —> henkilöbrändi - henkilöbrändäys on osa sidosryhmäkompetenssia. Lisäksi johtopäätökseen voi lisätä sosiologian yhden selittävän tekijän: intressin -käsitteen —> intressi on sosiaalinen käsite, joka tunnetaan sidosryhmäkontekstissa sidosryhmävuorovaikutuksena, johon voidaan liittää ajatus etujen objektiivisuudesta. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida Juholinin [2010] näkemys, joka sopii hyvin tähän kontekstiin. Ulkoinen viestintä [yritykset ja yksilöt] on tietoista tai tiedostamatonta vaikuttamista, kun ”parrasvaloihin” nostetaan elementit: imagon rakentaminen, brändin muokkaaminen ja maineenhallinta —> elikkä viimelopuksi brändäyksessä on intressi sidosryhmien mielikuviin vaikuttamisesta —> ´oma ego pelissä

Intressin -käsite

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Arkielämässä selitämme ja tulkitsemme oikeuttamme omaan ja muiden toimintaan indikoimalla intresseihin ja päämääriin: intressin ajatellaan olevan tietoinen päämäärä, johon ihminen/organisaatio pyrkii. Tässä yhteydessä intressiselitys on koko lailla arkinen päämääräselitys, joskaan toimintaamme liittyvästä intressistä ei välttämättä tarvitse aina olla edes tietoinenkaan.

Kun Eurooppalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopulla elettiin teollistumisen ja kaupungistumisen murrosta koki sosiologia ensiaskeleensa, jonka [eurooppalaisena] isänä pidetään ranskalaista Emile Durkheimia [1858-1917]. Sosiologia tutkiin yhteiskunnan rakennetta ja sosiaalista toimintaa teoriassa ja käytännössä —> kyseessä on laaja-alainen yhteiskuntatiede. Sosiologiassa yhtenä sosiaalisen toiminnan selittävänä tekijänä esiintyy Intressi -sana tai pikemminkin intressin -käsite, johon liitetään ajatus etujen objektiivisuudesta, siis intressi on sosiaalinen käsite. Tieteellinen kirjallisuus ja keskustelu liittävät intressin -käsitteen yleensä taloustieteisiin. Nykyään sosiaalitieteiden [=tässä sosiologinen etnografia] painopiste kohdistuu enenevissä määrin analysoimaan [pohtia] yksilön toimintaa osana sosiaalista kokonaisuutta ja sen vaikutusta yksilöön ja yksilön tekemiin valintoihin.

Tiedonsosiologia tuntee sosiaaliset intressit, jotka tarkastelivat jo 1800 – 1900 lukujen vaihteessa koulutettujen valkokaulustyöläisten intressejä. Sosiologiassa, jossa tarkastelukohteena on ihmisten välinen vuorovaikutus, intressin -käsitteellä tarkoitetaan latinankielistä perusmuotoa ´inter essee´, joka tarkoittaa suomenkielistä sanaa `välittää`. Sosiologinen intressin -käsite keskittyy ehkä enemmän instituutioiden ja toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Tässä intressin -käsite koskettelee myös ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta näkökulmasta ajatuksella: sosiologia on yhteiskuntatiede —> kohteena on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus tunnetaan myös käsitteellä sidosryhmävuorovaikutus. Talousteoria näkee ihmisen egoistisena, jonka tavoitteena on maksimoida omaa etuaan. Tämä on yksi motivoiva tekijä, miksi ajatukseni ´sosiologinen näkemys´ kallistuu enemmän taloussosiologian alueelle —> pyrkii yhdistämään taloudelliset intressit sosiaalisiin suhteisiin. Ihmisen toiminta nähdään sosiaalisena toimintana, jonka intressinä on tuntea taloudelliseen käyttäytymiseen ja siihen liittyvään toimintaan yksilön henkilökohtaiset suhteet ja sosiaaliset rakenteet sekä niihin kohdistuvat painoarvot.

Yhteiskunnassa intressit tulevat ilmi statusta ilmentävän toiminnan kautta. Weberin [1864-1920] vuosina 1915-1919 kirjoittaman esseen [tarkka ajankohta tuntematon]: Class, Status, Party mukaan intressin -käsitteellä on merkittävä rooli sosiologisten käsitteiden —> luokan ja statuksen analysoinnissa. Hänen mukaansa moderni luokan -käsite pohjautuu taloudelliseen intressiin —> tekijä, joka luo luokan. Kunniaa, kulutusta, arvostusta, arvovaltaa sekä elämäntyyliä määrittelee taas status. Puolue, ennen kaikkea yhteiskunnallisen vaikutusvallan ilmentymä, nähdään luokka- ja statusasemista irrallisena tekijänä —> poliittinen suuntaus selittää jossain määrin yksilön kulutus- ja elämäntapavalintoja. Eli luokka, status ja puolue ovat merkittäviä tekijöitä henkilöbrändin muodostumisessa.

Sosiologiassa normit [vuorovaikutuksen muodot: mm. puhe, ele, ilme, katse, ääntely, hymiö, lyhenteet, kuvat …] kohdistuvat sidosryhmien väliseen toimintaan ja niitä sääteleviin sääntöihin, joissa spesifioidaan sidosryhmien käyttäytymistä eri tilanteissa —> mikä on sallittua ja toivottavaa, joskus myös ulkonäköön kohdistuvien ”panostustarpeiden” yksityiskohtia ja niihin liittyviä näkökulmia voidaan nostaa esille. Sidosryhmäyksilön suhde muihin sidosryhmiin määrittyy intressien kautta resursseihin ja tapahtumiin, joita toisilla sidosryhmätoimijoilla on vallassaan. Sosiaalisen toiminnan periaatteena on tyydytyksen tuottaminen ja hyödyn maksimoinnin saavuttaminen intressien ohjaamien resurssien ja tapahtumien avulla [mm. Granovetter 1985; Coleman 1994].

SOSIAALINEN TOIMINTA

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: On ilmeistä, että sosiaalinen toiminta perustuu traditioon, tapahtumiin ja rutiineihin. Taloussosiologia näkee tapoihin ja rutiineihin sitoutuneen toiminnan lisäävän toimijoiden käyttäytymiseen ennakoitavuutta. Toisaalta instituutiot ja normit rakentavat toimintatapojen kirjoa, joka on omiaan vähentämään epävarmuutta. Sosiologia, ymmärtävä sosiologia, weberiläisestä [=Max Weber 1864-1920] näkökulmasta katsoen näkee toimijoilla olevan kyvyn tehdä päätöksiä, jotka saattavat olla joskus toisten tahdon vastaisia – päätökset saattavat olla vaikuttaviakin. Tässä yksi esimerkki vaikuttavuudesta [ei välttämättä tahdon vastaista] :) :) :)

”Flow-muoti on identiteettien juhlaa ja itsensä tuunaamista. Flow-festivaali on kävijöilleen myös muodin ja itseilmaisun areena. Perjantaina ja lauantaina korostuivat käytettyjen vaatteiden tuunaaminen, yllättävät yhdistelmät, itse tehdyt vaatteet, sekä kekseliäs omien juurten nivominen pukeutumiseen.” - HS 18.8.2022

Markkinat, jotka toimivat ideaalisti ovat informaatiota kokoavia, ylläpitäviä ja jakavia, johon liitetään useasti valtaan liittyvä tieto ja epäsuhde jatkuvuudesta.

Kuten edellä todettiin sosiologinen näkemys vallasta kietoutuu weberiläiseen näkökulmaan —> sidosryhmien kykyyn tehdä vaikuttavia päätöksiä, jotka voivat olla toisten tahdon vastaisiakin. Weberin valtakäsitys: yksilöllä oleva valta ja vallankäyttö mahdollistaa toisen yksilön joutumisen tilanteeseen, jossa hänen valinnaiset mahdollisuutensa heikkenevät. Todettakoon, että valtaa voidaan tarkastella useammasta tulokulmasta —> valtion instituutioiden ei ole tarpeen sekaantua talouden luonnolliseen toimintaan —> mm. markkinatalouteen.

Taloussosiologiassa toiminta perustuu aina sosiaaliseen kontekstiin. Taloussosiologian uutta suuntaa edustava näkemys sisältää huomion, jossa ylisosiaalistunut ihmiskäsitys [=homo sociologicus ideaalityyppi] näkee yksilöiden käyttäytymiseen liittyvät valinnat ja teot suoraan yhteiskunnan ja normien tuloksena ja kritisoi riittämättömänä selityksenä taloudellisten ilmiöiden vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen —> ´oma ego pelissä´. Kun Neoklassinen taloustiede näkee ihmisen olevan vapaa tekemään valintoja riippumatta moraalista tai sosiaalisista siteistä [=homo oeconomicus ideaalityyppi] pyrkimyksenä, jopa ainoana sellaisena, on oman edun maksimointi [Rutherford 1994].

HS 22.11.2022 Turun arkkihiippakunnan piispan kolumni

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Kolumnissaan, Kun ei jaksa, pitäisi jaksaa eniten, piispa Mari Leppänen nostaa “parrasvaloihin” nuorten mielenterveysongelmat. Piispa kirjoitta hyvin tärkeästä asiasta. Mielestäni kyseisen kolumnin sisältöä voi lähestyä myös termeillä arvot ja arvomaailma ja niiden muodostuminen.. Seuraavana suora sitaatti Leppäsen kolumni tekstistä: “Nuoret kuvasivat, kuinka väsyttävää on kuvailla oma elämäntarina kerta toisensa jälkeen aina uusille ihmisille: “Jos ei jaksa tai osaa kertoa, oletus on, että et tarvitse apua.” …… “ Nuorten kanssa työskentelevien aikuistan kysymys oli, halutaanko tilanteeseen muutosta ja nuorten syrjäytyminen poistaa? ….. Kysymys on aina yksittäisen nuoren hyvästä elämästä. Jokaisen nuoren voinnin kohentaminen on inhimillisesti katsottuna mittaamattoman arvokas askel. Samalla kysymys on yhteiskunnan tulevaisuudesta.”

Itse olen viime viikkoina pohdiskellut sidosryhmäajattelun näkökulmasta - oma ego pelissä - yksilön sosiaalista ympäristöä ja tässä ympäristössä toimivien yritysten toimintatapoja yksilön arvojen ja arvomaailman muodostumisessa [rakentumisessa]. Seuraavassa pieni ote aikaansaamastani tekstistä:

“Sidosryhmäkontekstissa sosiaalista ympäristöä, kuten perhe ja ystävät, pidetään tärkeänä pohdittaessa arvoja ja käyttäytymistä. Sidosryhmäsuhteiden muodostumista tarkastellaan useasti joko sosiologisesta, instituutioiden tai yhteistyön näkökulmasta, kun taas sidosryhmäajattelua lähestytään puolestaan etiikan, sosiaalisen vastuun ja ympäristötutkimuksen näkökulmasta. 

Ympäristöllä on iso merkitys arvojen muodostumiselle. Mielellään arvot yhdistetään yrityksen toimintatapoihin ja strategiaan,  jolloin ne toimivat ohjenuorina. Niillä viestitään, kuinka yrityksessä toimitaan, siis arvot nähdään työkaluina ja reunaviivoina työntekijöille. Tuntemalla yrityksen arvot voi henkilökunta hyödyntää ja hyötyä niistä peilaamalla toimintaperiaatteitaan vastaamaan yrityksen arvoja,  jotka voivat myös yksilötasolla heijastua oman egon muutoksina – ´oma ego pelissä´

Mielestäni on ilmeistä, että ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat sidosryhmäkontekstissa maailmankatsomuksen ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme ja näin arvot luovat pohjaa henkilöbrändäyksellemme.”

ARVOT

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Yrityksen ja liike-elämän arvoja määriteltäessä ja arvoja arvioitaessa kohdataan sanojen monimerkityksisyys sekä niiden eksaktin määrittelyn  vaikeudet. Arvoja tulkittaessa, varsinkin etiikan näkökulmasta, voidaan ne jakaa kolmeen kategoriaan: hyvät, huonot tai pahat. Yleensä ollaan kiinnostuneita hyvästä ja pahasta. Määrittelyiden ”yksituumaisuuden” jälkeen voidaan tarkemmin analysoida yritysten tekoja, jotka voidaan jakaa muun muassa välineelliseen-, tekniseen-, lääketieteelliseen-, hyödylliseen- ja/tai hedonistiseen hyvään, huonoon tai pahaan. Arvot on syytä erottaa säännöistä. Aika ajoin on hyvä pohtia mitä yrityksen arvot ovat? Mistä arvot tulevat? Voiko arvo kasvaa, hiipua, siirtyä, tuhoutua? Voiko arvoa mitata? Onko taloudellisilla arvoilla erilaisia ”suhteita” verratessa niitä muihin arvoihin?  Arvot voidaan yhdistää yrityksen toimintatapoihin ja strategiaan, jolloin ne toimivat ohjenuorina, joilla viestitään, kuinka yrityksessä toimitaan. Arvot nähdään työkaluina ja/tai reunaviivoina työntekijöille, joita he voivat hyödyntää ja peilata toimintaperiaatteitaan vastaamaan yrityksen arvoja.

Arvot ohjaavat yrityksen toimintaa, josta syystä yrityksen julkilausutuilta arvoilta odotetaan vastuunkantoa niin työntekijöiden hyvinvoinnista kuin ympäristöstäkin.

Yksi yritysten ´avoluettelo´ voisi kuulua vaikka näin:  ihmisoikeuksien ja ihmisten arvostaminen, kehittäminen, kestäväkehitys, kunnioitus, läpinäkyvyys, muutosmyönteisyys, rehellisyys, tasapuolisuus, vastuullisuus, yhteistyö, ympäristönsuojelu … Taloudellisen arvonmuodostumisen voidaan ajatella olevan todellisuuden fyysistä muokkaamista.

Ihminen [henkilöbrändäyksen objekti], joka ottaa positiivisen asenteen melkeinpä mihinkä tahansa asiaan voidaan asia karkealla ja epätarkalla luokittelulla nimetä arvoksi, ainakin hänelle itselleen. Siis lähes kaikki, joka nähdään tai koetaan hyvänä ja kauniina ja joille annetaan kelpuutettuus omien tunteiden kautta, voidaan pitää arvona. Arvoja pohdiskellessa on hyvä huomata kaksi erilaisuutta; millaiset asiat ovat arvoja ja millaisilla asioilla on arvoa. Tästä voidaan vetää johtopäätöksenä, että sanaa `arvo´ käytetään mitä moninaisemmissa merkityksissä, josta syystä ihmisten välisistä arvokeskusteluista ei oikein tahdo tulla selvyyttä, sillä keskusteluista pitäisi pystyä erottamaan ´arvosubjekti´ ja `arvo-objekti´. Arvosubjekti —> henkilö ja/tai ryhmä, joka pitää jotain arvossa. Arvo-objekti —> asia tai olio, jota pidetään arvokkaana.

Arvo – arvon määrittely -  sisältää monia ongelmia ja lainalaisuuksia sekä sen missä arvo sijaitsee. Arvon ongelman lisäksi on muun muassa mallin- ja kulttuurin ongelma. Mallin ongelmaa voidaan lähestyä muun muassa metodologian, ontologian tai miksipäs ei myös marxilaisen tavan näkökulmasta. Kulttuuriongelma sisältää muun muassa kapitalismin kulttuurin, jonka peruskysymyksiin kuuluu: kuinka kapitalismin kulttuuria voidaan samaan aikaan ”juhlia” yksilöllisyytenä, koska useat sidosryhmät kokevat kyseessä olevan  tukahduttavan ja monotonistisen [yksi jumalaisen] kulttuurin, jossa kaikki toiminnot noudattavat samaa logiikkaa ja samaa arvoasteikkoa.  

Ympäristöllä on yleisesti iso merkitys ihmisten arvojen muodostumiselle. Suhteessa ympäristöön on erityisen tärkeää se, missä yksilö kokee olevansa omaa elämäänsä ja toimintaansa ohjaava subjekti, missä määrin taas ulkoisten, itsestään riippumattomien ja itsestään ulottumattomissa olevien seikkojen säätelemä.  Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi yksilö kokee asemansa ja toimintamahdollisuutensa elinympäristöön ja mitä seikkoja hän arvostaa ja tavoittelee itsensä ja läheistensä osalta. Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat maailmankatsomuksemme ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat meitä elämänkentän konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme —>´oma ego pelissä´.

NIMI

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Nimi viittaa aina johonkin kohteeseen, joka on haluttu nimetä, toisin sanoen nimellä on konkreettinen ”nimenkantajan rooli”. Nimitutkimuksiin liittyy sosiolingvistinen [kielitieteen osa-alue] näkökulma, jolla pyritään selvittämään muun muassa iän, sukupuolen ja ammatin vaikutusta yksilön nimitaitoihin ja nimen käyttöön.

Sosiolingvistiikka tunnetaan myös terminä sosio-onomastiikka, joka huomioi nimen lisäksi nimen käyttöön liittyvät sosiaaliset ja tilanteiset kontekstit, elikkä nimen käyttöä sovelletaan sosiaaliseen, käyttäjäkohtaiseen, tilanteiseen ja tilannekohtaiseen viitekehykseen. 1990-luvulla alettiin sosio-onomastista näkökulmaa  soveltaa tai tarkemmin ilmaisten kiinnostuttiin nimitaitojen muutoksesta suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niistä johtuviin ihmisten tarpeisiin käyttää aikaisempien sukupolvien käyttämiä nimiä.

Yrityksen nimeä valittaessa panostetaan yleensä nimen iskevyyteen, joka jää helposti mieleen, nimi on hyvä suojata. Mitä keksinnöllisempi yrityksen nimi on sitä tehokkaamman nimisuojan se saa ja jää paremmin sidosryhmien mieliin. Yrityksen nimessä pitää olla yhtiömuodon tunnus. Nimi on ehkä tärkein elementti kaikista.

Henkilöbrändäyksessä nimi näyttelee suurta roolia. Sanotaan `nimi tekee ihmisen`. Onpa meillä mikä tahansa nimi [=ego], niin yleensä se tuntuu omalta - on tietenkin poikkeuksia. Joskus on käynyt mielessä ajatuksen tuulahdus henkilöstä - tosin ani harvoin - jolla on koko lailla harvinainen nimi; voisiko hän tuntea nimensä vuoksi olonsa yksinäiseksi? Nimi on myös yksi henkilöbrändäyksen kulmakivistä, jota ilman brändäys ei voi onnistu.

Nimet ovat tärkeitä ihmiselämässä ja kun nimi on tullut tutuksi, siitä on vaikeaa luopua, onpa sitten kyse omasta tai mistä nimestä tahansa. Vanha sanonta hieman ”mairittelee”:  

”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”                                            

-tuntematon

BRÄNDI

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Tässä tekstissä tarkastellaan käsitteitä ´brändi ja henkilöbrändi´ avaten samalla niiden mahdollisia yhteneväisyyksiä. Menestyvä brändi sisältää kuusi tärkeää brändielementtiä:

1)    Muistettavuus

2)    Merkityksellisyys

3)    Mahdollisuus

4)    Siirrettävyys

5)    Mukautuvuus

6)    Suojattavuus

Henkilöbrändikysymystä on hyvä tarkastella näkökulmasta; onko henkilöbrändin oltava aina ”makee”, mitä se merkitsee juuri nyt ja mitä jatkossa, millainen sidosryhmäverkosto bräntää ja missä tarkoituksessa? Yhtenä faktana vois toivoa henkilöbrändin edustavan parasta versiota brändättävästä tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä ne tilanteen sitten kulloinkin ovat ja pystyykö aina tunnistamaan oikea kontekstin?

Yritysmaailmassa ja liike-elämässä yleensä brändi -sanaan yleisemmin liitettäviä elementtejä ovat yrityksen nimi, logo sekä muut visuaaliseen ilmeeseen liittyvät värit ja väritykset. Useasti brändin ”olemukseen” liitetään merkityssisältöinä [mahdollisuuksien mukaan] niin ikään yrityksen arvot, visio, sekä jotain näkyvää strategiaan sisällytetyistä konkreettisista tavoitteista ja niihin liittyvistä elementeistä. Sitoutuneet sidosryhmät sen sijaan että he olisivat uskollisia pelkästään brändille, he myös aktiivisesti rohkaisevat muita sidosryhmiä brändin tuotteiden ja palveluiden pariin.

On huomioitava myös negatiivisen brändisitoutumisen olemassaolo: sidosryhmien negatiivisen brändisitoutumisen syntymiseen vaikuttavat muun muassa suorat tai epäsuorat negatiiviset kokemukset brändistä, tyytymättömyys palvelun laatuun tai saatuun arvoon, odotukset brändiä kohtaan ja kilpailevat brändit.

Yleisen ajatuksen mukaisesti brändi luo mielikuvia  tai mielipiteitä yrityksestä. Bränditutkimuksissa voidaan mitata brändin asemaa markkinoilla, siis sitä kuinka brändi asemoituu keskeisiin brändimittareihin, kuinka se menestyy ja ”performoi” toisten kilpailijoiden kanssa vastaavassa kontekstissa.

1)    Brändi on tavaramerkin, jonka ympärille on muodostunut positiivista ”pöhinää”. Brändin arvo taas muodostuu nimen tai logon tunnettuudesta, sidosryhmien merkkiuskollisuudesta, brändin mukanaan tuomasta laadun tunteesta ja/tai brändiin liitetyistä mielikuvista.

2)    Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön ja/tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä.

3)    Usein imago määritellään visuaalisemmaksi mielikuvaksi, kun taas maine käsitetään enemmän kokemukseen perustuvammaksi [asiakaskokemus].

4)    Imagon on sanottu olevan ihmisten mielissä oleva käsitys, johon yritys pystyy vain rajallisesti vaikuttamaan. Esimerkiksi arvot, asenteet, ennakkoluulot ja uskomukset ovat asioita, joihin yrityksen tiedottamisella ja toiminnalla ei välttämättä pystytä vaikuttamaan.

5)    Brändin ja imagon eron on sanottu näkyvän ainakin niiden käyttöyhteyksien perusteella kohderyhmissä: brändistä puhutaan useasti sidosryhmille suuntautuvien toimenpiteiden yhteydessä, kun imagosta taas muille sidosryhmille, kuten sijoittajille.

Henkilöbrändäykseen liittyviä valintoja pohdiskellessa on hyvä tarkastella ajatusta; voiko henkilöbrändi sisältää tai voiko se olla sisältämättä samoja elementtejä kuin yritysmaailman brändiin sisällytetään ja kuinka henkilöbrändäyksen sosiologisen intressi -käsitteen [inter esse] mukainen vuorovaikutus nostaa esiin [välittää] yksilöistä niitä ominaisuuksia [oma ego pelissä], joiden perusteella sidosryhmien tahdonalainen tai tahaton tulkinta henkilöbrändää sidosryhmien jäseniä?

NATO-OTAN

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Suomen NATO -prosessi on edennyt hyvin mitä nyt Turkki vähän … Tässä toukokuun lopulla lähetin ulkoministeri Pekka Haavistolle “lentokonelukemista”. :) :)

P.S. Ministerin puolueideologia ei kylläkään edusta omaani.

Arvon tuottaminen - palvelutarjoomaa johtamalla

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Mitä palvelutarjooma käsittää? Palvelutarjooma = tuotetar-jooma/palvelupaketti/palvelukonsepti —> mistä palvelusta yrityksen liiketoiminta koostuu, millaisia asiakaskategorioita palvellaan ja miten palvelutarpeet kehittyvät. Palvelutarjooman/palvelupaketin synonyyminä voidaan käyttää sanaa palvelukonsepti —> palvelukonseptin kautta määritellään sekä asiakkaalle että henkilöstölle se palvelu, jota organisaatio tarjoaa. Palveluliiketoiminnassa sekä markkinoinnin että tuotannon johtamisen perustyökalun voidaan katsoa muodostuvan palvelukonseptista, josta koostuu organisaation palvelutarjooma. Grönroosin [2009] mukaan palvelupaketti jakautuu kolmeen palveluryhmään:

1) peruspalveluun/ydinpalveluun, sekä

2) lisäpalveluihin, jota voidaan kutsua myös liitännäispalveluiksi tai avustaviksi palveluiksi ja

3) tukipalveluihin

Ydinpalvelu on palvelu, jota asiakas lähtökohtaisesti tarvitsee. Avustavat palvelut puolestaan helpottavat ydinpalvelun käyttöä. Tukipalvelut ovat myös avustavia palveluluita, mutta ne täyttävät Grönroosin mukaan toisenlaisen tehtävän. Tukipalvelut sinällään eivät helpota ydinpalvelun kulutusta tai käyttöä, vaan niitä käytetään mm. arvon lisäämiseksi ja kilpailukeinoina. Palvelutarjooma on tyypillisesti useasta komponentista koostuva kokonaisuus. Palvelutarjoomassa ydinpalvelu on se, joka ratkaisee asiakkaan ongelman tyydyttämällä asiakkaan tarpeet.

Johnstonin ja Clarkin [2005] mukaan palvelupakettia/palvelukonseptia on vaikea kuvata tyhjentävästi: se on liiketoimintamallia tunnepitoisempi, brändiä syvempi, hyvää ideaa kompleksisempi ja visiota yhteläisempi. Lisäksi sillä voi olla työntekijöitä ja asiakkaita yhdistävä vaikutus, ja se voi luoda kilpailuetua. Palvelukonseptin on oltava sopusoinnussa koko yrityksen organisointi-periaatteen kanssa. Palvelutarjoomaa/palvelupakettia/palvelukonseptia voidaan kuvata yhteiseksi käsitykseksi tarjottavan ja saatavan palvelun luonteesta.

Yhteinen käsitys edellyttää informaatiota seuraavista komponenteista:

a) organisointi-idea —> palvelun olennaisin asia

b) palvelukokemus —> asiakkaan välitön kokemus ja kohtelu palvelu-prosessissa

c) lopputulos —> asiakkaan saama tulos palvelusta

d) palveluoperaatio —> tapa, miten palvelu toimitetaan/tarjotaan asiakkaalle

e) palvelun arvo —> palveluun sisältyvä hyöty asiakkaan näkökulmasta palvelun kustannukseen verrattuna.

Organisaation palvelutarjooma sisältää palveluita – arvon tuottamista. Organisaatiossa palvelukonseptin/palvelutarjooman on oltava yhtenäinen, selkeä ja tiedostettu, se näkyy tuotettujen palveluiden tavanomaista laajempana heterogeenisuutena ja erinomaisuutena, joka perustuu kahteen tärkeään seikkaan: toimitetaan se, mitä luvataan ja käsitellään ongelmatilanteet ja kyselyt erinomaisen hyvin. Siis johdetaan palvelutarjoomaa.

Palvelu ei voi koskaan olla irrallinen sitä tuottavasta järjestelmästä. Palvelukonseptin merkitys palvelujen tuottavuuden johtamisessa ja kehittämisessä on erittäin keskeinen. Palvelukonseptin perusajatus muodostuu laadun ja tuotannon ankkuroinnista toisiinsa palvelutuotteen edellyttämässä kontekstissa. Palvelutarjooman johtamisessa on kysymys palveluliiketoiminnan useiden eri komponenttien, kohteena olevan asiakasryhmän, prosessien ja resurssien oikean suuruisesta, oikean laatuisesta, oikeaaikaisesta määrittelystä, niin että kaikki osapuolet saavuttavat parhaan mahdollisen tavoitteen/tuloksen. Gröroosin mukaa palvelutarjooman mallin on oltava asiakaslähtöinen ja siinä on huomioitava vain se mitä asiakkaalle oletetaan tehtävän. Tällöin jätetään palveluprosessin toiminnallisen laadun miten -näkökohdat huomioimatta.

Grönroos määrittelee palvelutarjooman johtamiseen kuuluvan neljä vaihetta:

1) palveluajatuksen kehittäminen

2) peruspalvelupaketin kehittäminen

3) laajennetun palvelutarjooman kehittäminen

4) imagon ja viestinnän johtaminen

Palvelutarjonnan johtaminen vaatii toimenpiteitä. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää keskittymistä olennaiseen —> edellyttää itsekuria - siis äärimmäistä itsekuria palvelutarjonnan johtamisessa. Asiakkaan toimintojen perinpohjainen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, tältä pohjalta pystytään määrittämään asiakkaan saama hyöty – arvon tuottaminen.

Mm. Gröroos nostaa palvelujen markkinoinnin yhteydessä esiin ns. suhdemarkkinoinnin koulukunnan ja erottaa suhdemarkkinoinnin kivijalkana kolme strategista ja kolme taktista elementtiä, joiden oikealla johtamisella voidaan johtamisen näkökulmasta keskittyä oikeisiin asioihin ja samalla merkittävästi vähentää sekä asiakkaan että palveluntuottajan ns. transaktiokustannuksia [sopimuksen valmistelun ja täytäntöönpanon tuottamat kustannukset].

Strategiset elementit:

1) organisaation liiketoiminnan määritteleminen palveluliiketoiminnaksi, jonka keskeisimpänä elementtinä on palvelukilpailu, jossa kilpaillaan kokonaistarjoomalla ydinelementin sijaan

2) organisaation tarkasteleminen prosessijohtamisen perspektiivistä funktionaalisen perspektiivin sijaan

3) partneruuksien ja verkoston muodostaminen kokonaispalvelun prosessin hallitsemiseksi

Taktiset elementit:

4) siirrytään resurssipohjaiseen organisaatioon

5) siirrytään kompetenssiorientoituneeseen organisaatioon

6) siirrytään suhdeorientoituneeksi organisaatioksi

—> siis siirretään katse tuotteesta asiakkaaseen

Myös imago on tärkeä palveluyrityksille ja Grönroosin mukaan sitä on johdettava asianmukaisesti. Imago vaikuttaa keskeisesti asiakkaan kokemaan kokonaislaatuun. Palvelun brändi kehittyy asiakkaiden kokemusten ja julkisuuden kautta. Palvelun lisäksi brändiin vaikuttaa myös kaikki fyysiset tuotteet. Brändin tuleekin olla lupaus odotettavissa olevasta laadusta, ja asiakkaan tulisi pystyä luottamaan tähän lupaukseen. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää mm. hyvää huolenpitoa imagosta ja brändistä.

Voidaankin todeta, että palvelu- ja tuotekuvaukset —> kuvaavat organisaation tarkoitusta ja ovat johtajalle tärkeitä työkaluja pohdiskeltaessa asiakaslähtöistä johtamista mm. palvelutarjooman näkökulmasta – arvoa tuottamalla.

Niin muuttuu maailma .....

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: ”Niin muuttuu maailma, Eskoni.” Tämä sanonta liittyy Aleksis Kiven Nummisuutareihin [kirjoitettu 1864] ja siellä Eskon isän sanontaan Esko pojallensa ...

Menneet lähiajat ovat antaneet käyttövoimaa puheille peruuttamattomista muutoksista eurooppalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkästään satojen tuhansien, jopa useiden miljoonien pakolaisaalto Ukrainasta Eurooppaan antaa perusteita tällaisille näkemyksille. Tässä yhteydessä en halua ota kantaa yleistettäviin ja lopulta vaikeasti todennettaviin yksityiskohtiin, sillä lopullisen arvioinnin tekeminen on useimmiten mahdollista vasta yhdistämällä useampia yksittäisiä tilanteita ja yksityiskohtia tekemällä niistä laajempia analyyseja.

On ilmeistä, että monilla henkilöillä on erityisen hyvä stressinsietokyky [resilienssi]. Hyvän sietokyvyn taustalla ovat hyvä itsetunto ja oma identiteetti, sekä kyky itsenäiseen elämään ja työskentelyyn [myös henkisesti]. Tällainen henkilö säilyttää tunteen, että elämä on hänen omassa kontrollissaan – vaikeuksista huolimatta. Sitkeys suojelee henkilöä monien henkilökohtaisten vaikeuksien aikana kuluttavalta stressiltä; lisäten jo entisestään vaikeiden tilateiden hallintakykyä. Kokemukset vaikeiden tilanteiden hallinnasta lisäävät samalla selviytymiskykyä ja yleistä sitkeyttä, myös edellä mainitsemassani järkyttävässä pakolaisuuteen liittyvässä muutostilanteissa.

Tarpeiden ja mahdollisuuksien välisten suhteiden säätelyt ovatkin yleisesti ajatellen pitkälti opittuja tai pikemminkin sosiaalisesti määrittyneitä. Kaikki sotaan liittyvä turvattomuus, sisäinen ja ulkoinen pakolaisuus sekä niiden mukana tullut vastentahtoinen elämän muutos on vaikeasti säädeltävä, jopa mahdoton. Pakolaisuudesta johtuva elämänhallinta on kaikille hyvin haastava. Kaikki hyvinvointivaltiot eivät monestakaan syystä kykene riittävästi säätelemään pakolaisuuteen liittyviä inhimillisiä ja materiaalisia puutteita. Ja kun kaikkia puutteita valtioiden taholta ei voida täysin säädellä joutuvat säätelyä tekemään ihmiset omilla kyvyillään

Pakolaisuuden toisessa ääripäässä ovat ne tilanteet, joissa ihmiset eivät millään muotoa voi vaikuttaa elämäänsä, sen paremmin rajoittamalla tarpeitaan taikka lisäämällä mahdollisuuksiaan - resurssejaan. He voivat vain yrittää tulla toimeen tilanteissa, joissa ei ole valittavana vaihtoehtoja. Kun taas elämänhallinnan mahdollisuuksien toisessa ääripäässä olevat ihmiset näkevät tilaisuuksia kyetä säätelemään sekä tarpeitaan että resurssejaan. He näkevät elämässään – kaikesta huolimatta – ”väljyyttä” ja omaa osaamistaan säädellä tilanteitaan vähentämällä tai lisäämällä omia tarpeitaan ja resurssejaan. Tämän ovat monet ukrainalaiset jo näyttäneet – respect.

Ympäristöllä on yleisesti iso merkitys ihmisten arvojen muodostumiselle. Suhteessa ympäristöön on erityisen tärkeää se, missä henkilö kokee olevansa omaa elämäänsä ja toimintaansa ohjaava subjekti, missä määrin taas ulkoisten, itsestään riippumattomien ja itsestään ulottumattomissa olevien seikkojen säätelemä.  Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi henkilö kokee asemansa ja toimintamahdollisuutensa elinympäristöön ja mitä seikkoja hän arvostaa ja tavoittelee itsensä ja läheistensä osalta.

Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat maailmankatsomuksemme ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat meitä elämänkentän konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme. Tehkäämme kaikkemme Euroopan yhteisönä [EY], yksittäisenä valtiona, yksittäisenä paikkakuntana ja yksittäisenä henkilönä, jotta pakolaisuuden uhriksi joutuneiden ukrainalaisten arvomaailman muodostuminen ei enää meidän toiminnallamme ole negatoimassa heidän arvomaailmansa kehitystä tässä ja nyt.

Kyllä ne Putinin tekemät ja arvostamat totuustaulut [lue totuusarvojen yhdistelmät ”totta” ja ”epätotta” -L. Wittgenstein 1920 -luvulla] ovat jo saaneet riittävästi aikaan arvomaailman negatoitumista ihan globaalisti … niin muuttuu maailma; halusimme tai emme!

“Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”

- Ludwig Wittgenstein [1889-1951] italialais-englantilainen filosofi -

Uskomus & halu = teko

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Putin [=Venäjä] hyökkäsi 24. päivänä helmikuuta 2022 Ukrainaan [julma teko]. Tänään [HS 25.3.] Krasnojarskin kasvatustieteellisen yliopiston apulaisprofessori Nina Lobanova kertoo artikkelissaan: ”Tarkoitus on selvästikin madaltaa järkevän ajattelun rimaa Venäjällä.” Lobanovan mukaan kasvatustieteiden yliopistokoulutusta on ryhdytty yhtenäistämään armeijamaiseen tapaan. 

”Historianfilosofiaa” Saksalaisen tieteenfilosofin C.G.Hempelin [1905-1997] mukaan jokin tapahtuma voidaan selittää näyttämällä, miksi tapahtuman tapahtuminen oli odotettavissa tilanteeseen liittyvän relevantin lain ja alkutilan perusteella.                          

Hempel tunnetaan myös mustan korpin paradoksista:                                                        1) Kaikki korpit ovat mustia ja se voidaan ilmaista implikaation muodossa seuraavasti; jos jokin on korppi, niin se on musta.                                                2) Jos jokin ei ole musta, niin se ei ole korppi.

Kaikissa olosuhteissa, joissa 2 on totta, 1 on myös totta – ja samoin kaikissa olosuhteissa, joissa 2 on väärä  1 on myös väärä. 

Jonkun tapahtuman selitys on kausaalinen [=ilmiö selitetään syillä], kun/jos se annetaan viittaamalla kyseisen tapahtuman syihin. Ihmistieteiden lähtökohtaisena metodina on ymmärtää ihmisten teot paljastamalla niiden takana olevat uskomukset ja halut. Positivismi ja hermeneutiikka käsittävät tieteenfilosofian kaksi suurta perinnettä.  Positivismille ovat tyypillisiä kausaaliselitykset yleisten luonnonlakien avulla. Hermeneutiikka puolestaan puolustaa ihmisten omaleimaisuutta ja väittää ettei ihmisten toimintaa voi selittää kausaalisesti yleisten lakien perusteella.

”Nykyfilosofiaa” Edellä mainitun Venäläisen kasvatustieteellisen yliopiston apulaisprofessori toteaa, että samalla kun maailma käy yhä monimutkaisemmaksi, Venäjällä hulluudesta on tullut normi ja jopa ideaali ja tulevaisuudessa opettajiksi opiskelevien ”sosiaalinen lukutaidottomuus” tulee olemaan entistä heikompaa, sillä he eivät tunne kirjallisuuden historiaa eivät klassikoita. Todellisuutta he opiskelevat sanomalehdistä.

Putinin ideologinen ajattelu tarkoittaa USKOMUSTA ja HALUA saada itsensä suurmiehenä ja Venäjän pelastajana historian kirjoihin. TEKO, jota hän esittää toimintansa perusteluiksi ja oikeutukseksi on ”erikoisoperaatio” vapauttaa Ukraina natsien vallasta. ”Erikoisoperation” pohja-ajatus kumpuaa esille jo vuonna 2014 Venäjän pääkanavien uutislähetyksissä, joissa verrataan Eurooppaa seksuaalisella termillä GAYEVROPA eli homoeurooppa ja nyt vuonna 2022 puolestaan ko. kanavien uutislähetyksissä verrataan Eurooppaa EVROREICHin eli natseihin.

Putinin omaleimaisuuden uskomus & halu on tekona kausaalisen selittämisen haaste!    

Viraalimarkkinointi - virus [vaikkapa COVID-19 -virus]

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Lähtökohtaisesti markkinointiviestintä on yrityksen sidosryhmiin kohdistettua viestintää, jonka tarkoituksena on  saada aikaan kysyntää sekä siihen positiivisesti vaikuttavia ilmiöitä.

Viraali -sana viittaa viruksiin. Ihmiseltä ihmiselle kulkevaa markkinointia kutsutaan viraalimarkkinoiniksi. Kantasanasta virus polveutuu sana viraali, ja se tarkoittaa tässä yhteydessä viruksen tavoin leviävää viestiä tai sisältöä.

Viraaliefektit ja/tai meemit eli internet-ilmiöt, erilaiset aloitteet ja hauskat mokat leviävät melko useasti viraalisti. Viraalimarkkinointi perustuu meemien käyttöön. Viraalimarkkinointi tai virusmarkkinointi on markkinointia tai mainontaa niissä tapauksissa, joissa mainosviesti liikkuu pääsääntöisesti internetin avulla ihmiseltä toiselle nopeasti kuin virus linkitysten ja jatkolinkitysten avulla. Viraalimarkkinoinnin kannalta paras tuote on kilpailijoista erottuva, kiinnostava ja lisäksi markkinointiviestin tulee olla omaperäinen ja sen tulee sisältää jotain aikaisemmin näkemätöntä.

Viraalimarkkinointi perustuu kuluttajan itsensä osallisuudesta yrityksen markkinointiprosessiin, joko käyttäjätuottajana tai yleisöosallisena. Viraalimarkkinointiin liittyvä keskeinen haaste on luoda sellaista markkinointiviestimateriaalia, joka herättää asiakkaiden mielenkiinnon niin, että he haluavat jakaa viestiä eteenpäin. Viraalimarkkinointi on ilmiönä kohtuullisen lyhytikäinen. Viraalimarkkinoinnin avulla viestit leviävät myönteisimmässä tapauksessa todella nopeasti ja hyvin isoille ihmisryhmille samanaikaisesti. Viraalimarkkinoinnin menestystarinoihin kuuluu myös kopioinnin vaikeus.

Viraalimarkkinointimääritelmiä on monia. Ensimmäisiä viraalimarkkinointi -termin määrittelijöitä, jota pidetään myös ensimmäisenä menestyneenä  viraalikampanjana, ovat Juvertson & Draper [1997] määritellessään tai pikemminkin kuvaillessaan Hotmailin sähköpostikampanjaa: he nimesivät  viraalimarkkinoinnin verkostojen tehostamaksi word-of-mouth -viestinnäksi [internetissä tapahtuva word-of-mouth -markkinointi]. Viruksen tavoin kyseiset viestit käyttävät hyväkseen moninkertaistumista saavuttaakseen mahdollisimman laajan kohderyhmän. [word-of-mouth =suusanallinen viestintä].

Suomen kuluttajaviraston vuonna 2008 laatimat viraalimarkkinoinnin pelisäännöt säätelevät markkinointia mm. rajoittaa sähköpostiviestin lähettämistä ilman vastaanottajan lupaa. Kuluttajaviraston laatimilla pelisäännöillä pyritään saamaan kuriin myös tuotteesta käytävät verkkokeskustelut, joilla pyritään erottamaan aitojen yksityishenkilöiden mielipiteet systemaattisista viesteistä tilanteissa, joissa tuotteen valmistaja/valmistajan edustaja esiintyy verkkokeskustelussa tavallisen yksityishenkilön ominaisuudessa.

Siis markkinoinnille ja korona -virukselle löytyy ainakin yksi yhteinen “nimittäjä” - viraali :)

Savolaisuuden tunnistettavuus ja erottuvuus

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Savolaismurteesta väitöskirjansa tehnyt Anne-Maria Nupponen siirsi väitöstilaisuudessaan vastuun vastaväittäjälle kirjoittaa STT:n Reino Pasanen.

Väitöksessä kerrotaan itse murteen sisältävän kielellisinä piirteinä vääntämistä, venyttämistä ja leveyttä. Esimerkkinä käytetään verbiä ”kiänny”, joka on kuulemma maailman lyhyin esileikki – savolaiseen tapaan.

Nyt vähän toisenlaista savolaisuutta. Seuraavaa listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Tässä vähän alkua: pitkäaikainen kansanjohtaja – Kekkonen, osaava kiekkosakki – KalPa, metsäkonevalmistaja – Ponsse, taitava pallonhallitsija – KuPS, osaava hiihtäjä – Iivo, musiikin toistaja – Genelec, , juomabrändi – Olvi, viihdyttävä tossukilpailu – Reiska MM, tunnettu tulevaisuudentutkija – Tuomas, globaali maaseutukylä – Oinaskylä, yhdistävä tekijä – savolaisuus, vaikuttava synonyymi – johtajuus :) :) - nii vua

Iivo ite!

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: ”Paras versio itsestään.” Erityisen kiehtovaa on se, että hän on loistava urheilija  ja samalla hyvin kiinnostava persoona. Hänelle on muodostunut hyvä imagobrändi. Brändin ”rakentuminen” on saanut alkunsa kotoa – omilta vanhemmiltaan ja muulta ydinperheeltään. Savolaisuus – heimo - johon itsekin kuulun, nähdään useasti ”piällysmiehenä” eli johtajan roolina. Iivo todisti jälleen kerran kuinka savolainen ottaa johdon ”käsiinsä” aivan globaalissa tilanteessakin – loistavaa Iivo!